Siirtolapuutarha 2/18

Kestävää kesänviettoa kaupungissa 2/2018

siirtola puutarha Suunnittele puoli vuotta kukkiva perennapenkki

Täydellinen nurmikko Villivihannekset Palstojen aarteita Ruusu on ruusu

Sisältö

Pääkirjoitus

Tunnista villivihannekset s. 4-6 Mansikkapaikka s. 7

Lähetä kuvia omasta, toimivasta kierrätysideastasi kaikkien iloksi!

Toukokuu, sitä odotin melkein vuoden tai ainakin se tuntui siltä. Kevät on viimeinkin saapunut suurimpaan osaa maatamme ja viljelijät palailevat palstoille ahkeroimaan.

yhdistyksessä, kuten myös työpaikoilla ei ole Joku-nimistä henkilöä, vaikka hänet niin kovin usein mainitaan ongelman ratkaisijaksi, kun tarvitaan tekijää johonkin asiaan.

”Kierrätä, kompostoi, käytä” on liiton tämän vuoden teema. Sen kunniaksi keräämme valokuvia parhaista KIERRÄTTÄMISEEN liittyvistä toteutuksista.

Tätä kirjoittaessani olen osallistunut Varainhankinta-ja viestintäkurssille, käynyt tervehtimässä Lepaan kurssilaisia ja ollut Siirtolapuutarhaliiton osastolla Tampereen Supermessuilla.

On ollut antoisaa tavata viljelijöitä ympäri maata ja keskustella heidän kanssaan. Monta vinkkiä ja toivetta on kirjattu ylös, katsotaan miten voimme niitä työstää käytäntöön.

Jos laitettaisiin tavoitteeksi unohtaa se Joku ja tehtäisiin yhteisömme hyväksi ihan itse jotain ja ihan vapaaehtoisesti.

Tehtäisiin SE, mikä omassa yhdistyksessä on tärkeätä jonkin yhteisen tapahtuman onnistumiseksi tai vaikka naapurin kasvimaan kääntämisen helpottamiseksi. Tärkeintä on, että tehdään jotain, oli se sitten suurta tai pientä, kesti sen tekeminen minuutin, tunnin tai viikon.

Valokuvakilpailu laajennettiin tänä vuonna ideoiden keräämishankkeeksi, josta on iloa ja hyötyä kaikille siirtolapuutarhureille. Keräämme siis kierrätysideoita, emme arvioi valokuvan teknisiä tai taiteellisia ominaisuuksia.

(Korjaus edellisen Siirtolapuutarha-lehden nro 1/18 kilpailuun). Toimivat, edulliset ja helposti toteutettavat ideat esitellään joulukuun Siirtolapuutarha-lehdessä.

Rakkaat vanhat pionit etsinnässä

s. 8-9

Sarjoja on 3: 1. viljely ja kukkaistutukset, 2. rakentaminen ja nikkarointi, 3. yhdistysten toteutukset Toimi näin: ota useita kuvia toteutuksesta ja lähetä niistä 3-5 parasta osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi 21.9. mennessä. Käytä puhelimen kameraa tai digikameraa Kirjoita myös lyhyt kuvaus siitä, miten idea on toteutettu ja mihin sitä käytetään.

Suunnittele puoli vuotta kukkiva perennapenkki s. 10-12 Ympäristöuutisia s. 13 Ruusu on ruusu on ruusu s. 14-15 Täydellinen nurmikko s. 16-17 Komposteilla maa eläväksi ja terveeksi s. 18-19 Mörrimöykyn kolo osa 2 kuntokartoitus s. 20-22 Terapiapalsta: Pirkko Lahti s. 23 Kysymyksiä palstalta, Leena Luoto vastaa s. 24 Palstojen aarteita s. 25-26 Annelin keittiössä s. 27 Siirtolapuutarhaliiton kurssit s. 28 Minun puutarhani s. 29 Palstoilla tapahtuu s. 31

Jos kuvissa on mukana ihmisiä, pyydäthän kuvattavan suostumuksen sille, että kuvaa voidaan käyttää Siirtolapuutarha-lehdessä ja näköislehdessä verkossa. Kuvia saatetaan käyttää Siirtolapuutarha-lehdessä myöhemminkin.

Paras kierrätysidea palkitaan S-ryhmän lahjakortilla!

Ilmaiset kurssit Siirtolapuutarhaliitto järjestää kesäkauden aikana alueellisia maakuntakohtaisia kursseja, joiden aiheet ovat yhteensopivia liiton vuoden 2018 teeman ’Kierrätä, kompostoi, käytä’ kanssa. Tarkemmin s. 28

Nyt kun toimikausi on alkanut ja tarvitaan käsipareja, jotka varmistavat yhdistyksen toimintojen sujuvuuden ja yhteisten tapahtumien onnistumisen.

Nyt herää varmaan monella taholla kysymys: Kuka?

Asiaa kysyvä saa herkästi vastauksen: ”En ainakaan minä”, kun on muita harrastuksia, paljon lapsia, raskas työ, lomaakin täytyisi pitää, ikääkin kertynyt tai yksinkertaisesti ei vain huvita.

Jos Joku Muu tekisi? ”Jonkun pitäisi siistiä perennapenkit.

Jonkun pitäisi järjestää toimintaa alueella oleville lapsille. Jonkun pitäisi olla myymässä multaa varastolla. Jonkun pitäisi mennä hallitukseen ja laittaa asiat kuntoon.” Jonkun, jonkun...

Miksi on niin vaikea ymmärtää, että

Siirtolapuutarha 2/2018 83. vuosikerta ISSN 0359-4955 Julkaisija

En odota, että Jonkun tekemättömät tehtävät kuin taikaiskusta tekee Joku muu yhdistyksissä ja ratkaisee ikuisuuskiistat tehtävien tekotavasta ja aikatauluista, vaan kysyn, mitä voisimme tehdä näille asioille. Jos huomaat, että emännällä, isännällä, sihteerillä, talkoopäälliköllä ym. on ihan liikaa tehtävää, kysy, millä tavoin voisit auttaa. Usein nämä yhdistyksien toimintaa pyörittävät henkilöt ovat täysin työllistettyjä ja uupuvat työtaakkansa alla. Siksi heitä vuosi vuodelta on yhä vähemmän ja vähemmän.

Jos itseä ärsyttää olla aina se, joka huolehtii siitä, että kaikki sujuu sovitulla tavalla tai välittää tiedon eteenpäin, kun jokin ei suju. Voi olla syytä katsoa peiliin ja miettiä, onko asia muiden

Seuraava Siirtolapuutarha -lehti ilmestyy kesäkuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 21.5. mennessä.

Järkyttyneinä otimme vastaan tiedon, että yhdistyksemme kunnioitettu ja arvostettu jäsen, Joku Muu on poistunut keskuudestamme.

Jonkun Muun poismeno ei ole korvattavissa. Hän on ollut yhdistyksemme kantavia voimia jo vuosikymmeniä. Hän teki aina paljon enemmän yhdistyksen hyväksi kuin hänen osalleen kohtuudella olisi kuulunut.

Aina kun tehtävä, joka piti hoitaa, hanke joka piti vetää, työryhmä, joka kaipasi sihteeriä tai joku kiireellinen, tärkeä työ, oli kaikkien huulilla heti sanat: -”Eikö Joku Muu voisi mennä?”

On yleisesti tiedossa, että Joku Muu oli yhdistyksemme historian ahkerimpia jäseniä. Aina kun tarvittiin vapaaehtoisia, kaikki olettivat Jonkun Muun ilman muuta osallistuvan.

Joku Muu oli valloittava ihminen - joskus syvästi inhimillinenkin, koska yksi ihminen ei ehdi kaikkea tehdä. Ne, jotka tunsivat hänet lähemmin, tiesivät, että jokainen odotti häneltä liikaa.

Nyt Joku Muu ei ole enää joukossamme. Olemme ymmällämme mitä tehdä. Joku Muu oli meille esimerkillinen esikuva, mutta kuka nyt tekee kaikki ne työt, jotka Joku Muu teki puolestamme.

Kun sinua seuraavan kerran pyydetään apuun, muista - emme enää voi luottaa Jonkun Muun apuun.

Lähde: http://www.sci.fi/~alphabet/jokumuu.html

Kiittäen jo etukäteen niitä kaikkia, jotka toimivat oman yhdistyksensä tai liiton hyväksi erilaisissa tehtävissä tulevan toimikauden aikana.

Yhdessä tekemisen iloa toivottaen

Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johanna@johannapelto.fi p. 040 9030 141

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 jaanam.veikkola@gmail.com

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4000 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry

Vuoden 2018 aineiston toimituspäivät: nro 3 21.5. nro 4 15.8. nro 5 12.11.

Tämän lehden tekemisessä avustivat: Flodin Furås Ulrika, Häyrinen Anu, Juhanoja Sirkka, Karjalainen Maylis, Kivelä Jenni, Korppi Asta, Lind Veikko, Lahti Pirkko, Luoto Leena, Pitkänen Anne, Renström Anneli, Rönnblom Eva, Salminen Seija, Snellman Eeva-Stiina, Vepsäläinen Irmeli, Wessman Tina, Wikström Lena.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä. Kannen kuva: Markus Spiske, Unsplash. Takakansi: Lukas Lähde, Pexels.

mielestä oikeasti tärkeä ja huolehtimisen arvoinen vai tehdäänkö asiat vain tavan vuoksi, ilman todellista tarvetta.

Toimitusneuvosto Karjalainen Maylis, pj., Irja Appelroth, Pirkko Kilpeläinen, Sinikka Palmio, Olli Salin, Harri Tiainen

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista.

Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Puheluhinnat: 8,35 snt/puh.+16,69 snt/min. (sis. alv 24 %)

info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14

Siirtolapuutarha 2/2018

3

Peltokanankaalin alimmat lehdet ovat pariliuskaiset ja kukat kirkkaankeltaiset. Peltokanankaali kukkii jo touko-kesäkuussa.

Rikkisen mukaan se on ainoa meillä yleisenä kasvava sarjakukkaiskasvi, jolla on vaalea pintamaassa leviävä rönsyjuurakko.

- Se on monien hyvin tuntema ja vihaamakin rikkakasvi, jota tuntuu olevan mahdoton pitää pois perennapenkistä ja koristepensaiden tyviltä.

Villivihannekset

täytyy tunnistaa yhtä tarkasti kuin ruokasienet Loppukevät ja alkukesä ovat villivihannesten kultaaikaa. Luonnosta löytyy terveellistä ravintoa, jota voi käyttää ruoanlaitossa tai silputa salaattiin. Poimittavat villivihannekset täytyy tuntea hyvin, esimerkiksi maun perusteella ei voi päätellä, onko villivihannes ihmisravinnoksi sopiva.

- Villivihannesten tunnistamissa noudatetaan samoja periaatteita kuin ruokasienten tunnistuksessa, Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Jouko Rikkinen muistuttaa.

- Syötävät lajit pitää oppia tunnistamaan useamman kuin yhden tuntomerkin perusteella niin, että kasvista ja sen kasvuvaiheista on selkeä kokonaiskuva. Yhteen tuntomerkkiin ei voi aina luottaa.

4

Siirtolapuutarha 2/2018 4/2016

Myrkyllisiä kasveja on sekä luonnossa että puutarhoissa.

Puutarhojen myrkyllisiä kasveja ovat esimerkiksi sormustinkukka, ukonhattu ja ritarinkannus.

Viime syksynä kasvin tunnistaminen epäonnistui Pohjanmaalla, kun perheen äiti löysi kompostin läheisyydestä kasvin, jonka ajatteli olevan juuriselleriä.

Hän laittoi sitä kasvispaistokseen. Myöhemmin, selvittyään erittäin vakavasta myrkytyksestä sairaalahoidossa, hän sai tietää, että kasvi olikin myrkkykeiso.

Myös perheen tytär joutui sairaalahoitoon syötyään paistosta.

Suomessa kasvaa vakiintuneina noin 1400 luonnonkasvilajia, niistä noin 200 on niin myrkyllisiä, ettei niitä pidä käyttää ruoanlaitossa tai edes maistaa.

Myrkkykeison lisäksi esimerkiksi hukanputki ja ukonputki ovat erittäin myrkyllisiä. Vieraslaji jättiputki voi aiheuttaa vakavia allergiaoireita.

Helposti tunnistettavia villivihanneksia Villivihannesten keräämisen voi aloittaa turvallisesti vuohenputkesta. Jouko

Vuohenputken nuoret lehdet, joiden lehtilapa on vielä osittain supussa, ovat herkullisia esimerkiksi salaatissa.

Nuoret vuohenputken lehdet voi myös kiehauttaa ja nauttia ruoaksi.

Toinen Jouko Rikkisen suosittelema villiyrtti on litulaukka.

- Sen lehdet tuoksuvat sipulilta tai valkosipulilta. Litulaukan lehtiä voi silputa salaattiin tai niitä voi laittaa mausteeksi pataruokiin, kastikkeisiin ja risottoihin.

Litulaukka on noin puolen metrin korkuiseksi kasvava kaksivuotinen ruoho, joka kukkii touko-kesäkuussa.

Litulaukan lehdet ovat parhaimmillaan nuorina, ennen kasvin kukintaa.

sa. Jauhosavikka on enintään metrin korkuiseksi kasvava yksivuotinen ruoho. Sen varsi on yleensä vihreä- tai punaraitainen, ja lehtihangat ovat usein punaiset. Lehdet ovat etenkin alapinnalta jauhoiset. Nuoret kukinnot voi höyryttää tai keittää parsakaalin tapaan.

