Curly girl -KÄSIKIRJA
Kattava opastus kihara menetelmään
Curly girl -KÄSIKIRJA
Lorraine Massey ja Michele Bender Kuvat Gabrielle Revere
KUSTANTAMO S&S HELSINKI
KIRJAN VALOKUVAT: Kannen kuvat Gabrielle Revere Kirjailijakuva Lorraine Massey
Gabrielle Revere: vi ylä, vii ylä ja keski, 1, 7, 9, 18, 21 vasen, 22 vasen, 23 vasen, 24 vasen, 25 vasen, 26 vasen, 27 vasen, 32, 33, 37 vasen ja oikea, 38–41, 42 oikea, 44–47, 48 vasen, 50–61, 66 ylä ja ala, 67 ylä vasen, 67 ylä ja ala oikea, 68 vasen, 70, 71, 75, 77, 90–93, 94 oikea, 96–99, 102–104, 106–110, 112–116, 118, 121 oikea, 123 ala, 124–126, 134–137, 138 ylä, 140 oikea, 151 oikea, 156, 159–161, 162 vasen keski ja ala, 162 oikea ylä ja ala, 163–164, 165 ylä vasen ja oikea, 167, 170, 172.
Muut kuvat: Age Fotostock: Beauty Photo Studio, 171 vasen; Lucenet Patrice, 6; Associated Press: 27 oikea; Eric Brown: vi ala, vii ala, viii, x, 5 ala, 13 ylä, 19, 20, 21 center, 22 center, 23 center, 24 center, 25 center, 26 center, 27 center, 29, 36 ala oikea, 38, 67 ala vasen, 94 vasen, 101, 157, 162 ylä vasen, 165 ala vasen, 171 oikea; Fotolia: Monika Adamczyk, 87; Africa, 88; Barbro Bergfeldt, 84 ylä; Richardo Bhering, 128 vasen; Norman Chan, 86; cs333, 36 vasen; Philip Date, 151 vasen; EastWest Imaging, 149; Ewa Brozek, 132; eyewave, 84 ala; Daniel Hughes, 82; kalou1927, 152; Kurhan, 144; Marylooo, 35 ylä; MM, 73; Oleg Shelomentsev, 119; Jason Stitt, 147 oikea; vlad valentina, 42 vasen, 83; volff, 85;
Elliot Westacott, 154; ZTS, 35 ala; Photofest: 30; Photo Researchers: Biophoto Associates, 15 oikea; John Durham/Science Photo Library, 15 vasen; Oliver Meckes, 11; RETNA: 22 vasen.
Kiitos kuvista: Michele Bender, 76; Robin Berger, 78 vasen ja oikea; Elizabeth Cantor, 174 ala; Debrah Chiel, 10 vasen ja oikea; Karen Ferleger, 17 vasen ja oikea; Sjara Gering, 117 vasen ja oikea; Michael Graeser, 138 ala vasen ja oikea; Clifton ja Miriam Green, 133 vasen ja oikea; Benjamin Griffiths, 175 vasen ja oikea; David Lopez, 28, 128, 142, 143, 147 ala vasen, 148, 150 vasen ja oikea, 173; Christine Carter Lynch, 69 vasen ja oikea; Lorraine Massey, v, xiii, 2, 3, 4, 5 ylä, 16, 48 vasen, 72, 122, 123 ylä ja keski, 140 (3 vasemmanpuolimmaista), 145 ylä ja ala, 146 ylä ja ala, 153, 181 ylä ja ala, 188; Denise McCoy, 111; Jo Newman, 49 vasen ja oikea; Shelly Ozkan, 31, 130; Patti Page, 89 vasen ja oikea; Elizabeth Pilar, 43 vasen ja oikea; Jordan Pacitti, 139, 174 ylä; Sophie Portnoy, 131; Netta Rabin, 105; Jesse Reese, 8 vasen ja oikea; Allen Salkin, 141; Asa ja Clara Schiller, 129 vasen ja oikea; Noelle Smith, 178 vasen ja oikea; Stephanie Trusty, 62 vasen ja oikea; Vickie Vela, 176 ala; Vida, 63, 64; Claire Warren, 168; Nathalie Wechsler, 121 vasen; Julie Weiss 81. Kuvitus: Robert Risko; Chicago Tribune -lehden luvalla 166.
