Loviisan Värikaupan 95-vuotisen historian punaisena lankana on ollut vankkumaton ammattitaito.
Halu palvella asiakkaitamme parhaalla mahdollisella tavalla kaikissa kodin pintamateriaalehin liittyvissä kysymyksissä on meillä yhä keskiössä.
Minkä ulkoremontin aiot toteuttaa tänä kesänä?
Kerro meille ja voita liput Arttu Wiskarin yksityiskeikalle!
Opiskelin aikoinaan eläintenhoitajalinjalla
Porvoossa. Loviisan kissatalolle tulin harjoitteluun vuonna 2004, ja sillä tiellä olen edelleen. Nyt kissatalo on ollut täällä Kuggomissa kotipihallani yli kahdeksan vuotta.
Kissatalolla käy onneksi paljon vapaaehtoisia, jotka työskentelevät sekä aamu- että iltavuoroissa. Täältä löytyy kyllä aina tekemistä. Itse käyn eläinlääkärireissuilla ja otan kissoja vastaan. Tietysti välillä täytyy myös tiskata ja pyykätä.
Ensimmäisen oman kissani sain jo 12-vuotiaana. Tällä hetkellä minulla on koirani lisäksi viisi kissaa. On ihanaa, kun voi pelastaa niitä.
Kissojen takia tätä teen.
Parasta on se, kun saa hoidettua heikkokuntoisen kissan kuntoon ja kissa pääsee uuteen kotiin, jossa kaikki menee hyvin. Se on antoisinta. Ei tässä tosin tekemisen puutetta tule. Kesä on ehdottomasti kiireisintä aikaa.
Talvella voi sitten vähän hengähtää, kun on rauhallisempaa!”
JULKAISIJA
Creative Peak
Kuningattarenkatu 13, 07900 Loviisa 019 535 552
www.creativepeak.fi
toimitus@pikkukaupunki.fi
PÄÄTOIMITTAJA Päivi Ahvonen
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Seppo Iisalo
AD Sanna Nylén
TÄMÄN LEHDEN
KIRJOITTAJAT
Päivi Ahvonen, Bosse Hellsten
Seppo Iisalo, Reija Kokkola
Ainoliina Leskelä
Tua Lindholm-Blomfelt
Aleksi Utriainen
SVENSK TEXT Bosse Hellsten
TÄMÄN LEHDEN
KUVAAJAT JA KUVITTAJAT
Päivi Ahvonen, Mimosa Elo
Madicken Henriksson
Milla Kaukiainen
Virpi Lehtinen, Sanna Nylén
Magi Pernthaler
Arto Wiikari
KUVAUSJÄRJESTELYT
Hanna Neuvonen
ILMOITUSMYYNTI
Sini Hakkarainen, 050 306 4196 sini.hakkarainen@creativepeak.fi
PAINO
Printall AS
ISSN 1796-4466
Lumi Silk 200 g, UPM Star Silk 75 g
Aikakauslehtien
Liiton jäsenlehti
Suhteellista luksusta
Loviisassa luksusta on esimerkiksi
siirtokivilohkare. Hakkuualueen laitamilla
sijaitsevan kivenkörilään valloitusyritystä seurasi keväällä koko kiipeilevä maailma.
Nyt suuri osa maailman miljoonista
kiipeilyn harrastajasta tietää, missä maailman
vaikeimmin kiipeiltävä siirtolohkare sijaitsee:
Loviisassa tietenkin.
Mutta onhan meillä paljon muutakin luksusta.
Historiallinen vanhakaupunki, upea luonto puhdasvetisine erämaajärvineen,
Laivasilta tapahtumineen, lasten kulttuuriseteli, ystävälliset asukkaat, kesä täynnä
kulttuuria ja elämyksiä, Asuntomessut ja LWT:kin vielä.
Olkaamme ylpeitä kaikesta siitä upeasta, mitä meillä on – Pikkukaupunkia unohtamatta.
Koskenkylän kahvion terassilta ja sisältä kuuluu puheensorinaa, kun paikalliset ja ohikulkijat ovat kokoontuneet Markku Henkolan pyörittämään, A-oikeuksin varustettuun kahvilaan. Se on suosittu kylän kokoontumispaikka – myös koirille!
Kahvion takapihalla sijaitsee koirille sallittu uimaranta, joka on karvaturilaisten suosima käyntikohde erityisesti kesäiltaisin, kun pitkään jatkuneita hellejaksoja seuraavat sinilevät estävät koirien uimisen meressä.
Täällä, Hammarkosken yläjuoksun ja alajuoksun välisen suvannon vienosti virtaavassa vedessä, sinilevästä ei ole tietoakaan.
Iso kiitos Markku Henkolalle tästä pienestä puhdasvetisestä paratiisista. Hän on vienyt rantaan kaksi alusmattoa ja kasetillisen hiekkaa, näin rannalta on turvallista mennä uimaan.
Kävimme Pikkukaupunkilehden neljän toimittajakoiran kanssa testaamassa vähän koirauintia!
Mahtavaa oli niin ihmisillä kuin koirilla, ja Markun kahvion herkut maistuivat uinnin päälle.
Toimitus tykkää ja peukuttaa ja toivottaa Markulle hyviä eläkepäiviä!
Ringborgin, Kabbölen ja Sarvisalon idylliset kesätorit kutsuvat!
Ringborg
To 22.6. 18–20
Pe 7.7. 18–20
Pe 14.7. 18–20
Pe 21.7. 18–20
Pe 28.7. 18–20
Kabböle
Joka lauantai 10.6.–12.8. klo 12.30–14 paitsi juhannusviikolla pe 23.6.
Sarfsalö
Joka kesälauantai
klo 10–12 paitsi
juhannusviikolla pe 23.6.
klo 10–13
Smaku saa jatkoa myös tänä kesänä 14.–26.8.2023 eli tänä vuonna Loviisassa smakuillaan entistä pidempään! Ihanaa makujen juhlaa.
Mukana ovat kahvilat ja ravintolat Osteria Locale, Kronan Bistro & Pianobar, Favorit Cafe & Teashop, Strömfors Bed & Bistro, Kahvila Ravintola Saltbodan, Kronan Cafe & Butik. Kaikki mukana olevat ravintolat tarjoavat 5–7 euron maisteluannoksia. Smakun päättäjäispäivä on LWT-tapahtuman aloituspäivä, joten tapahtumat on mahdollista yhdistää tänäkin vuonna. Nostakaamme Loviisan iha nat maut suuren yleisön tietoisuuteen!
Menkää ja smaistakaa, hyvät ihmiset. Herkullista on!
Uimarannalla nähdään elokuisen tähtitaivaan alla musikaali Yesterday (2019) – romanttinen
komedia, joka on hurmannut kaikenikäiset lämpimällä huumorilla ja mukaansatempaavalla musiikilla.
Tapahtuma valtaa Plagenin uimarannan lauantaina 12.8. klo 21 alkaen. Elokuva alkaa auringonlaskun jälkeen noin klo 21.30. Se projisoidaan elokuvateatteriprojektorilla 8,6 metriä leveälle valkokankaalle. Ulkoilmanäytökseen kannattaa ottaa mukaan säänmukaiset vaatteet, viltti tai muu istuma-alusta. Säävaraus. Esitys on kaikille avoin ja maksuton.
– Alkuperäisen ajatuksemme mukaan on tämä tapahtuma edelleen maksuton, joten raha ei ole este osallistumiselle. Parasta näissä jo perinteeksi muodostuneissa ulkoilmaelokuvailloissa on yhteisöllisyys, hehkuttaa Nina Wiklund. Hänen kanssaan tapahtumaa järjestävät Sini Hakkarainen-Suonpää/Kino Marilyn ja Janne Hulkkonen/PopUP koko Helsinki.
Yesterday (2019) är en romantisk komedi som har charmat människor i alla åldrar med sin varma humor och medryckande musik.
Filmen visas på Plagens simstrand lördagen den 12 augusti kl. 21. Ta med en filt eller annan sittdyna. Föreställningen är öppen för alla och kostnadsfri.
Loviisassa nähtiin lauantaina 6.5. harvinaisia ja koristeellisia juhlallisuuksia, kun Ylppö julistettiin virallisesti kuninkaaksi. Julistaminen tapahtui Loviisassa, Krintin palatsissa Suolatorilla järjestetyssä seremoniassa, jossa olivat mukana muun muassa kaikki elossa olevat entiset pääministerikollegat.
Kuningas Ylpön juhla-astiasto ei ehtinyt valmistua, mutta Krintistä löytää kaikkea muuta kivaa huolella valikoitua. Krinti
Ruotsinpyhtäältä löydät noin 8 km Kukuljärven vaellusreitin ja sen varrelta uimapaikan.
Luontopolkukävelyn voit myös yhdistää Liljendalissa. Noin 11,5 km ihanan Kallen kierroksen loppupuolella sinua vastaan tulee Hopomin uimaranta Taikaranta.
Jos toiveenasi on lyhyempi kävely niin voit suunnata askeleesi upealle harjullemme. 1,7 km Myllyharjun kävelyreitti päättyy Plagenin uimarannalle.
Kesän varmin merkki on, kun vihdoin saa levittää pyyhkeet rannalle ja kastaa varpaat veteen.
Loviisasta uimarantoja löytyy jokaiseen makuun.
Hopomilta löytyy uimahyppytornikin. Särkjärven matala ranta taas sopii uimaan opetteleville. Kiramo Ruotsinpyhtäällä on suojainen jokiranta aivan ruukkikylän keskustassa. Valkon pieni (mutta sitäkin ihanampi) uimaranta sopii merestä nautiskeluun. Plagen Loviisan keskustan lähellä on varsinainen klassikko sinisine uimakoppeineen.
Hopom/Taikaranta, Taikarannantie, Sävträsk
Valkon uimaranta, viitat Saukkolahdentieltä ja Kalevantieltä
Kiramo, Kiramontie, Ruotsinpyhtään kirkonkylä
Särkjärvi, eteläinen Särkjärventie, Tesjoki
Plagen, Kapteenintie 5, Loviisa
Tapahtuma ottaa tänä vuonna haltuun Plagenin uimarannan
12.7. klo 15–21.
Vuosittain toistuvan tapahtuman ovat ensi kertaa suunnitelleet nuoret itse yhdessä nuorisotyöntekijöiden ja tapahtuma-alan ammattilaisten kanssa. Yksi heistä on kulttuurituottaja Jahkob Tjäder. Hän suunnittelee ja toteuttaa tapahtumia työkseen, ja nyt siis nuorten kanssa yhdessä. Tapahtuma on osa Loviisan kaupungin vapaa-aikatoimen kesäohjelmaa. Vapaa-aikatoimin on mukana rakentamassa tapahtumaa yhdessä nuorten ja Jahkobin kanssa.
– Olemme nuorten kanssa uudistaneet tapahtumaa. Se alkaa pienempien ohjelmalla ja Rytmisirkus soittaa, mutta siitä painopiste siirtyy pikkuhiljaa kohti nuoria ja nuoria aikuisia. Musiikista vastaavat mm. ihan Suomen huippua olevat Ronny Rex ja Fred Owren, esiintymässä on reggaeartisti Maria Aleksandra, Jahkob kertoo innoissaan.
Hän iloitsee erityisesti lavarakennelmasta ja äänentoistosta, joka tuo esiintyjät lähemmäs yleisöä. Tämä mahdollistaa esiintymisen ja kuulumisen useaan eri suuntaan niin, että yleisö ja koko ranta voi elää mukana.
– Lisämausteena tapahtumalle Sauna
Obscura hinataan paikalle. Tästä tulee chilli tapahtuma, ja kuten kaikki muutkin Suomen kesätapahtumat on se tietenkin säiden armoilla. Tapahtumatuottajana olen tottunut kaikenlaiseen, ei se stressaa, Jahkob nauraa.
loviisa.fi
broderjahkob.fi
Laivasillan paviljongissa on kesätiistaisin paneelikeskusteluja ja haastatteluja ajankohtaisista teemoista, kuten energiasta, kulttuurista, elinvoimasta ja Itämerestä.
– Toivon, että niin loviisalaiset kuin messuvieraatkin löytävät tapahtuman ja siitä saadaan jossain muodossa perinne Loviisaan. Lauluiltoihin odotan kyllä jopa 200–300 osallistujaa. Saa nähdä! Juonnan myös joitain keskusteluja, olenhan itsekin ammattijuontaja. Erityisen iloinen olen silti siitä, että saimme tv:stä tutut Mervi Kallion ja Kirsi Heikelin juontajiksi. Molemmilla on jopa Loviisa-yhteys, Heljä Misukka iloitsee.
Luvassa on kiinnostavia keskusteluja, joihin osallistuu lukuisia valtakunnallisesti tunnettuja henkilöitä. Heidän joukossaan mm. Mervi Kallio, Mirkku Kullberg, Tatu
Ylönen, Tommy Hellsten, Otto Andersson, Kirsi Heikel, Laura Malmivaara, Juha Nurminen, Mia Hafrén ja Johanna Holmström sekä monia muita.
Luvassa on varmasti mielenkiintoisia keskusteluja, mukavaa yhdessäoloa ja hyvää musiikkia. Rannikolla kun ollaan, päättyvät Loviisa Forumin tiistaitapahtumat yhteislaulutapahtumaan.
Jokaisella tiistailla on teema, joka on yhteydessä loviisalaiseen elinkeinoelämään, kulttuuriin ja elämäntapaan. Loviisa Forumin tiistaikohtaiset tarkat ohjelmatiedot päivittyvät aikanaan Lovisan tapahtumakalenteriin, eli kannattaa seurata sitä. Teemat ovat
11.7. Energia ja asuminen
18.7. Ruotsin kielen tulevaisuus ja kulttuuri (ohjelma ruotsinkielinen)
25.7. Yrittäjyys ja elinvoima
1.8. Itämeri
Loviisa Forum alkaa aina klo 13 ja yhteislauluilta alkaa klo 18. Musiikkitarjonta on varsin monipuolista. Mia Hafrénin konsertti on 17.7. klo 16. Yhteislauluja luotsaavat neljänä iltana Maria Linde, Kalle Katz, Esko Grundström, Marko Taipale ja Riku Kantola. Ehdotuksia yhteislauluilloissa laulettavista lauluista voi jättää toukokuun ajan Cafe Favoritissa olevaan toivelaatikkoon.
Loviisa Forum on Loviisan Yrittäjien kunnianhimoinen suursatsaus Asuntomessukesänä, ja he ovat saaneet kiitettävästi mukaan yhteistyökumppaneita.
Lehden painoon menoon mennessä varmistuneita ovat Loval, Fortum, Loviisan Lämpö, Kymenlaakson Sähkö, Omakotiliitto, OP Länsi-Kymi, Etelä-Suomen Media, Kulturfonden, Uudenmaan Yrittäjät, Cursor Oy, John Nurmisen säätiö, Cafe Favorit, Loviisan Uusi Apteekki ja Pro Kala ry. Tapahtuma saa kulttuuriavustusta Loviisan kaupungilta.
Kysyttävää?
Heljä Misukka, puh. 050 528 6682, helja@lovedu.fi
Laivasilta sota-aikana. Lyhtypylväät oli maalattu raidallisiksi, jotta kävelijät osasivat suunnistaa jalkakäytäviä pitkin pimennysten aikana.
Kuningattarenkadun näyteikkunat heräävät eloon Historian havinaa -kesänäyttelyssä, jossa on esillä valokuvia Eddie Brucen arkistoista.
Niiden kautta kurkistamme näkymiin, jotka ovat jo kadonneet katukuvasta, ne vievät halki historian kylpyläkaupunkiaikoihin. Valokuvien lisäksi näyttelytilan ikkunoista saattaa kurkistaa jokunen 1700-luvulta karannut hahmo.
Näyttelyn organisoivat Omnian opiskelija Kati Vuorinen, loviisalaiset kivijalkayrittäjät Jaana Kolu ja Anne Karkkonen, keräilijä Eddie Bruce ja Loviisan kulttuuritoimi.
Pikkukaupungin
Martat ahkeroivat ”kässämartoissa” niin että puikot viuhuvat.
Syntyy isoäidinneliöitä, afrikankukkia ja tuulihyrriä ja kaiken maailman muita kuvioita, jotka myöhemmin sommitellaan omiksi teoksiksi Ruusurannan koivujen ympärille. Tämä katutaidetapahtuma Ruusurannassa on heinäkuun alussa.
– Lisäksi rippustamme tuulihyrrät vanhan apteekkitalon ja Cafe Favoritin puutarhaan Aleksanterinkadulle. Cafe Favoritissa kuka tahansa voi osallistua tähän teokseen. Pitää vain napata
neulekorista liina ja ryhtyä neulomaan. Tämä liina yhdistetään sitten meidän marttojen valmistamiin kuvioihin, kertoo Sari Varis Pikkukaupungin martoista.
Myös Lovisa Marthaförening osallistuu tempaukseen.
– Tämä on luonnollista, kielirajat rikkovaa harrastamista yhteisen intohimon äärellä. Neulegraffitit ovat tekstiilitaiteen ja katutaiteen välimuoto – yhteisöllistä ja poikkitaiteellista käsityötä, jonka on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä.
Anna & Anne = Aleksi 8
Herttanen Design & Deli sekä Slow Flower Loviisa avaavat yhteistyössä uuden kesämyymälän 10.6.–27.8.
Entisen puusepänverstaan tilat Aleksanterinkatu 8 sisäpihalla täyttyvät tarkasti valikoiduista tuotteista. On sisustustekstiilejä, keittiötarvikkeita, ekologisia kodinpuhdistustuotteita, kastelukannuja, ruukkuja, tulipatoja ja paljon muuta sekä Design from Finland -tunnuksen saaneita koruja ja asusteita.
Aleksanterinkatu 8, sisäpiha
Heidi Norra aloitti purjehduksen nollasta vuonna 2017 ollessaan 35-vuotias. Nyt hänellä on oma purjehduskoulu, joka toimii niin Helsingissä kuin Loviisassa.
Idea lähti siitä, että aikuiskoulutusta ei oikein ollut tarjolla kun itse halusin opetella. Lopulta ostin sitten vain oman veneen Tukholmasta, purjehdin sen Loviisaan ja harjoittelin itse – osaavien ihmisten kanssa tietysti, Heidi kertoo.
Heidi purjehti purjehtimistaan, kouluttautui ja perusti sitten oman purjehduskoulun.
– Harrastuksen voi aloittaa vähän helpommallakin kuin tällaisella Siperia opettaa -meiningillä, Heidi nauraa ja toivottaa purjehduksesta kiinnostuneet tervetulleeksi kurssille. aaltosail.fi
Galleria avoinna yleisölle heinäkuussa to ja la klo 13–18
elokuussa to ja la klo 13–16. Galleria ja atelieeri tilauksesta
ympäri vuoden.
+358 (0)400 729 421
anne.sokkatuomala@gmail.com
Porvoo Tours
+358 (0)19 574 2200
Osoite:
Lukkarinkuja kirkon vieressä
WWW.BONGA.FI
WWW.NELIMARKKA.COM
Joka vuosi, yhtä varmasti kuin kesän vihreä koivuihin, tulevat myös Liljendal-päivät. Uutta nuorisopakua koristaa Karri Laitisen kuvitus.
Kahvia ja teetä, juttuseuraa ja aikuisten läsnäoloa – sitä tarjoavat nuorisotyöntekijät nyt myös liikkuvasta nuorisotilasta. Paku kulkeutuu sinne, missä nuoret liikkuvat ja he voivat itse myös kutsua nuorisotyöntekijöitä eri paikkoihin.
loviisan_nuoret
Huntin viikko on nuorisotoimen järjestämä 14-vuotiaiden ja sitä vanhempien kesäleiri. Leirillä nuoret tutustuvat työelämään 12.–16.6. eri yrityksissä.
Me kerromme nuorille, miten töitä haetaan ja mitä työnantajat heiltä toivovat. Meillä on erilaisia tehtäviä, joita tehdään pienissä ryhmissä. Yhdessä täällä nuorisotoimen tiloissa valmistamme myös lounaan, joka otetaan mukaan täältä Forumin nuorisotilasta ennen työpäivän alkua. Meitä on aina kaksi ohjaajaa viittä nuorta kohden, joten 15 halukasta voi osallistua tälle leirille, kertoo johtava nuorisotyöntekijä Samira Al-Far
Leppoisaa koko perheen tapahtumaa vietetään perjantaista sunnuntaihin 16.–18.6. Silloin voi Liljendalissa nähdä myös ison määrän kansallispukuisia osallistujia joka puolelta Svenskfinlandia, sillä Svenska Finlands Folkdansring rf järjestää Liljendalpäivien yhteydessä Dansfest-nimisen tapahtuman. Kansantanssijat esiintyvät Liljendalin upeassa isossa puukirkossa ja lauantaina markkinoilla. Sunnuntaina he suuntaavat kohti Strömforsin ruukkia esiintymään.
folkdans.fi/dansfester-stammor
Viikon aikana nuoret kirjaavat ylös mitä vahvuuksia he ovat itsessään havainneet, ja mitä muita oivalluksia heille on tullut. Viikon päätteeksi työhön tutustujat saavat sadan euron stipendin, työtodistuksen ja palautteen.
– Haluamme tällä leirillä vahvistaa nuorten osaamista ja sitä kautta itseluottamusta hakea tulevaisuudessa kesätyöpaikkaa, Samira kehottaa.
ulkoilevat Loviisan kollit!
Täällä kirjeitänne odottaa soma kehräävä mirri Alakaupungin laitamilta!
Oletko sinäkin kyllästynyt keväiseen koirankakkaan ja alituiseen räksytykseen ja haluaisit jotain laadukkaampaa? Pidätkö sinäkin luomusta, elävästä ravinnosta ja erityisesti jyrsijöistä?
Kaipaan platonista, intellektuellia keskustelusuhdetta, joten leikkaamattomat kujakatit älkööt vaivautuko! t. nim. ”Kunnon palvelusväkeä on nykyään niin vaikea saada…”
60,419235°
26,123514°
Kuplivaa yhteistyötä – Lovisa Sparkling Joy
Mika Välimäki on mies monen idean takana. Hänet tunnetaan muun muassa itse paahtamastaan Lovisa Kafferosterin kahvista.
Viime aikoina Mika on kehittänyt yhdessä Irene Kalkin kanssa ideaa omasta kuohuvasta. Irene taas on tunnettu ihanasta Favorit-kahvilastaan Aleksanterinkadulla.
– Suomen ensimmäiset samppanjat tulivat kuulemma Loviisan satamaan vuoden 1751 tienoilla. Mietin, että sittenhän meidän pitää tietysti tehdä oma kuohuva, ja näin syntyi Lovisa Sparkling Joy, Mika Välimäki kertoo.
Kyseessä on vähäalkoholinen (5-prosenttinen), omenista tehty kuiva juhlakuohuva. Tuote on valmistettu perinteisin menetelmin Brinkhallin kartanon tuotantotiloissa Halikossa.
Myynnissä mm. K-Supermarketissa, kahvila Favoritissa sekä Laivasillan kesäravintoloissa ja monessa muussa paikassa.
Jos olet Loviisassa aloita Solvikintieltä ja jos tulet Pernajan suunnasta, voit alkaa Pitkäpääntieltä. Perillä Lappnorissa tutustu ja tutki! Ympärillä on niin ihastuttavaa mäntymetsää ja satumaisemaa, että niistä pitäisi kirjoittaa runoja! Varoitus: kateus alueen asukkaita kohtaan voi iskeä.
Poikkea asfaltilta metsään!
Loviisassa on paljon tutkittavaa metsää. Poikkea Pernajaan menevältä pyörätieltä metsään. Muista hyvät kengät ja puhelin. Metsästä löydät kauneutta ja rauhallisen mielen – ja metsää on missä ikinä täällä liikut. Kohti uusia metsäseikkailuja!
Jos Malmgårdin panimokierroksen jälkeen (tai ehkä parempi ennen) on tarve ulkoilulle niin sympaattinen Kantarellikivi on noin kilometrin kävelyn päässä. Kivi on kaksi metriä korkea ja lakki saman verran leveä.
Elä kuin loviisalainen
– Live like a local joka torstaiiltapäivä 6.7.-3.8 klo 16, lähtö Laivasillalta.
Loviisa shopping-kierros: kierrämme kirpputorit ja kauppakadut joka maanantai 3.-31.7. klo 16, lähtö torilta.
Pihat ja puutarhat: sunnuntai 9.7. klo 14 ja ma 18.7. klo 16, lähtö Ungernilta, vierailemme yhdessä puutarhassa
”Silkkiä ja shampanjaa” –draamaopastus vahvojen naisten elämästä kaupungin alkuaikoina, sunnuntai 30.7. klo 16-17.30, lähtö Ungernilta.
Herkullinen Loviisa – Läckra Lovisa: kierrämme neljässä ravintolassa, kesto 3 h. Järjestetään elo- ja syyskuulla. Tilauksesta heinäkuulla.
loviisaguides.fi
Tule mukaan opastetulle kävelyretkelle Loviisassa ja Porvoossa. Historiallisten kierrosten teemana ovat kiehtova kieltolaki, prameimmat puutarhat ja puistot, kulttuurintäyteinen kaupunkikierros ja paljon muuta – molemmilla kotimaisilla kielillä.
Ota yhteyttä, suunnittelen mielelläni opastetun kierroksen toiveittenne pohjalta.
Kävelyllään Loviisan puutalokortteleissa Tuija Klaus pani merkille vanhojen rakennusten kauniit yksityiskohdat. Erityisesti Pilasterit-kiinteistön ikkunanpuitteet ihastuttivat häntä.
– Aloin miettiä, miten koristekuviot taipuisivat neuleohjeeksi. Kokeilemalla löysin lopullisen muodon. Purin ja kudoin, purin ja kudoin, Tuija Klaus kertoo. Vanhojen puutalojen ikkunapuitteiden Loviisan pisaroiksi kutsutut koristekuviot toimivat luontevasti villapaidan innoituksena.
Mallineuleen pohjaväriksi valikoituivat okrankeltainen ja luonnonvalkoinen –samat värit kuin innoituksen antaneessa puutalossa.
Kaupungin kulttuurimatkailukoordinaattori Nina Wiklund bongasi kuvan valmiista villapaidasta Tuijan some-tilillä. Vanhojen puutalojen ystävänä hän ihastui siihen heti. Nina pyysi Tuijan yhteistyöhön Loviisan kaupungin kanssa, ja näin Loviisan kaupunki sai oman villapaitamallinsa.
Neuleohje vapaasti käytettävissä
Loviisan kaupunki tarjoaa nyt neulemallia kaikkien harrastajien vapaaseen käyttöön. Loviisan pisarat -neuleohje löytyy osoitteesta loviisa.fi/villapaita. Paperisen ohjeen voi hakea Loviisan kaupungin asiakaspalvelutoimistosta Lovinfosta.
– Syksyllä 2023 Loviisan kansalaisopisto järjestää kaksikielisen neulontakurssin, jolla neulotaan juuri Loviisanpisarat-neulepaita, kertoo Nina Wiklund. Jatkossa julkaistaan myös villasukkien, pipon ja lapasten ”pisara”-ohjeet.
Loviisan pisaroiden tausta
Innostus koristella puutalojen ikkunnapuitteet somilla pisaroilla juontaa 1700ja 1800-lukujen taitteeseen. Tuolloin Loviisan seudulla oli useita taitavia puuseppämestareita.
