Siirtolapuutarha 1/2016 by Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

1/2016

Siipuutarha rtola Ota osaa Siirtolapuutarhalehden valokuvakisaan! Katso s. 29

Siirtolapuutarha palkittiin

Palo- ja varashälyttimet kuntoon

Aquileria skinneri

Kokeile uutta!

s.4

Mustakaura Paratiisililja

Yhteisöllisyys luo turvallisuutta s. 12

Ihmisten kanssa s. 18

Nyt on aika s. 28

Kevään puutarhamessut Turussa 1.-3.4.2016, Helsingissä 7.-10.4. 2016 ja Tampereella 15.-17. 4. 2016

Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistys palkittiin Rakentamisen ruusun kunniamaininnalla s. 8-9

Kestävä suomalainen maisema s. 27

rtola 1/2016 Siipuutarha

Hollantilaiset siirtolapuutarhurit ovat sitoutuneita luonnon- ja ympäristönsuojeluun s. 21

Sisältö

Kestävissä perinnekasveissa riittää valinnanvaraa s. 4-6

Paloturvallisuutta kaikkien parhaaksi s. 10

Lähde mukaan jäsenmatkalle s. 23 ”Palvelukseen halutaan” s. 25

Tässä lehdessä

Kannen kuva: Raimo Ikonen

Kokeile perinnekasveja Mitä, missä, milloin Ruskeasuo palkittiin Paloturvallisuus SPEK Yhteisöllisyys luo turvaa Ennaltaehkäisy luo turvaa Aurinkoenergia lämmittää Mahlaa janojuomaksi Ihmisten kanssa Vuoden 2016 vihannes Kansainvälistä yhteistyötä Hollantilaiset Liiton koulutusta ja jäsenmatka Minun puutarhani Palvelukseen halutaan Oulunkylä 75-vuotias Kestävä maisema Tarhurin taivas Palstoilla tapahtuu

s. 4-6 s. 7 s. 8-9 s. 10-11 s. 12-13 s. 13 s. 14-15 s. 16-17 s. 18 s. 19 s. 20 s. 21 s. 22-23 s. 24 s. 25 s. 26 s. 27 s. 28-29 s. 30-31

Vuoden 2016 aineiston toimituspäivät: SP 2/16 13.4. SP 3/16 20.5. SP 4/16 29.7. SP 5/16 8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy jatkossa myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

Siirtolapuutarha-lehti - Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Suojaan alta polttavan auringon Ei sentään vielä tarvitse olla pahemmin huolissaan polttavasta auringosta. Tosin näin keväthangilla kannattaa aremmat havut ja alppiruusut aukeilla paikoilla suojata jo hyvissä ajoin. Ruskea sopii keväisessä puutarhassa rungon ja oksien väriksi, ei neulasten tai kuivuuttaan rapisevien lehtien.

Myös liitto järjestää kevään ja alkukesän aikana erilaisia kursseja, joista voi ammentaa uusia ideoita ja tavata muita siirtolapuutarhaviljelijöitä ympäri maata. Olemme pyrkineet räätälöimään ns. jokaiselle jotain. Vajaan viikon pituinen Lepaan kurssi huhtikuussa jatkaa vuosikymmeniä kestänyttä perinteikästä siirtolapuutarhakurssitoimintaa.

Tässä numerossa olemme pyrkineet tuomaan esille arjen käytäntöjä, miten turvallisuutta voidaan alueillamme lisätä. Palstoilla ja niillä sijaitsevissa mökeissä on hyvä suojautua muultakin kuin auringolta. Ikäväkseni olen saanut kuulla varsinkin tämän talven ja alkukevään aikana viljelijöiden kertomuksia ilkivallasta ja mökkimurroista. Masentavaa kuultavaa juuri kun kaiken pitäisi vielä palstoilla levätä lumivaipan alla kaikessa rauhassa odottaen kevättä ja innokkaimpien muuttolintujen lailla saapuvien viljelijöiden ilmestymistä, ensimmäisten pälvipaikkojen myötä.

tapahtuu jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tutustu siis naapuriisi ja kerro, jos olet poikkeuksellisesti poissa mökiltäsi. Naapuri voi pitää palstaasi silmällä ja käydä vaikka kastelemassa kasvimaatasi. Muista kuitenkin, että naapuriapu kuten ystävyyssuhteetkin on kaksisuuntaista.

