Siirtolapuutarha 5/17

Kestävää kesänviettoa kaupungissa 5/2017

siirtola puutarha Yli 100 vuotta osa kaupunkirakennetta Mukaan Kansalliseen kaupunkipuistoon Näin Kööpenhaminassa s.14 Valokuvakilpailun parhaat s.16 Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Siirtolapuutarhat osaksi Kansallista kaupunkipuistoa

s.10-11

Kuvakisan satoa

s.16-17

Kuva: Takatori

Siirtolapuutarha -lehti 5/2017

Sisältö

Kuva: Raimo Ikonen

Siirtolapuutarha -lehti hakee innokkaita ruokatoimittajia.

Marja rakensi mökin Oulunkylän siirtolapuutarhaan lähes yksin

s.31

s.20-21

Tässä lehdessä Kestävää kesänviettoa kaupungissa

5/2017

siirtola puutarha Yli 100 vuotta osa kaupunkirakennetta Mukaan Kansalliseen kaupunkipuistoon Näin Kööpenhaminassa s.14 Valokuvakilpailun parhaat s.16

Jo 100 vuotta sitten Suomessa oli siirtolapuutarha s. 4-6 Mansikkapaikka s. 7 Puutarhamuseossa Lepaalla s. 8-9 Siirtolapuutarhat osaksi Kansallista kaupunkipuistoa s. 10-11 Talvitöillä valmistelet kevättä s. 12-13 Pienen merenneidon kaupungissa s. 14-15 Valokuvakilpailun satoa s. 16-17 Minun puutarhani: Antaa ja opettaa s. 18 Kysymyksiä palstalta s. 19 Lumihiutaleiden leijaillessa oli mukava rakentaa s. 20-21 Kesäkanat Napapiirin siirtolapuutarhassa s. 22-23 Siirtolapuutarhatoiminnan sata vuotta s. 24-25 Kansainvälistä toimintaa s. 26-27 Joutervehdykset s. 28-29 Kursseja ja kulttuuria s. 30 Sanaristikko s. 30 Palstoilla tapahtuu s. 31

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Etukannen kuva: Heikki Luoto Takakannen kuva: Aaron Burden, lähde: Unsplash

Vuoden 2018 aineiston toimituspäivät nro 1 nro 2 nro 3 nro 4 nro 5

14.2.

5.4.

21.5.

15.8.

12.11.

Tämän numeron tekemisessä avustivat: Donner Julia, Karjalainen Maylis, Koskinen Juhani, Levä Maire, Luoto Leena, Metsola Marjukka, Salin Olli, Vepsäläinen Irmeli, Wessman Tina, Weirich Malou Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

Niin hyvä, lämmin, hellä, on mieli jokaisen Ainakin sitä toivoisi meille kaikille näin vuoden synkimpään aikaan. Lokakuussa maa oli hetkellisesti valkoinen lähes ko­ko maassa, mutta talvinen, valkoisen lumen tuoma puhtaus oli vain hetkellistä. Kovin pian se vaihtui veteen ja loskaan.

Talven pimein aika on lähes käsin kosketeltavissa. Puutarhoissa vallitsee hiljaisuus, on kuin kaikki kesäkaudella ahkeroineet kädet, työ tuloksineen, olisivat vain unta. Musta, märkä, lakastuvien lehtien peittämä maa ei houkuttele.

Ilman lunta vain jouluvalot luovat kirkkautta pimeyteen.

Mökkipalstasta voi silti pyrkiä nauttimaan myös talvella. Vaikka pihalla ei pysty paljoa tekemään, voi aina katsella ja suunnitella. Ehkäpä teet päätöksen laajentaa heti kevään tullen kasvimaata, maalata mökin tai hankkia kasvihuoneen. Edessä on monta kuukautta aikaa suunnitella ja miettiä: ”Mitäpä jos?”

Onko loppujen lopuksi väliä, vaikka ne eivät koskaan toteutuisi. Olet kuitenkin tehnyt mielikuvissasi matkaa kohti kesää ja samalla kenties unohtanut ulkona vallitsevan pimeyden.

Mielikuvaamme lukijoitamme entisestään kiinnostavammasta lehdestä on nyt pyritty työstämään näkyväksi. Kädessäsi oleva lehti antaa jo esimakua siitä, mitä on tulossa. Lehden numeroista tehdään entistä ajankohtaisempia. Vuoden 2018 toimintaamme tukevaa teemaa ’Kierrätä, kompostoi, käytä’ tuomme esiin eri tavoin koko vuoden ajan. Toteutamme myös pienimuotoisen lukijakyselyn

Siirtolapuutarha 5/2017

82. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha -lehti ilmestyy maaliskuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 14.2. mennessä.

alkuvuodesta varmistaaksemme, että olemme lehden kehittämisessä menossa juuri sinua kiinnostavaan suuntaan.

Itsenäinen Suomi on täyttänyt kunnioitettavat 100 vuotta. Sitä on juhlistettu eri tavoin pitkin kuluvaa vuotta. Ennen vuoden vaihtumista edessä on vielä joulu monine perinteineen. Monille se tietää kiirettä, koska perinteet velvoittavat hankkimaan juuri oikeanlaisen joulukuusen, valvomaan kinkun paistumista läpi yön, ostamaan pöytään hankittavat kalat juuri siltä ainoalta oikealta kauppiaalta, ja saunaankin pitää päästä samalla kellonlyömällä kuin lapsuudessa, muuten koko joulu on pilalla.

Kuitenkin se, mitä itse joululta kaipaan, on rauhaa. Sitä samaa, mitä joskus lapsena ihmettelin, kun päivät tuntuivat loputtoman pitkiltä. Joulurauhaa on loikoilla hyvää kirjaa lukien ja siemaillen eksoottisten mausteiden ryydittämää höyryävän kuumaa glögiä, unohtaen ajan kulun.

Perinteitä tulee kunnioittaa ja osaltamme vaalia, mutta unohdetaan turha stressi ja nautitaan elämästä.

Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johanna@johannapelto.fi p. 040 9030 141

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 jaanamveikkola@gmail.com

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4000 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Karjalainen Maylis, pj., Irja Appelroth, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Sinikka Palmio, Olli Salin, Harri Tiainen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista.

Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Puheluhinnat: 8,35 snt/puh.+16,69 snt/min. (sis. alv 24 %)

info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 5/2017

3

Kuva: Raimo Ikonen

Nyt osa kaupunkirakennetta:

Jo 100 vuotta sitten

Suomessa oli siirtolapuutarha Ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereen Hatanpäälle 101 vuotta sitten. Varhaisia siirtolapuutarha-alueita leimasivat kansalaiskasvatukseen ja elämäntapojen kohentamiseen liittyvät ihanteet.

1930-luvulta alkaen kiinnitettiin enemmän huomiota puutarhojen luonteeseen virkistysalueina.

Siirtolapuutarha-aate levisi Suomeen Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta 1900-luvun alkuvuosina.

4

Siirtolapuutarha 5/2017 4/2016

Helsingin kaupunginvaltuustossa keskusteltiin ensimmäisen kerran siirtolapuutarhan perustamisesta 1902, mutta kesti vielä reilun vuosikymmenen, ennen kuin ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Tampereen Hatanpäälle vuonna 1916. Vuonna 1918 perustettiin siirtolapuutarha - Brunakärr koloniträdgård - myös Helsingin Ruskeasuolle. Varsinaisena siirtolapuutarhojen perustamiskautena voidaan pitää 1920–1940-lukuja, jolloin esimer-

kiksi Helsinkiin perustettiin Kumpulan, Vallilan, Herttoniemen, Talin, Oulunkylän, Marjaniemen ja Pakilan siirtolapuutarhat kunnallisina hankkeina.

Yhteiskunnallisesti tärkeitä Helsingin erityiseen kehityskulkuun vaikutti kaupungin ja erityisesti asemakaavatoimen ak-

Suomi 100

Jo 100 vuotta sitten Suomessa oli siirtolapuutarha

Rakentamista ja istuttamista ohjattiin voimakkaasti

Herttoniemen Siirtolapuutarhassa sijaitseva mökki on alkuperäinen.

Mökille johtava pääkäytävä, jota kukat reunustavat on säilytetty.

tiivinen ote siirtolapuutarhojen sisällyttämiseen asemakaavoihin pysyvinä puistoalueina, jolloin ne olivat perustamisestaan lähtien osa kasvavan kaupungin rakennetta. Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehtina toiminut Birger Brunila (1882–1979) näki ja ymmärsi siirtolapuutarhaviljelyn merkityksen myös sosiaaliselta kannalta kaupunkilaisten hyvinvoinnin ja talouden takaajina. Varsinkin vähävaraisempien kaupunkilaisten piti päästä ”maahan kiinni”, nauttia puutarhan suomasta levosta ja puutarhatyön tuottamasta virkistyksestä, kirjoittivat monet puutarha-aatteen puolesta puhuvat aikalaisetkin. Ajattelutapa oli perua muun muassa kauppapuutarhuri Ossian Lundénin (1866–1937) kirjoittamasta kirjasta Ryhmäpuutarhoja, joka ilmestyi vuonna 1918. Siinä Lundén esitteli ryhmäpuutarhojen yhteiskunnalliset vaikutukset perusteellisesti ja totesi puutarhatoiminnan hyödyt yksiselitteisin sanankääntein: ”Kauneimpia ja terveimpiä nykyaikaisia yhteiskunnallisia liikkeitä on se, joka työskentelee kaupunkien vähävaraisen väestön hyväksi, jotta tämä vapaa-aikoinaan voisi poistua karuilta, tomuisilta kaduilta, ahtailta, auringottomilta pihoilta ja ahtaista, kasarmimaisista rakennuksista…”

Samana vuonna kuin Lundénin kirja ilmestyi, perustettiin Helsinkiin myös siirtolapuutarhaneuvojan toimi. Sitä hoiti ensin lyhyesti puutarha-arkkitehti Bengt Schalin (1889–1982), sen jälkeen itse Ossian Lundén ja vuonna 1924 toimeen nimitettiin puutarhaneuvojan koulutuksen saanut Elisabeth Koch(1891–1982). Aluksi toimi oli tyypillinen neuvojan pesti, joka kesti keväästä syksyyn eli kasvukauden ajan. Kun neuvoja siirrettiin sosiaalilautakunnan alaisuudesta kiinteistölautakunnan alaisuuteen, toimi muuttui ympärivuotiseksi ja vakituiseksi viraksi. Koch työskenteli virassa eläköitymiseensä, vuoteen 1955 saakka.

Ajatus siirtolapuutarhasta mikrokosmoksena kaupungin ja koko yhteiskunnan makrokosmoksessa heijastui sekä alueiden että yksittäisten palstojen sommitteluun. Järjestetyn puutarhan tilan, joka ulottui koko aluetta koskevasta täsmällisestä suunnitelmasta yksittäisten palstojen mallipiirustuksiin, katsottiin vaikuttavan ihmiseen suotuisasti. Siirtolapuutarhassa kaupunkien työväestö oppisi elämään säännönmukaista, ahkeraa ja kunnollista elämää kaupungin turmelusten ulottumattomissa.

Kumpulan siirtolapuutarha vuonna 1942, taustalla Koskelantien asuntoja. Olympiakylän rakentaminen on vielä kesken.

Kuva: Pietinen Aarre Oy

Alueet sommiteltiin aksiaalisen ruutukaavan mukaan ja puutarhojen sijoituspaikoiksi valittiin maastoltaan mahdollisimman tasaisia alueita.

Säännölliset käytävät ja geometriset sisääntulo- tai kokoontumisaukiot muodostivat palsta-alueille selväpiirteisen rakenteen. Kumpulan siirtolapuutarha on tästä erinomainen esimerkki. Siellä koko alueen sommittelu tähtäsi järjestykseen ja hierarkkisen edustavaan ulkoasuun – toisin kuin esimerkiksi ruotsalaisten siirtolapuutarhojen äidin Anna Lindhagenin Tukholmaan vuonna 1906 perustamalla Eriksdalslundenin siirtolapuutarha-alueella, jonka palstat asettuvat maastoa myötäillen Årstavikenin rantakallioiden rinteisiin. Myös yksittäisille palstoille laadittiin suunnitelmat ja vaikka palstan haltijan toiveet pyrittiin huomioimaan, ohjattiin rakentamista ja palstan istuttamista voimakkaasti.

Kumpulassa 1920-luvulla vallitsivat klassismin suoralinjaiset ja täsmälliset tyyli-ihanteet. Sisällöllisesti palstoilla tavoiteltiin kotipuutarhan vaikutelmaa, kuten Ossian Lundén kirjoitti: Ryhmäpuutarhapalsta on joka tapauksessa järjestettävä pienoiskoossa olevan maalaiskodin kaltaiseksi,

jossa puutarha ympäröi rakennusta ja kätkee sen vihreytensä ja kukkiensa suojaan, mutta samalla tarjoaa kasviksia ja marjoja nautittavaksi. Kotipuutarha siis, joka tuottaa omistajalleen sekä hyötyä että huvia. Siinä tulee olla pääkäytävä, jota kukkaset reunustavat tai jonka molemmin puolin kasvaa marjapensaita tai hyöty- tai koristekasveja […].

Kumpulan vuonna 1926 perustetun puutarhan suunnitelmat eivät toteutuneet kokonaisuudessaan kustannussyistä, mutta sen suunnittelusta ja toteutuksesta muodostui puutarhataiteellinen malliesimerkki perustettaville siirtolapuutarhoille.

Elisabeth Kochin suunnitelmia analysoinut arkkitehti Maria Karisto kiinnittää huomion alueiden luonteiden muutokseen. Varhaisia alueita leimaavat erityisesti kansalaiskasvatukseen ja elämäntapojen kohentamiseen kiinnittyvät ihanteet, kun taas 1930-luvulla ja sen jälkeen rakennetuilla alueilla kiinnitettiin enemmän huomiota puutarhojen luonteeseen virkistysalueina. Siirtolapuutarhoihin tuli formaalien ja koristeellisten aukioiden sijaan kenttiä urheilua ja leikkiä varten. Helppohoitoisuus, toimivuus ja käytännöllisyys korvasivat edustavuuden alueiden suunnittelussa.

Siirtolapuutarhat kaupunkirakennetta Helsingin kaupungin kaukokatseisesta kaavoitustoiminnasta ja Elisabeth Kochin ja hänen työtovereidensa kynistä syntyneet siirtolapuutarhat ovat varttuneet ja vehreytyneet vuosikymmenten ajan. Vanhoissa ilmakuvissa näkyvät perustamisaikojen paljaat palstat, suorat käytäväverkostot ja aukiot ovat peittyneet runsaaseen kasvillisuuteen. Vallilan siirtolapuutarha uppoaa keväiseen omenankukkien pilveen ja puutarhamajojen katot näkyvät vain vaivoin Hämeentien siltaa ylitettäessä – samoin vilahtaa Herttoniemen siirtolapuutarha-alue ohi, kun matkustaa metrolla itään tai länteen. Siirtolapuutarhat ovat todellakin muotoutuneet osaksi kaupunkirakennetta aivan Birger Brunilan alkuperäisen ajatuksen mukaisesti, vaikka ne alun perin sijaitsivat ”kivikaupungin” laitamilla, melkein maaseudulla.

Helsingin kaupunki hankki 1920-luvulta lähtien useiden kartanoiden maa-alueita omistukseensa.