Pisarat edustavat kustavilaista, ruotsalaisskandinaavista klassista tyyliä. Pisaroissa näkyy myös itäisiä vaikutteita Pietarin suunnalta.
loviisa.fi/villapaita
Jag har drivit caféet i 15 år. Här på Café Kabböle Marina kan man njuta av en kopp kaffe eller en skärgårdsöl i lugn och ro. Nyligen började vi brygga ett eget öl, Skäriöl. Idén har funnits i många år, men vi har låtit idén mogna. Det var Benita Weckström från Benitas café som tyckte att det var dags att börja brygga. Vi har också gjort en souvenirförpackning med fyra olika öl. Lördagstorget samlar alltid mycket folk från sommarstugorna. Det blir som en gemensam träffpunkt för alla sommargäster. Det är många som kommer för att köpa kött, fisk, bakelser och olika hantverk. Bandkvällar samlar en annan publik, en del kommer ända från Lovisa och Sarvsalö. Vi har haft livemusik som midsommartradition, för att människor ska få dansa och ha roligt. Det ordnas också båttävlingar, så det är full fart här på sommaren! Man kan komma hit med bil, motorcykel eller båt. Speciellt lekparken och den lilla simstranden är populära bland barnfamiljer."
TEKSTI AINOLIINA LESKELÄ KUVA ARTO WIIKARI
Kahvila Favoritin tunnelmallisessa puutarhassa voit herkutella paitsi makeilla myös kaupungin rapeimmilla ja ruokaisimmilla salaateilla. Kannattaa kokeilla!
Favorit Cafe & Teashop
Upeasti entisöidyssä Loviisan Kappelissa voit eläytyä kylpyläajan tunnelmiin. Täällä katetaan viikonloppuna sellainen skonssibrunssi pöytään, että silmät vain pyörivät päässä. Orangeriet-kahvilasta saa herkkuja pienempään nälkään. teehelmi.fi
Parasta leipää, paras kahvilapuutarha, parhaat leivonnaiset… meillähän on täällä vaikka mitä! Kuljimme halki kulinaarisen
Loviisan, ja poimimme teille parhaita.
Jo yli kaksi vuosikymmentä asiakkaitaan palvellut Thai Tip on lounasravintoloiden klassikko. Aasialaisravintolan listalla on valinnan varaa: yli kolmekymmentä erilaista annosta myös kotiin vietäväksi.
thaitip.net
Ravintola Saltbodanin svengaavat jazzbrunssit ja elävän musiikin illat ovat ihan omaa luokkaansa. Tämän kievarin lista on suppea, mutta monipuolinen. Lohikeitto ei petä koskaan ja pastat ovat herkullisia – ja sijainti Laivasillalla erinomainen. saltbodan.fi
Il Duon jäätelökioskeilta keskustassa saa aitoa italialaista Loviisassa tehtyä artesaanigelatoa. Nyt kaikkia teitä italialaisen jäätelön ystäviä hemmotellaan. Testattu on, hyvää on! Ja hei – kaupungin paras Affogato, eli espressoon hukutettu jäätelöpallo, löytyy tältä kioskilta. ilduo.fi
Kronanin pintasavustettu lohi on kokeilemisen arvoista konstailematonta kulinarismia. Ja kaikkea tätä vielä kivassa miljöössä, mannermaista kesäterassia unohtamatta. Kaupungin paras juustolautanen löytyy muuten täältä! bistrokronan.fi
Kautta Suomen kuuluisaksi tullut Tuhannen
Tuskan Kahvila on vuodesta toiseen kestosuosikki – eikä syyttä. Ainutlaatuinen vanhan puutalon pihapiirimiljöö, hidas meininki, ystävällinen palvelu ja itsetehdyt suolaiset ja makeat herkut ovat kaikki suosion osasia.
tuhannentuskankahvila.fi
Loviisalainen Hardomin leipä on hurmannut maullaan valtakunnallisestikin ja sen saaristolaisleipä on yltänyt Artesaaniruoan SM-kilpailujen kultamitalistiksi. Maija Laitikas on sen leiponut, omin käsin, oman reseptin mukaan, rakkaudella.
hardominleipa
Kesä, meri ja ilta-aurinko yhdistyvät parhaiten Café Laivasillan aurinkoterassilla. Virvokkeiden ryydittäjinä valikoima leikkeitä ja hampurilaisia.
cdfastfood.fi
Historiallisen Härkäpään tuulimyllyn vanhasta kutomosta kuoriutunut kesäpubi Wäfvars on kokemisen arvoinen jo Sarvisalon ihanien saaristomaisemien vuoksi. Menu on yksinkertainen: joka päivä saa jotain! Miljöö on moninkertainen: aina on upeaa!
wafvars.com
Kaupungin koreimmat kakut leipoo kondiittorisi Sini
Sinin Kakkupihasta saat vitriinistä mukaasi jos jonkinmoista herkkua ja tilauksella kaikenlaista taivaallista. Cake it easy! kakkupiha.fi
Kaupungin paras kesäravintola merimatkan päässä löytyy Svartholman merilinnoituksesta. Yhteysalus kuljettaa sinne Laivasillalta. Kyytipojaksi aimo annos historiaa ja luontotietoutta. visitsvartholm.fi
Menoa useammassa kerroksessa tarjoaa Hotelli Zilton, joka viihdyttää paitsi rock-painotteisella live- musiikilla, myös biljardilla, pubivisalla, karaokella ja yökerhotunnelmalla. Zilton on kaupungin legendaarisin kohtaamispaikka!
Zilton Hotelli-Ravintola
Uusiin tiloihin Galleriaan muuttanut Kronan Cafe & Butik on virkistävä yllätys, raikas kaupunkilainen tuulahdus pikkukaupungissa. Kahvila, herkkupuoti, juustokauppa ja kodintavaraliike – mitä muuta sitä voi tarvita? Hissi vie helposti toiseen kerrokseen, ja avarassa kahvilassa mahtuu liikkumaan vaivattomasti myös lastenvaunujen kanssa.
bistrokronan.fi
ja samalla kaupungin ainut on Hotelli Unisen alakerrassa sijaitseva Degeri Sport Pub & Dine. Rehtejä hampurilaisia futismatsien ryydittämänä, baarissa tai salin puolella. degeri.fi
ikä ihmeen jännä keittiö? No Sakura catering tietysti, koska kokki Tsutomo Tazaki tarjoaa aina mielettömän hyvää ja jännää ruokaa, jota ei itse osaisi kotona tehdä. Toimituksen yksi ylivoimaisia suosikkeja on korealainen vegaani Bibimpap – aivan taivaallinen sesamin, gochujangkastikkeen ja monen muun maun ilotulitus.
sakuracatering.fi
Osteria Locale on viihtyisä seurustelupaikka, joka voi syystäkin ylpeillä kaupungin parhailla pizzoilla! Listan klassikko on lehtipihvi, mutta toimituksen kärkisijoille kapuavat silti Localen risotot ja muut Välimeren herkut. osterialocale.fi
KUVA: MADICKEN HENRIKSSON
KUVA: HOTELLI ZILTON
KUVA: RAVINTOLA LOCALE KUVA: ONNI AHVONEN
KUVA: ARTO WIIKARI
Maukas ja mehevä täytetty eväsleipä on Loviisan kahvilabussin klassikko – aivan kuten päivän uutisetkin.
Toribussissa ovi käy tiheään ja vastaanotto on poikkeuksetta erittäin ystävällistä.
Aurinkoisena päivänä ulkopaikat täyttyvät jo aamuvarhain kahvittelijoilla – eikä ihme. Paraatipaikka ja runsaasti parkkipaikkoja. Avoinna silloin kun torikin.
Malmgårdin panimo on ylivoimaisesti Loviisan paras olutpanimo, ei siksi, että se on tietääksemme ainut, vaan siksi, että se niittää palkintoja kuin maanviljelijä heinää.
Panimomestari Tuomas Markkula panee koko rakkautensa ja ammattitaitonsa näihin persoonallisista perinneviljoista valmistettuihin oluihin, joista esim. Malmgård Belge on yltänyt jopa maail-
Jos haluat syödä kaupungin ylivoimaisesti parhaita vohveleita, suuntaa Plagenin uimarannalle! Siellä, veden liplatuksen ja linnunlaulun äärellä, vohvelit nimittäin maistuvat suorastaan taivaallisilta. Paikan päällä paistettuja. Nam! Kokeile myös kioskin omaa Kukkujuomaa.
plagenskiosk
On ruisleipiä ja sitten on leipuri Sixten Hannerin ruisleipä. Se on mestarileipuri Hanssonin reseptillä valmistettu, juureen leivottu ja vaikka kotiovelle toimitettu. Sixtenin tapaa torilla tiistaisin ja lauantaisin, kun leipä vaihtaa omistajaa pakettiauton peräkontista käsin. Vahva suositus rukiisen ystäville.
reikaleipa.fi
Seuraavaksi käännämme katseemme kauas keskustasta, ja etsimme ”kaupungin parhaita” kyliltä. Lähetä oma ehdotuksesi toimitukseen toimitus@pikkukaupunki.fi
Suuntaa Sainoon jos on nepalilaista mieli. Sieltä löytyy myös kattava ja herkullinen kasvisannosvalikoima! Kylkeen naanleipää ja jälkkäriksi vaikkapa mangolassi!
ravintolasaino.fi
Lovisa kafferosteri paahtaa kylän parhaan suodatinkahvin, ja sillä se myös pokkasi 3. sijan Vuoden suodatinkahvi 2023 -kilpailussa Pohjoismaiden suurimmilla kahvifestareilla, Helsinki coffee festival. Kahvia saat Loviisasta useasta eri paikasta.
Lovisa Kafferosteri
KUVA: RAVINTOLA SAINO
KUVA: ARTO WIIKARI
KUVA: ARTO WIIKARI
KUVA: ARTO WIIKARI
KUVA: TYYNE HEISKANEN
Sisustussuunnittelija Isa Niiranen
työskentelee
käytännöllisyyden ja kauneuden parissa. Omaan kotiin tulee
runsaasti värejä.
Loviisalainen sisustussuunnittelija Isa Niiranen nauttii luovasta työstään. Kaksi vuotta sitten hän perusti yhdessä ystävänsä Vivi Sundquistin kanssa oman sisustussuunnitteluyrityksen.
Englantilainen taidekorkeakoulu ”Emmerdale-kaupungissa” on jäänyt mieleen hienona aikana ja kiinnostavana kokemuksena. Isa sai tutustua erikoisiin ja ihaniin ihmisiin, jotka ovat edelleen säilyneet ystävinä. Työharjoittelujaksoja Isa ja Vivi tekivät isoissa suunnittelutoimistoissa Lontoossa.
Englantilainen tapa sisustaa on tosin hyvin suomalaisesta poikkeava.
– Kirjavat tapetit ja kokolattiamatot jopa kylpyhuoneissa.
Palattuaan Suomeen Isa suunnitteli Turussa laivanrakennusyhtiö Meyerille laivoihin luksushyttejä. Välillä hän asui matematii-
kan opettajaksi pian valmistuvan loviisalaislähtöisen puolisonsa Niklaksen kanssa Sveitsissä, jossa Niklas pelasi salibandya.
Nyt tuntuu hyvältä saada toteuttaa itseään yrittäjänä. On myös mukava jakaa se ystävän kanssa, jonka tuntee läpikotaisin.
Vivi asuu ja työskentelee Turussa.
– Työ on luovaa ja palkitsevaa. Hyvä asiakaspalaute on ihan parasta, Isa tiivistää.
Projektit vaihtelevat pienistä isoihin kokonaisuuksiin.
– Pienemmät projektit, kuten keittiöt, toteutetaan nopeasti, isompiin kokonaisuuksiin menee puolesta vuodesta kahdeksaan kuukauteen, Isa laskeskelee.
Loviisan Asuntomessuillakin on yksi projekti meneillään.
Millainen mahtaa olla tyypillinen yksityishenkilöasiakas?
– 30–50-vuotias kiireinen työssä käyvä ihminen, jolla ei ole aikaa tehdä sisustussuunnitelmaa itse mutta joka haluaa silti panostaa siihen, Isa kuvailee.
Pian Isa pääsee sisustamaan omaa uutta kotiaan Chiewitzinkadulla. Työssään hän on nähnyt, että vähitellen ollaan siirtymässä pois kliinisistä vaaleista ja harmaista sävyistä kohti kirkkaampia värejä. Niitä tulee myös Niirasten uuteen kotiin.
– Räväkkää tapettia ja puuteripinkkiä, vaikka en ole koskaan ollut pinkki-ihminen. Vihreääkin aion käyttää. Niklas on välillä ihmetellyt valintojani, vaikka ei niihin puutukkaan, Isa nauraa.
Pariskunnalla on kolmevuotias lapsi, joten uuteen isoon taloon tulee myös lastenhuone. Se innostaa Isaa ammatillisessakin mielessä. – Lastenhuoneiden suunnitteleminen on kivaa. Saa käyttää mielikuvitusta ja olla luova, hän hymyilee.
Kun löytyi kiva talo, oli muutto luonteva valinta.
– Lapsen kautta olen tutustunut loviisalaisiin, ja onhan Niklas täällä monelle tuttu.
Henry Littman on pelastanut ihmisiä merihädästä vuosikymmeniä. Kaikki sai alkunsa, kun kaveri pyysi mukaan meripelastustoimintaan vuonna 1985. Ensi vuonna Loviisanseudun meripelastusseura täyttää 50 vuotta.
Henry Littman pulahtaa mereen uimaan. Vesi on hänelle luonnollinen elementti, onhan hän mummon ja vaarin luona tottunut uimaan ja kalastamaan Pernajan edustalla Särklahdessa.
Eletään 50-luvun alkua, ja Henry on vielä ihan pikkuinen poika. Meren äärellä kun ollaan, on hyvä olla uimataitoinen jo pienestä pitäen.
Useita vuosikymmeniä on vierähtänyt, ja nykyään Henry puuhailee mummolta ja vaarilta perityssä merenrantakiinteistössä ja sen ympäristössä lähinnä remonttiasiat mielessään.
Kaislikko suhisee tuulessa, ihan kuin silloin pikkupoikana. Vaarin kanssa oli kivaa käydä kalassa.
– Silloin kalatkin olivat paljon suurempia, Henry hymyilee.
Totta kai. Kun itse on pieni, ovat kalat tietenkin paljon isompia.
Ranta oli vaarilan kohdalta matala ja samea, ja merelle pääsi kaislikon läpi soutamalla. Hyvällä tuulella veneessä nostettiin ”rätti”, joka kuljetti paattia leppoisasti eteenpäin. Kauempana meri oli kirkkaampi, kivet ja kalatkin näkyivät.
Kun Henry Littman sai puolisonsa kanssa tyttären, hän snorklasi tytön kanssa meren elämää ihmetellen.
– Ihastelimme ahvenia, jotka tulivat meitä ihmettelemään.
Sittemmin hän on nähnyt Loviisan seudun meren samentuvan, ja taas onneksi hieman kirkastuvan. Mutta silloin ennen veneilijä saattoi nähdä veneestään pinnan alla lymyävät kivet ja karikot.
– Nyt ne ovat piilossa ainakin rannikon läheisyydessä. Taannoin näillä vesillä liikkuneet tietävät yhä, mistä voi mennä ja mistä ei. Tieto on joskus jopa tarkempaa kuin merikortin kertoma.
Loviisanseudun meripelastusseura ry perustettiin vuonna 1974. Kymmenen vuotta myöhemmin Henry Littman innostui seuran toi-
minnasta. Kun seura ensi vuonna täyttää 50 vuotta, tulee Henrylle täyteen 39 vuotta meripelastustoiminnassa. Puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2006.
Mikä sai Henry Littmanin innostumaan meripelastustoiminnasta? No, se tavallinen syy: kaveri pyysi.
– 1980-luvun puolivälissä meripelastustoiminta perustui yksityisveneilijöiden vapaaehtoistoimintaan. Esko Ampuja ehdotti, että lähtisin hänen venekuntaansa mukaan. Olen kyllä ihan varma, että jos olisi pyydetty aiemmin, olisin lähtenyt mukaan. Nykyään miehistöharjoittelijaksi voi päästä täytettyään 16 vuotta.
Henry Littman toivottaa kaikki tervetulleiksi mukaan, jotta voitaisiin jatkossakin taata ihmisille turvallinen veneily merellä.
Harjoitus on kaiken a ja o, samoin rutiinit. Kun lähtee pelastustehtävälle, mahdollista omaa pelkoa ei tunne. Silloin kukin pelastusryhmän jäsen keskittyy tulevaan tehtävään ja omaan osaansa siinä. Tärkein tunne on halu pelastaa ihminen hätätilanteessa.
– Se tuo kiitollisuuden tunteen. Kun näkee, että merihädässä tai muussa ongelmatilanteessa ollut ihminen tai ryhmä saadaan turvaan. Se on vapaaehtoistyön tärkein hetki.
Harjoituksissa tehdään tehtäviä, joissa ”uhri” pelastetaan meren aallokosta yhteisvoimin. Tässä on kaikilla tärkeä tehtävä, etenkin kipparilla, joka ohjaa venettä siten, että uhri tai pelastajat eivät joudu vaaraan.
Pelastusvene Taru on pienempi, mutta siihen nouseminen on vaikeampaa kuin isoon Degerbyhyn.
– Taruun noustaan reunasta, koska perässä jylläävät kaksi isoa moottoria. Degerbyhyn päästään perätasanteen kautta helpommin, mutta siinä on vaarana suihkumoottorin kova imu, joten veto täytyy sammuttaa tai käyttää keulapotkuria, Henry Littman kertoo.
Siksi veneen ohjaamista harjoitellaan säännöllisesti. Älkää siis ihmetelkö, jos meripelastusvene pyörii poijun ympärillä Valkon satamassa. Harjoitukset ja koulutus ovat käynnissä.
– Poijua kierretään, mutta siihen ei saa osua. Harjoittelemme myös laiturissa viereen ajamista.
Meri on oikukas
Nyt olisi kiva kuulla hurjia tarinoita, joihin Henry Littman on pitkän uransa aikana joutunut. Niitä varmasti olisikin, mutta vaitiolovelvollisuus sinetöi huulet.
Yleisimpiä tehtäviä meripelastusseuralle ovat ”tekninen vika, kohde ei ajelehdi”. Eli moottori on sammunut, mutta ainakaan toistaiseksi ei olla merihädässä. Inhottava tilanne kuitenkin.
– Silloin menemme hinaamaan veneen turvaan. Palveluun kuuluu myös mahdollinen korjaaminen. Jos veneilijä kuuluu Trossi-palvelun piiriin, on hinaaminen ja korjauskin maksutonta veneilijälle. Trossi-vakuutettuihin kuuluu nykyään paljon veneilijöitä.
Jos hätätilanne on aiheutunut omasta huolimattomuudesta, moni kokee avunpyynnön noloksi. Silloin odotetaan ennemmin tuttavaa apuun kuin kutsutaan meripelastusseuraa hätiin. Itseaiheutettuja tilanteita tapahtuu etenkin keväisin, kun retkiveneilijät ovat lähteneet liikkeelle tsekkaamatta ensin veneen kunnon perusasiat.
– Jos hätäkutsu tulee, niin aina lähdetään liikkeelle, kunhan tilanteen vakavuus on ensin selvitetty. Veneilijän pitää aina ottaa huomioon meren oikullisuus. Ukkosmyrsky voi nousta nopeasti ja syksyllä pimeys voi yllättää, Littman painottaa.
Aina valmiina
Meripelastajat ovat sitoutuneet vapaaehtoistyöhönsä. Partiolaisten ”aina valmiina” on heilläkin ohjenuorana. Hätäkutsun tullessa porukka on tunnissa liikkeellä.
Kun juhannuksena nautitaan ”virvokkeita” mökeillä ja laitureilla, ovat meripelastajat valmiina lähtemään apuun. Silloin sovitaan, ketkä ovat vastuuvuorossa.
Kuinka pitkään Henry sitten aikoo olla seuran toiminnassa mukana?
– Juhlavuoteen saakka.
Onko silloin päällimmäinen tunne huojennus vai haikeus?
– Eihän sitä vielä voi tietää!
”Jos tykkäät vedestä, veneistä ja vähän jännistä tilanteistakin, sinussa saattaa olla ainesta meripelastustyöhön.”
Henry Littman har räddat människor i sjönöd under flera årtionden. Allt fick sin början år 1985 då en kompis bad honom komma med i sjöräddningsverksamheten. Nästa år fyller Lovisanejdens sjöräddare 50 år.
låg och lurade under havsytan.
– Nu ligger de gömda, åtminstone vid kusten. Men de som har rört sig till havs länge kommer fortfarande ihåg var det går att komma fram med båt. Minnet kan ibland vara exaktare än ett sjökort.
Räddaren är inte rädd
Lovisanejdens sjöräddare grundades år 1974.
Tio år senare blev Henry Littman intresserad av verksamheten. Då föreningen nästa år fyller 50 år, betyder det 39 år inom sjöräddningsverksamheten för Henry Littman. Han har varit ordförande sedan år 2006.
Vad var det som fick Henry Littman att bli intresserad av sjöräddning? Det var det vanliga skälet – en kompis som frågade.
– I mitten av 80-talet baserades sjöräddningsverksamheten på båtfolkets frivillig-
som två stora motorer dånar i aktern. Man kan äntra Degerby från aktern, men det starka suget från jetmotorn är farligt och måste stängas av eller använda propellern i fören.
Därför är det viktigt att öva regelbundet. Alltså ska man inte bli överraskad om man ser räddningsbåten cirkla runt en boj i Valkom hamn. Då är det sjöräddningsövningar och skolning som pågår.
Båten kretsar runt bojen, utan att träffa den. Vi övar också vid bryggan.
Havet är nyckfullt
Det skulle vara roligt att höra spännande berättelser om farliga situationer som Henry Littman råkat ut för under sina många år som sjöräddare. Berättelserna är säkert många, men sjöräddarna är bundna av tystnadsplikt. Tekniska fel hör till de vanligaste rutinuppdragen – båten har fått motorstopp, men befinner sig inte ännu i sjönöd.
Henry Littman dyker ner i vattnet. Vattnet har varit hans naturliga element sedan han lärde sig simma och fiska på stugan i Särklax utanför Pernå i början på 50-talet. Simkunnigheten var viktig då man växte upp vid havet.
Fiskarna var större förut
Flera decennier senare håller Henry Littman på att renovera stugan. Vinden susar i säven som på sommaren för länge sedan då Henry lärde sig fiska.
– Fiskarna var större på den tiden, säger han.
Det är klart, allt ser större ut då man själv är liten. Vattnet var grunt och grumligt och man kunde ro ut mot havet genom säven.
Då vinden låg på hissades en trasa som segel så att båten lugnt kunde gunga ut till havs. Längre ut var vattnet klart, man kunde se stenar och fiskar.
Då Henry Littmans dotter växte upp brukade de snorkla tillsammans.
– Vi beundrade abborrarna som förundrade sig över oss.
Sedan dess har havet blivit grumligare. Förut kunde man se stenar och grund som
verksamhet. Det var Esko Ampuja som bad mig komma med i hans båtlag. Om någon bett mig skulle jag säkert ha gått med redan tidigare. Nuförtiden kan man vara med på besättningsövningar då man fyllt 16.
Henry Littman uppmuntrar alla intresserade att komma med för att trygga båtlivet även i framtiden.
Träning och rutiner är a och o i räddningsverksamheten. Då man ger sig ut på ett räddningsuppdrag känner man ingen rädsla. Räddningsgruppens medlemmar koncentrerar sig på sina uppgifter. Det viktigaste är viljan att rädda dem som råkat i sjönöd.
– Man upplever en känsla av tacksamhet då man ser en människa eller grupp i sjönöd eller annan nödsituation bli räddade. Det är den viktigaste stunden i frivilligarbetet.
Under övningarna tränar sjöräddarna att tillsammans rädda ”offret” ur vågorna. Alla har en viktig uppgift, speciellt skepparen, som styr båten så att varken räddare eller offer råkar i fara.
Det är svårare att komma ombord på den mindre räddningsbåten Taru än den större räddningsbåten Degerby.
– Man måste borda Taru från sidan, efter-
– Då bogserar vi båten i trygghet. I tjänsten ingår också reparationer. Om båtfolket har Sjöräddningssällskapets Trossen-tjänst är bogsering och reparation gratis.
Om nödsituationen uppstått på grund av slarv är det många som upplever det som pinsamt att be om hjälp. Då väntar man hellre på hjälp av någon bekant. Självförvållade nödsituationer uppstår speciellt på våren då båtfolk gett sig ut utan att checka att grundsakerna är i skick.
– Vid nödanrop ger vi oss alltid ut, efter att ha utrett situationens allvar. Båtfolket måste alltid räkna med havets nyckfullhet. Åskstormar kan uppstå snabbt och på hösten kan mörkret falla överraskande, säger Littman.
Alltid redo
De frivilliga sjöräddarna tar uppgiften på stort allvar. Scouternas ”alltid redo” gäller också för dem. Inom en timme från nödanropet är räddarna på väg. På midsommaren då människor festar på sommarstugor och bryggor är sjöräddarna hela tiden beredda att ge sig ut. Man har i förväg kommit överens om vilka som bär räddningsansvar.
Hur länge tänker Henry Littman fortsätta som sjöräddare?
– Tills jubileumsåret.
Kommer det att kännas vemodigt eller som en lättnad att sluta?
– Det kan man inte veta ännu!
Vain 20 minuutin ajomatkan päässä
Loviisan keskustasta
sijaitsee historiallinen aarreaitta, yksi maamme parhaiten säilyneistä vanhoista ruukkialueista, Strömforsin ruukki.
Johan Creutz myi vuonna 1698 perustamansa Strömforsin ruukin Jacob Forsellille ja Anders Nohrströmille. Vuonna 1790 ruukin johtoon nousi tuolloin 31-vuotias Virginia af Forselles, joka johti ruukkia lähes 60 vuotta. Suurin osa rakennuskannasta on peräisin hänen kaudeltaan.
Strömforsin ruukin aluetta leimaavat käsityöläisyys ja ympäristön upeat puitteet retkeilyyn ja ulkoiluun.
Voit tutustua ruukin pajamuseoon ja Suomen ainoaan toimivaan vesivoimakäyttöiseen vesivasaraan, seurata taontanäytöksiä Sepän pajassa, vierailla taidenäyttelyissä Tallinvintillä ja nauttia Ruukinmyllyn kesäteatterin ohjelmistosta. Ruukissa sijaitsee myös Krouvinmäen majatalo, joka on yksi Suomen vanhimmista asuinkäytössä olevista savirunkoisista taloista. Yöpymismahdollisuuksia on lukuisia muitakin, joista uusin on lau-
talle rakennettu laavu pienen saaren kupeessa.
Kahviloita, ravintoloita, uimaranta, joogaa, kuntoilua, melontaa, pyöräilyä, kulttuuria – kaikki löytyy kätevästi pienestä pittoreskista pajakylästä.
Kymijoen varrella sijaitsevaa ruukkikylää ympäröi upea luonto –joki kutsuu melomaan, Kukuljärven jylhä vaellusreitti patikoimaan ja Kukuljärvi uimaan. Myös kylässä on uimaranta ja löylytellä voi mm. jurttasaunassa tai jokivarren saunassa.
Strömforsin ruukkialueen kattavilta verkkosivuilta löydät kaikki palvelut ja tapahtumat kätevästi! Ruukki on aina retken arvoinen.
Strömforsin ruukki sijaitsee 20 minuutin ajomatkan päässä Loviisan keskustasta. Helsingistä E18-moottoritietä pitkin noin tunnin, Kotkasta puolisen tuntia ja Kouvolasta Länsi-Kymen kulttuuritietä pitkin 50 minuuttia.