Paras omaisuuden, palstan sadon ja mökkiläisen itsensä turva on kuitenkin edelleen hyvä palstanaapuri. Vaikka naapurin ei ole tarkoitus roikkua palstojen välisellä aidalla 24/7 tonttien ollessa pieniä, lähipalstalta helposti huomataan, jos naapurissa

Nyt kun palstalla ei voi vielä viettää kaikkea liikenevää vapaa-aikaa, kannattaa hyödyntää keväistä puutarhamessutarjontaa. Kenties matkaan tarttuu jotain uutta kasvatettavaa kokeiltavaksi tai puutarhanhoitoa helpottavia työvälineitä.

Siirtolapuutarha 1/2016 81. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 2/2016 ilmestyy toukokuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 13.04.2016 mennessä.

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tuplas Oy info@tuplas.ﬁ puh. 0400 955 295

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4500 kpl

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Harri Savander pj. Irja Appelroth, Maarit Humaloja, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Maija Manninen

Toukokuussa voi valita, viettääkö Espoossa päivän vai koko viikonlopun Axxell Överbyssä uutta oppien, esimerkiksi pihasuunnittelusta. Yrttiviljelystä ja sen saloista saa lisäksi kuulla halutessaan Ahlman instituutissa vielä kesäkuussa Tampereella. Mikäli sinulta löytyy aikaa, osallistu vaikka kaikille kursseille. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja palautetta järjestettävistä kursseista ja niiden sisällöstä. Chilit ovat jo hyvässä kasvussa. Innokkuutta tomaattien kylvämiseen yritän viivyttää mahdollisimman pitkälle, ettei niistä tule ilman lisävaloa liian hentoja.

Kasvattamisen iloa ja kesän odotusta Pertti

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta. Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista. Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 1/2016

Teksti: Maija Manninen Kuvat: Pentti Alanko, Pirkko Kukkola ja Olavi Niemi

Ihminen kaipaa toisinaan vaihtelua puutarhaansa - uusia kokeiluja ja kokemuksia. Talven jälkeen näkee, mitä maasta jälleen nousee, jokin kasvi ei ehkä nousekaan tai siihen on kyllästytty. Puutarhurin pohjaton tiedon-, vaihtelun- ja kokeilunhalu ajavat hänet etsimään aina vain uusia kasviuutuuksia kokeiltaviksi. Joskus uutuudet ovat vanhoja suosikkeja, joiden olemassaolosta pitää muistuttaa itseään. Salaisiin, unohtuneisiin ja villiintyneisiin puutarhoihin hautautuneet aarteet ovat olleet kauan pois näköpiiristämme ja näyttävät taas uudenveroisilta. Kauniita ja näyttäviä luonnonkasveja tuotiin ennen pihamaata koristamaan kukkamaahan. Kotimaan luonnonkasvien lisäksi puutarhaan voi kylvää ja istuttaa ulkomaisia luonnonkasveja tuomaan eksotiikkaa. Euroopan, Balkanin ja muilta vuoristoalueilta löytyy kiinnostavia kasveja, jotka voivat menestyksekkäästi viihtyä Suomen matalilla korkeuskäyrillä, mutta kansainvälisesti ajateltuna koettelevaisilla kasvuvyöhykkeillä. Maatiainen on yhdistys, joka haluaa säilyttää kestävänä ja elinvoimaisena viljelykasviemme (sekä eläinten) geeniperimän. Maatiaisen siemenluettelossa on vuosi toisensa jälkeen pääosin samoja tuttuja turvallisia perinnekasveja, joihin aika ajoin ihastutaan ja vihastutaan. Monet niistä ovat kuitenkin sellaisia suurklassikoita, jotka muodostavat puutarhalle selkärangan, jonka tuella voi keskittyä yksityiskohtien hiomiseen. Silti vuosittain ilmestyvä Maatiaisen siemenluettelo on joka vuosi erilainen sisältäen ”uutuuksia”, joita ei edellisenä vuonna ollut saatavilla. Tänäkin vuonna jotkut viime vuonna tarjolla olleista siemenistä ovat kadonneet luettelosta, mutta uusia nimikkeitä on tullut tilalle. Ne ovat luonnonkasveja tai vanhoja lajikkeita, joita voi lisätä siemenistä. Euroopan ja maailman vuoristoista saadaan hyviä uutuuksia Suomeen.

