KAUPUNGINOSASARJA: SARVILAHTI

Kaupunginosasarja: SARVILAHDESSA ASUTAAN JO NELJÄSSÄ POLVESSA

Talvinen sunnuntai lumisateisessa Loviisan Sarvilahdessa on hiljainen, ihan kuin koko kylä nukkuisi Ruususen unta.

EEtelä-Sarvilahdessa Varpustien yli kulkee pikkuinen silta, jonka alla talvellakin pulputtaa Sarvilahden järveltä virtaava kapea joki. Puiden oksat taipuvat tumman veden ylle, ja pienet jäälampareet täplittävät rauhallisesti lipuvan veden pintaa.

Saarisen satupuutarha nukkuu talviunta paksun lumipeitteen alla, mutta ulkorakennuksesta pilkottaa valoa. Siellä kasvavat kevättä odottavat taimet. Puutarhan perällä mehiläisyhdyskunta viettää talvieloa.

Varpustien ja Krouvintien risteyksessä on suuri omakotitalo, jonka ikkunoista voi päätellä, että siinä on aikoinaan toiminut kyläkauppa. Nyt taloa asuvat Jokiset jo toisessa polvessa.

Nakutamme naapuritalon ovikoputinta. Kyltissä lukee Ribacka. – Tällä paikalla sijaitsi aikanaan riihi, kertoo Helena Forsbäck-Turunen, talon emäntä.

Hänen puolisonsa Harri Turunen on kotoisin Lahdesta, mutta Helena on syntynyt ja asunut Etelä-Sarvilahdessa lapsuutensa

Helena Forsbäck-Turunen ja Harri Turunen ovat viihtyneet Sarvilahdessa hyvin.

ja nuoruutensa. Opiskelut ja työt veivät hänet aikoinaan pois kotikylästä. Ajatus paluumuutosta tuntui hänestä kuitenkin luontevalta, kun sen aika tuli.

Forsbäck-Turusen pariskunta muutti Sarvilahteen vuonna 1990 Helenan vanhempien läheisyyteen. – Etsimme Harrin kanssa täältä omakotitaloa, mutta päädyimme sitten rakennuttamaan oman talon tälle tontille. Ja hyvin olemme viihtyneet, Helena hymyilee.

Krouvintiellä juotettiin hevosia Molemmat ovat jääneet äskettäin eläkkeelle pitkän työuran jälkeen. Aika ei ole käynyt pitkäksi, sillä talossa ja pihalla riittää hommaa.

Etenkin luminen talvi on teettänyt töitä. Parhaillaankin kinosten vaimentamassa maisemassa hyrrää sarvilahtelaisen Stengårdin traktori, joka puskee lunta mennessään. Harrikin hakee varastosta tehokkaan lumilingon. Sen pärinä saa Mauwi-kissan käpäliin vauhtia, ja fasaanirouvakin pyrähtää lentoon pensaan alta lumikiepistään. Sisällä Mauwi käpertyy Harrin käsivarsien muodostamaan pesään. – Minulla ei ollut ennen Helenaa minkäänlaista suhdetta Sarvilahteen, eikä edes Loviisaan. Paitsi että kaupunkiin ajettaessa törmättiin kirkkoon, Harri muistelee.

Helena kertoo, että kun aikoinaan alueella sovittiin teiden nimistä, oli Krouvintie itsestään selvä valinta. Täällä on siis ollut jonkinlainen krouvi, juottola? Harri on tutustunut alueen historiaan kirjallisuuden kautta. – Viereisellä tontilla oli hevosten juottopaikka. Vesi oli rautapitoista, ja hevosten mieleen. Maasta on löytynyt vanhoja esineitä, kuten kolikoita. Varpustien alussa on vielä vanha hevospuomikin jäljellä, hän kertoo.

Neljä sukupolvea Turunen-Forsbäckit ovat aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa. Harri toimii Syke ry:ssä ja Helena paikallisissa VPK:ssa, Loviisan Torissa ja edelleen papereilla elossa olevassa nuorisoseurassa. Helena toivoisi, että alueen yhdistystoi-

minta vilkastuisi jälleen. Aikoinaan järjestettiin paljon kivoja tapahtumia pitkin vuotta.

Harrin ja Helenan kolme Kolumbiasta adoptoitua lasta saapuivat kotiin Etelä-Sarvilahteen vuonna 1999. Nyt ympyrä on sulkeutumassa. Julian asuu Porvoossa, Adriana Tukholmassa, mutta tytär Yeiner muutti Sarvilahteen lastensa Edwinin ja Ericin kanssa.

