Siirtolapuutarha 2/2016 by Suomen Siirtolapuutarhaliitto

2/2016

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

Siipuutarha rtola Corydalis nobilis

Siirtolapuutarhan arvokas kasvimaailma

Hei!

Osallistu kuvakisaan, ohjeet löydät sivulta 24

Kompostointi

Ympäristöystävällinen puutarhanhoito

Tunnista puutarhan ötökät

SSPL mukaan kestävän kehityksen sitoumukseen Kohtaamispäivä Vallilan siirtolapuutarhassa 9.7.2016. Katso s. 23.

Puutarha on kymmenien - jopa satojen erilaisten ötököiden koti s. 4-6

Siirtolapuutarhaliitto sitoutuu kestävään kehitykseen s. 8-9

Paluu menneisyyteen vai valinta tulevaisuuden hyväksi s. 20-21

rtola 2/2016 Siipuutarha Sisältö

Kupittaan Siirtolapuutarha Turusta, liittyi SPL:n jäseneksi s. 25

Koe ainutlaatuisia elämyksiä jäsenmatkalla! Katso s. 23

Ympäristöystävällinen puutarhanhoito s. 18-19

Slottet, bild: Örebro kommun

Tässä lehdessä ��

��

Kannen kuva: Raimo Ikonen

��

Puutarhan ötökät Ihan kuin paratiisissa Siirtolapuutarhaliitto sitoutuu kestävään kehitykseen Kupittaan siirtolapuutarhassa Siemenistä pöytään Vanhaa vaalitaan Ruskeasuolla Pakastava käymälä Ympäristöystävällinen puutarhan hoito Kompostointi Liiton uutisia Mansikkapaikka Uusia jäseniä Minun puutarhani Palstoilla tapahtuu Sanaristikko

s. 4-6 s. 7 s. 8-9 s. 10-11 s. 12-13 s. 14-16 s. 17 s. 18-19 s. 20-21 s. 22-23 s. 24 s. 25 s. 26-27 s. 28-30 s. 31

Vuoden 2016 aineiston toimituspäivät: SP 3/16 20.5. SP 4/16 29.7. SP 5/16 8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy jatkossa myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

Siirtolapuutarha-lehti - Suomen Siirtolapuutarhaliitto

On tuulet lämmenneet ja linnut palanneet Muuttolintujen lailla ovat viimeisetkin mökkiläiset palanneet ahkeroimaan palstoilleen. Lämpötilan noustessa myös monet meidän tuntemat ja vähän tuntemattomammatkin ötökät valtaavat viljelyksemme. Osa niistä toivottuja, kuten perhoset, pörräävät kimalaiset ja mehiläiset. Toiset vähemmän toivotut saavat silmiimme nousemaan murhanhimoisen katseen. Herttaisinkin mummeli kerää tarkkaan pois jokaisen palstalta löytyvän kotilon. Mieltymyksestään riippuen hukuttaen ne etikkaan tai pesuaineveteen, hellämielisempien käyttäessä varsin kalliitakin alkoholipitoisia nesteitä tarjotakseen kyseisille nilviäisille onnellisen lopun. Liljakukkoihin sentään tehoaa ihan tavallinen vasara, jos sormista ei löydy tarpeeksi voimia. Kirvat saavat nokkos- ja raparperivettä tai suopakylvyn. Helppoako, ei todellakaan. Kuten aina keväisin, uuden viljelykauden alkaessa, taistelu palstan herruudesta on aloitettu. Omalta kohdaltani on pakko tunnustaa, kevätkylvöt ovat pahasti myöhässä tai kokonaan tekemättä. Aikaisempina vuosina ovat itse kasvatetut tomaa-

Siirtolapuutarha 2/2016 81. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 3/2016 ilmestyy kesäkuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 20.05.2016 mennessä.

Kulunut talvi oli kasvimaalla yleensä talvehtineille muutenkin ylivoimainen. Persilja-, sitruunamelissa- ja salviapenkkeihin saa kylvää nyt jotain muuta. Uskossaan saa olla vahva myös minttujen selviytymisen kohdalla. Onneksi niillä riittää sentin, parin pituinen rönsytaimi uuden kasvun aloittamiseksi.

tin/kurkkujen ja kurpitsojen taimet täyttäneet kasvihuoneen, muovitunnelit, amppelit kuten kaikki mahdolliset tarkoitukseen sopivat astiatkin, ämpäreistä kattiloihin. No, täytyy käydä tutkimassa tarjontaa toreilla ja puutarhaliikkeissä, eiköhän sieltä muutama taimi löydy.

Messuilla käydessä en voinut vastustaa marjasinikuusamia. Turun messuilta löytyi ‘ Docz Velikana’ ja Tampereen messuilta ’Bakczarskaja Jubilejnaja’. Toivottavasti keskinäinen kilpailu saa ne aikanaan tuottamaan huippusatoja. Myös minulle tuntematon Japanista kotoisin oleva mansikkavadelma oli ”pakko” saada kokeiltavaksi. Vallilan siirtolapuutarhalla se on menestynyt rikkaruohon lailla kurissa pidettävänä valloittajana. Toivottavasti näin pohjoisessa selviää ensimmäisestä talvesta.

Ennakkoluulottomiin viljelykokeiluihin yllyttäen Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tuplas Oy info@tuplas.ﬁ puh. 0400 955 295

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4500 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Harri Savander pj. Irja Appelroth, Maarit Humaloja, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Maija Manninen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista. Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Puheluhinnat 31.5.16 asti matkapuhelimesta 8,35 snt/puh.+17,17 snt/min. Lankapuhelimesta 8,35 snt/puh.+ 6 snt/min.

info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 2/2016

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Heikki Luoto

Ötökkätieto-sivusto auttaa tunnistamisessa:

Toukokuussa puutarhaan ilmestyvät perhoset ja monet erilaiset ötökät

Aikuinen liljakukko

Puutarha on kymmenien - jopa satojen erilaisten ötököiden koti. Suurin osa pienistä lentävistä sekä maassa ja pensaissa kipittävistä otuksista on puutarhalle hyödyllisiä - tai ainakin harmittomia. Ötökkätieto.ﬁ –sivusto on luotu hyönteisten, hämähäkkieläinten, nilviäisten ja muiden selkärangattomien tunnistamiseksi, jotta mahdolliset torjuntatoimenpiteet osataan kohdentaa oikein.

Silmäkirjokääriäisen siipikuviot ovat hyvin kauniit. Herukka-aamunkoin toukka elää viinimarja- ja herukkapensaiden marjoissa, joista se siirtyy talvehtimaan oksien alaosiin ja pensaiden tyvelle. Seuraavana keväänä ne siirtyvät syömään kehittyviä silmuja.

Mansikkajauhiaisen siivet ovat vaaleat, pölymäisen vahan peittämät. Muistuttaa hyvin pientä perhosta. Etusiipien takakulmissa harmahtavat täplät.

Koisokirva on hyvin yleinen monilla kasveilla.

Kaalilude

Tunnistamisen ansiosta ei tule tuhottua mitään sellaista ötökkää, joka on puutarhalle hyödyllinen tai aivan harmiton – oleellinen osa luonnon monimuotoisuutta. Ötökkätieto-sivustolla jokaisen ötökän kohdalla on liikennevalo (punainen, keltainen tai vihreä), joka kertoo sen hyödyllisyydestä, harmittomuudesta tai haitallisuudesta. Sivuston loivat useita puutarhakirjoja julkaisseet biologit Leena ja Heikki Luoto. Myös mobiililaitteissa toimivan sivuston valmistamista tuki Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Toukokuussa puutarhaan ilmestyy monenlaisia hyödyllisiä ja kauniita ötököitä, esimerkiksi perhosia, joista jotkut ovat niin pieniä, että niiden timantinhohtoista kimallusta ei ehdi huomata. Ötökkätieto–sivuston kuvat saa klikkaamalla niin isoiksi, että perhosten ja muiden ötököiden tunnistaminen on helppoa. Niiden elintavoista ja hyödyllisyydestä tai mahdollisesta haitallisuudesta kerrotaan kiinnostavasti: esimerkiksi mansikkajauhiaista tulee tarkkailla mutta torjunta ei ole tarpeen. Alppiruusujauhiainen sen sijaan on haitallinen ja sen aiheuttamat vioitukset voivat olla kasville kohtalokkaita. Liskokuntikas taas on hyödyllinen ötökkä. Herukka-aamunkoin vioittamat silmut tai raakileet voi kerätä käsin pois, muita torjuntatoimenpiteitä ei tarvita. Sivustolla on kuvia yli 550 yleisimmästä ötökästä. Sivustoon ja sen rakenteeseen kannattaa perehtyä jo etukäteen, jotta ötökän tunnistaminen ”tositilanteessa” sujuu helposti.

Liljakukon munia

Kasveja voi vahvistaa

Ötökät ottavat kasveista ravintoa joko imemällä kasvinestettä, syömällä lehden tai sen osan tai syömällä ohuimpia juuria.

Idea ötökkötietosivustosta alkoi itää luontokursseilla, joita Leena ja Heikki Luoto järjestävät kesäisin. -Huomasimme, että lapset ovat hyvin kiinnostuneita ötököistä mutta monet vanhemmat eivät tiedä niistä paljoakaan, siksi he varoittelevat lapsia koskemasta ötököihin. Ihmiset ovat jo aika vieraantuneita luonnosta, Leena Luoto miettii ja jatkaa, että ötököistä kertovia kirjoja on paljon mutta internetin etu on, että siellä voi julkaista paljon suuria, tarkkoja kuvia, joista ötökän tunnistaminen on helppoa. Hän neuvoo varmistamaan haitallista ötökkää torjuttaessa, että torjunta-aine on luonnon kannalta turvallista ja tuholaisten torjuntaan hyväksytty. Siirtolapuutarha 2/2016

Seitsenpistepirkon toukka syö suuren määrän kirvoja.

Liskokuntikas on kovakuoriainen, joka pyydystää muita ötököitä.

- Monet otukset vikuuttavat vähän kasveja mutta eivät aiheuta merkittävää tuhoa. Torjunta-aineita ei kannata käyttää varmuuden vuoksi. Joskus riittää, että kasveja vahvistaa parantamalla maata esimerkiksi hevosenlannalla tai siirtämällä ne sopivampaan kasvupaikkaan. Myös viljelykierto kasvimaalla vahvistaa kasveja, hän kertoo. Jos marjapensaassa tai kasvissa on muutama ötökkä tai reikä, kasvi ei siitä Leena Luodon mukaan kärsi. -Tiettyjen ötököiden, esimerkiksi koisokirvojen, porkkanakemppien ja kaaliluteiden suhteen kannattaa kuitenkin toimia nopeasti. Ötökkätieto–sivustolla on kuva esimerkiksi haitallisesta liljakukosta ja useasta muusta liljakukkoa hieman muistuttavasta ötökästä, jotka ovat täysin harmittomia. Kuvia kannattaa vertailla keskenään. Vain liljakukon torjuntatoimiin täytyy ryhtyä heti kun kuoriaisia ilmaantuu: ne kannattaa kerätä käsin pois. Lehtien alapinnoilla olevat munat voi litistää sormin. Toukkiin tehoaa hyväksytty tuholaisten torjunta-aine, Leena Luoto kertoo. Haitallisten ötököiden torjuntakeinoiksi hän suosittelee myös nokkosuutetta ja muita luonnonuutteita.

Luonto hoitaa itse itseään Punahelokuoriainen on hyödyllinen, koska aikuiset pölyttävät kukkia ja toukat syövät muita hyönteisiä.

Sysikiitäjäisellä on vahvat leuat ja se juoksee saaliinsa kiinni.

Siirtolapuutarha 2/2016

Siirtolapuutarhat ovat Leena Luodon mukaan uskomattoman monipuolisia ympäristöjä. -Jollain palstalla saattaa olla esimerkiksi jonkun hyödyllisen ötökän talvehtimispaikka, josta ne lähtevät muualle siirtolapuutarhaan, hän miettii. - Luonto hoitaa pitkälti itse itsensä eikä luonnon kiertokulkua ja tasapainoa kannata järkyttää. Jos keväällä tuhoaa esimerkiksi seitsenpistepirkon toukat, ne lisääntyvät seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Ihminen on vain yksi laji muiden lajien joukossa, joten pitäisi olla vankat perusteet, miksi pitäisi tuhota itselle epämiellyttävä laji luonnon kiertokulussa, hän pohtii. Ötökkätietosivustoa laajennetaan pikkuhiljaa. -Jos sivustolta ei jotain ötökkää löydy, etusivun yläosasta kohdasta ”lisää tietoa” löytyy kiinnostuneille kirjallisuuslista ja useita aiheeseen liittyviä internetosoitteita.

Ötökkätieto.ﬁ Tunnista hyödylliset, harmittomat ja haitalliset ötökät.

