Porvoon Energian toimitalon historiikki by creative peak

Sähkölaitoksesta energiataloksi ARVORAKENNUKSEN MUODONMUUTOKSET

Från elektricitetsverk till energihus EN VÄRDEBYGGNADS MÅNGA SKEPNADER

Kirjalliset lähteet | Skriftliga källor Salokorpi Asko; Selim A. Lindqvist, arkkitehti Valkeapää Risto; Energiaa ajan virrasta, sähköä Porvoossa 100 vuotta Lehtien vuosikertoja / Tidningsårgångar, Uusimaa / Borgåbladet Muut lähteet | Andra källor Porvoon Energian arkistoasiakirjoja / Borgå Energis arkivhandlingar Porvoon kaupungin sähkölaitoksen hallituksen pöytäkirjat vuosilta 1912-1915 / Borgå stads elektricitetsverks styrelseprotokoll 1912-1915 Porvoon kaupungin rakennusvalvonnan piirustusarkisto / Borgå stads byggnadsinspektions ritningsarkiv Haastattelut | Intervjuer Hagman Ole, Hällsten Åke, Karlsson Henry, Karlsson Ole, Schröder Esko, Wackström Patrick

Sähkölaitoksesta energiataloksi ARVORAKENNUKSEN MUODONMUUTOKSET

Från elektricitetsverk till energihus EN VÄRDEBYGGNADS MÅNGA SKEPNADER

Alkusanat

orvoon Energia Oy – Borgå Energi Ab vietti satavuotisjuhliaan vuonna 2000. Vuonna 2013 yhtiö täytti kunnioittavat 113 vuotta. Melkein yhtä vanha on Mannerheiminkadun varrelle 1913 valmistunut toimistorakennus. Satavuotiaan talon historiaan sisältyy monta muutosvaihetta yhtiön toiminnan kasvaessa ja laajentuessa. Alunperin talo rakennettiin sähkökeskukseksi konttoritiloineen, ja siinä tuotettiin dieselkoneilla sähköä. Sähkölaitoksen ohella talossa oli vuosia kaupungin vesilaitoksen konttoritiloja. Lisäksi sinne sijoitettiin kaupungin rakennuskonttorin tiloja ja kaupungininsinöörin työhuone. Sähkötarvikekauppaakin talossa on käyty. Arkkitehtonisesti arvokas rakennus on jo kymmeniä vuosia ollut yksinomaan Porvoon Energian toimistokäytössä. Vaikka talossa on vuosien varrella tehty paljonkin laajennus- ja muutostöitä, on alkuperäinen arkkitehtuuri varsinkin julkisivujen osalta säilynyt hyvin. Tällä julkaisulla haluamme luoda katseen talon historian eri vaiheisiin. Se on samalla kunnianosoitus niille ihmisille, jotka talon suunnittelivat ja rakensivat ja jotka ovat siinä elämäntyönsä tehneet. Porvoon Energialle on kunnia-asia pitää arvorakennuksensa jatkossakin hyvässä kunnossa ja vaalia sen arkkitehtonisia arvoja. Porvoossa joulukuussa 2013 Patrick Wackström toimitusjohtaja

Förord

orvoon Energia Oy – Borgå Energi Ab firade sitt hundraårsjubileum år 2000. År 2013 fyllde bolaget aktningsfulla 113 år. Bolagets kontorsbyggnad vid Mannerheimgatan är nästan lika gammal; den blev färdig år 1913. Den hundraåriga byggnaden har genomgått många ändringsskeden då bolagets verksamhet vuxit och breddats. Huset byggdes som elcentral och kontor. I början på seklet producerades där el med dieselmotorer. Vid sidan av det dåvarande elverket hade också stadens vattenverk i åratal sitt kontor i byggnaden. Där fanns också länge stadens byggnadskontor och stadsingenjörens rum samt en elaffär. Numera har den arkitektoniskt värdefulla byggnaden redan länge helt disponerats av Borgå Energi och enbart för kontorsändamål. Fastän huset under årens lopp byggts till och varit föremål för även omfattande ombyggnadsåtgärder är den ursprungliga arkitekturen välbevarad. Det gäller i synnerhet fasaderna. Med denna skrift vill vi blicka tillbaka på de olika skedena i byggnadens historia. Skriften är samtidigt en hyllning till de personer, som planerade och byggde huset och vilka där utfört sitt livsverk. För Borgå Energi är det en hederssak att också i fortsättningen hålla den värdefulla byggnaden i gott skick och slå vakt om dess arkitektoniska värden. Borgå i december 2013 Patrick Wackström verkställande direktör

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Rakennushankkeen alkuvaiheet

orvoon Energia Oy:n konttorirakennus Mannerheiminkadun varrella Porvoossa valmistui vuonna 1913. Arkkitehtonisesti arvokkaan rakennuksen piirsi arkkitehti Selim A. Lindqvist, ja sen rakensi kolme sortavalalaista rakennusmestaria. Itse sähkölaitos sijaitsi alun perin konttorirakennuksen yhteydessä, pihan puolella. Nykyään

Byggprojektets inledningsskede

orgå Energi Ab:s kontorsbyggnad vid Mannerheimgatan blev färdig år 1913. Den arkitektoniskt värdefulla byggnaden planerades av arkitekt Selim A. Lindqvist och uppfördes av tre byggmästare från Sordavala. I början fanns både elcentral och kontorsutrymmen i byggnaden. Numera används den enbart för kontorsändamål.

Sähkölaitosta esittävä postikortti on Porvoon museon tietojen mukaan kuvattu ennen vuotta 1945.

Postkortet, som visar Elektricitetsverket, är enligt Borgå museums uppgifter fotograferat före år 1945.

Uuden sähkölaitosrakennuksen pohjapiirros vuodelta 1913.

Kuva | Bild: Oscar Lindell

Planritning för den nya elektricitetsverksbyggnaden från år 1913.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

rakennuksessa on ainoastaan toimistotiloja. Porvoon Energian juuret ovat tehtailija R.W. Ekblomin syyskuussa 1900 perustamassa Porvoon Sähkö Osakeyhtiössä, jonka Porvoon kaupunki vuonna 1911 osti ja muutti kunnalliseksi sähkölaitokseksi. Myöhemmin siitä tuli eri vaiheiden kautta kaupungin täysin omistama energiayhtiö. Porvoon Sähkö Osakeyhtiö aloitti toimintansa Jokikadun varrella olevissa tiloissa. Voimakeskuksessa sähköä tuotettiin ajalle tyypillisesti diesel- ja höyryvoimalla. Vuoteen 1912 tultaessa oli sähkön kulutus kaupungissa noussut jo niin suureksi, että tuotantokapasiteetti oli käynyt riittämättömäksi. Tästä syystä päätettiin rakentaa uusi sähkökeskus Tarmolaan johtavan tien (nykyisen Mannerheiminkadun) varteen. Rakennukseen sijoitettiin suuri konesali, akkuhuone, korjaamo ja varastohuone, mutta myös kauppa, konttorihuoneisto, huone isännöitsijälle sekä kaksi huonetta vesilaitokselle.

