Diili by creative peak

I L I I D #1

www.opso.fi

Ääääitii, mitä me syödään tänään?

Ei pönötystä vaan pörinää Ikuinen oppija pärjää paremmin Muoti on hauskaa

Ratkaisukeskeinen työyhteisö - what the ... ?

Porvoo-Pietari DIILI.indd 1

DIILI 1

16.12.2010 11.45

Ratkaisukeskeinen työyhteisö

index

DIILI #1

s. 4

DIILI news s. 6 Inspector – Viisi vinkkiä s. 9

Kullanhohtoinen ammatti s. 10

Ei pönötystä vaan pörinää Perinteet velvoittavat

Ikuinen oppija

s. 14

s. 20

s. 22

Kolumni: Oppia ikä kaikki s. 25

Kouluttaessaan myös konkari oppii s. 26 Ääääitii, mitä me syödään tänään?

s. 28

Inspector – Viisi vinkkiä s. 31

Rekrytointiongelma sai ratkaisun Muoti on hauskaa

s. 32

s. 36

Kun työvoimapula yllättää

s. 39

Tiesitkö että... s. 41

Julkaisija Itä-Uudenmaan Oppisopimuskeskus | Päätoimittaja Annu Jokela-Ylipiha Toimitus ja ulkoasu peak press | AD & toimituspäällikkö Päivi Ahvonen | Graafinen suunnittelija Milla Ketolainen Toimittajat Rolf Gabrielsson, Seppo Iisalo, Reija Kokkola, Paula Launonen, Harri Mannonen, Ulla Ora Valokuvaajat Päivi Ahvonen, Susa Heiska, Eeva Kangas, Arto Wiikari | Kuvitukset Milla Ketolainen, Jukka Salminen Paperi Art Silk Gloss 170 g/m2, My Brite Silk 80 g/m2 | Painopaikka Art Print | ISSN 1799-3369

2 DIILI

DIILI.indd 2

16.12.2010 11.45

editorial

KOMPUROI, KOMMUNIKOI, NOUSE JA OPI

Ota yhteyttä tai tule käymään toimistollamme, autamme sinua kaikissa oppisopimukseen liittyvissä asioissa. PORVOON ALUE toimisto Perämiehentie 6 06100 Porvoo puh. 0400 360 731 ma–pe 9–15 LOVIISAN ALUE asiakaspalvelu puh. 0400 360 731 ma–pe 9–15 oppisopimus@opso.fi

oi ei, mä mokasin! Kukaan ei kai huomannut, mikä helpotus. Moka tekee kipeää, moka nolottaa, hyvin kiillotettuun kylkeen tulee ilkeä lommo. Pahimmillaan moka tuhoaa uran ja ihmissuhteet. Itsetunto on koetuksella. Moka pitää kieltää tai vierittää jonkun muun niskoille. Muuten iskee masennus. Kunnon ammattilainen tekee jämäkästi oikeita asioita kerralla oikein, juuri oikeaan aikaan, juuri oikeaan tarpeeseen. Vai tekeekö sittenkään? Meillä ei ole varaa mokata -ajattelun voisi myös kääntää kysymykseksi: onko meillä varaa olla mokaamatta? Pixar Animation studioiden Ed Catmull liputtaa virheiden puolesta. Catmullin mukaan menestyvät yritykset ovat mestareita toipumaan virheistä – eivät välttelemään niitä. Tähän päätyivät myös tämän Diili-lehden sivuilla esiintyvät panelistit. Moka sinänsä ei vielä tee ketään onnelliseksi, päinvastoin. Sen sijaan mokan käsittäminen voimavarana ja parhaana mahdollisena oppimistilanteena avaa kehittymiselle kokonaan uuden maailman. Mokan kääntäminen voitoksi vaatii työtä. Tarvitaan mokan rakentavaa puimista usean eri toimijan kesken, vapaata kommunikointia hyvässä hengessä, vilpitöntä tukea työkaverin onnistumiselle ja oppimisen piikkiin menevää jälkipuintia. Jos joulunpyhien elokuvalistallesi päätyi Rottatouillea, Nemoa tai Toy Storya, niin tiedät millaista jälkeä hyvin työstetyistä mokista syntyy. Ei lakaista mokan lahjaa maton alle vaan otetaan se oppimisen hyötykäyttöön. Innostavia mokia vuodelle 2011! Toivottaa, Annu Jokela-Ylipiha oppisopimusjohtaja Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskus

DIILI 3

DIILI.indd 3

16.12.2010 11.45

Ben Furman, mikä on ratkaisukeskeinen työyhteisö ? Opi ratkaisemaan ongelmat rakentavasti Ben Furmanin ja Tapani Aholan “Ratkaisukeskeinen työyhteisö” on esimiehille ja muille työntekijäryhmille suunnattu koulutusohjelma. Koulutusohjelman avulla osallistujat oppivat: * luomaan työpaikalleen positiivisen ilmapiirin * motivoimaan sekä itseään että työtovereitaan * ratkaisemaan ongelmia rakentavasti * antamaan kriittistä palautetta * ottamaan vastaan kritiikkiä * sopimaan ristiriidat ja loukkaantumiset

Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksessa työskentelevät Annu Jokela-Ylipiha, Anja Sivonen, Heikki Raitavuori, Petri Simander ja Bjarne Grönholm ovat suorittaneet Ratkaisukeskeinen työyhteisö -koulutusohjelman. He kouluttavat lisenssillä työpaikkakouluttajia toimimaan mallin mukaisesti.

KUKA? Ben Furman on psykiatrian erikoislääkäri, vaativan erityistason psykoterapeutti (Valvira), ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja, tietokirjailija ja Lyhytterapianstituutti Oy:n toimitusjohtaja. LUE: Furman Ben, Ahola Tapani: Reteaming; Työyhteisön ratkaisukeskeinen kehittäminen. Lyhytterapia-instituutti 1997.

4 DIILI

DIILI.indd 4

16.12.2010 11.45

Mikä on ratkaisukeskeinen työyhteisö?

Hyvä kysymys. Mitään virallista määritelmää ei ole olemassa, mutta lyhykäisesti voitaisiin varmasti sanoa, että se on sellainen työyhteisö, jossa vallitsee kannustava henki ja jossa ongelmat ja hankaluudet kohdataan rakentavalla tavalla. Mitä ratkaisukeskeinen työyhteisön kehittäminen tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että opetellaan harjoitusten avulla niitä taitoja, joiden hallitseminen tuottaa ratkaisukeskeisen organisaatiokulttuurin. Näitä taitoja ovat mm. ratkaisukeskeinen palautteen antaminen, loukkaantumisten sopiminen, ongelmien ratkaiseminen yhdessä muiden kanssa ja arvostuksen osoittaminen työtovereita kohtaan. Mihin menetelmää käytetään? Monilla työpaikoilla on hyvä henki, mutta halu tai tarve kehittää sitä vielä paremmaksi. Toisilla työpaikoilla taas on ilmapiiriselvitysten perusteella ongelmia. Silloin tarvitaan esimiesten ja henkilöstön koulutusta, että ilmapiiristä tulee hyvä ja ihmiset alkavat viihtyä työssään. Miten/missä saavutetaan parhaimmat tulokset? Parhaimmat tulokset saavutetaan, kun ei kouluteta vain esimiehiä vaan koko henkilökunta. Luento-opetus ei vielä muuta mitään, mutta kun ihmiset pääsevät hiomaan keskeisiä vuorovaikutustaitoja yhdessä harjoitellen, päästään parempiin tuloksiin. Siitäkin on apua, että koulutus on siinä mielessä pitkäjänteinen, että se koostuu useammasta tapaamiskerrasta. Tässä ohjelmassa tapaamisia on kuusi ja jokaiseen tapaamiseen liittyy myös välitehtävä.

DIILI 5

DIILI.indd 5

16.12.2010 11.45

news OPPISOPIMUSKESKUS MUUTTAA tammi-helmikuun vaihteessa Porvoon keskustaan, Pomo-taloon, osoitteeseen Aleksanterinkatu 20.

REKRYTORI HELSINGISSÄ 10. TOUKOKUUTA Oppisopimusviikkoa vietetään taas toukokuussa Helsingissä. Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskus on vahvasti esillä muun muassa rekrytorilla Helsingin Bio Rexissä, jossa itäuusmaalaiset oppisopimusta käyttävät yritykset esittäytyvät. Viime vuonna vuoden esimerkilliseksi oppisopimusyritykseksi valittiin Itä-Uudeltamaalta

Suomessa oli työllisiä vuonna 2009 yhteensä

Vuoristo-yhtiöt. Tänä vuonna palkitaan jälleen uusi opso-yritys viikon pääjuhlassa 10. toukokuuta.

2 457 000

SIINÄ ON SE PIENI ERO… Perheen nuorimman lapsen iällä on selvä vaikutus äitien työllisyyteen. Nuorimman lapsen ollessa alle kolmevuotias on äideistä töissä vain noin puolet. Kun nuorin lapsi on kouluiässä, äitien työllisyysaste nousee noin 90 prosenttiin. Isien työllisyysaste pysyy yhtä korkeana lasten iästä riippumatta. Tämä kertoo siitä, että pitkiä perhevapai-

HALUATKO OSAAVAKSI YMPÄRISTÖJOHTAJAKSI?

ta pitävät edelleen lähinnä äidit, todetaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa.

Edupolissa järjestetään johtamisen erikoisammattitutkintokoulutus, jonka pääpaino on ympäristöosaamisessa. Ekologisuus on vahva valtti yritysmaailmassa imagollisesti mutta myös puhtaasti kustannustehokkuutensa takia.

OSAAVA ITÄ-UUSIMAA!

Uusi ympäristöpainotteinen johtamisen erikoisammattitut-

Itä-Uusimaa on mukana Osaava Uusimaa -pro-

kinto tarjoaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sen avulla voi li-

jektissa, jossa pyritään kehittämään alueen kou-

sätä omaa ja organisaation osaamista, mutta nyt vahvasti

lutus- ja kehittämispalveluita sellaisiksi, että yri-

vastaten nykyhetkellä liiketoiminnassa välttämättömään ym-

tysten ja muiden toimijoiden olisi entistä hel-

päristövastuullisuuteen. Tutkinto on suunnattu pienten tai

pompaa osallistua erilaisiin koulutuksiin.

keskisuurten yritysten, organisaatioiden ja yksiköiden johto-

Hankkeen avulla pyritään kehittämään oppi-

tehtävissä toimiville henkilöille, joilla on usean vuoden koke-

laitosten asiakaslähtöisyyttä muun muassa eri-

mus yritystoiminnasta.

laisin workshopein, jotka ovat kaikille avoimia.

Lisätietoa www.edupoli.fi/osaavauusimaa/

6 DIILI

DIILI.indd 6

16.12.2010 11.45

OHJAUSTA TARJOLLA

TERVEYS- JA SOSIAALIPALVELUT VETÄVÄT

PORVOOSSA

Terveys- ja sosiaalipalvelut työllistävät jo saman verran kuin

Aikuinen, mietitkö uutta uraa? Haluatko kouluttautua? Porvoon keskustassa, Rihkamakatu 4:ssä toimivassa OhjausPisteessä annetaan neuvoja, jos kouluttautuminen kiehtoo. OhjausPisteeseen kannattaa

teollisuus, ilmenee Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta. Vuoden 2008 lopulla alkanut taantuma kohdistui rankimmin teollisuuteen, missä työllisten määrä laski 1990-luvun alun lamaa vastaavalle tasolle. Kaupan alalla työllisiä oli vuonna 2009 yhtä paljon kuin vuonna 2006, ja rakentamisessa työssäkäyvien määrä vastasi vuoden 2007 tasoa. Lähde: Tilastokeskuksen työvoimatutkimus

tulla, oli sitten mielessä mitä tahansa. Neuvoja ja ohjeita saa paikan päällä, tai sitten ohjataan

Työllisten lukumäärä neljällä suurimmalla toimialalla

eteenpäin oikean henkilön luokse.

1000 henkeä 500

Lisätietoa www.ohjauspiste.fi

TEOLLISUUS 400 300

200

Oppisopimuskeskus päivystää OhjausPisteessä joka kuukauden 3. keskiviikkona klo 14–16.

TERVEYS- JA SOSIAALIPALVELUT TUKKU- JA VÄHITTÄISKAUPPA RAKENTAMINEN

100 0 2005

2006

2007

2008

2009

Uusi polku takaisin työelämään Itä-Uudenmaan hyvinvointipoolin tarkoituksena on

joustavasti. Poolilaiset saavat työssä oppimalla val-

työllistää työttömiä työnhakijoita hyvinvointialoille,

miudet avustaviin tehtäviin. Muodollisen pätevyyden

joita ovat sosiaali- ja terveysala, kotityöpalveluala se-

haluavat voivat suorittaa osia alalle vaadittavasta tut-

kä puhdistuspalvelu- ja ravitsemisala. Samalla helpo-

kinnosta työvoimakoulutuksena tai koko tutkinnon

tetaan näiden alojen työvoimapulaa. Tarvittava am-

oppisopimuskoulutuksena. Hankkeen koordinaattori

mattitaito hankitaan pääosin käytännön työssä työ-

on Edupoli. Kartoitukset, valmennukset ja koulutuk-

paikoilla työjaksojen ja teoriaopintojen vaihdellessa

set toteutetaan Porvoossa ja Loviisassa.

