2/2020
1
Tässä lehdessä • Pääkirjoitus • Koronakevät • Tonttutaival • Johtajien suusta Julkaisija
• Vaniljoiden retki
Partiolippukunta Kaarinan Sädetytöt ry
• Hakkerin viimeinen viesti • Erämuijakilta • Kolumni
Toimittajat Elli Kummala Aallotar Haapasaari Hanna Juslin Avustajat Elina Salonen Noa Laaksonen Oona Honkanen Ruu Tykkyläinen Silja-Liina Karjalainen Vaniljat Taitto Eeva Kivilä Kansikuva Aallotar Haapasaari
2
• Puuhasivut
Pääkirjoitus Tämän Sädehtijänumeron tarina alkoi perinteikkäästi Ali Babasta. Oli synkkä ja myrskyinen… ei kun hyinen lokakuun ilta. Kolme toimittajaa istui pöydässä hieromassa viisaita päitään yhteen. Edessään heillä oli lahjakorttirahoilla (kiitos paljon <3) ostetut herkulliset ja valtavat pizzaja vönerannokset. Annosten kadotessa parempiin suihin täyttyi paperi juttuideoista ja pian oli suunnitelma vuoden toiselle Sädehtijä-lehdelle valmis. Aikataulu oli tiukka: deadline sovittiin kuukauden päähän. Pystyisivätkö sädärit tekemään lehden valmiiksi muutamassa viikossa?
Tämän lehden sivuilla kerrotaan, miten hakkeri päätyi sädärien syysretkelle, millaista on siirtyä toisesta lippukunnasta sädäreihin, ja milloin perustettiin erämuijakilta. Ja paljon muuta. Kurkkaa siis sisään ja viihdy! Ihanaa joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2021! Elli
No pystyimmehän me. Lehti saatiin kasaan nopeasti ja tehokkaasti: taidolla, jonka vain sädäri voi hallita. Lehden tekoon osallistui monta lippukuntalaista, kiitos kaikille heille sädehtivien juttujen toteutuksesta. Toivottavasti samanlaisesta aktiivisuudesta saadaan nauttia myös tulevien lehtien teossa. Nyt on aika rauhoittua joulun aikaan ja nauttia siitä taianomaisesta tunnelmasta, jonka keskitalven juhlat ympärillemme luovat. Toivottavasti kaikkien sädäreiden joululoma on täynnä rentoutumista, kivaa tekemistä ja herkkuja.
3
Vuosi 2020: Partiotoimintaa koronasta huolimatta teksti ja kuvat: Aallotar Haapasaari
On torstai, 12.3.2020, kun sähköpostiini kilahtaa viesti, että partio laitetaan tauolle ainakin kuukaudeksi. Partioon liittyvät WhatsApp-ryhmäni räjähtävät ja minulla oli mennä syömäni nuudeli väärään kurkkuun. Soitan heti kriisipuhelun ystävälleni, joka johtaa toista lippukuntaa. Hoemme toisillemme epäuskoisina: ”Mut mitä… mitä nyt sitten?” Tuntuu järisyttävältä ja vähän ärsyttävältäkin, että juuri kun olen aloittanut lippukunnanjohtajana, pitääkin pistää pillit pussiin ja jäädä koronan vuoksi tauolle. Partio olikin yksi ensimmäisistä harrastusjärjestöistä, jotka laittoivat livenä
4
tapahtuvan toimintansa tauolle koronan vuoksi. Sitten muu toiminta ja järjestöt seurasivat perässä ja pian koko Suomi olikin kodeissaan. Näitä ajateltuani ja ensisäikähdyksestä selvittyäni voinkin jo paremmin, ja saimme johtajiston kanssa viestittyä tauosta eteenpäin. Kyllä se tästä, ajattelin, joustavuutta tämä vuosi tulee vaatimaan. Valmius yllättäviin muutoksiin ja tapahtumien perumiseen onkin ollut läsnä koko vuoden. Se on välillä raskasta, sillä muutoksia suunnitelmiin saattaa tulla aivan viimehetkillä. Partio on monelle meistä – ja varsinkin lapsille – tärkeä paikka päästä
touhuamaan kavereiden kanssa ja seikkailemaan yhdessä. Koronan aiheuttamista tapahtumamuutoksista suurimmat mökötykset ainakin itselleni oli paraatin ja yöretkien peruuntuminen; minä tahdon telttaan kihisemään ensimmäistä kertaa kipinävuoroon pääsevien seikkailijoideni kanssa ja paraatiin hymyilemään onnellisena yhteisöllisyydestä! Silti koko lippukunnan syysretki oli onnistunut kolmen päivän päiväretkenäkin! Ja paraatia toteutettiin sädärihaasteen muodossa etänä. Mielestäni onnistuimmekin lippukuntana aika hienosti toteuttamaan partiotoimintaa etäilystä huolimatta.
