Julkaisija
Partiolippukunta Kaarinan Sädetytöt ry sadetytot.net
Päätoimittaja Elli Kummala Toimittajat Elina Salonen Erika Ahonen Hanna Juslin Avustajat Aallotar Haapasaari Anni Savioja Lotta Lindgren Minna Opas Noa Laaksonen Noora Tuominen Terhi Haapasaari
Taitto Eeva Kivilä
Kansikuvat Aallotar Haapasaari
•
Pääkirjoitus • Sirkus-sudariretki • Yhteistyötä KRR:n kanssa • Jouluinen ruokajuttu • Leppäkerttujen esittely • Uusi kämppä • Pulujen retki • Erätaitokurssi • Kajo • Perhosten retki • Koulutaival-kisat • Puuhasivut • Annin kolumni
Partio on järjestönä hyvin tunnettu ja Suomessakin partiolla on jo pitkä historia. Uskoisin, että useimmilla suomalaisilla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä partiolai set tekevät. Yleensä partioon yhdistetään vahvasti retkeily ja luonto sekä erilaiset erätaidot. Moni saattaa myös edelleen yhdistää partion ja kirkon toiminnan, vaikka niiden yhteistyö on nykyään hyvin erilaista kuin ennen. Monelle tulee var masti mieleen perinteikäs partiolaisten adventtikalenteri varsinkin joulua odotel lessa.
Olen kuitenkin huomannut, että moni ei tiedä, miten monipuolinen harrastus par tio oikeastaan on nykyään. Kun aloitin partiotaipaleeni vuosi sitten, minullakin oli ennakkokäsityksiä partiolaisuudesta. Omat käsitykseni liittyivät juuri luonnossa olemiseen ja erätaitoihin. Olin myös kuul lut yläkouluaikoina partiota harrastaneilta luokkakavereiltani ryhmänjohtajana toi mimisesta ja suurleireistä, mutta minulla ei silti ollut käsitystä partiotoiminnan laa juudesta.
Käsitykseni partiosta on laajentunut vuo den mittaan ja uskon, että partiosta voi löytää paljon uusia puolia vielä aikuise nakin harrastuksen aloittaneena. Partio ei kuitenkaan ole vain lasten harrastus, vaikka sekin tuntuu olevan yleinen käsi tys. Olen iloinen siitä, että aikuisten rekry tointiin pyritään kiinnittämään entistä paremmin huomiota partiotoiminnassa, sillä aikuiset ovat tärkeä osa sen mahdol
listamisessa ja saavat siitä myös itselleen merkityksellisen harrastuksen.
Näillä ajatuksilla haluan johdatella teidät lukemaan Sädärien toiminnantäyteisestä syksystä seuraavilta sivuilta.
Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2023!
Erika
teksti: Noa Laaksonen kuvat: Aallotar Haapasaari
Sädäreiden ja Ritareiden yhteinen sudenpentujen syysretki Sirkus järjestettiin Kunstenniemen Eräkämpällä 7.–9. lokakuuta. Retkellä sudarit pääsivät sisälle sirkustaito jen maailmaan samalla suorittaen Yksissä tuumin-jälkimerkkiä.
Perjantai-illalla patikoitiin pieni matka hämärtyvässä illassa käm pälle, jossa lopulta alkoi touhukas lakanoiden laitto ja ulkona puolijouk kueteltan pystytys. Sudenpennut saivat retken ajaksi oman uuden pienen laumansa, johon kuului myös ennes tään tuntemattomia tyyppejä. Ennen iltapalaa seikkailtiin hetki pimeässä metsässä heijastinpolulla.
Sirkusteltassa oli tullut kuuma yön aikana, vaikka kamiinaa ei edes syty tetty, mutta muutoin yö sujui rauhal lisesti. Aamulla muutama sudenpentu pääsi mukaan nostamaan lippua ja päivä saattoi alkaa aamuakrobatian jälkeen.
Päivän koitoksiin kuului erilaisten esineiden valmistaminen kipsin ja hiekkamuottien avulla sekä taika sauvan nikkarointi pyörörimasta ja kimallenauhasta. Lisäksi tarpojien pitämässä työpajassa pohdittiin kiu saamista, askarreltiin leirimerkki
perunaleimasimen avulla ja leikittiin. Iltapäivällä halukkaat pääsivät myös saunaan saunatontun kanssa, joka istui kiuasvahtina niin kauan, että hänen silmämunansa kuivahtivat.
