Siirtolapuutarha 4/17

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

4/2017

Siirtola puutarha Liittokokous Tampereella s. 4-5

Kotkalainen Metsolan siirtolapuutarha esittelyssä s. 16-17

Hollantilaisessa siirtolapuutarhassa

Bokashi ”pieni multatehdas” s. 20-21

s. 8-9

Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Etelä-Hollannissa, lähellä Delftiä sijaitsevalla Levenslustin siirtolapuutarhalla vallitsee keskikesällä rauhallinen ja unelias tunnelma. s. 8-9

Lapsi kehittyy kokemuksen kautta s. 10-11

Siirtola puutarha 4/2017

Sisältö Siirtolapuutarhoissa tanssittiin Hulahulan tahtiin s. 28

Kumpulan siirtolapuutarhan 90-vuotisjuhlat s. 6-7

Tässä lehdessä Kestävää kesänviettoa kaupungissa

4/2017

Siirtola puutarha Liittokokous Tampereella s. 4-5

Kotkalainen Metsolan siirtolapuutarha esittelyssä s. 16-17

Hollantilaisessa siirtolapuutarhassa

Bokashi ”pieni multatehdas” s. 20-21

s. 8-9

Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Kannen kuva: Raimo Ikonen

Liittokokous Tampereella s. 4-5 Kumpulan siirtolapuutarha 90 vuotta! s. 6-7 Levenslustin siirtolapuutarha s. 8-9 Puutarhaseikkailuja s. 10-11 Siirtolapuutarhojen portit s. 12 Madame Antonovka s. 13 Ötökät kiinnostivat siirtolapuutarhureita s. 14-15 Esittelyssä Kotkalainen Metsolan siirtolapuutarha s. 16-17 Minun siirtolapuutarhani s. 18-19 Pieni multatehdas s. 20-21 Vuoden vihannes s. 22-23 Näkemyksiä siirtolapuutarhakulttuurista s. 24 Kolumni muuttuvasta siirtolapuutarhakulttuurista s. 25 Nauti luonnosta - suojaudu punkilta s. 27 Kirjoituskilpaiilun satoa s. 28 Mansikkapaikka s. 29 Palstoilla tapahtuu ja sanaristiikko s. 30-31

Vuoden 2017 aineiston toimituspäivät: nro 5

8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

KANTAVATKO SIIVET Vuosien saatossa ovat toimintatavat ja puutarhaviljelmien tarpeellisuus perheen ruokatalouden ylläpitäjänä useaan otteeseen muuttuneet. Enää siirtolapuutarha ei välttämättä ole jopa rauhanliikkeeksi kuvattu pieni yhteisö, joka antaa juurettomaksi joutuneelle tehdastyöläiselle ja tämän perheelle henkistä tasapainoa, palauttaa hänelle jo kadottamansa itseluottamuksen ja kunnioituksen sekä rauhoittaa hänen kapinoivaa mieltään, kuten aikoinaan todettiin.

Siirtolapuutarha-alueiden väki ei luonnollisestikaan aina ole yhtä suurta ja onnellista perhettä. Kylämäisellä alueella jutut ja juorut liikkuvat vauhdilla. Eivätkä henkilösuhteet kaikissa tapauksissa toimi. Siirtolapuutarhassa käsitys ihmisten erilaisista elämäntavoista, mieltymyksistä ja elämänarvoista laajenee. Toisaalta erilaisuuden sietäminen vaatii reilusti joustoa.

Mieluiten meiltä kaikilta.

Osa valitsee puutarhaansa helpoimmat mahdolliset koristekasvit ja kuittaa hyötykasvialan muutamalla omenapuulla ja marjapensaalla ja keskittyy palstallaan lähinnä auringonottoon, mikäli Suomen kesä suinkin antaa siihen mahdollisuuden.

Toisille puutarha on alati muuttuva hanke; talvikaudet suunnitellaan ja kesällä toteutetaan. Nikkaroidaan lavoja, kylvetään kasvimaa ja kukkapenkit täyteen, kynnetään nurmi uudeksi perennapenkiksi, istutetaan viimeisimpiä taimiuutuuksia, joiden selviämisestä talven yli ei ole takeita, siistitään nurmikkokin kynsisaksilla.

Puutarhassa tutustuu ihmisiin, joita ei välttämättä oppisi tuntemaan missään muualla. Palstanaapureiden taustat voivat olla hyvin erityyppisiä ja elämäntilanteet vaihtelevat. Vaikka naapurin kanssa juttelee päivittäin, tämän siviiliammatti tai kotiosoite voi vuosienkin jälkeen olla täysi mysteeri. Puutarhassa kun puhutaan lähinnä puutarhasta ja tietenkin SÄÄSTÄ.

Onnekkaimmat saavat naapureikseen ihmisiä, jotka juttelevat mielellään puutarhan aidan yli tai viinila-

sillisen äärellä ja auttavat loma-aikaan kasvimaan kastelussa sekä toimivat perinteikkäinä ”valvontakameroina”, kun palstan omistajat eivät ole paikalla.

Tämä on tuttua omista puutarhoistanne ja siten jäsenyhdistysten viljelijät edustavat hyvin monenlaista ajattelutapaa.

Liittokokouksessa päätettiin seuraavasta nelivuotiskaudesta ja sen tavoitteista. Toivon, että koko jäsenkentän ääni saatiin siellä mahdollisimman hyvin kuuluviin.

Jokaisella jäsenyhdistyksellä kun oli mahdollisuus lähettää edustajansa kyseiseen kokoukseen.

Vaikka siirtolapuutarhaliike edustaa tietyllä tavalla pysyvyyttä ja ”hyvää vanhaa aikaa”, lisääntynyt kilpailu viljelijöiden käytössä olevasta vapaa-ajasta muiden harrastusten parissa, nostaa liitonkin toiminnassa joitakin osatekijöitä toisia enemmän esille.

Lehteä pitää edelleen kehittää, liittokokouksessa toivottiin lisää ”särmää” ja kannanottoja ongelmiin.

Asiantuntija-artikkeleiden määrää on lisättävä, jotta sitä pidettäisiin lukijoiden keskuudessa luotettavana viljelyä ja yhteisöllisyyttä tukevana tietolähteenä.

Kotisivuja pitää saada vuorovaikutteisemmiksi ja niiden, jotka haluavat hyödyntää nopeaa tiedottamista liiton ja sen jäsenyhdistyksien tapahtumatarjonnasta viljelijöille, pitää löytää myös facebook.

Tänä vuonna kokeilussa olleet alueelliset päivä-kurssit tavoittivat yli 120 viljelijää ja saivat positiivisen vastaanoton. Ideaa pitää edelleen kehittää ja muokata teematarjonta sellaiseksi, että se tavoittaa mahdollisimman paljon nyt muusta yhteisötoiminnasta erilleen jääneitä viljelijöitä.

Lisäksi tarpeen tullen tulee löytää aivan uusiakin painotuksia, joilla saadaan yhdistyksien jäsenet aktivoitumaan yhteisen hyvän eteen sekä innostumaan alkuperäisestä viljelypainotteisesta kesänviettotavasta.

Puutarhoista tulee tehdä paikkoja, joissa luovuus kukkii laajasti siten, että alueelle sisään kävelevä kokee

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Siirtolapuutarha 4/2017

82. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 5/2017 ilmestyy joulukuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 8.11.17 mennessä.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

Pystyykö siirtolapuutarha-aate uusiutumaan vai käykö niin, ettei se pysty vastaamaan ajan haasteisiin ja samalla unohtaa jotain keskeisiä perusperiaatteitaan. Ehkäpä monet nykyisistä puutarhureista eivät näitä periaatteita enää tunnista tai pitävät niitä jopa täysin vieraina ajatuksina, mutta tulevaisuudessa yhä useammalle kosketus luontoon saattaa olla juuri siirtolapuutarhapalsta.

Liittokokouksessa pyrittiin hallituspaikkoja jaettaessa huomioimaan alueellinen tasapuolisuus.

Toivon, että hallitukseen valitut ihmiset ovat valmiita laittamaan itsensä likoon liittoa ja sen toimintoja kehitettäessä jäsenlähtöisempään ja vuorovaikutteisempaan suuntaan.

Kiittäen luottamuksesta ja vakaasti uskoen tulevaan Pertti

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4000 kpl Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista.

Ulkoasu Raimo Ikonen Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johanna@johannapelto.fi p. 040 9030 141

positiivisia elämyksiä ja haluaa tulla uudelleen ja uudelleen.

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki Puh. (vaihde): 010 3213 540 (8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min) Puh. jäsenpalvelut: 050 911 8191 info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 4/2017

3

Edessä vasemmalla kunniajäsen Tauno Siltanen tamperelaisesta Niihaman ryhmäpuutarhasta, Tampereen pormestari Lauri Lyly sekä kunniajäseniksi valitut Leena Heino ja Liisa Vasama.

Yhteisöllisyys tekee meistä vahvoja Siirtolapuutarhaliiton 26. liittokokous järjestettiin 5.-6.8. Tampereella Varalan Urheiluopistossa. Liiton puheenjohtajaksi kaudeksi 2017-2021 valittiin yksimielisesti Pertti Laitila Nekalan siirtolapuutarhasta Tampereelta. Hän toimi puheenjohtajana myös edellisen nelivuotiskauden ja jatkaa tehtävässään.

Avauspuheenvuorossaan Pertti Laitila totesi, että käsitys erilaisista elämäntavoista laajenee siirtolapuutarhassa.

-Siirtolapuutarhassa tutustumme ihmisiin, joihin emme välttämättä tutustuisi missään muualla – usein heidän ammattinsa voi vielä vuosienkin kuluttua olla mysteeri. Onnekkaat saavat naapurin, joka juttelee mielellään ja auttaa tarvittaessa vaikka kasvimaan kastelussa.

Liittokokoukseen osallistui 38 valtuutettua liittokokousedustajaa 20 jäsenyhdistyksestä. Kokoukseen osallistui myös liiton väistyvän hallituksen jäseniä ja kutsuvieraita: kaiken kaikkiaan osallistujia oli lähes 60. Alkavaksi nelivuotiskaudeksi Siirtolapuutarhaliiton hallitukseen valitut henkilöt edustavat eri puolilla Suomea toimivia siirtolapuutarhayhdistyksiä.

Hallituksen varsinaiset jäsenet: Kari Aalto Haarajoen Spy Järvenpää, Kari Heikkinen 4

Siirtolapuutarha 4/2017 4/2016

Metsolan Spy Kotka, Maylis Karjalainen Brunakärr Ktf Helsinki, Pirkko Kilpeläinen Lahden Kotiniemen Spy, Maarit Louekari Pakilan Spy Helsinki, Eija Meriluoto Kupittaan Rpy Turku, Marjukka Metsola Napapiirin Rpy Rovaniemi, Leo Pusa Marjaniemen Sp Helsinki, Sinikka Palmio Niihaman Rpy Tampere, Kerttu Viironen Litukan Spy Tampere.

Hallituksen varajäsenet: Juha Suominen Kumpulan Spy Helsinki (1.), Sirpa Santala Nekalan Spy Tampere (2.), Marjukka Ronkainen Lahden Kotiniemen Spy (3.), Annu Brotherus Pakilan Spy (4.), Outi Berghäll Kumpulan Spy (5.).

Yhteisöllisyys tärkeää myös Tampereen kaupungille Juhlapuheen liittokokouksessa piti Tampereen kaupungin pormestari Lauri Lyly. Hän muistutti,

Pertti Laitila jatkaa SSPL:n puheenjohtaja.

että Siirtolapuutarhaliiton alkujuuret ovat Tampereella Hatanpään siirtolapuutarhassa, joka sai alkusysäyksensä vuonna 1916.

-Perustan toiminnalle ovat luoneet tehdastyöläiset.

Heitä oli alkuvaiheessa 60 prosenttia viljelijöistä, hän totesi.

Kokousväkeä.

Näkymä Nekalasta.

Uuden hallituksen kasvoja.

jäsenten hallitsema palsta. Siirtolapuutarhaliitto lanseerasi tänä vuonna jäsenistölle alueelliset kurssit, jotka liittyivät teemaan Monimuotoisuus palstoilla. Kursseille osallistui noin 120 siirtolapuutarhuria Helsingistä, Tampereelta, Kuopiosta ja Turusta. Ensi vuonna liiton järjestämää ilmaista kurssitoimintaa laajennetaan, koska palaute osallistujilta on ollut kannustavaa ja myönteistä.

Vuonna 1930 perustettiin Suomen Siirtolapuutarhaliitto yksimielisesti. Ensimmäiset jäsenet olivat Tampereen siirtolapuutarhayhdistys ja helsinkiläinen Kumpulan siirtolapuutarhayhdistys. Liiton kolmas jäsen oli tamperelainen Litukan siirtolapuutarhayhdistys.

Myös liiton viestintään on panostettu viime vuosina perustamalla liitolle facebook-sivusto, uudistamalla liiton nettisivuja ja Siirtolapuutarha-lehteä. Liiton viestintää hoidetaan Siirtolapuutarha-lehden, yhdistyksille lähetettävien Kuulumisia-tiedotteiden (tarkoitettu yhdistysten hallitukselle ja toimihenkilöille) sekä liiton facebook-sivuston ja nettisivujen avulla.

Tamperelainen Nekalan siirtolapuutarhayhdistys täyttää tänä vuonna 85 vuotta.

-Kiitän Nekalan aktiivisia viljelijöitä kunniakkaasta työstä maamme kolmanneksi suurimmassa siirtolapuutarhassa, pormestari Lauri Lyly sanoi.

Siirtolapuutarhojen merkitys ei ole hänen mukaansa ainoastaan säilynyt vaan kasvanut. Siirtolapuutarhoista on kehittynyt kaupunkikeitaita, joissa viljellään erilaisia hyötykasveja ja ne tuottavat muutakin satoa kuin hyötykasveja: yhteisöllisyyttä.

-Toiminta perustuu vahvaan vapaaehtoistyöhön, joka on ainutlaatuista Suomessa. Siirtolapuutarhat tarjoavat mahdollisuuden päästä osaksi tamperelaista yhteisöllisyyttä. Kaupunki kehittyy mutta yhteisöllisyys ei häviä. Tavoitteena on inhimillinen ja vetovoimainen Tampere.

Yhdistyksille tulossa kysely liitolta syksyllä Kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti liiton taloudesta ja todettiin, että taloudellinen tilanne on hyvä. Taloudellisen tilanteen tulisi useiden liittokokousedustajien mukaan näkyä entistä enemmän koulutustarjontana ja muina konkreettisina palveluina jäsenistölle. Juha Suominen Kumpulan

siirtolapuutarhayhdistyksestä totesi, että liitosta ja liiton palveluista pitäisi kertoa entistä enemmän Siirtolapuutarha-lehdessä. Taavi Seppälä Nekalasta mainitsi, että heidän yhdistyksensä on hakenut koulutustukea liitolta ja on aina myös saanut sitä.