Korkean oksaalihappopitoisuutensa vuoksi savikoiden lehdet soveltuvat parhaiten maitoruokiin, joissa maidon kalsium sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon. Oksaalihappoa on myös esimerkiksi raparperissa. Jauhosavikka kukkii heinä-syyskuussa.

Monelle tuttu suolaheinä sisältää myös oksaalihappoa, kuten monet happamilta maistuvat villivihannekset.

- Kesä-heinäkuussa kukkiva niitty­ suolaheinä on monivuotinen ruoho.

Ranskassa niittysuolaheinä ja sen lähisukulainen tarhasuolaheinä ovat arvostettuja lehtivihanneksia, joita käytetään ruoanlaitossa.

FT Jouko Rikkinen on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori, kasvitieteen opettaja ja innokas harrastelijapuutarhuri. Jouko Rikkiseltä ilmestyi tänä vuonna kirja Villivihannekset Suomen luonnossa (Otava).

Asutuilla seuduilla yleisenä kasvavan peltokanankaalin nuoria lehtiä ja versonkärkiä voi käyttää monipuolisesti ruoan valmistuksessa. Peltokanankaalin maku on voimakas. Se voimistuu entisestään kasvin vanhetessa. Lehdet maistuvat parhailta ennen kasvin kukkimista touko-kesäkuussa.

Peltokanankaalia voi viljellä puutarhassakin salaattiaineeksi. Siemenet kylvetään heinäkuussa ja satoa saadaan aikaisin seuraavana keväänä.

Jauhosavikan nuorten lehtien maku muistuttaa pinaatin makua ja sitä voi käyttää samaan tapaan ruoanlaitos-

Litulaukalla on kolmion- tai sydämenmuotoiset, sormien välissä hierottuna selvästi sipulilta tuoksuvat lehdet.

Siirtolapuutarha 2/2018

5

Mansikkapaikka

Vuohenputken pitkäruotisessa lehdessä on leveät lehdykät. Se on ainoa sarjakukkaiskasvi, jolla on vaalea pintamaassa leviävä rönsyjuurakko.

Monille tuttu sinnikäs rikkakasvi.

Niittysuolaheinän varsi on pysty ja yleensä vain kukinnosta haarova.

Sen pitkänomaiset, nuolityviset lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta.

Niittysuolaheinän kirpeänhappamia lehtiä samoin kuin sen lähisukulaisen, hieman pienemmän ahosuolaheinän tuoreita lehtiä voi silputa kohtuullisesti tuoresalaattiin. Kiehautettuja lehtiä voi käyttää runsaamminkin.

Kerää vain puhtailta paikoilta Useimmat lehtivihannekset kannattaa poimia mahdollisimman nuorina, viimeistään ennen kukintaa, jolloin niiden ravintoarvo ja maku ovat parhaimmillaan. Maustekasvit ja koristeluun tarkoitetut yrtit kerätään yleensä kukkivina.

Jouko Rikkinen neuvoo keräämään villivihannekset ilmavaan koriin tai paperipusseihin niin, että poimittaessa pidetään kukin lajin erillään muista käsittelyn helpottamiseksi. Hieman pölyiset, esimerkiksi siitepölyiset huuhtaistaan ennen jatkokäsittelyä.

- Poimi kasvit pintakuivina, ei heti sateen jälkeen. Kerää vain puhtailta paikoilta - ei vilkkaiden maanteiden varsilta, eikä paikoilta, joissa on joskus käytetty puunkyllästysaineita tai muita myrkkyjä.

Peltojen pientareilta ja puutarhoista voi poimia vain, jos tietää ettei siellä ole hiljattain käytetty kasvinsuojeluaineita tai kemikaaleja. Villivihanneksia tulee syödä kohtuullisesti eivätkä kaikki niistä sovi kaikille, esimerkiksi raskaana oleville tai sairaille 6

Siirtolapuutarha 2/2018

Uudenlainen punkkipyydys PunkBuster -punkkipyydys on uudenlainen tapa houkutella punkit kankaaseen, johon on lisätty lämpöä ja hiilidioksidia. Punkit aistivat lämmön, hiilidioksidin sekä liikkeen ja tarttuvat ohivedettävään kangaspyydykseen etujaloillaan samoin kuin ohikulkevaan eläimeen tai ihmiseen.

Pyydystä on myynnissä verkkokaupassa osoitteessa www.PunkBuster.fi Pyydyksen hinta on 49 euroa.

JVV

Lumpeen juurakkoa ja sananjalkaa ei ravinnoksi Erottele ravintokasvit ja rohdoskasvit toisistaan. Monissa rohdoskasveissa on niin tujuja aineita, että niitä voi turvallisesti nauttia vain hyvin pieniä määriä.

- Esimerkiksi pietaryrtti tunnettiin ennen matoryytinä. Isomummoni tapasi kuulemma antaa lapsille yhden pietaryrtin lehden kerran kesässä sisälmysloisten häätämiseksi.

Aiemmin hätäravintona käytettyjä lumpeen juurakoita tai sananjalkaa ei enää suositella ihmisravinnoksi.

- Lumpeiden tärkkelyspitoisista juurakoista tehtyä jauhoa on käytetty katovuosina ihmisravinnoksi. Perinnettä ei ole syytä jatkaa, sillä jotkut juurakon yhdisteet voivat aiheuttaa hermosto-oireita ja hengitysvaikeuksia, Jouko Rikkinen kertoo.

- Sananjalka on perinteisesti ollut tärkeä ravintokasvi Itä-Aasiassa. Sen tiedetään kuitenkin sisältävän syöpää aiheuttavia yhdisteitä eikä sitä pitäisi käyttää ruoanlaitossa.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Jouko Rikkinen

Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen esittelee Suomen luonnossa kasvavia villivihanneksia kirjassaan kasvupaik-

kertaa talvella, hän ajatteli alueen olevan aivan kamala, niin lohduttomalta se näytti. Mutta kevät muutti hänen käsityksensä. Dokumentissa Ruskeasuon uudet sekä pitkäaikaiset viljelijät kertovat suhteestaan paikkaan samalla, kun kamera vaeltaa tontilta toiselle, kukasta kukkaan ja näkymästä näkymään.

Jauhosavikan varsi on kova, usein vihreä- tai punaraitainen. Sen lehdet ovat harmaanvihreät, vinoneliömäiset. Kukat ovat tiheässä tertussa olevia pieniä vihertäviä sykeröitä. Kasvin nuoret osat ovat tavallisesti jauhoisia.

.

Pakastaminen on paras tapa säilöä villivihanneksia ja marjoja. Ennen pakastamista kasvit kannattaa kastella kuumassa vedessä: alle puolen minuutin liotus riittää hyvin.

Tutustu villivihanneksiin asiantuntevan teoksen avulla

kojen mukaan. Suomen luonnossa -sarjaan kuuluva teos alkaa rantojen ja kosteikkojen villivihannesten esittelyllä, siirtyy lehtojen ja puutarhojen villivihanneksiin, tuoreiden niittyjen ja viljelymaiden kasveihin sekä kuivien niittyjen ja pientareiden kasveihin.

Viimeisenä esitellään kangasmetsien ja soiden kasvit. Kirjan lopussa kerrotaan 24 sivun verran Suomen luonnon myrkyllisistä kasveista.

Teoksen kuvitus on runsas, monista kasveista on useita kuvia eri kasvuvaiheissa. Villivihanneksista kerrotaan myös, miltä ne maistuvat ja miten niitä voi hyödyntää ruoanlaitossa.

Pehmeäkantisen teoksen voi ottaa vaikka mukaan luontoon, koska selkeän aakkosellisen hakemiston avulla kasvit löytyvät nopeasti.

Kustannusosakeyhtiö Otava 2018. 160 sivua. Hinta: Adlibris verkkokaupassa 22,90 euroa.

JVV

Tunti paratiisissa Yle Teemalla 4.5.

Kärret som förvandlades till ett paradis, Suosta puutarhaparatiisiksi, on dokumenttielokuva, jonka pääosassa on sata vuotta täyttävä Ruskeasuon siirtolapuutarha. Tunnin mittainen kertomus ei rajoitu Ruskeasuohon, vaan piipahtaa Saksassa siirtolapuutarha-aatteen synnyinsijoilla ja käy tutustumassa Pohjoismaisiin alueisiin.

Ohjaaja Douglas Sivén kertoo, että käydessään Ruskeasuolla ensimmäistä

Dokumentti on lämminhenkinen kertomus vaatimattomien palstojen muutoksesta kaupunkien pikkuparatiiseiksi, muutoksen ahkerista toteuttajista ja aatteen nykyisistä ylläpitäjistä.

Douglas Sivén on dokumentin ohjaaja, sen tuotti Douglas Productions yhdessä Svenska YLE:n Jenny Westergårdin kanssa. Tukea projektille myönsivät suomenruotsalaiset säätiöt.

Kärret som förvandlades till ett paradis esitetään YLE Teema-kanavalla 4.5. kello 18.30, minkä jälkeen se on nähtävissä Yle Areenalla 90 päivän ajan.

MK

Suomen viehättävin Lintukirja -Västäräkistä vähäsen Kirjailija/kuvittaja Maya Raitasen tuorein kirja kertoo hauskalla tavalla lintujen elämästä. Kivaa lukemista koko perheelle ja hyvä lahjaidea.

Västäräkistä vähäsen löytyy hyvin varustetuista kirjakaupoista tai nettimyymälästä: https://intokustannus.fi/ kirja/vastarakista-vahasen-suomenviehattavin-lintukirja/ Ovh. 24 euroa.

JVV Siirtolapuutarha 1/2018

7

vanhat

Rakkaat

pionit

Luonnonvarakeskus kerää tietoja meillä pitkään viljelyssä olleista pioneista, joiden tiedetään kasvaneen nykyisessä paikassaan jo 1950-luvulla tai sitä ennen. Pionit ovat pitkäikäisiä puutarhojen ja kotipihojen arvoperennoja, joita on vaalittu sukupolvelta toiselle.

geenivarakokoelmaan. Näin turvataan niiden säilyminen tulevaisuutta varten.

Tämä työ toteuttaa osaltaan Kansallista geenivaraohjelmaa, jota Luke koordinoi. Tavoitteena on saada arvopioneja myös tuotantoon.

Ne kukkivat ja menestyvät vähällä hoidolla vuodesta toiseen. Siksi niitä on säilynyt vanhoissa puutarhoissa jopa talon autioitumisen jälkeen.

Teksti: Sirkka Juhanoja Tutkija, FL, Luonnonvarakeskus Puutarhateknologiat sirkka.juhanoja@luke.fi

Suomessakin pioneja on kasvatettu pitkään: jo 1600-luvulta Turun seudulta on tietoja pioneista. Pionien siemeniä on ollut kaupan 1700-luvulla, ja taimia on voitu hankkia Pietarista 1800-luvulla.

Vanhimmat pionit ovat luonnonlajeja, kuten aikaisin kukkiva kuolanpioni.

Tarhapionin puna- ja valkokukkaisia lajikkeita on myös kasvatettu pitkään.

Kartanopioni ja tillipioni kuuluvat myös suomalaiseen perinnelajistoon.

Lilahtavan punainen juhannuspioni on sekin Suomessa pitkään viljelty. Näitä pioneja on usein jaettu naapureille ja sukulaisille ja ne ovat levinneet laajalle, vaikkei niitä olisi ollut kaupan.

1800-luvun loppupuolelta lähtien myös kiinanpionin monia lajikkeita on kasvatettu Suomessa.

Kerro pioniaarteestasi Luonnonvarakeskus toivoo tietoja pioneista, joiden tiedetään kasvaneen nykyisessä paikassaan jo 1950-luvulla tai sitä ennen tai joiden tausta tunne8

etsinnässä

Siirtolapuutarha 2/2018

taan pitkältä ajalta. Erityisesti etsitään vanhoja kuolan-, kartano-, juhannus- ja tillipioneja sekä tarha- eli talonpoikaispionin lajikkeita ‘Alba Plena’, ’Mutabilis Plena’, ’Rosea Plena’ ja ’Rubra Plena’.

Pionit voivat olla suvussa vaalittuja aarteita, joista on jaettu taimia suvun nuoremmalle väelle tai naapureille ja tutuille. Ne voivat olla myös autiotalojen pihoista tai vanhojen puutarhojen kätköistä talteen otettuja, omaan puutarhaan pelastettuja pioneja. Kasveihin liittyvät tarinat niiden historiasta, liittymisestä perheen tai suvun vaiheisiin, niiden merkityksestä tai ainutlaatuisuudesta ovat arvokas lisä kasvitietoihin.

Pionia ei tarvitse tunnistaa lajilleen tai lajikkeelleen. Näitä yritetään selvittää myöhemmin.

Pohjoismainen tutkimus Pionien monimuotoisuutta selvitetään vertaamalla näytteitä toisiinsa. Niistä tutkitaan ulkoisia tuntomerkkejä ja analysoidaan DNA:ta. Näytteitä verrataan myös muista Pohjoismaista saataviin näytteisiin. Osa kansalaisten kasveista valitaan pitkäaikaissäilytykseen

Kartanopioni on kuolanpionin ja tillipionin elinvoimainen risteymä.

