Den nordiske akse

Tiden er inde til at traktatfæste et stærkere nordisk samarbejde og danne en nordisk akse i Europa. Aftalen kunne underskrives i Kalmar.

Der er netop nu større interesse for Norden end længe. Det gælder både i Norden selv og i omverdenen. Interessen strækker sig lige fra historiske figurer som Margrete den Første, over det nordiske køkken, den skandinaviske krimitradition og til de nordiske lande som modeller for, hvordan man forener sammenhængskraft og globalisering.

Vi synes, at tiden er inde til at udnytte det nuværende mulighedsvindue, således at vi kan få opgraderet og piloteret det nordiske samarbejde. De nordiske lande samarbejder allerede en hel del. Der er en nordisk pasunion og et nordisk arbejdsmarked. Der er et tæt læringsmiljø i regi af Nordisk Ministerråd. Disse ting fungerer som regel godt i det daglige, og vi ser ikke mindst værdien heraf, når f.eks. coronakrisen lægger hindringer i vejen for det integrerede arbejdsmarked i Øresundsregionen. Så rammes begge sider af sundet.

Der er imidlertid potentiale for mere i det nordiske samarbejde. Vi kan koordinere vore politiske holdninger tættere, og vi kan i højere grad sikre, at allerede opnåede resultater på f.eks. arbejdsmarkedet ikke går tabt. Kunne vi ikke have løst grænsehindringerne over alt mellem de nordiske lande under coronakrisen mere hensigtsmæssigt? Kunne vi ikke have sikret, at den europæiske medicinalagentur kom til Norden og ikke endte udenfor via en koordination mellem de nordiske lande? Kunne vi ikke få en større nordisk påvirkning fra Norden via en tættere samordning af alt fra bistandshjælp til udviklingslandene og til vor positionering i EU, NATO og FN?

Kunne vi komme på tale som medlem af G20, hvis vi kunne godtgøre, at Norden skulle betragtes som én økonomisk region med verdens 12. største økonomi? Kunne vi etablere en nordisk model for grøn omstilling, som både var effektiv, markedsorienteret og socialt ansvarlig? Kunne vi gøre det mere attraktivt at uddanne sig i de øvrige lande i Norden?

Bild: Vita Thomsen/Norden.org

Hvis vi skal svare ja på de fleste af disse spørgsmål, kræver det, at det nordiske samarbejde opgraderes. En mulighed herfor kan oplagt bestå i, at man etablerer en formel nordisk politisk akse á la den mellem Tyskland og Frankrig, som er nedfældet i Élysée-traktaten fra 1963. Élysée-traktaten indebærer, at de to lande på forhånd konsulterer hinanden i større politiske sager af betydning for de to landes politik udadtil i bred forstand. Den såkaldte Paris-Berlin-(tidligere Bonn)-akse har i over 50 år været et bærende fundament for europæisk og international politik, og den har givet de to lande langt større indflydelse herpå, end de ville have haft hver for sig.

Vi foreslår noget lignende i Norden. Deltagerlandene skal være alle de lande, som allerede er med i det nordiske samarbejde: Finland (inklusive Ålandsøerne), Sverige, Norge, Island og Danmark (inklusive Færøerne og Grønland). Disse lande har forskellige institutionelle tilknytninger. Nogle er med i EU. Andre er ikke. Nogle er med i NATO. Andre er ikke. Et enkelt land er med i euro-samarbejdet. De andre er ikke. Denne pluralitet ser vi som en potentiel styrke i et opgraderet nordisk samarbejde. Det betyder nemlig, at landene får et ekstrastort incitament til at gå med heri, for det sikrer mulighed for at få indflydelse også på områder, hvor visse af landene i dag står udenfor.

Den nordiske akse ville skulle indebære faste møder mellem statsministre og andre ministre fra de nordiske lande. Disse møder kunne sagtens eksekveres, hvis man alligevel mødes i regi af det nordiske samarbejde. Ellers måtte der indkaldes særligt på baggrund af den sædvanlige embedsmandsforberedelse.

Samarbejdet skulle være baseret på konsensus, men uden vetomulighed. Hvis et enkelt land eller to ikke ville deltage i en tæt koordination af bestemte politiske områder, skulle det ikke være muligt at blokere for, at de andre lande gik videre og faktisk koordinerede deres positioner. Den nordiske akse skulle til enhver tid bestå i de lande, som ønskede at være med til at indtage fælles positioner på de forskellige felter.

For at det nye opgraderede nordiske samarbejde skulle få et stærkt fælles fundament, burde det nedfældes i en traktat á la Élysée-traktaten. Vi foreslår, at det sker i byen Kalmar, så navnet på den nye lyse nordiske tid i samarbejdets ånd skete på grundlag af Kalmar-traktaten.

Skribenterna Peter Nedergaard, professor i statskunskap på Köpenhamns universitet och Lars Barfoed, ordförande för foreningen Norden i Danmark samt tidigare medlem av folketinget och minister.

Texten är en förkortning av artikeln som tidigare publicerats i Politiken.

Lars Barfoed

Peter Nedergaard

Pohjoismainen akseli

On aika laatia sopimus vahvemmasta pohjoismaisesta yhteistyöstä ja perustaa Eurooppaan pohjoismainen akseli. Sopimus voitaisiin allekirjoittaa Kalmarissa.

Mielenkiinto Pohjolaa kohtaan on suurempi kuin aikoihin. Tämä koskee sekä pohjoismaalaisia itseään että ympäröivää maailmaa. Mielenkiinto ulottuu historiallisista hahmoista kuten Margareeta ensimmäisestä pohjoismaiseen keittiöön, skandinaaviseen dekkariperinteeseen ja pohjoismaisiin yhteenkuuluvuuden ja globalisaation yhdistäviin malleihin.