Tauko ei siis ollutkaan tauko vaan partiota kotona! Siihen tarvittiin uusia taitoja etäpalveluissa ja kekseliäisyyttä varsinkin. Olen ylpeä ja kiitollinen Sädetytöistä: lapsista, nuorista, johtajista ja myös joustavista huoltajista. Koronasta huolimatta lippukuntamme on tällä hetkellä varsin elinvoimainen ja joukossamme on paljon innokkaita lapsia kuin aikuisiakin. Jatkakaamme samaan malliin: tartutaan innolla uusiin haasteisiin, nautitaan yhdessäolosta ja pidetään yhtä hankalinakin aikoina!
5
Tonttutaipaleella oltiin joulutunnelmissa jo syyskuussa
Syyskuun alussa päästiin virittäytymään kisatunnelmaan, kun Sädetytöt järjestivät vuorostaan Kymmenykset-alueen Korpitaipaleen. teksti: Hanna Juslin kuvat: Riina Kuusisto
Tämän vuoden Korpitaipaleen nimi oli Tonttutaival, ja tehtävät olivat teemaan sopivasti jouluisia. Mutta mikä saikaan järjestäjien sydämet sykkimään jouluiselle teemalle, vaikka kisat järjestettiin alkusyksyllä? ”Lähdimme kehittelemään ideaa vuodenkierrosta, mutta sitten suunnitelmat lähtivät joulun kohdalla lapasesta ja annoimme villien ideoiden kuljettaa Korpitaipaleen tonttujen ja jouluisten asioiden maailmaan”, kisajohtaja Verna kertoo viime vuoden joulukuussa järjestetystä kokouksesta. ”Rastitehtävien ideoita
6
keksittiin koko porukalla ja melkein kaikki tehtävät tai tehtävien teemat keksittiin siltä samalta istumalta”, toinen kisajohtaja Kide kuvailee kokousta. Suunnittelu lähti hyvin käyntiin heti alkuvuodesta 2020. Pian korona toi kuitenkin mukanaan rajoituksia, jotka hankaloittivat suunnittelua ja kokoustamista. ”Päätimme tavata toisen kisajohtajan Kiden kanssa ja käydä kaikki rastit erikseen läpi etänä”, Verna kertoo. Etänä kokoustaminen tuntui kuitenkin raskaalta ja rastien
käsittelyyn meni paljon aikaa. ”Suunnitteluvaihe olikin varmaan suurimmalle osalle rasteista aika itsenäistä puurtamista, ja se oli kyllä kurja”, Kide harmittelee. Kesän edetessä koronatilanne kuitenkin muuttui parempaan suuntaan, ja elokuussa päästiin järjestämään testipäivä kisoja varten. Kololle saapui kisajohtajien lisäksi suuri määrä rastihenkilöitä sekä kaksi kisavartiota, jotka kokeilivat rastien toimimista käytännössä. ”Hurjan hienosti jokainen oli pestinsä hoitanut. Tehtävistä tuli onnistuneita ja hauskoja. Myös kisojen teemaa oli sovellettu kekseliäästi”, Kide kiittelee. Aivan viime metreille asti jouduttiin jännittämään koronatilanteen kehittymistä, mutta lopulta kisat päästiin onneksi järjestämään turvavälit ja hygienia huomioiden. Mikä sitten oli parasta kisojen järjestämisessä? ”Parasta oli, että vallitsevasta koronatilanteesta huolimatta kisat saatiin järjestettyä ja kisapäivä oli onnistunut ja aurinkoinen! Saimme myös tosi hienon määrän järjestäjiä mukaan ja jokainen kantoi vastuunsa. Tunnelma oli mielestäni hyvä niin suunnitteluvaiheessa kuin kisapäivänä”, Kide toteaa. ”Aivan parasta oli se, että tonttuilu näkyi koko päivän muonitusta myöten. Myös elämyksellinen melonta täydensi kisatehtäviä juuri sopivalla Wau-elementillä”, Verna hehkuttaa.