Borgå Energi har sina rötter i Borgå Elektricitetsaktiebolag, som fabrikant R.W. Ekblom grundade år 1900 och som Borgå stad köpte år 1911 och ändrade till ett kommunalt elverk. Det omskapades sedermera via olika skeden till dagens hundraprocentigt stadsägda energibolag. Borgå Elektricitetsaktiebolag inledde sin verksamhet i utrymmen vid Ågatan, där el tidstypiskt producerades med diesel- och ångkraft. År 1912 var elförbrukningen i staden redan så stor att produktionskapaciteten inte längre räckte till. Därför beslöt man att bygga en ny elcentral vid vägen till Östermalm (nuvarande Mannerheimgatan) med utrymmen för maskiner, ackumulatorer, verkstad och lager samt affär och kontor. Disponenten skulle få ett eget kontorsrum och vattenverket två rum. Kostnadsförslaget lydde på 180 000 dåvarande mark. Försäljningen av gamla maskiner beräknades inbringa 20 000 mark. Stadsfull-

Sähkölaitoksen konesali sellaiselta kuin se näytti vuodesta 1913 aina 1940-luvun alkuun, jolloin dieselkoneista alettiin luopua ja tilat vapautuivat muuhun käyttöön.

Elektricitetsverkets maskinsal sådan den såg ut från år 1913 ända till 1940-talets början, då avyttringen av dieselmaskinerna inleddes och utrymmena frigjordes för andra ändamål.

Kustannusarvio oli 180 000 silloista markkaa. Vanhojen koneiden myynnistä arvioitiin saatavan 20 000 markkaa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuoden 1913 helmikuussa 160 000 markan määrärahan uutta sähkökeskusta ja sen koneita varten. Urakkatarjouksia rakennushankkeesta saatiin neljä. Edullisimman tarjouksen, suuruudeltaan 82 000 markkaa, jättivät sortavalalaiset rakennusmestarit O. Tolonen, T.E. Haapala ja E. Sauvola, joille sähkölaitoksen hallitus urakan myös antoi maaliskuussa 1913. Otto Tolosella oli kokemusta vastaavanlaisesta urakasta, sillä hän oli aiemmin toiminut vuonna 1910 valmistuneen Hämeenlinnan kaupungin jugend-vaikutteisen laitosrakennuksen piirtäjänä ja työnjohtajana.

mäktige godkände i februari 1913 ett anslag på 160 000 mark för nybygget inklusive maskiner. Fyra entreprenadanbud inlämnades. Det fördelaktigaste – 82 000 mark – gavs av byggmästarna O. Tolonen, T. E. Haapala och E. Sauvola från Sordavala. Stadsfullmäktige beslöt i mars att ge entreprenaden åt dem. O. Tolonen hade erfarenhet av liknande projekt. Han hade ritat den jugendinf luerade vattenverksbyggnaden i Tavastehus, som stod färdig år 1910, och också fungerat som arbetsledare på bygget.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

KÄNDA BYGGNADERS OKÄNDA PLANERARE

Selim A.(Arvid )

Lindqvist, 1867-1939 TUNNETTUJEN RAKENNUSTEN TUNTEMATON SUUNNITTELIJA

orvoon Energian konttorirakennuksen suunnittelija, arkkitehti Selim A. Lindqvist oli maan eturivin arkkitehteja 1800–1900luvun vaihteessa. Häntä pidettiin erityisen luovana teknisenä arkkitehtinä. Lindqvistin kädenjälkeä edustavat esimerkiksi Aleksi 13 -tavaratalorakennus sekä Suvilahden sähkö- ja kaasulaitos Helsingissä. Monen muunkin tunnetun rakennuksen suunnitelmat Helsingissä ja muissa kaupungeissa ovat lähtöisin Lindqvistin piirustuslaudalta. Lindqvist itse on kuitenkin jäänyt melko tuntemattomaksi. Vaikka hän oli sekä taitava piirtäjä että ennakkoluuloton rakennustekninen uudistaja, hänen maineensa ei kohonnut siihen tähtikaartiin, johon nousivat häntä vähän nuoremmat, kansallisromantikkoina uransa aloittaneet arkkitehdit kuten Eliel Saarinen, Armas Lindgren, Lars Sonch ja Herman Gesellius.

elim A. Lindqvist, som planerade elcentralbyggnaden, var en av landets främsta sekelskiftsarkitekter. Framförallt hans tekniska lösningar vittnade om stor kreativitet. Aleksi 13 -varuhusbyggnaden samt el- och gasverket i Södervik i Helsingfors är exempel på hans skaparförmåga. Också många andra välkända byggnader i Helsingfors och andra städer har kommit till på Lindqvists ritbord. Själv har han emellertid förblivit ganska okänd. Fastän han var både en skicklig ritare och en fördomsfri byggnadsteknisk innovatör blev han inte lika berömd som hans samtida något yngre, nationalromantiska arkitekter i stil med Eliel Saarinen, Armas Lindgren, Lars Sonch och Herman Gesellius. Lindqvist var först med att i Finland använda många nya tekniska lösningar, till exempel betongplatta vilande på vågräta betongbalkar, rundstål i betongarmeringar och asfaltfilt som vattenisolering på betong. En del av dessa innovationer har också använts i Borgå Energis kontorsbyggnads konstruktioner. Selim A. Lindqvist föddes den 19.5.1867 i Helsingfors och dog den 17.5.1939 i Helsinge landskommun. Han inledde sina arkitektstudier som 16-åring i Polytechnikum (nuvarande Tekniska högskolan), därifrån han 21 år gammal utdimitterades år 1888. Genast efter det grundade han en egen arkitektbyrå tillsammans med byggmästare Elia Heikel. Lindqvists arkitektur representerar från första början en rationell inriktning till åtskillnad från den nationalromantik, som var förhärskande vid sekelskiftet. Det återspeglas i de talrika bostads- och affärsbyggnader, villor, saluhallar, fabriker och industrihallar samt offentliga byggnader, som han

Selim A. Lindqvistin suunnittelemia rakennuksia: Aleksi 13, Klippan, Loviisan seurahuone, Villa Johanna Byggnader som Selim A. Lindqvist planerat: Aleksi 13, Klippan, societetshuset i Lovisa, Villa Johanna.

Lindqvist käytti ensimmäisenä Suomessa monia teknisiä uutuuksia, kuten betonipalkkien kannattamaa vaakasuoraa betonilaattaa, pyöröterästä betoniraudoituksessa ja asfalttihuopaa betonin päällä vesieristyksenä. Osaa näistä tekniikoista on hyödynnetty myös Porvoon Energian konttorirakennuksessa. Selim A. Lindqvist syntyi 19.5.1867 Helsingissä ja kuoli 17.5.1939 Helsingin maalaiskunnassa. Hän aloitti arkkitehdin opintonsa 16-vuotiaana Polyteknikumissa eli Teknillisessä opistossa (nykyinen Teknillinen korkeakoulu), josta valmistui 21-vuotiaana arkkitehdiksi vuonna 1888. Oman arkkitehtitoimiston hän perusti rakennusmestari Elia Heikelin kanssa heti valmistuttuaan. Vuosisadan vaihteen kansallisromantiikasta poiketen Lindqvistin arkkitehtuuri edustaa alusta alkaen rationalistista suuntausta. Tämä näkyy hänen suunnittelemissaan lukuisissa asuin- ja liikerakennuksissa, huviloissa, kaup1. pahalleissa, tehtaissa, teollisuushalleissa sekä julkisissa rakennuksissa. Kaiken kaikkiaan hän Sähkölaitosrakennuksen julkisivupiirustukset vuodelta 1913. Elektricitetsverkets fasadritningar från år 1913. on suunnitellut yli 160 rakennusta. Lindqvistin tärkeimpiä työnantajia olivat Julius Tallberg ja Helsingin kaupunki, joille hän suunnitteli etuplanerat. päässä teollisuus- ja liikerakennuksia. Julius Tallberg och Helsingfors stad var några av LindSelim A. Lindqvistin ensimmäisiä pioneeritöitä oli qvists viktigaste uppdragsgivare. Åt dem planerade han Aleksanterinkatu 13, nykyään Aleksi 13 -tavaratalona framförallt industri- och affärsbyggnader. tunnettu kiinteistö Helsingissä. Talossa oli aikoinaan Fastigheten vid Alexandersgatan 13 i Helsingfors, numuun muassa oma höyryvoimala, joka tuotti sähkön mera bättre känd som varuhuset Aleksi 13, var ett av Lindhisseille ja valaistukselle. qvists första pionjärprojekt. I byggnaden fanns på sin tid Lindqvist suunnitteli myös ravintola Klippanin Helbland annat ett ångkraftverk, som gav el för hissar och singissä. Hän otti osaa muutamiin kilpailuihinkin, muun belysning. muassa Stockmannin tavaratalokilpailuun 1916. Lindqvist planerade också restaurang Klippan i HelPorvoon Energian konttorirakennuksen julkisivuissingfors och deltog i några arkitekttävlingar, bland annat sa näkyy Lindqvistin myöhäisemmän jugendkauden Stockmanns varuhustävling år 1916. suunnittelulinja, jossa tiili yhdistyy rapattuihin, osittain Borgå Energis kontorsbyggnads fasader återspeglar sileisiin ja osittain koristeltuihin pintoihin. den senare jugendtiden i Lindqvists arkitektur, där tegel Selim A. Lindqvistin kädenjälki näkyy myös Loviikombineras med delvis släta och delvis utsmyckade påsassa. Vuonna 1863 rakennettu seurahuone laajennetputsytor. tiin vuonna 1907 Lindqvistin piirustusten mukaan. Selim A. Lindqvist har satt sina spår i stadsbilden också

