Siirtolapuutarha 3/2017

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

3/2017

Siirtola puutarha Kesä on parasta leikkuuaikaa s.10

Ruokaa omasta puutarhasta Monivuotiset yrtit s.8 Ogeli on kliffa mesta budjata s.22

Ruohosipuli on tuttu monivuotinen yrtti.

s.8-9

Siirtola puutarha 3/2017

Sisältö

Kesä on parasta leikkuuaikaa

s.10

Villivihannekset pihalta

s.6

Siirtolapuutarhureiden reseptejä meiltä ja muualta

s.28-29

Tässä lehdessä Kestävää kesänviettoa kaupungissa

3/2017

Siirtola puutarha Kesä on parasta leikkuuaikaa s.10

Ruokaa omasta puutarhasta Monivuotiset yrtit s.8 Ogeli on kliffa mesta budjata s.22

Kansi: Raimo Ikonen

Pienestäkin puutarhasta ruokaa s. 4-5 Villivihannekset pihalta s. 6-7 Monivuotiset yrtit s. 8-9 Kesä on parasta leikkuuaikaa s. 10-11 Siirtolapuutarhan merkitys ruokataloudelle s. 12-13 Muistojen puutarha s. 14 Viljelykasvit ja -tavat ovat muuttuneet s. 15 Siirtolapuutarhurina jo 56 vuotta s. 16-17 Viljely villitsee + Lipstikkakeitto s. 18-19 Rosmariinia virkistävään raparperimehuun s. 20 Kolumni: siirtolapuutarhat ovat syötävän ihania s. 21 Siirtolapuutarhan esittely: Ogeli on kliffa mesta budjata s. 22-23 Minun puutarhani s. 24 Liiton tiedotteet s. 25 Bataviasalaatti. Kuvakisan säännöt s. 26-27 Reseptejä 1920-1950 -luvuilta ja maailmalta s. 28-29 Mansikkapaikka s. 30 Palstoilla tapahtuu s. 31

Vuoden 2017 aineiston toimituspäivät: nro 4

28.7.

nro 5

8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

PUUTARHA MERKITSEE KAUNEUTTA JA LOPUTONTA TYÖTÄ Yllä oleva teksti mökkini huoneentaulussa muistuttaa siitä, ettei mitään saavuteta ilman uhrauksia. Palstan ja sillä sijaitsevan mökin ympärivuotinen hoito vaatii aikaa ja jonkin verran myös rahaa, mikäli rakennukset ja puutarha halutaan pitää siisteinä. Monikaan uusi viljelijä palstaa ostaessaan ei tule ajatelleeksi sitä työmäärää, mitä palsta tulee vuosien kuluessa vaatimaan. Toisaalta monet tutkimukset vahvistavat, kuinka puutarhan hoito on hyväksi niin mielelle kuin keholle ja siitä näemme eläviä todisteita joka päivä kun luomme vilkaisun naapuritonteille.

Tässä numerossa haluamme korostaa palstalta saatavan sadon merkitystä, oli se sitten villiä tai viljeltyä ja sen hyödyntämistä ruokapöydissä. Sadon voi jokainen itse määritellä.

Kyseessä voi olla pari yrttiruukkua mökin seinustalla, joista ohimennen voi napsaista persiljaa leivän päälle, basilikaa salaattiin tai minttua antamaan persoonallista makua Liptoniin. Toinen kasvattaa raparperia, josta jo varhain keväällä voi tehdä kiisseliä, juhannuspöytään piirakkaa ja heinäkuun, niin toivottuihin helteisiin, virkistävää mehua.

Harvalla nykyään on aikaa pitää koko palstaa mulloksella ja kasvattaa vihannekset, marjat, hedelmät sekä juurekset koko talven tarpeiksi,

Siirtolapuutarha 3/2017

82. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 4/2017 ilmestyy elo-syyskuun vaihteessa. Aineiston tulee olla toimituksessa 28.7.17 mennessä.

kyseinen koko palstan hyödyntäminen oli sangen yleistä vielä muutama vuosikymmen sitten.

Aika muutti tarpeita, hyötyviljelyn syrjäyttivät erilaiset koristekasvit, palstat täyttyivät kukista ja näyttävistä koristepensaista. Nyt nekin ovat siirtymässä osittain pois, laajenevien nurmikenttien tieltä. Viljelijät hakevat nurmikoilla helppohoitoisuutta, mutta jos näin pohjoisessa haluaa pitää nurmikentän samettimaisena vailla rikkaruohoja, myös sen säännölliseen hoitoon saa varata uskomattoman paljon aikaa.

Edellä mainittujen tyylisuuntien vaihtelevat yhdistelmät luovat alueillemme niin trendikästä monimuotoisuutta.

Kunhan palsta ja sillä sijaitseva mökki on ulkonäöllisesti siisti ja noudattaa yhdistyksen antamia hoidollisia ohjeita, niin se riittää.

Antakaamme kaikkien kukkien kukkia, älkäämme tyrmätkö, jos naapuripalsta ei ole samanlainen kuin omamme.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä.

Jotkut meistä rakastavat yli kaiken ruusuja ja toiset kaihtavat niiden piikkisyyden tai herkkyyden takia. Joillekin sotilaallisen suorat, hehkuvat leimurivistöt ovat täydellisen puutarhan huipentuma, kun taas seuraavan on

saatava satoja kiloja omenoita säilöttäväksi tai koko viljelykausi on pilalla.

Niin tai näin, vihreys luo tasapainoa ja toimii siltana lämpimien ja kylmien värien välillä.

Valkoinen viilentää ja suorastaan hehkuu omaa valoaan yöllisessä puutarhassa. Keltainen tuo auringonpaisteen luoksemme, punainen uhkuu elämänhalua, sininen rauhoittaa jne.

Värien merkityksestä löytyy useita tulkintoja.

Kuitenkin näin itsenäisyyden juhlavuonna on pakko todeta. Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden.

Kaikille oikein hyvää juhannusta Paljain jaloin pihalla Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johanna@johannapelto.fi p. 040 9030 141

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4000 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Harri Savander pj. Irja Appelroth, Maarit Humaloja, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Maija Manninen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista.

Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Puheluhinnat: 8,35 snt/puh.+16,69 snt/min. (sis. alv 24 %)

info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 3/2017

3

Perhonen meiramimaassa.

Monimuotoisuutta, omavaraisuutta, terveellisyyttä ja kauneutta:

Pienestäkin puutarhasta omaa ruokaa koko talveksi Sammakot kurnuttavat lammessa, kuivuneet lehdet rapisevat, kun kulorastaspariskunta noukkii syötävää, koppakuoriaiset kömpivät kankeasti auringonpaisteessa ja sudenkorentojen toukat odottavat lentoon lähtöään…

Miksi hyötyviljelyjuttuni alkaa näillä kuvilla?

Koska onnistunut puutarhanhoito alkaa aina siitä, että ripustamme linnunpönttöjä puutarhan lähimaastoon ja jos vain suinkin pystymme, rakennamme jonkinmoisen pienen vesistön tai kosteikon sammakoille kodiksi. Jos vielä jätämme nokkospehkoja ja muita epämääräisiä risukasoja puutarhan lähettyville, luomme elinmahdollisuuksia hyönteisille, linnuille ja sammakoille rakentaen näin luonnonmukaisen systeemin puutarhamme kasvien hedelmöityksille, tuholaisten torjumiselle ja hyvän tasapainon ylläpitämiselle.

Houkuttelemme paikalle hyönteisiä ja perhosia, jotka houkuttelevat paikalle sammakoita ja lintuja, jotka syövät tuholaisia ja niin edelleen.

Ihmeellinen ekosysteemi, josta tiedämme vielä 4

Siirtolapuutarha 3/2017 4/2016

yllättävän vähän, mutta tarpeeksi voidaksemme tehdä hyödyllisiä asioita!

Sen lisäksi, että haluan rohkaista kaikkia luomaan luonnon monimuotoisia pieniä ekosysteemejä puutarhurin työn tueksi, haluan rohkaista pienenkin puutarhan haltijaa saamaan ruokaa omasta maasta jopa koko talveksi. Keskityn kertomaan sellaisista vihanneksista, yrteistä ja muista syötävistä, joista saa riittävää satoa pienemmältäkin alalta. Olen asunut aikoinani yhteisössä, jossa haluttiin edistää oman ruoan kasvattamista. Halusimme rohkaista vieraitamme omavaraisuuteen, mutta puutarhamaamme oli kovin pieni. Jouduimme siis tarkkaan miettimään mitä kannattaisi kasvattaa. Tällaisen omavaraisen menuun kehitimme: kesäkur-

pitsaa, papua, pinaattia, purjoa, tilliä, meiramia, basilikaa, malvaa, kehäkukkaa.

Ja sitten oivalsimme: kasvihuone! Pienikin kasvihuone tonttimme aurinkoisimmalla nurkalla voisi antaa meille tomaattia, basilikaa, kurkkua – ja viinirypäleitä!

Kasvihuoneessa kasvu on intensiivistä ja siksi siellä voi käyttää koko kasvihuoneen korkeuden kasvutilana. Alimpana kasvavat basilikat, sitten tomaatit tai kurkut ja monivuotisena viiniköynnös, joka varjostaa kuumimmilla ilmoilla ja luo sopivaa kosteutta muiden kasvien käyttöön.

Kerron nyt tässä joidenkin edellä mainitsemieni kasvien kasvatuksen kylvöstä sadonkorjuuseen

Sireeniperhosen toukka.

Linnunpönttö on tärkeä osa puutarhaa.

Sudenkorento vieraili pyykkinarulla.

muutamine ruokavihjeineen. KESÄKURPITSAn ehtii kylvää vielä tämän lehden ilmestyttyä. Kurpitsa on kylmälle arka kasvi, joka vaatii paljon ravintoa ja lämpöä. Yksikin kesäkurpitsa vie paljon tilaa, joten varo istuttamasta liian tiheään. Yksi kurpitsan taimi voi antaa reilun sadon sekä kesäsyötäväksi että talveksi. Jos kurpitsaa haluaa syödä talvellakin, on siihen kaksi keinoa: valitse talvikurpitsa, joka säilyy sellaisenaan viileässä pitkälle talveen. Tai sitten raasta kesäkurpitsa ja pakasta se.

Pohjois-Afrikasta ja Lounais-Aasiasta kotoisin oleva luontaisilla kasvupaikoillaan monivuotinen meirami ei yleensä talvehdi Suomessa – joskus se saattaa menestyä talven yli ja antaa satoaan useampana vuonna. MEIRAMIn taimia ei enää tänä kesänä ehdi itse kasvattaa, mutta voi ostaa valmiin taimen.

Se on myös erinomainen hyönteis- ja perhoshoukutin sekä helposti kuivatettava monikäyttöinen yrtti. Hernesoppaan se on välttämättömyys, mutta sopii melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Muista säilyttää kuivatut yrtit pimeässä, joko purkissa tai muovipussiin löyhästi sidotussa paperipussissa kaapissa.

kasveja. Se vaatii syvän erittäin ravinteikkaan maan.

Purjolle on hyvä antaa kompostia kerran kasvukauden aikana ja se pitää myös ruohokatteesta. Satoa voi korjata pitkälle jopa talveen saakka, mutta purjo on tosi helppo pilkkoa ja kuivata ja kuivattuna se on monikäyttöinen ja sopii varsinkin keittoihin.

PAPU on helppo viljeltävä, kunhan muistaa, että se on kylmän arka (poikkeuksena HÄRKÄPAPU, josta tuonnempana). Itse esikasvatan pavut lämmittämättömässä kasvihuoneessamme ja istutan ne ulos, kun maa varmasti on tarpeeksi lämmin. Papu itää joskus epätasaisesti ja siksikin tämä esikasvatus on oiva tapa välttyä ”koloilta” papupenkissä. Papu sitoo ilmasta typpeä juurinystyröidensä avulla, joten ei siis liikaa ravinteita papumaalle. Papu pitää vihreästä katteesta, joten nurmikon leikkuujätteet kannattaa levittää papujen ympärille. Syksymmällä, jos viileät yöt uhkaavat satoa, voi papumaan peittää harsolla.

HÄRKÄPAPU ei ole kylmälle arka. Nyt on jo kiire laittaa se maahan. Se on hyvä latvoa samoin kuin tomaatti elokuulla, jolloin kasvuvoima menee viimeisiin palkoihin. Hangdown on vanha hyvä lajike. Kiehauta suuret pavun siemenet, minä puristan harmaan kuoren pois ja pakastan vihreät mantelinomaiset pavut valmistaakseni niistä mm. papupihvejä.

TILLI on hyvä kylvää mahdollisimman aikaisin, se pitää viileässäkin kasvamisesta. Tilli on paras tuoreena käytettäväksi, mutta pieneltä alalta saa helposti satoa koko vuodeksi. Tillin voi kuivata, mutta on oltava tarkkana, että kuivatus tapahtuu nopeasti ja varmasti valottomasti sillä tilli haalistuu helposti. Vaikka olemme pyrkineet yhä enemmän kuivaamaan satoa - se on parhaita ja ekologisimpia keinoja säilöntään - minä itsepäisesti pakastan tillit. Pilkon kokonaiset tillit varsineen ja tungen tiiviisti purkkeihin. Ruoanlaiton loppuvaiheessa raaputan haarukalla jäätyneen tillin ruoan päälle ja maku on lähes sama kuin kesäistä tuoretta tilliä syödessä.

PINAATTI kylvetään suoraan maahan ja siitä saa runsaan sadon, joka on helppo korjata, kiehauttaa ja pakastaa. Se on rautaisannos ravinteita tiiviissä muodossa. Siitä saa pinaattilettuja, lisukkeen kalan kanssa tai pinaattimuhennosta.

UUDENSEELANNINPINAATTI on yhä suositumpi satoisuutensa ja herkullisuutensa vuoksi. Se vaatii kuitenkin pitkän kasvukauden ja se kylvetään jo maaliskuussa, joten jos tänä vuonna haluat sen puutarhaasi, osta taimi, joita nykyään on jo kivasti saatavilla. Yksi Uudenseelanninpinaatin taimi saattaa kasvaa neliön kokoiseksi lonkeroiseksi kasvustoksi, jonka satoa voi korjata jo heinäkuulta.

Poimi lehti kerrallaan ja jätä latva, josta pinaatti jatkaa kasvuaan ja joka kannattaa latvoa vasta loppukesällä. Varaa siis kunnolla tilaa pienelle taimelle. Kun se pääsee vauhtiin, sen antama sato on todella runsas.

PURJO on vähän tilaa vievä kasvi. Siksi se on erinomainen kasvi viljeltäväksi, jos on kiinnostunut saamaan jotain kasvia koko talven tarpeisiin. Tuore purjo on kallis ja jos sitä talvella haluaa syödä, on tyydyttävä ulkomaiseen. Purjo kasvaa hitaasti, joten tänä kesänä omia taimia ei ehdi enää kasvattaa.