7
Johtajien suusta: ajatuksia johtamisesta Seitsemän johtajaa paljastaa, millaista johtaminen on ja mitä he johtajana tekevät. teksti: Elli Kummala kuvat: Elli Kummala ja johtajien omat albumit
Lippukunnanjohtaja Aallotar ”Lippukunnan johtaminen on suurimmaksi osaksi viestintää, esimerkiksi kymmenyksille, kirkolle ja yhteistyökumppaneille. Lippukunnanjohtajana voin vaikuttaa paljon siihen tunnelmaan, mikä lippukunnassa vallitsee, kun johdan hallitusta ja johtajistoa.” ”Tää pesti on ollut ihan mahtava, meidän lippukuntaa on ihana johtaa. Joskus on raskasta, kun saattaa yhtäkkiä tulla paljon asioita hoidettavaksi. On kuitenkin tosi palkitsevaa nähdä, että asiat etenee ja tapahtuu kehitystä. Se on kivointa, että kaikki johtajat on niin innostuneita!” ”Lämpöä jouluun ja moikataan kun tavataan!”
Pestijohtaja Anni ”Mun vastuullani on johtajiston hyvinvointi: johtajilla on sopivasti tehtävää ja he kokevat oman pestinsä hyvän kokoiseksi. Huolehdin, että johtajat saavat koulutuksen pestiinsä ja tukea tarvittaessa. Pidän myös huolta siitä, että välillä muistetaan rentoutua.” ”KST:n johtajisto erottuu muista lippukunnista siten, että johtajamme ovat nuoria. Meidän lippukunnassa on noheva tekemisen meininki!” ”Tuetaan toisiamme ja pidetään hyvää ilmapiiriä yllä.”
8
Ohjelmajohtaja Ilona ”Huolehdin, että meidän lippukunnassa toteutetaan laadukasta partio-ohjelman mukaista ohjelmaa jokaisella ikäkaudella.” ”Tykkään olla meidän lippukunnan johtajistossa, sillä meillä on hyvä ryhmähenki tällä hetkellä ja johtokolmikolla hommat sujuvat kivasti. Meidän lippukunnassa on laajaa osaamista: aina löytyy joku jolta voi kysyä, oli kyse mistä tahansa. Se tekee meidän lippukunnasta tosi timanttisen!”
Vastaava sampo Veera ”Koulutan uudet sammot seikkailijaohjelmaan ja huolehdin, että seikkailijaohjelma lippukunnassa on laadukasta. Tiedotan piirin seikkailijatapahtumista ja kyselen välillä sampojen whatsapp-ryhmässä, että miten menee. Syksyllä meillä oli samponeuvosto, jossa käytiin läpi ryhmien kuulumisia.” ”Olen ollut jo kauan KST:n johtajistossa, ja johtaminen on ollut välillä hektisempää, välillä mukavampaa. Tykkään johtokolmikkoajatuksesta: vastuuta voi jakaa useamman ihmisen kesken.” ”Meidän lippukunnassa myös muut johtajat pitävät huolta toisista johtajista, joten minua ei aina tarvita. Minulta saa kuitenkin aina pyytää apua jos tarvitsee!”
Tuore partiojohtaja Siukka ”Suoritin partiojohtajakurssin keväällä. Kurssin ensimmäinen osa toteutettiin normaalisti joulukuussa, mutta toinen osa suoritettiin keväällä nettitehtävien välityksellä. Nettikurssilla keskustelu muiden kanssa jäi aika vähäiseksi.” ”Välitehtävänäni oli talviretki Meemilaakson taikatalvi. Retken johtaminen yhdessä ystävän kanssa tuntui mukavalta ja koin onnistuneeni siinä hyvin. Saimme paljon kehuja retkestä, mikä vahvisti onnistumisen tunnetta entisestään.” ”On kiva, että meidän lippukunnassa annetaan paljon mahdollisuuksia nuorille johtajille ja rohkaistaan ottamaan enemmän vastuuta.”
