PIHALLA IHMISEN ON HYVÄ Kaisa Korpelan kyyläävät kukkaset

Kaisa Korpela suosii helppohoitoisia kasveja, jotka eivät vaadi paljoa. Väreillä on saatu pihalle eloa, ja itse tehty keramiikka sekä omintakeiset tarinat yksityiskohtien taustalla tekevät puutarhasta juuri omistajansa näköisen.

KKaisa Korpelan puutarhassa kukkalaatikot ja perennapenkit koristavat pihaa kauniilla väriloistollaan. Sisäkasvit on siirretty koko kesäksi talon edustalle. Leikkimökkiin rakennetusta kanalasta kuuluu kotkotusta, ja kasvihuone talon alapihalla kätkee sisäänsä viiniköynnöksiä ja muita hyötykasveja.

Kaisa Korpelan oma kädenjälki näkyy kaikkialla puutarhassa, sillä kukkaloiston seassa on paljon Kaisan tekemää keramiikkaa, köynnöstukia, nimikylttejä ja erilaisia koristeita. Pikkuhiljaa puutarhaksi Korpelat muuttivat vuonna 1993 vanhaan puutaloon Mariankadun varrelle. Siihen aikaan piha oli heinikkoa. Pihan poikki pääsi kulkemaan polkua myöten.

Muuttaessaan Kaisa ei vielä tiennyt, onko hän edes puutarhaihminen. Kiinnostus kasvoi pikkuhiljaa ja puutarha alkoi rakentua pala palalta. – Kun lapset olivat pieniä, kunnostimme taloa. Viimeiset kymmenen vuotta olen sitten laittanut puutarhaa, ja nyt voin jo sanoa, että kyllä, olen puutarhaihminen!

Kaisan puutarha on kokenut vuosien aikana monia muutoksia. Esimerkiksi hyötykasvipuutarhan paikka on vaihtunut, kun etanat kiusasivat jatkuvasti kasveja, ja tilalle tuli perennapenkki täynnä värikkäitä kukkia.

Pihalla ihmisen on hyvä – Perennapenkki elää koko ajan. Jokin kasvi ottaa välillä valtaa, alan pitää siitä ja annan sille tilaa. Kun sain kerran pioniunikon siemeniä tuttavaltani, sirottelin niitä sinne tänne ja nyt pioniunikkoja on joka paikassa. – Olen tehnyt myös virheitä, esimerkiksi istuttanut keskelle nurmialuetta hortensian, Myöhemmin tajusin, että se ei todellakaan ole oikea paikka sille. Talon alapihalla on kasvihuone ja Kaisan keramiikkapaja. ”korkeita auringonkukkiamme kutsutaan kyyliksi, koska ne kääntyilevät auringon mukaan ja tarkkailevat aidan yli.” Kasvihuoneessa on lämpöä vaativia hyötykasveja, kuten kurkkua, tomaattia ja salaattia sekä viiniköynnös, joka on kasvanut suureksi. Se suojaa muita kasveja kesän paahtavilta helteiltä. Kaisa on itse muurannut kasvihuoneen tiiliseinän, joka osoittautuikin hyväksi lämmön varastoijaksi. Kasvihuoneessa ei pidetä yllä lämpöä talvisin, mutta huone on käytössä lähes ympäri vuoden. Syksyllä Kaisa viettää mielellään aikaa kynttilöiden valossa, kun tuulikaan ei haittaa oleskelua.

Omaa aikaa ja rentoutumista Kaisa ei juurikaan osta kasveja puutarhaansa. Hänellä on ollut tapana vaihdella naapureiden kanssa kestäviä, tässä ympäristössä viihtyviä lajeja. Silloin tietää, että kasvi tulee viihtymään puutarhassa.

Alapihan Flammentanz-ruusu on varsinainen ihailun kohde Rantatiellä, kun se kasvaa aidan yli. Myös korkealle ulottuvat auringonkukat herättävät kiinnostusta ohikulkijoissa. – Kun aikanaan kävin lasten kanssa Linnanmäellä, ihastelin aina Flammentanz-ruusua. En oikeastaan edes ole ruusuihminen ja ajattelin, etten tänne ruusuja halua. Kuitenkin tämä ruusu oli vain saatava, ja se on viihtynyt hyvin ilman hoitoakin. – Valtavia auringonkukkiamme kutsutaan kyyliksi, koska ne kääntyilevät auringon mukaan ja ”tarkkailevat”.

Onnistumiset ovat tuoneet iloa Kaisalle. Esimerkiksi köynnöshortensia alkoi yllättäen kasvaa todella hyvin ja on muutenkin viihtynyt paikallaan. – Tykkään ihan kaikesta puutarhanhoidossa. On ihanaa kitkeä ja pidän jopa etanataistelusta. Puutarhanhoito tarkoittaa minulle omaa aikaa ja se menee kuin siivillä.