Jukka Leino Litukan siirtolapuutarhasta muistutti, että kun hyviä ajatuksia ja ideoita on paljon, kokonaisuuden näkeminen on tärkeää.

-Usein toteuttamisresurssit ovat pullonkaula, hän sanoi.

Tärkeää olisi miettiä, miten asiat toteutetaan ja mistä niiden toteuttamiseen saadaan resurssit.

Tänä syksynä liitosta lähtee yhdistyksille kysely, joka liittyy kestävän kehityksen Sitoumus2050 –hankkeeseen ”Kestävää kesänviettoa kaupungeissa”.

-Yhdistyksiltä kysytään mm., mitä ne ajattelevat liiton toiminnasta ja mitä ympäristöasioista, ympäristöryhmän vetäjä Maarit Louekari kertoi hankkeesta.

-Yhdistyskyselyllä halutaan saada tietoon tärkeitä, arkisia faktoja siitä, minkälaisia käytäntöjä siirtolapuutarhoissa on, Timo Mäkinen Pakilan siirtolapuutarhasta lisäsi.

Kyselyn avulla halutaan saada käsitys esimerkiksi siitä, paljonko tämän maan siirtolapuutarhojen omenasato on. Tarkoitus on aikaansaada hyviä, ympäristön monimuotoisuutta ja kestävää kehitystä tukevia käytäntöjä siirtolapuutarhoissa.

Alkavana nelivuotiskautena yhdistysten jäsenien jäsenmaksu pysyy ennallaan 33,-/vuosi/yhdistyksen

Leena Heino ja Liisa Vasama kunniajäseniksi Liittokokouksessa kutsuttiin kunniajäseniksi Leena Heino tamperelaisesta Litukan siirtolapuutarhayhdistyksestä ja Liisa Vasama helsinkiläisestä Pakilan siirtolapuutarhayhdistyksestä. Heidät palkittiin pitkäaikaisesta, ansiokkaasta työstä siirtolapuutarhaliikkeen hyväksi. Entuudestaan liitolla on viisi kunniajäsentä ja kunniapuheenjohtaja.

Liittokokouksen ensimmäisenä päivänä osallistujat kävivät tutustumassa Nekalan siirtolapuutarhaan, jossa oli tarjolla kakkukahvit. Iltaa vietettiin hotelli Ilveksessä herkullisesta illallisesta, hyvästä seurasta ja esityksistä nauttien. Musiikkiesityksistä vastasivat Niihaman ryhmäpuutarhan Viherkurkut-kuoro ja illan juontaja Seppo Soittila. Kun sana oli vapaa, siirtolapuutarhurit kertoivat toinen toistaan hauskempia siirtolapuutarhaelämään liittyviä tarinoita mikrofoniin puhuen illallissalissa. Liittokokous oli kaksipäiväinen.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Jyrki Keivaara ja Satu Pasanen Siirtolapuutarha 4/2017

5

KUMPULA 90v.

Juhlien vieraita pyydettiin pukeutumaan kesähattuun. Kiitettävän moni noudatti pyyntöä ja näky juhlissa oli komea.

Parhaat juhlat syntyvät yhteistyöllä Satojen ihmisten juhlien järjestäminen on valtava urakka.

Kumpulan siirtolapuutarhan 90-vuotisjuhlat päätettiin tehdä mahdollisimman pitkälti omin voimin.

6

odotettiin alun perin 150-200 ihmistä, mutta heitä ilmoittautui kaksinkertainen määrä, 380. Lapsia peräti 60.

Jos onnistuneiden juhlien järjestämisen vaatimukset pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi yhteistyö.

Ilman sitä mittavat, useamman sadan ihmisen juhlat eivät nimittäin koskaan pienellä budjetilla valmistuisi.

Juhlien suunnittelu aloitettiin jo maaliskuussa.

Juhlatyöryhmään valittiin kolme ihmistä, joille jaettiin roolit osaamisen mukaan. Risto Välttilästä, Liisa Saarikoskesta ja Tuija Koskesta koostunut työryhmä piti huolta siitä, että juhlat suunnitellaan hyvin ja monista näkyvistä ja näkymättömistä yksityiskohdista huolehditaan. Heidän piti huomioida muun muassa somistus, catering, tarjoilut, kutsujen suunnittelu, käsiohjelmat, kutsulistan laatiminen, kutsujen jakelu, ilmoittautumisten vastaanotto, hankinnat ja kuljetukset, ohjelman suunnittelu, tuotanto, aikataulutus ja niin edelleen.

Kumpulan siirtolapuutarhayhdistys juhli yhdeksänkymppisiään heinäkuun lopussa. Paikalle

Kumpulassa lähdettiin siitä, että mahdollisimman paljon tehdään itse. Omaa työtä ja yhteistyötä tarvit-

Siirtolapuutarha 4/2017 Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

tiin pelkästään pienen budjetin takia. Kumpulassa juhlien järjestämiseen oli käytössä 5 000 euroa.

Juhlatyöryhmä pyysi tarjouksia catering-yrityksiltä, mutta ne osoittautuivat aivan liian kalliiksi. Tämän takia tarjoilut päätettiin tehdä itse, Roihuvuoren Marttojen vahvalla avustuksella. Helsinkiläisiltä sisaryhdistyksiltä saatiin lainaksi tuoleja ja pöytiä.

Jopa suurin osa esiintyjistä oli siirtolapuutarhalaisia. Näin budjetti saatiin riittämään ja itse asiassa jopa alitettiin, vaikka vierasmäärä lähes tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta.

Jokaiselle jotakin Suurimman työn juhlien järjestelyissä teki kolmihenkinen juhlatyöryhmä, jolta kului aikaa järjestelyihin useita satoja tunteja. Tämän lisäksi satoja talkootunteja tekivät kymmenet puutarhalaiset.

Juhlassa paljastettiin lasten taideleirillä tekemä teos 100vuotiaan Suomen ja 90-vuotiaan siirtolapuutarhan kunniaksi.

Kepparinäytös oli yksi juhlien kohokohdista. Esitystä seurasivat ilolla vanhat ja nuoret.

Takapenkin seurue nauttimassa auringonpaisteesta ja ohjelmasta. Taustalla soittaa puhallinyhtye Serpentti.

Oodi Kumpulalle eli parsinneulan merkityksestä ihmiskunnalle (oodi on lyyrinen ylevähenkinen runo) Lehdessä luki, että parsinneula erottaa meidät nykyihmiset neandertalinihmisistä.

Tuttaviini ei kuulu neandertaleja -yhtä matalaotsaisia kyllä.

Kumpulan siirtolapuutarhan 90-vuotisjuhlien järjestelyt olivat kolmihenkisen juhlatyöryhmän vastuulla. Juhlatyöryhmään kuuluivat Tuija Koski, Risto Välttilä ja Liisa Saarikoski.

Juhlat suunniteltiin iloiseksi ja hauskaksi perhepiirin juhlaksi. Vieraita kehotettiin pukeutumaan kukkahattuun tai kesälakkiin. Suuri osa tätä toivetta noudattikin. Näky oli komea, kun kukka- ja kesähattuiset puutarhalaiset söivät auringonpaisteessa joukolla Suomen kansallisruokaa karjalanpiirakkaa, vadelmakakkua ja päälle kahvia.

Kumpulan siirtolapuutarhan juhlat saivat vierailta hyvää palautetta. Tarjoilut oli hoidettu niin tehokkaasti, että reilut 300 juhlavierasta saivat kahvit, piirakat ja kakut alle puolessa tunnissa. Samaan aikaan osa vieraista seurasi kerhotalossa muisteluvideoita. Ohjelmassa oli vähän jokaiselle jotakin.

Puhallinmusiikkia, runoutta, puheita, musiikkiesityksiä ja lasten taideteoksen paljastus. Erityisen suosion sai Kepparit kunniaan -keppihevosryhmän esitys, jollaista ei ole aiemmin Kumpulan siirtolapuutarhan maaperällä nähty.

Teksti: Santtu Parkkonen Kuvat: Mari Wainio ja Santtu Parkkonen

Miten mahtoi aikoinaan onnistua neandertalilaisen tappelu sapelihammastiikeriä tai jättiläistä vastaan, kun toisella kädellä piti kannatella pöksyjä ja toisella sohia vihollista kauemmaksi.

Toista on meillä nykyajan ihmisillä.

Meillä on hyvin istuvat kamppeet. Sanotaankin, että kunnon vaatteiden ansiosta ihminen on levinnyt joka kolkkaan. Passaa niissä tamineissa käydä jättipalsaminkin kimppuun.

Mutta uljainkin taistelu vaatii uhrinsa.

Uhriksi joutuivat minun housuni.

Niistä irtosi nappi, kun oikein ähelsin jättipalsamin kanssa.

Leiki siinä sitten sankaria housut kintussa!

(Puhetta: Hyvä juhlayleisö. Kuten alussa sanoin, oodi on lyyrinen, ylevähenkinen runo.

Tähän asti tämä runo on edennyt hyvinkin matalalla profiililla. Nyt on aika nousta ylevähenkiseksi ja ottaa parsinneula mukaan.

Siispä: ) Onneksi mökistämme löytyi parsinneula ja karhunlankaa.

Ei muuta kuin lanka neulansilmään ja nappi kiinni.

Eipä nyt tarvitse pelätä housujen putoamista, kun minä tässä kumarran syvään 90-vuotiaalle Kumpulan siirtolapuutarhalle ja 100-vuotiaalle Suomelle.

Neuvoja muille juhlien järjestäjille • Suunnittelu kannattaa tehdä ajoissa huolella ja huomioida pienetkin yksityiskohdat.

• Langat pysyvät hyppysissä ja kaikki asiat tulee tehtyä, kun juhlien järjestämiseen nimetään vastuuhenkilöt ja heille jaetaan selkeät vastuualueet.

• Tapahtuman järjestämiseen ei vaadita lupia, mutta suuren vierasmäärän vuoksi kannattaa olla järjestysmiehiä ja oppaita, jotka neuvovat mistä mitäkin löytyy.

• Suunnittele tarjoilut ja ohjelma sen mukaan, keitä juhliin on tulossa. Jos esimerkiksi lapsia on tulossa paljon, heille täytyy olla omaa tekemistä. Myös tarjoiluissa heidät tulee ottaa huomioon.

• Tarjoiluiden noutopisteet ovat usein juhlien pullonkauloja. Ruuhkalta ja pitkältä jonottamiselta välttyy, kun rakentaa pisteitä riittävästi ja laittaa niiden väliin köysiohjauksen. Kun jokaisessa tarjoilupisteessä on kaksi ihmistä, joista toinen kaataa kahvia ja toinen laittaa lautaselle syötävää, niin homma sujuu. Tämän lisäksi tarjoilupöydän takana tarvitaan ihmisiä esimerkiksi leikkaamaan kakkua.

• Jos keittiö on kauempana tarjoilupisteistä, niin etukäteen on sovittava ketkä huolehtivat liikenteestä niiden välillä. Tarjoilupisteistä ei voi kesken kaiken hypätä pois tai jono pysähtyy.

• Maidon ja sokerin annosteleminen vie aina aikaa. Kumpulassa tarjoilupisteiden lähellä oli erilliset pisteet, joissa kukin sai rauhassa ottaa maitoa tai makeutusta kahviinsa. Näin vältyttiin pitkältä jonottamiselta.

• Jos juhlat järjestetään kuumana kesäpäivänä, huolehdi siitä, että juomavettä on saatavilla.

Neuvot: Risto Välttilä, Kumpulan siirtolapuutarhayhdistys

Topi Berg Siirtolapuutarha 4/2017

7

-Willem van Geest muutti osan kivipihaksi kyllästyessään myyrien jatkuvaan mylläämiseen.

Levenslustin siirtolapuutarhassa otetaan rennosti Etelä-Hollannissa, lähellä Delftiä sijaitsevalla Levenslustin siirtolapuutarhalla vallitsee keskikesällä rauhallinen ja unelias tunnelma. Pitkien puutarhakujien kasvusto rönsyää vihreänä piilottaen alleen tonttien portinpielet. Pihojen perukoilta kuuluu vaimeaa puheensorinaa mökkiläisten puuhaillessa verkkaisesti omissa oloissaan.

8

Siirtolapuutarha 5/2016

Harm Windmeijer nauttii saadessaan olla puutarhassaan rennosti oma itsensä. Violetit akileijat kukkivat keskikesällä -Tuulimyllyn takana rehottava Toscanan Jasmiini -pensas tuoksuu huumaavasti

-Toisten puutarhamökkiläisten kanssa ei olla nykyään niin paljon tekemisissä kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Toki naapureilta edelleen lainaillaan tavaroita ja autetaan tarvittaessa, mutta nykyajan konttoritöiden jälkeen viihdytään mieluummin rauhassa omalla pihalla, Levenslustin siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Harm Windmeijer kertoo.

Vaikka Hollannin siirtolapuutarhojen alkuaikojen yhteisöllisyys on pitkälti hävinnyt, nostaa pienen kylän tekemisen meininki silti aika ajoin päätään.

Windmeijer iloitsee lauantaisen työaamutoiminnan takaisin saamisesta vakituiseen toimintakalenteriin. Yhteisten WC -tilojen rakentaminen tapahtui hyvässä talkoohengessä, tosin osallistujina olivat tälläkin kertaa samat, pitkään puutarhalla toimineet iäkkäät ihmiset.

-Ennen työväenluokkaan kuuluvat mökkiläiset kilpailivat siitä, kuka osaisi parhaiten toteuttaa milloin minkäkin yhteisesti sovitun rakennusprojektin.

Nykyään palvelut ostetaan ulkopuolelta.

Elämänhalua ja yksityisyyttä Levenslustilla, joka tarkoittaa suomeksi elämänhalua, järjestettiin vielä 60- ja 70 -luvuilla paljon tapahtumia ja juhlia. Willem van Geest, joka toimi siirtolapuutarhan juhlakomitean puheenjohtajana harmittelee yhteistoiminnan hiipumista, mutta nauttii nyt päivittäisestä puuhailustaan kauniilla pihallaan. Matalat kivikkokasvit, pensaat ja pieni lampi luovat alueelle rauhallisen tunnelman.

-Monet vanhempaan ikäluokkaan kuuluvat ihmiset eivät oikein jaksa enää hoitaa palstaansa.

Vaikka mökki olisi luhistumispisteessä, on paikkaan ehtinyt vuosikymmenien aikana luoda niin vahvan tunnesuhteen, että omistuksesta on vaikea luopua. Pihamaalle tullaan edelleen istuskelemaan puiden varjoon. Sen sijaan nuorilla lapsiperheillä

mökkiomistus kestää usein vain kolmesta viiteen vuoteen, jolloin vanhemmat grillailevat ja ottavat aurinkoa lasten hyppiessä aikansa jättitrampoliinilla, Windmeijer kertoo.