9
Kalenterikettu, jäsenrekisterinhoitaja, vaeltajaluotsi ja nettisivuvastaava Eeva ”Olen toiminut kuksan mukaan 18 pestissä lippukunnassamme. Aloitin partion syksyllä 1989, niin onhan tässä ollut aikaa puuhastella.” ”KST:ssä johtaminen on innostavaa ja hauskaa! Meillä on aina ollut tavoitteellista, partio-ohjelman mukaista ja kehittyvää toimintaa. Taustahommat toimii hyvin, jonka ansiosta perustoimintaan voi keskittyä niin paljon kuin jaksaa. Myös meidän viestintä on ollut huippua jo pitkään.” ”On ihanaa, kun lapsista ja nuorista kasvaa upeita ja sitoutuneita luottojohtajia, ja itse voin rauhassa pysytellä sivummalla tukemassa. KST on kannustava ja kasvattava lippukunta ja hyvä pohja ponnistaa eteenpäin piirin ja keskusjärjestön pesteihin.”
Finnjamboree Kajon johtaja Kerttu ”Olen aina tykännyt partiossa eniten tapahtuma- ja leiriprojekteista. Hain Finnjamboreen johtajaksi, sillä koen että se tarjoaa mulle ainutlaatuisen kokemuksen leirin tekemisestä niin suuressa mittakaavassa kuin Suomessa on mahdollista.” ”Vastuu koko projektista tuntuu tietenkin isolta. Kajoa tehdään kuitenkin motivoituneiden partio-ammattilaisten kanssa, joten johtajana voin olla ylpeä heistä. Meillä on huippuporukka kasassa!” ”Sädetyttöjen lippukunnanjohtajana opin johtamaan todella monimuotoista porukkaa. Opin myös, että tekeminen kannattaa aina suunnitella käytettävissä olevien resurssien mukaan - vaikka haluttaisiin kuuta taivaalta, se ei aina ole mahdollista.”
10
Hokkus Pokkus Vaniljoiden oma retki oli Harry Potter-aiheinen, ja se pidettiin 30.10.–1.11. Kunstenniemen Tuominiemessä. teksti: Vaniljat kuvat: Maija Irjala
Paikalle saavuttiin perjantaina, ja iltapalaksi oli karjalanpiirakoita munavoilla ja s’moreseja. Me nukuimme sisällä. Lauantaina syötiin aamupala, ja sitten lähdettiin suunnistamaan pienissä ryhmissä. Rasteilla oli Harry Potter -aiheisia kysymyksiä. Lounaaksi tehtiin trangialla nakkikeittoa. Ruoan jälkeen veistelimme ja koristelimme itsellemme taikasauvat. Toiseksi ruoaksi oli hampurilaisia (uuni oli todella surkea). Illalla katsoimme ensimmäisen Harry Potter -elokuvan, jonka nimi on Harry Potter ja Viisasten kivi.
Sunnuntai-aamulla söimme aamupalaksi leipää ja jugurttia, ja saimme myös marmeladinakkeja. Teimme ruoat pareittain. Pelasimme ulkona pottua, kuka pelkää Voldemortia ja lihapullaa ja haarukkaa. Lopuksi siivosimme. (imuri oli TODELLA huono ja se näytti teletappien Nuunuulta.) Lähdimme retkeltä sunnuntai iltapäivällä kimppakyydeillä kololle, jossa purimme yhteiset tavarat. Söimme retken aikana PALJON karkkia!
11
Viimeinen viestini Hakkerin mietteitä Virus 2020 -syysretkestä teksti: Noa Laaksonen kuvat: Noa Laaksonen, Aallotar Haapasaari
Olin unelmoinut kesäasunnosta jo vuosia, kun kuulin juorun Kaarinan Sädetyttöjen syysretkestä. Olin aiemmin yrittänyt hakkeroida presidentin kesäasunnon Kultarannassa, mutta epäonnistunut siinä. Sädetytöt tuntuivat helpolta kohteelta uudelle hyökkäykselle.