DIILI 7

DIILI.indd 7

16.12.2010 11.45

Itä-Uudellamaalla oli vuonna 2009 yhteensä

osallistui Suomessa *66 Oppisopimuskoulutukseen 000 opiskelijaa vuoden 2009 aikana.

1518

prosenttia opiskeli ammatillisiin perustutkintoihin, *3243prosenttia ammattitutkintoihin ja 25 prosenttia

oppisopimusopiskelijaa.

erikoisammattitutkintoihin valmistavissa koulutuksissa.

Opiskelijoista alle puolet, 47 prosenttia, oli naisia.

Uusia opiskelijoita oli 20 100.

Koko tutkinnon suoritti 14 300 opiskelijaa.

Suoritetuista tutkinnoista 39 prosenttia oli ammatillisia *perustutkintoja, 37 prosenttia ammattitutkintoja ja 24 prosenttia erikoisammattitutkintoja.

Heistä uusia oli

514

Tutkinnon suorittaneista 50 prosenttia oli naisia.

Tiedot on kerätty oppisopimuskoulutuksen järjestäjiltä.

Aikuisopiskelijat aktiivisia kulttuurin kuluttajia Yli puolet 25–64-vuotiaista aikuisista osallistuu johonkin koulutukseen ja vielä useampi kartuttaa tietojaan ja taitojaan myös opiskelemalla itsekseen. Kouluttautumisen ja opiskelun lisäksi suomalaiset aikuiset ovat aktiivisia kulttuuri- ja urheilutapahtumissa kävijöitä, kertoo Tilastokeskuksen aikuiskoulutustutkimus 2006. Kaksi kolmesta aikuisesta kävi vuoden aikana teattereissa, konserteissa, oopperassa, baletissa tai tanssinäytöksissä vähintään yhden kerran. Urheilukilpailuja ja -tapahtumia seurasi lähes joka toinen 25–64-vuotias.

8 DIILI

DIILI.indd 8

16.12.2010 11.45

nspector

VIISI VINKKIÄ Vastaajana koulutustarkastaja PETRI SIMANDER Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksesta Kerro hyvä esimerkki siitä, miten oppisopimuskoulutuksen käytännönläheisyys toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. – Esimerkiksi sukupolven vaihdoksen tai harrastuksen kautta pienyrittäjäksi ryhtynyt voi yrittäjän ammattitutkintokoulutuksen avulla hankkia hyödyllistä tietoa oman yritystoimintansa kriittisistä tekijöistä. Tässä koulutuksessa, kuten oppisopimuskoulutuksessa yleensäkin, koulutuksen vaikuttavuus näkyy heti. Anna vinkki opiskelijalle, miten hän parhaiten vaikuttaa siihen, että koulutuksen anti ei jää harmittamaan. – Kerää sidosryhmästä kaikki irti. Työpaikkakouluttaja, oppilaitoksen vastuukouluttaja, oppisopimuskeskuksen edustaja ja kollegat ovat parhaita tukihenkilöitä osaamisen kehittämiseen. Mitä työnantajan kannattaa tehdä, jotta koulutuksen avulla valmistuu mahdollisimman osaava ammattilainen? – Suunnittele opiskelevan työntekijäsi kanssa työssä oppimisen tavoitteet, valitse hyvät ohjaajat ja mieti aikataulut ja tarvittavat välineet etukäteen. Tarkenna suunnitelmaa koulutuksen edetessä yhdessä opiskelijan kanssa. Muista ottaa huomioon myös oppilaitoksen teoriakoulutus. Itse olet koulutustarkastaja. Mitä ihmettä teet? – Lyhyesti: suunnittelen yhdessä yrittäjien kanssa yrityksille sellaista osaamisen lisäämistä, jonka avulla heidän liiketoimintansa kehittyy positiivisesti. Motto, jota suosittelet muillekin. ”Olisiko oppisopimus sittenkin sinulle ja yrityksellesi hyvä koulutusmuoto…”

DIILI 9

DIILI.indd 9

16.12.2010 11.45

Kultaseppä on käsityöläinen, jonka pitää hallita hyvin myös asiakaspalvelu. Tyytyväinen asiakas ilahduttaa luovan työn tekijää. Teksti: Reija Kokkola | Kuvat: Arto Wiikari

KULLANHOHTOINEN ammatti

DIILI.indd 10

16.12.2010 11.45

orvoolaisen kultasepänliikkeen Aurumin työskentelypajassa on historiallinen tunnelma. 1800-luvulta peräisin olevat kultasepän työvälineet ja jännänmuotoiset pöydät ovat edelleen Valtteri Honkapään ja Ester Erikssonin käytössä, kun he suunnittelevat ja työstävät koruja. Jotain on kuitenkin muuttunut vuosisatojen vaihtuessa. – Nämä työpöydät ovat hieman liian matalia meille. 1800-luvulla ihmiset olivat huomattavasti lyhyempiä, Valtteri huomauttaa. Radio soi taustaäänenä, kun parivaljakko keskittyy hienomotoriikkaa

DIILI.indd 11

16.12.2010 11.45

vaativaan työhönsä. Työvälineet ovat myös osin historiallisia. Ne on aseteltu riveihin pöydille ja ripustimiin. – 300 vuotta vanhalla vasaralla naputtaa edelleen hyvin, Valtteri Honkapää huomauttaa.

koru. Sen kuuluu hohtaa kauniina ja houkuttelevana kaulassa, ranteessa, nilkassa, rinnassa tai korvalehdessä. Kultasepän pitää ottaa työssään huomioon käyttöpaikka tai -tapa. Kaikki materiaalit eivät sovi yhteen eivätkä kestä välttämättä kovaa kulutusta.

Tunnelma kuin korulippaassa

– Tiettyjä käytännön seikkoja täytyy ottaa huomioon, mutta mikään ei ylitä tärkeintä tavoitettamme eli kauniin tuotteen luomista, Valtteri ja Ester sanovat.

Sen sijaan myymälän puolella tunnelma on kuin korulippaassa. Ja juuri sen maailman näkevät asiakkaat, jotka tulevat toiveineen tiskille. Kultasepänliike onkin oikeastaan toiveiden kauppa – Valtterin ja Esterin tehtävä on toteuttaa asiakkaan toiveet parhaalla mahdollisella tavalla. Koska asiakas ei ole yleensä jalometallien tai jalokivien asiantuntija, jää kultasepän tehtäväksi muokata toiveista toimiva, kestävä ja kaunis

Kertaheitolla porvoolaiseksi Valtteri Honkapää on lähtöisin Keski-Suomesta, Joutsasta. Armeijan jälkeen hän lähti opiskelemaan Tapiolan kelloseppäkouluun, jossa porvoolainen Nora Seeck toimi opettajana. Nora

huomasi Valtterin taidot, ja pyysi häntä kultaliikkeeseen töihin. Samalla päätettiin aloittaa opiskelu oppisopimuksella. – Ensimmäisellä käynnillä Porvoossa juteltiin oppisopimuksesta ja toisella kerralla jo muutinkin tänne asumaan. Nelivuotisen koulutuksen aikana teoria- ja työssäoppimisjaksoja palasteltiin juuri minulle sopiviksi, Valtteri muistelee uransa alkutaipaleita. Nyt Valtteri on itse työnantaja. Viime kevään ylioppilas Ester Eriksson aloitti artesaanin opinnot oppisopimuskoulutuksella. Valtteri on tyytyväinen Esterin valintaan. Hänestä oikea opiskelumuoto oli ratkaiseva asia. Valtteri tiesi kokemuksesta, että oppisopimuskoulutus sopii tämäntyyppiseen työhön.

12 DIILI

DIILI.indd 12

16.12.2010 11.45

”Tässä työssä on ihaninta se, että näkee oman käden jäljen”

Vaikka Esterin opinnot ovat vielä aluillaan, hän ei ole kuitenkaan eilisen teeren poika kultaliikkeen tiskin takana. Ensimmäisen kerran hän oli kesätöissä Aurumissa 17-vuotiaana.

yksilöinä. On selvää, että tunteita sinkoilee kultasepänliikkeessä enemmän kuin lähimarketissa. Psykologista silmääkin siis tarvitaan. Yleensä kultasepänliikkeeseen tule-

– Tässä työssä on ihaninta se, että näkee oman käden jäljen. Voi luoda jotain uutta, kaunista. On mukavaa pitää lopputulosta kädessään, tarkastella ja tunnustella. Tilanne on todella palkitseva, jos itse on tyytyväinen ja asiakaskin on ilahtunut. Ei tälle alalle oikein voisi valmistua muuten kuin työssä oppimalla. Teoriaopinnot sitten tukevat käytännön opiskelua, Ester hymyilee.

vat asiakkaat ovat hyväntuulisia, innostuneita ja kiinnostuneita tulevasta hankinnastaan tai vanhan korun korjaamisesta. Moni katselee sormuksia vaaleanpunaisten lasien läpi. Kultasepän työssä pitää osata kuunnella asiakasta ja olla kärsivällinen. – Usein hankintaa on mietitty pitkään. Tärkeintä on kuunnella asiakasta, nähdä hänen toiveensa ja unelmansa. Mitä asiakas haluaa viestittää korullaan? Miten onnistumme parhaiten toteuttamaan hänen toiveensa? Pienellä liikkeellä ei ole suurta varastoa tai

Tunnepitoinen ostos Pienessä kultaliikkeessä asiakkaat kohdataan

volyymia kilpailuetuna, joten meidän vahvuutemme on hyvä palvelu, rehellisyys ja ammattitaito, Valtteri pohtii. Parivaljakon mielestä tilaustyöt ovat työn suola. – Kultasepän työ ei ole pelkkää bisnestä. Myös meille on tärkeää, että esimerkiksi lahjan ostaja onnistuu ilahduttamaan saajaa, Valtteri ja Ester kuvailevat.. Ja taas ovi käy. Asiakas haluaa uuden sormuksen, joka sopii vanhan kanssa yhteen. Valtteri ottaa kynän käteen ja alkaa hahmotella mallia yhdessä asiakkaan kanssa.

DIILI 13

DIILI.indd 13

16.12.2010 11.45

Ei pönötystä

14 DIILI

DIILI.indd 14

16.12.2010 11.45

vaan pörinää Talvinen aamupäivä Loviisassa. Kahvia, voileipiä, haastattelunauhuri. Ja kolme asiantuntevaa naista puhumassa elinikäisestä oppimisesta ja innovaatioista. Teksti: Harri Mannonen | Kuvat: Eeva Kangas

Miksi elinikäinen oppiminen on ajankohtaista juuri nyt?

Annu Jokela-Ylipiha: Meidän organisaatiossamme se on ajankohtainen, koska meillä on tutkittu organisaation uudistumiskykyä. Ja oppiminen on tärkeä elementti, jotta pystymme uudistumaan. Anna-Maija Nisula: Edelleen työelämässä ajatellaan aika paljon, että oppiminen on muodollista koulutusta eikä arkipäivässä oppimista ja yhdessä tekemistä. Leena Tuomi: Esimerkiksi teknologia vaatii meitä jatkuvasti opettelemaan uusia asioita. 1980-luvulla puhelinta käytettiin vielä niin, että pyöritettiin numerokiekkoa. Nyt jokaisella menee yksi päivä uuden puhelimen käy-

tön opettelemiseen, vaikka olemme käyttäneet kännykkää 15 vuotta.

Vaatimus elinikäisestä oppimisesta näkyy lähes kaikkialla. Miten käy niiden, jotka eivät siihen pysty?

Annu: Syrjäytymisen riski kasvaa. Kyky oppia uutta on työelämän perustaito. Leena: Vaatimustaso työelämässä on kasvanut. Kaikkien pitäisi olla 22-vuotiaita, monitaitoisia, monta kieltä hallitsevia, pitkän kokemuksen omaavia, vastavalmistuneita. Jos jostain syystä ei ole kykyä oppia, voi olla vaikea löytää työtehtäviä. Ennen oli toisin. Oli paljon avustavia työtehtäviä esimerkiksi rakennuksilla.

DIILI 15

DIILI.indd 15

16.12.2010 11.45

Annu: Toisaalta näitä avustavia tehtäviä halutaan takaisin, oli kysymys raksasta tai hoitoalasta. Anna-Maija: Ketään ei voi pakottaa oppimaan. Pitää miettiä, millaisia työpaikkojen pitää olla, että saadaan kaikki ihmiset innostumaan ja mukaan kehitykseen. Pitää jollain tavalla hyväksyä se, että joku ei kerta kaikkiaan halua muuttua, ja sitten miettiä työtehtäviä. Tiputusmeininki, jota tällä hetkellä on joka suunnalla, kuulostaa julmalta.

