Sädehtijä 1/2021 by Kaarinan Sädetytöt

1/2021

Tässä lehdessä • Pääkirjoitus • Partio on hauskaa ulkonakin • Esittelyssä: Perhoset ja Heinäsirkat • Pääsiäiskisailua Julkaisija

• Ruokanurkkaus

Partiolippukunta Kaarinan Sädetytöt ry

• Uusi vaate vai uusiokäyttö?

Toimittajat Elli Kummala Aallotar Haapasaari Hanna Juslin Avustajat Elina Salonen Noa Laaksonen Oona Honkanen Ruu Tykkyläinen Silja-Liina Karjalainen Vaniljat Taitto Eeva Kivilä Kansikuva Aallotar Haapasaari 2

• Erilainen paraatijuttu • Perhosten retki • Vaeltajien muistoja • Kesäleirimainos • Puuhasivu • Sudenkorentojen iltasatu • Siukan kolumni

Pääkirjoitus Epävarmuus. Se on yksi sana, johon kiteytyy aika paljon viimeisen vuoden tuntemuksia niin partiossa kuin muussakin elämässä. Tämä teema oli vahvasti läsnä myös nyt käsissäsi pitämän lehden suunnittelukokouksessa. Hallitus oli juuri päättänyt koronatoimien tiukentamisesta, ja mietimme kuumeisesti, millaista partiotoimintaa keväällä pystytään järjestämään. Lehteä suunnitellessamme pysähdyimmekin useita kertoja miettimään, millaista sisältöä keksimme, kun perinteisten tapahtumien järjestämisestä ei ole varmuutta. Yhteiset tapahtumat ovat kuitenkin tärkeä osa niin partion kuin tämän lehdenkin sisältöä. Ne tuovat lippukuntamme eri-ikäiset jäsenet yhteen.

Tämän kevään numeroon pyrimme ottamaan mukaan entistä enemmän eri-ikäisiä sädäreitä, jotta sisältö olisi kiinnostavaa kaikenikäisille lukijoille. Tämä näkyy muun muassa uusien sudenpenturyhmien haastatteluina, seikkailijaikäisten Hillojen kokoamana juttuna vaatteiden kulutustottumuksista sekä vaeltajaryhmän Siukan kirjoittamana kolumnina. Niin, ja saatiin lehteen mukaan pari tapahtumaakin: niistä lisää tulevilla sivuilla! Iloisia ja innostavia lukuhetkiä lehden parissa toivottaen sekä yhteisiä tapahtumia odottaen Hanna

Jotain oli kuitenkin keksittävä, sillä halusimme pitää kiinni jo perinteeksi muodostuneen (kai niin voi kolmannen numeron kohdalla sanoa) Sädehtijä-lehden julkaisusta. Pienen pähkäilyn tuloksena toimittajakolmikkomme onnistuikin kokoamaan kasaan liudan juttuideoita.

Partio on hauskaa ulkonakin teksti: Elli Kummala kuvat: ryhmien johtajat

Tänä keväänä sudenpentujen ja seikkailijoiden kokoukset on pidetty enimmäkseen ulkona koronarajoitusten vuoksi. Ulkokokouksissa ei voi tehdä ihan samanlaisia asioita kuin sisäkokouksissa, mutta niissäkin voi olla hauskaa. Joskus ulkona voi jopa leikkiä sellaisia leikkejä, jotka eivät sisällä onnistu. Kysyimme sudareilta ja seikkailijoilta, miltä ulkona pidetyt kokoukset ovat tuntuneet. Sudenkorennot toteavat, että ulkokokoukset ovat tuntuneet ihan ok:lle. Kokouksissa on leikitty ja käyty retkillä ja metsässä. Ulkokokouksessa voi nähdä vaikka auringonlaskun, tietävät Sudenkorennot. Jotkut heistä toivoisivat silti enemmän sisäkokouksia. Mielipiteet jakautuvat: ”Sisäkokoukset on kivempia, kun pääsee