ANNELI SALO

JUKKA-PEKKA IIVONEN

i Lovisa. Det år 1863 byggda societetshuset byggdes till år 1907 i enlighet med ritningar, som han gjort.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Satavuotias talo valmistui puolessa vuodessa

Det sekelgamla huset byggdes p책 et t halvt 책r

yöt Porvoossa lähtivät hyvin käyntiin. Sähkölaitoksen hallitus saattoi jo toukokuussa 1913 kirjata kokouspöytäkirjaansa (26.5.1913) tiedoksi, että ”uuden sähkölaitoksen muuraustyö on saatettu loppuun, jonka johdosta urakoitsijat ovat oikeutetut 15 000 markkaan”. Samassa kokouksessa hallitus päätti tilata valaisimia uuteen konehalliin rakennusmestari O. Tolosen piirustusten mukaisesti. Samalla hallitus kuitenkin toivoi, että valaisimet tehtäisiin valssatusta kuparista vasaroidun kuparin sijasta – näin hinta saataisiin alemmaksi. Heinäkuun kokouksessaan (8.7.1913) sähkölaitoksen hallitus antoi insinööri Nikanderille ja rakennusmestari Wilkmanille tehtäväksi suorittaa betonikattojen koekuormaus sekä samalla tehdä rakennuksen yleistarkastus. Tiedoksi merkittiin, että urakoitsija oli sitoutunut rakentamaan vesisäiliön vintille 100 markan korvauksesta. Elokuussa (12.8.1913) sähkölaitoksen hallitus päätti anoa lupaa kaupungin rahatoimikamarilta – joka vastaa nykyistä kaupunginhallitusta – saada ”avata sisäänajoportti puistotien aitaan laitoksen itäpäässä sekä aidata laitoksen länsipuolen alue 5 metrin leveyteen”. Hankkeen jo näkyvissä olevasta valmistumisesta kertoo myös hallituksen samassa kokouksessa tekemä päätös vakuuttaa rakennus 70 000 markan edestä moneksi vuodeksi palovakuutusyhtiö Fenniassa. Samaan viittaa myös päätös

yggnadsarbetena inleddes i rask takt. Redan i maj (26.5.1913) kunde elektricitetsverkets styrelse till sitt mötesprotokoll anteckna, att ”murningsarbetet på det nya elektricitetsverket är färdigt och entreprenörerna på grund härav berättigade till 15 000 mark.” På samma möte beslöt styrelsen beställa lamparmaturer till den nya maskinhallen enligt byggmästare O. Tolonens ritningar. Samtidigt önskade styrelsen emellertid att armaturerna skulle göras av valsad koppar i stället för hamrad koppar för att sänka kostnaderna. På sitt möte i juli (8.7.1913) gav elektricitetsverkets styrelse ingenjör Nikander och byggmästare Wilkman i uppdrag att ”verkställa provbelastningen av betontakena samt samtidigt företaga en allmän granskning av byggnaden.” Till kännedom antecknades ”att entreprenören åtagit sig att utföra en vattencistern på vinden för 100 mark.” I augusti (12.8.1913) beslöt styrelsen ”att hos drätselkammaren (nuvarande stadsstyrelsen) hemställa om att i staketet längs allén få öppna en inkörsport i östra ändan av verket, samt att få inhägna området västerom verket till 5 met. bredd.” Att projektet gått in på slutrakan framgår också av styrelsens beslut på samma möte ”att försäkra elektricitetsverkets byggnad för 70 000 mark uti Brandförsäkringsbolaget Fennia på flera år.” Samtidigt ”beslöts införskaffa offerter

Postikortti noin vuodelta 1900. Kuva on otettu idän suunnalta. Kävelytie oli paljon silloista Tarmolaan vievää maantietä matalammalla. Sähkölaitosrakennus pystytettiin tien toiselle puolelle vuonna 1913.

Postkort från ca år 1900. Bilden är tagen i västlig riktning. Promenadvägen låg mycket lägre än den dåvarande landsvägen till Östermalm. Elektricitetsverksbyggnaden fördes upp på andra sidan vägen år 1913.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

pyytää tarjouksia johtokunnan (direktion) huoneen huonekaluista. Uusimaa-lehti kertoi 18.8.1913 sähkölaitoksen kevättalvella aloitetun uuden keskusrakennuksen valmistuvan ”näinä päiwinä”. ”Rakennus sijaitsee Tarmolan viewän tien warrella n. 60 m:n päässä kaupungin rajasta. Rakennuksen tien puoleisella siwulla owat myymälä, suuri warastohuone, sähkölaitoksen konttorihuone ja johtokunnan huone sekä huone kaupungin rakennus- ja wesijohtokonttoria warten sille kuuluwine piirustussaleineen. Näiden huoneiden takana on waloisa ja tilawa konehuone, jossa on paikat kolmelle suurelle dieselmoottorille. Konehuoneen takana on huone accumulaattoreita warten sekä työpaja. Rakennuksen alla on tilawa kellari sähkö- ja wesijohtolaitoksen tarpeita warten. Tämän wuoden lopulla siirretään sähkölaitoksen konttori uuteen rakennukseen, joka täydellisesti walmistunee ensi wiikon alkupuoliskolla.” Näin myös tapahtui. Sähkölaitoksen hallituk-

om möbler till direktionsrummet”, vilket också det vittnar om att bygget höll på att bli färdigt. Tidningen Uusimaa publicerade den 18.8.1913 en notis, enligt vilken det på vårvintern inledda nybygget blir färdigt ”i dessa dagar”. ”Byggnaden är belägen vid vägen till Östermalm ca 60 meter från stadens gräns. I den sida av byggnaden, som vetter mot vägen finns butik, ett stort lagerrum, elektricitetsverkets kontorsrum och direktionens rum samt ett rum för stadens byggnads- och vattenledningsverkskontor med därtill hörande ritsalar. Bakom dessa rum finns ett ljust och rymligt maskinrum med plats för tre stora dieselmotorer. Bakom maskinrummet ligger ett rum för ackumulatorer samt en verkstad. Under byggnaden finns en rymlig källare för elektricitets- och vattenledningsverkets behov. Elektricitetsverkets kontor flyttas i slutet på detta

sen kokouksessa 9.9.1913 merkittiin tiedoksi, että ”rakennus urakoitsijoiden ilmoituksen mukaan oli täysin valmis elokuun 25. päivänä 1913”.