Loviisassa syke laskee ja trumpetti soi! Annan mielestä
Loviisa on liikennemattokaupunki.
Meri ja satama. Vanhaa sahateollisuutta. Jotenkin niin tuttua, mutta samalla erilaista, intiimimpää. Ihan kuin Pietarsaaressa. Näin miettivät Anna ja Aaro Airola tullessaan Loviisaan asuntonäytölle viime vuoden lokakuussa.
Anna on Venla-palkittu näyttelijä–laulaja. Aaro taas on tehnyt huikean harppauk-
sen Suomen musiikkitaivaalle indieartisti Arppana.
Lapsuutensa ja nuoruutensa sisarukset ovat viettäneet Kokkolassa sataman ja meren kupeessa asuen sahan konttorina toimineessa omakotitalossa.
Airolan taiteilijasisaruksia on kaikkiaan viisi, ja nyt kaksi heistä asuu Loviisassa.
lä. Loviisasta Turkuun on pitkä matka, mutta lohduttaudun ajatuksella, että saman tien varressa kuitenkin ollaan, Anna hymyilee.
Arppakin pohti, miltä elämä pikkukaupungissa mahtaa tuntua, kun meininki Kallion sykkeessä on sentään aivan toista. Muun muassa kappale Paha meno Pengerkadulla kuvastaa elämää Kalliossa. Aluksi oli kiva, että asunto Helsingissä oli vielä olemassa.
– En ajatellut välttämättä muuttavani kokonaan Loviisaan. Todella pian huomasin kuitenkin viihtyväni täällä. Loviisassa syke laskee, Arppa sanoo.
Piano ja trumpetti soivat Loviisan yössä
Annan ja Arpan talot sijaitsevat samalla tontilla. Anna asuu Alaherrasessa, Arppa Yläherrasessa. Talojen nimet he muokkasivat Haravankylän nimestä.
Kumpikin viihtyy omassa talossaan, mutta kulkevat myös toistensa luona silloin kun huvittaa.
Sattuma toi heidät kaupunkiin.
– Tunsimme vain kaksi loviisalaista. Toinen oli säveltäjä Markus Fagerudd, toinen teatterikorkeakoulun lehtori Laura Frösén. Laura ilmoitti myytävästä talosta Facebookissa, ja sieltä bongasin ilmoituksen, Anna kertoo.
Talot tuntuivat heti hyviltä, ”oikeilta”. Kohteesta oli moni muukin kiinnostunut, joten
Airolan sisarukset päättivät toimia nopeasti.
Tarjous meni läpi, ja näin heistä tuli loviisalaisia. Ei kuitenkaan ihan kertaheitolla, sillä alkuun Arppa piti vielä kämppänsä Helsingin Kalliossa, ja Annallakin on työkuvioiden takia yhä asunto Turussa.
– Olen kiinni Turun kaupunginteatterissa jouluun asti. Tiesin sen talon ostohetkel-
– Ovet ovat auki ollessamme kotona. Arpalla on omassa talossaan paljon soittimia ja muuta musiikkikamaa. Alaherrasessa hengailemme ja teemme usein ruokaa yhdessä.
Arpasta on hienoa, että hän saa soittaa instrumenttejaan rauhassa vaikka keskellä yötä. Piano ja trumpetti soivat siis nykyään Loviisan yössä.
Talojen nimet he muokkasivat Haravankylän nimestä.
Aikakaus- ja asiakaslehdet | Vuosikertomukset ja muut julkaisut
Viestintäprojektit | Digitaaliset työt | Tilasuunnittelut | Palvelumuotoilu
Vastuullista viestintää. creativepeak.fi
Instrumentteja muusikolla onkin paljon.
– Vain rumpuja ei ole, Arppa naurahtaa.
Pitkävartiset saappaat avuksi
Pääkaupunkiseudulla asuessaan Arppa muutti monta kertaa. Itä-Helsinki, Pohjois-Helsinki, Meilahti ja Kallio tulivat tutuiksi. Omakotitaloasuminenkin on hänelle tuttua, mutta kokemusta tuli lähinnä kommuuneista.
Nyt oma talo tuntuu kivalta. Anna puolestaan kertoo Loviisassa ollessaan hiippailleensa lähinnä yöpuvussa huopatossut jalassa. Siitä hänelle juolahtaakin yksi loviisalaistuttavuus Pohjanmaalta.
– Krintin Maukelta ostimme tossut, sillä niitä talvella tosiaan tarvittiin. Sängyn siirsin takan eteen, mutta silti yhtenä aamuna oli lämmintä vain 11,5 astetta.
”Helkkarin kylmä” toteaa Arppakin ensimmäistä talvikokemustaan loviisalaisessa omakotitalossa.
Lumityötkään eivät oikein innostaneet, mitä nyt joskus Annaa pitkien automatkojen jälkeen.
Kun lumimassat kohosivat pihalla uhkaavasti, Arppa keksi ongelmaan helpon ratkaisun.
– Kävin Tokmannilta ostamassa pitempivartiset saappaat.
Kesällä tavataan Laivasillalla
Arppa on julkaissut runsaasti kiitosta keränneitä pop–jazz–rock-albumeita levy per vuosi
-tahtiin. Maaliskuussa julkaistun Valeria-albumin julkaisun jälkeen hän lähti koko kevään mittaiselle kiertueelle. Albumi oli valmis jo syksyllä -22, mutta sen julkaisu siirtyi vinyylilevyjen tuotantoviivästysten takia maaliskuuhun.
Ihan hyvä niin, sillä alkuvuoden loma teki suositulle artistille hyvää. Kun kevään kiertue saatiin myyntiin, oli moni paikka jo pian loppuunmyyty.
– Oli kiva lähteä kiertueelle, koska keikkapaikat oli järkevästi suunniteltu. Kesällä esiinnyn myös Loviisassa. Olin talvella Zil-
tonissa kuuntelemassa Hyvän Mielen Rock -tapahtumaa. Oli hyvä meininki. Odotan kesän musiikkitapahtumia, joita on ainakin Laivasillalla, Arppa sanoo.
liikennemattokaupunkiin!
Myös Anna aikoo viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan Loviisan-kodissaan. On kiva nähdä, mitä kaikkea pihalla puskeekaan esiin kesän tullen. Molemmilla on tiedossa jonkinlaista remonttia taloissaan, mutta siitä he eivät ota stressiä.
– Pikku hiljaa hyvä tulee. Talon rännikin taisi talvella tippua, mutta katsellaan tässä nyt ensin vuosi, Anna velmuilee.
Hän on kuvaillut tutuilleen Loviisaa liikennemattokaupungiksi. Muistattehan tuon lasten liikennematon, jossa tie kurvailee läpi kaupungin. On kaikki tarvittava, muttei mitään liikaa.
– Kirpputoreilla käymme mielellämme, ja lähes kaikki on hommattu käytettynä. Saimme naapureilta sängyn ja Fageruddeilta pianon, Anna ja Arppa kiittävät.
Arppa kertoo kulkeneensa harjulla, ja Anna käy uimassa Plagenilla. Arppa on harrastanut skeittausta junnusta lähtien. Hän on ollut jo yhteydessä Loviisan skeittiaktiiviin Jaakko Aaltoon.
– On tärkeää, että joka kaupungissa on hyvä skeittipaikka!
Laivasilta on symboli yhdessäololle, rakkaudelle ja elämälle.
Tänne on tuotu rahtia Ruotsista, ja täällä on säilytetty suolaa. On odotettu jäiden lähtemistä ja sukulaisia rapakon takaa. On kunnostettu ja vaalittu perintöä. Tervattu pohjia ja nostettu purjeita. On tanssittu ja laulettu. Nautittu kesästä.
Kenties kohdattu elämän rakkaus.
Sellainen se on se meidän Salttis. Ihan perus.
Janne
Österstjernanin kannella.
Hän varmistaa, että kaikki on kunnossa ennen nuorisopurjehdusta, käy tervehtimässä miehistöä ja osallistujia – tai tulee muuten vaan poikkeamaan.
– Österstjernania operoidaan ja ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Siksikin on tärkeää, että kippareita ja aktiivisia jäseniä on riittävästi, Janne Lehtola, yksi aluksen viidestä kipparista, kertoo.
Pakettijahti Österstjernan on uskomattoman hienon talkootyön helmi. Se valmistui vuonna 2005. Esikuvana oli purjelaiva Österstjernan, joka purjehti vuosina 1815–1848 Loviisan ja Tukholman väliä, kuljettaen sekä matkustajia että rahtia.
Janne Lehtola toivottaa kaikki tervetulleiksi purjehduksille ja perinnelaivan muuhun toimintaan.
– Tämä on antoisa harrastus, eikä aktiivijäseniä voi koskaan olla liikaa. Hommia riittää monilla osa-alueella, osallistujien omien kykyjen ja halujen mukaan.
Ilmoittaudu jäseneksi
Österstjernanin jäsenyys tai kausikohtainen kannattajajäsenyys mahdollistavat purjehdukselle osallistumisen. Jäsenyys on tehty helpoksi. Se tapahtuu purjehduksille ilmoittautumisen yhteydessä.
Tarkemmat tiedot purjehduksista, aluksesta ja yhdistyksestä www.osterstjernan.fi
HOX!
Österstjernanilla voi varata purjehduksen myös omalle ryhmälle tai ehdottaa kohdetta, jonne yhdistys voi suunnata purjehdukselle.
Loviisan Laivasillalla sijaitseva komea, alueen suurin rakennus Österstjernanhalli on varustamon ja tapahtumajärjestäjien käyttöön rakennettu tila. Täällä on järjestetty niin kokouksia, koulutuksia kuin häitä ja hautajaisia – suuri sali taipuu moneen! Se on myös Yoga Loviisan ”kotisali”, jossa joogaa viikottain noin 200 harrastajaa.
osterstjernan.fi
yogaloviisa.fi
Matkailuneuvonta, pyörien ja SUP-lautojen vuokraus tai kahvikupillisen nauttiminen, kaikki tämä ja monet muut palvelut löytyvät Loviisan vierasvenesatamasta.
Paikkaa jo lähes 30 vuotta pitäneen Niclas Mattssonin tärkein tehtävä on ottaa veneilijät vastaan ja auttaa heitä parhaansa mukaan.
Loviisan vierasvenesataman palvelut
• sähkö- ja vesipisteet
• jätepiste ja käymäläjätehuolto
• polttoainejakelu
• polkupyörä-, SUP-lautaja kajakkivuokraus
• saunat, suihkut, pesukone ja kuivauskaappi, pieni keittiö
• kahvila- ja ravintolapalvelut
– Olen usein veneilijöiden ensimmäinen kontakti. Jos hoidan hommani hyvin, suurella todennäköisyydellä vierailijat ovat hyväntuulisia tullessaan kaupunkiin.
Viime vuonna avattu uusi kahvila toi uusia tuulia Laivasillalle, ja kävijöitä on riittänyt.
Joka kesä Niclas palaa tuttuun paikkaan tapaamaan niin tuttuja kuin tuntemattomiakin.
– Tämä tuo kivaa vastapainoa opettajan työlle ja jalkapallohommille. Täällä on parasta se, kun kesällä katukuvassa alkaa näkyä ihmisiä. Se virkistää!
Eikä työ tunnu kyllästyttävältä.
– En muuten tätä tekisi ellen tykkäisi. Laivasilta on loviisalaisten kesäolohuone, jossa viettää mielellään aikaa. Tulevaisuus näyttää hyvältä. Toivon mukaan uusi kävelysilta Kuningattarenrannasta Laivasillalle vaikuttaa myös positiivisesti meininkiin täällä!
Loviisan vierasvenesatama on vierailijan ensi kosketus Loviisaan ja paikallisen tuttu aamukahvipaikka.
Tiistaisin kesäisen ilta-auringon paistaessa Loviisanlahdella soudetaan vanhaa kirkkovenettä.
Laivasillan soutajat -yhdistys järjestää kuntosoutua kaikenikäisille ja -kuntoisille. Soutu aloitetaan Laivasillan vierasvenelaiturilta. Pitkä vene pääsee lopulta melko kovaan vauhtiin, kun kyydissä on monta soutajaa.
Soutajien puheenjohtaja Tom Wide on ollut innokas soutaja jo pitkään.
– Meillä on useimmiten vanhempaa porukkaa soutamassa. Toivoisimme mukaan myös nuorempaa väkeä, hän kertoo.
Yhdistys on perustettu 2006, mutta jo 1980-luvun lopulla järjestettiin Loviisan soutuja. Niihin aikoihin hankittiin edelleen käytössä oleva kirkkovene.
Soutuperinne on melko pitkä, mutta osa
kilpailutoiminnasta, kuten haastesoutu, on jäämässä pois. Tilalle on mietitty myös uusia vaihtoehtoja.
– Suunnittelemme esimerkiksi retkisoutuja, jolloin soudettaisiin esimerkiksi johonkin saareen.
Kuntosoutua järjestetään säännöllisesti kesätiistaisin klo 18 –harvoin on niin huono sää, että ei soudettaisi.
– Kuntosoutu sopii ihan kaikille. Emme harjoittele hampaat irvessä, vaan soudamme ihan rennolla meiningil-
lä. Tänne voivat tulla niin nuoret kuin vanhemmat, eikä aiempaa kokemusta tarvitse olla. Rohkeasti vaan kokeilemaan!
Kesätiistaisin kuntosoutu
klo 18 Loviisanlahdella, lähtö Laivasillalta
Soutaminen on hyvää liikuntaa ja se sopii erikuntoisille ihmisille. Veneessä voi soutaa oman kunnon mukaan ja pitää taukoja aina välillä.
Jäsenmaksu 20 e / vuosi
5 e / kerta muille kuin
jäsenille
Vuokraus 80 e / 2h , 150 e / 6h, 300 e / 24h
Veneeseen mahtuu
14 soutajaa + perämies
Yhteydenotot
Tom Wide, puh. 050 540 2884
– 20 euron jäsenmaksu vuodessa ei ole paljoa, ja sillä saa soutaa koko kesän. Kirkkovenesoutu sopii erinomaisesti myös työpaikkaliikunnaksi, koska siinä kaikki pistävät veneen liikkeelle yhteisvoimin.
Tule mukaan soutamaan tai vuokraa vene omalle porukalle!
Loviisan Klassiset Veneet ry pitää huolen siitä, että puuveneperinne kukoistaa Loviisassa.
Yhdistyskulttuuri näkyy Laivasillalla. Vuonna 1989 perustetun Klaven suosio tuntuu kasvavan vuosi vuodelta – jäseniä on tullut lisää ja laiturikin on saanut pidennystä.
– Kaikki paikat on varattu laituristamme, joten voi hyvinkin olla, että laituria täytyy pidentää edelleen, kertoo seuran jäsen Fred Owren
Klaven puheenjohtaja Dierk Kühn sai houkuteltua Fredin mukaan yhdistystoimintaan, ja nyt takana on jo useampi vuosi.
– Olen ollut melkeinpä koko elämäni vesillä ja lapsena purjehtinut jollalla. Yhdistyksessämme kaikki tekee sen mukaan miten ehtii. Itse teen vähän kaikkea, kuten markkinoin seuraamme. Koko ajan on jotain, mitä pitää puunata ja ylläpitää.
Seuralla on erinomaiset puitteet –on verstas, veneiden säilytyspaikkoja ja sauna. Moni varaakin saunan omalle porukalleen ja tulee grillailemaan ja viettämään aikaa.
– Ihmiset hankkivat yhä enemmän veneitä, ja muutenkin lähimatkailun suosio kasvaa. Mutta toki se on niinkin, että täytyy pitää ääntä itsestään, jotta uudet jäsenet löytävät meidät, Fred pohtii.
Seuran järjestämä perinteinen Small Ships’ Race -purjehduskisa heinäkuun puolivälissä kerää ihmisiä päivällä kisaamaan ja illemmalla kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan.
– Tapahtumaan tulee muualtakin veneitä, ja kisassa on köliveneille oma reitti Svartholman ympäri. Lisäksi järjestämme Suolakuppi-kisoja elokuun viikonloppuina. Äyskäri-purjehdus päättää purjehduskesän.
Viime vuosina yhdistyksen toimintaan on tullut myös nuorempaa porukkaa.
– Mukaan mahtuu aina lisää kiinnostuneita! Purjehtiminen on hienoa – siinä saa olla hetkessä luonnon äärellä, Fred kuvailee.
Lisää Klassisten Veneiden toiminnasta: klave.org
Onnea Dierk – Saksan lahja Loviisan Laivasillalle! Klassisten veneiden perustava jäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Dierk Kühn valittiin keväällä yhdistyksen kunniajäseneksi ja nimitettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi.
Pikkukaupunki-lehti onnittelee ja kiittää lämpimästi Laivasillan alueen eteen tehdystä työstä.
C&D:nä tunnettu
Kahvila-Ravintola
Laivasilta on vakiinnuttanut paikkansa
Laivasillan sydämessä.
Ravintolan terassille tullaan kesäaamuisin nauttimaan kahvit Loviisanlahden äärellä. Bändi-iltoina paikka on täpötäynnä väkeä –miljöö, hyvä ruoka ja livemusiikki ovat lyömätön yhdistelmä.
– Moni syö meillä Aitan leikettä. Teemme leikkeet itse, ja burgereita tullaan maistelemaan kauempaakin. Kymmenen vuoden aikana on oppinut tuntemaan vakkarit ja huomaa-
maan turistit, Susanna Lindroos kertoo.
Ravintolaa on pyörittänyt Klas Holmberg vuodesta 2005, ja tyttäret Susanna Lindroos ja Linda Holmberg ovat olleet mukana vuodesta 2012 lähtien.
– Osaamme jo hyvin valmistautua kiireisempiin aikoihin.
Susanna Lindroos ennakoi, että Asuntomessut tuovat paljon vierailijoita myös Laivasillalle.
– Uskon, että täällä tulee olemaan vilkasta,
La 3.6. Wannabeat
Pe 9.6. Sarina Kettunen Duo
Pe 16.6. Sarina Kettunen Duo
Pe 7.7. Down & Out
Ke 12.7. Christo Sebastian
Pe 14.7. Kriss Viconte
Ke 19.7. Duo A&A
Pe 21.7. Stefan Paavola
Ke 26.7. Annika Nord
Pe 28.7. DJ saksofonisti Jetro
Pe 11.8. Otto Fothy
La 12.8. Wannabeat
Pe 18.8. Smokemachine
Pe 25.8. Duo A&A
La 26.8. Sarita Freestylers
kun Laivasilta on muutenkin Loviisan keskipiste kesäisin.
C&D:lle ehdottoman tärkeää on iloinen meininki ja ystävällinen palvelu.
– Meidän juttumme on ystävällisyys. Monet kehuvat, että tänne on aina kiva tulla. Meillä on mahtava työporukka, tulemme hyvin toimeen keskenämme. Se varmasti huokuu asiakkaille ulospäin.
"Meidän juttumme on ystävällisyys.
Monet kehuvat, että tänne on aina kiva tulla."Klas Holmberg Linda Holmberg Susanna Lindroos
Kesän tullessa
Oona Ritari avaa
Karamaloo-kauppansa.
Monelle se on kesän merkki!
Aurinkoisena päivänä kesäkauppa Karamaloo kutsuu sisään värikkäine mekkoineen ja asusteineen.
Pieni tila kätkee sisäänsä kaikenlaista: on koruja, vaatteita, koreja, hattuja ja jopa koiran kaulapantoja.
– Tuntuu, että olen saanut tehtyä tänne hyvän ja monipuolisen valikoiman.
Kolme kesää Karamaloota pitänyt Oona Ritari ei aiemmin tiennyt Loviisasta juuri mitään.
– Sain vinkin kaupasta, koska olen tehnyt paljon kaikenlais-
ta Afrikassa. Puoti tuntui siinäkin mielessä itselleni sopivalta. Lainasin naapuriltani auton ja tulimme perheen kanssa käymään täällä. Ihanalta paikalta tämä näytti!
Kesäkaupassa käy niin paikallisia kuin turistejakin – monet asiakkaat tulevat varta vasten.
– Parasta tässä on se, että olen saanut tutustua Loviisaan. Tajusin vasta tämän ostettuani, että saan myös hyödynnettyä kontaktejani Afrikassa ja sitä kautta tekemään hyvää myös heille. Ehkä antoisinta tässä onkin se, että toiminnasta hyötyy moni.
Lovisa sjöfartsmuseum vid Skeppsbron presenterar stadens långa sjöfartshistoria med miniatyrer av skepp och skutor, och gamla föremål från världen förut.
Museet drivs av Stiftelsen för Lovisa Sjöfartshistoria, ett gäng människor intresserade av historia och sjöfart. Allt arbete görs på frivilligbasis.
Museets samlingar växer lite varje år.
Museet är byggt i stil med de gamla saltbodarna från 1700- och 1800-talen. Museet är värt ett besök, oberoende av om man bor i Lovisa eller är sommargäst. Man kan lätt fördriva en timme eller mera, och samtidigt lära sig om varven, hamnarna och skeppen som förut fanns i Lovisa.
– Själva byggnaden har en viss stämning, allt är byggt i trä. Stämningen är lite gammaldags, berättar Gunilla Törnblom, ordförande för stiftelsen.
Gunilla Törnbloms favorit bland utställningsföremålen är en punchpotta från 1700-talet, en skål i keramik från den stora redar- och köpmanssläkten Unonius.
På museet finns ett rum som berättar om skeppen på 1700- och 1800-talen och en miniatyr av Skeppsbroområdet från tiden innan de gamla saltbodarna började rivas. Man får en inblick i hur det såg ut på bryggorna förut. Besökarna får också bekanta sig med det Nordströmska rederiet.
Gunilla Törnblom älskar stämningen på Skeppsbron och vill bevara det som finns kvar av den idylliska atmosfären. Skeppsbron är en viktig del av stadens historia.
Den 100 år gamla bogserbåten Onni och sektorfyren, som finns på området, tillhör även stiftelsen.
I sommar håller hantverkare museet öppet och säljer sina produkter. Till salu finns också böcker om sjöfartshistoria, utgivna av Lovisa Sjöfartsmuseum.
Museet är öppet alla dagar 27.5-3.9 från 10-17 Inträde. 6€ eller museikort, under 12-åringar gratis
Laivasillan suola-aitoista löytyy Loviisan pienin taidegalleria. Aitan neljällä seinällä on vaihtuvia taidenäyttelyitä pitkin kesää. Kurkkaa sisälle ja ylläty!
Ihmisiä kiinnostaa
tekemisen kulttuuri ja paikan fiilis – siihen
Saltbodanin Timothy Kühn
haluaa panostaa omassa tekemisessään.
Pitkään Loviisan kulttuuri- ja ravintolatarjonnan helmenä toiminut Saltbodan on monelle paikka, jossa juodaan iltapäiväkahvit, kuunnellaan jazzia lasillisen kera tai tanssitaan hyvällä fiiliksellä Saltbodan Radio -tapahtumassa.
Café & Restaurant Saltbodan on tulipalon jäljiltä rakennettu uuteen loistoon ja samalla kulttuurityötä on tehty historiallisen rakennuksen entisöinnissä.
– Rakennus on nyt hyvässä kunnossa ja puitteet ovat kohdillaan. Jatkossa haluaisin kehittää ravintolatoimintaa niin, että täällä
olisi pöydät katettuna ja pöytiintarjoilu. Parasta on se, kun tapahtumissa näkee, että ihmiset nauttivat livemusiikista ja täällä on hyvä meininki.
Saltbodanin yrittäjällä, Timothy Kühnilla , on jo yhdeksän kesää takana – ja tulevaisuudelle paljon suunnitelmia, erityisesti tapahtumien järjestämiselle, johon hän pyrkii tuomaan myös kansainvälisiä tuulia.
– Yksi haaveistani on se, että tästä sai-
si luotua romanttisen paikan – sellaisen, jossa kosittaisiin kerran kesässä. Mielestäni tähän maailmaan mahtuu ehdottomasti lisää romantiikkaa, hän sanoo.
Jatkossakin Saltbodanilla voi istua iltaa hyvässä seurassa, nauttia ehkä oluen ja ihastella Loviisanlahden maisemia ja Laivasillan tunnelmaa.
– Sydäntäni lämmittää, jos tämä vanha historiallinen rakennus saa elää tässä vielä seuraavat 250 vuotta!
Timothy Kühn luotsaa ravintolaa, jonka keittiöstä vastaa Pauli Novitsky.Vuosia loviisalaisia viihdyttänyt Saltbodan Radio on ainutlaatuinen klubitapahtuma, jossa rytmimusiikki tanssittaa satoja ihmistä.
Saltbodan Radion perustaja Fred Owren soitti aluksi Patrik ”Pata” Hellstenin kanssa, ja myöhemmin vahvistukseksi tuli Robert ”Ruby” Laakso
– Parikymmentä vuotta sitten aloitin soittamaan DJ:nä, ja Saltbodan Radiokin on ollut pystyssä jo 14 vuotta. Alussa täällä kävi pieni porukka, mutta suosio on kasvanut koko ajan, Fred kertoo.
Nykyään kaikki tietävät, että Saltbodan Radio kuuluu Loviisan kesään, ja moni odottaa tapahtumaa innolla.
– Soitamme kaikenlaista rytmimusiikkia kuten reggaeta, funkia, afrikkalaisia rytmejä ja diskoa. Kun ihmiset tanssivat hyvällä fiiliksellä, siitä tulee itsellekin hyvä mieli, Fred kuvailee.
on tuttu näky
Laivasillalla, onhan hän ollut alueen eri toimijoiden Laivasiltayhdistyksen aktiivinen jäsen sen perustamisesta 30.4.2003 lähtien.
Yhdistys kehittää Laivasillan ainutlaatuista aluetta.
Projektipäällikön tehtävässä Anitalla on sormensa mukana monessa, etenkin nyt kun käynnissä on yhdistyksen 20. juhlavuosi.
– Yhdistys hoitaa juhannussalon koristelun, noston ja -tanssit. Myös muinaistulet kauden päätteeksi ja joulumarkkinat ovat yhdistyksen järjestämiä tapahtumia. Viihdetarjonnasta vastaavat sitten alueella toimivat ravintolat. Työnjako on tosi luonteva, Anita Laakso kertoo.
Yhdistyksen perusti joukko pioneereja, joilla oli yhteinen visio ja ymmärrys alueen historiallisesta arvosta. Se antoi voimaa tehdä työtä alueen eteen, yhdessä.
– Ja kun Laivasillan alueesta puhutaan, ei voi unohtaa Dierk ja Marja Kühniä. He tekivät todellista uudisraivaajahenkistä työtä, ja ovat olleet avainhenkilöitä koko alueen kehittymiselle, Anita Laakso kiittää.
Alueen eri toimijat puolestaan kiittävät Anitaa, joka saa porukan puhaltamaan yhteisen hyvän eteen.
Hän on mies, jolla on kaikki langat käsissään – ilmoittautumisesta palkintojen jakoon, kuulutuksista luokitukseen ja tietysti työnjakoon niin maalla kuin merelläkin.
– Small Ships' Race -kilpailu on järjestetty vuodesta 1991 aina heinäkuussa. Siihen osallistuu klassisia veneitä ympäri maakuntaa ja köliveneitä Espoosta asti. Myös Östra Nylands Segelföreningin junnuille on oma jollaluokkansa, Ahlroth kertoo.