12
Halusin vallata Haijaisten toimintakeskuksen omaksi kesäasunnokseni ja kasvattaa siellä vuohia. Sädärit olivatkin juuri sopivasti suunnitelleet virkkausaiheisen syysretkensä kyseiseen toimintakeskukseen. Haijaisten haltuunotto ei olisi
Suunnittelin hyökkäykseni niin, että testaisin partiolaisten taitoja erilaisissa asioissa. Aloitin purkamalla Eevan Sädäri-pipon ja kätkin puretun langan päähän vihjekirjaimen. Yllätyksekseni partiolaiset löysivätkin vihjeen. Vihjeiden etsintä jatkui seuraavana päivänä. Testasin kaikenlaisia vaikeita taitoja, kuten puukolla veistelyä, suunnistamista, kierrättämistä, ensiapua, vuohen etsintää… Punttini alkoivat pikkuhiljaa tutista, kun kerta toisensa jälkeen Sädetytöt suorittivat annettuja tehtäviä kunniallisesti ja löysivät lisää kirjainvihjeitä. Aloin epäillä omaa arvioin-
minulle temppu eikä mikään, kun vastassani oli vain partiolaisia!
tikykyäni: partiolaiset alkoivat vaikuttaa etevämmiltä, kuin olin ajatellut.
Lopulta Sädetytöt löysivät kaikki piilottamani vihjeet. En voinut uskoa silmiäni. Minusta alkoi tuntua, että joudun uudelleen kohtaamaan karvaan tappion. Aloin myös tuntea pientä kateutta partiolaisten etevyyttä kohtaan. Onnekseni vihjekirjaimet olivat niin sekalaisessa järjestyksessä, että viimeistä koodisanaa olisi mahdotonta selvittää. Niin luulin, kunnes yllättäen tietokoneeseen syötettiin oikea sana: sukkapuikko. Minun oli pakko myöntää häviöni ja kadota bittiavaruuteen. Kun iltanuotiolla kaikki tanssivat nuotion valossa hakkerin jumppaliikkeitä, minua alkoi kaduttaa. Partiolaiset olivat osoittaneet kaikki ennakkoluuloni heistä täysin virheellisiksi. Syvällä sisälläni halusin alkaa itsekin partiolaiseksi. Uskoin kuitenkin tuhonneeni kaikki mahdollisuuteni ja luulin, etten koskaan voisi tulla niin eteväksi, kuin Sädetytöt olivat retkellä olleet.
kun sitä syö yhdessä ulkona, eikä yksin tietokoneen ääressä. Erilaisia taitoja ei voi osata, jos niitä ei harjoittele. Onnistumiseen tarvitaan joskus montakin yritystä ja paljon kannustusta. Taitoja on kivempi opetella sellaisessa porukassa, jossa on lupa epäonnistua. Minullakin on nyt mahdollisuus tulla yhtä eteväksi partiolaiseksi kuin kaikki te. Kiitos kaikille hauskasta retkestä! Katoan nyt bittiavaruuteen, mutta minua muistuttavan hahmon saattaa nähdä kolon ulkovaraston pimeimmässä nurkassa järjestelemässä naruja… Hakkeri
Sunnuntaina Sädetytöille selvisi henkilöllisyyteni, vaikka moni olikin sen jo arvannut. Silloin luulin, että minut karkotettaisiin kankkulan kaivoon ja joutuisin yksin miettimään tekosiani lopun elämääni. Vaikka olinkin toiminut erittäin epäpartiomaisesti ja typerästi, jälleen kerran partiolaiset yllättivät minut. Minäkin sain luvan ryhtyä partiolaiseksi! Olin ikionnellinen ja lupasin toimia tulevaisuudessa paremmin. Kokemukseni on opettanut minulle sen, että meillä kaikilla on ennakkoluuloja, mutta niitä ei tule ajatella totuuksina. On parempi tutustua ennakkoluulojen kohteeseen, olla utelias ja kunnioittaa muita ihmisiä. Opin myös, että kivat asiat, kuten leirikeskus, on mukavampi jakaa muiden kanssa. Ruokakin maistuu paremmalta,
13
Erämuijien historia Lippukuntaamme perustettiin vuonna 1993 erämuijakilta. Mutta mitä nämä salaperäiset erämuijat oikein ovat? teksti: Elli Kummala kuvat: KST
