Etsivä Punaketun arvoitus: Vaahteroiden retki 11.-12.2023

teksti: Vaahterat ja Michelle Ailus

Vaahteroilla oli ensimmäistä kertaa oma retki, johon suurin osa onneksi osallistui. Mukana olivat Vaahterat, heidän johtajansa, Perttu (Minna) sekä ihana Enni (Aamun äiti). Viena Aaltonen söi 5 askia rusinoita (hänellä on nyt rusinahumala). Nooran käsi oli lähellä syttyä tuleen kun liekki leimahti trangiasta, koska kaasua oli tippunut m aahan ja joka puolelle retkikeitintä. Mitään pahaa ei kuitenkaan käynyt ja ruuanlaittoa jatkettiin nauraen. Retkellä nukuttiin kamiinateltassa, ja osalle se oli ensimmäinen kerta, mikä tietenkin jännitti. Kamiinan edessä oli kuuma ja makuupusseissa oli sopivan lämmintä, mutta aamuyöllä oli jo kylmempää. Retkellä syötiin tikkupullia ja hyvää pitsaa, jonka kaikki saivat täyttää mielensä mukaan. Vesi ei loppunut tällä kertaa (viime kerralla loppui ja oltiin siis samassa paikassa missä nytkin). Retkellä oli kivaa ja hauskaa. Sisällä leikittiin monenlaista murhaajaa, hypittiin patjapinoilla ja kaadettiin ne miljoona kertaa. Vaahterat ratkaisivat erilaisia tehtäviä pienissä ryhmissä, ja niistä saatiin aina muutama palapelinpala. Rasteilla harjoiteltiin esimerkiksi eläinten ulosteiden ja jälkien tunnistamista, eri aistien treenausta sekä koodinpurkua, morseaakkosia ja pantomiimia. Michelle (yksi johtajista) unohti antaa vihjeitä ja niitä meinasi hävitäkin, joten johtolankojen yhdistely ei ollut täysin sulavaa. Kun aloimme kokoamaan palapeliä, se osoittautui monien mielestä vaikeaksi. Onneksi mahtavat johtajat pelastivat tilanteen ja auttoivat. Lopulta koko palapeli oli koossa, ja siitä paljastui johtolanka, jonka avulla tajusimme lähteä laavulle. Tapasimme siellä ovelan etsivä Punaketun. Hän antoi meille donitsit palkkioksi hyvästä yhteistyöstä.

Ihan viimeiseksi siivosimme loppuun ja lähdimme kotiin hyvin mielin.