Siirtolapuutarha 3/2016 by Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

3/2016

rtola Siipuutarha Hei!

Osallistu kuvakisaan, ohjeet löydät sivulta 26

Hyvän mullan salaisuudet Kaveria ei jätetä

Siirtolapuutarhan isännät ja tekijät

Kesä koittaa maa kutsuu Minun puutarhani s. 16

Lepaan puutarhakurssilta ammattiin

Kesä koittaa. Maa kutsuu. Minun puutarhani palstalla Pirkko Lahti kertoo suhteestaan luontoon. s. 16-17

Hyvän mullan salaisuudet s. 4

rtola 3/2016 Siipuutarha Sisältö Lepaalta valmistuu puutarhureita s. 18-19

Amiedun maahanmuuttajaryhmä vieraili siirtolapuutarhassa. s. 29

Omenapuusta satoa ja silmänruokaa s. 6-7

Tässä lehdessä ��

��

Kannen kuva: Raimo Ikonen

Hyvän mullan salaisuuksista Omenapuusta satoa ja silmänruokaa Kaveria ei jätetä Nimetyt ja nimeämättömät isännät Töitä riittää -onko tekijöitä Talkoomestari ja isäntä Bokashissa kompostoituu Kesä koittaa. Maa kutsuu Lepaalta valmistuu ammattiin Siirtolapuutarhuriporukka oppi uutta Siirtolapuutarhalehti uudistuu Liiton uutisia ja tapahtumia Yhden oikeustapauksen tarina Kolumni Mansikkapaikka Luxemburgilaisessa puutarhassa Vihervuoden aikana monia tapahtumia Palstoilla tapahtuu ja ristikko

s. 4-5 s. 6-7 s. 8-9 s. 10-11 s. 12-13 s. 14 s. 15 s. 16-17 s. 18-19 s. 20 s. 21 s. 22 s. 23-24 s. 25 s. 26 s. 27 s. 28 s. 29-31

Vuoden 2016 aineiston toimituspäivät: SP 4/16 29.7. SP 5/16 8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

Siirtolapuutarha-lehti - Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Vasten auringon siltaa Olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen lämpimästä keväästä. Ne, jotka rohkenivat kaikkia sääntöjä uhmaten tehdä kevättyöt ja kylvöt heti, kun maa oli muokattavissa, korjaavat nyt ahkeruutensa satoa. Ensimmäiset juhannusruusut avasivat kukkansa kolme viikkoa ennen kyseistä juhlapäivää. Pölyttyneissä marjapensaissa on isot raakileet ja lipstikkaa, ruohosipulia sekä saksankirveliä on voinut hyödyntää jo viikkojen ajan keitoksissa. Tästä kesä voi alkaa.. Yhdistyksissä toiminta on vilkkaimmillaan seuraavien kuukausien aikana ja tapahtumia riittää. Liiton Kohtaamispäivä Vallilan siirtolapuutarhassa kokoaa siirtolapuutarhaviljelijöitä yhteiseen tapaamiseen ja

Siirtolapuutarha 3/2016 81. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 4/2016 ilmestyy elokuun lopussa. Aineiston tulee olla toimituksessa 29.7.2016 mennessä.

vuoden kunnioitettavan iän. Pari vuosikymmentä vähemmän Tali ja siitä nuorentuen Marjaniemi ja Mäkilampi. Jo tässä vaiheessa onnea ja paljon tulevia vuosikymmeniä kaikille vuosia täyttäville.

pienimuotoiseen kisailuun ympäri maata. Toivottavasti sää on suosiollinen ja saamme yhdessä tehtyä päivästä ikimuistoisen. Myös monet yhdistykset saavuttavat tänä kesänä varsin huomattavat kymmenvuosiluvut, joita on syytä juhlia. Juhlijoista vanhin, Niihama saavuttaa 100

Pidän itseäni etuoikeutettuna, koska saan kesän aikana vierailla niin monissa rakkaudella vaalituissa puutarhoissa, joiden hoidossa ei ole säästelty verta ja kyyneleitä. Olen äärettömän pahoillani, kun en pääse osallistumaan kaikkiin tapahtumiin, joihin minut on kutsuttu. Allakassa kun kuitenkin on päiviä rajallinen määrä. Nautitaan nyt kesästä, kaikin mahdollisin tavoin. Hyvää juhannusta Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tuplas Oy info@tuplas.ﬁ puh. 0400 955 295

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4500 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Harri Savander pj. Irja Appelroth, Maarit Humaloja, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Maija Manninen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista. Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Uudet puheluhinnat: 1.6. alkaen 8,35 snt/puh.+16,69 snt/min. (sis. alv 24 %)

info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 3/2016

Hyvän mullan salaisuuksista Teksti: MMM, puutarhuri Pertti Pehkonen ylipuutarhuri, kasvitieteellinen puutarha, Helsinki Kuvat: Kekkilä

Multa lienee puutarhan mutkikkaimpia ja hankalimmin hallittavia asioita. Juuri mullasta kumpuaa kasvun voima, mutta harrastajalle multa aiheuttaa monesti ihmetystä ja harmaita hiuksiakin. ”Kunpa hallitsisin mullan salaisuudet, olisin puutarhan valtias!” Noh, ei kannata ainakaan masentua. Multa, tai kasvualusta, kuten ammattilaiset sitä kutsuvat, on myös ammattilaiselle mystisin, epämääräisin ja hankalin kaikista mukamas ihmisen hallittavissa olevista kasvutekijöistä. Kasvualusta-asiat ovat niin monimutkainen ja hankala asiakokonaisuus, että ”tavallinen puutarhuri” ei mitenkään pysty sitä osaamaan juurta jaksain. Eipä sitä osaa oikein kukaan tällä planeetalla. Ehkä siksi neuvoja on yhtä paljon kuin on neuvojiakin. Tässä artikkelissa käydään läpi tärkeimpiä faktapohjaisia asioita, joita huomioon ottamalla jokainen on jo hyvä tarhuri, kunhan muut kasvutekijät ovat kunnossa. Kirjoittajan ymmärrys kasvualustoista pääsi hyvään alkuun opinnoissa, mutta 13 vuotta työskentelyä kasvualustayrityksen 4

Siirtolapuutarha 3/2016

myynti-, valmistus- ja asiantuntijatehtävissä auttoi jo asiassa eteenpäin.

Mitä on multa ja hyvä multa? Multa on aina seos eri aineksia. Seos koostuu kivennäisaineesta ja toisaalta orgaanisesta aineksesta. Kivennäisaine on puutarhaviljelijälle parhaimmillaan savista hietaa tai hiekkaa. Orgaaninen aines on maatunutta kasvinjätettä, joka sisältää ravinteita ja hyödyllisiä kasvua voimistavia pieneliöitä. Hyvässä mullassa on sopivassa suhteessa näitä molempia ja lisäksi elämää eli sieniä tai oikeammin sienirihmastoja, mikrobeja ja muita pieneliöitä, joista kastemadot ovat tunnetuimpia.

Puutarhassa on käyttökohteita kovin moneen lähtöön. Yksi haluaa pelata kaiken päivää palloa nurmikolla ja toinen haluaa kosteana pysyvää kasvualustaa salaattien kasvatukseen kolmannen halutessa alppiruusut kukoistamaan. Näille kaikille pitää olla erilainen seos. Nurmikolla hiekkaisempi kulutusta kestävä seos, salaatille hyvin multava seos, jossa on kosteutta pidättävää savihietaa. Alppiruusuille saa taas olla enemmän hietaa, mutta ei kalkkia. Hyvä multa onkin itse asiassa käyttötarkoitukseensa sopiva seos. Mullan väri ei merkitse mitään. Liekö koulussa opetettu, että mustan mullan alueella oli hyvä maa ja sellaista sen pitää olla. Multa on mustaa, jos siinä on paljon hyvin maatunutta orgaanista ainesta ja se on kosteaa. Vihannesmaalle tämä yleensä sopii

hyvin. Mutta kuiva multa on vaaleaa ja kuivan kasvupaikan tai nurmikon multa on vaaleampaa runsaan hiekan takia. Monesti kuiva turvekin vaalentaa multaa.

Kasvualustan raaka-aineista Kuvitellaan, että teemme kasvualustaa itse. Tarvitsemme siis ensin orgaanista ainesta. Se on käytännössä turvetta tai kompostia, muualta sitä ei oikein synnykään. Lehtometsästä haettava musta maatunut maa tai vaikkapa lieju on tavallaan kompostia sekin, sillä kasvijätteistä sekin on syntynyt. Komposti on siis aina raaka-aine – ei valmis kasvualusta! Orgaaninen aines voi olla myös turvetta. Se on aivan loistava materiaali kasvien vesitalouden kannalta. Turve on kuitenkin mikrobitoiminnaltaan melko köyhää. Komposti on loistava aines erittäin runsaan pieneliötoiminnan ansiosta (sienirihmastot, mikrobit). Mutta, se on usein liiankin ravinteikasta kasvien käyttöön. Niinpä kasvualustaan kannattaakin laittaa orgaaniseksi aineeksi näitä molempia eli esimerkiksi 2/3 turvetta ja 1/3 kompostia. Kasvualustaan tarvitaan myös se kivennäismaan osa. Sen avulla voidaan vaikuttaa maan vesipitoisuuteen. Karkea hiekka läpäisee vettä helposti, jolloin maa pysyy kuivempana ja kestää kulutusta esimerkiksi pelinurmella. Jos kivennäismaa on savista hietaa, se pidättää paremmin vettä. Eli kostean ja rehevän kasvupaikan vaativille kasveille sekä kasvimaan kasveille kannattaa lisätä savista hietaa. Kuinka paljon sitten laitan sitä kivennäisainesta ja kuinka paljon orgaanista? Jos halutaan kasvimaalle multaa, orgaanista ainesta saa olla 70 tilavuusprosenttia ja siis loput kivennäismaata. Käytännössä voi

mitata niin, että laittaa 7 ämpärillistä orgaanista (2(-3) kompostia, (4-)5 turvetta) sekä 3 ämpärillistä kivennäisainesta: Sekoita huolellisesti. Nurmikkoa ja kuivan paikan kasveja tehtäessä kivennäismaata saa olla 60 tilavuusprosenttia ja orgaanista ainesta 40 tilavuusprosenttia. Mitä kuivemman paikan kasveja on tai mitä kulutusta kestävämpää kasvualustaa halutaan, sitä karkeampaa hiekan tulee olla. Golfgreenin tai jalkapallokentän kasvualustassa on karkeaa hiekkaa noin 85% ja loput hienoa turvetta. Se näyttää lähes hiekalta, kestää erittäin hyvin pelaajien painon ja hypyt, mutta kuivuu tosi helposti. Kentällä on kuitenkin aina kastelulaitteisto, joten se ei haittaa. Kasvualusta on myös hyvin ravinneköyhä, joten lisälannoitusta tarvitaan ja sitä annetaankin jatkuvasti. Kasvualustaan tarvitaan monesti myös lannoitetta ja kalkkia. Yleensä komposti on emäksistä (pH 7 tai yli) ja hyvin ravinteikasta, joten lannoitetta ei tarvita. Lehtikomposti on köyhempää ja emäksisempää, jolloin lannoitus ja kalkitus on tarpeen. Tuhkaa ei juurikaan kannata käyttää, sillä se on voimakasta, vaikutus kestää vain lyhyen aikaa ja se yleensä sisältää harmillisen paljon haitallisia raskasmetalleja. Mutta ravinnetaso ja happamuus, eli käytännössä lannoitteen ja kalkin määrä, riippuu täysin siitä, mitä maassa aiotaan kasvattaa. Tarkan lannoittamisen ja kalkituksen voi tehdä vain teettämällä ensin maasta viljavuusanalyysin.

