OMA PIHA, OMA LUPA Heini Lehväslaihon ihastuttava puutarha

Väriä saa olla niin pöytäliinassa, vaatteissa, kattauksessa kuin äänissäkin. Yhdessä on hyvä.

Reseptit: pikkukaupunki.fi Korianteri ja kumina – pro vai kontra? Kovin tuntuvat olevan mielipiteitä herättäviä mausteita ja keskustelun keskiössä, kunnes nälkä sulki suut. Meze-pöydässä on se hyvä puoli, että se on edullinen valmistaa, eikä tarvitse huolehtia siitä että ruoka jäähtyisi. Makunautintoa voi pitkittää ja syödä pitkin iltaa - aina kun on uutta tilaa.

Oma piha, oma lupa

Heini Lehväslaihon suuri tontti ja puutarha kutsuvat luokseen erityisesti ilta-auringon paistaessa.

TEKSTI AINOLIINA LESKELÄ KUVAT MAGI PERNTHALER RUOTSINKIELINEN KÄÄNNÖS BOSSE HELLSTEN

KKoskenkylän sahalla sijaitsevalla valtavalla pihalla näkyy Heini Lehväslaihon käden jälki. Kasvimaalta voi löytää monenlaista herkkua, ja oma pieni metsä kätkee sisäänsä ainutlaatuisen tunnelman.

Pienen metsän reunalta löytyy kuormalavasta tehty keinu, joka on syntynyt vähän sattumalta, kuten moni muukin asia puutarhassa. Itse rakennettu tiipii pihan toisella laidalla ja nuotiopaikka sen äärellä idyllisen pellon vieressä houkuttelevat viettämään tänne kesäiltaa.

Helsingistä omaan rauhaan Alun perin helsinkiläinen Heini Lehväslaiho muutti Koskenkylään muutama vuosi sitten työskennelläkseen päätoimisena taiteilijana. Loviisasta hän ei tuolloin tiennyt juuri mitään, mutta kun hän näki ison tontin ja talon, hänen ei tarvinnut pohtia pitkään. – Pidin siitä, että täällä on niin monta rakennusta. Näin, että täällä on paljon mahdollisuuksia tehdä kaikkea, hän kuvailee.

Vaikka töitä on riittänyt vanhan talon ja ison tontin hoitamisessa, Heini ei ole kaivannut Helsingin vilskeeseen. Nykyistä kotiaan hän kuvaileekin loppuelämän paikaksi. – Sanoin heti, että en lähde täältä pois. Tästä tuli minun oma paikkani, se on minulle tärkeää.

Jo aiemmin, Helsingin Kalliossa yksiössä asuessaan hän kiinnostui kasveista ja niiden kasvattamisesta. Tosin esimerkiksi tomaattien kasvattaminen jäi lähinnä hyväksi yritykseksi. Eniten luonnossa häntä viehättää kasvu ja sen ihmeellisyys.

Luonnosta peräisin

Heinin puutarhan jokaisessa paikassa on jotakin mielenkiintoista. Risuja hän on käyttänyt paljon tekemiinsä aitoihin, jotka reunustavat eri tiloja.

Itse rakennettu tiipii nuotiopaikalla on suloinen ilmestys, jonka sisältä löytyy kaksi puun kantoa sekä pieni laudan pätkä, jolle voi laskea vaikkapa viinilasillisen. Heini kertoo, että nuotiopaikka syntyi vähän sattumalta, kun vanhan risukasan alta löytyi kaivonrengas. – Olen kerännyt täältä erilaisia materiaaleja, joista keksin sitten kaikenlaista. En kauheasti hae tai etsi mitään varta vasten, Heini kertoo.

Esimerkiksi talon vanhoja seiniä ja ikkunoita on hyödynnetty eri paikois-

FRIHET ÄR

sa. Vanhoja koristeellisia ikkunankarmeja löytyy pihalta nyt uudessa tarkoituksessa, ja seinälaudat odottavat uutta käyttöä – esimerkiksi viljelyslaatikoiden rakentamiseen. – Inspiroidun koko ajan jostakin. Olen kova rakentamaan ympäristöä. Esimerkiksi ladon alta löytyneistä heinäseipäistä olen tehnyt pienet aidat terassini ympärille. Oman näköinen puutarha Vaikka puutarhassa herää paljon ajatuksia ja inspiraatiota, Heini Lehväslaiho ei pidä kiirettä niiden toteuttamisessa. – Usein käy niin, että minulle tulee jokin idea, mutta en heti tiedä miten sen kanssa tekisin. Esimerkiksi puumajaa olen miettinyt metsääni, mutta vielä aika ei ole kypsynyt sen rakentamiselle.

Yksi isoimmista oivalluksista Heinille Koskenkylään muutettuaan oli se, että luontoa pitää tietyllä tavalla rajoittaa. Myös se tuli yllätyksenä, kuinka paljon työtä iso tontti vaatii.