Kolumni

Ihan kuin paratiisissa Siirtolapuutarhurin ympäristöä moni kadehtii. Siellä on vettä, happea, vihreitä lehtiä, lintuja, perhosia, mesipistiäisiä, kukkasia. Lähiruoka kasvaa suorissa penkeissä tai vapaamuotoisempina kasvustoina. Loppukesästä ja syksyllä suoraan puista nautitaan omenat, luumut ja kirsikat. Ihan kuin paratiisissä. Siirtolapuutarha tuottaa energiaa ja ravintoa, kun pistää maahan maatiaishärkäpapua (Vicia faba) ja perunoita lomittain. Härkäpapu auttaa ystäväänsä perunaa biodynaamisesti juurinystyröidensä bakteerien avulla nappaamalla ilmakehän typpeä, josta riittää jaettavaksi myös ystävälle, perunalle. Härkäpavun alimmat palot kypsyttävät palkonsa ensin, ja niistä voi poimia papusia kiehautettuna kesälämpimina syötäväksi. Muista maustaa ne öljyllä etikalla ja mausteilla. Siirtolapuutarhassa on helppo kasvattaa tomaatteja aurinkoisella seinustalla. Vanhat lajikkeet ja maatiaistomaatit sopivat parhaiten kotitarveviljelyyn. Lähes kaikilla on palstallaan jonkinlaista salaattia ja yrttejä. Lipstikassa (Levisticum officinale) maistuu eräiden lähteiden mukaan umami, viides aistimamme maku. Jos yhtään pidät siitä, lipstikka on välttämätön kasvi puutarhassasi: pestoihin, lihakeittoon, lipstikkakeittoon, Lönnrötin vinkkien mukaan ihmisten ja eläinten rohdokseksi. Muista kuitenkin kohtuus lipstikkaa keittoon lisätessäsi. Liiallisella lipstikkamaustamisella voit myös pilata keittosi. Elinvoimainen saksankirveli (Myrrhis odorata) tuottaa valtavasti lehtisatoa, jota hyödyntämällä teejuomissa, keitoissa ja kesän kuumien päivien booleissa (lisää sitruunaa ja makeuta) saksankirveli ei pääse leviämään liikaa. Olipa eräs englantilainen siirtolapuutarhuri kokeillut yksijyvävehnän (Triticum monococcum) viljelyä lontoolaisessa siirtolapuutarhassa. Se oli niin pienia-

laista viljelyä, että jyvät saattoi puida tyynyliinassa. Hän innostui kuitenkin niin kovin yksijyvävehnän herkullisesta mausta, että perusti oman leipomon, jossa käytettiin tätä villinäkin luonnonkasvina euroopassa kasvavaa vehnälajia ja leivottiin leipä vain aitoon leipäjuureen. Myös asiakkaat ihastuivat hänen tuotteisiinsa. Geeniperimältään monimuotoiset viljelyskasvit, maatiaiskasvit pystyvät paremmin sopeutumaan monenlaisiin ympäristön kaikesta huolimatta tarjoamiin stressitekijöihin, bioottisiin ja abioottisiin. Bioottisiin ympäristötekjöihin luetaan monenlaiset elävien eliöiden muodostamat ympäristötekijät. Ilmavirtojen myötä lentävät avoimesti ja vapaasti kevyet hiukkaset, itiöt, orkidean siemenet, koivun siemenet, ilmansaastet ja typen oksidit. Maaperä on täynnä hyödyllisiä, tuntemattomia ja osa myös ilkikurisuuten taipuvaisia mikrobeja, pieneliöitä, sienirihmastoja, toukkia, matoja, siiroja. Niiden kanssa pitää tulla toimeen ja välillä pistää kampoihinkin, mikä terveeltä ja hyvinvoivalta, kasvupaikallaan viihtyvältä ja sinne sopeutuneelta kasvilta onnistuu leikiten. Siirtolapuutarhassa on helppoa toteuttaa permakulttuurista mottoa: jätteet puretaan ympäristöön. (Permakulttuuri on monimuotoisuutta suosivaa, kestävää viljelyä ja ympäristön suunnittelua, jossa luonnon malleja hyödyntäen luodaan kestäviä, luonnonmukaisia ja helppohoitoisia ympäristöjä). Hyvä esimerkki tästä on kompostointi: Tehokkaat ja ystävälliset mikro-organismit auttavat ihmistä orgaanisen jätteen muuttamisessa viljelijälle hyödylliseksi, ravinteikkaaksi mullaksi. Teksti: Maija Manninen Kuva: Jaana Veikkola-Virtanen Siirtolapuutarha 2/2016

Siirtolapuutarhaliitto lähtee mukaan kestävän kehityksen sitoumukseen Kestävä kehitys, vihreät arvot, kierrättäminen, energiatehokkuus, luomutuotanto... Tuttuja ja yleisiä termejä, jotka voivat aiheuttaa syyllisyyttä tai turhautumista. Pienet arjen teot voivat tuntua pisaralta meressä ja monimutkaiset kierrätysohjeet saattavat saada pään pyörälle. Moni ehkä haluaisi tehdä enemmän ympäristön eteen, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Suomen siirtolapuutarhaliitto on päättänyt tehdä oman osansa kestävän kehityksen edistämiseksi liittymällä mukaan Sitoumus2050:een vuoden 2016 aikana.

Teksti: Reija Mikkola Kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen, Raimo Ikonen

Siirtolapuutarha 2/2016

Sitoumus2050 tarjoaa puitteet edistää kestävää kehitystä konkreettisin toimin. Sitoumuksia on annettu tähän mennessä jo yli 200: mukana on järjestöjä, yrityksiä ja kuntia. Monessa mielessä siirtolapuutarhat edustavat jo kestävää kehitystä. Ne ovat vihreitä, monimuotoisia alueita, joissa vietetään kesää, viljellään ja joissa yhteisöllisyys on tärkeä osa arkea. Nykyisen tilanteen järjestelmällisen tutkailun, ja sen pohjalta tehtävän suunnitelman avulla voidaan siirtolapuutarhojen kestävyyttä kuitenkin vielä parantaa merkittävästi niin ympäristön kannalta, kuin sosiaalisesti ja myös taloudellisesti.

Puutarhojen omat vahvuudet pohjaksi Olennaista on, että suunnitelma ja sen pohjalta tehtävät toimet perustuvat puutarhalaisten omiin tarpeisiin ja toiveisiin sekä kunkin siirtolapuutarhaalueen ominaispiirteisiin ja infrastruktuuriin. Siksi Sitoumus 2050:n pohjana toimii siirtolapuutarhalaisille tehtävä kysely, jonka perusteella pyritään tunnistamaan mahdolliset ja mielekkäimmät kestävää kehitystä edistävät toimet. Kokonaisvaltaisen suunnittelun avulla voidaan arvioida ja täyttää tarpeita, löytää synergioita ja estää resurssihukkaa. Ekologisuuden lisäämisen ohella voidaan säästää rahaa ja lisätä samalla sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen mahdollisuuksia.

Hyötyjen yhdistämistä Monessa puutarhassa suuri osa orgaanisesta materiaalista jätetään hyödyntämättä. Samaan aikaan palstoille ostetaan vuosittain multaa ja lannoitteita parantamaan maaperän tuottavuutta. Mutta mitä jos hukkaan menevästä aineksesta voisikin tuottaa maanparannusaineena toimivaa biohiiltä tai toimivan kompostoinnin avulla multaa puutarhakäyttöön? Näin hyödynnettäisiin hukkaan menevät resurssit, vastattaisiin ravinteiden tarpeeseen ja

”Tehtävät toimet perustuvat siirtolapuutarhurien tarpeisiin ja toiveisiin sekä kunkin siirtolapuutarhaalueen ominaispiirteisiin ja infrastruktuuriin.” säästettäisiin rahaa, kun maanparannusaineita ei tarvitsisi hankkia ulkopuolelta. Toinen esimerkki hyötyjen yhdistämisestä on eräässä saksalaisessa siirtolapuutarhassa rakennettu hyönteispuutarha. Istuttamalla tarkoin valittuja kukkia saatiin puutarha-alueelle houkuteltua lisää pölyttäjiä, jotka lisäsivät alueen kasvien tuottavuutta. Monimuotoisuus lisäsi myös tuholaisia syövien petojen määrää ja auttoi siten suojaamaan kasveja. Kukat houkuttelivat paikalle myös suuren määrän kauniita perhosia. Paikalle rakennettiin opastuskylttejä ja lähialueen koululaiset kutsuttiin opastetuille kierroksille katsomaan puutarhaa. Tässä esimerkissä onnistuttiin lisäämään sekä ekologista että sosiaalista kestävyyttä.

Omat ideat yhteisiksi Ympäristötoimiin liittyvät epämiellyttävät tunteet kytkeytyvät monesti ajatukseen niukkuuden vaatimuksesta ja toisaalta syyllisyyden tunteeseen

siitä, että ei tee tarpeeksi. Mitä jos katselisimmekin asiaa toisesta näkökulmasta – miten voimme edistää kestävää kehitystä luomalla rikkautta, kasvattamalla monimuotoisuutta ja lisäämällä niitä asioita mistä pidämme ja mistä nautimme? Mitä tämä tarkoittaisi juuri sinulle ja sinun perheellesi? Millainen olisi villein unelmasi liittyen kestävään siirtolapuutarha-alueeseen?

Vastaa tulossa olevaan kyselyyn ja jaa ideasi! Tehdään yhdessä siirtopuutarhoista kestävän kehityksen kaupunkikeitaita. Kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan kolme kappaletta 50 euron arvoista S-ryhmän lahjakorttia.

Kyselyn perusteella kestävää kehitystä edistävät toimet esiin Kestävän kehityksen strategia uudistettiin vuonna 2013 mutta Kestävän kehityksen toimikunta päättikin strategian sijaan laatia kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen: ”Suomi, jonka haluamme 2050”. Julkishallinto yhdessä muiden toimijoiden kanssa sitoutuu edistämään kestävää kehitystä toiminnassaan. Yhteiskunnan eri toimijat antavat omat toimenpidesitoumuksensa yhteisten tavoitteiden toteutumiseksi.” Siirtolapuutarhaliitto aloittaa oman sitoumuksensa toteuttamisen lähettämällä siirtolapuutarhayhdistyksiin alkukesällä kyselyn, jonka perusteella pyritään tunnistamaan mahdolliset ja mielekkäimmät kestävää kehitystä edistävät toimet. Vastaa sinäkin kyseylyyn ja edesauta Sitoumus 2050:n toteutumista!

Siirtolapuutarha 2/2016

Puutarhassa tarhataan myös mehiläisiä. Ne ovat puutarhalaisten ystäviä.

Vanhoja puutarhakasveja, historiallisia kerroksia ja tulevaisuuden kaupunkiviljelyä

Kupittaan siirtolapuutarhassa Vanhoja puutarhakasveja on hyvä säilyttää juuri siellä, missä ne ovat jo pitkään kasvaneet ja missä niille on kertynyt elämäntarinaa, kuten vanhoissa siirtolapuutarhoissa. Sinnikkäinä kasveina ne sopivat erinomaisesti myös monenlaisiin uusiin ympäristöihin. Luonnonvarakeskus ohjaa puutarhan ja maatalouden merkittävien kasvigeenivarojen säilyttämistä. Museologian oppiaine Turun yliopistossa työskentelee, jotta ymmärrys vanhojen kasvien arvoista tulisi osaksi museoiden ja historiallisten paikkojen arkea. Aaja Peura on ammattinimikkeeltään museopuutarhuri ja mukana ohjaamassa museologian opiskelijoita. Turun Kupittaan siirtolapuutarha on saanut alkunsa nykyisellä paikallaan vuonna 1934. Kaupunki on 10

Siirtolapuutarha 2/2016

jatkanut vuokra-aikaa milloin pidemmän, milloin lyhyemmän jakson, ja puutarhassa on eri vuosikymmenillä eletty epävarmuudessa. Nykyisin puutarha on keskellä vilkasta kaupunkialuetta, kuitenkin kansallisen kaupunkipuiston ja historiallisen Kupittaan puiston kyljessä. Muut kaupunkilaiset eivät lakkaa ihmettelemästä sitä, että puutarhassa on hienoa viettää viljelykesää Citymarketin ja sen parkkipaikan ja kahden vilkasliikenteisen kadun välissä. Kyseessä on ns. päiväpuutarha, mutta piskuisissa mökeissä myös yövytään yleisesti kesäaikaan.

Vanhojen valokuvien keräystä ja tiedon keruuta Olimme pohtineet, mitä on Kupittaan siirtolapuutarhan vanha kasvillisuus, mistä se on sinne tullut ja millä tavoin säilynyt. Entä jos puutarha lopetettaisiin, ”siirrettäisiin” toisaalle vuonna 2020? Miten kävisi kasvillisuuden? Entä, jos emme edes tietäisi, mitä silloin menetettäisiin? Tuntevatko aika usein vaihtuvat palstaviljelijät, mitä heidän palstoillaan

Rivit ojennuksessa.

Kasveja, eläimiä, puutarhalaisia ja meidän Tarja.

kasvaa ja mikä siitä olisi vaalinnan arvoista? Kaupungin päättäjät eivät ainakaan sitä tiedä. Huomasimme, että Kupittaan siirtolapuutarhasta on aika niukasti raportoitua tietoa. Päätimme siis ryhtyä toimiin, jotta käytettävissä oleva tieto kasvaisi ja sitä hyödynnettäisiin puutarhan tulevaisuutta suunnitellessa. Kesällä 2015 Pertti Dahlström laati oma-aloitteisesti kasvilistaa puutarhan alueelta. Saimme hänen listauksensa käyttöömme. Yhdessä Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistyksen kanssa päätimme: Luken tutkijat, museologian oppiaine ja Aaja Peura, ryhtyä selvittämään, mitkä puutarhan kasveista ovat sellaisia, jotka todennäköisesti tai varmasti ovat kasvaneet puutarhassa vuosikymmeniä, ehkä puutarhan alkuajoista alkaen. Tässä tarvittaisiin sekä nykyisten että entisten palstalaisten haastatteluja, vanhoja valokuvia alueelta, kasvitieteellistä asiantuntemusta ja mahdollisesti geneettisiä tutkimuksia. Vanhojen valokuvien keräys ja niihin liittyvän tiedon keruu käynnistyi alkuvuodesta ja jatkuu edelleen.

Pikkutyttö kauniina kesäpäivänä Kupittaalla.

Välietappina kerroimme Kupittaan siirtolapuutarhan historiasta ja nykypäivästä Piha- ja puutarha -messuilla Turun messukeskuksessa huhtikuun alkupäivinä. Näyttelyn suunnitteli ja toteutti museologian puutarhakurssi yhdessä puutarhalaisten kanssa. Esillä olivat ihmiset, eläimet ja kasvit ehkäpä keskenään samanarvoisina puutarhan eläjinä. Messuosaston saimme maksutta käyttöömme Aaja Peuran vastuulla olevan perinnekasviosaston reunasta. Osaston pääalan täytti Louhisaaren kartanomuseoon tuleva 1700-luvun kalmilainen hyötypuutarha ja naapurireunamme valloitti Luonnonvarakeskus, jonka erityisteemana olivat vanhat peruna- ja omenalajikkeet.

