PORVOO
BORGÅ
HYVINVOINTIKERTOMUS
1
sisältö Porvoon kaupungin hyvinvointikertomus ............................... 3 Yleinen hyvinvointi ja ympäristönäkokulmat .......................... 6 Lapset, lapsiperheet ja varhaisnuoret .................................... 10 Nuoret ja nuoret aikuiset ................................................... 14 Työikäiset ....................................................................... 18 Ikäihmiset ....................................................................... 22 Hyvinvointijohtaminen . .................................................... 25
2
PORVOON KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS
Tausta ja kirjoittajat Terveydenhuoltolain mukaan kuntien tulee päätöksenteossaan ja valmistelussaan arvioida ja ottaa huomioon päätösten vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista on raportoitava valtuustolle vuosittain. Tämän lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Hyvinvointikertomus tehdään kunnassa hyvinvointipolitiikan suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja raportoinnin työvälineeksi. Kertomus on tiiviisti ja helposti ymmärrettävään muotoon kirjoitettu kuvaus kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä siihen vaikuttavien tekijöiden muutoksista ja kehitystarpeista. Hyvinvointikertomus on osa kunnan strategista johtamista ja sitä hyödynnetään talouden ja toiminnan suunnittelussa. Kaupungin johtoryhmä vastaa hyvinvointikertomuksen laadinnasta. Kaupunginjohtajan nimeämä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ohjausryhmä on valmistellut ja kirjoittanut hyvinvointikertomuksen. Hyvinvointiryhmä on poikkihallinnollinen työryhmä, jossa on viranhaltijoita kaikilta toimilaoilta sekä edustajat Kehitysyhtiö Posintrasta ja Sosiaalialan osaamiskeskus Versosta. Hyvinvointiryhmän puheenjohtajana toimii sivistysjohtaja Hilding Mattsson. Hyvinvointiryhmän muut jäsenet ovat kehittämispäällikkö Tuija Öberg. liikuntapalveluiden päällikkö Per Högström,
sosiaali- ja terveysjohtaja Pia Nurme, kehittämispäällikkö Päivi Mäkimartti, johtava lääkäri Lars Rosenberg, sosiaali- ja perhepalveluiden johtaja Maria Andersson, vanhus- ja vammaispalveluiden johtaja Soili Partanen, taloussuunnittelupäällikkö Johnny Holmström, apulaiskaupunginjohtaja Fredrick von Schoultz, yleiskaavoittaja Maija-Riitta Kontio, suunnittelija Monica Blomqvist- Åkermarck Versosta ja projektipäällikkö Heli Peltola Posintrasta. Hyvinvointi käsitteenä Hyvinvointi on laaja ja moniulotteinen käsite. Siksi sen yksiselitteinen määrittäminen on vaikeaa ja sen mittaaminen monin tavoin haasteellista. Ihmisten hyvinvointia ei voida kuvata yksittäisillä tunnusluvuilla vaan on etsittävä useampia hyvinvoinnin ja elämänlaadun mittaamisen indikaattoreita. Pohjimmiltaan käsite on subjektiivinen ja rakentuu ulkoisista hyvinvoinnin edellytyksistä ja kokemuksellisista elementeistä. Hyvinvointi merkitsee ihmisille eri asioita elämänkaaren eri vaiheissa. Tässä hyvinvointikertomuksessa hyvinvointia tarkastellaan juuri eri elämänvaiheiden kautta. Perinteisesti hyvinvointia on määritelty sen ulottuvuuksien tai erilaisten tarve- ja resurssipohjaisten tarkastelujen kautta. Hyvinvointi kuvataan yleisesti terveyden ja sosiaalisten osatekijöiden summaksi. Hyvinvointi syntyy ihmisten itsensä, lähiyhteisön, palvelujärjestelmän ja yhteiskuntapolitiikan yhteisenä aikaan saannoksena. Se
on ihmisten itsenäistä, turvallista, terveellistä ja sosiaalista selviytymistä sekä viihtymistä omassa asuin- ja toimintaympäristössään. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kuntien perustehtävä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntalain mukaan kunnan perustehtävä ja siten jatkuvaa toimintaa. Terveydenhuoltolaki määrittelee, että kunnan tehtävä on tarjota kaikille asukkailleen yhtäläiset edellytykset terveeseen elämään. Terveydenhuoltolaki painottaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden ja johtamisen kehittämistä. Johtamiskäytäntöjen tulee kattaa koko kuntaorganisaatio ja mahdollistaa yhteistyö myös kunnan ulkopuolisten toimijoiden ja alueellisten organisaatioiden kanssa. Tavoitteena on, että kaikki pyrkivät yhdessä vaikuttamaan terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksiin. Jotta tämä on mahdollista, tarvitaan yhä enemmän tietoa väestöstä ja väestöryhmistä, tietoa niistä aiheista, joihin voidaan vaikuttaa päätöksenteolla ja palveluilla. Terveyden edistämisellä ymmärretään kaikkea sitä toimintaa, joka lisää terveyttä ja toimintakykyä sekä vähentää terveysongelmia ja väestöryhmien välisiä terveyseroja. Se on suunnitelmallista vaikuttamista terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksiin, kuten elintapoihin ja elämänhallintaan, elinoloihin ja elinympäristöön sekä palvelujen toimivuuteen ja saatavuuteen 3
Hyvinvointitilannetta kuvaavaa tietoa on olemassa runsaasti. Käytettävissä oleva tietomassa on kuitenkin hajanainen ja tietoa joudutaan keräämään monista valtakunnallisista ja paikallisista tietolähteistä. Kokonaiskuvan luominen kunnan hyvinvointitilanteesta on vaativa tehtävä. Ilmiö on moniulotteinen ja moniarvoinen sekä hyvinvointia kuvaavat indikaattorit moniselitteisiä. Hyvinvointi-indikaattorien taakse kätkeytyy paikallisia selityksiä ja toimintakäytännöistä johtuvia eroavuuksia. Tieto on tuotava yhteiseen keskusteluun suunnittelutilanteissa. Tiedontuotannossa tarvitaan myös paikallisia kysely-, haastattelu- ja terveystutkimuksia, sillä vain pieni osa tarvittavista tiedoista saadaan riittävän yksityiskohtaisina rekistereistä. Hyvinvoinnin mittareiden rinnalla tarvitaan siis ajankohtaista kokemuksellista tietoa hyvinvoinnista. Rakenne ja menetelmä Porvoossa ei ole laadittu aiemmin yhtenäistä hyvinvointikertomusta. Hyvinvointitietoa on raportoitu ikä- tai teemaryhmittäisien ohjelmien ja katsausten kautta, kuten ikääntymispoliittinen ohjelma, lasten- ja nuorten hyvinvointiselonteko ja päihdestrategia. Hyvinvointikertomuksen laadinnassa on hyödynnetty valtakunnallisen sähköisen hyvinvointikertomuksen indikaattoritietoja. Sähköiseen hyvinvointikertomukseen on kerätty satoja kunta- ja aluekohtaisia ter-
4
veys- ja hyvinvointi-indikaattoreita, jotka on poimittu julkisista tilastolähteistä kuten Tilastokeskuksen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietokannoista. Aineiston avulla voi tehdä sekä kuntavertailuja että aikasarjoja. Indikaattoreiden valinnassa pyrkimyksenä on antaa mahdollisimman laaja kuva kaupungin eri väestöryhmien hyvinvoinnista. Kullekin ryhmälle on valittu 3-6 indikaattoria, joiden tilastotaulukot löytyvät liitteenä. Vertailukunniksi on valittu kaksi naapurikuntaa (Sipoo, Loviisa) sekä kolme kuntaa, jotka joko kooltaan tai kielirakenteeltaan ovat verrattavissa Porvooseen (Lohja, Hyvinkää, Vaasa). Vertailu kattaa kymmenen vuoden ajanjakson. Porvoon hyvinvointikertomuksen rakenne noudattaa pääpiirteiltään sähköisessä hyvinvointikertomuksessa käytettyä mallia. Keskiössä on strateginen näkökulma ja analysoinnissa on painotettu pitkien kehitystrendien merkitystä. Pyrkimyksenä on ollut tärkeimpien kysymysten ja haasteiden esille nostaminen, ei niinkään kaiken kattavan tilastopainotteisen selonteon laatiminen. Valmistelussa on hyödynnetty myös muita tuoreita tietolähteitä ja tutkimuksia. Näiden avulla on kartoitettu terveyden ja hyvinvoinnin eri osa-alueita. Tulokset ovat samalla luoneet kuvaa tulevaisuuden haasteista sekä kehityskohteista. Väestöluvuissa on käytetty Tilastokeskuksen tilastoa