nopeammin vessaan”, sanoo yksi sudenkorento. ”Ulkokokoukset on olleet kivempia, kun saa liikuntaa, ja ne ovat turvallisempia”, muistuttaa toinen. Heinäsirkkojen mielestä taas sisällä on ollut kivempaa, koska sisällä on lämmin. ”Ulkona on kylmä ja lunta, ja paljon puita ja ruohoa ja kiviä”, he luettelevat ulkona olemisen huonoja puolia. Ulkokokouksissa ei ole voinut edes askarrella. Jotain hyvää ulkokokouksissakin on kuitenkin ollut: niissä voi leikkiä hippaa, toisinkuin sisällä. Perhoset sanovat, että ulkona on kivempaa kuin sisällä, varsinkin kun on hyvä sää. Ulkona kuitenkin palelee joskus. Perhoset tykkäävät siitä, että ulkona voi riehua enemmän kuin sisällä. Hillojen mielestä ulkokokouksissa on ollut tylsempää kuin sisäkokouksissa. ”Partio on korona-aikana ihan kakkaa”, yksi Hilloista sanoo suoraan. Korona-aikana partiossa on joutunut vähän rajoittamaan tekemistä, eikä ole

esimerkiksi voinut askarrella. Ulkona kokoontumisessa on silti ollut hyviäkin asioita, kuten se, ettei tarvitse olla koko ajan sisällä. Ulkona ollessa on saanut liikuntaa ja on voinut leikkiä enemmän ulkoleikkejä. Hillat odottavat jo innolla retkiä ja leirejä, joissa voi olla yötä. Pihlajat ovat koronan (ja ison ryhmän, jossa paljon lapsia eri luokilta ja kouluista) takia kokoustaneet vain ulkona. Näin he kommentoivat korona-ajan kokouksia: ”Eniten harmittaa kun ei pääse Otavalle.” ”Niin ja vähän tylsää ku ei oo retkiä, niitä me seikkailijuudelta odotettiin eniten!” Pihlajatkin kaipaavat sisäkokouksia, mutta ovat kiitollisia, että ollaan voitu kokoontua edes ulkona. Ulkokokouksista heille on jäänyt mieleen sekä hyvässä että pahassa lumijalkapallo, hiihtäminen ja kaupunkisuunnistus. Pihlajat ovat pari kertaa olleet myös etänä.

”Etäkokousten hauskin juttu on hae minulle -leikki, jossa pitää tuoda näytölle leikinjohtajan kertoma tavara, esim. hiusharja”, kertovat Pihlajat. ”Ensimmäinen tavaran tuonut saa itselleen pisteen.” Myös sudarien ja seikkailijoiden johtajat kommentoivat, miltä on tuntunut johtaa kokouksia ulkona. ”Lapset ovat levottomampia ulkona”, sanoo Perhosten johtaja Terhi. ”Keskustelujutut on jääneet vähemmälle, mutta aktiivisempi ohjelma sujuu hyvin ulkona.” ”Talvella oli hankala pitää ulkokokouksia, kun tulee äkkiä kylmä, jos ollaan hetkenkin paikallaan. Mutta luistelu ja pulkkailu oli huippuhauskaa”, kertoo Sudenkorentojen johtaja Ilona. ”Kokousten pitäminen ulkona on vaatinut uudenlaista asen-

noitumista, mutta jatkossa on varmasti matalampi kynnys pitää kokouksia täysin ulkona.” ”Ulkokokoukset on tuntuneet virkistäviltä!” sanoo Hillojen johtaja Anni. ”Suunniteltua ohjelmaa on pitänyt vähän muokkailla, koska se ei ole sellaisenaan sopeutunut ulkoiluun. Kaiken kaikkiaan tämä kevät on kuitenkin opettanut sekä lapsille että johtajille uudenlaisia tapoja harrastaa partiota.” ”Kokonaisuutena on jäänyt hyvä fiilis”, tiivistää Hillojen toinen johtaja Elina. ”Pakkasilla oli itsellä ja lapsilla kylmä, mutta siitä selvittiin. Tulipahan oltua pihalla ja nyt on tullut seurattua kevään tuloa ihan eri tavalla.”