Purjon taimet, joita kyllä on saatavilla, ovat aika hintavia. Osta muutama ja harjoittele viljelemistä tämä kesä ja ensi vuoden maaliskuussa kylvät sitten omat purjot. Taimikasvatuksen aikana leikkaa pikkuruisia purjon taimia muutamia kertoja, jolloin ne voimistuvat ja kehittävät hyvän juuriston. Purjo kestää kylmää. Se on ensimmäisiä ulos istutettavia

BASILIKA kasvaa lämpimässä ja suojaisassa paikassa. Vain tosi lämpiminä kesinä olen onnistunut saamaan satoa avomaalta, parhaiten se viihtyy kasvihuoneessa tomaatintaimien kumppanuus- ja aluskasvina. Basilika vaatii myös esikasvatuksen huhtikuun alusta. Se on hankalammin kuivattava.

Leikkaan lehdet saksilla ja kuivatan kuivurissa miedolla lämmöllä. Basilika ruskistuu kuivatettaessa helposti. Kuivatuksen onnistuttua se on hyvin arominsa säilyttävä monikäyttöinen yrttimauste.

Pakastamista en ole kokeillut, mutta voisin kuvitella sen onnistuvan. Pestoa sen sijaan teemme joka vuosi ja pakastamme pieniin purkkeihin.

Yhteisömme viljeli MALVAA koska se on monivuotinen ihastuttava kukka silmän iloksi, mutta siitä voi kerätä myös kukat teeksi ja kesällä kakun ja salaattien koristukseksi.

KEHÄKUKKA on puutarhassamme välttämättömyys. Se on samoin kuin monet muutkin kukat ja yrtit tuholaisten karkotin ja toisaalta houkuttelee mehiläisiä ja muita puutarhurin hyödyllisiä ystäviä. Kehäkukka on lääkekasvi, monikäyttöinen mauste ja koristus moneen sekä makeaan että suolaiseen ruokaan. Sirottelen terälehtiä lähes kaikkeen: salaatteihin, kiisseleihin, jogurttien ja kakkujen päälle.

Kauniita aterioita, satoisaa ja omavaraista ruoan tuotannon kesää yhä monimuotoisemmassa monen eläjän puutarhassa ja muistakaa: Aina onnistuu joku!

Teksti ja kuvat: Eeva-Stiina Snellman Pienimuotoisen omavaraiselämän eläjä ja luonnonmukaisen kotipuutarhaviljelyn kouluttaja Siirtolapuutarha 3/2017

5

Heti lumien lähdettyä puskee esiin nokkonen ja vuohenputki. Vuohenputki eroaa myrkyllisistä myrkkykeisosta ja hukanputkesta niin lehtien kuin kasvupaikkansa puolesta.

Nokkonen puskee rohkeasti heti liiterin takaa, vaikka orapihlajaaidan alla on vielä lunta; kohta on vuohenputken vuoro ja kevät jatkuu voikukanversojen ja maitohorsmien tahdissa.

On aika tuoda mehupuristin kaupungista ja alkaa jokakesäinen terveysmehun juonti. Talvella hankitut rempat saakoot kyytiä.

Villivihannesten keräilyharrastus on paljolti samanlaista kuin sienestäminen: Missään nimessä ei saa kerätä eikä käyttää ravinnoksi muita kuin niitä lajeja, jotka tuntee ehdottomasti. Sienestämisessä riittää, että oppii tunnistamaan yhden uuden lajin joka kesä – samoin on villivihanneksissa ja yrteissä.

Villivihanneksissa lähtötilanne on parempi – useimmiten - kuin sienissä: Aloittelija saattaa tunnistaa vain keltavahveron eli kanttarellin. Piha- ja niitty6

Siirtolapuutarha 3/2017

Villivihannekset pihalta ja pientareelta kasveista me useimmiten tunnistamme nokkosen ja voikukan, mutta emme tiedä, että pihallamme kasvaa ruokaa – jota monesti viljellään muualla maailmassa. Me tallomme terveellisimmän ruokamme.

Villiyrttejä mehustamiseen Me suomalaiset olemme siinä mielessä erittäin rikkaita, että meillä on jokamiehenoikeus ja vaikka

kesä on lyhyt, niin se on hyötykasvien osalta erittäin runsas; tämä kannattaa hyödyntää heti kesän alussa, sillä kasvit ovat nuorena herkullisimmillaan.

Villiyrttiaihe on liian laaja käsiteltäväksi yhdessä jutussa, siksi vetäydyn vain itselleni tutumpaan mehustamisaiheeseen. Jos käyttää takapihan ”rikkaruohoja” eli villikasveja ruoan yhteydessä, ei määrien kanssa tarvitse olla niinkään tarkkana; mutta mehustamisessa liikutaan monesti suurem-

Yrttien viljely vie vähän tilaa Siirtolapuutarha-sanalle uskollisina voisimme perustaa yrttimaan. Suomalainen luonto tarjoaa yhdelle ihmiselle rajattoman määrän lajeja, mutta tässä määrässä, nokkonen, vuohenputki, voikukka, maitohorsma ja kuusenkerkkä ovat alkuunsa, ja miksei moneksikin kesäksi tarpeeksi; mutta jos mielenkiintoa löytyy voi kesä kesältä laajentaa vaikkapa ”lääkinnällisten” yrttien suuntaan, poimulehteen (kuukautis- ja vaihdevuosivaivoihin), siankärsämöön (parantaa maksaa) tai mesiangervoon (iho-ongelmiin).

Mehulingolla ei kannata yrittää villivihanneksista mehua tehdä. Täytyy olla puristin. Tämä Wilfan mehupuristin toimii mehuporukkamme mielestä hyvin edullisesta hinnasta huolimatta.

Maitohorsma on helposti kerättävä ja sitä on kaikkialla – ainoastaan arvostus on matalalla.

missa määrissä ja silloin on hyvä tietää kasvien vaikutuksista kehoonsa.

Keväällä kuusenkerkkiä voi laittaa mehustukseen myös pieniä määriä ja niitä voi kerätä levollisin mielin, kuusta säästäen.

Putkikasvien ehdottoman oikea tunnistaminen on tärkeää

Meille kaikille tuttua rikkakasvia, voikukkaa, on kuulemma kymmeniä eri lajeja, mutta minulle niitä on vain kaksi: sahalaita - ja loivalehtinen.

Makuasia, mutta yritän kerätä vain sitä loivempireunaista voikukan lehteä, joka ei ole kitkerä.

Voikukan lehtien keräily on turvallista, jos pystyy väistämään koirankakkapaikat, eikä kai niistäkään ole huolta jos ja kun suorittaa huolellisen huuhtelun kylmävesihanan alla.

Maitohorsma on kokemusteni mukaan kasvi, jota voi huoletta käyttää suurempiakin määriä ja kun löytää hyvän paikan, sitä kasvaa runsaasti koko kesän. Oman kokemukseni mukaan siitä voi perustaa ”maitohorsmaviljelysmaan” siten, että napsii horsman kärjestä viiden sentin uuden makoisan kasvun ja jatkaa sitä pitkin kesää. Maitohorsmallakin on verrokkikasvi, joka ei ole tietojeni mukaan myrkyllinen, vaan ainoastaan kitkerä.

Superfood nokkonen on vahva rautapitoinen kasvi, joka kannattaa kuivata talveksi; mutta nyt laitamme sitä vihermehuun. Oman makuaistini mukaan sitä ei kannata laittaa kuin vähäsen ja keräyspaikankin suhteen pitää olla tarkempi kuin maitohorsman. Navetoiden ja ulkohuussien takana siihen on kertynyt liikaa nitraattia ravintona käytettäväksi. Nokkosta voi alkukevään kynnyksellä kerätä paljain käsin, niin lempeä se on.

Putkikasveja voi rinnastaa valkoisiin sieniin. Niiden kanssa pitää olla äärimmäisen varovainen; olen kuitenkin uskaltanut käyttää vuohenputkea, mainiota hyötykasvia, turvallisesti. Se on käytössä laimea kuin maitohorsma – joten sitä voi laittaa vihermehuun rohkeasti. Tietysti me suomalaiset tunnistamme vuohenputken; mutta varoituksen sana on paikallaan (ainakin lapsiperheille) Sokrates kuoli juotuaan meilläkin kasvavaa myrkkykeisoa.

Lisäksi meillä kasvaa myrkkykatkos ja hukanputki; mutta meidän kaikkien pihoilla valtaavat alaa voikukka ja vuohenputki, joten meissä suomalaisissa on jo geeneissä näiden tunnistaminen.

Koska viljely monilla siirtolapuutarhamökeillä muuttuu vuosi vuodelta yhä enemmän koristekasvisuuntaan, laiskistumme ja vaurastumme; perunat, juurekset ja vihannekset ovat liian halpoja viljeltäviksi mökin pihalla – joka on muutenkin pieni oleskeluun. Yrttien viljely vihermehuun vie kuitenkin hyvin vähän maa-alaa, joten esimerksi minttu, sitruunamelissa, timjami, rosmariini, lipstikka ja kirveli omalta kasvimaalta antavat mukavan lisän mehuun.

Mustaherukan lehtiäkään ei kannata unohtaa ja makua mehuun saa varsisellerillä, porkkanalla, paprikalla, kurkulla, kesäkurpitsalla; aina maun mukaan ja koostumusta sopivasti vaihdellen.

Kirjallisuutta kyllä löytyy, mutta kun kirjoja tutkii, saa huomata, että ajan myötä Teuvo Rautavaaran ajoista Sinikka Piippoon tietoja on päivitetty ja myrkyllisten kasvien kirjo on ajassa liikkuva.

Oman kokemukseni mukaan suosittelisin, miksei, klassikkoa Teuvo Rautavaaran ”Mihin kasvimme kelpaavat,” mutta erityisesti kahta uudempaa Sami Tallbergin ”Villi city vegaani” ja kasviprofessori Sinikka Piipon ”Villivihannekset.” Sinikalla on moneen lähtöön eriaiheisia kasvikirjoja mökin kirjahyllyyn.

Kun kesän aikana pääsee villivihannesten nautinta- ja keräilyvauhtiin, sitä alkaa syksyllä kaivata missä—minun – aamumehuni -jatkumoa. Meillä Päijät-Hämeessä järjestimme asian niin, että Husulan Puutarha kasvattaa kasvihuoneissaan meille vehnänoraan -, herneen- auringonkukan- ja lupiininversoja (ei villilupiinin).

Teksti ja kuvat: Risto Ahlberg Siirtolapuutarha 3/2017

7

Osa yrteistä vaatii kuitenkin talvisuojauksen ja hyvin suojaisen paikan. Monikäyttöisiä yrttejä voi käyttää ruoanlaitossa, amppelikasveina, kuivakukkina, tuoksupusseissa, reunuskasveina kukkapenkeissä tai vain perhosten ja ötököiden houkuttimina, jotta sato paranisi ja puutarhasta tulisi entistä monimuotoisempi.

Perinteisin Suomessa viihtyvä monivuotinen yrtti lienee ruohosipuli, joka nousee maasta ryhdikkään heleänvihreänä vuodesta toiseen – se selviää yleensä Suomen oikukkaista talvista hyvin. Ruohosipuli ei kuitenkaan viihdy märässä maassa, koska sen juuret mätänevät helposti. Ruohosipulia voi käyttää kaikkiin ruokiin, joihin halutaan mieto sipulin maku. Se sopii salaatteihin, keittoihin ja leivän päälliseksi. Jos ruohosipuli pääsee kukkimaan, kasvusto leikataan alas uuden lehtisadon saamiseksi.

Suursuosikki monissa siirtolapuutarhoissa on monivuotinen lipstikka eli liperi, josta voi valmistaa herkullisen lipstikkakeiton. Se sopii myös maustamaan lihaliemen sijasta monia keittoja. Lipstikka on roteva maustekasvi, jonka tuoksu muistuttaa sellerin 8

Siirtolapuutarha 3/2017

Saksankirveli

Rakuuna

Mäkimeirami

Kasvukauden alkaessa monivuotisia yrttejä alkaa tupsahdella palstalle itsestään pitkin kevättä. Suomessa talven yli selviävät useat monivuotiset yrtit, vaikka ne ovat kotoisin eri puolilta maailmaa.

Monivuotiset yrtit ilahduttavat aina uudelleen tuoksua. Se on yleensä talvenkestävä. Lipstikka voi olla metrin tai jopa kahden metrin korkuinen suotuisalla kasvupaikalla.

Upean aromikas monivuotinen mäkimeirami eli oregano selviää Suomen talvessa yleensä hyvin.

Pitkään kukkiva mäkimeirami on kaunis myös amppelissa. Sen kukat houkuttelevat kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia. Mäkimeiramilla voi maustaa italialaisia ruokia ja vaikka hampurilaisia. Tuore mäkimeirami on voimakkampi ja aromikkaampi kuin kaupan kuivattu oregano.

Korkeaksi, yleensä hieman alle tai yli metrin korkuiseksi kasvava venäjän rakuuna on myös talvenkestävä. Jotkut pitävät parempana mausteena ranskalaista rakuunaa, joka ei kuitenkaan ole Suomessa erityisen talvenkestävä - sen saattaa saada talvehtimaan hyvin suojaamalla. Ranskalainen rakuuna on yksi ranskalaisen keittiön perusmausteista - jos se menestyy talven yli, se on hyvä jakaa ja istuttaa uudelleen aina kolmen vuoden välein, ettei se ränsisty. Talvenkestävän venäjän rakuunan maku paranee, jos se saa rauhassa kasvaa paikoillaan.

Yleensä talvenkestävä monivuotinen yrtti on myös saksankirveli. Sen lehdet nousevat keväällä ensimmäisten joukossa kasvimaalle. Saksankirvelin anikselta tuoksuvat lehdet sopivat keittoihin, munakkaisiin ja muhennoksiin. Sitä voi käyttää myös ruoan makeuttajana.

Monivuotinen iisoppi on noin 30 – 50 senttimetriä korkea puolipensas, jota ei suositella käytettäväksi sisäisesti raskauden aikana. Sen lehdillä voi maustaa riistaa, lammasruokia ja keittoja mutta varovaisesti. Liiallisesti käytettynä se saattaa tehdä ruoasta hieman kitkerää. Iisoppi on hyvä mesikasvi – sen voimakkaasti tuoksuvia kukkia ja lehtiä voi kuivattaa ja tehdä niistä tuoksupusseja. Iisoppikin kannattaa suojata talveksi.

Jalostuksen tuloksena syntynyt yrtti-iisokin saattaa talvehtia Suomessa. Myös anisiisoksi tai anisiisopiksi kutsuttavaa yrtti-iisoa käytetään mausteena ja kauniina koristekasvina.

Väinönputki on monivuotinen yrtti, jota kasvatetaan enimmäkseen Pohjois-Suomessa. Se on

Väinönputki saattaa aiheuttaa iho-oireita auringonvalossa. Sitä kannattaa käsitellä käsineet kädessä ja suojata iho vaatteilla muutenkin. Väinönputki sopii kotipuutarhassa viljeltäväksi sekä koristeellisuutensa että monipuolisten käyttömahdollisuuksiensa vuoksi. Viihtyäkseen hyvin se tarvitsee syvämultaisen ja kostean kasvualustan sekä valoisan kasvupaikan.