Klassiset veneet ry järjestää myös Suolakupin, joka purjehditaan neljänä sunnuntaina, samoin kuin Kotkan puuvenekeskuksen kanssa järjestettävän kauden päättävän Äyskäri-purjehduskilpailun.
Small Ships' Race, Suolakuppi ja Äyskäri työllistävät kilpailujohtajaa pitkin kesää. Mutta myös seuran ”hupipurjehdukset ovat tärkeitä”.
– Järjestämme juhannuspurjehduksen Svartholmaan ja ta-
kaisin, ja heinäkuun kahdeksantena päivänä meillä on laivuepurjehdus. Siinä yleisöllä on mahdollisuus osallistua purjehdukselle Svarttikseen ja kokea, minkälaista se purjehtiminen perinneveneellä on.
Jos sinua kiinnostaa, ilmoittaudu mukaan! Saattaa jokunen moottorivenekyytikin olla tarjolla – perinteisellä pelillä toki.
klave.org
Kristian Vuojärvi on tunnettu yritteliäästä otteestaan ja monista ravintoloistaan, niin Helsingissä kuin Loviisassa.
La 17.6. klo 12–18 Juhannuspurjehdus
Svartholmaan
La 17.6. klo 19 Freehamn dj klubi-ilta
Pe 23.6. Juhannus tanssit ja juhannussalon nosto kello 18
Joka su 25.6.–27.8. klo 14–16 Sunday Soul & Jazz Time Out
La 8.7. klo 10–12.30 Hardcore Spinning
La 8.7. klo 18–02 A Little Party Killed Nobody
Feat: DJ’s Skeribo & Jahkob + Pirtukiila Live
La 8.7. klo 12–18 Laivuepurjehdus
La 8.7. klo 14–16.30 Hardcore Spinning
Ti 11.7. klo 18–19.30 Yhteislauluilta
”suosituimmat iskelmät”
Pe 14.7. Mathias Strandberg Trio
La 15.7. klo 10–12.30 Hardcore Spinning
La 15.7. klo 11–23 Small Ships´ Race
La 15.7. klo 14–16.30 Hardcore Spinning
Ti 18.7. klo 18–19.30 Allsångskväll
Ti 25.7. klo 18–19.30 Yhteislauluilta ”kauneimmat perinteiset”
La 29.7. klo 19 Freehamn dj klubi-ilta w. Afrojazz Quintet - Live
Maailmaa hän on valloittanut Suomen kokkimaajoukkueen johtajan ominaisuudessa ja Loviisan Laivasillalla hän kestitsee vieraita kesäisin Degeri Summer Barissa.
Degeri Summer Barin konsepti on konstailematon. Hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa.
– Loviisassa haluan omalta osaltani elävöittää kaupungin ravintolaja tapahtumakenttää. Degeri Summer Bar on tervetullut lisä palveluihin, ja kuten nimestä voi lukea on se auki vain kesäisin, silloin kun vierasvenesatamassa on elämää.
Kristian Vuojärvi muistuttaa, että parasta Loviisassa on pienen kaupungin yhteisöllisyys.
”Yhdessä tekemällä saamme isoja aikaiseksi.”
Ti 1.8. klo 18–19.30 Yhteislauluilta ”merellisiä lauluja”
To 3.8.–su 6.8. SaltFest Katso line up saltfest.fi
Pe 4.8. klo 22 SaltFest jatkoklubi: Balkan Fever
La 5.8. klo 22 SaltFest jatkoklubi: Saltbodan Radio
Su 6.8. klo 13–18 Suolakuppi-purjehdus
Pe 11.8. Honka Tonk
Su 13.8. klo 13–18 Suolakuppi-purjehdus
La 19.8. klo 19 Freehamn dj klubi-ilta
Su 20.8. klo 13–18 Suolakuppi-purjehdus
La 26.8. Laivasillan markkinat
La 26.8. Muinaistulien yö
La 26.8. PLOP Trio feat. Mikko Innanen, Ville Herrala & Joonas Riippa
Su 27.8. Laivasillan markkinat
Su 27.8. klo 13–18 Suolakuppi-purjehdus
28.8.–24.9. klo 8–17 Satamakonttori ja kahvila
La 9.9. klo 13–23 Äyskäri-purjehdus
pÄivittyvät tapahtumat:
Saltbodan
Kahvila-Ravintola Laivasilta
Degeri Summer Bar & Dine klave.org
Miten pestään ja huolletaan vuosittain yli 200 venettä –ekologisesti, luontoa ja merta säästäen. Lue, niin tiedät.
Pulleita mahoja halli pullollaan! Mahtavat matroonat nukkuvat talviunta siistissä ja rauhallisessa, lähes kymmeneen metriin kohoavassa veneiden talvisäilytyshallissa.
Vielä vuonna 1974 näkymä Loviisanlahdella sijaitsevalla yritystontilla oli hyvin toisenlainen. Vanha veneveistämö tosin sijaitsee edelleen sijoillaan, ja sen yläkerrassa on vielä ihan iskemätön 80-luvulla valmistettu mahonkivenekin.
Sittemmin isolle tontille on noussut suuria halleja, joissa veneitä huolletaan, korjataan ja säilytetään talven yli. Hallit on rakennettu vuosien mittaan suurelta osin yrityksen henkilökunnan ja paikallisten yrittäjien voimin.
Miten ihmeessä…
Monet venekaunottaret tulevat Helsingistä, Porvoosta, Espoosta ja Kotkasta, mutta myös loviisalaisia purkkareita sekä moottori- ja retkiveneitä on säilytyksessä.
– Olen ylpeä siitä, että yrityksemme on kasvanut omaehtoisesti ilman yritysostoja. Itse olen ollut mukana toiminnassa 70-luvun loppupuolelta alkaen, toimitusjohtaja Henrik Kullberg kertoo.
Miten ihmeessä nuo kaikki veneet on saatu riveihin, osittain limittäin ja lomittain isoon halliin? Ja miten ihmeessä ne saadaan ulos, kun asiakkaat hakevat arvoveneensä taas vesille kevään korvilla?
– Oikeastaan aika helposti. Meillä on erittäin toimiva siirtosysteemi, jolla liikuttelemme veneitä varovasti ja kustannustehokkaasti, Kullberg sanoo.
Veneveistämön konttorilla roikkuu siististi narulla mikrokuituliinoja. ”Aikuiset miehet” ovat pyykänneet ja laittaneet ne kuivumaan.
Veneveistämöllä pestään ja huolletaan vuosittain yli 200 venettä, joten pesuvälineitä ja -aineita tarvitaan.
– Liinojen peseminen ja uudelleen käyttäminen säästää luontoa, mikä kuuluu ympäristöystävälliseen toimintatapaamme, telakkamestari Markku Syrjänen kertoo.
Hänen työhönsä kuuluvat muun muassa viranomaiskaluston huolto ja töiden dokumentointi.
Arvoveneiden huoltaminen ja korjaaminen vaativat tarkkaa suunnittelua ja dokumentointia. Ja tietenkin veneiden ja moottoreiden tekniset tiedot täytyy olla hyvin hallussa.
Yksi iso ylpeydenaihe on veneveistämön toiminnan ekologisuus. Siitä yritys palkittiin kaksi vuotta sitten Pelasta Itämeri -palkinnolla.
Veneiden huollossa syntyy väkisinkin ympäristöä ja merta vahingoittavia jätteitä, mutta täällä niitä ei enää mereen päädy.
– Olemme omaehtoisesti kehittäneet toimintaamme ympäristöystävällisemmäksi vuosikymmenten varrella, Kullberg ja Syrjänen toteavat.
Valtavan hallin seinustalla on pari aika vaatimattoman näköistä ”kaappia”, jotka ovat toiminnan kannalta tärkeässä asemassa. Koska lämmitettävää hallitilaa on valtavasti, yritys siirtyi maalämpöön ensimmäisten joukossa suurten hallitilojen lämmittämiseksi.
Oikeastaan hallit lämpiävät merilämmöllä. – Meillä on kahdeksan hehtaaria omaa vesialuetta. Sinne on vedetty 5000 metriä maalämpöputkea, Kullberg kertoo.
Itse hän veneilee lähinnä kulkeakseen saarimökilleen. Vuosikymmenten varrella itäinen Suomenlahti on ehtinyt muuttua. Kullberg kertoo joskus ajaneensa kuin hernerokassa.
– Nyt meri näyttää voivan paremmin!
Pelasta Itämeri -palkitulla veneenpesupaikalla kerätään myrkkymaalit, öljyt, näkit ja muut epäpuhtaudet talteen.
Vene pestään päällystetyllä alustalla, josta pesuvesi kerätään pesuränniin. Sieltä vesi valuu eteenpäin erottimen kautta välikaivoon, josta se johdetaan suodatussoran kautta erillissuodattimiin, ja loppu vesi puretaan sorapenkkiin.
Vesiränni tyhjennetään kerran vuodessa, ja ainesta säilytetään, kunnes se on kuivunut. Sen jälkeen se toimitetaan jälkikäsittelyyn.
Ira Mattson työskenteli pitkään ravintolaalalla ja sen jälkeen lähihoitajana Loviisan kotihoidossa. Sitten hän kouluttautui koiratrimmaajaksi ja yhdistää nyt nämä kolme ammattia itselleen sopivaksi yhdistelmäksi.
Autan välillä siellä, välillä täällä ja sitten työskentelen omassa yrityksessäni koirien kanssa. Näin voin itse vaikuttaa työvuoroihini ja työn määrään. Omalla kohdallani tämä vaikuttaa suoraan työn mielekkyyteen, Ira kertoo.
Pelokkaatkin koirat antautuvat suosiolla Iran vienoille pyynnöille leikata kynnet tai pestä turkki. Ei sellaista nelijalkaista asiakasta vielä ole ollut, joka ei olisi suostunut yhteistyöhön.
– Lempeän päättäväiset otteet ja koiran kanssa ”keskustelu” auttaa asiaa, Ira kertoo.
Mutta mistä idea opiskella aikuisena koiratrimmaajaksi?
– Teuvosta. Omasta rakkaasta koirastani. Minulla on aina ollut koiria, mutta Teuvo oli ensimmäinen, jota pitää trimmata. Ja kun kyllästyin ajamaan trimmaajien perään, aloin perehtyä asiaan ja innostuin itse ajatuksesta opiskella alaa. Ovathan koirat kivoja ja minulle rakkaita, ja tässä sitä ollaan. Teuvon ansiosta, Ira naureskelee.
Trimmauspalvelu Ira Mattson Aleksanterinkatu 4, puh.040 158 0285
Avoinna: ti–su 10–18, heinäkuussa päivittäin. Poikkikuja, 07900 Loviisa
puh. 044 0195 971, 019 531 323 tuhannentuskankahvila.fi
Kalevi Ilonen on aikanaan ollut mukana politiikassa ja työskennellyt virkamiehenä. Loviisassa hänet tunnetaan ehkä parhaiten suunnittelemistaan taloista.
Mutta yksi on seurannut elämässä vuosikymmenten läpi: intohimo suunnistukseen. Ura huipentuu Jukolan ja Venlojen viestiin 17.–18.6.2023 Porvoossa.
Milloin sinusta tuli Jukola-fani?
– Se tapahtui vuonna 1966, kun osallistuin ensimmäisen kerran kilpailuun Loviisan Torin riveissä. Sen jälkeen olen ollut mukana nelisenkymmentä kertaa. Paras saavutus on joukkueen 12. sija.
Tänä vuonna et itse osallistu kilpailuun, vaan toimit Jukolan viestin kilpailujohtajana. Millainen urakka on ollut?
– Valmistautuminen alkoi vuonna 2018, eli viisi vuotta sitten. Siitä lähtien olemme tehneet työtä tapahtuman onnistumiseksi, käytännössä päivittäin monia tunteja viimeiset vuodet – ja viime syksystä alkaen monena päivänä kuin työssä mutta talkootyönä.
Kerro vähän tapahtuman mittasuhteista.
– Jukolan viesti on Suomen suurin vuosittainen urheilutapahtuma ja maailman suurin suunnistusviesti. Kilpailuun osallistuu lähes 20 000 suunnistajaa, eli yhtä paljon kuin Tokion olympialaisissa 2020 oli kilpailijoita.
– Mukana on 1600–1700 joukkuetta. Niistä kymmenkunta kilpailee tosis-
saan voitosta, ja noin sadalla joukkueella on mahdollisuus päästä Top 25:n joukkoon.
Tapahtuma on varmasti hieno elämys myös yleisölle.
– Ehdottomasti – valtavan hieno elämys, kun näkee osallistujaporukan ja kaikkien käyttäytymisen. Se on tietyllä tavalla iso perhepiiri. Tapahtumia on putkeen 25 tuntia ja katsojia 40 000–50 000. Paikalla voi olla yön ylikin ja pystyttää oman teltan alueelle.
Ja mikä parasta: Jukolan viesti on hiiliviisas projekti!
– Näin on, olemme minimoineet ison tapahtuman hiilijalanjäljen. Kilpailun päätöspäivänä on vaikea löytää maastosta roskan roskaa.
Kilpailujohtajan pestisi jatkuu syksyyn asti. Mitä sen jälkeen?
– Sitten itsellänikin on taas enemmän aikaa suunnistukselle. Voin käydä lenkillä kolme–neljä kertaa viikossa –minullahan on ihan oma lenkkipuisto Loviisan harjulla. Ja tietysti arkkitehtuuritoimistomme työt jatkuvat.
Et siis aio jäädä kokopäiväeläkeläiseksi lepäämään laakereille?
– Kuinka elämästä voisi jäädä eläkkeelle, Ilonen siteeraa tanssija–koreografi Jorma Uotisen legendaarista lausahdusta.
– Mutta arkkitehdin työt saavat kyllä vähitellen väistyä.
”Olen kiitollinen siitä, mitä kaikkea olen saanut suunnistuksesta”
On lämmin ja tyyni elokuinen ilta, kun saavumme kesäiseen Loviisaan. Pysäköimme auton Erä-Jussin pihalle, missä valmiiksi pakattu kajakkitraileri odottaa meitä.
Kajakkiperehdytyksen jälkeen Erä-Jussi antaa meille reittiohjeet ja hyödyllisiä vinkkejä yöpymiseen.
Retkikuntaamme kuuluvat kumppanini Magin lisäksi ystävämme Petja ja Riku Olemme lähdössä viikonlopun melontareissulle Svartholman merilinnoitussaarelle.
Sunkkia aamupalaksi
Maittavien yöunien jälkeen aloitamme päivän tunnelmallisessa Tuhannen tuskan kahvilassa. Edessä on vajaan kymmenen kilometrin kajakointi suuntaansa, joten tankkaus pitää hoitaa kunnolla. Sunkki eli suolainen munkki ja pari kahvikupillista aamuauringon paisteessa takaavat energiavarastojen täyttymisen.
Aamupalan jälkeen siirrymme kohti Sahaniemeä ja pakkaamme kajakkiin makuupussit, riippumatot, eväät ja muut tarvik-
keet. Melojan paikan edessä on lokerot, joihin saa kätevästi piilotettua suklaapatukoita kaiken varalle.
Seikkailu alkaa
Sää on selkeä ja aurinkoinen, joten olosuhteet ovat premium-luokkaa meriseikkailulle.
Sivuaallokko keikuttaa mukavasti kajakkeja, ja vesi roiskuu rantakivikossa. Ennuste lupasi tyyntä säätä, mutta aloittaessamme matkanteon vastatuuli voimistuu, pieniä vaahtopäitä alkaa muodostua veden pintaan ja aallot haukkaavat kajakkeja keuloista. Huomaamme, että kokemattomina merenkävijöinä kajakin hallinta ja taistelu aaltoja vastaan vaativat voimaa ja keskittymistä.
Keskellä Loviisanlahtea Magi näkee oivallisen kuvauspaikan ja rantautuu hienojen kuvien toivossa yksinäisen kiviröykkiön keskelle. Varovasti hän kipuaa kameroineen pois kajakistaan samalla, kun me muut siirrymme kuvauksellisiin asemiin.
Äkkiä huomaamme Magin kajakin karanneen kivikolta ja seilaavan itsekseen kauemmas ja kauemmas. Lähden pelastamaan kajakkia, mutta yksin operaatio ei onnistu. Petja ja Riku rientävät avukseni. Magi jää yksikseen kivikon keskelle seuraamaan kajakin pelastusoperaatiota.
Pitkän tovin taistelemme vasta-aallokossa kajakkia takaisin kivikolle, kunnes huomaamme Magin uivan meitä kohti. Sijoitamme karanneen kulkupelin kahden kajakin väliin ja laitamme melat poikittain tukemaan kajakkia. Magi hilaa itsensä kajakkirivistön perästä takaisin kyytiin.
Olemme suorittaneet onnistuneen ex tempore -meripelastusoperaation! Haemme kuvaustarvikkeet kivikolta ja jatkamme matkaa kohti määränpäätä.
Tsemppiä matkaan!
Vastatuulesta johtuen matka on sujunut suunniteltua hitaammin. Pidämme taukoa pienen saaren suojassa, kun viereemme lipuu tuttu mies – Erä-Jussi.
auringonlaskua ihaillen ja olutta maistellen. Seurailemme vieressä lipuvia veneitä ja merilintuja."
"Jatkamme iltaa rannalla
Suklaapatukat suussa kuuntelemme silmät pyöreinä, kun Jussi kertoo käyneensä jo Svartholmassa jäätelöllä. Hän on nyt melomassa takaisin Loviisaan miellyttävässä myötätuulessa. Vieno hymy huulillaan Jussi tsemppaa porukkaamme jatkamaan etenemistä.
Reilun kolmen tunnin melomisen jälkeen rantaudumme saaren pohjoispuolella sijaitsevalle tiilirannalle neljän maissa iltapäivällä.
Polvia, selkää ja käsiä jomottaa. Aurinkoinen keli ja lumoava saari vievät ajatuk-
set kuitenkin muualle. Suuntaamme vierasvenesataman ravintolaa kohti, jonka aurinkoinen terassi houkuttelee janoisia ja nälkäisiä veneilijöitä.
Kovan urheilusuorituksen jälkeen burgeri ja olut kyllä maistuvat!
Ruokailun jälkeen lähdemme tutkimaan saarta ja etsimään yöpymispaikkaa. Linnoituksen jylhät muurit nousevat korkealle ja tarjoavat mahtavat näköalat avomerelle.
Suunnistamme punkkeja uhmaten heinikossa muurien juurella etsien sopivia puita riippumattojen virittämiseen. Kunnollista leiri-
paikkaa ei kuitenkaan tahdo löytyä. Saarelle on selvästi helpompi leiriytyä teltoilla, joten päätämme noudattaa Erä-Jussin vinkkiä ja siirtyä läheiseen Begravningsholmenin saareen.
Pienellä metsäisellä saarella on runsaasti puita ja huussi. Maasto on tasaista ja näköalat upeat. Olemme ainoat vieraat tässä pikku paratiisissa. Ripustamme riippumatot ilta-aurinkoon ja valmistaudumme yötä varten.
Leirin pystyttäminen sujuu muilta käden käänteessä, mutta itse tuskailen uuden riippumaton kiinnittämisen kanssa. Onneksi Petja kokeneena riippumattoilijana osaa auttaa solmujen kanssa. Riippumaton lisäksi mukana ovat tarpit, underblanketit sekä makuupussit, sillä elokuun yöt ovat jo viilentyneet.
Jatkamme iltaa rannalla auringonlaskua ihaillen ja olutta maistellen. Seurailemme vieressä lipuvia veneitä ja merilintuja. Ilta on rauhallinen. Svartholman vierasvenesatamasta kantautuu naurua ja matalaa basson ääntä. Vain kerran kaahaileva moottorivene häiritsee levottomalla pörinällään seesteistä iltaa.
Auringon laskettua nukahdamme pian riippumattoihin.
Absurdi näky ennen paluumatkaa Aamu sarastaa. Retkikunta on nukkunut hyvin, edes hyttyset eivät ole häirinneet yöunia. Metsäpalovaroitus on voimassa, joten valmistamme aamupuuron ja -kahvin trangialla. Pakatessamme leirin kasaan näemme äkkiä läheisellä meriväylällä valtavan rahtilaivan, joka lipuu ohitsemme – absurdi näky pikku paratiisissamme!
On aika lähteä paluumatkalle. Kierrämme Svartholman ja suuntaamme kohti Loviisaa. Paluumatka sujuu leppoisasti miellyttävässä myötätuulessa. Aurinko lämmittää mukavasti, välillä bongaamme merimetsoparvia. Ohitamme Valkon sataman, jonne näkemämme rahtilaiva on juuri saapunut.
Retken viimeinen pysähdyspaikka on kelluva sauna Varissaaren edustalla. Maittavat löylyt ja pulahdus mereen kelpaavat kyllä väsyneille reissaajille!
Sitten onkin jo aika meloa takaisin Sahaniemeen. Loviisa on tarjonnut meille fyysisen, mutta samalla rentouttavan ja ikimuistoisen retken hyvien ystävien seurassa.
Tenniksen pyörteissä oppii tuntemaan kaikenlaisia ihmisiä.
”Kun aloittaa harrastuksen nuorena, voi hyvinkin pelata pitkän aikaa, jos jalat vaan kestävät. Itse olen pelannut tennistä jo 60 vuotta. Täältä olen myös saanut elinikäisiä ystäviä. Kentällä oppii hyvin tuntemaan erilaisia ihmisiä.”
”Otan tenniksen pelaamisen ihan rennosti. Pelailen lähinnä kesäisin, koska muuten vietän aikaa paljon sallibandyn parissa. Tykkään mailapeleistä yleisestikin – ainakin vielä tennis vie voiton padelista, koska tenniksessä pääsee parempaan vauhtiin.”
Keimo Ahokanto
”Olen harrastanut tennistä 48 vuotta ja käynyt kisoissakin aiemmin. Tennis on erinomainen laji – jalat, kädet ja hartiat saavat hyvin liikettä. Kroppa pysyy kunnossa, sekin on hyvä juttu.”
Plagenin uimarannan vieressä sijaitsevat tenniskentät ovat paraatipaikalla Casinonpuistossa. Kentillä näkyy niin konkareita kuin vasta-alkajia. Puitteet ovat kerta kaikkiaan erinomaiset!
Vuonna 1933 perustetulla Loviisan Tenniskerholla on satakunta jäsentä.
– Aikuisten sarjassa pelaa kaksi naisja kaksi miesjoukkuetta, hallituksen jäsen Keimo Ahokanto kertoo.
Monelle loviisalaiselle ja kesävieraalle tenniskenttä on kesäisin tärkeä kohtaamispaikka. Tehokkaan ja monipuolisen liikunnan lisäksi lajiin kuuluu sosiaalisuus, ja monet ovatkin ystävystyneet kentillä.
Loviisassa on pitkään kannustettu myös lapsia lajin pariin. Kesäisin kentillä järjestetään minitennistä 5–8-vuotiaille ja tenniksen perusteita 9–15-vuotiaille.
– Lasten tenniskursseille on meillä pitkät perinteet. Mailoja löytyy jokaiselle ikäluokalle, joten aloittaminen on siinäkin mielessä helppoa.
Kesällä 2021 tenniskentät saivat kaverikseen padel-kentän.
Antti Rinne
“Innostuin tenniksestä 47 vuotta sitten asuessani tuolloin Varkaudessa. Isoveljeni voitti junioreiden suomenmestaruuden, ja silloin laji alkoi itseänikin kiinnostaa. Junnuna kisasin ihan tosissaan. Nykyään täällä tulee käytyä kesäisin useita kertoja viikossa. Aina on kivaa palata kentille, vaikka aluksi takkuilisikin. Tenniksessä on parasta sen haastavuus. Ikinä ei ole tylsää! Aina voi kehittyä ja parantaa. Loviisassa on hyvät puitteet kesätennikselle, mieli lepää näissä maisemissa.”
Rento bistrotunnelma, mannermainen lista ja elävän musiikin illat kutsuvat viihtymään!
Seuraa myös sosiaalisen
Degerby Gille on Loviisan vanhin kievari. Sen historiallisissa tiloissa tarjoilemme tilauksesta kattauksia isoillekin ryhmille. median kanaviamme!
KRONAN BISTRO & PIANO BAR
Aleksanterinkatu 2, Loviisa 044 985 1600 | www.bistrokronan.fi
LURENS
Esteetön kahvila ja kauppa herkkutiskeineen toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi Gallerian toisen kerroksen avariin uusiin tiloihin.
KRONAN CAFE & BUTIK
Kuningattarenkatu 11, Gallerian 2. kerros 040 125 7821 | www.cafekronan.fi
Ur Tusen och en natt
Dramatisering: Christian Lindroos
Upphovsrätt: Nordic Drama Corner Oy
Regi: Ove Grundström
DEGERBY GILLE
Sepänkuja 4, Loviisa 040 779 6611 | www.degerbygille.fi
Musik & sångtexter: Pasi Hiihtola & Mike Grönroos
Hiihtola
Scenografi: Mats Tuominen
Koreografi: Sinikka Carlsson
Sånginstudering: Patricia Antman
Premiär: fredagen den 30 juni kl. 19.00
Föreställningar 30.6–29.7.
BILJETTER: lippu.fi, Luckan, R-kiosken
Via teatern (t.ex. grupper) vard. 9–16 tel: (019) 532 412
Arrangör: ÖNUF • Lurens sommarteater, från Lovisa centrum 8 km mot Lappträsk • www.lurens.fi/aladdin
Ruis on päässyt iki-ihanaan Eino Leinon Nocturneen, tosin linnun muodossa. Mutta kuulostaisiko yhtä ihanalta, jos runossa esiintyisikin ruisrääkkä? Samasta linnusta on kyse, ja kaiken lisäksi Leino puhuu mairittelevasti laulusta, vaikka todellisuudessa ruislintu tai -rääkkä pitää onnetonta narisevaa ääntä, kuin vanhanaikaista kelloa vedettäisiin.
Rukiin tähkät kuuluvat oleellisesti suomalaiseen idylliin. Rukiissa on jotain hyvin suomalaista sisua, ellei peräti reissumiesromantiikkaa. Onhan varmasti juuri ruisleipä se, joka miehen tiellä pitää. Kansan kahtia jakava mämmi jaksaa myös puhuttaa. Ruis on suomalaiseen tapaan vaatimaton. Se kestää kylmää paremmin kuin vehnä tai ohra, ja se kasvaa sinnikkäästi ravinteiltaan tai kosteudeltaan vaatimattomissa olosuhteissa. Ruis ei vali-
ta karuista olosuhteista, ja siksi se sopii parhaiten luomuviljelyyn.
Varhaisimmat ruislöydöt on tehty itäisen Turkin vuoristoalueilla jo noin 6 000 eaa. Suomeenkin ruis rantautui vehnän ja ohran joukossa jo ennen ajanlaskun alkua. Nykyään Suomessa viljellään enimmäkseen syysruista.
Rukiissa on paljon hiilihydraatteja, peräti 59 %. Kuituja siinä on myös paljon, 14 %, proteiinia 10 %, ja rasvaa vain 2 %. Ruista rouskuttamalla saa B-vitamiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä, kuparia ja mangaania. Keliaakikoille se ei sovi gluteenin takia, ja muutenkin se on hieman vaikeasti sulavaa.
Hyvien ominaisuuksien takia ruista voi kuitenkin kutsua voimaviljaksi, auttaahan se maksaa ja vahvistaa verta. Sananparsi ”ruista ranteeseen” ei ole sekään tuulesta temmattu. Rukiin piipitoisuus nimittäin vaikuttaa sidekudokseen ja vahvistaa lihaksia.