Esittelyssä: Perhoset ja Heinäsirkat teksti: Terhi Haapasaari, Ruu Tykkyläinen, Elli Kummala kuvat: Terhi Haapasaari ja Ruu Tykkyläinen

Lippukunnassamme on paljon reippaita sudenpentuja, yhteensä neljä laumaa. Nyt pääsevät esittelemään itsensä Perhoset ja Heinäsirkat, jotka aloittivat partion viime syksynä. Perhoset

Heinäsirkat

Meidän ryhmässä on yhteensä viisitoista sudenpentua. Kaverit ja johtajat on kivoja. Me ollaan neulottu nappeja, tehty tupsua joulutonttuun, ja tehty heijastimet. Askartelu on ollut kivaa. Keväällä olemme nikkaroineet: olemme lyöneet osallistumisnaulat ja työ on myös maalattu. On istutettu herneet ja kierrätetty, liikennetaitoja ja ensiapua harjoiteltu. Niin ja kiehisiäkin me tehtiin. Hauskin ulkoleikki meidän mielestä on natta.

Meitä on Heinäsirkoissa kuusi sudenpentua. Meidän ryhmässä on outoja, kivoja, kilttejä ja ystävällisiä tyyppejä. Olemme askarrelleet, etsineet aarteita ja leikkineet yhdessä. Johtajat on todella kivoja, kilttejä, mahtavia ja upeita. Meidän lempiulkoleikki on hippa.

Pääsiäiskisailua etäyhteyksin teksti: Hanna Juslin kuvat: Aallotar Haapasaari ja tarpojien Pulut Pääsiäiskisoja lähdimme alun perin suunnittelemaan maaliskuun alussa tarkoituksenamme järjestää Hannunniitun alueella rastikierros, jonka lapset voisivat kiertää pienissä joukkueissa. Tiukentuneiden koronarajoitusten myötä jouduimme kuitenkin lopulta tekemään päätöksen pitää kisat etänä Teamsin välityksellä. Rastit saatiin onneksi pienellä rukkaamisella muokattua sopiviksi etäkäyttöön. Kisat starttasivat haastavaksi osoittautuneella arviointitehtävällä. Siinä kisaajien piti arvioida lasiseen purkkiin mahtuneiden suklaamunien määrä (joka paljastui peräti 129:ksi!), Aallottaren kameran edessä heittelemän höyhenpussin paino (ei muuten mikään ihan helppo tehtävä) sekä aika, joka Noalla kului puolen kilon mämmimäärän syömiseen (kunnioitettava suoritus).

Seuraavassa tehtävässä testattiin kisailijoiden tuntemusta juhlaperinteistä ympäri maailman. Tietovisassa päästiin kulttuurimatkalle aina Ahvenanmaalta Kiinaan ja Pohjanmaalta Espanjaan asti. Maailmanmatkailun jälkeen tutustuttiin paremmin omaan lähiympäristöön, josta tarkoituksena oli etsiä erilaisia liikennemerkkejä sekä merkkejä kevään alkamisesta. Tähän tehtävään kisailijat lähtivätkin erityisen innokkaasti mukaan, ja yhteistyön voimin useat joukkueet onnistuivat nappaamaan kuvan kaikista etsityistä merkeistä. Merkkien läpikäymisen ja mahdollisesti pienen huoahdustauon jälkeen päästiin

fia tiputanssin tahtiin. Hienosti tämä tehtävä tuntui luonnistuvan myös Teamsin välityksellä pienistä teknisistä haasteista huolimatta.

jälleen kiperien kysymysten äärelle pohtimaan, millaisin ensiapumenetelmin pinteeseen joutunutta pääsiäispupua tai -noitaa voisi auttaa. Tehtävät vaihtelivat ikäkausittain sudenpentujen kompastuneen pupun nenäverenvuodon hoitamisesta seikkailijoiden puuta päin lentäneen noidan auttamiseen ja tarpojien kuumaa myrkyllistä lientä maistaneen ja päälleen kaataneen noidan pelastamiseen.