Sädetytöstä tulee erämuija, kun hän suorittaa lippukunnan järjestämän vaelluksen. Merkiksi erämuijuudesta ja vaellusten suorittamisesta kerätään erämuijakillan merkkejä. Niitä on kolme eriväristä: • tuoreen vihreän merkin saa kun suorittaa yhden vähintään yhden yön vaelluksen • rakonpunaisen merkin saa suoritettuaan viisi vähintään yhden yön vaellusta • parkkiintuneen mustaan merkkiin tarvitaan kymmenen vähintään yhden yön vaellusta Säteilyvaaran numerossa 1/-93 olleessa erämuijahakemuksessa mainittiin myös nahkainen merkki, jonka saa suoritettuaan 15 vaellusta. Sen suorittanut ei ole enää erämuija, vaan parkkiintunut eräämmä. Tämä merkki ei kuitenkaan ole enää käytössä. Merkkien lisäksi erämuijakillan vaelluksilta kerääntyy hauskoja muistoja. Vuonna 1994 erämuijakilta kiersi Karhunkierroksen Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. Lähtö ei ollut lupaava, sillä jo kololle mentäessä satoi vettä. Kirjoittaja myös tajusi, mihin oli lähdössä vasta roikkuessaan auton suksiboksissa: Erämuija-
14
killan first ever Lapin reissulle! Vinkkinä lukijoille: kannattaa ottaa selvää reissun tarkoituksesta jo ennen matkaan lähtöä. Silloin ehtii pakata mukaan oikeanlaiset varusteet ja valmistautua henkisesti. Seuraavana aamuna Kuusamossa oli jo ihan eri tunnelmat: luonnon keskellä saatiin ensimmäisiä ekstaasiin viittaavia kokemuksia. Herää kysymys, mitä erämuijilla oikein oli eväänä? He kun painoivat eteenpäin todellisella spiidillä ja ehtivät ensimmäisen päivän aikana käydä myös Oulangan kanjonissa ja Lapin läänin puolella. Tiistaina erämuijat taivalsivat sysimetsässä ja joen ylityksen jälkeen he nousivat lähes koko loppupäivän yläilmojen suuntaan. Tämä toivottavasti tarkoittaa tunturille nousua. Kirjoittaja uskoo, että myös syväjäädytetty Walt Disney ja veriryhmä A- olisivat ihailleet ylhäältä näkyviä ruskamaisemia. Emme koskaan saa tietää, mitä tämä kryptinen lause tarkoittaa. Erämuijakilta painui pitkäksi aikaa unholaan, kunnes vuonna 2015 Verna päätti herättää perinteen henkiin. Syntyi projekti nimeltä Mággá, joka huipentui leiriin Inarissa ja vaellukseen Urho Kekkosen kan-
sallispuistossa. Partioelämysten lisäksi Mággá oli todellinen sukellus saamelaisuuteen: matkalla Inariin käytiin porotilalla ja saamelaismuseo Siidassa. Vaelluksella erämuijia tsemppaamassa oli Lapin henki, joka taikoi vaahtokarkkeja silloin kun niitä eniten tarvittiin. Valitettavasti erämaassa olivat vahvasti läsnä myös myyrät ja sopulit, jotka tekivät reikiä rinkkoihin ja söivät vaahtokarkkeja. Erityisen vahva läsnäolo oli hyttysillä, joita eivät pitäneet poissa hyttyshatut eivätkä -myrkyt. Erämuijat selvisivät kuitenkin hengissä ja ansaitsivat kaikki tuoreen vihreän merkkinsä. Mággán jälkeen erämuijavaelluksia ei ole ollut taas muutamaan vuoteen. Olisiko pian jo seuraavan aika?
15
Toisten lippukuntien kasvatit kertovat: tällaista on tulla sädetyttöihin teksti: Oona Honkanen ja Elina Salonen
Oona Oona: Tutustuin Aallottareen eräässä telttailutempauksessa vuosi sitten syksyllä ja löysin sitä kautta myös Sädärien vaeltajaretkelle. Tänä syksynä olen aloittanut Pihlajat-ryhmän toisena johtajana ja olen päässyt lähemmäs Sädetyttöjen toimintaa. Olen harrastanut partiota 7-vuotiaasta asti Tampereella Näsin Tytöissä, mutta neljän Turussa vietetyn vuoden aikana partio on jäänyt vähemmälle. Nyt partioharrastuksen aktivoiminen täällä Turussa on tullut hyvään saumaan, kun monet muut harrastukset ovat tauolla ja opiskelukin etänä. On ollut antoisaa tutustua viikko viikolta paremmin Pihlajat-ryhmään ja toteuttaa yhdessä seikkailijaohjelmaa.