Iltanuotiolla syötiin makkaraa ja lau lettiin perinteisiä partiolauluja. Osa sudenpennuista kömpi pj-telttaan nukkumaan ihan ensimmäistä ker taa, kun nukkumapaikkoja vaihdet tiin päittäin. Sirkus hiljeni nopeasti yöhön.
Sunnuntai valkeni jälleen perintei sin menoin. Tavaroiden kasaamisen lisäksi ehdittiin seuraamaan hieman Pekan taika-showta sekä paikallisen meedion työskentelyä. Taikasauvoja ja kaikkien panostusta tähän tietenkin tarvittiin. Kuten kaikki taianomaiset jutut, myös loppusiivous suoritettiin innokkaasti yksissä tuumin!
Sädetytöt ovat kautta aikojen toi mineet monella tavalla yhteistyössä veljeslippukuntansa Ristiritarien kanssa. Yhteisiä leirejä ja retkiä on ainakin järjestetty ahkerasti.
Marika Hirvonen (Hime), Katriina Toivanen, Kristiina Raumanen ja Johanna Ivaska muistelivat, min kälaisia seikkailuja poikien kanssa ollaan leireillä koettu.
”80-luvulla oli yhteinen talvileiri, joka oli Takkulassa. Meitä oli mukana pieni joukko vartiojohtajaikäisiä sädäreitä. Vauhtia ja vaarallisia tilan teita ei leiriltä puuttunut, kun Gene veti autonsa perässä pulkassa leiriläisiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeesti tosi vaarallista. Menimme myös metsään ja hetken koivikossa kierreltyämme Entzy totesi, että olimme eksyneet. Noh, oikeesti emme tietystikään olleet, mutta siinä sitten mietittiin, miten eksymistilanteissa tulisi toimia. Lisäksi leirillä tietysti kisailtiin telttakunnittain ja yhtenä tehtävänä oli saada savu tulemaan kamiinan piipusta mahdollisimman nopeasti.”
”Seuraavalla vuosikymmenellä tal vileireiltiin taas yhdessä Takkulassa.
Tällä kertaa mukana oli koko teltal linen sädäreitä. Lunta ja pakkasta riitti tällä Hawaji-leirillä. Kipinävuo rossa kuunneltiin talviolympialai sia Tervas-matkaradiosta. Haikilla matkaa tehtiin tietysti suksilla. Illan pimetessä yörastilla nähtiin aivan uskomattomat revontulet. Leiriläi set nukkuivat yön tulilla laavuissa ja osa meistä johtajista lähti vielä yöllä hiihtämään kuun loisteessa takaisin kämpälle.”
”Venla-kesäleiriltä onkin sitten hiu kan surullisemmat muistot. Leiri ei ollut yhteinen, mutta ritarien oli määrä tulla meriteitse osana omaa leiriään vierailulle Kunsteniin. Odo timme heitä saapuvaksi iltanuotiolle. Tuuli yltyikin niin, että osa pojista joutui merihätään. Apuna etsinnöissä oli myös Super Puma -helikopteri. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta täs täkin yhteisestä koitoksesta riittäisi kertomista pidemmäksikin aikaa.”
Yhteisiä retkiä järjestetään vielä nykyäänkin. Tänä syksynä oli suden penturetki, jonka johtajana toimi oman lippukuntamme Lotta. Monella retkellä on käynyt niin, että ”tytöt järjestävät ja pojat osallistuvat”,
kuten Hime asian muotoilee. Ehkä tässä olisi kehittämisen paikka tule vaisuudelle?
”Mutta ehkä YYA-sopimus on sit ten toiminut niin, että ollaan saatu lainata peräkärryä ja kämppää sun muuta”, sanoo Hime. Ristiritareilla tosiaan on varsin kätevä kärry, jossa kulkevat mukavasti vaikka lettukojun kamat. Eikä heitä ainakaan tähän mennessä ole haitannut antaa sitä käyttöömme.
Eräs vanhempi sädäri, Riitta Nuotio, taas kertoi yhteistyöstä Ristiritarien kanssa seuraavaa: ”Yhteistyölle on pitkät perinteet. Apua on annettu ja saatu. Yhdessä on tehty piirin suunnistuskilpailuja ja isommille leireille on reissattu yhteisellä linja-autolla. Yhteistyö on (minusta) ollut aina mutkatonta ja rehtiä.”
Riitta kertoo, että Sädetytöt ovat toimineet useaan otteeseen Ristiri tareissa sudenpentujohtajina. Myös johtajavaihtoa on ollut: jotkut ovat siirtyneet lippukunnasta toiseen. Tätä ei enää taida juuri tapahtua, mutta kuka tietää, vaikka tulevaisuudessa johtajat liikkuisivat vapaammin lip pukuntien välillä.