First published in the United States under the title: Curly Girl: The Handbook, Expanded 2nd Edition Copyright © 2010 by Lorraine Massey & Michele Bender Design © Workman Publishing Photographs © Gabrielle Revere Suomenkielisen laitoksen taitto Nora Kitinmäki Suomentanut Arja Kantele Kustantamo S&S, Helsinki 2019 kustantamo.sets.fi Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2019 ISBN 978-951-52-4959-3
Omistettu äidilleni, Jemima Rutherford Bathgate Massey Dancelle
sekä Kaihille, Sheylle, Dylanille, Veronicalle ja Venaihille.
Sisällys JOHDANTO
Kiharasta asiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ix LUKU 1
Kerro, kerro kihara . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 LUKU 2
Kiharan anatomiaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 LUKU 3
Tunnista oma kiharatyyppisi . . . . . . . . . . . 19 Kosteuttava hoito ennen pesua, s. 66
LUKU 4
Curly girl -kiharamenetelmä Uusi hoitorutiini . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 LUKU 5
Vahvasti laineilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 LUKU 6
Monikulttuuriset kiharat . . . . . . . . . . . . . 61 LUKU 7
Heipat käsitellyille hiuksille . . . . . . . . . . . 71 LUKU 8
Herkkuja hiuksille ja raaka-ainetietoutta . . . 77 Hiuskoru antaa viehkeän säväyksen, s. 159
LUKU 9
Kiharoita kunnioittava leikkaus . . . . . . . . . 91
Klipseillä kuohkeutta, s. 41
LUKU 10
Sakset omaan käteen: Virkeät kiharat itse leikaten . . . . . . . . . . . . . . 99 LUKU 11
Kun kihara vaihtaa väriä . . . . . . . . . . . . . . . 113 LUKU 12
Juniorikiharat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123 LUKU 13
Kundit ja kutrit: Suoraviivaista kiharanhoitoa . . . . . . . . . . . . 135 LUKU 14
Kiharaisia kysymyksiä ja suoria vastauksia . . . . 143 LUKU 15
Kiharat juhlatuulella: Vaivattomat kampaukset . . . . . . . . . . . . . . . 157 LUKU 16
Näin lapsi oppii vaalimaan kiharoitaan, s. 128
Sytokiharat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173 LUKU 17
Tsemppiohjelma kiharoiden elvyttäjille . . . . . 179 KIHARAHOROSKOOPPI
Kutrit ja tähtimerkit . . . . . . . . . . . . . . . . . 182 KIRJE LORRAINELTA
Kiharoiden asialla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
Pehmeä korkkiruuvi, s. 23
Johdanto Kiharasta asiaa
P
aljon on muuttunut sen jälkeen kun Jos suoristat ensimmäinen Curly Girl -opas ilmeshiuksesi, saat iloa tyi 2002. Sitä ennen kiehkuroita, laiehkä päiväksi. Jos opit neita ja korkkiruuveja oli ties kuinka tykkäämään kiharoistasi pitkään pidetty hiusmaailman rumina ankanja hoitamaan niitä, iloa riittää poikasina. Kiharoita ei ollut katsottu hiusten loppuiäksi! luonnolliseksi ilmentymäksi vaan viaksi ja riesaksi joka vaatii hoitoa, poikkeavuudeksi joka täytyy taltuttaa. Kampaajat ja parturit olivat ilman muuta olettaneet asiakkaidensa kammoavan kiharoita ja toivovan kutrinsa leikkauksen jälkeen kuivattavan suoriksi. Vielä jokunen vuosi sitten eräs kampaaja tuli hiusmessuilla vakuuttelemaan, että jos antaisin hänen föönata kikkurani suoriksi, tulisin ikionnelliseksi. (Aivan varmasti!) Vaikka yhä useampi kiharapää nyttemmin hyväksyy hiuksensa ja ymmärtää niitä, kampaajan heitto kuvastaa tavallista hiusammattilaisten asennetta ja osoittaa, että suoran tukan ylivalta jatkuu. Muutama paljastava tieto: Suoristusrautoja ostetaan enemmän kuin mitään muuta hiusalan tarviketta. Muuan Atlantin yli liikennöivä yhtiö tarjosi vielä taannoin näitä kapistuksia lennoillaan, jotta matkustajat saivat koneessa
x
curly girl