31.12.2012. Syksyllä 2012 tehtiin alkukartoituksena hyvinvointivaikutusten kysely asiantuntijoille ja sidosryhmille. Kyselyn tarkoituksena oli saada tietoa niistä painopisteistä, jotka asiantuntijat tällä hetkellä näkevät keskeisiksi Porvoon kaupungin hyvinvointityössä. Kyselyyn vastasi lähes 200 kaupungin omaa viranhaltijaa, poliittista päättäjää ja sidosryhmien edustajaa. Porvoo osallistui yhdessä naapurikuntiensa Askolan, Loviisan ja Sipoon kanssa syksyllä 2012 käynnistyneeseen laajaan alueelliseen terveys- ja hyvinvointitutkimukseen (ATH), joka toteutettiin EteläSuomen alueella THL:n toimesta. Tutkimuksen avulla saadaan väestöryhmittäistä seurantatietoa keskeisistä ilmiöistä, joista ei saada tietoa rekistereistä. Näitä ovat esimerkiksi asukkaiden elintavat ja kokemukset. Porvoon otoskoko tutkimuksessa oli tuhat henkilöä. ATH on merkittävä uusi kansallinen avaus ja suuri apu kunnille ja alueille hyvinvointikertomusten tekemisessä sekä uuden terveydenhuoltolain mukaisen väestöryhmittäisen seurannan toteuttamisessa. Kyselyyn vastaa tulevina vuosina jopa yli 150 000 suomalaista. Tulokset kehittämisyhtiö Posintran teettämästä Itä-Uudenmaan elinvoimaisuus- ja vetovoimakyselystä saatiin keväällä 2013. Kyselyyn vastasi yli tuhat henkilöä ja yritystä. Vastaajien joukossa oli nykyisiä asukkaita, potentiaalisia asukkaita, pois-
muuttaneita sekä paikallisia ja verrokkialueiden yrityksiä. Sekä kuluttajilla että yrityksillä oli samankaltaisia mielikuvia itäisestä Uudestamaasta. Alue koetaan pääasiassa kulttuurimyönteisenä, perinteikkäänä sekä elämän- ja yrittäjämyönteisenä. Lyhyt välimatka pääkaupunkiseudulle nähtiin selvänä vahvuutena. Yhteenveto ja arviointi päättyneestä valtuustokaudesta Valtuustokausi 2009–2012 alkoi taloustaantumalla, joka käänsi kaupungin verotulot voimakkaaseen laskuun. Kiristynyt taloustilanne oli selvästi tärkein lähtökohta kaupungin strategiassa (2010–2013). Hyvinvointia oli rakennettu liiaksi velkarahalla. Voimakas velkaantuminen nostettiin kaupungin hyvinvointipalveluiden suurimmaksi uhaksi. Useita merkittäviä ja pysyviä rakennemuutoksia tehtiin talouden tasapainottamiseksi ja hyvinvointitason ylläpitämiseksi. Palkkamenojen kasvun hillitsemiseksi jouduttiin sekä lomauttamaan että irtisanomaan henkilökuntaa. Vuonna 2011 kaupunki otti käyttöön uuden organisaatiomallin, jonka tavoitteena oli yksinkertaistaa johtamista ja päätöksentekoa sekä parantaa kustannustietoisuutta. Peruspalvelujen priorisoinnilla pyrittiin tuottamaan pääsääntöisesti vain lakien ja normien mukaisia palveluja. Investoinnit pidettiin taloudellisesti kestävällä tasolla, joka tarkoitti mm. useiden talonrakennus- ja kuntateknillis-
ten hankkeiden lykkäämistä. Vuoden 2010 ja 2011 ylijäämäiset tilinpäätökset näyttivät, että strategisilla toimenpiteillä kovat taloudelliset tavoitteet ovat saavutettavissa myös yleisesti heikon talouskasvun aikana. Talousarvion valmistelun ja noudattamisen keskeisimpiin läpileikkaaviin teemoihin kuuluu asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen. Poikkihallinnollisen hyvinvointiryhmän perustaminen oli yksi askel kohti entistä laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa hyvinvointijohtamista. Keskeisenä tavoitteena hyvinvointityössä on elämänkaariajattelu, jotta perinteiset toimiala- tai muut organisatoriset rajat eivät näkyisi kuntalaisten arjen palveluissa. Valtuustokauden muista hyvinvoinnin kehittämiskohteista voidaan mainita kaupunkisuunnittelun panostukset kevyen liikenteen väyliin mm. Toukovuoressa. Terveyserojen kaventamiseen ja riskiryhmien elämänhallinnan lisäämiseen on vastattu mm. järjestämällä asiakkaille ryhmävastaanottoja, kuten elämäntaparyhmiä terveysasemilla. Palvelukoordinaattorin kotikäyntejä on lisätty tavoitteena ohjata ikäihmiset ajoissa tarpeenmukaisten palveluiden piiriin. Oppilashuoltoon on lisätty henkilöstöresursseja ja kaikissa kouluissa tarjotaan kerhotoimintaa. Vuonna 2012 avattu Taidetehdas on lisännyt kaupungin kulttuuritarjontaa ja parantanut palvelujen saavutettavuutta.
5
Terveyden ja hyvinvoinnin perusedellytykset ovat kunnossa Porvoossa. Kaupungin väestörakenne ja -kasvu, työllisyysja tulotaso sekä asukkaiden hyvä perusterveys ovat suotuisia lähtökohtia jatkaa palvelurakenteiden kehittämistä ja hyvinvointitason kohentamista. Merkittävään osaan nousee uusien veronmaksajien saaminen Porvooseen. Kaupungin omia tärkeitä työkaluja ovat kaavoitus ja asuntopolitiikka sekä etenkin kaupunkimarkkinointi ja kaupungin hyvän imagon ylläpitäminen. Tulevaisuuden haasteet ovat samankaltaiset kuin lähes koko maassa – ikääntyvä väestö, heikkenevä huoltosuhde ja kasvavat hyvinvointierot.
6
YLEINEN HYVINVOINTI JA YMPÄRISTÖNÄKOKULMAT
Väestö Väestörakenteella on suuri merkitys kaupungin toimintakykyyn. Porvoon kaupungin ja myös koko suomalaisen yhteiskunnan yksi merkittävimmistä tulevaisuuden haasteista on vastata ikäihmisten kasvaviin palvelutarpeisiin. Kasvava tarve näkyy sekä määrällisenä kasvuna että monimuotoisten palveluiden vaatimuksena. Ikäihmisten määrä kasvaa sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Tämä trendi on ennusteiden mukaan jatkumassa ja voimistumassa. Viidessätoista vuodessa vanhuseläkeikäisten määrä Porvoossa on kasvanut 45 prosentilla ja samalla ikäryhmän osuus kunnan koko väestöstä on noussut neljällä prosenttiyksiköllä 16,4 prosenttiin. Kuntien palvelujärjestelmän ja rahoitusmahdollisuuksien kannalta keskeisiä mittareita ovat sekä demografinen että taloudellinen huoltosuhde. Porvoon demografinen huoltosuhde, eli kuinka monta lasta ja vanhuseläkeikäistä kunnassa asuu suhteessa työikäisten määrään, on tasaisessa kasvussa. Lähes koko muun Etelä-Suomen tavoin huoltosuhde on huomattavasti suotuisampi Porvoossa kuin koko maassa keskimäärin. Taloudellisessa huoltosuhteessa huomioidaan myös työllisyysaste, eli kuinka monta henkilöä työssäkäyvät joutuvat elättämään. Myös tässä Porvoolla (1,17) oli vuonna 2011 selvästi parempi tilanne kuin maassa keskimäärin (1,31). Porvoon väestö on kasvanut yhtäjaksoi-
sesti vuodesta 1980 alkaen. Keskipitkällä aikavälillä (1980–2010) Porvoo on ollut määrällisen muuttoliikkeen näkökulmasta yksi vetovoimaisimmista kunnista Suomessa. Väestönkehityksen osatekijät ovat hyvässä tasapainossa: kasvu perustuu tasaisesti sekä muuttoliikkeeseen että luonnolliseen väestönlisäykseen. Syntyneiden määrä on ollut kuolleiden määrää suurempi koko ajanjakson, mutta muuttoliikkeessä näkyy taloudellisten suhdanteiden mukaista heiluriliikettä. Porvoon tilanne on optimaalinen myös muuttajien rakenteen näkökulmasta. Tulomuuttajat ovat keskimääräistä useammin työssä olevia, aktiivi-ikäisiä, koulutettuja ja keski- ja hyvätuloisia. Terveys on keskeinen osa sekä yksilön että kunnan hyvinvointia. Vakavia terveysongelmia mittaava kunnan sairastavuusindeksi on Porvoossa 88 eli selvästi alle koko maan keskiarvon (100). Kuitenkin reilu kolmasosa porvoolaisista ilmoittaa terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi ja 28 % arvioi oman työkykyisyytensä heikentyneeksi (ATH). Erilaiset tutkimustulokset ovatkin osoittaneet, että terveyserot ja moniongelmaisuus ovat edelleen kasvamassa. Heikentynyt terveys voi olla sekä syy että seuraus muille ongelmille, kuten työttömyydelle ja sosiaalisille vaikeuksille. Hyvinvointivaikutusten kyselyyn vastanneet asiantuntijat nostivat esille useita asioita, joilla on myönteisiä vaikutuksia kuntalaisten hyvinvointiin ja joihin näh-
tiin olevan paikallisesti hyvät vaikuttamismahdollisuudet. Näitä asioita ovat mm. asuinympäristön viihtyisyys, arkiliikuntamahdollisuudet, toimiva joukkoliikenne, yhteisöllisyys sekä vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuudet. Porvoon kaupunki on monin eri tavoin kehittänyt asukkaidensa mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskevien palveluiden kehittämiseen. Asiakkaita ja heidän omaisiaan kuullaan mm. päivähoidon kasvatuskeskusteluissa, koulujen vanhempainvarteissa, sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen hoito- ja palvelusuunnitelmia laadittaessa. Näihin osallistutaan aktiivisesti; omia palveluita koskeviin asioihin halutaan vaikuttaa. Perinteiset vaikuttamismahdollisuudet jäävät kuitenkin usein käyttämättä. Vuoden 2012 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus (59,4 %) oli alhaisin kunnallisvaaleissa kautta aikojen Porvoossa. Kerho-, järjestö- ja yhdistystoimintaan osallistuu aktiivisesti kolme kymmenestä porvoolaisesta ja yksinäiseksi itsensä tuntee 9,1 % porvoolaisista (ATH). Myös Porvoossa on siis havaittavissa merkittäviä osallisuus- ja yhteisöllisyyseroja asukkaiden välillä. Asuminen Keskeinen kuntalaisen hyvinvointiin vaikuttava tekijä on asuminen. Yksi kuntien keskeisistä perustehtävistä on järjestää asukkaiden asunto-olot niin, että asukkailla on käytettävissään elämäntilanteeseen ja
7
