Sädehtijä 2/2021

Julkaisija Partiolippukunta Kaarinan Sädetytöt ry sadetytot.net Päätoimittaja Elli Kummala Taitto Eeva Kivilä Kansikuva Aallotar Haapasaari

Tässä lehdessä

Pääkirjoitus

Kummalliset juhlat

Reseptinurkkaus

Adventtikalenterijuttu

Uudet sädäriveltajat

Takaisin lähipartioon

KeKe-ketun kuulumiset

Pulujen karkkiarvostelu

Vaeltajien retki

Hurjan Pimee Harju

Puuhasivut

Pääkirjoitus

Teekupposen ääressä muiden kanssa Sädehtijä-lehteä suunnitellessa luonnol lisesti mieleeni tuli ensimmäisen lippu kuntani, Vaasan partiotyttöjen, oma lehti. Kyseinen lippukuntalehti alkoi ilmestyä 1977 ja on nimeltään Kropsu, mikä tar koittaa pohjalaisittain pannukakkua. Koko partiourani ajan olen lukenut Kropsusta juttuja erilaisista tapahtumista, ryhmien esittelyjä, ruokaohjeita, vinkkejä ja ter veisiä. Ei tietenkään pidä unohtaa tuttujen ihmisten kuvien bongailua ja puuhasivu jen täyttämistä! Hyvin monesti myös itse olen ollut mukana tekemässä Kropsua, eli kun eteen tuli mahdollisuus osallistua Sädehtijän tekoon, olihan siihen pakko tarttua! Eivät nämä lehdet kovin erilaiset sisällöltään ole, vaikka eri lippukunnista onkin kyse.

Lehteä ideoidessa ja tätäkin pääkirjoi tusta kirjoittaessani minulla on jotenkin kotoinen olo, ja olen ylpeä siitä että saan olla mukana ja jättää jälkeni Sädetyttöjen historiaan. Lippukuntalehdet kuitenkin ovat pieniä historiankirjoituksia. Mahdol lisesti monien kymmenien vuosien päästä jotkut uudet partiolaiset lukevat lehtiä ja miettivät, millaista oli olla Sädetyttö 2020-luvulla.

Lehdet luovat mielestäni myös yhteisöl lisyyttä. Lehteä on kokoamassa sekä lip pukunnan uusia että vanhoja jäseniä, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan. Ei ole tapahtumaa tai ikäkautta josta ei halut taisi kirjoittaa. Sädehtijä on meidän Säde tyttöjen yhteinen juttu! Jos yhtään lehden teko kiinnostaa, niin ehdottomasti kan nattaa lähteä mukaan.

Tämä lehti sisältää ajatuksia uusilta lip pukunnan jäseniltä, seikkailija-tarpoja retken tunnelmia, KeKe-ketun terveisiä, puuhaa ja muuta jännittävää, joka selviää vain lehden lukemalla ;)

Mainiota joulua ja tulevaa uutta vuotta 2022!

Elina

Kummalliset juhlat

teksti ja kuvat: Aallotar Haapasaari

Syksyn seikkailija-tarpojaretki järjestettiin marraskuun lopulla Liedon Lisan majalla. Retkeilijöitä oli lähes 40, joista jokaisen poskia kylmenevä talvisää puraisi kevyesti. Oli talven ensimmäinen pakkasviikonloppu, ja mitä kaunein sellainen – kuka sanoi, ettei marraskuussa voisi olla nättiä! Tällaisissa kummallisissa tunnelmissa retkeä vietettiin:

Jumppaa ulkona

Aasinhäntää kummallisten juhli en rastilla.

Lauantai alkoi lounaspizzoilla; koko päivä oli kelloton ja ajat olivat hieman vinksallaan.

Retkellä syötiin muonituspari Heli&Helin kummallisia ja hyviä keitoksia sekä tehtiin ryhmissä itse kokonainen illallinen.

Pihlajat suunnistamassa lau- antain auringonpaisteessa.