Kuvat: Mikko Uusi-Honko Pionien Kodin arkisto ja R. Ikonen

Ilmoita helposti netissä Vanhoista pioneista toivotaan ilmoituksia Luonnonvarakeskuksen sivuilla olevalle helppokäyttöiselle nettilomakkeelle, joka löytyy osoitteesta: www.luke.fi/ilmoitakasvi Tiedot tallentuvat Luonnonvarakeskuksen tietojärjestelmään, jossa ne ovat tutkijoiden saatavilla. Myös kuvia pioneista on mahdollista liittää ilmoitukseen. Niistä saadaan arvokasta lisätietoa. Myöhemmin ilmoitusten perusteella tutkijat voivat ottaa yhteyttä ja pyytää lisätietoja tai näytteitä kasveista.

Kuolanpionikannoissa on vaihtelua sekä kukanvärissä että kasvin koossa.

Juhannuspionia tavataan enää lähinnä vain Pohjoismaissa.

Tillipioni oik. ja kartanopioni muistuttavat toisiaan mutta tillipionin lehdet ovat hyvin hienoliuskaiset ja kukat ovat aivan kiinni lehdissä.

Tarhapionista tunnetaan erivärisiä lajikkeita.

Siirtolapuutarha 2/2018

9

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Liisa Hämäläinen, Raimo Ikonen

Suunnittele

puoli vuotta kukkiva perennapenkki

Perusta perennapenkki - kauniiden, ruohovartisten, monivuotisten kasvien ryhmä sinne, missä sen kukinnasta on eniten iloa.

Perennapenkki sopii oleskelualueen lähistölle, portin pieleen, näkösuojaksi, kompostointialueen peittämiseen ja moneen muuhun paikkaan. Perennat kaunistavat myös siellä, mihin puuvartisia kasveja ei voi laittaa. Monet jättiperennat, esimerkiksi röyhytatar tai isotöyhtöangervo sopivat yksittäisperennoiksi pensaiden sijaan.

Joensuulainen puutarhuri Anna Saarikoski-Tähtelä Puutarha Auringontähdestä suosittelee helppohoitoista perennapenkkiä, joka on täynnä kasveja ja jonka lajivalikoima on monipuolinen.

-Jos tila sallii, penkkiin sopivat myös puuvartiset kasvit tai pienet havukasvit talvivihreyttä tuomaan. Tärkeintä on valita kaikki lajit kasvupaikan olosuhteiden mukaan.

Suunnitteluvaiheessa kasvit jaotellaan koon ja kukinta-ajankohdan mukaisiin ryhmiin: matalat, keskikorkeat ja korkeat perennat sekä kevätkukkijat, keskikesän kukkijat ja syyskukkijat.

Sen jälkeen on helppo valita 1-3 lajia kustakin ryhmästä ja varmistua siitä, että perennapenkki kukkii mahdollisimman pitkän ajan.

Suoraan nurmikolle Perennat viihtyvät parhaiten savimaalla, jos ne istutetaan kohopenkkiin.

Kun matalia kasveja istutetaan kuivaan, hiekkapitoiseen maahan, niille riittää 10-15 senttimetrin multatila. Jotkut suuret kasvit kaipaavat jopa metrin kunnon multaa, Anna Saarikoski-Tähtelä sanoo.

-Jos pohjamaa on valmiiksi hyvää kasvualustaa, sitä ei kannata poistaa.

Pinnassa oleva nurmikko poistetaan, maa puhdistetaan rikkakasvien juurisTarhapionista tunnetaan erivärisiä lajikkeita.

ta ja lannoitetaan luonnonmukaisella lannoitteella ennen perennojen istuttamista.

Kukkapenkin voi perustaa myös suoraan nurmikon päälle: -Nurmi peitetään esimerkiksi pahvilla tai paksuilla kerroksilla sanomalehteä.

Niiden päälle laitetaan multaa, joka muotoillaan kohopenkiksi, rajataan penkki kivillä tai laudoilla, ja istutetaan kasvit. Jos penkkiä käyttää parin ensimmäisen vuoden ajan kesäkukkapenkkinä, pohjalla olevat pahvit tai sanomalehdet maatuvat. Sen jälkeen käytettävissä on syvempi multatila erilaisille perennoille.

Talventörröttäjät silputaan keväällä penkkiin Märkyys on perennapenkissä pahempi asia kuin kuivuus.

Veden poistumisesta kannattaa huolehtia hyvin. Kohopenkistä liika vesi valuu yleensä helposti pois mutta tarvittaessa penkin alle voi tehdä salaojituksen.

Jos perennapenkin perustaa voimakkaasti juurivesoilla leviävien pensaiden läheisyyteen, juuret voivat etsiytyä perennapenkkiin ja niiden kitkeminen saattaa olla työlästä.

Osa perennoista ei viihdy esimerkiksi suuren puun alla eikä hiekkamaassa,

jossa ne kuivuvat herkästi. Hiekkamaan veden pidätyskykyä voi parantaa lisäämällä siihen turvetta tai kompostimultaa ja käyttämällä penkissä katetta. Suuren puun alle täytyy valita perenna, jota puu ei haittaa.

Paljas pinta perennapenkissä täyttyy nopeasti rikkakasveista.

-Pinnan voi peittää maanpeitekasveilla tai katteella. Syksyllä perennat jätetään penkkiin talventörröttäjiksi ja silputaan ne keväällä penkkiin, Anna Saarikoski-Tähtelä neuvoo.

Kalkkia ei aina tarvita Maa-analyysistä saa täsmällistä tietoa ravinteiden määristä, maan happamuudesta ja multavuudesta.

-Analyysi maksaa muutaman kympin, mutta sen antama tieto voi säästää satasia.

-Kalkkiakaan ei kannata antaa joka vuosi varmuuden vuoksi, liika kalkki on yhtä paha asia kuin sen puute!

Viljelytapa vaikuttaa kalkitsemisen tarpeeseen, esimerkiksi eloperäisiä katteita ja kompostimultaa käytettäessä maan pH saattaa pysyä sopivana ilman kalkitustakin.

Lannoittamiseen kannattaa käyttää kompostimultaa tai luomulannoitteita, joissa on runsaasti eloperäisiä aineita mukana. Ne ruokkivat maan pieneliöitä, jotka muokkaavat ravinteita kasvien käyttöön.

Siirtolapuutarha 2/2018

11

Ympäristöuutisia

Aurinkoisen ja kuivan paikan perennapenkki: • Mataliksi lajeiksi sopivat esimerkiksi keltamaksaruoho (kevät), kangasajuruoho (syksy), grönlanninhanhikki (keskikesä) ja ahomansikka • Keskikorkeaksi sopivat mm. punatähkä (loppukesä), pulskaneilikka, kissankello, syyskaunosilmä (syksy), valkohanhikki (alkukesä) ja punapäivänkakkara (keskikesä) • Isoista perennoista auringossa viihtyvät kultapiisku (syksy), tumma- ja tarhatulikukat (keskikesä) ja jos tila antaa myöten, pensashanhikki sopii perennapenkkiin hienosti

Varjoisan/puolivarjoisan ja multavan paikan perennapenkki: • Matalana, maata peittävänä lajina voisi käyttää taponlehteä (ikivihreä), kevätkaihonkukkaa (kevät), rentoakankaalia ja talviota (keskikesä) • Keskikorkeaksi sopivat hyvin mm. lehtosinilatva (keskikesä), kalliokielo (alkukesä), rohtosuopayrtti ja koreahohdekukka (loppukesä) • Korkeista perennoista varjopenkkiin sopivat hyvin punalatva, kultapallo (loppukesä), auringontähti tai hirvenjuuri sekä lehtoängelmä (keskikesä)

Kädet mullassa - turvallisesti Multa, kuten maaperäkin, sisältää luontaisesti paljon erilaisia mikrobeja. Mikrobeilla tarkoitetaan yleensä paljaalla silmällä näkymättömiä pieneliöitä, joita ovat muun muassa bakteerit, virukset ja sienet. Suurin osa mikrobeista on terveyden kannalta harmittomia tai hyödyllisiä, mutta osa voi aiheuttaa sairauksia, erityisesti jos niitä pääsee hengitysteiden tai rikkoutuneen ihon kautta elimistöön. Kohonnut riski sairastua on henkilöillä, joilla on heikentynyt immuniteetti korkean iän, perussairauden tai elintapojen vuoksi. Mikrobit voivat aiheuttaa muun muassa tulehduksia ja hengitystieinfektioita.

Mullan vaihdossa ja puutarhatöissä • Käytä hanskoja.

• Suojaa käsissä olevat haavat ja rikkinäinen iho.

• Vältä pölyävälle mullalle altistumista kostuttamalla multa.

• Pese lopuksi kädet huolellisesti.

Lähde: Evira

Mitä on biodynaaminen viljely?

Biodynaaminen viljely perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön. Se on vanhin luonnonmukaisen viljelyn suuntauksista, sen alullepanija oli Rudolf Steiner vuonna 1924. Maan hedelmällisyyttä vaalitaan kompostoinnin, viherlannoituksen, vuoroviljelyn ja biodynaamisten ruiskutteiden avulla. Kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä eikä geenimanipuloituja siemeniä ja rehuja. Suomessa biodynaamista viljelijää koskevat erityisesti Eviran luonnonmukaisen tuotannon ohjeet, jotka perustuvat EU:n neuvoston asetukseen ja Euroopan yhteisöjen komission asetukseen. Biodynaamisen tuotteen tunnistaa Demeter-merkistä.

Lähde: Biodynaaminen yhdistys

Helsingin yliopiston Tiedekulma on kaikille avoin kohtaamispaikka Helsingin ytimessä osoitteessa Yliopistonkatu 4. Hope for Globe-tapahtuman aiheita 25.5. klo 16: Mitä on ilmassa kevään lisäksi? Miten pilvet syntyvät metsien yllä ja mihin kaupunkien saasteet menevät?

Lisääkö ilmastonmuutos pilvisyyttä?

Mitä tapahtuu, kun kaasut ja pienenpienet aerosolihiukkaset kohtaavat?

Osallistu tapahtumaan paikan päällä, seuraa verkossa livestriiminä tai katso tallenteena!

Lisää: helsinki.fi/tiedekulma

Helsinkiläinen siirtolapuutarha Maatiainen ry:n vuoden kulttuuriympäristöksi Valinnan perusteena ovat alueen merkittävät kulttuurihistorialliset ja maisema-arvot sekä Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistyksen jäsenten aktiivinen toimiminen Ruskeasuon siirtolapuutarhan ominaispiirteiden säilymiseksi sekä siirtolapuutarhaviljelyn perinteen eteenpäin välittämiseksi.

Ruskeasuon siirtolapuutarha, kuten jokainen Helsingin yhdeksästä siirtolapuutarhasta, on merkitty yleiskaava 2002:een kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta arvokkaaksi viheralueeksi.

Vuonna 1918 perustettu Brunakärr koloniträdgård (Ruskeasuon siirtolapuutarha) on Helsingin ensimmäinen ja Suomen vanhin alkuperäisellä paikallaan sijaitseva siirtolapuutarha. Alueen omistaa Helsingin kaupunki, joka on vuokrannut maa-alueen Brunakärr koloniträdgårdsförening rf:lle (Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistys ry:lle) vuoden 2026 loppuun saakka Yhdistyksen virallinen kieli on ruotsi.

Ruskeasuon siirtolapuutarha on säilyttänyt alkuperäisen luonteensa pienine mökkeineen sekä vaihtelevan kokoisine palstoineen, vaikkakin alue on pienentynyt kaupungin tarpeiden mukaan. Alue on puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin vuonna 1918 laatiman suunnitelman mukaan jaettu suorakulmaisiin palstakortteleihin puutarhamökkien sijaitessa käytäviltä katsoen aina palstan takareunassa, jotta puutarha avautuisi käytävälle ja ohikulkijoiden katseille.

Valtaosa viehättävistä puutarhamajoista eli mökeistä on alkuperäisiä ja rakennettu ennen 1950-lukua arkkitehti Runar Finnilän piirtämien viiden erilaisen tyyppimökin mukaan, tosin monet ovat vuosien aikana eri tavoin laajennettuja.

Maatiainen – Det lantliga kulturarvet ry on valtakunnallinen yhdistys, joka pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset kotieläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys vaalii kulttuurimaisemia. Valitsemalla vuosittain vuoden perinnemaiseman tai kulttuuriympäristön Maatiainen haluaa kiinnittää huomiota arvokkaisiin suomalaisiin kulttuurimaisemiin sekä edistää niiden säilymistä.

12

Siirtolapuutarha 2/2018

Siirtolapuutarha 2/2018

13

1. Oikein, leikkauspinta ei liian lähellä silmua.

2. Väärin, leikattu liian läheltä silmua, joka voi vioittua tai kuivua.

Kesän aikana poista kaikki kuihtuneet kukat lähimpään ulospäin suuntautuneeseen lehtihaaraan.

Kasvi muodostaa uusia kukkia, kukkii runsaammin ja pitempään. Ruusu kasvaa paremmin eikä muutu honteloksi. Kuvassa kuihtuneen kukkaverson poistaminen.

Ruusu on ruusu on ruusu ”A rose is a rose is a rose” on Alice B. Toklasin paljon siteerattu värssy. Toklas tarkoitti, että jo pelkkä sana tai nimi tuo elävästi mieleen siihen liittyvät tunteet ja mielikuvat.

Ruusut tulivat Suomeen luostaripuutarhojen kautta, yleistyivät kartanoiden pihoilla ja levisivät niistä koko kansan puutarhoihin. Sana ruusu tuo monelle mieleen kiiltävälehtisen, tummanpunakukkaisen kasvin, mutta itse asiassa ruusujen kirjo on valtava ja lähes joka paikkaan löytyy sopiva ruusu.