Siirtolapuutarha 1/2016

Kestävissä perinnekasveissa riittää valinnanvaraa:

Kokeilisitko komean mustakauran tai

punakukkaisen peltoherneen kasvattamista? Metsistä ja vuoristoniityiltä puutarhoihin Kievarinyrtistä kerrotaan tarinaa, että se löytyi kestikievarin pihasta, talon seinustalta Keski-Pohjanmaalta, josta se otettiin viljelyyn. Onkohan sen joku sinne ammoin istuttanut? Kievarinyrtti

(Physochlaina orientalis) on kotoisin itämailta: Balkanilta ja Vähä-Aasiasta. Siellä se kasvattaa paksun varastojuurakkonsa vuoristojen kivisiin kylkiin ja putkahtaa esille kukoistamaan huhti-toukokuussa kadotakseen kukinnan jälkeen viettämään maanalaista elämää seuraavaan kevääseen asti. Suomessa pääsemme ihastelemaan sen laventelinsinistä kukintaa toukokuussa. Kievarinyrtti on aivan ihas-

Tarkkasilmäistä kasvinystävää ilahduttavat loistavan sinivioletit ponnet. Ponsi on kukan heteen siitepölyä sisältävä osa kasvissa.

Metsäkatkero sopii leikkokukaksi Sininen on viilentävä ja rauhoittava väri kesään. Kukapa ei olisi ihastunut katkeroihin niiden sinisyyden vuoksi. Metsäkatkero (Gentiana ascelepiadea) on yksi katkeroiden eli sinikoiden suvun valioita. Metsäkatkeron kasvattamisessa ei yleensä ole mitään ongelmaa. Hiukan aikaa ja vaivaa sensijaan tarvitaan siemenkylvössä: kylmäkäsittely tarvitaan, ja pienet taimet kasvavat aluksi hitaasti, mutta ovat lopulta pitkäikäisiä. Metsäkatkero sopii leikkokukaksi ja kukkii runsaasti elo-syyskuussa. Uljas Rohtokoirankieli kukkii kesä-heinäkuussa auringossa tai puolivarjoisessa, kuivahkossa kasvupaikassa.

tuttava kevätkukkija aurinkoiseen tai puolivarjoon, niin varma ja niin aikainen. Kukinnan jälkeen se lakastuu ja häviää jo juhannukseen mennessä, joten varaa sille paikka, jossa viereisen kasvin lehvistö voi ottaa sen tilan käyttöönsä. Alpeilta tulee myös matalakasvuinen, viehättävä ja helppohoitoinen metsäneilikka (Dianthus sylvestris). Se verhoilee kasvupaikkansa, olkoon se kivikkopuutarha tai keto, ruohomaton lailla ja kukkii runsain vaalean-ruusunpunaisin kukin kesä-heinäkuussa. Terälehdet ovat alta vihreänkeltaiset. Metsäneilikan kukat ovat kooltaan riittävän suuret tekemään siitä täydellisen puutarhakasvin. Älä anna nimen metsäneilikka hämätä: tämä kasvi haluaa nimestään huolimatta kasvaa ja kukoistaa auringossa. Neilikoiden kanssa samaan kohokkikasvien heimoon kuuluu uskollinen perenna, balkaninkohokki (Silene asterias). Nimensä jo kertoo sen olevan tulokas Balkanilta. Balkaninkohokin epätavallisen kaunis punainen pallomainen kukinto ja väsymätön kukinta kesä-elokuussa ihastuttaa.