”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu…”
Anna Palasmaan piha
Loviisan Garnisonissa
täyttyy toinen toistaan upeammista leikkokukista.
Jo muutaman vuoden omalta pihaltaan leikkokukkia myynyt Anna Palasmaa valitsee puutarhaansa vain suosikkejaan – muita siellä ei olekaan.
– Tulppaaneista olen aina pitänyt. Niissä on mielettömiä muotoja ja värejä. Talven väistyessä ja kevään tullessa huomaan aina olevani todella innoissani niistä.
Loviisaan muuttaessaan Anna ei tiennyt puutarhoista juuri mitään. Alussa pihaa ih-
meteltiin, ja lasten ollessa päiväunilla pihalla hääräiltiin milloin minkäkin puuhan parissa. Myöhemmin ihmettelystä heräsi into opiskella alaa.
– Minulla on aina ollut kova hinku opiskella lisää. Ja kun pallottelin päässäni ideoita, päädyin puutarhurikoulutukseen. Se oli varmaan jokin merkki!
Hitaampaa elämää
Kukkien viljelyssä Annalle on tärkeää luonnonmukaisuus ja ekologisuus. Lähituotan-
toajattelu on monelle muullekin viljelijälle ja kuluttajalle tärkeä asia, ja siitä syystä perustettiin Slow Flowers Finland -yhteisö.
– Uskon, että kaipuu kestävään lähituotantoon johtuu ainakin osittain halusta hidastaa ja yksinkertaistaa viljelyä. Niin tehtiin ennen, kun kaikki kukat tulivat läheltä.
Kauniita kukkia voi löytää monesta paikasta, mutta aina tuotannon taustat eivät ole kuluttajalle selkeitä.
– Miksi kukaan haluaisi, että kukat lennätetään toiselta puolelta maapalloa? Kaik-
slowflowerloviisa
Anna Palasmaa
ki kauneus, mitä kukkakaupoissa on, on ihanaa, mutta taustalta saattaa löytyä vaikeita tekijöitä, jotka pistävät ajattelemaan. Toivon, että ihmiset heräisivät miettimään, mitä kaikkea kukkateollisuus kätkee sisäänsä.
Slow Flower -yhteisö on tuonut Annan elämään läheisiä viljelijäystäviä, joiden kanssa vaihdetaan ajatuksia ja vinkkejä.
– Kyseenalaistan useinkin sitä, mitä teen. Siksi yhteisö on hieno juttu, koska siellä on aina joku, jonka kanssa voi keksiä yhdessä ratkaisuja.
Puutarhan ihmeitä ja haasteita
Anna hoitaa puutarhaansa kiertoviljelyperiaatteella. Työt on jaettu osiin, jotta hommat eivät kasautuisi liikaa. Vaikeuksia puutarhanhoitoon asettaa enenevissä määrin ilmastonmuutos, mutta myös muita kompastuskiviä on tullut eteen.
– Erityisen vaikeaa on malttaa mielensä, kun haluaisi että kaikki tapahtuisi heti. Siementen oikean määrän laittaminen on edelleen haastavaa. Aina kun ottaa uuden viljeltävän kasvin, siihen pitää tutustua ajan kanssa.
Lopulta odotus palkitaan, kun keväällä ensimmäiset tulppaanit puhkeavat kukkaan.
– Kevään tulo on hienointa. Kaiken maailman hulluuden keskellä on ihmeellistä, kun pienestä siemenestä tai taimesta kasvaa jotain todella kaunista. Sitä ei oikein pysty edes selittämään, miksi se on niin hienoa.
Omaan puutarhaan kiintyy helposti, ja jokainen omaksuu omat tapansa toimia puutarhassa. Annalle on tärkeää tekniikan kehittäminen ja oman tyylin löytäminen. Hän tähtää siihen, että yksinkertaistamisesta tulisi koko ajan helpompaa, ja näin voisi samalla säästää itseään. Myös haasteet voivat inspiroida.
– Pidän kauniista asioista, ja siksi mietin myös esteettisyyttä puutarhassani. Jonkinlainen kauneuden kaipuu kumpuaa varmaankin kuvataiteen opettajan taustastani, Anna Palasmaa pohtii.
ovat jokavuotinen puutarhaystävien kesän kohokohta, sillä avoimia puutarhoja ei ole vain yksi tai kaksi vaan peräti 20! Näistä 11 on Loviisan keskustassa kävelyetäisyydellä toisistaan ja yhdeksän perinnemaisemissa maaseudulla.
Puutarhapäivillä tieto vaihtaa omistajaa vaivatta kun kyse on rakkaasta harrastuksesta tai intohimon kohteesta. Ihanan leppoisa hyvän mielen tapahtuma. 17.–18.6. ja 9.7. klo 12–17. loviisanpuutarhayhdistys.com
1. Kuninkaanlampi
Kuhlefeltinkatu 8, 07900 Loviisa
2. Engströms trädgård
Karttuhuoneenkatu 3, 07900 Loviisa
3. Villa Ilenna
Tinanvalajankuja 7, 07900 Loviisa
4.Garduelis
Garnisoninkatu 1, 07900 Loviisa
5. Varjon puolella
Wredentie 3 07940 Loviisa
6. Auringon puolella
Mariankatu 2 B, 07900 Loviisa
7. Pitkänpöydäntalo
Mariankatu 7, 07900 Loviisa
8. Vanha puutarhurin piha
Itäinen Harjutie 10 B, 07900 Loviisa
9. Villa Anna
Perämiehenkuja 1, 07900 Loviisa
10. Villa Ekholm
Ympyrätie 8, 07920 Loviisa
11. Mielikuvamatkaajan puutarha
Koukkukuja 4, 07920 Loviisa
12. Villa Monto d'Oro Kullantie 21, 07955 Loviisa
13. Villa Vallaton
Pitäjäntie 7 a, 07970 Loviisa
14. Villa Kvitteni
Kukkumäentie 21, 07980 Loviisa
15. Kauppamuseon puutarha
Paavalinkyläntie 671 07870 Skinnarby
16. Tallipuutarha LOWE Lusitano
Hommansbyntie 128, 07870 Skinnarby
17. Villa Saarni
Pernajantie 220, 07930 Pernaja
18. Annemamman piha
Pernajantie 68, 07930 Pernaja
19. Rosenkulla
Horslökintie 243, 07780 Härkäpää
20. Solhem Solhemintie 17, 07780 Härpe
Hannele Aromaan pihapiirin rakkaudella hoidetusta hyötypuutarhasta riittää iloa monelle.
Hannele Aromaa edustaa neljättä sukupolvea sukunsa perintötalossa. Hän kuvailee pihaansa hyvin perinteiseksi.
Etupihaa koristavat erilaiset kukat, jotka väriloistollaan kutsuvat luokseen. Taaempana pihalla on hyötypuutarha, joka on parhaimmillaan elokuussa.
– Jokavuotisessa serkkutapaamisessa on oltava papuja runsain määrin. Lehtikaali sopii niin smoothieen, laatikkoruokiin kuin sipseiksikin. Juureksia pilkon pusseihin ja hyödynnän keitoissa, Hannele Aromaa kertoo.
Pitkän ajan piha
Perinnepihaa koristavat kukkien ja hyötypuutarhan lisäksi omenapuut, joista vanhin on istutettu vuonna 1904. Hannelen äidin mukaan nimetty puu on valtava, ja se herättääkin monissa ihmettelyä – voiko se tosiaan olla omenapuu?
Hannele on jo niin tottunut puutarhanhoitoon, että monet jutut ovat hänelle itsestään selviä. Avoimet puutarhat -tapahtumassa ihmiset kyselevät rohkeasti, koska silloin Hannele vastaa mielellään.
– Hyötypuutarhan hoitoa oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Omat erehdykseni ovat jo vuosien takana. Siltikään en aina ymmärrä kasvien sielunelämää. Luonto voi aina yllättää.
Hannele Aromaa hyödyntää puutarhassaan laatikoita, joita käytettiin pihalla jo 70-luvulla mansikoiden kasvattamisessa. Laatikoiden välisille käytäville on asetettu laattoja.
– Puutarha on syksylläkin siistin näköinen, ja keskelle voi ottaa tuolin mukaan, hän perustelee.
Kasvien paikkojen vaihtaminen on tärkeää, ja lannoituksesta on huolehdittava. Monet opit ovat tulleet ajan myötä, ihan vain tekemällä.
– On aina kerta kaikkisen ihanaa, kun satoa alkaa tulla. Hyötypuutarhasta on iloa myös jälkikasvulle.
Vaikka ikää alkaa kertyä, Hannele Aromaa jaksaa pitää pihaansa kunnossa. Puuhailun lomassa on välillä hyvä istahtaa pergolaan ja nauttia kupillinen kahvia.
– Moni sanoo, että pihallani on paljon työtä. Siihen vastaan, että ei tämä ole työtä,
vaan mukavaa tekemistä, Hannele toteaa.
Tärkein oppi on se, että mikään ei loppujen lopuksi ole varmaa puutarhanhoidossa. Ainakin harrastus vaatii aikaa ja sitoutumista.
– Puutarhasta on tullut minulle elämäntapa, josta pidän kovasti. Eniten olen oppinut vuosien kokemuksen ja kokeilujen myötä.
tulleet ajan myötä, ihan vain tekemällä.
Kukkaniitty vaatii hieman kärsivällisyyttä, sillä lopullisen kukkaloiston näkee yleensä muutaman vuoden päästä.
Kukkaniityn voi perustaa keväällä tai syksyllä. Tärkeää on huolehtia riittävästä aluskosteudesta. Kylvöä ei kannata kuitenkaan tehdä sadesäällä.
Monivuotiset siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, eli niiden kylväminen käy helpoiten syksyllä. Keväälläkin siemenet voi kylvää, kunhan maa on riittävän kostea ja viileä.
Yksivuotiset siemenet kylvetään aina kevään aikana.
Kukkaniittyä perustettaessa
Luonnonmukaisuus puutarhanhoidossa tarkoittaa muun muassa sitä, että maan viljavuus säilyy ja kehittyy.
Mitä luonnonmukaiset lannoitteet ovat?
Ne ovat orgaanista ainesta tai puhtaita kivijauheita. Ne eivät sisällä teollisessa prosessissa kemiallisesti valmistettua mineraalityppeä ja helppoliukoisiksi käsiteltyjä kaivannaislannoitteita.
Luomutuotantoon soveltuvat lannoitevalmisteet ja maanparannusainetuotteet löytyvät Ruokaviraston sivuilta.
Mistä luonnonmukaista lannoitetta saa?
Esimerkiksi kotieläintiloilta voi saada tuotantoeläinten ja hevosen lantaa. Sopivia ovat muun muassa lampaan ja hevosen lanta sekä nautapihaton kuivikepohjan lanta. Mitä luonnonmukaista lannoitetta voi hyödyntää omassa puutarhassa?
Kaiken voi viljellä luomutuotantoon soveltuvilla lannoitevalmisteilla – niin hyötykasvit kuin koristekasvitkin.
Mitä hyötyjä luomulannoitteesta on?
kannattaa ottaa huomioon paikan valoisuus, maaperä ja kosteus. Kylvettävä alue muokataan ja rikkaruohot poistetaan.
Älä lannoita turhaan, sillä luonnonkasvit viihtyvät karussa ja hiekkapitoisessa maassa. Muokatun maan pintaan voidaan levittää 5–20 cm hiekkapitoista maata tai valmista kasvualustaa sekä tarvittaessa kalkkia. Siemenet kylvetään maan pintaan, eikä niitä peitetä.
Kylvöaluetta kannattaa kastella tarvittaessa.
Orgaanisen aineksen lisääminen on elintärkeää maan viljavuuden säilymiselle ja kehittymiselle. Koska sadonkorjuussa maasta poistuu ravinteita ja hiiltä, orgaanista ainesta täytyy myös lisätä.
Voiko lannoitetta tehdä itse?
Pihanurmikon ruohonleikkuussa syntyvä ruohosilppu on hyvää viherlannoitusmassaa. Jos löytää paljon nokkosia, niistä voi tehdä nokkoskäytettä.
Myös ruokajätekompostorin tuotteet voi käyttää kotipuutarhassa.
Kivennäisravinnetäydennystä saa tulipesien puuntuhkasta. Marjapensaiden alle ripottelu on hyvä keino. Ripaus kerran vuodessa riittää ja on turvallista.
Kasvimaahankin voi tuhkaa laittaa, mutta ei perunalle, sillä se tuottaa rupisia pottuja!
Luomuliiton asiantuntija Brita Suokas vastasi kysymyksiimme.
Puutarhatkaan eivät välty ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Kotipuutarhuri voi onneksi pihallaan tehdä paljon hyvää.
Ympäristöbiologi ja puutarhasuunnittelija Taina Suonio korostaa, että pienilläkin asioilla on merkitystä.
– Kun jättää voikukkia nyppimättä kotipihallaan, sillä on iso merkitys. Jokainen puutarhuri tekee päätöksiä, jotka voivat moninkertaistua muualla maailmassa.
Mitä kotipuutarhurin sitten pitäisi ehdottomasti välttää?
– Kemikaaleja, Taina Suonio vastaa napakasti.
Käyttämällä väkilannoitteita heikentää luonnon omaa monimuotoisuutta. Ja jos suosii vieraslajeja, ne voivat levitä hallitsemattomasti luontoon ja levittää tauteja, ympäristöbiologi tietää.
Vanhoja puita ei myöskään pidä turhaan kaataa.
– Ymmärrän puiden kaatamisen, jos ne ovat vaaraksi ihmisten turvallisuudelle tai omaisuudelle. Muuten en. Minusta vanha puu tuo omanlaistaan tunnelmaa ja on eräänlainen puutarhan sielu.
Suonio kertoo, että ilmastonmuutoksen seurauksena jotkin lajit häviävät. Toisaalta tilalle tulee lajeja, jotka eivät ole aiemmin täällä menestyneet.
– Meillä Suomessa on perinteisesti vä-
• Istuta puita ja pensaita
• Tue kotimaisia lajeja
• Tee kasvikattoja esimerkiksi vajoihin ja pyöräkatoksiin
• Vähennä kovia pintoja: asfaltin
sijaan suosi kivituhkaa tai nurmikkoa
• Jätä nurmikonleikkuu väliin
• Perusta pihalle niittyjä
• Kompostoi
hemmän kasvitauteja kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa. Ilmastonmuutos – pidemmät sadekaudet ja lauhat talvet – lisäävät kuitenkin meilläkin erilaisten tautien ja ei-toivottujen ötököiden leviämistä puutarhoissamme.
”Kokeilemalla moni asia selviää”
Taina Suonion mielestä aloittelevan kotipuutarhurin ei kuitenkaan tarvitse säikähtää ilmastonmuutosta.
– Kokeilemalla moni asia selviää. Hyvin voi lähteä kokeilemaan esimerkiksi yrttien, perunan, avomaankurkun tai helppojen perennojen kasvattamista.
Parhaiten ajantasaista tietoa saa, kun lukee alan kirjallisuutta, seuraa mediaa ja käy luennoilla.
– Pitää myös uskaltaa olla rohkea. Kannattaa myös kysellä kokeneemmilta puutarhureilta. Vähitellen itsekin oppii – myös sen, että kasvit elävät aina omaa elämäänsä. Se juuri tekeekin puutarhanhoidosta niin mielenkiintoista!
Kotipuutarhuri nauttii siitä, miten pionit kukkivat kauniisti tai niitty on saatu hienosti kasvamaan.
–Näin tietää, että on samalla edistänyt luonnon monimuotoisuutta.
1. Kerää ämpärillinen täysikasvuisia nokkosia ja lisää päälle vettä niin, että ne peittyvät. Anna seistä pari viikkoa välillä sekoittaen. Liuoksen haju on tyrmäävä, mutta se sisältääkin paljon typpeä, vitamiineja ja kivennäisaineita.
2. Laimenna seos ennen käyttöä: 10 litraan vettä lisätään 1 litra käytettä. Anna käyte kastelukannulla maahan kasvien juuristoalueelle, älä lehtien päälle. Typpipitoinen käyte ei sovellu salaateille, pinaatille, punajuurikkaille, rukolalle eikä punamangoldille.
Etätöiden vastapainoksi
Tapani Kärkkäinen viettää paljon aikaa vanhan talonsa pihapiirin puutarhassa.
Cottage garden -tyylinen puutarha on jaettu erilaisiin ”huoneisiin”, joissa kussakin on omanlaisensa tunnelma.
– Pidän erityisesti siitä, miten valo tulvii kuhunkin paikkaan eri tavalla, Tapani Kärkkäinen sanoo.
Hyötypuutarhassa kasvavat niin tomaatit, pavut kuin kamomillakin. Piha täyttyy perennoista, ja polut johdattavat kulkemaan puutarhassa.
– Kukkumäellä on aikoinaan vietetty hyvin vaatimatonta elämää. En halua, että puutarhani on ristiriidassa sen kanssa. Siksi valitsemani perennat ovat perinteisiä.
Pihaa on laitettu vaiheittain, ja nyt voi jo sanoa, että mopo on karannut käsistä. – Tässä oppii yhdistämään käytännöllisen ja esteettisen puolen. Pitää olla tietoa kasveista ja maaperästä, mutta myös kasvien yhteiselosta – mitkä kukkivat milloinkin ja minkä väriset, muotoiset ja kokoiset sopivat yhteen.
Uusin aluevaltaus pihalla on metsäpuutarha, jonka polulta pääsee kätevästi koiran kanssa metsälenkille. Myös saunarakennuksen edusta on muuttunut viihtyisäksi. Siellä Kärkkäinen istuskelee mielellään auringosta nauttien.
ha. Nyt jo 50 vuotta sitten lopetettu kauppapuutarha näkyy pihalla edelleen raunioina, ja toisaalta kuuluu Elisen kertomuksissa.
– Kauppapuutarha selittää, miksi piha on niin valtava. Sittemmin piha kasvoi umpeen, kun toiminta lopetettiin, Elise kertoo.
– Kun tulin taloon 30 vuotta sitten, ei täällä ollut muuta kuin pusikoita. Myöhemmin aloin ottamaan täältä polttopuita, ja vähitellen tämä on muodostunut puistoksi, Sakari kertoo.
Kokeilemalla selviää
Puutarhan tunnistettavaksi jutuksi on ehdottomasti muodostunut sen koko, jota monet ihmettelevät. Yllätyksiä on tullut vastaan puutarhanhoidossa, mutta pikkuhiljaa on opittu, mihin mikäkin kasvi sopii parhaiten. Jos pihaa ei hoidettaisi, vuohenputki ja nokkonen valtaisivat puistoa.
– Tämä on kahden eläkeläisen kokopäivätyö. Jokaisena vuodenaikana pitää tehdä jotakin, Sakari kertoo.
Elise Engström ja Sakari Tola viihtyvät englantilaisessa puutarhassaan – useimmiten työn touhussa.
Joskus piha voi yllättää. Elise Engströmin ja Sakari Tolan pihaan tullessa avautuvat näkymät valtavaan kumpuilevaan puistoon. Väistämättä herää kysymys, kuinka kauan pihan nurmikonleikkuuseen kuluu aikaa.
– Se on ehdottomasti kysytyin kysymys, kun täällä käy vierailijoita. Siihen menee
suunnilleen neljä tuntia, mutta ei sitä kerralla tule tehtyä, Sakari kertoo.
Kauppapuutarhasta puistoksi
Vanha talo jo 1700-luvulta on nähnyt aikaa ja tarinoita. Engströmin suku asettui taloon 1891, ja tiluksille perustettiin kauppapuutar-
Vanhaa taloa koristaa villiviini ja kaikenlaista väriloistoa on monessa suunnassa. Liljat viihtyvät pihalla erityisen hyvin, ja yksi Elisen suosikeista eli tähkäkimikki komeilee talon edustalla. Kuninkaanlampi pihan perällä on parhaimmillaan keväällä, ja kasvihuoneen viereen on tehty perennapolku ystävän nimen mukaan.
– Olemme saaneet paljon perennoja ystävältäni, joten annoimme polun nimeksi Nans perennastig, Elise kertoo.
Puutarha ottaa aikansa loistaakseen. Elise ja Sakari ovat oppineet ajan myötä laitta-
maan kasveja niin, että niistä olisi iloa keväästä pitkälle syksyyn. Aina ei voi kuitenkaan tietää, miten mikäkin onnistuu.
– Emme ole ammattilaisia. Olemme lähinnä positiivisesti yllättyneitä, jos jokin onnistuu. Kun ihmiset kysyvät kasveista, vastaamme usein, että emme tiedä, Elise kertoo.
Molemmat viettävät pihalla paljon aikaa, ja vaikka puistossa on monia istumaryhmiä, ei niissä kovin kauaa istuskella.
– Kukkien putsaaminen on kivaa puuhaa, jossa rentoudun. On sekin aina mukava tunne, kun tämä nurmikko on leikattu, Elise naurahtaa.
Kauppapuutarha Staffaksen Gudrun Wikström on pitänyt puutarhaansa jo 35 vuotta. Työ ja vapaa-aika menevät luontevasti päällekkäin.
– Olen jatkuvasti kukkien kanssa tekemisissä, joten pihalle ei tule laitettua juuri mitään. Tosin kokeilen siellä uusia lajikkeita, mutta se ei tunnu työltä, Gudrun Wikström kertoo. Kauppapuutarhan viljelyt alkavat jo helmikuun loppupuolella, ja juhannukseen asti kylvetään sekä istutetaan. Syyskuussa täytyy jo suunnitella seuraavaa kevättä. Pääsesonki on keväällä.
– Siinä onkin yksi haaste, että jo syksyllä pitäisi tietää, minkä värisiä kukkia ihmiset haluavat keväällä. Vuosien aikana on oppinut toki ennakoimaan monenlaisia asioita. Sääolosuhteet voivat olla haastavia, eikä niihin voi vaikuttaa.
On monia asioita, jotka saavat viihtymään työssä.
– Vaikka tekemistä on, pitää myös oppia, että kaikkea ei voi saada valmiiksi. Luova työ on mukavaa, ja kyllä aina saa ihmetellä luontoa ja sen ihmeellisyyksiä, Sakari pohtii.
Kevät on puutarhaa hoitavalle hienoa, mutta myös työlästä aikaa. Monet asiat tapahtuvat samaan aikaan, joten työtä riittää.
– Tätä hoitaakseen on hyvä olla eläkkeellä, muuten ei aika riitä, Elise toteaa.
– Toisaalta se on oma vika, kun olemme laittaneet tänne niin paljon hoidettavaa. Ei tätä kuitenkaan kannata stressata – teemme tätä omaksi iloksemme niin pitkään kuin jaksamme, Sakari lisää.
– Pidän työstäni. Riippuu toki päivästä, milloin kysytään. Nautin siitä, kun näen työni tulokset. Kun kevätaurinko tulee ja pääsee istuttamaan siemeniä, on ihanaa nähdä niiden kasvavan.
– On myös ollut hienoa huomata, että yhä useampi on löytänyt puutarhaharrastuksen. Innostus säilyy itsellänikin, kun on jotakin uutta opittavaa.
Välillä pitää irrottaa kädet mullasta ja tehdä jotain aivan muuta.
– Tykkään olla luonnossa. Se onkin yksi syy siihen, miksi päädyin luonnonläheiseen työhön. Kun irtaudun töistä kokonaan, käyn merellä tai menen koirien kanssa metsään, Gudrun kertoo.
Staffaksen kauppapuutarhasta Pernajasta voi ostaa kukkia moneen makuun, ja touko-kesäkuussa kukkia myydään Loviisan torilla. Kevään valikoimaan kuuluu yli 100 eri lajiketta, jotka vaihtelevat vuosittain.
Vuosien vaihtelevuus ja sääolosuhteet voivat yllättää puutarhayrittäjänkin.Elise Engströmin ja Sakari Tolan puutarhassa on monia istumaryhmiä, ei niissä kovin kauaa istuskella.
Merellä ja kalassa, metsässä ja mökillä. Loviisan Seudun Eränkävijät kannustaa luontoihmisiä liittymään toimintaan mukaan. Jokainen jäsen saa toteuttaa itseään omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan.
Eränkävijöiden taloudenhoitaja Kirsi Kippola ja varapuheenjohtaja Paavo Sistola ovat ystäviä pitkältä ajalta, ja molemmat ovat olleet seuran toiminnassa mukana lapsesta asti. Eränkävijöiden oma maja on tuttu paikka lapsuuden ajoilta.
Aiemmin kalastustukikohtana ollut maja on nykyään monen vapaa-ajanviettopaikka kesällä.
– Lapsuuden kesinä tulimme tänne saunomaan ja hyppimään hyppytelineestä. Jälkeen päin voi vain miettiä, miten aikuiset jaksoivat sitä edestakaisin ravaamista ja kiljumista, Paavo Sistola muistelee.
Maja on eränkävijöiden tukikohta, ja sitä huolletaan talkoovoimin. Isossa säiden armoilla olevassa mökissä on paljon tehtävää.
– Vuosia sitten täällä talkoissa oli mukana vanhempia ihmisiä, jotka olivat olleet pitkään seura-aktiiveja. Monet olivat pahoillaan, kun eivät pystyneet tekemään oikein mitään. Vein yhdelle vanhemmalle miehelle makkarat ja kysyin, otatko vastuun niiden grillaamisesta. ”Kirsi, olet niin ihana, kun aina löydät meille jutun, jonka myötä tunnemme itsemme arvokkaaksi.”
Se oli pysäyttävä hetki, kun tajusin kuinka tärkeää tämä joillekin on, Kirsi Kippola kertoo.
Vuoden aikana yhdistyksessä tehdään monenlaisia juttuja. Toiminta vaihtelee sen mukaan, millaista porukkaa seurassa on. Paavo Sistola kertoo, että keväisin yhdistyksessä kartoitetaan majan tilannetta ja värvätään uusia jäseniä mukaan. Syksyllä taas suunnitellaan seuraavia vuosia.
– Toivottavasti pääsemme taas järjestämään koululaisille onkimista. On hauskaa, kun lapset ovat innoissaan pienestäkin särjen sintistä. Toisaalta se on myös hämmen-
tävää minunkaltaiselle, joka on kasvanut meren äärellä ja kalastanut pienestä pitäen, Paavo Sistola kertoo.
Toimintaa ajan hengessä
Vuosikymmenten aikana seura on muuttanut muotoaan, ja toisaalta toimintaa on muutettu ajan hengen mukaan. Tällä hetkellä Eränkävijät panostaa erityisesti nuorisotoimintaan muun muassa Fisuun Loviisa -kalakerhon merkeissä.
Kirsi Kippola kertoo, että nuorisotoimin-
ta on ilmaista, jotta se olisi kaikille saavutettavaa. Eränkävijöillä on lisäksi 2–3-päiväisiä leirejä, joihin voivat osallistua muutkin kuin loviisalaiset.
– Emme halua jumiutua vain yhteen asiaan. Siksi meillä saa toteuttaa itseään melko vapaasti. Mahdollistamme asioita, jos jollakin herää innostus tehdä jotakin. Olemme myös muuttaneet toimintaamme, koska aina ei voi tehdä niin kuin ennen on tehty vaikka meillä myös on perinteitä, Kirsi Kippola toteaa.
Aiemmin hyvin valkolaiseksi mielletty yhdistys on saanut jäseniä myös Espoosta ja Helsingistä asti. Useimmilla onkin jokin yhteys seutuun. Yhdistys ottaa jäsenet ilomielin vastaan, eikä pakota heitä mihinkään.