Kumpulan siirtolapuutarha ja sitä seuranneet Vallilan (1932), Herttoniemen (1934) ja Talin (1936) siirtolapuutarhat perustettiin kartanoiden entisille viljelysmaille. Maisema-arkkitehti Ranja Hautamäki onkin todennut, että puutarhat ja palstaviljely jatkoivat näissä paikoissa vanhan viljelymaiseman perinteitä uudella tavalla. Jopa kartanoiden vanSiirtolapuutarha 5/2017

5

Suomi 100

Jo 100 vuotta sitten Suomessa oli siirtolapuutarha

hoja rakennuksia otettiin käyttöön – Talissa työ­ väenasunto ja Herttoniemessä Kulosaaren kartanon vanha tupakankuivausriihi saivat uuden käytön siirtolapuutarhan kerhorakennuksina. Niin sanotut uudet siirtolapuutarha-alueet – Oulunkylä (1940), Marjaniemi (1946) ja Itä-Pakila (1948) suunniteltiin ja perustettiin kaupungin laitamille, vuonna 1946 Helsinkiin liitetyille alueille – ja niistäkin kaksi entisiin kartanomaisemiin, Oulunkylä Pukinmäen kartanon eteläpuolelle, Pakila Tuomarinkylän kartanon maille. Nämä vanhat nk. liitosalueet ovat sittemmin sulautuneet täysin osaksi kaupunkirakennetta omiksi kaupunginosikseen, samoin kuin useimmat kartanot peltoineen ja puistoineen.

Uhkana tiivistäminen…

2000-luvun helsinkiläiselle siirtolapuutarhat edustavat itsestään selvää osaa kaupunkimaisemaa. Ne ovat avoimia virkistysalueita ja voivat edellä kuvattuun tapaan muodostaa osan työ- tai kotimatkan maisemista tai olla päivittäisen kävelyreitin osa.

Jollekin onnelliselle aukeaa pikkumökkien meri näkymänä kodin ikkunasta ja osalle kaupunkilaisista ne ovat kesäparatiiseja ja viikonlopunviettopaikkoja.

Niiden asema virkistysalueina on kuitenkin joissakin tapauksissa ollut, jos nyt ei kokonaisuudessa uhattuna, ainakin kyseenalaistettuna. Esimerkkeinä tällaisesta kaupungin tiivistämispyrkimyksiin liittyvien liikenneratkaisujen ja asuntorakennuspaineiden vaikutuksesta voi mainita ainakin Herttoniemen siirtolapuutarhaan vaikuttavan Kulosaaren kartanon ja Kivinokan alueiden täydennysrakennushankkeen (rakentamisvaihtoehtojen tarkastelu 2013, päätös virkistysalueena kehittämisestä 2014) ja Vallilanlaakson läpi, siirtolapuutarhan sivuitse rakennettavan joukkoliikennekadun rakentaminen.

Joukkoliikennekadun tarkoituksena oli sujuvoittaa liikennettä Viikin, Kumpulan ja Espoon Otaniemen yliopistokampusten välillä. Hanke keskeytettiin vuonna 2012, mutta se nousi jälleen syksyllä 2017 otsikoihin, uudessa muodossa tosin. Puutarhojen ominaislaadun heikentäminen liian lähelle suunnitellulla täydennysrakentamisella tai liikenneväylillä heikentää niiden elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta – jo nyt suurin osa alueista on jonkin suuren liikenneväylän likistyksessä, keskellä kaupunkia.

…sekä viljelijöiden omat toimet Alueita ei uhkaa ainoastaan kaupungin kasvu ja siihen liittyvät rakentamistarpeet, vaan siirtola6

Siirtolapuutarha 5/2017

niiden viheralueluonnetta ja varsinkin kesäkaudella ympäröiviä asuinalueita elävöittävää vaikutusta.

Yhteiskunnassassamme ei ole liikaa sellaista ”yhteishyvän henkeä”, joka siirtolapuutarhoihin liitettiin 1900-luvun alussa – sen soisi säilyvän elinvoimaisena ja versovan siirtolapuutarhojen aitojen ulkopuolellekin.

Ruskeasuon siirtolapuutarha - kuten monet muutkin siirtolapuutarhat - edustaa vihreää kulttuuriperintöä kaupunkikuvassa. Vuosi 2018 on eurooppalainen kulttuuriperinnön teemavuosi.

puutarhoilla on käynnissä myös sisäinen murros.

Vaikka puutarhaviljelyinnostus on leimannut viime vuosikymmentä, on monilla alueilla tapahtunut hiipivä ”huvilamaistuminen”. Vapaa-aikaa ei ehkä halutakaan viettää kasvimaata kuokkien, vaan palstasta muotoillaan terassein ja kiveyksin suuri oleskelualue grilleineen ja trampoliineineen.

Mökkejä uusitaan ja laajennetaan, eikä näissä rakennustöissä aina oteta huomioon alueella voimassa olevia rakennusohjeita. Alueiden yhtenäinen rakennustaiteellinen ilme on olennainen osa siirtolapuutarhojen viehätystä. Rakentamalla toisin ja palstakulttuuria muuttamalla ollaan vaarassa hukata ainutlaatuinen siirtolapuutarhaperinne.

Alueista ei toki tule tehdä ulkoilmamuseoita, mutta huolellisella suunnittelulla ja yksityiskohtien huomioimisella voidaan kuitenkin säilyttää arvokas osa elävää kaupunkiviljelyn historiaa ominaispiirteineen.

Vihreää hyvinvointia Siirtolapuutarhat edustavat elävää vihreää kulttuuriperintöä ja tuottavat hyvinvointia niin mökkien haltijoille kuin kaikille kaupunkilaisille. Birger Brunilan hengessä voi tänäänkin korostaa puistojen ja viheralueiden merkitystä kaupungin asukkaiden hyvinvoinnille. ”Puisto- ja virkistysalueet muodostavat asemakaavan elimellisen osan ja ovat yhtä tärkeitä kaupungin kehitykselle kuin liikenneväylät, asuntokorttelit ja tehdasalueet”, kirjoitti Brunila vuonna 1945. Saman toteavat myös tämän päivän ympäristöntutkijat, vaikka ajankohtainen tutkimus kiinnittääkin huomion erityisesti luontoarvoihin.

Olisikin syytä nostaa yhtä lailla siirtolapuutarhojen arvot esille. Tulisi korostaa puutarha-alueiden merkitystä kaupunkikuvalle, kaupunginosille ja naapurustoille sekä painottaa kovaäänisemmin

Julia Donner on puutarha- ja maisemahistoriaan perehtynyt taidehistorian tohtori.

Hän tekee tutkimusta ja opettaa tällä hetkellä Aalto yliopiston Maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmassa.

Teksti: Julia Donner Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo ja Raimo Ikonen

Lähteet: Donner, Julia 2015. Kasvitarhasta puutarhakotiin. Naiset kotipuutarhan tekijöinä Suomessa 1870-1930. Helsinki: Unigrafia.

Eriksdalslundens koloniträdgårdsförening http://www.eriksdalslunden.se/index.html Hautamäki, Ranja 2016. Kartanot kaupungissa.

Helsingin kartanoympäristöjen kaupunkimaistuminen, säilyttäminen ja yhteensovittaminen kaupunkirakenteeseen. Doctoral Disserations 4/2106.

Helsinki: Aalto Arts Books.

Helsinki suunnittelee uutta raitiotieyhteyttä Kalasataman ja Pasilan välille – linja kulkisi Vallilan siirtolapuutarhan ohi. Helsingin Sanomat, 2.10.2017, https://www.hs.fi/kaupunki/ art-2000005392318.html Karisto, Maria, Koivunen, Taina, Karisto, Antti 2015. Kysykää Essiltä. Elisabeth Kochin puutarhat. Helsinki: Maahenki.

Kivinokalle kolme ehdotusta – uuteen kaupunginosaan voisi tulla 12 000 asukasta.

Helsingin Sanomat 6.9.2013. https://www. hs.fi/kaupunki/art-2000002672296.html Lundén, Ossian 1918. Ryhmäpuutarhoja.

Ryhmäpuutarhoista, niiden merkityksestä yhteiskunnassa, niiden perustamisesta ja hoidosta. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Salmela, Ulla 2001. Varhaiset siirtolapuutarhat Suomessa. Hortus Fennicus. Suomen puutarhataide. Toim. Maunu Häyrynen et al.

Helsinki: Viherympäristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry.

Sokeripalat metsän keskellä. Helsingin Sanomat 15.10.2017. https://www.hs.fi/koti/art2000005407344.html Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970.

Toim. Jyrki Sinkkilä, Julia Donner ja Meri Mannerla-Magnusson. TAIDE+MUOTOILU+ARKKITEHTUURI 5/2016. Helsinki: Aalto Arts Books.

Mansikkapaikka Siirtola

Viherkasvien hyvinvointia ja kauniita koteja Stailisti Susanna Vento ja valokuvajaa Riikka Kantinkoski ovat koonneet yleisimpien viherkasvien hoito-ohjeet kirjaan nimeltä Green Home Book. Viherkasvit on kuvattu mitä kauneimmissa kodeissa eri puolilla Eurooppaa. Viherkasvien hoito-ohjeiden lisäksi opas esittelee hurmaavia koteja, joissa kasveja vaalitaan.

KUSTANTAJA: Cozy Publishing Hinta: Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 21,95 euroa.

Näppärä ruokintalaite talipallolle Hyötykasviyhdistys myy verkkokaupassaan metallista, siroa, valkoiseksi pulverimaalattua Tähti-ruokintalaitetta, johon on näppärä laittaa talipallo paikoilleen.

Syöttölaite ripustetaan roikkumaan vaijerista puuhun, pensaaseen tai rakenteisiin.

Ruokintalaitteen koko on 120 x 120 x 155 mm. Hinta 15 euroa.

Näyttely ja kirja maineikkaiden von Wrightin veljesten taiteesta Ateneumin Veljekset von Wright –näyttely on ainutlaatuinen katsaus veljesten taiteeseen.

Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright ovat mestarillisia maisemien, asetelmien, luontoaiheiden ja tieteellisten kuvitusten tekijöitä.

Helmikuun 25. päivänä päättyvän näyttelyn kunniaksi on julkaistu teos, joka toimii myös näyttelykatalogina. Veljekset von Wright. Taide, tiede ja elämä – kirjaa myydään verkkokaupassa www.museoshop.fi ja Ateneumin museokaupassa suomen-, ruotsin- ja englanninkielisenä. Hinta on 45.00 euroa.

Parempi Lahja auttaa kehitysmaiden perheitä Puutarha turvaa ruoansaannin sodasta toipuvalle perheelle kehitysmaassa. Ostamalla esimerkiksi Puutarha-lahjan, jonka hinta on 32,-, saat kiitokseksi Puutarha-aiheisen kortin, jonka sisäaukeamalla on tilaa omalle tervehdykselle.

Tukemalla taloudellisesti perheitä mahdollistat puutarhaviljelyyn opastavan koulutuksen, siemenet sekä tarvittavat työvälineet. Koulutuksissa sodista kärsineet ihmiset oppivat keinoja hankkia toimeentuloa sekä pitää huolta itsestään ja perheestään. www.parempilahja.fi Lahjan voi tilata myös suoraan osoitteesta toimisto@pakolaisapu.fi. tai p. 09 696 2640 (klo 9-15).

Tilaa siirtolapuutarhakalenteri 2018 lahjaksi Perinteisessä kalenterissa on hurmaavia viljelijöiden ottamia kuvia 12 siirtolapuutarhasta. Tilaa omasi oitis! Kalenteri on myös erinomainen ja persoonallinen lahja siirtolapuutarhurilta. Hinta 9 euroa/kpl + postikulut.

Tilaukset: - Siirtolapuutarhaliiton kotisivujen tilauslomakkeella - sähköpostitse osoitteesta info@siirtolapuutarhaliitto.fi - puhelimitse numerosta 010 3213 540 (arkisin klo 10-14)

Siemenperunavalikoimamme on kaikkien aikojen suurin

Tilaa ilmainen uutiskirje www.exoticgarden.fi

Nr 5

Siirtolapuutarha 5/2017

7

p

Lepaan puutarhamuseo valaisee menneen ajan puutarhanhoitoa

Hämeen ammattikorkeakoulun komean kivinavetan ylisillä museossa esitellään kiinnostavia työvälineitä, joita käytettiin puutarhanhoidossa viime vuosisadalla. Välineet olivat pitkään käsikäyttöisiä ja lihasvoimaa vaativia.

Puutarhamuseon perustivat yli 40 vuotta sitten Lepaan opiston johtokunta ja Puutarhaliiton hallitus. Museon ensimmäiset vuosikymmenet olivat hiljaiseloa - kunnes se sai 50 000 euron lahjoituksen vuonna 2005 ja oli mahdollista palkata ammattilainen järjestämään ja luetteloimaan aineisto. Nyt vuonna 1975 perustetussa museossa on noin 700 erilaista luetteloitua työvälinettä ja esinettä. Museoon kuuluva 5000 teoksen kirjasto, 7000 kuvan arkisto ja sadat puutarhasuunnitelmat ovat 1820-luvulla rakennetussa vilja-aitassa. Perusnäyttelyn lisäksi puutarhamuseossa on vaihtuvia näyttelyitä, joista viimeisin on Aino Sibeliuksen puutarha.

Kivinavettaan kootut välineet, sirpit, viikatteet, erilaiset veitset, pitkävartiset omenoiden poimimisvälineet, ruiskukärryt ja muut torjunta-aineiden levittämiseen käytetyt välineet sekä esimerkiksi kolmen istuttava, hevosvetoinen kaalinistutuskone kertovat kaikki omaa tarinaansa entisajan viljelymenetelmistä ja sadonkorjuusta.

Lepaalla oli 236 omenalajiketta Vuosina 1955 – 1971 lehtorina ja vuosina 1972 – 1991 rehtorina silloisessa Lepaan opistossa toiminut Erkki Laurila kertoo puutarhamuseon varrellisia omenoiden poimimisvälineitä katsellessaan, että viime vuosisadan alkupuolella omenapuut olivat paljon korkeampia kuin nykyään.

-Sadon poimimiseen tarvittiin monenlaisia parin kolmen metrin pituisia välineitä, joiden avulla omenat saatiin kolhiintumattomina alas. Sen jälkeen ne pakattiin huolellisesti pehmustettuihin puulaatikoihin. Parhaat omenat kiedottiin yksitellen silkkipaperiin.

Erkki Laurila tutkii laitetta, jonka avulla istutettiin kaalintaimia.

1950-luvulla yleistyi omenapuiden varttaminen kestäviin, kääpiöiviin perusrunkoihin, minkä jälkeen niistä kasvoi huomattavasti pienempiä.

Suomi 100

Museossa menneen ajan puutarhanhoitovälineitä

-Samalle alalle voitiin istuttaa paljon enemmän pienempiä puita, joiden sato oli runsas – omenoiden poimiminen oli huomattavasti nopeampaa ja tehokkaampaa kuin aikaisemmin.

Suurimmillaan Lepaan omenatarha oli 1930-luvun loppupuolella, jolloin omenapuita oli 2100 kappaletta ja eri omenalajikkeita 236. Vuotuinen sato oli peräti 50 000 kg. Hedelmänviljely oli puutarhatalouden tärkein tuotantoala. Lepaan vuoden 1906 viljelysuunnitelmassa yli 70 prosenttia viljelykäytössä olevasta maasta oli varattu hedelmäpuille.