Helppo, kestävä ja erittäin elegantti paratiisililja (Paradisea liliastrum) kukkii heinäkuussa valkoisin liljamaisin kukin aurinkoisella paikalla. Sen lehdet ovat hienostuneen heinämäisen kapeat ja korkeus on noin 40-60 cm. Paratiisililja on saanut Maatiaisen siemenluettelossa neljä maatiaistähteä, mikä kertoo se olevan vanha perenna. Se on ollut muotikasvi maailmansotien välisenä aikana. Paratiisililjan voi löytää kasvamasta luonnossa Ranskan, Espanjan, Portugalin, Sveitsin, Italian ja Itävallan vuoristoalueilla samoillessaan. Villakeltano (Hieracium villosum) tarjoaa kultaista hehkua heinäkuun kukinnallaan lämpimän keltaisen ystävälle. Matala, suloinen pörröinen alppikasvi, jonka karvaiset hopeanharmaat lehdet auttavat liiallisen haihdunnan torjumisessa, on sopeutunut auringonpaisteeseen.

Vaihtelua kaksivuotisilla kasveilla Aloittelijankin kynsissä kasvuun selviää kaksivuotinen rohtokoirankieli (Cynoglossum officinale). Rohtokoirankieli kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen. Seuraavana vuonna ne kukkivat, siementävät ja kuolevat. Kukat avautuvat punaisina ja niiden väri muttuu myöhemmin sinisenvioletiksi kuten imiköillä, rohtoraunioyrtillä tai kevätlinnunherneellä. Lemmikkikasvina rohtokoirankieli onkin sukua imikälle. Kukan väriaine

vaihtaa väriä solunesteen muuttuessa happamasta emäksiseksi solujen vanhetessa. Rohtokoirankieli kukkii kesä-heinäkuussa auringossa tai puolivarjoisessa, kuivahkossa kasvupaikassa. Sitä voi löytää luonnonvaraisena Suomen kyliltä, seinustoilta, raunioilta ja tienvarsilta. Uhanalaisluokituksessa se on luonnossamme silmälläpidettävä. Tähkäkello (Campanula thyrsoides) on hyvä uutuus Etelä-Euroopan vuoristoista, koska kaksivuotisena siitä pääsee eroon helposti, jos ei anna sen siementää uusia taimia. Tämän hiukan harvinaisemman kellokukan tuoksuva kukinto on sylinterinmuotoinen jäykässä ja pystyssä puolimetrisessä varressa. Kermankeltaiset kukat ovat kellokukalle epätavallisen väriset ja kokoontuneet yläviistoon suuntautuvina kelloina tähkäksi. Tähkäkello kukkii suloisesti tuoksuen heinä-elokuussa. Sijoittele tähkäkellosi aurinkoon tai puolivarjoon.

”Uutuuksia” Suomen luonnosta ja kosteikoilta Rantapunalatva (Eupatorium cannabinum) on mykerökukkainen, tulvarantojen ja puronvarsien mesikasvien komeaa ja isokasvuista aatelia. Punalatvat tarjoavat rehevyyttä ja houkuttelevat mesipistiäisiä ja päiväperhosia. Rantapunalatva puhkeaa kukkaan heinäkuussa. Sinivuokko (Hepatica nobilis) on rantapunalatvan ja ojakellukan (Geum rivale) ohella Suomenkin luonnosta löytyvä kasvi, jota Maatiaisen jäsenet ovat kasvattaneet puutarhoissaan ja keränneet siemeniä. Ne ovat olleet välillä pois valikoimista ja palanneet sitten takaisin. Tämän vuoden kotimaista alkuperää olevia kiinnostavia uutuuksia ovat ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica) ja rantapalpakko (Sparganium emersum), jotka viihtyvät hyvin kosteissa olosohteissa. Vesikasveina ja kauneutensa puolesta ne sopivat hyvinkin puutarhan lampien koristekasveiksi.