ennen perille pääsyä muotoilla kam pauksensa (ja toiset joutuivat sietämään käryä). Kampaamojen suosituin palvelu kautta maailman on föönaus (eli kärvennys, sillä se tekee hiukselle suurta tuhoa). Suoristusrautojen vuosittainen myynti ylittää ällistyttävät yhdeksän miljardia dollaria. Tunnettu hiustuotteiden valmistaja kehui joitakin vuosia sitten kehittäneensä pillerin, joka muuttaisi ihmisen DNA:ta niin että kiharat suoristuisivat. (Todennäköinen uutisotsikko: ”Nainen on halvaantunut ja kärsii tilapäisestä sokeudesta ja puheen puuroutumisesta, mutta iloitsee saatuaan vihdoin suorat hiukset.”) Olen nyt toistakymmentä vuotta viettänyt päiväni Devachan-kampaamoissamme satojen uskollisten kiharapäiden parissa. Vuosittain meille tulee kolmekymmentä tuhatta uutta asiakasta kokemaan muodonmuutoksen. Heidän hiushuoliaan kuunnellaan ja kiharoihinsa syvennytään. Kampaajan työssä saa päivästä toiseen hämmästellä luonnonkiharan kauneutta ja ilmeikkyyttä. Viereen on koottu muutamia näytteitä sen moninaisista muodoista. Kaikesta huolimatta tappuraksi kuivu neiden, lättänäksi suoristettujen hiusten alla piilee edelleen monta tulevaa kihartujaa. Ja kiharatietämyksessä on edelleen monta aukkoa täyttämättä. Ensimmäisen kirjani lukijat ovat kyselleet siitä puut-
Klassista kiharaa
Lainetta ja lainekiharaa
Punaisen sävyjä
Pehmeää korkkiruuvikiharaa
Korkkiruuvikiharaa
Afrokiharaa
Hopean vivahteita Kiharan monimuotoisuutta.
johdanto
tuvista asioista: omien hiusten siistimisleikkauksesta, laineiden hoidosta ja muotoilusta, omalle kiharalle sopivista tuotteista ja kestosuoristettujen kiharoiden elvyttämisestä uuteen elämään. Näihin kaikkiin paneudutaan tässä oppaassa. Viime vuosina jotkut asiakas ystävistämme ovat uljaasti selviytyneet syöpähoidoista, ja nyt on sytostaattikiharatkin muistettu, niille on omistettu yksi luku. Nämä sivut tarjoavat paljon muutakin. Kiharteluun totuttelevia kirja evästää hyvään alkuun. Oman kiharatyypin täsmäohjeita kun jonkin aikaa noudattaa, hiukset kokevat muodonmuutoksen. Menetelmään jo vihkiytyneet saavat opastusta hoidon päivittämiseen ja uusia vink-
xi
kejä kiharoistansa nauttimiseen. Kiharalla on oma tahto, johon säätila ja muutkin olot vaikuttavat, mutta kun tämän hyväksyy ja hoivaa hiuksiaan niiden ehdoilla, se kyllä palkitsee. Kuulostaa kenties hurahtaneelta, mutta kiharat voivat myös ohjata meitä armeliaampaan elämänasenteeseen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, katsotaan mitä se tuo tullessaan. Vapautuminen lähtee itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on ja uskalluksesta kyseenalaistaa normit ja yleiset odotukset. Vapauta kiharasi niin vapaudut itsekin, se on mottoni. Luonnonkiharan ympärille syntynyt liike on yksi tulevaisuuden suuntauksista. Ja tämä, hyvät kiharaheimolaiset, on vasta alkua.
Caption for foto on this left side if we use a foto here... will not occur on all chapters
LUKU 1
Kerro, kerro kihara
J
Päästä kiharasi valloilleen, niin mielesikin vapautuu.
os tartut tähän kirjaan, taidat kuulua meihin kihara päihin, jotka olemme pitkään haranneet hiustemme luontaista taipumusta vastaan. Me olemme taltutta neet kiharoita föönillä ja harjalla, kätkeneet niitä hatun alle, vetäneet tiukalle ponnarille, sitoneet sykerölle, punoneet hämääville leteille tai litistäneet ja latistaneet jos jonkinlaisilla tököteillä. Useimmat ovat myös yrittäneet suoristaa tukkaansa – kulloisenkin muodin mukaan – joko kemiallisin käsittelyin, hius raudalla, kuivaimella tai papiljoteilla.