Harjoittelija kartoitustyöhön Museologian harjoittelija aloittaa toukokuussa puutarhan kasvien ja niihin liittyvän tiedon kartoitustyön. Ajankohdan mukaan erityisesti sipulikasvit ovat kohteena. Apua tunnistamiseen saamme Luken asiantuntijoilta. Ajattelemme optimistisesti, että tiedon lisääntyessä kaupungin päättäjät eivät voi olla huomaamatta alueen ja sen kasvillisuuden historiallisia ja hyvinvointiarvoja, ja että Kupittaalla on aurinkoinen ja ainutlaatuinen tulevaisuus. Museologian dokumentointikurssilla huhtikuun alussa tarkastelimme ja tallensimme puolestaan puutarhan rakennuksia ja rakenteita kuvaten, piirtäen ja haastatellen. Päivät olivat harmittavan sateisia ja piirtäminen ulkosalla oli hankalaa. Saimme kuitenkin mitatuksi ja piirretyksi alueen alkuperäisen mökkimallin ja joitakin muita mökkejä, joihin oli aikojen saatossa tehty muutoksia,

Entisen puheenjohtajan David Salmisen muistokirjasta.

sekä keskusmajan ja joitakin puutarhan rakenteita. Jatkamme ensi keväänä. Opiskelijat pohtivat kohteen arvoja eri näkökulmista. Kiinnostavaa nähdä, mitä nuoret nostavat esiin. Teksti: Sirkku Pihlman Kirjoittaja on FT ja hoitaa museologian oppiainetta Turun yliopistossa Kuvat: Pirkko Björkqvist, Elina Kolehmainen, Sirkku Pihlman, David Salminen Siirtolapuutarha 2/2016

Ikkunalaudat, kasvihuone ja kasvilavat täyttyvät:

Siemenpussista ruokaa pöytään Teksti ja kuvat: Sari Heino

Jostain luin, että tutkimuksen mukaan mullassa olevat bakteerit lisäävät aivoissa serotoniinin tuotantoa. Ehkäpä tästä johtuukin puutarhanhoidon terapeuttinen vaikutus. Joka tapauksessa puutarhassa hyöriminen on rentouttava harrastus, ja palstaviljely on pienimuotoista ruoantuotantoa, jota voi harrastaa työn ja perheen lomassa.

Mutta omien kasvisten kasvattamista kannattaa kokeilla myös kulinaristisista syistä. Mikään ei maistu niin hyvältä kuin itsekasvatettu tomaatti, paprika tai peruna. Haittapuoliakin tämä tietysti tuo mukanaan. Kun on kerran ottanut aamulla omasta kasvihuoneesta kurkun ja viipaloinut siitä siivuja leivän päälle, niin kaupasta ostettu kurkku talviaikaan maistuu kerta kaikkiaan epämiellyttävältä.

sitten postilaatikkoon pudota siemenluetteloita, joita selailen illat pitkät. Suosin luomusiemeniä. Ensimmäiset siemenet pitää hankkia hyvissä ajoin, ainakin jos meinaa kasvattaa chilejä tai muita aikaisin esikasvatettavia vihanneksia. Chilit (tänä vuonna laitoin peräti kolmea eri lajia) ja paprikat laitoin tänäkin vuonna jo helmikuun alussa ja maaliskuussa tomaatit.

Tulevan kesän viljelysuunnitelma alkaa muodostua jo syksyllä, kun mietin, mikä on sinä vuonna onnistunut. Tai tuliko jotain kasvatettua liikaa omiin ja lähipiirin tarpeisiin ja olisiko voinut jotain laittaa enemmänkin kasvamaan. Vuoden vaihteessa alkaa

Viimeistään maaliskuussa kissat joutuvat luovuttamaan ikkunalaudat taimiviljelyksille. Silloin minikasvihuoneita on jo kahdessa kerroksessa päällekkäin. Yritän valita viljeltävät kasvikset oikeastaan sen mukaan, mitä meillä sitten myös

Siirtolapuutarha 2/2016

syödään. Mutta viime kesänä kyllä kokeilin myös pesusienikurkun kasvattamista. Se ei onnistunut laisinkaan, mutta kun siemeniä on vielä muutama jäljellä, niin kokeilen tänä vuonna vielä uudestaan. Vuosi sitten ihastuin lehtikaaliin. Laitoin sitä myös kasvihuoneeseen. Koska lehtikaali, samoin kuin ruusukaali, kestää pientä pakkasta satokauden lopussa, saimme vielä joulunpyhinä tuoretta lehtikaalia, vaikka meillä ei ole edes lämmitystä kasvihuoneessa. Kasvihuoneen lisäksi kasvatan vihanneksia kasvilavoilla. Viljelylaatikoilla on paljon hyviä puolia alkaen kasvukauden pitenemisestä. Lavaviljelyssä

Chili-fenkolisuola 1 kuivattu chili 1,5 rkl fenkolinsiemeniä 2 rkl merisuolaa Paahda hienonnettuja chilejä ja kevyesti rouhittuja fenkolinsiemeniä kuumalla pannulla 1-2 minuuttia. Kaada astiaan, lisää suola ja aja sauvasekoittimella sileäksi. Ripottele esimerkiksi fenkolikeiton mausteeksi.

Fenkolikeitto (4:lle)

kannatta suosia tiheää viljelyä eli kasvattaa useaa lajia mahdollisimman lähekkäin samassa lavassa. Tämä viljelymenetelmä tuottaa pienellä alalla selvästi enemmän satoa kuin se, että jokainen lava on varattu vaikkapa vain yhden lajin kasvattamiseen. Ja kun kasvit ovat tarpeeksi tiheässä, rikkaruohoille jää vähemmän tilaa eikä kosteus haihdu niin nopeasti. Tällainen tiheä sekaviljely sopii myös henkilöille, jotka kokevat vuoroviljelyn liian hankalaksi tai haluavat kokeilla mahdollisimman monia lajeja ja tilaa on kuitenkin rajoitetusti. Ainahan puhutaan myös kasvipareista eli siitä mitkä kasvikset tykkäävät kasvaa vierekkäin. Näitä pareja ovat mm. tomaatti ja basilika, sipuli ja porkkana, kaali ja samettikukka. Pyrin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan jonkin verran tätäkin. Tiedä sitten, onko sillä todella merkitystä.

Ja sitten päästään nauttimaan sadosta Jossain vaiheessa kevättä vannoo, että ensi vuonna ostan valmiit taimet. Koti alkaa olla täysi jos jonkinlaista taimipurkkia ym. Mutta kun sitten pääsee nauttimaan sadon antimista, unohtaa tuon keväisen kaaoksen. Pidän ruoan valmistamisesta ja säilömisestä, ja parempaa illanviettotapaa ei olekaan kuin kutsua ystäviä nauttimaan hyvästä ruoasta. Selailen jatkuvasti uusia keittokirjoja ja etsin lehdistä uusia ruoanvalmistusohjeita. Tässä pari viimeaikaista lempireseptiäni:

700 g fenkolia 1 sipuli 2 rkl voita 7,5 dl vettä 1,5 kanaliemikuutiota 1,5 dl kermaa suolaa mustapippuria myllystä lisäksi chili-fenkolisuolaa Poista fenkolin uloimmat lehdet. Paloittele fenkolit ja sipuli. Sulata voi kattilassa, lisää fenkolit ja sipuli ja hauduta 10 minuuttia. Hämmennä kasviksia silloin tällöin, etteivät ne tartu pohjaan. Mittaa kanaliemiainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä 20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Soseuta keitto. Lisää lopuksi kerma, suola ja pippuri. Kuumenna. Chili-fenkolisuola 1 kuivattu chili 1,5 rkl fenkolinsiemeniä 2 rkl merisuolaa Paahda hienonnettuja chilejä ja kevyesti rouhittuja fenkolinsiemeniä kuumalla pannulla 1-2 minuuttia. Kaada astiaan, lisää suola ja aja sauvasekoittimella sileäksi. Ripottele esimerkiksi fenkolikeiton mausteeksi.

Ruusukaali-pekonilisuke (3:lle) ruusukaalia (n. 300 g) 5 siivua pekonia kuutioituna (Pekonin voi myös jättää aivan hyvin kokonaan pois.) 2 valkosipulin kynttä sitruunamehua Juoksevaa hunajaa Tuoretta chiliä pilkottuna tai chilirouhetta suolaa mustapippuria pähkinöitä Puhdista ruusukaalit poistamalla päällimmäiset lehdet ja poista niistä myös kannat. Puolita ruusukaalit ja keitä niitä suolatussa vedessä muutama minuutti niin, että ne pehmenevät vähän. Paista kuutioidut pekoniviipaleet paistinpannulla rapeiksi. Lisää sekaan ruusukaalit ja murskatut valkosipulit ja chili, sekoita ja paista hetki pekonien kanssa. Mausta sitruunamehulla, hunajalla ja mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (pekonissa ja ruusukaalien keitinvedessä on suolaa). Lisää viimeisenä rouhitut pähkinät. Tarjoile lisukkeena tai nauti sellaisenaan. Voit käyttää ruusukaalin sijasta lehtikaalia, jota ei tarvitse keittää. Poista vain kovat lehtiruodit ja laita pannulle.

Siirtolapuutarha 2/2016

Dicentra spectabilis Primula sieboldii Paeonia x hybrida Dipsacus

Särkynytsydän, (Dicentra spectabilis), valkokukkainen luhtaesikko (Primula sieboldii) ja kartanopioni (Paeonia x hybrida).

Brunakärr koloniträdgård:

Teksti ja kuvat: Camilla Rosengren

Vanhan siirtolapuutarhan Ruskeasuon siirtolapuutarha on kasvien aarreaitta: vuonna 1918 perustetussa puutarhassa on 114 mökkiä, museomökki sekä kymmenittäin arvokkaita kasveja, pensaita ja puita. Siirtolapuutarhan ja sen luonteen turvaamiseksi aluetta, sen rakennuksia ja puutarhoja on inventoitu. On laadittu uusia mökkipiirustuksia ja yleissuunnitelmaa sekä ohjeita rakentamiselle. Inventoinnissa hahmottui vanhan puutarha-alueen hyvin säilyneitä vanhoja piirteitä sekä rakennusten, puutarhojen sommittelun että kasvilajien suhteen. Alueen maaperä oli vanhaa, ohutmultaista, sammaloitunutta niittymaata, pohjamaa oli savea. Pari ensimmäistä vuotta kuluivat pääasiassa yhteisten vesikaivojen kaivamiseen, ojitustöihin, ojia ylittävien kävelysiltojen ja parin ulkohuussin rakentamiseen, mutta myös viljelemään haluttiin ehdottomasti päästä. Aluksi viljeltiin ensisijaisesti perunaa maan parantamiseksi, mutta myös lanttuja, porkkanoita, punajuuria, sokerijuurikkaita 14

Siirtolapuutarha 2/2016

ja nauriita kylvettiin. Ja kaalia, kurpitsaa, sipulia, vähän herneitä, sikuria, tilliä ja persiljaa. Alueen alava sijainti, puutteellinen ojitus ja runsaat sateet tuhosivat suuren osan ensimmäisestä sadosta. Seuraavina vuosina avo-ojat muutettiin sala-ojiksi ja suurta valtaojaa syvennettiin kalliota louhimalla ja savimassoja kaivamalla. Tulvat sekä ojitukseen ja vedensaantiin liittyvät kysymykset ovat vuosien varrella olleet jatkuvasti esillä. Alussa koko siirtolapuutarha aidattiin tukevalla piikkilanka-aidalla, jonka sisäpuolelle istutettiin kuusiaita. Ympäröivien alueiden katu-, rakennusja muutostöiden yhteydessä raja on siirtynyt ja sekä vanha piikkilanka-aita että tuuhea kuusiaita on raivattu pois ja korvattu teräsverkko-aidalla. Ensimmäiset mökit rakennettiin arkkitehti Runar Finnilän piirtämien tyyppipiirustusten mukaisesti kesällä vuonna 1921. Puutarhakonsulenttina toimi Elisabeth Koch vuodesta 1924 vuoteen 1954. Suurin osa palstojen puutarhojen sommittelusta on tehty hänen laatimiaan mallipuutarha-esimerkkejä soveltaen. Puutarhojen suoralinjainen yleishahmo on edelleen säilynyt, suurin muutos on ollut viljelyalueiden perustaminen nurmikoksi. Vain muutamalla palstalla puutarhan muotokieli on muutettu vapaamuotoiseksi. Eniten muutoksia ja vanhojen kasvien raivauksia on tehty palstoilla, joilla vanha huonokuntoinen mökki on purettu uuden tieltä.

Hedelmäpuut, pensaat ja köynnökset Ensimmäiset hedelmäpuut istutettiin alueelle vuonna 1920. Taimien laatu oli vaihteleva: monet puut eivät lähteneet kasvuun. 1939-1940 -talven aikana paleltui suurin osa hedelmäpuista ja marjapensaista. Nykyisiä lajikkeita ei ole erikseen inventoitu, Ruskeasuolla on mm. ’Antonovka’, ’Åkerö’ ja monta muuta lajiketta. Alueella on ollut suuria vanhoja marjaomenapuita (Malus baccata), mutta ne ovat hävinneet katutöiden ja suurten tulvavahinkojen yhteydessä. Paikoin on kriikunapuita (Prunus subsp. instititia) sekä yksittäisiä kirsikoita, luumuja ja päärynöitä. Ensimmäiset koristepensaat olivat syreenejä mökin vieressä. Ruskeasuolla pensasaitoja on paikoissa, joissa näkösuojaa on tarvittu. Pensasaitojen lajit ovat tyypillisiä 1900-luvun alkuvuosikymmenien lajeja, joita löytää monesta vanhasta puutarhasta. Tavallisimmat lajit ovat: isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), aitaorapihlaja (Crataegus grayana), rusopaju- ja Billiardii-hybridiryhmän angervoja (Spiraea x billiardii -salicisifolia –douglasii-ryhmä) sekä siperianhernepensas (Caragana arborescens). Muitakin lajeja on joissakin paikoissa viime vuosina istutettu, kuten aronioita (Aronia sp.), pihlajaangervoa (Sorbaria sorbifolia), norjanangervoa (Spiraea cinerea) ja tuhkapensaita (Cotoneaster).

Dipsacus Corydalis nobilis Melandrium rubrum Tulipa sylvestris

Karstaohdake (Dipsacus) ja pikkuluppio (Dipsacus) puutarhassa, jossa on paljon vanhoja hyötykasveja.