Hyötyviljelystä helppoihin koristekasveihin Hollannin siirtolapuutarhoissa viljeltiin 1950luvulle saakka pääosin vihanneksia ja kasviksia.

Tämä oli myös toisen maailmansodan aikaan siirtolapuutarhayhdistysten johdon määräämä normi.

Kasvimailta saatiin kaupunkialueilla tarvittavaa satoa ja tuottoa lisäravinnoksi elintarvikkeiden ollessa vähissä. Pikkuhiljaa elintason noustessa ja yhteiskunnan muuttuessa modernimmaksi, siirryttiin hyötyviljelystä koristekasvien istutukseen.

Yksilöllisyydelle ja sen myötä myös luovuudelle tuli enemmän tilaa.

Vihreää vuoden ympäri Levenslustin pihamailla kukkii helmikuulta marraskuulle. Ensimmäisenä nuppujaan availevat lumikellot. Krookukset, narsissit ja tulppaanit kukkivat maaliskuussa. Huhtikuussa avautuvat magnoliat, rodot ja ruusut. Monenkirjavat hortensiat komeilevat keskikesästä pitkälle syystalveen erilaisten trumpettikukkien kurotellessa samalla kellojaan korkeammalle. Useat puu -ja pensaslajit säilyvät ikivihreinä ympäri vuoden. Omena, päärynä -ja kirsikkapuut ovat pihoilla yleinen näky. Kiivi- ja viikunakin pärjäävät Hollannin ilmastossa, kovin satoisia ne eivät kuitenkaan ole. Marjapensaita näkyy siellä täällä, juurekset menestyvät hyvin.

Iloa kansainvälisyydestä -Hollantiin asettuneet afgaanit ja turkkilaiset istuttavat yleensä pihoilleen pitkät vihannes- ja juuresrivistöt saadakseen satoa. Italialaisten viherhuoneissa kypsyvät hehkuvan punaiset, makeat tomaatit. Näiden kulttuurien ihmisillä on ihan toisenlainen suhde maaperään kuin hollantilaisilla, Harm Windmeijer kertoo.

-Perinnerakentaminen muotia. Hollannissa on paljon olkikattoja

Terassillaan kahvikupin ääressä istuskelevat Franz ja Tini Idzes kehuvat yhteen ääneen turkkilaisten mökkinaapureidensa ystävällisyyttä.

-Aina kun he saapuvat mökilleen, he tervehtivät meitä hyväntuulisesti kädestä pitäen. Saamme usein kutsun kahville, jolloin tarjoilulautaset notkuvat leivonnaisista. Syötävää on joka kerta, olisihan se epäkohteliasta kieltäytyä, Tini naurahtaa.

Jasmiinikujalla sijaitseva Idzesien mökki on suvun peruja vuodelta 1940 ja toimii remontin jäljiltä kuin pieni hyvin varusteltu talo mukavuuksineen.

Vaikka tonteilla yöpyminen on periaatteessa säännöissä kielletty, katsotaan sääntöä läpi sormien.

Puheenjohtaja Windmeijerkin myöntää kauniin kesäillan välillä venähtävän aamuauringon nousuun saakka.

-Iltaisin sytytän tulen, soitan musiikkia ja nautin saadessani olla oma itseni, hän kertoo pilke silmäkulmassaan. Herätessäni kuulen linnut ja inspiroidun ympäristöstä, hän jatkaa.

Mielen rauhaa Puutarhakujia ristiin rastiin kävellessä ja ihmisten kanssa jutellessa välittyy Levenslustin rentous ja rauhallisuus minullekin. Vaikka naapureiden välillä olevien aitojen annetaan paikoin kasvaa luvattoman pitkiksi, kohdataan kanssaihmiset kuitenkin kohteliaan vieraanvaraisesti.

Saadessani kutsun muutamalle kauniille palstalle, ajattelen: Mikä ihana keidas kaupungin kupeessa tämä onkaan. Kuulen lentokoneen, helikopterin ja autojen äänet, silti alueen täyttää samalla monisävelinen viserrys. Kyyhkynen kujertaa matalasti ja punarinta hyppää eteeni tielle astuessani ulos siirtolapuutarhan portista, jonka kyltissä lukee: Tuinieren geeft de hand werk en de geest rust: Puutarhanhoito antaa käsille työtä ja mielelle rauhaa.

Teksti ja kuvat: Sanna-Maria Tiusanen

Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia. Siirtolapuutarha 4/2017

9

Eedi, 8v: Puutarhassa on hauskaa. Täällä kasvaa ihmisille ja ötököille ruokaa. Täällä on ainakin muurahaisia, etanoita, jäniksiä, koppakuoriaisia, perhosia ja lintuja. Piirsin västäräkistä kuvan. Täällä on turvallista lapsille ja eläimille kun ei saa ajaa autoilla paitsi kun on paljon tavaroita tai joku on sairas.

Tulevaisuuden siirtolapuutarhurien

Puutarhaseikkailut Lapsen ajattelu kehittyy kokemuksen kautta, suhteessa muuttuvaan, luonnolliseen, inhimilliseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Kokemukset opettavat, osallistavat, ja voimauttavat.

Siirtolapuutarha uudesta näkökulmasta Lapset puutarhassa – kesäpäivä – aurinkoa ja sadetta – leikki ja seikkailu Tapahtuman elementtejä: Puutarhaympäristö täydessä kukoistuksessaan, mukana itse valittu seikkailijahahmo tai useampia. Vielä tarvitaan paperia ja lyijykynä tuumailuun ja suunnitteluun, vesi- ym. värit, kännykkäkamera, lankaa, naruja, sakset... nostoapua ja kannustusta.

10

Siirtolapuutarha 4/2017

Tehtävä: Etsitään hahmolle paikka, suoja, pesä tai muu ympäristö missä sen voi kuvata ja missä voi leikkiä. Tutkitaan mahdollisuuksia.

Löytyi: humalaliaaneja, puskanjuuria, kiipeilypuita ja kaarnan koloja, ihanaa multaa, kasvimaita, syötäväksi marjoja, merkkejä hyönteisten ja eläinten elämästä, työkalu- ym. vajoja ja lepopaikkoja.

Kännykkäkamera on lapselle tuttu, luonteva työkalu ja tutkimisen välineet kuten lyijykynä, värit ja rakentelumateriaalit. Kameraa tarvitaan muistiin

merkkaamiseen kun piirtämällä kehitellään ja kokeillaan ideoita ja keksitään uusia juttuja. Lapsi tutkii, kokeilee ja jäsentää ajatuksia, tunteita, havaintoja aistimuksia ja tietoja piirtämällä, rakentamalla, tarinoimalla ja monin keinoin esittämällä. Tapahtuu oppimista. Suhde tutkittuihin asioihin muuttuu.

Lasten kokemuksia: Puutarhassa on erilaisia kasveja ja kasvupaikkoja.

Siellä on hyviä kiipeilypaikkoja, lepäämispaikkoja ja tutkimista.

Niilo, 10v: Siirtolapuutarhassa kasvatetaan marjoja ja omenoita. Siellä voi kesällä asua.

Puutarhassa on kiva leikkiä, mökillä on hauska ottaa valokuvia ja piirtää.

Taito, 6v. ripustaa hissiä puuhun. Puutarhassa voi leikkiä mutta on hyvä että siellä on se lasten leikkipaikkakin.

Livia, 4v: Puutarha on kaunis. Kaupungissa pitää olla puutarhoja. Siellon tärkeitä juttuja niin kuin pöytä ja keinu. Voidaan leikkiä, levätä, rakentaa majoja ja leluille keinuja.

Marvin, 9v, (oik.) on opetellut puutarhan töitä ja osaa jo syyskesän omenapoimurin käyttöä.

Omenapuissa on hyviä kiipeilypaikkoja.

Puutarhassa oppii oikeita aikuisten töitä: istuttamista, puiden hoitoa, kitkemistä, marjojen poimimista ja omenanpoimijan käyttöä ja työkalujen nimiä.

Siellä on tosi vanhoja tavaroita ja asioita niin kuin omenapuu jonka joku on kauan sitten istuttanut.

Voi löytää kastematoja, marjaluteita, omenapuukoin pesiä, eli siis pussimatoja joista kehittyy perhosia. Kun näkee linnun, voi katsoa kirjasta sen nimen ja piirtää siitä kuvan. Muuten ei ehtisi nähdä minkälainen se oikeasti on.

Puutarha on hyvä leikkipaikka: voi juosta, mennä piiloon, keinua, rakentaa, piirtää tai leikkiä omia juttuja. Voi leikkiä vesileikkejä ja rakentaa kivistä ja kepeistä ja hiekasta.

Teksti: Paula Toiviainen Kuvat: Eliisa Sorvali ja Takatori Siirtolapuutarha 4/2017

11

Siirtolapuutarhojen pihaportit vetävät katseet puoleensa Portit ovat näkyvä osa siirtolapuutarhakulttuuria: ne ovat reheviä, suloisia, kauniita, käytännöllisiä – toinen toistaan persoonallisempia.

Portin muotokieli kertoo ajasta ja asukkaasta. Tyylejä on monenlaisia: isänmaallinen portti, taiteilijan portti, sepän portti, kirvesmiehenportti, brankkarin portti, kalevalainen portti, aurinkoportti, jugendportti, funkkisportti, talonpoikaisportti, slaavilainen portti, aasialainen portti. Portti kesäparatiisiin. Portti kätkee, se on ystävällinen ele kutsumattomille vieraille.

Portin takana on kesäkoti. Siirtolapuutarha on kauniiden ja persoonallisten porttien koti.

Teksti: RI ja JVV Kuvat: Satu Pasanen, Raimo Ikonen, Arto Lahtinen

12

Siirtolapuutarha 4/2017 Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Rakas Mme Antonovka Olen ylpeä sinusta, äärimmäisen ylpeä – ja onnellinen, vaikka et varsinaisesti minulle kuulukaan.

Mutta saan nauttia olemassaolostasi. Miten arvokkaasti oletkaan sietänyt minua ja teräviä leikkauksiani, miten kärsivällisesti katsellut puuhasteluani ympärilläsi, kantanut varsillasi, jaloissasi. Ja joka vuosi minut palkinnut – ruhtinaallisesti.

Olet jo vanha, ymmärtääkseni ainakin yli 50-vuotias. Kaikenlaiset säät olet kestänyt, pintasi hilseilee ja uurteesi kuivuu, mutta mahlat juoksevat sisälläsi vahvoina ja elinvoimaisina. Ihailen terveyttäsi ja vähän kadehdinkin. Harva yli viiskymppinen on valmis näin mittavaan elämän ja elintilan muutokseen.

Missä oikein on joustavuutesi, sitkeytesi salaisuus?

Olet joutunut taipumaan moneksi, mutta eniten ihmettelen, että olet kestänyt tämän tahtoni, toiveeni

ja toimenpiteeni tehdä sinusta uudennäköinen: kaunis ja kaareva. Pois pysty ilme, turha sojotus taivaisiin. Nöyrry, kaarru alaspäin ja suojele minua!

Anna varjoa, taivu maahan asti.

Sen olet tehnyt ja nyt vielä valtavan raskasta taakkaa kannatellen. Ikään kuin vanha rouva ei olisi muutoksesta moksiskaan. Ja tämän kaiken olemme saaneet aikaan vain viidessä vuodessa. Olet kokenut täydellisen muodonmuutoksen unohtamatta olennaisinta tehtävääsi, elämäsi perustaa. Olen onnellinen elinvoimastasi, joka antaa minulle myös uskoa tulevaan.

Keväällä lumoat minut kauniin valkoisin kukkapilvin. Kesällä suot lehtevän varjosi työssä uupuneelle.

Suostut kylmiin pesusuihkuihin, joilla karkotan kiusaajiasi ja satunnaisiin leikkauksiin, joilla kuritan runsaita rönsyjäsi. Etkä näytä yhtään piittaavan

jälkeläistesi harvennuksestakaan. Ja aah, nyt: Nyt syksyllä taivutat kauniit, vanhat, uurteiset oksasi hedelmien painosta maahan asti juuri niin kuin olen aina toivonut. Että sinulla on vielä antaa voimaa hedelmillesikin niiden kasvaa suureksi ja mikä vielä ihmeellisempää: Ne ovat kaikki terveitä!

Otan yhden ainoan hedelmäsi kämmenelleni ja tunnustan: Jos tässä maailmassa ylipäätään on mitään täydellistä, niin se on sinun keltainen, auringonpuolen punertava, pyöreä, kiinteä, puhdas ja raikas - siis täydellinen- hedelmäsi.

Teet minut onnelliseksi, koska saan olla kätteni työstä ylpeä ja iloita tästä yhteistyöstämme, josta riittää jaettavaksi terveyttä ja elinvoimaa vielä monille, monille muillekin.

Nimimerkki: RRR Siirtolapuutarha 4/2017

13

Sarvijäärät ovat erityisesti havupuiden tuholaisia.

Liiton alueelliset kurssit saivat hyvää palautetta:

Ötökät ja monimuotoinen luonto kiinnostivat siirtolapuutarhureita Kaksi pyöräilijää kurvaa vastakkaisista suunnista Pakilan siirtolapuutarhan kerhotalon pihaan. Toisella on hymy huulillaan ja lehtiö ja kynä kädessään. Nyt on kiire. Ötökät-kurssi - viralliselta nimeltään Luonnonmukainen tuholaistorjunta –kurssi on alkamassa.

14

Siirtolapuutarha 4/2017

Mukaan on ilmoittautunut 50 siirtolapuutarhuria.

Kerhotalon istumapaikat täyttyvät nopeasti, vain joitain paikkoja jää vapaiksi. Houkutteleva kahvipöytäkin on valmiina. Biologi, tietokirjailija ja kouluttaja Leena Luoto avaa kurssin 10. kesäkuuta toteamalla, että luonto ei tarvitse ihmistä mutta ihminen tarvitsee luontoa.

-Mitä runsaslajisempi eliöstö palstalla on, sitä paremmin siellä viihtyvät sekä kasvit että puutarhuri, hän aloitti.

-Luonnonmukaisessa tuholaistorjunnassa mennään luonnon ehdoilla – ei ihmisen. Ötököitä voi joko houkutella tai karkottaa, sillä tietyt kasvit houkuttelevat haitalliset ötökät kimppuunsa.

Leena Luodon puutarhassa kotilot ovat jääneet nokkoskasvustoon ruokailemaan eivätkä ole siirtyneet sieltä muualle puutarhaan.

-Meillä on naapurin kanssa osittaisena raja-aitana nokkonen: siellä nokkosten parissa kotilot ovat viihtyneet.

