KILPAURHEILIJA ELÄÄ UNELMAANSA

Suurin osa porvoolaisista tuntee Sara Kuiviston menestyksekkäänä juoksijana, mutta millainen hän on ihmisenä?

TEKSTI: MAARIT GABRIELSSON KUVAT: ANETTE SUNDSTRÖM

SSara Kuivisto huokuu itsevarmuutta, ominaisuutta, jota vaaditaan, kun kilpaillaan maailman huippujen tasolla. – Olen tosi vaativa ja kunnianhimoinen. Vaadin itseltäni paljon, hän toteaa. – En tyydy pelkästään hyvään suoritukseen, vaan haluan vieläkin parempaa. Jokaisen harjoituksenkin teen niin hyvin kuin pystyn, keskityn ja teen huolella kaikki pikkuasiatkin. Hän lisää, että urheilijan pitää olla itsekäs ja luottaa itseensä. – Kaikki menee urheilun pillin mukaan. Se on Saran mukaan vaatinut hänen lähipiiriltään, vanhemmiltaan ja siskoltaan joustavuutta, jotta he ovat jaksaneet tukea häntä niin henkisesti kuin fyysisesti. – Täytyy nostaa heille hattua. Periksiantamattomuuden ominaisuuden hän sanoo olevan kodin perintöä. – Töitä on pitänyt myös aina tehdä. Ei ole auttanut sohvalla makoilla. Juoksu tuli Saran elämään jo lapsuudessa. – Koulussa olin hyvä liikunnassa, paitsi joukkuelajeissa, jotka eivät ole olleet minun vahvuuksiani. Olen enemmänkin sellainen yksinäinen susi. Kilpaurheilun hän aloitti 16vuotiaana. – Menin ensin Porvoon Urheilijoihin. Meitä oli hyvä tyttöryhmä ja oli hyvät valmentajat harjoitella. Juoksin alkuun esteitä ja laidasta laitaan kaikkia matkoja. Sittemmin urheiluseura on vaihtunut Porvoon Akilleehen. Saran perheessä on harrastettu kaikenlaista liikuntaa. – Vanhempani ovat hyvin aktiivisia ja lii

KILPAURHEILIJA SARA KUIVISTO

elää unelmaansa

KUKA?

SARA KUIVISTO

SYNTYNYT: vuonna 1991 Porvoossa VIETTÄNYT LAPSUUTENSA JA NUORUUTENSA: Porvoossa PERHE: vanhemmat Irmeli Veittikoski ja Matti Kuivisto sekä isosisko Hanna Greta ja koira Alwin AMMATTI: urheilija, kokki JUOKSULAJI: keskimatkojen juoksija, edustaa Porvoon Akillesta, valmentajana Ari Suhonen OMAT ENNÄTYKSET: 400 m 55,26; Turku, 800 m 1.59,41 ja 1 500 m 4.02,35; Tokio TOKION OLYMPIALAISET 2021: neljä juoksua ja neljä Suomen ennätystä, 1 500 ja 800 metrin matkoilla välieriin, alitti ensimmäisenä suomalaisnaisena kahden minuutin haamurajan 800 metrillä

Saan tehdä sitä mistä nautin.

kunnallisia. Meillä on pyöräilty, hiihdetty, uitu ja ratsastettu.

Kuiviston perheellä on ollut useita hevosia. Nytkin tallissa on kolme hevosta ja yksi poni. – Ihan fyysistä hommaahan hevosten hoitaminen oli, ja samalla tuli niiden kanssa oltua ulkona paljon.

Juoksussa Saraa on kiehtonut lajin yksinkertaisuus.

Hän harjoittelee pääsääntöisesti Porvoossa, kaksi kertaa päivässä aamuin illoin. Harjoittelu on monipuolista, laidasta laitaan eri nopeuksia, kestävyys, voima sekä rataharjoittelua. – Porvoossa on hyvät maastot, rantatiet, Kokonniemi, hiekkatiet ja pururadat. Kyllä niitä tulee kierrettyä ahkeraan.