Pohjamaakin on tärkeä tekijä Vaikka multa olisi kuinka hyvää, se ei toimi kunnolla, jos sen alla on vettä kerääviä savisia kuoppia tai vaikkapa kivilouhetta. Kuoppiin ke-

rääntyvä vesi imeytyy multaan ja se on aina liian märkä. Louhekivien päällä multa taas kuivuu liikaa veden valuessa mullan läpi syvyyksiin. Pohjamaan pitäisikin olla tasainen siten, että kun multakerroksen ottaisi pois, vesi pääsisi valumaan itsekseen tontin laidalle sala- tai tavalliseen ojaan. Louheen tai kivikon päälle pitää asentaa 10-20 cm: n paksuinen savikerros kuivumista estämään ja vasta sen päälle multa. Tee mieluummin maasta liikaa kuivuva kuin liikaa vettä pidättävä, sillä vettä voi aina antaa lisää, mutta ylimääräistä ei saa pois millään. Maan kasvukunto pysyy pintaosia myöten hyvänä, jos käytät katetta mullan päällä. Kate auttaa rikkakasvien torjunnassa. Tärkeä katteen ominaisuus on, että se pitää maan kosteana myös pintakerroksessaan. Silloin koko multakerros toimii aktiivisesti ja kasvu paranee. Myös kastelu on helpompaa. Katetta ei saa kuitenkaan kasata pensaiden tai puiden juurenniskaan kasoiksi tautivaaran takia. Kuorikatteen optimipaksuus on 5-7 cm. Paksumpi kerros hidastaa liikaa keväällä maan lämpenemistä ja ohuempi taas ei torju rikkakasveja riittävän hyvin. Kaiken mullan ravinnetila muuttuu ajan myötä ja lisäksi se happamoituu. Muista siis lannoitus ja kalkitus aika ajoin. Avuksi voi teettää viljavuustutkimuksen: Sen avulla tietää mitä tekee eikä lannoita turhaan. Irtotavarana myytävä kasvualusta on yleensä valmista ”maata” oikean kivennäisaineksen määrän takia. Pusseissa myytävässä pihamullassa on turhan vähän kivennäisainesta, koska muuten pussi painaisi aivan liikaa. Multava ja turpeinen pihamulta on monesti hyvä sekoittaa puutarhan maahan eli sitä voi käyttää maanparannusaineena. Pussimulta sopii sellaisenaan ruukkuihin ja astioihin yhden vuoden tarpeisiin. Siirtolapuutarha 3/2016

Omenapuusta satoa ja silmänruokaa Teksti ja kuvat: Matti Lahtinen

Omenapuu on perinteinen pihapuu suomalaisessa asuinympäristössä, jopa Pohjois-Suomessakin. Rovaniemellä ja Kemijärvelläkin juhannuksena maisemassa on yllättävän paljon kukkivia omenapuita. Pohjois-Suomessakin rautatieomenapuu, Malus ´Hyvingiensis´ on ns. koristeomenapuu, mutta omenat ovat syötäviä.. Marjaomenapensas, riippaoksaiset koristeomenapuut, valko- ja punakukkaiset lajikkeet sekä säleikköomenapuut. Valikoima on suuri. Istutusaika on keväästä syksyyn, aina maan jäätymiseen asti.

Istutus Astiataimen voi istuttaa juuripaakkua rikkomatta vaikka kukkivana aina, kun maa on sula. Istutuskuopan on oltava reilun kokoinen, se varmistaa osaltaan puun hyvinvoinnin ja talvenkestävyyden. Syvyyttä vähintään 40 – 50 cm, leveyttä 100 – 150 cm. Jos alueella on hyvää, läpäisevää multaa 6

Siirtolapuutarha 3/2016

30 cm:n paksuudelta, pienempikin istutuskuoppa riittää tai jos mullosta laajennetaan istutuksen jälkeen pikkuhiljaa lähitulevaisuudessa.

nopeuttaa roudan sulamista keväällä. Savimaahan ja kosteikkoon tehdään kohopenkki ( 20 cm), jolloin märkänä kautenakin juuristo saa happea.

Kuopan pohjalle magnesiumpitoista kalkkia 5-10 kg puuta kohti sekoittaen pohjamaahan. Pintaan lisätty kalkki ei vaikuta juurikerrokseen. Ravinteet kulkeutuvat juuriin helposti veden mukana pintamullasta. Samalla pohjamaata kastellaan 40- 50 litraa muutaman päivän ajan sateista huolimatta. Istutuspaikkaa valmistellessa pohjamaan laatu ja kosteus tarkistetaan.

Pari tukevaa 180 cm:n seivästä pohjamaahan asti, jolloin tuuli ei häritse juurtumista. Ruohikko juurella houkuttelee myyriä, mutta 10 cm:n kuorike pintaan puun juurella on kaunis ja torjuu rikkaruohoja.

Kalkittuun ja peruslannoitettuun multaan lisätään soraa, siis kivistä, “roskaista” hiekkaa ja peruslannoitettua rahkaturvetta. Se parantaa maan ilmavuutta ja

Ei kananlantaa eikä yleislannoitetta, vaan typetöntä PK-lannosta (syyslannoite) keväälläkin. Maanvarat ja sateet antavat typpeä riittävästi omenapuille. Jos maan ravinnetila epäilyttää, kannattaa tehdä viljavuustutkimus (ohjeet taimikaupasta tai netistä).

Omenalajikkeet: Malus domestica ´Borkowskoje´, ´Sokerimiron´ ja ´Pirja´ menestyvät etelässä ja pohjoisessa. Ne ovat aikaisia, satoisia ja tuleentuvat syksyllä ajoissa. Etelä- ja Keski-Suomen kesä- ja syyslajikkeet: ´Valkea Kuulas´ on itsepölyttäjä, aikainen kesäomena, jonka tilalle tai rinnalle suositellaan: ´Vuokko´, maukkaampi, värikkäämpi eikä mene ylikypsäksi niin nopeasti kuin ´Valkea Kuulas´. ´Huvitus ´ on suosittu jo nimensäkin perusteella. Se kannattaisi istuttaa hillittykasvuisena, jolloin maku ja väri paranevat merkittävästi. Uusi ruvenkestävä lajike on ´Punaposki´ ( ´Krasnaja Rannaja´), jonka suosiolle on hyvät merkit. Kelta- ja ´Punakaneli´, ´Punainen Melba´, ´Jaspi´ ja ´Grenman´ ovat suosikkilajikkeita. Uusi Úslada´ on herkullinen, satoisa ja kestävä tauteja vastaan. Malus dom.Ántonovka´ on kestävä ja myöhään kypsyvä talvilajike. Satoisa sose- ja tuoremehuomena. ´Lobon´ ja ´Åkerön´ lisäksi uudet talvilajikkeet Áfrodita´, Ámorosa´ , ja Áurinkoinen´ ( ´Solnyshko´) ovat maukkaita, värikkäitä ja kestävät varastossa yli joulun, jopa kevättalvelle. Kotimaisessa taimituotannossa on noin 250 lajiketta.

Perheomenapuut: Kolme neljä lajiketta samassa puussa, eri aikaan kypsyviä, jolloin satokausi pitenee. Esimerkiksi ´Afrodita´, ´Pirja´, ´Punakaneli´ ja Sariola. Välirunkona ´Punakaneli´ tai ´Sariola ´. I-III (V).

Pilariomenapuut: Kapeita, lyhytoksaisia omenalajikkeita. Esimerkiksi ´Punainen Helminauha´ ( ´Oserelije Moskau´), ´President´, ´Senator´.

Hillitykasvuiset omenapuut: Lähes kaikkia edellä mainittuja omenalajikkeita on taimikaupoissa k ä ä p i ö i v ä-nimisenä tai hillittykasvuisena. Kääpiöivälle rungolle varrennetut omenalajikkeet ovat saaneet suuren suosion ammattimaisessa ja harrastajien viljelyssä. Taimivaiheessa se ei erotu tavallisesta omenapuun taimesta juuri lainkaan, mutta kun pitkiä vuosikasvuja typistetään, niin silmujen väli lyhenee. Haarottuminen paranee, jolloin syntyvät edellytykset kukkasilmujen kehittymiselle. Alkuvaiheessa pitkiä versoja pitää leikata lyhyemmiksi, mikä tukevoittaa oksan kiinnityskohtaa. Jyrkkiä oksakulmia taivutetaan alkukesästä vaakasuoraan tukien narulla tukiseipääseen, ei runkoon. (Kivipainot ja hiekkapussit voivat repäistä oksan irti.) - pieneenkin pihaan voi istuttaa monta omenapuuta, leveys/korkeus noin 2 metriä. - tekevät satoa jo nuorena (jopa liiankin nuorena) - peiteväri voimistuu. - koko on suurempi ja makuakin on enemmän

Istutusohjeita: Yleinen virhe on omenapuun istutus liian pieneen poteroon. Istuttajan pitää mahtua istumaan kuoppaan, siis vähintään 40-50 cm syvä ja 100-150 cm leveä. Pohjamaahan, juurien alapuolelle sekoitettuna magnesiumpitoista kalkkia 5 -10 kg/puu Savimaalla ja kosteikossa kohopenkki (20 cm) on välttämätön. Lannoitukseen typetön PK-lannoite (syyslannoite) keväälläkin. Varsinkin hillittykasvuiset omenapuut tuettava parilla tervatulla seipäällä. Jänisten runsaus edellyttää galvanoitua 180 cm:n metalliverkkoa, jopa kesälläkin. Vesimyyrän torjuntaan maahan 3x galvanoitu 60 cm:n verkko, silmäkoko 2 cm.

Hillittykasvuisen puun istutuksessa on otettava huomioon hitaasti kehittyvät juuret, siksi puut pitää tukea hyvin, vähintään kahdella tukiseipäällä.

Kirjallisuutta: Omenapuu; Krannila Anssi ja Paalo Anne, 2010 (1996). Pohjoisen omenat; Bomqvist Leif, 2005. Siirtolapuutarha 3/2016

Is채nn채t ja tekij채t

Pentti Niittym채ki auttamassa naapuria omenapuun leikkaamisessa siirtolapuutarhassa.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen

Vesivastaava Talin siirtolapuutarhassa:

Kaveria ei jätetä! Vesivastaava Pentti Niittymäki heräsi sikeästä unesta mökillään yöllä kahden aikaan teräviin koputuksiin ja huutoon: Niittymäki, Niittymäki!! Kun hän selvisi hämmästykseltään avaamaan mökin oven, ulkona seisoi yöpaidassaan kauhistuneen näköinen nainen, joka selitti: -Heräsin yöllä kovaan pamaukseen ja kun menin katsomaan ikkunasta, näin että pihalle ryöppyää maasta kuraa ja vettä, enkä tiedä, mitä siellä tapahtuu! Vesivastaava ymmärsi välittömästi, mistä oli kyse ja jutusteli rauhoittavasti naiselle samalla kun he kiiruhtivat sulkemaan siirtolapuutarhan päähanan. Putki siellä vain oli pamahtanut, koska Talin siirtolapuutarhassa putket ovat melko lähellä maanpintaa. Vesivastaavalla yllättäviä tilanteita riittää - ei kuitenkaan yleensä keskellä yötä. Keväisin, kun kausi alkaa ja vesi laitetaan taas päälle, hänellä riittää kiireitä.

-Aina on kiva, kun saa laitteet toimimaan eikä koskaan ole tullut kunnon riitaa kenenkään kanssa. Uskon siihen, että ”jos itse sympatiseeraa toista, harva heittäytyy hankalaksi.” Hyvältä tuntuvat myös pienet muistamiset silloin tällöin: -Vappuna saatan saada kuohuviinipullon ilahduttavan kortin kera. Kahvikutsuja tulee usein. Vedenkäyttäjät tarvitsevat monenlaista opastusta. Hauska kyltti neuvoo Talin saunan kylpijöitä.

Pentti Niittymäen mukaan melkoinen, jos joudutaan soittamaan alan yritys paikalle usein. -Toivon, että löytäisin kaverin ja myöhemmin jatkajankin tähän hommaan, hän pohtii.

-Lämminvesivaraajat ja palstojen ulkohanat pitäisi muistaa syksyisin tyhjentää vedestä, kun mökillä käydään viimeisen kerran. Ulkohanat tulisi jättää puoliksi auki, etteivät ne jäädy talvella, hän selittää keväällä ilmenevien ongelmien syitä. - Siirtolapuutarhan pääportin lähellä on veden jakamo, jonka putket myös tyhjennetään syksyisin ennen pakkasia, etteivät ne jäädy.

Pienet muistamiset ilahduttavat

Vesivastaavan tehtäviä ja huoltotarvetta riittää myös saunassa, suihkussa ja vessoissa. Jos siirtolapuutarhassa kukaan ei ole vastuussa vesiasioista, lasku on

15 vuotta vesivastaavana toiminut Pentti Niittymäki kertoo, että hän pitää ihmisten kanssa jutustelusta ja käsillä tekemisestä.

Talissa on vesivastaava, sähkövastaava, talkoopäällikkö ja isäntä, jotka hoitavat oman vastuualueensa tehtäviä.