asumistarpeisiinsa nähden hyvä ja tarkoituksenmukainen asunto. Hyvän asumisen laatutekijöitä, joihin Porvoon kaupunki voi vaikuttaa, ovat asumispaikan, eli tontin sijainti, asumisen kustannustaso, palvelujen saatavuus ja eri asuntovaihtoehtojen turvaaminen. ATH-tutkimuksen mukaan yli neljä viidestä itäuusmaalaisesta on tyytyväinen asuinalueensa olosuhteisiin, mikä on selvästi yli kansallisen keskiarvon. Porvoo asuinpaikkana on kiinnostava ja kilpailukykyinen. Vuonna 2011 valmistuneessa analyysissä Porvoon demografisesta kilpailukyvystä todetaan, että Aktiivisella kaupunkimarkkinoinnilla kehitetään ja vahvistetaan kaupungin myönteistä imagoa asuinpaikkana, panostuksia tähän on lisätty vuonna 2012 ja edelleen vuonna 2013. Lisäksi kaupunki painottaa energiatehokkuutta kaavoituksessa, asuintonttien luovutusehdoissa ja rakentamisessa. Porvoon kaupunki harjoittaa ennakoivaa maapolitiikkaa, eli hankkii omistukseensa raakamaata kaavoitustarpeita varten hyvissä ajoin edellyttäen että tarjolla on myynnissä olevaa maa-aluetta. Menestyksekkäällä maanhankinnalla sekä kaavoituksella voidaan vaikuttaa suoraan tonttitarjontaan, tonttien hintatasoon ja sen kautta asumiskustannuksiin. Kaavoituksella turvataan myös kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus Porvoossa. Vuokra-asuntotuotantoon soveltuvalla tonttitarjonnalla turvataan pienituloisten kotitalouksien asuntotarve. Näitä asuntoja osoi-
8
tetaan niin työssäkäyville, nuorille, työttömille ja eläkeläisille kuin asumisen erityisryhmillekin. Kaavoituksella ohjataan rakentamista sinne, missä kunnallisten palvelujen saatavuus on paras, ja kuntarakenne sopiva. Käynnissä olevassa kylärakennetarkastelussa tarkoituksena on eheyttää kaupunkirakennetta ja määritellä ne kyläkeskukset joihin tulevaa rakentamista keskitetään. Haja-asutusalueen luonnonläheisyys ja rauha ovat myös hyvinvointitekijä, jota moni perhe arvostaa vaikka palvelutaso on taajamia selvästi heikompi. Laaja saaristoalue on osittain asuttua ja alueen elinvoima pyritään turvaamaan ja sitä kehittämään myös yleiskaavoituksen keinoin sekä asuinrakentamisen, että elinkeinotoimintaa palvelevan rakentamisen osalta. Terveellinen ja turvallinen ympäristö Terveellinen, turvallinen ja ympäristöarvot huomioon ottava asuinympäristö voi-
daan turvata maankäytön suunnittelulla, kaavoituksella ja rakennussuunnittelulla. Hyvällä suunnittelulla saadaan myös asumisen ja liikkumisen edellytykset helpoiksi ja esteettömiksi. Yli 90 % porvoolaisista on tyytyväisiä asuinalueensa turvallisuuteen ja ainoastaan 1,2 % pitää asuinaluettaan turvattomana (ATH). Esteettömyys on erityisen tärkeää vammai-
sille sekä ikääntyville, joiden liikuntakyky on rajoittunut. Porvoossa uusi katurakentaminen on esteetöntä ja vanhoja rakenteita saneerattaessa pyritään aina esteettömyyteen. Esteettömyyskartoituksessa on todettu, että julkisiin palveluihin on Porvoossa yleisesti ottaen esteetön sisäänpääsy. Kärkitavoite kaupungin ympäristöohjelmassa on ilmastonmuutoksen torjunta, kaupunki haluaa osallistua aktiivisesti globaalin ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön. Taajamarakenteiden tulee olla tiiviitä jolloin liikenteestä ja energiankäytöstä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat kohtuullisia ja luontoalueita säästyy. Ympäristön laadun ja kuormituksen osalta keskeistä on ilmanlaatuun kohdistuvan kuormituksen sekä energiankulutuksen vähentäminen. Porvoon merialueen sekä jokien ja järvien merkitys monipuolisena asukkaiden virkistysalueena on hyvin tärkeä, siksi ravinteiden aiheuttamaa vesistökuormitusta pyritään saamaan pienemmäksi. Kaavoituksella ohjataan asuinrakentamista vähämeluisille alueille ja otetaan huomioon melun häiritsevyyttä vähentävät toimenpiteet. Energiatehokkuus rakentamisessa ja asumisessa on keskeinen tavoite Porvoossa. Esimerkiksi Skaftkärrin alueelle on suunniteltu erityisiä energiakaavoja. Skaftkärrin alueen suunnittelu- ja innovaatiotyössä on tavoitteena mm. sähkön kulutuksen vähentäminen älykkäällä ja helppokäyttöisellä ohjausjärjestelmällä. Energiankäytössä suosi-
taan ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, ja kiinteistöt pyritään liittämään kaukolämpöverkostoon. Liikkumisen ja liikenteen osalta keskeinen hyvinvointitekijä on kevyen liikenteen toimintaedellytyksien parantaminen sekä joukkoliikenteen sujuvuus ja toimintaedellytykset. Tavoitteena on parantaa paikallisliikenteen palvelutasoa sekä säilyttää kyläkeskusten bussiyhteyksien palvelutaso nykyisellään. Palvelulinjan toimintaa on laajennettu vuonna 2011. Palvelulinja on kaikille avoin palvelu, joka palvelee erityisesti ikääntyvää väestöä sekä liikuntarajoitteisia. Palvelulinjan toiminnalla mahdollistetaan arjen liikkuminen ja tuetaan sosiaalisia kontakteja.
9
Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä Porvoossa on 42,7 %. Lapsia (0–17-vuotiaita) on 10 594. Lasten hyvinvointia ilmentävät hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys, terveet elämäntavat ja riittävä perheen ja arkiyhteisöjen tuki. Valtaosa porvoolaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. Pienellä osalla perheitä on havaittavissa hyvinvointia vaarantavien tekijöiden kasaantumista terveyden sekä arjen hyvinvoinnin osalta. Lapsiperheille tarjotaan monipuolisia palveluita ja uusia toimintamuotoja otetaan jatkuvasti käyttöön. Viime vuosina erityispalveluiden asiakasmäärät ovat kasvaneet ja kunnan säästötoimenpiteistä huolimatta esim. neuvoloihin, kouluterveydenhuoltoon ja lastensuojelutyöhön on palkattu lisää henkilöstöä.
10
LAPSET, LAPSIPERHEET JA VARHAISNUORET
Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi Neuvolassa seurataan lasten terveyttä, kasvua ja kehitystä säännöllisillä ikäkausitarkastuksilla. Neuvola on perhekeskeistä ja asiakaslähtöistä toimintaa, jossa ensisijainen tavoite on jokaisen lapsen hyvinvoinnin turvaaminen. Lastenneuvoloiden tehtävänä on terveyden edistäminen, vanhemmuuden tukeminen sekä kokonaisvaltainen lapsen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen kehityksen seuraaminen ja tukeminen kouluikään asti. Lasten terveyden edistämistyössä on edelleen haasteita. Lasten ja nuorten ylipaino on keskeinen huolenaihe. Painonhallintaan, kuten muuhunkin terveyskäyttäytymiseen, vaikuttavat erityisesti elämänhallinnan taidot, elinympäristö ja sosiaalinen tuki. Terveellisen ravitsemuksen edistämiseen kiinnitetään Porvoossa huomiota varhaiskasvatus-, koulutus-, sosiaali- ja terveystoimen sekä ruokapalveluiden yhteistyöllä. Kaupungin ravitsemustyöryhmässä on edustajat näiltä kaikilta hallinnonaloilta. Työryhmä on laatinut ravitsemussuositukset varhaiskasvatukseen ja kouluihin vuonna 2011 ja seuraa niiden toimenpanoa. Laadukkaat ruokapalvelut ja ravitsemuskasvatus päivähoidossa ja kouluissa sekä elintapaneuvonta neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa tarjoavat hyvät edellytykset ehkäistä lasten ja perheiden ylipaino-ongelmia. Tähän työhön on panostettava entistä enemmän, jotta ravitsemuksen ongel-
miin voidaan puuttua varhaisessa vaiheessa sekä tarjota neuvontaa ja tukea niitä eniten tarvitseville perheille. Porvoolaisissa kouluissa tehdään vuosittain Hyvinvointiprofiilikyselyt oppilaille. Mallissa hyvinvointi koulussa jaetaan neljään osa-alueeseen: olosuhteet, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttamisen mahdollisuudet sekä terveydentila. Olosuhteet käsittävät koulun olosuhteet ja palvelut, kuten ruokailun, terveydenhuollon sekä kuraattori- ja psykologipalvelut. Sosiaaliset suhteet koulussa jakautuvat oppilaiden keskinäisiin suhteisiin, opettaja-oppilas suhteisiin sekä kotien ja koulun välisiin suhteisiin. Itsensä toteuttamisen mahdollisuudet nähdään oppilaan mahdollisuuksina opiskella omien taitojensa ja kykyjensä mukaisesti palautetta, kannustusta ja rohkaisua saaden. Terveydentilaa tarkastellaan lähinnä psykosomaattisina oireina, joiden on todettu erityisesti nuorten kohdalla heijastelevan myös mielenterveyttä. Näistä kyselyistä saadaan tärkeää tietoa koulukohtaisesti lasten ja varhaisnuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Marraskuussa 2011 toteutettiin peruskouluikäisten lasten vanhemmille huoltajakysely, johon vastasi 70 % huoltajista (2257). Huoltajilta kysyttiin palautetta koulujen toiminnasta sekä lapsen hyvinvoinnista koulussa. Tyytyväisimpiä huoltajat olivat kouluviihtyvyyteen, koulujen turvallisuuteen ja kodin ja koulun yhteistyöhön. Tyytymättömimpiä oltiin koulumatkojen turvallisuuteen sekä