Mielestämme käsillä on aika hyödyntää nyt avoimina olevia mahdollisuuksia pohjoismaisen yhteistyön päivittämiseksi ja pilotoimiseksi. Pohjoismaat harjoittavat jo laajaa yhteistyötä. Meillä on pohjoismainen passiunioni ja pohjoismaiset työmarkkinat. Pohjoismaiden ministerineuvoston puitteissa toimii tiivis oppimisympäristö. Nämä sektorit toimivat pääsääntöisesti hyvin normaaliaikoina, ja näemme niiden arvon nyt kun esimerkiksi koronakriisi asetti esteitä Juutinrauman alueen yhdentyneille työmarkkinoille. Salmen molemmat rannat kärsivät.

Pohjoismaisessa yhteistyössä on kuitenkin enemmän potentiaalia. Voimme sovittaa yhteen lähemmin poliittisia kantojamme, ja voimme paremmin varmistaa, ettemme menetä jo saavutettuja tuloksia, esimerkiksi työmarkkinoilla. Emmekö olisi voineet ratkaista rajaesteitä Pohjoismaiden välillä tarkoituksenmukaisemmin koronakriisin aikana? Emmekö olisi voineet varmistaa Pohjoismaiden keskinäisen koordinoinnin avulla, että Euroopan lääkevirasto olisi tullut Pohjolaan eikä joutunut muualle? Emmekö saisi tiiviimmällä yhteistyöllä Pohjolalle suurempaa vaikutusvaltaa aina kehitysavusta kehitysmaille asemaamme EU:ssa, Natossa ja YK:ssa?

Voisimmeko tulla kyseeseen G20 maiden ryhmän jäsenenä, jos voisimme osoittaa, että Pohjola on katsottava yhtenäiseksi talousalueeksi, jolla on maailman 12. suurin talous? Voisimmeko luoda pohjoismaisen mallin vihreään siirtymään, joka olisi sekä tehokas, markkinasuuntautunut että sosiaalisesti vastuuntuntoinen? Voisimmeko tehdä kouluttautumisesta toisissa Pohjoismaissa houkuttelevampaa?

Jos voimme vastata myöntävästi useimpiin näistä kysymyksistä on edessä pohjoismaisen yhteistyön päivittäminen. Eräs esiin nouseva vaihtoehto on perustaa virallinen pohjoismainen poliittinen akseli Saksan ja Ranskan vuoden 1963 Élysée-sopimukseen esimerkin mukaisesti. Élyséesopimuksen mukaan maat konsultoivat toisiaan kattavasti ja ennalta tärkeissä poliittisissa kysymyksissä, joilla on merkitystä molempien maiden ulkopolitiikalle. Niin kutsuttu Pariisi-Berliini (ennen Bonn) -akseli on yli 50 vuoden ajan ollut eurooppalaisen ja kansainvälisen politiikan kantava perusta antaen molemmille maille huomattavasti suuremman vaikutusvallan kuin niillä erikseen olisi ollut.

Esitämme samankaltaista ratkaisua Pohjolalle. Sopimukseen osallistuivat maat, jotka ovat jo mukana pohjoismaisessa yhteistyössä: Suomi (Ahvenanmaa mukaan lukien), Ruotsi, Norja, Islanti ja Tanska (mukaan lukien Färsaaret ja Grönlanti). Näillä mailla on erilaiset institutionaaliset sidokset. Jotkut maat ovat mukana, toiset eivät. Eräät ovat Naton jäseniä, toiset eivät. Yksi maista on mukana valuuttaunionissa, muut eivät. Näemme kuitenkin tämän moninaisuuden potentiaalisena vahvuutena päivitetylle pohjoismaiselle yhteistyölle. Ratkaisu nimittäin antaisi maille erityisen suuren kannustimen liittyä mukaan, koska se takaa mahdollisuudet saada vaikutusvaltaa myös alueilla, joiden ulkopuolella eräät maat nykyisin ovat.

Pohjoismainen akseli merkitsisi kiinteitä pääministereiden ja muiden pohjoismaisten ministerien kokouksia. Kokoukset olisi helppo toteuttaa kokoonnuttaessa muutoinkin pohjoismainen yhteistyön puitteissa. Muutoin niitä edeltäisi tavanomainen virkamiesvalmistelu.

Yhteistyö perustuisi konsensukseen, mutta ilman veto-oikeutta. Mikäli yksi tai kaksi maata ei haluaisi osallistua tiettyjen politiikka-alueiden tiiviiseen yhteensovittamiseen, niiden ei olisi mahdollista estää muita maita etenemästä ja sovittamasta yhteen kantojansa. Pohjoismainen akseli koostuisi kussakin tapauksessa niistä maista, jotka haluavat muodostaa yhteisen kannan.

Jotta uusi, päivitetty pohjoismainen yhteystyö saisi vankan yhteisen perustan tulee siitä laatia Élysée-mallin mukainen sopimus. Esitämme sopimuksen allekirjoittamista Kalmarin kaupungissa. Näin uuden valoisan pohjoismaisen ajan yhteistyön henki perustuisi Kalmarin-sopimukseen.

Kirjoittajat ovat Kööpenhaminan yliopiston valtiotieteen professori Peter Nedergaard ja tanskan foreningen nordenin puheenjohtaja ja entinen tanskan kansankäräjien jäsen ja ministeri Lars Barfoed.

Kirjoitus on lyhennelmä aikaisemmin Politiken-lehdessä julkaistusta artikkelista. Käännös Heikki Pakarinen.