Luottamustehtävistä Pentti Niittymäellä on vankka kokemus. Työelämässä toimiessaan hän oli 12 vuotta 1300 työntekijän luottamusmies. -Jo luottamusmiehenä opin, että elämää tämä vain on. Kyllä tähän lääkkeet löytyvät ja jos en itse löydä, etsin jonkun, joka löytää.

Vastuuta pitää jakaa Vesivastaava toivoo, että ihmiset osallistuisivat enemmän talkoisiin. -Samat ihmiset hoitavat yleensä hommat, koska monet ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi ja jaksa tulla talkoisiin, hän miettii. -Edesmennyt pitkäaikainen puheenjohtajamme Henrik Johansson kiteytti hienosti, että ”saatte olla ammatiltanne mitä haluatte mutta kun tulette Talin portista sisään, olette talilaisia.” Siirtolapuutarhassa vastuuta kuuluu jakaa ja kaveria pitää auttaa. Se on kaikkien etu. Vaikka nykyään on sosiaalinen media, paras vanha konsti on raitilla tavatessa jutella asioista. Siirtolapuutarha 3/2016

Isännät ja tekijät

Toisten auttaminen kuuluu ihmisluontoon:

Nimetyt ja nimeämättömät isännät Teksti: HL Kuvat: AL ja NPRP:n arkisto

Kasvien hoito on Napapiirin Ryhmäpuutarhan, niin kuin muidenkin puutarhojen ”ydintoimintaa”, käyttääksemme talouselämän muodikasta termiä. Mutta on tehtävä paljon muuta, jotta kasvien hoidolla olisi suotuisa ympäristö ja muut edellytykset.

Esimerkiksi aidat ja portit on pidettävä kunnossa – napapiirillä, poronhoitoalueella tämä on erityisen tärkeää, koska reipas porotokka kykenee hetkessä aiheuttamaan puutarha-alueella täystuhon. Jokakeväinen operaatio on puutarha-alueen vesijohtoverkoston käyttöönotto. Kun alueella on kattava runkoverkko ja 23 siihen liitettyä mökkiä lämminvesivaraajineen, vesivessoineen, saunoineen Siirtolapuutarha 3/2016

ja keittiökalusteineen, on käyttöönotto tehtävä hallitusti ja teknisesti oikealla tavalla, jotta vältytään vesivahingoilta ja muilta vaurioilta. Sama koskee syksyistä verkoston sulkemista ja tyhjentämistä talven ajaksi.

nettukin. Yhteisillä alueilla on myös puutarhan- ja maisemanhoitoon liittyviä raskaita tai teknistä taitoa ja kokemusta edellyttäviä tehtäviä, kuten niittämistä, ojien raivausta tai kaivamista, teiden ja siltojen kunnostamista ja koneitten käyttöä.

Yhteisessä käytössä olevat rakenteet ja rakennukset on pidettävä kunnossa, ja omin voimin ne on raken-

Tällaisia töitä Napapiirin Ryhmäpuutarhassa tekevät enimmäkseen isännät, joita nimetään aina

Toinen hyvä kuntoilumuoto on niittäminen. Myönnettävä kuitenkin on, että moottorikäyttöisillä trimmereillä isännät yleensä yhteisten alueiden heinikoita lyhentävät.

Jokakeväiseen vesijohtoverkoston käyttöönottoon kuuluu mm. pääsulun avaus alueen keskellä olevassa jakokaivossa. Suoperäisessä maassa kaivoon voi kertyä haitallisia kaasuja, joten kaivon suulla on oltava turvamies ja lähistöllä muita isäntiä, kun sulkuhanan avaaja laskeutuu kaivon pohjalle.

kevään ensimmäisessä hallituksen kokouksessa 2 – 4. Puutarhan onneksi oman väen joukossa on monen alan asiantuntijoita, ammatillisen taustan tai harrastusten kouluttamia. Isännät eivät ole virallinen sääntöjen edellyttämä toimielin, vaan syntynyt käytännön tarpeesta. Isäntien puoleen voivat puutarhalaiset kääntyä myös silloin, kun omat voimat tai tekniset taidot eivät riitä jonkin tehtävän suorittamiseen omalla mökillä tai palstalla. Alueella on osaavia ja lähtövalmiita miehiä, jotka mielellään auttavat myös silloin, kun eivät ole nimettyinä isäntinä. Mihinkäs taidoistaan silloinkaan pääsee!

Jakokaivoon menossa

Ojiin kertyy virtauksen mukana mutaa. Mudan poisto lapiopelissä on mainiota kuntoilua.

Nimettyjä ja nimeämättömiä isäntiä motivoi isännän tehtävissä sama asia kuin puutarhanhoidossa: on hyvä nähdä alue hyvässä kunnossa. On myös mukava nähdä oman käden jälki tässäkin muodossa. Ja toisten auttaminen kuuluu ihmisluontoon, niin isäntienkin, olipa nimetty tai nimeämätön. Siirtolapuutarha 3/2016

Isännät ja tekijät

Herttoniemestä pääsee helteillä vilvoittelemaan kivenheiton päässä sijaitsevalle Kivinokan uimarannalle.

Viikonloppua on kiva viettää perheen kanssa tai omassa rauhassa. Toisaalta taas vanhimmat mökkiläiset eivät kykene talkoisiin erilaisten sairauksiensa takia, voimatkin saattavat olla vähissä. Jos edes osa siirtolapuutarhan yhteisten alueiden töistä pystytään hoitamaan talkoilla, se on hyvä se. Joissakin siirtolapuutarhoissa on jouduttu palkkaamaan ulkopuolisia tekemään välttämättömät työt. Hommat tulee hoidettua, mutta se toki tietää lisämaksuja mökkiläisille. Helsinkiläisessä Herttoniemen siirtolapuutarhassa järjestetään muutamat talkoot kesässä. Väkeä osallistuu sen verran, että näkyväistä saadaan aikaiseksi. Eeva-emännän talkoosoppa on hyvä houkutin – ensin työt ja sitten yhteinen ”turinalounas”! Kaikkia töitä ei talkoovoimin saada tehdyksi. Niinpä yhdistys on jo vuosia sitten palkannut Paanasen Kaken, Kaukon, ”oman miehen”, tekemään ne ”muut työt”. On iloinen asia, että tällainen yleismies on saatu omalta alueelta. Kake tuntee vuosikymmenten mökkiläisenä siirtolapuutarhamme kuin omat taskunsa. Hän tuntee myös ihmiset ja ihmiset tuntevat hänet, joten kommunikointi on helppoa.

Apuvoimia löytyy Mitä ovat ne yhdistyksen Kakelle antamat tehtävät? Kake huolehtii jätehuollosta. Alueellamme on molokit sekajätteille, pahville ja paperille sekä säiliöt metallille ja lasille. Sekajätemolokki tyhjennetään kerran viikossa, muut tarvittaessa. Kake kiertää lähes päivittäin tarkistamassa jätetilanteen ja soittaa sitten ko. tyhjentäjälle. Tyhjentäminen tapahtuu toimijasta riippuen jo parin päivän kuluttua, mutta ehkäpä vasta viikon kuluttua. Kaken tehtäviin kuuluu myös tarkkailla lokakaivon tilannetta ja soittaa imuriauto paikalle. Vesivessojen kaivo tyhjennetään noin kerran viikossa, ekovessojen säiliöt pari kertaa kesässä. Itse Kake tyhjentää alueen kolme roskista noin kerran viikossa. Hän huolehtii myös siitä, että ekovessoissa on paperia ja kuiviketta. Yhteisten alueiden nurmikon leikkaaminen kuuluu Kaken tehtäviin. Parina viime kesänä hänellä oli kesäapulainen auttamassa, nyt ei ole. Nurmikot täytyy ajella useita kertoja kesässä. Kaken vastuulla on pitkälti myös ”risualueesta” huolehtiminen. Hän huolehtii myös juhlatalomme, riihen, ympäristön siisteydestä ja pitää huolen siitä, että polttopuita riittää riihen edustan tulisijalle. Siirtolapuutarhamme emäntä saa Kakelta apua erilaisiin tehtäviin tarvittaessa. Keväisin aiheutuu paljon työtä talven rikkomista vesiputkista ja –hanoista. Viime keväänä jouduttiin kolmisenkymmentä hanaa uusimaan. Talven tekemät vahingot ovat mittavia. Kake saa onnekseen 12

Siirtolapuutarha 3/2016

Töitä riittää - onko tekijöitä? Siirtolapuutarhoissa on paljon töitä, jotka täytyy tehdä. Mutta onko tekijöitä? Talkoohenki ei ole nykypäivää. Nykypäivää sen sijaan on imeä työpaikoilla kaikki mehut työntekijöistä. Työpäivän jälkeen omasta mökistä huolehtiminen vie loput energiat. apuvoimia Äyräväisen Jormasta, jolla on paljon tietoa ja taitoa näistä(kin) hommista. Kake kiittääkin Jormaa tämän talkoohengestä: mies ei nurise jos häntä pyytää apuun, vaan on valmis tulemaan. Jorma on monitaituri: häneltä hoituvat putki- ja sähkötyöt. Hän korjailee työvälineitä, kuten ruohonleikkureita, kottikärryjen renkaita jne. Riittää näillä miehillä vielä energiaa tehdä yksittäisille mökkiläisille sellaisia töitä, joita nämä itse eivät osaa tai jaksa tehdä. Korvaamattomia kavereita!

Sekajätemolokki on murheenkryyni Helsingin kaupungin edustajat käyvät keväisin tsekkaamassa, mitä puutteita alueella on ja mitä pitää tehdä. He kartoittavat muun muassa puiden kaatamistarpeen ja polkujen kunnon. Nämä tehtä-

vät hoitaa siis kaupunki. Ko. edustajat voivat myös antaa huomautuksia sellaisista laiminlyönneistä, joiden hoitaminen kuuluu joko yhdistykselle tai yksittäiselle mökkiläiselle. Kake antaa kehuja mökkiläisille siitä, että alueella ei juurikaan ole roskia. Parkkipaikalla tosin jonkin verran, mutta ei liiaksi asti. Kiitosta saavat myös metalli- ja lasisäiliöt – metalliesineet ovat metallisäiliössä, lasiset esineet lasisäiliössä. Pahvimolokkiinkin ihmiset laittavat pahveja – laatikot litteiksi, pliis, paperimolokkiin paperia. Mutta suurin murheenkryyni on sekajätemolokki! Jos noihin muihin keräilyastioihin osataan laittaa niihin kuuluvat asiat, miksi se ei onnistu sekäjätemolokissa? Sieltä löytyy isoja jätesäkkejä, jotka on täytetty risuilla, puutarhajätteellä tai ruohosilpulla. Aivan molokin vieressä on alue, jossa on omat paikkansa edellä

Jäteastiat ovat siistissä rivissä

mainituille säkin sisuksille. Kun tuollaisen säkin työntää molokkiin, se tukkii suuaukon ja molokin oletetaan olevan täynnä, vaikka se ei olekaan. Se taas tuottaa turhaa harmia ”kunniallisille” sekajätemolokin täyttäjille. Toinen harmin aihe on risujen, oksien ja puutarhajätteiden alue. Siellä on selkeästi kyltit, minne mitäkin laitetaan. Mutta aina alue on kuitenkin kuin harakanpesä, ei minkäänlaista järjestystä. Nyt se on taas suurella kauhakuormaajalla tyhjennetty ja laitettu nätiksi. Tsemppiä toivotaan jokaiselta!

Jätevesi kuljetetaan pois Jutun kirjoittaja haluaa nostaa myös esiin yhden asian. Veden käytön. Lapsuuden kuivuvat kaivot opettivat käyttämään vettä säästeliääsi ja tuo

Herttoniemen isäntä Kake Paananen ja hänen vaimonsa Paula.

säästeliäisyys on jäänyt takaraivoon. Miksi lutrata suihkussa puoli tuntia ja kauemminkin kun puhdasta pintaa syntyy muutamassa minuutissakin – ja vaahdotusvaiheessa hana kiinni! Kannattaa muistaa, että jäteveden kuljettaminen pois alueeltamme on kallista ja kustannukset koskevat meitä kaikkia. Miten paljon vähemmän näitä kuljetuksia tarvittaisiin, jos valuttelisimme vettä vain sen verran kuin sitä puhtauteemme tarvitsemme! Vielä muutama Kaken mieleen jäänyt erikoinen tapaus. Heidän mökkinsä työkaluvarastoon on mustarastas tehnyt kolmena vuotena pesän. Tänä keväänä pesässä oli jäljellä vain yksi munankuori. Samaan aikaan orava istui tyytyväisen näköisenä läheisessä puskassa ja mustarastas rääkyi lipputangon nupissa. Tällä kertaa siis pesiminen epäonnistui täysin herkkusuu-oravan takia.