1930-1940 –luvun vaihteessa sota-ajan ankarat pakkaset hävittivät lähes koko mahtavan omenatarhan mutta periksi ei annettu sillä vuonna 1954 ylitettiin ennätysvuoden 1939 omenasato. Ankarat talvet kurittivat omenapuita vielä useaan kertaan.

1950-luvun puolivälissä päätettiin valita viljeltäviksi vain muutama kestävä lajike. Vielä nykyäänkin omenantuotannolla on Lepaalla merkittävä asema.

Omenat ovat Lepaan viinitilan viinien ja siiderien tärkeä raaka-aine herukoiden lisäksi. Puutarhamuseon alakerrassa toimii viini- ja puutarhamyymälä, jossa myydään Lepaan omaa tuotantoa.

Rikkakasviongelmia alettiin ratkaista 1950-luvulla torjunta-aineiden lisäksi siirtymällä vuoroviljelyyn.

Jalostamalla tunnettuja, kestäviä lajikkeita Myös marjanviljelyllä on Lepaassa pitkät perinteet.

Lepaan opistoon kuului viime vuosisadan alkupuolella Hinnonmäen koeasema, jolla kasvatettiin marjoja ja omenoita ja jalostettiin kestäviä, terveitä lajikkeita. Nykyäänkin myynnissä on Hinnonmäellä jalostettuja lajikkeita, kuten omenalajikkeet Lepaan meloni ja Lepaan liereä sekä karviaislajikkeet Lepaan punainen ja Hinnonmäen keltainen. Viinitilan perustamisen jälkeen 1990-luvulla marjoja alettiin viljellä yhä enemmän, koska niitä tarvittiin myyntituotantoon viinien ja siiderien raaka-aineeksi.

Siirtolapuutarhurit toivat kesän Siirtolapuutarhaliitto aloitti kurssiyhteistyön Lepaan opiston kanssa jo vuonna 1949.

-Vuonna 1959 saimme käyttöömme suuren oppilasasuntolan, minkä jälkeen asuntolassa voitiin järjestää yöpyminen kurssilaisille, Erkki Laurila kertoo.

-Lepaalla oli tapana sanoa aina, kun siirtolapuutarhaväki saapui kurssille, että kesä on taas tullut.

Ammattitaitoista opetusta ja upeaa opiskeluympäristöä on arvostettu alusta alkaen ja siirtolapuutarhurien Lepaan kurssi on täyttynyt nopeasti.

Kuuluisan Lepaan kartanon mailla Nykyisessä Hämeen ammattikorkeakoulussa ja Hämeen ammatti-instituutissa koulutetaan opiskelijoita useisiin puutarha- ja viheralan ammatteihin: hortonomi puutarhatalous, hortonomi rakennettu ympäristö, puutarhuri viherala, puutarhuri puutarhatuotanto, viinituotannon ammattitutkinto, golfkentän hoitajan ammattitutkinto ja golfkenttämestarin erikoisammattitutkinto. Maatalousalan koulutus loppui vuonna 1995.

Elettiin hyvässä uskossa Puutarhamuseossa on esillä välineitä, joita käytettiin omenapuiden ja viljelykasvien tuholaisten torjunta-aineiden levittämiseen. Nestemäistä torjunta-ainetta sisältävissä, kannettavissa kannuissa ja astioissa oli letku, jonka avulla torjunta-ainetta levitettiin. Jauhemaisia torjunta-aineita eli pölytteitä puhallettiin matalille viljelyksille laitteella, jossa oli palje. 1950-luvun ohjeen mukaan omenapuut tuli ruiskuttaa torjunta-aineilla seitsemän kertaa: yhden kerran huhti-, touko-, kesä-. heinä- ja elokuussa sekä kaksi kertaa syyskuussa.

Kasvihuoneviljelystä kehittyi 1950-luvulla puutarhatalouden tärkein tuotantoala. Kasvilavoissa viljely oli merkittävää 1970-luvulle asti.

Puhuri levitti pölyttämällä torjunta-aineita.

Torjunta-aineita käytettiin Erkki Laurilan mukaan hyvässä uskossa, koska niiden pitkäaikaisvaikutuksia ei ollut vielä tutkittu riittävästi.

-Muistan, että 1950-luvulla erästä torjunta-ainetta kehotettiin laittamaan kodeissa ruokakaapin hyllyillekin, etteivät tuhoeläimet tuhoaisi ruokia.

Silloin uskottiin, että torjunta-aineet ovat ihmiselle täysin vaarattomia ja vaarallisia vain tuhoeläimille.

Vihannesten avomaaviljely oli vähäistä 1900-luvun alkupuolella mutta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Lepaassa keskitettiin voimat elintarvikkeiden tuotantoon ja lisättiin vihannesten viljelyä. Vihannesten viljelyala oli kesällä 1943 lähes seitsemän hehtaaria. Kun pakkaset tuhosivat hedelmätarhaa, vapautuvalla maa-alueella alettiin viljellä vihanneksia - eniten viljeltiin lanttua. Punajuuret ja porkkanat valtasivat entiset kukkapenkit. Tärkeitä viljelykasveja olivat pitkään kerä- ja kukkakaali, purjo, selleri ja varhaisperuna.

Sodan jälkeen vihannesten viljelyä vähennettiin vähitellen Lepaassa. 1970-luvulla tärkein viljelykasvi oli sipuli.

Siemenetkin peitattiin eli käsiteltiin kemiallisilla aineilla, jotta saatiin kasvitaudit ja tuholaiset torjuttua. Peittaaminen oli käsityötä. Museossa on esillä myös peittaamiseen liittyviä laitteita ja tarvikkeita.

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli taimitarhaviljelyn kulta-aikaa. Omenapuiden ja marjapensaiden taimien kysyntä oli valtavaa. Hyvin kaupaksi menivät myös koristekasvien taimet.

Jo 1400-luvulta tunnettu Lepaan kartano vaihtoi omistajaa monta kertaa, kunnes Carl Packalen lahjoitti kartanon maineen valtiolle sillä ehdolla, että kartanon maille perustetaan puutarha- tai maatalousalan opisto. Asetus puutarhaopiston perustamisesta annettiin vuonna 1909 ja ensimmäiset opettajien virat perustettiin vuoden 1910 alussa – Lepaan puutarhaopisto syntyi 107 vuotta sitten. Nykyään Lepaan kartano sijaitsee aivan kampuksen keskellä Ammattikorkeakoulun ja Ammatti-instituutin rakennusten ympäröimänä.

Kartano palvelee juhlatilana ja ravintolana.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen Lähde: Sata vuotta puutarhaopetusta Lepaalla, Hänninen Kaarina ja Kaila Tiina (toim.) Hämeen ammattikorkeakoulu, Hamkin julkaisuja 5/2010.

Lepaan Puutarhamuseo on avoinna 1.6. – 30.9. joka päivä klo 9-19 (syyskuussa illasta lyhennetyt päivät). Muulloin sopimuksen mukaan.

Siirtolapuutarha 5/2017

9

Siirtolapuutarhat osaksi Kansallista kaupunkipuistoa Siirtolapuutarhalaisilta edellytetään nyt aktiivisuutta. Meidän tulee olla yhteydessä kaupunginosayhdistyksiin ja muihin toimijoihin, jotta kaikki yhdeksän Helsingin siirtolapuutarhaa saadaan mukaan Kansallisen kaupunkipuiston alueeseen ja hoitosuunnitelmaan.

Helsinkiläisten siirtolapuutarhojen vuokrasopimusten uusiminen on lähivuosien keskeinen tavoitteemme, silloin kaupungin ja yhdistysten vastuita ja työnjakoa on täsmennettävä pitkälle tulevaisuuteen. Tampereella saatiin jo aikaiseksi 30 vuoden jatkosopimus.

Jo 2000-luvun alussa törmäsin syntymäkaupungissani Hämeenlinnassa käydessäni uuteen käsitteeseen Kansallinen kaupunkipuisto. Sain kuulla, että se koostuu Aulangon puistometsän alueesta, Hämeen linnan ympäristöstä, vanhasta kaupunginpuistosta sen pohjoispuolella, Varikonniemestä ja Vanajaveden rantapuistosta vanhoine arvokkaine rakennuksineen. Kantolanniemen siirtolapuutarha ei kuitenkaan näytä mahtuneen 10

Siirtolapuutarha 5/2017

vahvistetulle alueelle. Kaupunkipuisto sisältää kaupungin tarinan, rakennushistorialliset ja maisemallisesti arvokkaat, säilytettävät alueet. Ne ovat kokonaisuus, jolle on laadittu selkeä hoitosuunnitelma. Ympäristöministeriö vahvistaa Kansallisen kaupunkipuiston kaupungin esityksestä, voimassa olevan lain perusteella.

Vallilan siirtolapuutarha on asemakaavassa Helsingin uuden yleiskaavan 2002 yhteydessä keskusteltiin Kansallisen kaupunkipuiston saamisesta myös Helsinkiin. Valmistelun ja käsittelyn eri vaiheissa se torjuttiin lupaamalla, että yleiskaavan

2002 sisältämä HELSINKI-PUISTO on lähes Kansallisen kaupunkipuiston tasoinen. Tämä luvattu Helsinki-puisto ei kuitenkaan koskaan edennyt toteuttamiseen asti.

Kun sitten vaimoni kanssa saimme hankittua palstan Vallilan siirtolapuutarhasta Kirsikkapolulta, jonka vieritse jyskytti kymmenien raskaiden vaunujen tavarajuna Sörnäisten satamasta heiluttaen savimaan päälle rakennettuja mökkejä, ajattelin ryhtyä ajamaan Kansallista kaupunkipuistoa myös Helsinkiin.

Ajankohta oli sopiva myös siksi, että Vuosaaren sataman perustaminen vapautti entisiä satama-alueita muuhun käyttöön ja junaraidekin purettiin Vallilanlaaksosta. Ajatuksena oli turvata siirtolapuutarhojen jatkuminen ja viljelymahdollisuus pitkälle tulevaisuuteen. Vallilan vuonna 1932 perustetulle siirtolapuutarhalle ryhdyttiin laatimaan historiallista selvitystä ja asemakaavaa.

Kaupunginsuunnitteluvirasto teki laajan selvityksen ja ryhtyi yhdistyksemme esityksestä laatimaan

Laivarannanpuisto kuuluu Hämeenlinnan Kansalliseen kaupunkipuistoon.

Kuva Hämeenlinnan kaupunki.

Luonnonkukka-rantareitti on osa Hämeenlinnan Kansallista kaupunkipuistoa. Kuva Hämeenlinnan kaupunki

alueelle asemakaavaa. Se hyväksyttiin valtuustossa vuoden 2011 joulukuussa. Se tuli voimaan tammikuussa 2012 suojelukaavana. Samaan aikaan oli käynnissä myös Helsingin uuden yleiskaavan valmistelu. Yleiskaavasta tehtiin päätös valtuustossa 2016. Kaavan toimeenpanosuunnitelmaa käsitellään vielä tänä syksynä luottamuselimissä.

Uusi yleiskaava ei ole vielä lainvoimainen ja vaatii toteutuakseen runsaasti yksityiskohtaisia suunnitelmia sekä asemakaavoja.

Kansallisen kaupunkipuiston perustamisselvitys hyväksytty Vallilan siirtolapuutarhayhdistys ehdotti kevätkokouksessa 2011 kuntalain aloitteella Kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin. Aluejärjestö yhtyi aloitteen kannattajiin ja Forssan liittokokouksemme hyväksyi 2013 Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen aloitteen. Myös tämän vuoden Tampereella pidetty liittokokous hyväksyi asian toimintasuunnitelmaan vuosille 2018-2021.

Jokipuiston alue on osa Kotkan Kansallista kaupunkipuistoa. Kuva Olli Salin

Forssan kokouksen jälkeen on perustettu vuonna 2014 Kansallinen kaupunkipuisto Kotkaan. Sen olennaisia osia ovat alueen siirtolapuutarhat.

Vuonna 2015 Forssaan perustetun kaupunkipuiston alue ei tietääkseni sisällä Mäkilammen ryhmäpuutarhaa.

Tampereen kaupunki sai oman Kansallisen kaupunkipuiston perustamisselvityksen valmiiksi viime vuonna, mutta ei ole vielä päättänyt kaupunkipuiston rajoista. Tässä on Tampereen yhdistyksillä ja aluejärjestöllä oiva tilaisuus profiilin nostamiseen.

Vallilan yhdistys on alusta asti ollut aktiivinen toimija ja aloitteentekijä Helsingin Kansallista kaupunkipuistoa ajavassa verkostossa. Asiaa on käsitelty yhdistyksemme kokouksessa, aluejärjestössä ja myös liiton kohtaamispäivillä 2016.

Olemme keränneet tilaisuuksissa allekirjoituksia kuntalaisaloitteeseen, jonka tuhannet nimet luovutettiin valtuustolle vuosi sitten. Kaupunginvaltuusto hyväksyi tämän vuoden helmikuussa yksimielisesti perustamisselvityksen aloittamisen, jonka valmisteluryhmät työskentelevät parhaillaan.

Kansallinen kaupunkipuisto sisältyy myös valtuuston vahvistamaan uuteen kaupunkistrategiaan.

Aulangon näkötorni Hämeenlinnassa on Kansallisen kaupunkipuiston alueella.

Kuva Hämeenlinnan kaupunki

Karttakysely Kansallisesta kaupunkipuistosta Kaupunki on avannut karttakyselyn Kansallisen kaupunkipuiston, sen tarinan ja sisällön, rajojen ja yksityiskohtien määrittelemiseksi. Kysely on avoinna kaikille 17.12.2017 asti (http://kaupunkipuisto. fi/). Asukkaiden osallisuuden ja osallistumisen turvaaminen tähän valmistelutyöhön on määritelty osallisuuspilotiksi.

Teksti: Olli Salin, puheenjohtaja Vallilan siirtolapuutarhayhdistys Alla linkki karttakyselyyn helsinkiläisille Kansallisen kaupunkipuiston yksityiskohtien määrittelemiseksi.

Kysely on avoinna kaikille 17.12.2017 asti: http://kaupunkipuisto.fi/ Siirtolapuutarha 5/2017

11

Lumityöt

Talvitöillä valmistelet kevättä

-Olet onnekas, jos puutarhasi saa suojaavan lumipeitteen. Etelässä viime talvien öisin jäätynyt, päivisin sula paljas maa on ollut kasveille tuhoisa.

Mutta lumikin voi olla vahingoksi tiivistyessään kevättalvella. Ohuita oksia katkeilee, pensaat painuvat vinoon eivätkä enää lumen sulettua kohoa takaisin.

Käy lumisateen jälkeen pudistamassa lumet pensaiden ja havujen ohuilta oksilta. Jos pylväskatajan, tuijan tai marjakuusen oksa on alkanut repsottaa, tue se narun avulla takaisin paikalleen.

-Suojaava lumipeitto suojaa ikävä kyllä myös sen alla askaroivia myyriä ja hiiriä. Tramppaa lumi tiiviiksi puiden ja pensaiden tyveltä. Siten torjut myyriä, jotka maan sisällä saattavat kaikessa rauhassa herkutella juuriston kimpussa. Keväällä niiden jäljiltä voi olla enää pelkkä keppi vailla juuren juurta.

-Luo lumi käytäviltä ja mökin ympäriltä aina ison lumisateen jälkeen. Mökille on mukavampi tulla maaliskuun aurinkopäivistä nauttimaan, jos ei tarvitse kahlata kainaloita myöten lumessa. Uutta pakkaslunta on kevyempi siirtää kuin talven mittaan kertyneitä painavia kinoksia.