Viimeisen 20 vuoden aikana työelämä on muuttunut enemmän kuin koululaitos. Antaako koulu enää riittäviä valmiuksia työelämään?

Anna-Maija: Kyllä koulu on minusta vieläkin pulpetissa istumista ja opettajan paasaamista. Riippuu tietysti opettajista, mutta varmasti siellä on paljon kehittämisen varaa. Annu: Ammatillisen koulutuksen puolella mennään aina enemmän meikäläisten suuntaan. Siellä on työssäoppimisjaksoja – ei oikeastaan voi suorittaa tutkintoa olematta työelämässä. Leena: Toisen asteen koulutus antaa pohjan työuralle, mutta koulutuksen pitää olla laajaalaista, koska työelämä muuttuu niin nopeasti. Jos ammatillisella puolella opetetaan pieniä yksityiskohtia, voi olla, että kun ollaan työelämässä, niitä yksityiskohtia ei enää ole. Pitää opettaa laajempia kokonaisuuksia. Itse työhön ja ammattiin oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Siellä pitää huomioida, että nuori ihminen, joka tulee koulusta, ei ole valmis ammattilainen. Työssä oppimiselle pitää luoda hyvät edellytykset. Annu: Työnantajat haluavat asenteellisia valmiuksia, perusjuttuja, työyhteisöön sopeutumista – että hokaa, miten täällä toimitaan.

Elinikäinen oppiminen tai ainakin opiskelu maksaa. Kenen pitäisi

huolehtia kustannuksista: työntekijän, työnantajan vai yhteiskunnan?

Annu: Suomessa yhteiskunta tukee opiskelua mielettömän paljon. En tiedä, löytyykö näin hyvin sponsoroitua koulutussysteemiä kovinkaan monesta maasta. Anna-Maija: Mutta osaammeko me kansallisella tasolla käyttää riittävän hyvin osaamista ja taitoa, jota koulutuksella tuotetaan? Joissakin muissa maissa on koulutusta vähemmän, mutta… Annu: …potkua enemmän. Anna-Maija: Niin. Koulutus on jollain tavalla hukattu voimavara. Leena: Kysymystä koulutuksen maksamisesta voi lähestyä niin, että kuka hyötyy koulutuksesta. Vastaus on, että totta kai yksilö hyötyy koulutuksesta. Ja työnantaja ja koko yhteiskunta. Usein asia meneekin niin, että jokainen osapuoli osallistuu maksamiseen. Me kaikki maksamme koulutuksesta veroina.

Arvostavatko esimiehet elinikäistä oppimista?

Anna-Maija: Esimiehet tukevat muodollista koulutusta. Mutta osataanko sitä koulutusta hyödyntää? Asiaa pitäisi tutkia. Sitä ei välttämättä tiedosteta, että oppia voi myös epämuodollisesti. Poikki toimialojen, yhteistyössä, voi kokeilla asioita ja miettiä, voisiko tämän nähdä toisin. Annu: Meidän koulutusprojekteissamme ei ole ongelma saada ihmisiä opiskelijoiksi eikä esimiehiä sitoutumaan. Ongelma on, että kun opiskelijat koulutuksen kuluessa kehittelevät juttuja, ne jäävät helposti hyödyntämättä. Paras tulos saadaan yleensä silloin, kun yrityksestä lähtee koulutukseen isompi porukka ja taustalla on jokin kehittämisen haaste. Leena: Jos esimiehet eivät halua muuttaa mitään, porukka voi käydä koulutuksessa tai tehdä mitä tahansa, mutta kaikki säilyy ennallaan.

Annu: On suorastaan kiusallista, kun joku on käynyt koulutuksessa ja tulee soittamaan poskea, että täällä ovat asiat päin prinkkalaa. Leena: Mitä isompi organisaatio, sen vaikeampi on ylittää raja-aitoja eri toimialojen välillä. Anna-Maija: Se on herkullisin paikka oppia. Annu: Rajapinnoilla syntyy uutta. Leena: Uudenlainen toiminta sisältää aina riskejä. Annu: Ja me olemme huonoja mokaamaan. Mutta jos kaiken pitää mennä heti putkeen, ei uskalla tehdä mitään. Anna-Maija: Improvisaatioteatterissa käytetään mokia hyväksi. Se on yksi luovuuden ja uudistumisen edellytys. Leena: Monet suuret keksinnöt ovat tapahtuneet vahingossa. On lähdetty tekemään jotakin muuta ja on tullut jokin sivutuote ja on huomattu, että tämähän on hyvä juttu. Anna-Maija: Me toimimme kauhean suunnitelmallisesti. Mutta pitäisi seurata, onko se ympäristö muuttunut, johon suunnitelma on tehty. Leena: Olemme mahdollisimman paljon yhteistyössä erilaisten tahojen kanssa, jotta huomaamme ympäristön muutokset. Annu: Pitää olla herkkyys kuunnella. Luottamukseen perustuvassa verkostossa liikkuvat ne hiljaiset signaalit.

Asiantuntijat tietävät yhä enemmän yhä tiukemmin rajatuista erikoisaloista. Miten heidät saa kommunikoimaan keskenään?

Annu: Sosiaalinen media muuttaa tätä. Internetissä on valtavasti verkostoja, joissa vaihdetaan ajatuksia ja ideoita. On paljon tieto-intensiivisiä yrityksiä, jotka verkostoituvat ja hakevat poikkitieteellistä tietoa. Leena: Joskus aikoinaan johtaja tiesi kaiken – yhden ihmisen päässä oli se koko yritys. Nykyään se ei voi toimia niin, koska tietoa on niin valtavasti.

16 DIILI

DIILI.indd 16

16.12.2010 11.45

ANNA-MAIJA NISULA * Projektipäällikkö Lappeenrannan teknisen yliopiston kauppatieteen tiedekunnassa * Diplomi-insinööri ja kauppatieteen maisteri ”Teen jatko-opintoja, väitöskirjaa. Tutkin uudistumisen kehittämistä, etsin ja kehitän muun muassa improvisaatioon perustuvia menetelmiä, joilla voisi kehittää uudistumiskykyä.”

DIILI 17

DIILI.indd 17

16.12.2010 11.45

LEENA TUOMI * Ohjelmajohtaja kehitysyhtiö Posintran Sähköisen talotekniikan osaamis- ja kehittämiskeskuksessa * Kasvatustieteiden maisteri ”Suoritin pedagogisen pätevyyden Helsingin yliopistossa vuonna 2006. Sen jälkeen en ole osallistunut pidempikestoiseen koulutukseen, koska työ on sellaista, että joudun jatkuvasti opiskelemaan”

ANNU JOKELA-YLIPIHA * Oppisopimusjohtaja Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksessa. * Kauppatieteen maisteri ”Viimeisin tutkinto, jonka olen suorittanut, oli VIA Groupin Leadership Academy, vuoden mittainen johtamiskoulutus.”

18 DIILI

DIILI.indd 18

16.12.2010 11.45

Anna-Maija: Eräs johtaja sanoi vähän aikaa sitten, että johtaminen on pääasiassa sitä, että saattaa ihmisiä yhteen. Leena: Jotta alalle pääsee sisään, siitä pitää olla peruskäsitys. Jos ei ole pohjaa, sirpaletietoa ei pysty kiinnittämään mihinkään. Anna-Maija: Oikeaan oppimiseen liittyy se, että miettii samanaikaisesti, onko tämä relevanttia. Pitää olla valmius kyseenalaistaa.

tä löytää iisimmän ja rennomman tavan tehdä jokin juttu. Laiskuus on… Anna-Maija: … hyvä innovaattori! Leena: Hyviä ratkaisuja löytyy, kun eri alojen ihmiset saadaan yhteen puhumaan samasta ongelmasta. Ei se auta, että laitetaan kymmenen saman alan insinööriä istumaan keskenään. Mutta jos sinne viedään luovien alojen ihmisiä, hoitoalojen ihmisiä, humanisteja… Anna-Maija: Tai ei välttämättä minkään alan ihmisiä. Sekin voi olla arvokasta.

Innovaatiot ovat aina jotakin uutta. Miten niiden tekemistä voi johtaa? Trendi suosii ekstrovertteja,

Leena: Pitää olla pörinää. Työpaikalla pitää olla paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan. Arvostan korkealle meidän työyhteisön aamukahvihetket. Sellaista ongelmaa ei olekaan, johon ei siitä pöydästä löytyisi ratkaisua. Annu: Pörinä on innostumista. Monella työpaikalla on latistamisen meininki. Sähän munaat itsesi, jos sä innostut jostakin. Joku vetää maton alta ja sanoo, että katso nyt, miten siinä kävi. Anna-Maija: Monissa organisaatioissa on tärkeilyn makua. Yritetään olla vakuuttavampia kuin ollaankaan. Annu: Pönötystä.

Eikö tällainen pörinä ole epäsuomalaista?

Annu: Pörinä vaatii yhteisön. Ei yksin viitsi mennä pörisemään. Anna-Maija: Tähän liittyy erilaisuuden hyväksyminen. Minusta ihanne on sellainen työpaikka, jossa on eri tavalla kommunikoivia ihmisiä mutta jossa kaikki ovat kuitenkin mukana. Leena: Pieniä, työyhteisöön liittyviä innovaatioita voi syntyä kahvipöydän ääressä tai lounastauolla. Joku on havainnut ongelman, ja se vain ratkaistaan. Annu: Laiskuutta pitäisi arvostaa – sitä, et-

sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Monet huippuosaajat ovat aivan toisenlaisia. Miten heidät saadaan mukaan pörinään?

Annu: Monet introvertit pitävät verkko-oppimisesta. Siinä he saavat osallistua keskusteluun omaan tahtiinsa.Työyhteisössäkin on tärkeää, että kommunikointia ei jätetä yhden välineen varaan. Leena: Voi olla, että palavereissa jotkut esittävät aina omat näkemyksensä ja jotkut eivät sano mitään. Heiltä pitää kysyä kahden kesken tai sähköpostilla. Anna-Maija: Asia pitää tiedostaa. Nythän se, joka koviten huutaa, pääsee parhaiten esille. Parhaat ideat eivät välttämättä tule esiin. Jos sitä halutaan, pitää katsoa asiaa, eikä sitä, kuka sitä promoaa.

Innovaatio edellyttää laiskuutta eli aikaa miettiä. Miten tämän edellytyksen voi sovittaa nykyisten tehokkuusvaatimusten kanssa?

Anna-Maija: Yksilön luovuutta auttaa, että hän voi tehdä asiat omarytmisesti. Mutta jos nähdään luovuus kollektiivisena ilmiönä, kysymys on jo erilainen: onko työyhteisössä tilaa yhteiseen pohdiskeluun? Se liittyy organisaatiokult-

tuuriin ja johtamiseen. Annu: On iso asia, jos uskalletaan tiimin kanssa mennä istuskelemaan vaikka tunniksi, eikä tehdä sen kummempia kuin pulistaan. Anna-Maija: Luovuus ei tapahdu tiettyyn kellonaikaan tietyssä huoneessa, vaan kaiken aikaa muiden asioiden sivussa. Pitäisi olla sellainen toimintamalli tai yhteisö, jonne idean voi heittää heti ja joku vastaa siihen. Annu: Tuossa minä olen eri mieltä. Minun tiimini ihmiset menevät koko ajan pää kolmantena jalkana ympäri Etelä-Suomea. Jos me jätämme innovaatiot sen varaan, että ne syntyvät spontaanisti, sitä ei tapahdu koskaan. Anna-Maija: On totta, että työn luonne ja ympäristö vaikuttaa paljon. Varmaan jokaisessa yhteisössä pitäisi miettiä malleja, jotka istuvat kontekstiin. Annu: On totta, että ideat tulevat häivähdyksenä – ja sitten menevät. Siksi pitää olla olemassa haavi, jolla niitä saa kiinni.

Lähivuosina jää paljon ihmisiä eläkkeelle. Miten heidän hiljaista tietoaan saataisiin talteen?

Leena: Aika moni haluaa jatkaa osa-aikaeläkkeellä. Se voi mahdollistaa, että joku toinen ottaa paikkaa ja että tietotaitoa siirtyy parin vuoden aikana seuraavalle sukupolvelle. Anna-Maija: Hiljainen tieto siirtyy rinnakkain työskennellen. Pitää olla kommunikointia, vuorovaikutusta. Annu: Siinä siirtyy reagoimista asioihin ja suhteellisuudentajua, joita on hirveän vaikea pukea sanoiksi. Annu-Maija: Hiljaiseen tietoon liittyy kokemusta ja näkemystä. Kaikkea sitä ei pystykään siirtämään. Annu: Miesvaltaisilla aloilla on karismaattisia, iäkkäitä herroja, jotka opettavat pojille, miten täällä ollaan. Mikään koulu ei pääse siihen koskaan.