Rinteessä kasvaa jalokiurunkannusta (Corydalis nobilis) ja humalaa.

arvokas kasvimaailma Porttien vieressä ja teiden risteyksissä on sallittu jättää pensaat korkeammiksi, näissä paikoissa on usein pihasyreeniä (Syringa vulgaris) tai unkarinsyreeniä (S. Josikaea) ja jasmikepensaita (Philadelphus). Näitä lajeja istutettiin myös rajaamaan mökin läheisiä oleskelupaikkoja. Pikkupuina käytetyt siperianhernepensas ja terttuselja (Sambucus racemosa) ovat nykyään kumpikin harvinaistumassa alueella. Ruusuja on käytetty enimmäkseen yksittäispensaina: juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’), punalehtiruusu (R. glauca), puna- ja valkokukkainen kurtturuusu (R. rugosa), hansaruusu (R. - ’Hansa’), pienikasvuiset neilikkaruusut (R. ’F.J.Grootendorst’) ja kartanoruusutyyppisiä pensasruusuja. Jonkun verran on vaativia suurikukkaisia ruusuja kuten ’Peace’ ja ’Queen Elizabeth’. Tavallisia puutarhapensaslajeja 1900-luvun keskivuosikymmeniltä on palstoilla yksittäispensaina tai pieninä ryhminä: pensashanhikki (Potentilla fruticosa), tuoksuvadelma (Rubus odoratus), syyshortensia (Hydrangea paniculata ’Grandiflora’) ja pallohortensia (H. arborescens ’Grandiflora’) on perinteisesti ollut monessa puutarhassa. Puutarhakasvien tutkimuksissa esille tulleet uudet lajikkeet ovat ehkä yleistymässä. Toivottavasti säästymme Ruotsissa yleistyneiltä jättiläiskukkaisilta, voimakkaanvärisiltä pallohortensioilta, jotka sopivat

huonosti vanhojen pikkupuutarhojen siroon ja kevyeeseen kasvimaailmaan. Köynnökset verhoavat usein palstan sisääntuloporttia ja mökin viereisiä näkösuojaritilöitä, yleisin köynnös on villiviini. Puutarhoissa on myös muita lajeja, kuten humalaa ja kiinanlaikkuköynnöstä sekä köynnösruusuja: ’Pohjantähti’, ’Flammentanz’ ja ’New Dawn’. Viime vuosien tulokkaita ovat eri kärhöt, (Clematis sp.), usein Viroon tehtyjen puutarhamatkojen satoa, kuten myös muutamat aidot viiniköynnökset (Vitis), mm. ’Silga’-lajike. Ikivihreät kasvit, jotka vanhan ajan viljelytarhassa olivat kiellettyjä, eivät nykyajan oleskelupuutarhassa häiritse samalla tavalla. Varsinkin keväällä muutama ikivihreä pensas tai pikkupuu siellä täällä jäsentää näkymiä ja parantaa mikroilmastoa. Ylikorkeita ja naapureita varjostavia yksilöitä ei sallita.

Upeita pionilajikkeita ja muita perennoja Alueen perennalajit kuuluvat suurimmaksi osaksi 1900-luvun yleisesti kotipuutarhoissa käytettäviin lajeihin. Samat lajit toistuvat monella palstalla. Vanhat perinnekasvit ovat aina kuuluneet Ruskeasuon lajistoon, jo ennen kuin niistä tuli muotikasveja 1980- ja 1990-luvuilla. Monella

palstalla on ruskoliljaa (Lilium bulbiferum), varjoliljaa (L. martagon), tiikerililjaa (L. lancifolia), siperiankurjenmiekkaa (Iris sibirica), keltapäivänliljaa (Hemerocallis lilio-asphodelus) ja hennon ruosteenruskeaa rusopäivänliljaa (H. fulva). Erittäin tavallisia ovat myös vuorikaunokki, (Centaurea montana), akileijat, eri kuunliljat, (Hosta), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), ukonhattu (Aconitum) ja harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca). Hyvin näyttävästi kasvaa erilaisia pioneja. Luultavasti pionien istuttaminen yhtenäisenä pitkänä kukkapenkkinä on melko uusi ilmiö, mutta lajikkeet ovat vanhoja: valkoinen ’Festiva Maxima’, vaaleanpunainen ’Bowl of Beauty’, ruusunpunainen ’Edulis Superba’, vaaleanpunainen ’Sarah Bernhardt’ ja karmiininpunainen ’Karl Rosenfield’. Muutamassa puutarhassa on kartanopionia (Paeonia x hybrida), yhdessä on tillipionia (- tenuifolia) sekä lukuisia muita hienoja lajikkeita. Loppukesällä kukkivat mm. syyshohdekukat (Helenium autumnale) ja kultapallo (Rudbeckia laciniata), rohtosuopayrtti (Saponaria), jaloangervo (Astilbe) ja syysleimu (Phlox paniculata). Syysasteria (Aster) on melkein jokaisessa puutarhassa. Parsa (Asparagus) ja maa-artisokka (Helianthus tuberosus) käytetään alueella perinteisesti lähinnä koristekasveina. Siirtolapuutarha 2/2016

Dicentra spectabilis Primula sieboldii Paeonia x hybrida Dipsacus

Billiardii-hybridiryhmän angervoja (Spiraea x billiardii -salicisifolia –douglasii-ryhmä).

Siperianhernepensas ja taustalla siirtolapuutarhan 10-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1928 Elisabeth Kochin istuttama saarni ja hänen 50-vuotisjuhlansa yhteydessä lahjoitetut kolme koristeomenapuuta.

Luonnosta siirrettyjä perennoja

hoitoa. Käenrieska (Gagea) ja metsätulppaani (Tulipa silvestris) ovat vanhojen kartanopuutarhojen tyypillisiä kulttuurin seuralaislajeja ja kertovat alueiden pitkistä perinteistä.

Kasveja on aina vaihdettu naapureiden ja ystävien kesken. Osa palstojen kasveista on alkuaan siirretty luonnosta, taloudellisista syistä, mutta myös harrastuksen merkeissä. Saniaiset on helppo siirtää, kuten hiirenporras (Athyrium filix-femina) ja kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris). Suomessa yleisesti siirrettyihin lajeihin kuuluvat myös keltainen kurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja kielo (Convallaria majalis) sekä erilaiset vuokot. Täältä löytyy sekä sinivuokkoa, valkovuokkoa että keltavuokkoa. Topeliuksen saduista tuttu kasvi, pienikasvuinen kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium) kuuluu erikoisuuksiin. Kellokukkia, kuten ukonkelloa (Campanula latifolia) on runsaasti ja osa on luonnosta kerätyn siemenen perillisiä. Vuohenkello (C. rapunculoides) on ikivanha hyötykasvi, mutta harmittavan ahkerasti vääriin paikkoihin leviävä. Hienon väripilkun muodostaa oranssinvärinen keltano, niittykasvi jolla ei tunnu olevan suomenkielistä nimeä, ruotsiksi rödfibbla (Hieracium aurantiacum). Ruskeasuolle se on todennäköisesti ilmestynyt tuttavien kautta. Kaupassa sitä ei ole ollut myynnissä.

Ristiriitaisia tunteita herättävät myös kultapiiskut (Solidago) ja lupiini (Lupinus polyphyllos), joita perinteisesti viljellään kaikkialla ja suositellaan puutarhakirjoissa, mutta jotka ovat joutuneet haitallisten vieraslajien luetteloon. Syy luetteloon joutumiseen on, että ne tietyissä olosuhteissa kilpailevat kotimaisten luonnonlajien kanssa. Tätä vaaraa ei yleensä kaupunkien siirtolapuutarhoissa ole. Myös puutarhaolosuhteissa on ongelmakasveja, sekä perinteisiä rikkaruohoja että haitallisia tulokkaita. Niiden torjuntaan on suhtauduttu tunnollisesti. Kirjallisuutta: Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko 1992: Palavarakkaus ja särkynytsydän sekä muut perinteiset koristekasvit. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko 1994: Ukonhattu ja ahkeraliisa, perinteiset koriste- ja hyötykasvit. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Rikkaruohot ja kulttuuriseuralaiset

’Brunakärr koloniträdgård, inventering och plan’. Brunakärr koloniträdgårdsförening r.f., Helsingfors 2015.

Joidenkin lajien kohdalla rajaa rikkaruohon ja viljelykasvin välillä on vaikea vetää. Vanhat käsitykset kukkapenkin kokoonpanosta ja hoidosta aikana, jolloin taimet kasvatettiin erillään toisistaan ja maanpinta oli siististi mulloksella - ja toisaalta uudet ohjeet maapeitekasvien käytöstä - ovat keskenään ristiriidassa. Esimerkiksi ketohanhikkia (Potentilla anserina) suositellaan nykyään puutarhakirjoissa mattokasvina, joka ei tarvitse

Carlberg, Birgitta 1988: Gömda växter i glömda trädgårdar, Om att bevara gamla kulturväxter. Wahlström & Widstrand

Siirtolapuutarha 2/2016

Karisto, Maria, Koivunen, Taino, Karisto, Antti 2015: Kysykää Essiltä. Elisabeth Kochin puutarhat. Kustantaja Maahenki Oy, painopaikka Bookwell Oy, Porvoo.

Metsätulppaanit (Tulipa sylvestris) lisääntyvät vuosien varrella. Oikealla luonnonkasvi, joka usein kasvaa vanhoissa puutarhoissa, puna-ailakki (Silene dioica, syn. Melandrium rubrum).

Esimerkiksi kultapiiskua, jättipalsamia (Impatiens glandulifera) ja japanintatarta (Fallopia japonica) on raivattu koko alueella.

Kohti tulevaisuutta Vuonna 1959 Tukholman ja Uppsalan siirtolapuutarhoihin suunnattu matka inspiroi Ruskeasuon palstaviljelijöitä seuraavana vuonna, kesällä 1960 luopumaan suurista peruna- ja hyötykasvimaista ja perustamaan nurmikoita niiden tilalle. Hyötykasvien viljely ei enää ollut siirtolapuutarhan tärkein tehtävä. Onkohan seuraava askel leikkonurmikon muuttaminen pitkää heinää ja niittykukkia kasvavaksi niityksi? Ilmastonmuutos on nostamassa lämpötiloja. Vanheneva, yhä tiheämpi kasvillisuus siirtolapuutarhassa tasoittaa lämpötilaeroja ja suojaa kylmiltä tuulilta, mikä mahdollistaa uusien mielenkiintoisten lajien kokeilun. Toivottavasti kuitenkin vanhat lajikkeet säilyttävät asemiaan alueella edustavana 1900luvun puutarhakulttuurin kokoelmana.

käyttöön. Kolmihenkisen perheen käytössä säiliön tyhjennysväli on vajaa viikko. Lisäksi kuivakäymälä on hyvä tyhjentää ennen pitkiä poissaolojaksoja. Ympäristöystävällinen pakastava käymälä on myös energiatehokas vaihtoehto. Se kuluttaa sähköä ainoastaan 0,73 kilowattituntia vuorokautta kohden, mikä tarkoittaa euromääräisesti vuositasolla muutamaa kymmentä euroa. Jos on tarvetta, sen voi ottaa pois sähköpistokkeesta pidempien poissaolojen ajaksi. Talvikauden aikana sen voi jättää kylmiin tiloihin, joissa voi olla pakkasta. -Meiltä kysellään säännöllisesti käymälän sähkönkulutuksesta. Laitteen käyttö ei vie paljon energiaa. Tuote kuluttaa sähköä noin 40 watin hehkulampun verran, joten se on kustannustehokas vaihtoehto ympärivuotisessa käytössä. Laitteen termostaatti ohjaa sen käyntiä, kertoo pakastavaa käymälää valmistavan Coolcenter Forssa Oy:n tuotantojohtaja Sauli Hakala.

Ekologinen pakastava käymälä on energiatehokas Kuivakäymälä on ekologisesti erittäin hyvä vaihtoehto toimintaperiaatteensa ansiosta, sillä vesivessa kuluttaa vuositasolla yli kymmenen tuhatta litraa puhdasta vettä henkilöä kohden. Yksi sisäsiisteistä kuivakäymälöistä on pakastava käymälä. Pakastavan käymälän käyttäminen on vaivatonta ja se on hajuton. Asennus tapahtuu kytkemällä se pistokkeella sähkövirtaan, minkä jälkeen se on välittömästi käyttövalmis. Se ei tarvitse viemäristöä, erillisiä asennusputkia eikä kemikaaleja toimiakseen. Sitä voi käyttää jatkuvassa käytössä ilman häiriöitä. Jätteen jälkikompostointi tukee ravintorikasta luonnon kiertokulkua. Kotimaisen laitteen toimintaperiaate perustuu jäädyttämiseen, minkä johdosta sen sisältö muut-

tuu hajuttomaksi ja hygieeniseksi. Näin ollen sen voi tarvittaessa sijoittaa esimerkiksi huoneen nurkkaan ja asentaa sen eteen vaikkapa verhon näkösuojaksi. Pakastavan käymälän sisällä on säiliö, jossa on maatuva biopussi. Kuiviketta voi halutessaan käyttää visuaalisista syistä. Käymälän sisällä oleva biopussi tyhjennetään ja viedään kompostoriin maatumaan jatkokäsittelyyn. Käymälän kapasiteetti on tarkoitettu yhdestä neljään henkilölle vakituiseen

Pakastava käymälä on yksi vaihtoehto myös remonttikohteissa ja niitä vuokrataankin esimerkiksi putkiremonttikohteisiin. Kuivakäymälä helpottaa remontin aikana asumista kotiolosuhteissa ja se mahdollistaa saniteettiratkaisun kotona. Lisäksi laitetta on todella helppo siirrellä, joten sen voi tarvittaessa viedä käyttöön toiseen paikkaan tai laittaa säilytykseen esimerkiksi varastoon. Lisäksi niitä hankitaan muun muassa leikkauksesta toipuville henkilöille, apuvälineiksi ja uudiskohteisiin jätevesimääräysten tiukentumisen seurauksena. Käymälään on räätälöity myös laitteelle sopivat nousutuet. -Moni ottaa pakastavan käymälän sisävessaksi perinteisen ulkovessan rinnalle, sillä erityisesti yöaikaan ulos suuntautuvat käymäläkäynnit koetaan epämiellyttäviksi pimeyden aikaan, kertoo Sauli Hakala. Vuonna 2009 Coolcenterin Forssassa valmistaman tuotteen päämarkkina-alueet ovat Suomi, Ruotsi ja Norja. Käymälöiden jälleenmyyntiä on myös muualla Euroopassa. Monissa taloissa ei ole viemäröintiä eikä vesijärjestelmää, joten kyseisissä kohteissa on tarvetta sisäkäymälälle. Pakastavaa käymälää valmistetaan kotimaassa kahdelle eri tuotemerkille. Ruotsiin menee paikalliselle markkinatoimijalle räätälöity käymälä. Lue lisää pakastavista käymälöistä: www.coolcenter.fi Siirtolapuutarha 2/2016

Ympäristöystävällinen puutarhanhoito Kotipuutarhan ympäristöystävällinen hoito on osa luonnon kunnioittamista. Lähtökohtana on, että pyritään mahdollisimman vähän häiritsemään luonnon omaa tasapainoa.

Teksti: Pertti Rajala Kasvinsuojeluseura ry Kuvat: Pertti Rajala ja Jaana Veikkola-Virtanen

Kasvinsuojeluruiskutus voi olla myös pehmeää teknologiaa. Kuvan kevätruiskutus tehdään rypsiöljyllä. Se tehoaa moniin puissa talvehtiviin tuholaisiin ja on luomuhyväksytty toimenpide.