-Lunta ei tule siirtää naapurin puolelle eikä yhteisille alueille, kuten palokäytäville ja poluille. Siirrä se tontillasi sinne, minne kevätaurinko ensin paistaa ja lisää sitä arkojen perennojen suojaksi. Jos katollasi on paksu lumikerros, ja mökkisi on lähellä rajaa, on huomaavaista harjata lumet alas, jotta ne eivät rojahda naapurin riesaksi. Sinun lumesi ovat sinun, eivät naapurin eivätkä yhdistyksen!

-Onko mökissäsi kamiina? Kerää tuhkat tulipesästä ja levitä ne hangelle. Tumma tuhka imee lämpöä, nopeuttaa sulamista, imeytyy maahan ja hoitaa kalkitsemisen. Toki tuhkan voi korvata kalkilla. Rakeinen kalkki on hieman kalliimpaa kuin jauhomainen, mutta helpompi levittää, sillä se ei pölyä tuulessa. Jos olet polttanut muovia tai painekyllästettyä puuta tulisijassasi, ei tuhka kuulu puutarhaan vaan roskiin.

-Älä käytä suolaa käytävilläsi, se on myrkkyä kasveille.

Siirtolapuutarha on talviaikaan autio ja hiljainen. Joillakin palstoilla puuhataan silti läpi vuoden, ja moni poikkeaa mökillä tarkistamassa Suojaa ja vahvista paikat.

Englantilainen tuttuni kysyi: ”Miten kestät sen, että et voi harrastaa puutarhanhoitoa ympäri vuoden?”

Vastasin, että mainiosti! Marraskuussa on suorastaan helpotus sulkea siirtolapuutarhan portti ja puuhata jotain aivan muuta. Myöhemmin totesin 12

Siirtolapuutarha 5/2017

olleeni väärässä; puutarha on mielessä talvellakin, vaikka tekemistä on vähemmän. Toki paikan voi unohtaa, kunnes portti aukeaa uuteen sesonkiin, mutta kevätkiireitä helpottaa, kun valmistautuu etukäteen.

-Tarkista syksyllä asettamasi verkkosuojukset.

Katso, että ne eivät ole menneet vinoon ja paina kasveja. Niistä ei ole iloa, jos ne eivät ole tarpeeksi korkeat. Takajaloillaan seisova rusakko ylettyy yli metrin korkeuteen. Hankikannolla muista lisätä verkkoihin korkeutta.

ruokinnan, jatka sitä keskeytyksettä kevääseen asti.

Kesällä ne palkitsevat vaivasi syömällä hyttysiä ja kirvoja.

Mökkitöitä

Risuaitaan voi lisätä risuja sitä mukaa kun siistii puutarhaa.

-Muutkin kuin omenapuut maistuvat rusakolle, jänikselle ja etenkin kaikkiruokaiselle kanille. Talven edetessä kaupaksi alkavat käydä muun muassa syreeni, ruusu, hortensia, kaikki havut, vadelma, klematis, atsalea ja rodo. Pensasmustikka on jyrsijöiden erityisherkkua. Suojaa se verkoilla heti syksyllä.

-Voit yrittää harhauttaa jyrsijöitä ja järjestää niille helpommat apajat. Jätä hedelmäpuiden leikkuujäte – vesiversot ja oksat - maahan sivummalle. Jospa ne silloin jättäisivät muut kasvit rauhaan!

-Keskitalvi on havujen, rodojen ja muiden ikivihreiden kasvien talvisuojusten kiinnittämisen aika, ellet ole asettanut niitä jo syksyllä. Suojaaminen onnistuu vielä tammi-helmikuussa, ennen kuin aurinko alkaa päivisin lämmittää. Se on syytä tehdä viimeistään nyt, muuten kasvi voi kuivua osittain tai kokonaan. Tämä johtuu siitä, että auringon lämmössä kasvin vihreät osat virkistyvät yhteyttämään, mutta sen syvällä roudan sisällä uinuvat juuret eivät vielä kuljetakaan vettä ja ravinteita.

Osittain kuivunut, ruskea kasvi on ikävä näky ja täysin kuivunut ei enää elvy, vaan on kuollutta poistotavaraa.

-Hyviä talvisuojuksia ovat varjostava säkkikangas ja valkoinen pakkaspeite, joka paitsi varjostaa, myös heijastaa valoa. Suojus tulee tukea niin, että se ei kastuessaan tai lumen painosta paina kasvia. Tuet - bambukepit, risut, metallikaaret – saa painettua maahan syksyllä, kun se ei ole roudassa.

Risut hyötykäyttöön -Kevättalvella on tapana leikata puut ja pensaat, jotka ovat silloin vielä lepotilassa. Mahlaa vuota-

vat kirsikkapuut ja luumut leikataan kuitenkin loppukesällä ja silloinkin kevyellä kädellä. Myös loppukesä, heinä-syyskuu, on hyvä ajankohta hoitoleikkauksille, koska kasvukauden hidastuttua vesiversoja muodostuu silloin vähemmän.

-Aiotko kaataa puun? Keskitalvella ei tarvitse varoa muita kasveja eikä häiritä lintujen pesintää.

Mitä teet leikkuujätteellä, jos yhdistyksesi ei kerää sitä pois tai jos haluat kierrättää sen? Ratkaisu voi olla risuaita esimerkiksi kasvimaasi pohjoispäädyssä tuulensuojana. Lyö maahan noin metrin välein ja 50-60 cm päähän toisistaan tukevat paalut ja kasaa risut paalujen väliin. Tällä tavalla tuettuina risukasat pysyvät paikoillaan ja painuvat vähitellen ajan myötä kasaan, alimpien risujen maatuessa lopulta mullaksi. Lisää risuja sitä mukaa, kun siistit puutarhaasi. Risuaita tarjoaa pikkulinnuille ja –eläimille pesäpaikan ja suojaa sekä lämmittää viljelmiäsi .

Muista muita -Palstalla käydessäsi katso, miltä naapuriesi puolella näyttää. Onko kaikki siellä kunnossa? Ilmoita omistajalle, jos näet jotain huolestuttavaa, esimerkiksi auenneita ikkunoita, kaatuneita puita, irronneita suojuksia. Ilmoita yhdistyksen hallitukselle, jos havaitset jälkiä ilkivallasta.

-Puutarhureiden toivotaan ruokkivan pikkulintuja, mutta kaupunkien siirtolapuutarhoissa ruokinnan ikävä sivutuote voi olla rottakannan lisääntyminen.

Harkitse asiaa, ja jos ihastuttavien pikkuvieraiden ruokinta vetää voiton, pidä ruokintapaikan ympäristö puhtaana siemenistä ja talista. Jos aloitat

-Vaikka vettä ei tule vesijohdoista, voi mökkiä siivota talvellakin. Pakkassäät ovat siihen hyviä: tavarat eivät kastu ja pölypunkit saavat kyytiä. Tyhjennä koko mökki pihan hangille, imuroi tai lakaise, pyyhi pinnat pölystä ja tuuleta tekstiilit. Voit trendikkäästi konmarin* oppien mukaan vapautua turhan tavaran painolastista: kysy itseltäsi, tarvitsetko todella kaikkea, jota mökille olet vienyt. Mökki on usein se viimeinen osoite, johon tavara päätyy ennen menoa kierrätykseen tai roskiin. *Marie Kondo: Siivouksen elämänmullistava taika, Bazar, 2016 -Viime kesä oli ainakin Etelä-Suomessa sateinen ja kostea, ja moni mökki jäi maalaamatta. Kuivilla pakkassäillä voi maalata ulkona, jos maali ja työvaiheet valitaan oikein. Virtasen Maalitehtaalta* suositellaan kuivaa pikkupakkasta ja kuivaa, puhdistettua seinäpintaa sekä, tietenkin, heidän Neljän Öljyn Maaliaan. Vesiohenteiset maalit eivät talvimaalaukseen sovi. *http://www.virtasenmaalitehdas.fi/ -Vie oksasakset ja muut leikkurit kotiin. Pese ne puhtaiksi kuumassa vedessä tiskiaineella, kuivaa hyvin, öljyä niiden jouset ja terät. Hio terät hiukan kostealla hiomakivellä pienin pyörittävin liikkein, älä hinkkaa edestakaisin. Säilytä leikkurit suljettuina, jotta terät eivät kolhiudu.

-Vie lapiot ja ruohonleikkurit ammattilaiselle teroitettaviksi ja huollettaviksi. Lapiot on hyvä säilyttää pystyssä ämpärissä, jossa on hiekkaan sekoitettuna hieman öljyä. Terävät työvälineet ovat paitsi tehokkaammat myös turvallisemmat kuin tylsät: ne eivät lipsu.

Talven työt sujuvat kaikessa rauhassa, kun rikkaruohot eivät kasva kohisten eikä aina ole huoli tekemättömistä töistä. Kun mökki ja puutarha on hoidettu, voi palstalla pistäytyä ihan muuten vain vaikka piknikille tai päiväkävelylle.

Teksti: Maylis Karjalainen Kuvat: Maylis Karjalainen ja Harri Savander Siirtolapuutarha 5/2017

13

Siirtolapuutarhamökin terassilta on järvinäköala keskellä kaupunkia.

Pienen merenneidon kaupungissa hintatoimikunta määrittelee myyntiin tulevalle möKansainvälisen kille hinnan ja mökkiä tarjotaan myyntiin jonossa Siirtolapuutarhaliiton Study ensimmäisellä sijalla olevalle. Tällä varmistetaan se, Session -kokouksen ohjelmaan että mökkien hinnat eivät karkaa käsistä.

Kööpenhaminassa kuului HF Vennelyst vierailut kahteen hyvin erilaiseen Kløvermarksvej 39, 2300 København S siirtolapuutarhaan.

- Perustettu vuonna 1892.

Tanskan pääkaupungin taajama-alueella (Hovedstadsområdet), jonka asukasmäärä on noin 1,2 miljoonaa, on siirtolapuutarhoja peräti 70 - enemmän kuin Suomessa yhteensä.

Tanskan siirtolapuutarhaliiton jäsenyhdistyksissä mökin myynti on hinnan osalta säänneltyä. Mökistä kiinnostuneet ilmoittautuvat jonkin yhdistyksen jonoon. Yhdistys määrittelee itse sen, kuinka monta kiinnostunutta ja ketkä jonoon otetaan. Alueen oma 14

Siirtolapuutarha 5/2017

- 234 palstaa.

- Erikoista: Peräti kaksi museomökkiä - Tanskan siirtolapuutarhaliiton mökki ja yhdistyksen oma mökki.

- Jonossa 249 kiinnostunutta.

Haveforeningen Vennelyst sijaitsee eteläisessä Kööpenhaminassa, vehreän vesiuoman vieressä. Tänä vuonna 125-juhliaan viettävällä alueella mökit ovat tiiviisti vieri vieressä. Persoonallinen oppaamme Jørgen Oulund kertoi, että alun perin mökit olivat pieniä, mutta vuosien saatossa ne ovat kyljistään

laajentuneet molempiin suuntiin, kun mökkiläisten tilantarve on kasvanut.

Meikäläisissä siirtolapuutarhoissa on totuttu siihen, että aidan yli voi kurkkia upeita palstoja, mutta Vennelystissä se ei aina onnistunut. Osa palstoista on varustettu korkealla pensas- tai lauta-aidalla, joten kurkkimaan pystyi varmasti vain portin kohdalta.

Mökkien värien valinnassa on laajasti hyödynnetty tarjolla olevia värikarttoja ja jokainen palsta on omistajansa näköinen. Omalla palstalla halutaan viihtyä – kukin tyylillään. Erikoisuuksia olivat esimerkiksi Zen-henkinen palsta ja pahasti ränsistynyt mökki, joka oli rakennettu osittain uudelleen käyttämällä kierrätyksestä löytyneitä materiaaleja.

Yhteisöllisyyttä Vennelystissä ylläpidetään mm. toteuttamalla vuosittainen revyy, jossa ruoditaan pilke silmäkulmassa kesän ajankohtaisia asioita ja alueen juoruja. Käsikirjoittajat, puvustajat, näyttelijät ja näyttämötyöntekijät ovat yhdistyksen

Zen-henkinen palsta, johon astutaan nöyrästi kumartuen matalasta portista ja jossa jokaisella kivelläkin on tarkkaan harkittu paikkansa.

Vanha ja pahasti ränsistynyt mökki oli rakennettu osittain uusiksi käyttäen ainoastaan kierrätyksestä löytyneitä materiaaleja.

Kun on joutunut vuosikausia jonottamaan omaa palstaa, niin on valmis panostamaan siihen, että se on nimenomaan oman näköinen ja tuntuinen.

Oppaamme ’Drivhuset’-nimisen mökkinsä edessä. Mökin alkuperäisen osan upeat kukkaornamentit ovat peräisin 1890-luvun lopulta, ja olivat löytyneet maalikerroksen alta remontin yhteydessä.

omaa väkeä - talkoolaisia. Yleisönä toimivat ne alueen viljelijät, jotka eivät osallistu produktion toteuttamiseen.

HF Frem Louis Pios Gade 4, 2450 København SV - Perustettu vuonna 1913.

- 43 palstaa – alkujaan palstoja on ollut yli 400.

- Erikoista: Keskellä aluetta on pieni järvi.

- Jonossa 34 kiinnostunutta.

Kööpenhaminan Sydhavenin alueella majaansa pitävä Haveforeningen Frem on sekin jo viettänyt 100-vuotisjuhliaan. Siirtolapuutarhan on kiittä-

minen juuristaan Fredriksholmin tiilitehdasta.

Tiilitehdas hyödynsi maavaroja kaivamalla alueelta savea ja siitä syntynyt kuoppa täyttyi vedellä, tarinan mukaan talvimyrskyssä 1900-luvun alkupuolella.

Syntyneen järven rantamille tiilitehtaan työläiset jälkikasvuineen hakeutuivat virkistäytymään ja pikkuhiljaa rantamaat päätettiin valjastaa siirtolapuutarhakäyttöön.

Siirtolapuutarhan alkuperäinen alue oli valtavan iso, palstoja oli parhaimmillaan yli 400. Keskeisen sijainnin takia siirtolapuutarhasta on vuosien saatossa haukattu osia reunoista, milloin sinne, milloin tänne – nykyisin alueella on vain 43 palstaa, jotka keskittyvät järven ympärille. Järvi asettaa alueelle omat rajoituksensa, siksi osalla mökkiläisistä on kulku omalle palstalleen suoraan kadulta.

Alueen palstat ovat sangen pieniä, ja siirtolapuutarhureiden hyötyviljely taitaa keskittyä ensisijaisesti ruukkuviljelyyn. Palstoilla halutaan viihtyä – sekä omissa oloissa, että yhdessä muiden kanssa. Fremin siirtolapuutarhassa tuntuu olevan poikkeuksellisen hyvä henki ja runsaasti yhdessä tekemisen meininkiä. Siitä me kansainväliset vieraatkin pääsimme nauttimaan – meille oli järjestetty aivan huikea vastaanotto ja alueelta löytyi omasta takaa oppaita useille eri kieliryhmille.

Teksti ja kuvat: Tina Wessman Siirtolapuutarha 5/2017

15

Voittajakuva J. Nieminen

Voittajaksi kiipesi

örkkien örkki Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailun aihe Puutarhan ötökät saavutti huippusuosion. Kisaan saapui 44 hienoa kuvaa 12 eri siirtolapuutarhasta.