år till den nya byggnaden, som torde bli helt färdig under den första hälften av nästa vecka.” (Fri översättning från finskan.) Detta var också vad som skedde. Elektricitetsverkets styrelse antecknade den 9.9.1913 till mötesprotokollet ”att byggnaden enligt anmälan av entreprenörerna var fullt färdig den 25 augusti 1913.”

Tällaiselta näytti sähkölaitosrakennuksen ympäristö vuonna 1959. Miljön framför elektricitetsverksbyggnaden år 1959.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Talousarviossa ei aivan pysyt ty

esällä ja syksyllä 1913 jatkuivat sähkölaitoksen ponnistukset löytää poistetuille dieselmoottoreille ostajaa. Insinööritoimisto Zitting & Co ilmoitti loppukesällä Lahteen sijoitetun venäläisen rykmentin olevan kiinnostunut 40 hevosvoiman moottorista. Maksuehdot eivät

Budgeten

höll inte helt

nsträngningarna att sälja de dieselmotorer, som tagits ur bruk, fortsattes på sommaren och hösten 1913. Ingeniörsbyrån Zitting & Co meddelade i slutet på sommaren att man i ett ryskt regemente i Lahtis hade en spekulant på 40 hkr dieselmotorn. ”Då betalningsvillkoren var mera dåliga, beslöts lämna anbudet utan avseende, men i händelse spekulanten vore villig betala 12 000 mark kontant skulle försäljning komma i fråga.”

kuitenkaan sähkölaitoksen hallitusta tyydyttäneet, vaan ostotarjous päätettiin jättää ottamatta huomioon, ellei spekulantti olisi valmis maksamaan käteisellä 12 000 Suomen markkaa koneesta. Syyskuun kokouksessaan hallitus käsitteli myös johtokunnan huonekaluista jätettyjä tarjouksia. Tilaus päätettiin antaa edullisimman tarjouksen, 946 markkaa, tehneelle puusepänfirma A.R. Niemiselle. Tiedoksi merkittiin myös, että urakoitsijoille oli maksettu 16 000 markkaa, minkä jälkeen urakkasummasta oli vielä suorittamatta 17 000 markkaa. Uutta rakennusta piti suojella muullakin tavalla kuin palovakuutuksella. Marraskuun kokouksessaan (24.11.1913) sähkölaitoksen hallitus merkitsi tiedoksi isännöitsijän palkanneen yövartijan marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien 40 markan kuukausipalkalla. Yövartija velvoitettiin kävelemään sähkölaitoksen ympäri puolitunneittain yhdestä kuuteen yöllä ja vetämään yövartiointikelloa neljässä paikassa. Porvoon sähkölaitoksen uusi tuotanto- ja konttorirakennus oli urakoitsijoiden ilmoituksen mukaan ollut täysin valmis jo elokuun loppupäivinä, jolloin myös ensimmäinen sähkögeneraattoria pyörittävä 100 hevosvoiman dieselmoottori oli voitu ottaa säännölliseen käyttöön. Syyskuun 7. päivänä vanhasta sähkökeskuksesta siirretty 180 hevosvoiman moottori oli myös käyttökunnossa ja lokakuun 1. päivänä käynnistettiin 250 hevosvoiman dieselmoottori. Sähkötuotannon osalta uusi keskus oli täysin valmis 15. lokakuuta 1913. Talousarviossa ei aivan pysytty. Kustannuksia lisäsi muun muassa se, että tontille tehtiin jäähdytysvesikaivo, josta vedettiin putkiyhteydet konesaliin. Lisäksi rakennettiin suuri öljysäiliö, jotta polttoainetta ei tarvinnut enää säilyttää tynnyreissä.

Beslutet fattades den 9.9.1913 då styrelsen också behandlade de offerter, som inlämnats på tillverkning av möbler till direktionsrummet. Beställningen gick till snickerifirman A.R. Nieminen, vars offert på 946 mark var den fördelaktigaste. Till kännedom antecknades, ”att åt entreprenörerna utbetalats 16 000 mark, så att av entreprenadsumman återstår 17 000.” Den nya byggnaden behövde också annat skydd än en brandförsäkring. Elektricitetsverkets styrelse antecknade på sitt möte den 24.11.1913 till kännedom ”att disponenten antagit nattvakt från den 1 nov. mot en månatlig lön av 40 mark. Nattvakten är skyldig att varje halvtimme från 1-6 f.m. vandra runt elektricitetsverket och uppdraga nattvaktsur på fyra ställen.” Borgå elektricitetsverks nya produktionsoch kontorsbyggnad hade enligt entreprenörernas meddelande varit helt färdig redan i slutet på augusti, då också den första elgeneratordrivande dieselmotorn (100 hk) kunde tas i regelbunden drift. Den 7 september var också dieseln på 180 hk driftsklar. Den hade flyttats från den gamla elektricitetscentralen. Den 1 oktober startades den 250 hästkrafter starka dieselmotorn. Produktionsmässigt var den nya centralen helt färdig den 15 oktober 1913. Budgeten höll inte helt. Det berodde bland annat på att det byggdes en kylvattenbrunn på tomten med ledningsförbindelse till maskinsalen. Extra kostnader föranleddes också av att det byggdes en stor oljecistern för att slippa lagra bränslet i tunnor.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

ÄLÄYS JONNEKIN ”Sotavuosinakin dieselien käyttö oli vähäistä.”

Dieselmoot torit kävivät tarpeet tomiksi

orvoon sähköistäminen toteutettiin 1900-luvun alussa tasavirtaa käyttäen. Myös sähkölaitoksen vuonna 1913 valmistuneesta uudisrakennuksesta kuluttajille toimitettu sähkö oli tasavirtaa, eli virta kulki virtapiirissä koko ajan yhteen suuntaan. Oma sähköntuotanto rakennuksen konesalissa jatkui vuoteen 1920, jolloin sähkölaitos ryhtyi ostamaan sähkönsä neljä vuotta

Kuvat ovat vuodelta 1943, jolloin 250 hevosvoiman ja 180 hevosvoiman dieselkoneet purettiin ja poistettiin käytöstä. Kolmas ja pienin, 100 hevosvoiman kone oli poistettu jo edellisenä vuonna.

Bilderna är från år 1943 då dieselmotorerna på 250 respektive 180 hästkrafter nedmonterades. Den tredje och minsta dieseln hade avlägsnats redan året innan.

Dieselmotorerna blev överflödiga

aikaisemmin perustetulta Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiöltä (ESV). Koska ostosähkö oli vaihtovirtaa mutta jakeluverkko ja -tekniikka edelleen tasavirtaan perustuvaa, jouduttiin sähkölaitokselle hankkimaan kaksi tasasuuntaajaa vaihtovirran muuttamiseksi jakeluverkkoon sopivaksi tasavirraksi. Sähkölaitoksen dieselmoottorit jäivät reserviin siltä varalta, että Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiön toimituksiin tulisi häiriöitä. Toisaalta laitoksen oman tuotannon mahdollisuus oli omiaan hillitsemään sähköntoimittajan mahdollisia hinnankorotushaluja. Vuoden 1920 jälkeen sähkölaitos käytti vain aika ajoin omia dieseleitään, ja osti suurimman osan asiakkaille toimittamastaan sähköstä Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiöltä. Sotavuosinakin dieselien käyttö oli vähäistä, ja niistä pienin, 100 hevosvoiman kone, myytiin pois 1942. Seuraavana vuonna kaksi isompaa, 180 ja 250 hevosvoiman dieselkoneet poistettiin konesalista, minkä jälkeen tilat voitiin kunnostaa toisiin käyttötarkoituksiin.