Väinönputki on ollut merkittävä vihannes- ja maustekasvi pohjoisilla alueilla jo vuosisatoja.

Monivuotinen valkosipuli kuuluu myös yrtteihin.

Se sopii hyvin vuoroviljelyyn muiden kasvien kanssa.

Talvivalkosipuli istutetaan vasta elo-syyskuun vaihteessa. Valkosipulin kynnet irrotetaan toisistaan ja istutetaan terävä kärki ylöspäin noin 7 senttimetrin syvyyteen ja runsaan 10 senttimetrin päähän toisistaan. Seuraavana keväänä valkosipuleiden versot pilkistelevät esiin kasvimaalla. Kun naatit alkavat kellastua, on sadonkorjuun aika.

Aromikas timjami eli tarha-ajuruoho talvehtii Suomessa heikosti mutta se kylväytyy itsestään, jos sen annetaan kukkia ja pysyä kasvupaikallaan.

Timjamikin kannattaa suojata talveksi. Se sopii mausteeksi liha- kala ja kanaruokiin sekä keittoihin, paistoksiin ja makaroniruokiin. Suomen luonnossa kasvaa ajuruoholaji nimeltä kangasajuruoho. Kestävän kangasajuruohon siemeniä on kaupallisessa myynnissä.

Monivuotinen minttu leviää voimakkaasti ja on talvenkestävä Suomessa. Sen voi istuttaa maahan vahvassa muovipussissa tai ruukussa. Mintun lehdet poimitaan juuri ennen kukintaa. Minttua käytetään mm. teenä ja tuoksupusseissa. Minttuja on lähes 600 erilaista, esimerkiksi nykyään suosittu piparminttu.

Raikas monivuotinen sitruunalta tuoksuva sitruunamelissa sopii esimerkiksi teen raaka-aineeksi ja salaatteihin. Lehdet sopivat kaikkeen, jossa mausteena halutaan käyttää sitruunaa, kuten kana- ja sianliharuokiin. Sitruunamelissa vaatii talvisuojausta, sen talvenkestävyys riippuu aina myös talven kovuudesta.

Talvi karsii aika ajoin Erilaiset yrtit ovat kautta aikojen kulkeutuneet ihmisten mukana uusille alueille eri puolille maailmaa. Monivuotisia yrttejä on hyvin paljon – mutta vain pieni osa niistä talvehtii Suomessa

Lipstikka

lappalaisten perinteinen noin 50-150 senttimetriä korkea hyötykasvi. Väinönputken lehdet kerätään ennen kukintaa sieltä täältä eri versoista 2 – 4 kertaa kesän aikana. Lehdet sopivat salaatteihin, keittoihin ja kalaruokiin. Sen tunnistamisessa tulee olla hyvin tarkka ja varma siitä, että kyseessä on väinönputki, koska jotkut putkikasvit ovat hyvin myrkyllisiä.

menestyksekkäästi. Suomi on pitkä maa ja se jakautuu kahdeksaan eri kasvuvyöhykkeeseen, joissa olosuhteet poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Myös paikallinen ilmasto, esimerkiksi suojaisan havumetsän tai vesistön läheisyys vaikuttaa kasvien menestymiseen. Vaikka monivuotinen laventeli on Suomessa talvenarka, jotkut saavat sen talvehtimaan. Se vaatii aina talvisuojauksen.

Laventelin kukkia käytetään esimerkiksi kuivattuina kankaisissa tuoksupusseissa antamaan vaate- tai liinavaatekaappin hyvää, mietoa tuoksua. Laventelin kukista voi myös hauduttaa teetä.

Monivuotinen upea mauste rosmariini ei tal­ vehdi Suomessa. Rosmariinin lehdet sopivat moniin liharuokiin ja esimerkiksi uuniperunoihin.

Tuoreet rosmariinin lehdet ovat aromikkaampia kuin kuivattu rosmariini. Rosmariinia ja muita yrttejä, jotka eivät juurikaan talvehdi Suomessa, kuten talvikynteli ja maustefenkoli voi kasvattaa yksivuotisina hankkimalla keväisin uuden taimen tai kasvattamalla taimi siemenestä. Salvia saattaa talvehtia Suomessa. Salvia on voimakas yrtti, jota ei pidä käyttää liiallisesti.

Valinnanvaraa riittää Upeita yrttejä ovat myös Suomessa menestyvät kaksivuotiset persilja ja kumina. Ne kasvattavat ensimmäisenä kesänä lehdet ja toisena kasvukautenaan ne kukkivat ja tekevät siemenet.

Monivuotisten ja kaksivuotisten yrttien lisäksi mahtavaan yrttitarjontaan kuuluvat yksivuotiset, joka vuosi uudelleen taimesta tai siemenestä kasvatettavat yrtit, kuten basilika tilli, kurkkuyrtti eli purasruoho, maustekirveli, maustemeirami, korianteri, kesäkynteli, vihanneskrassi, anisruoho,

kehäkukka, sinapit, tuoksuampiaisyrtti, suolayrtti ja stevia. Yksivuotisia yrttejä on helppo kasvattaa myös ruukuissa.

Yrtti ystävän puutarhasta on arvokas lahja Suuri osa yrteistä viihtyy puutarhassa aurinkoisessa, suojaisessa paikassa, kevyessä, läpäisevässä mullassa, johon on sekoitettu hiekkaa. Monet yrtit hyötyvät kalkkilisästä. Puutarhamyymälöissä myynnissä olevat yrttien taimet saattavat joskus olla niin tehoviljeltyjä, että ne nuupahtavat aluksi, kun ne tuodaan omaan puutarhaan. Vaihtoehtoja niille ovat luomutaimet tai siemenistä itse kasvatetut taimet. Ystävältä saatu monivuotinen yrtti, jossa on kunnon juuret mukana, on arvokas lahja, joka usein lähtee hyvin kasvuun.

Tutustu yrtin vaikutuksiin ja suositeltaviin käyttömääriin Erilaiset yrtit ovat kotoisin eri puolilta maapalloa ja ne poikkeavat toisistaan suuresti. Joidenkin yrttien vaikutukset voivat olla hyvinkin voimakkaita ja aiheuttaa herkimmille, sairaille, esimerkiksi munuaisongelmista kärsiville tai raskaana oleville haittavaikutuksia. Kaikkia yrttejä ei suositella kaikille.

Yrttien vaikutuksiin ja suositeltaviin käyttömääriin on syytä aina tutustua.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen Lähteet: Monipuoliset yrtit, Bremness Lesley. WSOY 1999.

Makujen maailma, Yrtit ja mausteet, Gualtiero Simonetti.

Kolibri 1992.

Satoa saunan takaa, Lumme Sonja. Tammi 2012.

Mielen ruokaa, Piippo Sinikka, Minerva 2014.

Siirtolapuutarha 3/2017

9

KESÄ on parasta

leikkuuaikaa ne leikataan juhannuksen jälkeen, ennen syyskuun Arboristit ravistelevat vanhoja puoliväliä. oppeja. Heidän mukaansa kesä Ei tarpeetonta on paras aika leikata kasveja.

Omenapuu taisi tältä vuodelta jäädä leikkaamatta.

Se olisi pitänyt tehdä kevättalvella ennen silmujen puhkeamista, ja nyt puu lehtii jo kesäasussaan.

Suomen Puunhoidon Yhdistys ry:n puheenjohtaja, arboristi Sami Kiema hälventää huolia. ”Omenapuita leikataan usein kevättalvella, ja se on OK. Paras aika leikata on kuitenkin kesä.

Puut ovat silloin voimakkaimmillaan ja pystyvät välittömästi reagoimaan leikkuuvaurioon”, puidenhoitaja kertoo nykyisistä, tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvista opeista.

Vanhojen oppien mukaan mahlaa vuotavat puut, kuten koivu, hevoskastanja, kirsikka- ja luumupuu leikataan kesällä. Se tieto pitää edelleen paikkansa:

10

Siirtolapuutarha 3/2017

seitsemän sentin oksia. Mieluummin poistetaan kymmenen sentinpaksuista oksaa kuin yksi kymmenensentinpaksuinen oksa”, arboristi ohjeistaa.

saksimista

Säästä puun oksankaulus

Vaikka kesä on mitä mainioin ajankohta parturoida puutarhan kasveja, saksiin tartutaan vain, jos sille on todellista tarvetta. ”Puita ei pidä leikata vain leikkaamisen vuoksi.

Leikkaaminen vahingoittaa aina kasvia ja aiheuttaa sille stressiä, kun haavat pitää kasvattaa umpeen.”

Kiema neuvoo oksan oikean leikkauskohdan, joka on heti oksan tyven pullistuman ulkopuolella. Oksaa ei siis leikata aivan rungon myötäisesti, mutta ei myöskään jätetä tappia. Oksankaulus auttaa puuta korjaamaan haavan.

Omenapuun tiuha versosto pienentää kuitenkin hedelmäsatoa, joten harventamiselle on tarvetta. Myös rakennuksiin osuvia tai kulkuväylälle ujuttautuvia oksia on hyvä poistaa. Sitä työtä kannattaa tehdä ennakoiden jo puiden nuoruusvaiheessa, jolloin leikkuupinnat jäävät mahdollisimmin pieniksi. ”Maksimissaan kannattaa poistaa halkaisijaltaan

Haavanhoitoainetta arboristi ei suosittele. ”Puu ei itsekään pyri lääkitsemään haavaa, vaan kasvattaa sen umpeen.”

Leikkaamista ei kannata siirtää pitkälle syksyyn, sillä silloin puut valmistautuvat jo talveen ja keräävät ravintoa runkoon ja juuriin. Toinen huono leikkuuajankohta on keväällä, kun puut vastaavasti

Pensasruusujen annetaan ensin rauhassa kukkia ja vasta sitten harvennetaan niiden oksia joko poistamalla niitä tyvestä saakka tai leikkaamalla oksahaaran kohdalta.

Puun oksa on leikattu oikeaoppisesti oksankauluksen ulkopuolelta, joten se on alkanut umpeutua mallikkaasti.

Kuivuneita oksia voi poistaa ympäri vuoden.

Kesällä ne erottaa hyvin.

kuljettavat varastoimansa aineet takaisin lehtiin.

Noina aikoina leikkaamista on siis syytä välttää. ”Puilla on silloin muutenkin kädet täynnä töitä”, Sami Kiema naurahtaa.

Pensaita siistien ja harventaen Kesällä sopii saksia myös pensaita. Lehtipensasaitojen siistiminen kuuluukin monen kotitarhurin kesäisiin askareisiin. ”Juhannuksen jälkeen on hyvä tasoittaa alkukesän kasvua. Joillakin lajeilla, kuten orapihlajalla ja siperianhernepensaalla, saattaa jo taas loppukesällä olla pitkää kasvua. Sen voi lyhentää maalis-huhtikuulla, ennen kasvuun lähtöä”, hortonomi ja arboristi Lotta Lindholm neuvoo.

Hän rohkaisee leikkaamaan myös vapaasti kasvavia koristepensaita, jos ne ovat kovin risuuntuneita tai

alhaalta harvoja. Esimerkiksi syreenien, pensasangervojen, jasmikkeiden ja pensasruusujen annetaan ensin rauhassa kukkia ja vasta sitten harvennetaan niiden oksia joko poistamalla niitä tyvestä saakka tai leikkaamalla oksahaaran kohdalta. Siten pensaat uudistuvat ja komistuvat.

Niin ikään havupensaita uskaltaa leikata kesällä. ”Yleensä kuusiaita leikataan maalis-huhtikuulla, mutta yhtä hyvin sen voi tehdä kesällä”, Lindholm sanoo.

Kasvua typistäen Kesäaskaretta riittää juhannuksen jälkeen myös vuorimännyn vuosikasvainten typistämisessä. Se kannattaa tehdä, jottei pensaasta kasva kovin kookasta ja alhaalta harvaa. Tosin matalakasvuisilla lajikkeilla kasvu pysyy luonnostaan kurissa.

Vuosikasvainten leikkuu sujuu sutjakkaan Lindholmin ohjeilla. ”Jos on useampi vuorimänty leikattavana, niin vuosikasvaimia voi ottaa reilun nipun käteen ja leikata. Osaan jää puolet, osaan 2/3 pituudesta jäljelle. Leikkauskorkeus ei ole niin tarkka, mutta hyvä on saada pisimmät vuosikasvaimet lyhyemmiksi.”

Vuorimäntyjä leikatessa ei voi välttyä pihkalta.

Työhön kannattaa varautua paitsi puutarhasaksin, myös muovipäällysteisin käsinein. ”Pihka lähtee pois saksista ja hanskoista, kun hieroo niihin ensin voita, sen jälkeen pesuainetta, esimerkiksi tiskiainetta, ja lopuksi laskee niiden päälle kuumaa vettä ja pesee ne harjalla”, Lotta Lindholm vinkkaa.

Teksti: Sari Toikkanen Kuvat: R. Ikonen, Sari Toikkanen ja Fiskars Siirtolapuutarha 3/2017

11

Siirtolapuutarhan merkitys perheen ruokataloudelle 1940- ja 1950-luvuilla

Helli Hämäläinen on toiminut monissa Siirtolapuutarhaliiton, Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestön ja Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen luottamustehtävissä.

12

Siirtolapuutarha 3/2017

Vallilan Siirtolapuutarha 1950-luvulla.

Kaikilla palstoilla kasvatettiin ruokaa.

Keväällä 1932 perhettämme kohtasi sellainen onni, että saimme vuokratuksi palstan Vallilan siirtolapuutarhasta.

Isälläni oli tuolloin jo valmiiksi laadittuna tarkat suunnitelmat palstan viljelystä.

Hän rakensi lavoja, joihin kannet saatiin vanhoista ikkunoista. Lavoissa isä sitten kasvatti aikaisesta keväästä alkaen monenlaista kasvia perheen ruokapuolen monipuolistamiseksi. Lavoissa kasvoivat meille tomaatit, kurkut, lantut, kaalit, sipulit ja monet muut.

Silloin alussa ja 1940- ja 1950-luvuilla siirtolapuutarhoissa syötiin nykyisen käsityksen mukaan hyvinkin trendikkäästi: Omalla palstalla viljeltyä lähiruokaa, luomutuotantoa ja aina sesongin mukaisia herkkuja. Samat asiat ovat suuresti arvostettuja nyt - mutta silloin ei ollut oikeastaan vaihtoehtojakaan.

Uskallan sanoa, että meillä viljeltiin ensimmäisinä myös vihreitä papuja, joita koko perhe rakasti.

Pakastimiahan ei ollut, joten pavut säilöttiin suolaamalla ne karkeaan suolaan. Niitä piti sitten liottaa ennen keittämistä, mutta hyvältä maistuivat silloinkin.

Yhteinen mehustin oli ahkerassa käytössä Meidän palstan päähän valettiin ilmahälytysten varalta betoninen bunkkeri, joka samalla toimi hyvän maakellarin tapaan säilytyspaikkana. Bunkkerin ansiosta saimme syödäksemme jouluna ihanat omenat ja myös lanttulaatikko voitiin tehdä omista lantuista. Siellä perunatkin säilyivät talven yli.