Osa haluaa järjestää tapahtumia, osa liittyy lehtitilauksen vuoksi, osa majan vuoksi.
– Kun meillä on tällainen mökki, se mahdollistaa monelle ihanan paikan kesälomalle edullisesti. Se on mielestämme tärkeää, Paavo Sistola toteaa.
– Majan käyttäminen päivisin on mak-
sutonta! Tänne voi siis tulla päivisin viettämään aikaa, jos mökkiä ei ole varattu, Kirsi Kippola täydentää.
Seuran historia on ja pysyy, mutta tuleva näyttää, mihin suuntaan mennään. Vanhoja jäseniä on vuosikymmenten takaa, mutta uusia ihmisiä kaivataan aina lisää. Majalla pidetään toivottavasti tulevaisuudessakin talkoita hyvässä hengessä ja tulevaan katsoen.
– Olemme ylpeitä majastamme ja siitä, että olemme saaneet pidettyä tämän kunnossa!
Haluatteko lähelle vai kauas?
Entä vaikea vai helppo reitti?
Pitääkö olla palveluita?
Selvä, kiitos minä tarkistan.
Tässä hakukoneemme tulokset teille sopivista reiteistä, olkaa hyvät.
60.511692, 26.439058
Kukuljärven reitti Ruotsinpyhtäällä on ihana luontokohde täynnä erilaisia maastoja. Metsätiet ja -polut kuljettavat liikkujaa opasteineen. Kallioille kiipeäminen palkitsee lopussa, kun voi hengähtää huipulla nauttien maisemista. Suo ja pitkospuut luovat luontoreitille tunnelmaa ja vaihtelua poluilla kulkemiseen.
Eväät ja uimakamppeet mukaan
Reitti kannattaa aloittaa Ruukin urheilukeskuksen vierestä, johon autonkin saa parkkiin. Hyvät reittiopasteet ohjaavat kulkijaa, ja heti reitin alussa pääsee hiljaisen ja rauhoittavan luonnon keskelle.
Jos lähdet reippailulle kesällä, varaa matkaan eväitä ja halutessasi uimakamppeet. Laavuilla voi sytyttää nuotion ja paistaa makkaroiden lisäksi vaikkapa vaahtokarkkeja. Ihana pieni järvi kutsuu ihailemaan sitä – ehkä myös pulahtamaan. Istahtaa voi monessa muussakin paikassa, kuten Huuhkajavuoren huipulla.
Haastavia maastoja –rauhoittavaa luontoa
Reitin pituutta voi säädellä sen mukaan, poikkeaako Brannin luolassa tai jopa Strömforsin ruukissa. Brannin luola on mielenkiintoinen nähtävyys. Tarinoiden mukaan se on ollut lehmipaimen Jaakko Brännin kesäasumus 1900-luvun alussa.
Vaikeakulkuisia kohtia tulee reitillä eteen, ja korkeuserot saavat sykkeen nousemaan. Kostealla säällä hyvät ja pitävät kengät ovat tarpeen, sillä kallioisessa maastossa voi olla paljonkin liukkaita kohtia.
Korkeista nousuista ja maastojen vaihtelusta huolimatta, tai juuri sen vuoksi, reitti on ehdottomasti kokemisen arvoinen. Varustaudu siis hyvillä kengillä, pakkaa mukaan retkieväät ja tulitikut, ja lähde nauttimaan luonnon rauhasta Kukuljärven reitille.
Pituus: 8 km, pitempi jos poikkeaa
Brannin luolassa
Aloituspaikka: Ruukin urheilukeskuksen
parkkipaikka
Vaikeusaste: keskivaativa
60.495265, 25.823159
Jos hakee erämaista tunnelmaa ja luonnon rauhaa, kannattaa suunnata Pernajaan Myllyjärvelle. Virkistysalue on hyvä retkikohde myös marjastajalle ja sienestäjälle. Ehdoton paikka rauhoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen!
Osoite: Pålbölentie 166, Pernaja
60.464390, 26.230113
Jos kiinnostaa luontokävelyn yhdistäminen historiaan, Ehrensvärdin polku on mainio retkikohde aivan Loviisan keskustan tuntumassa. Lyhyellä kävelyreitillä on opastetauluja, joiden avulla pääsee tutustumaan alueen historiaan ihanassa ympäristössä. Kuninkaanlampi ja linnoitukset ovat tämän reitin helmiä!
Pituus: 2 km
Aloituspaikka: Ungernin linnoitus
Vaikeusaste: helppo
60.455841, 26.223389
Iki-ihana Myllyharju tarjoaa muun muassa historiaa, kaunista luontoa ja upeita näkymiä. Vanha tuulimylly ja Suomen kaunein näkötorni, Kukkukivi, ovat ainutlaatuisia elementtejä reitillä. Uskomatonta, että aivan kaupungin keskustasta pääsee näin ihanan luonnon keskelle. Ei tämä paikka suotta ole monen paikallisen suosikki.
Pituus: 1,7 km
Aloituspaikka: Loviisan kirkon suihkulähde
Vaikeusaste: helppo
60.571933, 26.075128
Kallen kierros Liljendalissa on kaupunkireittejä pidempi. Yhdistelmä metsiä, soita ja kallioita tekevät reitistä monipuolisen ja mielenkiintoisen. Tenakallion kota on ihana paikka evästauolle, ja Taikarannan uimapaikalla kannattaa myös pysähtyä – varsinkin jos paikka ei ole ennestään tuttu.
Pituus: 11,5 km
Aloituspaikka: Kirkkotie
Vaikeusaste: keskivaativa
Patrik Hellsten har sin verkstad på Degerbygatan. Utrymmet är avlångt, 100 kvadratmeter stort.
Då han inte har hörselskydd lyssnar han på rytmmusik: jazz, funk och soul. Vänner tittar in under dagen, annars arbetar Patrik ensam. Det passar honom.
Här finns virke, virke, virke, verktyg, maskiner och kontor, berättar Patrik.
Verkstaden var ett tryckeri förut.
– Då jag såg utrymmet visste jag att det här blir bra. Sedan var det bara att fixa lite, måla väggar och tak, säger han.
Där tryckpressarna stod förut finns verkstadens maskiner, bland annat en datorstyrd CNC-fräs – ett slags 3D-printer för snickare. En maskin som kan fräsa ut komplicerade former effektivt, utan den skulle många jobb vara omöjliga. Han tycker om planeringsarbetet.
– Det är roligt att rita något på kvällen och komma till verkstaden på morgonen och sätta in filen i maskinen och ta en kaffe medan maskinen arbetar, säger han.
Patrik Hellsten är känd för sin skicklighet. Ett skickligt hantverk känner man enligt honom igen på bland annat proportioner och materialval.
– Det är det som till exempel gör en stol vacker och hållbar, säger han.
– Nytillverkning är min grej, mest är det beställningsjobb och speciallösningar, sånt som kunden inte får från butiken. Om kunden är nöjd med Ikea kan hon gå till Ikea. Det är inget fel på Ikea, säger han.
– Jag vill inte kalla mig traditionell snickare, eftersom det jag gör är bredare. Jag tillverkar saker av trä: möbler, kök, fönster, dörrar, grejor till industrin ibland. Vi har ganska lite hantverk i Finland, till exempel i Danmark
är hantverket på en helt annan nivå.
Patrik kallar sig hellre ”maker”. Han är inspirerad av den amerikanska makerrörelsen, med do-it -yourself-kulturen i centrum. Det handlar om att praktiskt förstå hur saker funkar och om viljan att få dem att funka bättre.
Det är glädjen av att tillverka saker som inspirerar honom – och sakers historia.
– Jag vill förstå varför saker är tillverkade på ett visst vis.
Att känna till stilhistoria och arkitektur är också viktigt för att guida kunden.
– Vi tittar på byggnaden, ofta är det ett gammalt hus. Jag föreslår saker utgående från kundens önskemål.
Det handlar om att få delar att passa in i helheten.
Yrket är något man lär sig. Det krävs ett intresse, försök och många misstag – att helt enkelt göra massor.
– Jag har alltid gjort något och alltid haft tillgång till en verkstad. Det krävs tålamod. Man får inte slänga sakerna i knuten. Man börjar bara om.
Mycket lärde han sig under tiden han jobbade som modellbyggare för en industriell formgivningsbyrå i Helsingfors.
– Man blir skickligare och förstår att förenkla. Man lär sig snabbare arbetssätt som fungerar lika bra. Tur att det finns Youtube. Jag har lärt mig mycket från Youtube.
Patrik är känd för sin noggrannhet och uppmärksamhet på detaljer. Man kan kalla honom pedantisk.
– Det kan gå till överdrift ibland. Noggrann heten kommer kanske från industriformgivningen, där alla små skråmor syntes på fotografierna. Det är ändå ingen vits att göra fönster och dörrar på den nivån. Men jag klarar helt enkelt inte av ”roiskande”. Jag kan inte göra saker som är ditåt. Det är roligare att göra noggrant än att hasta, säger han.
Endast
3 mån 48 €
3 månader endast 48 €
Papperstidningen
Tryckta tidningen tisdag & fredag
E-tidningen
Läs e-tidningen på dator
ÖN i HBL 365
Östnyland som e-tidning i mobilen och på surfplattan
ÖN Nyheter
Alla artiklar i nyhetsappen ÖN Nyheter
Premium
Alla artiklar på ostnyland.fi
Digitalt månadsbrev Nyheter & förmåner
Priset gäller privatpersoner som inte har en ikraftvarande prenumeration. Priset efter 3 månader 22,90 €/mån. Prenumerationen är fortlöpande och kampanjen är i kraft tillsvidare.
Saltfest är en ny själfull musikfestival i hjärtat av Lovisa och ordnas under första veckoslutet i augusti.
Måns 'DJ Bunuel' Strömberg är konstnärlig ledare för festivalen och det är han som kärleksfullt handplockat festivalartisterna.
– Saltfest 2023 är det första steget på en fantastisk resa som förhoppningsvis sträcker sig långt in i framtiden. Festivalens grundidé är en tidlös och gränslös kärlek till musiken. Jag har kvalitetsgranskat alla artister, säger DJ Bunuel.
Artistlistan är högintressant med heta indieband som Bad Sauna, Litku Klemetti, Pambikallio och Arppa. Havsmiljön är perfekt för att låta Bad Saunas 90-tals inspirerade gitarrvågor skölja över publikhavet.
Den tvärkonstnärliga festivalen är en mix av musik och urban kultur.
Festivalområdet utgörs av grusplanen mellan Saltbodan och Österstjernan-hallen. Det finns två scener: en större och en min-
Den urbana musikfestivalen
Saltfest lockar sommarens mest spännande artister till Skeppsbron. Festivalen ordnas för första gången i augusti med höga förväntningar.
dre, där sammanlagt tolv artister och band uppträder under veckoslutet.
Då det handlar om Saltbodan handlar det ofta om jazz. Enligt krögaren och Saltfest-visionären Timothy Kühn är jazzen själva hjärtat av restaurang Saltbodan, men under Saltfest är musikutbudet bredare, med bland annat fuzzrock, indie och country.
Festivalen öppnas ändå med en unik jazzkonsert i Lovisa kyrka med en av landets mest lysande saxofonister, Timo Lassy. Saltfest öppnar alltså med ett uruppförande av Timo Lassys verk ”Solo Experience” där fotokonstnären Niko Luoma skapat det visuella uttrycket.
Timothy Kühn är eldsjälen och initiativtagaren bakom Saltfest. Hans planer för den nya festivalen är ambitiösa – drömmen är en gränsöverskridande och folklig maritim musikfestival.
– Vi vill skapa något bestående, en festival som kan växa under de kommande åren, säger han.
Saltfest är en stor satsning, målet första året är 1 500 besökare från hela Finland.
Förutom de två scenerna ordnas det kvällsklubbar på Saltbodan.
– Det blir en megaversion av Saltbodan Radio, Balkan Fever-klubb och söndagsjazz i större format – gratis som alltid.
Under Saltfest kommer Skeppsbron att gunga. Förutom de nämnda artisterna uppträder åtminstone Olli Soikkeli, Maija Kauhanen, Jake & the Ramblin’ Blade, Hannibal & Hot Heroes, Anis Kiitu, Dalindeo och Kusinerna Riippa, Mirella Pendolin, Nieminen & Litmanen. Info Saltfest.fi, biljetter på biletti.fi
Aurinko paahtaa. Lihakset lämpenevät ja rentoutuvat. Rumpujen takana istuessa tuntuu, että kaikki on mahdollista – ja jazzissa kaikki on mahdollista. Yleisön kasvoilla hymyt loistavat korviin asti, jazzrumpali Thomas Törnroos kuvailee.
Tältä näyttää täydellinen, Thomas Törnroosin, Mr. Saltbodan Jazzin järjestämä jazzbrunssi Loviisan Laivasillalla.
Törnroosilla ja ravintola Saltbodanilla on pitkä yhteinen historia. Muusikko on esiintynyt Saltbodanilla vuodesta 1996. Suomessa hän on järjestänyt kaikkiaan yli 300 jazzklubia.
Jazzmusiikki koetaan usein vaikeaksi, hienostelijoille sopivaksi korkeakulttuuriksi, mutta Törnroosin mukaan jazz koskettaa kaikkia.
– Jazzin juuret ovat bluesissa, sen maanläheisempää musiikkia ei olekaan. Jazzissa tärkeintä on löytää oma äänensä ja kertoa omaa tarinaa. Don´t play music, play life, Törnroos sanoo.
Hän haluaa palauttaa jazzin ruohonjuuritasolle, kauas pukupakosta ja prameista konserttisaleista. Saltbodanin rennot keikat ovatkin vaikeiden, sisäänpäinkääntyneiden konserttien vastakohta.
– Tottakai on myös ryppyotsaisia muusikoita, jotka vievät jazzin matematiikkaluennon tasolle. Punaisia lankoja on silloin liian monta, eikä yleisö pysy perässä. Tätä voisi kutsua ongelmajazziksi. Soittajien keskittyessä ainoastaan musiikkiin yleisö suljetaan ulkopuolelle, mutta kun musiikkiin sisältyy elämää, se aukeaa kaikille.
Jazzin vyöry
Saltbodanin keikoilla yleisön ja muusikoiden välille syntyy ainutlaatuinen dyna-
• Muusikko ja rummunsoitonopettaja
• Kuvataiteilija ja kissafani
• Naimisissa, kolme aikuista lasta
Purjeveneet
Akeinuvat merellä, suolavesi pärskyy, koirat haukkuvat, maisema ja äänet sekoittuvat musiikkiin. Kyseessä voisi olla saaristolaisvalssi – mutta ei, tämä on jazzia.
miikka, jossa yleisö ja bändi innostavat toisiaan. Innostus luo uskomattoman lumipalloefektin keskellä kuuminta kesää: lumipallon luulisi sulavan, mutta se vain kasvaa.
– Jazzissa saa soittaa väärin, kunhan pelastaa tilanteen. Ei siis haittaa, vaikka menisi metsään! Formulakisatkin ovat tylsiä, jos autot ajavat peräkanaa. Parhaat tilanteen syntyvät, kun joku kurvaa vähän nurmikon kautta. Sellaista elämä on. Kaikki tekevät jatkuvasti virheitä, mutta yleensä jotenkin aina selvitään. Jazz on inhimillistä musiikkia, Törnroos kertoo.
Törnroosin mukaan moni pitää jazzista tietämättään, ja musiikista voi nauttia monin tavoin. Saltbodanillakin jotkut istuskelevat ravintolassa, toiset ulkona terassilla tai paviljongin penkeillä ja satunnaiset ohikulkijat pysähtyvät kuuntelemaan pyöriinsä nojaillen. Kaikki tyylit ovat sallittuja.
– Saltbodanin terassikeikoilla lava todella on 360 astetta ja yleisöltä saa välitöntä palautetta. Viihtyisissä sisätiloissa soittaessa tunnelma on erilainen, intiimimpi.
Terassilla tai sisätiloissa, jazz osuu suoraan yleisön sydämiin.
Musiikki veressä
– Musiikki on kiinnostanut minua aina, syntymästä lähtien – oikeastaan jo ennen syntymää. Raskaana ollessaan äidilläni oli tapana kuunnella musiikkia tiskatessa, ja hän kertoi tunteneensa vatsassaan, että innostuin. Jo vauvana minulla oli keittiössä oma laatikollinen kattiloita ja kansia, joista rakensin rumpusettejä.
Jazzrumpalin ura ei siis tullut suurena yllätyksenä.
Thomas Törnroos on varttunut vanhempiensa laajojen levykokoelmien parissa. Levyhyllyt sisälsivät kaikkea kantrista Michael Jacksoniin. Törnroos kertoo edelleen olevansa kaikkiruokainen musiikin suhteen. Hän myös soittaa kaikkea jazzista progeen.
– Diggaan kaikesta, kuuntelen musiikkia laajalti Björkista Rinneradioon. Musiikkimakuni on rajaton.
Silti nimenomaan jazz muutti kaiken ja avasi Törnroosin silmät ja korvat 15-vuotiaana. Paluuta ei ole ollut. Jazz on Törnroosille puhdasta iloa ja jatkuvaa tutkimusmatkailua uutta kohden, sillä koskaan ei
Formulakisatkin ovat tylsiä, jos autot ajavat peräkanaa. Parhaat
tilanteen syntyvät, kun joku kurvaa vähän nurmikon kautta.
oikeastaan soiteta samaa juttua kahdesti. Jazzissa improvisoidaan, sekoitetaan ja etsitään jotain uutta.
Thomas Törnroos nauttii pitkistä filosofisista kävelyretkistä, jolloin hän keskittyy itsekseen jazziin ja uuden löytämiseen.
– Mietin musiikkia ja annan ajatusten virrata, keskityn siihen mitä rakastan ja pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja laajakatseinen.
Törnroosin oivalluksia pääsee kuulemaan kesäsunnuntaisin Saltbodanilla. Keikat ovat rajattoman avoimia kaikille ja sisäänpääsy ilmainen.
– Matala kynnys on äärettömän tärkeä. Kuuntelemaan pääsee, vaikka olisi työtön tai koditon. Jazz kuuluu kaikille, Törnroos sanoo.
Solen lyser så man nästan blir stekt på kullerstenarna, alla muskler blir varma och avslappnade. Man kan göra vad som helst. Allt är möjligt i jazzen. Och de breda smilen går ända upp till öronen på publiken, säger Thomas Törnroos
Så ser alltså en perfekt jazzbrunsch på Saltbodan ut, enligt Mr. Saltbodan Jazz.
Thomas Törnroos och Saltbodan har en lång gemensam historia. Törnroos har uppträtt på Saltboden sedan år 1996, tack vare jazzentusiasterna Marja och Dierk Kühn. I Finland har han ordnat mer än 300 jazzklubbar.
Jazzmusiken upplevs ofta som svår och elitistisk – högkultur endast för finsmakare.
– Jazz kan beröra alla, även om man inte alls lyssnat på jazz förut. Jazzen härstammar från bluesen, det mest jordnära som finns. Det handlar om att hitta sin egen röst och berätta sin egen story. Don't play music, play life, säger Thomas Törnroos.
Han vill föra tillbaka jazzen till gräsrotsnivån, bort från kostymtvång och fina konsertsalar. De intima konserterna på Saltbodan är motsatsen till svåra spelningar där musikerna står vända mot varandra på scenen.
– Det finns musiker som är höga i korken med rynkor i pannan. De har för starka dogman och stänger ut för mycket. De snöar helt
Senkelt in sig. Det blir som att gå på en matematikföreläsning. Det finns för många röda trådar att följa och man fattar ingenting. Jag brukar kalla det problemjazz. Om man bara tänker på musiken stänger man ut lyssnaren, men om man sätter in något från livet så finns där något för alla, säger han.
På Saltbodan uppstår en intim dynamik mellan publiken och musikerna. Musikerna inspireras av publiken – musikerna ger mera, publiken ger mera. Det uppstår en fantastisk snöbollseffekt i den stekande sommarsolen –snöbollen borde smälta, men den bara växer.
– I jazzen gör det ingenting om du spelar åt skogen, det är helt okej, bara du kommer tillbaka med något nytt från skogen. Det får gå lite i diket, det fina är att rädda situationen. Det är samma sak med livet – man gör en massa misstag och tabbar, ändå klarar man sig. Jazzen är en mänsklig musik, säger Törnroos.
Enligt Törnroos finns det en stor jazzpublik som inte vet om att de är jazzpublik. Och det finns många sätt att njuta av musiken. Man kan sitta inne i restaurangen, ute på terrassen, en del sitter på bänkarna vid paviljongen och andra står lutade mot sina cyklar.
– Då man spelar ute på Saltbodan är scenen verkligen 360 grader, med mycket respons från publiken, man snackar och reflekterar. Då man spelar inomhus är det mysigt och intimt, säger Törnroos.
Musiken går rakt in i hjärtat på publiken.
Musiken i blodet
– Jag har varit intresserad av musik sedan jag föddes, egentligen redan innan jag föd-
Saltstänk blåser in från havet, hundar skäller, segelbåtar gungar i viken – landskapet och ljuden går in i musiken. Det är som en skärgårdsdans, men det är inte skärgårdsdans. Det är jazz.
des. Musiken har alltid funnits inbyggd i mig. Min mamma brukade skruva upp volymen då hon stod och diskade. Hon kände hur jag blev extra livfull i hennes mage, som baby hade jag en egen låda i köket med kastruller och slevar som jag byggde trummor av.
Det är alltså inte överraskande att han blev jazztrummis.
Thomas Törnroos växte upp med sina föräldrars skivsamlingar, med allt från country till Michael Jackson. Han har bevarat den breda musiksmaken och beskriver sig som en allätare. Han spelar allt från jazz till progressiv rock och lyssnar på många olika stilar.
– Jag diggar allt från Björk till Rinneradio. Det finns inga gränser för min musiksmak.
Men det var jazzen som i 15-års åldern öppnade hans ögon och öron fullständigt. I jazzen kommer glädjen och upptäckarpersonligheten fram, eftersom man egentligen aldrig spelar samma sak två gånger. Man blandar olika saker och vill ligga steget före, alltid hitta på något nytt.
Långa musikfilosofiska promenader är ett sätt för Thomas Törnroos att koncentrera sig på musiken och kanske hitta något nytt.
– Jag tänker på musiken, låter tankarna komma och förlängas, koncentrerar mig på det jag älskar. Jag försöker vara himla öppen och alltid titta brett.
Vad som är nytt får man uppleva på Saltbodans jazzkonserter. Tillställningarna är obegränsat öppna för publiken från nyfödda till 90-åringar och inträdet är alltid gratis.
– Man kan vara arbetslös eller bostadslös, den låga tröskeln är viktig, man får komma som man är. Jazzen ska vara tillgänglig för alla, säger Törnroos.
Emiliessä on sen avaamisesta lähtien ollut esillä mielenkiintoisia näyttelyitä, viimeisimpinä Karri Laitisen Aalto-aiheinen näyttely, ja Yasushi Koyama’s Faabeli – eläinveistoksia puusta ja keramiikasta.
Kesäkuussa luvassa on Sari Bremerin etsauksia ja Iina Heiskasen puupiirroksia, heinäkuussa Kristina Elon öljyvärimaalauksia ja elokuussa Udi Salmialan akvarellejä. Galleriasta voi ostaa postikortteja, printtejä, kirjoja ja kehystyspalveluja. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka suloisella Suolatorilla.
galleriemilie.fi, Galleri Emilie – Art & Shop Loviisa, galleriemilie. Mariankatu 2,vapaa pääsy!
Lurens sommarteater bjuder sommaren 2023 in till en efterlängtad pjäs för hela familjen – Aladdin och den underbara lampan.
Alladin är dramatiserad av Christian Lindroos, den regisseras av Ove Grundström och för scenografin står Mats Tuominen. I rollen som Aladdin får vi se Pontus Eriksson. Sultanen i pjäsen är Tom Pallas, NSU:s Årets veteran 2022, som berikat olika teaterscener i 40 år! En helt super show - rollsättning, musik, det visuellautlovar han!
Dramatiseringen har framgångsrikt uppförts på många yrkesteatrar runt om i
Finland. Ove debuterade själv på Lurensscenen 1965 som 9-åring – något som blev startskottet till en lång yrkeskarriär inom teatern.
I rollerna bland annat Kim Snygg, Tage Stam, Tage Fredriksson, Solveig Lindfors, Frej Lindfors, Magnus Engström, Michael Vuojärvi och Tor Schröder. Aladdin och den underbara lampan har premiär på Lurens sommarteater den 30 juni 2023 kl. 19.00.
SKAPA-kultursedeln ger 6-15-åriga barn och ungdomar möjlighet till en konsthobby för ett läsår utan deltagaravgift. Kultursedeln beviljas, efter godkänd SKAPAkultursedel-ansökan, till ett barn eller en ungdom, som inte har möjlighet till konsthobby p.g.a. främst ekonomiska hinder. Med SKAPA-kultursedeln får eleven en frielevsplats i valfritt konstämne
(bildkonst, dans, slöjd, musik, teater, ordkonst) inom grundläggande konstundervisning. Undervisningen förverkligas inom ramen för det utbud som de institut som verkar inom grundläggande konstundervisning i Lovisa erbjuder. Obs! Du behöver ansöka skilt om den egentliga elevplatsen vid konstinstituten. Konst är kul!
SKAPA on lasten ja nuorten tasa-arvon asialla.
Projektin kulttuuriseteli antaa 6–15-vuotiaille lapsille ja nuorille mahdollisuuden maksuttomaan taideharrastukseen yhdeksi lukuvuodeksi.
– Kulttuurisetelin voi saada jos lähettää meille hakemuksen ja perustelee, miksi lapselle tai nuorelle ei muuten ole mahdollista osallistua taideharrastukseen. Yleisin myöntöperuste on taloudellinen, kertoo kulttuurikylpykoordinaattori Johanna M. Lönnfors
SKAPA-kulttuuriseteli oikeuttaa valinnaisen taideaineen – kuvataide, käsityö, musiikki, sanataide, tanssi, teatteri – vapaaoppilaspaikkaan taiteen perusopetuksessa.
– Loviisassa on useita taiteen perusopetusta tarjoavia opistoja, kulttuuriseteli myönnetään harrastamiseen näissä oppilaitoksissa. Oppilaspaikka haetaan suoraan oppilaitoksesta, meiltä haetaan oppilaspaikan maksaminen.
Voi kuulostaa monimutkaiselta, sitä se ei kuitenkaan ole. Kulttuurikylpykoordinaattori auttaa tarvittaessa.
– Raha ei saisi olla lapsen tai nuoren taideharrastuksen esteenä, sillä se vain lisää ja jatkaa epätasa-arvoa. Kaikkien pitää saada kokea taideharrastuksen ilo, Johanna Lönnfors muistuttaa.
Lisätietoja / Mera info:
Johanna.M.Lönnfors
Kulturbadskoordinator - Kulttuurikylpykoordinaattori
040 6635732
ext-johanna.m.lonnfors@loviisa.fi
Maailmankuulu viulisti
Pekka Kuusisto toivoo, että pikkukaupungissa
kulttuuri tuotaisiin näkyväksi kaikille.
Kulttuurin merkitys
ihmisten hyvinvoinnille on tutkittu tosiasia, joten siihen kannattaa panostaa.
Pekka Kuusisto konsertoi paljon ulkomailla, joten myös hänen kuvionsa menivät uusiksi muutama vuosi sitten koronapandemian takia.