Retken johtajat nauttivat tunnelmasta ja pakkasmaisemista. Kiitos johtajille retken mahdollista misesta!

Dinosaurus kävi täälläkin! :D

Monille seikkailijoista nämä oli vat ensimmäiset yöt talviteltassa ja kipinävuoroissa. Hyvin meni ja jännittävää oli!

Reseptinurkkaus

teksti ja kuvat: Erika Ahonen

JOULUISET MUFFINIT (n. 12 kpl)

Taikina

6,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

2 dl sokeria

125 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

2,5 dl maitoa

Kuorrutus 100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

Koristeluun piparkakkuja

Valmistus

Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaneli. Lisää joukkoon sokeri ja sulatettu voi sekä kananmunat ja maito. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Jääh dytä muffinit hyvin. Sekoita tuorejuustoon tomusokeri ja pursota täytettä muffinien pin nalle. Laita piparkakku koristeeksi.

Halutessasi voit tehdä taikinasta pienempiä muffineja ja laittaa enemmän kuorrutetta.

Adventtikalenterien myynti –”superkivaa hommaa!”

teksti: Hanna Juslin kuva: Christel Rönns

Joulun lähestyminen on perinteisesti merkinnyt partiolaisille adventtikalen terien myymistä. Monet Sädetyttöjen partioryhmät ovat lähteneet reippaasti mukaan tähän jokavuotiseen myyntityö hön tänäkin vuonna. Sen tuotot käytetään kokonaisuudessaan partiotoimintaan. Suurimman osan tuloista saa paikallinen lippukunta, ja loput tuotot menevät par tiopiirille ja keskusjärjestölle.

Ensimmäisen vuoden sudenpenturyhmä Mehiläiset ja toisen vuoden sudenpentu ryhmä Heinäsirkat kertovat johtajilleen Adalle ja Ilonalle kokemuksiaan jouluka lenterien myynnistä.

Millaista kalentereiden myynti on ollut?

Mehiläiset ja Ada: ”Kalentereiden myynti on ollut kivaa! Niiden myynti on helpointa äidin työpaikalla, naapureille ja isovan hemmille.” Tonttumerkki on monelle tulossa kovaa vauhtia.

Heinäsirkat: ”Kalentereiden myynti on ollut kivaa ja yllättävän helppoa. Tosi superkivaa hommaa!”

Oletteko olleet myymässä kalentereita aiempina vuosina?

Mehiläiset ja Ada: Suurin osa ei ole myynyt kalentereita aikaisemmin, sillä Mehiläiset ovat vasta ensimmäisen vuoden sudareita, mutta jotkut ovat päässeet aiemmin isosi saruksien mukaan.

Heinäsirkat ja Ilona: Suurin osa (neljä kuudesta) on ollut myymässä kalentereita viime vuonna. Toisena kalenterimyynti vuonna myynti on ollut helpompaa. Kivat ihmiset ovat antaneet karkkia myyjille, vaikka eivät kalentereita ostaneetkaan.

Onko teillä jo omat adventtikalenterit? Aiotteko ostaa muita joulukalentereita?

Mehiläiset ja Ada: Suurimmalla osalla on jo omat adventtikalenterit. Toinenkin joulukalenteri olisi kyllä kiva saada, sem moinen iso, jossa on jotain tavaraa sisällä. Suklaa, karkki ja lelut olisivat mieluisia.

Heinäsirkat ja Ilona: On oma partioka lenteri! Adventtikalenterin lisäksi suden pentujen kotoa löytyy suklaakalenteri, Haribo-karkkikalenteri, Oreo-kalenteri, kuvakalenteri ja mummon itse tekemä kalenteri.

Hauskaa joulun odotusta kaikille!