Palstan antimia olivat tietysti raparperit, viinimarjat ja vadelmat. Raparperista saatiin ne ensimmäiset ihanat kiisselit ja piirakat. Marjoja nautittiin tuoreena herkkuna ja oivallisena vitamiinipommina sekä säilöttiin talven varalle. Pannukakkuhillot ja marjakeitot ilahduttivat jälkiruokina ja maistuivat pimeinä kuukausina Vallilan kesältä.

Isäni innostui omenapuista ja niiden jalostamisesta.

Hän haki silloiselta Kyläsaaren kaatopaikalta sinne itsestään kasvaneita omenapuun taimia, joihin jalosti jostain saamiaan oksia. Yksi isäni jalostamista omenapuista oli nimeltään ”Partisan”. Sellainen tuottaa edelleen satoa palstallani ja lajike on myös olemassa rajoitetusti kaupallisessa valikoimassa.

Meillä olikin monta omenapuuta, joiden satoa keitettiin mehuksi Toimelan Mehumaijassa. Se oli alueen yhteiskäytössä oleva mehustin, jonka kukin vuorollaan sai varata omaan käyttöönsä. Ahkerassa käytössä se olikin.

Meillä oli myös ihana päärynäpuu ”Flemish Beauty” ja ”Viktoria” -lajikkeen luumupuut, jotka kaikki paleltuivat talvisodan ankarana talvena. Se oli suuri menetys. Uusia puita hankittiin toki niin pian kun niitä oli saatavilla, mutta hetihän niistäkään ei saatu satoa.

Isälläni oli kaupungin antama lupa ampua alueemme runsaslukuisia rusakoita ja jäniksiä. Jänispata oli mahtava lisä ison perheen ruokatalouteen ja

herkkua hyvästä keittotaidosta tunnetun äitimme laittamana.

Kaikki taimet eivät mahtuneet omalla palstalle Kasvisruoan ohella siirtolapuutarhassa oli joskus muutakin tuotantoa. Saimme sodan jälkeen kasvattaa porsaita nykyisen saunan nurmikolla. Lisäksi meillä ja monilla muillakin oli kanoja ja kaneja, joskus pari lammastakin.

Oman palstan lisäksi meillä oli aina yksi ja joskus kaksikin viljelypalstaa alueen ulkopuolella silloisen Hämeentien vanhan reitin varrella – nykyisen sillan kupeessa. Eiväthän kaikki taimet olisi omalle palstalle mahtuneetkaan, kun viljelyä harrastettiin tosissaan. Nurmikoille ei palstoilla silloin ollut tilaa vaan kaikki maa oli viljelyksessä. Tietysti meillä oli myös kukkia silmän iloksi sekä juhliin ja maljakoihin omasta maasta poimittaviksi. Mutta hyötynäkökohdat olivat niin tärkeitä, että kukkapenkeissä perennojen seassa kasvoivat ilmasipuli ja tilli ja reunakasvina saattoi olla persilja.

Kasveja myös vaihdettiin paljon palstanaapureiden kanssa, jos taimikasvatus oli onnistunut runsain mitoin tai jos toisilla oli eri kasveja kuin meillä.

Yleensäkin kaikkia kasveja jaettiin auliisti viljelijöiden kesken, erityisesti uusia lajeja silloin, kun niitä onnistuttiin jostain saamaan.

Muistelot: SSPL:n kunniajäsen Helli Hämäläinen, Vallilan siirtolapuutarha, Helsinki.

Toim. Raija Seppälä, kolmannen polven siirtolapuutarhalainen Vallilasta Kuvat: Raimo Ikonen ja HKM Siirtolapuutarha 3/2017

13

Hertsikassa kaksoset Jaakko ja Jukka sekä onnellinen autonomistaja Matti.

Muistojen puutarha Matti Herlevin isoisä hankki siirtolapuutarhamökin Herttoniemestä vuonna 1935. Matti syntyi keskelle sodan melskeitä vuonna 1942. Hänen isänsä oli sodassa ja äiti oli lottana, joten isovanhemmat hoitivat pikkuista Mattia ja hänen sisaruksiaan.

Matti pääsi puolivuotiaana tutustumaan ensimmäisen kerran siirtolapuutarhaan – myöhemmin jokaiselle sisarukselle istutettiin oma nimikko-omenapuu.

Sodan jälkeen puutarhojen viljelyksistä valtaosa oli luonnollisesti hyötykasveja – saatiin kaiken puutteen keskelle ravintoa ruokapöytään. Tuolloin ”viljely” ei rajoittunut vain kasveihin ja juureksiin – monet kasvattivat myös possuja, kanoja, lampaita ja kaneja. Karsinat olivat riihen lähellä kentällä ja eläinten omistajilla oli vahtivuorot, jotta lihat eivät päätyisi ”parempiin suihin”.

Matin mummin ja vaarin palstalle istutettiin viisi omenapuuta. Yksi niistä oli vaarin. Matti ja hänen kolme sisarustaan saivat kukin oman nimikkopuun.

Omenoita oli parhaina vuosina niin paljon, että niistä riitti jouluomeniksikin. Äiti kääri syksyllä omenat vessapaperiin, jotta ne kolhiintumatta säilyisivät jouluun.

Pihassa oli punaisia ja mustia viinimarjapensaita, molempia viisi. Marjoista tehtiin hilloa ja mehua.

Pieni mansikkamaakin oli, mutta todellinen ylpeydenaihe olivat keltaiset vadelmat! Marjat olivat isoja ja herkullisia. Niitä syötiin tuoreina ja lopuista tehtiin hilloa. Matti muistelee, että vadelmien taimet olisi hankittu Mäntsälän kartanosta Leonid Herleviltä, joka oli jotain sukua vaarille.

Raparperipuska oli erittäin satoisa. Keväisin raparperijuurakon päällä poltettiin kuivat vadel14

Siirtolapuutarha 3/2017

manvarret. Olisiko se ollut syy runsaaseen satoon?

Ehkä raparperi tykkää lämmöstä ja tuhkasta. Joka tapauksessa satoa tuli niin runsaasti, että jälkiruuaksi oli usein raparperikiisseliä. Raparperia riitti myös mökkinaapurin viinitarpeiksi.

Juurekset ja vihannekset saatiin omalta tontilta.

Joka kesä kasvatettiin porkkanaa, sipulia ja Matille mieluisia retiisejä, joskus viljeltiin myös naurista ja lanttua. Perheen perunamaa sijaitsi entisen Herttoniemen poliisilaitoksen alapuolella, aivan lähellä mökkiä. Kompostin osuus kasvien lannoittamisessa oli merkittävä. Oman huussin tuotokset ja ruoantähteet kompostoitiin tarkasti, myös lehdet ja ruohot.

Kerran hertsikalainen aina hertsikalainen Matti muistaa, että kun koulu loppui keväällä, heti muutettiin mökille. Vasta syyskuussa palattiin kaupunkikotiin. Keväinen muutto mökille tapahtui niin, että ensin ajettiin KB-raitsikalla Kulosaareen ja siitä jatkettiin matkaa fillareilla. Kerran tiellä oli hevosenkikkareita. Mummi pani fillarin pakkarille pahvilaatikon ja määräsi lapset keräämään rikkalapion ja harjan kanssa kikkareet laatikkoon – saatiin hyvää lannoitetta! Siihen aikaan ei ollut rahaa ostaa lannoitteita, tuskin niitä oli tarjollakaan.

Mökin verannalla vasemmalla vaari Karl Arthur, äiti Elli ja mummi Lyyli Maria. Huomaa: avoveranta!

Perheen isä kuoli nuorena, jo vuonna 1956. Lapset joutuivat osallistumaan kukin voimiensa mukaan perheen arjen pyörittämiseen ja ottamaan siitä vastuuta. Mattikin meni ensimmäiseen kesäduuniinsa jo 14-vuotiaana. Äiti eli leskenä pitkään, hän kuoli vuonna 1987. Silloin vaarin mökki periytyi Matille ja hänen sisarelleen Maijalle. Sittemmin Maija muutti Ulvilaan, joten mökki jäi Matille ja hänen vaimolleen Hilkalle. Pariskunta hankki omakotitalon vuonna 1995. Pian he totesivat, että työleirejä on liikaa. Heillä oli nimittäin siirtolapuutarhamökin ja omakotitalon lisäksi myös vaimon suvun kesämökki. Matin ja Hilkan täytyi tehdä raskas päätös ja luopua siirtolapuutarhamökistään.

Muistot ovat ja pysyvät. Herttoniemessä on ollut jo pitkään tapana, että entiset nuoret kokoontuvat riihelle kerran kesässä muisteloihin. Mukana kokoontumisessa ovat myös ne, jotka erilaisista syistä eivät ole enää herttonomeja. Kutsujana on ollut ihana Vaapin Liisa, joka sai elää kaikki kesänsä isänsä rakentamassa mökissä. Suruksemme Liisa kuoli viime syksynä ns. saappaat jalassa. Toivottavasti Liisan työlle saadaan seuraaja ja entisten nuorten tapaamiset jatkuvat edelleenkin.

Matti totesi lopuksi, että: ”Kerran hertsikalainen, aina hertsikalainen – en koskaan unohda siellä vietettyjä kesiä”!

Teksti: Asta Korppi Kuvat: Herlevin perhealbumi ja Raimo Ikonen

Anja Wirman muistaa hyvin ajan, kun siirtolapuutarhojen palstat olivat täynnä hyötykasveja ja kukkia oli vähän.

Viljelykasvit ja -tavat ovat muuttuneet Kaupunkiviljely on tänään kova sana. Ruokaa läheltä omaan pöytään. Miten hyötyviljely siirtolapuutarhoissa on ajan myötä muuttunut? Tämä askarruttaa. Miten ottaisin siitä selvää? Kumpulan siirtolapuutarhan pitkäaikainen viljelijä Anja Wirman kertoili minulle, millainen puutarha oli hänen tullessaan sinne liki 50 vuotta sitten.

Ensinnäkin lähes kaikki palstat olivat hyötyviljeltyjä.

Mökille vievän pihapolun toisella puolen oli tavallisesti perunamaa ja toisella kasvimaa. Tiheään istutetut marjapensaat ja vadelmat rajasivat palstoja. Tietysti oli omenapuita. Kukkia oli vain vähän.

Nykyisin mökin vieressä on erillinen oleskelutila ja usein palstalla on myös komea kasvihuone. Ennen itsetehty kasvilava suojasi avomaan kurkkua ja kurpitsaa. Tänään loisteliaat kukat ja nurmikko ovat vallanneet tilaa hyötykasveilta.

Anjan mielestä merkittävä muutos on tapahtunut juureksien kasvatuksessa. Lanttu, nauris ja kaali olivat aiemmin tärkeitä. Niitä voitiin käyttää ruoan valmistuksessa pitkälle talveen. Nyt ne ovat poissa.

Onneksi sentään porkkana, sipuli ja punajuuri löytyvät nykyisiltäkin kasvimailta. Purjoa kasvatettiin ennenkin ja nyt se elää uutta tulemistaan.

Anja huokaa syvään, kun hän muistaa lapsuutensa aikaisen tavan torjua ötököitä. Silloin DDT:tä käytettiin surutta kaikkialla. Sotien jälkeen palstoilta saatiin ruokaa todelliseen tarpeeseen. Nyt tätä pakottavaa tarvetta ei ole ja palstojen viljely on uutta kokeilevaa. Hyvänä Anja pitää muotiasiaksi tulleita salaatteja ja yrttejä, joita on helppo kasvattaa lavakauluksissa.

Hyötykasveista Anja Wirmanin kanssa keskusteli Harri Savander Kuva: Jaana Veikkola-Virtanen Siirtolapuutarha 3/2017

15

Rättelin Antin yli 50 vuotta sitten rakentama mökki Kantolassa.

Soili ja Antti Rätteli:

Siirtolapuutarhurina jo 56 vuotta

-Se oli 31.5.1961, kun mieheni Antti tuli töistä kotiin ja sanoi ostaneensa palstan Kantolanniemestä. Minä sitä sitten vähän porasinkin, kun oltiin juuri menty naimisiin ja nyt mies pisti rahat viljelypalstaan – muistelee Soili Rätteli 56 vuoden takaista ryhtymistään siirtolapuutarhuriksi.

Mutta ei Antti mitään huonoa päätöstä tehnyt.

Hetkeäkään eivät Rättelit ole ostoaan sen jälkeen katuneet ja ovat viihtyneet alueella erinomaisen hyvin. Ensin alkuun yövyttiin vain viikonloppuisin, mutta jo 30 vuotta on Soili asustanut mökillä aina 16

Siirtolapuutarha 3/2017

toukokuusta syyskuulle, niin myös tänä kesänä.

-Yhden vuoden asuimme Kirkkonummella ja sitten olisi tullut eteen Kantolanniemen sääntöjen mukaisesti mökin myynti. Keskusteltiin asiasta koko perheen voimin ja kun molemmat tytötkin olivat

tiukasti mökin myymistä vastaan, niin muutimme takaisin Hämeenlinnaan, kertoo Soili.

Vaikka Antin ostamaa palstaa oli viljelty aiemmin, kasvoi 300 neliön palsta ostohetkellä kauttaaltaan

Manu-kissastakin on mukavaa oleskella kesäisin siirtolapuutarhassa.

Siirtolapuutarhakonkari Soili Rätteli nauttii oleskelusta kauniilla palstallaan Kantolanniemen siirtolapuutarhassa.

puolitoistametristä ohdaketta. Valmiina oli vain muutama punaherukka- ja karviaispensas. Perimätiedon mukaan jokin aiemmista omistajista oli kesäisin pitänyt palstalla myös sikoja. Kantolanniemen 75 palstasta tämä oli ainoa, jossa ei ollut silloin mökkiä.

Yhteismajan ympärillä riitti touhua Ensimmäinen työ palstalla oli kaivaa lapiolla ohdakkeita ja kääntää maata. Maanparannukseksi kärrättiin hevoskuormallinen hevosen lantaa.

Ensimmäisen vuoden istutukset olivat perunaa, porkkanaa, hernettä ja sipulia ja niistä saatiinkin satoa pienelle perheelle koko vuoden tarpeiksi. Palstan raivaamisen ohella alkoi mökin rakentaminen.

Senkin Antti teki töittensä ja opiskelemisen ohella ikkunoita ja vintin portaita lukuun ottamatta itse.

Rakentaminen vei aikaa pari vuotta, sillä siihen aikaan rakentaminen oli haasteellisempaa kuin nykyään. Alueelle ei ollut autotietä, ainoastaan kinttupolku. Rakennustarvikkeet tuotiin traktorilla ja noin puolen kilometrin loppumatka kantamalla.

Sähköä ei alueella ollut, se saatiin vasta vuonna 1984 ja ruokavesi haettiin alueen toisessa päässä olevasta lähdekaivosta tai tuotiin kotoa. Kasteluvesi

tosin saatiin palstan kulmalle vedetystä putkesta.