Lopulta oli kaikkien odottaman voittajien julkistamisen vuoro. Sudenpennuilla voiton vei tällä kertaa Pääsiäispuput ja seikkailijoiden sekä tarpojien yhdistetyssä sarjassa Pajunkissat. Voittajat palkittiin asianmukaisesti ilmapalloilla sekä suklaapupuilla ja -munilla. Onnittelut vielä voittajille ja kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille onnistuneesta pääsiäiskisasta!

Viimeisessä tehtävässä oli aika päästää luovuus valloilleen ja suunnitella oman ryhmän kanssa yhteinen tanssikoreogra-

Ruokanurkkaus teksti ja kuva: Aallotar Haapasaari

Eines – aina valmiina! Terveisiä hektisestä keväästä! Tällä kertaa ruokanurkkauksessa vinkkejä jakaa einesspesialisti, elikkäs lippukunnanjohtaja Aallotar. Kun on kiire, ruoan tekemiselle jää helposti vähemmän aikaa, jollei siitä ole kovin innostunut. Ensiapuna toimii einekset, sillä jotain sinne massuun on saatava. Itse en pidä muutenkaan ruuanlaitosta, joten ilman kiirettäkin tykkään fiilistellä kauppojen einesvalikoimia.

Einesspesialistin ensiapuvinkki nälän ja kiireen keskellä: • Reippaile lähikauppaan. (vinkki: hymyä huulille, ettei nälkä ala ärsyttää) • Osta 1kpl vegemakaronilaatikko. • Laita se kotona lautaselle ja mikroon (noin 2min) • Nauti! Vinkki: ketsuppi sopii tähänKIN ruokaan. Jos haluat hifistellä, elikkäs olla pro-eineskokki, voit ripotella päälle myös vaikkapa rukolaa tai herneenversoja! Näitähän voi kasvattaa myös itse.

Lempparieinekset top 5: 1. Vihis (nuotiolla paistettuna!) 2. Vegemakaronilaatikko 3. Muu-soijanakit (leirinuotiolla!) 4. Vuohenjuusto-tomaattikeitto 5. Pinaattiletut

Faktalaatikko: • Einekset ovat teollisesti valmistettuja ruokia, jotka ovat valmiita syötäväksi joko sellaisenaan tai lämmitettyinä. • Eineksiä ovat mm. valmislaatikot, kolmioleivät, salaatit, valmiskeitot, lihapullat… • Einekset sisältävät usein paljon suolaa, rasvaa ja lisäaineita, minkä vuoksi kannattaa suosia terveellisempiä kotiruokia. • Suomalaisen valmisruoan historia alkaa 1950-luvulta, kun Saarioinen alkoi valmistaa maksalaatikkoa. Jo silloin einekset tarjosivat ratkaisua arjen helpottamiseksi. • Myydyin einesruoka lienee valmispizzat, joita kutsutaan kansan keskuudessa myös nimellä ”roiskeläppä”.

Uusi vaate vai uusiokäyttö? teksti: Vimma, Mesi, Havu, Näpsä, Nova, Mili kuva: Anni Savioja

Me mietittiin kerran yhdessä kokouksessa haluja ja tarpeita. Haluja: Näin mainoksessa uusimman iPhonen, mutta en tarvitse sitä, koska vanha puhelimeni toimii yhä. Tarpeita: Puhelimeni meni rikki pudotessani kiipeilytelineestä ja se meni säpäleiksi, jonka takia tarvitsen uuden. Miten me käytetään vaatteita kestävästi:

Näin kaupassa uuden hienon T-paidan, joista minulla oli puutetta. Sain paidan perheen vanhimpana lapsena, ja kun se meni pieneksi annoin sen pikkusisarukselle. Kun se tuli pikkusiskolle pieneksi annamme sen pienemmälle serkulle tai laitamme sen kirpparille. Jos emme halua antaa niitä pikkusisaruksille, niin ne voidaan viedä vaatteidenkeräyspaikalle.