Esittelyssä uudet sädärivaeltajat

koonnut: Elli Kummala

Monet liittyvät partioon lapsena, mutta partiolaiseksi voi tulla myös aikuisena. Tänä syksynä lippukuntaamme on liittynyt erityisen paljon vaeltajaikäisiä partiolaisia. Osa heistä on ollut partiossa jo pitkään, mutta joukossa on aivan uusiakin partiolaisia. Tässä jutussa uudet sädärit kerto vat itsestään.

Ada

Olen Ada Kling, ja olen harrastanut partiota seitsemän vuotiaasta lähtien erilaisissa pesteissä. Johdan tällä hetkellä uusia sudenpentuja Mehiläisissä.

Muutin kesällä Turkuun Espoosta ja ajattelin pitää partiosta pientä taukoa, mutta orientaatioviikolla yksi professoreistani kyseli, löytyisikö opiskelijoiden jou kosta johtajiksi haluavia. Tilaisuus vaikutti liian hyvältä mennäkseen ohi, ja Kaarinan Sädetyttöjen kampuksen lähellä olevat tilat ja lämmin vastaanotto ovat vain tukeneet päätöstä.

Tulevaisuudessa minua kiinnostaa partiotapahtumien järjestäminen, sillä minulla ei ole siitä kovinkaan paljon kokemusta. Haluaisin myös kouluttautua enemmän ja käydä esi merkiksi leikki- ja ensiapukoulutukset!

Erika

Olen Erika Ahonen, 21-vuotias opiskelija, ei pestiä tällä hetkellä. Etsin alkusyksystä uutta harrastusta ja kumppanin ehdotuksesta päädyin ottamaan partioon yhteyttä. Sädärit valitsin, koska kolo on ihan Yo-kylän vieressä.

(Tulevaisuuden suhteen) ei ole vielä ehtinyt muodostua mitään kummempia aikeita tai unelmia, mutta toiveena on päästä toimintaan mukaan ja katsoa, mitä mahdolli suuksia vastaan tulee.

Noora

Moi! Mä olen Noora, 22-vuotias sittemmin turkulaistu nut opiskelija. Olen alunperin kotoisin Helsingistä. Tällä hetkellä mulla ei ole sädäreissä mitään virallista pestiä vielä. Olen vaan käynyt auttelemassa kokouksissa.

Olen harrastanut partiota ihan lapsesta alkaen ja nyt kun opiskelujeni takia muutin Turkuun, halusin partioilla myös uudella kotipaikkakunnallanikin. Tulevaisuudessa aion toimia sädärien hallituk sessa ehkäpä ohjelmajohtajana ja olisi siistiä myös johtaa omaa ryhmää pitkästä aikaa.

Jenni

Olen Jenni, 23-vuotias opiskelija, ja toimin toisena sam pona Hilloissa. Partiotaustaa löytyy 16 vuoden ajalta, mutta Turkuun muuton jälkeen lippukuntatoiminta jäi tauolle. Jäin kuitenkin kaipaamaan partion tekemisen meininkiä ja lippukunnan yhteisöä, joten kun bongasin Sädetytöt Facebookin ilmoituksesta, päätin kysäistä, olisiko vapaita pestejä tarjolla. Onneksi oli!

Tulevaisuudessa toivottavasti voin jatkaa viikkotoimin nassa, ja samalla haaveilen jo pitkästä aikaa suurleirille tai jopa kv-reissulle pääsystä!

Heli

Olen Heli ja opiskelen etnologiaa yliopistossa, pyöräi len ja taiteilen. Varsinaista pestiä ei vielä ole, mutta olin tuuraamassa kaveria seikkailijoiden kokouksessa. Se oli kivaa! Olen myös menossa muonittamaan (marras) kuun lopulla.

Päädyin sädäreihin kavereiden kautta. Olin jo aiemmin miettinyt partion aloittamista, mutta koska en ole ollut lapsena mukana, aikuisena mukaan tuleminen jännitti. Lopulta menin nuotioiltaan ja meiningistä jäi niin kiva kuva, että päätin aloittaa partion.