DIILI 19

DIILI.indd 19

16.12.2010 11.45

”H

aikon Kartano lienee Suomen suurin ravintola”, naurahtaa Riitta Vesterinen. Ravintolatoimenjohtaja viittaa tunnelmalliseen puistoon, jossa vietetään kesäisin häitä, syntymäpäiviä ja edustustilaisuuksia. Puiden katveessa kuohumaljaa voi maistella vaikkapa japanilainen prinsessa, suomalainen sotaveteraani tai amerikkalainen risteilyryhmä. Monenlaisia ammatteja Neljäntoista hehtaarin anniskelualue on osa perinteikkään perheyrityksen palvelupalettia. Kylpylässä, ravintolassa ja hotellissa työskentelee kaikkiaan 140 eri alojen ammattilaista. ”Kylpylänhoitaja, kokki, tarjoilija, hovimestari, ravintolaemäntä, kerroshoitaja, puuseppä, huoltomies, puutarhuri, ompelija, terveydenhoitaja, kokousisäntä...” Ammattinimikkeitä luetellessaan Vesterinen toteaa, että kaikilta vaaditaan erityistä ”haikkolaista” osaamista ja asennetta; jokainen on sekä oman alansa huipputekijä että asiakkaiden viihtyvyydestä huolehtiva palvelija. ”Oppisopimuskoulutus on se menetelmä, jolla varmistamme täsmälleen oikeanlaisen osaamisen”, hän kiteyttää. Kyvyt ratkaisevat Haikon Kartano rekrytoi mielellään kyvykkäitä, energisiä nuoria. Ei haittaa, jos muodollinen pätevyys puuttuu. Jo noin viidentoista vuoden ajan Vuoristo-yhtiöt on järjestelmällisesti kouluttanut haikkolaisia osaajia yhdessä Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen kanssa. Samalla, kun nuori suorittaa ammattitutkinnon, kylpylähotelli saa ammattilaisen, joka pystyy palvelemaan monipuolista asiakaskuntaa pätevästi. ”Kansainvälisiä kokousasiakkaita on palveltava eri tavalla kuin kuntoremonttiryhmää. Meillä on osattava kieliä, hallittava viinit ja ruokakulttuurit sekä ymmärrettävä erilaisten asiakkaiden yksilöllisiä toiveita”, Vesterinen h avainnollistaa. Yhteistyö ammatillisen koulutuskeskuksen kanssa tarjoaa mahdollisuuden henkilökunnan jatkuvaan kehittämiseen, jatkokoulutukseen ja taitojen päivittämiseen. Kouluajalta palkkaa Työn ohessa ammattitutkinnon suorittaminen edellyttää noin kolmen vuoden sitoumusta sekä työnantajalta että opiskelijalta. Painopiste on työssä oppimisessa, mutta se ei tarkoita, että opiskelija jou-

tuisi omin päin etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Työpaikalla opiskelijaa ohjaavat kokeneet kollegat. ”Työkaverit perehdyttävät opiskelijaa Haikon arvoihin ja toimintamalleihin, niihin omintakeisiin vahvuuksiimme, joita ei voi muualla oppia”, Vesterinen kertoo. Lisäksi opiskelija osallistuu teoriajaksoihin Edupolissa. Koulupäivä on noin kerran viikossa, ja siltä ajalta työnantaja maksaa täyden palkan. Koulupäiviltä ei tarvitsisi maksaa, mutta Vesterisen mukaan Vuoristo-yhtiöt tekee sen mielellään. ”Näin osoitamme konkreettisesti, että arvostamme tavoitteellista ja kunnianhimoista asennetta ammatillista pätevöitymistä kohtaan. Meillä ajatellaan niin, että koulutukseen satsaaminen kartuttaa inhimillistä pääomaa, jota ilman Haikon Kartano ei voi menestyä.” Mallia muille Viime toukokuussa metropolialueen oppisopimustoimistot palkitsivat Haikon Kartanon esimerkillisenä työnantajana. Vesterinen arvelee, että kunniamaininta tuli pitkäjänteisestä ja strategialähtöisestä henkilöstön kouluttamisesta. ”Tälläkin hetkellä oppisopimuskoulutuksessa on kymmenen henkilöä salista ja keittiöstä.” Vuosien varrella ammattiin valmistuneiden kokonaismäärää Vesterinen ei hatusta täsmällisesti osaa vetää, mutta kymmeniin määrä joka tapauksessa nousee. Ilahduttavinta on se, että valtaosa tutkinnon suorittaneista jää taloon. ”Vaihtuvuus on erittäin pientä. Henkilökuntamme arvostaa perheyrityksen turvallista ja kannustavaa ilmapiiriä. Ihmiset haluavat antaa parhaansa, kun he voivat näyttää kykynsä ja saavat palautetta hyvin tehdystä työstä”, Vesterinen kertoo. Jatkuvuus turvattu Äskettäin Haikossa juhlittiin 67-vuotiaan tiskitädin eläkkeelle siirtymistä ja 60-vuotiaan tarjoilijan synttäreitä. Vesterinen uskoo, että perheyrityksen arvojen vaaliminen, henkilökunnan osaamiseen panostaminen ja monipuolisen palvelutarjonnan edelleen kehittäminen houkuttelevat Haikon Kartanoon sitoutuvaa ja energistä henkilöstöä myös tulevaisuudessa. ”Meillä on mukavasti eri-ikäistä väkeä. Jatkuvuus on turvattu, kun seniorit valmentavat uutta sukupolvea vastuunkantajiksi.” Ykkösperehdyttäjä on tietysti Haikon Kartanon perustaja Satu Tiivola, joka yhä 86-vuotiaana viihtyy työpaikalla opastamassa nuoria asiakaspalvelun parhaisiin käytäntöihin.

20 DIILI

DIILI.indd 20

16.12.2010 11.45

Perinteet velvoittavat Osaava ja motivoitunut henkilรถstรถ varmistaa Haikon Kartanon menestyksen myรถs tulevaisuudessa. Teksti: Paula Launonen | Kuva: Arto Wiikari

DIILI 21

DIILI.indd 21

16.12.2010 11.45

22 DIILI

DIILI.indd 22

16.12.2010 11.45

Loviisalainen Dunja Katz valmistui lähihoitajaksi oppisopimuksella. Ammatti on hänelle jo kolmas. Opinnot avarsivat oman työn ymmärtämistä. Teksti: Reija Kokkola | Kuvat: Arto Wiikari

Ikuinen

oppija

ernajan Pohjois-Sarvilahti säväyttää paitsi kauneudellaan myös alkutalven paljaudessaan. Hiljaisuus ja rauha tyynnyttävät kiireisen mielen. Tunnelma Villa Landen hoivapalvelukodissa myötäilee ikkunasta näkyvää maaseutumaisemaa. Lähihoitajana päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistunut Dunja Katz lappaa puita hellaan keittäessään aamukahvia, jonka tuoksu houkuttelee asukkaita avaraan keittiöön. Vanha Niina-koira työntää kuononsa kaappiin, jossa on ilmeisesti sen herkkuja. ”Niina se vasta tekeekin mielenterveystyötä. Meillä on asukkaiden ilona myös kaksi kissaa”, Dunja sanoo. Dunjaa ei näytä väsyttävän, vaikka hän on tullut töihin edellisenä päivänä kolmen aikaan iltapäivällä. Vuoro päättyy tänään samaan aikaan. Villa Landessa on hoitohenkilökuntaa paikalla läpi vuorokauden joka päivä. ”Täällä on öisin aika rauhallista, joten voimme itsekin nukkua jonkin verran. Vain harvoin joku

asukkaistamme on levoton. Totta kai välillä syntyy käninää siinä missä romanssinpoikastakin.” Useimmat Villa Landen asukkaista ovat käyneet läpi jo erilaisia tuettuja asumismuotoja, ja heillä on lääkitystä vaativa päihde- tai mielenterveysongelma. Osalla asukkaista on oma huone, jotkut taas jakavat huoneen keskenään. Joskus sopeutuminen uuteen asumismuotoon vie aikansa. ”Eilinen ilta oli malliesimerkki siitä, mitä kodinomainen kuntoutusasuminen parhaimmillaan voi olla. Jotkut katsoivat tv:tä, toiset juttelivat tai pelasivat korttia. Silloin lähihoitaja voi itse astua askelen taaksepäin ja vain tarkkailla rauhassa tilannetta”, Dunja hymyilee. Opinnoista apua turhautumiseen Dunja Katz tuli Villa Landeen töihin nelisen vuotta sitten. Hänelle kesätyöstä tuli vakituinen, kun hoitotyöntekijää tarvittiin pitemmäksi aikaa. Hän ja muut työntekijät tekevät paljon arkiaskareita yhdessä asukkaiden kanssa. He ulkoilevat, mutta myös kantavat puita hellaan ja

DIILI 23

DIILI.indd 23

16.12.2010 11.45

”Teatterissa oppii nauramaan itselleen muiden mukana. Me näyttelemme Villa Landessa yhdessä asukkaiden kanssa juhlapäivinä.”

haravoivat pihaa. Työhön liittyy paljon sellaisia rutiineja, joita kotielämään yleensäkin kuuluu. Asukkaat hoitavat kotia henkilökunnan tukemina kukin vuorollaan. Dunja on oppinut itsekin pitämään siististä ympäristöstä. ”En ole koskaan ollut mikään siivoushullu. Sitä ainakin olen itse täällä oppinut”, hän naurahtaa. Joskus elämä sujuu mallikkaasti, mutta välillä hoitajat menevät mukaan tilanteisiin, joihin tavallisesti emme joudu. ”Harva seisoo kotona vahtimassa, että perheenjäsen tai kukaan muukaan osaa peseytyä suihkussa kunnollisesti. Täällä niin voi käydä, jos asukas kerta toisensa jälkeen seisoo puolen metrin päässä vesisuihkusta ja laittaa kolmatta kertaa shampoota hiuksiinsa.” Työskenneltyään pari vuotta Villa Landessa Dunja alkoi turhautua. Hän alkoi pohtia, miksi tietyt asiat eivät muutu. Miksi jonkun asukkaan tila ei kohenekaan? Hän päätti alkaa opiskella lähihoitajaksi oppisopimuksella. ”Opiskelu oli antoisaa. Minulla oli valmiiksi kysymyksiä, joihin aloin saada vastauksia. Niistä lähtökohdista oppiminen oli helppoa. Sain uutta motivaatiota ja valmiutta toimia päihde- ja mielenterveystyössä. Pitää vain hyväksyä se, että aina asiat eivät muutu tai etene. Silti voin tarjota tärkeää apua”, hän sanoo. Oppisopimus sopii lähihoitajalle Opintojen edetessä ajoittain näköalattomalta ja rutiinimaiselta tuntunut työ muuttui motivoivammaksi ja käsitys omasta ja kuntoutujan rajallisuudesta toi helpotusta.

Dunja Katz yhdessä poikansa Severin kanssa Loviisan Harjun maisemissa.

”Nyt ymmärrän paremmin kokonaisuutta. Lähihoitajaopinnot antoivat valtavasti tietoa päihde- ja mielenterveyssairauksien luonteesta, niiden hoidosta ja etenemisprosesseista. Sain aivan uutta sisältöä työhöni”, Dunja kertoo. Teoriaopintojaksot eivät olleet hänen mielestään liian vaativia, sillä oltuaan jo pari vuotta töissä Villa Landessa hänelle oli syntynyt luonnollinen tarve saada myös tietopuolista lisäoppia.

”Sain ahaa-elämyksiä. Tietopuolinen koulutus antoi vastauksia konkreettisissa tilanteissa syntyneisiin kysymyksiin.Ymmärsin miksi mikäkin toimenpide oli tärkeä. Poimin opetuksessa itselleni tärkeitä asioita”, Dunja kuvailee. Villa Landen tapaan Villa Landessa työskentelevä sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja Lidia Forsbäck toimi loppuvaiheessa Dunjan työpaikkakouluttajana ja mentorina. Forsbäckin mukaan paras tapa kouluttautua lähihoitajaksi on solmia oppisopimus. ”Mielestäni oppisopimuskoulutus antaa oikean käsityksen siitä, millaiseen työhön opiskelija on ryhtymässä. Työssä oppiminen on tämän perusta.” Forsbäckin mukaan oppisopimuskoulutus muotoutuu kunkin oppisopimustyönantajan mukaan. Villa Landessa opitaan niitä asioita, joita siellä pidetään arvostettavina. Forsbäckin mukaan oppisopimusopiskelijat ovat motivoituneita. ”He ovat rohkeita ja innostuneita. Työnantaja voi siirtää hyviksi koetut mallit opiskelijalle.” Ikuinen oppija Dunja Katz ei ollut ensimmäistä kertaa oppimassa uusia asioita. Monella tavalla lahjakas nainen valmistui jo kolmanteen ammattiinsa. Hän on työskennellyt myös artesaanina ja koulutettuna hierojana. Rakas harrastus on näytteleminen Loviisan harrastajateatterissa. Dunjan mielestä jokaisen pitäisi oppia mokaamisen jalo taito. ”Kun joutuu käymään läpi itsensä mokaamisen, säästyy monelta tuskalliselta tilanteelta. Teatterissa oppii nauramaan itselleen muiden mukana. Me näyttelemme Villa Landessa yhdessä asukkaiden kanssa juhlapäivinä.” Työssään Dunja Katz hyödyntää myös musiikkia. Opiskeluaikaan hän perehtyi tutkimukseen, jossa todettiin musiikin positiivinen vaikutus. ”Musiikki stimuloi aivoja siten, että syntyy fyysinen hyvinvoinnin kokemus”, Dunja kertoo kattaessaan aamukahvia pöytään.