Kasveilla on myös omia tapoja puolustautua tuholaisia vastaan.

-Tiedeyhteisöt ovat alkaneet tutkia kasvien tapoja puolustua haitallisia tuholaisia vastaan, Leena Luoto kertoi.

-Esimerkiksi samettikukkaöljy on yksi lupaavista torjunta-aineista. Haisusamettikukan uutteella on saatu karkotettua papukirvoja, ja pajunkuoriuutetta

Tuija Ylönen (vas.) ja Ria Stude pitivät ötökkäkurssia kiinnostavana.

on testattu härmän torjumiseen ja saatu lupaavia tuloksia.

Tunnista hyödylliset ja haitalliset ötökät Ötököitä olisi Leena Luodon mukaan hyvä opetella tunnistamaan, koska monista ötököistä on hyötyä tuholaisten torjunnassa.

-Aika harvoin puutarhassa on ”tapa heti –tilanne”, koska usein luonto hoitaa tilanteen – aina kannattaa katsoa, miten luonto reagoi – suurimmassa vaarassa ovat yleensä pienet taimet.

Monet ötökät, kuten kukkakärpäset, lyhytsiipiset sekä harsokorennon ja leppäpirkkojen toukat syövät kirvoja. Lumipalloheisissä on yleensä papukirva.

-Jos lumipalloheisi on vääränlaisella kasvupaikalla, se voi huonosti eikä pysty puolustautumaan yhtä hyvin kuin typpipitoinen, hyvinvoiva kasvi, joka kestää paremmin imentävioituksen, Leena Luoto selittää.

Suomessa on peräti 400 eri lajia kirvoja. Niitä ja muita ötököitä voi opetella tunnistamaan ötökkätieto.fi –sivustolla, jossa on selkeät kuvat ja paljon tietoa ötököistä.

Tasapaino puutarhassa säilyy parhaiten silloin, kun kasvit voivat hyvin ja ovat vahvoja - ja puutarhassa on paljon erilaisia ötököitä. Eliömaailma rakentuu ravintoketjuista, joiden häiriöt näkyvät hallitsemattomana runsastumisena tai katoamisena.

-Kirvat viihtyvät pehmeissä versoissa – kova solukko suojaa kasvia: esimerkiksi nokkoskeite vahvistaa kasvin solukkoa, Leena Luoto kertoi.

-Mäntysuopaliuoksen teho on heikko. Mekaaninen torjunta eli ötököiden poimiminen käsin tai suihkuttaminen vedellä on aina hyvä.

Haarajoen siirtolapuutarhan puheenjohtaja Kari Aalto osallistui Pakilan siirtolapuutarhan kerhohuoneella järjestettävään kurssiin, koska hän on pitkään ollut kiinnostunut luonnon tasapainoon liittyvistä asioista.

Kurssille osallistuneet yllättyivät Suomen luonnon valtaisasta erilaisten ötököiden määrästä.

-En tiennyt, että eri ötököitä on näin hirveän paljon, Tuija Ylönen Pakilan siirtolapuutarhasta totesi.

Samaa ihmetteli Ria Stude Pakilasta.

-Mutta antaa niiden olla, jos ne eivät tee hirveästi hävitystä, hän mietti.

Järvenpäästä Haarajoen siirtolapuutarhasta kurssille lähtenyt Kari Aalto kiitteli erittäin kiinnostavaa kurssia, koska häntä ovat luonnon tasapainoon liittyvät asiat kiinnostaneet jo pitkään.

Kurssit tarjosi liitto Osallistujille ilmaisen, alueellisen Ötökät-kurssin tarjosi siirtolapuutarhureille Suomen Siirtolapuutarhaliitto. Kursseja järjestettiin tänä kesänä neljä eri puolilla Suomea: Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Turussa. Kaikkien kurssien aiheet liittyivät liiton tämän vuoden teemaan ”Monimuotoisuus palstalla”. Jäsenyhdistykset saivat valita kurssin aiheen neljästä vaihtoehdosta. Kaiken kaikkiaan neljälle kurssille osallistui tänä kesänä noin 120 siirtolapuutarhuria. Kurssipalaute oli kannustavaa.

-Luennoitsija Leena Luoto on loistava persoona ja ottaa yleisönsä leppoisan valloittavasti mukaansa asiaan, johon on itse todella perehtynyt. Oli mukava tavata, koska olen aikaisemmin hankkinut ja lukenut hänen teoksiaan ja katsonut ohjelmia, joissa hän on asiantuntevasti esiintynyt, eräs kurssilainen kirjoitti palautteessaan.

Kotilot ovat puutarhurin kiusa.

Moni muukin piti kursseja hyödyllisinä, käytännönläheisinä ja antoisina.

Ensi vuonna liiton tarjoama alueellinen kurssitoiminta on tarkoitus ulottaa koko maahan.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen ja Jaana Veikkola Virtanen Siirtolapuutarha 4/2017

15

Jäsenyhdistys esittelyssä

Hyväntuulen tietä hyväntuuliseen Metsolan siirtolapuutarhaan Vain noin 4 kilometrin päässä Kotkan keskustasta sijaitsee Metsola – yksi Kotkan neljästä siirtolapuutarhasta. Oman historiallisen vivahteensa vuonna 1949 perustetulle alueelle antaa sen läheisyydessä Kymijoen suistossa sijaitseva Langinkosken keisarillinen kalastusmaja, jonka aikoinaan rakennutti Venäjän keisari Aleksanteri III. – Tämä on Kotkan paras siirtolapuutarha – paratiisi kaupungin keskellä, luonnehtii alueen isäntä Olli Koponen, ja muut paikalla olevat viljelijät vakuuttavat olevansa täysin samaa mieltä ja perustelevat kantaansa: -Alueemme ei ole pelkästään tasaista peltomaata, vaan sitä leimaa varsin monimuotoinen maasto korkeusvaihteluineen ja kivineen. Aiemmin alue onkin ollut ns. kivenhakkaajien kylä, jossa on hakattu mm. nupukiviä. Meri on 100 metrin päässä ja illan hiljaisuudessa on mahdollisuus kuulla satakielen ja mustarastaan melodista laulua. Ja tänne on helppo tulla eri puolita Kotkaa, sillä paikallisliikenteen lähin pysäkki on noin 100 metrin päässä, joten monet tulevatkin tänne bussilla. Eikä ole lähimpään kauppaankaan matkaa kuin 2 kilometriä.

Metsolassa on 51 erikokoista, pääosin 300 m2:n palstaa, joilla voi sijaita varsinaisen mökin lisäksi mm. kasvihuone, varastorakennus ja vaikka leikkimökki. Kaikille palstoille on rakennettu myös sauna ja jokaisella on oma kompostoiva kuiva16

käymälä. Innokkaita viljelijöitä varten on erillinen peltoalue, jossa voi kasvattaa hyötykasveja ja varata näin majan ympärillä oleva alue perennoille ja kesäkukille.

ihmisiä ja aina löytyy joku naapuri, jonka kanssa voi haastella. Niinpä asunkin täällä koko kesän aina toukokuusta syyskuun puoliväliin kuten monet muutkin viljelijät.

Metsolassa vaalitaan yhteisöllisyyttä

Keväällä yhteiset toiminnot käynnistyvät kevättalkoilla ja ennen juhannusta vietetään rokkapäivää.

Juhannusjuhlaan kuuluu lipunnosto ja kahvitus ja onpa joskus Keskusmökissä tanssittukin. Näin myös viime juhannuksena, jolloin osallistuttiin Hula hula -maailmanennätysyritykseen 12 tanssijan voimin.

Harmi vain, että ME jäi saavuttamatta. Seurakunta järjestää Sana- ja sävel -illan ja elokuussa pidetään Elomyyjäiset, jolloin myynnissä on oman puutarhan tuotteita. Ja Elomyyjäispäivän aamulla on oman alueen ihmisille tarjolla kaalikeittoa, jota kulloinkin emäntävuorossa oleva emäntä keittää oman, tarkoin

Metsolalaiset haluavat vaalia alueellaan yhteisöllisyyttä. – Tärkein asia siirtolapuutarhassa ovat hyvät naapuruussuhteet, kaikkien pitää ymmärtää, että tämä on yhteisö. Kun ostaa täältä mökin, ostaa täältä koko yhteisön, painottaa alueen hoitokunnan jäsen Hannu Toivonen. Ja tämänhetkinen alueen nestori, 50 vuotta alueella ollut viljelijä Allan Hammar lisää, että vuosien mittaan yhteisöllisyys on jopa parantunut. - Meillä on vain mukavia

Siirtolapuutarha 4/2017 Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Metsolan siirtolapuutarha pähkinänkuoressa: Alue on perustettu vuonna 1949, palstoja on 51 Vuokrasopimus on Kotkan kaupungin kanssa voimassa vuoden 2019 loppuun. Kukin viljelijä maksaa vuokran kaupungille palstan koon mukaan. Pääosin palstat ovat kooltaan 300 m2, osa on puolitoistakertaisia.

Alueen kokonaispinta-ala 32 996 m2 Mökin ostajan tulee ostohetkellä olla kotkalainen, mutta omistusoikeuden voi säilyttää, vaikka muuttaisikin pois kaupungista.

Kullakin palstalla sijaitsevien rakennusten yhteinen rakennusoikeus on 45 m2.

Kaupunki on laatinut kaikille alueensa siirtolapuutarhoille yhteisesti noudatettavan toimintaohjeen.

Kaupungin vesi tulee jokaiselle palstalle ja sen voi myös vetää majaan sisälle. Vesi- ja jätevesimaksu sisältyy jäsenmaksuun.

Kotkan puistotoimi tekee vuosittain katselmuksen alueella.

Alueeseen kuuluvalta peltoalueelta vuokrataan 100 neliömetrin suuruisia viljelypalstoja myös muille kuin varsinaisille siirtolapuutarhalaisille.

Hyväntuulisia siirtolapuutarhureita Metsolan keskusmökin portailla.

Takarivissä vas. Hannu Toivonen, Kari Heikkinen, Allan Hammar ja Tauno Telaranta. Eturivissä vas. Olli Koponen, Hannele Telaranta ja Kirsti Hyvärinen. varjellun ohjeensa mukaan. Se on kullakin yhtä salainen kuin presidentinlinnan booli, sanoo tänä kesänä emäntävuorossa oleva Hannele Telaranta.

Emäntätehtävä on kiertävä, kullakin tieosuudella se on aina vuoden ja kun pääteitä on neljä, tulee vuoro aina neljän vuoden välein. – Ja meillä emäntä voi olla mieskin, huomauttaa Hannele.

Oma räppi kertoo alueen elämästä -Vaikka viljelijöiden keski-ikä on päälle kuudenkymmenen, ei me olla mitään kalkkiksia, painottaa yhdistyksen puheenjohtaja Kari Heikkinen. - Muutama vuosi sitten teimme porukalla siirtolapuutarharäpin ja esitimme sen eräässä kevätjuhlassa. Räpin nimi on toimintamme henkeen hyvin sopiva ”Työleirillä

täällä, joka säällä” ja siinä räpätään mm: Ukkoku kysyy/koska saa lepää,/akka siihen/”ota oksakärryt ja ala vetää!”/Työleirillä täällä/joka säällä. Ja räppi jatkuu: Koko talvi unelmoidaan/jotta kesällä hyvin voidaan/Työleirillä täällä/joka säällä. Myös liikunnan osalta eletään ajassa, sillä meillä on alueella oma joogaohjaaja, joka vetää joogatuokioita muutaman kerran kesässä.

Metsolaan kun tullaan, kuljetaan osa matkaa Hyväntuulen tietä. Miten onkaan osuva tien nimi tulla hyväntuulisten siirtolapuutarhalaisten pariin nauttimaan kesästä joka säällä.

Metsolan laulu Sanat ja sävel: Väinö Sinervo

On meri aava vieressä ja vehmaat rantamat.

Myös Langinkosken kuulla voit ja linnut laulavat.

Sen luonto lumoaa, ihmeitä aikaan saa, On pouta taikka sadesää, Se mieltä virkistää On hauska maata muokata ja saa satoa, On ilo toista tavata, kuunnella, kertoa.

Sen luonto lumoaa, ihmeitä aikaan saa, On pouta taikka sadesää, Se mieltä virkistää On väki täällä leppoisaa, se rauhaa rakastaa.

Käy kivetkin viel kukkimaan jos päivä paistaa saa!

Sen luonto lumoaa, ihmeitä aikaan saa, On pouta taikka sadesää, Se mieltä virkistää.

Teksti: Irja Appelroth Kuvat: Annika Appelroth Siirtolapuutarha 4/2017

17

Minun siirtolapuutarhani

Napapiirillä nautitaan Ollaan Napapiirin seudulla, Kemijoen itäisellä rannalla, koivumetsän ympäröimänä. Yllä on Lapin ankara taivas - alla on useita metrejä turvetta, kenties myös ikiroutaa.

Pitkään harkittuani ostin viime elokuussa puutarhamökin ja vuokrasin siihen kuuluvan, noin 300 neliömetrin kokoisen palstan Napapiirin ryhmäpuutarhayhdistykseltä omaksi ”paratiisiksi”. Tämä paikka oli oikein innokkaan puutarhurirouvan jäljiltä, mutta hänen kuoltuaan kolmatta kesää hoitamatta. Perikunta piti huolen ainoastaan siitä, että nurmikkoalue pysyi siistinä. Kesän viimeiset viikot menivät raivaustöissä. Revin kahden aarin alueelta rikkaruohoja juurineen, nostin rautakangella suohon uponneita betonilaattoja ja kaakeleita, kestopuureunuksia ja pikkukasvihuoneiden putkis18

Siirtolapuutarha 4/2017

toja. Myin lasisen kasvihuoneen pois tieltä, kiskoin lasikuituiset juurimatot ja hajotin epämääräisen mukulakivikasan, jonka alta paljastui hienoja kivenjärkäleitä: oivallisia pohjia kivikkokasviryhmään. Haluan luoda mahdollisimman luonnollisen puutarhan. Ainoat muovit, jotka toistaiseksi vielä hyväksyn, ovat kompostorit, vesitynnyrit, jotkut työkalut ja kateharsot. Naapurit kyllä ihmettelevät päätään pudistellen, miksi annan heille kaikki juurimatot.

Nyt voin toteuttaa omalla pihallani mahdollisimman pitkälle permakulttuurisen elämäntavan.

Kavensin nurmikon luodakseni lisää tilaa neljälle vuoroviljelylohkolle. Siellä kasvatan jo tänä vuonna vihanneksia, perunoita ja juureksia kohotetuissa penkeissä. Puhdistin marjapensasryhmän ja

Tunnelissa on tunnelmaa.

Kesäkanat.

huomasin ilokseni, että vielä viime vuonna kituva isotuomipihlaja kukkii runsaasti.