Kiinnostavaa on myös se, että Ris tiritarien lehti ”Vyyhti” on Riitan
mukaan joskus ollut lippukuntiemme yhteinen lehti. Ehkä siihen aikaan sädäreillä ja ritareilla oli niin paljon yhteistä, että asioistamme voitiin kertoa samassa lehdessäkin.
”Joka ikäluokalla on omanlainen tapansa tehdä yhteistyötä KRR:n kanssa. Kaiken kaikkiaan yhteistyö on aina piristänyt toimintaa sekä tietysti myös joskus ärsyttänyt (kai kessa ystävyydessä kuitenkin)”, Riitta toteaa. Tämä lause tiivistää hyvin Sädetyttöjen ja Ristiritarien välisen suhteen. Olemme sisaruslippukuntia, ja kuten sisaruksilla aina, joskus toiset ärsyttävät. Mukavampaa on kuitenkin elää sovussa, joten jat kukoon yhteistyömme sujuvana vielä tulevaisuudessakin.
teksti ja kuvat: Elina Salonen
Ulkona pohjoisesta tuivertaa tuuli ja keittiössä tuoksuu kaneli ja inki vääri. Joulu on siis tulossa! Mitähän jouluherkkuja sitä voisi trangialla tehdä?
Vinkki 1
Joulutorttuja voi myös paistaa tran gialla eli retkikeittimellä, josta voi tehdä pienen uunin. Trangia kootaan kuten tavallisestikin, mutta ensim mäisen kattilan pohjalle laitetaankin pieniä kiviä tai foliosta rutisteltuja palloja. Toinen kattila laitetaan näi den päälle. Laita vain kansi päälle ja paista miedolla lämmöllä. Muista seurata paistumista, että paistokset eivät pala pohjaan!
Vinkki 2
Maustetut joulupähkinät
Tarvitset:
1 rkl rypsiöljyä 1 rkl siirappia 1 tl piparkakkumaustetta 200 g erilaisia pähkinöitä (ja esim. mantelia) ripaus suolaa 1 rkl hienonnettua rosmariinia
Kuumenna rypsiöljy ja siirappi pannulla. Lisää piparkakkumauste ja pähkinät. Kääntele pähkinöitä pannulla ja anna paahtua hieman. Lisää joukkoon suola ja rosmariini. Sekoita
uudelleen. Siirrä seos toiseen astiaan jäähtymään. Nauti esimerkiksi glögin kanssa :)
Vinkki 3 Lakritsiglögi
Tarvitset: 1 l tummaa glögiä 2–3 lakritsijuurta Keitä glögiä ja lakritsijuuria noin 10 minuuttia kattilassa. Ota keittymisen jälkeen juuret pois ja siitä vain nau tiskelemaan.
Kuvassa trangialla valmistettu joulutorttu. Saatavilla ei valitettavasti ollut toista katti laa, joten sen sijaan käytimme paljon foliota. Suuri suositus kahden kattilan käytölle.
teksti: Lotta Lindgren
Moikka!
Ollaan kuuden sudenpennun muodostama lauma nimeltään Leppäkertut. Ollaan kaikki aloitettu partio vasta tänä syksynä. Me tykätään tehdä paljon käsillä. Askarrella, nikkaroida ja pujotella koruja. Ehdottomasti lempileikki on alusta asti ollut solmu! Sitä jaksetaan leikkiä monta kierrosta putkeen. Tule vaisuudessa haluttaisiin partiossa tehdä ruokaa trangialla, paistaa vaahto karkkeja nuotiolla sekä oppia elvyttämään.
P.S. Eläimet on söpöjä!
teksti: Minna ”Pera” Opas kuvat: Minna ”Pera” Opas ja Aallotar Haapasaari
Joskus asiat vain tuppaavat tapahtu maan hyvin nopeasti. Näin kävi lip pukunnallemme lokakuussa. Vaikka varainkeruuprojekti uuden kämpän hankkimiseksi oli ollut käynnissä jo useamman vuoden ajan, ei kenellä kään ollut mitään aikeita varsinaisesti edistää asiaa yhtään sen nopeammin vielä tämän tai vielä ensi vuodenkaan aikana. Nyt, kolme viikkoa myöhem min, lippukunnalla kuitenkin on uusi retkikämppä.
Kaikki juontaa juurensa lyhyeen netin myynti-ilmoitusten selailuun loka kuun alussa. Myynnistä löytyi lip
pukunnan budjettiin sopiva kämppä erinomaisella sijainnilla hyvien ret keilyreittien varrella. Siitä pyörät lähtivätkin sitten pyörimään vauh dilla ja kaupat kiinteistöstä tehtiin sunnuntaina 23.10.2022.