Kun aloitin kasvinviljelytieteen opiskelut 1970luvun loppupuolella, oli yleisesti vallalla ajatus siitä, että pelto on tehdas, joka ei oikeastaan edes kuulunut luontoon. Se oli ihmisen muokkaama ja tekemä tuotantoala, johon keväällä tuotiin siemenet, lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet ja syksyllä korjattiin sato. Jo tuolloin ekologisempi ajatusmaailma oli saamassa jalansijaa myös opetuksessa. Tänä päivänä monet sellaiset ajatukset, jotka silloin herättivät paljon keskustelua, ovat onneksi jo ammattiviljelyksilläkin itsestäänselvyyksiä. Pelto, puutarha ja metsä ovat täysin sidoksissa muuhun luontoon ja niissä vallitsee hyvinkin monimutkikas ekosysteemi. Ja tietomme on vielä vaillinaista, mutta lisääntyy koko ajan. Olen lähinnä kasvinsuojelun ammattilainen ja kasvinsuojeluun kuuluu tuhoeläinten, kasvitautien, rikkakasvien ja puutostautien torjunta hyöty- ja koristekasveilla ja joskus myös luonnonkasveilla. Kotipuutarhan hyöty-ja koristekasvit koostuvat puista, pensaista, perennoista, kesäkukista ja nurmikasveista. Myös luonnonkasveilla saattaa olla merkittävä osa pihalla.

Hyönteissyöjälinnut keräävät tuhohyönteisiä Kasvintuhoojien torjumisessa ensiarvoisen tärkeää on ennaltaehkäisy. Jos pihan elementit ovat luonnon kanssa tasapainossa, eivät kasvintuhoojat usein pääse runsastumaan. Luonnon monimuotoisuus on yksi keino ennaltaehkäistä tuhoja. Hyvä esimerkki ovat linnut. Hyönteissyöjälinnut keräävät pihalta tuhansittain tuhohyönteisiä. Linnut tarvitsevat pönttöjä pesimiseen ja jos onnistuu saamaan pi-

halleen esimerkiksi tiaispariskunnan, sillä on tutkitusti vaikutusta tuholaisten määriin. Petolintuja (pöllöjä, haukkoja) käytetään ammattiviljelyksillä vähentämään myyrien määrää. Kasvitautien vähentämisessä on tärkeää saastuntalähteiden poisto pihan kasvien läheisyydestä. Kunnolliset sekatöörit (puutarhasakset) ovat mielestäni paras lääke moniin kasvitauteihin. Kun ensimmäiset tautilaikut tai kuollut oksa ilmestyy kasviin, kannattaa se heti poistaa ja tuhota mielellään polttamalla. Lehtikompostiin tällaista jätettä ei ole hyvä laittaa. Kun ostaa puutarhamyymälästä uuden kasvin pihaan, on välttämätöntä varmistaa, että siinä ei ole jo mukana kasvitautia. Jätä nuutuneet tai laikkuiset kasvit ostamatta. Usein Suomessa viljelty taimi on turvallisempi vaihtoehto kuin ulkomainen kasvi. Rikkakasvi on kasvi väärässä paikassa. Kasvit leviävät joko juurakon kautta tai siemenestä. Maan siemenpankki määrittää, tuleeko siihen ongelma rikkakasveista vai ei. Kun perustaa nurmikkoa tai perennapenkkiä, kannattaa panostaa kasvualustan laatuun. Mullan tulisi olla rikkasiemenetöntä. Jos pihan alueella on joutomaa, olisi se hyvä niittää ennen kuin kasvit ennättävät siementää.

Ympäristöllisesti kestävä piha Kasvi tarvitsee ravinteita siinä missä eläimet ruokaa. Kasvien elintoimintojen osalta toimivat samat lainalaisuudet kuin eläimilläkin. Jos kasvi saa liikaa ravinteita se sairastuu ja saattaa kuolla ja sama koskee, jos kasvi saa liian vähän ravinteita. Ammattiviljelyksillä puhutaan tasapainoisesta lannoituksesta ja kustakin kasvista tulee tietää, mikä määrä lannoitetta on sille hyväksi. Piha-

maalla turvallisin vaihtoehto on lisätä esimerkiksi lannoitettua multaa katteeksi kasveille, jolloin ne useimmiten saavat sopivan annoksen ravinteita. Ravinnepuutokset voivat näyttää kasvissa aivan kasvitaudilta. Kuoliolaikut, nuutuminen, lehtien kellastuminen ovat tyypillisimpiä oireita. Ehkä isoimmat virheet kasvien hoidossa tehdään jo aivan alussa, kun valitaan kasvia. Usein myymälässä ihastutaan johonkin eksoottiseen ja kauniisti kukkivaan kasviin ja niin se päätyy pihalle. Jokaisella kasvilla ja erityisesti puuvartisilla kasveilla on selkeät kasvupaikkavaatimukset. Jotkin kasvit tarvitsevat varjoa ja runsasmultaista kasvualustaa, kun taas toiset pitää istuttaa valoisaan ja laihaan maahan, jotta ne viihtyvät. Harmillisen usein myydään kasveja, jotka saattavat talvehtia huonosti Suomessa. Ainakin, jos talven aikana on pitkähkö pakkasjakso. Mitä enemmän pihalla on eri kasvilajeja, sitä todennäköisempää on, että se on ympäristöllisesti kestävä piha. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ns. kumppanuuslajit. Sillä tarkoitetaan kasvilajeja, jotka hyötyvät toistensa läheisyydestä. Voimakastuoksuinen laji (esimerkiksi sipuli) saattaa harhauttaa toisen kasvin tuholaiset pois alueelta. Typensitojakasvit (herne, härkäpapu) voivat vapauttaa naapurikasveille typpeä, jolloin lannoitustarve vähenee. Esimerkkejä on jo paljon ja tiede tuottaa jatkuvasti hyviä menetelmiä pehmeämmän kasvintuotannon hyväksi. Pienikin piha on upea luonnon kokonaisuus, jossa voi kokea monia erilaisia jännittäviä elämyksiä ja uusia asioita. Toivottavasti tuleva kesä tuo paljon mukavia kasvi- ja luontokokemuksia palstoilla. Siirtolapuutarha 2/2016

Kompostointi

”Komposti haisee. Kompostissa ja sen ympärillä pyörii kärpäsiä. Kompostointi on työlästä. Kompostointi on paluuta 1970-luvulle, jolloin ei ollut tehokasta jätehuoltoa – miksi nykyään lajitellaan biojätteet, vaikka jätehuolto on tehokasta ja jätehuollostahan vielä maksetaankin.” Vielä joskus kuulee edellisen kaltaisia kommentteja kompostointiin liittyen. Itsellenikin oli noin 10 vuotta sitten vaikea opetella kompostointia: tuntui kuin menisin ajassa taaksepäin laskitynnyrin aikoihin, jolloin keräsimme biojätteet pihalle tynnyriin ja tynnyrin sisältö noudettiin sikalaan sikojen ruoaksi. Vähitellen kuitenkin, siirtolapuutarhapalstan myötä, aloin ymmärtää kompostoinnin ideaa.

Kompostoinnin idea Puutarha kaipaa uutta ravinteikasta multaa, ja kompostoinnin idea yksinkertaistettuna on mullan tuottaminen. Multaahan toki voi ostaa kaupoistakin, mutta kompostiaines itsessään sisältää sellaisia hivenravinteita, joita ei esimerkiksi keinolannotteissa ja kauppojen mullassa ole. Eloperäinen kompostiaines myös ylläpitää lahottajaeliöstöä, mikä on avuksi kasvitautien aiheuttajien torjunnassa. Toisekseen, kompostimulta on ilmaista, eikä sitä tarvitse kuskata autolla pitkiä matkoja, kuten kaupasta ostettua multaa täytyy kuljetella. Kypsän kompostimullan käyttäminen puutarhassa ei ole vaikeaa. Kompostorista nostetaan kypsä multa ja se muokataan maahan puutarhassa. Sitä voi käyttää lähes kaikille kasveille. Kypsä komposti on ilmaista maanparannusainetta. Puolikypsällä kompostilla on lannoitevaikutuksia ja se levitetään maan pinnalle, eikä sitä muokata maahan. Puolikypsä komposti käy puille, pensaille ja useimmille perennoille.

Eettisyys Jos edelleen mietityttää, mitä ideaa kompostoinnissa on, vastaisin eettisyyden olevan yksi sen tärkeimmistä puolista. Maailmassa tuotetaan jätettä liikaa. Kaatopaikat suurenevat ja ne kuormittavat luontoa. Jätteiden lajittelu ja kierrätys ovat eettinen valinta tulevaisuuden ja luonnon hyväksi. Kompostointi on 20

Siirtolapuutarha 2/2016

Paluu menneisyyteen vai valinta tulevaisuuden hyväksi? jätteiden hyötykäyttöä, eikä se kuormita luontoa. Kun jätteet kompostoidaan siellä, missä ne tuotetaankin, ei myöskään synny kuormitusta jätteiden siirrosta. Kompostointi on siis ekologista.

Ongelmat ja ratkaisut Kompostiin ei kannata laittaa muumio-omenia, eikä muitakaan tautipitoisia jätteitä, jotta tautiitiöt eivät leviäisi kompostin mukana. Käytännössä olen huomannut, että niin sanotut biojätepussit eivät maadu nopeasti, joten niitä ei kannata käyttää kompostorissa. Myös kananmunan kuoret maatuvat hitaasti, joten ne kannattaa murskata pieniksi siruiksi.

Voi sattua niinkin, että innokas aloitteleva kompostoija pettyy, kun kompostissa ei näy tapahtuvan mitään. Mutta ei kannata pettyä, sillä komposti herää eloon, kun sitä kastelee! Kompostin toimimattomuus johtuu useimmiten kuivuudesta. Jos komposti ei herää kastelulla, kompostin toimimattomuus johtuu typen puutteesta. Silloin kompostiin voi laittaa esimerkiksi nurmikon leikkuujätettä tai muita typpipitoisia aineksia. Näillä toimenpiteillä komposti herää eloon. Jotkut eivät halua kompostoida, koska pelkäävät kompostorin haisevan. Komposti todellakin voi alkaa haista, mutta tilannetta ei kannata säikähtää. Haju johtuu usein vain siitä, että komposti on

liian märkä. Toisaalta hajun syynä voi olla huono kompostin koostumus tai hapen puute kompostissa. Hajuongelma poistuu yleensä kuivikkeen käytöllä. Kuivikkeeksi käy esimerkiksi risuhake tai turve. Kuivikkeita myös myydään puutarha-alan myymälöissä. Kompostiin voi tulla myös ammoniakin hajua, jos kompostissa on liian paljon typpeä. Yleensä kyseinen haju on kehittynyt siitä, että kompostiin on laitettu liikaa kompostiherätettä. Ammoniakin haju poistuu lisäämällä kompostiin hiilipitoisia aineksia. Hiilipitoisia aineksia ovat kuivat puutarhajätteet, kuten risut ja oksasilput. Hyvin hoidettu komposti ei haise, joten hajupelkoja ei kannata käyttää syynä kompostorin hankkimisen lykkäämiseen.

Kompostit palstalla Kompostointi ei ole vaikeaa, eikä työlästä, kun on päässyt alkuun. Palstalla on hyvä olla kaksi kompostoria: toinen biojätteille ja toinen puutarhajätteille. Ja ne molemmat tuottavat ilmaista multaa! Palsta tuottaa paljon puutarhajätettä, jonka

käsittely omassa kompostorissa on edullisempaa kuin kuskata kyseistä jätettä kaatopaikoille. Biojätekompostorit ovat suljettuja kompostoreita, joita myydään puutarha-alan liikkeissä. Puutarhajätteille käy avokompostori, jonka voi tehdä itse esimerkiksi puusta, mutta useanlaisia kompostorikehikkoja on myös alan liikkeissä myynnissä. On hyvä muistaa, että oma takapiha on yleensä naapurin etupihalle. Kompostit tulisi sijoittaa siten, että ne eivät ulkonäöllisesti häiritsisi naapuripalstalaisia.

Me opimme! Talvisin ruokimme siirtolapuutarhalla lintuja. Eräänä talvena osa auringonkukansiemenistä vanhentui. Kaadoimme ne kompostoriin. Keväällä kompostia nostettiin pensaiden juurille. Myöhemmin kesällä saimme huikean iloisen yllätyksen: pensaiden vierustoilla alkoi kasvaa auringonkukkia! Ja komeita kukkia niistä kasvoikin! Auringonkukansiemenet eivät olleet ehtineet maatua kompostorissa, joten ne lähtivät kasvamaan. Yllätys myös muistut-

taa siitä, että puutarhajätekompostorissa tulee antaa kompostin lämmön työstää tarpeeksi jätettä, jotta kompostissa olevat rikkakasvit maatuvat, eivätkä lähde uudelleen kasvamaan. Kun kompostin antaa työstäytyä kunnolla, ei kompostin tyhjennyksen jälkeen kasva puutarhaan yllätyksiä.