16
Elina: Kuljin keskustassa ohi kojun, jossa oli partiolaisia Turun eri lippukunnista mainostamassa partiotoimintaa. Olen harrastanut partiota Vaasassa 7-vuotiaasta lähtien, ja se on ollut aina tärkeä osa elämää. En voinut vastustaa ajatusta uuteen lippukuntaan liittymisestä täällä Turussa, kun en enää pysty olemaan aktiivisesti mukana Vaasan partiotyttöjen (VPT) toiminnassa. Oli helppoa, kun sain vain antaa yhteystietoni eteenpäin ja Sädetytöistä otettiin minuun yhteyttä. Turussa on paljon enemmän lippukuntia kuin Vaasassa, enkä varmasti olisi itse osannut valita, mihin liittyä.
Elina
Oona: Olen ihaillut Nummen koloa ja katsellut varastoakin silmät suurina: pj-teltan voi laittaa koukkuun ja vetää katonrajaan kuivumaan! Myös ulkoleikkimahdollisuudet ovat Nummen kololla oikein ihanat lehtikasoineen ja koulun kenttineen. Oman lippukuntani rakas Kyttälän kolo sijaitsee aivan Tampereen keskustassa, Stockmannin takana. Olen siis tottunut levittelemään teltat tuolien päälle keskelle koloa ja varomaan kaupunkilaisia Koskipuistossa leikkiessämme.
Vaasan Partiotyttöjen huivi Elina: Nummen kolo on kyllä aivan ihanalla paikalla! Partiourani aikana VPT:n kolo on ehtinyt vaihtaa paikkaakin, mutta kumpikaan paikoista ei ole ollut yhtä nätti. Meidänkään kolollamme ei ollut näin hyviä mahdollisuuksia, esim. kuivattaa telttoja. Oona: Oma lippukuntani on pienempi kuin Sädetytöt. Niinpä syysretkellä oli hassua, kun ympärillä oli laumoittain lapsia :D Elina: VPT on myös tyttölippukunta ja jäseniä on suurin piirtein saman verran kuin Sädetytöissäkin. On ollut ihana huomata, että täälläkin partiolaisilla on yhtä iloinen meno ja keksitään kaikkea kivaa tekemistä!
Oona: Kaikilla lippukunnilla on omat toimintatapansa ja perinteensä. Suurempiin ”kulttuurishokkeihin” en ole kuitenkaan vielä Sädäreissä törmännyt, vaan erot ovat olleet enemmänkin pieniä yksityiskohtia. Niiden huomaaminen on ollut hauskaa ja olen pistänyt muistiin myös asioita, joita voisin viedä omaan lippukuntaani. Esimerkiksi kipinälaatikko, joka sisältää kaiken kipinävuorossa tarvittavan, on sellainen juttu! Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Sädäreihin on ollut helppo tulla mukaan. Uusiin tulokkaisiin suhtaudutaan avoimesti ja kannustavasti, kiitos siitä! Syysretkellä aamupalalautasellani oli suklaabanaaneita ja mukissa glögiä. Ruokaa rakastavan lippukunnan kasvattina totesin silloin mielessäni, että hyvin olen kakkoslippukuntani valinnut. Elina: Partiossa ylipäätään on se hyvä puoli, että missä tahansa partiossa onkaan, aina on jotain tuttua mutta myös uutta! On ollut mukavaa kuulla Sädärien erilaisista tavoista ja perinteistä ja odotan innolla, että pääsen niihin mukaan. On ollut mukavalla tavalla jännittävää liittyä uuteen lippukuntaan. Pääsin heti mukaan toimintaan: Tonttutaipaleelle rastihenkilöksi ja syysretkelle ensiapuvastaavaksi. Paikallinen lippukunta ja sen ihanat ihmiset ovat auttaneet uuteen kaupunkiin asettumisessa.
Näsin Tyttöjen huivimerkki
17
teksti ja kuvat: Silja-Liina Karjalainen
Jouluristikko 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Mikä sana muodostuu? V:__________! 1. Joulupukki tuo lapsille: 2. Suklainen jouluherkku: 3. Lämmittää varpaita: 4. Lumesta voi tehdä: 5. Koristellaan joulukoristeilla: 6. Jouluinen keksi: 7. Tippuu taivaalta: 8. Vahtii, onko lapset ollut kilttejä: 9. Sytytetään adventteina: 10. Petteri punakuono oli:
18
kuva: Ruu Tykkyläinen
19
Kuvat: Christell Rönns, Aallotar Haapasaari
Hyvää joulua! t. Sädetytöt
20