är elektrifieringen av Borgå inleddes i början på 1900-talet skedde det med likström. Också den elektricitet, som distribuerades till konsumenterna från elektricitetsverkets nybygge, var likström, det vill säga att elektriciteten hela tiden gick i en riktning i strömkretsen. Den egna dieselmotorbaserade elproduktionen i byggnadens maskinsal fortsatte till år 1920 då elektricitetsverket började köpa elektricitet av det fyra år tidigare grundade Syd-Finska Kraftaktiebolaget (SFK). Eftersom inköpselektriciteten var växelström, men distributionsnätet och -tekniken alltjämt likströmsbaserade, måste elektricitetsverket skaffa två transformatorer för att omforma växelströmmen till likström. Elektricitetsverkets dieselmotorer hölls i reserv för den händelse att det skulle uppstå störningar i leveranserna från Syd-Finska Kraftaktiebolaget. Den egna produktionsmöjligheten ansågs också vara ägnad att dämpa elleverantörens eventuella prishöjningsiver. Efter år 1920 använde elektricitetsverket knappt alls sina egna dieslar utan köpte det mesta av sin leveransel av Syd-Finska Kraft. Dieselanvändningen var liten också under krigsåren och den minsta av dieslarna (100 hk) såldes 1942. Följande år flyttades också de två större motorerna (180 och 250 hk) bort från maskinsalen, som därefter kunde iståndsättas för andra ändamål.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Lämmitys aiheutti huolia

nnen dieseleiden poistamista rakennukseen ei ollut tehty muita merkittäviä muutoksia kuin keskuslämmityksen asentaminen vuonna 1934 kellariin sijoittuviin pannu- ja koksihuoneisiin. Ensimmäisten kahden vuosikymmenen aikana lämmitys hoidettiin kaakeliuuneilla. Osa rakennusurakkatarjouksen jättäneistä oli hinnoitellut kaakeliuunien teon erikseen. Voittaneessa O. Tolosen, T.E. Haapalan ja E. Sauvolan tarjouksessa oli kaksi hintaa, 80 000 markkaa ilman uuneja ja 82 000 markkaa uuneineen. Sähkölaitoksen hallituksen 4.4.1913 pitämässä kokouksessa tarkennettiin kaakeliuunien hinta keskimäärin 100 markkaan kappaleelta. Poikkeuksena oli hallituksen kokoushuone, johon päätettiin asentaa 200 markan kaakeliuuni. Konesaliin tuli vain ”yksi kamina”, vaikka savuputkia tehtiin valmiiksi kaksi. Hallituksen vuoden 1915 toukokuisesta kokouspöytäkirjasta näkee, että kaakeliuunilämmitys aiheutti alusta alkaen huolta. Hallitus päätti silloin suurentaa kaakeliuuneja, jotka sijaitsivat vesilaitokselle vuokratuissa huoneissa, koska oli käynyt ilmi, että ne ”nykyisessä kunnossa eivät kykene riittävästi lämmittämään huoneita”. Koksi korvattiin öljyllä keskuslämmityksen polttoaineena vuonna 1959. 1980-luvun alussa kiinteistö liitettiin kaukolämpöverkkoon, jonka rakentamisen Porvooseen sähkölaitos oli aloittanut vuonna 1971.

Uppvärmningen orsakade bekymmer

öre bortflyttningen av dieselmotorerna från maskinsalen hade inga större ändringar gjorts i byggnaden. Det enda undantaget var den år 1934 installerade centralvärmen inklusive pann- och koksrum i källaren. Under de två första årtiondena sköttes uppvärmningen med kakelugnar.

En del av de entreprenörer, som lämnat offert på nybygget, hade prissatt kakelugnarna separat. O. Tolonens, T.E. Haapalas och E. Sauvolas vinnande offert innehöll också den två pris, 80 000 mark utan ugnar och 82 000 mark med ugnar. På elektricitetsverkets styrelsemöte den 24.4.1913 bestämdes priset för kakelugnarna till 100 mark i medeltal, ”utom uti styrelsens rum, där en 200 marks kakelugn insätts.” I maskinsalen placerades endast ”en kamin”, men rökrör gjordes färdigt för två. Av protokollet från styrelsens möte i maj år 1915 framgår att kakelugnsuppvärmningen orsakade bekymmer från första början. Styrelsen beslöt då ”att kakelugnarna i de båda åt vattenverket förhyrda rummen skulle förstoras, alldenstund det visat sig, att de i sitt nuvarande skick icke förmår tillräckligt uppvärma rummen.” I centralvärmen ersattes koksen med olja som bränsle år 1959. I början på 1980-tlaet anslöts fastigheten till fjärrvärmenätet, som elverket börjat anlägga i Borgå år 1971.

Sähkölaitosrakennus varustettiin keskuslämmityksellä vuonna 1934. Savupiippu muurattiin tämän piirustuksen mukaan. Elektricitetsverksbyggnaden försågs med centralvärme år 1934. Skorstenen murades i enlighet med denna ritning. 2.

Sotilasajoneuvoja sähkölaitosrakennuksen edessä talvisessa Porvoossa. Rakennuksen ikkunat oli varustettu suojaavilla laudoilla sen jälkeen, kun elokuussa 1942 lähelle pudonnut pommi oli rikkonut lähes kaikki lasit. Militärfordon fotograferade framför elektricitetsverksbyggnaden i ett vintrigt Borgå. Byggnadens fönster hade fått skyddande brädfodring efter det att en bomb, som föll nära huset i augusti 1942, splittrat nästan alla rutor.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Monien muutosten aika

ntiseen konesaliin sijoitettiin dieselien poiston ja sotavuosien jälkeen varasto, vesilaitoksen esimiehen huone, vaakahuone, kahvihuone ja arkisto. Pihanpuoleisessa rakennusosassa oli yliasentajan huone, kytkinlaitteet, korkeajännitehuone, öljykytkinhuone ja vesilaitoksen verstas. Vielä 1960-luvun alussa rakennuksen Mannerheiminkadun puolella oli kaupungin rakennuskonttori, kaupungininsinöörin huone, sähkölaitoksen kaksi huonetta ja sähköinsinöörin huone. Vuonna 1961 tehtiin julkisivumuutoksia, jolloin muun muassa ikkunat uusittiin. Vuonna 1963 tehtiin muutoksia konttoritiloihin ja julkisivuihin. Sähkölaitoksen pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella sijaitseva iso huone jaettiin kahtia, joista toinen tuli kassan käyttöön. Kassa on samassa paikassa vielä tänäkin päivänä. Toinen sisäänkäynti suljettiin ja sähkölaitoksen kulmahuone muutettiin kanslia-, sähkölaskutus- ja esimieshuoneeksi. Sähköinsinöörin huoneesta tuli varastokirjanpitohuone. Poistettu ovi korvattiin ikkunalla ja julkisivu yhtenäistettiin. Iso näyteikkuna korvattiin kahdella uudella ikkunalla, jolloin julkisivu sai nykyisen ilmeen.

De många förändringarnas tid

fter krigsåren och bortflyttningen av diselmotorerna byggdes maskinsalen om till lager, kontorsrum för vattenverksförmannen, vågrum, kafferum och arkiv. I den mot gården vettande delen av byggnaden fanns övermontörens rum, ställverk, högspänningsrum, oljeomkopplarrum och vattenverkets verkstad. I den mot gatan vettande delen fanns ännu i början på 1960-talet stadens byggnadskontor, stadsingenjörens rum, elektricitetsverkets två rum och elingenjörens rum. År 1961 gjordes en del fasadändringar då bland annat fönster förnyades. År 1963 gjordes ändringar i kontorsutrymmena samt i fasaderna. Det stora rummet till vänster om elektricitetsverkets huvudingång delades itu. De ena av de nya rummen disponeras än idag av kassan.