Emäntä aurinkokylvyssä.

Kateviljely ja kompostointi ovat lempiaskareitani.

Minulla on talouskompostori ja kevytrakenteinen jälkikompostori sekä lisäksi neljä metalli- ja puukehikkoa vihermassoja varten. Naapuritkin tuovat minulle mielellään rikkaruohojansa. Ruokin kompostit aidolla kanan- ja hevosenkakalla ja omalla pissallani, jota kerään joka ainoan pisaran.

Nautin joka hetkestä

Kukkakaali komeilee.

Kohopenkissä juureksien jalat eivät kastu.

Asun puutarhamökillä noin puoli vuotta. Voin kokea kiireetöntä touhuilua lähes koko päivän ulkona.

Hidastelen. Se on elämäntapani. Nautin joka hetkestä, milloin kanoja ruokkien, milloin kasvimaata kitkien, milloin palstani kasvustoa tutkien. Yritän lukea luontoa ja kuunnella sitä, mitä kasvit ja maa, taivas ja tuulet haluavat kertoa. Ehkä opin vuosi vuodelta enemmän luonnon lainalaisuuksista ja sitä kautta toimimaan luonnon ehdoilla luonnon kanssa eikä sitä vastaan. Puutarhani opettaa minulle kärsivällisyyttä. Ihailen ja iloitsen päivittäin kasvun ihmeellisestä voimasta. Lisäksi Napapiirin ryhmäpuutarhan mukavat ja myötämieliset ihmiset tekevät kesästäni täydellisen.

Teksti ja kuvat: Ulrika Tammenheimo Napapiirin ryhmäpuutarhayhdistys Siirtolapuutarha 4/2017

19

Ämpäri, biojätettä ja bokashirouhetta – yhdistelmä, josta syntyy pienellä vaivannäöllä ravitsevaa multaa, josta kasvit pitävät.

Jos hankkii bokashiämpärin, ylimääräisen biojätteestä ämpärin pohjalle valuvan nesteen voi valuttaa ämpärin alaosassa olevasta hanasta pois noin 3-5 kertaa viikossa. Tavallista ämpäriäkin voi käyttää, jos laittaa pohjalle esimerkiksi sanomalehtiä tai kananmunakennoja imemään kosteutta, koska liian märkä bokashi alkaa mädäntyä. Kun biojätettä lisätään ämpäriin, se täytyy painella tiiviiksi niin, ettei ämpäriin jää yhtään ilmataskua. Paras hapattamisprosessi syntyy täysin ilmatiiviissä astiassa.

Biojätteestä ämpärin pohjalle valuva neste on arvokasta, koska sitä voi käyttää kasvien lannoitteena.

-Neste on niin voimakasta, että sitä laimennetaan suhteessa 1/200 eli sekoitetaan keskenään 5 millilitraa bokashin nestettä ja yksi litra vettä, bokashiasiantuntija Linda Wirtanen kertoo. Ämpärissä muhivan biojätemassan tuoksua hän kuvailee makeanhappamaksi.

-Kannen avatessaan huomaa miedon tuoksun, joka muistuttaa hapankaalia tai melassia. Ilmatiivis bokashiämpäri ei haise, koska kansi pidetään kiinni - ämpäriä voi säilyttää vaikka keittiössä.

Bokashiämpäri kannattaa avata vain kerran päivässä ja lisätä sinne kaikki päivän mittaan kertyneet pilkotut biojätteet yhdellä kerralla, jotta bokashiin ei pääse turhaan happea. Kun biojäte on paineltu ämpäriin, sen päälle ripotellaan bokashirouhetta, jossa on kasvin vastustuskykyä tukevia mikrobeja - ne hapattavat biojätemassan tehokkaasti.

Kuivaa bokashirouhetta laitetaan vain ruokalusikallinen 1-2 litraa kohden. Kosteaa bokashirouhetta tarvitaan kourallinen (0,5-1dl) biojätelitraa kohden.

Rouhe sisältää eläviä mikrobeja, muun muuassa maitohappobakteereja, fototrooppisia bakteereja ja hiivasienejä. Tehokkaita mikro-organismeja kutsutaan EM-mikrobeiksi.

Ne luovat yhdessä maaperään ja kasveille ympäristön, jossa hyvät mikrobit voivat lisääntyä. Ne vahvistavat kasveja ja elävöittävät maaperää.

Mitä bokashiämpäriin voi laittaa?

Kasviksia, kahvinporoja, teepusseja, leipää, kukkia, avokadonkiviä, kananmunankuoria sekä lautaselle 20

Siirtolapuutarha 4/2017

Nurmijärveläisen Mari Pelanderin (oik.) osa tomaateista on kasvanut niin tanakoiksi, etteivät ne ole tarvinneet tukea lainkaan Vasemmalla Linda Wirtanen.

Miten ”pieni multatehdas” toimii? jääneitä ruoantähteita ja ruoanvalmistuksessa syntyneitä tähteitä.

-Isoja luita ämpäriin ei kannata laittaa, mutta pienet luut hapertuvat sen verran hapattamisprosessin aikana että niitä voi sormin katkaista, jos niitä löytää myöhemmin multatehtaasta. Linda Wirtanen kertoo.

-Erityisen sopivia ovat kasvikset. Proteiinipitoisia elintarvikkeita, kuten lihaa, kalaa ja maitotuotteita voi laittaa ämpäriin vähäisiä määriä: rouhetta kannattaa laittaa proteiinipitoiseen massaan reippaammin.

Liika neste on pahaksi hapattamisprosessille, siksi ämpäriin ei kannata kaataa keittoa, mehua eikä

maitoa. Myöskään etikka, tuhka ja hiiva eivät kuulu bokashiämpäriin, koska ne häiritsevät prosessia.

Kun bokashiämpäri on täytetty piripintaan, biojäte jätetään ämpäriin muhimaan vielä vähintään kahdeksi viikoksi ennen kuin se sekoitetaan multaan, esimerkiksi isoon kannelliseen muovilaatikkoon eli ”multatehtaaseen” muhimaan vielä toiseksi pariksi viikoksi. ”Multatehdas” ei saa olla liian tiivis mutta on tärkeää huolehtia siitä, että haittaeläimet eivät pääse siihen käsiksi. Biojätteen ja mullan sekoitus muuttuu kokonaan mullaksi laatikossa parissa kolmessa viikossa.

-Kananmunankuori tai pieni luu saattaa edelleen löytyä, mutta ne häviävät ajan myötä. Kypsän,

Bokashiharrastaja Mari Pelander kuivattaa mm. omenoita, tomaatteja, lehtikaalia ja nokkosta ja jauhaa ne jauhoksi, jota käyttää ruoanlaitossa. Nämä ovat myös bokashin voimalla kasvatettuja.

multaan sekoitettavan biojätemassan ja mullan sekoitussuhde on noin puolet biojätettä ja puolet multaa. Ne sekoitetaan hyvin, jotta bokashi on kosketuksissa mullan kanssa kaikkialta. Seoksen päälle lisätään noin 10 senttimetrin kerros tavallista multaa.

Missä ”multatehdas” toimii?

-Suojattua muovilaatikkoa voi pitää pihalla tai parvekkeellakin, Linda Wirtanen sanoo.

-Jos mullan ja biojätteen seos muhii talvella parvekkeella kannellisessa, ei liian tiiviissä astiassa, mikrobit menevät horrokseen kylmän ajaksi mutta keväällä ne heräävät ja jatkavat toimintaansa ilmojen lämmettyä. Kun kevätistutusten aika koittaa, laatikossa on valmista, ravinteikasta multaa, jonka voi levittää kasvimaalle.

Jos pari viikkoa muhineen kypsän bokashin ja siihen sekoitettavan mullan seoksen laittaa suoraan kasvimaalle, se täytyy kaivaa vähintään 30 senttimetrin syvyyteen, ja huolehtia siitä että suojaa alueen hyvin esimerkiksi jyrsijäverkolla, etteivät eläimet pääse siihen käsiksi. Kypsä biojäte muuttuu maassa kokonaan mullaksi muutamassa viikossa.

-Kannellinen astia on kuitenkin paras vaihtoehto, Linda Wirtanen painottaa.

Biojätteiden tie pienistä kasviksen palasista mullaksi kestää bokashiprosessissa noin 5-6 viikkoa. Nelihenkisellä perheellä syntyy maatuvaa ruokajätettä noin 100 kiloa vuodessa.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen

Siirtolapuutarhuri Liisa Sammalpenger pilkkoo biojätteet ”haarukkapalan” kokoisiksi ennen kuin hän laittaa ne rasiaan.

Kun pilkottua biojätettä on litran verran, hän laittaa ne kerralla bokashiämpäriin. Päälle hän ripottelee bokashirouhetta, jossa on eläviä hyviä mikrobeja, jotka käynnistävät hapattamisprosessin.

Bokashiämpäri avataan mieluiten kerran päivässä jotta sinne ei pääse ilmaa. Tehokas hapatus on kaiken a ja o.

Kasvit pitävät bokashimullasta: Biojätteet ja aterioiden tähteet ravinteikkaaksi mullaksi.

Liisa Sammalpenkereen 500 neliömetrin rehevällä palstalla helsinkiläisessä Herttoniemen siirtolapuutarhassa riittää kitkettävää ja hoidettavaa - mutta satoakin tulee kiitettävästi. Viime vuonna Liisa innostui bokashikompostoinnista: nyt hyötykasvit saavat ravinteikasta multaa pitkin kesää ja ne voivat entistä paremmin.

Puut, pensaat, perennat, hyötykasvit, viljelylaatikot sekä portin ja muiden tukien päällä kiemurtelevat köynnöskasvit ovat pikkuhiljaa täyttäneet vuodesta 1984 asti vaalitun palstan.

-Olen aina kitkemässä ja hoitamassa puutarhaa, Liisa Sammalpenger tunnustaa.

-Maata kääntäessä ja kitkiessä stressikin purkautuu huomaamatta.

Viime elokuussa Hyötykasviyhdistyksen bokashikurssin jälkeen hän aloitti saman tien uuden harrastuksen: -Ostin kurssilta tarvikkeet, aloin pilkkoa naatit, kuoret ja muut kasvisten jämät pieniksi haarukkapaloiksi joka päivä. Kun niitä on kertynyt pieneen rasiaan litran verran, laitan ne bokashiämpäriin muhimaan ja ripautan päälle vähän bokashirouhetta ja tiivistän, että saan ilman pois ämpäristä, hän kertoo.

-Ostamani ämpärin alaosassa on hana, josta valutan ylimääräisen nesteen pois, jotta prosessi toimisi mahdollisimman hyvin eivätkä biojätteet mätäne.

Neste on erittäin vahvaa lannoitetta, jota suositellaan laimennettavaksi jopa 1/200 ennen käyttöä.

Kasvikset ja muut biojätteet muhivat kannen alla tiiviissä, ilmattomassa ämpärissä. Kun ämpäri täyttyy, se saa muhia vielä vähintään pari viikkoa ennen kuin biojäte on valmista sekoitettavaksi mullan kanssa.

-Kun laitan laatikkoon -johon on päästävä myös ilmaa - kypsää pari viikkoa ämpärissä muhinutta biojätettä ja multaa, laatikon sisältö muuttuu 2-3 viikossa ravinteikkaaksi mullaksi, joka vahvistaa kasveja. Jos laatikko on ulkona, sen päälle voi laittaa teräsverkon eläimiltä suojaamaan ja päälle ilmavasti vaikka pressun. ”Multatehdaslaatikko” ei saa olla ilmatiivis.

Jos multaa syntyy kesän aikana paljon, sen voi syksyllä levittää kasvimaalle. Seuraavana keväänä kasvimaalla odottaa ravinteikas viljelymaa, jossa kasvit viihtyvät entistä paremmin.

-Talvella voi kerrostalossakin tehdä multaa ja lyhentää omaa hiilijalanjälkeään, Liisa Sammalpenger sanoo.

Mehua talveksi Palstan hyötykasvien ja kahden Antonovka-omenapuun sato on niin hyvä, että monia yrttejä ja omenoita riittää kilokaupalla kuivattaviksikin.

- Keskimäärin joka toisena syksynä omenasato on niin hyvä, että kuivaan kymmeniä kiloja omenoita tilavassa kuivurissani. Jos omenoita tuntuu olevan liikaakin, viemme palstanaapurien kanssa niitä mehuasemalle ja saamme talveksi ihanaa mehua.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen Siirtolapuutarha 4/2017

21

Vuoden 2018 vihannekset:

Pavut tasaavat verensokeria ja alentavat kolestrolia

22

Siirtolapuutarha 4/2017

Papujen (Phaseolus sp.) ryhmä koostuu noin 80 köynnöstävästä lajista ja ne kuuluvat hernekasveihin.

Tyypillistä näille kasveille on se, että ne sisältävät valkuaisaineita ja pystyvät sitomaan maaperän typpeä parantaen samalla maan kasvukuntoa.

Pavut ovat ruokaisia ja sisältävät moniin muihin kasvisksiin verrattuna enemmän kuituja, foolihappoa ja valkuaisaineita, mikä tekee niistä arvokkaita erityisesti osana kasvispainotteista ruokavaliota.

Pavut keventävät sekaruokailijankin annoksia, sillä niissä on vain vähän kaloreita suhteessa niiden sisältämiin ravintoaineisiin. Suomeen pavut tulivat 1600-luvulla muun Euroopan kautta Väli- ja EteläAmerikasta, jossa niitä kasvaa luonnonvaraisina.

Pensas- ja salkopavut Tuoreena käytettävät tarhapavut ovat yleisimmin kasvutapansa mukaan joko pensas- tai salkopapuja (Phaseolus vulgaris). Molemmat kuuluvat tarhapapuihin, jotka luokitellaan vielä pyöreisiin taittopapuihin ja litteisiin leikkopapuihin. Niiden

palot voivat olla korjuuvaiheessa vihreitä, valkoisia, keltaisia tai hyvinkin tummia. Molemmat paputyypit voidaan syödä palkoineen, kun niitä ensin on keitetty noin kuusi minuuttia kiehuvassa vedessä. Keittäminen poistaa papujen haittoja ruoansulatuksessamme, koska kaikki pavut sisältävät tuoreena muun muassa lektiiniä. Tämä aiheuttaa keittämättömänä vatsaongelmia.

Etelä-Suomessa. Palkoineen syötävät pavut ovat parhaimmillaan nuorina, mutta jos halutaan viljellä palon sisällä olevia papuja, tarvitaan pitempi kasvuaika. Kaikki hernekasvit parantavat maaperää ja ne ovat hyviä vuorottelukasveja muun muassa viljalle, muille vihanneksille ja perunalle. Paras satoaika on elo- ja syyskuussa.