2
curly girl
Isosiskot ja veli jaksoivat naljailla käkkäröistäni.
Lapsuuteni kotiseudulla Englannin Leicesterissä ei perustettu kiharoista, vaan kutrejani enimmäkseen ilkuttiin. Kärsin niistä jo pienenä – siitä hetkestä lähtien kun peiliin katsoessa tajusin, etteivät ne asettuneet sievästi päätä myöten kuten kuudella sileätukkaisella sisaruksellani. Olin erilainen. Villit korkkiruuvikiharani sojottivat joka suuntaan, niin että näytin sarjakuvien orpotyttö Annielta. Monta vuotta luulottelin että synnytysosastolla oli sattunut erehdys, jonka takia olin pää tynyt väärille vanhemmille. Kaksivuotiaana toivoin syntymäpäivälahjaksi hulatanssi jan tamineita: suoratukkaista peruukkia ja kaislahametta. Erikoinen haave köyhän keskienglantilaisen teollisuuskaupungin pirpanalle. Pari vuotta vanhempana unel moin liuhuletistä, jollaista rokki- ja filmi tähdet televisiossa leiskauttelivat. Keksin vetää takaraivolleni villapaidan, jota sel
käpuolella onnessani huiskin. Katsokaa, minullakin on pitkä tukka! Tässä kirjassa liuta muita kiharapäitä kertoo omasta hiushistoriastaan. Me kaikki olemme kärsineet käkkärästä ajoittaiseen epätoivoon asti. Lapsina ahdistuimme sadepäivinä, koska mikään ei pelastanut meitä hirveältä pörröltä. Koulussa meitä kiusattiin (nimiteltiin säkkäräpeikoksi, pehkopääksi ja pörröpelleksi, ja lällätet tiin Ritari Ässän tunnaria ”kikkarapää, kikkarapää”). Meidät saatiin tuntemaan että kihara tukka oli muita huonompi – ja me itse samoin. Vähän vanhempana minulle kehittyi uhrimentaliteetti: pidin käkkäräkuon taloani oikukkaan universumin sairaana pilana, geenivirheenä jonka kauneuden jumalat olivat livauttaneet DNA:hani. Päivästä toiseen yritin keksiä keinoja, joil la saisin pakotettua pehkon sileämmäksi ja päätä myöten. Suora oli kaunis ja kiha ra ruma, ajattelin yksioikoisesti. Sosiologi voisi huomauttaa, että suoraa tukkaa kii vaasti ihannoivat lankeavat eräänlaiseen tukkarasismiin. Useimpien asenteisiin ovatkin vaikuttaneet viime vuosis adan loppupuolella tuputetut kauneuden stereotypiat, suosituimpana vaaleaihoi nen anglosaksi pitkine, suorine, vaaleine hiuksineen. Kiharat hyväksyttiin pienillä naperoilla, eritoten kultakutreilla, vaan ei herra paratkoon enää isommilla lapsilla.