Työt loppuivat hyvin pitkäksi aikaa, vaikka lontoolainen manageri on muuten pitänyt Kuusiston kiireisenä. Itseään säästämättä, kuten Kuusisto sanoo. He suunnittelevat yhdessä millaiseen asemaan tähdätään, ja sitten sen eteen tehdään töitä.
– Korona muutti vuosiksi tilanteen, ja ihmettelen, miten alan toimijat pärjäsivät sen
PEKKA KUUSISTO
• Syntyi 7.10.1976 Espoossa
• Asuu Loviisassa
• Salainen pahe Marvel-elokuvat
• Lempiruoka tuore hapanjuurileipä
• Omituinen tapa viulun soittaminen
läpi. Moni ei pärjännytkään, Kuusisto pohtii. Huippuviulisti edustaa niin sanottua korkea kulttuuria, mutta korona laittoi kaikki esiintyvät taiteilijat ja koko kulttuuriväen saman tosiasian eteen. Miten paljon Suomessa arvostetaan kulttuuria? Moni laulaja, taiteilija, muusikko ja näyttelijä sai kuulla kehotuksen, että ”menkää oikeisiin töihin.”
– Olin minäkin mukana kulttuuriporukan järjestämässä mielenosoituksessa Eduskuntatalolla puolustamassa kulttuurialan oikeuksia korona-aikana, Kuusisto muistelee.
Hän tietää, että korkeakulttuuriin, kuten viulutaiteeseen lyödään helposti tietty elitismin leima. Kuusiston mielestä niin sanottu korkeakulttuuri kuuluu kuitenkin kaikille, kuten esimerkiksi hänen itsensäkin esittämä kansanmusiikki.
– Kaikkihan eivät voi pitää kaikesta, mutta pitäisi olla mahdollisuus kokea tarjontaa monipuolisesti. Mitä vähemmän karsinoi asioita ja ihmisiä, sitä laadukkaammaksi elämä muuttuu.
Eurolla neljä euroa
Kuusisto tuntee paljon suomalaisia kulttuurialan ihmisiä myös Loviisassa, jossa hän on asunut kymmenen vuotta. Viime syksynä hän piipahti tekemässä musiikkia loviisalaistuneen monitaiturin Esko Grundströmin kotistudiolla.
– Täällä asuu monia luovien alojen ihmisiä, Kuusisto sanoo.
Hän ei tarkoita vain musiikin saralla toimivia taiteilijoita, vaan myös muu kulttuuri on hänen mielestään Loviisassa vahvasti edustettuna.
Viime syksynä Kuusisto soitti hyväntekeväisyyskonsertin Loviisan kirkossa Tanssiopiston hyväksi. Huippuviulistin esitys kiinnosti loviisalaisia, ja rahaa saatiin kerätyksi.
– Jos Loviisa haluaa esittäytyä kulttuurikaupunkina, niin kyllähän laadukas ja toimiva tanssiopisto on yksi tärkeä pilari siinä, hän sanoo.
Kulttuurin merkitys ihmisten hyvinvoinnille on lukuisia kertoja todistettu tieteellisestikin. Jotenkin sitä ei vain tunnuta uskovan.
– Tutkimusten mukaan kulttuuriin sijoitettu raha tulee takaisin nelinkertaisena. Jos joku kertoisi meille, että euron sijoitus rahamarkkinoilla tuottaa neljä euroa, niin kukapa ei tarttuisi tilaisuuteen, Kuusisto kysyy.
Hän ei väitä, että olisi pelkästään kaupunkien vastuulla edistää asukkaiden hyvinvointia tuomalla kulttuuria enemmän esiin, mutta hän näkee, että asennemuutos olisi paikallaan.
Kuusisto on huomannut, että Loviisan kaupungin päättäjät eivät pidä kulttuuria niin suuressa arvossa kuin olisi mahdollista. Hän vertaa Loviisaa Porvooseen, joka on löytänyt gastronomian.
Porvooseen tullaan syömään kauempaakin. Loviisalla olisi paljon kulttuuritarjontaa.
– Ei ainakaan toistaiseksi näytä siltä, että Loviisan ruoria kääntelevät henkilöt ymmärtäisivät, miten paljon kaupungin asukkaissa on kulttuuripotentiaalia. Loviisa voisi nostaa esille sen, että kaupungissa on paljon luovia ja lahjakkaita ihmisiä. Se vaatii kuitenkin asennemuutosta, Kuusisto painottaa.
Lasten saattaminen kulttuurin tai ylipäätään harrastamisen pariin sälytetään luontevasti vanhempien kontolle. Kuusisto on itse lähtöisin kulttuurikodista, syntynyt keskelle musiikkia.
– Perheet ovat hyvin erilaisissa tilanteissa, joten ei voi sanoa mitään yleistävää siitä, miten lapset pitäisi tutustuttaa eri taidemuotoihin.
Yhden tärkeän pointin Kuusisto haluaa kuitenkin nostaa esiin. Jos kulttuuri on näkyvillä kaikille, se ohjaa automaattisesti eteenpäin ja vaikuttaa asenteisiin.
Jos ei näe erilaista kuvataidetta tai tanssia eikä kuule musiikkia, eivät lapset ja nuoret hakeudu niiden pariin.
– Silloin he eivät saa taiteen mahdollista-
mia elämyksiä. Pitäisi olla jotain näkyvää, johon samaistua, Kuusisto sanoo.
Hän ilahtuu kuullessaan, että Loviisan kaupunki on aloittanut hankkeen, jossa taidetta tuodaan ulos kaikkien nähtäväksi. Taideohjelman avulla pyritään löytämään uusia tapoja tuoda kulttuuria, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä osaksi loviisalaisten arkea.
– Toivottavasti se toteutuu! Se olisi signaali taiteen ja kulttuurin arvostuksesta.
Identiteetiltään hän toteaa olevansa pernajalainen. Maaseudun rauhaan on mukava tulla lukuisilta työkeikoilta ulkomailta. Silloin hän ei kaipaa metropolin sykettä.
– On kiva katsoa, kuinka merikotkat ovat palanneet Pernajanlahdelle. Siinä ne rauhallisesti loisivat ja käyvät talvella syömässä pilkkijöiden jäälle jättämät sintit. Pullakotkat seisovassa pöydässä!
Radio Queen Loviisan pe -
rustaja Fabio Putrino
muistelee hymyssä suin Italian-aikoja, jolloin hän pyöritti Roomassa radiota ja juonsi ohjelmia.
– Radioon sai soittaa, toivoa musiikkia tai vain jutella. Olihan se tavallaan surullistakin huomata, että Roomassa oli paljon yksinäisiä ihmisiä. Heille oli kuitenkin tärkeää, että oli joku, jonka kanssa puhua, Fabio muistelee radiouraansa suurkaupungissa.
Sitten mieleen juolahtaa erikoinen, vähän pelottavakin tapahtuma.
Radion studio sijaitsi kellarissa, jonne laskeuduttiin portaita pitkin. Ylhäällä olivat pienet ikkunat. Joku kuuntelija halusi kuulla tunnetun kauhuelokuvan musiikkia. Fabio teki työtä käskettyä.
– Yhtäkkiä, kesken kappaleen, joku alkoi jyskyttää ikkunaa. Se oli aika pelottava hetki!
-ohjelma jalkautuu
Asuntomessuvieraiden joukkoon.
Hän halusi kohdata kuuntelijansa, vaikka sitten radion kautta. Interaktiivista ohjelmaa hän juonsi yöaikaan, jolloin yökyöpelit, eritoten öiseen aikaan työskentelevät halusivat radion kautta kohdata ystävän. Vähän kuin Suomessa Pekka Saurin Yölinja-radio-ohjelma, jonne ihmiset saivat soittaa ja purkaa tuntojaan.
Myös Fabio kuunteli ihmisten tarinoita.
Vieraita piisaa
Radio Queenin studio Putrinojen talon takapihalla on sen sijaan viihtyisän kodikas. Akustiset levyt kuuluvat studion sisustukseen, kuten myös ”Wall of Fame”.
Valokuvien ja nimikirjoitusten perusteella radiossa on ollut monenlaisia vieraita. Pääosin loviisalaisia haastateltavia, kuten Beniamino Borghi, Kati KivilahtiFagerudd, Tarja Kupias ja Kristina Elo.
Vieraina on ollut myös bändejä ja artisteja Helsingistä ja muualta Suomesta. Fabio näyttää valokuvaa Ziggy Marleystä , Bob Marleyn pojasta.
– Ei hän tosin tänne tullut, mutta me menimme Tukholmaan, jossa hän esiintyi.
Kun Radio Queen Loviisa perustettiin vuonna 2014, musiikki oli rock-painotteista. Oli metalliakin, mutta ei raskaimmasta päästä.
Sittemmin musiikkilinjaus on laajentunut.
– Kuuntelijamme ovat ikäjakaumaltaan pääosin 30–60-vuotiaita. Jouluisin meillä toimii Radio Joulu. Silloin emme kuitenkaan soita joulumusiikkia, mutta liikumme enemmän mainstreamissa ja popissa, Fabio kertoo.
Loviisan omassa paikallisradiossa tehdään myös mainosvideoita, joita paikalliset yritykset voivat käyttää nettimainonnassaan. Ainakin Kultaliike Karvonen, Hilding Business Park ja Arton Rengas ovat tarttuneet tilaisuuteen. Toteuttajina ovat olleet ääniteknikkona Fabio itse ja hänen jälkikasvunsa. Jälki onkin tosi pro!
Alkuvuodesta studiossa on ollut myös mahdollista tehdä podcasteja, joten ajan hermolla ollaan! Kesälle on suunnitteilla vielä ihan uutta, nimittäin Kotiradio.
– Kun Asuntomessut käynnistyvät, on Kotiradio liikkeellä Loviisan alueella. Kysymme kävijöiltä, mitä mieltä he ovat kaupungista, ja juttelemme muutakin. Sellaista ”voice from the people” -lähetystä. Tähän tarvitsemme vielä sponsoreita kuluja kattamaan, Fabio toteaa.
”Voice from the people”
"Kysymme kävijöiltä, mitä mieltä he ovat kaupungista, ja juttelemme muutakin."
Ääni on aina koskettanut minua. Se on minulle ajatonta yhteyttä, kaiken kauneutta, elämän täyttä kokemista sekä täydellistä hiljaisuutta.
Ääni on hoitanut ja parantanut minua lapsesta asti. Ääni on ollut osa elämääni koko ajan, silloinkin kun olen ollut kykenemätön kuulemaan.
Ääni on luonut minulle taidon sekä hetkellisen elämän tarkoituksen, koulutuksen, ammatin ja identiteetin.
Olen pitänyt paljon ääntä, ollut paljon äänessä, ja syvällä siinä.
Elämän aikana äänen pitäminen on vaihtunut rakkauteen kuunnella hiljaisuuden ääntä, vaikenemisen sinfoniaa, suurinta sävellystä ja sen kauneinta sovitusta; Ääntä, johon instrumenttini on tänä päivänä ja tässä hetkessä virittynyt.
Tässä iässä ja tällä kapasiteetilla olen oppinut luottamaan omaan ääneeni, siihen joka mielen tekojen takaa hiljaa kuiskaa, siihen joka synnyttää musiikkini ja taiteeni, siihen joka saa minut jalat niskan takana tanssimaan ja siihen, joka tänä päivänä tässä ajassa luo tämän kertovan ääneni.
Ääniaaltoilija Riku Kantola on säveltäjä, multi-instrumentalisti, musiikin tuottaja ja esiintyvä taiteilija joka on toiminut yhteistyössä Suomen tunnetuimpien artistien kanssa samanaikaisesti tehden valtavirrasta poikkeavia taideprojekteja. Lisäksi hän auttaa ihmisiä löytämään heidän oman äänensä ja mielen rentouden uuden innovaationsa avulla yhdistäen modernin tieteen, joogan tieteen sekä taiteen holistiseksi ja rauhoittavaksi kokonaisuudeksi.
rikukantola.com
Tervetuloa
Keltaisen omakotitalon kuistilla Svenäsintiellä nukkuu joku. Vain pieni nenänpää on näkyvissä vällyjen seasta. Hän on loviisalaisen tanssitaiteilijan Susanna Karvisen ja muusikko–tuottajan Samuel Abaijonin vauva.
Tuleeko vauvasta isona muusikko vai tanssija? Tai ihan jotain muuta? Se jää nähtäväksi. Ainakin musiikki on tullut hänelle tutuksi syntymästä saakka, sillä musiikkia hän kuulee oikeastaan koko ajan.
– Rakastan musiikkia. Hengitän musiikkia, Samuel sanoo.
Myös Samuelin muusikkoisä Francisco Abaijon rakasti musiikkia. Kun Samuel oli 7-vuotias, isä laittoi hänet konservatorioon opiskelemaan pianonsoittoa. Klassista sen olla piti!
Seitsemän vuotta Samuel harjoitteli tunnollisesti, mutta sitten tuli stoppi. ”Hermoromahdus”, espanjalaislähtöinen Samuel hakee oikeaa sanaa.
– Ilmoitin isälleni, että haluan pelata pöytätennistä. Seuraavana päivänä isä myi pianon. Hän oli dramaattinen mies, Samuel muistelee.
Ei mennyt kuin pari vuotta, kun teini-ikäinen Samuel löysi tiensä takaisin musiikin polulle. Hän innostui vähän raskaammasta rokista, oppi kitaran- ja basson-soiton. Nykyään hän esiintyy neljän bändin kanssa Suomessa ja Saksassa se -
kä toimii DJ:nä Helsingin suosituissa ravintoloissa.
Isäkin on ilahtunut poikansa monipuolisesta musiikkiurasta.
– Hän käy keikoilla, valokuvaa ja nauttii niistä, Samuel kertoo.
Töitä kotona ja maailmalla
Samuel Abaijon on syntynyt Hämeenlinnassa espanjalaissuomalaiseen perheeseen. Hän oli vain yksivuotias, kun perhe muutti Pariisiin.
Sittemmin tie on kulkenut Tukholman ja Espanjan kautta takaisin Suomeen.
Viime vuoden elokuun lopulla Samuel ja Susanna muuttivat suloiseen taloonsa Loviisan Valkoon. Meri loistaa ikkunasta kauniille sisäterassille, ulkona rönsyää piha.
Viisikymppinen Samuel kertoo olleensa 45-vuotias, kun hän päätti että viiden vuoden päästä elämässä pitää tapahtua radikaali muutos.
– Lopulta kaikki tapahtui nopeasti. Tapasin Susannan kaksi ja puoli vuotta sitten, muutimme tänne ja nyt meillä on vauva.
Työt musiikin parissa ovat jatkuneet tiiviinä. Kotistudiossa voi tehdä musiikkia
mielin määrin toisten muusikoiden kanssa USA:ssa ja Euroopassa.
Musiikkia, mainoksia ja yhdessäoloa
Vuonna 2016 Samuel julkaisi ska-genreä edustavan singlen, jolla soittavat muusikkotutut maailman eri kolkista. Singlen A-puoli on englanniksi, B-puoli suomeksi.
– Nyt aion jatkaa musiikin tuottamista. Teen paljon DJ-keikkoja Helsingissä. Saksassa käyn The Valkyrians-bändin kanssa säännöllisesti esiintymässä. Soitan kolmessa muussakin bändissä. The Mike Bell Cartelissa, The Bunkersissa ja Dub Vallilassa, Samuel luettelee.
Tämän lisäksi hän tekee päivätyönään kolmena päivänä viikossa mainoksia, joista kahtena etänä kotona. Se tarkoittaa äänisuunnittelua, videoita ja animointia.
Samuelilla on myös oma ohjelma Ylellä. Lisäksi hän toimii Helsingin Cafe Ursulan ohjelmavastaavana. Jostain jää aikaa vielä pöytätenniksellekin.
– Käyn pelaamassa kerran viikossa Porvoossa. Jatkossa haluan kuitenkin olla mahdollisimman paljon kotona Susannan ja vauvan kanssa.
TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVA ARTO WIIKARILoviisassa on tänä kesänä
kahdet messut. Asuntomessut
7.7.-8.8. ja vielä
tuntemattomat, mutta yhtä tärkeät
Eläinten Asumismessut
30.6.-1.7.
Eläinten asumismessut on monitaiteinen, -kielinen ja -lajinen taidetapahtuma. Esillä on arkkitehtuuria, kuvataidetta, musiikkia, esitystaidetta, työpajoja, luentoja laajemmin kuin ihmisen näkökulmasta ajateltuna.
Loviisa Contemporary ry. on koko olemassaolonsa ajan käyttänyt kaupunkia ja sen tarjoamia lähiympäristöjä esitys- ja näyttelytilanaan. Tänä vuonna Loviisassa järjestetään Asuntomessut ja kaupungin itäranta on rakennettu uusiksi. Sinne on noussut uusille ihmisasukkaille taloja, teitä ja pihoja, ja alueen alkuperäinen eliökanta on joutunut osittain muuttamaan.
– Onneksi alueelle on myös tehty kaupunginpuutarhuri Mona Bäckmanin johdolla hieno uusi ekologinen puisto, lampi ja kaislikossa mutkitteleva pitkospuuverkosto, kertoo Kucku23 -taidefestivaalin toinen kuraattori, taiteilija Kati Rapia.
Loviisa Contemporary on mukana aktiivisesti kehittämässä kaupungin monimuotoista, ekologista, muutkin lajit huo-
mioivaa rakentamista ja yhteiseloa.
–Eläinten Asumismessut ujuttautuu ekologiseen puistoon ja muualle Loviisaan. Teoksiin, rakenteisiin ja ihmisten mieliin, kuvailee Kati Rapia Eläinten Asumismessuja.
Toisena kuraattorina toimii tanssija-koreografi Beniamino Borghi ja graafisena suunnittelijana Nils Qvis.
Ekologinen rakentaminen on luontokatoavaisessa maailmassa akuutti aihe. Se koskee kaikkia rakentajia, rakennuttajia, taiteilijoita, Asuntomessukävijöitä, kaupunkilaisia, maaseudulla asuvia, lapsia ja aikuisia, ihmisiä ja eläimiä - mukaan lukien erityisesti tulevaisuuden ihmiset ja eläimet.
– Taidetapahtuma sisältää vakavaa ja leikkisää puhetta, opetusta, toimintaa, musiikkia, elämyksiä ja tietysti taidetta riuskoin ekologisin ottein, Kati Rapia kuvailee.
Mukana mm. veistosmetsä, maatuvaa arkkitehtuuria, palkittua lyhytelokuvataidetta, lintumanifestointia, metsäkonsertti, linnunääni - ja karjankutsuhuutotyöpajat, ekologista arkkitehtuuria, hyödyllisiä luentoja, eläinpotretteja, luontosafariperformanssi, Eläinten kaupunki-haaste, muurahaisia ja paljon muuta! Iltaohjelmassa mm. piknik ja saunomista piilokojussa eli Sauna Obscurassa! Lisää ohjelmasta: www.loviisacontemporary.fi
Eläinten asumismessu-haaste: Haaste kaikille loviisalaisille! Tee oma hyönteishotelli, linnunpönttö, villin siilin asumus tai mitä keksitkään! Kerro siitä ja sen synnystä, ota kuva, ja lähetä se meille 15.6. mennessä.
Paras eläimen koti palkitaan 30.6. mitalilla ja 100 euron palkinnolla.
Perjantaina 30.6. on palkintojenjako Kino Marilynissä, jossa on muutakin mielenkiintoista ohjelmaa kuten luontoaiheisia työpajoja, luentoja, muurahaistietoiskua, ötökkäakatemiaa ja luontoaihenen lyhytelokuvanäytös.
Lauantaina 1.7. Ohjelmassa on mm. Safari Ehrensvärdinpolulla, tutustuminen taideteoksiin metsässä ja tanssiteoksia. Teokset Kuningattarenrannan ekologisessa puistossa (7.7.–6.8. Asuntomessujen pääsylipulla, sen jälkeen vapaa pääsy)
Tapahtuman järjestää nykytaideyhdistys
Loviisa Contemporary ry. Tukijat ja yhteistyökumppanit: Loviisan kaupunki, Taike, Svenska Kulturfonden, Loviisa
Camping, Cafe Saltbodan, Kino Marilyn Ohjelmamuutokset mahdollisia, ohjelma päivittyy loviisacontemporary.fi
Tunteella ja tyylillä saksofonia soittava ilmaisuvoimainen artisti astuu Loviisan kirkkoon uuden sooloprojektinsa kanssa. Loviisassa kuullaan kantaesitys Timon uudesta "solo experience" -teoksesta, jossa saksofonisti haastaa itsensä aivan uudella tavalla, laittaen peliin koko musiikillisen osaamisensa ja historiansa taiteilijana.
Kesän sielukkain festari!
Early bird hinnat 30.6. asti!
-
Timo Lassy Solo Experience, Loviisan kirkossa 20 €
1 päivä (pe tai la) 25 €
2 päivää (pe ja la) 45 €
Su ilmainen
Liput myy biletti.fi
Ohjelma 3.– 6. 8. 2023
-
TO 3.8.
Timo Lassy Solo Experience (Loviisan kirkossa)
PE 4.8. Pambikallio
Bad Sanua
Mirella Pendolin
Olli Soikkeli & Cesar Garabini
Nieminen & Litmanen
Arppa
Balkan Fever
LA 5.8.
Maija Kauhanen
Hannibal & Hot Heros
Anis Kiitu
Dalindeo
Kusinerna Riippa
Litku Klemetti
Saltbodan Radio
Timo
voi hyvällä syyllä kutsua maamme valovoimaisimmaksi jazzartistiksi.
Timo Lassy saksofoni
Niko Luoma valokuvat, visuaalinen ilme
Teemu Nurmelin valot ja visuaalit
Torstaina 3.8.2023
Loviisan kirkko
Liput Biletti.fi, lisätietoa saltfest.fi
SU 6.8.
Soul & Jazz Time Out (Sunday Jazz Jamboree)
info → saltfest.fi
Att promenera utan mål, flanera planlöst längs stigarna och bara observera världen utan att göra något speciellt.
Det kan sätta den kreativa processen i kokning för Nils Qvis, som berättar att han är intresserad av allt som finns i världen.
Nils Qvis är illustratör, grafisk designer och serietecknare. Han gör illustrationer, serier, animation och spel. Han älskar att jobba med papper och penna. Det finns något rått och ursprungligt i det. Med papper och penna har han utvecklat en personlig stil där även misstagen får synas.
– Med skissboken i högsta hugg tar jag vilken som helst penna som finns i närheten och drar ett streck eller börjar skriva något. Jag improviserar mycket, tittar på strecket, undersöker vad det har för form. Mycket är spontant eller undermedvetet.
Ofta kräver uppdragen efterbehandling med dator, men det är viktigt att utgå från en teckning.
– Jag tycker om blandtekniken, att teckna för hand, behandla med dator.
Och Sågudden är förvildad på ett väldigt ovanligt sätt, mycket ogräs och buskar med väldigt få träd.
Åsen är också fin, men det är mera basic tallskog. Ofta kan ljuset där vara väldigt intressant, fortsätter han.
Utsikt mot världen
Nils Qvis jobbar hemma i sitt arbetsrum med pennor, papper, dator och printer.
• Ålder: 31
• Familj: Fru, ett barn, två kaniner
• Nils Qvis samlar, av någon för länge sedan glömd anledning, på konstiga bandnamn och har en lista på 105 bandnamn.
Nils Qvis har alltid tyckt om att teckna, under skoltiden var tecknandet ett sätt att sysselsätta sig, ett tvångsmässigt sätt att hålla sig vaken under lektionerna.
Konsten har alltid funnits i mitt liv. Att teckna med penna har blivit min stil. Jag får mycket inspiration av naturen. Jag ritar mycket djur och växtlighet, säger han.
Speciellt strandpromenaden ut mot Tullbron och Sågudden är inspirerande.
Jag tycker om att gå där. Det händer så mycket och landskapet förändras hela tiden. Då vattnet sjunker ser man hela havsbottnen. Det finns så mycket djurliv, alla slags fåglar, vassrör sticker upp.
– Jag kan arbeta på de flesta ställen med ett bord och lagom mycket tystnad. Det är bra om det finns något intressant att se på, ett fönster med något slags utsikt. I arbetsrummet hemma har jag små dekorationer på väggarna, och en blomma. Jag har också olika instrument som jag kan spela på då jag behöver en paus. En soffa eller fåtölj skulle vara bra, men det har jag inte, säger han.
Nils Qvis är född och uppvuxen i Jakobstad. Han har studerat i Helsingfors. Men för två år sedan, mitt under pandemin fick hans fru jobb i Lovisa och paret flyttade till Saltbodtorget. Innan flytten till Lovisa hade han besökt staden en gång.
Nils Qvis upplever att Lovisa är öppet och vänligt och att jantelagen – det vill säga att man inte ska sticka upp och tro att man är bättre än andra på något sätt – inte är så hård som i Österbotten. Men ändå kan det vara svårt att närma sig människor. De flesta Nils umgås med är också inflyttade någonstans ifrån och det finns en fin gemenskap.
– För mig spelar det ingen roll var jag bor. Jag kan jobba var som helst. Men Lovisa har gjort ett väldigt bra intryck. Speciellt gamla stan med gamla trähus, sånt diggar jag väldigt hårt. Det är den bästa kulturmiljön Finland har att erbjuda, säger han.
Men kanske det ändå har en betydelse, var man bor, om man tänker på inspiration. Huvudet måste vara fräscht för att göra mitt jobb. Det här är en inspirerande miljö. Det är så nära till naturen, fortsätter han.
De gamla tätbebyggda hamnkvarteren i Valkom fascinerar honom också, med sin atmosfär av sjömansromantik från en svunnen tid.
Nu har Nils ett litet barn som han sköter om under dagarna då frun jobbar. Familjen har flyttat från Saltbodtorget och köpt ett eget hus intill den vackra gamla gravgården.
– Det var tur. Vi hade tittat på hus i trakten, men börjat ge upp hoppet på att hitta något i stan. Sedan hittade vi det här huset, som är lite som en stuga. Nya hus är ofta så otroligt stora. Det här är perfekt, lagom litet, med både veranda och balkong. På gården växer det allt möjligt. Och ett gammalt trähus, dessutom. Det gillar jag.
Ur rätt perspektiv har familjen till och med havsutsikt. Dessutom finns det ett rum med kaninanpassad inredning för Horror och Terror, familjens kaniner. Perfekt, alltså.
Just nu jobbar han med serier. Framtidsdrömmen är att färdigställa en serieföljetong som handlar om rymden, världens uppkomst, astronomi, kosmologi och metafysik
– Det skulle vara fint att få publicera den i en dagstidning, säger han.
Nils Qvis har alltid tyckt om att teckna, under skoltiden var tecknandet ett sätt att sysselsätta sig, ett tvångsmässigt sätt att hålla sig vaken under lektionerna.
Pikkukaupungin pruuvissa maisteltiin hard seltzereitä eli terästettyjä makuvissyjä, jotka ovat olleet viime vuosina kovassa suosiossa raikkautensa ja sokerittomuutensa ansiosta.
Kesäiseen pruuviin saapuivat tällä kertaa maistelemaan ystävykset Anna , Teemu , Iida ja Marie – kiitos heille! Tavalliseen tapaan juomia maisteltiin sokkona niin, että jokaista kuutta juomaa maisteltiin yksitellen, ja lopuksi niitä vertailtiin keskenään.
Ensimmäisenä laseihin kaadettiin Olvin mansikka-raparperia (4,5 %). Heti kättelyssä Teemun suusta kuului ”maistuu metsämansikkavissyltä”. Marie kuvaili tuoksua mansikkaiseksi ja makeahkoksi.