Ruusupapu (Phaseolus coccineus) on tuttu köynnöskasvi, joka voi hyvissä oloissa kasvaa useampimetriseksi koristeeksi punaisin kukin. Myös tämän kasvin pavut ovat syötäviä keittämisen jälkeen tai kuivattuina. Myös Limanpapu (P. lunatus) on monelle tuttu ja sen viljely onnistuu meillä.

Papuja käytetään myös kuivattuina ja idätettyinä.

Kuivatut pavut on aina liotettava ja/tai keitettävä ennen syöntiä. Idätykseen sopii parhaiten mungpapu, jota saa valmiiksi idätettynä. Idätetyt pavut voi halutessaan kevyesti keittää, jolloin niiden sulavuus ja ravitsevuus paranevat entisestään. Kuivattujen papujen käsittelyohjeet löytyvät esimerkiksi www. evira.fi -sivuilta. Ilman oikeanlaista esikäsittelyä ne voivat aiheuttaa myrkytyksiä, mutta oikein käsiteltyinä ne ovat arvokkaita ravintoaineita, joiden on todettu muun muassa tasaavan veren sokeria ja alentavan kolesterolia.

Helppoa ja näyttävää ruokaa

Härkäpapu onkin virna Härkäpavusta (Vicia faba) on kehitetty viime vuosina hittituotteita. Tämä hyvin vanha eurooppalainen ravintokasvi on virna eikä siten kuulu papujen sukuun. Nimi johtuu siitä, että sen siemen muistuttaa kahvinpavun tavoin muodoltaan papua. Hernekasveihin kuuluvalla härkäpavulla on samoja hyviä ominaisuuksia kuin varsinaisilla pavuilla.

Pavut pitävät lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta ja niitä voidaan viljellä avomaalla Keski- ja

Tuorepavut ovat öljyn tai voisulan ja mantelien kera herkullisia ja tasapainottavia lisukkeita esimerkiksi liharuokien kera. Suosikkeja ovat myös erilaiset papumunakkaat. Pavut sopivat kaikkeen ruoanlaittoon keitoista paistoksiin ja salaatteihin, joista nizzansalaatti on varsinainen herkuttelijan klassikko. Satoaikana tuorepapuja kannattaa ostaa ja pakastaa talven varalle. Tuorepavut huuhdellaan, keitetään muutama minuutti vedessä, jäähdytetään kylmällä vedellä ja pakataan valutettuina annospusseihin pakastusta varten. Talvella ne ovat näyttäviä ja herkullisia lisäkkeitä parsan tapaan sellaisenaan tai yrteillä ja parmesaanijuustolla höystettyinä.

Vuoden vihanneksen valitsivat Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry. Perusteena on ollut erityisesti se, että tämän monipuolisen kasvisryhmän käytön ja viljelyn toivotaan lisääntyvän niin ammattiviljelmillä kuin kotipuutarhoissa. Suomalaiset syövät papuja selvästi vähemmän kuin monessa muussa maassa.

Kuvat: Kotimaiset kasvikset ry

LIITTO TIEDOTTAA

Siirtolapuutarhakalenteri 2018 Siirtolapuutarhakalenteri vuodelle 2018 ilmestyy syyskuun puolessa välissä. Perinteisessä kalenterissa on viljelijöiden ottamia kuvia 12 siirtolapuutarhasta ja kalenterisivulla on tilaa omille muistiinpanoille. Kalenteri on myös suosittu ja persoonallinen lahja siirtolapuutarhurilta. Kalenterin hinta on 9 euroa + postikulut.

Tilaukset: - Siirtolapuutarhaliiton kotisivujen tilauslomakkeella - sähköpostitse osoitteesta info@siirtolapuutarhaliitto.fi - puhelimitse numerosta 010 3213 540 (arkisin klo 10-14)

Siirtolapuutarha 4/2017

23

Lähiruoka ja puutarhanhoito o siirtolapuutarhakulttuuria Harri Tiainen, Oulunkylän siirtolapuutarhan 30vuotias puheenjohtaja uskoo yhteisöllisyyteen ja puutarhanhoitoon.

-Meillä on mahtavaa porukkaa siirtolapuutarhassa, hän sanoo.

-Yhteisöllisyys elää ja voi hyvin – se on perussosiaalisuutta. Yhteisö on tärkeä ja hauska - eron tekeminen ihmisten välille iän perusteella on teennäistä.

tapahtumasta hallitukselle. Sitä varten ei tarvitse liittyä huvitoimikuntaan, hän miettii.

-Osallistumisen täytyy olla helppoa. Jos minä kysyn suoraan joltain henkilöltä, ehtisikö hän hoitaa illalla kahvinkeiton jossain tilaisuudessa, melko todennäköisesti hän suostuu. Kun talkootehtävät mietitään tarkkaan ja puretaan pieniin selkeisiin osiin, tekijöitäkin löytyy helpommin.

Yhteistä tekemistä ja talkootyötä voivat Harri Tiaisen mielestä jäykistää toimikunnat ja muut ryhmät, joihin on tarkoitus sitoutua.

-Tapahtumia voi järjestää vaikka juttelemalla naapureiden kanssa ideasta ja ilmoittamalla

Lähiruoka ja puutarhanhoito ovat nuoren puheenjohtajan mielestä elävä osa siirtolapuutarhakulttuuria.

-Puutarhanhoito on kauhean kivaa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Saksassa opiskelijatkin

Siirtolapuutarhakulttuuria Nokialla:

Kehon siirtolapuutarhassa viihdyt hinnan mukaan. Saunan terassilla vilvoittelemme ja nautimme järvinäköalasta.

Järvi ja laituri ovat parinkymmenen metrin päässä.

Uimarannan vieressä on lapsille trampoliini.

Ilman muuta naapuria autetaan

Kehon uimaranta.

Siirtolapuutarhan sydän on järven rannalla sijaitseva sauna, jossa jutustellaan kesällä jopa 4-5 kertaa viikossa.

-Vaikka meillä on sovitut saunanlämmityspäivät, usein joku haluaa muunakin päivänä lämmittää saunan - se sopii hyvin. Kun sauna on lämmin, juttuseuraa ilmaantuu aina, 33 vuotta yhdistyksen taloudenhoitajana toiminut Seppo Nyman kertoo.

24

Saunan ”valmistumisesta” ilmoitetaan saunakellolla, jonka ääni kajahtelee kaukaisimpiinkin mökkeihin asti. Saunojia on useita kymmeniä joka vuorolla.

- Meillä saunovat nuoret ja vanhat yhdessä, Seppo Nyman sanoo.

- Jäätelöä saa syödä saunassakin. Jäätelöstä ja virvokkeista maksetaan kassalippaaseen sovitun

Siirtolapuutarha 4/2017 Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Kehon siirtolapuutarhassa on 94 mökkiä – koko siirtolapuutarha-alue on 7,3 hehtaaria. Yhteishenki on vahva.

-Teemme talkoilla melkein kaiken, Seppo Nyman sanoo.

Yleisiä alueita on noin neljä hehtaaria, niiden hoitovastuusta ei ole sovittu erikseen mitään.

-Se hoitaa, joka kerkiää ja hyvin on sujunut.

Meillä on kevättalkoot, syystalkoot, puutalkoot ja tarvittaessa muitakin talkoita. Mukana on aina paljon porukkaa.

Kehossa on tapana auttaa naapureita.

-Ilman muuta autetaan: Jos kuulemme, että jossain tarvitaan apua, lähdemme auttamaan. Leikkaamme esimerkiksi aidan, harvennamme puita tai lainaamme työkaluja.

Loppukesällä Kehossa vietetään Elojuhlaa.

-Juhla on yhdessä oloa – lapsille Elojuhlaan järjestetään omaa ohjelmaa, Seppo Nyman kertoo ja mainitsee oman veikkausporukankin: -Lähdemme pyöräretkelle lähikioskille joka lauantai veikkaamaan. Joskus olemme kaikki yhdessä katsoneet ulkoilmaelokuvan ja kerhomajan telkkarista miehet katsovat välillä yhdessä urheilua.

vat elävää perustavat puutarhanhoitoyhdistyksiä ja mehiläiskasvatus on villitys opiskelijoiden keskuudessa.

Harri Taisen työmatka alkaa kesäisin mökiltä.

-Fillaroin 5 kilometriä ja olen töissä. Illalla voin kutsua ystäviä mökille tai jutella naapureiden kanssa. Jos en haluaisi naapureita, olisin ostanut metsäpalstan ja rakentanut sinne mökin.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuva: Jyrki Keivaara

ään yhdessä

Kolumni

Muuttuva siirtolapuutarhakulttuuri?

Minusta tuli siirtolapuutarhapalstan omistaja jokseenkin sattumalta, kun kesäkuussa 2004 totesin ostaneeni mökin Kotiniemestä. Ostopäätöstä vauhditti ajatus lomanviettopaikasta lähellä kaupunkikotia. Tiedostin kyllä vähän arkaillenkin, että kaupan mukana tulisi paljon muutakin kuin oma mökki ja piha. Olihan puhuttu taksvärkkitöistä, talkoista, naapurimökkien läheisyydestä, palstalaisten yhteisistä asioista.

En ensimmäisenä mieltänyt, mikä siirtolapuutarhoista tekee erityisiä. Tai mikä niissä siirtolapuutarhoissa kukkaloisteen lisäksi viehättää. Taisin olla tyypillinen ostaja, joka pikkuhiljaa tutustuu palstaansa ja alkaa nähdä vuosien kuluessa kokonaisuutta myös palsta-aidanteensa ulkopuolelta.

Siirtolapuutarhoja yhdistävänä erityisenä tekijänä on mahdollisuus pienimuotoiseen viljelyyn ja mahdollisuus viettää kesää suhteellisen yksinkertaisesti tiiviissä kylämäisessä yhteisössä. Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja niitä kauniita kukkia.

Seppo Nyman saunalle menossa.

Kehon siirtolapuutarha on Nokian seurakunnan omistamalla maalla. Vuokrasopimusta on jatkettu nykyisin 10 vuotta eteenpäin.

-Saamme seurakunnalta polttopuuta, koska pidämme ranta-alueen kunnossa ja siivoamme kaatuneet puut pois. Polttopuuta meillä kuluu paljon.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen

Mutta onko siirtolapuutarhakulttuuri muutoksessa? Muuttuvatko, pikkuhiljaa, vaatimattomat siirtolapuutarhamökit minihuviloiksi kaikin mukavuuksin? Kiinnostaako perinteinen viljely ihmisiä entiseen tapaan? Ja halutaanko edes tutustua alueeseen, naapureihin, yhteisiin asioihin? Väitän, että viljelyperinne ja varsinkin yhteisöllisyys on yhä huomisen tulevaisuutta. Yhteisöllisyydellä tarkoitan sujuvaa yhdessä tekemistä ja toimimista, jonka tuloksena syntyy parhaimmillaan jotain uutta. Yhdessä saadaan tehtyä isojakin tekoja. Hyvin toimivaan yhteisöön pääsee ulkopuolinenkin mukaan sujuvasti.

Miten sitten sujuvaa yhdessä tekemistä, hyvää yhteisöllisyyttä viljellään? Olen havainnut, että on tärkeää, että uusille puutarhureille esitellään toimintaa, heidät toivotetaan mukaan yhteiseen tekemiseen. Ideoidaan ja toteutetaan yhdessä alueiden ja tilojen kunnostustöitä. Pysähdytään kujilla keskusteluihin ja vietetään myös juhlia. Tänäkin kesänä minusta tuntuu, että sittenkin siirtolapuutarhoissa yhteisöllisyyden kantavina teemoina yhä ovat osallisuus, sitoutuminen, motivaatio, luottamus ja läheisyys.

Pirkko Kilpeläinen Kuva: Soili Vierula Siirtolapuutarha 4/2017

25

Punkki irtoaa punkkipihdeillä.

Nauti luonnosta - suojaudu punkilta Punkki eli puutiainen on yleinen Suomen luonnossa aina eteläisintä Lappia myöten.

Luonnosta voi silti nauttia huoletta punkkialueillakin, kunhan muistaa tärkeimmän keinon suojautua punkin levittämiltä taudeilta: estää punkin pääsyn iholle.

Suomessa punkkeja tavataan runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta myös sisämaassa eteläistä Lappia myöten. Punkki viihtyy kosteahkoissa oloissa aluskasvillisuuden lehdillä ja korsilla sekä ruohikossa ja heinikossa. Pihapiirissä onkin hyödyllistä pitää aluskasvillisuus leikattuna.

Punkit levittävät useita tauteja, joista yleisin on borrelioosi. Vuosittain jopa 6000-7000 henkilön arvioidaan sairastuvan borrelioosiin. Se voi hoitamattomana olla vakava sairaus ja aiheuttaa mm. niveloireita. Punkki levittää myös virusperäistä puutiaisaivotulehdusta, jota rekisteröitiin vuonna 2016 yhteensä 61 tapausta.

26

Siirtolapuutarha 4/2017

Borrelia-bakteeria kantaa noin 15-20 prosenttia punkeista ja puutiaisaivotulehdusta noin 1,5 prosenttia. Borrelioosia levittäviä punkit ovat levinneet laajalle, kun taas puutiaisaivotulehdusta levittäviä punkkeja esiintyy Ahvenanmaalla, Turun ja Kotkan saaristossa, Etelä-Karjalassa, Kokkolassa sekä Simon, Kuopion ja Varkauden seuduilla.

Borrelioosi ja puutiaisaivotulehdus sekoittuvat monella Reumaliiton tuoreen kyselyn mukaan monet sekoittavat punkin levittämät sairaudet ja niiden ehkäisykeinot. Lähes puolet kyselyyn vastanneista sekoitti keskenään borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen. Lisäksi yhteensä lähes 40 % vastaajista arveli, että punkkirokotus suojaa borrelioosilta, vaikka se suojaa vain harvinaisemmalta puutiaisaivotulehdukselta.

Sen sijaan lähes kaikki vastaajat tiesivät, että borrelioositartunta hoidetaan antibioottikuurilla. Samoin valtaosa vastaajista tiesi, että ainoa varma tapa estää borrelioosin tarttuminen ihmiseen tai eläimeen on estää punkin pääsy iholle. Viime keväänä toteutettuun verkkokyselyyn vastasi 1555 henkilöä.

Säännöllinen punkkisyyni vähentää borrelioosiriskiä Punkin pääsyä ihokontaktiin voi välttää käyttämällä luonnossa pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita.

Vaaleista vaatteista punkki erottuu paremmin.

Punkkisyynissä käydään koko keho ja iho läpi.

Erityisesti taivekohdat kuten kainalot ja polvitaipeet sekä selkä, navan seutu, nivuset, niska ja pää kannattaa käydä huolellisesti läpi. Lapsilla punkki hakeutuu usein hiusrajaan. Myös vaatteet on syytä tarkastaa. Koirat ja kissat ovat punkkimagneetteja, joten ulkoilun jälkeen myös niille kannattaa tehdä punkkitarkastus.