Kerran Kake oli levittämässä vesiletkua huoltorakennuksen takana kastellakseen petankkikentät. Hän ei ollut vielä kiinnittänyt letkua hanaan ja ihmetteli, mikä jarruttaa, miksi letku ei kulje vapaasti eteenpäin. Syyllinen oli kettu, se veti hanakasti letkua päinvastaiseen suuntaan! Mökkielämän varjopuolia ovat murtomiehet ja –naiset, jotka turhan usein ovat mökeillä kutsumattomia vieraita. Kerran kun Kake meni mökkiinsä, sängyssä oli alaston pariskunta täydessä ”työn touhussa”. Kake otti entisenä vanginvartijana tilanteen rauhallisesti, mutta jämäkästi hallintaansa. Hän ei antanut miehen pukeutua vaan tämä sai ilkosillaan odotella poliisin saapumista. Jälkikäteenhän tällainen hiukan naurattaa... Teksti: Asta Korppi Kuvat: RI ja Asta Korppi Siirtolapuutarha 3/2016

Isännät ja tekijät Kotiniemen isäntä Pekka Jokinen (vas.), talkoomestari Helena Österberg ja ex-talkoomestari Ahti Pöyry.

Talkoomestari ja isäntä - työnjakoa Kotiniemessä Talkoomestarin toimi lienee vieras monessa siirtolapuutarhassa, mutta Lahden Kotiniemessä talkoomestari oli aikoinaan keskeinen henkilö. Toistakymmentä vuotta talkoomestarina toiminut Ahti Pöyry kertoo, että toimenkuvaan kuului paljon asioita. Puutarhatoimikunnan vetäjä ja talkoomestari yhdessä pitivät silmällä ulkoalueita, kalusteita, nurmikoita ja komposteja. Tämän perusteella talkoomestari laati tarkat työlistat kevät- ja syystalkoisiin ja jakoi talkoolaiset työkohteisiin. Taksvärkkituntien laskeminen, kuittaaminen ja toimittaminen taloudenhoitajalle syksyisin kuuluivat tehtäviin. 14

Siirtolapuutarha 3/2016

Talkoomestari tarkkaili myös vesiputkistoja ja hankki niihin tarvittavat varaosat. Hän huolehti päärakennuksen korjausten tarjouspyynnöistä ja esitti ne hallitukselle. Hän oli kaikille tuttu ja toimi ikään kuin vanhan ajan talkkarina. Ahtin ”jäätyä ansaitulle eläkkeelle” talkoomestarin hommista talkoiden järjestäminen siirrettiin isännän ja puutarhatoimikunnan harteille. Isännänkin työt lisääntyivät siis aikalailla. Kotiniemessä isännän tehtäviin kuuluvat nykyisen isännän, Pekka Jokisen alias Nätti-Pekan mukaan mm. päärakennuksesta huolehtiminen, jossa tällä hetkellä tärkein seikka on kosteudenpoiston hallinta sauna- ja pesutiloissa, saunan lämmitys, Puutarhapirtin käyttö- ja tarvehankinnat, liputuksesta huolehtiminen, kesävesien päälle laitto ja sulkeminen yhdessä talkooväen kanssa. Kuitenkin Pekan mielestä varsin tärkeä

isännän tehtävä on omalta osaltaan katsoa, että väki viihtyy ja voi hyvin puutarhalla. Tänä kesänä Kotiniemessä on jälleen talkoomestari, sillä entinen isäntä Helena Österberg astui talkoomestarin saappaisiin. Näistä töistähän hänelle kertyi kokemusta jo isäntänä ollessaan. Työnjaosta on sovittu, että talkoomestari hoitaa kaikki taksvärkki- ja talkooasiat eikä isäntä niihin puutu kuin kehumisen osalta. Sekä entinen että nykyinen talkoomestari painottavat, että puutarhatoimikunnan ja talkoomestarin yhteistyö on tärkeää ja että talkoomestarin pitäisi olla hallituksen jäsen. Näillä mennään Kotiniemessä tänä kesänä.

Teksti: Paula Korkalainen Kuvat: Anu Peltoniemi

Bokashissa liha-, kala- ja kasvisjätteet muuttuvat mullaksi Bokashi-ämpärissä pari viikkoa muhinut biomassa sekoitetaan multaan, jonka mikrobitoiminnan se aktivoi. Multa ja bokashimassa tekeytyvät yhdessä ravitsevaksi maanparannusaineeksi, jota kasvisi janoavat. Mitä jos hurahtaisin bokashiin? Sana tulee japanin kielestä ja kiinalainen merkki näyttäisi varmasti hienolta tatuoituna ihoon. Bokashu-verbi tarkoittaa hämärtämistä tai sumentamista. Ihme tapahtuu, kun bokashirouhetta tai -liuosta, jotka sisältävät tehokkaita mikro-organismeja, lisätään orgaanisen jätteen sekaan ja siitä tulee erinomaisen nopeasti ravitsevan tehokasta multaa. Hedelmien, appelsiininkuorien, kaalinlehtien ja muun biojätteen muodot häilyvät olemassaolonsa rajamailla, kun mikrobiologiset organismit, erityisesti maitohappobakteerit iskevät kyntensä niiden solujen monimutkaisiin molekyyleihin ja pilkkovat ne yksinkertaisemmiksi ja biologisesti aktiivisiksi aineiksi. Bokashissa biojäte fermentoituu kuin hapankaali. Kaikista ihaninta tässä on, että vaikka kysymyksessä on anaerobinen mikrobiologinen prosessi, eräänlainen kompostointityylisuuntaus, hajuhaittoja ei tule. Bokashi takaa hajuttomuuden – ei kärpäsiä. Hapan bokashiämpärissä parin viikon ajan muhinut biomassa sekoitetaan multaan, jonka mikrobitoiminnan se aktivoi. Multa ja bokashimassa tarvitsevat aikaa jälleen parin viikon ajan tekeytyäkseen

tasapainoikseksi seokseksi. Sen jälkeen Sinulla on bioaktiivista multaa, jota kasvisi janoavat. Jokaisella muodostuu mökissään orgaanista jätettä syömisen sivutuotteena. Sen lisäksi tarvitaankin vain erityinen Bokashi-ämpäri ja Bokashi-valmistetta, jotta prosessia voi lähteä toteuttamaan. Bokashi on kaupallinen sekoitus juuri sinulle valikoituja aerobisia, anaerobisia mikro-organismeja rouhe- tai liuosmuodossa sekä niiden valmistukseen sopivia tuotteita, kuten Bokashi-ämpäri. Palauta keittiöjätteistä hiili maahan kasvien ravinnelähteeksi EM Bokashilla.

Kaukoidän perinne Bokashi-tuotteet ja rekisteröity tavaramerkki juontavat juurensa Japaniin ja puutarhatieteen professori Teruo Higan ideoihin sekä kaukoidän viljelyperinteisiin. Keittiöjätteiden lähikierrättäminen ja hyödyntäminen lavaviljelyssä on trendikästä maailmallakin.Vehnäleseisiin on ympätty tehokkaita, eläviä mikro-organismeja, 80 eri mikrobia: hiivasientä, maitohappobakteeria sekä

fotosynteesimikrobia. Bokashi-ämpäriä ruokitaan päivittäin kuin lemmikkiä, siihen kipataan kerran päivässä kertyneet biojätteet. Massaa tiivistellään, ylimääräiset ilmat saadaan pois. Päälle laitettava kansi suojelee ja estää hapen pääsyn tuotteeseen, ämpäriä ei availla kun kerran vuorokaudessa päivän biojätesaaliin lisäämisen yhteydessä. Bokashi-ämpäri vaatii huolenpitoa sen verran, että sangon pohjaan valuneet nesteet tyhjennetään. Ämpärin pohjalle kertynyt suodosvesi on hapanta, mutta laimennettuna erittäin tehoisaa ja voimallista lannoitetta puutarhassa. Bokashissa teet kalasta, vihanneksista, kasviksista, kahvinporoista yms. nopeasti ravintorikasta maanparannusainetta puutarhaan ja hyötykasviviljelyyn. Myös typpi, hiili ja fosfori, kaikki on tallella siellä. Bokashi on vaivaton tapa kierrättää kotitalousjätteet ravinnepitoiseksi mullaksi. Se on huoleton ja hajuton. Keittiöjätteet saadaan takaisin luonnon kiertokulkuun hapatusprosessissa eikä hiilidioksidiaakaan, toisin kuin kompostoinnissa, muodostu ympäristöä kuormittamaan. Teksti: Maija Manninen Kuva: Raimo Ikonen Siirtolapuutarha 3/2016

Minun puutarhani

KesĂ¤ koittaa. Maa kutsuu.

Pirkko puutarhansa viidakossa.

Puutarhan hoito on suoraan mielen hoitoa. Voit suunnitella, istuttaa, hoitaa ja nauttia. Puutarhan hoito ohjaa suunnitelmallisuuteen, kärsivällisyyteen ja nauttimiseen. Se vaatii tietoa ja taitoa. Se on kasvattavaa. Se ohjaa elämään luonnon kiertokulun mukaan. Minulle puutarha on aina ollut ihmisen mieleen istuva metafora. Itse istutan mielelläni perennoita, jotka kukoistavat vuosi vuodelta ja ovat tuttuja kukkia tutussa paikassa. Ne edustavat mielen tasolla ihmisen arvomaailmaa. Perennat ovat pysyviä arvoja, jotka ovat usein peräisin jo kotoa. Minut on kasvatettu arvostamaan työntekoa,

rehellisyyttä ja sitä, että en lupaisi enemmän kuin pystyn toteuttamaan. Äitini oli tiukka kasvattaja. Minun puutarhassani perusarvot eli perennat ovat ojennuksessa. Hedelmäpuut ja marjapensaat edustavat myös pysyvyyttä. Puutarhaani ja mieleeni kuuluu myös yksivuotisia kukkia, jotka heijastavat ajankohtaisia muotiaaltoja tai -virtauksia. Onneksi ikä opettaa jo hieman jarruttamaan: Ei ole aivan pakko tuntea jokaista -ismiä ja olla pakosti mukana somessa. Yksivuotisissa kukissa on myös pysyvyyttä. Puutarhassani on aina kehäkukkia, krasseja, kosmoskukkia, malvoja ja pellavaa. Näitä oli aina lapsuuden kotini puutarhassa, siksi minullakin. Silti monet uudet siemenet ovat innostavia: Hieno vaihe kevättä on se, kun seisoo siemenhyllyjen edessä ja näkee silmissään kukkaloiston puutarhassaan. Onnistuu se sitten tai ei! Minua ilahduttaa myös ihmisten hyörinä puutarhaliikkeissä, koska se kertoo monien toiveista ja odotuksista.

Puutarhaani kuuluvat myös yrtit ja perunat. Perunoita pitää olla paria eri lajiketta, jotta voi makustella. Kesää on myös se, että voi käydä poimimassa kasvilaatikoista salaatit ja yrtit. Miellän puutarhan jatkumona. Kaupunkikotini parvekkeella on varhaiskeväällä yrttimaa ja ikkunalla kukkamaa. Siirtolapuutarhan istutukset jatkavat kesää. Pidän tärkeänä, että puutarhassa on tilaa olla ja viihtyä ja että siellä on silmäniloa ja arjen hyötyä. Puutarhassani pitää olla polkuja mielen vaellukselle ja vapaudelle. Puutarhurit ovat onnellisia!

Teksti: Pirkko Lahti Kuvat: Raimo Ikonen Siirtolapuutarha 3/2016

Lepaan kurssilta ammattiin Tuija Jakonen osti siirtolapuutarhamökin Herttoniemestä kymmenen vuotta sitten. Vaikka hän on perheellinen, neljän aikuisen pojan äiti, on mökkiprojekti Tuijan oma juttu. Puoliso ja pojat tulevat pyydettäessä talkoisiin ja käyvät silloin tällöin grillailemassa ja viihdyttämässä mökki-intoilijaa. Tuijan siirtolapuutarhamökkikokemukset ovat lapsuuden ajalta Marjaniemestä, jossa hänen ystävänsä mummolla oli mökki ja jossa Tuija usein vieraili. Jo silloin alkoi itää haave puutarhanhoidosta harrastuksena ja paljon myöhemmin haave siis muuttui todeksi. Tuntui hienolta omistaa puutarha keskellä pääkaupunkia. Tuntui hyvältä upottaa kädet multaan. Eikä hassummalta tuntunut sekään, että perheen ainoalla naisella on oma paikka, jossa ladata akkuja ja rentoutua – luksusta! Jo kaksi vuotta mökin ostamisen jälkeen Tuija oli yhdistyksen hallituksen sihteerinä yhden kauden. 18

Siirtolapuutarha 3/2016

Silloin hänen kiireinen elämäntilanteensa ei sallinut pidempää hallituskautta. Nyt hän on hallituksessa uudelleen. Tuija kokee järjestötoiminnan mielenkiintoiseksi ja antoisaksi.