24 DIILI

DIILI.indd 24

16.12.2010 11.45

kolumni

OPPIA IKÄ KAIKKI Täytän kohta 45 vuotta. Koska päässäni pyörii milloin mitäkin projekteja, joita haluaisin toteuttaa, olen ahkera apurahailmoitusten lukija. Hyvä ystäväni on jokusenkin kerra n joutunut huomauttamaan, että ”Come on, Päivi... tämä apuraha on tarkoitettu nuorille. Sinä et enää paini siinä sarjassa.” Voihan hemmetti! Pitäisikö tämän olla kriisin paikka? Ainakin kommentti on pistänyt miettimään omaa elämäntilannetta. Koulutus kiinnostaa minua, ja siksi katse len aika ajoin myös koulutusilmoituks ia.Yleensä niistä löytyy jotakin itseäni kiinnostavaa, jotain jota voisin soveltaa omiin tarko ituks iini ja joka voisi viedä minua jollakin tasolla eteenpäin . Viikonloppukurssit sopivat temperam entil leni hyvin, sillä ne ovat usein tehokkaita. Koulutuk sen annin soveltaminen on sitten itses tä kiinni. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, minulla on myös alempi tutki nto valokuvauksessa ja liikunnassa ja takana on myö s liuta kirjallisuusopintoja ja lukuisia kurs seja. Olen työskennellyt viestintäalan yrittäjänä yli kym menen vuoden ajan. Toisinaan mietin, olisiko minulle hyötyä yritysjohtamisen erikoisammatt itutkinnosta. Sen voisi suorittaa oman toim en ohessa, ja siitä varmasti saisi paljon uutta käytä nnön tietoa, jonka on kuvitellut halli tseva nsa. Vielä en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, mutta ehkä jonain päivänä... Itseänsä voi viedä eteenpäin – niin henk ilökohtaisesti kuin ammatillisesti – mon ella eri tavalla. Minulla nuo kaksi puolta nivoutuv at luontevasti yhteen; en osaa erottaa siviili- ja työpersoonaani. Toisaalta sillä ei ole väliäkään, sillä taivun moneksi ja kiinnostun herk ästi mitä erilaisimmista asioista. Silti juuri viestintä tunt uu omimmilta alalta. Nykyään kouluttautuminen ei onneksi ole vain nuorten etuoikeus. Työelämä ssä pidempäänkin toimineet voivat saada uutta intoa työhönsä jatko- tai täydennyskoulutuk sella . Työttömäksi jääneet voivat kouluttautua uudelleen , ja onpa niitä eläkeläisyrittäjäkoulutu ksiakin. Itse käyn tällä hetkellä sosiaalisen med ian tiedottajan puolivuotista koulutus ta - en edusta digisukupolvea, joten se tuntui ammatilli sesti tärkeältä. Sitä paitsi koulutus on osoi ttautunut erittäin mielenkiintoiseksi, siitä kiitos inno staville ja ammattitaitoisille luennoits ijoille ja opettajille. Oppia voi monella eri tavalla. Yksi oppi i lukemalla ja toinen tekemällä. Ja sitte n on niiden yhdistelmiä. Oppisopimus on yksi vaihtoeh to. Koulussa malttamaton nuori voi löytä ä itselleen hyvän ammatin oppisopimuksen kautta. Kouluttautumishaluinen aikuinen voi saad a uutta puhtia työelämään ja työnantaja voi sitouttaa tai hankkia hyvää henkilökuntaa sama lla men etelmällä. Miten opiskeleekin, se kannattaa aina – vähän kuin panisi rahaa pankkiin. Päivi Ahvonen

DIILI 25

DIILI.indd 25

16.12.2010 11.45

Teksti: Paula Launonen | Kuvat: Arto Wiikari

Kouluttaessaan

MYÖS KONKARI OPPII

luksi Mikko Rantanen pyöritti firmaansa yksin. Varsin nopeasti hän havaitsi, ettei yksi käsipari enää riitä. Eri toimialoille paineilmajärjestelmiä kehittävän erikoisosaajan tilauskirja alkoi täyttyä, ja kun ei halunnut myydä ”eioota”, yrittäjän piti löytää lisävoimia. Tällä hetkellä paperiteollisuuden rullansiirtokeksinnöstä Innosuomi-palkittu Sovellusmestarit työllistää perustajansa lisäksi kolme henkilöä. Yksi heistä on instrumentointiasentajan tutkintoa suorittava Jarno Niemelä, jota yrittäjä itse nyt perehdyttää mittausten, säätöjen ja instrumentoinnin ammattisalaisuuksiin. Rantanen puhuu nuoresta avainhenkilöstään lämmöllä. ”Meillä kävi hyvä tuuri, kun Jarno otti yhteyttä ja määrätietoisesti myi itsensä meille töihin.”

Hienosti sujuu Oppisopimusjärjestelmän mukaan jokaisella opiskelijalla on oltava työpaikkakouluttaja, jo-

ka ohjaa, opastaa, kannustaa ja antaa palautetta.Vastuu kattaa työtehtäviin perehdyttämisen lisäksi myös viralliseen arviointiin osallistumisen. Kaikkea työpaikkakouluttajan ei toki tarvitse tehdä itse, vaan hän voi delegoida eri osa-alueiden perehdytystä opiskelijan kokeneille kollegoille. ”Kun Jarno tuli, olin yritykseni ainoa työntekijä, joten vastuu lankesi yksin minulle. Reilun vuoden kokemuksella voin vakuuttaa, ettei kouluttaminen ole juurikaan lisännyt työtaakkaani, vaan melkein päinvastoin.”

Oppipoika ja mestari Rantanen kiittelee Niemelän nopeaa omaksumiskykyä ja vahvaa motivaatiota. Hän on myös varma, ettei kovin helposti löytäisi erityisosaamista vaativaan tehtävään tehokasta tekijää mistään koulusta tai toisesta yrityksestä. Sovellusmestareille oppisopimus on paras mahdollinen vaihtoehto. ”Tämän alan ammattilaisen on oltava yh-

tä aikaa putkimies, sähkömies ja koneistaja. Samalla kun Jarno omaksuu vaativan muodollisen pätevyyden, hän oppii talon tavoille”, Rantanen analysoi. Perinteiseen oppipoika–mestari-tyyliin Rantanen ja Niemelä työskentelevät parina. Rantanen näyttää miten tehdään, ja Niemelä treenaa. Vähitellen oppipoika harjaantuu ja alkaa suoriutua tehtävistä itsenäisesti. Niemelä kiertää kuunteluoppilaana myös koulutustilaisuuksissa, joita Rantanen pitää konepajoissa eri puolilla Suomea. Säännöllisin väliajoin Rantanen ja Niemelä istuvat alas ja tarkistavat, edistyykö oppipoika kuten pitää, ja toteutuvatko henkilökohtaiseen oppimissuunnitelmaan kirjatut tavoitteet.

Lisäarvona laatujärjestelmä Yhteistyö Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksen kanssa sujuu Rantasen mukaan mukavasti. Yhteydenpito koulutustarkastaja Petri Simanderiin on mutkatonta ja joustavaa. ”Tietoa, tukea ja apua

26 DIILI

DIILI.indd 26

16.12.2010 11.45

saan aina, kun siltä tuntuu.” Työpaikkakouluttajuuden isona plussana Rantanen mainitsee laatujärjestelmän, joka on syntynyt ikään kuin projektin sivutuotteena. Niin kauan kun yrittäjä pyöritti firmaansa yksin, nippelitiedot, toimintamallit ja laatukriteerit olivat Rantasen päässä. Kun asioita piti alkaa kertoa toiselle, ne ovat siirtyneet myös tietokoneen muistiin ja paperille. ”Käsikirjan avulla perehdyttäminen on entistä helpompaa, ja hommat verstaalla rullaavat ilman minuakin”, yrittäjä iloitsee. Rantanen sanoo nauttivansa Niemelän kouluttamisesta myös itsekkäistä syistä. Hän nimittäin on havainnut, että toista opettamalla oppii myös itse. Parhaimmillaan kouluttaminen voi olla kannustavaa sparrailua ja innostavaa innovointia. ”Sehän tässä on hauskinta, että Jarno on jo alkanut kouluttaa minua. Terävä kaveri parantelee menetelmiä jatkuvasti, ja minäkin opin uutta”, Rantanen kiittää.

OHJAA, VASTAA, ARVIOI Työpaikkakouluttajana voi toimia henkilö, jolla on sama tai korkeampi koulutus kuin tutkintoa suorittavalla opiskelijalla. Myös pitkä työkokemus pätevöittää työpaikkakouluttajaksi. • Työnantaja nimeää jokaiselle oppisopimusopiskelijalle työpaikkakouluttajan, joka vastaa opiskelijan ohjauksesta ja arvioinnista työpaikalla. • Työpaikkakouluttaja suorittaa ohjaukseen liittyvät keskustelut ja täyttää koulutuskertomuksen arviointeineen kolmesti vuodessa. • Työpaikkakouluttajasta käytetään joissakin yrityksissä nimitystä mentor tai tutor. • Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta. Se on työpaikalla tapahtuvasta ohjauksesta maksettava palkkio, jonka käytöstä työnantaja päättää. • Oppisopimusajan päättyessä työpaikkakouluttaja tekee päättöarvioinnin koko oppisopimusajalta. Lähde: www.opso.fi/tyopaikkakouluttaja.html

DIILI 27

DIILI.indd 27

16.12.2010 11.45

28 DIILI

DIILI.indd 28

16.12.2010 11.45

ÄÄÄÄÄITIIIII, MITÄ ME SYÖDÄÄN TÄNÄÄN? Teksti: Päivi Ahvonen | Kuvitus: Jukka Salminen

yön ohessa opiskeleminen vaatii pitkää pinnaa niin opiskelijalta itseltään kuin hänen perheeltäänkin. Kun ennen saattoi työpäivän päätteeksi laittaa ruokaa, perehtyä lasten läksyihin tai harrastuksiin, meneekin aika opiskeluun. Hyvä puoli on, että kun käy samalla töissä, ei opiskelu rasita taloudellisesti. Työn ohessa tai työssä opiskeleva törmää väistämättä siihen, että aika on välillä kortilla. Kannattaa miettiä strategiat valmiiksi miten arjesta selviää. Kullekin opiskelijalle kehittyvät omat menetelmät lasten iän ja perheen sisäisen dynamiikan ja työnjaon mukaan, mutta yksinhuoltaja saattaa löytää itsensä vieläkin haastavammasta tilanteesta – etenkin jos mummolaa ei ole tai se on kaukana. Hyvä tukiverkosto onkin työn ohessa opiskelijan A ja O.

Kä ve le vä t ka na fi le et ... Kun aikuisena jatkoin kes

ken jääneitä opintojani ei meillä ollut isovanhempia tai muitakaan sukulaisia auttamassa. Uu si tilanne tulisi vaatimaan siipaltani melkei npä Teräsmiehen omina isuuksia. Meillä ollaan sikäli vanhanaika isia, että minä kuvittelen tietäväni miten huushollia ja lapsia hoi detaan, joten vastuun luo vuttaminen miehelle oli lähestulkoon yliv oimaista. Ja kyllähän se miestäkin pelotti, varsinkin miestä. Samaan aikaan olisi pitänyt siivota, laittaa ruokaa, ja neljänä päivänä viikossa lapset oli vietävä puolen tunnin ajomatkan päähän harrastuksiin. Muutenhan autoss a saattoi hyvinkin tuntea olevansa tilanteen herra, mutta oikean lapsen vieminen oikeaan paikkaa n oikeaan aikaan oikeat varusteet kainalos saan osoittautui useamma n kerran mahdottomaksi. Ja ylipäänsä, mit ä kaikkea uusi maailma tois ikaan tullessaan, ettei vain pikemminkin veis i mennessään, koko naisen ...? Joskus on usko meinannut loppua, kun olen ollut yöm yöhään opiskelemassa. Eräänkin kerran mies soitti minulle ääni väri sten ja kysyi, että missä ne kanafileet ova t ja ajattelin että jääkaappiko sieltä nyt on lähtenyt kävelemään. Menyy seen tuli pieniä muutoksia muutenkin kuin kadonneiden kanafileiden kohdalla ja lasten kinaste lun aiheuttaman ajatuskatkoksen seuraukse na hajonneen pesutornin tilalla on toistaiseksi pyykkitorni. Ruokapöydässä ei ole ollu t silitettyä pöytäliinaa vuo teen, puhumattakaan silitetyistä vaatepino ista kaapissa. Mutta nyt pin otaan opintopisteitä, ja tänä jouluna per he saa lahjaksi paketin, jost a riittää evästä koko loppuelämäksi. Jospa seuraavaksi olisi mie hen vuoro suorittaa päte vyys myös siinä ammatissa, jota hän oik easti tekee – mikäli kotitöi ltään malttaa. Susa Heiska

DIILI 29

DIILI.indd 29

16.12.2010 11.45

An noi n pik kus orm en, se vei kok o käd en

5 VINKKIÄ AIKUISOPISKELIJALLE Työn ohessa opiskeleminen vaatii innostusta ja arjen uudelleen arviointia. 1. Kun kiire pukkaa, lykkää pannulle kaupan pinaattiletut. 2. Jos et halua asua villakoirakennelissä, palkkaa siivooja. 3. Lähetä lapset mummolaan vaativien kirjallisten töiden ajaksi. 4. Osta metsurin kuulosuojaimet, niin muu perhe saa kailottaa rauhassa. 5. Huolehdi jaksamisestasi. Syö ja nuku hyvin. Liiku säännöllisesti.