Jos löydät ihoon kiinnittyneen punkin, poista se välittömästi. Tartu siitä kiinni tukevasti mahdollisimman läheltä ihoa ja vedä se hitaasti pois. Voit tehdä punkkipihdeillä, tavallisilla pinseteillä tai kynsillä. Puremakohta on hyvä puhdistaa.

Poistamisen jälkeen seuraa puremakohtaa. Jos sen ympärille kehittyy leviävää ihottumaa seuraavien viikkojen aikana tai tulee muita, flunssankaltaisia oireita, on syytä hakeutua lääkäriin.

Reumaliiton punkkisivut löytyvät osoitteesta www. punkki.fi. Elokuussa sivuilla palvelee myös punkkichat, jonka kautta voi kysyä terveydenhuollon ammattilaiselta punkkeihin ja borrelioosiin liittyviä kysymyksiä.

Teksti: Henna Laitio Kuvat: Suomen Reumaliitto ja RI

Nro 2

Kirjoituskilpailun satoa Siirtolapuutarha-lehden kirjoituskilpailuun osallistuneen Anne Pitkäsen kirjoitus aiheesta hyvän mielen ja hyvän hengen luominen siirtolapuutarhayhteisössä.

Hyvää mieltä ja mukavia muistoja Juhannusjuhla, Elojuhla ja Pikkujoulu ovat vakiintuneet vuosittain järjestettäviksi mökkiläisten yhteisiksi tilaisuuksiksi kuopiolaisessa Päivärannan siirtolapuutarhassa. Vuosikymmenten mittaan näissä juhlissa on nähty monenlaisia esityksiä: lausuntaa, musiikkia, näytelmiä...

Osa esityksistä on jäänyt elämään mökkiläisten mielissä eli niitä muistellaan edelleen milloin missäkin yhteydessä.

Viime vuosina esitysten (ja erityisesti esiintyjien) määrä oli kuitenkin alkanut huolestuttavasti vähentyä, ja esiintymislavaa käytti juhlissa eniten se kuuluisa Joku Muu. Mökkiläisten joukosta alkoi jo

kuulua nurinaa, että kannattaako juhliin enää tohtori halutaan ehdottomasti tavata toisenkin tulla, koska entisenkaltaista hauskaa ohjelmaa kerran. ei ole. Tälle asialle täytyi tietysti tehdä jotakin, koska juhlien tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä ja Aikaa näiden hahmojen kehittäminen, käsiwww.exoticgarden.fi mukavia muistoja. Siispä mietintämyssy päähän kirjoitusten tekeminen ja esitysten harjoitteja kynä sauhuamaan. leminen tietysti vie, mutta naurusta hytkyvä yleisö on paras palkka kaikesta vaivannäöstä.

Ensimmäisenä juhlaväen yllätti Loviisa, savon Positiivista palautetta on mukava muistella murretta viäntänyt kotitalousalan ammattilai- helmikuun paukkupakkasissakin. Aika näyttää, Nopeakasvuisten nen, joka oli palkattu työnjohtajaksi juhlasalin pompahtavatko Loviisan, Sirkun ja Tohtori Talon Nro vuosinakin 3 herkkukasvien siemeniä keittiöön. Yleisön reaktio hahmoa kohtaan tietysti sanomiset ja tekemiset vielä tulevina arvelutti, mutta pelko oli turhaa eli naurua riitti. esille ihmisten muistilokeroista. Joka tapauksessa Tällaisen hahmon elinkaari on suhteellisen lyhyt, vilkkaan mielikuvituksen sekä jonkinmoisen joten Loviisan paikan esiintymislavalla peri hä- kirjoittamis- ja esiintymistaidon hyödyntäminen nen sisarentyttärensä Sirkku. Ässää suhauttanut, on se asia, jonka minä osaan parhaiten tehdä savoa ja nuorisoslangia puheessaan sekoittanut muiden siirtolapuutarhalaisten viihdyttämiseksi, neitokainen sai edeltäjänsä tavoin kutkutettua yhteishengen kohottamiseksi ja osoittaakseni, että jutuillaan ihmisten nauruhermoja. Syksyn siirtolapuutarhan yhteisö on minulle tärkeä.

Tilaa uutiskirje 2016 Elojuhlassa yleisön eteenilmainen ilmestyi taas uusi www.exoticgarden.fi tuttavuus eli Tohtori Talo kera sairaanhoitajan Anne Pitkänen, ja potilaiden. Pitkin syksyä sain palautetta, että Päivärannan siirtolapuutarha, Kuopio

Siirtolapuutarhakulttuuria parhaimmillaan – yhteisöllisyyttä, viljelyä ja kauniita kukkia.

Nro 4 LEPAAN KURSSI Siirtolapuutarhaliiton Lepaan puutarhakurssi järjestetään ensi vuonna 16.-20.4.2018.

Iso valikoima syyssipuleita Tilaa ilmainen uutiskirje www.exoticgarden.fi

Merkkaa kalenteriin jo nyt! Lisätietoa kurssista Siirtolapuutarha-lehdessä 5/2017 sekä syksyn aikana liiton nettisivulla.

Koe kasvun ihme!

Mullan myynti: 050 336 5703 050 337 9442 www.metsapirtinmulta.fi

Metsäpirtin kompostimullat ovat puutarhasi parhaita ystäviä. Tilaa Metsäpirtin multaa perille toimitettuna tai nouda itse.

Ei lisättyjä keinolannoitteita!

Voit noutaa multaa myös itse henkilöauton peräkärryllä.

Katso noutopisteiden sijainnit ja aukioloajat täältä: www.metsapirtinmulta.fi Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde)

Siirtolapuutarha 4/2017

27

Kuva: Anne Mattsson

Mansikkapaikka

Marjaniemen ryhmäpuutarha oli yksi monista yhteistanssin maailmanennätyksen tekoon osallistuneista siirtolapuutarhoista. Ylen tapahtumalla juhlistettiin 100 vuotta täyttävää Suomea.

Siirtolapuutarhoissa tanssittiin hulahulan tahtiin juhannusaattona Yli 10 siirtolapuutarhaa eri puolilla Suomea Rovaniemeä myöten juhlisti juhannusaattoa osallistumalla Ylen Hula hula Suomi –tapahtumaan. Tempauksella tavoiteltiin yhteistanssin uutta maailmanennätystä, joka jäi syntymättä, koska ennätykseen olisi tarvittu yli 265 000 tanssijaa. Juhannusaattona 220 000 suomalaista tanssi yhtä aikaa Robinin Hulahula –kappaleen tahtiin. Voimassa oleva yhtäaikaisen tanssin maailmanennätys on Hollannilla: vuonna 2006 peräti 265 000 hollantilaista tanssi yhtä aikaa. Hulahula Suomen juhannusaaton tv-lähetys tavoitti illan aikana 1 238 000 katsojaa.

Ohjelman katsotuin vartti oli kello 22, jolloin maailmanennätystanssia tanssittiin. Viiden tunnin suoraa TV-lähetystä oli perjantaina 23.6. tekemässä noin 200 henkilöä, 29 lähetysyksiköstä – jopa kahdesta helikopterista käsin!

Siirtola puutarha Tiinan villiyrttipiiraat Pohjasta valmistuu noin 12 pientä tai yksi iso piiras.

3 dl vehnäjauhoja 1 tl suolaa 100 g voita 1 muna Pari tilkkaa kylmää vettä.

Sekoita jauhot ja suola keskenään. Nypi joukkoon kylmä voi.

Sekoita muna ja vesi joukkoon.

Vaivaa tasaiseksi ja laita kylmään noin 30 minuutiksi.

Täyte Kerää luonnon vihannestarhasta noin litra villiyrttejä (horsmaa, voikukanlehtiä, vuohenputkea...).

3 sipulia 2 – 5 valkosipulinkynttä Mustapippuria 200 g feta-juustoa 4 munaa 3 dl kermaa/maitoa Voita paistamiseen Pieniä miniquichejä saa helposti muffinivuoan avulla.

Jaa taikina 12 palaan ja vuoraa vuoan kolot ylös asti taikinalla.

Lisää yrttitäyte ja päälle munamaito/kerma.

Paista 200 asteessa noin 10 – 15 minuuttia tai kunnes täyte kohoaa ylös ja on kauniin ruskea.

Koristele takapihasi antimilla!

28

Siirtolapuutarha 4/2017

Kävijöitä 11 siirtolapuutarhassa:

Kirjaesittely: On sadonkorjuun aika Ulla Karlströmin ja Cecilia Lundinin toimittama kirja Vastapoimittua esittelee sekä perinteiset että uudemmat marjojen, hedelmien, sienten ja kasvisten säilöntämenetelmät havainnollisesti ja selkeästi. Kaikille puutarhan herkuille ehdotetaan sopivia säilöntämenetelmiä ja erilaisia reseptejä.

Omissa luvuissaan kerrotaan sadon pakastamisesta, kuivattamisesta, etikkasäilönnästä, maitohapposäilönnästä, säilönnästä sokerin avulla tai säilöntäaineiden avulla sekä umpioimisesta.

Erinomaisia omenasoselajeja ovat kirjan mukaan Valkea kuulas, Antonovka, Konsta ja Talvikki. Marmeladeihin ja chutneyhin kannattaa käyttää esimerkiksi Samoa, Raikea tai Punaista melbaa – mieluiten päärynän kanssa. Karviaisia ehdotetaan säilöttäväksi myös etikkaan liha- ja kalaruokien lisukkeeksi. Perinteisten puutarha- ja metsämarjojen lisäksi mukana ovat pihlajanmarjat, jotka neuvotaan sekoittamaan omenan kanssa, jotta pihlajanmarjan maku hieman tasaantuisi. Nokare pihlajanmarjahyytelöä antaa mukavaa potkua monille kastikkeille. Kaikille marjoille, hedelmille ja kasviksille on omia reseptejä. Kirjan näyttävä kuvitus saa veden kielelle ja kesän mieleen.

Vastapoimittua. Karlström Ulla ja Lundin Cecilia. Minerva Kustannus Oy.Helsinki. 2016.

Ovh Minervan verkkokaupassa 32,90,-

Siirtolapuutarhurit avasivat porttinsa vierailijoille Jo kuudennen kerran järjestetty Puutarhaliiton Avoimet puutarhat -tapahtuma houkutteli sunnuntaina 2.7.2017 kymmeniä tuhansia kävijöitä tutustumaan yksityisiin ja yhteisiin puutarhoihin. Kaunis sää ja keskikesän runsas kukinta olivat päivän kohokohtia.

Vierailuja oli yli 60 000 yhteensä lähes 550 kohteessa. Tapahtumaan osallistuivat myös helsinkiläiset Ruskeasuon siirtolapuutarha, Vallilan siirtolapuutarhamuseo sekä puutarhat Annen Aitta ja Asteripolku 71 Herttoniemen siirtolapuutarhasta, Heinolan siirtolapuutarha, hyvinkääläinen Vanhanmyllyn siirtolapuutarha, Kehon siirtolapuutarha Nokialta, Helistön siirtolapuutarha Raumalta, Litukan ja Nekalan siirtolapuutarhat sekä Sinikan ja Voiton puutarha Niihamasta Tampereelta ja Kupittaan siirtolapuutarha Turusta.

Poikkeuksellisen alkukesän vuoksi Etelä-Suomessa oli nähtävillä samanaikaisesti sekä ensimmäisiä pioneja kukassaan, että kukintaansa lopettelevia alppiruusuja.

Pohjois-Suomessa alkukesän kukkijat kuten syreenit ja juhannusruusut olivat runsaimmillaan. Tänä vuonna monen puuvartisen kasvin kukinta on ollut poikkeuksellisen näyttävää.

Palstoilla tapahtuu

Nyt on aika Syyskuussa ∙ Säilötään satoa pakastamalla, kuivattamalla tai umpioimalla.

Myös etikkasäilöntä ja maitohappo-säilöntä ovat vaihtoehtoja. ∙ Istuskellaan syyskesän auringossa. ∙ Nautitaan omenoista sellaisenaan. ∙ Jos omenoita on yli oman tarpeen, kuivataan niistä naposteltavaa tai lahjoitetaan niitä pois.

Lokakuussa ∙ Puhdistetaan ja huolletaan puutarhavälineet odottamaan ensi kevättä. ∙ Siivotaan palsta. ∙ Suojataan kaikki talvenarat kasvit ajoissa. ∙ Pohditaan, minkä itselle uuden hyötykasvin viljelyn voisi toteuttaa ensi kaudella.

Niihama, Tampere

Mukavia muistumia Niihaman kesästä Kesäkuu alkoi tosi räväkästi: Melkoinen takatalvi runsaan raekuuron kera koetteli alkavaa kasvustoa koko lailla kovalla voimalla. Vahinko kun ei ollut itsellä sillä kertaa drinkkiaineita komerossa.

Jäät olivat ihan omalla tontilla, mutta saipahan ”lumipalloja”, ei kuitenkaan ihan lumisotaan riittävästi.

Akuutti oire Alkukesällä se iskee. Pakottaa kyykkyasentoon tai sitten taivuttaa vartalon siten, että nenä osoittaa maahan ja paikka, jonka päällä normaalisti istutaan, osoittaa kohti kesätaivasta. Aurinkoisella ilmalla näin tapahtuu miltei päivittäin.

Silmissä näkyy vain keltaisia mykeröitä tai pieniä vihreitä puikuloita. Kohtaus ei lopu, ennen kuin koko tontti aidanvieruksineen on käyty läpi, eikä yhtään keltaista pyörylää ole näkyvissä.

Kohtauksen loputtua olo on hieman hengästynyt mutta rauhallinen. Kun hengitys on tasaantunut, kopallinen keltaisia mykeröitä päätyy kompostiin.

Jotkut, olen kuullut, saattavat jopa valmistaa niistä ruokaa, jopa viiniäkin. Lapsena tosin leikittiin, että se oli kotileikissä voita, mutta että syömään.

Saattaisivat vielä oireet pahentua ja pakottaisivat vielä mykerövarkaisiin naapurin palstalle.

Kaikeksi onneksi kesä on lyhyt ja keltaiset pyörylät vähenevät näkökentästä mitä pidemmälle kesä ehtii.

Loppukesällä oireet helpottuvat ja syksymmällä pystyy jo oikaisemaan vartalonsa, vain huomatakseen, kun muuttolintujen perähöyhenet katoavat horisonttiin.

Maire Levä Päivärannan Spy Kuopio

Kotieläimet ovat usein viihdyttäviä, jos antavat vastuutakin. Mökkimme ikkunan ulkopuolella meitä viihdytti melko pikkuinen hämähäkki aina viikon ajan, ennen salaperäistä katoamistaan. Se pysytteli alueella 10 x 10 senttiä koko viikon ajan.