Me uudelleen käytetään vaatteita Rikkinäisiäkään vaatteita ei aina kannata heittää pois Siskoni vanhoihin ulkohousuihin tuli reikä, ja emme laittaneet niitä roskikseen vaan annoimme äidin korjata ne. Pidämme vaatteiden kierrätystä tärkeänä, koska luonto kärsii uusien vaatteiden tekemisestä. Uudet vaatteet tehdään tehtaissa ja niistä tulee teollisuussaasteita, jotka kuormittavat luontoa. Halpoja vaatteita saattaa tehdä tehtaalla myös lapset, jotka eivät saa palkkaa ja tekevät töitä huonoissa olosuhteissa.

Toista vuotta ilman partioparaatia teksti: Aallotar Haapasaari kuvat: Oona Honkanen Partioparaati on ollut lippukunnallemme merkityksellinen asia kauan. Sinne on joka vuosi valmistauduttu kaksin harjoituksin, ja pukeutumista on kerrattu täsmällisesti helmikuusta lähtien. Olemme olleet monena vuonna toisia tai kolmansia partiomarssin ryhtikilpailussa, jossa arvioidaan mm. pukeutumisen yhtenäisyyttä, rytmissä kävelyä ja rivien siisteyttä. Partioparaati luo yhteisöllisyyttä, kun yhdessä lippukunnan kanssa ensin kävellään ja sitten seistään kaikkien muiden lippukuntien ja monien partiolaisten joukossa. Turussa paraati on keväänmerkki ja juhlallinen sellainen! Kahden vuoden paraatittomuus on tuottanut hieman surua käyttämättömään partiopuseroon. Niinpä ainakin sudenpenturyhmä Perhoset harjoittelivat marssikävelyä kokouksessaan, ja seikkailijajoukkue Pihlajat lähtivät testaamaan taitojaan.

Kevään ainoa retki teksti: Terhi Haapasaari (muokannut Elli Kummala) kuvat: Terhi Haapasaari ja Perhosten vanhemmat Koronarajoitukset tiukentuivat tämän vuoden alussa, ja siksi tänä keväänä ei ole voitu järjestää retkiä eikä leirejä. Jopa vuotuinen perinne, lippukunnan yhteinen kevätretki, jäi väliin. Kesällä piti olla kauan odotettu, jo kertaalleen peruutettu piirileiri Otava, mutta sekin jouduttiin nyt lopullisesti perumaan. Ymmärrettävästi sädärit ovat olleet surullisia retkien puuttumisen vuoksi. Hieman piristystä ovat tuoneet ulkona pidetyt viikkokokoukset: kun koko kokous ollaan ulkona, sehän tuntuu jo melkein retkeltä!

Yksi pieni retkikin päästiin sentään tänä keväänä järjestämään. Päiväretki, mutta retki kuitenkin. Perhoset tekivät retken Kaarinan Vaarniemeen 21. huhtikuuta. Sää oli kaunis ja aurinko paistoi. Mukana oli kaksitoista Perhosta, kaksi johtajaa ja neljä lasten vanhempaa. Perillä käytiin näkötornissa ja leikittiin piilosleikkejä. Sitten sytytettiin nuotio ja grillattiin makkaraa. Retki oli mukava ja siitä jäi hyvä mieli. Perhoset aikovat järjestää retkiä tulevaisuudessakin.

Hetken jo luultiin, että tänä keväänä ei päästä retkelle ollenkaan…

… mutta päästiinpä sittenkin!

