Kirja-arvio Anna Tommola: Yöllinen elämämme – Miksi näemme unia? (Atena 2020)
Muutostarinat huijaavat meitä
KOLUMNI | Menestyksekkään muutostarinan kaaren päässä ei aina ole aarre ja onni, vaan siellä voi piillä pettymys, kirjoittaa Anna-Kaisa Sitomaniemi.
L
ähes päivittäin median otsikot kutsuvat hämmästelemään uskomatonta muutosta: “Huima nousu kaupan kassalta pääministeriksi!” Muodonmuutokseen kurkkaaminen houkuttaa ainakin itseäni, vaikka kuinka klikkiotsikot ärsyttäisivät. Muutostarinoissa on jotain äärettömän tyydyttävää. Niissä kaaoksesta tulee järjestystä, sotkusta puhdasta ja onnettomasta ihmisestä onnellinen. Ongelma ratkaistaan yhdellä mopin pyyhkäisyllä kuin kahvitahra karvamatosta Tv-shopin mainoksessa. Tarinat ovat myös samaistuttavia. Ne inspiroivat ja antavat toivoa. Sankaritarinassa tilanteeseensa tyytymätön pieni ihminen taistelee vaikeuksien kautta voittoon ja julistaa uuden elämän ihanuutta. Maailmassa tapahtuu hyviä asioita, elämää voi itse hallita ja ongelmia ratkaista.
VOITTAJAN KERTOMUKSESSA muutos etenee yleensä kuin luotijuna pysäkiltä toiselle. Todellisuus näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena. Muutos voi madella hitaasti ja matkalle tulla pari pikku muuttujaa. Joskus prosessi muistuttaa lähinnä harhailua tuntemattomassa metsässä ilman karttaa ja matkapuhelinverkkoa. Usein muutos vaatii toisia ihmisiä, ulkopuolista apua ja hyvä tuuria. Missä siis ovat kertomukset siitä, kun unelmien alanvaihto liike-elämästä hyvinvointivalmentajaksi viekin ojasta allikkoon? Julkaistaanko juttua elämäntaparemontista, josta ei saa muodonmuutoskuvia ja jossa soturitreenien sijaan pakottaudutaan tylsille tuulipukukävelyille? Joskus kokemustarinat voitaisiin unohtaa kokonaan ja tarjota tietoa ilman tunteiden kuohuntaa. Moni asia on liian monimutkainen, että siitä saisi liikuttavan kertomuksen. En usko, että tarinat tulevat koskaan katoamaan – eikä niiden tarvitsekaan. Ihminen on tarinankertoja ja hyviä kertomuksia rakastetaan. Muutos säilyy taatusti myös niiden kestoaiheena, sillä Herakleitoksen sanoin vain muutos on todellista ja pysyvää. Toivon silti, että ihmiset lukisivat ja jakaisivat muutoskertomuksia kriittisesti ja harkiten. Ja muistaisivat, että koskettava kokemus ei ole yhtä kuin fakta. •
”
Moni asia on liian monimutkainen, että siitä saisi liikuttavan kertomuksen.
SIINÄ TARINAT PETTÄVÄT meidät. Koska tarkoitus on herättää suuria tunteita, oikaistaan turhat mutkat suoriksi. Masennus tai köyhyys typistetään yksinkertaiseksi ongelmaksi, jonka voi voittaa ottamalla vastuun omasta hyvinvoinnistaan, meditoimalla ja uskomalla itseensä. Menestyksekkään muutostarinan kaaren päässä ei kuitenkaan aina ole aarre ja onni, vaan siellä voi piillä pettymys. Entä jos ei kykenekään ajattelemaan itseään onnelliseksi tai masennus ei parane D-vitamiinilisällä? Mitä jos fitness-vartalossa onkin yhtä tyytymätön?
Anna-Kaisa Sitomaniemi on tiedeviestinnän opiskelija, joka tuskailee, kun eniten kiinnostaa kaikki, mutta kaikelle ei ole aikaa.
Koettavaa kevääseen | Kaipaatko kulttuuria? Tartu näihin. Ruusut
Aapo-näytelmä
Oulun musiikkijuhlat
Elektronista poppia soittava Ruusut esiintyy Oulussa kahtena peräkkäisenä iltana. Yhtye työstää parhaillaan uutta musiikkia 2018 ilmestyneen debyyttialbuminsa jatkoksi. Kenties keikalla kuullaan jotain uutta?