Kämppä sijaitsee reilun 6000 m2 tontilla Nousiaisissa Kurjenrahkan kansallispuiston kupeessa Ranta pihan alueella. Savojärven rantaan, jossa sijaitsee muun muassa ylei nen uimaranta, on matkaa vain reilu 100 metriä. Savojärven ja Lakjärven kierrosten retkeilyreitit alkavat niin ikään vain noin kahden sadan metrin
päästä. Sijainti ei siis partiokämpälle tämän parempi voisi olla.
Itse kämppä ei ole kovin suuri: asuin pinta-ala on noin 65 m2. Tässä alun perin 1979 rakennetussa ja vuonna 2000 laajennetussa kämpässä on sähköt ja juokseva vesi. Olohuoneen lisäksi siinä on makuuhuone, makuu parvi sekä keittiö ja kylpyhuone/wc. Ulkona on puulämmitteinen sauna.
Kämppä ja saunarakennus ovat tällä hetkellä tyydyttävässä kunnossa. Sisustusmateriaalit ovat kämpän alkuperäisessä osassa varmastikin sieltä 70-luvulta, mutta jos sisus tussilmä ei kovasti vihoittele, niin kämppä on ihan käytettävissä jo nyt. Kunnostustöitä kämpällä kuitenkin
riittää, joten talkoita on luvassa vii meistään keväällä. Niihin toivomme runsasta sädetyttöjen ja vanhempien osallistumista.
Vaikka työtä siis on tiedossa, mah dollistavat tilat jatkossa erinomai sesti lippukunnan ryhmien omat vii konloppuretket. Isommalle porukalle ja vaikkapa kesäleirin käyttöön löytyy tontilta paljon sopivaa telttamaastoa. Ja tietysti retkeilyreitit antavat mah dollisuuden monien unohtumatto mien retkeily- ja vaelluskokemusten syntyyn.
Toivottavasti kämppä tulee palvele maan meitä pitkään retkeily- ja lei ritoiminnan sekä ryhmien retkien tukikohtana!
teksti ja kuva: Pulut
Me Pulut osallistuimme 1011.9.2022 Pluvivi-kisoihin. Kisat olivat heittämällä yksi rankimmista partiokokemuksistamme, mutta varmasti myös ikimuistoisin. Olem me siis tarpojavartio, joka koostuu kahdeksasta neljätoistavuotiaasta tytöstä ja olimme viiden henkilön vartiona osallistuneet Pluvivi-kisoihin, jotka ovat siis Lounais-Suomen Partiopiirin partiotaitokilpailut. Kisat olivat meidän ensimmäiset yön yli kestävät partiotaitokisat.
Heti lähtörastilla kohtasimme vai keuksia ja myöhästyimme lähdöstä. Heitimme siinä metakassa myös ros kiin jotain tavaroita, joita olisimme myöhemmillä rasteilla tarvinneet… Mahtoi rastihenkilöitä naurattaa meidän toilailumme.
Ensimmäinen virallinen rasti oli trauma-suunnistusrasti ihan järkyttävässä maastossa. Jouduimme räm pimään isoissa ryteikköisissä mäissä ja risuissa. Tämä tragedia kesti kaksi tuntia, mutta se tuntui ikuisuudelta. Kaikesta huolimatta selvisimme täs täkin koetuksesta ja välillä naurettiinkin aika paljon.
Matkan varrella näimme kaksi kyy käärmettä, mikä oli siistiä. Tuntui että rastit jatkuivat loputtomiin ja että etenisimme hitaasti. Kisoissa oli kaksi ruokarastia, mutta jotenkin mystisesti emme kuitenkaan saaneet ruokaa. Yöllä kaikki eivät saa neet edes nukuttua, sillä muutaman piti valvoa, että heräisimme ajoissa. Kisoissa oli puhelimet kielletty, eikä ketään herättämässä.
Kisat olivat kuitenkin kaikessa rank kuudessaan kokemisen arvoiset ja usein nauroimme ratketaksemme tilanteiden tragikoomisuudelle. Myös auringonlaskut ja -nousut olivat kau niita ja näimme kaikkia söpöjä elukoita, kuten hevosia. Koko kisojen ajan meidän perässämme kulki siisti valokuvaaja. Meillä oli siis private paparazzi. ;)
Kun olimme saapuneet maaliin, ehdimme jo huokaista helpotuk sesta. Yhtäkkiä huomasimme jotain… olimme heittäneet roskiin kirjekuo ren, jonka luulimme olleen tyhjä. Kir jekuoressa oli kuitenkin Pluvivi-ki samerkit. Eikä!! Emme kuitenkaan jääneet tuleen makaamaan, vaan pengoimme roskiksia sinnikkäästi,
kunnes vihdoin löysimme rakkaat kisamerkkimme. Huh!