”Uusia” ukonhattuja ja Amerikan herkkuja Ukonhattu (Aconitum) on useimmille tuttu vankkavartinen ja korkea, keskikesällä hohtavan sinisenä kukkiva ruoho, jonka kukan tunnistaa Siirtolapuutarha 1/2016

Rohtokoirankieli

Köynnösukonhattu

Paratiisililja

Metsäkatkero

Tähkäkello

Kievarinyrtti

sen tyypillisestä hattua, myssyä tai kypärää muistuttavasta ylimmästä kehälehdestä. Ukonhattujen laajaan sukuun kuuluu runsaasti lajeja, Tammen suuren puutarhakirjan mukaan noin 100. Suomen luonnossa tavataan harvinaisena rauhoitettua lehtoukonhattua ( Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale). Yleisin ukonhattu, tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum) kasvaa paitsi lukemattomissa puutarhoissa, myös villiintyneenä viljelyjäänteenä luonnonalueilla.

runsaat kukat köynnöstelevässä varressa riippuen tuovat mieleen oudolla tavalla punaviinin syksyn satotuotteena - vaarallinen ajatus, sillä kaikki ukonhatut ovat hyvin myrkyllisiä. Istuta tai kylvä köynnösukonhattu varjoisaan ja kosteaan paikkaan ja opeta lapset tunnistamaan myrkkykasvit.

lajikkeita akileijoja, on mahdotonta saada jälkeläiset pysymään ”puhtaina”, sillä akileijat risteytyvät helposti. Koska akileijat yleensä ovat suhteellisen lyhytikäisiä perennoita, siemenlisäykseen voidaan joutua aika-ajoin turvautumaan.

Perennaharvinaisuus köynnösukonhatun (Aconitum hemsleyanum) myöhäinen kukinta heinäkuusta syyskuuhun täydentää ja jatkaa syvän hohtavan sinisten keskikesän ukonhattujen kukintaa kasvukauden loppuun saakka. Sen köyntelevät varret kasvavat 2-3 metrin pituuteen ja se tarvitsee tuen, jota pitkin kasvaa. Herkullisen viininpunaiset 6

Siirtolapuutarha 1/2016

Meksikonakileija (Aquilegia skinneri) kuuluu pitkäkannuksisiin amerikkalaisiin akileijalajeihin. Sen pitkä kukinta-aika alkaa myöhemmin kuin muiden akileijojen. Meksikonakileija on kotoisin Sierra Madren vuoristosta Pohjois-Meksikosta. ”Tequila sunrise” lajike on yli satavuotias, sen keltapunaiset hyvin pitkäkannuksiset kukat ovat erittäin näyttävät: Kannukset ovat punaiset, kukassa on viisi värikästä punaista verholehteä ja terälehtien väri muuttuu keltaiseksi terälehden levetessä kohti keltaisia heteitä. Jos puutarhassa kasvaa eri lajeja ja

Mikä näistä olisi hyvä uutuus Sinun puutarhaasi, vai onko mikään? Ehkä juuri sinulle räätälöity uutuus on tänä vuonna tumma ja tanniininen Aunus härkäpapu tai komea ja koristeellinen mustakaura. Ne ovat oikeita vanhoja geeniperimältään monimuotoisia maatiaiskasveja, joita toistaiseksi on vielä olemassa, mutta liian harvojen tietoisuudessa. Vai kokeiletko kauniin punakukkaisia peltoherneitä, joiden makukaan ei ole nykyaikaisen sokerinen. Jokaiselle on tarjolla omat henkilökohtaiset uutuudet, kasvit ja siemenet, joiden avulla päivittää puutarhansa ja syventää suhdettaan kasvillisuuteen.