Linnanmaalla nähdään legendaarisesta Aapo Heikkilästä kertova Ortotopologian lopulliset alkeet -näytelmä. Yliopiston historian värikäs hahmo palaa luennoimaan ortotopologiasta vielä viimeisen kerran.
Kaksi viikkoa kestävät musiikkijuhla valtaa kaupungin maaliskuussa. Valikoimassa muun muassa lasten oopperaa, kamarimusiikkia ja Oulun yliopiston ylioppilaskunnan sekakuoro Cassiopeia.
45 Special 10.–11.4.
L1-luentosali 19.3.
8.–22.3.
Yhteenlaskettuna maailman ihmiset näkevät yhden yön aikana kymmeniä miljardeja unia, mutta vain pieni osa niistä muistetaan aamulla. Unet ovat ihastuttaneet, kauhistuttaneet, inspiroineet ja hämmentäneet näkijöitään aina muinaisuudesta saakka. Unia on tulkittu ja tulkitaan niin mystiikan, uskonnon kuin oman järjenkin avulla. Näiden perinteiden ohelle on kehittynyt unitutkimuksen tieteenala. Uni kiehtoo samasta syystä niin jokamiestä kuin kovaa tieteilijääkin – unennäkö ja sen prosessit ovat yhä pitkälti mysteeri. Mitä se yksi todella outo toistuva unesi oikein merkitsee? Miten voit varmistaa, ettet enää ikinä näe hirvittäviä painajaisia? Miten opit näkemään selkounia, joissa voit hallita tapahtumia ja toteuttaa villeimmät fantasiasi? Vapaa toimittaja ja kirjailija Anna Tommola ei uutuuskirjassaan pysty ehdottomasti vastaamaan näihin kysymyksiin. Sen sijaan kirja esittelee monenlaisia teorioita ja näkemyksiä, jotka auttavat lukijaa muodostamaan omia näkemyksiään unista sekä subjektiivisena että universaalina ilmiönä. Kirjassa pohditaan muun muassa unien tarkoitusta, niiden aiheiden luonnetta, painajaisten syitä ja vaikutuksia, unien hallintaa ja unitutkimuksen luonnetta. Kirja on hyvin populaari yleiskatsaus unitutkimuksen maailmaan. Tommola kertoo kirjassaan monialaisten uniasiantuntijoiden näkemyksiä suhteessa eri uni-ilmiöihin. Lisäksi pitkin teosta esimerkkeinä käytetään Tommolan itse keräämiä otoksia suomalaisten näkemistä unista. Kenties omintakeisimman lisän kirjan sisältöön antaa Tommolan omien unien käsittely osana analyysia. Henkilökohtainen lähestymistapa tuo kirjailijan kokemuksen hyvin lähelle lukijaa. Unien syvä subjektiivinen, mielikuvituksellinen ja jopa taianomainen luonne ovat osa kirjan kerrontaa. Tuloksena teksti on toisinaan varsin tarinamaista, kollaasinomaistakin. Esimerkiksi Turun saaristossa sijaitsevan Seilin saarella toteutettuja unikokeita kuvataan jopa runollisin sanankääntein. Lukuisten oikeiden uniesimerkkien käyttö tekee tietyissä kappaleissa tekstistä hiukan katkonaisentuntuista. Tunne ja kokemus ovat kenties kaikkein tärkeimmät tekijät koko kirjassa. Teos pitää silti kiinni tieteellisistä lähtökohdistaan. Muun muassa unien neurofysiologisia selityksiä esitellään ja analysoidaan, joskin pintapuolisesti ja teoksen yleistajuisen luonteen omaisesti. Kirja myös esittelee laajaotantaisia unitutkimuksia ja vetää johtopäätöksiä unien kollektiivisesta, ei vain subjektiivisesta luonteesta. Kirjailija tekee eron tieteellisen keskustelun ja ainoastaan tunneperäisten mietintöjen ja pseudotieteellisten tulkintojen välillä. Unien kaltaisen arvoituksellisen aiheen tapauksessa näiden erotusten tekeminen ei kuitenkaan ole aina niin helppoa kuin voisi toivoa. Teos puhuttelee eniten lukijoita, joilla on jo valmiiksi kiinnostusta sekä omiinsa että muiden uniin. Kirja on varsin kevyt ja viihteellinen katsaus tieteenalaan, joka etsii yhä identiteettiään ja paikkaansa tiedeyhteisössä. Sen suurin anti on sen nostattama uteliaisuus ymmärtää ihmismieltä ja omaa alitajuntaansa.
NRO 1 | 2020
OULUN YLIOPPILASLEHTI
21