NÄILLÄ PÄRJÄÄT PITKÄLLE!

Kaikki alkoi ihan viattomasti. Paukutin päivät pitkät rembursseja ja mitä niitä nyt olikaan maahantuonnin asiakirjoja. Töissä oli ihan kivaa. Silti tuumailin, etten elekt roniikkafirman tuontisihteerinä pääse hyödyntäm ään mahdollisuuksiani täysimittaisesti. Epämääräisesti vaistosin sopivani main iosti viestintäalalle. En vain tiennyt, mikä olisi oikopolku unelmieni ammattiin. Katse lin Hesarin rekryilmoituksia ja päättelin, ettei kansainvälisen pörssiyrityksen tai kansa laisjärjestön viestintäosaston ovi avaud u pelkällä humkandin paperilla ja sihteerin koke muksella. Tehtävissä vaadittiin taitto-ohje lmien hallintaa, graafisen ilmeen ymmärrystä sekä terävää kynää. Siis kouluunko takai sin – opiskelemaan niitä taitoja, joita työelämäs sä vaaditaan? Olin 32-vuotias kahden lapsen äiti. Mies viimeisteli graduaan työn ohessa. Toise n palkka meni elämiseen, toisen liksalla pidet tiin pankki tyytyväisenä. Aloin pohtia, mitä tavoitteeni kann alta olennaista voisin opiskella työn ohessa. Bongasin ammattikoulun iltalinjalta somistajakurssin. Arvelin, että siitä on hyötyä, jos joskus joudun suunnittelemaan mess uosastoja. Sitten ilmoittauduin lehtia vustajan kirjekurssille. Näpyttelin kotitehtäviä, kun lapset olivat nukkumassa ja mies viim eisteli gradunsa liitteitä. Eipä aikaakaan, kun pääsin askeleen lähemmäksi unelmaani. Minut nimi tettiin Kunnallisen eläkelaitoksen oppimate riaalitoimittajaksi. Siitä alkoi kiehtova viestintäura, joka on vienyt erilaisiin yrityksiin , erilaisille toimialoille ja erilaisiin haast eisiin. Käyntikorttiin on printattu välillä toim ittaja, kerran konsultti, toisinaan tiedo ttaja ja useimmiten viestintäpäällikkö. Uusissa tehtävissä vaadittiin aina uude nlaisia valmiuksia, ja kun niitä ei entuu destaan ollut, tuli opiskelusta pysyvä rutiini. Paikk aa vaihtaessani varmistin, että tuleva työna ntaja suhtautuu suopeasti sammumattoma an opinjanooni. Perheeseen syntyi kolmas lapsi ja asum isuralla etenimme vanhan omakotital on ikuiskorjaajiksi. Lapset kasvoivat ja remonttip rojektit etenivät, mies huiteli puolet ajasta maailmalla ison yrityksen vientitehtävissä . Kansiooni ilmestyi tasaiseen tahtiin diplomeja ja todistuksia. En ole koskaan laskenut, kuinka mon ta ammatillista lisäkoulutusohjelmaa tai kurssia olen neljännesvuosisadan aikana suori ttanut. Mieleeni ovat jääneet vain koko naiset tutkinnot, joista tärkein on viestintäpäällikö n tutkinto. Häpeäkseni tunnustan, että johtamisen erikoisammattitutkinto jäi kesken. Viisi vuotta sitten valmistuin filosofian maisteriksi – työn ohessa totta kai. Nyt suunnittelen medianomitutkinnon suorittami sta oppisopimuskoulutuksena. En enää osaa erottaa työtä ja opiskelua erillisiksi elämänvaiheiksi. Yhtä ja sama a jatkumoa tämä on; kiehtova polku, jonka varre lta on mukava poimia ne mehevimmät marjat. Paula Launonen

30 DIILI

DIILI.indd 30

16.12.2010 11.45

nspector

VIISI VINKKIÄ Vastaajana koulutustarkastaja HEIKKI RAITAVUO Itä-Uudenmaan oppisopimuskeskuksesta Kerro hyvä esimerkki siitä, miten oppisopimuskoulutuksen käytän-

apua hän tarvitsee ja miten opiskelijan läsnäolo vaikuttaa työyhteisöön.

nönläheisyys toteutuu optimaalisesti.

Tehtävään kykenevän ohjaajan valinta vaikuttaa paljon: hänen roolin-

– Oppisopimuskoulutuksessa käytäntö ja teoria yhdistyvät päivittäin

sa opiskelijan ohjaajana, tukijana ja sparraajana on keskeinen element-

työpaikalla työtehtäviä tehdessä. Oleellista on hyvä ja laadukas työteh-

ti opiskelijan ammattitaidon hankkimisessa.

tävien suunnittelu ja aikatauluttaminen työpaikkaohjaajan ja opiskelijan välillä. Opiskelijan ja ohjaajan – usein koko työyhteisön – yhteistyö on

Itse olet koulutustarkastaja. Mitä ihmettä teet?

keskeisellä sijalla opiskelijan ammattitaidon saavuttamisessa.

– Koulutustarkastajan rooli on moninainen. Tavoitteena on tehdä oppi-

– Esimerkiksi lähihoitajan työssä opiskelijan ja ohjaajan pitkä-

sopimuksia ja olla mukana kehittämässä yritysten henkilöstön ammat-

kestoinen vuorovaikutus on avain ammattitaidon vahvistumiseen.

titaitoa. Yksilön kannalta keskeisenä tavoitteena on varmistaa tutkinnon

Oppisopimusajasta noin viidennes on käytännön työtä tukevaa teoriaa,

suorittaminen (lähihoitaja, merkonomi…).

joka täydentää työssä oppimista ja antaa valmiudet suorittaa tutkinto.

– Toimimme yhteistyössä yritysten, oppilaitosten ja opiskelijoiden

Valitettavasti kuvio toimii myös toisinpäin. Huonosti suunniteltu kou-

kanssa. Meillä on myös tärkeä viranomaistehtävä, koska järjestämme ra-

lutus johtaa siihen, ettei opiskelija saa työssä oppimisestaan täyttä te-

hoituksen koulutukselle ja koordinoimme koulutuksen yhdessä oppi-

hoa irti ja ammattitaitokin voi jäädä vajavaiseksi.

laitoksen kanssa tutkinnon suorittamiseen saakka.

Anna vinkki opiskelijalle, miten hän parhaiten vaikuttaa siihen, et-

Motto, jota suosittelet muillekin.

tä koulutuksen anti ei jää harmittamaan.

”Tekemällä oppii, ja ammattilaisen ohjaamana oppii alansa ammatti-

– Kannattaa olla aloitteellinen sekä työpaikalla että teoriaopinnoissa.

laiseksi”

Ohjaajan ja koko työyhteisön kanssa tapahtuva vuorovaikutus vaikuttaa keskeisesti laadukkaan lopputuloksen saavuttamisessa. Ole itse aktiivinen! Mitä työnantajan kannattaa tehdä, jotta koulutuksen avulla valmistuu mahdollisimman osaava ammattilainen? – Oppisopimuskoulutukseen olisi käytettävä aikaa riittävästi jo suunnitteluvaiheessa: selkiyttää työyhteisön ja opiskelijan tavoitteet (ammattitaito/tutkinto), miettiä miten opiskelijaa tuetaan parhaiten, mitä

DIILI 31

DIILI.indd 31

16.12.2010 11.45

REKRYTOINTIONGELMA SAI

RATKAISUN Askolalaisella yrityksellä oli ongelma. Mistä ammattimiehiä kasvavan toiminnan rekrytointitarpeita tyydyttämään? Teksti: Rolf Gabrielsson | Kuvat: Susa Heiska

32 DIILI

DIILI.indd 32

16.12.2010 11.45

DIILI 33

DIILI.indd 33

16.12.2010 11.45

”V

”Meillä opissa olevista tulee joko maanrakennus- tai energiakoneiden kuljettajia.”

almiita miehiä ei oikein ole näihin hommiin”, puuenergiaalalla toimivan Hakevuori Oy:n toimitusjohtaja Reijo Wuorio kertoo. Ratkaisuksi keksittiin oppisopimuskoulutus. ”Toki me rekrytoimme väkeä myös tavanomaisella tavalla, mutta hyvä täydentävä systeemi tämä on.” Ensimmäinen oppilas on suorittanut loppuun kolmen vuoden pestinsä ja siirtynyt ammattitutkinnon saaneena firman palkkalistoille vakituisena työntekijänä. Neljäs aloitti syksyllä. ”Kun meillä on ykkösvuoden, kakkosvuoden, kolmosen ja nelosen kavereita, homma pelaa. He oppivat, näkevät ja ovat mukana eri kokemustasonsa pohjalta.” ”Pitää tietysti olla sellainen näkymätön naru heidän ja meidän välillä. Joskus joutuu vähän toppuuttelemaan ja ehkä vähän ottamaan korvastakin kiinni, kun vauhtia alkaa olla liikaa. Ollaan kuitenkin isojen koneiden kanssa tekemisessä ja liikenteessäkin.” Wuorion mukaan yrityksessä täytyy huolehtia siitä, että kaikki oppisopimuskaverit eivät ole yhtä aikaa opintojaksoa suorittamassa.

”Siitä ei tule mitään, että meillä yhdellä viikolla on kaikki neljä töissä ja toisella viikolla ei ketään. Töitä ei välttämättä olisi kaikille ja he joutuisivat harjan varteen halliin.” Ei mitään pakkopullaa Reijo Wuorio vertaa omaa kouluhistoriikkiaan tämän päivän koulutusmahdollisuuksiin. ”Silloin pistettiin puoliväkisin jollekin linjalle ammattikouluun tai johonkin muuhun kouluun, kiinnosti tai ei.” ”Nyt voi oppisopimuskeskuksen koulutustarkastajan kanssa rakentaa mieleisensä opintosuunnitelman, eli valita siihen sellaiset osaalueet, jotka itseään oikeasti kiinnostavat, mitään pakkopullaa ei ole. Täydentäviä aineita voi ottaa ammattikoulusta: kaikki on räätälöityä, yksilöllistä.” Nuorelle saattaa olla pitkä aika istua kolmeksi vuodeksi ammattikouluun esimerkiksi logistiikkapuolelle. ”Siellä sitten housun persuksia kulutetaan, eikä vielä ole minkäänlaista ammattikokemusta, kun koulusta pääsee. Nämä oppisopimuskaverit ovat puolestaan kolmen vuoden jälkeen

HAKEVUORI OY •

• •

Hakevuori Oy on koneelliseen puunkorjuuseen ja kuljetukseen erikoistunut yritys. Yhtiö kuuluu Suomen suurimpiin puuhakkeesta valmistettavan bioenergian jalostajiin. Hakevuoren vuosituotanto on 450 000–500 000 kuutiota eli 40 miljoonaa polttoöljylitraa vastaava määrä. Tytäryhtiöineen ja aliurakoitsijoineen yritys työllistää noin 120 henkilöä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 20 miljoonaa euroa, josta Hakevuoren vajaa viidennes.