Loppujen lopuksi onnistuimme kui tenkin sijoittumaan kolmansiksi kisoissa… tai siis olisimme sijoit tuneet kolmansiksi, jos emme olisi olleet kisojen ulkopuolinen vartio. Meitä oli näet yksi osallistuja liikaa, jotta olisimme voineet olla virallisesti kisavartio. Meistä oli kuiten kin hauskempaa olla viisistään, kuin virallisesti kisoissa. Kaiken kaikkiaan opimme paljon ja vaikka välillä kär sittiin, niin paljon myös naurettiin. Ainakin jää mukavia tarinoita kerrottavaksi!
teksti ja kuvat: Hanna Juslin
Lounais-Suomen partiopiirin retkei lykurssi (ET I) järjestettiin Leijan kämpällä Yläneellä 30.9.-2.10. Ret keilykurssi oli suunnattu partiolaisille tarpoja-ikäkaudesta ylöspäin, ja sen tavoitteena oli ottaa haltuun retkei lytaitojen perusteet. Tämä kurssi toi mii myös pohjana vaellusmuotoiselle ET2-kurssille sekä sitä seuraavalle haastavalle survival-kurssille (ET3), jossa tarkoituksena on selvitä vähillä varusteilla luonnossa.
Kurssilla käytiin yhdessä läpi monen laisia retkellä tarvittavia taitoja ihan majoitteiden pystyttämisestä ja nuotion tekemisestä lähtien. Monet taidot olivatkin jo tuttuja partioret kiltä, mutta paljon tuli myös hyödyl listä kertausta sekä joitain uusiakin asioita. Esimerkiksi suunnistaminen kompassin avulla oli minulta päässyt unohtumaan, ja puukon teroittamista teroituskivellä en ollut aiemmin kokeillut. Pääsin myös osallistumaan elämäni ensimmäiselle haikille, jossa
kierrettiin suunnistamalla erilaisia erätaitoihin liittyviä pisteitä. Yhdessä käytiin läpi muun muassa turvallisen retkeilyn perusteita ja retkeilyväli neiden valintaa.
Ehkä hauskin kurssilla oppimani taito oli rakovalkean tekeminen (kuvassa), siihen tulen sytyttäminen ja kalan loimuttaminen siinä. Vaivannäöllä tehty kala ja ohjaajien meille valmis tama rosvopaisti maistuivat hyvin pitkän haikkipäivän jälkeen.
Suosittelisin tätä kurssia partion myöhemmin aloittaneille ja heille, jotka kaipaavat kertausta retkeilytai doissa.
Rakovalkea tehtiin hakkaamalla kirveellä vako pitkän pölkyn keskelle. Kirveellä hakatessa syntyneitä puusuikaleita laitet tiin rakovalkean väliin sytyk keiksi.
Kahdeksas Finnjamboree Kajo ke räsi mukaansa noin 13 500 osallistujaa Evon metsiin. Olitko sinäkin yksi heistä?
Kajo oli monelle yksi kesän kohokohdista (kuulin tämän ihan omin krvin jälkeen päin.) Viikon kesäleiri täynnä partiolaisia, elämyksiä ja partiohumua. Lähtö on aina jännittävää, mutta viimeistään puolivä lissä leiriä alkaa leiriarkeen ruokineen ja aikatauluineen tottua, ja leirilippukunnan kaverit alkavat tulla tutummiksi.
Mullakin oli Kajolla hauskaa, sillä olin yksi ison Kymmenys-leirilippukunta ValKKian tarpojaluotseista. Luotsattavanani oli lip pukuntamme 14 välillä jopa hulvattoman hauskaa tarpojaa, joiden lisäksi tsekkailin noin 70 leirilippukunnan muuta tarpojaa, joihin yritin parhaani mukaan tutustua.
Hauskinta Kajolla oli toiset tarpojaluotsit, ja erityisesti Ristiritareiden nykyinen lip pukunnanjohtaja Mikko, jonka jutut nau rattavat välillä ruokapöydässä niin, että olimme mm. Noan, Mapun ja Helin kanssa katketa. Tai ehkä meillä oli yhdessä hyvä buugi!
teksti ja kuvat: Aallotar Haapasaari Yhteistyötä koeteltiin kanttilaaksossa!