Pertti Alanko kirjoittaa Suomalaisessa ruusukirjassa*, että toisin kuin kuulee sanottavan, ruusut eivät tarvitse omaa aluetta, vaan ne viihtyvät monenlaisten seurakasvien kanssa, kunhan ne eivät tukehdu liian rotevien naapuriensa alle.

Heinät ja nurmi ovat pahimmasta päästä, koska ruusu jää niille alakynteen kilpailussa vedestä ja ravinteista. Pienessä puutarhassa pensasruusun juurivesat on hyvä pitää kurissa juurimatolla tai laattakivillä.

Valoa ruusulle Ruusua ei pidä istuttaa varjoon eikä ison puun lähelle. Valitse ruusulle puutarhasi valoisin paikka, silloin saat runsaasti ja pitkään kukkivan kasvin. Vältä myös paikkaa, jossa on viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ollut ruusuja, jotta uusi kasvi ei kituisi ja kuolisi. Ilmiötä kutsutaan maanväsymykseksi. Kyseessä 14

Siirtolapuutarha 2/2018

voi olla sienitauti tai edellisen ruusun erittämä haitta-aine. Jos muuta paikkaa ei ole, vaihda kasvualusta kokonaan uuteen multaan.

Maan on oltava ojitettu, sillä seisova vesi vie kestävimmältäkin ruusulta hengen. Istutuskuopan on hyvä olla lievästi kaltevalla paikalla, jonka pohjalla on karkeaa soraa. Jos kaltevaa kohtaa ei ole, lisää salaojaputki tai pohjusta kunnon kerroksella karkeaa soraa. Jos maa on hyvin savinen, paranna sitä karkealla hiekalla, hyvällä mullalla ja kompostilla. Jalostuskohdan tulee olla 10-15 senttimetrin syvyydessä.

Jatkossa juuristolle on vuosittain lisättävä kerros multaa ja kompostia, sillä maan tiivistyessä jalostuskohta joutuu liian lähelle pintaa, jolloin ruusun talvenkestävyys heikkenee. Elokuun alussa parannat ruusun talvenkestävyyttä syyslannoitteella tai, jos haluat välttää keinolannoitteita, puuntuhkalla.

Pari kourallista pensasta kohden riittää.

Oikea paikka tärkeintä Paikan valinta on ruusun terveyden kannalta tärkein tekijä, mutta vaikka se olisi

Voimakkaasti lyhennetty ryhmäruusu.

Leikattu ryhmäruusu.

Leikataan keväällä, kun koivunlehdet avautuvat eli ovat ”hiirenkorvalla”.

1.

2.

Ulospäin suuntautuva lehti ja lehtisilmu.

mennyt nappiin, voi myös sää tehdä tepposet ja ruusu sairastua. Ruusuhärmä saa vauhtia lämpimästä keväästä ja on yleinen riesa syksyisin. Sen torjunnassa ei pidä käyttää tolu- eikä mäntysuoparuiskutuksia, kuten monesti neuvotaan, mutta leivinsoodalla on kotipuutarhoissa saatu hyviä tuloksia, neuvoo kolumnistimme Leena Luoto Puutarhan parhaaksi-sivustolla**.

Ruusunlehtihome käpristää ja pudottaa lehdet. Se pitää kosteudesta, joten ruusuja ei pidä istuttaa kovin tiheään. Torju sitä poimimalla saastuneet lehdet ja hävitä ne roskiin, ei kompostiin. Mustalaikku saa ruusun pudottamaan lehtensä nopeasti. Sitäkin vastaan auttaa ilmava, valoisa ja ravinteikas istutuspaikka ja sairaiden lehtien hävittäminen. Tautien kirjo on suuri mutta niitä ei pidä pelästyä, useimmilta välttyy, kun noudattaa istutus- ja hoito-ohjeita.

10 cm

Paljasjuuriset ruusut istutetaan keväällä ja syksyllä. Lyhennä liian pitkiä tai taivutettuja juuria. Tee istutuskuopan pohjalle kumpare, levitä juuret sen ympäri, lisää multaa ja kastele vuorotellen useita kertoja. Tiivistä maata kasvin ympäriltä ja kastele taas. Jalostuskohdan tulee jäädä 10-15 cm syvyyteen.

Perusrungosta kasvava sivuverso tulee kaivaa esiin ja leikata pois tyveä myöten.

Jos sivuverso poistetaan maan tasalta, se haaroittuu, vahvistuu ja kasvaa jalostettua ruusua heikentäen. Sivuversoja poistetaan koko kasvukauden ajan, jos niitä muodostuu.

Teksti: Maylis Karjalainen Kuva: Raimo Ikonen Piirrokset ja kuvatekstit: Eva Rönnblom *Suomalainen ruusukirja, Alanko-JoyKahila-Tegel, Tammi, 2002 **Puutarhan parhaaksi, Facebook-ryhmä, ylläpitäjä Leena Luoto

3.

3. Väärin, leikattu liian kaukaa silmusta, jolloin tähän syntyy kuiva tappi.

Leikkaa aina ulospäin kasvavan silmun yläpuolelta. Niin autat ruusua saamaan ilmavan muodon. Ruususta tulee tiheä ja risuinen, jos siihen jätetään sisäänpäin kasvavia oksia.

Omajuurisen ruusun harventaminen. Vaurioituneet, vanhat, kuolleet oksat ja oksat jotka hankaavat toisia vasten sekä sisään kasvavat oksat poistetaan. Vanhimmat oksat poistetaan. Juurivesat poistetaan. Lannoita ja kastele. Älä lannoita ruusuja 1.7. jälkeen.

10 cm

Kastele ensin ruukkuruusu perusteellisesti. Poista ruukku, istuta kasvi multapaakkuineen, kastele taas hyvin, lisää multaa, kastele jne. Lisää multaa niin, että jalostuskohta on 10-15 cm syvyydessä. Tiivistä maata ruusun ympärillä, jotta kasvi on tukevasti paikoillaan ja kastele vielä kerran.

Siirtolapuutarha 2/2018

15

viä, minkä jälkeen lumikolaa vedetään alueella edestakaisin. Vaikka vedellä tai hiekalla täytettävä jyrä on kätevä, ilmankin pärjää.

sammaleen katselemisesta nauttia vai pitäisikö nurmialue perustaa aurinkoisempaan paikkaan.

Kun uusi nurmialue on tiivistetty ja nurmikon siemenet on kylvetty, vesi täytyy antaa hienojakoisena, jotta se ei huuhdo siemeniä kasaan.

-Pienelle nurmialueelle kätevin on moottoriton työnnettävä kelaleikkuri.

Nurmikko on leikattava usein

Luonnonnurmikko on monimuotoinen Anna Saarikoski-Tähtelä muistuttaa, että nurmialueita voi olla monenlaisia.

Hän itse arvostaa luonnonmukaista nurmikkoa, joka on ekologinen, kestävä ja helppohoitoinen.

-Luonnonmukaisen nurmikon lajisto saa määräytyä kasvupaikan olosuhteiden mukaan. Sitä täytyy vain leikata säännöllisesti. Luonnonnurmea perustettaessa riittää, että alue tasoitetaan ja sen säännöllisestä leikkaamisesta huolehditaan. Onnistuminen nurmikon kasvattamisessa riippuu aina siitä, minkälainen nurmikko halutaan.

Vihreä viileä matto

paljaiden jalkojen alla

16

Jos haaveilet pienestä, täydellisestä nurmikosta, paikan tulee olla aurinkoinen ja selkeästi rajattu, jotta nurmikonleikkuu on helppoa.

Lumikola toimii myös jyränä

Joensuulainen puutarhuri Anna Saarikoski-Tähtelä puutarha Auringontähdestä tiivistää, että vaativalle nurmikolle tehdään perustukset samoin kuin muillekin istutuksille. Riittävän syvän, hyvälaatuisen multakerroksen ja käyttötarkoituksen mukaan oikein valittujen nurmilajien siementen lisäksi savimaassa pitää huolehtia salaojituksesta tai huolellisesti tehdyistä kaadoista, sillä nurmelle jäätyvä vesi aiheuttaa

Työvälineiksi siirtolapuutarhapalstan pienen nurmikon perustamiseen riittävät usein harava ja lapio. Rikkaruohojen poistamiseen puutarhurit suosittelevat rikkaruohorautaa.

Mullan tiivistäminen perustettavalla, pienellä nurmialueella onnistuu ilman jyrääkin. Anna Saarikoski-Tähtelä on tiivistänyt pieniä nurmialueita tallomalla ne omin jaloin tai lumikolan avulla.

-Lumikolan kyytiin vain painavia ki-

Siirtolapuutarha 2/2018

jääpoltetta ja tappaa nurmiheiniä talven aikana.

Puutarhuri Liisa Hämäläinen Espoon Kotipuutarhureista suosittelee 40-50 senttimetrin syvyistä multakerrosta.

Molempien puutarhureiden mielestä yleisin perusvirhe tasaisen nurmimaton perustamisessa on liian niukan, huonolaatuisen multakerroksen levittäminen kasvualustaksi.

Sammaleen kasvun syy selville Sammaleen hävittämisessä on Anna Saarikoski-Tähtelän mukaan olennaisinta selvittää syy sammaleen kasvuun.

-Tyypillisin syy nurmikon sammaloitumiseen on heinäkasvien huono vointi.

Kun heinät voivat kituliaasti, sammal valtaa niiden jättämät aukot. Ongelma ei silloin poistu sammaleen hävittämisellä, vaan heinäkasvien kasvuolojen parantamisella. Heinäkasvit saattavat kärsiä esimerkiksi typen puutteesta.

Tai niiden kasvupaikka voi olla liian varjoisa ja kostea.

Kun maata lannoitetaan typpipitoisella lannoitteella, heinät alkavat usein voida paremmin ja sammal häviää pikkuhiljaa itsestään.

- Jos ongelman syy on liian varjoisa kasvupaikka - kannattaa pohtia, voisiko

Liisa Hämäläinen toteaa, että lannoitus, säännöllinen leikkaus ja voikukkien poistaminen ovat tärkeitä asioita, jos haluaa tasaisen nurmimaton.

Anna Saarikoski-Tähtelä kertoo uusineensa monia nurmikoita vain lannoittamalla ja leikkaamalla.

-Lopputuloksena on nopeasti ollut tiivis kasvusto, joka kestää sekä tallaamista että leikkaamista.

”Säännöllinen leikkaus kerran viikossa”

Siirtolapuutarhaliiton ilmaisten kurssien opettajana toimiva biologi ja lehtemme ’Kysymyksiä palstalta’ -asiantuntija Leena Luoto muistuttaa, että syksyllä nurmikolle jääneet lehdet voi keväällä leikata ruohonleikkurilla silpuksi ja käyttää ne hyväksi luonnon kiertotaloudessa, jolloin lannoituksen tarvekin vähenee. Ylläpitokalkitusta tarvitaan hänen mukaansa yleensä vain 3-4 vuoden välein, koska happosateita on huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosikymmeninä: kalkki ei ole ravinne vaan maan happamuuden säätöaine.

Miksi nurmikko ei vastaa toiveita?

-Tutki kasvualustaa: onko multaa tarpeeksi, ovatko kasvualustan vesitalous ja ravinnetasapaino kunnossa?

Pohdi hoitotoimenpiteitä: onko nurmikkoa kasteltu riittävästi poutakausina, ovatko leikkurin terät terävät ja leikkuukorkeus oikea, leikataanko nurmikkoa riittävän usein?

Tarkastele kasvupaikkaa: onko valoa riittävästi vai onko paikka esimerkiksi suurten puiden varjossa?

Minkälainen on nurmikon heinälajien valikoima? Jotkut lajit kestävät tallausta paremmin kuin toiset.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen ja Pixabay Siirtolapuutarha 2/2018

17

tivoidakseni siirtolapuutarhaväkeäkin hankkimaan mailleen oikeaa elävää lehmän, hevosen, vuohen tai lampaan lantaa.

Lantakuorma on helppo tilata tai sitä voi itsekin hakea. Lantaa ostettaessa on erittäin tärkeää muistaa, että kuivikkeena on täytynyt käyttää heinää, olkia tai turvetta. Sahanpurut tai kutterinpurut imevät itseensä ravinteet ja niiden maatumiseen menee monta vuotta ja näin ne maassa ollessaan sitovat ravinteita eivätkä päästä niitä kasvien käytettäväksi. Muistakaa siis tarkistaa lastia hakiessanne lannan kuivikemateriaali.

Kun kuorma on tuotu paikan päälle, ei muuta kuin aumaa rakentamaan.

Komposteilla

maa eläväksi ja terveeksi Yksinkertaisin luonnonmukainen voivana. Sitoopa se hiiltäkin mainiosti näinä ilmastonmuutoksen aikoina! tapa saada paras ja Savea ja kiviä tasapainoisin kasvuvoima kasveille – ja ihmisille Suurin osa Suomen pelloista on savisia Komposti on kuin suuri eläin. Salaperäisellä tavalla sen sisällä syntyy kaikelle mahdolliselle elämälle suotuisat olosuhteet. Mitkä lie tuoksut ja aavistukset sen sisältä houkuttelevat ympäröivästä luonnosta lentävät ja ryömivät ötökät ja eliöt syömään, juhlimaan ja lisääntymään. Ja sopivan kypsymisajan jälkeen ihminen voi levittää tuon ihmeen puutarhaansa - ensisijaisesti maalle ravinnoksi. Onhan viljelijän tärkein tehtävä pitää maa elävänä. Sen jälkeen kaikki muu hoituu suhteellisen vaivattomasti eli kasvit saavat kaiken tarvitsemansa.