Seitsemän vuotta myöhemmin, vuonna 1970 puhkaistiin uusi ulko-ovi rakennuksen pihan puoleiseen osaan, jonne saatiin uusi eteistila, käytävä ja muutama työhuone. Korjaamotilat muutettiin ruokasaliksi ja keittokomeroksi. Yliasentajan käytössä ollut läntinen kulmahuone oli jo vuonna 1963 remontoitu teknisen osaston käyttöön sopivaksi. Niissä tiloissa toimii nykyisin Suomen Voima Oy:n johto. Myöhemmin vuonna 1978 rakennuksen keskiosaan valettiin uusi välipohja, jonka ansiosta saatiin toinen toimistokerros sosiaalitiloineen ja kuusine työhuoneineen. Pohjaratkaisu oli identtinen alemman kerroksen tilajärjestelyn kanssa. Samassa yhteydessä tehtiin myös vähäisiä julkisivumuutoksia, ja rakennus varustettiin koneellisella keskusilmanvaihtojärjestelmällä. Käyttämätöntä ullakkotilaa jäi vielä rakennuksen molemmille puolille. Pihanpuoleiseen ullakkotilaan rakennettiin vuonna 1980 kolme työhuonetta. Samaan aikaan tehtiin iso ikkuna länteen ja kuusi uutta ikkunaa pohjoiseen. Vuonna 1984 kellariin rakennettiin arkisto, tekninen varasto, tarvikevarasto ja siivous tarvikevarasto. Mannerheiminkadun puoleinen ullakkoosa otettiin käyttöön vuonna 1989. Siihen rakennettiin nykyinen kokoushuone, neuvotteluhuone, kaksi työhuonetta, kopiointihuone ja piirtämö sekä keittokomero, kaksi pientä varastoa ja siivouskaappi. Uusia ikkunoita avattiin sisäpihalle ja pohjoispihalle. Mannerheiminkadun puoleisen julkisivun 12 pientä ikkunaa korvattiin nykyisillä, isommilla ikkunoilla. Vesilaitos muutti pois rakennuksesta vuonna 1995 ja kaupungin rakennuskonttori vuonna 1967. Tällöin myös kaupungininsinööri siirsi työhuoneensa uusiin tiloihin ja rakennus jäi kokonaan sähkölaitoksen käyttöön.

Den andra ingången stängdes och elektricitetsverkets hörnrum byggdes om till kansli-, elfakturerings- och förmansrum. Elingenjörens rum ändrades till lagerbokföringsrum. Den avlägsnade dörren ersattes med ett likadant fönster som de övriga fönstren mot Mannerheimgatan. Det stora skyltfönstret ersattes med två nya fönster, vilket gav fasaden dess nuvarande enhetliga utseende. Sju år senare, 1970, öppnades en ny dörr mot gården i den norra sidan av byggnaden. I det sammanhanget fick man där en ny vestibul, korridor och några arbetsrum. Verkstadsutrymmet byggdes om till matsal och pentry. Det västra hörnrummet, som använts av övermontören, hade redan år 1963 ställts i ordning år tekniska avdelningen. Detta utrymme disponeras nu av Finska Kraft Ab:s ledning. Senare, år 1978, försågs den mellersta delen av byggnaden med nytt mellanbotten, och på det sättet fick man en andra kontorsvåning med sex arbetsrum och socialutrymmen. Planlösningen var identisk med utrymmesarrangemanget i våningen inunder. Samtidigt gjordes också smärre fasadändringar och byggnaden försågs med maskinell centralventilation. Outnyttjat vindsutrymme fanns ännu både i den norra och i den södra delen av byggnaden. I den norra delen byggdes år 1980 tre arbetsrum. Samtidigt öppnades ett stort fönster mot väster och sex fönster mot norr. År 1984 byggdes arkiv, tekniskt lager, materiallager och städmateriallager i källaren. Vinden i den södra, mot Mannerheimgatan vettande delen togs i bruk år 1989 efter att där byggts mötesrum, två arbetsrum, kopierings- och ritrum samt pentry, två små lagerutrymmen och städskrubb. Nya fönster öppnades mot innergården och mot norr. De 12 små fönstren i fasaden mot Mannerheimgatan ersattes med de nuvarande större fönstren. Vattenverket flyttade bort från byggnaden år 1995 och stadens byggnadskontor år 1967. Då lämnade också stadsingenjören sitt arbetsrum. Efter det disponerades byggnaden helt av elektricitetsverket.

Roy Granroth seurasi Åke Hällsteniä toimitusjohtajana vuonna 1980. Hänen seuraajakseen nimitettiin vuonna 2006 nykyinen toimitusjohtaja Patrick Wackström.

Roy Granroth efterträdde Åke Hällsten som verkställande direktör år 1980 och efterträddes i sin tur år 2006 av bolagets nuvarande vd Patrick Wackström.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Kaarevamuotoiset ikkunat ovat Selim A. Lindqvistin arkkitehtuurille tyypillisiä. De bågformade fönstren är typiska för Selim A. Lindqvists arkitektur.

Alkuperäinen arkkitehtuuri säilynyt hyvin

atavuotias rakennus on nykyisin Porvoon Energian toimistokäytössä. Sähköä siinä ei ole enää tuotettu vuosikymmeniin eikä siinä myöskään enää ole akkuja, kauppaa eikä tiloja vesilaitokselle. Rakennusta on vuosien mittaan muutettu ja laajennettu moneen otteeseen. Myös julkisivumuutoksia on tehty, mutta alkuperäinen arkkitehtuuri on säilynyt hyvin.

Den ursprungliga arkitekturen välbevarad

en hundraåriga byggnaden används i dag av Borgå Energi för kontorsändamål. Elektricitet har där inte producerats på årtionden och där finns inte heller längre vare sig ackumulatorer, butik eller utrymmen för vattenverket. Det har under årens lopp gjorts ändringar i byggnaden i många repriser. Den har också byggts till, och även fasadändringar har gjorts, men den ursprungliga arkitekturen är välbevarad.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Porvoon Energian toimistorakennus Mannerheiminkadun varrella on kuulunut Porvoon katukuvaan jo vuodesta 1913. Rakennusta on vuosien mittaan laajennettu ja siihen on tehty paljon muutoksia, mutta alkuperäinen arkkitehtuuri monine yksityiskohtineen on säilynyt hyvin.