opetusryhmien kokoon. Kiusaamisen ehkäisyyn on kiinnitetty Porvoossa erityistä huomiota. Kouluympäristöön kehitetty kiusaamista ehkäisevä ja vähentävä toimenpideohjelma (KiVa) on käytössä kaikissa Porvoon peruskouluissa. Kiva-koulussa kiusaamiseen puututaan ennaltaehkäisevästi pitämällä Kiva-oppitunteja 1., 4. ja 7. luokilla. Jos kiusaamista ilmenee, koulussa oleva Kiva-tiimi selvittää kiusaamistapaukset. Lisäksi oppilailla teetetään vuosittain Kiva-kartoitus, jossa saadaan tietoa koulussa esiintyvän kiusaamisen yleisyydestä. Kiusaaminen onkin vähentynyt kouluissa, vuonna 2012 yhteensä 123 kiusaamistapausta ohjautui Kiva- tiimien käsittelyyn. Nuorten terveydentilasta ja terveystottumuksia saadaan laajimmin tietoa Kouluterveyskyselyjen avulla, joihin on Porvoossa osallistuttu vuodesta 1998 lähtien. Kouluterveyskysely on ainoa valtakunnallinen tutkimus, joka tuottaa kunta- ja oppilaitoskohtaista nuorten hyvinvointitietoa. Kouluterveyskysely kokoaa tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kouluterveyskyselyn tulokset tukevat nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä. Kyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Koko maassa kyselyyn vastaa noin 200 000 nuor-
11
ta. Seuraava kouluterveyskysely toteutetaan keväällä 2013 ja kyselyn tulokset saadaan vuoden loppuun mennessä. Porvoossa kouluterveyskyselystä (2010) nousevat kriittisinä kehityskulkuina esille nuorten (8. ja 9. luokkalaisten) tupakointi, alkoholin käyttö sekä koettu terveydentila. Peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaista 19 % kokee terveydentilansa huonoksi. Arviot omasta terveydentilasta ovat hieman parantuneet 2000-luvun aikana, mutta lisääntyneet psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat näkyvät oppilaitoksissa mm. oppimis- ja keskittymisvaikeuksina, poissaoloina ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmina. Tästä ikäluokasta 18 % tupakoi päivittäin ja tosi humalassa on vähintään kerran kuukaudessa 19 %. Nämä luvut ovat hieman korkeampia (noin 3 %) kuin maassa keskimäärin. Ehkäisevällä päihdetyöllä lisätään varhaisnuorten tietoisuutta päihteiden haitallisuudesta. Työntekijät järjestävät teemaan liittyviä luentoja ja erilaisia valistustapahtumia. Tavoitteena on edistää lasten ja nuorten terveyttä sekä kannustaa terveisiin elämäntapoihin. Lapsiperheiden tuen tarve ja hyvinvointierot Lapsiperheiden tuen tarve lisääntyy erityisesti perhe-elämän taitekohdissa, kuten lapsen syntymän tai perheenjäsenen sairastumisen aikana tai perheitä kohtaavissa äkillisissä ongelmissa. Ennaltaehkäisevä nä-
12
kökulma on suunnittelun ja toiminnan keskeinen lähestymistapa lapsiperheiden hyvinvoinnin kehittämisessä. Mm. päivähoidon ja koulun antama tuki, vanhempainryhmät, lastenhoitoapu sekä perhetyö ovat tärkeitä lapsiperheiden arjen tuen muotoja. Nykyinen tehokkuusvaatimus työpaikoilla on asettanut perheet uuteen tilanteeseen. Yhä vaikeampaa on sovittaa työn ja perheen välistä ristiriitaa. Vanhempien jaksaminen on työn takia kovalla koetuksella. Samalla perhekäsite on muuttunut. Tämän päivän perhe on usein muunlainen kuin perinteinen ydinperhe, jossa on äiti, isä ja lapset. Tämä asettaa uudet vaatimukset palvelujärjestelmälle, jossa keskeistä on asiakaslähtöinen työote palvelujen tarjonnassa. Perhetyön tavoite on, että perheet saavat tukea arkeensa ja akuutteihinkin tilanteisiin jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Eri perhetyönmuotojen asiakkaana oli Porvoossa 214 lapsiperhettä vuonna 2012, perheneuvolalla oli asiakkaita yli 500. Ennaltaeh-
käisevillä työmuodoilla pyritään siihen, että lastensuojelun ja muiden erityispalveluiden tarve ei kasvaisi ja jonotusajat palveluihin lyhenisivät. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä on 5,4 % porvoolaislapsista. Perhetyötä lisäämällä on pystytty rajoittamaan lastensuojelun avohuollon ostopalvelujen hankintaa. Myös lastensuojelun avopalvelujen sijoituksia sekä laitossijoituksia on
pystytty lyhentämään ja vähentämään. Tämä kehityssuunta on tärkeä niin inhimillisestä kuin kustannusten näkökulmasta. Köyhien lapsiperheiden määrä on kaikkiaan kasvanut ja yksinhuoltajaperheissä pienituloisten määrä on suuri. Erityisen haastavaa arki on juuri perheissä, joissa perheen arjesta vastaamassa on vain yksi aikuinen. Toimeentulotukea on saanut porvoolaisista lapsiperheistä 6,7 %. Noin neljännes porvoolaisista lapsiperheistä asuu ahtaasti. Lapsiperheiden pienituloisuusaste on Porvoossa 11,7 %. Työttömyys ja köyhyyteen liittyvät ongelmat erilaistavat lapsiperheiden elämää ja toimintamahdollisuuksia aikaisempaa enemmän. Lapset kokevat syrjäytymisen osittain suoraan omissa palveluissaan, mutta myös välillisesti vanhempien ongelmien kautta. Lasten kehitysympäristöt ovat vaarassa muuttua hyvin erilaisiksi, jos niukkuus kaikille suunnatuissa palveluissa jatkuu ja esim. harrastustoiminnan maksullisuus lisääntyy. Vaikka yhteydenotot lastensuojeluun ovat Porvoossa hieman laskeneet, on työn määrä asiakasperheissä lisääntynyt. Huolestuttavana ilmiönä lastensuojelussa on noussut esiin kasvava huoli vauvojen huolenpidosta. Lastensuojelussa ovat lisääntyneet perheväkivaltaan ja huoltoriitoihin liittyvät vaativat tapaukset. Taustalla ovat usein taloudelliset tai asumiseen liittyvät ongelmat ja lisäksi vaikeita päihde- ja mielenterveysongelmia.
Porvoo on hakeutumassa syksyllä 2013 mukaan Vanhemmuuden tukemisen Kaste-hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on, että vanhemmat saavat nykyistä enemmän tukea kasvatustehtäväänsä peruspalveluiden yhteydessä sekä lähiyhteisöltä. Perheille tarjotaan tukea arjessa niin, että lapsiperheet saavat lisää voimavaroja selviytyä, kun perhettä kohtaavat lasten kehitystä ja hyvinvointia uhkaavat tekijät, kuten parisuhdeongelmat, yksinäisyys, ero, taloudelliset vaikeudet, päihteiden käyttö, terveysongelmat ja oppimisvaikeudet. Lapsiperheiden yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute on lisääntynyt. Monella vanhemmalla ei ole muita auttajatahoja kuin viranomaiset. Avoimet varhaiskasvatuspalvelut ovat kaikkien porvoolaisten lapsiperheiden käytössä. Palvelut ovat pääosin maksuttomia eikä erillistä ilmoittautumista tarvita. Toimintaa on sekä sisätiloissa että ulkona leikkipuistoissa. Perheille on lisäksi tarjolla kerho- ja lapsiparkkitoimintaa. Avoimet varhaiskasvatuspalvelut tarjoavat vaihtelua ja virikkeitä sekä lapsille että vanhemmille. Niistä löytyy seuraa ja samassa elämäntilanteessa olevia lapsiperheitä. Henkilökunnalta puolestaan saa keskusteluapua ja tukea lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Julkisten palvelujen avulla on mahdotonta kuitenkaan vastata kaikkeen avuntarpeeseen. Vanhempien omasta tai kolmannen sektorin aloitteesta lähtevälle, kunnan
palveluita korvaavalle ja täydentävälle toiminnalle on hyvät edellytykset Porvoossa. Seurakunnat järjestävät avoimia perhepalveluita ja aktiivisesti toimivat mm. Folkhälsan sekä Mannerheimin lastensuojeluliitto. Mannerheimin lastensuojeluliiton tilapäinen lastenhoitopalvelu on käynnistetty Porvoossa vuoden 2013 alussa. Palvelu on lyhytaikaista lastenhoitoapua kotiin kaikkina vuorokauden aikoina. Myös perhekummien koulutus on käynnistynyt. Silloin kun perheen ongelmat ovat vielä pieniä, voi tavalliselta kanssaihmiseltä saatu apu auttaa parhaiten. Tällaista apua on myös helppo ottaa vastaan. Perhekummien avulla ehkäistään ongelmien kasautumista ja vaikeutumista. Perhekummin antama tuki vahvistaa lapsiperheen elämänhallintaa ja antaa voimia arkeen.
13
Valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä. Nuorista Suomessa 2012 -selvityksen mukaan noin 20 prosentilla nuorista on ongelmia, jotka vaikuttavat heidän elämänlaatuunsa ja noin 5 prosentilla ongelmat ovat niin vaikeita, että ne uhkaavat syrjäyttää nuoren palveluiden ulkopuolelle. Porvoolaisten nuorten hyvinvoinnin tila on samankaltainen.