-Mutta paljon yhteisöllisempää ja sosiaalisempaa elämä oli täällä silloin alkuvuosina, kertoo Soili. Yhteismajan ympärillä oli touhua ja tohinaa koko ajan erityisesti viikonloppuisin. Joku saattoi huutaa: ”Hei keitin kattilallisen soppaa, tulkaa syömään.

Toinen taas keitti pannullisen kahvia ja kolmas toi pullat. Ja kun meidän sauna valmistui vasta vuonna 1987, niin aina kuitenkin joku saunanomistaja tarjosi mahdollisuutta saunomiseen.”

Iltasella kokoonnuttiin yhteismajalle pelailemaan erilaisia pihapelejä, mukana olivat niin lapset kuin aikuisetkin. Ja majassa järjestettiin kesän mittaan illanviettoja ja usein myös tansseja. Voikin sanoa, että yhteismaja oli silloinen facebook – majalla vaihdettiin kuulumiset ja kerrottiin uutiset. Alkuvuosien yksi viikoittainen kohokohta oli myymäläauton pysähtyminen ensin kaksi ja myöhemmin kerran viikossa alueen pääportilla. Sitä odotellessa ehdittiin myös hyvin jutella ja selvittää asioita.

lemään ja uimaan Kantolanniemessä vietettyjen kesien aikana ja nuoremman tyttären kummikin löytyi mökkinaapureista.

Soili oli muutamia vuosia sitten alueen emäntänä, mutta jo sitä ennen hänellä oli erityisesti lapsien mielestä mukava ”virka”, Soili myi yhteismajan pakastimesta jäätelöä. Ja Soilin jäätelökauppa oli auki lähes aina ja lapsista oli jännittävää mennä kolikot nyrkissä ensin koputtamaan Soilin ovelle ja sitten Soilin kanssa valitsemaan jäätelöä.

Nykyään Rättelien puutarhassa ovat kukat vallanneet alaa hyötykasveilta, mutta vieläkin on tontin kulmassa kasvamassa perunaa, sipulia, salaattia ja yrttejä. Antin terveys ei enää salli pitkäaikaista olemista mökillä, mutta Soili on kiitollinen siitä, että hänellä on mahdollisuus viettää perheen Manu-kissan kanssa kesät paikassa, missä voi päivittäin olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

Jäätelökauppa viehätti lapsia Lapsia oli 1960- ja -70-luvuilla lähes joka mökissä.

Rättelienkin molemmat tytöt ovat oppineet käve-

Teksti: Irja Appelroth Kuvat: Annika Appelroth Siirtolapuutarha 3/2017

17

Viljely villitsee Suomen siirtolapuutarhoissa Talven varalle saadaan monenlaista satoa: sipulia, perunaa, omenoita, erilaisia yrttejä, juureksia ja paljon muita kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Rovaniemeläinen, kuopiolainen ja kotkalainen siirtolapuutarhuri nauttivat kukin tahoillaan viljelemisestä, joka tuottaa syvää mielihyvää.

Kesäisin Suomen siirtolapuutarhapalstoilla nousee maasta kymmenittäin – ehkä peräti sadoittain - erilaisia hyötykasveja, joita viljellään pääosin luonnonmukaisesti.

Lähiruoan viljely merkitsee kotkalaisen Metsolan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajalle Kari Heikkiselle kasvun ihmeen todistamista, iloa ja mielenterveyttä.

18

Siirtolapuutarha 3/2017

-Kun kasvatat itse siemenestä lähtien, siinä on paljon tunnetta mukana, hän miettii.

- Kesän aikana on mukava kerätä satoa läheltä – aina ei tarvitse hakea kaupasta. Talvellakin on kiva saada pöytään itse kasvattamiaan tuotteita.

Kotkalaisessa siirtolapuutarhassa yksi kestosuosikki ja varma sadonantaja on kesäkurpitsa, josta valmistuu monenlaisia herkkuja siirtolapuutarhureiden ruokapöytiin.

Myös kuopiolaisessa Päivärannan siirtolapuutarhassa moni viljelee marjoja ja vihanneksia talven varalle. Samoin Rovaniemen korkeudella Napapiirin siirtolapuutarhassa kasvatetaan innokkaasti mansikoita, raparperiä, parsaa, ruohosipulia ja muita monivuotisia yrttejä kuten lipstikkaa ja rakuunaa, vaikka talvet ovatkin hyvin erilaisia ja yllättäviä sekä Pohjois- että Etelä-Suomessa. Napapiirin ryhmäpuutarhan palstoilla viihtyvät myös monet marjapensaat, kuten viinimarjat.

Muun Suomen tapaan Rovaniemelläkin viljellään monipuolisesti erilaisia kasviksia ja yrttejä, vaikka kesä alkaakin myöhemmin kuin etelässä. Omiksi lempiherkuikseen Napapiirin ryhmäpuutarhan puheenjohtaja Raili Valanne nostaa itsekasvatetun parsan ja lehtikaalin.

Talkoissa ja tapahtumissa nautitaan myös sadosta Kaikkia kolmea siirtolapuutarhaa eri puolilla Suomea yhdistävät myös erilaiset talkoot ja yhdistyksen tapahtumat, joita järjestetään joka kesä.

Metsolan siirtolapuutarhassa Kotkassa on esimerkiksi kaksi kertaa kesässä yhdistyksen oman väen keittopäivät.

-Keittoa myydään jäsenille pieneen hintaan, Kari Heikkinen kertoo.

-Elonkorjuujuhlaamme valmistetaan lohikeitto, Anne Pitkänen yhdistyksen sihteeri kertoo.

Hyötykasvien viljely kiinnostaa monia siirtolapuutarhureita, itsekasvatettua satoa arvostetaan ja siitä nautitaan yhdessä ja erikseen. Siirtolapuutarhayhdistyksien puheenjohtajat ja sihteeri viljelevät myös itse hengästyttävän paljon erilaisia kasviksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Anne Pitkäsen palstalla käy myös hänen äitinsä viljelemässä perunaa.

Srilankalainen Päivärannan siirtolapuutarhan viljelijä Nimalsiri kasvattaa mm. chilejä.

Itse kasvatettua ruokaa riittää Ritva Leiviskä on yksi kuopiolaisen Päivärannan siirtolapuutarhan innokkaimmista viljelijöistä. Hän kertoo valmistavansa kesällä myös kevyitä aterioita oman palstan antimista.

Puutarhassa kipaisun jälkeen voi valmistaa esimerkiksi kesäkeiton, kasvissosekeiton tai erilaisia salaatteja. Ritvakin kasvattaa hyötykasveja myös talveksi.

-Palstallamme kasvatetut perunat riittävät aina tammikuun loppuun asti ja sipuleita riittää ihan koko vuodeksi, hän kertoo.

-Meillä on hyvä kylmäkellari, jonne saan juurespuolen.

Parasta viljelyssä on Ritvan mielestä se hetki, kun uusi sato on juuri kypsynyt.

-Kun saa ensimmäisen kerran maistaakseen jotain kasvista tai hedelmää.

Rapaperi viihtyy Pirjo Huovisen palstalla Päivärannassa.

Toukokuu oli Suomessa tänä vuonna tavanomaista viileämpi: eri puolilla Suomea saatiin lunta ja rakeitakin moneen otteeseen. Ritvä Leiviskä onnistui silti saamaan toukokuussa ensimmäisen kerran lipstikkaa mausteeksi kuopiolaisten siirtolapuutarhurien keittoon.

-Lipstikkani oli kasvanut vasta 4-5 senttiä mutta sain siitä kuitenkin kulhoon ensimmäisen kerran maistiaisia yhdistyksemme väelle. Sitä sai halutessaan laittaa keittoon mausteeksi. Kyllä siitä riitti iloa ja ihmettelyä - miten olin onnistunut jo siinä vaiheessa saamaan lipstikkaa.

Napapiirin ryhmäpuutarhassa Rovaniemellä vie­­tetään loppukesällä sadonkorjuujuhlia, joihin jokainen tuo tarjottavaksi itseviljelemiään tuotteita joko ihan sellaisenaan tai jalostettuna.

Ritva kasvattaa kasviksia laidasta laitaan: palsternakkaa, papuja, maissia, kesäkurpitsaa..

Porkkanoiden suhteen hän on vannoutunut harson käyttäjä.

-En poista harsoa porkkanoiden päältä koko kesänä, koska yhtenä kesänä otin toisen porkkanaharson pois ja siihen tuli melkein heti porkkanakärpäsen toukkia. Toisen porkkanaharson jätin paikoilleen eikä siihen tullut mitään ötököitä. Siitä lähtien olen pitänyt harsoja koko kesän.

Päivärannassa Kuopiossa perinteisiin kuuluu, että talkoissa on ruokana joko herne- tai makkarakeitto.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Esko Leiviskä ja Raimo Ikonen

Perunat ja porkkanat keittoihin saadaan omilta viljelyksiltä.

Lipstikkakeitto 6 sipulia voita paistamiseen kahvikupillinen silputtua lipstikkaa 4 rkl vehnäjauhoja 1,5 l vettä varovasti valkopippuria sokeripala kasvisliemikuutio 2 kanaliemikuutiota 2 dl kermaa Keitto valmistuu maukkaimmaksi rautapadassa. Sulata voita padan/kattilan pohjalla ja paista silputut sipulit siinä kuultavaksi. Älä ruskista.

Kaada lipstikkasilppu pataan ja kääntele se sipulipaistoksen joukkoon. Hauduta pari minuuttia. Ripottele vehnäjauhot pataan.

Sekoita hyvin ja kaada vesi päälle.

Sekoita taas ja lisää valkopippuri, sokeripala ja liemikuutiot sekä puolet kermasta. Sokeripala tasaa lipstikan makua. Kiehuttele keittoa hiljaisella tulella ainakin tunti. Nosta pata hellalta. Lisää loppu kerma ja anna keiton levätä hetki avonaisessa padassa ennen kuin viet sen pöytään.

Resepti: Mysi Lahtinen Siirtolapuutarha 3/2017

19

Kotiniemessä on myös yhteinen kasvimaa:

Rosmariinia virkistävään raparperimehuun Nyt on taas se vuodenaika, kun siirtolapuutarhojen kasvimaille on laitettu monenlaisia kasviherkkuja kasvamaan. Kotiniemen siirtolapuutarhassa Lahdessa on pieni yhteinen kasvimaa, jossa kasvatetaan perunaa, lehtikaalia, Uuden-Seelannin pinaattia, sipulia ja tänä vuonna uutena kasvina härkäpapua.

Meillä on myös kasvilava, jossa on kasvamassa erilaisia yrttejä ruokien maustamista ja koristelua varten. Omalta pihaltani edellä mainittujen lisäksi yritän tänä kesänä saada satoa erilaisista kurpitsoista. Kesäkurpitsa on aina takuuvarma kasvatettava, mutta miten mahtaa onnistua butternut squash (myskikurpitsa), jää nähtäväksi.

Puutarhan omissa juhlissa ja tilaisuuksissa sekä Avoimien ovien päivänä hyödynnetään mahdollisimman paljon oman puutarhan tuotteita. Jos jotakin ei kasva yhdistyksen kasvimaalla, niin sitten käydään kyselemässä mökkiläisiltä. Kesän ensimmäinen sato saadaan raparperista, siitä tehdään piirakkaa, keitetään hilloksi lettujen päälle ja mehua virkistykseksi. Raparperimehuun saa pikanttia makua tuoreesta mintusta ja mehiläispöntöistä makeutta.

Alkukesä menee kasvimaata hoivatessa ja odottaessa, että sato kasvaa, kypsyy ja voi hyvin. Yrtit ovat siitä mukavia, että niitä voi käyttää koko kesän, 20

Siirtolapuutarha 3/2017

aloituksen voi tehdä ruohosipulilla. Erilaisia yrttejä tulisikin käyttää paljon enemmän. Yrtit sopivat hyvin teeaineeksi, lihan ja kalan mausteeksi sekä erilaisiin salaatteihin ja kasvisruokiin - myös makeat jälkiruoat voi yrteillä maustaa. Kokeilemalla jokainen löytää varmasti oman makumieltymyksensä. Rosmariini on helppo kasvatettava ja maustaa niin lihan kuin kalankin mutta sopii hyvin myös makeiden juomien maustamiseen. Kannattaa kokeilla raparperimehuun.

Syysjuhliin Suomi 100 vuotta -menu Vuoden 2017 vihannes on salaatti. Se kasvaa nopeasti ja siitä saa herkullista ruoan lisuketta tai välipalaa. Erilaisia salaatteja huuhdellaan ja revitään sopivan kokoisiksi paloiksi, joukkoon paloitellaan pientä kesäkurpitsaa, mansikoita, rouhittua mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Kastikkeeksi vaaleaa balsamicoa, jonka voi makeuttaa hunajalla. Kaadetaan salaatin päälle ja annetaan hetki vetäytyä - ja sitten nautitaan hyvässä seurassa lämpimän patongin kanssa.

Kesän puolivälissä alkaa satoa saada jo enemmän omasta puutarhasta, lehtikaali on jo hyvässä kasvussa ja sen pienet lehdet sopivat hyvin salaatin joukkoon – isommista lehdistä tulee hyvää keittoa

tai niitä voi laittaa wokkipannuun kesäkurpitsan ja muiden kasvisten kanssa. Eikä lettutaikinakaan pahaa tykkää lehtikaalisilpusta.

Loppukesä ja alkusyksy onkin sitten herkuttelua oman maan sadon tuotteilla, jotka ovat todellisia luomutuotteita.

Nyt elämme Suomi 100 juhlavuotta. Tehdään syysjuhlien menu oman puutarhan kasviksista, marjoista, hedelmistä, salaateista ja yrteistä: oman puutarhan Suomi 100 -menu ja nautitaan siitä, mitä olemme kasvattaneet. Kokeillaan ja käytetään mielikuvitusta, tehdään yhdessä ja nautitaan. Yhdessä tekeminen on sosiaalista toimintaa ja antaa hyvää mieltä niin tekijöille kuin tuotoksista nauttijoille.

Ollaan rohkeita yrttien käytössä, sieltä löytyy yllättäviä makuja. Kokeile curry-yrttiä kanan tai kalan kanssa. Se on myös kaunis kukkaistutuksissa ja taitaa myös pitää tuholaisia loitolla.

Odotellaan lempeitä sateita ja aurinkoisia päiviä; vihannekset, salaatit ja perunat kasvavat ja tomaatit, marjat, omenat sekä aroniat kypsyvät. Nautitaan oman maan antimista.

Teksti ja kuvat: Pirjo Siitonen

Lehtikaalikeitto 200 g lehtikaalia 4 dl vettä ryöppäämiseen 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 2-3 porkkanaa (keskikokoista) 1 palsternakka 1 rkl raastettua tuoretta piparjuurta 6 dl vettä 2 dl ruokakermaa 150 g ruokasulatejuustoa Koskenlaskijaa 1 kasvisliemikuutio 1. Poista lehtikaalista kova keskiruoti, ryöppää n. 15 min. 4 dl:ssä vettä. Kaada keitinvesi pois ja purista ryöpätyistä lehtikaaleista vesi pois ja leikkaa pieneksi.

