”VELI SAATTAA VELKAAN, KAALI KARTANON PITÄÄ" Kaalista on moneksi

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVA SHUTTERSTOCK

”Ihminen on heikko, mutta vielä heikompi on kaalinlehti.” Näin huokaisi tarinan mukaan kirkkoherra kaalipellossa kyykkiessään, kun iso hätä yllätti kesken matkan.

Ei kaalinlehdestä silti ihan kaikkeen ole, vaikka moneen se taipuukin. Kaaliin liittyy myös kauhukuva sodan ajoilta: ”Vähältä piti, ettei jäätynyttä kaalinpäätä jyrsittäisi”.

Ikäviä kaalijuttuja, vaikka kaali on iloinen asia! pihalleen pienen perunapellon, mutta kaaliviljelmiä harvemmin näkee. Olisiko syynä se, että kaalia saa läpi vuoden edullisesti ja kauppojen laarit pursuavat erilaisia toinen toistaan ihanampia lajikkeita?

Mistä löytäisi pieniä kaaleja Innokas kaalinkäyttäjä tutkailee kaalin ki-

”VELI SAATTAA

Kaali on edullista, herkullista ja terveellistä syötävää läpi vuoden.

VELKAAN,

Runsassatoinen herkku juhlapöytäänkin Euroopassa kaalia on viljelty 2 500 vuotta, ja kerivät kaalit olivat monessa maassa tärkein viljelty vihannes sen merkittävän Cvitamiinipitoisuuden takia, puhumattakaan muista sen loistavista terveysvaikutuksista.

Aikoinaan kasvimaita kutsuttiinkin kaalitarhoiksi. Vanha sanonta sentään arvostaa kaalia: Veli saattaa velkaan, kaali kartanon pitää.

Kaali on runsassatoinen, terveellinen ja edullinen herkku, josta saa melkein mitä tahansa ruokapöytään niin arjessa kuin juhlassa. Aiemmin arkiseksi mielletty kaali onkin löytänyt tiensä gourmet-keittiöihin. Hellästi valmistettuna se suorastaan sulaa suussa makeutta mukanaan, tai rouskuaa rapsakasti sellaisenaan tai salaateissa.

Peruna kuitenkin peittoaa kaalin suosiossa ainakin kotipuutarhoissa. Moni perustaa lohintoja, jotka tosin eivät päätä huimaa. Kaali on kuitenkin yleensä iso ja painava. Ovela kaalinhankkija tietää, milloin ja missä on tarjolla pieniä, sellaisia vauvanpään kokoisia kaaleja.

On nimittäin turhauttavaa, että pitää kerralla ostaa jättipallo. Etenkin yksin elävälle pienikin kaali on iso. Joku nettiääliö on ehdottanut, että kaalia voi pitää vaikka potkupallona sen edullisen hinnan vuoksi. Niin brutaaliin toimintaan ei ole syytä lähteä, sillä kaali on yllättävän hyvin säilyvää, kunhan toimii oikein. Kun kaalin leikkuupinnalle laittaa kuivaa ta-

KAALI KARTANON PITÄÄ”

KARTANON PITÄÄ”

KAALIKEITTO AASIALAISITTAIN

Raaka-aineet:

pieni kaali 400g kanasuikaleita / paketti tofua 3 rkl öljyä 1 sipuli 1,5 rkl raastettua inkivääriä 3-4 valkosipulinkynttä raastettuna 1-2 chilipalkoa 1 paprika 200g herkkusieniä/tai muita sieniä 8 dl vettä 1 kanafondi 2 rkl kalakastiketta 1 limen mehu ja kuori 1 tlk kookosmaitoa nippu korianteria

OHJE:

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sipuli pieneksi ja raasta inkivääri sekä valkosipulinkynnet. Viipaloi chili(t). Mittaa 3 rkl öljyä kattilan pohjalle ja lisää inkivääri, valkosipuli ja chili. Anna niiden lämmetä ja lisää kanasuikaleet ja silputtu sipuli. Paista kypsäksi. Lisää joukkoon kaalin suikaleet ja sekoita niitä hetki.

Mittaa 8 dl vettä kattilaan, niin että kaalit juuri ja juuri peittyvät. Lisää 1 kanafondi ja 2 rkl kalakastiketta ja anna kiehua 20 minuuttia.

Siivuta sillä välin herkkusienet ja paprika ja lisää ne kattilaan.

Anna keiton kiehua vielä 15 minuuttia.

Lisää lopuksi kookosmaito ja limen kuori sekä mehu. Kiehauta. Maista suola, lisää tarvittaessa.

Silppua keiton päälle tuoretta korianteria.

louspaperia ja sujauttaa sen sitten elintarvikemuovipussiin, säilyy herkku viikkoja jääkaapissa. Ja jos on käytössä kellari, kaali saattaa pärjäillä talvenkin yli.

Hätä keinot keksii!

Kaaliin ei kyllästy, kun vaihtaa välillä lajia. Valko-, puna-, lehti-, parsa-, kukka-, kyssä-, kurttu- ja suippo-, savoijin- ja kiinankaali tuovat vaihtelua ruokapöytään. Ne sopivat patoihin, keittoihin, kääryleisiin, grilliin, salaatteihin ja raasteeksi. Punakaali tuo kivaa väriä ruokiin, kuten salaatteihin appelsiinin tai punaviinimarjojen kanssa. Keitettäessä punainen väri säilyy, kun keitinveteen lisää hieman etikkaa tai sitruunan mehua.

Viime vuosina on alettu arvostaa erityisesti voimakkaan makuista lehtikaalia, jota superfoodiksikin kutsutaan. Sitä paistetaan ja laitetaan smoothieihin. Siitä voi myös tehdä sipsejä, jos voimakkaan makuinen kaali ei muuten maistu.

Kaikissa kaaleissa on runsaasti vitamiineja, valkuaisaineita ja rautaa. Sauhuttelijoita se auttaa ylläpitämään A-vitamiinitasoa. Lihomaan kaalia syömällä ei pääse, sillä 100 grammassa on vain rapiat parikymmentä kilokaloria. Toki kaali saattaa möykätä mahassa ja lisätä kaasunmuodostusta suolistossa. Turvotukseen, kuten kipuihin ja venähdyksiin voi muuten laittaa kaalinlehtikääreen avuksi.

Mutta tuo mahaongelma? Hyvin kypsennetty kaali ei aiheuta niin kovaa paukuttelua kuin raaka. Avuksi voi myös pureskella fenkolinsiemeniä. Mahatietoisille iloinen asia on se, että vain muutama lusikallinen hapankaalia takaa maitohappobakteerin myönteiset vaikutukset.

Ja vielä ikuisuuskysymys: Pitääkö sanoa kaalia vai kaalta? Netin ”Kielitohtorin” mukaan kaalia on oikein, kaalta taas murteellinen versio. Tarinan kirkkoherralle voisi sanoa tiedoksi, että hän käytti arvokasta superruokaa ihan väärään tarkoitukseen.

Mutta hätä keinot keksii!