Ilmiöt
TEKSTI Jennika Karppinen KUVA Viivi Rantti
Sukupuolittunut sairaus Syömishäiriöitä vaivaa edelleen vahva naisten sairauden leima, ja yleisin mielikuva sairastavasta on nuori, langanlaiha nainen. Todellisuudessa syömishäiriö ei tullessaan katso ikää tai sukupuolta tai oireile vain tietyllä tapaa. Sukupuolittunut stigma hankaloittaa edelleen etenkin miesten diagnosointia. Nautinto, polttoaine, jaettu sosiaalinen kokemus, välttämättömyys, itseilmaisua, keino tuntea mielihyvää, tapa käsitellä pahaa oloa. Ruoan ja syömisen konsepti on teoriassa hyvin yksinkertainen, mutta käytännössä usein kaikkea muuta. Kun syömiseen alkaa liittyä psyykkisiä ongelmia, puhutaan syömishäiriöistä. Syömiseen liittyvissä ongelmissa ei kuitenkaan ole kyse vain syömisestä: syömishäiriö on sairastajalleen keino selviytyä tai käsitellä vaikeita asioita. Vaikka laihuushäiriö anoreksiaa sairastava nuori nainen on kenties yleisin mediassa nähtävä syömishäiriörepresentaatio, on se todellisuudessa vain jäävuoren huippu – merenpinnan alapuolella, tummissa syvyyksissä, syömis- ja kehonkuvaongelmista kärsii monenkirjava joukko monenkirjavilla oireilla ja diagnooseilla varustettuna. Tästä joukkiosta arviolta noin 10-20 % on miehiä.
DILEMMANA DIAGNOOSIKRITEERIT Vaikka vahva binäärinen sukupuoliajattelu ei välttämättä ole tuorein näkökulma, josta asioita tarkastella, syntyi tämä juttu syystä: Miesten syömishäiriöihin liittyy edelleen vahva vaikenemisen perinne, ja vakavakin oireilu jää usein diagnosoimatta. Miksi asia on näin? “Syömishäiriöillä on edelleen vahva naisten sairauden leima, ja vaikka syömishäiriö tunnistettaisiinkin, tuon stigman takia kynnys avun piiriin hakeutumiseen on suuri”, vastaa kysymykseen Syömishäiriöliiton asiantuntija Katri Mikkilä. Vaikka syömishäiriöoireilua on sukupuoleen katsomatta monenlaista, ovat diagnoosikriteerit vahvasti naissukupuolen näkökulmasta laadittuja, eikä moni mies välttämättä tunnista itsekään omaa oireiluaan häiriintyneeksi. Tyypillisimmät miesten tavat oireilla voidaan jakaa karkeasti kahteen kastiin. “Paljon on ahmintatyylistä oireilua, joka ei välttämättä ilmene varsinaisina ahmintakohtauksina vaan pikemminkin hallitsemattomilta tuntuvina tarpeettoman runsasmääräisinä syömisinä. Usein syöminen on tällöin ainoita mielihyvän lähteitä elämässä. Toinen tyypillinen ryhmä ovat urheilijat ja paljon liikkuvat, joilla terveellisten elämäntapojen optimointi johtaa siihen, että terveellinen syöminen ja treenaaminen alkavatkin määrittää kaikkea”, Mikkilä summaa. Tämä on kuitenkin vain raaka läpileikkaus: “Kaikenlaista oireilua voi olla kaikilla sukupuolilla. Se on ylipäätänsä aina hälytysmerkki, jos syöminen alkaa tuntua jollakin tapaa ongelmalliselta, tai vaikka oman kehon koko alkaa linkittyä omaan ihmisarvoon.”
SUORITTAMISEN KULTTUURI ALTISTAA Syömishäiriöille altistavia tekijöitä voi löytää rutkasti muualtakin kuin vain syömiseen ja liikkumiseen liittyvistä aiheista. Esime kiksi koulumaailmaan tyypillisesti liittyvä tunnollisuuden ihannointi sekä suorituskeskeisyys voivat ruokkia syömishäiriöille tyypillistä ajattelua, Mikkilä kertoo. Vertailuille ja arvioille aletaan altistua jo varhain-ala-asteella, eikä suorittamiskulttuuri suinkaan sammu korkeakouluikään tultaessa. Korkeakoulu-elämä on kuitenkin monella tapaa myös antoisaa ja ikimuistoista, ja syömishäiriö voi viedä ainutlaatuisesta ajanjaksosta leijonanosan. Fyysiset ja psyykkiset oireet kuormittavat ja pahimmillaan vaikeuttavat opiskelua huomattavasti. “Esimerkiksi huono ravitsemustila vaikuttaa aina kognitiiviseen kapasiteettiin ja sitä kautta oppimiseen. Aivot tarvitsevat ravintoaineita uusiutuakseen ja palautuakseen, ja energiaa pitää saada tasaisesti. Jos keho on nälkiintynyt, se ohjaa ajatukset automaattisestikin pyörimään vain ruoan ympärillä”, Mikkilä kuvailee. Opiskelun ohella tämä on tietenkin pois myös kaikesta muusta elämästä: “Opiskeluaika on kuitenkin merkityksellistä esimerkiksi ihmissuhteiden kannalta. Siinä voi helposti jäädä asioita toteutumatta ja kokemuksia kokematta.” Syömishäiriö, kenellä tahansa tai miten tahansa oireiltuna, rajoittaa ja haittaa elämää aina. Apua saa ja pitää hakea. Koska syömishäiriöisen sairaudentunto on usein vääristynyt, on se kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tässä kohtaa on tärkeää, että huolestunut läheinen ottaa rohkean roolin, Mikkilä hoksauttaa: “Huolen ilmaiseminen ei saisi koskaan olla väärin - tosi usein huomataan, ettei kaikki ole kunnossa, muttei uskalleta puuttua asiaan loukkaamisen pelossa. Kun huoli herää, se on todella harvoin aiheeton, ja se kannattaa aina ilmaista.”
NÄIN SAAT APUA » https://syomishairioliitto.fi/ » Syömishäiriöliiton
tukipuhelin maanantaisin klo 09-15: 02 251 9207
» Syömishäiriöliiton
Läheisten Luuri tiistaisin klo 12-18: 02 251 9207
Syömishäiriöille altistavat tekijät ovat pitkälti sukupuolesta riippumattomia. Perimällä, ympäristötekijöillä sekä persoonallisuuspiirteillä on kaikilla palasensa pelissä, mutta niin on myös esimerkiksi psykologisella kehityksellä, traumoilla ja ihmissuhteillakin. Syömishäiriön puhkeamiselle on harvoin vain yhtä tiettyä syytä, mutta yksi yleinen tekijä taustalla on - oireet kehittyvät ratkaisu- tai selviytymiskeinoksi johonkin suurempaan ongelmaan.
22