Puutarhurin ja kaikkien viljelijöiden tärkein tehtävä kasvien kasvattamisen lisäksi on pitää koko ihmiskuntaa ruokkiva humuskerros elävänä ja hyvin18

Siirtolapuutarha 2/2018

ja kivisiä. Kivet sinänsä tuovat lämpöä, jos niitä ei ole liiaksi, mutta kova savisuus on ongelma, niin minunkin pienessä pellossani. Muistan elävästi erään kevään, jolloin työnsin sormeni multaan istuttaakseni ensimmäiset taimet ja yhtäkkiä tunsin jotain uutta ja yllättävää, ensimmäisen kerran. Mitä se oli? Viiden rankan viljelyvuoden jälkeen kova savi oli muuttunut elämää myllertäväksi kevyeksi ja pehmeäksi mullaksi. Sormieni oli nyt helppo tehdä työtä. Olin onnistunut, elämä oli sittenkin saanut voiton ja tämä kaikki oli mahdollista koska olin useamman vuoden ajan parantanut pientä maatani kompostilla ja juuri lantakompostilla.

Siksi aloitan tämän jutun lantakompostin ihmeellisen maailman kuvauksella, inspiroidakseni, innostaakseni ja mo-

Lantatalikko käyttöön Ehdoton työkalu on lantatalikko. Jos puutarhatalikolla ryhtyy kompostia rakentamaan, työn ilo kaikkoaa hetkessä. Muistakaa siis oikeat työvälineet!

Pohjalle voi laittaa salaojaputkia, minä käytän risuista tehtyä ”tunnelia” auman keskellä. Tämä pohjustus on tärkeää, jotta kompostiaumaan pääsee tarpeeksi ilmaa. Perusperiaate kompostissa onkin, että siinä tulee olla tarpeeksi ilmaa ja sopivasti kosteutta.

Kompostin on oltava myös oikean kokoinen, noin metrin levyinen ja vajaan metrin korkuinen. Pituutta sillä voi sitten olla vaikka kuinka paljon. Jos komposti on liian pieni, se ei lämpene eikä kypsy käytettäväksi.

Poikkeus on makkilantakomposti, jossa sahanpuru ja muu puinen materiaali on erinomaista kuiviketta koska kompostia kypsytetään joka tapauksessa pitkään eli vähintään kolme vuotta ennen kuin se käytetään lannoitukseen tai maan parannukseen. On muistettava, että lantakompostiin ei koskaan tarvitse lisätä tuhkaa eikä kalkkia.

Kompostilla parannettu maa on parasta Moni ihmettelee, miksi ihmeessä lantaa ei voi vain levittää suoraan puutarhaan?

Miksi ihmeessä siitä täytyy rakentaa komposti? Kompostoinnissa kasveille tärkeät ravinteet muuttuvat nopealiukoisesta muodosta vaikealiukoiseen muotoon ja ovat siten rikkaassa puutarhamaassa hyvin kasvien käytettävissä.

Ravinteita ei myöskään liukene vesien mukana puutarhasta pois ja alussa mainitsemani humuskerros rikastuu, lisääntyy ja maa voi hengittää ja pitää hyvällä kasvukunnolla ihmisetkin hyvin hengissä! Kompostilla eläväksi saatu maa on paras kasvupohja kaikille puutarhan kasveille vihanneksista ja yrteistä kukkiin ja hedelmäpensaisiin.

Talouskompostista tiivis

Kosteuden suhteen mainio nyrkkisääntö on, kirjaimellisesti, että kun kompostista ottaa nyrkillisen ja puristaa, täytyy siitä tippua yksi tai kaksi tippaa nestettä. Jos vettä lorisee, komposti on liian märkä, jos taas tippaakaan ei tule nestettä, se on liian kuiva.

Yleisin komposteista on kuitenkin talouskomposti. Sekin tuo maahan elämää, mutta ei ehkä koskaan samassa määrin kuin lantakomposti. Talouskompostiin voidaan laittaa kaikki orgaaninen materiaali. Usein se rakennetaan pääasiassa ruuantähteistä, mutta erinomaista on sekoittaa siihen muutakin orgaanista kuten naatteja, rikkaruohoja yms. Talouskompostirakennelman tulee olla tiivis siten, etteivät rotat ja muut pieneläimet pääse siihen käsiksi.

Kompostiin ei koskaan tule laittaa sahanpuruja, tuhkaa, kalkkia eikä risuja tai kutterinpurua. Purut ja risut ja muut puiset osat ovat niitä oikukkaita, jotka imevät itseensä kompostin arvokkaat ravinteet ja vasta hitaasti maatuessaan luovuttavat ne kasvien käyttöön.

Nykyisin on saatavilla vaikka millaisia kompostoreja, joissa on hienot mittarit ja luukut ynnä muut härpäkkeet. Tärkeintä kompostorissa kuitenkin on, että se on hyvin eristetty, jotta se pysyy lämpimänä ja kompostointiprosessi käynnissä. Jos kompostin tekee itse

lautakehikosta eristäen sen esimerkiksi styroxilla, sen täytyy olla hyvin rakennettu ja tarpeeksi tiiviillä pohjaverkolla varustettu, jotta sinne ei pääse rottia eikä muita eläimiä.

Muistakaamme nytkin riittävä ilmavaihto. Kaikissa komposteissa pätee sama nyrkkisääntö, jolla voi tarkistaa sopivan kosteuden ja ilman määrän kypsymisen edellytyksenä. Talouskompostin käännän kerran vuodessa niin, että rakennan sen pieneksi aumaksi, jonka peitän heinillä, oljilla tai maalla ja annan kypsyä yhden vuoden. Kahden vuoden jälkeen talouskompostikin on jo käyttövalmista.

Talouskompostiin laitettava materiaali on yleensä aika märkää, joten kompostiin täytyy lisätä jokaisen täyttökerran jälkeen myös kuiviketta kerroksittain.

Kuivike voi olla kuivia syksyn lehtiä, turvetta, olkea tai kuivaa heinää.

Vihreää ainesta heinäkompostiin Jos puutarhamaaltasi tulee tuoretta heinää joko ruohonleikkuun tai niittämisen tuloksena, haluan lämpimästi suositella heinäkompostin tekoa. Se on mainio, raikas ja hyvältä tuoksuva tapa ”tehdä puutarhamaata” tai katemateriaalia tai muuten vaan multavaa humusta maan ravinnoksi.

Resepti on yksinkertainen: kerroksittain heinää, ruohokatetta, lehtiä, naatteja (vihreää ainesta), väliin ripotellaan aina kalkkia tai tuhkaa sekä vettä. Muista tiivistää, muttei liikaa! Kun kalkki saa vettä, se reagoi kemiallisesti ja komposti alkaa lämmetä. Heinäkomposti valmistuu noin vuodessa ja vaikka se ei aina olisikaan muuttunut kokonaan mullaksi, se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi kompostoitunut. Jos haluat sen muuttuvan mullaksi, anna sen kompostoitua ainakin vuoden lisää. Heinäkompostin ravinnearvo ei ole kovin suuri, mutta humuksen lisäämiseksi tai taimimullan perustaksi se on mainiota tavaraa.

Kirjoittaja Eeva-Stiina Lönnemo on pienimuotoisen omavaraiselämän eläjä Salon Perttelistä. Viljelemme suuren osan ruuastamme, pikkutilamme maisemaa hoitavat ja kompostia tuottavat maatiaiskanat ja suomenlampaat. Olen aktiivinen Suomen kohtuusliikkeessä ja teen työtä kaikenlaisen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä pelloilla että metsissä.

Toivon, että näillä ohjeilla mahdollisimman moni voisi inspiroitua ja motivoitua tämän lähes mystisesti lämpenevän, kypsyvän ja elämää tuottavan kompostoinnin saloista ja rohkaistuisi rakentamaan näitä ”ihmekasoja” puutarhojensa reunoille. Onnea matkaan, terveisiä koppakuoriaisen toukille ja muille mönkijöille!

Teksti: Eeva-Stiina Lönnemo Kuvat: Paula Hartman

Heinäkompostiin laitetaan kerroksittain heinää, ruohokatetta, lehtiä ja naatteja (vihreää ainesta).

Elämän ihana kiertokulku Tyhjennän jäätyvää kompostia. Koska maatuminen ei ole vielä alkanut, erotan hangollisissa viimeaikaiset elämän kuvat: härkäpapupihvien pavunkuoret, vieraille tehdyn hedelmäsalaatin appelsiininkuoret, huonekasvien poistetut lehdet, jouluamarylliksen mullat, pois heitettyä homeista lampaiden ruokaa ja kas tuossa vielä joulutähti!

Näin – joka talikollisessa elämää. Miten me oppisimme, ettei jätettä oikeasti olekaan.

On vain elämän kierto. On vain maatuminen ja uusi multa, uudet kukat ja kasvit, pois heittäminen, maatuminen – elämän ihana kiertokulku!

Siirtolapuutarha 2/2018

19

karttaotteen. Palvelu oli ystävällistä ja digitaalinen kartta löytyi muutamassa minuutissa.

Asemapiirustukseen dokumentoin 1:100 mittakaavassa tontin lähtötilanteen eli puutarha-altaan, puut ja kasvit.

Piirsin mökin pohjakaavan ja julkisivut millimetripaperille. Piirustuksiin olisi sitten helppo tehdä merkintöjä vaurioista tai mahdollisista muutoksista. Olisi ollut kiva piirtää tietokoneella, mutta vanha koneeni ei jaksanut ladata ilmaista CAD-ohjelmaa. Valokuvasin myös puutarhan sekä talon sisältä ja ulkoa.

Mökin rakenne Ruskeasuon siirtolapuutarhan alkuperäisten tyyppipiirustusten mukaisten mökkien ulkoseinissä on pystyrimalaudoitus. Mökkimme materiaalit ovat monenlaisia - ulkoseiniin on käytetty niin lastu- kuin kovalevyä, joiden päälle on naulattu rimat. Mökin maali on punaruskeaa vesiohenteista lateksimaalia. Maali on epätasainen ja lohkeilee.

Nurkka- ja vuorilaudat sekä ikkunapokat ovat valkoiset, kolme ikkunapokaa on maalattu vihreiksi.

Ostimme Mörri-Möykyn kolon. Osa 2.

Kuntokartoitus Monet ovat kertoneet, miten lumoava Trollebo oli. Se oli kuin olisi astunut taianomaiseen teatterilavastukseen, Mörri-Möykyn kotiin. Marjatta Pokelan sanoin: ”Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. /Siellä on koti 20

Siirtolapuutarha 2/2018

ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.”

Lupasin viimeksi kertoa Trollebon kuntokartoituksesta.

Ensi töikseni kävin hakemassa kaupungin virastosta tonttimme kanta-

Edellinen omistaja muutti keväällä aikaisin mökkiin ja asui siinä myöhään syksyyn. Siksi hän eristi mökin tervapaperilla ja mineraalivillalla sekä pinnoitti sen sisältä MDF-levyllä. Sisällä viihtyisyyttä loivat lakattu helmipontista tehty paneelikatto ja seinien kaisla- ja bambutapettien beigen ja ruskean sävyt.

Edeltäjämme kertoi alkuperäisen mökin lattian olevan hyväkuntoista jalopuuta, joka on peräisin 1920-luvulla autoja maahantuoneen Nikolajeff Oy:n kuljetuslaatikoista. Lattialla on monta kerrosta MDF-levyjä, joten emme vielä ole tarkistaneet lattian kuntoa. Jalkani meni tosin verannan lattian läpi, kun uteliaana kartoitin seinän ja lattian välistä kosteusvauriota.

Viherkatto Viherkatto sai alkunsa 1980-luvulla, kun omistaja rakensi lammen puutar-

Kosteusvaurio ja homekasvustoa katonrajassa.

Kosteusvaurioita MDF-levyssä seinässä ja lattiassa. Jalka meni lattian läpi.

Talossa oli muitakin asukkaita.

Hiirellä on pesä mineraalivillassa.

Lahovaurioita ja hyönteisten tuhoa varaston katossa.

haan. Hän levitti katolle juuripuoli ylöspäin turppaiset, noin 20x20cm kokoiset, parin tuuman paksuiset nurmikonpalaset. Niiden alle, vanhan huopakaton päälle, hän kiinnitti nystyräkuvioisen pato- tai sokkelilevyn. Levyt asennettiin pituussuuntaan, nystyräpuoli ylöspäin ja naulattiin yläreunasta alustaan.

hapertunut. Ennen 1980-lukua joissakin kattohuovissa käytettiin asbestia.

Asbestikartoitus pitää siksi tehdä ennen kuin katto joko korjataan tai puretaan sen vaatii jätteenkäsittelykeskus.

Huopakerroksia on katolla kaksi, alempi vihreä ja uudempi musta. Niiden ikää ei tiedetä, eikä niiden kuntoa voitu viherkaton alta määritellä kuin vain reunoilta, joissa bitumihuopa on

Viherkattojen kaltevuudeksi suositellaan 1:3 eli noin 18 astetta. Mökin katto on kuitenkin jyrkkä 1:1 eli 45 astetta. Nurmikkokatto on siihen nähden säily­nyt hyvin paikoillaan, vaikka kasvualustan varsinainen sidonta puuttuu.

Talven lumi on kuitenkin pudottanut turppaisia, vesikouruja, otsa- ja räys-

Liitoskohta alkuperäisen mökin ja lisärakennuksen välillä on auennut.