16

Kaikki 21 viljelijän lähettämät ötökkäkuvat avasivat kiinnostavasti rikasta hyönteismaailmaamme.

Voittajaksi nousi lehden toimitusneuvoston 7-henkisen raadin valitsema hyönteinen, jonka kuvaaja osallistuu kilpailuun nimellä J. Nieminen.

Sydämelliset onnittelut voittajalle! Palkinnoksi lähetetään Teija Tuiskun ja Heidi Haapalahden kirja Makutarhuri, jonka ”neuvoilla virität kasvattamiesi vihannesten maut huippuunsa”.

Raadin jäsenet kommentoivat voittajaotosta: Kuvassa on örkkien örkki. Hieno sommittelu ja rajaus, upeat värit ja teknisesti hyvä ja tasapainoinen kuva. ”Melkoiset silmät ja kuono kuin kissalla – hauska kuva”.

Toiselle sijalle valittiin tamperelaisen Litukan viljelijän Niko Rämön kuva, jota raadin jäsenet luonnehtivat värikylläiseksi ja kesäiseksi. Kesän, auringon ja lämmön voi aistia kuvasta. Hänelle lähetetään palkinnoksi Pieni siirtolapuutarhasa-

Siirtolapuutarha 5/2017

Kesä ja lämpö

nasto, jonka kielet ovat suomi, ruotsi, englanti ja saksa.

Kolmannen sijan vei viljelijä Lea Westerholm lahtelaisesta Kotiniemen siirtolapuutarhasta. Hänen kuvassaan on upeat värit ja sommittelu. Ötökän läpikuultavat siivet ja selän pörröisyys ovat lähes käsin kosketeltavia. Palkinnoksi lähetetään Pieni siirtolapuutarhasanasto.

Puutarha ja perhoset Kunniamaininnan saa Joensuun siirtolapuutarhasta Teuvo Myller. ”Hieno kuva on kuin siluettitaiteilijan saksilla tehty. Se on myös hyvin tarkka”, raatilaiset kommentoivat.

Kunniamaininnan saa myös Riitta Kopra hämeenlinnalaisesta Kantolanniemen siirtolapuutarhasta.

Upea kuva tuo esiin rehevän ja värikkään puutarhan sekä perhosen herkän olemuksen. Syväterävyyttä on käytetty hienosti.

Kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille!

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen

2. sija Niko Rämö

3. sija Lea Westerholm

Annalan huvilan ostoon kerätään varoja joukkorahoituksella Helsinkiläinen Annalan huvilan ystävät ry käynnisti lokakuun alussa kampanjan, jolla kerätään varoja Helsingin vanhimman huvilarakennuksen ostoon. Annalan ystävät ry. haluaa kehittää Annalasta kaupunkilaisille avoimen tapahtumapaikan ja puutarhakulttuurin keskuksen.

Kunniamaininta Teuvo Myller

Kunniamaininta Riitta Kopra

Lokakuun alussa alkanut varojen keruukampanja päättyy kuluvan joulukuun 22. päivänä. Helsingin kaupunki myy pitkään tyhjillään olleen Annalan huvilan 100 000 eurolla Kiinteistö Oy Pro Annebergille. Kauppakirja allekirjoitetaan vuoden loppuun mennessä. Hyötykasviyhdistyksen omistama Kiinteistö Oy Pro Anneberg tulee jatkossa huolehtimaan kiinteistön korjauksesta ja ylläpidosta.

vikasvihuone. Tulevaisuudessa puutarhatoiminta laajenee edelleen.

Vuonna 1826 rakennettuun Annalan huvilaan eli Villa Annebergiin on suunniteltu kahvilaa, näyttelyitä, musiikkia, luentoja ja työpajoja. Huvila sijaitsee idyllisellä puistoalueella Helsingin syntysijoilla, Vanhassakaupungissa. Hyötykasviyhdistyksellä on alueella mm. teemapuutarhoja, ainutlaatuista kasvillisuutta ja yli 150-vuotias orangeria eli tal-

Lisätietoja: www.mesenaatti.me/annala Jaana Merenmies, Hyvän rakentaja, Annalan huvila, Hyötykasviyhdistys ry p. 040 846 5056, jaana.merenmies@annalanhuvila.fi Riitta Korhonen, puheenjohtaja, Annalan huvilan ystävät ry ja Hyötykasviyhdistys ry p. 040 524 2486, puheenjohtaja@annalanhuvila.fi

Varojen keruukampanjan vastikkeita ovat muun muassa Annalassa kasvatettujen vanhojen kantojen perinnekasvien siemenet ja taimet. Vastikkeeksi voi myös osallistua hyväntekeväisyysillalliselle Annalan huvilassa tai liittyä yhdistyksen jäseneksi.

Siirtolapuutarha 5/2017

17

Minun puutarhani

Antaa ja opettaa Puutarhapalstani on minun, luonnon ja luontokappaleiden yhteinen projekti.

Palstaa käyttävät ja asuttavat myös monenlaiset pieneliöt, ötökät ja matoset. Ne ovat suorastaan tarpeellisia, elleivät välttämättömiä, jotta maa voisi hyvin ja tuottaisi satoa. Ei-toivottuja vierailijoitakin meillä käy, kuten rusakot, joille kelpaa miltei kaikki, mikä vihertää, perunanvarsista alkaen. Ne myös koemaistavat lähes jokaisen maahan pudonneen omenan, joita emme ole ehtineet kerätä parempaan talteen. Myös harakat käyvät tarjoilemassa jätöksiään suoraan terassin pöydälle, jos emme ole paikalla aplodeeraamassa. Mutta voi, miten paljon mielihyvää tuo minun puutarhani minulle tuottaakaan!

Feromonit työssä Luin jostakin, että mullassa on feromoneja, jotka vaikuttavat suotuisasti aivojen mielihyväkeskukseen. Kun astun portista sisään, niiden vaikutus tuntuu välittömästi. Rauha ja harmonia välittyvät 18

Siirtolapuutarha 5/2017

vanhoista, sammaloituneista omenapuista ja kukkasista. Pian silmä kuitenkin huomaa jonkin kohennettavan kohdan, ja kohta on kädessä milloin mikäkin työväline. Siitäkös kroppa tykkää, ja jos pian alkaakin kiristää jostain paikasta, niin sen kun vain oikaisee ja juttelee mukavia naapureiden kanssa. Siinä tulee hoidettua sekin sosiaalinen puoli.

On mukavaa, kun hetken puuhasteltuamme saamme nauttia aamupäiväkahvit siellä, minne aurinko kulloinkin parhaiten paistaa. Jos sattuu olemaan se ihana kesäkuun viikko, jolloin omenapuut ovat kukassa, olo on kuin paratiisissa. Entä kesän ensimmäiset uudet perunat! Niistä syntyy riemukas onnistumisen ilo. Muutaman perunan peittelit multaan, ja koko kesäksi ja vähän syksyksikin riittää keiteltävää!

Elämän puutarhurilinja Puutarha opettaa myös nöyryyttä. Kaikki, mitä kylvin tai istutin, ei aina onnistu. Kaikki on korkeammassa kädessä. Niinpä minäkin yritän muistaa toivotella siunausta niin sipuleille kuin siemenillekin. Kärsivällisyyttä oppii väkisinkin, kun ikkunalaudan kasvatit venyvät nopeammin, kuin räntäsateiset kevätviikot kuluvat.

Luopumistakin puutarha opettaa. Vaikka juuri olen saanut kaiken kauniisti kasvamaan, onkin jo syksy, ja kukat toisensa perään on kerättävä kompostiin.

Luopumisen suru hälvenee, kun peittelen maahan kukkasipuleita ja kuvittelen mielessäni, miltä ne näyttävät, kun kevätaurinko ne herättää.

Mikä rikkaus vuodenajat meille ovatkaan! Ymmärtäisimmekö kevään tai kesän ihanuutta, jos ne olisivat meillä aina? Talvellakin puutarhasta on iloa ja hyötyä, kun kävelylenkillä voi käydä tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Aurinkoisena kevättalven päivänä voi mökin aurinkoisella seinustalla nauttia reppukahvit ja katsella miten pälvet hitaasti, mutta varmasti suurenevat.

Olen itselleni luvannut, että sinä päivänä, kun en enää voi jatkaa palstani hoitamista, luovutan sen kiitollisena seuraavalle multasormelle. Heitä löytyy varmasti tulevaisuudessakin. Sitä kirpaisevaa hetkeä ennen toivon kuitenkin vielä monia oppimisen ja ilon täyteisiä kesiä elämän koulussa puutarhurilinjalla.

Teksti ja kuva: Maire Levä Päivärannan Siirtolapuutarhayhdistys, Kuopio

Kysymyksiä palstalta Miksi Roundupia ja muita glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita vastustetaan?

Mitä lainsäädäntö sanoo glyfosaattia sisältävistä aineista?

Miten siirtolapuutarhurin tulisi suhtautua niihin?

Mitä glyfosaatti on?

Glyfosaatti on teollinen valmiste, joka on glysiini-aminohapon fosfonaattijohdannainen.

Torjunta-aineissa se on glyfosaatin amino-, isopropyyliamiini- tai kaliumsuolana. Ruiskutuksessa se imeytyy kasviin lehtien kautta ja estää lehtien entsyymitoiminnan viherhiukkasissa. Glyfosaatti syrjäyttää kasvin luontaiset aineenvaihdunnan tuotteet, jotka ovat välttämättömiä viherhiukkasten toiminnalle. Seurauksena on lehtien kuihtuminen ja koko kasvin kuoleminen.

Glyfosaatti kulkeutuu koko kasviin ja siksi sitä kutsutaan systeemiseksi torjunta-aineeksi. Glyfosaattia sisältäviä rikkaruohontorjunta-aineita myydään usealla kauppanimellä, joista Roundup lienee tunnetuin. Mutta Roundupistakin on useita rinnakkaisvalmisteita.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on peruuttanut POEA-apuainetta (polyetoksyloitua talialkyyliamiinia) sisältävien 13 glyfosaattivalmisteen luvat.

Kielto koskee seuraavia glyfosaattivalmisteita: Barclay Gallup (rek.nro 2920), Clinic 360 SL (rek.nro 1822), Glyfokem 360 (rek.nro 2011), Glyfokem 360 I (rek.no. 3127), Glyfonova 360 SL (rek.nro 1712), Glyphogan 480 SL (rek.nro 2950), Keeper Spray (rek.nro 2995), Keeper Tiiviste (rek.no. 2996), Rambo 360 (rek.nro 1917), Ranger (rek.nro 2856), Rodeo (rek.nro 1911), Roundup (rek.nro 1403), Roundup Max (rek.nro 1910).

Ajantasainen lista kuluttajakäyttöön hyväksytyistä valmisteista löytyy TUKESin sivuilta. Kasvinsuojeluainerekisteristä tällaiset valmisteet löytyvät hakusanalla kuluttajakäyttö. http://www.tukes.fi/ fi/Rekisterit/Kasvinsuojeluainerekisteri/

Tutkittua tietoa glyfosaatista Glyfosaatin kulkeutumista maaperässä ja vesistöissä on tutkittu, samoin sen vaikutusta maaperän mikro-organismeihin. Oleellista on myös aineen jäämät ja niiden vaikutus ympäristöön. Lisäaineiden ja glyfosaatin yhteisvaikutusten terveyshaitoista on

saatu tutkimusnäyttöä, ja siksi POEA- apuainetta sisältävät valmisteet kiellettiin.

Suomessa on selvitetty glyfosaatin jäämiä sekä pinta- että pohjavesissä, vaikutuksia siementen itämiseen ja taimivaiheen kasvuun tutkitaan.

Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että glyfosaatti voi säilyä joissain olosuhteissa maaperässä jopa seitsemän vuotta. Pulmallista on se, että glyfosaattikäsittelyn kohteena olevien kasvien vieruskasvit voivat joutua aineen vaikutuksen alaisiksi, koska glyfosaatti syrjäyttää maaperässä fosforin ja kulkeutuu sitten vieruskasvien juurten kautta aiheuttaen vaurioita kasveihin, joita ei ole käsitelty aineella. Glyfosaatin sitoutuminen saviperäisiin kivennäismaihin lisää myös vapaan fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Toistuvat torjuntakäsittelyt lisäävät glyfosaatin kertymistä maaperään ja vaikuttavat siten kymmeniä vuosia sekä maaperään, pohjaveteen että vesistöihin.

Juhannusruusun kasvuhäiriö, joka on seurausta edellisenä vuonna lähistöllä tehdystä glyfosaattiruiskutuksesta.

Kasveissa, joita käytetään ravinnoksi, voi olla jäämiä glyfosaatista, vaikka niitä ei olisi sillä ruiskutettukaan. Koska glyfosaatti kertyy kasvien juuriin, se voi kulkeutua siitä myös kasvin muihin osiin.

Toistaiseksi ei vielä ole riittävästi tutkimusnäyttöä onko glyfosaatin hajoamistuotteiden toksisuus suurempaa kuin itse glyfosaatin.

Kasvien hyvinvointi riippuu oleellisesti maaperän mikrobien ja eliöiden toiminnasta. Osa mikrobeista lisääntyy, koska ne pilkkovat glyfosaattia.

Sen sijaan juurten toiminnalle välttämättömien mykoritsa-sienten määrän on havaittu vähenevän, kun maaperään on kulkeutunut glyfosaattia.

Biologi Leena Luoto vastaa Siirtolapuutarha-lehden Kysymyksiä palstalle lähetettyihin kysymyksiin.

Hän hoiti puutarhaa aluksi äidin opein, mutta kasvi- ja puutarhatieteen opiskelu sekä monipuoliset työtehtävät kasvisten parissa ovat tuoneet lisävalaistusta alaan. Nyt hän jakaa puutarha-alan tietoa ja harrastuksen iloa sekä alalle aikoville että vanhoille konkareille ja innokkaille harrastajille.

Oman yrityksensä alaa ovat erilaiset luennot, retket ja asiantuntijana toimiminen.

Tutkimuksissa on havaittu, että maaperän lierot voivat vähentyä alueilla, joissa on glyfosaattijäämiä.

Voiko puutarhassa pärjätä ilman glyfosaattia?

• Luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa ei käytetä mitään kemiallista rikkaruohontorjuntaa.

• Kitkeminen, kasvien luontainen kilpailu elintilasta sekä tiheät istutukset ovat keinoja saada rikkaruohot kuriin.

• Maaperän ja vesistöjen puhtauden turvaaminen tuleville sukupolville on tärkeämpää kuin oman kitkentätyön helpottaminen kemiallisella aineella.

• Pienessäkin pihassa tehdyt toimenpiteet sekä aineiden käyttämättä jättäminen vaikuttavat kauas tulevaisuuteen.

• Jokainen voi vaikuttaa omiin valintoihinsa, eikä niitä tarvitse perustella muiden tekemisillä.

• Rikkaruohojen torjunta-aineiden käyttämättä jättäminen on paras ekoteko.

Teksti: Leena Luoto Kuvat: Heikki Luoto J.k . glyfosaatin hyväksymisestä: 27.11.2017 on saatu päätös EU:n muutoksenhakukomiteassa. Glyfosaatin hyväksyminen on siten voimassa vuoden 2022 loppupuolelle saakka. Kotipuutarhoissa käytön tarpeellisuutta kannattaa harkita tarkoin.