2. Kuori sipuli, porkkana ja palsternakka.

Leikkaa sipulit pieniksi paloiksi, leikkaa porkkanat ja palsternakka pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipulit öljyssä ja pyöräytä myös kasvikset öljyssä lisää vesi, kasvisliemikuutio ja pieneksi pilkottu lehtikaali. Lisää myös pilkotut valkosipulin kynnet ja raastettu piparjuuri.

3. Kun kasvikset ovat pehmeitä, lisää ruokakerma ja juusto, kiehauta niin että juusto sulaa. Mausta suolalla, jos on tarpeen.

Lisää päälle tuoretta ruohosipulia.

Resepti: Pirjo Siitonen

Kauraomenapaistos n. 5 isoa omenaa (tai n. 10 pientä) 1 tl kanelia 100 g voita tai margariinia 1 dl fariinisokeria 3 dl kaurahiutaleita ½ dl erikoisvehnäjauhoja Lohko kuoritut omenat voideltuun uuninkestävään paistosvuokaan, ripottele pinnalle kanelia. Sulata rasva, sekoita siihen ohjeen loput aineet. Levitä seos omenalohkojen päälle. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia tai mikroaaltouunissa noin 10 minuuttia täydellä teholla (800 W). Tarjoile vaniljakiisselin tai jäätelön kanssa.

Siirtolapuutarhat ovat syötävän ihania Eivät siirtolapuutarhat sentään ihan vilja-aittoja ole, mutta jonkinasteisia ruoka-aittoja kuitenkin.

Ensimmäiset siirtolapuutarhat syntyivät samoihin aikoihin kuin itsenäinen Suomi. Nuoren valtion alkuajat olivat ankeita ja sotaisia, pulaa oli rahasta ja ruuasta. Siirtolapuutarhat antoivat omistajilleen tervetullutta lisää ruokapöytään.

Varhaiset viljelijät istuttivat sellaisia monivuotisia kasveja, joista saamme nauttia tänäkin päivänä.

Omenapuuvanhukset tuottavat vieläkin hedelmiä, joita voimme mussutella sellaisenaan tai tehdä piirakoita, hilloa, mehua tai viiniä. Raparperit lykkäävät joka kevät maan pintaan punaisia palleroita, joista nopeasti kasvaa syötävä varsi. Raparperi on yhtä monipuolinen herkku kuin omenakin. Soppa-ainekset saamme ainakin monivuotisista lipstikoista ja maa-artisokista. Ja jos olemme viitseliäitä, esikasvatamme ikkunalaudoillamme siemenistä kesäkurpitsaa (voi taimet toriltakin ostaa...) – siinä kolmas soppaherkkuaines! Vanhaa kantaa ovat usein myös vadelmat, ruohosipulit, piparjuuret sekä herukka- ja karviaismarjapensaat. Kiitos menneiden polvien viljelijöille, että saamme nauttia heidän aikaansaannoksistaan. Ja mikä parasta, nämä uskolliset monivuotiset kasvajat eivät tarvitse paljonkaan hoitamista.

Jotta puutarhanhoito ei olisi liian helppoa, tarvitsemme myös haasteita. Talvella selailemme puutarhalehtiä ja siemenluetteloita, etsimme netistä mielenkiintoisia kasveja niin kotimaan kuin ulkomaidenkin sivuilta. Emme juurikaan kasvata juureksia, emmekä ainakaan täytä tonttejamme niillä, kuten aikoinaan tehtiin pakon sanelemana. Keskitymme enemmän vihanneksiin ja yrtteihin – harvinaisiinkin. Kokeileminen on mielenkiintoista ja onnistuminen palkitsevaa. Viiniköynnökset kohoavat taivaisiin, maissit vihannoivat, etelän hedelmät roikkuvat pulleina oksissaan... Riippuu kesän säästä, jäävätkö lämpöä ja aurinkoa vaativat lämpimämpien ilmanalojen kasvit vain haavekuviimme.

Erilaiset yrtit ovat kiehtovia ja tarjontaa on valtavasti, jokainen etsivä löytää taatusti omat mielenkiintoiset lajikkeensa. Myös luonnon kasvien kuivaaminen ja pakastaminen on päivän trendi. Nokkoset, vuohenputket, maitohorsmat, koivun lehdet, voikukat – hyötykasveja kaikki! Joitakin niistä tosin kasvaa tonteilla enemmän kuin niitä pystyy hyödyntämään, valitettavasti.

Jos nykyviljelijä haluaa kasvisten lisäksi eläinkunnan lisuketta ruokapöytään, sitäkin on tarjolla ihan omasta takaa. Tuhannet lehtikotilot ovat kuin tarjottimella. Herkkusuut voisivat tappavan etikkaliemen sijasta antaa etanoille jauhoaterioita ja sitten valmistaa gurmeeta ruokapöytiinsä. Hyönteisiä ja erilaisia ötököitä vilistää nurkissa ja pihoissa. Kuulemma herkullisia nekin. Puutarhoissamme kasvavat herkut maistuvat etanoiden lisäksi muillekin tunkeilijoille: kaneille, rusakoille, fasaaneille, kauriille... Itse asiassa nämä kutsumattomat vieraatkin ovat syötäviä, mutta, no joo, annetaan olla...

Asta Korppi Siirtolapuutarha 3/2017

21

Oulunkylän siirtolapuutarhan kirpputori ja myyjäiset.

Sota-ajasta sote-aikaan

Ogeli on kliffa mesta budjata Keväällä 1940 päättyi talvisota, Arska sai alkunsa ja hänen isänsä allekirjoitti Helsingin kaupungin omistaman, silloin vielä Oulunkylän kunnassa sijaitsevan siirtolapuutarhapalstan vuokrasopimuksen. Arska, perheen seitsemäs lapsi, oli mukana tilaisuudessa – tosin vielä äitinsä vatsassa. Seuraavana vuonna toiseen siirtolapuutarhuriperheeseen syntyi Oili.

Sota-aikana oli pulaa rakennustarvikkeista ja kuljetuskalustosta. Lautoja kuljetettiin mökkityömaille polkupyörillä tai raitiovaunulla ensin keskustasta ja loppukilometrit kottikärryjen päällä. Sisäseiniä saatettiin rakentaa puisista hedelmälaatikoista, joiden päälle tuli pahvi ja tapetti. Jatko-sota vei miehet rintamalle, joten mökkien rakentaminen viivästyi ja palstojen viljely jäi naisille ja lapsille.

Mökkien kellarit toimivat sirpalesuojina. Lähelle pudonnut pommi rikkoi siirtolapuutarhassakin ikkunoita, mutta onneksi talviaikaan. Pikku-Arskan ja Pikku-Oilin varhaisimmista muistoista sota oli kuitenkin kaukana: raparperi oli raakanakin herkkua ja Valkea kuulas oli maistuvin omena.

22

peffistä ja purkkista, joessa melottiin, oli runonlausuntaa ja näytelmäkerhoa. Aluksi tanssittiin ulkolavalla, myöhemmin kerhotalolla. Mielitiettyjä oli kummallakin, mutta seurustelu oli silloin viatonta tykkäämistä ja nuoret liikkuivat yleensä isossa joukossa ulkona. Vanhempia autettiin palstalla. Marjojen poiminta tuntui välillä pakolta, mutta muuten sadon kypsyessä nuoret osallistuivat mielellään alueen vartiointiin, koska silloin sai olla luvan kanssa myöhään ulkona.

Nuorena aikuisena 1960-luvulla mökki toimi Arskan riiuupaikkana. Siellä vietettiin aikaa silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon kanssa. Arskan pihanotskille on kokoonnuttu paistamaan makkaraa jo silloin kaverijoukolla ja perinne jatkuu edelleen.

Jokirannassa sauna ja paikka juhannuskokolle

Alueella oli paljon lapsia, joten heille löytyi aina leikkikavereita.

Jos saapuu tänään Oulunkylän siirtolapuutarhaan, Ogeliin, pääportin kautta, jäävät Veräjälaakson kerrostalot selän taakse. Edessä on komea koivukuja, jonka välistä kulkee alueen pääkäytävä suorana tasamaalla aina Vantaanjoen rantaan ja haketuspaikalle, joka toimii juhannuskokon päänäyttämönä.

Teini-iässä Oili ja Arska viettivät kesiä alueella muiden nuorten kanssa. Kerhokentällä pelattiin

Joki on lähellä, joskus liiankin lähellä: Ajoittain sillä on ollut tapana tulla kylään palstoille, joskus

Siirtolapuutarha 3/2017

sisälle mökkeihin asti. Viime vuonna valmistunut tulvavalli estää toivottavasti jatkossa isommat vahingot. Kala-apajilla ei valitettavasti voi kehua.

Ilmeisesti Ahti viihtyy joen alajuoksulla tai merellä asti, koska joesta nousee mökkialueen kohdalta kala-ateria korkeintaan pienelle kissalle.

Oili ja Arska opettelivat uimaan lastenaltaassa, joka oli verkkoaidalla eristetty alue joessa. Verkko saattoi lähteä kevättulvissa veden mukana, mutta se laitettiin paikalleen aina uudestaan ja pohjalle ajettiin hiekkaa. Sauna rakennettiin joen rannalle 1940-luvun lopussa. Puukiuas vaihtui sähköiseen 50 vuotta myöhemmin, mutta se ei vähentänyt saunan suosiota. Uimalaiturin ohi lipuu edelleen satunnaisia melojia sulassa sovussa sorsien kanssa.

Nykyisin Kaljakellunta-tapahtuman aikana joesta voi bongata vesilintujen lisäksi ihmisten ja oluen kuljetukseen rekisteröimättömiä kelluvia rakennelmia joka lähtöön.

Kerhokentän ilmatilassa metallikuulia, puupalikoita ja hanhia Pääportilta vasemmalle katsottaessa, alun perin 10 hehtaarin alueen reunalla, päärata kuljettaa ihmisiä ja tavaroita Helsinkiin ja sieltä muualle Suomeen. VR:n muuntaja-asema nielaisi 1960-

Ogelin sisääntulo.

luvulla osan alueesta ja kutisti palstamäärään 203:een. Oikealla kerhokentän takana on puolestaan kaupunkilaisten viljelypalstoja alueella, joka oli aikaisemmin osa siirtolapuutarhaa.

Kerhokentällä seisottaessa on sorapinnan alla 34 metriä savea, joka routimisen takia keikuttelee mökkejä keväisin. Sinisellä taivaalla liikkuu keväällä ja syksyllä äänekkäitä hanhiparvia ja joskus hiljaisempia kuumailmapalloja. Kerhokentältä löytää arki-iltaisin myös Arskan petankkiporukan keskeltä ellei ole keskiviikko, jolloin saunotaan. Oili on paikalla säännöllisesti mölkkyporukan kanssa.

Matkalla kerhotalolle voi pysähtyä juttelemaan Ogelin kesäkanojen kanssa. Kanalan vierestä löytää usein myös alueen lapset, vaikka he viihtyvät myös leikkikentän värikkäissä välineissä.

Elintarvikkeista oli pulaa sodan jälkeenkin, jolloin palstoilla pidettiin kotieläimiä. Kanatädiksi kutsutulla rouvalla oli kerhokentän reunassa palstallaan kanoja. Nykyään kanat ovat mökkiläisten yhteishoidossa. Ogeli on ylpeä myös lähihunajastaan ja pölyttäjistään. Ensimmäiset mehiläispesät saatiin alueelle yli 20 vuotta sitten. Hunajaa voi ostaa elokuussa pesien hoitajilta. Alueella on myös yhdistyksen yhteinen kasvimaa, jonka satoa hyödynnetään kerhotalon kahvion herkkujen valmistuksessa.

Oulunkylässä asunut Rautavaaran Tapsakin kävi laulamassa kerhokentällä 1950-luvulla. Nykyisin

Siirtolapuutarhan lähellä on Vantaan joki, joka on joskus tulvinut muutamiin mökkeihin asti.

kerholla on yhteislauluiltoja omalla porukalla, karaokea silloin tällöin ja juhlissa voi kuulla myös Arskan esittämässä yksinlaulua, bravuurinaan Minun tieni. Oili on ollut mukana aktiivisesti yhdistyksen juhlissa. Hän muistaa elävästi myös yhdistyksen 15-vuotisjuhlat 1950-luvulla, kun oli nuorena tyttönä auttamassa tarjoilussa – ja kaatoi vahingossa kannusta piimät juhlavieraan selkään!

Nykyaika hiipii puutarhaan ja herättää keskustelua Koko puutarha-alue on nykyisin aidattu. Aluksi se piti hirvet loitolla, nykyään se aiheuttaa hieman kiusaa murtovarkaille. 2000-luvun vitsaukseen, city-kaneihin, ei aitakaan tehoa. Eikä nykyaikaan, joka hiipii kulmille hiljaa eri muodoissa.

Kerhokentällä oli Elannon kauppa kesäisin aina 1960-luvulle asti. Kun perheillä alkoi olla yhä enemmän autoja käytössä, ei siirtolapuutarhaan muutettu enää kesäksi asumaan vaan siellä alettiin käydä kaupunkiasunnolta. Kaupan tilalle tuli myöhemmin kauppa-auto, joka sekin lopetti toimintansa muutama vuosi sitten.

1980-luvulla alueelle saatiin kaupungin vesi, 1990-luvulla uusittiin sähköt ja samalla parannettiin alueen valaistusta. 2000-luvulla saatiin suihkut käyttöön, saunan harmaat vedet johdettiin kaupungin viemäriin ja löyly- sekä pesuhuone uusittiin. Nyt on vanha kerhotalo tullut tiensä päähän. Suurin taloudellinen ja mielipiteitä jakava ponnistus, Seura-lehdenkin sivuilta laajempaan julkisuuteen ponnahtanut hanke, on uuden ehomman kerhotalon saaminen viljelijöiden yhteiseksi olohuoneeksi alueelle lähivuosina.

Kanojen ruokinta-aika.

”Parasta Ogelissa on edelleenkin oleskelu”, tuumii Arska. Oili taas nauttii siitä, että saa viettää aamukahvin jälkeen koko päivän sormet mullassa.

Syntyperäisinä stadilaisina he kuvailevat paikkaa myös näin: Ogelis on gimis skulata! Ogeli on kliffa mesta budjata!

Teksti ja kuvat: Tarja Nousiainen Lähteet: Oili Salaston ja Aarne Auverin haastattelu 28.5.2017 Kukkonen, R., Pennanen R., & Wilén, R. (toim.)

2000. Oulunkylän siirtolapuutarhan 60vuotisjuhlajulkaisu. Helsinki: OSPY r.y.

Siirtolapuutarha 3/2017

23

Minun puutarhani

Kuvia ja kasvattamista Minusta tuli siirtolapuutarhuri keväällä 2005, kun ostimme vaimoni kanssa Linnunlahden siirtolapuutarhasta wanhan mökin. Heti alkuun luovuimme joistain tontin vanhoista puista ja marjapensaista, haimme muutaman peräkärryllisen multaa ja turvetta, ja eikun taimia ja siemeniä maahan. Sitten oli kasvihuoneen vuoro tomaateille ja kurkuille.