34 DIILI

DIILI.indd 34

16.12.2010 11.45

Case 1 täysiä työmiehiä. On työpaikka, menevät liikkeeseen ja ostavat uuden auton.” Ja jatkoa seuraa… Hakevuori Oy:llä kokemukset ovat sen verran hyvät, että ensi vuoden loppukeväästä on tarkoitus ottaa jälleen yksi yläasteen lopettava oppilas oppisopimukseen. Reijo Wuorio kertoo, että valintaprosessi alkaa hänen käynnillään Askolan yläasteen ysiluokassa. Valituksi tuleva kaveri ei hänen mukaansa saa olla liian vilkas, mutta ei myöskään mikään laahustaja. ”Jotain siltä väliltä – ja tietysti pitää olla armoton kiinnostus koneisiin, koska niiden kanssahan me toimimme. Meillä opissa olevista tulee joko maanrakennus- tai energiakoneiden kuljettajia.” Viime vuonna, kun toimitusjohtaja vieraili koulussa, rehtori oli kerännyt joukon kovapäisiä nuoria opettajapöydän ympärille. ”Kerroin mistä on kysymys ja sitten keskusteltiin asiasta.” Tapaamista seurasi vähän myöhemmin käynti askolalaisissa yrityksissä. ”Ysiluokkalaiset eivät juuri tiedä, minkälaisia työpaikkoja kotikunnasta löytyy, minkä näen kyllä selkeänä ongelmana. Koulussa pitäisi antaa enemmän opastusta ja ohjausta, kysymys on kuitenkin nuorten elämän yhdestä tärkeimmästä valinnasta.” Käynti työpaikoilla osoitti Wuorion mukaan, että joitakin asia ei kiinnostanut pennin vertaa. ”Jäivät bussiin istumaan, ja toiset lähtivät omille teilleen tupakalle. Ehkä joka kolmas kymmenestä nuoresta oli aidosti kiinnostunut.” Heidän joukostaan yksi tuli syksyllä Hakevuorelle ammattia opettelemaan. ”Puhuttiin asiasta jo kesällä, mutta hän halusi käydä ensin katsomassa, minkälaista ammattikoulussa olisi. Hän oli siellä tasan kaksi päivää, tuli sitten meille ja allekirjoitimme oppisopimuspaperit.”

KOULUNKÄYNTI EI KIINNOSTANUT Antti Laakkiolle koulunkäynti ei maistunut, mutta työ kiinnosti, joten hän päätti hankkia ammatin työssä oppimisen kautta. ”En tiennyt siinä vaiheessa tästä järjestelmästä juuri mitään. Yhdeltä kaverilta, joka juuri oli aloittanut Hakevuorella, kuulin jotain.” Keväällä oppisopimuskoulutuksensa lopettavan Laakkion mielikuvat ovat matkan varrella muuttuneet paljon. ”Kuvittelin aluksi, että sitä istutaan vaan töissä ja saadaan siitä rahaa. Näinhän se ei ole. Koulukäyntiäkin siihen sisältyy.” Pelkästään kirjojen äärellä ei kuitenkaan tarvitse istua. ”Esimerkiksi TTS Rajamäen maarakennuskoulussa opiskellaan alan teoriaa viiden opintoviikon verran, mutta sielläkin lähestymistapa on kovin käytännönläheistä.” Vaativa jakso se silti on, kun lyhyessä ajassa pitää oppia samat asiat, mitkä ammattikoululaiset opiskelevat kolmen vuoden ajan. ”Myös kotona pitää tehdä tehtäviä.” Laakkio on sitä mieltä, että oppisopimusvaihtoehtoa kannattaisi enemmän pitää esillä kouluissa. ”Hienoahan tässä on se, että oppii ammatin samalla kun saa vähän fyrkkaakin. Lisäksi on melkoinen varmuus siitä, että työpaikka on valmistuttua.”

Case 2 ISÄN JALANJÄLJISSÄ Elmeri Wuorio on Reijo Wuorion nuorempi poika. Kuten vanhempi veljensä Oskari hänkin valitsi oppisopimuksen isänsä yrityksessä Hakevuori Oy:ssä. Meneillään on toinen oppisopimusvuosi. ”Aika työvoittoista tämä on, vaikka opiskelinkin ensimmäisenä vuonna jonkin verran täydentäviä aineita ammattikoulussa Monninkylässä, ja nyt on nämä teoriaviikot Rajamäellä.” Hän on tyytyväinen valintaansa. ”Parhaita puolia tässä varmaan on se, että kuukaudessa saa kumminkin jonkin verran rahaa, pääsee kunnolla tekemään töitä, eikä tarvitse koulun penkillä nyhjätä. Joskus vähän venyvät työajat voivat rassata, mutta sellaistahan työelämä on. Välillä ollaan pidempään töissä, sitten taas päästään aikaisemmin.”

DIILI 35

DIILI.indd 35

16.12.2010 11.45

36 DIILI

DIILI.indd 36

16.12.2010 11.45

Muoti on hauskaa Katse kiertää vaateliikkeessä nopeasti hyllyltä toiselle, ja käteen tarttuu sattumalta kivannäköistä sovitettavaa. Teksti: Ulla Ora Kuvitus: Milla Ketolainen

arva tulee ajatelleeksi, että myyjä on muodin ja värien asiantuntija, ja häneltä voi kysyä neuvoa. Pelkän villatunikan lisäksi myyjän asiantuntemuksella voi luoda koko asukokonaisuuden: huivin, käsilaukun ja kaulakorun. Lindexillä myyjiä koulutetaan muodin ja myynnin asiantuntijoiksi oman talon sisällä. Heidän tehtävänään on saada asiakas lähtemään hymyssä suin ja palaamaan pian takaisin. – Hyvä myyjä inspiroi asiakkaita ylittämään odotuksensa. Esimerkiksi mekkoa ostamaan tullut voikin lähteä liikkeestä yllään kokonainen juhla-asu, kertoo Lindexin HR-asiantuntija Sini Veijalainen. Halu kehittyä työssä Kouluttautuminen työpaikalla lähti Lindexissä liikkeelle työntekijöiden toivomuksesta kehittyä, ja yritys vastasi huutoon. Ensimmäinen trendimerkonomiksi kouluttautunut ryhmä valmistui kesällä 2010.Yhteensä oppisopimuk-

sella on kouluttautunut noin 80 lindexläistä ympäri Suomen. Koulutukseen osallistuneet ovat olleet pääosin 25–40-vuotiaita. – Koulutukseen hakeutuvilta myyjiltä puuttuu merkonomin tutkinto tai opinnot ovat jostain syystä jääneet kesken. Tarjoamme mahdollisuuden valmistua myymäläpäällikön sijaiseksi. Veijalainen on itsekin kouluttautunut työpaikallaan johtamisen erikoisammattitutkintoon, joka kesti 1,5 vuotta. – Tulin taloon vuonna 2001 myymälöiden koulutus- ja kehitystehtäviin ja halusin työhöni uusia työkaluja. Koulutus oli todella haastava, kun piti miettiä ja toteuttaa omassa työssä kasvun ja kehittämisen paikkoja. Esimerkiksi ajankäytön hallintaan sain konkreettisia ja hyviä neuvoja. Muotitietoinen ja kriittinen Lindexillä muotiin suuntautumista arvostetaan. Koulutukseen sisältyy muun muassa pukeutumisneuvontaa, josta alan ammattilaiset

Johtavia muotiketjuja •

• •

•

Stockmannin omistama Lindex on kansainvälinen yritys, jolla on yli 400 myymälää 12 maassa: Pohjoismaissa, Baltiassa, Venäjällä, Keski-Euroopassa ja Lähi-idässä. Yhteensä niissä on noin 5 000 työntekijää. Lindex kuuluu PohjoisEuroopan johtaviin muotiketjuihin. Valikoimaan kuuluu naisten alusvaatteita, naistenvaatteita ja lastenvaatteita.

DIILI 37

DIILI.indd 37

16.12.2010 11.45

luennoivat. – Yrityksemme kohderyhmänä ovat muodista kiinnostuneet naiset. Lindexin muoti virtaa globaalien trendien mukaan, ja jokainen yritys kerää myyntiin itselleen sopivat muotivaatteet. Tämän hetken suurta muotia ovat neuleet. Mielestäni myyjän on oltava tietoinen muodista ja trendeistä, sanoo Lindexin Suomen ja Baltian toimitusjohtaja Eveliina Kääriä. Hänen mukaansa yrityksen on pidettävä huolta siitä, että myyjillä on riittävä asiantuntemus ja ammattitaito, jos asiakas sitä pyytää. Useimmiten tuotteet on asetettu liikkeissä näyttävästi esille, ja asiakas löytää helposti mieleisensä sovitettavan. Silti myyjät ovat valmiita neuvomaan, jos asiakas osaa pyytää. Palkallista koulutusta Kaikki oppisopimuksella koulutettavat ovat Lindexissä jo työskenteleviä ihmisiä. Koulutuksen ohjaajina toimivat esimiehet, yleensä

myymäläpäälliköt. Koulutuksesta 80 prosenttia on käytännön työtä omassa työpaikassa. Lisäksi opintoihin kuuluu alan luentoja, jotka järjestetään aikuiskoulutuskeskus Edupolissa. Koulutus kestää 2,5 vuotta. Opiskelun aikana tehdään kaksi opinnäytetyötä. Koulutukseen haetaan sisäisellä haulla. Kaikilla Lindexin Suomen 56:n liikkeen työntekijöillä on mahdollisuus osallistua opiskeluun. – Moni myyjä tekee koulutuksen jälkeen ainakin sijaisena myymäläpäällikön töitä. Välttämättä kaikki eivät halua muuttaa työtehtäviään koulutuksesta huolimatta. Koulutus ei myöskään velvoita sitoutumaan yritykseen. Koulutettavat saavat koulutusaikana työstä täyden palkan myös teoriatunneilta. Koulutus järjestetään yhteistyössä Lindexin, Edupolin ja oppisopimuskeskuksen kanssa. Yritys saa koulutukseen taloudellista tukea oppisopimuskeskukselta ja raportoi puolestaan keskukselle koulutuksen etenemisestä.

– Työnantajana me maksamme palkan, matkakulut ja majoituksen ja vastaavasti saamme oppisopimustoimistolta korvauksen, Sini Veijalainen kertoo. Hyvä ei riitä Lindexillä on tehty seinätaulu yritykselle tärkeistä arvoista, jotka ovat olennaisia myös työssä etenemisessä. – Arvot on koottu niin, että jokainen työntekijä on saanut lausua oman mielipiteensä. Päällimmäiseksi nousi se, että muoti on hauskaa. Se kertoo siitä, että työntekijöille muoti on oikeasti tärkeää, kertoo Veijalainen. Seinätaulussa lukee: Meillä on voittajan asenne, hyvä on parhaan vihollinen. – Se tarkoittaa myös sitä, että yhdessä teemme parhaamme, eikä kenelläkään ole oikeutta pilata toisen työpäivää. Ihannetilanne on, että työntekijä tulee töihin hymyssä suin ja inspiroi itseään sekä muita.

Perheellisellä mahdollisuus edetä Visualisti Johanna Korpivaara, 33, inspiroitui työstään aivan uudel-

ja asuntolainan kanssa ei ole mahdollista hakeutua uuteen teen kouluk

la tavalla käytyään Lindexin oppisopimuskoulutuksen. Hän on työs-

tukseen ja elää opintotuella.

kennellyt Lindexillä vuodesta 2003 lähtien. – Ymmärsin koulutuksessa, että olen tärkeä yritykselle ja haluan tehdä Lindexin liikeideaa todeksi. Opin koulutuksessa markkinointia ja yritystietoutta. Nyt Lindex on minulle kokonaisvaltainen yritys, eikä vain tämä pieni Jyväskylän Palokassa sijaitseva liike. Korpivaara oli innoissaan mahdollisuudesta opiskella aikuisena työn ja perheen ohessa.

Korpivaara tekee liikkeessä myymäläpäällikön sijaisuuksia tarvittaessa. Koulutus on auttanut häntä eteenpäin myös muodin tuntemuksessa. – Olen aina ollut kiinnostunut muodista. Koulutuksessa tajusin, että voin olla mukana tuomassa maailmanluokan muotielämyksiä ihmisille. Voin suunnitella mallinukkeja ja näyteikkunoita sekä palvelullani inspiroida asiakkaita.

– Muuta mahdollisuutta kouluttautumiseen ei olisi ollut. Perheen

38 DIILI

DIILI.indd 38

16.12.2010 11.45

Kun

työvoimapula

yllättää

Kiinnostaisiko työvoiman rekrytointi Pietarista? Muun muassa Helsingin kaupungin henkilöstökeskuksella on myönteisiä kokemuksia. Teksti: Seppo Iisalo

ähitulevaisuudessa työvoimapula uhkaa monilla aloilla. Esimerkiksi siivoojista, koulunkäyntiavustajista, linja-auton kuljettajista ja lähihoitajista on jo pula, ja lisätyövoimaa pyritään rekrytoimaan ulkomaita myöten.

Kokemusten valossa lähietäisyydellä sijaitseva Pietari tarjoaa tällaisessa tilanteessa erinomaisia mahdollisuuksia. ”Pilottiprojekteissa Pietarista on rekrytoitu kymmeniä henkilöitä oppisopimuskoulutukseen Suomeen, ja näyttötutkinnot suoritettuaan he ovat asettuneet työelämään tavanomaisin työehdoin”, Edupolin kansainvälisten

asioiden projektipäällikkö Raija Vuorenmaa kertoo. Hyviä kokemuksia Koulutettavat on valittu yhteistyössä Inkerin liiton, kouluttavan oppilaitoksen ja työnantajan kanssa. ”Rekrytoidut ovat toistaiseksi olleet lähes järjestään inkeriläisiä, joilla on maahanmuutto-oikeus Suomeen. Oppisopimuksen ansiosta he ovat päässeet heti kiinni työelämään, hankkimaan ammatin ja oppimaan työnteon ohessa kielitaidon sen sijaan, että olisivat istuneet ensin kuukausia pelkästään kielikursseilla.”