Onko sinulla mielessäsi puutarhaan tai sen hoitoon liittyvä kysymys, joka on askarruttanut jo pitkään.

Lähetä se osoitteella: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi.

Siirtolapuutarha 5/2017

19

Lumihiutaleiden leijaillessa oli mukavaa rakentaa Helsinkiläisen Oulunkylän siirtolapuutarhan reunamille nousi talvella 2016 valkoinen mökki, jonka Marja Aaltonen rakensi itselleen lähes yksin.

20

Hän remontoi aikaisempaa mökkiään, kunnes tuli siihen tulokseen, että on aika luopua vinoon painuvasta vanhasta mökistä ja rakentaa uusi.

Uuden rakentamisessa hän käytti hyväksi vanhan mökin kaunista, tervettä puutavaraa. Esimerkiksi kaksi korkeaa puupilaria vanhan mökin rungosta siirrettiin uuden mökin olohuoneeseen. Vanhan mökin eristeistä käytettiin hyväksi kaikki puhdas ja hyväkuntoinen - kätevästä hyllystäkin sai rakennettua uuteen mökkiin sopivan.

-Oulunkylän siirtolapuutarhassa ei saa rakentaa kesä-, heinä- ja elokuussa mitään suuria rakennusprojekteja – ne täytyy ajoittaa kevääseen tai syksyyn, Marja Aaltonen kertoo.

Aikaa vanhan mökin purkamiseen ja uuden rakentamiseen kului noin kolme ja puoli kuukautta.

-Työt sujuivat kuin aallon harjalla, helposti ja ongelmitta. Apua oli aina tarvittaessa saatavilla ja

Siirtolapuutarha 5/2017

Hän rakensi mökkinsä talvella pakkasten paukkuessa ja lumihiutaleiden leijaillessa. Vanhan mökin purku alkoi marraskuussa – rakennustyöt käynnistyivät marraskuun kolmannella viikolla.

Töitä hän teki 8-10 tuntia päivässä.

rakennusmateriaalien hankkiminen sujui vaivattomasti, hän kertoo.

-Kun pystytin ulkoseiniä, naapuri tuli auttamaan vatupassihommissa ja peltikaton asentamiseen tuli ystävä avuksi. Sähkömies kävi tekemässä sähkötyöt.

Eristeenä lasivillaa ja pellavakuitueristettä Marja Aaltosella on yli 10 vuoden kokemus huoneistojen ja mökkien remontoimisesta ja rakentamisesta.

koska haluavat päästä siitä nopeasti eroon ennen uuden keittiön asentamista.

Hanki tyyppipiirustus ja ota selvää rakentamismääräyksistä

Marja Aaltonen suosi rakentamisessa puuta.

Olohuone on korkeaa tilaa.

-Omaan mökkiini rakensin harkkoperustuksen asentamalla betonista valetun laatan päälle harkkopilarit. Perustusta ei kaivettu maan sisään, niin kuin täällä on ennen ollut tapana tehdä – perustus oli syy oman mökkini uudelleen rakentamiseen, koska pilarit olivat alkaneet mennä vinoon maan savikerroksen liikkumisen takia.

Keittiön suunnittelu vaati pohdiskelua

Seuraavaksi nousivat runko ja ulkoseinät - sen jälkeen saatiin katto valmiiksi ja laitettiin ikkunat paikoilleen juuri ennen kylmiä pakkasia.

-Pääsin sisätöihin ja takkakin saatiin asennettua sopivasti - eikä poltettavasta puutavarasta ollut pulaa. Rakentaminen eteni viikko viikolta ilman minkäänlaisia keskeytyksiä, Marja Aaltonen kertoo tyytyväisenä.

Sisätyöt aloitettiin laittamalla eristeet lattiaan, seiniin ja kattoon. Seinissä eristeenä käytettiin 100 mm:n lasivillaa ja lisäksi 50 mm:n pellavakuitueristettä.

-Höyrysulkuna on höyrysulkupaperia, ei muovia, Marja Aaltonen sanoo.

Lattiarakenteessa lähinnä maanpintaa, runkopuiden ja eristeiden alapuolella on tuulensuojalevy, jota on lattian lisäksi kaikkialla seinissä.

-Levy jäykistää seinärakenteita ja estää vetoa.

Mökki on rakennettu Oulunkylän siirtolapuutarhan mökin tyyppipiirustuksen mukaan mutta sisäpuoli on Marja Aaltosen omien mieltymysten mukainen.

Olohuone ja makuualkovi ovat korkeaa yhtenäistä tilaa - keittiössäkin katto on korkealla.

-Olohuoneesta on erotettu WC, jossa on erittäin hyvin mökkiolosuhteissa toimiva Separett-käymälä. Sen yläpuolella on varasto.

Sisäseinien rakennusmateriaali on valkoiseksi maalattua puukuitulevyä. Marja Aaltonen suosii rakentamisessa puuta, koska se on tunnelmallista, ekologista ja helppoa työstää.

Keittiön rakentamisessa haastavinta oli suunnitteluvaihe.

-Kun käytössä on tietty tila ja omat käyttötarpeet keittiön suhteen täytyy pohtia tarkkaan, mietittävää riittää. Keittiön asennustyö tuntui huomattavasti helpommalta kuin sen suunnittelu.

Marja Aaltonen on erittäin tyytyväinen uuteen, valkoiseen mökkikeittiöönsä.

-Keittiö oli edullinen – nykyään sopivan keittiön voi hyvällä tuurilla saada lähes ilmaiseksikin, koska jotkut lahjoittavat tai myyvät netissä keittiönsä,

Marja Aaltonen haluaa rohkaista mökin remontoimiseen omien toiveiden mukaiseksi - kuitenkin yhdistyksen sääntöjen rajoissa.

-Jokainen rakentaa ja remontoi aina omista lähtökohdistaan. On mahtavaa luoda itselleen ympäristö, joka toimii ja jossa on onnellinen: tuntee rauhaa ja hyvää oloa. Jos itsellä ei ole voimia tai taitoa rakentaa, voi pyytää ystäviä avuksi tai ottaa ammattilaisen remontoimaan ja tehdä itse sen verran kuin kykenee, hän miettii.

-Yhdessä voi tehdä monia asioita, jotka tuntuvat yksin mahdottomilta. Minultakin saa tarvittaessa konsultointiapua.

Ennen töiden aloittamista on tärkeää hoitaa kaikki luvat kuntoon.

-Ota selvää yhdistykseltäsi oman siirtolapuutarha-alueesi rakentamista ja remontointia koskevat säännöt ja määräykset ja hanki mökin tyyppipiirustukset. Hoida kuntoon kaikki tarvittavat asiakirjat ja luvat ennen rakentamisen aloittamista.

-Jos yhdistyksen sääntöjä ei noudata rakentamisessa, yhdistyksen hallituksen velvollisuus on valvoa rakentamista ja jos rikkeitä ilmenee, ne täytyy korjata. Yhdistyksen sääntöjä tulee kunnioittaa, koska vapauttakin on paljon, Marja Aaltonen muistuttaa.

Hän on kiitollinen omasta uudesta siirtolapuutarhamökistään Oulunkylän siirtolapuutarhassa.

-Täällä voi aina valita yksityisyyden ja sosiaalisten kontaktien välillä - tehdä itsenäisesti tai pyytää apua ja tehdä yhdessä.

-Olen tehnyt mökin omiin tarpeisiini kuin olisin neulonut oman takkini. Toivon, että tulevaisuuden asumismuodoissakin olisi tämäntapaisia vaihtoehtoja: pieniä asuntoja lähellä toisiaan ja kaikilla omat pienet puutarhat. En usko, että tavallisilla rivi- tai kerrostaloalueilla syntyy samanlaista tunnelmaa ja henkeä kuin siirtolapuutarhoissa. Valitettavasti jo lokakuussa suurin osa ihmisistä on lähtenyt pois alueelta.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen Siirtolapuutarha 5/2017

21

Kanojen lisäksi iloa toivat aitaukseen ilmestyneet tiput.

Kesäkanat toivat uutta elämää Napapiirin siirtolapuutarhaan Yksi pienehkö pahvilaatikko – siinäkö ne kanat ovat? Kyllä - kolme kanaa taapersi laatikosta esiin, kun Antti avasi sen kanojen aitauksessa: yksi helmenharmaa, toinen beige ja kolmas ruskeankirjava.

Myöhemmin saatiin vielä pikkutipuja.

Aitaus oli juuri saatu kuntoon. Kopissa asialliset tilat orsineen ja munintahyllyineen, heinää kuivikkeena ja paksu räsymatto oviaukossa pitämässä koppia tasaisen lämpimänä. Alaosassa aukko, josta kanat mahtuvat kulkemaan. Kanojen ulkoilutilaksi oli varattu muutama neliömetri katettua tilaa, lisäksi 22

Siirtolapuutarha 5/2017

teimme kanaverkosta aitauksen, joka katettiin rastasverkolla. Tiesivät kanat heti alusta alkaen, että sieltä ei ole tarkoitus lennellä minnekään.

Kanakoppi on ryhmäpuutarhan yhteisellä alueella, tapahtumatorin laidalla. Siitä ohi kulkevat jäsenet

ja vieraat voivat niitä ihailla. Heti kohta tulikin mummin mökille menossa oleva Joel kanoja katsomaan. Hän halusi antaa nimen yhdelle kanalle.

Päiväkoti-ikäinen pikkumies mietti ääneen: ”Ne ovat erivärisiä. Sen nimi voisi olla jokin väri. Hmm. Tuo yksi on beigen värinen – sen nimi on Beige.”

emon alta esiin ruokakupin ja vesiastian viereen.

Illalla syntyi huoli: Kanojen nokkimisjärjestyksessä ensimmäinen, Hilda, ei päästänyt Liliania enää koppiin nukkumaan. No, Lilian teki ulkoaitauksen nurkkaan heinistä pesän, komensi tiput alle ja kaikki nukkuivat siinä. Näin kului elokuu.

Asia selvä. Lopuille kanoille saivat hoitajat antaa nimen - toisesta tuli Hilda ja kolmannesta Lilian.

Tervetuloa, arvoisat kesäkanat!

Ihme kanakopissa Oli tavallista viileämpi kesäkuun alku, siksi ulkoaitauksen verkkoon piti kiinnittää tuulensuojaksi räsymattoja. Ne olivat kyllä kivan näköisiäkin - oikeastaan. Kanat kotiutuivat hyvin.

Toinen meistä kananhoitajista, Ulrika, oli hoitanut kanoja ennenkin. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Oli mielenkiintoista omalla vuorollaan viedä niille aamupalaa, avata ulkoilualue ja ripotella sinne syötävää ja puuhailtavaa. Päivällä sai käydä kurkistamassa, olisiko tullut munia – ja olihan niitä, alusta asti! Vaaleanruskeita, pienehköjä mutta virheettömiä kananmunia. Iltaisin ulkoilualueen portti suljettiin. Munat oli sovittu jaettavaksi siten, että aina kumpikin saa omalla hoitovuorollaan tulleet munat.

Heinäkuun lopulla Lilian päätti ruveta hautomaan.

Istui pesällä tuikean näköisenä eikä halunnut antaa munaa pois. Mitäs nyt tehdään? Eihän näistä voi poikasiakaan tulla, kun nämä kanat eivät vielä olleet käyneet kukon luona asialla. No, Antti rauhoitteli, ettei hätä ole tämän näköinen. Hän toi kahdeksan siitosmunaa, jotka laitettiin pesään, ja Lilian sai jatkaa hautomistaan. Kuulemma kolmen viikon kuluttua voisi tulla tipuja.

Siitosmunat oli merkitty piirtämällä niiden ympärille tussilla rengas, niin että erottaisimme sinne mahdollisesti ilmestyvät uudet munat. Ja ilmestyihän niitä. Lilian ei vain halunnut poistua pesältään kuin pikaisesti piipahtaen, joten minun piti vähän kyttäillä, milloin se oli ulkosalla. Ulrika uskalsi ottaa munat sen alta, mutta minä pelkäsin niitä äkäisiä nokkaisuja, joilla se suojeli aarteitaan.

Antti kertoi, että hautova kana ei muni, joten uudet

Emo peiteltiin heinillä

Kanoille tehtiin kanaverkosta aitaus, joka katettiin rastasverkolla.

munat ilmestyivät Lilianin pesään joko niin, että joku toinen kävi ne sinne munimassa - tai Lilian vieritti munan viereisestä pesästä – se jäi salaisuudeksi. Tasan kolmen viikon kuluttua tapahtui suuri ihme: Lilianin eteen oli ilmestynyt tipu! Elävä pieni pörröinen, ihan täydellinen tipu. Toinen kurkisti kohta emon alta, ja piipitys oli kova. Taisi olla emon alla vielä muitakin! Jätimme heidät rauhaan muutaman valokuvan ottamisen jälkeen.

Hätä keinon keksii Seuraavana aamuna oli vastassa iloinen piipitys, ja emo pyörähteli touhuissaan kopin lattialla. Ympärillä oli yksi, kaksi, kolme.. yhteensä seitsemän tipua!

Vain yksi munista oli jäänyt kuoriutumatta. Oli siinä ihmettelemistä. Onneksi puhelimen kameralla sai videoiduksi näitä ensimmäisiä tapaamisia.

Kanaemo opetti poikasia syömään: Tarkisti ensin, että ruoka on ok, nokkaisi sitä maahan ja näytti mallia, miten nokitaan. Tiput nokkivat perässä. Oli se hauskan näköstä puuhaa. Yksi kerrallaan ne tulivat

Tipujen ruokinta oli kuin vauvojen hoitoa: Kolmen tunnin välein pieni ateria, joka sisälsi keitettyä kananmunaa, hienonnettua raejuustoa tai muuta valkuaista sekä kauraryynejä esimerkiksi viiliin liotettuna. Oli siinä puuhaa, mutta kyllä oli kiva seurata niiden touhuja ja nopeaa kasvua. Yhtäkkiä ne eivät olleetkaan enää pieniä untuvikkoja, vaan niille kasvoivat pienet siivet ja pyrstö - ne oppivat lennähtämään emon selkään ja kannon päälle… Ja emo antoi niiden vähitellen kulkea kauemmaksi itsestään. Toiset kanat suhtautuivat tipuihin hienosti.

Syyskuun alussa alkoivat kylmät yöt, ja tuli huoli ulkona nukkuvan perheen puolesta. Kävimme peittelemässä emon heinillä illalla sen jälkeen, kun se oli asettunut poikasineen pesään. Syyskuun 6. päivänä piti luovuttaa: Oli liian kylmää jo. Yöllä oli käynyt halla.

Antti kävi hakemassa kanat ja seitsemän poikasta, joista kolmella oli jo selvästi näkyvissä harjan alku: kukonpoikia ovat! Loput olivat kananpoikia. Näkemiin, rakkaat kesäkanat! Haikeaa oli. Kesäkanoista oli paljon iloa koko ryhmäpuutarhan väelle. Moni kävi ihailemassa kanoja ja tipuja. Lapsivieraat olivat tosi iloisia, kun näkivät eläviä kanoja ja kananpoikia. Toki niistä oli huolehdittava ja kannettava vastuuta, kuten muistakin kotieläimistä, mutta korvaukseksi saimme kesän aikana yhteensä 153 munaa!

Teksti ja kuvat: Marjukka Metsola Siirtolapuutarha 5/2017

23

Ruskeasuon siirtolapuutarha Helsingissä 1920-luvulla.