Iida tuumaili, että tätä juomaa nauttisi mielellään kuumana kesäpäivänä terassilla. Samalla hän arvuutteli, että nyt saattai-
si olla kyseessä oma suosikki entuudestaan, sillä juoma maistui tutulta.
– Tämä on kyllä todella kiva kesäjuoma. Maut tulevat selvästi läpi ja happojakin on juuri sopivasti, Anna lisäsi.
Juomasta jäi kiva fiilis kaikille, joten maistelu alkoi siinä mielessä mallikkaasti.
Toisena juomana oli Sunrise mango (4,7 %). Hyvin alkanut pruuvi sai uuden käänteen, kun raatilaiset pääsivät juoman makuun.
– Tuoksu ja maku eivät kohtaa, mutta helppo juoma tämä silti on, Iida totesi.
Monesta suusta kuuluivat sanat “terveelli-
Nam, tämä on makeaa! Tähän asti maistelluista paras!
sen makuinen” ja “yrttinen”.
– Tämä on suoraan sanoen pahaa. Mukana on jokin maku, jota en tunnista. Tosi vahva jälkimaku, joka ei miellytä. Tulee mieleen mangopiltti, jota on lantrattu vedellä, Anna tuumi.
Marie maistoi vielä toisenkin kerran, mutta ei juoma vieläkään maistunut hyvältä.
– Tässä on vahva hedelmäinen tuoksu, mutta maku ei kohtaa sen kanssa.
Teemu oli samoilla linjoilla muiden raatilaisten kanssa.
– Tämä on susi lampaan vaatteissa, hän kiteytti.
Yrttimäisestä juomasta toivuttua siirryttiin kolmanteen juomaan, joka oli Pyynikin Brewing Companyn puolukka (5,0 %). Jos äsken kuvailtiin kilpaa, miltä juoma maistui, tässä vaiheessa raatilaiset olivat yllättävän hiljaa.
– En saa tästä oikein mitään irti. Tämä on hapokas ja kirpsakka, mutta tuoksua ei oikeastaan ole, Marie sanoi.
Annan mieleen tuli maustamaton kivennäisvesi.
– En ostaisi tätä, maku puuttuu.
– Saisi kyllä olla enemmän makua, Iida komppasi.
Yleiskuva juomasta jäi väljähtäneeksi ja jotenkin mitäänsanomattomaksi.
– Maku ei sinänsä ole paha, mutta tuoksun perusteella en ostaisi – jossain vaiheessa haisi jopa ummehtuneelta, Teemu pohti.
Neljäntenä lasit täyttyivät Sayn appelsiini-guaranasta (4,0 %). Tuoksua ja makua kehuttiin vuolaasti.
– Nam, tämä on makeaa! Tähän asti maistelluista paras, tuoksuukin aivan ihanalta, Anna tuumi.
Tuoksua pohdittaessa Marielle tu-
li mieleen nostalginen Hubbabubbapurukumi, johon muutkin raatilaiset samaistuivat.
– Tästä tulee tikkarin tai karkin maku suuhun. Todella positiivinen yllätys, ja uppoaa helposti, Teemu lisäsi.
– Ihana tuoksu. On kiva, että nämä ovat tosi erilaisia mauiltaan! Tämäkin on tosi kesäinen, Iida kehui.
Seuraavaksi testattiin jälleen Sunrise seltzeriä (4,7 %) – tällä kertaa makuna oli lime-sitruuna. Seltzeriä raati kuvaili kivan sitruksiseksi, pirteäksi ja raikkaaksi.
– Sprite. Se tästä tulee mieleen. Maistuu kyllä hyvältä, Teemu totesi heti.
– Sprite on makea, tämä ei niinkään. Mutta tuoksu ja maku kohtaavat, Marie kommentoi.
Juomaa maistellessaan Anna mietti sitä, miten vähän seltzereissä maistuu alkoholi.
– Se on kyllä ihme, kun näissä ei ole mitään vahvaa makua, joka peittäisi alkoholin, Iida lisäsi.
Kaikki voisivat ostaa juomaa uudelleen, mutta varsinaisia riemunkiljahduksia se ei kuitenkaan herättänyt raatilaisissa. Anna ehdotti lopuksi, että juoma voisi olla vielä parempaa ehostettuna esimerkiksi hedelmillä.
Viimeinen juoma tällä kertaa oli Nålla Kova Soodan karpalo (4,0 %). Alun epäröinnin jälkeen juoma alkoi maistua yhdelle jos toiselle.
– Ehkä ensimmäisellä huikalla ei niin hyvää, mutta paranee maistellessa. Todella vaikea arvioida, Teemu pohti.
Haasteeksi pruuvissa muodostui tuoksujen tunnistaminen. Joidenkin juomien tuoksu tulee
teemu: ”Tämä on susi lampaan vaatteissa.”
Anna: ” En ostaisi tätä, maku puuttuu."
Tosi vahva jälkimaku, joka ei miellytä. Tulee mieleen mangopiltti, jota on lantrattu vedellä.
vahvasti läpi, kun taas toisista tuoksua saa hakemalla hakea.
– Yritän saada tuoksun sanoiksi päässäni. Ehkä jokin kukkainen, Marie mietti.
– Minulle tulee mieleen persikka tai vastaava. Maku on tosin laimea, eikä sitä hevin tunnista. Tämä on ihan ok, mutta ei nouse suosikiksi, Anna pohti.
Iidan mieleen tuli, että kaverit voisi kutsua kylään, ja kylmiöt voisi täyttää tällä.
Tiukka kärkikamppailu ja selkeä inhokki
Pruuvin päätteeksi tölkit paljastettiin raatilaisille. Yllättävin oli juoma numero neljä, joka etiketin perusteella ei vastannut raatilaisten kuvitelmia.
– En todellakaan odottanut, että tämä olisi appelsiini-guarana. Maistatteko muka appelsiinin, nyt kun olette nähneet etiketin, Anna heitti kysymyksen ilmoille.
– Tämä oli kyllä yllättävä. Ostaisin ehdottomasti, ja taidan kokeilla myös muita saman brändin makuja, Iida totesi.
Eniten pisteitä sai pruuvin ensimmäinen juoma, Olvin mansikka-raparperi, mut-
ta Sayn appelsiini-guarana pysyi aivan kannoilla.
Vaikka raati ei ollut yksimielinen suosikkijuomasta, inhokki löytyi jo ensi maistelulla. Sunrisen mango herätti niin paljon kommentteja, että ei jäänyt epäselväksi, mikä
pruuvin juomista jäisi kaupan hyllylle. Tuoksu voi siis huijata – maku voi olla tyystin erilainen. Ennen kaikkea kiitosta sai juomien raikkaus, sokerittomuus ja helppous. Kauniina kesäpäivänä näitä nauttisi yhden jos toisenkin.
Marie: ”Yritän saada tuoksun sanoiksi päässäni.”
Iida: ”Tuoksu ja maku eivät kohtaa, mutta helppo juoma tämä silti on."
Mira Teperi-Raitis herää joka arkiaamu 5.30 ja pulahtaa mereen yhdessä miehensä kanssa. Se käy helposti läpi vuoden, sillä perhe asuu lähellä Plagenin uimarantaa.
Uinnin jälkeen Mira ajaa Huutjärvelle, jossa hän työskentelee erityisluokanopettajana. Työpäivät ovat hektisiä, ja tauot hän viettää oppilaittensa kanssa. Työpäivän jälkeen “takki on tyhjä”.
– Erityisopen työssä on paljon kaiken laista muuta kuin lasten opettamista, vaikka lasten kuuluisi olla pääosas sa. On palavereita, tiimikokouksia, Wilma-viestintää, raporttien kirjoittamista ja konfliktien selvittämisiä. Työ on kuormittavaa, vaikka minulla on hyvä tiimi, Mira kuvailee.
Omat kädet työvälineinä
Nyt hän on hiljalleen vaihtamassa alaa ekokosmetologiksi. Työssä on rauhallista, ja äänimaailmaankin kuuluu vain rauhoittavaa musiikkia.
Ekokosmetologin työssä työvälineinä ovat omat kädet ja eko logiset tuotteet. Mira ottaa asiakkaita vastaan ekokampaamo Monaturessa so pimuksen mukaan. Hoitopäivän jälkeenkin voi väsyttää, mutta eri tavalla.
– Se on sellaista rentoa ja positiivista väsymystä. Annettavaa jää vielä perheellekin.
Miralla on taustalla diplomikosmetologin ja hoitoalan koulutus, mutta hän on työskennellyt koulumaailmassa viimeiset 12 vuotta. Kun hän kävi Monaturessa asiakkaana, alkoi viritä keskustelu ekokampaaja Mona Metherin kanssa siitä, tarvittaisiinko Loviisaan ekokosmetologia.
– Huomasin, että vuosien varrella ekokosmetologia oli alkanut kiinnostaa ihmisiä aivan eri tavalla kuin aiemmin. Viime syksynä
Sarjassamme kerromme loviisalaisista ammatinvaihtajista.
Oletko sinä vaihtanut ammattia ja haluaisit kertoa kokemuksistasi? Ole yhteydessä toimitus@pikkukaupunki.fi
Mira
Teperi-Raitis aikoo vaihtaa alaa erityisopettajasta ekokosmetologiksi.
päivitin kosmetologin tutkintoni, ja siirtymä hoitoalalle on nyt toteutumassa, Mira toteaa. Miten ekokosmetologi eroaa kosmetologista? No, ainakin hän käyttää työssään vain käsiään, ei siis lainkaan sähköisiä laitteita.
– En tee esimerkiksi rakennekynsiä tai irtoripsiä. Niille on omat tekijänsä.
Savea Sisiliasta
Hänen käyttämänsä ihonhoitotuotteet ja eteeriset öljyt ovat luonnollisesti ekologisia. Oikeastaan ihan kaikki on ekologista alkaen pyyhkeistä, pesulapuista ja vanupuikoista. Mira kertoo rakastuneensa Sisiliaan, jossa perhe on matkustellut.
– Sisiliassa on jotain, mikä koskettaa minua. Meri, tulivuori ja kulttuuri.
Hänen käyttämänsä luonnonkosmetiikkasarja onkin lähtöisin syvältä Sisilian maaperästä, jossa Etna-tulivuori ravitsee maata. Tuotteet perustuvat vihreään saveen.
Miran hoitolassa saa myös intialaista päähierontaa sekä käsija jalkahierontaa. Hänelle on tärkeää, että asiakas voi rentoutua ja nauttia hoidosta. Kun hän hoitaa ihoa ja päänahkaa, hän hoitaa samalla koko kehoa ja mieltä.
– Toivon, että asiakas pystyy rentoutumaan, ja vain antautuu siihen hetkeen, Mira sanoo.
Jotta voi jakaa hyvää oloa toiselle, on itse voitava hyvin. Kiire ja negatiivisuus tarttuvat helposti hoidosta nauttimaan tulleeseen asiakkaaseen. Siksi Mira on oppinut kuuntelemaan ja hoitamaan itseään.
– Jos en huolehdi itsestäni, en voi huolehtia muista. En ota asiakkaita peräperää, vaan annan itselleni hetken ennen uuden asiakkaan vastaanottamista. Hyvä hoitosuhde on kuin tanssi. Molempien osa on tärkeä, Mira vertaa.
Ekokosmetologin työssä työvälineinä ovat omat kädet ja ekologiset tuotteet.
KESÄKUU
Maanantai 18.00–19.30
Keskiviikko 08.30–09.30
Torstaisin 18.00–19.30
HEINÄKUU
Tiistai 08.30–09.30
Keskiviikko 18.30–20.00
Lauantai 09.00–10.00
ELOKUU 18.8. ASTI
Maanantai 18.00–19.30
Keskiviikko 08.30–09.30
Torstaisin 18.00–19.30
Seuraa YogaLoviisa FB-ryhmää ajankohtaisista muutoksista ja ylimääräisistä tunneista.
Sekä kesän että syksyn viikonlopun tunnit (pe, la & su) vaihtelevat ja niistä ilmoitetaan erikseen omissa kanavissamme. Maksuvälineinä käyvät opettajasta riippuen MobilePay, käteinen, Smartum-setelit ja SmartumPay, E-passi, Edenred ja Tyky+
Ti 17.45–18.45 Heartful Hatha, alkeiskurssi | UUSI, muista ilmoittautua
Ke 18.15–19.30 Heartful Hatha, jatko | WALK-IN
Ma 16.30-17.30 Pienryhmä | KURSSI, muista ilmoittautua
to 8.6. klo 17–19, pe 9.6. klo 17–19, la 10.6. klo 10–12
Joogan tiiviskurssi sinulle, joka haluat osallistua kesän joogatunneille, mutta et ole pitään aikaan tai ikinä joogannut. Ilmoittaudu mukaan 7.6. mennessä jaana@yogaloviisa.fi
To 17.00–17.50 Pilates, jatko | KURSSI, muista ilmoittautua
To 18.00–19.00 Flow Yoga, jatko | WALK-IN
Varmista paikkasi kursseille ajoissa, ja ilmoittaudu jo mukaan! Lisätietoa yogaloviisa.fi -sivustolta.
to 24.8. & pe 25.8. ja to 31.8. & pe 1.9. 2 x 90 minuuttia ja 2 x 60 minuuttia. Johdanto pilatekseen, jotta voit osallistua syksyn pilates jatkokurssille. Käymme läpi keskeiset asiat vähän pikakelauksella, mutta niin että välissä on viikko omaksua asioita ja harjoitella myös omaehtoisesti.
Varmista paikkasi kursseille ajoissa, ja ilmoittaudu jo mukaan paivi@yogaloviisa.fi.
Lisätietoa yogaloviisa.fi -sivustolta.
Klassisten saunan sisäpihan
suojassa on hyvä kokoontua
nauttimaan loppukesän kuumana
hehkuvasta illasta pitkän pöydän
ääreen. Tarvitset vain hyviä
ystäviä, helppoa ja herkullista
ruokaa, kokeellisia drinkkejä ja tietysti tunnelmaan sopivaa musiikkia!
*klassiset veneet, laivasilta
Herkullisen helppo marinoitu punasipuli syntyy kätevästi, ja voit tehdä kerralla isommankin annoksen, sillä marinoitu sipuli
säilyy hyvin.
• 2 punasipulia ohuiksi siivuiksi leikattuna
• ½ dl punaviinietikkaa
tai sitruunan mehua
• 2 rkl sokeria
• mustapippuria
• ½ tl suolaa
• 1 dl rypsi- tai oliiviöljyä Sekoita ja anna maustua tunti.
Chilimargarita on yhtäaikaa kevyt ja tuju drinkki. Saatko sen irvistämättä alas?
Paahda isolla pellillä kukkakaalia, kikherneitä, valkosipulilohkoja ja paprikaa. Mausta sitruunalla, yrteillä ja curryllä, ja muilla haluamillasi mausteilla tai vaikka lorauksella kookoskermaa. Asettele pienempiin tarjoilukulhoihin.
Minitortillat ovat täydellinen seurusteluruoka, sillä ne ovat vaivattomia ja täytteissä voi käyttää mielikuvitusta!
Klassisten Veneiden perinteinen sauna suola-aitassa on ihana piilokeidas keskellä Laivasiltaa, katseilta suojassa. Saunan suojaisalla takapihalla voi isompikin porukka grillailla ja chillailla ja viettää päivää tai iltaa. Sauna varataan Café Saltbodanista numero 041 314 7569.
HINNAT: 2 tuntia 15e/hlö, 6 tuntia 150e +10e/hlö. Alle 12-vuotiaat lapset ilmaiseksi. Puut sisältyvät hintaan!
If you can't stand the heat, get out of the kitchen! Tuju chili saattaa vähän potkaista ja kieltä on hyvä tuuletella....
Aidot, marjaisat herkut valmistetaan käsityönä Strömforsin ruukissa. Piian Herkut Cafe palvelee kesäisin.
Ahlströmintie 1 piianherkutcafe piian herkut
Ihastuttava kädentaito- ja herkkupuoti. Piian Herkkujen tuotteet, kaikkea kivaa kotiin ja lahjaksi ympäri vuoden.
vuoden
Ruukintie 11 Ruotsinpyhtää alatallipuoti
Ruukintie
Strömfors Bed & Bistro sijaitsee keskellä idyllistä ruukkikylää. Hotelli tarjoaa kiireettömän majoituspaikan tilavissa huoneissa ympäri vuoden.
Ravintola palvelee kesällä joka päivä ja talvella tilauksesta. Tarjoamme bistron hengessä huolella tehtyä, mutkatonta lähiruokaa. Tunnelmallisessa kartanossa voitte järjestää myös pienet ja suuret kokoukset tai yksityistilaisuudet.
LOVIISAN UUSI APTEEKKI palvelee sinua S-marketin yhteydessä.
Esteetön kulku avariin tiloihimme.
Apteekkari Mikko Tainio miehistöineen toivottaa sinut tervetulleeksi!
NYA APOTEKET I LOVISA betjänar dig i S-markets lokaliteter. Tillgänglig passage till vårt rymliga apotek.
Apotekare Mikko Tainio med besättning önskar dig hjärtligt välkommen!
Neuvomme molemmilla kotimaisilla kielilla! Vi ger rad pa bada inhemska spraken!
Kuningattarenkatu 15
07900 Loviisa
P. 019-531275
Ma-Pe 8.30-19.00
La 9.00-16.00
Su 11.00-15.00
1 3 € 1 3 €
(norm 15,55 €)
Kaikille avoin ja ilmainen kesäelämys – tutustu tienoon kirkkoihin! Historian ja hiljentymisen lisäksi tarjolla opastusta ja tapahtumia; kuvataidetta, urkuvartteja, konsertteja ja kahvia! Tapahtumatiedot ja osoitteet: www.agricolanseurakunta.fi/tapahtumat
Kirkot auki kesällä 2023
12.6.-6.8.2023
Loviisan kirkko ti-su klo 10-17, opas paikalla
Pernajan kirkko on suljettu koko kesän palovahinkojen vuoksi.
Ruotsinpyhtään kirkko ti-su klo 10-17, opas paikalla
Lapinjärven kirkko keskiviikkoisin klo 13-15
Liljendalin kirkko torstaisin klo 13-15
Huom - juhannusaattona pe 23.6 kirkot eivät avoinna
Tervetuloa tutustumaan!
Gratis sommarupplevelser för alla – bekanta dig med kyrkorna i Lovisanejden! Utöver lokalhistoria, guidning och chans till en tyst stund bjuds det också på bl.a.; bildkonst, orgelkvarter, konserter och kaffe! Om evenemang och adresser, se närmare: www.agricolaforsamling.fi/evenemang
Kyrkorna öppna sommaren 2023
12.6-6.8.2023
Lovisa kyrka ti-sö kl. 10-17, guide i kyrkan
Pernå kyrka är stängd under sommaren p.g.a. brandskador.
Strömfors kyrka ti-sö kl. 10-17, guide i kyrkan
Lappträsk kyrka onsdagar kl. 13-15
Liljendal kyrka torsdagar kl. 13-15
Obs - midsommarafton fre 23.6 är kyrkorna stängda
Varmt välkommen!
Rautakauppaa tsaaRi Nikolai ii ajalta alkaeN EST 1897
www.pwrk.fi
Asentajantie 8 | Porvoo | puh. 040 707 4753
Secondhand aarteita naisille & lapsille
Uusia ihanuuksia, leluja, asusteita, sisustusta ym. (mm. Maileg, Handed by, Majas Cottage)
Aleksanterinkatu 4, Loviisa | ti-pe klo 10-17 | la 10-14 | www.mias.fi
Terveyttä ja hyvinvointia ihmisille ja koirille
loviisanosteopatia fi | 045 6755043
Janin autopesu
puh. 0500 137 458
25 vuoden kokemus Hinnat alk. 25 €
Purokatu 3, Loviisa (Porvoon Autotarvike)
Voit nyt tuoda itsepalveluna kaikkia niitä jätteitä, joita jäteasemalla muutenkin vastaanotetaan.
Nu kan du avända självbetjäningen för allt det avfall som också i övrigt tas emot på avfallsstationen.
Käytä itsepalvelua osoitteessa: rosknroll. materialport.com
Använd självbetjäningen på adressen: rosknroll. materialport.com
Loviisan jäteasema
ma, ke, pe 11–18
1.4.–31.10.
ma, ke, pe 11–18 ja la 9–14
Itsepalvelu
1.4.–31.10.
ma–su 8–20 ei juhlapyhinä
Lovisa avfallssta�on
mån, ons, fre 11–18
1.4–31.10.
mån, ons, fre 11–18
och lör 9–14
Självbetjäning
1.4–31.10.
mån-sön 8–20
ej allmänna helgdagar
• Asuntojen ja toimitilojen vuokrausta
• Uthyrning av bostäder och lokaler
Oy LAGERHOLM INVEST Ab
puh./tel 050 2411
robert.lagerholm@lagerholm.fi
Tilaa tai nouda multaa edullisesti: metsapirtinmulta.fi
valmistaa Metsäpirtin multatuotteet
KAUPPAKESKUS PASAATI
Meille Pasaatiin on helppo saapua, ja meillä on myös helppo viihtyä.
Saman katon alta löydät yli 65 liikettä ja palvelua.
Tilava Toriparkki sijaitsee kauppakeskuksen yhteydessä – parkkihallissa myös latauspisteet sähköautoille!
Yli 10 kahvilaa ja ravintolaa tarjoavat herkullisen tauon.
Leikkipaikka ja lastenhoitohuone varmistavat pikkuväelle mukavan vierailun.
Kauppakeskus on esteetön.
pasaati.fi
Keskuskatu 10, 48100 Kotka
Avoinna: ma–pe 7–21, la 7–18, su 12–18
(Osalla liikkeistä lyhyemmät aukioloajat)
MEILTÄ LÖYDÄT MYÖS MUUT TÄRPIT
kesämatkan tueksi:
OTTO-AUTOMAATIT, APTEEKIN, AUTOPESUN JA ILMAISET ASIAKAS-WC:T!
Pasaatissa tapahtuu läpi vuoden! Seuraa somessa Loval Oy on yksi Euroopan johtavista lämmityselementtien ja -ratkaisujen valmistajista
HAE MUKAAN KASVAVAAN JOUKKOOMME
Ota yhteyttä: www.loval.fi/fi/ura
Linnunrata 4 · FIN-07900 Loviisa · Finland
+358 19 51 731 · loval@loval.fi · www.loval.fi
Please contact us: www.loval.fi/fi/ura
Miten maistuisi herkullinen leike, runsas lounasnoutopöytä, premium hampurilainen, maukas Kotipizza tai kunnon aamiainen? Meiltä löytyy jokaiselle jotakin ja K-kaupastamme vielä kaikkea tarpeellista mukaan, mukavasti moottoritien varrelta.
Skulle det smaka med en delikat schnitzel, ett digert buffébord, premium hamburgare, en läcker pizza eller en rejäl frukost? Hos oss finns det något för envar och i vår K-affär ännu allt möljligt med på färden, bekvämt vid motorvägen.
Tervetuloa Ankkurituuleen!
Välkommen till Ankkurituuli!
Länsikaari/ Västersvängen 3, 07900 LOVIISA/LOVISA
☎ (019) 560 9007 • www.ankkurituuli.fi
Avoinna/Öppet: ma-pe/mån-fre 6-22, la/lör 7-22, su/sön 8-22
tiimi, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Me cursorilaiset palvelemme monipuolisesti yrityksen perustajia, yrittäjiä, liiketoiminnan kehittäjiä, yrityksiä, kotimaisia ja kansainvälisiä investoijia sekä muita toimijoita. Matkailun asiantuntijamme taitavat niin ammattilaistyön, kokousmatkailun, kestävän matkailun, digi- ja sisältömarkkinoinnin, sisällöntuotannon, media- ja hanketyön kuin luonto- ja elokuvamatkailunkin.
Tavoitteenamme on, että koko seutu puhaltaa yhteen hiileen ja alueen elinvoima vahvistuu entisestään. Tämän tiimin ääni kantaa lähelle ja kauas – onhan hyppysissämme aikamoinen timantti, Loviisa ja Kotkan-Haminan seutu!
cursor.fi
• Tilauskakut ja pikkusuolaiset
• Perinteiset kermakakut
• Uniikit artesaanikakut
• Itä-Eurooppalaisia klassikoita
• Pikkusuolaisia Etelä-Euroopasta
• Sydämellä ja ammattitaidolla
• Yrityksille ja yksityisille
Kakkupiha | Ti-pe klo 10–16.30 | La klo 10-13
Aleksanterinkatu 2, 07900 Loviisa | sini@kakkupiha.fi p. 044 3737 865 | kakkupiha.fi
Moni meistä tuntee Sanna Brandtin. Onhan hän ollut töissä kaupungin eri ravintoloissa, kaupungin upeimman majapaikan, Pilastereiden, yrittäjänä ja kaupungin vanhimman kievarin ravintoloitsijana. Paljon mahtuu yhden ihmisen elämään. Suntiona hän saa olla mukana toisten ihmisten elämän erityisissä hetkissä.
Suntiot eli Seurakuntamestarit, valmistelevat kirkon eri tilaisuuksia, messuja, siunauksia, häitä, hautajaisia – mitä vaan.
– Lisäksi huollamme tiloja, siivoamme, pidämme huolta. Kiillotamme hopeat, huolehdimme irtaimistosta, tekstiileistä ja keräämme kolehdit. Olemme usein taustalla ja katsomme, että asiat rullaavat. Meitä ei välttämättä edes huomaa, ellei jotain odottamatonta tapahdu, Sanna kertoo ja lisää, että he tekevät työtä myös hautausmaalla.
Äitiysloman jälkeen Sanna mietti mihin ryhtyisi. Hänellä oli ystävä, joka teki samoja töitä ja se tuntui mielenkiintoiselta. Kun paikka tuli auki, hän haki heti.
– Olen aina saanut työskennellä upeissa historiallisissa rakennuksissa ja tämä tuuri jatkuu nyt. Meidän kirkkomme ovat upeita. Merkityksellisintä tässä työssä on silti se, kun saa olla mukana ihmisten tärkeissä hetkissä. Vaikka pienen vauvan ristiäisissä tai toisessa ääripäässä mukana saattamassa haudan lepoon. Ja kaikkea tältä väliltä, arkisiakin asioita. Tähän työhön liittyy vahvasti ihmisten kohtaaminen, ja se on luonnollinen jatkumo entiselle työlleni, Sanna pohtii.
– Tervetuloa vierailemaan kirkoissa. Kesäksi Loviisan kirkkoihin on palkattu oppaita kertomaan kirkkojen historiasta, arkkitehtuurista ja esineistöstä. Tarkista kirkkokohtaiset aukioloajat sivulta 110.
Hyvän
Det
Loviisan konttorillamme Kuningattarenkadulla
Sinua palvelevat asiantuntevat
ammattilaisemme kaikissa pankki- ja vakuutusasioissa. Olemme avoinna jokaisena arkipäivänä. Lämpimästi tervetuloa!
Yritys-, maa- ja metsätalouspalvelut
Rahoitus | Vakuutus | Päivittäispalvelut
Varallisuudenhoito | Lakipalvelut
I vårt kontor på Drottninggatan
i Lovisa betjänas Du av våra sakkunniga experter i alla bank- och försäkringsärenden. Vi har öppet alla vardagar. Hjärtligt välkommen!
Företagstjänster, jord- och skogsbrukstjänster
Finansiering | Försäkringar | Dagliga banktjänster
Placeringsrådgivning | Juridiska tjänster