Kirjoittaja on konsultoinut tekstiänsä varten Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhasta Irmeli Kaikkosta. Teksti: Anu Peltoniemi Kuvat: Biolan Siirtolapuutarha 2/2016

Liiton koulutusta, uutisia, tapahtumia Teksti ja kuvat: Tina Wessman

Yhdistystoiminnan kurssilta:

”Hyvää materiaalia kotiläksyksi” Siirtolapuutarhaliitossa:

Tarkan euron taloussuunnittelua Siirtolapuutarhaliiton taloussuunnittelu perustuu liittokokouksessa määriteltyyn budjettin, jonka aikajänne on neljä vuotta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sekä lyhyen että pitkän aikavälin suunnittelu on raamitettu hallitukselle aina neljäksi vuodeksi eteenpäin. Tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa näinkin pitkä budjettijakso aiheuttaa haasteita taloudelliselle suunnittelulle. Pitää olla hyvä tuntuma ja käsitys niistä asioista, joita liitto suunnittelee ja toteuttaa jäsenistönsä parhaaksi. Hallitus pystyy myös toimintatapojaan muuttamalla saavuttamaan säästöjä, jotka voidaan ohjata liiton toiminnan kehittämiseen tai säästöön. Liiton taloudellisen tilanteen seurantaan ollaan viime vuosina panostettu erityisesti ja olemmekin onnistuneet kääntämään liiton kassan vakaalle pohjalle. Viime vuosina on pikku hiljaa poistettu ylimääräisiä kuluja ja kertyneet säästöt on sijoitettu maltillisesti rahastoon. Merkkittävä kustannussäästö liitossa saavutettin henkilöstökulujen osalta, kun päätettiin osapäiväisen työntekijän palkkaamisesta vuoden 2015 alusta lähtien. Myös hidastunut inflaatio on antanut mahdollisuuden kilpailuttaa kustannuksiltaan suurimpia asioita. Vuosien 2014 - 2017 välinen budjetti oli laadittu vuosittain kohoavalla inflaatiolla alustavasti jo vuoden 2013 lokakuussa. Seuraava liittokokous on ensi vuonna ja sen valmistelut on hallituksen toimesta jo aloitettu. Hallitus toivookin jäsenistöltään ehdotuksia liiton varojen käytöstä seuraavalle toimintakaudelle 2017- 2021. Ehdotuksia voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen info[at]siirtolapuutarhaliitto.fi. Teksti: Kari Ämmälä Siirtolaputarhaliiton 2. varapuheenjohtaja talousvastaava 22

Siirtolapuutarha 2/2016

20 opinjanoista siirtolapuutarhayhdistyksen hallituksen/ johtokunnan jäsentä 11 eri yhdistyksestä suuntasivat lauantaina 2.4.2016 Hämeenlinnaan, Siirtolapuutarhaliiton järjestämälle yhdistystoiminnan kurssille. Kurssin teema oli ’Hallituksen vastuut ja valtuudet’. Kouluttajaksi olimme saaneet kovan luokan asiantuntijan - yhdistystoiminnan kouluttajan ja tietokirjailijan Kari Loimun. Aamupäivän aikana Kari Loimu valotti hallituksen asemaa ja tehtäviä, yhdistyksen toimihenkilöiden tehtäviä sekä luottamushenkilöiden vastuuta yhdistyksissä. Kouluttajan lukuisat käytännönläheiset esimerkit selvensivät vaikeitakin asioita, ja kurssilaiset kävivät hyvin aktiivista keskustelua. Lounaan jälkeen kurssilaiset paneutuivat ryhmätyöhön. Ryhmissä pohdittiin liiton perustehtävää, siirtolapuutarhayhdistysten rakenteita ja kulttuuria sekä yksilöiden toimintaa yhdistyksen perustehtävän toteuttamisessa. Kari Loimu suositteli kurssilaisille, että samanlaista pohdintaa tehtäisiin yhdistysten hallituksissa ja johtokunnissa. Kurssipäivän päätteeksi Siirtolapuutarhaliiton 2. varapuheenjohtaja Kari Ämmälä kertasi Siirtolapuutarhaliiton tehtävät sekä muistutti, minkälaista apua ja tukea liitto voi antaa jäsenyhdistyksilleen. Kurssin jälkeen tehdyn palautekyselyn perusteella koulutuspäivä onnistui hyvin. Palautekyselyllä liitto myös kartoitti toiveita tulevista kursseista ja on ilmeistä, että kysyntää yhdistystoiminnan kursseille on jatkossakin.

Kevätmessuilla Tamperelaiset siirtolapuutarhurit Tuula Hytönen Raholasta (vas.), Sinikka Palmio Niihamasta ja Ulla Suurjärvi Raholasta esittelemässä siirtolapuutarhatoimintaa liiton messuosastolla Tampereen puutarhamessuilla 16.4. Kävijöitä Supermessuilla oli tänä vuonna 18 233. Messuteemat olivat Puutarha, Kotimaan Matkailu, Keräily ja April Fest. Mukana oli yli 450 näytteilleasettajaa

Aika: lauantai 9.7.2016 klo 10-17 Paikka: Vallilan siirtolapuutarha, Elisabeth Kochin tie 1, 00550 Helsinki

Suomen Siirtolapuutarhaliitto kutsuu kaikki jäsenyhdistystensä viljelijät perheineen Kohtaamispäivään Helsinkiin. Kohtaamispäivän ohjelma on monipuolinen, ja voit tehdä päivästä juuri sellaisen, kun itse haluat. Ohjelmassa mm. petankkija tikanheittokisat, tutustuminen kolmeen helsinkiläiseen siirtolapuutarhaan (Vallila, Herttoniemi ja Ruskeasuo) ja Vallilan siirtolapuutarhan palkitun museomökin esittely Monelle Kohtaamispäivän osallistujalle päivän tärkeä anti on tutustua muihin viljelijöihin ympäri Suomen. Tule siis sinäkin verkostoitumaan ja tapamaan tuttuja! Osallistumismaksu 25 euroa/henkilö sisältää aamukahvit, lounaan ja iltapäiväkahvit sekä ohjelman kokonaisuudessaan. Ilmoittautumiset omaan yhdistykseen 5.6.2016 mennessä.

Siirtolapuutarhan 12 kuukautta Siirtolapuutarhaliiton perinteinen kalenteri on monelle viljelijälle tärkeä perinne. Kalenteri lähetetään myös liiton joulutoivotuksen kera mm. kaikkien Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton jäsenmaiden puheenjohtajille. Vuoden 2017 kalenteriin liitto toivoo kuvia JUURI SINULTA, eli kaikilta viljelijöiltä, miltä tahansa liittoon kuuluvalta alueelta. Kalenteriin tarvitaan 12 kuvaa, eri alueilta ja eri vuodenajoilta. Kuvissa saa olla mökkejä, maisemaa, yksityiskohtia – ihan mitä tahansa. Ainoa kriteeri kuville on se, että ne ovat digitaalisessa muodossa ja että niiden tarkkuus on painotarkoitukseen riittävä (vähintään 300 dpi). Kalenterissa kuvaan tullaan lisäämään teksti, joka kertoo miltä alueelta se on otettu sekä myös kuvaajan nimi. Kuvia saatetaan joutua rajaamaan painoteknisistä syistä. Kalenterikuvien kuvaajille toimitamme korvaukseksi kalenterin 2017 veloituksetta. Katso omaa siirtolapuutarha-aluettasi linssin läpi ja jaa näkemäsi siirtolapuutarhayhteisössä. Kuvat kalenteriin 2017 tarvitsemme jo loppukesästä 2016. Voit toimittaa kuvia kalenteriin jo nyt osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi.

fyr Göteborgs hamn, bild: Göteborg stad

Tervetuloa Kohtaamispäivään

Koe ainutlaatuisia elämyksiä jäsenmatkalla! Lähde Sinäkin mukaan Siirtolapuutarhaliiton jäsenmatkalle Ruotsiin 24.-29.8.2016. Ohjelmassa mm. linnoja, puistoja, puutarhoja – ja tietysti siirtolapuutarhoja. Matkamme pääkohde on Göteborg, jossa osallistumme ’Gothenburg Green World 2016’-tapahtumaan. Tapahtuma tarjoaa kävijöille runsaasti erilaisia viherkokemuksia Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin puistoissa ja viheralueilla. Matkalla koemme myös linna- ja luostaritunnelmaa hurmaavine puistoineen, nautimme illallisen saaristosta nauttien ja vierailemme myös kolmessa erilaisessa siirtolapuutarhassa, joista jokainen on omalla tavallaan uniikki. Matka toteutetaan laiva- ja bussimatkana, lähtö on Turusta. Mukana on kaksi Siirtolapuutarhaliiton matkanjohtajaa, jotka pitävät huolen siitä, että matka sujuu kaikilta osin mutkattomasti. Tarkempaan matkaohjelmaan ja matkaehtoihin voit tutustua Siirtolapuutarha-lehden numerossa 1/2016 tai liiton nettisivuilla www.siirtolapuutarhaliitto.fi/jasenet/ tapahtumat. Matkan osallistumismaksu on 750 euroa Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenille perheineen. Hintaan sisältyvät laivamatkat, bussikuljetukset, majoitus Elite-ketjun keskustassa sijaitsevissa neljän tähden hotelleissa Göteborgissa ja Örebrossa, päivittäinen aamiainen ja lounas tai illallinen, opastukset, sisäänpääsymaksut ja matkanjohtajien palvelut. Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 15.5.2015 liiton nettisivun ilmoittautumislomakkeella, sähköpostitse tai kirjeitse osoitteeseen Siirtolapuutarhaliitto, Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki.

TERVETULOA MUKAAN!

Mansikkapaikka Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailu 2016:

Niksit

Oi ihana kevät!

Tiedätkö mainion, käyttökelpoisen niksin, joka toimii aina yhtä hyvin. Jaa niksisi muidenkin siirtolapuutarhurien iloksi! Niksit julkaistaan Siirtolapuutarha-lehden Mansikkapaikka-palstalla. Kirjoita niksistä muutamalla lauseella ja lähetä niksi osoitteeseen toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi tai postitse osoitteeseen Siirtolapuutarhaliitto, Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki. Kuoren tunnus ”Niksi”. Esimerkiksi: ”Kierrätä puiset jäätelötikut. Niistä saa oivia merkintätikkuja taimikasvatukseen, kunhan muistaa kirjoittaa tekstin vedenkestävällä tussilla.”

Maa tuoksuu, aurinko lämmittää ja puutarhassa häärätessä korviin kantautuu monenlaisia kevään ääniä. Kuvaa omat ihanat ja kaivatut kevään merkkisi ja osallistu Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailuun! Kilpailukuvat tulee lähettää ainoastaan digitaalisessa muodossa. Kolme parasta kuvaa ja kunniamaininnan saaneet kuvat julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä. Voittaja palkitaan upealla puutarhakirjalla! Kilpailun säännöt: 1.Lähetä osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi 1 – 3 valokuvaa 30.6.2016 mennessä. 2. Kerro kuvaajan nimi, osoite ja siirtola- tai ryhmäpuutarhan nimi. Kerro myös kuvanottotilanteesta lyhyesti. Kuvat voivat olla vuonna 2016 otettuja tai jo aikaisempina vuosina kuvattuja. 3.Jos kuvissa on mukana ihmisiä, kerrothan kuvattaville, että osallistut valokuvakilpailuun ja että voittajakuvat julkaistaan Siirtolapuutarhalehdessä ja näköislehdessä verkossa. 4.Parhaita kuvia saatetaan käyttää Siirtolapuutarha-lehdessä myöhemminkin. 5.Lehden talkoohenkinen tuomaristo valitsee kuvista kolme parasta ja kunniamaininnan saavat kuvat, jotka julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä.

Siirtola puutarha

Nyt on aika Rakenna linnunpönttö! Raholan Siirtolapuutarhan Viljelijät ry. haastaa kaikki Suomen Siirtolapuutarhaliiton jäsenyhdistykset viljelijöineen mukaan ‘Miljoona linnunpönttöä’ -talkoisiin. Lisätietoja: http://yle.fi/aihe/ miljoona-linnunponttoa

U TU

Siirtolapuutarha 2/2016

toukokuussa · Huolletaan kesäkalusteita, siivotaan ja kunnostetaan mökkiä. · Osallistutaan Siirtolapuutarha-lehden Kevään merkit -valokuvakilpailuun. · Nautitaan puutarhatöistä ja venytellään iltaisin ahertamisen jälkeen. · Opetellaan tunnistamaan erilaisia perhosia, hämähäkkejä, kirvoja ja muita ötököitä. Tunnistusapua löytyy ötökkätieto.fi -sivustolta kesäkuussa · Kastellaan kasvimaata ja ruukkupuutarhaa riittävästi. · Järjestetään kahvikekkerit puutarhassa. · Opetaan lapselle puutarhanhoitoa. · Suojaudutaan liialliselta auringonpaahteelta ja juodaan riittävästi vettä.

Permakulttuurifestivaali 4.-7.8.16 Tämän vuoden pohjoismainen permakulttuurifestivaali järjestetään elokuussa Suomessa! Paikkana on Isnäs, noin 70 kilometrin päässä Helsingistä. Luvassa runsaasti aiheeseen liittyviä työpajoja, musiikkia ym. ohjelmaa ja tietenkin kohtaamisia samanhenkisten ihmisten kanssa! Festivaalilippujen myynti ja vapaaehtoisten haku ovat käynnistyneet. Lisätietoja ja liput osoitteesta: http://www.nordicpermaculturefestival.org Tervetuloa mukaan!

Siirtolapuutarhasanasto neljällä kielellä Helsingin Siirtolapuutarhojen Aluejärjestö on julkaissut kirjasen nimeltä Pieni siirtolapuutarhasanasto. Sanaston kielet ovat suomi, ruotsi, englanti ja saksa. Kirjasen alussa kerrotaan neljällä kielellä: ’Miten tähän on tultu?’. Sen jälkeen sanat on ryhmitelty selkeästi kuuteen ryhmään: Miten organisoimme; Miten toimimme; Miten rakennamme; Miten viljelemme; Mitä viljelemme; Yhteiseloa puutarhassa. Sanaston loppuosassa on kasvien tieteellisiä nimiä ja niitä vastaavat nimet sanaston kielillä. Sivuja julkaisussa on 60 ja se on kokoa A5. Sanastoa myydään Siirtolapuutarhaliiton toimistosta hintaan 8 euroa + postikulut. Yhdistyksille sanastoa myydään myös 10 kappaleen erissä hintaan 60 euroa + lähetyskulut 4,50 euroa. 10 kappaleen erät toimitetaan postin sijaan Ärräpakettina, joten tilauksen yhteydessä tarvitaan tilaajan matkapuhelinnumero sekä tieto R-kioskista, josta vastaanottaja haluaa paketin noutaa.

Liiton uutisia, kansainvälisyyttä

Kupittaa liittyi liiton jäseneksi Japani kansainvälisen liiton jäseneksi Japanin siirtolapuutarhaliitto on hyväksynyt kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton ehdotuksen liittymisestä täysjäseneksi kansainväliseen liittoon. Sopimus allekirjoitetaan kansainvälisen liiton 90-vuotisjuhlassa elokuussa. Liittyminen tukee Japanin siirtolapuutarhaliittoa sen laajennus- ja verkostoitumispyrkimyksissä. Japanin siirtolapuutarhaliitto toivoo, että liittyminen kansainväliseen liittoon tukee myös yhteistyötä maan hallituksen kanssa.

Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys ry on liittynyt Suomen Siirtolapuutarhaliiton jäseneksi 1.1.2016 alkaen. Liiton hallitus hyväksyi sen yksimielisesti jäseneksi. Turun kaupunki etsii parhaillaan Kupittaan siirtolapuutarhalle uutta sijoituspaikkaa. Uuden alueen etsimiseen ja suunnitteluun on perustettu Turun kaupungin toimesta projektiryhmä, joka esitteli mahdollisten alueiden sijaintia ja suunnitelmia avoimessa keskustelutilaisuudessa Turun kaupunginkirjastossa tammikuussa 2015. Asian oli määrä edetä vuoden 2015 aikana mutta se viivästyi ja esittely on tämän hetkisen tiedon mukaan valmistumassa tänä keväänä, minkä jälkeen asia siirtyy kaupunginhallituksen käsittelyyn. Uutta sijaintipaikkaa Kupittaan siirtolapuutarhalle ei vielä ole tiedossa. Maanvuokrasopimus on voimassa vuoteen 2020. Aktiivinen yhdistystoimintamme tähtää kulttuurihistoriallisesti ja kasvikannaltaan merkittävän, yli 80 vuotta vanhan siirtolapuutarhamme säilyttämiseen Kupittaalla. Teksti: Eija Meriluoto Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys

Siirtolapuutarha kuuluu kaikille Saksalainen siirtolapuutarha tekee tiivistä ja läheistä yhteistyötä naapurissa sijaitsevan vanhainkodin kanssa. Mönchengladbach on Saksan länsiosassa, noin 30 kilometriä Hollannin rajalta sijaitseva kaupunki – asukasluvultaan Tampereen luokkaa. Kaupungissa on 50 siirtolapuutarhaa, joissa yhteensä 2 742 palstaa. Kaupungin vanhin siirtolapuutarha on vuonna 1915 perustettu Windberg, jossa palstoja on 66. Siirtolapuutarhan naapurina oli vuosikymmeniä brittiläinen armeijan tukikohta, joka ajettiin alas Berliinin muurin kaatumisen jälkeen. Vuonna 2001 päätettiin, että tukikohdan upseerikasinon paikalle rakennetaan vanhainkoti. Windbergin siirtolapuutarha sai uudet naapurit, ja yhdistys totesi sen tuovan heille uudenlaisia mahdollisuuksia integroitua naapurustoon. Ensi töikseen yhdistys rakensi kulkuväylän siirtolapuutarhan halki. Uusi väylä ilahdutti sekä vanhainkodissa asuvia että muita kaupungin asukkaita. Uuden reitin myötä naapuruston asukkaiden matka kaupungin keskustaan lyheni yli kilometrillä. Yhteistyössä vanhainkodin perustajien ja kaupungin viheralueista vastaavien kanssa siirtolapuutarha otti vanhainkodin asukkaat mukaan toimintaan-

sa. Entisen armeijan alueen ja siirtolapuutarhan välissä ollut korkea aita purettiin ja korvattiin matalammalla, jonka portista vanhainkodin asukkaat pääsivät suoraan siirtolapuutarhaan. Myös paikallisen peruskoulun oppilaat otettiin mukaan alueen kehittämiseen. He tekivät värikkäitä taideteoksia koristamaan siirtolapuutarhaa ympäröivää puukaidetta, joka myöhemmin siirrettiin koulun leikkikentälle.

olisi mahdollisimman vaivatonta. Palstalla viljelty ruoka syödään oman kokin valmistamana vanhainkodissa.

Kulkuväylistä tehtiin esteettömiä, ja se mahdollisti alueella liikkumisen pyörätuolilla ja rollaattorilla. Myös paikalliset lapsiperheet ottivat esteettömyyden ilolla vastaan, koska pääsivät nyt lastenvaunuilla kulkemaan siirtolapuutarhassa ja pystyivät näin tuomaan lapsensa katsomaan alueen kasvustoa, joka tarjoaa mielenkiintoista nähtävää vuodenajasta riippumatta.

Vanhainkodin ja siirtolapuutarhan välinen yhteistyö on läheistä ja vilkasta. Kutsuja satelee puolin ja toisin, ja yhteisistä suunnitelmista keskustellaan kiireettä kahvikupin ääressä. Yhteistyön sijaan voisi puhua ystävyydestä. Siirtolapuutarhureiden, vanhainkodin johdon ja kunnan puutarhatoimesta vastaavien pitkäaikainen yhteistyö on ollut kaikin puolin hedelmällistä ja rakentavaa. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa, ja tulevaisuudessa halutaan toimintaan kytkeä myös paikalliset koulut ja asukasyhdistykset.

Vanhainkodin asukkaille rakennettiin koristepuutarha yhdistyksen kerhorakennuksen viereen ja vanhainkoti vuokrasi palstan, joka sopeutettiin liikuntavammaisille. Palstalle istutettiin matalakasvuisia hedelmäpuita ja rakennettiin kohopenkkejä sekä kukille että vihanneksille. Istutuksia ympäröivät polut päällystettiin, jotta liikkuminen

Dementiasta kärsivät tarvitsemat omanlaisensa maailman, jota voivat vielä ymmärtää. Vanhainkoti ja sen vieressä sijaitseva siirtolapuutarha luovat sopivan pienen, mutta silti monimuotoisen ympäristön, jossa muistisairaat voivat turvallisesti liikkua.

Teksti: Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto Käännös ja muokkaus: Tina Wessman Siirtolapuutarha 2/2016

Minun puutarhani

Tietokoneen suunitteluohjelmalla piirretty kuva unelmien puutarhasta.

Unelmieni puutarha Minun puutarhani on todellinen unelma. Se on hyvin perinteinen piha Oulunkylän siirtolapuutarhassa. Siellä on pari omenapuuta, pari marjapensasta, pitkät rivit vadelmaa tontin rajalla ja jopa viiniköynnös sekä pieni yrttitarha. Tietenkin on myös kukkia: perennoja, ruusuja, daalioita ja mielin määrin kirkasvärisiä kesäkukkia. Seinillä kiipeilevät kukkivat köynnökset tuovat yltäkylläistä cottage garden –tunnelmaa. Syreenit kukkivat täyteläisin tuoksuvin tertuin. Tuuhea pensasaita on tasaisen vihreä ja millilleen muotoon leikattu. On nautinto käyskennellä puutarhassa varhaisen aamun selkeässä valossa, kuunnella lintujen laulua ja ihailla kastepisaroiden kimallusta ruusun terälehdillä. Iltapäivän paisteessa on mukava istuskella varjon alla, tuntea tyydytystä siitä, että daaliat ehtivät kukkaan jo heinäkuun puolivälissä, ja ihailla perhosten lentoa täydessä kukassa olevan perennapenkin yllä. Puutarhani on aivan kadehdittavan ihana, mutta sen loistokkuus on todellakin vasta unelma. Paikan päällä sitä ei vielä voi havaita, koska se on toistai26

Siirtolapuutarha 2/2016

seksi olemassa vain virtuaalisessa todellisuudessa tietokoneen näytöllä. Ostin Oulunkylän mökkini kaksi vuotta sitten ja iloitsin erityisesti siitä, että lähes koko piha oli hyvällä nurmikolla. Ne kaksi omenapuuta, kaksi marjapensasta, sireenit, pionit ja juhannusruusut sekä viiniköynnös olivat olemassa, mutta muuten piha oli kuin tyhjä A-nelonen. Siitä vain suunnittelemaan! Ensimmäinen kesä meni mökin sisustan remontoinnissa ja melkein toinenkin, mutta pääsin sentään alkuun suunnitelman toteuttamisessa. Ensimmäisen kesäni kallistuessa syksyyn hankin internetistä avukseni kolmiulotteisen (3D) puutarhasuunnitteluohjelman. Maksettuani ohjelman latasin sen verkosta suoraan tietokoneelleni ja kävin toimeen. Pystyin ohjelmalla luomaan yhtäpitävät mallit mökistä, puutarhavajasta, terassista, aidatusta kompostista, laattakiveyksistä ja tietenkin siitä millintarkasta pensasaidasta. Pihakalusteita oli monta sorttia, mutta ei kuitenkaan meikäläistä perinteistä puutarhakeinua. Pöydänkin saattoi

kattaa lautasilla, viinilaseilla ja -pulloilla. Kukkapenkkien luominen kävi kuin tanssi ja kukkia oli tarjolla pilvin pimein. Suunnitteluohjelma on amerikkalaista tuotantoa ja puutarhakasvien valikoima viittasi lähinnä Kaliforniaan agave- ja kaktuskasvien suuresta tarjonnasta päätellen. Erilaisia kukkivia kasveja oli kuitenkin niin paljon, että niistä saattoi luoda meikäläisen näköisen perennapenkin. Omenapuut, syreenit, marjapensaat ja tietenkin myös ruusut löytyvät kasvien valikosta. Nyt minä sitten käyskentelen talvisin puutarhassani virtuaalitodellisuudessa odottaen kuumeisesti kevättä ja oikeaa todellisuutta. Ohjelmassa on toiminto nimeltä ”Walkthrough”, joka antaa mahdollisuuden kävellä virtuaalisessa puutarhassa ennalta valituissa oloissa. Tärkein valinta on, tapahtuuko kävely auringon noustessa, aamulla, keskipäivällä, iltapäivällä, auringon laskiessa vai illalla. Virtuaalipuutarhaa perustettaessa suunnitteluohjelmalle syötetään tieto siitä, missä on pohjoinen. Tämä antaa tärkeää tietoa siitä, minne aurinko minäkin

Valokuva nykyisestä puutarhasta.

päivän hetkenä paistaa ja miten paljon paistetta kukin kasvi päivisin saa. Senhän voi toki todeta empiirisestikin paikan päällä, mutta virtuaalitodellisuudessa tietokoneen ääressä siitä tiedosta on paljon hyötyä. Myös vuodenaika on valittavissa. Kesä on aina luontevin valinta.

Tietokoneella suunniteltu kuva

”Läpikävelytoiminto” näyttää konkreettisesti, miten rakennelmat, istutukset ja erilliset yksittäiset kohteet suhtautuvat toisiinsa olemassa olevassa tilassa. Puutarhaa voi tarkastella sen eri nurkista ja todeta, onko jokin istutus liian peittävä tai ehkä liian vähän peittävä ja näkyvätkö sinivaleunikot varmasti portille asti. Puistoruusun voi sijoittaa paikalleen lopullisessa muodossaan ja koossaan ja arvioida, miten hyvin se istuu ympäristöönsä. Suunnitellun perennapenkin voi lyhentää, jos se virtuaalitodellisuudessa haittaa esimerkiksi kompostille menoa. Puutarhaa voi myös katsella suoraan yläpuolelta lintuperspektiivistä. Oulunkylän siirtolapuutarhassa on paljon edellä kuvatun kaltaisia unelmapuutarhoja runsasta satoa antavine hedelmäpuineen ja marjapensaineen ja upeine kukkaistutuksineen. Niitä ei ehkä ole suunniteltu virtuaalisesti, vaan arvelisinpa useimpien olevan tulosta tiedosta ja kokemuksesta, määrätietoisesta kehittämisestä ja huolellisesta hoidosta. Ne ovat tulosta kovasta työstä. Tulevaisuus tuntuu tarjoavan meille yhä enemmän virtuaalielämyksiä ja toki suunnitteluohjelmasta on suurta apua puutarhan hahmottamisessa, mutta mikään tietokoneen ruudulla tapahtuva ”läpikävely” ei ikinä vastaa sitä ilon ja onnen tunnetta, jonka mökkiläinen kokee kesäisenä iltana omalla pihallaan Oulunkylän kauniissa siirtolapuutarhassa.

Tietokoneella suunniteltu kuva

Teksti ja kuvat: Esko Vertanen Siirtolapuutarha 2/2016

Palstoilla tapahtuu Kun ajattelen Niihaman siirtolapuutarhan ympäristöä, niin ymmärrän heti villieläinten olleen täällä ennen puutarhayhteisöä ja mökkejä. Ympäristöön kuuluvat Näsijärvi, pellot, ojat, sekametsät ja pajukot. Vanha mökkiläinen, vielä aktiivi kalamies on kertonut nähneensä seitsemän hirven lauman metsässä tänne polkiessaan.

Alueen Metsäkulma on lähimpänä eläimistöä. Oma mökkini on aivan pellon, ojan, pajukon ja metsän likellä ja näen ympäristöni pääikkunastani. Samoin avatessani verannan oven. Kevät, huhtikuu ja toukokuu ovat parhainta eläinten kohtaamisaikaa. Jo maaliskuussa tiaiset ja tiltaltti kuuluvat raitilla. Huhtikuu tuo mukanaan mustarastaan sekä peipot. Ikkunan takana vilahtaa iso närhi ja lähiojassa alkaa kuulua sammakoiden kurnutus. Käpytikka rummuttaa valotolppaan. Viime huhtikuussa 6.4 seurasimme naapurien kanssa hurjaa sinisorsadraamaa lähiojassa. Kaksi urossorsaa tappeli yhdestä naaraasta ja ne olivat olleet niin väkivaltaisia naarasta kohtaan, että tämä ontui pahasti. Pitkä taisto päätyi siihen, että kumpikaan uros ei saanut naarassorsaa, koska se menehtyi ojaan. Rannalla järven jää menee puikoille ja telkät, sinisorsat ja lokit saapuvat jäiden lähdettyä. Huhtikuun suurin hurma on kurkien kevätmuutto. Toukokuussa jo viimeistään asun mökillä. Aamusella kello viisi olen tuijottanut verannan ovella viiden metrin päässä seisovaa valkohäntäpeuranaarasta. Toisena aamuna tuijotin peuraurosta ja kolmea naarasta pajukon reunalla. Naapurit, jotka käyvät täällä talvellakin, kertoivat nelikon asustelevan näissä maisemissa. Sama naapuri kertoi mäyrästä, joka käy heitä tervehtimässä. Lopulta eräänä aamuna mäyrä toi naapurin miehelle pentunsa näytille. Naarashirvi hiipii metsän piilossa ja leppälintu-uros vierailee takapihallani. Eräänä aamuna kuulin hurjaa mylvintää pihalla jo kello viideltä: se kuului pellon takaisesta metsästä. Naapurin Ritva kertoi sen olleen metsäkaurisuros soitimella. Paras ystäväni tuli viime toukokuussa vierailulle ja lähdimme iltasaunan jälkeen kiikareiden kanssa peltoja kohti kello 22 jälkeen. Oli helppoa bongata sekä valkohäntäpeura että metsäkauris. Mökillä istuimme kello 23 aikaan suuren ikkunani edessä ja hätkähdimme - vanha, iso kettu jolkotti 10 28

Siirtolapuutarha 2/2016

Niihama, Tampere

Miksi Niihaman Metsäkulmalla sielu voi hyvin? metrin päässä tietämättä meistä mitään. Ohimarssin piirsin päiväkirjaani ihastuneena. Pihalla kuuluvat kertut ja peipot laulavan kilpaa. Lehtokertut lavertelevat hauskasti ja mustapääkerttujen huilumainen ääni lumoaa. Aamu-uinneilla järvellä kohtaan kuovin, härkälinnut ja joutsenparin. Keskikesä on selvästi vaimeampaa, koska väen saapuessa mökkeihin, eläimet katoavat. Kesäkuun sulostuttajia ovat sirittäjä, joka innostuu höpöttämään: sip,tsip,sip.. tai uunilintu, joka puutarhan ruusujen yllä leyhyttelee siipiään kuin kolibri. Sepelkyyhkyt kujertavat kesämaisemassa. Mansikka-aikaan saapuvat räkättirastaat ja rusakoita näkee iltatunteina. Korppi huutelee pellontakaisessa metsässä. Räystäspääsky yritti tehdä pesän rantasaunan lipan alle, mutta se ”häädettiin” ja se teki uuden pesän uimalaiturin alle ja onnistui hautomaan munat. Pian se tottui myös uimareihin ruokkiessaan poikasiaan. ”Paholaistikka” eli käpytikka tuhosi Metsäkulmalla kolme sinitiaisen pönttöä kesällä 2014. Elokuussa linnut ovat vaienneet, mutta sitruunaperhoset lentelevät myöhään. Sisilisko näyttäytyy joka kesä seinäni vierustalla ja viime kesänä asui juhannusruusun varjossa ja verannan alla rupikonna.