Muistoja vaeltajien seikkailuista teksti: Elli Kummala ja Hanna Juslin kuvat: Elli Kummala ja Aallotar Haapasaari

Vaeltajat eivät ole voineet tänä keväänä kokoontua, kun koronarajoitukset ovat estäneet aikuisten harrastustoiminnan. Siksi päätimme hieman muistella menneitä. Kökarin retki viime elokuussa oli ihana kesäreissu. Matka alkoi vauhdikkaasti, kun melkein myöhästyimme Korppoosta lähtevästä yhteysaluksesta. Perillä Kökarissa oli lämmintä ja aurinkoista. Pystytimme teltat vierasvenesataman telttailualueelle ja lähdimme luontopolulle ihailemaan merimaisemia. Luontopolun varrella oli lampi, jossa jotkut uivat. Minä en uskaltanut. Vuokrasimme pyörät ja ajoimme katsomaan Kökarin kirkkoa ja keskiaikaisia luostarin raunioita. Matkan varrelta löytyi myös äänekkäitä lampaita, joille nauroimme. Illalla pohdimme syvällisiä ja saunoimme. Aamulla täytyi vielä maistaa Ahvenanmaan pannukakkua, ennen kuin koitti kotiinlähdön aika. - Elli

Viime syksystä mulle jäi ainakin mieleen kiipeilykerta. Kaikkia taisi aluksi jännittää eikä kenelläkään ollut hirveästi kokemusta kiipeilystä. Me katsottiin Ellin kanssa vähän kauhuissaan korkeita kiipeilyseiniä ja ihmisiä, jotka kiipesi ihan kattoon asti. Lopulta sitten kuitenkin saatiin kiipeilykengät ja -valjaat päällemme ja rohkaistuttiin opastuksen turvin irrottautumaan maasta. Vähitellen uskaltauduttiin kiipeämään vähän korkeammalle ja jossain kohtaa sitä tajusi, että alhaalta kantautuvat äänet oli vaimentuneet. Niin kauan tuntui hyvältä, kunnes erehtyi katsomaan alas ja tajusi, miten ylhäällä on. Mulle tuli ainakin tosi vapautunut ja itsensä voittanut fiilis tuosta kerrasta. - Hanna

Puuhasivu

Ratkaise emojin arvo. Taso 1.

🏖🏖+🏖🏖=2 🎈🎈-🏖🏖=4 🍦🍦x🎈🎈=10

🏖🏖 =__ 🎈🎈=__ 🍦🍦 =__

🌷🌷x🌷🌷=4 🌹🌹:🌷🌷=3 4x🌷🌷=💐💐

🌷🌷=__ 🌹🌹=__ 💐💐=__

Taso 2.

Vastaukset:

🏖🏖=1 🎈🎈=5 🍦🍦=2 🌷🌷=2 🌹🌹=6 💐💐=8

Sudenkorentojen iltasatu teksti: Sudenkorennot

PÖLLÖ PARTIOLAINEN Pöllö meni partiokokoukseen ja siellä oli hänen ystävänänsä Kettu. Oli Pöllön ensimmäinen partiokerta ja Pöllö tutustui Hevoseen. Hevosen nimi oli Musti ja hän toimi partioryhmän johtajana. Pöllö tutustui myös Jänikseen, joka kertoi pitävänsä hurjan paljon partiosta. Tällä partiokerralla lähdettiin metsäretkelle Kolon lähistöllä olevaan metsään. Vaikka Kettu olikin jo kokenut partiolainen, hän eksyi muusta ryhmästä paluumatkalla. Pöllö, Hevonen ja Jänis oivat huolissaan Ketusta, sillä ilta rupesi jo hämärtämään. He lähtivät yksissä tuumin etsimään Kettua. Samaan aikaan Kettu oli löytänyt luolan ja päätti mennä sinne suojaan yhä kylmenevältä säältä. Luola ei kuitenkaan lämmittänyt tarpeeksi ja Ketun vatsa alkoi murista. Kettu lähti pilkille iltapalan toivossa ja samalla keräsi polttopuita nuotiota varten. Sillä välin Pöllö, Hevonen ja Jänis olivat erkaantuneet toisistaan etsimään Kettua. Jänis lähti etsimään Kettua suolta. Pöllö liihotti puiden yllä Kettua huhuillen. Hevonen palasi takaisin Kololle syömään makkaraa.