14
NUORET JA NUORET AIKUISET
Terveys ja elintavat Lainsäädännössä sekä erilaisissa tutkimuksissa ja tilastoissa nuoruuden ikämääritykset ovat erilaisia. Nuorisolain määritelmän mukaan nuorilla tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita. Tässä koosteessa pyritään pysymään tässä määritelmässä ja pitämään alaikärajana oppivelvollisuuden päättymistä eli 16 ikävuotta. Kuitenkaan kaikkia tietoja ei voi täsmätä tähän, vaan esimerkiksi työttömyystilastoissa nuoriksi luetaan alle 25-vuotiaat. Porvoossa on 7201 16–28-vuotiasta nuorta. Valtakunnallisen nuorisobarometrin mukaan valtaosa nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, vaikka tyytyväisyys vapaa-aikaan ja erityisesti taloudelliseen tilanteeseen on vähentynyt. Nuoret ovat terveitä. 15–24-vuotiaista yli 80 prosenttia kokee terveydentilansa hyväksi. Tupakoimattomien nuorten osuus on kasvanut selvästi 2000-luvun aikana. Nuorten viikoittainen alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosituhannen taitteesta sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla. Täysin raittiiden nuorten osuus on sekin kasvanut. Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja nuorisotyöttömyys kasvaa jälleen. Nuorten asunnottomuus ja asumiseen liittyvät vaikeudet ovat lisääntyneet ja palveluverkon ulkopuolella arvellaan olevan noin 5 prosenttia nuorista. Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan valtaosa porvoolaisista nuorista kokee terveydentilansa hyväksi. Lukioikäisten arviot
omasta terveydentilastaan ovat parantuneet hieman 2000-luvun aikana, vaikka pitkäaikaissairauksien tai erilaisten oireiden yleisyydessä ei ole tapahtunut vähenemistä samalla ajanjaksolla. Yleisimpiä oireita ovat niska-hartiaseudun kivut sekä päänsärky. Keskimäärin joka seitsemännellä nuorella on väsymystä lähes päivittäin. Nuorten masentuneisuus on pysynyt yhtä yleisenä läpi 2000-luvun. Masentuneisuutta on joka kymmenennellä nuorella. Oireilua vähentää ja hyvinvointia sekä oppimista edesauttaa säännöllinen arkirytmi, joka koostuu riittävästä levosta, hyvästä ravitsemuksesta ja liikunnasta. Suuri osa nuorista ei koe tulevansa kuulluksi koulussa tai oppilaitoksessa. Ammattiin opiskelevista lähes puolet ja lukiolaisista kolmasosa ei tiennyt, miten vaikuttaa edes oman koulun asioihin. Nuorten vaikuttamiskanavina toimivat koulujen ja oppilaitosten oppilaskunnat, nuorisovaltuusto ja valtakunnallinen nuorten Aloitekanava, joka on ollut Porvoossa käytössä jo usean vuoden ajan. Näiden kanavien ja sosiaalisen median käyttöä nuorten vaikuttamiskanavana tulee edelleen kehittää ja vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksista on tiedotettava nuorille aikaisempaa tehokkaammin. Nuorten kuulemista ja heidän mielipiteidensä huomioon ottamista on lisättävä oppilaitoksissa ja yleensäkin kunnallisessa päätöksenteossa. Keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa
ovat vähentyneet koko 2000-luvun. Yleisesti ottaen sekä tytöt että pojat arvioivat suhteen äitiin paremmaksi kuin suhteen isään. Nuoret tapaavat vanhempiaan harvemmin kuin vielä 1990-luvulla. Niiden vanhempien määrä, jotka eivät tiedä nuortensa viikonlopunviettopaikkaa on vähentynyt. Nuorten asenteet päihteiden käyttöä kohtaan ovat muuttuneet selvästi sallivampaan suuntaan 2000-luvun puolivälistä alkaen. Nuorten tupakointi ja alkoholin käyttö ovat kuitenkin vähentyneet 2000-luvun alusta. Porvoolaiset nuoret tupakoivat ja käyttävät alkoholia hieman yleisemmin kuin Suomessa keskimäärin. Päihteisiin liittyy alttiutta rikollisuuteen, väkivaltaisuuteen ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Päihteidenkäytön seurauksena myös nuoren koulutus tai opiskelu voi kärsiä ja katketa kokonaan. Päihteiden käyttö lisää syrjäytymisriskiä. Päihdevalistus ja varhainen reagointi nuorten päihteidenkäyttöön on tämän vuoksi ensiarvoisen tärkeää. Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden järjestämisessä koetaan edelleen olevan suuria puutteita. Erityisen ongelmalliseksi koululaiset ja opiskelijat kokevat koululääkärin vastaanotolle pääsyn, mutta myös kouluterveydenhoitaja ja kuraattori ovat nuorten mielestä heikosti tavoitettavia. Kouluterveydenhoitaja- sekä koululääkäriresurssia on kyselyn toteutuksen jälkeen lisätty ja kouluterveydenhoitajavaje saataneen täytettyä tänä vuonna.
15
Koulutus ja itsenäistyminen Peruskoulun päättötodistuksen saamiseen ja saadun päättötodistuksen numeroiden korottamiseen tarvitsisi vuosittain apua noin kolmekymmentä nuorta. Kymppiluokkaa tai vastaavaa ei Porvoossa tällä hetkellä ole. Lisätukea tarvitaan ns. nivelvaiheissa eli koulutusasteelta toiselle ja koulutuksesta työelämään siirryttäessä. Ammatillisessa koulutuksessa koulutuksen keskeyttäminen ja opintojen venyminen on tavallisempaa kuin lukiokoulutuksessa. Opintojen keskeyttämisen ehkäisyyn on viime aikoina kiinnitetty aikaisempaa suurempaa huomiota ja keskeyttämisvaarassa olevien nuorten tukemista on tehostettu. Alhainen koulutustaso on merkittävä työttömyyteen johtava syy. Vain perusasteen koulutuksen omaavien nuorten työttömyysjaksot ovat myös muita nuoria pidempiä. Kesätyökokemukset helpottavat nuoren työelämään sijoittumista ja siihen sopeutumista. Kausivaihtelut huomioon ottaen voidaan sanoa työttömien nuorten määrän pysyneen suunnilleen samana parin viime vuoden ajan. Nuorille on tällä hetkellä erittäin vaikea löytää työpaikkoja, joten sijoitukset ovat usein lyhtyaikaisia työkokeilu- tai työpajapaikkoja. Useat nuoret saavat toimeentulotukea. Itsenäiseen asumiseen siirtyminen on nuorelle iso muutos ja he tarvitsevat usein tukea ja neuvontaa selviytyäkseen uudessa tilanteessa. Tällä hetkellä Porvoossa kehi-
16
tetään usean eri perintörahan turvin nuorten asumisen tukemiseen liittyviä toimintamuotoja, joiden tavoitteena on varmistaa, että nuori saa hänelle tarpeellisen asumiseen liittyvän tuen. Porvoon asunnottomien nuorten määrää on vaikea tarkkaan arvioida, mutta heitä on kuitenkin useita kymmeniä. Asunnottomuus yhdistyy yleensä muihin vaikeuksiin ja sitä seuraa poikkeuksetta muita ongelmia (opintojen keskeytyminen, työttömyys, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat). Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute koskettaa erityisesti nuorten elämää; kaikista suomalaisista vuokralla asuu noin joka kolmas, kun taas alle 25-vuotiaista itsenäisesti asuvista vuokralla asuu kolme neljästä. Porvoon sosiaali- ja perhetyö maksaa vuodessa arviolta 100 000 euroa nuorten asumisen takuuvuokrina ja vuokrarästien maksuina. Osa takuuvuokrista saataisiin takaisin, mikäli nuorten asumista pystyttäisiin nykyistä paremmin tukemaan. Elämänhallinnan pa-
rantuessa myös työssäkäynti helpottuu, jolloin toimeentulotuen ja vuokrarästien määrät vähenevät tuettujen nuorten kohdalla. Nuorten yhteiskuntatakuu eli nuorisotakuu astui voimaan 1.1.2013. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukau-
den kuluessa työttömäksi joutumisesta. Koulutustakuu on osa yhteiskuntatakuuta. Sen mukaan taataan jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Porvoossa nuorisotakuun toteutumista koordinoi lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmä Hyvis. Kevään 2013 aikana laaditaan selvitys, jossa kartoitetaan nyt käytössä olevat nuorisotakuun toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet. Samalla arvioidaan nykyisten toimenpiteiden riittävyys ja niiden muutostarpeet sekä tehdään ehdotus toimenpiteistä, joilla nuorisotakuu yhteistyössä eri toimijoiden kanssa pystytään Porvoossa toteuttamaan. Jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että alueen yritykset, oppilaitokset ja muut toimijatahot ovat sitoutuneet nuorisotakuun toteuttamiseen ja uusia toimintamalleja on jo käynnistetty. Palvelujen kehittäminen ja uudistaminen asiakkaiden tarpeiden muuttuessa ja resurssien vähentyessä on välttämätöntä. Porvoossa on käynnissä useita kehittämishankkeita, joiden avulla pystytään lisäämään nuorille tarkoitettua tukea ja kokeilemaan sekä käynnistämään uusia toimintamuotoja. Koulutuspalveluiden käynnistymässä olevan koulutuksellisen tasa-arvoisuuden edistämishankkeen kautta voidaan vuosien 2013– 2014 aikana lisätä läsnäolevien aikuisten määrää Kevätkummun ja Gammelbackan
alueen alakouluissa sekä kaikissa yläkouluissa ja vahvistaa oppilashuoltoa sekä tukea oppilaiden harrastustoimintaan osallistumista. Tätä kautta edesautetaan pitkällä tähtäimellä myös nuorisotakuun toteutumista. Nuorisolain edellyttämää monialaista yhteistyötä kehitetään kolmevuotisessa MYKhankkeessa, jossa mallinnetaan nuorten parissa toimivien ammattilaisten yhteistyöverkostojen toimivuutta. Myös nuorten työpajatoimintaan ja etsivän nuorisotyön toteutukseen saadaan valtion erillisavustusta. Tärkeä osa hankkeissa on toteutetun toiminnan arviointi ja tehdyn arvioinnin pohjalta laaditut esitykset jatkotoimenpiteistä. Todellinen hyöty hankkeista saadaan vasta kun esitetyt toimenpiteet otetaan kaupungin vakinaiseksi toiminnaksi.
17
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on keskeistä, että työikäinen väestö kokee itsensä työkykyiseksi, jaksaa tehdä työtä ja haluaa pysyä työelämässä entistä kauemmin. Työikäisiä (17–64-vuotiaat) on Porvoossa 30 632. Työikäisen hyvinvoinnin kulmakiviä ovat mielekkääksi koetun työn ja vapaaajan tasapaino. Aktiivinen kulttuuri- ja vapaa-ajantoiminta luo hyvinvointia, elämänlaatua ja tuottaa elämyksiä. Työttömyys on Porvoossa alhaisemmalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Työttömiä oli 7,8 % vuonna 2012.