Puutarhuriksi kahdessa vuodessa Siirtolapuutarhaliiton Lepaan kurssille Tuija osallistui vuonna 2013. Opettajat olivat erittäin ammattitaitoisia ja kurssi innosti oppimaan lisää. Myöhemmin Tuija jutteli muutaman toimistotyöt puutarhurin ammattiin vaihtaneen henkilön

kanssa ja kun työpaikan yt-neuvottelut painoivat päälle, hän päätti laittaa hakemuksen Lepaalle puutarhatuotannon aikuislinjalle. Tuli myönteinen vastaus ja niin tarmokas nainen opiskeli itsensä puutarhuriksi kahdessa vuodessa. Oli hienoa saada keskittyä koko rupeaman ajan vain ja ainoastaan opiskeluun. Lähiopetusta Lepaalla oli noin viikko kuukaudessa, jolloin asuminen oli järjestetty opiskelijasolussa. Muu aika oli etäopiskelua kotona. Kesäkaudet olivat pääasiassa työharjoittelua. Tuija oli tottunut kolmisenkymmentä vuotta tekemään siistiä sisätyötä matkatoimistossa.

Eden projektin kasvihuoneet

Tuija Jakosen mökkipiha

Nyt hän löysi itsensä muun muassa istuttamassa kaatosateessa kolmeasataa kurpitsan tainta avomaapellolle tai kantamassa puutarhamyymälässä multasäkkejä asiakkaiden avuksi. Hän oppi myös sen, että pitkistä kalsareista ei pidä luopua ennen juhannusta. Työpäivän jälkeen kuului mennä suihkuun kaikki vaatteet päällä huuhtelemaan kurat pois päällimmäisestä sadevaatekerroksesta.

homma toimi palkattomilla harjoittelijoilla. Kuitenkin mies osasi ottaa harjoittelijat työssäoppijoina – opasti ja opetti sekä antoi mahdollisimman monipuolisia työtehtäviä. Tärkeintä oli, että hän arvosti harjoittelijoiden työpanosta – sekään ei ole itsestäänselvyys.

Työssäoppiminen Englannissa

Puutarhuriksi Tuija valmistui joulukuussa 2015. Hän piti opiskeluajastaan blogia, joka on luettavissa osoitteessa www.silmustasatoon.blogspot.fi.

Tuijan ehdoton huippuelämys oli, kun hän suoritti kasvihuonetuotannon viiden viikon työssäoppimisen Englannin Cornwallissa taimistolla, jossa tuotetaan kasvit Eden-projektiin: se on yksi Britannian suosituimpia nähtävyyksiä - valtavissa kuplamaisissa kasvihuoneissa elävät trooppisen ja välimerellisen ilmaston kasvit.

Stadin Puutarhurilla avomaantuotannon työssäoppimisjaksoa suorittamassa.

Avomaatuotannon työssäoppimisjaksonsa Tuija suoritti Stadin puutarhurin pellolla kesällä 2014. Tuija kehuu Jan Liesahon erinomaista konseptia: Stadin puutarhuri viljelee luomuna vihanneksia Herttoniemen kartanolla melkein keskellä kaupunkia keskustan trendiravintoloille, järjestää suoramyyntiä paikallisille ja tarjoaa myös puutarhakursseja ja muuta toimintaa kaikenikäisille. Ainakaan Tuijan oppimisjakson aikana Janilla ei ollut ainuttakaan palkattua työntekijää, vaan

Tärkeintä on puutarhanhoito

Tällä hetkellä Tuija on kausitöissä Kekkilän multaasemalla Vantaalla. Entisessä elämässään Tuija myi lentolippuja, nyt hän myy multaa! Mitä loppukesä tuo tullessaan, sen aika näyttää. Mitä Tuijan tarinasta opimme? Kannattaa osallistua Siirtolapuutarhaliiton tarjoamille Lepaan kursseille! Kursseilla oppii paljon sellaisia asioita, joista on hyötyä ja iloa oman mökkipalstan hoitamiseen. Mutta saattaa käydä niinkin, että multasormi alkaa vipattaa siihen malliin, että löydät itsesi puutarhurin ammatista. Ja sehän me kaikki tiedetään, että mikään muu elämässä ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Ja miksi, sekin me tiedetään. Teksti: Asta Korppi Kuvat: Tuija Jakonen Siirtolapuutarha 3/2016

Liiton koulutusta, uutisia, tapahtumia Osa siirtolapuutarhuriporukasta, joka osallistui toukokuussa Siirtolapuutarhaliiton puutarhakurssille Axxell Överby –oppilaitoksessa Espoon Marketanpuistossa.

Iloinen siirtolapuutarhuriporukka oppi uutta puutarhanhoidosta Espoon Marketanpuistossa sijaitsevassa Axxell Överby –oppilaitoksessa opiskeli 14.-15.5. innostunut siirtolapuutarhuriporukka hyötyviljelyn ja palstan suunnittelun perusteita. Erityisesti uusille viljelijöille suunnattu, Siirtolapuutarhaliiton järjestämä kurssi oli hyödyllinen myös kokeneemmalle siirtolapuutarhurille. Esiin nousi yllättäviä asioita 15 vuotta sitten Oulunkylän siirtolapuutarhasta mökin hankkineen Tarja Nousiaisenkin mielestä. - Kun kysyin esimerkiksi, mitä voin tehdä korkealle omenapuulleni, jossa kasvaa vain latvassa pieniä omenoita. Saanko samanlaisia omenoita, jos puu kaadetaan ja siitä lähtee uusi alku? Opettaja vastasi, että samaa lajiketta et tällä konstilla saa, koska kaikki omenapuut on vartettu. Minun puuhuni on vartettu valkeakuulasta mutta sen runko on antonovkaa. Todennäköisesti tilalle kasvaisi iso antonovka. Jos haluan jotain muuta kuin antonovkaa, täytyy hankkia uusi taimi, joka suositellaan istutettavaksi 20

Siirtolapuutarha 3/2016

eri paikkaan kuin vanha omenapuu mahdollisten kasvitautien välttämiseksi, hän kertoo. Kurssilaiset olivat hyvin aktiiviisia ja moni sai kaipaamaansa tietoa puutarhanhoidosta. -Hyvä että liitto järjestää kursseja, koska yksittäisen yhdistyksen kursseille ei välttämättä ole aina tarpeeksi tulijoita. Esimerkiksi kärhökurssi voisi kiinnostaa monia tai joku muu tiettyyn asiaan pureutuva kurssi. Itse kaipaisin mökin korjauskurssia, että voisin käytännössä harjoitella esimerkiksi ikkunoiden kunnostamista. Kurssilla olisi hyvä saada perustiedot rakentamisesta. Yhden päivän tai viikonlopun kurssit sopivat hyvin kiireisille työssäkäyville ihmisille. Vahvistusta omille ajatuksille Myös Pakilan siirtolapuutarhassa ensimmäistä kesäänsä viljelevän Tuija Ylösen mielestä kurssista oli monenlaista hyötyä. Hän nautti kurssilla myös muiden siirtolapuutarhurien kanssa juttelusta -Sain vahvistusta omille ajatuksilleni ja opin paljon maanparannuksesta ja pensaiden leikkaamisesta, hän kertoo.

Marketanpuisto on lähes seitsemän hehtaarin laajuinen piha- ja puistorakentamisen näyttelyalue. Puisto on myös suosittu virkistys- ja retkikohde. Kuvassa Marketanpuiston punakoivu.

-Ennen kurssia en raaskinut millään leikata marjapensaita ja ruusupensaita. Sain myös tietää, että tomaatteja kastellaan lämpöisellä vedellä ja että villiviinit saattavat näyttää elottomilta roikoilta keväällä mutta kyllä ne sitkeinä kasveina lähtevät kasvuun myöhemmin. Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen

Siirtolapuutarha-lehden uusi taittaja maalaa tauluja ja kunnostaa huonekaluja Myös lehden ulkoasun suunnittelemista hän kuvailee luovaksi prosessiksi. -Jokainen tekee lehteä omalla tyylillään - vähän niin kuin taiteilija maalaa tauluaan - taittaja sommittelee tekstit ja kuvat lehden sivuille.

taittoi aikoinaan lähes kaikki Suomen paperiset maantiekartat. Raimo Ikonen on neljän pojan isä ja myös isoisä. Hänellä on mökki helsinkiläisessä Talin siirtolapuutarhassa. -Yhteisöllisyys alkaa siirtolapuutarhassa tervehtimisestä, hän toteaa. -Yhdessä tekemisen kautta yhteisöllisyys voimistuu. Harrastan Talissa aktiivisesti petankin- ja lentopallon pelaamista. Yhdistyksen hyväksi teen mieluiten niitä asioita, joita osaan parhaiten.

Vuoden ensimmäisestä numerosta lähtien Siirtolapuutarha-lehteä taittanut Raimo Ikonen on aina harrastanut kuvataiteita ja valokuvausta. -Teen myös veistoksia eri materiaaleista ja kunnostan omaan käyttöön vanhoja, kauniita huonekaluja, hän kertoo.

50-luvulla Limingantiellä riitti vilskettä Helsingin Kumpulassa, 1920-luvulla rakennetussa neljän perheen puutalossa lapsuutensa viettänyt Raimo Ikonen kertoo, että kesäisin aikaa vietettiin kavereiden kanssa naapurissa, Kumpulan

maauimalassa. Samassa talossa asui Raimon lapsuudenperheen lisäksi äidin sisko perheineen sekä pappa ja mamma. -Meidän perheessä oli kuusi muksua. Limingantiellä lapsia oli kaikkiaan paljon - vilskettä ja vipinää riitti. Isällä oli oma hiomakiviyritys, jolla oli ulkomaan vientitoimintaakin. Äitikin oli pienyrittäjä. Hän

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Takatori Siirtolapuutarha 3/2016

Liiton koulutusta, uutisia, tapahtumia MILTÄ ALUEESI NÄYTTÄÄ KAMERAN LINSSIN LÄPI?

MINKÄLAISELLE KURSSILLE HALUAISIT OSALLISTUA? Siirtolapuutarhaliiton ensi vuoden toimintaa suunnitellaan jo kiivaasti. Nyt Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä liiton kurssitarjonta pitää sisällään. Kursseille osallistuneiden palautteista on saatu erinomaisia ideoita ja toiveita, mutta toiveita saa esittää kuka tahansa jäsenviljelijä. Minkälaiselle kurssille JUURI SINÄ haluaisit osallistua? Kerro toiveesi liiton toimistolle – joko sähköpostitse osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai kirjeitse osoitteeseen Siirtolapuutarhaliitto, Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki.

ETSINTÄKUULUTUS: Vuoden 2017 kalenteriin liitto toivoo kuvia JUURI SINULTA, eli kaikilta viljelijöiltä, miltä tahansa liittoon kuuluvalta alueelta. Kalenteriin tarvitsemme 12 kuvaa, eri alueilta ja eri vuodenajoilta. Mökkejä, maisemia, yksityiskohtia – sellaisia aiheita, jotka ovat saaneet Sinut tarttumaan kameraan. Kuvien tulisi olla digitaalisessa muodossa ja niiden tarkkuuden tulee olla painotarkoitukseen riittävä (vähintään 300 dpi). Kalenterissa kerrotaan, miltä alueelta kuva on otettu sekä kuka on kuvaaja. Painoteknisistä syistä kuvia saatetaan joutua rajaamaan. Kalenterikuvien kuvaajille toimitamme korvaukseksi kalenterin 2017 veloituksetta. Toimita kuvasi liiton toimistoon osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi viimeistään 22.7.2016.