Mökki paneloitiin sisältä, maalattiin ulkoa ja tehtiin terassi ja aitta.

Jo ensimmäisenä kesänä saimme nauttia työn hedelmistä. Mansikoista, vadelmista, perunoista ja tomaateista. Myös omat tillit, persiljat ja sipulit maistuivat paremmilta kuin kaupasta ostetut, kaikki luomua ja ihanan maukkaita. Jo seuraavana kesänä 24

Siirtolapuutarha 3/2017

saimme nauttia myös omenoista, luumuista ja kirsikoista. Omat tomaatit riittävät pitkälle syksyyn, sipulit ja erilaiset hillot koko talveksi. Nämä ja itse kasvatetut kukat ovat myös mieluisia viemisiä, kun käy esimerkiksi ystäviä moikkaamassa.

Puutarhassa riittää tekemistä koko kesäksi, ja samalla saa hyötyliikuntaa, kun kurvailee kottikärryn kanssa tai nikkaroi milloin mitäkin. Puutarhamökkiin voi majoittaa myös kesävieraita. Jo monena kesänä on Tampereelta tullut jopa 7 hengen porukka (tytön kavereita) Ilosaarirockiin. He ovat saaneet ilmaisen majoituksen. Rokkitapahtuma on vain muutaman sadan metrin päässä, joten sieltä on kätevä piipahtaa mökillä vähän syömässä tai huilimassa.

Koska yksi harrastuksistani on luontokuvaus, niin puutarha on paikka josta löytyy monenlaista kuvattavaa: kukkia, marjoja, perhosia sekä monenlaisia ötököitä. Asumme vajaan kilometrin päässä siirtolapuutarhasta, joten sinne on helppo piipahtaa polkupyörällä tai kävellen. Kesäiltaisin on mukava nautiskella grilliherkkuja, muurinpohjalettuja ja kahvia.

Tuntuu kuin kahvikin maistuisi siellä paremmalta.

Teksti ja kuvat: Teuvo Myller Joensuun spy.

Liitto tiedottaa

Vastaa tulossa olevaan kyselyyn, vaikuta, ideoi ja kerro parhaat vinkkisi

Kestävää kesänviettoa kaupungissa ’Kestävää kesänviettoa kaupungissa’ on ollut liiton tunnuslause vuodesta 2014 alkaen.

Nyt tunnuslauseesta tulee myös hankkeen nimi, kun Suomen Siirtolapuutarhaliitto sitoutuu edistämään kestävää kehitystä ja elämäntapaa siirtolapuutarhoissa liittymällä mukaan Sitoumus2050:een.

Sitoumus2050 on kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus - yhteinen pitkän aikavälin tahtotila tulevaisuuden Suomesta. Sitoumuksessa, jonka takana on kestävän kehityksen toimikunta, eri toimijat sitoutuvat edistämään kestävää kehitystä työssään ja toiminnassaan. Sitoumuksia on tehty jo yli 600.

Siirtolapuutarhaliiton hanke Siirtolapuutarhoissa toteutetaan vuosina 2017– 2019 kartoitus-, suunnittelu- ja koulutushanke, jonka avulla tunnistetaan kestävää kehitystä edistävät nykyiset toimintatavat, määritellään tulevat tavoitteet, niiden saavuttamista edistävät toimet sekä niitä tukevat koulutustarpeet.

Tänä kesänä liitto lähettää yhdistysten hallituksille ja johtokunnille kyselyn, jolla päivitetään siirtola- ja ryhmäpuutarhojen perustiedot. Näiden tietojen yhteenvedosta hyötyvät kaikki puutarhat. Yhdistysten hallitukset ja johtokunnat varatkaa vastaamisaikaa ja hyötykää vertaistiedosta.

Siirtolapuutarhalaisten kysely Ensimmäistä kertaa historiansa aikana liitto kääntyy jokaisen siirtolapuutarhalaisen puoleen tarjoten mahdollisuuden vaikuttaa suoraan siihen, miten kestävää kehitystä halutaan edistää ja jo edistetään.

Viljelijäkyselyllä selvitetään, miten me siirtolapuutarhurit jo toimimme niin, että ympäristömme

kukoistaa. Miten saamme siitä iloa ja hyötyä niin itsellemme, läheisillemme kuin lähiympäristöllemmekin.

Kehitys on kestävää, kun sillä tuetaan ihmisyhteisöjen, teknologian ja luonnon välistä tasapainoa.

Kyse on valinnoistamme energiankäytössä, viljelykäytännöissä, veden käytössä, ravinnekierrossa, rakentamisessa, kierrätyksessä, taloudellisuudessa ja luonnon monimuotoisuuden sekä yhteisöllisyyden vaalimisessa. Kyselymme kattaa nämä alueet.

Kyselyyn vastanneiden puutarhalaisten kesken arvotaan kolme kpl 50 euron arvoista S-ryhmän lahjakorttia!

Teksti: Maarit Louekari Lisätietoja: https://sitoumus2050.fi/

Suomen Siirtolapuutarhaliiton XXVI liittokokous lähestyy Tämän lehden ilmestyessä yhdistykset ovat ilmoittaneet kokousedustajansa elokuun alussa Tampereella pidettävään Siirtolapuutarhaliiton liittokokoukseen.

Neljän vuoden välein järjestettävä liittokokous on liiton toiminnalle tärkeä. Kokouksessa lyödään lukkoon liiton talousarvio ja toimintasuunnitelma liittokokouskaudelle sekä valitaan puheenjohtaja ja hallitus, jotka seuraavat neljä vuotta luotsaavat liiton toimintaa. Kymmenhenkisen hallituksen tulee, liiton sääntöjen mukaan, edustaa tasapuolisesti liiton eri toiminta-alueita.

Vaikka liittokokouksen keskeisin tehtävä on päätöksenteko, tarjoaa se myös oivan tilaisuuden verkostoitua. Liittokokouksessa eri puolelta Suomea tulevat yhdistysten edustajat tutustuvat toisiinsa ja voivat vaihtaa keskenään kokemuksia ja kuulumisia.

Tietoa kokouksen kulusta ja tehdyistä päätöksistä loppuvuoden Siirtolapuutarha-lehdissä.

Siirtolapuutarha 3/2017

25

Bataviasalaatti rantautuu Suomeenkin

Bataviasalaatin väri tuo kauniisti esiin muut salaatin ainekset.

Monelle vielä tuntemattomassa poimuisessa bataviasalaatissa on rapeahko rakenne. Batavian lehdet ovat joko vihreitä tai punertavia. Suurin osa batavioista kasvaa lehtisalaatin tavoin, mutta runsaasta lajikkeistosta löytyy myös löyhiä keriä muodostavia versioita. Vihreä ja punainen batavia nousevat todennäköisesti Suomessakin tulevaisuuden salaateiksi. Keski-Euroopassa, esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, batavia on jo kaikkein suosituin salaatti.

Suomessa suosituin avomaan salaatti on rapea keräsalaatti eli jäävuorisalaatti. Kova nousija jo muutaman vuoden ajalta on roomansalaatti, jonka vanha suomalainen nimi on sidesalaatti. Myös nimiä cos-, romaine- ja romansalaatti näkee käytettävän.

Rakenteeltaan roomansalaatti on kestävä, maultaan erinomainen ja ruokaisa. Sen säilyvyys on hyvä.

Avomaan salaattien kärkikaartiin kuuluu kähärälehtinen, punertavasävyinen lollo rosso.Tummanpuhuvat värisävyt nostavat esiin salaattien muita raaka-aineita ja ovat hyvä ulkonäöllinen tehokeino. Lehtien kiharaisuus kuohkeuttaa salaatteja. Lollo bionda on väriltään heleän vihreä.

Tammenlehtisalaatti sekä vihreänä että punasävyisenä on ottanut myös paikkansa suomalaisessa salaattipöydässä.Tammenlehtisalaatin lehdet ovat liuskottuneet, rakenteeltaan pehmeät ja maultaan miedot. Terveelliset salaatit on valittu vuoden 2017 vihanneksiksi.

Lähde: www.kotimaisetkasvikset.fi Kuva: Kotimaiset kasvikset

Jokailtainen punkkisyyni vähentää borrelioosiriskiä Paras tapa ennaltaehkäistä punkin levittämiä tauteja on estää punkin pääsy iholle. Luonnossa liikkuessa kannattaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Vaaleista vaatteista punkki erottuu paremmin.

Punkkisyynissä käy koko keho ja iho läpi. Erityisesti taivekohdat kuten kainalot ja polvitaipeet sekä selkä, navan seutu, nivuset, niska ja pää kannattaa käydä huolellisesti läpi. Lapsilla punkki hakeutuu usein hiusrajaan. Myös vaatteet on syytä tarkastaa ja ravistella.

Muista, että koirat ja kissat ovat punkkimagneetteja. Ulkoilun jälkeen myös niille kannattaa tehdä punkkitarkastus. Koira kannattaa kammata tai harjata. Punkit voivat kulkeutua kotiin eläimien mukana, joten sänky kannattaa tarkastaa ennen nukkumaan menoa.

Kun löydät ihoon kiinnittyneen punkin, poista se välittömästi. Tartu siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa ja vedä se hitaasti pois. Voit tehdä sen punkkipihdeillä, tavallisilla pinseteillä tai kynsillä. Pistokohta on hyvä puhdistaa. Älä yritä poistaa punkkia kaatamalla jotain sen päälle. Tukahduttaminen voi saada punkin oksentamaan, jolloin vatsan tyhjentyessä borreliabakteeri voi siirtyä ihoon ja lisätä tartuntariskiä.

Seuraa puremakohtaa. Punkin havaitseminen ei vaadi välittömiä hoitotoimenpiteitä eikä hakeutumista lääkärin vastaanotolle. Mutta puremakohtaa kannattaa seurata. Jos sen ympärille kehittyy leviävää ihottumaa seuraavien viikkojen aikana tai tulee muita, flunssankaltaisia oireita, on syytä hakeutua lääkäriin.

Lue lisää ja nauti kesästä: www.punkki.fi

Bongaa ihmeellisen ihana ötökkä puutarhastasi Siirtolapuutarha-lehden valokuvauskilpailun aihe on tänä vuonna puutarhan ötökät.

Puutarhassa kipittäviä, lehdillä lekottelevia ja ilmassa lenteleviä hyönteisiä näkyy päivittäin, kun kevät etenee.

Ota kauniista tai kummallisesta ötökästä kuvia ja osallistu vuoden 2017 valokuvakilpailuun.

Kolme parasta kuvaa ja kunniamaininnan saaneet kuvat julkaistaan tämän vuoden viimeisessä Siirtolapuutarha-lehden numerossa. Voittaja palkitaan kiinnostavalla puutarhakirjalla!

LAAJA VALIKOIMA TUOTTEITA LAADUKKAAMPAAN VAPAA-AIKAAN...

Aurinkoenergiatuotteet Käymälät mm. lämmittimet El-dorado -polttava kaasulaitteet kuivakäymälä grillit yms. yms.

Kilpailun säännöt: 1.Lähetä 1-3 valokuvaa digitaalisessa muodossa osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi perjantaihin 21.7. mennessä.

2. Kerro kuvaajan nimi, osoite ja siirtola- tai ryhmäpuutarhan nimi. Kerro myös kuvanottotilanteesta lyhyesti. Kuvat voivat olla vuonna 2017 otettuja tai jo aikaisempina vuosina kuvattuja.

3.Jos kuvissa on mukana ihmisiä, kerrothan kuvattaville, että osallistut valokuvakilpailuun ja että voittajakuvat julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä ja näköislehdessä verkossa.

4.Parhaita kuvia saatetaan käyttää Siirtolapuutarha-lehdessä myöhemminkin.

KATSO JÄLLEENMYYJÄT TAI TILAA NÄPPÄSTI SUORAAN KOTIOVELLESI !

WWW.SUNWIND.FI

5.Lehden talkoohenkinen tuomaristo valitsee kuvista kolme parasta ja kunniamaininnan saavat kuvat, jotka julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä.

Siirtolapuutarha 3/2017

27

Siirtolapuutarhureiden reseptejä muista maista Kasvisruokareseptejä 1920-luvulta Hernepihvit

Puoli litraa vihreitä herneitä, 2 munaa, meiramia, suolaa, sokeria, sinappia, 1 dl vehnäjauhoja, 100 g voita, 1 dl korppujauhoja, vettä.

Herneet keitetään vedessä niin pehmeiksi, että ne voi vääntää lihamyllyn läpi. Sitten lisätään niihin toinen munista, vehnäjauhot, meiramia, suolaa, sokeria ja sinappia. Taikinaa vaivataan kunnes se on notkeata.

Jos se on liian vetelää, on vehnäjauhoja lisättävä. Taikinasta muodostetaan leikkuulaudalla kahdella veitsellä pihvejä, jotka kastellaan vatkattuun munaan, käännellään korppujauhoissa ja paistetaan voissa pannulla ruskeiksi kummaltakin puolelta.

Kärytettyjä sellereitä

Suuria sellerijuuria otetaan, pestään, keitetään vedessä pehmeäksi, kuoritaan, leikataan 1 sentin vahvuisiksi viipaleiksi, kierrellään raavinleipään ja kärytetään paistinpannussa: tarjotaan lämpiminä.

Jos sellerit ovat saaneet jäähtyä ennen käyttämistä, on maku vieläkin hienompi. Kaapirapia, palsternakkaa, nauriita, purjulaukkaa ym. kasviksia voi aivan samoin pidellä.

Kasvisruokaresepti 1930-luvulta: Voikukan lehdet kermakastikkeessa

Poimitaan nuoria voikukan lehtiä ja ryöpätään ne paljossa vedessä. Sen jälkeen ne leikellään suuriin palasiin.

Tee valkokastike ja sekoita siihen tuoretta kermaa. Hämmennä sitä tulella kiehumispisteeseen saakka mutta älä päästä kiehumaan. Pane voikukan lehdet kastikkeeseen ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa hyvin kuumana.

Ruokaresepti 1950-luvulta: Lounasruoka 4 hengelle

Ruokalajia varten valmistetaan hyvä perunasose, joka pannaan keoksi tulenkestävällä vadille. Muhennokseen tehdä kolme syvennystä, joihin kuhunkin rikotaan muna. Vati pannaan uuniin ja annetaan olla, kunnes valkuainen on hyytynyt.

400 g pinaattia huuhdotaan ja puristetaan kuivaksi. Keitetään kannen alla n. 5 minuuttia ilman vettä mausteena suolaa ja sokeria. Pinaatti pannaan renkaaksi perunasoseen ympärille ja pinnalle ripotetaan 100 g suikaleiksi leikattua kinkkua. Muutamia persiljaoksia koristeeksi.

Lähteet: Flora-lehti vuodelta 1924 Keittotaito, H. Koskimies, E. Somersalo Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille, Eva Mannerheim Sparre. Otava, 1995.

