Hyvinvointia kaiken ikäisille

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on toiminut virallisesti vasta kolmisen viikkoa. Tässä ajassa ei suuria muutoksia ole nähty ja niinhän sen kansalaiselle kuuluisi ollakin, sekä peruspalvelut mahdollisimman läheltä kotia ja erikoissairaanhoito keskitetymmin. Eikä mitään vanhaa pureta pois, ennen kuin uusi on rakennettu tilalle - hallittu siirtymä.

Mutta kaikkea hyvinvointia ei saa sotepalveluista, pikemminkin päinvastoin, siellä ennemminkin korjataan. Toki ennaltaehkäiseviä palveluitakin tarjotaan. Viime aikoina Suomessa on havahduttu kansalaisten liikkumattomuuteen ja siitä aiheutuviin tuntuviin terveyshaittoihin. Sanotaan, että liikkumattomuus tappaa ja tämähän silloin tapahtuu vieläpä huonon kunnon saattelemana. Surkea loppu se.

Liikkumiseen tarvitaan kannustimia ja patistamista. Lapsi on luonnostaan liikkuva, mutta ajan kanssa innostus hiipuu. Liian monella on koululiikunnasta huonoja, jopa ahdistavia muistoja ja juuri peruskoulun aika olisi tärkeää lapsenomaisen innostuksen säilyttämiseksi. Koululiikunta ei ole helppoa rakentaa kaikille mieluisaksi, mutta onneksi se on lukujärjestyksessä. Vanhempien mahdollisuudet kuljettaa lapsiaan erilaisiin liikuntaharrastuksiin vaihtelevat, vaikka uskallan väittää että aikojen saatossa mahdollisuudet ovat parantuneet ja liikuntamahdollisuudet monipuolistuneet. Meille Suomeenkin ovat rantautuneet padel, cheerleading, roller derby. Toki useat uudet ovat enemmän kaupunkien lajeja, mutta kuitenkin.

Kaiken ikäiset hyötyvät liikunnan lisäämisestä ja kynnys liikkumiseen tulee olla mahdollisimman matala ja liikkumisen turvallista. Itse voin vain enää muistella hölkkälenkkeja, ehei, näillä polvilla ei enää kovin hönttästä. Mutta ikääntyväkin pääsee metsäpolulle, kuntosalille tai uima-altaaseen, tai, jos pääsee. Harmi sinänsä, kun Rokuan allas on nyt tyhjä.

Kunnat voivat myös kannustaa liikkumaan. Kuntoportaiden suosio on ollut yllättävänkin hyvä ja liikuntapaikkojen rakentamisella sekä kunnossapidolla on suuri merkitys kuntalaisille. Kuntien tulee myös suunnata budjettivaroja urheiluseuroille, pienetkin avustukset saavat hyvää aikaan talkootoiminnan tukemiseksi. Kuntiin perustetut liikunnanohjaajan toimet ovat osoittautuneet hyviksi

Merkittävää on, jos ihminen liikunnan avulla pääsee vaikkapa verenpaine- tai diabeteslääkkeistään eroon tai vähemmälle. Terveyshyöty on tällöin kiistaton. Korkea verenpaine rasittaa verenkiertoelimistöä ja altistaa esim. aivoinfarktille, jonka vaikutus toimintakykyyn voi olla dramaattinen, vaikka hoitomuodot ovat kehittyneet. Jälkikäteen ei voi kuntoilla, kuntoutua kyllä. Mutta toimintakyky ei välttämättä palaudu entisen lähellekään.

Vaikka sanotaan, että hornaan on päällystetty hyvillä lupauksilla, silti lupaan tässä että tänä vuonna kuntoilen säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Ja pyydän kaveriakin mukaan ja haen tuttavan lenkille. Hyötyliikuntaa unohtamatta, pitäisikö kesällä aloittaa ojankaivuu? Mittaillaan tuloksia sitten vuoden lopulla! Hyvää alkanutta vuotta kaikille, luttomimpia sovintoon. Leskisläiset saivat puoluekokouksessa enemmistön Väinö Tannerin voittaessa puheenjohtajavaalissa K. A. Fagerholmin niukasti.

Riitapukareilla ei ollut aatteellisia eroja riidan syntyessä. Alkuvuosina monet vaihtoivat leiriä. Motiivina oli enemmän oma etu kuin puolueen tai yhteiskunnan etu.

Myöhemmin skogilaiset esiintyivät ”vasemmistososialidemokraatteina”. Se ei äänestäjiin vedonnut ja vuonna 1959 perustettu TPSL kuihtui nopeasti.

Tannerin mukaan ”maata ei voitu onnellisesti hallita ilman Maalaisliiton ja SDP:n yhteistyötä”. Koko tämän tutkimuksen vuosien ajan yhteistyötä harjoitettiin, useimmiten yhteisissä hallituksissa.

Maalaisliitto halusi jatkaa asutustoimintaa, mitä SDP piti taloudellisesti typeränä politiikkana. SDP halusi teollistaa Suomen, mihin ei tuhlailevan maatalouspolitiikan takia riittänyt tarpeeksi pääomia.

Maalaisliitossa Urho Kekkonen ymmärsi teollistamisen tärkeyden ja oli taivuttamassa puoluettaan mm Neste Oy:n ja Typpi Oy:n perustamiseen.

Tutkimuksen vuosina SDP oli hyvin länsimyönteinen puolue. Sillä oli suomalaisista puolueista toimivimmat ja laajimmat suhteen Pohjoismaihin, Englantiin ja USA:han.

Näiden suhteiden tuliaisina amerikkalaiset rahoittivat SAK:lle Pohjolan Opiston rakentamisen Haukiputaalle. Sen tarkoituksena oli padota kommunistien kannatusta.

Myöhemmin SAK löi laimin pohjoisen koulutustarpeet ja opisto rappeutui ja myytiin. Siitä ei ole enää mitään jäljellä.

SDP:n riita aktivoi myös ulkopuolisia. Maalaisliitto tuki skogilaisia ja lietsoi riitaa. Neuvostoliitto antoi rahallista tukea skogilaisille niin kuin se tuohon aikaan antoi myös

Maalaisliitolle. Tietenkin kommunistit saivat omat ruplansa. Skog, Arvo Korsimo ja Ville Pessi lähettivät apuraha-anomuksensa Moskovaan ja NKP:n politbyroo käsitteli asian ja toimitti rahat pyytäjille!

Majander sitoo tutkimuksensa kansainväliseen tilanteeseen. Johtajien toimien lisäksi tutkija tuon ”kentän miesten” ajatuksia elävästi esille.

Tutkimus on nippu aika itsenäisiä esseitä kustakin aihealueesta. Niitä voi lukea omana tarinanaan. Kun yhden lukee, tekee mieli lukea seuraava ja taas seuraava.

Puolueen historia on mielenkiintoinen kurkistus 1950luvun Suomeen. Laajemmin kuin yhden puoleen asioista.

Tämä kirja kuuluu jokaisen politiikasta kiinnostuneen lukuohjelmaan.

Mainio teos.

Toivo J. Kanninen