SIIRTOLAPUUTARHA –LEHTI NYT MYÖS VERKOSSA ��

��

�

��

� � ��

��

�

��

� ��

��

� ��

��

� ��

Siirtolapuutarha –lehden vuoden ensimmäinen numero on nyt luettavissa näköislehtenä verkossa. Verkkoon lehti julkaistaan jatkossa aina yhden numeron viiveellä, jotta jäsenet ja lehden tilaajat saavat lukea lehden mielenkiintoiset jutut ja ajankohtaiset asiat ennen muita. Näköislehteen pääset liiton nettisivujen www.siirtolapuutarhaliitto.fi etusivulta kohdasta Tutustu näköislehteen. 22

Siirtolapuutarha 3/2016

TERVETULOA SIIRTOLAPUUTARHAAN!

haluaa auttaa yhdistyksiä saamaan tapahtumiinsa mahdollisimman paljon osallistujia ja samalla osoittaa, että siirtolapuutarhat ovat erittäin tärkeä osa kaupunkikulttuuria – ympäri maan.

Liiton nettisivulle www.siirtolapuutarhaliitto. fi on lisätty uusi tapahtumakalenteri. Osioon pääset etusivulla olevasta kohdasta Puutarhassa tapahtuu.

Tapahtumat eivät tupsahda kalenteriin itsestään, joten ilmoittakaa yleisötapahtumistanne Tinalle liiton toimistoon (info@siirtolapuutarhaliitto.fi). Myös yksittäiset viljelijät saavat kalenterissa näkyvyyttä vaikkapa Ravintolapäivä-tarjonnalleen.

Tapahtumakalenterissa julkaistaan jäsenyhdistysten siirtolapuutarhojen kaikelle kansalle suunnatut tapahtumat – kirpparit, kesäkahvilat, taimitorit, juhannusjuhlat, puistokonsertit yms. Kalenterilla liitto

Tapahtumakalenteri julkaistiin 10.5. ja ensimmäisen kuukauden aikana siihen on tutustunut yli kaksisataa eri kävijää. Kannattaa hyödyntää täysin ilmaista markkinointikanavaa!

§ Yhden oikeustapauksen tarina Siirtolapuutarhayhdistyksillä on tarve hankkia muitakin tuloja kuin vuosittaiset maksut jäseniltä. Yksi tapa kartuttaa yhdistyksen kassaa on kahvilan pitäminen yhdistyksen kerhotalolla. Leivonnaisiin ja mehuihin käytetään tavallisesti omia, kasvattamiamme marjoja ja vihanneksia, leipomukset ja juomat valmistetaan itse ja myynti tehdään talkootyönä. Mutta. Jos toiminta on vähänkään säännöllistä, viimeistään silloin alkaa hälyttää: Onko jo kyse elinkeinotoiminnasta, jolloin tullaan verovelvollisuuden piiriin. Missä piilee raja verottoman ja verollisen myynnin välillä? Vastausta ei ole olemassa lainsäädännössä, joten sitä täytyy hakea oikeuskäytännöstä. Päätöksessään (KHO 2015:174) korkein hallintooikeus katsoi, että yleishyödyllisen yhdistyksen kahvilatoiminta ei ollut elinkeinotoimintaa ja että kahvilan tuotot olivat näin yhdistykselle verovapaita.

Päätöksen avaamiseksi on ensinnäkin selvitettävä, olemmeko yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Tuloverolain (TVL) 22 § sisältää yleishyödyllisen yhteisön määritelmän. Tyypillisesti tällainen yhdistys edistää jotain aatteellista tai yhteiskunnallista tavoitetta. Näinhän me teemme. Siirtolapuutarhayhdistys on voittoa tavoittelematon yhteisö, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää puutarhaviljelyä vapaa-ajan harrastuksena jäsentensä sekä kotipaikkakuntansa piirissä sekä edistää viljelytapojen tuntemusta ja herättää mielenkiintoa viljelytoimintaa kohtaan niin aikuisten kuin lasten ja nuortenkin keskuudessa. Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen ainoastaan saamastaan elinkeinotulosta ja muusta kuin yleishyödyllisessä käytössä olleen kiinteistön tulosta. Muut tulot ovat sille verovapaita. Raja elinkeinotulon ja muun tulon välillä on erityisen merkittävä juuri yleishyödyllisille yhteisöille. TVL 23,3 §:ssä on erikseen säädetty, mitä tuloja ei pidetä

yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona. Luettelo kattaa tyypilliset myynti- ja muut sellaiset toiminnot yleishyödyllisen yhteisön varainhankinnan keinona. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, tästäkään ei kuitenkaan voida johtaa yleishyödyllisille yhteisöillekään yksiselitteistä elinkeinotoiminnan määritelmää, sillä myös nämä toiminnat voivat olla elinkeinotoimintaa, jos toiminta on poikkeuksellisen laajaa ja jatkuvaa. Lisäksi voi olla vielä muuta varainhankintaa, joka ei sisälly mainittuun listaan. Niinpä on arvioitava tapauskohtaisesti ja olosuhteet huomioon ottaen, onko kysymys elinkeinotoiminnasta vai ei. Jos siis TVL ei anna vastausta, haetaan rajaa lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin verovelvollisen kohdalla. Tällöin rajanvedossa otetaan huomioon ns. elinkeinotoiminnan yleiset tunnusmerkit. Näitä ovat voiton tavoittelu, toiminnan suunnitelmallisuus, aktiivisuus ja Siirtolapuutarha 3/2016

Liiton koulutusta, uutisia, tapahtumia

jatkuvuus, taloudellinen riski sekä toiminnan suuntautuminen rajoittamattomaan tai laajaan asiakaskuntaan.

varsinaista toiminta-ajatusta. Toiminta oli myös jatkuvaa ja aktiivista. Eikä kahvilan asiakaskuntaa ollut millään lailla rajattu.

Kahvilatoiminta ei ollut elinkeinotoimintaa

Varainhankinnan arvioinnissa on kuitenkin otettava vielä huomioon ainakin toimiminen kilpailuolosuhteissa, myyntituotteiden tavanomaisuus, käypä hinta, toiminnan laajuus ja siihen palkattu henkilökunta.

KHO:n päätöksessä yhdistyksen jäsenten talkootöillä ylläpidetty kahvila oli avoinna toimintakauden ajan viikonloppuisin ja varsinaisella lomaviikolla joka päivä. Kahvilan palvelut olivat yleisesti muidenkin kuin omien jäsenten käytössä. Kahvilan myyntitulot olivat n. 6000 euroa. KHO katsoi, toisin kuin HO, että näissä olosuhteissa kahvilatoiminta ei ollut elinkeinotoimintaa. Näin yhdistys ei ollut verovelvollinen kahvilan tuotoista. Jos kahvilatoimintaa olisi arvioitu puhtaasti liiketoiminnan yleisten tunnusmerkkien perusteella, vaikuttaisi selvältä, että elinkeinotoimintaahan se. Kahvilalla tavoiteltiin taloudellista voittoa, vaikkakin kahvila palveli samalla myös yhdistyksen

Tapauksessamme KHO perusteli toimintaa muuna kuin elinkeinotoimintana saadun tulon vähäisellä määrällä, kahvilan pidon perustumisen talkootyöhön ja sillä, ettei kahvilatoimintaa katsottu harjoitetun kilpailuolosuhteissa. KHO vetosi myös siihen, että kahvilan pitäminen liittyi läheisesti varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan. Oikeustapauksen opetus: vaikka yleishyödyllisen yhteisön varainhankinta täyttäisi niin sanotun elinkeinotoiminnan yleiset tunnusmerkit, sitä ei välttämättä katsota verotuksessa elinkeinotoimin-

naksi. Näin on ainakin silloin kun seuraavat kriteerit täyttyvät samanaikaisesti: toiminnasta saadaan vain vähän tuloa, toiminta perustuu talkootyöhön, toimintaa ei harjoiteta kilpailuolosuhteissa ja toiminta liittyy varsinaiseen yleishyödylliseen toimintaan. KHO:n linjauksen mukaisesti se, että jalostamme kasvattamamme marjat, vihannekset ja hedelmät piiraiksi, leivonnaisiksi ja mehuiksi ja myymme niitä talkoovoimin omalla siirtolapuutarhan alueellamme voi olla verotonta varainhankintaa. Joka tapauksessa toiminta liittyy läheisesti omaan toimintaamme viljelyn ja yhteisöllisen vapaa-ajan vieton puitteissa.

Teksti: Maarit Humaloja Kuva: Jaana Veikkola-Virtanen Lähde: Edilex –uutiset, KTT, OTM Martti Nieminen

Valmarilaiset vihreässä laaksossa Tuoksuva keväinen luonto, kukkivat hedelmäpuut ja vieraanvarainen Valmarin siirtolapuutarhan väki hurmasivat Siirtolapuutarhaliiton työvaliokunnan, joka piti kokouksensa Valkeakoskella Valmarin siirtolapuutarhassa ja tutustui samalla puutarhaan. 12 mökin pieni siirtolapuutarha on peräti kolmen hehtaarin alueella laaksossa, jota ympäröi vehreä maalaismaisema. -Lisääkin mökkejä saisi rakentaa mutta kysyntää ei ole ollut, siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Väinö Kuismanen kertoo. Punaiset mökit ovat kooltaan 20 neliömetriä, lisäksi niissä on 5 neliömetrin veranta ja keltainen 10 neliömetrin talousrakennus, jossa ovat sauna, suihku ja wc. Tilat toimivat hyvin yhdessä: mökkiä ja talousrakennusta yhdistää monilla iso puuterassi. Palstat ovat kooltaan 400 neliömetriä. Siirtolapuutarhan läheisyydessä parin sadan metrin päässä sijaitsee Mallasvesi, jossa voi käydä vilvoittelemassa V.A. Koskenniemen maisemissa. Uimapaikan vieressä on 1920-30 -luvuilla hyvin suositun suomalaisen runoilijan V.A. Koskenniemen hirsimökki ja sauna, jotka Valkeakosken kaupunki omistaa. Teksti ja kuva: Jaana Veikkola-Virtanen 24

Siirtolapuutarha 3/2016

Kari Ämmälä, työvaliokunnan jäsen (vasemmalla), Tina Wessman, liiton sihteeri, Sinikka Palmio, työvaliokunnan jäsen, Pertti Laitila, liiton puheenjohtaja, Markku Tuominen, liiton taloudenhoitaja, Maarit Humaloja työvaliokunnan jäsen sekä valmarilaiset Anneli ja Väinö Kuismanen sekä Päivi ja Taisto Sieranoja.

Kolumni

Pääskysestä ei päivääkään Olen huomannut, että viime vuosina meillä suomalaisilla on (ainakin) yksi yhteinen piirre englantilaisten kanssa. Tykkäämme keskustella säästä. Kauhistelemme ja ihastelemme. Eipä silti, se on hyvä puheenaihe. Se koskettaa meitä kaikkia, säätyyn tai varallisuuteen katsomatta. Sää on meidän yhteinen juttumme, satoi tai paistoi. En malta olla kirjoittamatta menneestä keväästä, yhteisesti kokemastamme. Normaalikeväämme lienee sellainen, että seurailemme ihastellen sen pikkuhiljaista etenemistä. Huomaamme, miten ruoho alkaa vihertää, silmut puhjeta puihin, ensimmäiset uskaliaat kukat nousta talviunestaan iloksemme. Panemme merkille kevätkohmeiset kimalaiset, vipinän alkamisen muurahaispesissä. Koen viime kevään epänormaaliksi, vaikka se toki ihana olikin. Se eteni rytinällä. Se alkoi vapunpäivästä ja jo äitienpäivänä oli luonto vehreä. Kahteenkymmeneen lämpöasteeseen yllettiin Kainuun, Pohjois-Karjalan seutuvilla. Toukokuun alkupuoliskolla Mäntsälä otti kunnian Suomen ensimmäisistä hellelukemista

(yli +25 astetta). Senhän tietää, mitä tuollaisesta säähemmottelusta seuraa. Mieletön tohina mökeillä! Hirveä kiire hankkia siemenperunat ja –sipulit, siemenet ja jopa taimia. Orvokit taisivat loppua toreilta ja kaupoista... Talikko oli ahkerassa käytössä, samoin aurinkovoide. Lippalakkiakin tarvittiin, jottei auringonpistos yllättäisi. Uurastimme kuin muurahaiset, ja mikä parasta – koko kesä vielä edessä! Ainakin Etelä-Suomessa ajettiin nurmikko ensimmäisen kerran jo äitienpäivän aikoihin. Kasvimaat laitettiin valmiiksi satoa odottelemaan. Ja peijakkaan vuohenputket ja muut uskolliset kasvajat, niitä perkailimme hiki hatussa. Samoihin aikoihin innokkaimmat heittivät jo talviturkkinsa mereen/järveen. Aurinko poltti jo ensimmäiset nenännypykät ja olkapäät. Grillikausi alkoi, pidettiin ”terassin avajaisia”. Joutsenien, kurkien, haikaroiden, hanhien ja muiden muuttolintujen auroja ja parvia ihailtiin. Perhoset liihottivat. Kotiloetanat nousivat maan pinnalle, itikat ja kärpäset aloittivat viihdyttämisemme – lieveilmiöitä, jotka talvella unohtuvat.