Borgå Energis kontorsbyggnad vid Mannerheimgatan har varit en del av gatubilden i Borgå ända sedan år 1913. Huset har under årens lopp byggts till. Många ändringar har också gjorts, men den ursprungliga arkitekturen med sina talrika detaljer är välbevarad.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Hyvä talo työntekijöille

orvoon Energian talo Mannerheiminkadun varrella on toiminut satojen ihmisten työpaikkana. Eläkkeellä jo olevat työntekijät muistelevat, miten leipä ja tulevaisuus olivat turvatut. Työilmapiiri oli heidän mukaansa hyvä, joskin ero eri työntekijäryhmien välillä ja työntekijöiden ja johdon välillä on ollut melko jyrkkä. Henry Karlsson tuli sähkölaitoksen palvelukseen sota-aikana 1940-luvun alussa. Hän teki pitkän päivätyön ensin asentajana ja sitten vii-

Et t bra hus för de anställda

undratals människor har hunnit ha sin arbetsplats i Borgå Energis hus vid Mannerheimgatan. Pensionerade arbetstagare konstaterar att utkomsten och framtiden var tryggad när man fick jobb på ”verket”. Stämningen på arbetsplatsen var god, även om steget mellan arbetstagargrupperna och ledningen förr var stort.

meiset parikymmentä vuotta työnjohtajana ennen eläkkeelle siirtymistään. Karlssonin palkkasi Porvoon Energian myöhempien vuosien pitkäaikaisen hallituksen puheenjohtajan Ljunghard Lindroosin setä, yliasentaja Gunnar Lindroos. Työhönottohaastattelu oli siihen aikaan lyhyt. Karlssoniltakin kysyttiin lähinnä, osaako hän pyöräillä ja onko hän kotoisin Porvoosta. – Vielä pitkään sodan jälkeenkin Porvoossa liikuttiin jalan tai polkupyörällä. Talossa olevasta vesilaitoksen työpajasta miehet lähtivät työtehtäviin yleensä kävellen, sähkölaitoksen miehet taas pyöräilleen, työkalupakki pyörän tarakalla, Karlsson muistelee. Pyörät olivat työntekijöiden omia ja niiden käytöstä maksettiin 50 pennin päiväkorvaus. Talossa työskennellyt rakennuskonttorin väki ei korvausta saanut, mikä aiheutti jonkin verran närää, olivathan hekin kaupungin työntekijöitä.

Henry Karlsson fick tjänst på elverket under krigsåren, i början på 1940-talet. Han gjorde ett långt dagsverke, först som montör och sedan de sista ca tjugo åren före pensioneringen som arbetsledare. Han anställdes av övermontör Gunnar Lindroos, vars brorson Ljunghard Lindroos senare kom att verka som Borgå Energis styrelseordförande i många år. Anställningsintervjuerna var korta på den tiden. Vanligen räckte det med att man svarade jakande på frågorna om man var från Borgå och om man kunde cykla. – Ännu långt efter kriget rörde man sig till fots eller med cykel i Borgå. Från vattenverkets verkstad, som fanns i huset, gick arbetarna vanligen till fots ut på sina arbetsuppdrag medan vi oftast cyklade med verktygsbacken på pakethållaren, berättar Karlsson. Cyklarna var de anställdas egna och det betalades en ersättning på 50 penni per dag för

Sähkölaitoksen lähes koko henkilöstö 1960-luvun alussa otetussa kuvassa.

Nästan hela elektricitetsverkets personal på en bild från början av 1960-talet.

Näihin Kulmalaksi kutsuttuihin tikapuihin Henry Karlsson kiipesi sodan jälkeen kytkeäkseen katuvalaistuksen päälle pylväs pylväältä. Kuvassa Erik Söderström ja kaupungininsinööri Georg Christiernin.

Den här stegen, modell Kulmala, blev ytterst bekant för Henry Karlsson då han efter kriget klev upp i den för att koppla på gatubelysningen igen stolpe för stolpe. På bilden Erik Söderström och stadsingenjör Georg Christiernin. SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

PULA-AJAN TÖISSÄ Sibeliusbulevardin ja Aleksanterinkadun risteyksessä rakennettiin vuonna 1945 viisi kaksikerroksista puutaloa. Niiden sähköistäminen eteni vähitellen huone huoneelta, sillä sähkötarvikkeista oli kova pula sodan jäljiltä. – Kun asukkaat muuttivat taloihin, he saivat aluksi vain vanerisen mittaritaulun seinälle ja pistorasian eteiseen. Vasta myöhemmin, kun olimme onnistuneet hankkimaan muut tarvikkeet, voitiin huoneisiin asentaa pistorasiat ja valaistus. Sodan jälkeen Karlssonin yhtenä tehtävänä oli katuvalaistuksen kytkeminen. Sotavuosina muuta valaistusta ei ollut kuin yksi sininen valo katujen risteyksissä. Muut lamput oli ruuvattu irti ja ne piti sodan päätyttyä ruuvata takaisin paikalleen. – Siihen käytettiin Kulmalaksi kutsuttuja tikkaita, joita veti kaksi laitoksella työskennellyttä työvelvollista. Miehet veivasivat tikkaat ylös ja minä ruuvasin lampun valaisimeen pylväs pylväältä.

användningen. På byggnadskontoret, som också fanns i huset, fick de anställda ingen cykelpeng, vilket orsakade en del missnöje. Liksom elverkets personal var ju också de stadens arbetstagare.

BRIST PÅ DET MESTA Efter kriget rådde det sådan brist på elmateriel att till exempel elinstallationerna i de fem tvåvånings trähus, som byggdes vid hörnet av Sibeliusbulevarden och Alexandersgatan år 1945, måste ske ett rum i taget. – När invånarna flyttade in fick de bara en mätartavla av faner på väggen och ett vägguttag i tamburen. Först senare, när vi lyckats skaffa mera materiel, kunde vi installera vägguttag och belysning i rummen, minns Karlsson. En av hans uppgifter efter kriget var att koppla på gatubelysningen. Under krigsåren brann bara en blå lampa i gatukorsningarna. Alla andra lampor hade avlägsnats och skulle nu skruvas på plats igen. – Vi använde en stege på hjul, som kallades Kulmala. Den drogs av två arbetspliktiga på verket. De vevade upp stegen, och jag upp på den för att skruva i en lampa, stolpe för stolpe.

”ENSIKSI PALAA LAMPPU JA SITTEN PALAA SAUNA”

Henry Karlsson muistaa entisen esimiehensä Gunnar Lindroosin kovana shakin harrastajana. – Lindroosilla oli tapana kirjoittaa työmääräykset pienille paperilapuille. Kun hän oli tuomassa paperilappua kellarin taukotilassa shakkia pelaaville asentajille, saattoi käydä niin, että hän jäi pitkäksi aikaa seuraamaan ottelua ennen kuin sai lappunsa annettua. Joskus se unohtui takin taskuun seuraavaan päivään. Lindroosin suomen kielen taito ei ollut kehuttava. Kerrankin, asentajien käytyä asentamassa sähköt erääseen saunaan ja saunakamariin, hän selvitti kytkentöjen toimintaa omistajalle kertomalla, että ”ensiksi palaa lamppu ja sitten palaa sauna”.

Henry Karlsson minns sin före detta förman Gunnar Lindroos som en inbiten schackspelare. – Lindroos hade för vana att teckna ned arbetsuppdragen på en liten papperslapp. Om montörerna råkade spela schack när han kom ned med en lapp till dem i pausrummet i källaren kunde det hända att han blev så intresserad av det pågående schackpartiet att det räckte länge innan han fick sitt ärende uträttat. Och ibland glömde han lappen i fickan till följande dag. Lindroos finska var inte att skryta med. En gång när montörerna installerat el i en bastu med tillhörande bastukammare förklarade han för ägaren hur avbrytaren fungerar: ”ensiksi palaa lamppu ja sitten

Henry Karlssonilla on paljon muistoja työstään sähkölaitosrakennuksessa sotavuosista lähtien.

Henry Karlsson har minnen från elektricitetsverket som arbetsplats ända sedan krigsåren.

Pylväät pystytettiin vielä 1960-luvulla miesvoimin. 30

Stolpar restes ännu på 1960-talet för hand.