Kosteusvaurioita ja hometta lattiassa.

täslautoja. Katon koristeeksi on vanhan mallin mukaan asennettu vanhoja heinäseipäitä.

Viherkaton arvioidaan painavan 150250kg/m2 turvetyypistä ja kosteuspitoisuudesta riippuen. Mökin kantavia seinä- ja kattorakenteita ei alkujaan Siirtolapuutarha 2/2018

21

Terapiapalsta

Kevät tulee:

tuoko se hyvän mielen vai surun? mitoitettu kantamaan näin suurta kuormaa. Se on aiheuttanut ongelmia seiniin, jotka kallistuvat ja pullistuvat.

Mökin myyjä sanoikin, ettei mökki pysy pystyssä enää yhtään talvea.

Katon kattokourut ovat vaurioituneet tai ne puuttuvat. Kosteusvaurioita ja homekasvustoa on seinien yläosissa, ikkunoiden alla ja lattian ja seinien yhtymäkohdassa. Yläpohjassa on vanhoja kosteusvaurioita, mutta muuten tila näyttää kuivalta. Tilanne on toinen nk. takapåsan eli takavaraston osalta. Sen seinä on homeessa, kattolaudat lahot ja tuhohyönteisten syömät. Päätimme purkaa varaston heti, jotta tuhohyönteiset eivät leviäisi. Mökissä oli ollut myös muita asukkaita: hiiren- ja rotanpesiä löytyi eristeistä.

Perustukset Perustusten ympärillä oli kauniit kukkasistutukset, ja talossa kiinni kasvoi tuuheita pensaita. Ne pitivät mökin ala22

Siirtolapuutarha 2/2018

osan ja seinät kosteina, mutta peittivät kätevästi ongelmat. Syksyllä ja keväällä kerääntyy suolle niin sade- kuin lumen sulamisvettä. Ruskeasuo on nimensä mukaan suo ja mökit painuvat hitaasti suohon. Siksi ne pitää aika ajoin nostaa.

Nostoyritykset olivat epäonnistuneet.

Alapohjan rakenteet eivät kestäneet nostamista, ja seinät alkoivat pullistua ja kallistua. Seiniä vahvistettiin sisä- ja ulkopuolelta kakkosnelosella.

Perustukset ovat pääosin 35 x 35 senttimetrin betonikuutioista. Ne ovat kaatuneet ja painuneet maahan ja ovat talon alla vinksin vonksin. Alapohja hipoo maata ja rossipohja, lattiavasat ja runkotolppien alaosat ovat mädäntyneet.

Ovi ja ikkunat Ovi on siirretty verannan sivuseinälle ja vain 42cm leveä. Tiedämme jo nyt, että tarvitsemme leveämmän oven. Vanhat ikkunapokat on yleensä tehty tiheäkasvuisesta, hyvälaatuisesta puusta. Vaikka

Sataa lunta. Uusi lumi on vanhan surma, sanotaan. Toki tämä pitkittynyt kevään tulo on outoa ja vaikeaa hyväksyä. Kun ajelin toissa päivänä autolla, näin pellolla kaksi viisihenkistä joutsenperhettä - valkoiset isä ja äiti ja hieman harmahtavat ja vanhempiensa kokoiset poikaset - nokkimassa viime syksyisiä jyviä. Niidenkin vaisto sanoo, että kevät tulee.

Perustusten kunto. Seinän pullistuma on vahvistettu 2”x 4”.

väri on lohkeilut ja kitti puuttuu, puu voi silti olla kovaa ja hyväkuntoista.

Ikkunat ovatkin mökin parhaiten säilyneet osat.

Mitä siis tehdä Mörri-Möykyn kololle?

Siitä kerromme seuraavassa numerossa.

Teksti ja kuvat: Lena Wikström ja Veikko Lind Lähteet: Taisto Lalli.2014. Viherkattorakenteiden toiminta Suomen ilmastossa. Diplomityö. Tampereen Teknillinen yliopisto. 118 s.

Kevät herättää ihmisissä toivoa. Kun kasvien silmut avautuvat, kokee ihminenkin ikään kuin jonkun uuden olevan edessä. Se on syntymää, vihreyttä, toiveita ja odotusta. Ihmisellä on oikeutus toivoa keväästä jotakin uutta ja virkistävää.

Monelle kevät on toiveen ja lemmen aikaa, mutta monelle se on myös jäiden lähtöaikaa, joka on henkisesti kuluttavaa.

Kevätkauteen siis syntyy uutta energiaa, mutta syntyy myös sairautta. Monet psyykkiset ongelmat ikään kuin näkyvät tai ne koetaan valon vahvistuessa hyvin voimakkaasti. Tämä kahtiajakoisuus on kiinnostavaa. Toiset puhkeavat eloon ja toiset masentuvat vahvasta kevään valosta. Usein nämä tunnelmat kulkevat ristiin rastiin monenkin mielessä. Kaipaus herättää surua.

Keväisin siirtolapuutarhassakin on ”pieni kylä” heräämässä, vaikka lumi vielä peittää kasveja. Mutta mökeissä alkaa olla eloa. On hauskaa kulkea havainnoimassa kevään merkkejä.

Pirkko Lahti on eläkkeellä oleva siirtolapuutarha-palstan omistaja.

Hän on ollut elämänsä mielenterveystyössä tavalla tai toisella ja toimii alalla edelleen.

tuu näkemään. Suomalainen kansanperinne sananlaskuineen kuvaa hienosti ihmisten paradoksaaleja tulkintoja säistä ja enteistä. Ihminen on taitava lukemaan mielialojaan.

Ensimmäiset tapaamiset mökkipoluilla ovat hetkellisiä: ”Mitä kuuluu? Kiitos hyvää.” —tapaamisia. Tavataan talven jälkeen entisiä tuttuja, jotka eivät vielä ole ehtineet ärsyttää, vaan tulevat kivoina eteen. Kesän mittaan sitten jotkut naapurissa ärsyttävät tavat toistuvat ja harmittavat. On hyvä muistaa, että olet naapurisi naapuri.

Ajoittain olen miettinyt, että onko todella iso asia esimerkiksi tervehtiä toisiaan, kun kulkee palstan ohi. Eikö maalla kylissä aina sanottu päivää. Ainakin meillä ja minäkin Helsinkiin tullessani sanoin kuukauden verran Mannerheimintiellä kaikille päivää! Yritän aina tervehtiä mökkikylän ohikulkijoita, mutta nuoremmat eivät vastaa. Olisiko yksi hyvä päätös meille kaikille oppia tervehtimään.

Se ei kuluta ketään.

No niin, kevät tuo valon ja D-vitamiinin. Aivot saavat uudistavaa ja ylläpitävää uutetta. Ehkä auringon paras puoli on se, että se ajaa ulos hapen saantiin ja liikkumaan. Siis palstoilla tavataan. Tee alustava työlista, ettet stressaa liikaa. Kyllä se hyvä suunnittelu on puoliksi tehtyä työtä!

Ihmisen jaksamisen kannalta on tärkeää havaita hyviä hetkiä.

Jokaisessa tummassa päivässä on jotakin hyvää, jos sen suosSiirtolapuutarha 2/2018

23

Kysymyksiä palstalta

Palstojen aarteita

Tuontikasvien mukana voi tulla yllätyksiä Tilasitko kasvien taimia netistä vai kävitkö naapurimaissa kasviostoksilla? Katsoitko, mikä on puutarhamyymälästä ostamasi ruukkukasvin ja pikkutaimen alkuperämaa?

Elävien kasvien kauppa on kokenut viime vuosikymmenillä melkoisia muutoksia, kun tuotteiden vapaa liikkuvuus lisääntyi Suomen liittyessä EU:hun. Internetin kehittyminen avasi puutarhanharrastajille uusia ulottuvuuksia.

Haitalliset taudit ja tuholaiset voivat levitä kasvien kylkiäisinä puutarhaan, ja sieltä Suomen luontoon.

Tauti voi levitä infektoituneesta kasvualustasta ympäröivään maaperään istutettaessa tai työvälineiden välityksellä. Kasvin mukana tullut tuholainen voi sopeutua Suomen ilmastoon, löytää ravintokasveja täältä ja osoittautua tuhoisaksi.

Piileviä vaaroja Kasvien mukana voi tulla sekä tauteja että tuholaisia, joita ei ostohetkellä edes huomaa. Maaperän mukana leviävät kasvitaudit saattavat aiheuttaa ostotaimen kuoleman, mutta myös levittäytyä puutarhan maaperään. Maaperässä elävät juuristotuholaiset pysyttelevät piilossa ostohetkellä, mutta niiden olemassaolo paljastuu, kun kasvi ei lähdekään kasvuun, vaan kituu. Myös tuholaiset, joiden kehitysvaihe on ostohetkellä maassa oleva muna, toukka tai kotelo, voivat muodostaa pysyvän kannan Suomen olosuhteisiin.

Haitallisimpia ovat sienitaudit, jotka voivat levittäytyessään aiheuttaa tuhoja myös luonnonmetsissä.

Monet Phytophthora-sienitaudit ovat lähtöisin Aasiasta. Sieltä ne ovat vähitellen levinneet maasta toiseen kaupankäynnin mukana ja maiden sisällä siirrettäessä kasveja paikasta toiseen. Alppiruusujen, atsaleojen, ruusujen ja magnolioiden kasvualusta voi toimia taudin siirtäjänä. Kuunliljojen Hosta-virus X (HVX) siirtyy juurakosta toiseen jaettaessa kasvia. Myös kädet ja työvälineet voivat siirtää tautia, jos niillä on käsitelty sairaita kasveja.

Tuholaisista kiusallisimpia ovat ne, joiden tuhot aiheuttavat kasvun pysähtymisen tai koko kasvin kuoleman.

Jotkut lajit voivat aiheuttaa merkittävää haittaa, toisten lajien vioituksista kasvit voivat toipua. Jotkut kärsäkäslajit kulkeutuvat taimien mullan mukana. Toukat syövät kasvien juuria ja viihtyvät etenkin muovisten katteiden alla. Sahapistiäiset siirtyvät ruukkutaimien mukana, koska toukat pudottautuvat kasvin tyvelle koteloitumaan ja talvehtimaan.

Näkyviä oireita Joidenkin tautien oireet voi havaita jo ostohetkellä, joten huonokuntoista kasvia ei kannata 24

Siirtolapuutarha 2/2018

ostaa, vaikka sen saisi edullisesti. Vaarallisten kasvitautien tuntomerkit kannattaa opetella, ja jos vähänkään on epäilystä, kasvi kannattaa jättää ostamatta.

Tulipolte on Rosaceae-heimon kasvien tuhoisa bakteeritauti. Oireena on versojen lakastuminen, mustuminen ja kasvin kuoleminen. Tauti leviää saastuneiden kasvien sekä hyönteisten välityksellä. Tulipolte on yleinen useissa EU-maissa.

Suomeen saa tulipoltteen isäntäkasveja tuoda vain toisilta suoja-alueilta tai puskurialueilta, joilla tulipoltetta ei esiinny. Kasveilla pitää olla ZP-kasvipassi osoituksena siitä, että ne on tuotettu näillä tulipoltteesta vapailla alueilla. Esimerkiksi Ruotsista saa tulipoltteen isäntäkasveja tuoda vain tietyiltä taimistoilta, Tanskasta ei ollenkaan.

Biologi Leena Luoto vastaa Siirtolapuutarha-lehden Kysymyksiä palstalle lähetettyihin kysymyksiin.

Hän hoiti puutarhaa aluksi äidin opein, mutta kasvi- ja puutarhatieteen opiskelu sekä monipuoliset työtehtävät kasvisten parissa ovat tuoneet lisävalaistusta alaan. Nyt hän jakaa puutarha-alan tietoa ja harrastuksen iloa sekä alalle aikoville että vanhoille konkareille ja innokkaille harrastajille.

Oman yrityksensä alaa ovat erilaiset luennot, retket ja asiantuntijana toimiminen.

Maissi, siilikurkku ja karhunvadelma Siirtolapuutarhoissa viljellään hyötykasveja laidasta laitaan ja kokeillaan uutuuksiakin.

Jenni Kivelä, Anu Häyrinen ja Asta Korppi kertovat, miten kasvatetaan maissia ja karhunvadelmaa ja miltä näyttää siilikurkku.

Suomessa kasvavien siilikurkkujen piikit ovat yleensä lyhyemmät kuin kuvan siilikurkussa.

Kirvat ovat monesti piileskeleviä, mutta lisääntyvät tehokkaasti. Tuontikasvien mukana voi tulla uusia kirvalajeja, jotka selviytyvät ilmaston muuttuessa leudommaksi. Tuontituijien mukana on viime vuosina levinnyt Cinara-suvun kirva, jonka vioitukset ruskistavat tuijien oksia.

Jotta et saisi ei-toivottuja kaupankylkiäisiä: - Hanki Suomessa kasvaneita terveitä taimia ja kysy taimistolta tarkempia tietoja, jos epäilet jotain tautia tai tuholaista.

- Jos tilaat Internetin välityksellä, selvitä muiden kokemuksia kyseisen toimittajan tuotteiden laadusta. Hinta ei takaa taimen terveyttä.

