Fuksipointti-juttu

*Juttu on nostettu vuodelta 2010 ja peräisin entisestä uusille opiskelijoille suunnatusta Fuksipointti -lehtisestä, jota julkaistiin ennen nykyisen Pointtilehden syntyä.

Opiskelijoiden keskuudessa vallitsevat vahvat stereotypiat

Porin vanhassa puuvillatehtaassa toimii Porin yliopistokeskus. Tam- pereen teknillinen yliopisto, Tam- pereen yliopisto, Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu, Turun Yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma sekä Turun Yliopiston Kauppakorkeakoulu toimivat saman katon alla. Puuvillan sisällä elää ihan oma stereotypioiden maailmansa, josta ovat tietoisia kaikki opiskelijat, opettajat ja muut rakennuksessa useamman päivän viikossa viettävät henkilöt. Tässä maailmassa asustaa ainakin viisi erilaista kansaa: teekkarit, yhtikset, taikkilaiset, humanistit ja kylterit. Uusille opiskelijoille ennakkoluulot ja stereotypiat muiden koulujen opiskelijoista tulevat tutuiksi hyvin pian jo ensimmäisten Fazer Amica ravintolassa nauttimiensa aterioiden aikana. Mutta nopeutetaan tätä prosessia vielä hieman ja kerrotaan teille kaikki salaisuudet jo nyt.

Näkyvimmät koulumme edustajat lienevät kylterit ja humanistit. Kylterit ovat oppilasmäärältään suurin tiedekunta ja heidän ainejärjestönsäkin on aktiivisin. Jos olet siis alkava kylteri, saat nyt onnitella itseäsi parhaasta vapaa-ajan tarjonnasta. Jos taas aloitat humanistina, kuulut joukkoon, joka on olemukseltaan ehkä näkyvin mutta myös rähjäisin. Alkavana teekkarina sinut saattaa piankin erottaa parhaiten patsastelemasta ylpeytenne, omin kätösin rakennetun saunanne lauteilta. Jos taas olet ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteilijä, älä huoli, kaikki pitävät sinua hyvänä tyyppinä.

Millaisia me siis olemme?

Saadakseni muitakin kuin oman humanistisen näkökulmani aiheeseen kuuntelin eri puolen opiskelijoiden mielipiteitä siitä, millaisena he pitävät itseään ja muita. Tosiaan olen kolmannen vuoden opiskelija humanistisella puolella, paljastettakoon sen verran, mutta yritän silti kirjoittaa stereotypioista mahdollisimman reilusti kaikkia yliopistoja kohtaan.

Tampereen teknillisen puolen opiskelijat eli teekkarit tuntuvat olevan kaikkien kavereita. Heistä ei oikeasti kenelläkään ole pahaa sanaa sanottavana. Yleisesti teekkarien ajatellaan olevan hieman varautuneempia, vanhempia, älykkäitä jätkiä. ”Semisti nörtähtäviä insinöörejä!”, kuuluu keskustelupiiristämme. Heillä on aina uusimmat tekniset lelut kokeiltavina. Haalarinsakin he ovat rakentaneet muita useammasta väristä: mustasta ja sinisestä. Naisteekkarit ovat harvinaisempi näky ja vaikka heitä näkisikin, muis-

Love, Peace & Unity

tetaan teekkarit miehinä. Teekkarit muistetaan myös omin käsin rakentamasta teekkarisaunastaan, joka on monessa tapahtumassa heidän mukanaan valmiina löylyttämään halukkaita. Nimettömäksi jäävä humanistimme kuvaili teekkaria sympaattiseksi, yhteistyöhaluiseksi hyväksi ihmiseksi, joka ajattelee aina muita. Aalto-yliopiston taidekorkeakoulun ainejärjestönä toimii Näky. Alkaa olla jo vanha vitsi opiskelijoiden keskuudessa, ettei Näkyä koskaan näy. Näin sanovat jokaisen yliopiston edustajat, kun heiltä kysyy mitä taikkilaisista ensimmäiseksi tulee mieleen. Taikin puolen opiskelijat tuntuvat viihtyvän omissa oloissaan ja omissa luokissaan välittämättä niinkään muusta koulumme tarjonnasta. Tämä saattaa osin johtua siitäkin, että Taikilla on tarjolla vain maisteriohjelma. Muita esille nousseita piirteitä taiteilijoistamme ovat boheemius ja hajamielisyys. Yhteiskuntatieteilijät, eli Tampereen yliopiston sakki, muistuttavat siltä osin paljolti teekkareita, että he tulevat juttuun kaikkien kanssa, sopeutuvat porukkaan kuin porukkaan, vaikuttavat fiksuilta, eikä kenelläkään tunnu olevan mitään heitä vastaan. Eivät tosin hekään kovin usein ole muita vastaan, vaan kaikki yhteistyö tuntuu sujuvan helposti. Yhtikset ovat oikeastaan sekoitus monen muun yliopiston opiskelijoiden piirteitä, tai ehkä muiden yliopistojen opiskelijat ovat omaksuneet heidän piirteitään? Ikävä kyllä kovin montaa yhteiskuntatieteilijää ei koululla taikkilaisten tapaan näy, heitäkin on nimittäin melko vähän. Bileissä liikkuessa humiksista yhtikset erottaa vain purppurainen haalarinväri ja kammatut hiukset.

Kulttuuria opiskelevat humanistit herättävät toisinaan huomiota pukeutumisellaan ja olemuksellaan. Heidän sanotaan olevan takkutukkaisia kasvissyöjätyttöjä, jotka kulkevat kierrätetyissä vaatteissa. Keskusteluumme osallistunut kylteri luonnehtii humanistia vapaamieliseksi ja yksinkertaiseksi. Sana hippi on kuulemma osuva. Teekkarimme taas käyttää hieman neutraalimpia sanoja, jotka eivät varmastikaan pahoita kenenkään mieltä. Hän kutsuu punahaalarisia opiskelijoitamme hetkessä eläviksi luonnonlapsiksi. Humanisteilla ja teekkareilla on kuulemma täysin erilainen näkökulma elämään ja tämä ilmenee jo pienissäkin käytännön asioissa. Myös huonomuistisuus, boheemius, huomionhakuisuus, hajamielisyys ja bilehenkisyys pääsivät piirrelistalle. Humanistien sanotaan löytävän opintopisteitä vahingossa luennolta kotiin kävellessään. Hei-

”Pitää muistaa, ettei ennakkoluuloihin perustuvat mielipiteet todellakaan tuo ihmisestä esille koko totuutta.”

dän tarvitsee käydä kolme lyhyttä kurssia ja ”Ohhoh 60 pistettä kasassa”. Kauppakorkeakoulun puolen opiskelijoita eli kyltereitä on koulussamme huomattavasti enemmän kuin muita opiskelijoita. Näillä sinihaalarisilla juhlijoilla on toimintaa ainejärjestönsä puolesta vähintään joka kuulle. Tähän ei taida yltää mikään muu yliopistoistamme. Kaikki keskusteluun osallistuvat olivat yhtä mieltä siitä, että kylterien joukko on hieman sisäänpäinkääntynyttä. Tyyliin: ”Meillä on meidän porukka ja meidän porukkana me pysymme”. Tämä on harmillista, koska heillä olisi kapasiteettia ottaa muutkin halutessaan mukaan toimintaansa. Tosin me muut voisimme itse pyytää yhteistyötä, koska meille siitä eniten olisi etua. Kylterimme itse kuvaili porukkaansa ylimielisiksi, päämäärätietoisiksi, hauskoiksi ja koviksi juhlimaan. Keskustelijamme luonnehtivat kyltereitä organisointitaitoisiksi, tyyliltään hienostuneiksi, bilehenkisiksi ja kunhan heihin ensin tutustuu, myös mukaviksi.

Älä ota turhan vakavasti

Nämä kuvaelmat eri koulujen opiskelijoista ovat siis vain stereotypioita. Pitänee korostaa, että poikkeuksia löytyy ja paljon! Mutta yleisesti tässä on kiteytettynä se, mitä minkäkin koulukunnan edustajasta Puuvillan seinien sisällä ajatellaan pelkän koulupaikan perusteella. Vaikka nyt osa kyltereistä olisikin ylimielisiä tai humanisteista likaisia takkutukkia, perustuvat stereotypiat kärjistettyihin mielipiteisiin ja puskaradion kautta liikkuneisiin luultavasti paisuneisiin tarinoihin ja kertomuksiin. Pitää muistaa, etteivät ennakkoluuloihin perustuvat mielipiteet todellakaan tuo ihmisestä esille koko totuutta. Miten nämä viisi eri porukkaamme saisi leikkimään yhdessä? Meillä on Porin Ylioppilasyhdistys Pointer, jonka kautta aktiivisimmat opiskelijamme pääsevät yhdessä vaikuttamaan. Pointerin ansiosta kokoonnumme ainakin muutaman kerran vuodessa kaikki yhteen juhlimaan poikkitieteellisiin tapahtumiin, joista voisi esimerkeiksi nostaa mm. riehakkaan risteilyn, juhlavat pikkujoulut ja Akateemisen Wapun. Yhteistyötä ainejärjestöjemme kesken saisi olla toki enemmänkin ja ehkä näin tuleekin olemaan. Yksimielisiä keskustelijamme olivat siitä, että viiden yliopiston toimiminen saman katon alla on hyvä juttu. Teekkarikeskustelijamme on ehtinyt näkemään yliopiston menoa jo monena vuonna. Hänen mukaansa toiminta ja yliopistot keskenään ovat vuosien varrella muuttuneet läheisemmiksi ja kehityksen toivotaan jatkuvan tähän suuntaan jatkossakin. Yhteistyö on opettanut teekkarimme ymmärtämään ihmisten erilaisia ajatusmalleja. Kaikki eivät todellakaan ajattele asioita samalla tavalla ja tästä syystä onkin hienoa, kun ympärillä pyörii eri alojen ihmisiä. Opimme tulemaan toimeen kaikkien kanssa ja oma maailmankuvamme avartuu huomattavasti. Humanistimme mielestä yliopistojen toiminnan sekoittuminen on sinälläänkin hienoa, että juhlissa ja toiminnassa on mukana sekoittumisen ansiosta tasaisemmin tyttöjä ja poikia.

Toki eri tiedekuntiemmekin välillä on ollut ristiriitoja. Viime vuosien aikana turhankin paljon ovat ottaneet yhteen kylterit ja humanistit, suurimmalta osin typerien väärinkäsityksen ja erilaisen huumorin takia. Totta kai toistemme silmiinpistävistä piirteistä tullaan aina heittämään läppää ja vaikka se välillä toisten korvaan kuulostaisikin karulta, vitsin heittäjä ei luultavasti ole sanoillaan tarkoittanut loukata ketään. Heittoja ei tule ottaa liian vakavasti; kaikilla on omanlaisensa huumorintaju eikä toinen välttämättä ymmärrä, kuinka paljon hänen sanansa vahingoittaa. Meillä on erilaiset maailmankatsomukset, eri tavoitteet ja arvot. Turhat erimielisyydet vain jakavat porukkaa ja rajoittavat toimintaa ja yhteistyötä. Tällaisesta pitäisi päästä eroon. Henkilökohtaisesti minulla on hyviä ystäviä jokaisesta tiedekunnasta. Pakko myöntää, että omieni seurasta nautin eniten, mutta onko tuo nyt ihme? Eivätkö samanhenkiset ihmiset hae samantyyliselle alalle? Silti omiensakin luota kaipaa joskus pois, uusiin tuuliin. Muiden tiedekuntien kanssa kaveeraamista voisi melkeinpä verrata matkustamiseen. Suomestakin tahtoo joskus pois tavatakseen uudenlaisia ihmisiä ja tutustuakseen uusiin kulttuureihin. Lopulta useimmiten Suomea tulee kuitenkin ikävä ja kotimaahansa palaa, ellei sitten rakastu matkakohteeseensa. Samaahan teemme muiden tiedekuntien opiskelijoiden kanssa kaveeratessamme, tutustumme johonkin uuteen. Kehottaisin kaikkia antamaan muiden koulujen edustajille mahdollisuuden. Tutustukaa muihin avoimin mielin! Siis ja KYLLÄ. Vaikka olisi kuinka klisee, niin me olemme lopulta kaikki ihan samanlaisia.

Love, Peace & Unity

Nimimerkiltä ”Tyttö ilman kenkiä”