Oli tullut jo todella pimeää, eikä Jänis nähnyt enää kunnolla eteensä loikkiessaan suolla. Ja humpsis! Jänis oli astunut suon silmään ja oli nyt polvia myöten uponnut haisevaan rämeeseen. Jänis säikähti aika tavalla ja vaikka kuinka potki, ei hän päässyt suosta ylös. Pöllö lensi lähistöllä yhä etsien ja asettui korkeimpaan puuhun tähyämään Kettua. Kaikeksi onneksi Pöllö bongasi loimuavan nuotion, jonka Kettu oli sytyttänyt kalliolle luolan suulle. Pöllö lensi ketun luo ja hyppäsi tämän selkään. Yhdessä he lensivät Kololle Hevosen luo. Kauhukseen he huomasivat nyt Jäniksen puuttuvan. Tällä kertaa Pöllö, Hevonen ja Kettu pysyivät yhdessä etsiessään Jänistä. Eikä aikaakaan kun he löysivät Jäniksen suolta. Jäniksen luona oli Susi ja Koira, jotka olivat kuulleet Jäniksen avunhuudot ja tulleet auttamaan Jäniksen ylös suonsilmästä. Susi ja Koira olivat ystävällisiä ja saattoivat koko partioryhmän nopeinta reittiä takaisin Kololle.

Kuulemma kiva harrastus teksti ja kuva: Silja-Liina Karjalainen Elämää ilman partiota olisi vaikea kuvitella. Se on kuitenkin ollut osa arkeani jo yli kymmenen vuotta. Aloitin partion ykkösluokalla, koska serkkuni harrasti sitä ja olin kuullut sen olevan kiva harrastus. Siitä kaikki sitten lähti ja täällä ollaan, joten ei hän väärässä ollut. Miksi sitten vielä olen täällä? Partiossa pääsee haastamaan ja yllättämään itsensä uudelleen ja uudelleen. En olisi vuosi sitten äidinkielen ylioppilaskirjoitusten jälkeen uskonut kirjoittavani kolumnia enää koskaan, mutta tässä sitä ollaan. Lisäksi partiossa mahtavinta on ennen kaikkea ystävät ja hyvä ilmapiiri. Tässä harrastuksessa kaikki ihmiset hyväksytään, tai tulisi ainakin hyväksyä juuri sellaisena kuin he ovat, näin olen ainakin itse kokenut. Ystäviä saa niin omasta lippukunnasta kuin sen rajojen ulkopuolelta. Ilman partiota en olisi tutustunut moneen ihanaan ystävääni.

tulevan kesän HuHulla. Ilman partiota olisi minulta jäänyt välistä monta hienoa hetkeä. Erityisesti mieleen jäänyt muisto on viime kesän Ahvenanmaan reissulta: se oli oma pitkäaikainen haave, joka pääsi toteutumaan kivassa seurassa. Toki kaikki kokemukset eivät ole aina niin riemukkaita, kuten viikonlopun vietto kaatosateessa, mutta niistäkin saa suuret naurut jälkikäteen, koska ainahan ei tarvitse olla hauskaa, jotta on hauskaa!

Siistiä on myös uusien taitojen oppiminen. Niitä oppii vuosi vuodelta aina viidennen kerran, kun se siansorkka on päässyt jälleen unohtumaan. Monien kurssien avulla olen päässyt oppimaan monipuolisesti esimerkiksi rummutusta, ensiaputaitoja ja johtamista. Erityisesti johtajuuden myötä olen oppinut itsestäni paljon uutta. Partiossa pääsee myös toteuttamaan itseään erilaisten projektien ja aktiviteettien parissa. Olen esimerkiksi johtanut seikkailijaryhmää, järjestänyt talviretken ja tällä hetkellä toimin koristelumestarina

Partioparaatia ei päästy marssimaan tänäkään vuonna, mutta olemme valmiina ensi vuotta varten!