18
TYÖIKÄISET
Terveys ja elintavat Työikäisten hyvinvoinnin tilasta saadaan tietoja kansallisista rekistereistä. Näitä ovat mm. työllisyyttä, toimeentuloa, sairastavuutta ja asumista kuvaavat tilastot. Työikäisten terveyttä ja elämäntapoja seurataan terveyskäyttäytymisen avulla. Sairauspäivärahaa saaneiden työikäisten määrä on kasvanut hiukan vuodesta 2009 vuoteen 2011. Sen sijaan erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen henkilöiden määrä on laskenut edellä mainitulla aikavälillä. Subjektiivisesti koettua terveydentilaa kysyttäessä ATH- tutkimuksessa reilu kolmannes itäuusmaalaisista vastaajista (34,7 %) kuvasi terveydentilansa keskitasoiseksi tai sitä heikommaksi. Porvoo on aktiivinen kulttuurikaupunki. Taiteella ja kulttuurilla on merkittäviä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Tutkimusten mukaan taide mm. lisää itsenäisyyden kokemusta, elämän merkityksellisyyttä ja positiivisia ihmissuhteita. Taide ja kulttuuri tuovat merkityksellisyyttä elämään, osallistavat ja vahvistavat arjen toimijuutta. ATH-tutkimuksen mukaan kulttuuripalveluiden saavutettavuudessa on suuria alueellisia eroja. Joka neljäs kokee, että ei ole saanut tarpeisiinsa nähden riittävästi kulttuuripalveluja. Lihavuus ja liikunnan puute ovat merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia. Ylipainoisten osuutta ja kuntalaisten omaa näkemystä liikuntatottumuksistaan selvitetään osaltaan myös ATH- tutkimuksessa. Ylipai-
noisten osuus lasketaan vastaajien ilmoittamien pituus- ja painolukujen perusteella. BMI- painoindeksi on yleisimmin käytetty menetelmä lihavuuden asteen määrittämiseksi ja 30 pisteen raja kansainvälisesti hyväksytty raja-arvo lihavuudelle. Tämän rajan ylittää noin 20 % itäuusmaalaisista. Kuntoliikuntaa säännöllisesti harrastavien suomalaisten joukko on kasvanut tasaisesti. Kuitenkin jopa kolme neljästä aikuisesta itäisellä Uudellamaalla ilmoittaa harrastavansa kuntoliikuntaa vähäisessä määrin tai ei ollenkaan. Porvoossa on hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Liikuntapalvelut pitää yllä liikuntapaikkoja, kuten uimahallia, urheilukenttiä ja -halleja, lenkkipolkuja, jääkenttiä ja hiihtolatuja. Lisäksi tarjolla on ohjattua liikuntaa ja liikuntatapahtumia kaikenikäisille ja -kuntoisille porvoolaisille. Porvoossa toimii noin 150 urheiluseuraa, jotka ovat Porvoon urheilutarjonnan pääasialliset toteuttajat. Työmatkakävelijöiden ja -pyöräilijöiden määrä on vähentynyt. Arkiliikunta on terveydelle, toimintakyvylle ja mielenterveydelle tärkeintä. Se on myös useimmille tehokkain tapa lisätä askeleita, lihasten käyttöä ja energiankulutusta. Puolen tunnin reipas kävely tai pyöräily päivässä riittää ylläpitämään terveyttä. Vuonna 2007 tehdyn henkilöliikennetutkimuksen mukaan porvoolaiset tekivät matkoistaan noin 34 % jalan tai pyörällä. Kävelyn osuus kaikista matkoista on 24 % ja pyöräilyn 10 %. Hy-
vinvointivaikutusten kyselyssä porvoolaiset asiantuntijat näkivät juuri arkiliikuntamahdollisuuksien ja liikuntaa harrastavien määrän lisäämisen erittäin tärkeiksi hyvinvointia parantaviksi tekijöiksi. Näihin asioihin nähtiin myös olevan paikallisesti suuret vaikutusmahdollisuudet. Liian vähän liikkuvia pyritään aktivoimaan Porvoossa myös terveysasemilla jaettavilla liikkumislähetteillä. Liikkumislähetteellä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi ylipainoinen tai diabetespotilas ohjataan liikuntatoimeen, jossa hänelle tehdään kuntokartoitus, esitellään kaupungin palvelutarjontaa ja käydään tutustumassa eri liikuntamuotoihin. Suurin osa asiakkaista osallistuu kaikkiin ohjattuihin tapaamisiin. Tämän jälkeen potilas jatkaa liikuntaharrastusta itsenäisesti. Yhteensä tämän toiminnan piirissä on satoja porvoolaisia. Porvoossa käytetään työikäisten joukossa koko maan lukuihin verrattuna vähemmän mielenterveyspalveluiden avopalveluita. Sekä mielenterveyden avohoitokäyntejä että perusterveydenhuollon mielenterveyskäyntejä on selvästi koko maan keskiarvoisia käyntimääriä vähemmän. Myös psykiatrisen laitoshoidon potilaita on työikäisissä Porvoossa keskimääräistä vähemmän. Toisaalta mielenterveyshäiriöihin sairaalahoitoa saaneita on Porvoossa 9,6 tuhatta ihmistä kohden, kun koko maan luku on 8,2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä
19
aikana. ATH-tutkimuksen mukaan joka neljäs itäuusmaalainen on kärsinyt masennusoireista viimeisen vuoden aikana. Porvoossa kulutetaan alkoholia saman verran kuin maassa keskimäärin. Alkoholin aiheuttamat terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset haitat ovat merkittävät. Nuorten ja aikuisten päihdeklinikalla on panostettu matalan kynnyksen palveluihin. Päihdeklinikan asiakkaiden yhteenlasketut käyntimäärät ovat kasvaneet voimakkaasti. Vuoden 2012 käyntimäärät kasvoivat 20 prosenttia vuodesta 2011. Erityisesti näkyy korvaushoidon kasvun osuus. Yli puolet päihdeklinikan asiakkaista on 30–65-vuotiaita. Hyvinvointi- ja terveyserot Suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat jatkuvasti kohentuneet. Samanaikaisesti eri sosiaaliryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat kuitenkin pysyneet ennallaan tai jopa kasvaneet. Sosioekonomisten terveys- ja hyvinvointierojen lisäksi eroja ilmenee myös alueellisesti ja sukupuolten välillä. Terveyserojen kasvu on huolestuttavaa sekä eettisesti että taloudellisesti. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi terveyserojen kasvu lisää sairastavuutta, työkyvyttömyyttä ja lyhentää työuria. Porvoolaisten terveydentila on parempi kuin maassa keskimäärin. Vähemmän koulutetut, alempiin tuloluokkiin kuuluvat ja matalammassa ammattiasemassa olevat väestöryhmät sairastavat enemmän, kärsivät
20
useammin alentuneesta toimintakyvystä ja kuolevat nuorempina kuin pidemmälle koulutetut, ylempiin tuloluokkiin kuuluvat ja korkeammassa ammattiasemassa olevat väestöryhmät. Työkykynsä heikentyneeksi kokee joka kolmas työikäinen. Heikoimmassa asemassa ovat työttömät. Työllistämistoimet ja palvelujen tarjoaminen tälle ryhmälle ovat erityisen tärkeitä. Porvoossa työvoiman palvelukeskuksen asiakkaina oli 410 henkilöä vuonna 2012 ja kuukausittain kuntouttavan työtoiminnan piirissä noin 150 henkilöä. Porvoon suuret alueelliset erot näkyvät erityisesti työttömyysluvuissa. Työttömyys vaihtelee aina täystyöllisyydestä 23 prosentin alueelliseen työttömyysasteeseen. Asumisen suhteen eriarvoisuus näkyy siinä, että Porvoossa kohtuuhintaisten vuokra- asuntojen saaminen on hankalaa. Vuokra-asuntoihin jonotti vuoden 2012 lopussa lähes 700 hakijaa. Vuokra-asunnon saaneista kiireellisesti asunnon saaneita vuoden ai-
kana oli 28 prosenttia. Kiireellisessä tilanteessa olevien osuus asunnon saaneista osoittaa kuinka on onnistuttu asuttamaan hankalassa tilanteessa olevia, esim. asunnottomuusuhan alla olevia. Asunnottomia yksinäisiä oli vuonna 2011 Porvoossa 0,7 asukasta tuhatta asukasta kohti. Luku on koko maan arvoa 1,4 pienempi.
Työttömyys ja toimeentulo Työttömien määrä ja työttömyysaste ovat pysyneet Porvoossa suhteellisen vakaina, mutta pitkäaikaistyöttömyydessä on havaittavissa selvää nousua. Vuonna 2012 Porvoon työttömyysaste oli työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan 7,8 prosenttia. Työttömiä oli keskimäärin 1903 henkeä kuukaudessa joista pitkäaikaistyöttömiä oli 533. Työkyvyttömyyseläkkeellä porvoolaisista 25–64-vuotiaista oli vuonna 2011 6,9 prosenttia. Luku on ollut laskusuuntainen. Porvoosta käy työssä muissa kunnissa 7 700 henkilöä, joista 70 prosenttia suuntaa pääkaupunkiseudulle. Maahanmuuttajat ovat kasvava työikäisten ryhmä. Porvoon työ- ja elinkeinotoimistossa on vuoden 2012 alussa työnhakijoina kaikkiaan noin 580 maahanmuuttajaa. Porvoon kaupungin kotouttamisohjelma on päivitetty keväällä 2013. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto. Porvoossa on ollut vuosina 2008–2010 valtakunnallisesti vertaillen vähemmän toimeentulotukiasiakkaita kuin vastaavan kokoisissa kunnissa. Toimeentulotukiasiakkaiden määrä on kuitenkin kasvussa, vuonna 2012 asiakkaita oli 4,6 prosenttia edellisvuotta enemmän. Lisäksi pitkäaikaisasiakkaiden määrä on noususuuntainen. Vuonna 2012 toimeentulotukimenot kasvoivat 18 prosenttia edellisvuodesta. Toimeentulotukiasiakkuuden pääsyy on työttömyys.