Helenan vanhemmat Maj-Britt ja Ingvald asuvat edelleen Helenan lapsuudenkodissa. – Meitä on nyt täällä neljä sukupolvea. Se tuntuu kivalta, Helena sanoo.

Mikä sitten on muuttunut vuosikymmenten varrella? Helenan lapsuudessa kaikki tunsivat toisensa, kyläiltiin paljon ja aina sai tuntea itsensä tervetulleeksi. Kun Sarvilahti liittyi kalliiksi koettuun kunnallistekniikkaan parikymmentä vuotta sitten, moni talo meni myyntiin. – Enää en tunne läheskään kaikkia ihmisiä täällä, ja kyläilyyn pitää varata aika pari viikkoa etukäteen.

City-ihmisestä maalaiseksi Pohjois-Sarvilahdessa tapaamme kartanon asukkaat Kristoffer Ramsayn ja Johanna Holmströmin. Holmström muutti Sarvilahteen muutama vuosi sitten. Siihen asti hän oli pitänyt itseään city-ihmisenä, mutta muutto maalle onkin tuntunut todella kivalta. – Tosin talvesta en erityisemmin pidä. Onneksi ratsastamaan pääsee talvellakin. Valokuvaan myös mielelläni Sarvilahden kauniita maisemia, Johanna kertoo.

Kristoffer on syntyjään sarvilahtelainen. Koulut on käyty täällä, ja alueella on edelleen

Kristoffer Ramsay ja Johanna Holmström eivät ole katuneet muuttoa maalle.

AIKOINAAN KYLÄLÄISET TUNSIVAT TOISENSA JA SEURATOIMINTA OLI VILKASTA. NYT ALUEELLE ON MUUTTANUT UUSIA LAPSIPERHEITÄ. EHKÄ HEIDÄN MYÖTÄÄN KYLÄ ALKAA TAAS VILKASTUA.

tuttuja koulukavereita. Nuorena hän asui jonkin aikaa myös Helsingissä ja Kirkkonummella. – Palasin kotiseudulle parikymppisenä. Viihdyn täällä, mutta julkista liikennettä ei valitettavasti ole nimeksikään, hän pahoittelee.

”Sarvilahdessa on hyvä asua” Etelä-Sarvilahtea hallinnoi komea, 1600-luvulla rakennettu Suur-Sarvilahden kartano. Kartanolle johtaa upea koivukuja, mutta kulkijoita tapaa harvoin näin sydäntalvella. Sen sijaan pelloilla näkee paljon hiihtäjiä, joita tulee Sarvilahteen Valkosta saakka.

Hankikannosta ovat nauttineet myös fatbike-pyöräilijät. Tiellä jalan- ja tassunjäljistä voi kuitenkin nähdä, että koiranulkoiluttajat ovat olleet liikkeellä.

Ainakin söpö nappisilmäinen Boss-koira ulkoiluttaa kotiväkeään monta kertaa päivässä. Kun jäljet tamppautuvat ympyräksi, voi arvata tuttujen tavanneen ja vaihtaneen ajatuksia.

Pupun papanat keskellä tietä kertovat, että jotain on jyrsitty. Ei kai sentään kartanon upeita istutuksia?

Perustin Sarvilahdelle omat Facebook-sivut. Toivottavasti saamme järjestetyksi yhdessä kaikkea mukavaa toimintaa.

Kalaisa järvi ja paljon riistaa

Sarvilahdella on oma järvikin. Se saa kesäisin liplattaa tai levätä talvella jääkannen alla rauhassa.

Taloja tai mökkejä rannoilla ei ole, sillä sen kylkiä reunustavat kartanoiden koskemattomat maat.

Järven läheisyyteen sijoitetussa riistakamerassa ovat vilahtaneet hirvi, peura ja talitiainen, mutta alueella mahdollisesti liikkuvat karhut tai villisiat eivät ole sille poseeranneet.

Vaikka järvi on kalaisa, ei siellä ole silti nimeksikään liikkujia. Iso kissa tupsukorva näyttää kuitenkin kaapineen käpälällään pilkkijän jättämää syöttikalaa.

Tupsukorvan vierailu järven jäällä koitui pari vuotta sitten myös peuran kohtaloksi. Ja on jäällä nähty myös susi, oikein muhkea alfauros.