Tulevaisuudessa aion retkeillä kaikenikäisten kanssa, oppia uusia taitoja ja nauttia luon nosta. En ole vielä täysin perillä, mitä kaikkea voi edes tehdä, mutta olen avoin kaikenlai selle toiminnalle. Johtajana toimiminen ja retkien suunnittelu kiinnostaa!

Magdalena

Olen Magdalena Lehto, 24vee opiskelija, vaahteroi den johtajana toimin. Sädäreihin päädyin Aallottaren kautta. (Partiosta) ei ole oikeastaan mitään kokemusta muuta kuin nyt tältä syksyltä, mutta varmasti samoilla linjoilla mennään ainakin lähitulevaisuudessa kuin nyt, vielä on paljon opittavaa partiojutuista.

Camilla

Täällä kirjoittelee iloinen ja aina uusiin seikkailuihin valmis Camilla 24v. Aloitin partion syksyllä 2021 ja toi min sampon pestissä. Johdamme uusia seikkailijoita Vaahteroita yhdessä Laurin ja Makkiksen (Magdalena) kanssa. Minulla ei ole aiempaa partiotaustaa, mutta opettelen innolla erä- ja johtamistaitoja.

Päädyin sädetyttöihin ystäväni Aallottaren kautta, joka oli jo pidempään yrittänyt houkutella minua mukaan partiotoimintaan. Luonto on lähellä sydäntäni ja kaipasin yhteisöä johon kuulua.

Aion keskittyä partiossa uuden oppimiseen ja iloiseen tekemiseen. Haluan osallistua retkille ja tapahtumiin. Lisäksi haluan kehittää ryhmänjohtamistaitojani. Niistä on var masti hyötyä muuallakin kuin partiossa. Saa nähdä mitä muuta partio tuo tullessaan!

Takaisin lähipartioon – leireilyä ja retkeilyä

teksti: Hanna Juslin

Olenodottanut lähipartioon palaamista oikeastaan siitä lähtien, kun etäaika alkoi viime vuoden keväällä. Tämän vuo den kesällä toive viimein toteutui, kun pääsimme pitämään koko lippukunnan yhteisen kesäleiri Marien. Lisäksi olemme syksyllä päässeet pitkästä aikaa jatka maan vaeltajien toimintaa, johon mukaan on tullut myös uusia ikätovereitamme.

Kesäleiri Marie oli minun ensimmäi nen kesäleirini. Mukana oli varmasti enemmän partiolaisia kuin missään oman lippukuntamme tapahtumassa, jossa olen aiemmin käynyt. Pitkän etäajan jälkeen minua vähän jännitti etukäteen, miten kaikki tulee sujumaan noin suuressa tapahtumassa. Pääsin itse saapumaan leirille vasta pari päivää jälkijunassa, joten leiri kaikkinen telttoineen, riippu mattoineen, pyykkitelineineen ja ruoka katoksineen oli jo täysin pystytetty. Se tietysti helpotti saapumista, vaikka olim mekin Siukan kanssa hieman hämmen tyneitä, kun ensimmäinen tehtävämme leirille saavuttuamme oli vetää lapsille karttamerkkitehtävä. Onneksi ehdimme nopeasti kertaamaan vaikeimmat merkit ennen rastin alkamista...

Leiriltä ehkä parhaiten jäi mieleeni seikkailijoiden ja tarpojien haikki, vii meisen illan yhteinen leirinuotio (ilman varsinaista nuotiota metsäpalovaarasta johtuen) sekä leirikaste. Haikilla me joh tajat pidimme erilaisia rasteja, ja joukko meitä lähti illalla kohti haikilla olevien lasten yöpymispaikkaa. Se oli todella kau niilla paikalla Sahajärven rannalla, ja roh keimmat uskaltautuivat vielä illan viiley dessäkin uimaan. Paljon ohjelmaa ei enää illalla järjestetty, sillä kaikki olivat aika

väsyneitä päivän rasituksista. Seuraavana iltana sen sijaan oli enemmän tekemistä. Leirin purkutöiden lomassa ehdimme pitää nuotiopaikalla yhteisen iltahetken, jossa muun muassa lauloimme yhdessä, leikimme Mafioso-nimistä leikkiä ja pidimme hierontaringin. Myös seuraa vaan yöhön mahtui ohjelmaa meille koke mattomille leireilijöille, sillä meidät haet tiin teltoista leirikastetta varten. Enempää en voi paljastaa, etten pilaa hauskuutta heiltä, jotka eivät ole vielä tätä rituaalia päässeet kokemaan. Jännää kuitenkin oli!

Syksyllä

olemme puolestaan päässeet pitkästä aikaa järjestämään vaeltaja toimintaa. Mukaan on tullut myös uusia vaeltajaikäisiä, joita Elli haastattelikin lehden toista juttua varten. Olemme pääs seet sienestämään, pitämään nuotioillan kololla ja järjestämään viikonloppuret ken Nauvoon. Näistä parhaiten mieleen jäi Nauvon retki, jossa kaikki ei sujunut aivan suunnitellusti, mutta hauskaa oli silti. Jopa ne hieman raaoiksi jääneet nuo tioletut maistuivat hyvin tulen ääressä nälkäisenä. Mukavaa oli myös, että uudet partiolaiset pääsivät tutustumaan partio maiseen retkielämään.

Kaiken

kaikkiaan paluu tavallisempaan partioelämään on ainakin minun mie lestäni ollut tervetullutta. Toivottavasti pystymme myös jatkossa pitämään lip pukunnan yhteisiä tapahtumia kokoontu misrajoitusten puitteissa.

KeKe-ketun kuulumiset

teksti: Heli Jämsén

Hei kaikille Sädehtijän lukijoille! Olen KeKe-kettu, Kaarinan Sädetyttöjen oma kestävän kehityksen lähettiläs. Minua pyydettiin kertomaan Kestävästi par tiossa -tunnuksesta sekä tänä syksynä alkaneesta Vihreä lippu -pilotista. Lippu kunnassamme olen ollut mukana tämän vuoden toukokuusta lähtien. Tehtäväni on huolehtia, että Sädetytöt ovat myös jatkossa Kestävästi partiossa -tunnuksen arvoinen lippukunta. Kuluneen puolen vuoden aikana olen myös antanut vink kejä, joiden avulla jokainen voi vaikuttaa maapallon ja sen ihmisten hyvinvointiin.

Sädetytöt saivat Kestävästi partiossa -tunnuksen tämän vuoden kesäkuussa. Tunnus on partiossa aika uusi juttu ja sen voi saada sellainen lippukunta, jonka toiminta täyttää vähintään 25 Kestävästi partiossa -kriteeriä. Kriteereitä ovat esi merkiksi se, että lippukuntamme tapah tumissa vältetään kertakäyttöastioiden käyttöä ja että lippukunnassamme on tur va-aikuinen, johon voi olla yhteydessä. Nämä asiathan meillä ovat jo hallussa, mutta myös kehitettävää löytyy! Tunnuk sen eri osa-alueet perustuvat YK:n kestä vän kehityksen tavoitteisiin ja huomioivat niin taloudellisen, sosiaalisen kuin myös ekologisen kestävyyden. Tässä tunnuk sessa painottuu ekologinen kestävyys, jotta voisimme tehokkaammin vastata nuorten kasvavaan huoleen ilmaston muutoksesta ja tukea partion hiilineut raaliustavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Ekologinen kestävyys tarkoittaa sitä, että luonnon monimuotoisuus säilytetään ja että ihmisten toimintaa sopeutetaan maa pallomme luonnonvarojen riittävyyteen ja luonnon sietokykyyn. Minusta nämä ovat aika isoja asioita, ja juuri sen takia niitä kannattaa miettiä myös vaikkapa yhdessä oman ryhmän johtajan kanssa.

