1
2
SISÄLLYS
(Sisältää sarjakuvia.) Päätön pääkirjoitus
5
Non-fictiota
6
Oman elämän legendoja
46
3
4
Päätön pääkirjoitus
T
erve, tässä lehden päätoimittaja. Ollaan suuren kysymyksen äärellä: mitä sanoa nyt joulukuussa 2019 heti kurssin päättyessä ja tulevaisuuden meikäläisille vuosia tämän kaiken jälkeen? Takakannessa on suora lainaus ”ei se niin kamalaa ollut”, ja samaa voisi sanoa itsekin. Olin aluksi aika kujalla sen suhteen minne oikein on ilmoittautunut, mutta loppupeleissä ei se liiemmin haitannut menoa missään vaiheessa. Riittää, että tykkää sarjakuvista, oli ne sitten minkä laatuisia tahansa. Mutta on sitten asia erikseen, osaako itse niitä sarjiksia tuottaa vai ei. Olin junnuna Aku Ankan suurkuluttaja, niin kuin moni muukin meistä. Siitä se eteni ajan saatossa jokaiseen ilmansuuntaan, ja vaikka sarjakuvan peruslogiikan ja -rakenteen luulisi näin ollen olevan selkärankaan juurtunutta, hitto kun piti erikseen oikein miettiä perin pohjin, miten toteuttaa mikäkin asia sarjakuvan kertomassa tarinassa. Suurin osa ajasta kurssilla menikin juuri sen rakenteen, ruudutuksen ja kuvakulmien miettimiseen, siinä missä itse tarinat ja käytetty piirrostyyli syntyi käytännössä itsekseen. Ja kaikista tyhmintä on, että sarjakuvassa kun ei edes ole mitään selkeitä sääntöjä, miten edellä mainittu rakenne pitää toteuttaa ”tai se on paskaa”. Ihmismieli on taipuvainen yliajatteluun ja vaikean kautta asioiden ratkaisemiseen, niinhän? Tai sitten se on vain meidän luovien ihmisten ikioma yhteinen inside-vitsi. Koska kyseessä on pääkirjoitus, en halua selittää yksinomaan itsestäni. Mieluummin esitän kysymyksen sinulle, joka tämän ehkä luet: mitä haluat sarjakuvalta? Ydinajatus koko ju-
tussa kun saattaa olla, että jahka itse sisäistää sen mitä lukemaltaan ja näkemältään odottaa, osaa tuottaa sitä omaa parasta sisältöään. Onko tavoitteesi viihdyttää, opettaa vai valistaa? Ehkä miettiä filosofisia ja siten keskustella elämän suurista kysymyksistä lukijan kanssa? Ehkä näitä kaikkia yhtä aikaa. Sarjiksien tarjoamat mahdollisuudet ovat loputtomat, kuten opettaja Laitinenkin moneen kertaan kurssilla huomautti. Kaikesta ei tosin tarvitse tykätä (tämä on tosin nyrkkisääntö elämässä yleensäkin, kyökkipsykologi kiittää ja kuittaa) mutta eri lajityyppeihin kannattaa suhtautua tietynlaisella uteliaisuudella ja avarakatseisuudella. Sarjakuva on tyylilajina alati muuttuva ja eri genrejä saa käytännössä yhdistää juuri kuten haluaa, juuri niin oudosti ja epäloogisesti kuin haluaa – vain taivas on rajana. Pohdi kuitenkin, miten hankalasti tajuttavan kokonaisuuden viitsit toteuttaa, vaikka toisaalta aina on näille todellisille kultti-tuotoksillekin se oma paikkansa maailmassa. Suoraan opettajaa, Laitisen Karria lainaten, ”sellaista aihetta tai asiaa ei olekaan mitä ei voisi sarjiksissa käsitellä”. Tämän ajatuksen kun mielessään säilyttää, ei huonoa sarjakuvaa voi syntyäkään. Ilmaiskaa vapaasti, rehellisesti ja aidosti. Se on tämän jutun suola. Laske vaikka kuinka monta kakka- ja pippelijuttua tästäkin lehdestä löytyy. Siitä huolimatta yksi aihe on aina ylitse muiden: kissat. ◆ Melissa Koponen, päätoimittaja
5
6
7
Enna Järnstedt
8
9
10
11
12
13
14
Milla Nevala
15
16
Melissa Koponen
17
18
19
Jenny Lehtinen
20
Elina Meriläinen
21
Emma Seppälä
22
23
24
Noora Raskila
25
26
27
28
29
30
Susanna Rantasalo
31
32
33
34
35
36
Justyna Neuvonen
37
38
Ida WÃ¥g
39
40
Sami Gharbi
41
42
Marja Kakko
43
44
Henriikka Silvennoinen
45
46
47
48
49
50
51
52
53
Jenny Lehtinen
54
55
56
57
58
59
60
61
Milla Nevalainen
62
63
64
Marja Kakko
65
66
Taiteilijat: Sami Gharbi Eero Höök Enna Järnstedt Iida Järvinen Marja Kakko Jonna Kiiveri Melissa Koponen Jenny Lehtinen Elina Meriläinen Jiro Meriläinen Justyna Neuvonen Milla Nevala Susanna Rantasalo Noora Raskila Ruska Sarapisto Emma Seppälä Henriikka Silvennoinen Laura Sivonen Suvi-Kukka Tuominen Ida Wåg
67
68