TYÖPÄIVÄ SEITSEMÄSTÄ NELJÄÄN Työt alkoivat talossa aamuseitsemältä ja päättyivät neljältä iltapäivällä. Lauantaisin työpäivä päättyi jo yhdeltä. – Ylityökorvauksia ei tunnettu. Palkka tuotiin

Kuva | Bild: Rolf Gabrielsson

Vielä 1960-luvun alussa talon päätyökielenä oli selkeästi ruotsi, eikä yliasentaja Lindroos ollut ainoa joka hallitsi huonosti suomen kielen. – Vuoden 1958 syksyyn asti toimineessa sähkölaitoksen sähköliikkeessä puhelimeen vastattiin elvasextio (1160) ja konttorissa elektricitetsverket (sähkölaitos), Ole Karlsson ja hänen työtoverinsa Göran Hagman muistelevat. Käytössä oli vain kaksi puhelinnumeroa. Konttorin numeroon soitettiin myös vikailmoitukset. – Kun konttoristit lähtivät kotiin neljältä, piti taloon tulevat puhelut kytkeä konehalliin, jossa oli ympärivuorokauden päivystys. Juoksupojan tehtävänä oli kytkeä puhelut takaisin konttoriin seuraavana aamuna kello seitsemältä. Auta armias, jos sen unohti. Silloin sai kuulla kunniansa koneenkäyttäjiltä!

palaa sauna”. Tjänstespråket i huset var ännu i början på 1960-talet svenska, och övermontör Lindroos inte den enda, som var dålig på finska. – I elverkets butik, som ända till hösten 1958 fanns i byggnaden, svarade man elvasextio (1160) när telefonen ringde, och på kontorssidan elektricitetsverket, drar sig pensionärerna Ole Karlsson

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

kirjekuoressa sinne, missä satuttiin sillä hetkellä olemaan työtehtävissä. Se oli juoksupojan tehtävä. Hän vei myös eläkkeet kotiin eläkeläisille. Naispuolisia työntekijöitä ei talossa juuri ollut. Sähkömittareita kävi lukemassa neljä naista, jotka keräsivät samalla maksut kulutetusta sähköstä. Mittarit seurasivat siihen aikaan asunnonmuuttajien mukana. Konttorissa työskentelivät Naema Thesslund ja Ada Hagström. Molemmat olivat naimattomia ja heitä piti tituleerata frökeneinä, neiteinä. SATTUMUKSIA Tasasuuntaajat olivat käytössä vielä 1950-luvulla täysillä muuntaen vaihtovirran tasavirraksi. Kun sähkönjakelussa oli myöhemmin siirrytty vaihtovirtaan ja jännitetaso nostettu 6 kilovoltista 20 kilovolttiin, käytöstä poistetut muuntajat päätettiin lahjoittaa Porvoon ystävyyskaupungille Viljandille. Kaksi rekkalastia lähti Porvoosta kohti Pietaria ja sieltä Viroon. Kiitolliset viljandilaiset lupasivat kutsua Porvoon Energian edustajat vierailulle asennusten valmistuttua. – Kutsua ei koskaan tullut. Vahva epäilyksemme on, että tavarat jäivät matkan varrelle, kertoo Porvoon Energian toimitusjohtaja Patrick Wackström. Paljon paremmin ei käynyt kupariromulle, joka oli varastoitu talon kellariin. Romu päätettiin myydä miesporukalle, joka oli kuullut asiasta. Talon oma väki auttoi kupariromun kuormaamisessa pakettiautoon ja sai vaivan palkaksi kahvirahaa. Kun kuorma oli lastattu,

och Göran Hagman till minnes. Det fanns bara två telefonnummer. Kontorets num mer fungerade också som felanmälningsnummer. – Efter fyra, när kontoristerna gått hem, skulle de inkommande samtalen kopplas till maskinsalen, där det fanns dejour dygnet runt. Följande morgon hörde det springbudet till att koppla linjen tillbaka till kontoret när han kom på jobb klockan sju. Och Gud hjälpe dig om du råkade glömma det, då fick man sig av maskinisterna.

FRÅN SJU TILL FYRA Arbetsdagen början klockan sju på morgonen och slutade klockan fyra på eftermiddagen. På lördagarna jobbade man till ett. – Övertidsersättningar betalades inte. Lönen fick man i ett kuvert där man just då råkade hålla på med ett jobb. Det var springbudets uppgift att föra ut lönekuverten. Han cyklade också hem till pensionärerna med deras pensioner. Många kvinnliga anställda fanns det inte på den tiden. Elmätarna avlästes av fyra kvinnor, som samtidigt kasserade in betalning för den förbrukade elektriciteten. Vid bostadsbyte tog man mätaren med sig. På kontoret jobbade Naema Thesslund och Ada Hagström. De var båda ogifta och skulle tituleras fröken.

LITET AV VARJE Likströmstransformatorerna snurrade ännu i början på 1950-talet på för fullt i huset omformande växelströmmen till likström. När man senare övergått till växelström i eldistributionen och spänningsnivån höjts från 6 kilovolt till 20 kilovolt beslöt man att donera transformatorerna till Viljandi, Borgå stads vänort i Estland. Två fullastade långtradare startade från Borgå och skulle köra via St. Petersburg till Estland och Viljandi. De tacksamma viljandiborna lovade bjuda in Borgå Energis representanter när instal-

miehet kertoivat lähtevänsä hakemaan pankista rahaa sen maksamiseksi. – Sillä tiellä ovat edelleen, Ole Karlsson ja Göran Hagman naurahtavat. Talon ilmapiiri muuttui jonkin verran sen jälkeen, kun Porvoon Energia osti vuoden 1995 lopussa Etelä-Suomen Voima Oy:n. – Muodostimme siihen asti melko pienen porukan, joka toimi Porvoon kaupungin rajojen sisällä. Kaupan myötä henkilömäärä kasvoi ja toiminta-alue laajeni, Karlsson ja Hagman kertovat.

lationerna av transformatorerna väl hade gjorts. – Någon inbjudan hördes aldrig av. Vi misstänkte starkt att långtradarnas last aldrig kom fram till Viljandi, berättar Borgå Energis verkställande direktör Patrick Wackström. Mycket bättre gick det inte för det kopparskrot, som lagrats i elverkets källare. Några karlar kom och ville köpa det. Personal från Elverket hjälpte att lasta skrotet i männens paketbil och fick kaffepengar av dem för besväret. Därefter uppgav sig köparna åka till banken för att lyfta pengar för betalning av skrotet. – På den vägen är de fortfarande, skrattar Ole Karlsson och Göran Hagman. Stämningen i huset förändrades något efter det att Borgå Energi i slutet på år 1995 köpt SydFinska Kraft Ab. – Vi var ett ganska litet gäng före det och verksamheten höll sig inom stadens gränser. Både personalen och verksamhetsområdet blev nu större, berättar Karlsson och Hagman.

Sähkölaitosrakennuksessa oli sähkökauppa aina vuoteen 1958, jolloin se lopetettiin ja kaupan näyteikkuna muutettiin samanlaiseksi kuin Mannerheiminkadun puoleisen julkisivun muut ikkunat.

Det fanns en elaffär i elektricitetsverkets byggnad ända till år 1958, då affären lades ned och skyltfönstret fick samma utseende som de övriga fönstren i fasaden mot Mannerheimgatan.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS

Vanhan rakennuksen kaarevamuotoiset ikkunat antavat oman tunnusomaisen ilmeen myös sisätiloihin. Den gamla byggnadens bågformade fönster sätter sin karaktäristiska prägel också på interiörerna.

Toimitusjohtajan työhuone nykyisessä asussaan. Verkställande direktörens tjänsterum i dess nuvarande skepnad.

Raput vievät ylimpään, entiseen Mannerheiminkadun puoleiseen ullakkokerrokseen, joka otettiin toimistokäyttöön vuonna 1989.

Trappan leder upp till den översta vindsvåningen i huskroppen mot Mannerheimgatan, som togs i kontorsanvändning år 1989.

SÄHKÖLAITOKSESTA ENERGIATALOKSI – FRÅN ELEKTRICITETSVERK TILL ENERGIHUS