Sara sanoo olevansa ratajuoksija ja tarvitsevansa harjoittelussa tasaista ja hyvää baanaa. – En tykkää rämpiä epätasaisessa maastossa. Juoksen mieluummin hiekalla, se säästää myös jalkoja. – Se mikä meiltä puuttuu, on sisäurheiluhalli. Siihen pitäisi kyllä satsata. Yleisurheilu kuuluu kuitenkin niin sanottuihin päälajeihin jalkapallon ja jääkiekon lisäksi.

Seuraavat kilpailut, joihin hän tähtää ovat MMhallikisat Serbiassa ja SMhallikisat Suomessa.

Tokion Olympialaisia hän pitää ehdottomasti tähän asti vaativimpana kilpailuna elämässään. – Neljä kertaa siellä juostiin, ja joka kerta piti ladata itsensä täyteen iskuun. Se vaati minulta paljon, ja eniten olen ylpeä juuri siitä, että sain kasattua itseni aina niin vahvana uudelleen viivalle.

Jotta kilpaurheilija voi treenata, vaatii se taloudellista tukea. – Perheeni on tukenut minua taloudellisesti ja menestyksen myötä on tullut sponsoreita, paikallisesti muun muassa Porvoon kaupunki ja Porvoon Energia.

Hän toteaa urheilijan alun olevan aika kivinen. – Alkuvaiheessa, kun pitäisi tehdä hirveästi hommia tuloksien eteen, on vielä nimetön, jolloin on vaikea saada taloudellista tukea. Mutta se polku pitää kaikkien koluta.

Ari Suhonen on valmentanut Saraa 10 vuotta, ja valmentajan osuutta menestyksessä hän pitääkin merkittävänä. – Kemioiden täytyy ehdottomasti pelata. Syksyllä meillä on parin viikon loma, ja jos sitä ei lasketa, olemme vuoden jokaisena päivänä tekemisissä toistemme kanssa. Jos toisen naama ärsyttää, ei yhteistyö tule onnistumaan. Ilman Arin tietämystä en usko, että nyt olisin tässä pisteessä. Olemme yhdessä saaneet hienoja juttuja aikaiseksi, ja meillä on ollut ainutlaatuinen matka. – Meistä on aika hieno juttu, että 800 metrin kummankin sukupuolen suomenennätyksen haltijat olemme juuri me, porvoolaiset Ari ja Sara!

Tulevaisuuden osalta Sara kertoo juoksevansa niin kauan kuin se on kivaa, ja motivaatio on korkealla, tähtäimessä vielä arvokisamitali.

Hän sanoo elävänsä sellaista unelmaelämää, josta on haaveillut. – Saan elää ammattiurheilijan elämää ja tehdä sitä, mistä nautin. – Elän nyt tässä hetkessä, enkä halua vanhempana harmitella, miksi en yrittänyt. Panostan kaikkeni tähän ja haluan katsoa, kuinka pitkälle se vie.

Saran voi bongata Kokonniemen kuntoportaita juoksemassa. Haastatteluaamuna hän oli juossut portaat viisi kertaa. – On kyllä hienot raput. Kiva on, että kuntalaisille on tehty tuollainen liikuntamahdollisuus.

Hän suosittelee juoksua kuntourheilusta kiinnostuneille. – Se on tehokasta treeniä. Puolikin tuntia tekee hyvää.

Sara pyöräilee mielellään poikaystävänsä Olli Lappalaisen kanssa. Olli kuuluu Akilleen Green Team –pyöräilyjoukkueeseen ja on maalivahtina saman seuran jääpallojoukkueessa. – Kun molemmilla on elämässä liikunta kilpailutasolla, silloin ymmärtää hyvin, miksi toinen valitsee lenkkipolun elokuvaillan sijasta. – Ystäville tosin joutuu välillä sanomaan, että sorry, en ehdi nyt, mutta onneksi he ovat ymmärtäneet.