k e r r o , k e r r o k i h a r a
Siksi jouduin käyttämään jättirullia ja joka ilta kiertämään – eli kieltämään – kiharani. Kaverien luona yökylässäkin oli visusti varottava, ettei rullia päässyt kar kaamaan, jolloin hiukset olisivat armotta ryöstäytyneet säkkärälle. Niin minusta pakostakin tuli kampaaja. Omistauduin huolehtimaan toisten kut reista, kun kerran olin iät kaiket hoitanut omiani. Kouluttauduin Englannissa kolmi vuotisella oppisopimuksella, jonka jälkeen lähdin neljäksi vuodeksi Hong Kongiin, missä sain palvella mielenkiintoista asia kaskuntaa: suoratukkaisia. Kun sitten muutin Japaniin, ensimmäinen oppimani sana oli suoraa tarkoittava masuga. Siellä sain yllätyksekseni leikata myös kiharia. (Yhden kestosuoristusmenetelmän koti maa, tosiaan.) Vaikka muutamien suosit tujen televisiosarjojen hemaisevat tähdet nostivat leijonanharjat suosioon, en luopu nut lyhyestä tyylistä. Kerran eräs kampaaja kokeili hiuksiini harventavaa tunnelileik kausta (ks. s. 100), mutta kynittyjen koh tien päälle jätetty pituuskaan ei taltuttanut hurjaa pörröä. Silloin poika johon olin lätkässä tokaisi: ”Sun pääsi näyttää peto linnun pyrstöltä.” Se oli viimeinen niitti! Oivalsin kuten päihderiippuvainen pohjalla käy tyään: itsensä kiusaaminen täytyy lopet taa. Annoin hiusteni kasvaa ja lakkasin kärventämästä niitä suoremmiksi. Pian
3
hamppupehkosta suikersi esiin kiemuraa, josta kehkeytyi kiehkuroita. Samaan aikaan haalin tietoa kiharasta, mutta yritys osoit tautui toivottomaksi. Alan kouluista vastat tiin: ”Hius on hiusta. Kiharaa käsitellään samalla tavoin kuin suoraa.” Ei ihme että niin monet kampaajat ja parturit ilman muuta suoristivat. Kiharatukkaisia rooli mallejakin oli niukasti. Tajusin kaivan neeni sellaista viisivuotiaasta asti. (Olin pienenä haaveillut kiharahaltijattaresta, joka olisi lehahtanut luokseni sanomaan: ”Tyttöseni, minä tiedän mitä sinun hiuk sesi tarvitsevat.” Turha toivo!) Ryhdyin elvyttämään hamppukuon taloani, kokeilin erilaisia hoitoaineita ja lisäsin käyttämääni määrää. Vapaasti kas
Kiharani Hong Kongin ylettömässä kosteudessa.
4
curly girl
vaessaan suortuvani pääsivät asettumaan luontaiseen kuosiinsa, aluksi laineikkaalle kiharalle, mutta lopulta hiuspohjasta ver soi kunnon spiraaleja, jotka kasvettuaan ryöppysivät hartioilleni tiukkoina korkki ruuveina. Tällaisiksi minun hiukseni oli tarkoitettu, ne pääsivät viimein oikeuk siinsa. ”Lopultakin sellainen tukka, joka sinulla aina olisi pitänyt olla”, kiteytti ystävä äskettäin viisikymppiselle asiakkaalleni Miriamille. Täsmälleen siltä tuntui minus takin omien kikkuroideni vapautuessa. Kiharasta tuli minulle aatteellinen asia. Mielessäni se melkein vertautui järjestet tyyn avioliittoon: en ehkä itse olisi tätä osannut valita, mutta pysymme yhdessä ”kunnes kuolema meidät erottaa”. (Itse asiassa testamenttini kieltää suoristamasta hiuksiani ja neuvoo miten kihara laitetaan hautajaisia varten.) Lupasin pyhästi itsel leni, ettei kukaan eikä mikään saisi enää ikinä pakottaa tukkaani ja ajattelutapaani mihinkään muottiin.
Valitettavasti maailma ympärilläni ei muuttunut samaan tahtiin. Suoria hiuksia jumaloitiin edelleen muun muassa Beverly Hillsissä, missä aloitin työt muodikkaassa kampaamossa. Kun omistaja viikon kulut tua palasi lomalta ja näki ensi kertaa minun poliittisesti epäkorrektit kutrini, hän heristi sormeaan vimmastuneena. ”Joku heti föönaamaan tuo säkkärä suoraksi!” kajahti käsky. Sanaakaan sanomatta jätin hommani pesupaikalla ja marssin ulos. Vaihdoin jälleen maisemaa, tällä kertaa suuntasin New Yorkiin, kiharaelämäni ensimmäisten monikulttuuristen hius sukulaisten pariin. Juutalaisten, italialais ten, latinojen ja mustien keskellä en enää näyttänyt erilaiselta, kuuluin joukkoon. Toisinaan ystäväni naljailevat kihara keskeisyydestäni – ehkä syystäkin, mutta toisaalta huomauttaisin, että mielikuvis sa suoratukkainen stereotyyppi hallitsee edelleen. Se kenties selittää, miksi niin monet yhä kieltävät oman kiharansa, miksi kampaajia ja partureita aina vain kou lutetaan leikkaamaan kiharaa latiste tusti, jäykästi, yksiulotteisen suorasti, ja miksi hiusalan ammattilaiset sitä pelkäävät.