Toiseksi hauskinta oli yhteislaulutilai suus, jossa lauloin (huutoitkin) tippa lins sissä Neon 2:n Mannapuuroa ja mansik kaa. Siskonpoikani, joka myös oli lähtenyt Turun Metsänkävijöiden mukana Kajolle,
muka häpeää tilannetta yhä… Justiinsa! Ja mä kun vaan vietin kesäni parasta aikaa!
Kolmanneksi siisteintä oli, että lippu kuntamme Kerttu oli leirin toinen johtaja yhdessä Janne Costianderin kanssa. Öö kyllä kelpas olla Sädäri! Kerttu muuten sai myös hienon Pohjantähti-soljen ansiok kaasta partiotoimintaan sitoutumisesta ja innokkaasta menostaan leirinjohtajana.
No. Ärsyttävintä Kajolla oli, että sain Kajoruton kesken kaiken! Kajorutto, eli siis flunssa… Siellä me lojuttiin Noan kanssa teltanpuolikkaassamme nuhai sina, ja siinä samassa vietinkin ehdotto masti Kajon parhaimpia hetkiäni: ihmisiä leirilippukunnanjohtajaa myöten saapui välillä telttamme ovelle hajuraon pää hän kertomaan kuulumisiaan. Myös lip pukuntamme tarpojat tulivat kertomaan ties mistä ihastuksistaan ja vihastuksis
taan iloisina (ks. tämän lehden kansikuva) Nauratti, että olimme kipeitä, mutta silti tunsimme olomme tärkeiksi siinä pötköt täessämme ja kuunnellessamme juttuja.
Jouduttiin sitten lähtemään kotiin, kun ei se kipeys hellittänyt. Kuuntelin kuiten kin ahkerasti kuulumisia, ja hyvältä meno vaikutti. Myöhemmin oli ihan super kivaa kuulla, että oli oikeasti ollut tosi hauskaa ja kanadalaisiinkin oli päästy tutustumaan syvemmin!
Hienoa Kajolla oli myös Kymmenysten yhteisö, sillä myöhemmin syksyllä oli aika kiva katsella, kun tarpojatapahtuma KKITT:ssä Kymmenysten nuoriso jo tun nisti toisiaan Kajolta. Ystävyyttä yli lip pukuntarajojen: kyllähän sellainen aina kivaa on.
Tämä kakku sai hyvät pisteet!
Sinun kanssa voin valoa heijastaa. Kajotaan! (Juu ei leirilaulun kuunteleminen siihen leirin päättymiseen lopu!)
teksti: Terhi Haapasaari kuvat: Aallotar Haapasaari
Perhoset tekivät keväällä pienen "kevät juhlakokouksen”, eli kevään viimeisen kokouksen Aurajoen maisemiin pyö rillä. Retki huipentui jäätelön syömi seen laumanjohtajan kotona. Retkellä oli niin kivaa, että Perhoset pyysivät päästä uudelleenkin vierailulle. Niin laumanjoh taja Terhi lupasi, että syksyllä voitaisiin tehdä syysretki hänen kotiinsa.
Syksyllä Perhoset ottivat heti retken puheeksi, ja se järjestettiin jo alkusyk systä. Eräänä perjantai-iltapäivänä Ter hin eteiseen ilmestyikin yhdeksän hyvin pakattua rinkkaa makuupusseineen. Retken toinen johtaja Aallotar tutustutti aluksi Perhosia ympäristöön hauskojen leikkien avulla. Sitten leikittiin sisällä ja leikkien teemana olivat kuningattaret. Iltanuotiona toimi grilli ja siinä paistui iltapalakin. Jälkiruoaksi oli lättyjä.
Pihalle pystytettiin kolme telttaa, joissa yövyttiin sulassa sovussa. Aamupala nau tittiin porukalla sisällä. Päivällä kuljettiin pellon poikki joelle ja sääkin osoittau tui hyväksi, vaikka edellisenä päivänä oli satanut. Perhoset pääsivät tutustumaan rannalla olevaan kasvillisuuteen ja har joittelemaan soutua Aurajoessa kahdella kumiveneellä. Jokainen sai koettaa souta mista itse.
Lounaaksi kokattiin pihalla lohikeittoa trangioissa. Vielä ennen kotiinlähtöä piir rettiin ja leikittiin yhdessä, mutta sitten oli aika päättää retki. Perhosten mukaan retki oli paras ikinä, ja koti oli kiva retki paikka.
teksti ja kuvat: Elina Salonen
1. lokakuuta järjestettiin taasen Kymmenysten perinteiset Korpi taival kisat, jotka järjestivät tänä vuonna RajakivenKiertäjät ja kisat kulkivat nimellä Koulutaival.