DIILI 39

DIILI.indd 39

16.12.2010 11.45

Vuorenmaan mukaan kokemukset ovat lähes kauttaaltaan myönteisiä. ”Väki on ollut motivoitunutta, ja esimerkiksi viimeisestä ryhmästä kaikki ovat jääneet oppisopimustyöpaikalle töihin näyttötutkinnot suoritettuaan.” ”Monet ovat tulleet Suomeen pariskunnittain. Mielestäni jatkossakin on tärkeää, että molemmille puolisoille löytyisi töitä”, hän sanoo. Uusi oppimisympäristö avattiin Pietariin Hiljattain Pietarissa avattiin uusi Edupolin oppimisympäristö. Vuorenmaan mukaan se on suomalaisin standardein rakennettu luokkatila, jossa voidaan järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia ja tapaamisia. ”Sinne on myös hankittu videokonferenssivälineet. Näin osa opetuksesta ja neuvotteluista voidaan hoitaa etänä, vaikka eihän Helsingin ja Pietarin välimatkakaan ole enää kuin kolme ja puoli tuntia.” Vuorenmaa korostaa, että kielitaito on ehdoton edellytys onnistuneelle oppisopimus-

koulutukselle. ”Valmentava koulutusjakso tapahtuu Pietarin päässä. Se sisältää sekä suomen kielen että Suomen yhteiskuntaelämän opiskelua. Lisäksi rekrytoitavat saavat ennakkoon lyhyen ammatillisen peruskoulutuksen Pietarissa järjestettävillä viikonloppukursseilla.” Ammattiin johtava palkallinen oppisopimuskoulutus tapahtuu Suomessa. Töitä paiskitaan neljänä päivänä viikossa. Yksi päivä on omistettu kieliopinnoille ja ammatin teoriaopinnoille. ”Oppisopimusjakson pituus vaihtelee alasta riippuen neljästä kuukaudesta neljään vuoteen. Tyypillisesti kesto on 1,5–2,5 vuotta. Kun opiskelija on läpäissyt näyttökokeet, työnantaja palkkaa hänet tavanomaisin työehdoin”, Raija Vuorenmaa kertoo. Lisätietoja Edupoli, raija.vuorenmaa@edupoli.fi OPSO, annu.jokela-ylipiha@opso.fi www.petrocollege.ru/edupoli (venäjänkieliset sivut)

PILOTOINTI HELSINGISSÄ Ensimmäinen pilotti vuonna 2007 (Pietarin alue) • 27 inkerinsuomalaista solmi oppisopimuksen Palmian kanssa • 17 suuntautui puhdistuspalvelualalle ja 12 kiinteistönhoitoon Jatkohanke 2008 (Pietari, Petroskoi) • Mukana sosiaalivirasto, terveyskeskus, Palmia ja opetusvirasto • 40 inkerinsuomalaista muutti Helsinkiin, suurin osa solmi tutkintoon johtavan oppisopimuksen työnantajaviraston kanssa • Alat: lähihoitaja, toimitilahuoltaja, koulunkäyntiavustaja, koulusihteeri • Kaikki ovat hyvin asettautuneet töihin • Suurimmat haasteet: suomen kielen taito, asuntoasiat ja perheiden yhdistäminen Lähde: Hanna Keskinen, Ulkomailta rekrytointi Helsingin kaupungilla, 2010

40 DIILI

DIILI.indd 40

16.12.2010 11.45

Tiesitkö, että ...

...Noin 70–80 prosenttia oppisopimuskou-

pisopimusta tuotannollisilla tai taloudellisil-

lutuksesta tapahtuu työpaikalla, jossa kou-

la perusteilla kuin oppisopimusviranomaisen

lutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen

luvalla. Toisaalta oppisopimuskeskus voi irti-

työpaikkaohjaaja. Työpaikalla annettavaa

sanoa oppisopimuksen, mikäli työnantaja lai-

koulutusta täydennetään tietopuolisella kou-

minlyö velvollisuutensa kouluttaa opiskelijaa.

lutuksella, josta vastaavat pääosin ammatilliset oppilaitokset ja aikuiskoulutuskeskukset.

...Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen sekä

...Oppisopimuskoulutukseen voidaan sisällyt-

mahdollista palkkatukea, jos oppisopimuksel-

tää myös ulkomailla suoritettava ammattiin

la palkataan työtön tai työttömyysuhanalai-

valmentava koulutusjakso, johon sisältyy työ-

nen työntekijä.

paikalla tapahtuvaa työssä oppimista, työhar-

Opiskelija saa työehtosopimuksen mukais-

joittelua tai muuta työtä. Koulutukseen voi

ta palkkaa työnopetuksen aikana sekä talou-

kuulua tietopuolista oppimista kohdemaan

dellista tukea tietopuolisen opetuksen ajalta,

oppilaitoksessa tai esimerkiksi kotimaisen op-

jos työnantaja ei maksa tältä ajalta palkkaa.

pilaitoksen antamia etätehtäviä. ...Oppisopimuksen aloittamisen edellytyksenä ...Oppisopimuskoulutuksena on mahdollista

on sopiva työpaikka. Suuri osa oppisopimuk-

suorittaa lähes 400 ammatillista tutkintoa eri

sista solmitaan siten, että opiskelusta kiinnos-

koulutusaloilta.

tunut ehdottaa työnantajalle oppisopimuksen

Ammatillinen perustutkinto sopii alalle tu-

tekemistä. Asian voi ottaa puheeksi nykyisen

levalle uudelle työntekijälle tai työntekijäl-

työnantajan kanssa, ja ne, jotka eivät ole töis-

le, jolla ei ole alan ammatillista koulutusta.

sä, voivat kysyä työtä hakiessaan mahdolli-

Perustutkinnon näyttötutkintona suoritta-

suudesta oppisopimuskoulutukseen.

neella on yleinen jatko-opintokelpoisuus ammattikorkeakouluun.

Kun oppisopimuspaikka on löytynyt, otetaan yhteyttä oppisopimuskeskukseen.

Ammattitutkinto sopii kokeneelle alan työntekijöille. Ammattitutkinto antaa kelpoisuuden

...Oppisopimuskoulutuksen alaikäraja on 15

hakeutua vastaavan alan ammattikorkeakou-

vuotta. Ammatillisessa peruskoulutuksessa

luopintoihin oppilaitoksen ohjeiden mukaan.

opiskelijan lähtötaso voi olla kansakoulu, pe-

Erikoisammattitutkinto sopii henkilölle, joilla

ruskoulu tai lukio. Peruskoulutukseen voivat

on alan pitkä työkokemus. Erikoisammattitutkinto

tulla myös ammatinvaihtajat, joilla on jo jo-

antaa kelpoisuuden hakeutua mm. vastaavan

kin ammatillinen peruskoulutus ja/tai työko-

alan ammattikorkeakouluopintoihin oppilaitok-

kemusta.

sen ohjeiden mukaan. ...Yrittäjä voi kehittää ammattitaitoaan tai ...Oppisopimuksella voi hankkia lisäkoulutus-

syventää osaamistaan yrittäjänä oppisopi-

ta, joten esimerkiksi yrittäjät tai korkeakoulu-

muskoulutuksen avulla. Yrittäjälle ei makse-

tutkinnon suorittaneet voivat myös osallistua

ta koulutuskorvausta omassa yrityksessä teh-

koulutukseen.

dystä opintoihin liittyvästä käytännön työstä. Toiselle yritykselle voidaan kuitenkin maksaa

...Oppisopimuskoulutuksessa olevalla on hie-

koulutuskorvausta oppisopimuskoulutuksessa

man parempi työsuhdeturva kuin muilla työn-

olevan yrittäjän ohjauksesta ja neuvonnasta

tekijöillä, sillä työnantaja ei voi irtisanoa op-

aiheutuviin kustannuksiin.

DIILI 41

DIILI.indd 41

16.12.2010 11.45

ALKAVIA KOULUTUKSIA Laitoshuoltajan ammattitutkinto (Porvoo) Aloitus tammikuussa 2011 yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Specialyrkesexamen för ledare av städningsarbete (Porvoo) Aloitus tammikuussa 2011 yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Talotekniikan perustutkinto, putki- tai ilmastointiasentaja (Porvoo) Non–stop-aloitus yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Kiinteistöpalvelujen perustutkinto, kiinteistönhoitaja (Porvoo) Non–stop-aloitus yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Rakennusalan perustutkinto, talonrakentaja (Porvoo) Non–stop-aloitus yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto, toimitilahuoltaja (Porvoo) Non–stop-aloitus yhteyshenkilö bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Johtamisen erikoisammattitutkinto energia-alalle (Porvoo) Aloitus tammikuussa 2011 yhteyshenkilö annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378

IT-päällikkö oman toimen ohella (Hki, osanottajamäärän mukaan mahdollisesti myös Itä-Uudellamaalla) – tutkintoon johtamaton lisäkoulutus Aloitus helmikuussa 2011 yhteyshenkilö annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378 Ympäristöalan osaamista painottava johtamisen erikoisammattitutkinto (Vantaa) Aloitus tammikuussa 2011 yhteyshenkilö heikki.raitavuo@opso.fi 040 8336 432 Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja (Porvoo) Osanottajamäärästä riippuen tammikuussa 2011 tai myöhemmin keväällä yhteyshenkilö heikki.raitavuo@opso.fi 040 8336 432 Kaupan esimiehen erikoisammattitutkinto (Porvoo) Aloitus keväällä 2011 yhteyshenkilö leena.sihvonen@opso.fi 0400 563 714 Liiketalouden perustutkinto baarimyyntiin yhteistyössä Edupolin ja Altia akatemian kanssa (Hki) Aloitus tammikuussa 2011 yhteyshenkilö leena.sihvonen@opso.fi 0400 563 714 Yrittäjän ammattitutkinto maaseutuympäristössä työskenteleville (Vantaa tai Sipoo) Aloitus syksyllä 2011 yhteyshenkilö petri.simander@opso.fi 040 7059 637

Sosiaalinen media markkinoinnissa (Loviisa) – tutkintoon johtamaton lisäkoulutus Osanottajamäärästä riippuen tammikuussa 2011 tai myöhemmin keväällä yhteyshenkilö annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378 Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto - datanomi (Hki) - datanomi verkkototeutuksena (Prv) Non–stop-aloitus yhteyshenkilö annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378

42 DIILI

DIILI.indd 42

16.12.2010 11.45

DIILI.indd 43

16.12.2010 11.45

DIILI 43 Undervisningsspråket är finska i alla utbildningar utom i specialyrkesexamen för ledare av städningsarbete.

KOMMANDE UTBILDNINGAR Yrkesexamen för anstaltsvårdare (Borgå) Start i januari 2011 kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Specialyrkesexamen för ledare av städningsarbete (Borgå) Start i januari 2011 kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 11 Grundexamen i husteknik, rör- eller ventilationsmontör (Borgå) Start non–stop kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Grundexamen i fastighetsskötsel, fastighetsskötare (Borgå) Start non–stop kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Grundexamen för byggnadsbranschen, husbyggare (Borgå) Start non–stop kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Grundexamen i huslig ekonomi och rengöringsservice, lokalvårdare (Borgå) Start non–stop kontaktperson: bjarne.gronholm@opso.fi 040 5520 111 Specialyrkesexamen i ledning, energibranschen (Borgå) Start i januari 2011 kontaktperson: annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378 Sociala medier i marknadsföringen (Lovisa), vidareutbildning som inte leder till examen Start i januari 2011 eller senare på våren beroende på antalet deltagare kontaktperson: annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378

Grundexamen i data- och kommunikationsteknik - datanom (Helsingfors) - datanom, nätbaserad (Borgå) Start non–stop kontaktperson: annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378 IT-chef vid sidan om det egna arbetet (Helsingfors, eventuellt även i Östra Nyland), vidareutbildning som inte leder till examen Start i februari 2011 kontaktperson: annu.jokela-ylipiha@opso.fi 040 5494 378 Specialyrkesexamen i ledning med betoning på miljöbranschen (Vanda) Start i januari 2011 kontaktperson: heikki.raitavuo@opso.fi 040 8336 432 Grundexamen i social- och hälsovård, närvårdare (Borgå) Start i januari 2011 eller senare på våren beroende på antalet deltagare kontaktperson: heikki.raitavuo@opso.fi 040 8336 432 Specialyrkesexamen för föreståndare inom handeln (Borgå) Start under våren 2011 kontaktperson: leena.sihvonen@opso.fi 0400 563 714 Grundexamen i företagsekonomi med inriktning på barförsäljning, samarbete mellan Edupoli och Altia Akatemia (Helsingfors) Start i januari 2011 kontaktperson: leena.sihvonen@opso.fi 0400 563 714 Yrkesexamen för företagare i landsbygdsmiljö (Vanda eller Sibbo) Start hösten 2011 kontaktperson: petri.simander@opso.fi 040 7059 637