Muuan Beverly Hillsin kampaamo, jossa kiharaa pidettiin poliittisesti epäkorrektina
k e r r o , k e r r o k i h a r a
Sen sijaan että he olisivat perehtyneet hiusten luontai seen taipuisuuteen ja raken teeseen sekä kiharoiden vaalimiseen ja käsittelyyn, heitä on opetettu suoristamaan niitä harjalla ja kuivaimella, mikä vaatii ainakin puolen tunnin työn (ja tärveltyy kos tealla säällä tai sateella alle puolessa minuutissa). Arviolta vähintään 65 prosentilla naisista on lai neikas tai kihara tukka. (Sivun 6 kysy myksiin vastaamalla saat selville, kuulutko porukkaan.) Liian moni meistä ei edel leenkään ole selvillä siitä, kuinka omaa hiusta pitäisi hoitaa. Osa jopa haluaa mieltää tukkansa suoraksi ja siksi myös kohtelee sitä kaltoin. Kiharapäiden tulisi laskea hiusjoukkotuhoaseensa – kärven timet, raudat, suoristajat, liian pesevät shampoot ja punomalla kiinnitettävät lisäkkeet. Tämä opus on kirjoitettu tuek si ja innoitukseksi koko kiharakansalle. Devachan-kampaamoissamme asiakkaita kannustetaan arvostamaan omia hiuksiaan ja neuvotaan, kuinka kiharan voi kääntää voitokseen. Suoristamista kaipaavat enää vain asenteet. Itse tuskailin vuosikaudet muka hankalia hiuksiani, mutta ne ajat opettivat että kiharan vuoksi kannattaa nähdä vaivaa.
5
Tyttäreni Shey, tuleva kiharamimmi.
Uskon ja toivon että suhteesi omiin hiuksiisi muuttuu tämän kirjan luettuasi. Saat tutustua kiharaan juurta jaksain. Opit mullistavia kiharaloogisia käsittelytapo ja, joilla voit vahvistaa omia kiharoitasi. Hius voi hyvin, kun sen laatua ja tarpeita ymmärretään pestessä, hoitaessa, muotoil lessa ja leikatessa. Curly girl -menetelmällä saat hiuksesi kukoistamaan. Vastedes voit tuntea niistä iloa ja ylpeyttä, ja muutos tuo mukanaan muutakin hyvää. Ja nyt luke maan!
6
curly girl OLISIKO KIHARAMENETELMÄ JUURI SINUN JUTTUSI?
Tukku tukkakysymyksiä Etkö vielä ole paljastanut muille kiharasalai suuttasi, vai eikö se ole paljastunut itsellesi kään? Vastaamalla näihin yksinkertaisiin kysymyksiin saat selville, kuulutko kihara kansaan. 1. Vältteletkö kosteutta, hikoilua, yllätys seksiä, suihkussakäyntiä kultasi kanssa tai hirvittääkö ylipäänsä sellainen säätila tai teke minen, jossa tiedät hiustesi kihartuvan? 2. Jos tukkasi on föönattu kampaajalla, lykkäätkö pesua useita päiviä (ja turvaudut samentavaan kuivashampoohon)? 3. Onko hiustenleikkuun tulos sinulle aina järkytys (jopa niin että itkettää)? 4. Syhertääkö kostea, kuuma tai märkä ilma tukkasi pörröpehkoksi? 5. Uhraatko hiusten suoristamiseen tai silottamiseen (tuotteisiin ja vempaimiin) enemmän rahaa kuin lahjoitat keräyksiin ja hyväntekeväisyyteen? 6. Oletko lähes aina tyytymätön tukkaasi? 7. Murehditko hiuksistasi ennen juhlia, kokouksia ja muita tärkeitä tapahtumia? 8. Leijuuko päälaellasi melkein aina pörrö haituvaa?
