KUVA: DEREK THOMSON / UNSPLASH
Perheyhteyden vaaliminen on tärkeää Ystävyyssuhteiden ajattelemisessa verkostoina ja ystävinä tuon verkoston muodostavina solmuina ei ole mitään uutta. Jokaisella meillä on ihmisiä, joita tunnemme, ihmisiä, joita tunnemme tuttujen kautta ja niin edelleen. Kuuluisassa tutkimuksessaan John Guare totesi, että suurin osa ihmisistä on yhteydessä toisiinsa keskimäärin vain kuuden tällaisen solmun kautta. Tieto voi yllättää, mutta kertoo siitä, miten tärkeitä verkostot meille ovat: todennäköisesti saisit yhteyden Barack Obamaan tai Xi Jinpingiin vain kuuden ystäväsi ystävän ja heidän ystävänsä kautta.
28
Pohjola-Nordenin lehti nro 1 | 2020
O
len viime vuosina kohdannut pari avainhetkeä, jotka ovat laittaneet miettimään näitä verkostoja. Ensimmäinen niistä oli isäni kuolema kymmenen vuotta sitten. Isä oli perheeni keskushahmo, joka asetti aina "perheyhteyden vaalimisen" jonkinlaiseksi korkeimmaksi päämääräksi. Vaikka siis tehtävänä olisi jokin yleisesti vanhemmille tärkeä asia – vaikkapa hampaidenpesu illalla – isäni pään sai käännettyä vielä yhdelle lautapelikierrokselle vetoamalla siihen, että jälkimmäinen tehdään perheyhteyden vaalimisen nimissä. Perheyhteyden vaaliminen on aktiivista tekemistä. Tarkkana sanankäyttäjänä isälle oli tärkeää, että asioita ei tehdä perheyhteyden vaan sen vaalimisen nimissä. Sillä tarkoitetaan korostaa, että
perheyhteys meidän välillämme on paitsi biologinen tosiasia, myös asia, jota tulee vaalia, pitää hyvänä, hoitaa ja suojella. ISÄNI OMA ISÄ KUOLI, kun isäni oli nuori. Kun kävimme joskus lapsena Seinäjoella hänen haudallaan, muistan miettineeni miten isä vielä jaksaa käydä moisen aikaa sitten kuolleen ukkelin haudalla. En ymmärtänyt sen olevan perheyhteyden vaalimista myös. Kun isäni sitten yhtäkkiä kuoli, siskoni 5-vuotias poika on joutunut käymään haudalla myös, vaikkei koskaan ole nähnyt ukkiaan. Aivan kuin itse kävin joskus lapsena Seinäjoella. Nyt kun käymme isämme haudalla, siskonpoika ei ymmärrä kostuvia silmäkulmiamme, ja omia kyyneleitäni lisää se, kun vasta nyt ymmärrän isäni menetystä.