– Pidän siitä, että kaikkialla on luonnollista, ja sitten voi ihmetellä, että mitä sieltä sitten tuleekaan. Mutta niin se kuitenkin on, että luontoa pitää myös kahlita, jotta sen kanssa voi tulla toimeen, hän pohtii. ”Inspiroidun koko Heini Lehväslaiho on myös huomannut, että ajan jostakin. Olen vuodenajat näkyvät aivan eri tavalla maaseudulla kova rakentamaan kuin Helsingissä. Aiemmin kesät stressasivat ympäristöä.” häntä, mutta nyt ne ovat ihanaa aikaa, josta voi oikeasti nauttia. – Aika kuluu täällä eri tavalla kuin kaupungissa. Asiat, joita täytyy tehdä, vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Puutarha on ihan Heinin näköinen – esimerkiksi se, että yhdessä paikassa voi harjoitella nuorallakävelyä, toisessa koirien agilityä ja kolmannessa esiintymistä pienellä lavalla. Tätä kaikkea ympäröivät vehreys ja luonnon äänet. – Parasta täällä on oma rauha. Tai oikeastaan oma lupa. Lupa tehdä asioita. Se on ihanaa!

EN EGEN TRÄDGÅRD

”Jag visste genast att jag kommer att stanna här.”

Heini Lehväslaihos stora gård är ljuvlig, speciellt i kvällsolen. Heini Lehväslaiho har jobbat mycket för att den stora gården vid Forsby såg ska se ut som hennes egen. I grönsakslandet växer många olika delikatesser. I anslutning till gården finns en egen liten stämningsfull skogsplätt.

Vid skogsranden finns en gunga byggd av lastpallar. Gungan blev till av en slump, liksom många andra saker i trädgården. På andra sidan gården, vid en idyllisk åkerkant, står en tipi med eldplats, där kan man njuta av sommarkvällarna.

Från Helsingfors till lugnet Heini Lehväslaiho flyttade från Helsingfors till Forsby för några år sedan för att arbeta som konstnär på heltid. Hon kände inte Lovisa alls, men då hon fick se huset och den stora gården tvekade hon inte.

– Jag blev förtjust i att det finns så många olika byggnader. Jag såg obegränsade möjligheter till vad som helst, berättar hon.

Det gamla huset och den stora gården har hållit henne sysselsatt, men hon saknar inte storstadens vimmel. Hon vill bo i Forsby så länge hon lever. – Jag visste genast att jag kommer att stanna här. Det här har blivit min egen plats. Det är viktigt för mig.

Redan tidigare, då hon bodde i en etta i Berghäll, var hon intresserad av växter och odling, men de hemodlade tomaterna växte aldrig speciellt bra. På gården i Forsby var det första målet att något överhuvudtaget skulle växa. Heini Lehväslaivo är fascinerad av naturen – hon förundras av att allt bara växer.

Ur naturen

I trädgården får Heinis kreativitet utlopp. Hennes trädgård är fylld av intressanta detaljer. Hon har till exempel använt kvistar som hon hittat för att bygga staket för att skilja åt olika områden.

I den underbara självbyggda tipin vid eldplatsen finns två stubbar och en brädstump. Brädstumpen fungerar som ett litet serveringsbord där man kan ställa ner sitt vinglas. Heini berättar att eldplatsen blev till av en slump, då hon hittade en brunnsring under en hög av kvistar. – Jag samlar olika användbara material. Jag söker sällan någon bestämd sak för ett bestämt syfte, berättar hon.

Husets gamla väggar och fönster har hittat nya användningar i trädgården. De vackert dekorerade fönsterkarmarna finns utplacerade i trädgårdens grönska och väggplankorna ska bli odlingslådor.

– Jag är alltid inspirerad av någonting. Jag tycker om att bygga min egen värld. Under ladan hittade jag höstavar som jag använt för att bygga ett litet staket runt min terrass, säger hon.

Idéerna får mogna Trädgården inspirerar och väcker många idéer, men Heini Lehväslaiho har inte bråttom med att förverkliga allt. – Det händer ofta att jag får en idé, men jag vet inte genast vad jag ska göra med den. Jag har till exempel funderat på att bygga en träkoja i skogen, men jag låter idén mogna ifred.

Flytten till Forsby har fått Heini att inse att man på sätt och vis måste tämja naturen. Hon blev också överraskad av den mängd arbete som en stor gård kräver. – Allt är naturligt. Det tycker jag om. Man kan förundras över allt som växer på gården. Men naturen måste också tyglas, så är det. Annars klarar man sig inte, säger hon.

Heini Lehväslaiho har lagt märke till årstidsväxlingarna på ett annat sätt än i Helsingfors. Förut var hon alltid stressad om somrarna, men nu är sommaren en underbar tid som hon njuter av. – Tiden går på ett annat sätt på landet än i staden. Saker som måste göras varierar beroende på årstiden, berättar Heini.

Heini har fått trädgården att likna henne själv. Det finns platser för trapetsgång, agilitybana för hundar och en liten scen för uppträdanden.

Allt är omgivet av naturens grönska och läten – en plats där man kan trivas. – Det bästa är lugnet, och att man inte behöver be någon om lov. Jag får göra som jag själv vill. Det här är min egen gård.