Pääkirjoitus

Millaista on tehdä lippukuntalehteä välimatkan päästä?

Siihen olen saanut konkreettisesti perehtyä tässä viime aikoina. Asun nimittäin nykyään Hämeenlinnassa, 142 kilometrin päässä Turusta. Muutin tänne vuosi sitten ja olen sen jälkeen tehnyt kaksi lehteä niin sanotusti ”etänä”. Lehden teko on etänäkin onnistunut yllättävän sujuvasti. Toki nykyteknologiat ovat auttaneet suuresti: 20 vuotta sitten lippukuntalehteämme ei olisi voinut tehdä muuten kuin tapaamalla toimituksen kanssa kasvotusten. Nyt kokoukset voi pitää

Teamsissa ja sisältösuunnitelman jakaa kätevästi Google Drivessä. Juttujen tekijöiden kontaktointikin onnistuu helposti Whatsapissa.

Suurin kiitos lippukuntalehden tekemisen sujuvuudesta kuluu kuitenkin teille, jotka lehteen olette juttuja tehneet. Ilman teitä koko Sädehtijää ei olisi. Minä en kaukana asuvana ole mukana lippukunnan viikkotoiminnassa enkä siis itseasiassa tiedä paljonkaan siitä, mitä lippukunnassa todella tapahtuu. Siksi te, muut lippukuntalaiset, olette avainasemassa lehden syntymisessä.

Kukaan ei pysty tekemään lehteä yksin. Siinä tarvitaan aina useampia ihmisiä ideoimaan, kirjoittamaan ja kuvaamaan. Olen iloinen, että Sädehtijään saadaan juttuja niin monelta ihmiseltä ja ryhmältä. Silloin tuntuu, että lehtemme kertoo juuri sitä mistä pitäisikin: lippukunnastamme. Kiitos siis teille kaikille jotka olette tehneet juttuja tähän ja aikaisempiin lehtiin.

Tästä numerosta löydät kuulumisia kevään retkiltä, puuhasivuextran sekä aivan uuden juorupalstan. Käyhän siis jo kurkkimaan lehden sivuille!

Hyvää kesää kaikille sädäreille!

Elli