Lähdössä kisavartiomme Erämuijakilta sai käteensä kartan ja lukujärjestyksen, joiden avulla lähdimme suuntaamaan rastilta toiselle. Heti ensimmäisenä jou duimme sateen armoille ja väsäsimme kasviprässin aivan vettä valuvina. Sade kuitenkin lakkasi heti, kun aloitusrastista oli selvitty.
Loppupäivän talsimme pitkin Kaarinaa välillä sadevaatteisiin kääriytyneinä ja kastumista vältellen kun taas välillä sää jopa selkeni ja aurinko paistoi. Sääolosuh teet eivät kuitenkaan menoa haitanneet! Rasteilla sammutimme paloja, nime simme kemiallisia kaavoja, teimme kiisse liä, selviydyimme esteradasta toisiamme tsempaten ja rakensimme luontopolulle uusia kylttejä (mikä oli varmaankin mei dän koko vartiomme suosikki rasti), jotka myös kannettiin paikoilleen.
Päivä oli täynnä tehtäviä ja jännitystä, koska samaan aikaan kisojen kanssa KST:n hallitus teki päätöksiä Sädetyttöjen uuden kämpän suhteen.
Jokainen Sädäreiden kisavartio pääsi vaatteet hieman kastuneina, mutta onnel lisesti maaliin, jossa saatiin hyvät keitot.
teksti: Elli Kummala
Mikä on lempipuuhaasi retkellä?
a) yhteiset leikit ja pelit b) metsässä rymyäminen c) karkkien syöminen
Mitä pakkaat mukaan vaellukselle?
a) mukavat vaatteet ja laulukirjan b) puukon, tulitikut ja kompassin c) suklaata
Mille näistä lähtisit mieluiten?
a) suurleirille b) viikon vaellukselle c) nyyttäreille
Eksyt metsään. Mitä teet?
a) Alan kertoa vitsejä, jotta kaverit eivät hätääntyisi.
b) Katson kompassista, missä on pohjoinen ja etsin sijaintini kar talla.
c) Istun lähimmälle kivelle ja kaivan taskusta pähkinöitä. Nälkäisenä ei mistään tule mitään!
Eniten a-vastauksia:
Olet rento erämuija! Päätavoitteenasi on aina ja kaikkialla pitää hauskaa ja saada kaveritkin viihtymään. Oltiinpa millaisissa olosuhteissa tahansa, kenelläkään ei ole tylsää sinun seu rassasi.
Eniten b-vastauksia:
Olet todellinen super-erämuija! Sinulta sujuvat solmut ja suunnistus, etkä jää missään tilanteessa kädet tömäksi. Metsä on toinen kotisi, ja viihdytkin parhaiten nuotion ääressä tähtitaivaan alla.
Eniten c-vastauksia: Olet kulinaristi-erämuija! Sinulle hyvä ruoka on yhtä kuin parempi mieli. Kokkaat retken parhaat tran giaeväät ja loihdit tikkupullataikinan käden käänteessä. Ja herkkuja on aina hyvä olla mukana, ihan vain varmuu den vuoksi.
teksti: Hanna Juslin
Korvatunturilla on taas kiireisin aika vuodesta, ja Tonttu Toljanteri muistelee joulujuhlaa varten joululauluja, mutta osa sanoista on päässyt unohtumaan viime vuodesta. Auta Toljanteria täydentämällä puuttuvat sanat lauluihin.
1. Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. ______________ ripus tettu ompi kuusen oksilla. Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti, ympärillä lapsukaiset laulelevat _______________.
2. Lumi on jo peittänyt __________ laaksosessa. Järven aalto jää tynyt ___________________. Varpunen pienoinen syönyt _________________.
3. Joulupukin maa - totta on se, satua ja unta. Joulupukin maa - mutta missä on se ______________? Kun tulet vain tuntureiden taa, totta toki täältä löytyy ______________ ______.
4. Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy. Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa _________. Katson taivaan tähtiä ja niiden ______________. Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.
5. Ei itkeä saa, ei meluta saa. Joku voi tulla ____________ taa. Joulu pukki matkaan jo käy. Myös ___________ kirjaan merkitään taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas. Joulupukki matkaan jo käy.
6. Reippahasti käypi askelet, äidin hommat on niin ______________. Lahja peittyi ____________, ukset kiinni pantihin, vaan on hauska sentään!
7. Joulupukki lahjat jo toi, pikku Jukka vielä vaan ei unta saada voi. Kas, pai naa hänen mieltään nyt niin suuri ______________.