Luminen talvi on tuiskuttanut kartanon Ronja-koiran kopin uppeluksiin, mutta hyvällä säällä se kiipeää koppinsa katolle ja vahtii sieltä tiluksiaan. Mitään se ei sano, mutta katsoo sitäkin tarkkaavaisempana.

Kartanon koivukujalla voi nähdä myös lastenrattaiden jälkiä. Klemitsintielle muuttanut kiipeilyalan yrittäjä Carolina Mikander on liikkeellä poikansa Jimin ja kahden minihuskynsa kanssa. – Sarvilahdessa on hyvä asua. Asumme Kuninkaantien ja moottoritien välissä. Toivon, että metsää ei hakattaisi niin, että moottoritie tulisi liian lähelle kotiamme. Siitä olen iloinen, että kun Jimi joskus lähtee koulutielle, niin Sarvilahdesta pääsee valaistua pyörätietä pitkin Loviisan keskustaan saakka, Carolina kiittää.

Pienen lapsen äitinä Carolina iloitsee siitä, että Helenan ja Harrin tytär Yeinar muutti lapsineen lähelle. Naapureilta hän on kuullut, että aikoinaan alueella järjestettiin paljon kaikkea kivaa ja yhteisöllistä toimintaa. Ehkä Helenan toive seuratoiminnan vilkastumisesta toteutuukin joskus tulevaisuudessa. – Perustin Sarvilahdelle omat Facebook-sivut. Toivottavasti saamme järjestetyksi yhdessä kaikkea mukavaa toimintaa.

Koska viimeksi luistelit?

Aika monella luistelu jää vähille kouluvuosien jälkeen. Harmi, sillä luistelu virkistää, on hauskaa ajanviettoa ystävien seurassa ja kehittää samalla tasapainoa ja lihaskuntoa. Se on siten hyvää terveysliikuntaa.

Jos koulussa opitut taidot ovat päässeet ruostumaan, niin ei muuta kuin jäälle vaan. Luistelun voi aloittaa ilman aiempaa kokemusta, toki saat siitä enemmän irti, kun opettelet tekniikan perusteet.

Loviisassa voi luistella kylien kaukaloissa ja keskustan kaukaloissa. Luistelua voi myös harrastaa ja opetella Loviisan jääkiekkoklubin yleisövuoroilla tai Loviisan taitoluistelijoiden järjestämänä Rauhalan jäähallissa.

KUVA: ONNI AHVONEN 5H 49 MIN 4 S 21.12. 2022

Talvipäivänseisauksen aikana 21.12.22 meillä Etelä-Suomessa päivän pituus on 5 tuntia 49 minuuttia 4 sekuntia ja jo seuraavana päivänä valoa on muutaman sekunnin pitempään. Eli ihan kohta päivät taas pitenevät.

Avantouimarit vannovat harrastuksensa nimeen. Se sopiikin lähes kaikille, jotka ylittävät henkisen kynnyksen pulahtaa kylmään.

UKK!

UKK-instituutti liputtaa voimakkaasti murtomaahiihdon puolesta.

Murtomaahiihto on yksi parhaista liikuntamuodoista. Se kehittää kestävyyskuntoa, lihasvoimaa ja liikehallintakykyä eli terveyskunnon kaikkia osa-alueita. Hiihtoa voivat harrastaa kaikenikäiset ja kaiken tasoiset liikkujat.

Hiihtäessä jokainen voi helposti säädellä, miten tehokkaasti itseään rasittaa. Tasaisessa maastossa tai jäällä voi kuntoilla kevyesti. Enemmän tehoa hiihtoon taas saa valitsemalla vaihtelevan maaston, jossa on reiluja ylä- ja alamäkiä.”

MUKAVUUS- VAI KAUHUALUE?

Avantouinti puree stressiin, virkistää kehoa ja mieltä. Esimerkiksi reumapotilaille se voi tuoda helpotusta elämään.

Sydänsairaiden ja astmaa sairastavien sen sijaan kannattaa neuvotella ensin lääkärin kanssa mahdollisista riskeistä.

Aloittelijalle sopivan pulahduksen pituus on vain muutamia sekunteja, sillä ensimmäisillä kerroilla kylmä vesi voi aiheuttaa sinänsä vaaratonta hengen salpautumista.

Avantouinnista on paljon terveyttä parantavia kokemuksia. Oleellisinta on kuunnella kehoaan, eikä toimia sitä vastaan.

Loviisassa avantoon pääsee ainakin Plagenilla ja Ruotsinpyhtään ruukissa.

Voisinko saada ladulle havuja, kiitos?