Pitkäaikaistyöttömien määrään ja työttömyyden tasoon pystytään vaikuttamaan elinkeino- ja koulutuspolitiikalla sekä toimivilla työllisyys-, sosiaali- ja terveyspalveluilla. Tärkeää on työllistämistoimenpiteisiin osallistuvien saaminen aktiivisesti yhteiskuntaan osallistuviksi, heidän työkykynsä edistäminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen. Tätä edistetään mm. työttömien terveystarkastuksilla. Toisaalta vaikuttamismahdollisuuksia perusturvan riittämättömyyteen ei ole. Työtön joutuu asioimaan Kelassa, Työ- ja elinkeinotoimistossa sekä sosiaalivirastossa saadakseen perusturvan.
21
Ihmisten hyvinvointi koostuu monista tekijöistä. Ikääntyessä toimintakyvyn säilymisen ja itsenäisen selviytymisen rinnalle nousevat keskeisiksi tekijöiksi läheiset ihmissuhteet, terveys, koti ja ympäristö sekä palveluiden saanti. Porvoon väestö ikääntyy. 65 vuotta täyttäneitä on 8447. Porvoon väestöllinen huoltosuhde heikkenee, mutta kehitys ei ole yhtä nopeaa kuin useissa kunnissa.
22
IKÄIHMISET
Terveys ja toimintakyky Tuoreimman THL:n tutkimuksen mukaan eläkeikäisten toimintakyky on Suomessa parantunut merkittävästi kahtena viime vuosikymmenenä. Jopa joka toinen 65–74-vuotias pitää itseään täysin työkykyisenä. Eläkeikäiset syövät terveellisemmin ja tuntevat itsensä terveemmiksi, mutta juovat enemmän alkoholia kuin ennen. Eläkeläisten turvattomuuden tunne on vähentynyt. Eniten ikääntyneet ovat huolissaan laitoshoitoon joutumisesta, rahojen riittävyydestä ja muistisairauksista. ATH-tutkimuksen mukaan yli 75-vuotiaat porvoolaiset kokevat elämänlaatunsa ja terveytensä keskimääräistä paremmaksi koko Suomen väestöön verrattuna. Itsensä yksinäiseksi kokee noin joka kymmenes porvoolainen. Yksinäisyys on yhtä yleistä työikäisessä kuin iäkkäämmässäkin väestössä. Koettu terveys ja muisti kertovat osaltaan koko väestön kohonneesta eliniästä sekä toimintakykyisten vuosien lisääntymisestä. Muistiin voidaan vaikuttaa terveellisten elintapojen edistämisellä sekä esimerkiksi sosiaalisten virikkeiden ylläpidolla. Ikäihmisten palveluita suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon kotona asumista tukevien palveluiden rinnalla myös muut ennalta ehkäisevät toimenpiteet. Yksinasuvia 75 vuotta täyttäneitä porvoolaisia on vastaavanikäisestä väestöstä hiukan enemmän kuin koko maassa. Yksinäisyys ja lievä masennus sekä niistä johtuva liikunnan puute, heikko ravinnonsaanti ja
aliravitsemus heikentävät kodeissaan yksin asuvien iäkkäiden toimintakykyä. Kotona asuvia yli 75-vuotiaita on Porvoossa 89,5 % vastaavanikäisestä väestöstä. Ikääntyneen ihmisen hyvä ravitsemus ylläpitää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi hyvä ravitsemustila nopeuttaa sairauksista toipumista ja pienentää terveydenhuollon kustannuksia. Myös kotona asumisen mahdollisuudet ovat paremmat, mikäli ravitsemustila on hyvä. Ikääntyneiden ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat toisenlaisia kuin nuorempien. Ravinnonsaanti ja ravitsemustila usein heikkenevät sairauksien ja iän myötä. Ravitsemusongelmien riski on suurin yli 80- vuotiailla. Heillä liian vähäinen energiansaanti ja laihtuminen ovat keskeinen ongelma, pikemminkin kuin ylipaino, joka on muun väestön merkittävä terveysriski. Laaja ikäihmisten ravitsemus- ja lihaskatotutkimus on käynnistynyt yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Vuoden 2012 aikana kaikille porvoolaisille 75 vuotta täyttäneille henkilöille lähetettiin kirjekysely heidän toimintakykynsä ja ravitsemuksensa kartoittamiseksi. Kirjekyselyn vastauksien perusteella lihaskadon tai vajaaravitsemuksen riskissä oleville henkilöille tehdään lihaskunnon mittauksia, tuloksia tutkimuksesta saadaan keväällä 2013. Palveluiden kehittäminen Ennalta ehkäisevät kotikäynnit tarjotaan vuosittain kaikille 78 vuotta täyttäville.
Käynnillä kartoitetaan toimintakykyä ja elintapoja. Jos ikääntyneen toimintakyky alenee, on kotihoito ensisijainen palvelumuoto. Kotona asumista tuetaan myös esimerkiksi esteettömän ympäristön ja kuntoutuksen avulla. Kaupunki tarjoaa enenevässä määrin myös erityisesti ikäihmisille suunnattuja kulttuuri- ja vapaaajanpalveluja. Kaikkien säännöllisen kotihoidon piirissä olevien asiakkaiden toimintakyvystä kerätään tietoa Rai -vertailutietokannan toimintakykymittareilla. Nämä toimintakykytiedot siis koskevat jo säännöllisen ulkopuolisen avun varassa olevaa ikääntyneiden ryhmää. Huomionarvoista on, että tästäkin ryhmästä edelleen 43 prosenttia pystyy liikkumaan itsenäisesti kodin ulkopuolella. Ajatellen ikäihmisten arjen hyvinvointia on heille kohdennetuilla terveyttä ja hyvinvointia edistävillä kodin ulkopuolisilla aktiviteeteilla ja palveluilla suuri merkitys. Ikääntyneiden elämän mielekkyyden kannalta on erityisen tärkeää, että mahdollisuus yhteisöön osallistumiseen säilyy. Omatoiminen liikkuminen pitää ikääntyvän ihmisen pitempään terveenä ja vähentää laitoshoidon ja kuntoutuksen tarvetta. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrittänyt yli 75-vuotiaiden palvelutason määrälliset tavoitteet. Valtakunnalliset laatusuositukset ohjaavat ikäihmisten palveluiden kehittämistyötä. Keskeisenä vanhustenhuollon tavoitteena pidetään ikääntyneen mah-
23
dollisuutta asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Suosituksen mukaan yli 75-vuotiaista omassa kodissaan tulisi asua 91–92 prosenttia. Porvoossa määrä on vielä hieman matalampi 89,5 prosenttia. Säännöllisen kotihoidon piirissä porvoolaisista ikääntyneistä oli suosituksen mukainen määrä 13,6 %. Omaishoidon tuen piirissä on porvoolaisia ikääntyneitä suositusta vähemmän vain 3 prosenttia (suositus 5–6 %). Porvoon palvelurakenne on edelleen liian laitospainotteinen. Vanhainkotien ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoidossa on 6 prosenttia ikääntyneistä, kun suosituksen mukaan määrä pitäisi saada laskemaan 3 prosentin tasolle. Ympärivuorokautisen hoivan osalta panostetaan erityisesti tehostettuun palveluasumiseen. Tehostettua palveluasumista pyritään lisäämään Porvoon kaupungin ikääntymispoliittisen ohjelman mukaisesti. Tällä hetkellä tehostetussa palveluasumisessa on 4,6 prosenttia ikääntyneistä. Seuraava palvelutalo valmistuu Johannisbergiin syksyllä 2013. Kotona asumista tukevia palveluita kehitetään edelleen. Ikääntyneiden kotona asumisen tueksi etsitään uusia ratkaisuja. Vanhuspalveluissa toteutettavat kehittämishankkeet tähtäävät asiakaslähtöisiin palveluihin ja niillä pyritään vastaamaan lakiin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Vanhusväestön määrän kasvu edellyttää aktiivisia asumiseen ja asumispalve-
24
luihin liittyviä toimia. Asumispoliittisenkin ohjelman lähtökohtana on ensisijassa järjestää ikäihmiselle asunto sekä kotiin vietäviä palveluita mahdollisimman pitkään. Näin pyritään vähentämään ja korvaamaan laitosasumista. Kotihoidon asiakkaille on vuoden 2013 alusta aloitettu uusi geriatrinen lääkäripalvelu. Palvelu tarjoaa ympärivuorokautisen etälääkärituen ja sitä kautta hoitomahdollisuudet kotona ja päivystysaikoina ovat lisääntyneet ratkaisevasti. Palvelu tukee ennaltaehkäisevää hoitoa.
