LOVIISA MURSI MYYTIN Elämäsi kesä -loman voittajat tutustuivat Loviisaan

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT SAANA & SAMUEL Elämäsi kesä -loman voittajat tutustuivat Loviisaan melomalla koskessa, pyöräilemällä maastossa ja kiipeilemällä. Loviisalaiskodit, kahvilat ja ravintolat tarjosivat myös parastaan. Kokemus jätti kaipuun pikkukaupunkielämään.

LOVIISA MURSI MYYTIN

Pikkukaupunki-lehden järjestämän Elämäsi kesä -kampanjan tavoitteena oli tehdä Loviisaa tunnetuksi sympaattisena lähilomakohteena ulkoaktiviteettien kautta. Kesän 2021 kilpailuun tuli yli 500 hakemusta.

Kun Elämäsi kesä -kampanjan voittajapariskunta Saana Ihamäki ja Samuel Stanfield saapuivat ensimmäistä kertaa elämässään Loviisaan, aurinko paistoi ja lämpöä riitti. – Asumme Helsingin Pikku-Huopalahdessa kivassa terassitalossa. Tutustuminen ihan erilaiseen elämäntapaan oli avartava kokemus, Saana kertoo.

Sporttinen pariskunta sai itse osallistua ohjelmansa suunnitteluun. Aikaa tutustua Loviisaan oli torstaista sunnuntaihin. – Meillä oli paljon mukavaa tekemistä, mutta myös aikaa rentoutua ja vain nauttia Loviisan tunnelmasta ja kauneudesta. Aina välillä pulahdimme uimaan, sillä sekin onnistui luontevasti. Pääsimme jopa kelluvaan saunaan. Vaikka olemme aktiivisia ihmisiä, osaamme kyllä myös rentoutua.

”Kuin sukulaisilla kylässä” Leirintäalueella yöpyminen ei ennakkoon tuntunut pariskunnasta hirveän kutsuvalta, mutta Loviisa Camping oli sitten sitäkin positiivisempi yllätys. – Emme olleet aikaisemmin nähneet niin hienoa leirintäaluetta! Vaikka porukkaa oli paljon, tunnelma oli rento ja rauhallinen. Illan hämärtyessä ihailimme alueen valoja ja näkymää merelle.

Lämpimät kiitokset Saana ja Samuel antavat myös Willa Björkstenille ja arvokkaan rakennuksen sisustukselle. – Vanhaa oli uudistettu alkuperäistä tunnelmaa kunnioittaen. Oma, tilava huone oli myös viihtyisä. Aamukahvit nautimme Willan terassilla. Melkein kuin olisi sukulaisten luokse tullut vierailulle.

Satumainen sukellus maisemaan

Saana ja Samuel valitsivat minilomansa aktiviteeteiksi liikkumisen kanooteilla, kajakeilla ja maastopyörillä sekä kiipeilemällä. – Näin pääsimme näkemään Loviisan luonnon läheltä eri perspektiiveistä.

Varsinkin melontaretki Kymijoella oli ikimuistoinen kokemus.

Kumpikin osallistui koskimelontaan ensimmäistä kertaa elämässään, mutta oppaat Tuomo Korpela ja Juha-Pekka Palasmaa pitivät pariskunnasta hyvää huolta. – Ensin opettelimme kaatumista ja sitten harjoittelimme virran mukana melo-

misen tekniikkaa. Lopulta lähestyimme koskea. Minua jännitti, mutta sitten vaan mentiin, ja kokemus oli aivan upea. Todellinen adrenaliiniryöppy, Saana muistelee.

Jokireitin kauneus teki vaikutuksen, sillä veden pinnasta pääsi kosketuksiin luonnon kanssa ihan erityisellä tavalla. – Olemme yrittäneet päästä melontakursseille Helsingissä, mutta kaikki ovat täynnä. Ilmeisesti muutkin ovat huomanneet lajin hienouden.

Myös maastopyöräily oppaan johdolla oli huikea kokemus. Reitti polveili vaihtelevassa maastossa Valkon kivikirkolta näköalapaikalle, välillä niittymaisemassa polkien merenlahden kimallellessa taustalla. – Pyöräretki oli kuin satumainen sukellus paikalliseen maisemaan.

”Vähän kuin pyhiinvaellusmatka” Pariskunta uskaltautui kiipeilemään Haukkakalliolle ilman oppaita kahdestaan, sillä Samuel on aiemmin harrastanut kiipeilyä. – Minä pidin köydestä kiinni, ja Samuel kiipesi. Itselleni retki oli samalla kivaa patikoimista ja luonnosta nauttimista, Saana kertoo.

He kävivät kokeilemassa kiipeilyä myös Sarvilahdessa, jossa on maailman vaikeimmaksi luokiteltu kiipeilyreitti Burden of Dreams. – Samuelista oli hienoa nähdä tämä rata ja kokeilla sen kädensijoja. Vähän kuin pyhiinvaellusmatka.

Myytti murtui Saana ja Samuel pitivät myös käynneistään loviisalaisissa kodeissa. – Historiallisen alakaupungin kodeissa ja pihoilla näkyi persoonallinen ja luova ajattelutapa. Kun vielä pääsimme lauantaina Korpeloille aamiaiselle, olimme aivan ihastuksissamme. Heidän kodissaan ja pihassaan näkyi taiteellisuus kaikkialla!

Pariskunta pani merkille, että loviisalaisissa on paljon luovuutta ja ystävällisyyttä. – Kaikki olivat ystävällisiä. Se tuntui hyvältä, Saana kiteyttää.

Sunnuntain aamiaisen he nauttivat Tuhannen Tuskan Kahvilassa. Se vasta olikin elämys! Saana ei ollut koskaan kuullutkaan sunkeista, eli suolaisista munkeista.

Tunnelma kahvilan pihalla oli uniikki. ”Kuin aika olisi pysähtynyt. Ei ollut kiire minnekään.” – Pöytiintarjoilu, ja ne ihanat astiastot!

Käynti pittoreskissa pikkukaupungissa jätti itämään ajatuksen: Mitä, jos mekin joskus muuttaisimme Loviisaan. Olisi ehkä puutarhakin! – Arvostamme modernia ja kestävää ajattelutapaa. Ihanaa luontoa, laadukasta ruokaa ja kulttuuria. Raikasta meininkiä.