Siirtolapuutarhatoiminnan sata vuotta:

Kestävää kesänviettoa kaupungissa Suomessa puutarhakulttuuri levisi kansan pariin jo 1800-luvun loppupuolella. Samaan aikaan alkoi voimakas teollistuminen, joka vei työväestön kaupunkien tehtaisiin. Maaperä oli siis otollinen siirtolapuutarhatoiminnalle, jonka aatteessa on sen synnystä asti ollut keskeistä yhteisöllisyys kaupunkilaisten keskuudessa sekä hyödyllisen ja kehittävän toiminnan järjestäminen lapsille ja nuorille.

Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin Porvooseen vuonna 1915, mutta hanke jäi lyhytaikaiseksi ja sen vaiheet ovat pitkälti hämärän peitossa. Maamme ensimmäinen edelleen toimiva siirtolapuutarha – joskin 1970-luvulla alkuperäiseltä paikaltaan muualle pakotettu – perustettiin Tampereelle itsenäisyyttämme edeltäneenä vuonna 1916. Aloite Hatanpään siirtolapuutarhan (nykyisin Niihaman ryhmäpuutarhan) perustamiselle lähti naisyhdistyksestä ja porvarillisista piireistä.

Helsingissä Svenska Kvinnoförbundet rf. oli jo vuonna 1915 jättänyt kaupunginvaltuustolle anomuksen, jossa pyysi lupaa aloittaa siirtolapuutarhatoiminta. Ehdotettu paikka ei ollut sopiva, ja asia jäi sodan jalkoihin. Tuosta anomuksesta 24

Siirtolapuutarha 5/2017

sai kuitenkin alkunsa vuonna 1918 perustettu, maamme vanhin alkuperäisellä paikallaan oleva Ruskeasuon siirtolapuutarha Helsingissä.

Kirjassaan ’Ryhmäpuutarhoja’ (1918) Ossian Lundén toteaa: ”Viisasta olisi siis, jos myöskin meillä kaupunkien ja tehdasyhteiskuntien viranomaiset rupeaisivat väestön puolesta ajamaan ryhmäpuutarha-asiaa ja käyttäisivät sen tarjoamia etuja kaupunkien ja tehtaiden työläisten hyväksi, jotka niin kipeästi ovat sen ulkoilma-elämän tarpeessa, jota ryhmäpuutarhat tarjoavat. Sillä luonnollisestihan pitää kaiken sen, mikä edistää ruumiin voimia ja lisää elämänhalua, tulla sekä työläisten itsensä ja heidän perheittensä että koko yhteiskunnan hyväksi. ”

Viranomaiset tarttuivat kehotukseen – siirtolapuutarhatoiminta sai jalansijan maassamme.

”Turvautukaamme maahan!”

Maailmansotien välisenä aikana Suomeen perustettiin useita uusia siirtolapuutarhoja. Eräs vaikuttava tekijä lienee ollut 1930-luvun lama, joka synnytti pulan mm. ravinnosta. Siirtolapuutarhoissa hyötypuutarhat olivat palstojen tärkein osa, joten ne kattoivat suurimman osan pinta-alasta. Mutta toki palstoilla oli myös koristepuutarha.

Vuonna 1930 perustettiin Suomen Siirtolapuutarhaliitto siirtolapuutarhayhdistysten keskusjär-

Suomi 100

Suomen ensimmäisen siirtolapuutarhan muistolaatta paljastettiin vuonna 2004 Hatanpään E.J. Reinilän aukiolla Tampereella.

minen, kokeminen ja oppiminen ovat aina olleet tavattoman tärkeitä asioita siirtolapuutarha-alueilla. Vahva yhteisöllisyys – kyläyhteisö kaupungissa – on varmasti osaltaan auttanut ylläpitämään siirtolapuutarhatoiminnan elinvoimaisena, vaikka viljelyinto toviksi hiipuikin.

Hyötyviljelyä Litukan siirtolapuutarhassa Tampereella vuonna 1955.

jestöksi. Liiton tärkeimpänä tehtävänä pidettiin tuen ja neuvojen antamista uusille perustettaville siirtolapuutarhoille.

Vuonna 1945 Suomessa oli 15 siirtolapuutarhaa.

Vuosikymmenen loppuun mennessä niiden määrä oli kaksinkertaistunut.

Sota toi mukanaan pulan ja säännöstelyn. Niinpä monissa kaupungeissa siirtolapuutarhatoiminta pääsi kunnolla vauhtiin sodan aikana. Viranomaiset halusivat helpottaa elintarvikepulaa luovuttamalla maata siirtolapuutarhoiksi, joissa kaupunkilaiset itse viljelisivät juurikasveja, hedelmiä ja marjoja.

Sotavuosina annettiin poikkeuslupa pitää siirtolapuutarhoissa eläimiä. Kanat, siat, kanit ja lampaat toivat siirtolapuutarhoihin täysin uudenlaista elämää – ja vaihtelua kaupunkilaisten ruokalistalle.

Kanat ovat viimeisten vuosien aikana palanneet joihinkin siirtolapuutarhoihin, suunnitellusti.

Helsingissä myös kanit ovat tehneet paluun – valitettavasti omatoimisesti. Vesistöihin rajoittuvissa siirtolapuutarhoissa sotavuosina kalasteltiin ahkerasti – ja niin tehdään vielä nykyisinkin.

Vuonna 1935 perustetun Siirtolapuutarha-lehden numerossa 1/1942 kirjoitettiin näin: ”Tehkäämme siis kaikkemme saadaksemme palstaviljelyn mahdollisimman tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen käyntiin. Huolehtikaamme siitä, että kaikille halukkaille avautuu mahdollisuus palstaviljelyyn ja että viljely tapahtuu järkiperäisesti.

Jokainen nurmettunut ketoläiskä, jolla ei ole muuta tärkeämpää tehtävää, on raivattava perunapalstaksi, jokaisen matalammankin mökin ympärille on raivattava kasvitarha! Opastakaamme tuttaviamme ja naapureitamme. Toteuttakaamme talkooajatus palstaviljelynkin alalla! Auttakaamme kaikin keinoin avun tarpeessa olevia. Turvatkaamme yhteisin innoin, tiedoin ja voimin omalta osaltamme kansamme toimeentulomahdollisuudet!”

Hiljaiselosta uuteen nousuun 1960-luvulle tultaessa kotitarveviljelyn merkitys siirtolapuutarhoissa hiljalleen väheni, kun kauppojen valikoimat kasvoivat ja kansa vaurastui. Myös siirtolapuutarhoihin ilmestyi nurmikoita. Monilla paikkakunnilla siirtolapuutarha-alueita uhkasivat uudisrakentaminen ja tielinjaukset.

Siirtolapuutarhaelämä ei ole koskaan ollut pelkkää viljelyä tai puutarhanhoitoa. Kanssakäyminen alueen muiden ihmisten kanssa sekä yhdessä teke-

1980-luvulta lähtien hyötyviljelyinnostus on taas nostanut päätään sangen tasaisesti. Ekologinen elämäntapa on arvossaan, ja kiinnostus puhtaita ja lähellä tuotettuja elintarvikkeita kohtaan kasvaa kohisten. Samalla myös käsillä tekemisen ja palkkatyön vastapainon tarpeesta on tullut yhä useammalle tärkeää.

Suomen Siirtolapuutarhaliittoon kuuluu 30 siirtolapuutarhayhdistystä, joissa lähes 4 000 viljelijää.

Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton jäsenmaissa, joista Suomi on yksi, viljelijöitä on yhteensä yli kaksi miljoonaa!

Teksti: Tina Wessman Kuvat: SSpl arkisto, HKM,

Lähteet Lundén Ossian: Ryhmäpuutarhoja; Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1918 Siivonen Mirja-Riita, Salonen Pirkko & Kuchka Tuija: Siirtolapuutarha – kaupunkilaisen paratiisi; Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1999 Laurila Ulla-Maija: Vapaahetkien kuluksi; Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 1/2008 Koskesta voimaa verkkojulkaisu (www.historia.tampere.fi) Siirtolapuutarha-lehti 1935-2016 Siirtolapuutarha 5/2017

25

Kansainvälistä toimintaa

Siirtolapuutarhurit 13 maasta:

Uusia toimintatapoja Kansainvälisen siirtolapuutarhaliiton kokouksessa Kööpenhaminassa 24.8. oli noin 50 osallistujaa kaikista liiton eurooppalaisista jäsenmaista. Kokouksen tuloksena kansainvälinen työryhmä työstää työpajojen ideoista konkreettisen etenemissuunnitelman. ”Kaikissa organisaatioissa on tärkeää aika ajoin arvioida omaa toimintaa ja miettiä, miten voidaan kehittyä. Liitossa on jäsenten tehtävä päättää, mitä pitää tehdä. Miten jäsenet haluavat liiton toimivan ja mitä haluavat sen olevan tulevina vuosina?”

Näillä sanoilla Tanskan Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Preben Jacobsen avasi Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton Study Session -kokouksen Kööpenhaminassa 24.8.2017. Kolmipäiväisen kokouksen aihe oli ’Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton tulevaisuus’. Kokoukseen osallistui viitisenkymmentä jäsenmaiden siirtolapuutarhaliittojen edustajaa: Edustettuina olivat kaikki maat, Japania lukuun ottamatta.

Study Session -kokousten ydin on työpajatyöskentely, jossa kaikki kokoukseen osallistuvat tuovat oman panoksensa yhteiseen pöytään. Kööpenhaminassa työpajoja oli kaksi: toisessa työskentelykielenä oli englanti, toisessa saksa. Suomen Siirtolapuutarhaliiton edustajat - puheenjohtaja Pertti Laitila ja liittosihteeri Tina Wessman - osallistuivat englanninkieliseen työpajaan.

Yhteinen organisaatio elinehto Yksi työpajoille pohdittavaksi annettu kysymys oli ”Mitä me jäsenmaat (ja meidän jäsenemme) haluamme saada Kansainväliseltä liitolta?”. Työpajamme totesi hyvin nopeasti, että itse asiassa Kansainvälinen liitto = me itse, koska mikään liitto ei ole olemassa ilman jäseniään. Koska ME olemme Kansainvälinen liitto, ei kenenkään muun pidä antaa meille mitään, vaan meidän pitää tehdä itse!

Emme voi tykönämme omassa maassamme istua odottamassa, että joku osaa lukea ajatuksiamme tai pystyy tyhjästä keksimään mitä tuoda meille 26

Siirtolapuutarha 5/2017

valmiiksi tarjottimella. Tarvitsemme parempaa keskinäistä viestintää, enemmän verkostoitumista ja ajatustenvaihtoa, aktiivista osallistumista, uusia ideoita, vähemmän byrokratiaa ja ulkokultaista protokollaa sekä selkeät tavoitteet kaikelle tekemiselle.

Viimeisenä kokouspäivänä molempien työpajojen ajatukset ja ideat vedettiin yhteen. Kokousväen keskuudessa vallitsi ehdoton yksimielisyys siitä, että yhteinen organisaatio on meille elinehto muuttuvassa maailmassa. Tarvitsemme edelleen Kansainvälistä Siirtolapuutarhaliittoa, ja haluamme yhdessä tehdä töitä sen eteen, että siirtolapuutarhatoiminta pysyy elinvoimaisena koko Euroopassa. Elinvoimaisuus edellyttää mm. lobbaamista ja toiminnan tunnettuuden kasvattamista – paikallisesti, maakohtaisesti ja kansainvälisesti. Elinvoimaisuutta vahvistaisi se, että onnistuisimme tavoitteeksi asetetussa jäsenhankinnassa.

Eri maiden lehtien toimitusverkosto Study Session -kokouksen käytännön lopputulema oli, että perustettiin kansainvälinen työryhmä, joka työstää työpajojen ideoista konkreettisen etenemissuunnitelman käsiteltäväksi seuraavassa yleiskokouksessa. Lisäksi päätettiin, että jatkossa Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton vuosittaisissa yleiskokouksissa varataan riittävästi aikaa ajankohtaisista asioista ja maakohtaisista kuulumisista keskustelemiseen – silläkin uhalla, että virallisten asioiden käsittelyyn jää vähemmän aikaa.

Kokouksessa päätettiin myös perustaa eri maiden lehtien toimitusten verkosto, jonka puitteissa voidaan esimerkiksi tehdä juttujenvaihtoa tai muuta yhteistyötä. Asiat etenevät, yksi kerrallaan, kun on

tahtoa. Toimitusverkosto saatiin pystyyn vajaassa kuukaudessa.

Study Session -kokouksessa tunnistetut kehityskohteet tuntuivat kovin tutuilta ja peräti läheisiltä.

Samojen asioiden äärellä olimme Suomen Siirtolapuutarhaliiton liittokokouksessa Tampereella elokuun alussa. Oman liittomme uusi hallitus sai liittokokoukselta runsaasti evästystä ja on nyt käärinyt hihansa viedäkseen Siirtolapuutarhaliiton 2020-luvulle. Hallituksen työrukkasina toimivat työvaliokunta sekä hallituksen nimeämät työryhmät.

Teksti: Tina Wessman

Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto Office International du Coin de Terre et des Jardins Familiaux http://www.jardins-familiaux.org/ Perustettu vuonna 1926.

Liittoon kuuluu 13 kansallista siirtolapuutarhaliittoa Euroopasta ja Japanista. Jäsenliitot edustavat yhteensä noin 2 miljoonaa siirtolapuutarhaviljelijää.

Liiton päämaja on Luxemburgissa, pääsihteerinä toimii Malou Weirich.

Suomen Siirtolapuutarhaliitto on ollut jäsen vuodesta 1974 lähtien.

Englanninkielisen Hyphen-lehden julkaisija. Lehti on luettavissa Suomen Siirtolapuutarhaliiton nettisivulla (sivu: Kansainvälisyys).

Hyvät viljelijät, Kansainvälisesti monella liittomme jäsenyhdistyksellä on ikää jo yli sata vuotta. Tuossa kunnioitettavassa iässä on melkoinen saavutus olla yhä elinvoimainen ja kiinnostava toimija. Pitkä ikä ei ole itsestäänselvyys - siirtolapuutarha-aatteen tulee jatkossakin kyseenalaistaa ja kehittää toimintatapojaan.

Puutarhanhoito on nyt kovin trendikästä, mutta monella siitä kiinnostuneella ei ole riittävästi osaamista. Siirtolapuutarhoista osaamista löytyy, koska niissä viljelijät ovat kartuttaneet kokemustaan vuosien, jopa vuosikymmenten ajan. Joidenkin mielestä siirtolapuutarhatoiminta on kovin säädeltyä ja vanhanaikaista. Se on ollut osaltaan myötävaikuttamassa siihen, että on syntynyt uusia kaupunkiviljelyn muotoja - esimerkiksi sissipuutarhurointia tyhjillä tonteilla.

Aiemmin asuinrakentaminen ja teollisuustoiminta olivat taloudellisesti menestyvän kaupungin rakentamisen kulmakiviä. Euroopan ympäristötoimiston mukaan 5% EU:n pinta-alasta on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut jonkinlaisen rakentamisen kohteena. Moottoriteitä on tullut 41% lisää (15 000 km). Nyt kuitenkin vihreä kaupunkisuunnittelu näyttää vahvistuvan. Myös EU:n komissio on laatinut suuntaviivat kaupunkien viherympäristöjen suunnittelulle.