Syksyllä väki taas vähenee ja eläimet palaavat. Syyslokakuussa rantasaunalta palatessaan voi tavoittaa metsäkauriin, rusakon ja supikoiran sekä aamuuinnilla joutsenparin. Viime lokakuulla poljin pimeällä rantasaunalta pyörällä ja ihmettelin viittä liikkuvaa, valkeaa pilkkua mäellä. Ne olivat viisi valkohäntäpeuran villiä vasaa kirmaamassa huolettomasti autiossa Niihamassa. Ohi polkiessani totesin yhdelle vasalle: ”Mitä te nyt minua säikytte?” Talvella mökkien yllä Metsäkulmassa lentelee korppi vapaana ja turvassa, sillä kesät se pysyy metsässä. Tänä keväänä ainakin Metsäkulmalla ovat pihat täynnä rusakon, metsäkauriin ja peuran papanoita. Naapurin kanssa totesimme, että harja käteen ja papanat pensaille lannoitteeksi. Jälkisanat: Vaikka ”kukka” oli ensimmäinen sanani, niin kansakouluvuodet rakastin eläimien piirtämistä sekä koulussa että kotona. Meidän perheellämme oli erämökki Lammin Heimon korvessa suojärven rannalla vuosina 1957 - 2007. Eläimiä näin harvemmin kuin näinä viitenä Niihaman vuotena. Tosin 2000-luvulla bongasin toukokuussa uroskarhun tuoreen jätöksen hakiessani vettä suolähteestä

Teksti ja kuva: Helena Ferchichi, Niihaman Metsäkulma, mökki 97

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Herttoniemi, Helsinki

Me ja ympäristömme luonto on ainutlaatuinen varsinkin kun se sijaitsee lähes pääkaupungin keskustassa. Poliittiset ja grynderitahot eivät haluaisi pitää näppejään irti houkuttelevasta Kivinokasta, saisihan sinne rakennettua upean, varakkaiden ihmisten asuinalueen. Toistaiseksi Kivinokka on kuitenkin nipin napin säilynyt kaikkien halukkaiden helposti tavoitettavana luontokohteena. Retkeilijä voi tutustua aarnimetsään, pulahtaa mereen uimaan, tähyillä ruovikon lintuja lintulavalla, lekotella rantakallioilla, käydä munkkikahvilla Maijan kioskilla. Kivinokassa on paljon pieniä kesämajoja. Majojen asukkaat ovat aktiivisia järjestämään Kivinokkaan erilaisia yleisötapahtumia. Esimerkiksi kerran kesässä järjestettävä KinoKivinokka uimarannalla houkuttelee tuohon mahtavaan ulkoilmakatsomoon yleisöä tuhatmäärin. Lapsina meillä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä ympäristössä elämme ja vartumme aikuisiksi. Onneksi sentään oli mahdollisuus valita mieluisimmat leikkikaverit lähipiirin lapsista. Iän karttuessa olemme saaneet vapauden valita ihmisemme ja myös ympäristömme, ”kohtuuden rajoissa”. Siirtolapuutarhan kesäiseksi ympäristökseen valinneet saattavat olla hyvinkin erilaisia ihmisiä taustoiltaan: koulutukseltaan, ammatiltaan, varallisuudeltaan. Onneksi noilla asioilla ei ole siirtolapuutarhassa mitään merkitystä. On hyvä, että suomalaiset siirtolapuutarhasäännöt ovat riittävän tiukat. Samalla alueella sijaitsevat mökit ovat kooltaan yhtäläisiä, palstatkin suunnilleen samankokoisia keskenään. Vahva yhdistävä tekijä tälle siirtolapuutarhalaisten joukolle on rakkaus pienimuotoiseen puutarhanhoitoon ja aluetta

ympäröivään luontoon. Kun uusina puutarhureina olemme tutustuneet pihapiiriimme, alkaa tutustuminen toisiin mökkiläisiin. Tutustumista helpottaa huomattavasti yhteinen kasvi-intressimme. Ja kun tullaan tutuiksi, siitä seuraa kaikkea mukavaa. Järjestämme yhteisiä retkiä, juhlia, urheilutapahtumia, kirppareita, talkoita, kasvien vaihtoa tai vaikkapa saunakimppoja ja bingoiltoja. Moni tuttavuus on kehkeytynyt hyväksi ystävyydeksi, joissakin tapauksissa jopa avioliitoksi. Kesäkauden siirtolapuutarhaelämä ei rajoitu pelkästään omaan mökkiin, omaan pihan ja omaan siirtolapuutarhaan. Mökkikylää ympäröivä luonto tulee myös tärkeäksi ja tutuksi – osaksi kesäistä kotiseutua. Meillä herttonomeilla mökkeinemme on onni sijaita Kivinokan ”kainalossa”. Kivinokan

Kun luonnosta puhutaan, ei pidä unohtaa kasveja, lintuja ja eläimiä. Niihin voi tutustua omin päin tai osallistua järjestetyille retkille. Lepakkoretket ovat erittäin suosittuja. Erilaisia lepakkolajeja asuu Kivinokassa paljon. Jos hyvin sattuu, voi nähdä taivaalla liitelevän valtavasti lepakoita, se on silmiä hivelevä luonnon näytelmä! Kevyesti loikkiva kauris tai polulla jolkutteleva kettu ovat näyttäviä bongattavia. Monet lintulajit ovat Kivinokassa edustettuina, niin metsässä kuin meressäkin viihtyvät. Aah! Ihanat kevät, kesä ja syksy. Mökki. Puutarha ja piha. Ihmiset. Luonto. Taidamme olla melkoisen etuoikeutettuja kun meillä on ollut mahdollisuus valita elämä siirtolapuutarhassa! Teksti: Asta Korppi Kuva: Raimo Ikonen

Rahola, Tampere

Ihanaa alkavaa aurinkoista kevättä! Maa on jo vapaa lumesta ja kevättyöt voi aloittaa. Kevätkokous aloittaa kautemme ja ensimmäisenä opetellaan oikeaoppista omenapuiden leikkausta alueellamme. Suunnittelemme kevätsiivoustalkoita. Hernekeitto maistuu talkoiden päälle ja mukavat jutustelut syömisen lomassa herkistävät ajatuksemme kohti kesää. Vesi avataan ja oleminen helpottuu mökeillämme. Saunarantakin laitetaan virkistyskuntoon ja saamme nauttia saunamme ihanista löylyistä ja virkistävästä uimisesta, kunhan Pyhäjärven vesi lämpiää. On hienoa taas muuttaa kuukausiksi mökille asumaan. Autetaan toisiamme ja ajatellaan kauniita asioita. Se aika on lähellä, että elämä on pelkkää mökkielämää. Tiaiset ovat aloi Energistä kesää toivottaen Irmeli Vepsäläinen Siirtolapuutarha 2/2016

Palstoilla tapahtuu

Puhetta pitämässä historiikin kirjoittaja Pirkko Vuorio, kiittämässä Niihaman puheenjohtaja Olavi Hakala ja juhlatoimikunnan puheenjohtaja Pirkko Pousi.

Kukkanurmen kutsua odottelevat nämäkin ystävät

Nekala, Tampere

Kevään ihme Niihama, Tampere

100 vuotta eikä suotta Vielä ehdit näyttelyyn:

Historiikin kirjoittajalla Pirkko Vuoriolla oli materiaalia vaikka useampaankin kirjaan. Hienosti hän kuitenkin oli onnistunut tuomaan olennaisia ja keskeisiä asioita kirjassaan esille. Siitä emme voi olla muuta kuin ikikiitollisia Pirkolle. Werstaan tilaisuudessa oli lämmin ja innostunut tunnelma. Tarjolla oli yli 100 vuotta vanhalla reseptillä ja satavuotiaaseen juureen valmistettua Leivon leipomon hapanleipää ja palanpainikkeeksi

Niihaman historiikin julkistamistilaisuus Tampereella, työväenmuseo Werstaalla.

Niihaman raparpereista valmistettua makoisaa mehua noin sadalle paikalla olijalle. Tunnelmaa kohotti myös Niihaman juhlakuoro, joka lauloi Eeva Savolaisen johdolla Hatanpää- marssin.

Siirtolapuutarha 2/2016

Pysähdy hetkeksi. Kuuntele, katsele ja mieti kevään suurta ihmettä. Ole osa sitä itsekin. Siis toivotetaan Siemenperunoita ja 5 kevääseen kilon pusseissa toisemme tervetulleiksi 3uuteen ja kesään. Pidetään huolta toisistamme ja myös puutarhaalueestamme kaikkien yhteiseksi iloksi.

Tilaa ilmainen uutiskirje Keväthuumassa www.exoticgarden.fi Satu Ilmonen NSPY

Yhdistyksemme museotoimikunta oli rakentanut näyttelyn museon ”Komuuttiin” alkuperäisillä esineillä käyttäen Niihamassa olevan museomökin sisustusta, mikä herätti ansaittua huomiota. Näyttely on avoinna 8.4.-29.5. Lisää historian havinaa kesällä Niihaman kolmessa museomökissä. Kannattaa tulla tutustumaan! Heinäkuussa sitten pidetään komeat monipäiväiset juhlat, jotka 100-vuotias ja sen asukkaat ovat totisesti ansainneet. Teksti: Palmion Vote Kuvat: Pia Mäntyniemi ja Sinikka Palmio

Annonser i S Ensimmäiset kevään kukkaset, muuttolintujen saattue taivaalla, puutarhan tuoksut, auringon ensimmäiset lämpöiset säteet kasvoilla.... on toukokuu. Paljon Alkaa mökkikesäuutuussiemeniä aherruksineen ja nautintoineen. Yhteisöllisyys, ystävien ja tuttujen tapaaminen, kuulumisten vaihtaminen, valosta iloitsemisen aika talven jälkeen.

Niihaman ryhmäpuutarhan 100-vuotishistoriikin julkistamistilaisuus Työväenmuseo Werstaalla Tampereella toi luettavaksemme 143 sivua 100vuotista puutarhahistoriaa. Werstaalla voi käydä tutustumassa myös entisaikojen siirtolapuutarhamökkiin 29.5. asti. Julkistamispaikka oli valittu huolella: Työväenmuseo Werstas. Mikä olisikaan ollut parempi paikka. Lähtihän siirtolapuutarha-aate nimenomaan työväestön tarpeista saada pöytiinsä ruoan jatketta, tosin kovalla puurtamisella omalla savisella tontilla. Aluksi Hatanpäällä ja myöhemmin - kaupungin otettua puutarhan maat muuhun käyttöön - Niihaman korvessa. Siellä oli kaikki taas aloitettava alusta: mökin rakentaminen ja maan muokkaus ja viljeleminen.

Kevään ihme kulki talven helmassa lepäävien mökkien yli. Kulkiessaan se siveli pehmeän lämpimillä käsillään talvista maisemaa sulattaen lumet ja jääpeitteet katoilta ja puutarhoista. Ravisteli talviunet silmistä. Sama vuosisatoja vanha ihme, aina odotettu, uusi kevät.

Monia nopeakasvisia salaatteja Tilaa ilmainen uutiskirje

www.exoticgarden.fi

Ristikko 2/2016

Ristikon 5/15 ratkaisu

Rahola, Tampere Raholan siirtolapuutarhassa vietettiin 25.7.2015 ikimuistoinen juhla, kun pieni kesäkuun vauva kastettiin maamonsa suuren omenapuun alla. Pikkuinen sai nimen Juni Aili Ilona. Kuvassa vihreässä mekossa maamo Marketta Kannisto, vauvan vanhemmat Emilia ja Olli Kauhanen sylissään Juni. Kasteen toimitti rovasti Pertti Salminen. Sateisen kesän keskelle sattui lämmin ja aurinkoinen lauantaipäivä, ja tietojemme mukaan puutarhalla ei ole aikaisemmin kasteita toimitettu - muita hienoja perhejuhlia toki on vietetty useinkin! Teksti: Marketta Kannisto Siirtolapuutarha 2/2016

Liiton tuotteita

Hanki meiltä mitalit, merkit, viirit... Siirtolapuutarhan perusteos edulliseen jäsenhintaan Siirtolapuutarhojen luonnonmukainen viljely (Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto)

Hinta euroa/kpl 5:-

Ansioituneiden jäsenten palkitsemiseen Liiton kultainen ansiomerkki Liiton hopeinen ansiomerkki Liiton pronssinen ansiomerkki Plaketti

180:100:40:100:-

Liiton hopeinen jäsenmerkki jokaisen siirtolapuutarhurin rintaan

50:-

Kilpailupalkinnoiksi Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali

5:4,50 4:-

Kaiverrukset ja lenkit laskutamme erikseen. Isännänviiri Valko-vihreällä pohjalla liiton tulppaanilogo 5-metrinen 3-metrinen

125,00 75,00

Muuta Siirtolapuutarhurin seinäkalenteri Siirtolapuutarhasanasto

9,00 8,00

Postitse toimitettavista tuotteista (paitsi ansiomerkeistä) veloitamme myös postikulut Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540, info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ http://www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ/jasenet/liiton-tuotteiden-tilaus/