- Kun lähdet kasvien ostomatkalle naapurimaihin, kysele myös taimitarhalla käytettävästä kasvinsuojelusta. Jos saat vastaukseksi, että ei ole mitään tuholaisia, se ei ehkä pidä paikkansa. Kaikkialla niitä on, eri asia on millaisia. Muista kasvien tuontia koskevat säännöt ja rajoitukset. Niistä saa lisätietoa tästä https://www.evira.fi/kasvit/ tuonti-ja-vienti/kasvit/tuonti-eun-ulkopuolelta/ tietoa-yksityishenkiloille/

Vinkki: Ennen kuin istutat lopulliselle kasvupaikalle ulkomailta tai Suomesta ostetun, ulkomaista alkuperää olevan kasvin, pidä sitä ensin muutama viikko karanteenissa. Istuta ensin vaikka isoon ruukkuun.

Kuvat: Heikki Luoto

Pixabay

Bussi täynnä tuontikasveja. Ne kannattaa pitää karanteenissa jonkin aikaa.

Eräänlaisen kurkun tarina Lähes 20 vuotta sitten olin taas kerran kyläilemässä virolaisen ystävättäreni luona Itä-Eestissä, Iisaku-nimisessä kylässä. Piha oli täynnä kukkaloistoa. Huomioni kiinnitti sieltä tuttujen kasvien joukosta kurkun näköinen kasvi, sellaista en ollut aiemmin nähnyt. Sain tämän ihmeellisen kasvin siemeniä mukaani läksiäisiksi.

Siemenet ovat isoja, litteitä, soikeita, lähes mustia. Ne itävät nopeasti rönsyileviksi vaaleahkon vihreiksi köynnöksiksi. Aikanaan tulevat kukat, valkoisen hahtuvaiset, vaatimattoman herkät. Hauskin vaihe on, kun kasvi alkaa tehdä kurkkua, pientä ja pulleaa avomaakurkun näköistä. Ero avomaakurkkuun on tämän kurkun piikikkyys ja se, ettei tätä kurkkua syödä.

Kun kurkku on aikansa kehittynyt, se poksahtaa päästään auki. Sisus on limainen ja siemenet ovat tuossa vaiheessa valkoisia. Sitten pitääkin olla tarkkana! Kurkku nimittäin mielellään pudottelee siemenensä maahan. Sopivan hetken tullen, kun siemenet ovat saaneet tummaa väriä, ne pitää kaivella kurkun sisältä pois, jos haluaa satoa taas seuraavana vuonna. Hyvällä tuurilla tosin maahan tipahdelleet siemenetkin alkavat itää seuraavana keväänä, mutta siihen ei voi luottaa.

Virolaisystäväni nimitti tätä kasvia koristekurkuksi ja sillä nimellä tunsin sen vuosikaudet. Sittemmin olen oppinut, että se onkin siilikurkku. Oikein mukava ja mielenkiintoinen tuttavuus!

Taimitarhavierailulla voi tutustua kasvien kuntoon

Teksti: Asta Korppi

Maissia on viljelty meillä kahtena vuonna. Molempina tuli kelpo sato.

Viime kesänä maissia ei kasvatettu. En tiedä, olisiko sato ollut hyvä, koska oli kylmä kesä. Taimet hankin helsinkiläiseltä Annalan taimitorilta ja istutin maahan harson alle. Toissa vuonna hankin kaaritunnelin: kun kasvit alkavat kasvaa korkeutta, pelkkä harso lytistää ne. Kesäkuun alun jälkeen poistin suojat.

Maissi oli siitä helppo, etten huomannut mitään tuhohyönteisiä. Muistaakseni etanatkaan eivät välittäneet. Kasvumaahan olin sekoittanut poltettua hevosen lantaa ja joitain kertoja kastelin kesän aikana kanankakkavedellä. Satoa korjattiin elokuussa. Huippuhyviä!

Teksti ja kuva: Jenni Kivelä Siirtolapuutarha 2/2018

25

Palstojen aarteita

Annelin keittiö Anneli Renström on töissä Ruotsin siirtolapuutarhaliiton kansliassa.

Anneli työskenteli aiemmin kokkina ja kylmäkkönä.

Sinappikastike 3 rkl makeaa, vahvaa sinappia, 1 tl juoksevaa hunajaa, 2 rkl punaviinietikkaa,3 rkl rapsiöljyä Sekoita ainekset vispaamalla, lisää lopuksi vatkaten 3 rkl kylmää vettä, laita kastike jääkaappiin vetäytymään.

Ihan parasta herkkua, vaikkapa jogurtin kanssa. Voi myös pakastaa, kevyesti sokeroituna.

Vaihtoehto 1. Lämmin salaatti Sekoita kaikki ainekset yhteen, paitsi voi. Revi foliopaperista 4 kpl 30 cm levyistä arkkia, levitä seos keskelle arkkeja, päälle ruokalusikallinen voita.

Taittele folionyytti kiinni, aseta grillille 15-20 minuutiksi. Valuta päälle juuri ennen tarjoilua sinappikastiketta.

Vadelmien kunkku Tavalliset vadelmat ovat ihania ja niitä on meillä runsaasti. Mutta karhunvadelmat ovat aivan erityisiä, en olisi koskaan uskonut.

Istutin taimen kolme vuotta siten, kun olin lukenut, että kasvin kukinta on hyvin kaunis. Se juurtui hyvin ja näytti viihtyvän puolivarjoisassa paikassaan, pienessä suojaisassa kohopenkissä savimaan päällä. Lajike taisi olla Sonja, luulisin.

Talveksi en sitä mitenkään erityisesti suojannut, kanaverkkoa vain kevyesti ympärille. - Liian kevyesti, huomasin sitten, kun rusakko kävi pureskelemassa kaikki ensimmäisen vuoden versot lyhyiksi ja kuorettomiksi, piikkeineen päivineen. - Kaikkea nekin syövät, harmittelin ja pohdin, mahtaako kasvi toipua moisesta kohtelusta.

Hyvin toipui. Kesällä versot kasvoivat kovaa vauhtia ja lehdet olivat komeat.

Olin laittanut penkin taakse leveän ja korkean verkkoaidan, johon versoja oli tarkoitus kiinnitellä. Sepä olikin hankalaa: oksissa on pitkät, terävät piikit ja ne katkeilevat helposti. Sidoin niitä kuitenkin sen verran, etteivät 26

Siirtolapuutarha 2/2018

kovemmissa tuulissa vioitu. Talveksi tarkistin sidonnat ja ympäröin korkealla verkkoaidalla, rusakon kiusaksi.

Karhunvadelma valloitti Karhunvadelma kukkii ja marjoo toisen vuoden versoilla. Viime keväänä oli jännät paikat - tuleeko kukkia, onko kukinta niin kaunis kuin olin lukenut, ja mahtaako tulla marjoja. - Kyllä, todellakin. Karhunvadelma sai kertaheitolla ison paikan sydämestäni.

Kukinta oli niin kaunis: nuput kuin pikkuisella ruusulla, kukat herkät ja viehättävät. Ja kuinka paljon niitä olikaan! Hiljalleen kukista muodostui raakileita, ja marjat alkoivat kypsyä.

Niiden poimiminen osoittautui taitolajiksi. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikoina eikä tummasta väristä voi vielä päätellä kypsyyttä.

Varovasti vaan, sormin tunnustellen ja samalla pitkiä piikkejä väistellen. Ihan parasta herkkua.

Linnut eivät välitä marjoista Syksyllä olin kahden vaiheilla, leikkaanko samoin kuin tavalliset vadelmat, mutta en sitten leikannut lainkaan.

Kiinnitin versot takaverkkoon perennatukien avulla, niiden jalat oli helppo sujauttaa verkkoon tukevasti, ja puolipyöreä kehä jätti kasville liikkumatilaa.

Keväällä katson leikkaustarpeen ja kesällä yritän tukea marjovat versot yhteen suuntaan, ensimmäisen vuoden versot toiseen. Päästäisiin marjankeruussa vähemmillä naarmuilla.

Mukava huomio oli sekin, että linnut eivät näistä tuntuneet välittävän. Kuten eivät vieressä kasvavista mustista viinimarjoistakaan. Johtuisiko marjojen väristä: naapureiden punaviinimarjat ja omat vihreät karviaiset ovat hyvin suosittuja.

Lisää tarinoita palstaltamme: hetkiverannalla.blogspot.fi Teksti: Anu Häyrinen Kuvat: Anu Häyrinen, Noora Pihlainen

Juhlava alku sesongille Kun grilli kuumenee keväällä ensimmäistä kertaa, herkutellaan tulisilla grillimakkaroilla ja lämminsalaatilla.

Salaatti tarjotaan mausteisten grillimakkaroiden lisukkeena, makkarat ja salaatti valmistuvat grillissä yhtaikaa.

Sesongin aloituksen juhlajuomaksi sopii kuohuva herukanlehtikuohuviini, lapsille tarjotaan soodavedellä laimennettua raparperimehua. Rapeakuorinen juureen valmistettu maalaisleipä täydentää aterian.

Herkullista kevättä!

Yrttinen perunasalaatti grillissä 4 annosta 16 pientä keitettyä perunaa 1 punasipuli 1 punainen paprika 4 vihreää parsaa 30 g tuoretta pinaattia 4 tuoretta herkkusientä 1 rkl kutakin: tillisilppua, ruohosipulisilppua, riivittyä timjamia 4 tl kaprista 4 tl italialaista salaattimaustetta Grillatessa 4 rkl voita Koristeluun retiisiä

Vaihtoehto 2. Kylmä salaatti Viipaloi herkkusienet ja sipuli ohuiksi siivuiksi, suikaloi paprika. Paloittele parsa 1 senttimetrin paloiksi, huuhtele pinaatti ja kuori perunat, jos tarpeellista, ja leikkaa paloiksi. Sekoita ainekset, laita vadille, valuta kastike päälle juuri ennen tarjoilua. Koristele retiisisiivuilla.

Kuva: Ulrika Flodin Furås Käännös: Maylis Karjalainen Siirtolapuutarha 2/2018

27

Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Minun puutarhani

Tule ilmaiselle kurssille!

Rakkautta ensisilmäyksellä

Siirtolapuutarhaliitto järjestää kesäkauden aikana alueellisia (maakuntakohtaisia) kursseja, joiden aiheet ovat yhteensopivia liiton vuoden 2018 teeman ’Kierrätä, kompostoi, käytä’ kanssa.

Kauniina kevätiltana vuonna 2005 suuntasin sauvakävelylenkin kotoa Kuopion keskustasta pohjoiseen eli Päivärannan suuntaan. Tarkoitus oli kävellä tuttu lenkki Kallantietä moottoritien rampille saakka, kääntyä vasemmalle ja palata kaunista metsätietä takaisin keskustan suuntaan. Jostain syystä mieli muuttui ”kääntöpaikalla” - käännyinkin oikealle eli Päivärannantielle, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Hämärä mielikuva kaupungin kartasta kertoi, että kyllä sitäkin kautta pääsi keskustaan palaamaan. Ei tarvinnut kävellä kovinkaan pitkälle, kun näkökenttään ilmestyi kylä täynnä pieniä mökkejä.

Mikä ihmeen paikka tämä on? Tienviitta antoi vastauksen kysymykseen.

Saakohan tuolla käydä? Pakko! Niinpä tein pienen tutkimusretken ja täytyy tunnustaa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Silloin päätin, että haluan siirtolapuutarhamökin!

Aiheet ja opettaja Vuoden suosituin kurssiaihe on TARPEELLISTA VAI TAVAN VUOKSI. Tällä kurssilla käydään läpi puutarhan hoitotyöt ja niiden ajoitus: - Käydään läpi perusasioita - koska voi, pitää vai voiko jättää tekemättä.

Lehtien haravointi, kalkitus, kevätruiskutukset, muumio-omenoiden “polttaminen”, syyslannoitus jne.

- Moni tekee, kun jossakin ‘ajankohtaista nyt’ -listassa lukee, mutta ei oikeastaan edes tule ajatelleeksi perusteita.

- Oikeat työt oikeaan aikaan - jää aikaa muullekin.

- Kierrättäminen: luonnosta tulleet ainekset kannattaa palauttaa luontoon. Luonnossa ei ole roskia - ja jos on, ne on ihminen sinne vienyt. Muu on luonnon omaa materiaalia.

Hyvinkäällä kurssin aiheena on LUONNONMUKAINEN TUHOLAISTORJUNTA. Tällä kurssilla käsitellään mm. seuraavia asioita: - Miten tunnistat tavallisimmat tuholaiset ja niiden luontaiset viholliset - Milloin torjunta on tarpeen ja millaisia keinoja voi käyttää, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy Kurssien opettajana toimii Leena Luoto - oman lehtemme ’Kysymyksiä palstoilta’ -asiantuntija.

Ilmoittautuminen Liitto kustantaa kurssin jäsenyhdistystensä viljelijöille. Osallistuminen on siis ilmaista, mutta edellyttää ennakkoilmoittautumista liittoon. Liiton nettisivulle on avattu kullekin kurssille oma ilmoittautumislomakkeensa (linkki etusivulla). Viljelijät voivat halutessaan osallistua useammalle kurssille.