9. Onko jatkuva föönaaminen kuivattanut tuk kasi hauraaksi hampuksi, joka katkeilee päältä ja otsalta? 10. Vedätkö nutturan tai poninhännän usein niin kireälle, että päätä alkaa särkeä? 11. Tuntuuko ettet mahda mitään säkkä rällesi? 12. Kaiva esiin vanhoja valokuvia, myös huo noilta tukkapäiviltä. Muistele hiuksiasi ja omia tunnelmiasi niinä hetkinä, jolloin kuvat on otettu. Vaikuttiko tukka mielialaasi? Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymyk seen myöntävästi, onneksi olkoon! Olet kiha rapää, joskaan et vielä kukoista – parhaat aikasi ovat edessä päin. Hiuksesi haikailevat vapautta, laine karehtii kihartumisen kaipuuta, pörrö huutaa hoivaa. Jatka siis lukemista.
Pidätkö tukkaasi yleensä tiukalla poninhännällä?
k e r r o , k e r r o k i h a r a
Kymmenen hyvää kiharasta Kiharaelämässä on ainakin sata eittämätön tä etua. Tässä päällimmäiset kymmenen: 1. Voi suhtautua huolettomammin hiuk siinsa (ja itseensä). 2. Kihara nuorentaa. 3. Ekologisuus: CG-menetelmässä käy tettävät shampoot eivät sisällä vesistöjä kuormittavia sulfaatteja; kun kiharat saavat kuivua vapaasti, ei kulu sähköä. 4. Hiuksista saa kauniit ilman mitään här päkkeitä. 5. Ei tarvitse vahdata säätiedotuksia eikä hermoilla ilmoista. 6. Reissaaminen kevenee. Selviää vähem millä puteleilla ja ilman kuivaus- tai muo toiluvekottimia. Eikä tarvitse jännittää, kestääkö hius vierasta ilmastoa. 7. Voi lisätä liikuntaa ja harrastaa huoletto mammin esimerkiksi uintia ja hikitreenejä. 8. Voi mennä juhliin ja muihin tilaisuuk siin stressaamatta, vaikka sataisikin. 9. Ei tarvitse ravata kampaajalla. Säästyy aikaa ja rahaa. 10. Kun hyväksyy kiharansa ja oppii tyk käämään niistä, viihtyy entistä paremmin myös omana itsenään.
7
8
curly girl
Kiharaista elämää Jesse Reese, henkilöstöhallinnon päällikkö
O
lin pikkuipanasta asti ihaillut pitkiä poninhäntiä, joita suoratukkaiset isot tytöt niin liehakkaasti heiluttelivat. Minun säkkärälläni se jäi haaveeksi. Vuodesta toiseen pidin tukkaa jatkuvasti kiin ni, jottei erilaisuuttani huomattaisi. Opiskeluaikoina kuitenkin löysin sekä kiharoiden hoitotuotteet että kampaamon, jossa omani osattiin leikata, ja sain kiiltä vät, kuohkeat hiukset. Ensimmäistä kertaa ihan innostuin kiharoistani. Viimeisenä yliopistovuotena valmen tauduin tulevaan työnhakuun ja kävin uraneuvonnassa. Koehaastattelun vetä nyt mieshenkilö ei arvos tellut vastauksiani eikä ansioluetteloani, vaan antoi toisenlaista ”rakentavaa palautet ta”. ”Oikeisiin haastatteluihin sitten suo ristat tukkasi”, hän tokaisi. ”Kiharat eivät sovi ammat timaiseen ulkoasuun.” Tyrmistyin. Sain kuiten
kin vastatuksi, että hiukset kuuluvat per soonaani enkä ikimaailmassa menisi töihin minnekään, missä ihmi siä arvotetaan hiustyypin mukaan. Olen kiintynyt kikkuroihini. Ne ovat muuttaneet asennettani elämään, olen itsenäistynyt ja saanut rohkeutta. Uskallan panna vastaan, jos meitä naisia yritetään puristaa johonkin muottiin – ja edellyte tään suoraa tukkaa. Muotit joutavat romu koppaan. Yritän omilla teoillani näyttää, että meissä kiharasiskoissa on voimaa. Kiharat ovat tulleet jäädäkseen! Paras vain tottua!