Tätä kirjoittaessani (toukokuun puoliväli) on jo viileämpää. Hallaöitäkin on luvassa. Nyt täytyy kaivella esiin hallapeitteet ja ehkä kantaa sisätiloihin ruukkuja, isojakin, jotka oli nimenomaan suunniteltu lämpöhuumassa viihtymään ulkona. Viljelijälle iski huoli ”pienten ipanoittensa” pärjäämisestä. Jostain aivojen sopukoista muistui mieleeni viime vuosi. Eikös silloin ollutkin juhannuksena ja jouluna suunnilleen samat lämpölukemat? Kesä- ja heinäkuu olivat harvinaisen kylmiä. Paljon valoa ja lämpöä vaativat kasvit eivät pärjänneet ollenkaan. Mutta eihän tällaisia asioita muistanut lainkaan lämpimän toukokuun huumassa. Tosin joku ennustaja (muurahaisistako?) arveli elokuun olevan helteinen. Joku toinen taas vannoi lämpimän kesä- ja heinäkuun nimeen. Haluan uskoa kaikkia ennustajia! Senhän me toki tiedämme, että säästä riippumatta vihreys hallitsee luontoa ja mökkipihojamme. Tiedämme myös, että valoa on, sitäkin säistä riippumatta. Suomen valoisa kesä on yrttiviljelijän unelma – varsinkin jos on lämmintä. Asta Korppi Kuva: Raimo Ikonen Siirtolapuutarha 3/2016

Mansikkapaikka

Nyt on aika heinäkuussa · Kastellaan riittävästi viljelyksiä. · Juodaan vettä ja pidetään huivi tai päähine päässä aurinkoisina päivinä puutarhatöissä. · Ihmetellään kukkivaa puutarhaa, sen runsautta ja tuoksuja. · Kuulostellaan kukkuvaa käkeä: “Jos se kukkuu pitkään vielä heinäkuussa, tulee lämmin ja pitkä syksy”, sanotaan vanhan kansan perinnekalenterissa.

elokuussa · Kirjoitetaan vihkoon muistiin onnistumiset ja epäonnistumiset viljelyssä ja puutarhanhoidossa seuraavaa kevättä varten. · Istuskellaan ulkona elokuun hämyisessä illassa ja luetaan hyvää kirjaa tai seurustellaan ystävän kanssa.

Siirtola puutarha

· Valmistetaan mehua, hilloa, pikkelsiä, pakastetaan tai kuivataan satoa – valitaan itselle sopivat menetelmät. · Tankataan vitamiineja ja herkutellaan tuoreena puutarhan sadolla.

Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailu 2016:

Kevään merkit! Osallistu Siirtolapuutarha-lehden vuoden 2016 –valokuvakilpailuun lähettämällä Kevään merkit –aiheisia kuvia liiton toimistoon. Kilpailukuvien tulee olla digitaalisessa muodossa. Kolme parasta kuvaa ja kunniamaininnan saaneet kuvat julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä. Voittaja palkitaan kiinnostavalla puutarhakirjalla! Kilpailun säännöt: 1. Lähetä osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi 1 – 3 valokuvaa 30.6.2016 mennessä. 2. Kerro kuvaajan nimi, osoite ja siirtola- tai ryhmäpuutarhan nimi. Kerro myös kuvanottotilanteesta lyhyesti. Kuvat voivat olla vuonna 2016 otettuja tai jo aikaisempina vuosina kuvattuja. 3. Jos kuvissa on mukana ihmisiä, kerrothan kuvattaville, että osallistut valokuvakilpailuun ja että voittajakuvat julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä ja näköislehdessä verkossa. 4. Parhaita kuvia saatetaan käyttää Siirtolapuutarhalehdessä myöhemminkin. 5. Lehden talkoohenkinen tuomaristo valitsee kuvista kolme parasta ja kunniamaininnan saavat kuvat, jotka julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä.

Lasten tietokirja:

Nähdään majalla, pörriäisagentit tutustuttaa lähiluonnon ihmeisiin Mitä kummaa? Mesipistiäisillä on asuntopula! Vihreä nurmikko onkin erakkomehiläiselle näännyttävä erämaa. Ja mehiläisillä on talossaan kultainen aarre. Hurmaavasti kuvitetussa, tietoa ja tarinaa tarjoavassa Nähdään majalla -sarjan aloittavassa kirjassa käy selväksi, että kuka tahansa voi ryhtyä luonnon pelastajaksi. Kustannusosakeyhtiö Sammakon julkaiseman kirjan hinta on 20,00 euroa. Kirjaa myydään hyvin varustetuissa kirjakaupoissa sekä kustantajan omassa nettikaupassa osoitteessa: kauppa.sammakko.com. Nettikaupassa kirjan hinta on 17 euroa (sisältää postimaksun).

Niksit Tiedätkö mainion, käyttökelpoisen niksin, joka toimii aina yhtä hyvin. Jaa niksisi muidenkin siirtolapuutarhurien iloksi! Niksit julkaistaan Siirtolapuutarha-lehden Mansikkapaikka-palstalla. Kirjoita niksistä muutamalla lauseella ja lähetä niksi osoitteeseen toimitus@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ tai postitse osoitteeseen Siirtolapuutarhaliitto, Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki. Kuoren tunnus ”Niksi”.

Elämäkerta ja puutarhakirja:

Elisabeth Kochin käden jälki näkyy edelleen Kysykää Essiltä on kattava tietokirja helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista ja Elisabeth Kochista (1891-1982), syyttä suotta lähes unohduksiin jääneestä suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttajasta. Se on ensimmäinen laajempi esitys yli kolmen vuosikymmenen ajan Helsingin kaupungin puutarhaneuvojana toimineesta Kochista ja hänen työstään. Kochin suunnitteluperiaatteita ja -malleja voi nykyisinkin soveltaa omaa pihaa rakennettaessa tai uusittaessa. Koch aloitti työnsä yli sata vuotta sitten, mutta hänen kädenjälkensä näkyy suomalaisissa puutarhoissa ja Helsingin siirtolapuutarhoissa edelleen. Teos palvelee myös pihoista ja puutarhoista sekä kaupunkikulttuurista, kansanvalistuksesta ja naiselämäkerroista kiinnostuneita. Kysykää Essiltä. Karisto, Maria; Koivunen, Taina; Karisto, Antti. Kustantaja Maahenki. 2015. Adlibris verkkokaupan hinta 30,70 euroa.

Siirtolapuutarha 3/2016

Kansainvälisyyttä

Teksti ja kuvat: Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto Käännös: Tina Wessman

Luxemburgilaisessa siirtolapuutarhassa viljellään täysin ilman torjunta-aineita

Annonser i Siirtola puutarha 2016 Merlin kaupunginosa liittettiin Luxemburgin kauPaljon uutuussiemeniä punkiin vuonna 1920 ja pian sen jälkeen alueelle perustettiin siirtolapuutarha – Belair Cité Jardinière Alfred Thinnes. Siirtolapuutarha sijaitsi pitkään hyvin maaseutumaisessa ympäristössä, aina siihen asti kun Luxemburgin kaupungin voimakas kehittäminen käynnistyi 1970-luvun loppupuolella. Siemenperunoita 3 ja 5 kilon pusseissa

Siirtolapuutarha edistää luonnon monimuotoisuutta

Vuonna 2014, monen vuoden harjoittelun jälkeen siirtolapuutarha julistautui täysin torjunta-aineettomaksi alueeksi. Tällä tavoin siirtolapuutarha osallistuu Luxemburgin kaupungin yleiseen Nykyisin siirtolapuutarha on tärkeä kulttuurien viheraluelinjaukseen, jonka tavoitteena on edistää 1 integraation tyyssija – jäsenet edustavat perätiNr paikallista biodiversiteettiä. Tilaa ilmainen uutiskirje 12 eri kansallisuutta. Yhteisiä kieliä ovat kaikki www.exoticgarden.fi kolme Luxemburgissa käytetyt: luxemburg, saksa ja ranska. Mitä on tehty?

Palstat vuokrataan viljelijöille seuraavin ehdoin: • Puutarhassa tulee viljellä ensisijaisesti syötävää. Se ei toki sulje pois kukkaloistoa, siitä pitävät huolen mm. maissi, auringonkukat, artisokat, pavut, paprikat ja kaalit. • Jokaisella palstalla tulee olla ainakin yksi hedelmäpuu pölyttäjille. Alueella kasvaa kirsikkaa, aprikoosia, luumua, päärynää, omenaa ja viinirypäleitä. • Puutarhavajan tulee olla pieni ja noudattaa kaupungin ohjeita ei-rakennettujen alueiden rakennelmista.

Viimeisten vuosien aikana, Jacques Jordanin johdolla sekä Luxemburgin Siirtolapuutarhaliiton ja kaupungin tuella siirtolapuutarha-alueesta on tullut kiinteä osa kaupungin viheralueita.

• Aluelle on istutettu hedelmäpuita ja niitty • Vesitaloudessa viljelijöitä kannustetaan sadeveden keräämiseen ja hyödyntämiseen • Alueelle on tuotu mehiläispesiä

Siirtolapuutarhayhdistys osallistuu säännöllisesti koululaisille järjestettyihin luontotapaamisiin sekä Luxemburgin kaupungin Luonnon päivä –tapahtumaan.

Alueen 58 siirtolapuutarhuria viljelevät 100-250 neliömetrin kokoisia palstojaan. Aluetta ympäröivät hedelmäpuut ja niitty. Sen halki kulkee kävely- ja Monia nopeakasvisia salaatteja metsän ja pyörätie, joka yhdistää Leudelangen Tilaa ilmainen uutiskirje naapurikaupunginosan Bertrangen. www.exoticgarden.fi

Jätehuollon hoitamiseksi kaupunki on tuonut alueelle viherjätteen keräysastiat, jotka tyhjennetään säännöllisesti. Vastineeksi siirtolapuutarhurit ja lähiseudun asukkaat saavat ilmaista kompostimultaa puutarhoihinsa.

Yhdistyksen jäsenten ponnistelujen ja kaupungilta saadun tuen avulla Merl-Belairin siirtolapuutarhurit ovat mielissään siitä, että voivat aktiivisesti osallistua kestävän kehityksen edistämiseen tuoden samalla silmäniloa lähiseudun asukkaille.

Nr 2

Tilaa nyt. Toimitukset alkavat syyskuun puolivälissä. www.exoticgarden.fi

Nr 3

Puh. 06-2251363

Siirtolapuutarha 3/2016

Vihervuoden tapahtumakalenterissa on valinnanvaraa Kiinnostaisiko ruusukävely Meilahdessa tai perennaloisto Piikkiössä? Vihervuoden tapahtumakalenterista löydät tapahtumia talkoista ja opastetuista puistokierroksista lähiruokatapahtumiin ja viheralan ammattilaisseminaareihin eri puolilla Suomea. Tapahtumia voit hakea ajankohdan, paikkakunnan, kohderyhmän ja/tai hakusanojen mukaan. http://www.vihervuosi.ﬁ/content/ﬁ/1/10090/Tapahtumakalenteri.html

Koe kasvun ihme! Mullan myynti: 050 337 9442 050 412 2755 www.metsapirtinmulta.fi

Hyötykasviyhdistys on kasveista ja luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostuneen oma yhteisö! Liity mukaan! www.hyotykasviyhdistys.fi

Metsäpirtin kompostimullat ovat puutarhasi parhaita ystäviä. Tilaa Metsäpirtin multaa perille toimitettuna tai nouda itse. Ei lisättyjä keinolannoitteita! Voit noutaa multaa myös itse henkilöauton peräkärryllä. Katso noutopisteiden sijainnit ja aukioloajat täältä: www.metsapirtinmulta.ﬁ Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde)

Kasvinsuojeluapu ja Pieni taimipuo�

Vuoden vihannes - Kukkiva kaali.

