Julkaisija
Partiolippukunta
Kaarinan Sädetytöt ry
sadetytot.net
Päätoimittaja
Elli Kummala
Toimittajat
Erika Ahonen
Hanna Juslin
Elina Salonen
Avustajat
Michelle Ailus
Aallotar Haapasaari
Oona Honkanen
Anni Kyllönen
Lilli Markkula
Aune Salmivaara
Noora Tuominen
Taitto
Eeva Kivilä
Kansikuvat
Aallotar Haapasaari
• Pääkirjoitus
• Kevätretki
• Pihlajien siirtymäretki
• Kiiwien kevät
• Pulujen eettinen ruokajuttu
• Vaahteroiden oma retki
• Kadonnut lohikäärme
• Testi: Millainen kesäleireilijä olet?
• Vaahteroiden puuhasivut
Millaista on tehdä lippukuntalehteä välimatkan päästä?
Siihen olen saanut konkreettisesti perehtyä tässä viime aikoina. Asun nimittäin nykyään Hämeenlinnassa, 142 kilometrin päässä Turusta. Muutin tänne vuosi sitten ja olen sen jälkeen tehnyt kaksi lehteä niin sanotusti ”etänä”. Lehden teko on etänäkin onnistunut yllättävän sujuvasti. Toki nykyteknologiat ovat auttaneet suuresti: 20 vuotta sitten lippukuntalehteämme ei olisi voinut tehdä muuten kuin tapaamalla toimituksen kanssa kasvotusten. Nyt kokoukset voi pitää
Teamsissa ja sisältösuunnitelman jakaa kätevästi Google Drivessä. Juttujen tekijöiden kontaktointikin onnistuu helposti Whatsapissa.
Suurin kiitos lippukuntalehden tekemisen sujuvuudesta kuluu kuitenkin teille, jotka lehteen olette juttuja tehneet. Ilman teitä koko Sädehtijää ei olisi. Minä en kaukana asuvana ole mukana lippukunnan viikkotoiminnassa enkä siis itseasiassa tiedä paljonkaan siitä, mitä lippukunnassa todella tapahtuu. Siksi te, muut lippukuntalaiset, olette avainasemassa lehden syntymisessä.
Kukaan ei pysty tekemään lehteä yksin. Siinä tarvitaan aina useampia ihmisiä ideoimaan, kirjoittamaan ja kuvaamaan. Olen iloinen, että Sädehtijään saadaan juttuja niin monelta ihmiseltä ja ryhmältä. Silloin tuntuu,
että lehtemme kertoo juuri sitä mistä pitäisikin: lippukunnastamme. Kiitos siis teille kaikille jotka olette tehneet juttuja tähän ja aikaisempiin lehtiin.
Tästä numerosta löydät kuulumisia kevään retkiltä, puuhasivuextran sekä aivan uuden juorupalstan. Käyhän siis jo kurkkimaan lehden sivuille!
Hyvää kesää kaikille sädäreille!
Elli
teksti ja kuvat: Aune Salmivaara
Kaarinan sädetyttöjen seikkailijat ja tarpojat tekivät viikolla 15 viikonlopun mittaisen lomamatkan Taivassalon Tippsundiin. Retkipaikalle saavuttiin kimppakyydein.
Viikonloppu oli tapahtuman täytteinen ja sisälsikin monia tehtäviä, osa haasteellisempia kuin toiset mutta kaikista selvittiin. Yhdellä rastikierroksella päästiin harjoittelemaan ensiapua, luiden sijaintia kehossa ja ensiapua ilman ensiapuvälineitä. Ensiavun yhteydessä rakennettiin mahdollisimman korkea torni käyttäen kolmea paikalla olevaa puutuolia.
Tarpojat pääsivät harjoittelemaan tulentekoa ilman tulitikkuja, sekä tuliporan rakentamista. Seikkailijat sen sijaan harjoittelivat eri nuotiomalleja ja niiden haittoja sekä hyötyjä. Tehtävän viimeisenä osana pääsivät molemmat ryhmät sytyttämään nuotion.
Retkellä suoritettiin myös soututehtävä, jossa tarpojat ja seikkailijat yhdistettiin ja jaettiin kolmeen ryhmään, jotka selvittivät laskukaavan avulla soutumatkan pituuden vastakkaiselle saarelle. Voittajaryhmän tiskit pääsivät ruuan jälkeen tiskikoneeseen. Soututehtävän jälkeen oli kaikkien mahdollista käydä saunassa ja uimassa, vain harva uskaltautui ja Kiiwit erityisesti uivatkin peräti viisi kertaa.