8. Kilisee, kilisee kulkunen helkkyen, ______________. Kilisee, kilisee kulkunen loistehessa _____________. Käy yli harjanteen, kulku reen _____________. Poikki suon ja ____________, halki niittyjen.
Keväällä 2020 sähköpostiini kilahti ilouutinen, hyväksyntäkirje Maastrichtin yliopistosta. Kaiken rie mun ja jännityksen keskeltä heräsi kuitenkin haikeus siitä, ettei 13 vuo den partioura tule enää jatkumaan ennallaan tai pahimmassa tapauk sessa ollenkaan. Elokuussa pakkasin koko elämäni yhteen matkalaukkuun
ja pieneen reppuun ja lähdin Ete lä-Alankomaihin kohti uutta ja tun tematonta.
En kuitenkaan ollut valmis luopu maan rakkaasta harrastuksestani näin helposti. Ensimmäisen kou luvuoden ajan jatkoin etäyhteyksin lippukunnan johtokolmikossa pesti johtajana pitäen johtajistolle pesti keskusteluja Zoomin kautta, napu tellen koulutusohjeita ja suosituksia kursseista sekä lähetellen runsaasti viestejä ryhmänjohtajille kysyen kuulumisia. Tämä kuvio jatkui suju vasti seuraavan lukuvuoden ajan, vaikka näkökulmani partiotoimin taan oli välimatkan takia etäinen ja irrallinen. Tapahtuihan kaikki konk reettinen partiotoiminta vasta vies tien tai Zoom-ruutujen takana.
Keväällä 2022 kohtasimme uuden haasteen yhdistyksenä. Lippukun nan hallituksessa tapahtui yllättäen nopeita henkilöstömuutoksia ja tar vitsimme uuden lippukunnanjohta jan jatkamaan pestissä vuoden lop puun asti. Pitkän ja perusteellisen keskustelun päätteeksi koko Sädärien johtajiston kesken, pesti myönnet tiin minulle. Ratkaisuna epätavalli seen ratkaisuumme lippukunnan
johtajan pesti jaettiin kahteen osaan. Hallinnolliseen paperinpyörittelyyn, jonka pystyin tekemään itse etäyh teyksin Alankomaista sekä muulle hallitukselle ja johtajistolle jaettuun aktiivisempaan rooliin paikan päällä. Teimme myös yhteistyötä sisaruslip pukuntamme Kaarinan Ristiritarien kanssa muun muassa järjestämällä yhteisiä retkiä.
Lippukunnan johtaminen on pohjim miltaan todella käytännönläheinen tehtävä ja sen suorittaminen toi sesta maasta käsin tuo omat erikoiset haasteensa. Ehdoton luottamus sujuvaan viestintään johtajiston kesken ja usko asioiden sujuvuuteen silloinkin, kun niitä ei ole itse todistamassa on aika ajoin ollut äärettömän vaikeaa. Vaihtoehtoisesta johtamismallista huolimatta johtajiston välinen viestintä kuitenkin ylitti odotukseni ja toiminta saatiin rullaamaan. Syksyn toiminta lähti käyntiin kaikilla ryh millä ja syksyn retketkin saatiin jär jestymään. Aika ajoin kohtasimme enemmän tai vähemmän ennennäkemättömiä haasteita, mutta niiden edessä johtajisto puhalsi yhteen hii leen ja loppuen lopuksi kaikista haas teista selvittiin.
Nyt lähestytäänkin jo piakkoin vuoden päätöstä ja oman lippukunnanjohtaja kauteni loppua. Kulunut syksy on kai ken kaikkiaan ollut todella antoisa ja opettavainen kokemus tehokkaasta viestinnästä, kiitoksen antamisesta ja yleisesti siitä, mitä partio pohjimmil-
taan on. Syksy osoitti, miten valtavan tärkeä lippukunnanjohtajan läsnäolo partiotoiminnassa, mutta myös sen, että lippukunnan johtaminen onnis tuu toisestakin maasta käsin tietyin järjestelyin, vaikka se onkin aika ajoin enemmän kuin haasteellista.
Partiourani aikana olen aika ajoin harkinnut lippukunnanjohtajuutta, mutta tällä tavalla en olisi ikinä kuvi tellut sen alkavan. Kulunut puoli vuotta on ollut opettavainen kokemus kaikin mahdollisin tavoin monelle Sädetytölle ja uskon, että koko lippukuntamme johtajisto jatkaa tästä eteenpäin uudenlaisella ymmärryk sellä ja näkökulmalla.