Kasvinsuojeluneuvonta ja –työ, puiden taimet, pihan pienurakat,perennat, suojausvälineet.

www.taimipuo�.ﬁ

FORESTUM OY Raitamaan�e 8 A, 00420 HELSINKI (tsto) P. 010 439 4770, per�.rajala@forestum.ﬁ www.kasvikset.ﬁ/vuodenvihannes

www.taimipuo�.ﬁ

Palstoilla tapahtuu

Tali, Helsinki

Maailman kieliä helteisessä Talissa On lämmin, hiljainen toukokuun tiistai-iltapäivä. Mökkipihat ovat vielä toukokuisen autioita. Portista saapuvan puutarhurin askeleet rahisevat hiekkatiellä, linnut laulavat ja sieltä täältä kantautuu etäisiä puutarhurien kevätpuuhien ääniä - kunnes voimistuva, poikkeuksellinen, iloinen puheensorina kääntää puutarhurien katseet. Nyt kuuluu reippaiden askelten ääniä, hämmästyneitä huudahduksia monilla maailman kielillä ja naurua. Tilanteesta on otettava selvää. Lähestyn varovasti ryhmää. Minua tervehditään silmiin katsoen ja iloisesti hymyillen, monilla kielillä, myös suomeksi: ”Hyvää päivää!”

Monikulttuurinen maahanmuuttajaryhmä on opettajansa Timo Karlssonin johdolla tutustumassa oppilaitoksensa lähiympäristöön ja kaupungin puistoalueeseen. Amiedun maahanmuuttajille suunnatuilla kursseilla Suomeen muuttaneet ja Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt voivat oppia suomen kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin. He saavat kursseilla valmiuksia itsenäiseen elämään ja oman toimeentulonsa hankkimiseen Suomessa. Kurssitarjontaa on aina ammattitutkintojen suorittamiseen asti. Kerron vieraille lyhyesti siirtolapuutarha-alueiden perustamisesta Helsinkiin: Perheille haluttiin antaa

mahdollisuus lomailla ja kasvattaa hedelmiä, juureksia ja vihanneksia muun ravintonsa lisäksi. Mökkipihoille kurkistellaan varovaisesti, positiivisin ja ihailevin elein ja ilmein. Yhteinen kieli on vielä hakusessa mutta kurssilla opittuja sanoja ja sanontoja käytetään jo rohkeasti. Kohtaaminen on erityisen miellyttävä ja positiivinen. Asia, josta me suomalaiset voisimme ottaa oppia, on vastaantulijan huomioiminen, ystävällinen hymy tai tervehtiminen, joka viestii: Minä huomaan sinut. Ryhmä jatkaa matkaansa ja useaan kertaan kuulen toivotuksia: ”Hauska tutustua!” Teksti: Paula Toiviainen Kuvat: Takatori

Rahola, Tampere

On aika nauttia kesästä Olipa kaunis kesäpäivä, kun pidimme kevätsiivoustalkoitamme.Väkeä riitti niin paljon, että en muista milloinkaan olleen sellaista väkimäärää osallistumassa. Hienoa, että yhteiset asiamme löytävät myös uusien viljelijöiden sydämiin.Hernekeittomme porisi useita tunteja ja maukkaaksi sen myös monet totesivat. Lapsia oli myös paljon kantamassa oman osuutensa. Seuraavana lauantaina meillä häärättiinkin jo saunalla siistimisen merkeissä. Joimme kahvia ja söimme makkaraa ja tietenkin jutustelimme mukavia. Nyt on mukava aloittaa uusi kausi, muuttaa mökille asumaan ja aloittaa nauttiminen kesästä, valosta, kukista, naapureista, grillauksesta ja lukemattomista muista kesään liittyvistä asioista. Pidimme myös linnupönttötalkoot ja saimme rakennettua viisi uutta kotia sirittäjille ja ne asennettiin heti puihin.Tänä kesänä on vielä suunnitelmissa pitää uudet talkoot, jotta keväällä olisi useammalla siivekkäällä koti kesäparatiisimme keskellä. Lämpöä, iloa, valoa ja innostusta kesän toimiin. Irmeli Vepsäläinen Siirtolapuutarha 3/2016

Palstoilla tapahtuu Linnunlahti, Joensuu

Yhteisen hyvän tekijät Sunnuntaikahvit tai kirpputori eivät hoidu myöskään itsestään. Eikä ulkoalueiden ruohonleikkaus, vessojen siivous tai saunanlämmitys. Tietysti enemmänkin ihmiset voisivat osallistua yhteiseen toimintaan. Karkeasti arvioiden vähän yli puolet mökkiläisistä osallistuu jollakin tavalla.

Linnunlahden siirtolapuutarha-alueen kevättalkoot on pidetty. Haravoimme ja siistimme yhteiset ulkoalueet kesäisen lämpimänä äitienpäivän aaton lauantaina. Me siirtolapuutarhan asukkaat teemme talkoilla töitä, jotka lisäävät viihtyvyyttä ja samalla vähentävät talkoomaksua. Yhdistyksen tapahtumatoimikunnan voimin keitettiin myös talkoosoppa, jota osallistujat söivät tyytyväisinä työt tehtyään. Ihmiset, jotka osallistuvat talkoisiin, tilaisuuksien järjestämiseen, toimikuntiin ja johtokunnan toimintaan, ovat yhdistykselle kullanarvoisia.

Tapahtumatoimikunnan jäsenet ovat suureksi osaksi vastuussa tilaisuuksien onnistumisesta kahvituksineen. Jäsenet ovat vaihtuneet eri vuosina. Nimi on vaihtunut vuosien saatossa naistoimikunnasta tapahtumatoimikunnaksi. Mukaan on tullut myös miehiä. Miesten hommia on ollut saunapuista huolehtiminen ja aika pitkälti ruohonleikkuu. Käsityökerholaiset ovat tehneet myyntiin käsitöitä. Niistä on riittänyt myös arpajaisvoitoiksi. Yhdistyksen puheenjohtaja on viime vuosina vaihtunut usein, Ari Jalkanen on vielä tämän vuoden. Hän on vetänyt kokoukset ja hoitanut asioitamme yhdessä sihteerimme Alli Laine-Kupiaisen kanssa. Pitkäaikaisena taloudenhoitajana on toiminut ja toimii edelleen Pauli Nissinen.

Ilman isäntäämme, huoltovastaava Juhani Sormusta, emme tulisi toimeen. Hän huolehtii, että sauna on käyttökunnossa kesän alkaessa. Hän vastaa muidenkin rakennusten, Keskusmajan ja huoltorakennuksen kunnostustarpeista ja korjauksista. Hän kutsuu korjaajan, jos vesihana vuotaa tai vessa menee tukkoon. Komposti- ja risukasat pysyvät myös siisteinä hänen käydessään siistimässä liikaa levittäytyviä kasoja. Usein Juhanin näkee kesällä ulkoalueella ruohonleikkuria ajamassa. Tämä kevät on edennyt vauhdilla. Vihreää puskee joka puolelta, ja jokainen on aloittanut jo keväthommat omalla tontillaan. Nurmikin kaipaa jo ensimmäistä leikkaamista. Voimme nauttia kukkivista puista, narsissien, tulppaanien, esikoiden ja muiden kevätkukkien kirjosta. Valtakunnallisena Ravintolapäivänä tapahtumatoimikunnan jäsenet järjestivät keittolounaan, jonka erikoisuutena oli tänä vuonna kakkupuffetti. Niin mökkiläiset kuin kaupunkilaisetkin saivat nauttia hyvistä antimista. Teksti ja kuva: Seija Salminen

Niihama, Tampere

Niihaman kesäkausi käynnistyi vauhdikkaasti Oivan päivän 29.5.aurinko killitteli jo korkealta pilvien takaa, kun Kopran Tiina joukkoineen ajoi Kartanolle koppiauto täynnään kaikensorttista kukkaa, salviaa, amppelia ja joka puutarhaan sopivaa tavaraa. Heti yhdeksän aikaan väki jo hyökkäsi myyjien kimppuun ja kottikärryllinen toisensa jälkeen matkasi puutarhurien palstoille pursuten maahanpantavaa. Puoliltapäivin satahenkinen joukko kuuli puheenjohtajan avaavan kesän kertoen samalla seisomalla ajankohtaisista asioista. Soimanni-yhtye piti ns. ”puistokonsertin” perään ja sekavana joukkona siirryttiin saappaanheittopaikalle. Väline oli nuorilla ja naisilla 38 numeroinen Nokian saapas, vanhasta varastosta, miehillä siro 43. Osanottajajoukko oli lukuisa ja heittotyylejä oli sen mukaan melkoinen

määrä. Välillä saapas lensi sektorin ulkopuolelle mutta henkilövahingoilta sentään säästyttiin. Tehkääpä perässä: Luttisen Juha paiskasi 25.92, Timo Jokinen, edellisvuoden voittaja 23.70 ja kolmonenkin isäntä Piepe Jokinen 20.84. Aiempien vuosien moninkertainen voittaja Piepe antoi nuorempien voittaa mielenkiinnon säilymiseksi. Kaikki heittäjät saivat tuloksen ja vannoivat taas harjoituksen nimiin, heti kun löytyy sopivan kokoinen ja ikäinen saapas. Nämä varsinaiset kilpailuvälineet vietiin taas vuodeksi visusti piiloon salaharjoittelun estämiseksi. Sään edelleen helliessä meitä puutarhalaisia tasapuolisesti Niihaman kesäkausi oli avattu.

Miesten saappaanheiton kuuden kärki podiumilla.

Teksti ja kuvat: Palmion Vote

Piko on jo ostoksensa tehnyt. Aila ja Sinikka vasta menossa.

Siirtolapuutarha 3/2016

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Kumpula, Helsinki

Tässäkö uuden yhteistyön alku Kumpulalainen Asta Heickell toteutti toukokuun kymmenes päivä pitkäaikaisen ajatuksensa. Hän oli muutamana keväänä tuuminut, voisiko Kumpulassa olevat Eläkeliiton jäsenet kutsua yhteiseen tapaamiseen -sekä Kumpulan väkeä että Eläkeliiton ihmisiä. Nyt tämä ajatus kävi toteen. Asta toivotti avaussanoissaan kaikki tervetulleiksi yhteiseen kahvihetkeen ja esitti toiveen nyt alkaneen yhdessäolon jatkumisesta ja laajentumisesta. Pertti Luumi, Eläkeliiton kulttuurikerhon jäsen toimitti kesän avauksena toukosiunauksen vanhojen aikojen kauniina muistona. Puheessaan hän kertoi kasvun ihmeestä ja lahjoitti Astan hellään hoitoon uutuuskasvin. Harri Savander kertoi Kumpulan historiasta ja myös yksittäisten yhdistysten tärkeästä roolista Suomen Siirtolapuutarhaliiton toiminnassa. Heljä Balmer puolestaan kuvaili Eläkeliiton monipuolista toimintaa. Kahvihetkessä keskusteltiin runsaasti aiheista, jotka yhdistävät ihmisiä. Tässä voi olla laajankin kulttuurivaihdon paikka. Teksti: Harri Savander Kuva: Eläkeliitto/ Vesa Toikka

Ristikko 3/2016

Ristikko 2/2016 ratkaisu

Siirtolapuutarha 3/2016

Liiton tuotteita

Hanki meiltä mitalit, merkit, viirit... Siirtolapuutarhan perusteos edulliseen jäsenhintaan Siirtolapuutarhojen luonnonmukainen viljely (Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto)

Hinta euroa/kpl 5:-

Ansioituneiden jäsenten palkitsemiseen Liiton kultainen ansiomerkki Liiton hopeinen ansiomerkki Liiton pronssinen ansiomerkki Plaketti

180:100:40:100:-

Liiton hopeinen jäsenmerkki jokaisen siirtolapuutarhurin rintaan

50:-

Kilpailupalkinnoiksi Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali

5:4,50 4:-

Kaiverrukset ja lenkit laskutamme erikseen. Isännänviiri Valko-vihreällä pohjalla liiton tulppaanilogo 5-metrinen 3-metrinen

125,00 75,00

Muuta Siirtolapuutarhurin seinäkalenteri Siirtolapuutarhasanasto

9,00 8,00

Postitse toimitettavista tuotteista (paitsi ansiomerkeistä) veloitamme myös postikulut Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540, info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ http://www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ/jasenet/liiton-tuotteiden-tilaus/