Ruokailun jälkeen pohdittiin hiljentymisen tärkeyttä, ja missä tilanteissa hiljentymisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä, sekä luotiin ryhmissä kivan kaveruuden aakkoset. Illalla päästiin paistamaan hotdogeja ja suklaabanaaneja, sekä nauttimaan mocktaileista ja sisätilojen peleistä, kuten biljardista ja pöytäjalkapallosta.
Viimeisenä päivänä jokainen ryhmä siivosi oman mökkinsä sekä yhteistiloja. Tarpojat ja seikkailijat kokosivat erikseen omat portaaliavaimensa, joihin sai osia eri tehtävistä.
Lipunlaskun ja tupatarkastuksen jälkeen tulivat vanhemmat leirialueelle hakemaan lapsiaan.
teksti: Oona Honkanen
kuvat: Oona Honkanen, Aallotar Haapasaari, Iida Saarinen
Kuusi hieman unenpöpperöistä pihlajaa tapasi joulukuisena aamuna Kupittaan rautatieasemalla hypätäkseen klo 9.31 lähtevään Helsingin-junaan. Matka sujui leppoisasti piirrellen ja karkkia syöden. Helsingin rautatieasemalla meitä olivat innokkaana vastassa Aallotar ja Iida. Suuntasimme heti läheiseen opiskelijaravintolaan lounaalle, jotta jaksaisimme kierrellä Kiasmassa. Kiasmassa jätimme rinkat narikkaan ja lähdimme tutustumaan Kompassissa pohjoinen -näyttelyyn, josta löytyi monenlaisia nykytaideteoksia ihmeteltäväksi.
Taidepysähdyksen jälkeen edessä oli kauppareissu ja Suomenlinnan lautalle siirtyminen. Lautalla oltiin jo irrottamassa köysiä, kun kurvasimme Kauppatorille, mutta onneksi Aallotar sai liput automaatista juuri ajoissa ja ehdimme hypätä lauttaan kauppakasseinemme. Istuimme totta kai ulkokannella ihailemassa joulukui-
sen harmaata merimaisemaa. Saavuttuamme Suomenlinnaan lähdimme etsimään majapaikkaamme eli Suomenlinnan Merisusien koloa. Oikea ovi löytyikin ohikulkeneen asukkaan neuvojen avulla kellarista pyörävaraston takaa. Kolo osoittautui oikein kotoisaksi. Loppupäivän kulutimme Suomenlinnan saareen tutustuen, kololla kokkaillen ja helmikoruja sekä osmonsolmuja kynttilänvalossa askarrellen.
Sunnuntai-aamuun heräsimme kellarin tiililattialta, joka oli ainakin johtajien mielestä hieman kova selän alle, mutta lapset vaikuttivat nukkuneen viereisessä huoneessa aivan hyvin. Aamupalaksi söimme riisipuuroa, ja lähdimme naapurissa olevaan Suomenlinna-museoon, jossa näimme muun muassa elokuvan Suomenlinnan historiasta. Näyttelyn jälkeen riensimme vielä tekemään lounasta ja siivoamaan ennen paluulauttaan kiirehtimistä.
Kauppatorilta marssimme viereiselle Senaatintorille, sillä vuorossa oli tärkeä ohjelmanumero. Senaatintorin portailla Pihlajat nimittäin siirtyivät seikkailijoista tarpojiksi ja saivat videotervehdykset tulevilta johtajiltaan. Kiertelimme vielä hieman tunnelmallisella joulutorilla ja sitten ajelimme ratikalla Oodi-kirjastoon valitsemaan herkkuja kahvilan vitriinistä siirtymän kunniaksi. Aikaa jäi vielä myös lattialla loikoilemiseen ennen junalle lähtöä. Taisi Suomenlinnassa juoksentelu ja Helsingissä seikkailu vähän uuvuttaa. Junamatka takaisin Turkuun kului nopeasti ja vähän haikeasti, sillä tämä oli viimeinen retki minulle ja Aallottarelle Pihlajien johtajina. Kupittaan rautatieasemalle palasi joukko väsyneitä, mutta retkeen tyytyväisiä uusia tarpojia. Johtajankin näkökulmasta retki oli oikein onnistunut ja ikimuistoinen. Saimme nauttia sekä kaupunki- että saariympäristöstä, tutustua taiteeseen ja historiaan sekä pitää hauskaa Pihlaja-porukalla <3
P.S. Kannustamme muitakin ryhmiä tekemään retkiä vähän kauemmaksi ja kyselemään majoitusmahdollisuutta paikallisilta lippukunnilta, sitä saattaa päätyä yöksi vaikka Suomenlinnaan!
teksti ja kuvat: Kiiwit
Keväällä 2023 entiset Pihlajat siirtyivät tarpojiksi. Ensimmäinen kevät tarpojina on sisältänyt mm. askartelua, leipomista, ensiaputaitoja sekä leikkejä!
Ensimmäisessä kokouksessa saimme päättää vartiollemme uuden nimen. Kovan keskustelun ja äänestyksen jälkeen valitsimme nimeksi Kiiwit. Löysimme itsellemme myös sopivan maskotin!
Saimme askarrella Kiiwille myös oman lentävän kodin! Kiiwi tarkkailee nyt Nummen kolon menoa katonrajasta.
Leivontakokouksessa pääsimme tutustumaan Turun Partiotoimistoon, jossa leivoimme valkosipulipatonkia, riisiherkkuja sekä banaanilättyjä. Nam!
Kokouksissa olemme leikkineet paljon sekä sisällä että ulkona. Lempileikiksi on muodostunut perinteinen piilonen sekä X-murhaaja!
Naistenpäivänä kirjoitimme toisillemme kehuja ja maalasimme suklaan sekä kukkien kera.
Tänä keväänä on edessä vielä ensimmäinen tarpojaretki, lupauksenanto sekä partioparaati muun hauskan lomassa!
teksti ja kuvat: Pulut ja Noora Tuominen
Meillä oli viikoilla 12–13 Pulujen kokouksissa kestävään ruokaan liittyvä projekti, johon kuului myös ruoan suunnittelu ja toteutus. Ensimmäisellä viikolla pohdiskelimme yhdessä ruoan eettisyyttä, ekologisuutta, turvallisuutta yms. Saimme hyviä ideoita ja näkökulmia, joiden pohjalta aloimme miettiä suunnitelmaa. Päätimme, että tekisimme seuraavalla kerralla pastaa kermaisella kaurajauhiskastikkeella. Ajattelimme, että se olisi hyvä, arkinen, ekologinen ja halpa vaihtoehto, jota kaikki pystyisivät syömään. (Ryhmässämme on todella monta allergiaa, mutta selvisimme jotenkuten haasteesta). Ruoka oli myös vegaanista. Seuraavalla kerralla Noora oli kerännyt meille kaikki tarvikkeet, joista aloimme loihtimaan gourmet-ateriaamme. Pilkoimme vihannekset, mutta ensin piti puhdistaa oksennukselta ja vauvan puklulta haisevat leikkuualustat. Löysimme myös homehtunutta öljyä, mutta ei siitä sen enempää… Kaikki osallistuivat ja roolit vaihtuivat ajoittain. Kuivaa pastaa, porkkanoita ja tomaatteja katosi koko ajan pöydältä ja Noora melkein suuttui, vaikka emme tietenkään tienneet asiasta yhtään mitään. Teimme ruoan trangialla papukaijojen (huom. EI nipsujen) avulla ja se valmistuikin aika pikaisesti. menimme sisälle syömään ja autoimme Nooraa tiskaamaan astioita. Ruoasta tuli hieman oudon makeaa, varmaan kaurakerman takia. Muuten se oli kyllä ihan perushyvää ja meillä oli hauskaa muuttua mestarikokeiksi!
teksti: Vaahterat ja Michelle Ailus
Vaahteroilla oli ensimmäistä kertaa oma retki, johon suurin osa onneksi osallistui. Mukana olivat Vaahterat, heidän johtajansa, Perttu (Minna) sekä ihana Enni (Aamun äiti). Viena Aaltonen söi 5 askia rusinoita (hänellä on nyt rusinahumala). Nooran käsi oli lähellä syttyä tuleen kun liekki leimahti trangiasta, koska kaasua oli tippunut m aahan ja joka puolelle retkikeitintä. Mitään pahaa ei kuitenkaan käynyt ja ruuanlaittoa jatkettiin nauraen. Retkellä nukuttiin kamiinateltassa, ja osalle se oli ensimmäinen kerta, mikä tietenkin jännitti. Kamiinan edessä oli kuuma ja makuupusseissa oli sopivan lämmintä, mutta aamuyöllä oli jo kylmempää. Retkellä syötiin tikkupullia ja hyvää pitsaa, jonka kaikki saivat täyttää mielensä mukaan. Vesi ei loppunut tällä kertaa (viime kerralla loppui ja oltiin siis samassa paikassa missä nytkin). Retkellä oli kivaa ja hauskaa. Sisällä leikittiin monenlaista murhaajaa, hypittiin patjapinoilla ja kaadettiin ne miljoona kertaa. Vaahterat ratkaisivat erilaisia tehtäviä pienissä ryhmissä, ja niistä saatiin aina muutama palapelinpala. Rasteilla harjoiteltiin esimerkiksi eläinten ulosteiden ja jälkien tunnistamista, eri aistien treenausta sekä koodinpurkua, morseaakkosia ja pantomiimia. Michelle (yksi johtajista) unohti antaa vihjeitä ja niitä meinasi hävitäkin, joten johtolankojen yhdistely ei ollut täysin sulavaa. Kun aloimme kokoamaan palapeliä, se osoittautui monien mielestä vaikeaksi. Onneksi mahtavat johtajat pelastivat tilanteen ja auttoivat. Lopulta koko palapeli oli koossa, ja siitä paljastui johtolanka, jonka avulla tajusimme lähteä laavulle. Tapasimme siellä ovelan etsivä Punaketun. Hän antoi meille donitsit palkkioksi hyvästä yhteistyöstä.
Ihan viimeiseksi siivosimme loppuun ja lähdimme kotiin hyvin mielin.
teksti: Lilli Markkula
Kaarinan Sädetyttöjen ja Ristiritareiden sudenpennut pääsivät viettämään hauskan lohikäärmeteemaisen kevätretken Kunstenniemeen 24–26.3. Retkellä saatiin majoittua sisällä ja superhyvät ruuat meille taikoi Kaarinan Ristiritareiden Gene!
Viikonloppuna naurettiin todella paljon ja tunnelma oli mahtava, vaikka kaikki tavarat olivatkin yllättäen hukassa ja ojaankin taidettiin muutaman kerran kaatua rinkan kanssa. Takatalvikin yllätti meidät, mutta sekään ei pilannut loistavaa tunnelmaa. Viikonlopun aikana löytyi kirjeitä ja liekkejä, jotka lopulta ohjasivat meidät metsään Heikki-lohikäärmeen luo!
Retki antoi mahdollisuuden harjoitella esimerkiksi nuotion sytyttämistä ja kiehisten tekoa rastien myötä. Yksi ruokakin oli sudenpentujen itse trangioilla tekemää; lasten suosikkia italianpataa, joka sekin onnistui moitteettomasti.
Päästiin myös saunomaan ja askartelemaan lohikäärme-origameja, sekä hienot retkimerkit. Illalla mentiin vielä kynttiläpo-
lulle ja iltanuotiolle laulamaan ja syömään vatsat täyteen makkaraa! Iltaan kuului myös lasten lempileikki tykkitorni, jota pelattiin lukemattomia kierroksia. Pitkän ja touhukkaan päivän jälkeen kaikki nukahtivat nopeasti iltasadun ääreen, myös johtajat ;).
Suosikkijuttuja olivat ehdottomasti extrahyvät pannarit, laululeikit ja nuorimmat johtajat, joiden huomiosta aika lailla tapeltiin koko viikonloppu!
tehnyt: Elli Kummala
Millaisista leireistä tykkäät eniten?
a. suurleireistä
b. lippukunnan leireistä
c. viikonloppuretkistä
Mikä on lemppariasiasi leirillä?
a. ohjelmat
b. iltanuotio
c. luonnossa liikkuminen
Miltä leiriltä sinulle on jäänyt parhaat muistot?
a. Kajolta
b. Marie-kesäleiriltä
c. lippukunnan tai oman ryhmän kevätretkeltä
Missä nukut leirillä mieluiten?
a. riippumatossa
b. nuuskamuikkusteltassa
c. puolijoukkueteltassa tai sisällä
Eniten a-vastauksia: Olet elämyshakuinen leireilijä
Sinä lähdet kesäleirille hienojen ohjelmien, spektaakkelimaisten päättäjäisten ja uusien ystävien takia. Rakastat suurleirien kansainvälistä tunnelmaa, mutta yhtä innoissasi olet mukana pienemmissäkin tapahtumissa, jos niissä vain on luvassa jotain yllättävää.
Eniten b-vastauksia: Olet rento leireilijä
Sinä tarvitset onnistuneeseen kesäleirikokemukseen vain kaverisi, uimapaikan ja lämpimän sään. Rakastat iltanuotiolla yhdessä laulamista ja partioleikkien leikkimistä. Perinteet ovat sinulle tärkeitä: kesäleiri ei ole kesäleiri ilman hyttysenpistoja ja auringonpolttamaa naamaa.
Eniten c-vastauksia: Olet lomaileva leireilijä
Sinä haluat tehdä kesälomalla muutakin kuin olla partiossa. Siksi lyhyemmät retket ovat sinun juttusi. Arvostat omaa sänkyäsi enemmän kuin juuria ja kiviä makuualustan alla, mutta olet silti aina valmis lähtemään seikkailulle luontoon. Tunnetkin lähimetsät paremmin kuin omat taskusi.