Vaihtelua vihannesruokiin Kauppiaitten Kustannus Oy, 1954.

Kuvat: Kotimaiset Kasvikset ry ja Raimo Ikonen

28

Siirtolapuutarha 3/2017

ITÄVALTA

Omenastruudelit isoäidin reseptin mukaan ( Apfelstrudel nach Omas Rezept ) AINEKSET (1 iso struudeli) Struudelitaikina 200 g jauhoja 60 g voita 60 g sokeria 1 kananmuna 3 tl etikkaa 1 tl leivinjauhetta Täyte 4-5 omenaa kanelia hieman sitruunamehua 1 tl sokeria Leikkaa voi pieniksi paloiksi ja vaivaa se nopeasti muiden ainesten kanssa. Kääri taikina kelmuun ja anna sen levätä vähintään 30 minuuttia jääkaapissa.

Kaulitse taikina ohueksi jauhotetulla alustalla. Leikkaa omenat (kuorineen tai kuorittuna) pieniksi paloiksi ja lisää palojen sekaan kaneli, sokeri ja sitruunamehu.

Levitä omenat keskelle leivonnaistaikinaa ja kääri taikina rullalle. Aseta struudeli (liitoskohta alaspäin) leivinpaperin päälle uunipellille. Paista struudelia uunissa 180 asteessa noin 40 minuuttia, jotta se saa kevyen ruskean pinnan. Leivonnaisen reunat rikkoutuvat herkästi valmistusvaiheessa. Se ei haittaa, koska olennaista on maku – ei ulkonäkö.

RUOTSI

SAKSA

Porkkanalla höystetty juurisellerikeitto ( Rotsellerisoppa med morötter )

Punaherukkapiirakka ( Johannisbeerkuchen / Schwäbischer Träubleskuchen )

AINEKSET (6 hengelle) suolaa pippuria 2 lihaliemikuutiota 100 g voita 1 sipuli 500 g porkkanoita 1 juuriselleri 750 g maa-artisokkaa

AINEKSET Piirakkapohja 250 g jauhoja 125 g voita 65 g sokeria 1 kananmuna ripaus suolaa 1 tl maitoa

Kuori maa-artisokat ja leikkaa pois pahimmat epätasaisuudet. Viipaloi ne kulhoon, jossa on vettä ja muutama tippa viinietikkaa, jotta väri ei muutu. Kuori juuriselleri, leikkaa se tasakokoisiksi kuutioiksi ja laita kuutiot kulhoon, jossa maa-artisokat ovat. Kuori ja viipaloi porkkanat.

Pilko sipuli.

Sulata voi tilavassa kattilassa, lisää sipuli ja anna porista varovasti kannen alla 5 minuuttia. Lisää juurekset (ja ripaus suolaa) ja anna niiden hautua miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

Täyte 500 g punaherukoita kourallinen korppujauhoja tai pähkinärouhetta 4 kananmunaa 200 g sokeria 125 g jauhettua mantelia 1 rl vaniljasokeria Valmista taikina ja laita se jääkaappiin noin 30 minuutiksi. Perkaa sinä aikana punaherukat.

Keitä lihaliemikuutiot 1,5 litrassa vettä. Kaada lämmin liemi juureskattilaan ja hauduta 15-20 minuuttia tai kunnes vihannekset ovat pehmeitä. Survo vihannekset tehosekoittimella, mutta jätä keitto hieman karkeaksi. Lisää pippuri. Sekoita ja kiehauta.

Tarjoa paistettujen leipäkuutioiden kera.

Käytä täytteen valmistamiseen kahta kulhoa. Erottele kananmunan valkuainen ja keltuainen. Laita keltuainen kulhoon, lisää noin teelusikallinen sokeria, ja sekoita puukauhalla vaahdoksi.

TANSKA

Levitä taikina n. 26 cm piirakkavuokaan. Pistele taikinaan runsaasti reikiä haarukalla. Ripottele taikinan päälle korppujauhot tai jauhetut pähkinät. Peitä taikina muna-marjaseoksella ja lisää sen päälle loput valkuaisvaahdosta.

Paista uunin keskitasolla 190 asteessa noin tunti.

Vihannespiiras ( Grøntsagstærte ) AINEKSET 2 raastettua porkkanaa 2 viipaloitua sipulia ½ raastettu selleri pari oksaa tuoretta timjamia tai oreganoa (vain lehdet) ruokaöljyä, suolaa ja pippuria 3 kananmunaa 4 dl kermaa 3 tl maissijauhoa 100 g raastettua emmentaljuustoa yrttisuolaa Freesaa vihannekset ja timjami/oregano pannulla öljyssä ruskistamatta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita keskenään kananmunat, kerma, maissijauhot ja puolet juustosta. Mausta yrttisuolalla.

Laita kuullotetut vihannekset piirakkavuokaan. Kaada munaseos vihannesten päälle. Ripottele loput juustosta päällimmäiseksi. Paista piiras uunissa noin 30 minuuttia 200 asteessa.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita vaahtoon sokeri, vaniljasokeri ja mantelit. Laita 2/3 valkuaisvaahdosta keltuaisen joukkoon, sekoita kevyesti ja lisää punaherukat.

HOLLANTI

Vihanneshöystö ( Hutspot ) AINEKSET (4 hengelle) 1,5 kg jauhoisia perunoita 1 kg porkkanoita 750 g sipulia 0,5 dl maitoa 100 g voita 2 vihannesliemikuutiota pippuria ja suolaa Kuori perunat ja leikkaa ne paloiksi. Kuori porkkanat ja leikkaa ne karkeiksi paloiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Keitä ainekset vedessä (johon laitat vihannesliemikuutiot) kunnes ovat kypsiä. Kaada keitinliemi kulhoon.

Survo perunat, porkkanat ja sipuli. Lisää maito ja voi sekä keitinlientä sen verran, että survoksesta tulee pehmeää. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.

Siirtolapuutarha 3/2017

29

Mansikkapaikka 2/2017 ratkaisu

Ristikko 3/2017 o l iv er

l in t uj a

nor a po j aksi

t yt tö

r it ar ik in

määr äys mein at a

Siirtola puutarha

ais ti

yr meys l in t uj a k en t ies

Nyt on aika heinäkuussa ∙ Kastellaan ja taas kastellaan viljelyksiä, jotta saadaan hyvä sato. ∙ Juodaan säännöllisesti vettä ja pidetään huivi tai päähine päässä aurinkoisina päivinä palstalla puuhaillessa. ∙ Otetaan valokuvia puutarhan ötököistä ja lähetetään ne Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailuun. ∙ Heinäkuun helteet ja unikeon päivä 27.7. – kesä parhaimmillaan: Pidetään kahvihetkiä ja juomataukoja ahertamisen lomassa ja ihastellaan oman puutarhan kukoistusta. elokuussa ∙ Marjoja, hedelmiä, kasviksia - nyt niitä saa.

Valmistetaan maukas sosekeitto palstan antimista ja kutsutaan ystävä syömään sitä. ∙ Kirjoitetaan seuraavaa kevättä varten muistiin, mikä onnistui ja mikä olisi voinut mennä toisin viljelyssä. ∙ Annetaan ylimääräistä satoa siitä ilahtuvalle tuttavalle tai naapurille. ∙ Maistellaan puutarhan antimia ja mietitään, mikä olisi paras tapa ottaa talteen talven varalle marjat, hedelmät ja kasvikset: pakastaminen, kuivattaminen tai vaikkapa etikkasäilöntä.

30

Siirtolapuutarha 3/2017

Kakku koreaksi krassinkukilla tai orvokeilla Syötävät kukat sopivat koristeeksi kylmiin ruokiin ja juomiin, kakkuihin ja monenlaisiin jälkiruokiin. Niiden suosio kasvaa jatkuvasti, sillä kukkien visuaalinen näyttävyys on huikea - ne ovat trendikkäitä ja koristeena ne synnyttävät juhlassa varmasti ihastunutta keskustelua.

Suosituin syötävä kukka on orvokki, mutta kokeile koristeena myös krassinkukkaa, ruiskaunokkia, samettikukkaa, kurkun kukkaa ja neilikkaa. Kukkien lisäksi koristeeksi sopivat niiden vihreät lehdet.

Makeisiin kakkuihin sopivat esimerkiksi mintun lehdet ja suolaisiin tarjottaviin vihreää kepeyttä ja makua tuovat monenlaiset yrtit ja versot, joiden valikoima on nyt parhaimmillaan puutarhoilla.

Lähde: Kauppapuutarhaliito ry

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti

Palstoilla tapahtui

Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Rahola, Tampere

Lämpöä ja valoa Tätä on odotettu, lämpöä ja valoa sehän piristää joka taloa. Kaunista kesäpäivää, ei huolenhäivää, nyt pihasiivous alkaa, siinähän riittää työsarkaa. Metallit ja ongelmajätteet nurkista pois. Nythän ne siivota vois, kun Repe ja Romu pois vie, on jätteille uusi tie. Ulkovarastot siivotaan ja pihakalusteet kokoon laitetaan. Tuolit ja pöydät ulos, siitä syntyy kiva tulos. Kahvit keitetään ja sitä nautitaan. Morjestetaan tutut ja jutellaan hauskat jutut. Kastelua kasveille annetaan, puita sisään kannetaan. Kosteus mökiltä pois, vähän lämmittääkin vois. Mökki siistiksi on hyvä laittaa, niin asuminen hyvin maittaa. Grilli varastosta pois, niin ruokaa laittaa vois. Kesään kuuluu grilli kuin myös uusiperuna ja silli. Tää on nyt kesää, kirjosieppokin tekee pihapönttöömme pesää. Pölyttäjät suristaa, mut siitä me ei murista, kun on niitä, ei tule katoa, vaan saamme poimia runsaasti satoa. Iloitkaamme, naurakaamme, siitä hyvän mielen saamme. Nautitaan kesästä, omasta pesästä, hyvistä hetkistä, kesän retkistä. Nautitaan ruokaa maittavaa, itsemme laittamaa. Ihana valoisa aika, ilmassa kesän taika.

Nautinnollista kesää kaikille viljelijöille Irmeli Vepsäläinen

Siirtolapuutarha-lehden kirjoituskilpailuun osallistuneen Maija Virtasen kirjoitus aiheesta hyvän mielen ja hyvän hengen luominen siirtolapuutarhayhteisössä.

Kokemus Nekalasta Lämmöllä muisteltavia asioita on liuta, vaikka olenkin ollut Nekalan siirtolapuutarhalainen vasta yhden kesän. Puutarhaintoni oli megalomaaninen kahdeksan vuoden panttauksen jälkeen. Niin kauan mietin, ostaako vai ei.

Yritin tietysti peitellä liikaintoiluani, mutta valehtelematta tuntui mukavalta nähdä naapurin isäntä polvillaan vadelmapensaissa. Muutkin kitkevät. En ole ainoa sekopää. Sitten joku Lassi käveli ohi, jäi portille juttelemaan ja puhuttiin pensasaidastani. Siis ihan adekvaatti puheenaihe. Voi onnea!

Tämä on minun juttuni.

Valitsen miellyttävistä kokemuksista myös saunan. En pidä saunomisesta, mutta päädyin sinne yhteisötyön merkeissä. Yllätyin havaitessani,että saunaan tuli väkeä myös ympäröivästä kaupunginosasta. Joku oli pyöräillyt jopa Pispalasta saakka. Sauna ei siis ollutkaan ”sisäänlämpiävä”. Siellä sitten pihalla kylpytakkikansa paistoi makkaraa ja paransi maailmaa. Samanlainen kokemus tuli Nekala- päivästä. Se on käsittääkseni nekalalaisten junailema ja yhdessä puutarhalaisten kanssa toteuttama tapahtuma. En olisi uskonut, että niin paljon väkeä tulee pyörimään päämajan pihalle.

Kaikkeen tällaiseen tarvitaan tekijöitä.

En sitten aio osallistua yhdistyksen toimintaan mitenkään. Näin ajattelin.

Hankin mökin vain saadakseni suunnitella omaa pihaa ja kasvatella perennoja. Yhteisö tuli kylkiäisenä. Mutta kun näin, kuinka hyväntuulisina vastuunkantajat täällä tekevät hommia, tuli suorastaan kiusaus ottaa sittenkin jotain yhteistä hoidettavakseni, pieni siivu vastuuta. Tällä takinkäännöllä hämmästytin itseni. No, katsotaan, hauskaa tiedossa.

Teksti: Maija Virtanen

Nro 2

Merkkipäivät Kumpula 28.08 Marjatta Savander

www.exoticgarden.fi 70 v.

Onnittelut!

Nopeakasvuisten herkkukasvien siemeniä

Tilaa ilmainen uutiskirje www.exoticgarden.fi

Bongaa ihmeellisen ihana ötökkä puutarhastasi ja osallistu valokuvakilpailuun!

Nro 3

Katso ohjeet sivulta 27

MAAKYLMIÖ JUOMILLESI Nro 4 Iso valikoima syyssipuleita Tilaa ilmainen uutiskirje www.exoticgarden.fi

NÄKYVIIN JÄÄ VAIN KAIVONKANSI

ILMAN SÄHKÖÄ TOIMIVA EKOLOGINEN MAAKYLMIÖ

TUKEVA RAKENNE ULTRATIIVIS click-in yksi kaikille

2 MALLIA: HISSILLÄ TAI ILMAN

Jäsenetu -10%

kaljakaivo.fi myynti@kaljakaivo.fi puh. 040 831 2841

Siirtolapuutarha 3/2017

31

Myynnissä olevat liiton tuotteet Siirtolapuutarha-lehti Vuositilaus, 5 numeroa.

35,00

Ansioituneiden jäsenten palkitsemiseen Ansiomerkit myönnetään yhdistyksen tekemästä ansiomerkkianomuksesta.

Liiton kultainen ansiomerkki 180,00 Liiton hopeinen ansiomerkki 120,00 Liiton pronssinen ansiomerkki 60,00 Plaketti 80,00 Liiton hopeinen jäsenmerkki jokaisen siirtolapuutarhurin rintaan 30,00 Kilpailupalkinnoiksi Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali (kaiverrukset ja lenkit laskutetaan erikseen).

5,00 4,50 4,00

Jutta ja Julius puutarhan parissa Mari Mörö, Marjo Nygård-Niemistö (Puutarhaliiton julkaisu)

8,00

Isännänviiri Lippukankaasta tehty, 100-prosenttista polyesteriä, raikas vihreä-valkoinen viiri, jossa on Siirtolapuutarhaliiton kaunis tulppaanilogo 5-metrinen 150,00 3-metrinen 75,00

Siirtolapuutarhasanasto Pieni siirtolapuutarhasanasto: suomi-ruotsi-englanti-saksa. Julkaisija: Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestö.

8,00 Alv 0%. Lisäksi veloitamme postikulut.

Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540 arkisin klo 10-14, info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai nettitilauslomakkeella osoitteessa: https://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/jasenet/liiton-tuotteiden-tilaus/

Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540 arkisin klo 10-14, info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi