Esittelyssä art director Aapo Nissi

Taiton taitava Aapo Nissi: Taiton taitava Aapo Nissi:

Taiton taitava Aapo Nissi:

Pointti on tekijöidensä näköinen lehti. Erityisesti siihen, miltä Pointti kirjaimellisesti näyttää, vaikuttaa entinen taittaja ja nykyisin ansaitusti tuoretta Art Directorin titteliä kantava Aapo Nissi. Pointin 10-vuotissynttäreillä marraskuisena iltana myöskin Porin Akateemisen Tanssimusiikin Arvostusseuran (PATA) perustajajehuna tunnettu Aapo laittoi soittolistan pyörimään ja irrottautui hetkeksi kertomaan, kuka visuaalisuuden kulisseissa on viimeiset kolme vuotta oikein luurannut.

Miten lähdit Pointtiin mukaan?

Mä olin Pointerin hallituksessa viestintävastaavana vuonna 2018, kun me tehtiin Pointerin 30-vuotisjuhlaliite Pointin väliin. Se oli mun eka tatsi lehden taittamiseen, viestintävastaavana olin aiemmin tehnyt lähinnä haalarimerkkejä ja Facebookiin tapahtumien kansikuvia. Sitten mun hallituksen puheenjohtaja [Aleksi] Olander alkoi päätoimittamaan Pointtia. Mä en ihan täysin muista miten se meni, taisi olla aika fifty-fifty, että olin ilmaissut kiinnostukseni noihin taittohommiin, ja Olander sitten myös kysyi mun halukkuutta. Pointti 1/2019 oli sitten eka mun taittama ja Olanderin päätoimittama lehti.

Millasta kokemusta sulla oli ennen tuon juhlaliitteen taittoa?

Se oli eka isompi taittohomma mitä olin tehnyt. Lukion jälkeen olin käynyt Aallon avoimessa muun muassa digitaalisen kuvailmaisun kurssin, missä opeteltiin näitä taitto-ohjelmia. Armeijassa pääsin varusmiesgraafikoksi. Siellä tein kaikenlaisia kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin, onnittelukortteja, DVD-kansioa, nettiin vähän jotain juttuja ja mitä Puolustusvoimat tarvikaan, vihkosia leireille... Se ei nyt silleen ollut tärkee se taiteellinen taitto siinä.

Oletko sä aina ollut visuaalinen ihminen?

Mulla on aina ollut tietty kiinnostus visuaalisuuteen. Sitten oon tutkinut aihetta ja saanut jonkinnäköisen osaamisen aiheeseen ja sen kautta yliopistossakin ajautunut näihin hommiin. Että oman kiinnostuksen kautta ja sitten sattuman kautta, sanoisin.

Onko sulla suosikkikantta Pointissa niistä, mitä olet itse tehnyt?

Oon yhden kannen kokonaan itse toteuttanut. Siinä oli kansijuttuna bullet journal ja mä tiesin, että yksi mun ystävä tekee bullet journalia. Laitoin hänelle viestin, että voinko tulla kuvaa sun bujoja Pointin kanteen. Oli kaunis kesä 2019 ja sitten aikatauluisyistä hän sanoi, että pitää kesäjuhlat tänä päivänä ja ottaa bujon messiin, että voin mennä sinne kuvaamaan. Ja mä sain niistä hyvät kuvat, ja mä pääsin ihaniin kesäjuhliin samalla.

Miten sä lähdet yleensä taittamaan uutta lehteä? Mietitkö, miltä mikäkin juttu voisi näyttää?

Mä tiiän, että taittajan pitäisi aina ensiksi lukee kaikki jutut, mutta välillä mä oon ollut niin innoissani siitä taittamisesta, etten oo ihan joka sanaa lukenut. Yleisidean saa mun mielestä aika nopeasti ja Pointissa kuitenkin on monta juttuas per lehti. Niistä jutuista saa kuitenkin hyvin sen idean. Jos on joku juttu, mihin pitää miettii vähän jotain kuvitusta ehkä, välillä teen siis omia kuvituksia, niin silloin sen jutun lukee vielä tarkemmin.

Tykkäätkö sä taittajana, että saat vapaat kädet, vai että tekstin kirjoittaja antaa toiveita?

Jos saa ohjeita, niin se helpottaa sitä hommaa, mutta jos ei saa, niin luonnollisesti on vähän vapaammat kädet. Voi tavallaan tehdä ihan mitä haluaa, eikä siinä tekemisprosessissa tarvi miettiä, että mihin suuntaan haluaa mennä. Ehkä jos ei saa ohjeita, niin sitten se antaa enempi motivaatiota taittoon? Mutta kuitenkin meillä on aina monta juttua per lehti ja se on iso projekti, niin kiva, ettei tartte

Ilmapalloista riittää iloa vielä pitkään juhlien jälkeenkin.

aina kaikkea keksiä itse.

Miten se prosessi sitten menee?

Päätoimittajat antaa taittoa varten ohjeita esimerkiksi kuviin liittyen, infoboksien käyttöön ja yksittäisten juttujen tunnelmaa varten. Tyyli on kuitenkin vapaa ja oon tehnyt pieniä kuvituksiakin ihan oma-aloitteisesti. Kun oon saanut lehden taiton hyvään kuntoon, oon laittanut version näytille päätoimittajille. He ovat sitten tuorein silmin katsoneet, että miltä näyttää, huomanneet virheet sekä antaneet pieniä muutos- ja lisäysehdotuksia. Vikojen akuuttien viilausten jälkeen lehti lähtee sitten ripeästi painoon. Vaikea sanoa ihan tuntimäärällisesti kauanko sitä taittoa aktiivisesti tekee, välillä on hyvä jättää asioita vähän hautumaan. Deadlinen lähestyessä luonnollisesti tekemisen intensiteetti kasvaa. Yleensä oon pyytänyt viikon verran aikaa.

Mistä saat ideoita taittoon?

Sillon kun aloin taittaa, en tiennyt taittamisesta mitään. Menin Porin kirjastoon ja lainasin pari taittamisesta kertovaa kirjaa, joista opin perusjuttuja. Kuten esimerkiksi että kun taitetaan lehteä, niin kannattaa latoa tekstit sinne sisäreunaan ennemmin kuin ulkoreunaan, että kun jengi ottaa sen lehden käteen, niin sormet ei peitä tekstiä. On tosi sellasia hassuja juttuja, mitkä antaa ahaa-elämyksiä, että tietenkin sormet menee tielle. Sitten oon myös lukenut muita lehtiä ja katsonut harkiten sitä taittoa ja koittanut ottaa sieltä joitain hyviä idiksiä, että miten voi taittaa vähän sillee hauskemmin. Kyllä myös toi valokuvaaminen kulkee käsi kädessä visuaalisuuden ja taittamisen kanssa. Mä aina iloitsen, jos saadaan hyviä kuvia Pointtiin, niiden kanssa on sitten varaa taittaa.

Onko ollut jotain juttuja, mitkä on tosi haastavia? Mitä sä teet niiden kanssa?

Perushaaste on lähinnä ajankäyttö, ei kummempaa. Myös on ollut jotain juttuja, missä on ollut tosi paljon tekstiä. No ehkä se sun juttu vaihtareista missä oli ne boksit, leipäteksti ja boksitekstit, ja niitä oli paljon. Se oli haastavaa, kun mun piti miettiä, että miten mä teen isosta määrästä tekstiä bokseja. Mutta sitten vaan pyörittelin niitä, ja tein parhaan mahdollisen ratkaisun. (Toim. huom. Ratkaisu oli tietenkin taas hyvä ja toimiva.)

Millanen olisi sun unelmakansi?

Se olisi valokuva, missä on ihminen tai ihmisiä. Se olisi semmonen rohkee, ei semmonen dokumentaarinen. Että olisi ihminen kuvattu vähän epätavallisesta perspektiivistä, koska se olisi varmaan henkilökuva mihin kansijuttu liittyy. Dokumentaarisia kuvia näkee kyllä tarpeeks. Siinä näytettäis syvemmälle.

Oot myös ollut perustamassa PATAa. Jos Pointti olisi biisi, mikä biisi Pointti olisi ja miksi?

Se olisi, tota, Marcos Vallen biisi Estrelar. Koska se on klassikkobiisi, mutta vähän öyskyinen.

Mitä on öyskyinen?

Semmonen... vaihtoehtokulttuuria.

Mitä sä haluaisit tehdä tulevaisuudessa ja onko Pointin AD:na oleminen auttanut siinä?

Kyllä ehdottomasti. Mä pidän ylioppilaslehtiä tosi suuressa arvossa. Ne on akateemisesti tärkeitä, ja niissä pystyy julkasemaan semmosta matskua, mikä ei oo välttämättä kaupallisesti mahdolliseta. Pidän Pointtia tulevaisuuden kannalta tärkeenä CV:ssä, mutta en mä taita Pointtia CV:n takia.

Minkä takia sitten?

Koska se on kivaa, ja kun ei opiskele taiteellista alaa, niin se on kiva tehdä jotain taiteellista. Nyt kun opiskelee humanistista alaa, niin mä pidän tosi isona plussana sitä, että mä voin tulevaisuudessa tulla tekee ihan mitä vaan. Tällä hetkellä en välttämättä kyllä tiiä mitä mä teen parin vuoden päästä, että mulla on vieläkin kaikki ihan auki.

Jos haluaisit nähä jonkun tietyn jutun Pointissa, mistä haluaisit, että me kirjoitetaan?

Tosi rohkeita ja yhteiskunnallista keskustelua herättäviä aiheita ylipäätää. Kyllä mä myös haluaisin nähdä Pieruperseen haastattelun ja face revealin, jos saisin päättää.

Mitä vielä haluaisit sanoa?

Mä haluun kannustaa kaikkia kirjoittamaan Pointtiin ja mainita, että mun mielestä paperi ei oo tosiaan semmonen kustannus, mistä meidän pitäisi välittää yhtään mitään. Voi olla paksumpia lehtiä mitä ikinä on ollut Pointin historiassa. Myös sen sanon vielä, että ylioppilaslehteen kirjoittaminen on erittäin tärkeää meidän maallemme.