On varmistettava siirtolapuutarhojen jatkuvuus sekä pidettävä huoli siitä, että siirtolapuutarhat edelleen otetaan huomioon tärkeänä osana kaupunkien vihreää infrastruktuuria. Toimintamme on aina ollut osa urbaania puutarhanhoitoa – kenties jopa sen kestävin ja pitkäikäisin osa. Meidän on löydettävä myös muut kaupunkiviljelyn harrastajat ja yhdessä luotava ihmisystävällisiä kaupunkiympäristöjä.

Vuoden 2018 lähestyessä mietin Albert Einsteinin sanoja: ” Emme pysty ratkaisemaan ongelmia samalla ajattelulla, jota käytimme luodessamme niitä.” Vastaavasti Francis Bacon totesi, että ”Nuoret viiniköynnökset tuottavat enemmän rypäleitä, mutta vanhat parempaa viiniä”.

Siirtolapuutarhureina meidän tulee hyödyntää tätä suuntausta ja varmistaa, että alueemme saavat pysyvän aseman osana kaupunkien viherympäristöä.

Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto on laatimassa strategiaa tätä tavoitetta varten. Työryhmä selvittää urbaanin puutarhanhoidon eri muotoja ja asemaamme niiden joukossa. Toinen työryhmä laatii koulutussuunnitelmaa jäsenillemme sekä mahdollisesti muillekin puutarha-alan harrastajille.

Nyt siirtolapuutarhojen – sekä kansallisesti että kansainvälisesti - on ratsastettava tällä trendillä.

Näiden viisauksien saattelemana toivotan sinulle hyvää terveyttä ja menestyksekästä vuotta 2018.

Teksti: Malou Weirich, pääsihteeri, Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto Käännös: Maylis Karjalainen

Kuva: Karl-Erik Finnman

Englanninkielisen Study Session -työpajan osallistujat.

Takarivi (vas.): Stefan Grundei (Saksa), puheenjohtaja Ruud Grondel (Hollanti), Ans Hobbelink (Hollanti), puheenjohtaja Karl-Erik Finnman (Ruotsi), Daan Van de Vijver (Belgia), puheenjohtaja Kjell Stapnes Johnsen (Norja), Willy Goethals (Belgia), Johnny Aasen (Norja), Ulrica Otterling (Ruotsi), puheenjohtaja Pertti Laitila (Suomi), puheenjohtaja Preben Jacobsen (Tanska) Eturivi (vasemmalta): Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton pääsihteeri Malou Weirich (Luxemburg), Peter Rønning-Bæk (Tanska), Tina Wessman (Suomi), puheenjohtaja Philip Gomersall (Englanti), Mogens Ginnerup-Nielsen (Tanska)

Wanna Join The Team?

Vuonna 2020 Suomi toimii ensimmäistä kertaa Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton tapahtuman isäntämaana, kun Helsingissä järjestetään elokuussa Study Session -kokous. Haluatko tulla mukaan suunnittelemaan, järjestämään ja/tai toteuttamaan ulkomaisille vieraillemme unohtumatonta kolmipäiväistä kokousta oheistapahtumineen?

Ilmoittaudu Tinalle toimistoon – vaikka heti!

Sähköposti, WhatsApp ja Fb-viesti tavoittavat parhaiten.

Siirtolapuutarha 5/2017

27

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

Klaukkalanpuiston Rpy. Helsinki Erja Mononen Tuulikki Soisalo Veli ja Saija Immonen Joutsenvillan Eija Erkki Karulinna Antti ja Sirkku Pietilä Raija ja Jouko Mäkelä Ilmari Väisänen Tarja ja Timo Lamberg Riitta Somero ja Pasi Rintamäki Marjaniemen rpy.

Helsinki Maikkoo ja Retsi Taimi Manninen Elise Kivimäki Mäkilammen rpy.

Forssa Vuolle Anneli Mäkinen Mirja Engman Birger ja Anne Timo ja Jesse Haapakoski Sauli Huusela Maija ja Pekka Ääpälä Iines Lujasmaa Markku ja Marjatta Salmi Raija ja Järvinen Seppo Palsa Pirjo ja Ilkka Nirkkonen Sirpa ja Tehi matti Karjalainen Anneli Mäki Sinikka ja Sirkka Kanerva Ritva Aaltonen Leevi ja Hilkka 28

Siirtolapuutarha 5/2017

Nurminen Erkki ja Mirja Marttila Veikko Marttila Harri ja Pirkko Varvikko Aila Nikkilä Ritva Kujamäki Mirja Aaltonen Risto ja Riitta Grönholm Anna-Liisa Koskinen Raimo ja Anna-Liisa Nekalan spy Tampere Pertti Laitila Raija & Kaisa Hilkka Koivunen Pekka ja Hellevi Maija Pekka Salminen Antti ja Anita Heinonen Maarit ja Taavi Seppälä Riitta Liisa ja Markku Mattila Sirkka Hakala Anja ja Martta Sinnu ja Eki Meeri ja Timo Koivula ja Urho Päivi Karlstedt Kirsti Mattila Saara Ilomäki Sirpa Santala Tokolat Maija ja Leo Nälli Marja ja Tero From Suomisen perhe Ilmonen Eeva Marjatta ja Minna Anne & Ykä

Riitta, Jarkko, Unto ja Väinö Liisa, Kari ja Paavo Eila ja Paavo Veikko ja Marja Niihaman spy Tampere Pekka Jokinen seniori Peltoset Opa ja Ritu Anne ja Matti Leena ja Tuomo Penttilä Aino ja Antero Eila ja Erkki Hiltunen Heli Veneskoski Paula ja Pekka Kuusela Riitta/Pekka/Otto Silja ja Tauno Siltanen Birgitta ja Kari Virtanen Raija ja Pertti Ruuskanen Sinikka ja Voitto Palmio Lea ja Pentti Jokinen Talin spy.

Helsinki Raimo ja Carita Koivurinta Jussi Pitkänen ja Heidi Eriksén Lulu ja Timo Nenonen Martti ja Hannele Jääskeläinen Pasi Korhonen ja Päivi Sillanpää Pentti ja Kyllikki Niittymäki Ritva Wahlstén-Puska ja Timo Puska Tiina Heloma Satu Pasanen Pirkko Vikström

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille viljelijöille!

Oulunkylän spy

Tunnelmallista joulua ja onnellista vuotta 2018 kaikille viljelijöille toivottaa Suomen Siirtolapuutarhaliiton hallitus

Erinomaisen mukavaa joulunaikaa kaikille viljelijöille ja siirtolapuutarhojen ystäville.

Vallilan spy

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 Litukan Siirtolapuutarhayhdistys ry

Ruskeasuo/Brunakärr God Jul och Gott nytt år 2018 önskas alla kolonister!

Brunakärr koloniträdgårdsförening

Rauhallista joulua siirtolapuutarhaväelle t. Kumpulan siirtolapuutahayhdistys

2017 2018 Siirtolapuutarha 5/2017

29

Kursseja ja kulttuuria

Tervetuloa Puutarhanhoidon kurssille Lepaalle Aika: Paikka:

ma 16.4. - pe 20.4.2018 Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaa

Siirtolapuutarhaliiton perinteisillä Lepaan kursseilla on oppinsa vuosien saatossa saanut jo reilusti toista tuhatta viljelijää. Tule Sinäkin!

Mitä?

Kurssin opetus perustuu luentoihin, keskusteluihin ja leikkausharjoituksiin puutarhassa. Lepaan ammattitaitoiset opettajat käsittelevät monipuolisesti mm. hyöty- ja koristekasveja, kasvitauteja ja tuholaisia sekä puutarhan leikkauksia. Kurssi alkaa maanantaina klo 10:00 ja päättyy perjantaina lounaan jälkeen.

Kenelle?

Kurssi on ensisijaisesti tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille (yksi per palsta), joilla on jo hieman kokemusta viljelystä. Kurssille osallistuvat suorittavat 3 opintopisteen arvoiset opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Kurssille mahtuu 25 osallistujaa, ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Kuva: Lepaa-näyttely

Ristikko 4/2017 ratkaisu

Mitä maksaa?

Liiton jäsenyhdistysten viljelijöille kurssin osallistumismaksu on 130 euroa.

Ei-jäsenyhdistysten viljelijöille kurssin osallistumismaksu on omakustannushinta 290 euroa.

Hintaan sisältyy: Opetus ja kurssilla jaettava materiaali Oppilaitosmajoitus 2 hengen huoneissa Täysihoito (aamiainen, lounas ja päivällinen) Opintotodistus Rajallinen määrä 1 hengen huoneita on saatavissa lisämaksusta 40 euroa/kurssijakso.

Ilmoittautuminen Sitovat kirjalliset ilmoittautumiset 28.2.2018 mennessä liiton nettisivujen ilmoittautumislomakkeella.

Tervetuloa mukaan siirtolapuutarhureille räätälöidylle antoisalle kurssille Lepaan kauniisiin maisemiin!

Siirtolapuutarhaviljely on elävää kulttuuriperintöä Ristikko 5/2017

Siirtolapuutarhaviljelyllä on maassamme yli satavuotinen historia. Se edustaa parhaimmillaan elävää kulttuuriperintöä, jota Museovirasto tallentaa osana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimusta.

Aineettomaan kulttuuriperintöön sisältyy ilmiöitä, jotka elävinä ja muuntuvina säilyvät sukupolvilta toiselle. Se on läsnä ihmisten arjessa ja yltää kaikkialle ihmisen toiminnan muotoihin. Se saa voimansa yhteisöistä ja riippuu niistä, jotka siirtävät tietoa, taitoja ja tapoja eteenpäin.

Yhteisöt itse määrittelevät elävän perintönsä arvon ja merkityksen.

Tutustu elävän kulttuuriperinnön sivustoon osoitteessa: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/ 30

Siirtolapuutarha 5/2017

Palstoilla tapahtuu

Rahola, Tampere

Valoa pimeään syksyyn Syksyllä vietimme tunnelmallista kynttiläsaunaa: grillasimme makkaraa ja juttelimme mukavia, uimme tietenkin ja saunoimme. Siinä oli päättäjäinen kesäkauteemme. Nyt on pimeä aika - tarvitaan positiivisuutta pimeisiin iltoihin ja herätessä pimeisiin aamuihin. Päivä lyhenee ja se tuntuu monilla haluttomuutena tehtäviin töihin, mikään ei huvita ja kaikki tuntuu vaikealta.

Ajatellaanpa asia toisinpäin, nyt joudan tekemään ne rästiin jääneet työt. Valoa lisäämällä mieli muuttuu. Kynttilöitä, led-valoja ja lyhtyjä pihalle ja sisälle. Tavataan ystäviä ja iloitaan heidän seurastaan. Nauretaan kivoille asioille, puhutaan hassuja, syödään herkullisia ruokia ja kutsutaan ruokavieraita. Huomaat pian ilon lisääntyvän. Käydään pienillä retkillä ja matkoilla.

Tutustutaan oman kaupungin nähtävyyksiin, joi-

ta ennen on katsellut vain kaukaa. On myös hyvä aloittaa syysharrastus – valinnanvaraa riittää.

Vallilan siirtola puutarhayhdistyksen marssi Sanat: Hanna Lintunen

Sovitaan parhaan ystävän kanssa tapaavamme kerran viikossa menemällä kahville, syömään, teatteriin, elluihin, museoihin, mikä ketäkin kiinnostaa. Pääasia, ettemme jää neljän seinän sisälle, vaan keksimme virikkeitä. Pian huomaamme mielemme olevan korkealla, emmekä huomaakaan synkkää syksyä, pimeyttä ja sadepäiviä. Mikä parasta kevät on ovella ennen kuin huomaammekaan.

Positiivista syksyä ja valoisaa joulun odotuksen aikaa kaikille viljelijöille Teksti: Irmeli Vepsäläinen

Heinola

Perinneruokaa, Kalevalaa ja Suomi-tietokilpailu Heinolan Siirtolapuutarhassa vietettiin kesän päättäjäisiä 16.9.2017 Suomi 100-hengessä. Päättäjäisissä nautittiin perinneruoista ja kuultiin ruoan historiasta. Irma Malinen luki teemaan sopivia tekstejä Kalevalasta. Suomi-100 aiheinen tietokilpailu sekä laulu ja lausunta viihdyttivät mökkiläisiä syyskuun pimenevässä illassa.

Teksti: Juhani Koskinen

Hei, Vallilalle tervehdys nyt jälleen tässä soi, siell´palstat mökit pienoiset ja kirkas aamun koi.

Myös oma lippu kohoaa ja mielet juhlistaa ja vuosikymmenien työ sen tienoon kaunistaa!

Ja joka kevät kuulemme me kutsun Vallilaan siell´haravat ja lapiot myös kuokat tarvitaan sill´näinhän kertoo merkkimme se meitä velvoittaa siis jatka työtä uutteraa niin kyllä palkan saat.

Hei reippahasti työhön sekä kuokkaan tartutaan ja palstan multa pehmeäksi sitten muokataan mä kylvän siihen porkkanat ja vihannekset muut ja hoidan kaikki kukkaset ja pensaat heelmäpuut!

Ja kesän mittaan työtä meillä jatkuvasti on ja kukkaloisto ihana on palkka verraton, niin hauska lasten leikkiä on nurmikolla ain siell´linnut laulaa riemuiten ja kukat tuoksuu vain.

Niin syksyn tullen sato runsas meidät palkitsee ja antimista palstalaisen mieli riemuitsee.

Siis Vallilaan ain´ aatokset ne meitä johtakoon sen palstoille ja mökkisille laulu kaikukoon!

Irma Malinen (vas.), Leena Rahkola ja Kristiina Peltoniemi Suomi 100-henkisissä kauden päättäjäisissä.

Siirtolapuutarha-lehti hakee innokkaita ruokatoimittajia Jos haluat kantaa kortesi yhteiseen kekoon ja olet sekä siirtolapuutarhuri että innokas ruoanlaittaja ja valokuvaaja, ryhdy Siirtolapuutarha-lehden ruokatoimittajaksi. Pistä rohkeasti kauhasi soppaan ja ala toimittaa ruokapalstaa: tarvitset 2-3 reseptiä/lehti ja upeita valokuvia valmistamistasi annoksista ja herkuista. Jos sinulla jo on ruokablogi, voit käyttää myös blogin reseptejä ja kuvia.

Resepteissä tulisi ottaa huomioon siirtolapuutarhaviljely niin, että raaka-aineina käytetään myös palstoilla kasvatettavaa satoa.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy 5 kertaa vuodessa.

Palkkioksi saat hyvän mielen ja lämpimiä ajatuksia viljelijäkollegoilta.

Yhteydenotot: toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

Oikaisu: Siirtolapuutarha-lehden numerossa 4/17 sivulla 28 mainittiin Avoimet puutarhat –tapahtumaan 2.7.2017 osallistuneita siirtolapuutarhoja. Helsinkiläinen Herttoniemen siirtolapuutarha oli mukana tapahtumassa kokonaisuudessaan - ei pelkästään kahden innokkaan viljelijän voimin. Herttoniemen siirtolapuutarhassa oli avoinna koko päivän noin 15 pihaa. Joitakin pihoja oli avoinna osan päivästä.

Oikaisu: Siirtolapuutarha-lehden elokuun numerossa 4/17 sivulla 5 liittokokousjutussa oli virheellinen tamperelaisen hotelli Ilveksen nimi. Hotellin oikea nimi on Original Sokos Hotel Ilves.

Siirtolapuutarha 5/2017

31

Onnellista uutta vuotta!

Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540 arkisin klo 10-14, info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi https://fi-fi.facebook.com/siirtolapuutarhaliitto/