Kurssille ovat tervetulleita myös ei-jäsenyhdistysten siirtolapuutarhaviljelijät sekä mahdolliset muut aiheesta kiinnostuneet henkilöt. Ulkopuolisille kurssimaksu on 20 euroa/henkilö. Kurssimaksu laskutetaan ennen kurssia.

ti 22.05.2018 klo. 18:00 Kotka: Metsolan siirtolapuutarhan Keskusmaja ’TARPEELLISTA – VAI TAVAN VUOKSI’ la 26.05.2018 klo. 13:00 Joensuu: Linnunlahden siirtolapuutarhan Keskusmaja ’TARPEELLISTA – VAI TAVAN VUOKSI’ su 27.05.2018 klo. 14:00 Lahti: Kotiniemen siirtolapuutarhan Puutarhapirtti ’TARPEELLISTA – VAI TAVAN VUOKSI’ la 09.06.2018 klo. 13:00 Helsinki: Pakilan siirtolapuutarhan kerhotalo ’TARPEELLISTA – VAI TAVAN VUOKSI’ ti 12.06.2018 klo. 17:00 Tampere: Nekalan siirtolapuutarhan Pirtti ’TARPEELLISTA – VAI TAVAN VUOKSI’ la 28.07.2018 klo. 13:00 Hyvinkää: Vanhanmyllyn siirtolapuutarhan kerhotalo ’LUONNONMUKAINEN TUHLAISTORJUNTA PALSTAVILJELMILLÄ’ Ajantasaista tietoa kursseista löydät liiton verkkosivustolta www.siirtolapuutarhaliitto.fi.

Liiton kurssilla oppia ja verkostoitumista Lauantaina 7.4.2018 järjestettiin Tampereella liiton yhdistystoiminnan vuosittainen kurssi.

Kurssin aiheita olivat tällä kertaa varainhankinta ja viestintä. Kurssille osallistui 23 aiheista kiinnostunutta yhdistysten toimihenkilöä 15 siirtola-/ryhmäpuutarhasta.

Kurssin opettaja Jenni Kallionsivu jakoi päivän aikana runsaasti omia kokemuksiaan ja antoi osallistujille hyviä vinkkejä. Jenni on kouluttaja, bloggaaja ja tuottaja, jolla on toistakymmentä vuotta pitkä kokemus järjestötoiminnasta.

Jennin varainhankintablogi löytyy osoitteesta www.rahaarattaisiin.fi .

28

Siirtolapuutarha 2/2018

Kurssilla käytiin erittäin vilkasta keskustelua.

Palautekyselyn tulosten perusteella koettiin, että kurssin parasta antia olivat asiantunteva ja langat käsissään pitänyt kouluttaja, hyvin jäsennellyt ajankohtaiset aiheet sekä kokemusten ja ideoiden vaihto muiden siirtolapuutarhojen edustajien kanssa.

Kiitos kurssilaisille aktiivisesta osallistumisesta ja palautteesta!

Teksti ja kuva: Tina Wessman

Jenni Takala (vas.) ja Tuula Laakso Klaukkalanpuiston Rp:sta, Kari Aalto Haarajoen Spy:stä (myös työvaliokunnan jäsen) sekä Juha Myller Joensuun Spy:stä.

Heti seuraavana päivänä aloitin myynnissä olevien mökkien etsimisen. Kävin katsomassakin paria mökkiä. Kerran alueella liikkuessani sain vinkin mökistä, joka ehkä oli myynnissä. Kyseisen mökin pihassa näkyi liikettä, joten ei muuta kuin rohkeasti kysymään. Myynnissä oli, mutta ostaja oli löytynyt ja seuraavana päivänä oli tarkoitus tehdä kaupat.

Harmitti, koska sekä mökki että palsta tuntuivat siihen mennessä näkemistäni vaihtoehdoista parhailta - tai nykyisen

muoti-ilmauksen mukaan tarjosivat eniten mahdollisuuksia. Muutaman päivän kuluttua tulin taas katsomaan yhtä mökkiä ja näin edellä mainitun mökin omistajan puuhailevan pihassa.

Miksi? Selvisi, että ostaja oli perunut kaupan viime hetkellä, joten mökki oli taas myynnissä. Mutta eipä ollut enää pienten hintaneuvottelujen jälkeen.

Kesäkuun alussa vuonna 2005 minusta tuli siis siirtolapuutarhamökin omistaja.

Tiedot ja taidot kasvaneet

korjausprojektiksi, koska pintamateriaalien poiston yhteydessä paljastui pahoja rakennusvirheitä ja huonoja rakennusmateriaaleja.

Aikaa ja varsinkin rahaa meni oletettua enemmän, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Ensi kesänä olisi tarkoitus jatkaa (turhan) pitkäksi venyneen tauon jälkeen pihan kohentamista, mutta suunnitelmat tarkentuvat talven aikana.

Toiveena vielä pitkä yhteinen taival Mitä ihmettä minä menin tekemään?!

Pienoinen paniikki iski, koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta hyöty- ja koristekasvien hoitamisesta. Heti ensimmäisenä kesänä muurahaiset valloittivat mansikkamaan ja rikkaruohoja vastaan käymäni sota tuntui hävityltä.

Marja- ja ruusupensaat rehottivat, koska en tiennyt, mitä saa leikata pois ja mitä ei. Pensasaitaa yritin pitää kurissa tylsillä ruohosaksilla ja nurmikkoa ruosteisella työnnettävällä ruohonleikkurilla.

Nämä välineet mökin entinen omistaja oli jättänyt vajaan.

Mutta niin siinä on käynyt, että tiedot, taidot ja välineet ovat parantuneet vuosien mittaan. Nykyisin palstallani kasvaa raparperia, musta- ja punaherukkaa, vaaleita ja tummia karviaisia, vadelmia sekä perunoita ja vuosittain vaihtuva valikoima muita kasviksia. Omenapuun kohtalo sinetöityi valitettavasti jokunen vuosi sitten, kun runsaslumisen talven hankiaiskelit tarjosivat puun yläoksat rusakoitten ulottuville.

Uusimpana projektina mökin remontti Syksyllä 2016 alkoi ja keväällä 2017 valmistui mökissä remontti. Pieni pintaremontti muuttui perusteelliseksi

Kun mietin, mitä kaikkea siirtolapuutarhamökin omistaminen on minulle antanut, on vastaus yksinkertainen.

Paljon. Mukavaa puuhailua, hyötyliikuntaa, mahdollisuuden päästä irti yksityisyrittäjän kiireisestä arjesta, tilaisuuden toteuttaa itseään… Ja tietysti uusia ystäviä. ”Maailmanparantaminen” saunanlauteilla kahdesti viikossa mukavien naisten kanssa on mitä parhainta terapiaa.

Mukavaan puuhailuun on kuulunut toimiminen Päivärannan Siirtolapuutarhayhdistys ry:n hallituksessa vuodesta 2013 lähtien. Valitettavasti joudun jättämään hallituspaikkani vuoden 2018 alussa, koska oman yrityksen pyörittäminen ja ikääntyvien vanhempien hoitaminen vievät tällä hetkellä niin paljon aikaa, että jostain on pakko luopua.

Vaikka aika onkin tällä hetkellä tiukalla, ei mökin myyminen ole käynyt edes mielessä. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, se on kestänyt kaikki nämä vuodet ja tulee kestämään toivottavasti vielä pitkään.

Anne Pitkänen, Päivärannan siirtolapuutarha, Kuopio Siirtolapuutarha 2/2018

29

Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442

www.metsapirtinmulta.fi

Metsäpirtin kompostimullat ovat puutarhasi parhaita ystäviä. Tilaa Metsäpirtin multaa perille toimitettuna tai nouda itse.

Palstoilla tapahtuu

Hanskat hukassa?

Meiltä Showa- ja muut puutarhakäsineet edullisesti ja nopeasti. www.hanskaheikki.fi

Rahola, Tampere

Aineisto - Siirtola puutarha 2018

Voit noutaa multaa myös itse henkilöauton peräkärryllä.

Katso noutopisteiden sijainnit ja aukioloajat täältä: www.metsapirtinmulta.fi

Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100 | 00066 HSY | Ilmalantori 1 | 00240 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde)

Siemenperunavalikoimamme on kaikkien aikojen suurin

Tilaa ilmainen uutiskirje

Mökkikausi alkaa

Räntää, lunta, kovia pakkasia ja auringonpaistetta on alkuvuosi ollut.

Omenapuiden leikkaus sujui kyllä aurinkoisessa pakkassäässä. Ulkoiluilmana mitä mainioin. Myöhemmin vielä roskienpoltto tai niiden pois kuljetus.

Kiva piknikretki mökille, hernekeittoa ja kahviaineet mukana. Kylläpä maistui hyvältä. Nyt odotellaan lumien sulamista ja maan kuivumista, mitä nopeammin sulavat, sitä parempi. Liukasta, liukasta, sitä on myös ollut. Mieluummin askel hiljaa kuin että jalka niljaa. Päivät kuluvat kuin siivillä. Talvi on mennyt niin nopeasti, ettei oikein kerkiä tajutakaan.

Ihanaa, kun päivässä on pituutta pitkälle iltaan. Valoisuushan lisää energisyyttä ja auringonpaiste etenkin. Nyt odotellaan ilmojenlämpenemisiä, mökki alkaa kutsua huomaansa.

Nro 1

www.exoticgarden.fi

KUMPPANINA PARAS

PIPELIFE

Nro 2

Rantasaunojen ja kesämökkien kestosuosikki Sauna-Seppo!

WWW.PIPELIFE.FI

Sauna-Seppo kantovesisuodatin soveltuu vähäisten vesimäärien puhdistamiseen esim. rantasaunoille ja kesämökeille.

• hintaluokassaan ainoa vettä puhdistava • helppo asentaa ja huoltaa vaikka itse • lisävarusteena puurimoituswww.exoticgarden.fi tuunaa mieleiseksi!

Verkkokaupasta -10% alennuskoodilla SEPPOKESÄ18

Nro 3

Tutustu tuotteisiin ja lataa ilmainen jätevesiopas kuluttajille

wwww.puhdastulevaisuus.fi www.exoticgarden.fi

Kuvan tuote erikoisvarusteltuna, puurimoitus ostettavissa erikseen.

Energistä odottelua kaikille!

Irmeli Vepsäläinen

Linnunlahti, Joensuu

Metriset hanget siirtolapuutarhassa maaliskuun lopussa läpi viime vuotta ja katsottiin tulevia tapahtumia. Laskiaistapahtuma: hernerokka ja laskiaispullat ulkoilijoille järjestettiin jo ennen Palmusunnuntain tapahtumaa. Toivottavasti lumet ehtivät sulaa ennen kevättalkoita toukokuussa 12.5. Siitä alkaa taas Linnunlahden siirtolapuutarhan kesäkausi.

Palmusunnuntain kahville olisi päässyt tänä vuonna latuja pitkin suksilla. Metriset hanget peittivät vielä 25.3. parkkipaikan, tiet ja mökkien pihat. Joillekin mökeille veivät kapeat polut, jotka olivat kaivautuneet yhä syvemmälle kinosten keskelle. No, kauempana oli aurattu tie Linnunlahden siirtolapuutarhan Keskusmajalle, jossa oli tarjolla kahvia, teetä ja rahkapiirakkaa.

Kahvitilaisuuden jälkeen oli yhdistyksen kevätkokous, jossa käytiin

Lähetä juttuvinkkisi ja/tai mielipiteesi perusteluineen Siirtolapuutarha-lehdestä osoitteeseen info@ siirtolapuutarhaliitto.fi Olemme kiitollisia kaikista kommenteista ja ideoista, jotta voimme tehdä lukijoille yhä kiinnostavampaa lehteä.

Aikaisempia kommentteja: ”Tällä kertaa erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen sekä ilmeeltään raikas.” ”Uudet palstat ovat hyvä parannus, kun vastaajiksi on saatu todellisia asiantuntijoita.” ”Pikkuhiljaa alkavat jäsenemme nuortua, lisää nuorille lapsiperheille suunnattuja juttuja.”

Tutuksi tulleet juhannusaaton lipunnosto Keskusmajan tilaisuuden kera, avoimet portit siirtolapuutarhapäivänä ja Venetsialaiset ovat tämänkin kesän ohjelmassa. Päätimme järjestää tänä kesänä uudelleen sunnuntaikahvit kuutena sunnuntaina. Niitä oli jo kaivattu. Jokainen kuja vastaa vuorollaan kahvituksesta.

Puutarhuri haaveilee jo taimista ja istutuksista, vihreistä hiirenkorvista, tulppaanien ja narsissien loistosta ja kukkivista omena- ja kirsikkapuista.

Seija Salminen

Kurkilammen siirtolapuutarha:

Kesäkuussa juhlitaan 30-vuotispäivää Kesäkuisena lauantaina 16.6. mikkeliläisessä siirtolapuutarhassa juodaan kakkukahvit yhdistyksen 30-vuotis­ juhlan kunniaksi. Kesän edetessä juhannuksena nostetaan perinteisesti lippu salkoon juhlallisin menoin. Perinteen mukaan heinäkuun viimeisenä lauantaina avataan portit kaikille siirtolapuutarhatoiminnasta kiinnostuneille.

Kävijöitä on ollut vuosittain keskimäärin runsaat sata henkilöä.

Mikkeliläinen Kurkilammen siirtolapuutarha sijaitsee Kaihlanen –lammen

läheisyydessä, kahdella eri alueella noin puolen kilometrin päässä toisistaan.

Siemenkota-alue on vanhempi. Se on jo täyteen rakennettu. Uudemmalla Elopelto –alueella on vielä vapaita palstoja, joita Kurkilammen Siirtolapuutarhayhdistys vuokraa.

Kolmaskin alue on kaavoitettu ja se otetaan siirtolapuutarhakäyttöön, kun Elopellon palstat on vuokrattu. Palstojen koko on 350 – 600 m². Tällä hetkellä siirtolapuutarhassa on 22 mökkiä.

Siirtolapuutarha 2/2018

31

Sääret väärinä aivan pinnistettiin työtä, taipumatonna vaivan millaisenkaan myötä.

Muurahaisien suku milloinkaan ei huku.

Aaro Hellaakoski: Muurahaisten laulu