Hyvinvointijohtaminen
Strategiatyö Porvoossa käynnistyi samanaikaisesti hyvinvointikertomuksen laatimisen kanssa uuden kaupunkistrategian laadintatyö. Valmistelutyössä on hyödynnetty hyvinvointikertomuksen laatimisen yhteydessä syntynyttä tietoa porvoolaisten hyvinvoinnista. Strategia tulee kuvaamaan kaupungin toiminnan ja talouden kehittämisen keskeisimmät suuntaviivat vuosina 2014–2017. Strategiatyö perustuu kuntalakiin. Kuntalain mukaan kunnan on pyrittävä edistämään asukkaidensa hyvinvointia sekä kestävää kehitystä alueellaan. Strategiatyössä hyvinvointi ymmärretään laajasti niin, että se käsittää kolme keskeistä teemaa, asukkaiden hyvinvoinnin ja osallistumismahdollisuudet, yritysten kilpailukyvyn sekä ympäristön ja luonnon hyvinvoinnin. Valmistelutyössä on pyritty löytämään yhteinen näkemys hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn keskeisimmistä tekijöistä. Näkemys muodostuu asiantuntijoiden tuoman tiedon, kuntalaisten kokemuksellisen tiedon sekä päättäjien näkemysten yhdistämisestä. Strategiset päämäärät, niitä kuvaavat indikaattorit ja toimenpide-ehdotukset täsmentyvät teemaryhmissä, työpajoissa ja asukkaiden vaikuttajaraadeissa kevään kuluessa. Kaupunginvaltuuston on tarkoitus hyväksyä strategia elo–syyskuussa 2013. Hyvinvointikertomus on jatkossa osa Porvoon talousarvio- ja suunnitteluprosessia. Laaja hyvinvointikertomus laaditaan valtuus-
tokausittain ja lisäksi vuosittain tehdään suppeampi kertomus, jossa päivitetään indikaattoritiedot ja tehdään yhteenveto päättyvästä vuodesta. Hyvinvointiryhmän työskentely Hyvinvointiryhmän tehtävänä on kehittää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen seuranta- ja raportointi-järjestelmää ja luoda terveyden ja hyvinvoinnin tietopohjaa. Hyvinvointiryhmä vastaa hyvinvointikertomuksen valmistelusta ja indikaattoritiedon hyödyntämisestä, huomioiden erityisesti Porvoon omat erityispiirteet ja tarpeet. Hyvinvointiryhmä vastaa osaltaan strategian toimeenpanosta sekä sopii eri hallinnonalojen sekä hyvinvoinnin teemaryhmien kanssa tavoitteiden toteuttamisesta. Teemaryhmiä ovat mm. Lasten- ja nuorten hyvinvointiryhmä (HYVIS) ja Pari- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn työryhmä (PALVE). Hyvinvointijohtamisen rakenteet on kuvattu alla.
25
26
Terveyden ja hyvinvoinnin johtamisen rakenne
kaupungin johtoryhmä Toimii myös hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmänä
Hyvinvointiryhmän pj/prosessin johtaja
Hyvinvointikoordinaattori
Konsernihallinto
Sosiaali- ja terveystoimi
Hallintopalvelukeskus Kaupunkikehitys Lupa- ja valvonta-asiat
Terveyspalvelut Sosiaali- ja perhepalvelut Vanhus- ja vammaispalvelut
sivistystoimi Suomenkieliset ja ruotsinkieliset koulutuspalvelut Varhaiskasvatuspalvelut Kulttuuri- ja vapaaaikapalvelut
Kaupungin hyvinvointiryhmä = terveyden edistämisen ohjausryhmä
Asiantuntijaryhmien ja verkostojen poikkitoiminnallista yhteistyötä
HYVIS
PALVE
Päihdetyöryhmä
Liikenneturvallisuus
Ravitsemustyöryhmä
Ohjelmatyöryhmät
Itä-Uudenmaan turvallisuussuunnittelu
Järjestöt, 3. sektori ja yritykset
Yhteisötoiminta ja kuntalaisvaikuttaminen
Vanhusneuvosto
Vammaisneuvosto
Nuorisovaltuusto
Sähköinen osallisuus
27
Liite: Tilastot 3. Nettomuutto
1. Huoltosuhde, demografinen
1818
63 63
1616 1414 1212 1010 88 66 44 22 00 -2-2 -4-4 -6-6
61 61 59 59 57 57 55 55 53 53 51 51 49 49 47 47
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Demografinen (tai väestöllinen) huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65 vuotta täyttänyttä on sataa 15–64-vuotiasta (työikäistä) kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on.
2. Sairastavuusindeksi, ikävakioitu
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Indikaattori ilmaisee nettomuuton tuhatta asukasta kohti. Nettomuutto saadaan vähentämällä alueelle muuttaneista (tulomuuttajat) alueelta pois muuttaneet (lähtömuuttajat). Näin nettomuutto on positiivinen, jos alueelle on muuttanut enemmän kuin alueelta on muuttanut pois.
4. Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat, % kaikista lapsiasuntokunnista
100 100
38 38 36 36
95 95
34 34 32 32
90 90
30 30 28 28
85 85
26 26
80 80
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
24 24
2011
Indikaattori ilmaisee miten tervettä tai sairasta kunnan väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 100). Luku on laskettu ikävakioituna. Indeksi perustuu kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä.
Porvoo
28
Loviisa
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Indikaattori ilmaisee ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osuuden prosentteina kaikista lapsiasuntokunnista. Lapsiasuntokunta on asuntokunta, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias henkilö. Asunto on ahtaasti asuttu, jos siinä asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun.
Sipoo
Lohja
Vaasa Hyvinkää
5. Lasten pienituloisuusaste
7. Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä
1717
16 16
1515
14 14 12 12
1313
10 10
1111
88
99
66
77 55
44 2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
22
2010
Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaitten henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista alle 18-vuotiaista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon mediaanista kunakin vuonna.
6. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0–17-vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
8. Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista
12 12
33 33 31 31
10 10
29 29 27 27
88
25 25
66
23 23 21 21
44
19 19 17 17
22 00
2002
Toimeentulotukirekisteri sisältää tietoja varsinaista ja ehkäisevää toimeentulotukea saaneista kotitalouksista sekä kuntouttavan työtoiminnan kustannuksia toimeentulotukena saaneista henkilöistä.
15 15
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
13 13
2011
Avohuollon tukitoimet käsittävät lapsen ja nuoren tukiasumisen, toimeentulon, koulunkäynnin ja harrastamisen turvaamisen sekä muut tarpeen vaatimat tukitoimet. Avohuollon tukitoimiin kuuluvat myös perheen tuki ja kuntoutus.
Porvoo
Loviisa
Sipoo
2002
2004
2006
2008
2010
Indikaattori ilmaisee alkoholia tosi humalaan asti vähintään kerran kuukaudessa käyttävien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa.
Lohja
Vaasa Hyvinkää
29
9. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17–24-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
11. Nuorisotyöttömät, % 18–24-vuotiaasta työvoimasta
1818
15 15 13 13
1616
13 11
1414
99 12
12
77
1010 88
55 2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
33
2011
Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ko. vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta.
2002
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Nuorisotyötön on 15–24-vuotias työtön. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös henkilökohtaisesti lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi.
10. Koulutustasomittain
12. Tupakoi päivittäin, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista
380 380
3030
360 360
2828
340 340
2626 2424
320 320
2222
300 300
2020
280 280
1818
260 260
1616
240 240 220 220
2003
1414 2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Indikaattori ilmaisee väestön koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti.
Porvoo
30
Loviisa
Sipoo
1212
2002
2004
2006
2008
2010
Indikaattori ilmaisee kerran päivässä tai useammin tupakoivien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa.
Lohja
Vaasa Hyvinkää
13. Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta
15. Päihdehuollon avopalveluissa asiakkaita / 1000 asukasta
2,8 2,8
1818 1616
2,4 2,4
1414
2,0 2,0
1212
1,6 1,6
1010
1,2 1,2
88 66
0,8 0,8
44
0,4 0,4
22
0,0 0,0
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
00
2011
Asunnottomiksi luetaan ulkona, tilapäissuojissa, yömajoissa yms. asuvat, erilaisissa laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat sekä tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvat. Lapsuudenkodissaan asuvia nuoria ei lasketa asunnottomiksi. Tieto on poikkileikkaustieto, jonka kyselyajankohta saattaa vaihdella vuosittain.
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Tilastokeskus kerää vuosittain kunnilta tietoja niiden toiminnasta ja taloudesta.
16. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet 25–64-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
14. Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 34 34 32 32 30 30 28 28 26 26 24 24 22 22 20 20 18 18 16 16 14 14 12 12
2002
3,6 3,2 2,8 2,4 2,0 1,6 1,2 0,8 0,4 2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
0,0
2011
Työttömään työvoimaan luetaan 15–74-vuotiaat työttömät. Pitkäaikaistyötön on työtön työnhakija, joka on ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta.
Porvoo
Loviisa
Sipoo
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Toimeentulotukirekisteri sisältää tietoja varsinaista ja ehkäisevää toimeentulotukea saaneista kotitalouksista sekä kuntouttavan työtoiminnan kustannuksia toimeentulotukena saaneista henkilöistä.
Lohja
Vaasa Hyvinkää
31
19. Säännöllisen kotihoidon piirissä 30.11. olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä
17. Toimeentulotuki, euroa/asukas 15
200
150 12
100
9 50
0
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
6
2011
Indikaattori ilmaisee toimeentulotuen bruttomenojen määrän (EUR) yhtä asukasta kohti kalenterivuoden aikana.
2003
2005
2007
2008
2009
2010
2011
Kotihoidon laskenta tehdään asiakkaista joilla (1) on 30.11. voimassa oleva palvelu- ja hoitosuunnitelma, (2) jotka muuten (ilman palvelu- ja hoitosuunnitelmaa) saavat säännöllisesti kotipalvelua, kotisairaanhoitoa tai päiväsairaalapalveluja ja heillä on toteutunut vähintään yksi käynti jokaisella marraskuun viikolla, (3) jotka käyvät marraskuussa vähintään kerran viikossa vanhusten hoidollisessa päivähoidossa (4) - jotka saavat omaishoidon tukea, vaikka eivät saisikaan palveluja kotiin.
18. Työttömät, % työvoimasta
20. Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä 100
12
10
8 90 6
4
2 2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
80
2011
32
Loviisa
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Hoitoilmoitusrekistereihin kerätään asiakaskohtaista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidon, asumispalveluiden sekä säännöllisen kotihoidon asiakkaista.
Työvoimaan luetaan kaikki 18–74-vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusajankohtana olivat työllisiä ja työttömiä.
Porvoo
2002
Sipoo
Lohja
Vaasa Hyvinkää
21. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä 10
8
6
4
2
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Hoitoilmoitusrekistereihin kerätään asiakaskohtaista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidon, asumispalveluiden sekä säännöllisen kotihoidon asiakkaista.
22. Yksinasuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä asuntoväestöstä 60
50
40
30
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
Yhden hengen asuntokunnan muodostaa asuinhuoneistossa yksin vakinaisesti asuva henkilö.
33
Ulkoasu: peak press & productions oy Paino: tt-urex
35
PORVOO
36
BORGÅ