Aamiaisen aikaan se heräili toimintaan. Yön se oli nukkunut liikkumatta. Jalat alkoivat tehdä harottavia liikkeitä eli oli taas selvinnyt yhden yön yli. Päivän mittaan se otti ”päikkärit” meidän kanssamme ja sitten taas pientä liikettä. Saiko se murua rinnan alle koko aikana? Emme ainakaan sellaista havainneet. Sitä vastoin päivittäin meillä oli aamiaispöydässä ainakin yksi puheenaihe: Mitenkäs meidän ikioma elukkamme jaksaa? Nimeä emme sille kuitenkaan vielä antaneet, mietittiin kyllä.

Vihdoin koitti murheellinen päivä. Se oli poissa, mihinkä lie raukka mennyt, ei selvinnyt. Jäi suunnitellut ristiäiset pitämättä. Oliko joku vihamielinen lentävä vihollinen sen napannut. Tämmöistä sattuu joskus. Luonnossakin.

Juhannuksesta ei isompia asioita. Sen verran voisi mainita: Taas oli paikkakunnan ehdottomasti komein kokko. Tietysti Niihamakin tanssi klo 22.00 rannalla kokon loisteessa Suomi 100 tanssin yhdessä koko Suomen kanssa.

Ahjolan harmonikkojen vieraillessa puistokonsertissa luonamme kesäkuun lopulla tuli ilmi mukava juttu. Haitaristi Raija Vesterinen, Vilin sukua muuten, asusti 1957-59 kesät perheensä kanssa nykyisessä urheiluvälineille pyhitetyssä Toivola-rakennuksessa. Raija kertoi soitelleensa siinä rappusilla jo kuuden vanhana haitaria. Eipä tuntunut vieläkään taidot unohtuneen, niin komeasti soitto soi. Ilmiselvästi Vesterisen sukua kun isänkin nimi oli Vilho. ”Kerhon” tekemästä maukkaasta rosvopaistista saimme nauttia 15.7. Kyllä vanhat osaavat ja saavat aikaan. Edellisestä paistista olikin jo kulunut muutama vuosi. Kiitos kerholaiset. Kerho ilahdutti meitä lisäksi ”Kädentaidot” näyttelyn järjestämisellä.

Kahdessa päivässä ehdimme ihailla, miten monipuolista saa aikaan kun antaa mielikuvitukselle vapaata. Mahtavaa.

Jokisten sukutarina alkaa jo Hatanpään siirtolapuutarhasta 1917 ja jatkuu tänäkin päivänä. Sukuhaaraa alueella edustaa 5 puutarhamökkiä Jokisen suvun asuttamina. He pitivät omassa porukassaan satavuotiskahveet kakkutarjoilulla. Jälkkäriksi oli verensokerin mittaus. Niistä tuloksista onkin sitten paras vaieta.

Paloturvallisuuden vaaliminen on todella tärkeää meidänkin mökkikylässämme. Nuohoojat käyvät joka kolmas vuosi ja tämä kesä oli se kolmas.

Kaikki kunnossa. Pirkanmaan aluepelastuslaitos kävikin varmistamassa että vahingon sattuessa osaamme toimia oikein. Parituntinen vierähti asiallisen asian merkeissä. Eikä oppi kaatanut ojaan tälläkään kertaa. Komeasti sammui rasvapalo sammutuspeitteellä.

Olemme vaimon kanssa verkottaneet Näsijärvellä joka kesä periaatteella vaimo soutaa ja minä pidän perää, hyvin toimii edelleen. Ahti on antanut kotitarvekalaa kohtuullisesti, joskus jopa naapureidenkin iloksi ja ruokapöydän lisukkeeksi. Kalajuttu joka ei ole kalavale seuraa nyt. Jalokala on kohtuu harvinaista verkotuksessa. Tänä kesänä, jopa kahden viikon välein, on taimen ollut liikkeellä. Toinen noin puolitoista kiloa ja toinen kaksi ja risat. Kahdesti on savustuslaatikko tehnyt meille maittavimman savuaterian mitä voimme kuvitella. Todella hyvää ”pienellä tilkalla” valkoviiniä maustettuna.

Teksti ja kuvat: Sinikka ja Vote

Vinkki Vanha videonauha toimii lintujen karkottajana Vadelmapensaiden yläpuolelle kiinnitetty videonauha värisee koko ajan hienonhienosti ja pitää tehokkaasti linnut pois marjojen kimpusta. Tauno Siltanen.

Siirtolapuutarha 4/2017

29

Palstoilla tapahtuu RISTIKKO 4/2017 RISTIKKO 3/2017 RATKAISU

Merkkipäivät Kumpula 05.09 Harri Savander 70 v.

Onnittelut!

Bjarne Grönroos 70v.

9.11.17 Talin Gubbeklubi Onnittelee!

Raimo Koivurinta 70v.

Tali 18.11.17 Onnittelut!

Rahola, Tampere

Litukka, Tampere

Tali, Helsinki

Sadonkorjuun aika Heinäkuu heleän hehkeänä hiipui hiljalleen.

Haaveilimme hienosta heinäkuusta.

Huomasimme haastelevamme harvemmin helteistä. Ei enempää. Eläköön elokuu.

Elämme enemmän elokuun ehdoilla.

Etsimme etanoita.

Elosalamat elävöittävät ehtoitamme.

Empimisiä ehtimisiä elämistä.

Sitten saapuu syyskuu. Satoja saadaan.

Sellerit sipulit sadonkorjuuseen.

Sieniä siistitään sekä suolataan.

Soseutetaan satoja savustellaan.

Siistitään salonkejamme.

Lokakuu lipuu lähelle. Laulellaan. Laitetaan laitteet liitereihin.

Liikutaan luonnossa. Luntakin likimain lokakuussa lentelee. Muuttuu marraskuuksi.

Masennus meinaa matkata meihin muttei muserruta. Mennäänpä matkoille.

Maistellaan makeita marjojamme.

Mietitään mahtavia meininkejä.

Hei - eihän sitten lainkaan muuta.

Irmeli Vepsäläinen 30

Siirtolapuutarha 4/2017

Ratikkareitin tekoa Tampereella Joitakin aikoja sitten kirjoitin kuinka tulevaisuudessa Litukallekin pääsee ratikalla. Nyt rakennustyöt ovat saavuttaneet myös Litukan. Sillan teko yli Litukan halkaisseen Kekkosentien on hyvässä vauhdissa.

Kaivinkoneet myllertävät maata aivan Kriikunatien mökkirivistön ja palstojen vieressä ja autot tuovat tavaraa alueelle. Työmaa on aiheuttanut myös haittoja litukkalaisille. Kulku alueen parkkipaikalle on estynyt ja autolla ajon sinne tulee tapahtua puutarhan sisäistä tietä pitkin joka näin aiheuttaa tiestä tulevan pölyn leviämisen viereisille palstoille. Myöskin jätteen käsittelylle on jouduttu etsimään uusi sijoituspaikka.

Vielä menee jokunen vuosi ennen kuin ratikat kulkevat Litukan ohitse. Tässä vaiheessa on arvioitu että liikenne voitaisiin aloittaa vuonna 2021.

Teksti: Markku Kulmala Kuva: Kalevi Juntunen

Monille taiteilijoille puutarhat ovat toimineet luovuuden lähteenä. Esittävän taiteen pukusuunnittelija Kirsi Gum valmisti upean kukkapäähineen puutarhan pioneista. Projektiluonteista ja nopeatempoista elokuva- ja tv-työtä tekevälle puutarha tarjoaa lepoa ja virkistystä.

Teksti: Paula Toiviainen Kuva: R.I.

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Herttoniemi, Helsinki

Kesätyöntekijä tuo mukavan lisän siirtolapuutarhaelämään

Hänen haaveenaan on valmistua viherrakentajaksi.

Tiinan sydän ja sielu ovat vahvasti luonnossa ja puutarhoissa, myös ravintoterapiassa.

Kirjaston avajaisiin Tiina tarjoutui leipomaan ja keittämään kahvia. Leivonnaiset olivat maukkaita ja avajaisväki tyytyväistä. Siitä syntyikin ajatus, että Tiina voisi pitää säännöllisesti lauantaisin kirjaston aukioloaikana kahvilaa, jonka tarjoilut hän hoitaa itsenäisesti. Tätä kirjoitettaessa kaksi tällaista kahvila/kirjastosessiota on takanapäin ja asiakkaita on riittänyt. Samalla on ollut kiva vaihtaa kuulumisia toisten Herttonomien kanssa eli sosiaalinen tilauskin on tällä tunnin viikossa kestävällä kahvilatuokiolla.

ks. sivulta 28 Tiinan villiyrttipiiraan ohje.

Aiemmin tässä lehdessä on ollut juttu Herttoniemen siirtolapuutarhan erikoisesta kirjastosta, joka sijaitsi vanhassa vesitornissa. Sittemmin tilassa havaittiin homeongelmia, jotka vahingoittivat kirjoja ja tekivät kirjastonhoitajan työskentelyn kirjastossa mahdottomaksi. Alkukesästä kirjat kärrättiin huoltorakennukseen. Eipä olisi uskonut, että multa-, lannoite- ja hakesäkkien varasto/myyntitilaan

saatiin raivattua tilaa hienosti toimivalle kirjastolle.

Samalla kirjasto tuli lähemmäksi ihmisiä, joten lainaajien lukumääräkin lisääntyi.

Tiina Auvisen kesätyöntekijän pesti Herttoniemen siirtolapuutarhassa alkoi toukokuussa ja jatkuu koko kesän, kiitos innokkuuden ja ahkeruuden.

Tiina aloittaa syksyllä puutarha-alan koulutuksen.

Kahvilaidea toi mukanaan muutakin. Tiina on käyttänyt ja käyttää jatkossakin leivonnaisissaan kauden vihanneksia luonnosta. Koska ”rikkaruoholeivonnaiset” ovat maistuvia, mökkiläisten vihamielinen suhtautuminen esimerkiksi vuohenputkeen, voikukkaan ja nokkoseen on heittänyt häränpyllyä.

Kahvilasta on tullut reseptibaari! Reseptejä pyydetään ja niitä annetaan. Tiinan ansiosta monissa mökeissä väsäillään nyt todennäköisesti herkkuja rikkaruohoista, kompostointikin siinä samalla vähenee. Monta hyvää kärpästä yhdellä iskulla!

Asta Korppi

Niihama, Tampere

150 vuotta vanha rakennus remonttiin

Kesä 2016 kului puutarhallamme juhlan merkeissä, Niihaman ryhmäpuutarha täytti täydet 100 vuotta.

Kuluva kesä onkin vietetty rakentaen ja tanssien.

Rakennusvastaavamme Pekka Palttalan johdolla on aloitettu vaativa vanhan Pirttimme kunnostus. 150 vuotta vanha rakennus, jota käytetään kirjastona, tietokonetilana ja vanhojen pukujen varastona

on vuosien saatossa mennyt huonoon kuntoon ulkovuorin ja ikkunoitten osalta. Yhdistyksen hallitus päätti laittaa rakennuksen remonttiin.

Omasta takaa löytyy aina ahkera talkooporukka, joka purki vanhan rapistuneen ulkolaudoituksen.

Vanha hirsiseinä saatiin näkyviin. Tämän jälkeen koonattiin pystyyn seinät 48x48 rimoilla, sitten koonattiin vaakaan 20x100 millin laudoilla ja näin saatiin hyvä rako, jotta ilma kiertää. Tämän jälkeen laudoitettiin pystyyn 145x20 millin tavaralla ja lautojen välit rimoitettiin 45x20 millin tavaralla.

Näin saatiin seinät alkuperäisen näköisiksi. Lopuksi ne maalattiin kahteen kertaan Vinhalla punamullan sävyyn. Syksyllä saamme vielä uudet ikkunat, jotka asennetaan paikoilleen. Työtä jää vielä seuraavaan kesäänkin, silloin remontoidaan yksi pitkä seinä.

Talkooemäntinä ovat toimineet Palosen Raili ja Valkosen Simo, jotka ovat varmistaneet vatsojen hyvinvoinnin kahveilla, sopalla ja sämpylöillä.

Yhdistyksemme päätti ottaa osaa Ylen Koko Suomi tanssii maailmanennätyksen metsästykseen. Juhannusaattona ennen komean kokkomme sytyttämistä tanssimme Robinin HulaHulan tahdissa Niemelän Minnan johdolla. Meitä oli tanssimassa runsaat 250 henkilöä, kaiken ikäisiä innokkaita juhannuksen juhlijoita. Oli meillä mukavaa! Yleltä tuli diplomi ja kaunis kiitos osallistumisesta.

Yhdistyksen Kerho on järjestänyt kädentaitonäyttelyn ja rosvopaistin, josta riitti kymmenille nälkäisille. Monenmoista on kesäämme mahtunut.

Sade ja aurinko ovat sopivasti vaihdelleet Niihaman kesässä. Normaalit askareet on kuitenkin tehty, saunottu ja uitu on miltei entiseen malliin. Kesä on kuitenkin.

Teksti: Tarja Jokinen Kuva: Jyrki Keivaara Siirtolapuutarha 4/2017

31

Liiton tuotteita

Hinta euroa/kpl Siirtolapuutarhalehti Vuositilaus, 5 numeroa. 35 Siirtolapuutarhurin seinäkalenteri 2018 9,00 Kalenterissa esitellään 12 siirtolapuutarhaa viljelijöiden kuvaamana.

Ansioituneiden jäsenten palkitsemiseen Ansiomerkit myönnetään yhdistyksen tekemästä ansiomerkkianomuksesta.

Liiton kultainen ansiomerkki 180 Liiton hopeinen ansiomerkki 120 Liiton pronssinen ansiomerkki 60 Plaketti 80 Liiton hopeinen jäsenmerkki jokaisen siirtolapuutarhurin rintaan

30

Kilpailupalkinnoiksi Kaiverrukset ja lenkit laskutetaan erikseen.

Kultamitali 5,Hopeamitali 4,50 Pronssimitali 4,Jutta ja Julius puutarhan parissa Mari Mörö, Marjo Nygård-Niemistö (Puutarhaliiton julkaisu)

8

Isännänviiri Lippukankaasta tehty, 100-prosenttista polyesteriä, raikas vihreä-valkoinen viiri, jossa on Siirtolapuutarhaliiton kaunis tulppaanilogo 5-metrinen

150,00 3-metrinen

75,00

Siirtolapuutarhasanasto 8,00 Pieni siirtolapuutarhasanasto: suomi-ruotsi-englanti-saksa. Julkaisija Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestö.

Alv 0%. Lisäksi veloitamme postikulut.

Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540 arkisin klo 10-14, info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai nettitilauslomakkeella osoitteessa: https://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/jasenet/liiton-tuotteiden-tilaus/