Olen päässyt mukaan myös Vihreä lippu -pilottihankkeeseen. Olet ehkä aikaisem min kuullut Vihreästä lipusta esimerkiksi koulussa, mutta nyt Vihreää lippua kokeil laan ensimmäistä kertaa harrastuksissa, kuten vaikkapa partiossa ja urheiluseu roissa. Sädetytöt onkin ihan ensimmäisiä partiolippukuntia, joka on päässyt tähän mukaan ja minusta se on hieno juttu! Vihreän lipun ideana on järjestää lapsille ja nuorille toimintaa, jossa juuri lapset ja nuoret pääsevät edistämään kestävää kehitystä esimerkiksi meillä Sädetytöissä. Jo tässä vaiheessa olemme yhdessä löytä neet jotain asioita, joiden avulla vähentää partiotoiminnan ympäristökuormitusta. Miltä kuulostaisi, jos kierrättäisimme kaikki jätteet partiossa, retkeilisimme välillä ilman moottoriajoneuvoja ja söi simme lippukunnan tapahtumissa mah dollisimman paljon kasvisruokaa? Olen kuullut, että näistä asioista on juteltu monien ryhmien kokouksissa ja retkillä ja se on osa Vihreän lipun toimintaa.

Kiitos, kun sain taas kertoa teille kuulu misia! Hyvää vuodenvaihdetta ja kuullaan taas ensi vuonna!

Kestävän kehityksen terveisin, KeKe-kettu

Karkkiarvostelu

Tänään tarpojaryhmä Pulut arvostelivat erilaiseja karkkeja eri kategorioissa. Ensimmäisenä arvoste limme Maraboun Japp peanut Caramel-levyn, josta olimme lähes samaa mieltä. Mielestämme se ei sovi leirille, sillä se on erittäin makea ja voi sulaa helposti. Seuraavana arvostelimme Fazerin Parhaat -karkki pussin. Toisin kuin aiempi suklaalevy, tämä jakoi paljon mielipiteitä, sillä pussissa oli paljon erilasia karkkeja. Pussi voi olla ihan hyvin leiripussi, mutta karkit voivat sulaa helposti. Kolmantena olivat Vanhat autot, mitkä jakoivat meidät kahtia. Toinen puoli piti niistä ja toinen taas vihasi niitä. Mielestämme ne sopivat hyvin leirille. Sen jälkeen arvostelimme TV-Mix Suolainen-pussin. Monen mielestä karkit olivat aika suolaisia, mutta silti aika hyviä. Mielestämme ne voivat sopia leirille. Viimeisenä arvostelimme Skittles-pussin. Ne olivat hyviä ja ne sopisivat leirille.

Tapahtumarikas vaeltajaretki

teksti: Elli Kummala kuvat: Aallotar Haapasaari

Vaeltajat tekivät oman syysretken Nau voon järvenrantamökille marraskuun puolivälissä. Tarkoitus oli rentoutua ja tehdä kivoja partiojuttuja yhdessä. Mutta kuten usein tapaa käydä, kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä…

Matka Nauvoon sujui jännittävissä tun nelmissa, kun kirjoittajan autokunta valitsi kahdesta reittivaihtoehdosta sen kuoppaisen ja mutkaisen. Kohdetta lähes tyttäessä tie muuttui koko ajan kapeam maksi ja huonokuntoisemmaksi. Muu tama metri ennen mökkiä autosta kuului paukahdus, ja kun selvisimme mökin pihaan, kävi ilmi, että rengas oli puhjen nut. No, ei sille siinä pimeydessä voinut mitään tehdä. Niinpä pystytimme teltan ja sytytimme nuotion.

Paistoimme lettuja nuotiopannuilla, ja ne maistuivat kyllä herkullisilta, vaikka eivät aivan tasaisesti paistuneetkaan. Ilta alkoi viiletä, ja oli ihanaa kömpiä saunan jälkeen lämpimään telttaan. Kipinävuorot sujuivat hyvin, vaikka retkellä oli mukana ensikertalaisiakin. Aamulla osa heräsi vir keinä, osa ei niin virkeinä. Aamuntorkkuja odottaessaan loput porukasta viihdytti itseään soutamalla järven ympäri mökiltä löytyneellä soutuveneellä. Allekirjoittanut ei ollut veneessä, sillä hän soitti paikalle hinaajaa viemään hajonneen auton pois. Siitä kun oli rikkoutunut muutakin kuin rengas.

Hinaaja lähti matkaan ja me valmis tauduimme lähtemään pienelle retkelle merenrantaan. Tarkoitus oli tehdä siellä lounas trangioilla. Juuri ennen lähtöä kui tenkin tajusimme, että trangioiden kaasu johdot olivat unohtuneet kololle. Silloin Aallotar sai idean: pyydetään hinaajaa tuo

maan sinolia! Soitimme hinaajalle ja puo len tunnin päästä hän saapuikin mökille mukanaan kaksi sinolipulloa. Muut olivat silloin jo lähteneet kohti merenrantaa, ja allekirjoittanut lähti sinolipullojen kanssa perään.

Päätin soutaa järven yli, jotta matka lyhe nisi. Soutaminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut, mutta pit kän (kaislikossa) taistelun jälkeen pääsin lopulta vastarannalle. Saapuessani vih doin merenrantaan muut odottivat siellä nälkäisinä, mutta hyväntuulisina. Valmis timme lounaan, joka näytti lähinnä mös söltä, mutta maistui yllättävän hyvältä. Sen jälkeen pitikin taas lähteä paluumat kalle, sillä meillä autottomilla oli kiire bussiin. Oona ja Heli soutivat järven yli ja me muut rämmimme ”oikoreittiä”, eli soita ja peltoja pitkin mökille.

Mökillä pakkasimme tavaramme ja läh dimme kotimatkalle isänpäivän viettoon. Oona, Heli ja Aallotar jäivät vielä mökille yhdeksi yöksi ja viettivät kuulemma edel listä rennomman illan ja yön Kyllä me muutkin silti ehdimme rentoutua, kai kesta säätämisestä huolimatta.

Hurjan Pimee Harju

Lounais-Suomen Partiopiirin yösuunnistusmestaruuskilpailut 4.11.2021 Säkylänharjulla

17.10.2021

(Whatsapp)

Hime: Yösuunnistuskisojen VIP on tänään. *iiks* Kai me mennään?

Pera: No ehdottomasti. Mut ekat lähdöt on klo 18 ja mulla loppuu työt 17.45, et se saattaa tuottaa vähän ongelmaa.

Hime: Mä kysyn kilpailun johtajalta, jos saatais jotkut myöhäiset lähtöajat.

Puolen tunnin kuluttua

Hime: Tällasen vastauksen sain: “Moikka! Saadaan varmasti onnistumaan teille myöhäisempi lähtöaika. Laita ilmoittau tumisessa vaikka lisätiedot-kohtaan mai ninta. Tervetuloa.”

Pera: Jes! Ilmoittauduttu sarjaan D35. Hime: Samoin, mut sarjana D45. *naurua* Pera: Juu, harmittaa, mä en vielä pääse siihen. Neljä kuukautta jää vajaaksi. *heh* Hime: Noooh, en tiiä, onks se niin tavoi teltavaa. *mummonaurua*

Pera: Mut nyt on paremmat mahikset ottaa tuplakultaa Sädäreihin! *mitali*

2.11.2021

(Whatsapp)

Hime: Nyt oli noi yösuunnistuskisojen lähtöajat julkaistu. Mulla oli 18.55 ja sulla 19.01.

Pera: Oukei, tekee vähän tiukkaa, mut mut. Googlemaps näyttää ajoajaksi 54 min. Hime: Kyl me ehditään. *peukku*

4.11.2021 (Whatsapp)

Hime: Mä oon täällä sun auton vieressä. Pera: Oon just siinä.

Auto starttaa

Pera: Hyvä keli. Ehditään hyvin. Vaiks läh töön pitää varmaan sit juosta, kun se oli 300 m päässä kisakeskuksesta. Hime: Joo ja siellä pitäis olla viis minuuttia ennen lähtöaikaa.

Kisakeskuksen parkkipaikalla

Hime: Onks kaikki? Valo, emit, kompassi? Mihin suuntaan pitää lähtee? Liikenteenohjaaja: Seuratkaa valoja, sieltä löytyy kisakeskus. Pera: Kiitos. Nyt pitää varmaan juosta. Sun lähtöön on aikaa 7 minuuttia. Lähtöalueen henkilökunta: Seuraavana Marika Hirvonen! Hime: Täältä tullaan! *puuskuttaa* Piip. Piip. Piip. Piip. Piiiiiip. Emitin nollaus, kartta käteen ja Hime lähti. Piip. Piip. Piip. Piip. Piiiiiip. Emitin nollaus, kartta käteen ja Pera lähti.

Maastossa

Pera: (Heti lähdön jälkeen:) Tää lähtö on kyllä aina se vaikein kohta… missä ihmeessä mä oon? No, ei muuta kuin suunta koilliseen, sieltä pitäisi tulla tie vastaan. Ai, tässähän se onkin - ja vieläpä tuo yksi risteys tuossa, sattuipa sopivasti.

teksti: Marika Hirvonen ja Minna Opas

Tästä vaan eteenpäin! (Vähän myöhemmin:)

Nuorempi kisaaja: Hei anteeks, voitko ker too missä me ollaan? Mä en tiedä yhtään. Pera: Juu, me ollaan tässä polulla menossa pohjoiseen (näyttää kartasta). Tuo polku jen risteys on tuossa ihan lähellä.

Toisaalla maastossa samaan aikaan

Hime:Jaahas, jaahas. Täs kompassissa on jotain häikkää. Hime:Missä hitsissä se rasti oikeen on? Tossa on kuoppa ja kartalla se on...tuolla! Eikä! Ja nyt juosten samaa tietä takaisin päin.

Maalissa

Pera: Hei, sä löysit maaliin! Et arvaa, ekaksi tulostoimistossa sanoivat, että multa oli joku rasti jäänyt leimaamatta. Mutta onneksi se olikin vain joku tekninen häikkä. Kaikki olikin ihan ok. *Jes* Hime: No joo, löysin. Mut mun kompassi on rikki, siinä on ilmakuplia. *murr*

Pera:Lähdetäänkö saman tien? Tässä tulee muuten kylmä, sen verran pääsi hikeä pukkaamaan tuossa hölkätessä. Hime: Joo. Kuivaa ja lämmintä pitää saada päälle.

Kisan johtaja: Hei haluutteko teidän mita lit nyt heti?

Pera: Jaa… joo... Hime: Öööö.

Kultaiset mitalit käteen ja “viralliseen” kisakuvaan.

Pera: Piirin yösuunnistusmestariiiiiiit! *voittajafiilis* Hime: Osallistuminen kannattaa. *hilli töntä naurua*

Pera: Tuplakultaa Sädäreihin! Ei vaan mainita kenellekään, kuinka monta osal listujaa meidän sarjoissa oli. *naurua* Hime: Sun sarjassa oli kaks muutakin suunnistajaa. Eli sä oot oikeesti mestari! Mä olisin mestari vaikka olisin kontannut maaliin.

Pera: Mun sarjan kovin menijä jäi myös neuvomaan nuorempia suunnistajia ilmeisesti vähän pidemmäksikin aikaa. Hän olisi kyllä muuten voittanut. Mut sitä paitsi, eipä kukaan muu sun sarjassa edes uskaltanut lähteä pimeään metsään suun nistamaan, joten kyllä se kultamitali sulle kuuluu!

teksti ja kuva: Ada Kling