Kolumni

Teksti ja kuva: Harri Savander

Mitä, missä, milloin? Nämä ovat avainsanoja medioiden uutisiin. Millaisiin uutisiin? Miettiessäni lukemiani ja kuulemiani uutisia niin harva niistä oli positiivinen. Niinpä, vaikka ympärillä on paljon hyviä asioita, hyviä uutisia ja tapahtumia. Silti media rakastaa kertoa ikäviä asioita ja katastrofeja. Huonot uutiset myyvät. Näin sanotaan. Eri mediat käyvät kovaa kisaa keskenään, kuka ehtii ensimmäisenä kertomaan tapahtumista. Aina ei niin väliä, kuinka luotettava tietolähde on. Ihmisluonnolle ominaista on saada nopeasti tietää, mitä on tapahtunut. Tunnettu uutisankkuri sanoi aikoinaan, että tv-uutisia katsotaan, jotta voidaan varmistaa, ettei mikään paha uhkaa omaa turvallista elinympäristöäni. Kun pahat onnettomuudet, pommi-iskut ja sodat tapahtuvat jossain minusta kaukana, turvallisuuden tunteeni ei kovin suuresti järky. Lähelle tulevat järkyttävät ja haittaavat omaa turvallisuuttani. Onnettomuusuutiset lähellä herät-

tävät myös uteliaisuutta. Uskallanko myöntää sen itselleni? Onko siellä sukulainen, tuttu tai joku julkkis loukkaantunut tai kuollut? Milloin kaikki tapahtui, vaikuttaa myös. Eilen ja tänään tapahtuneet ovat hyvässä muistissa sotkemassa turvallisuuden tunnetta. Mutta vaikuttavatko vuosia sitten olleet räjähdykset, terroriteot ja murhat yhä minuun? Kun kauhu kulkee läheltä, siitä jää pitkä muisto. Myyrmäen ostoskeskuksen pommiräjähdys kulki läheltä. Olin silloin töissä viereisessä rakennuksessa. Vuosikymmeniä sitten koko Suomi suri Kyllikki Saaren murhaa ja kauhisteli Bodominjärven murhamysteeriä. Nykyisin joukkomurhaaja ampuu kymmeniä ihmisiä lähes päivittäin jossain päin maailmaa. Miten sen koen? Taas voisin kirjoittaa pitkän listan pelkästään vuoden aikana olleista terroriteoista ja lentokoneturmista ja kaikesta muusta. Liian paljon, liian usein tähän turtuu. Vai onko niin,

että puolustaudun kauheuksia vastaan sulkemalla niitä pois ajatuksistani. Mitä on turvallisuus ja turvallisuuden tunne? Siitä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Minäkin saattaisin innostua ja kirjoittaa vaikka koko tämän lehden täyteen tätä mietiskelyä. Turvallisuus tarkoittaa vaarojen ja moninaisten uhkien poissaoloa. Onko se näin yksinkertaista? Omaisuudelle lukot, valvontajärjestelmät, -kamerat ja monimuotoiset vakuutukset antavat turvaa. Arkipäivään saan turvallisuutta luomalla ympärilleni perusrutiinit, tuon turvallisen päivärytmin. Juon aamukahvit keittiön pöydän ääressä istuen aina samalla tuolilla vuodesta toiseen. Sitten luen lehden sohvalla loikoillen ja sitä rataa. Tunnen näin turvallisuutta. Kautta maailman sivun on ollut pahaa ja ikävä sanoa, niin on tulevaisuudessakin. Kuitenkin haluan luottaa ihmiseen ja hänen hyvyyteensä. Haluan kulkea eteenpäin turvallisin mielin. Siirtolapuutarha 1/2016

Miten kaikki oli mahdollista? Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistyksen käynnistämän hankkeen lupaprosessia varten hakemukseen tarvittiin arkkitehti ja pääsuunnittelija, joka vastaa viranomaisten suuntaan projektista. 20 vuotta Ruskeasuolla mökin omistanut Ebba Michelsson on koulutukseltaan arkkitehti, jolla on pätevyys sekä rakennussuunnittelussa että maankäytön suunnittelussa. Hän on pätevöitynyt myös pääsuunnittelijaksi. -Yhdistyksen kannalta oli helppoa, että minulla oli tarvittava pätevyys hoitaa asiat. Laadin tyyppipiirustukset sekä koko alueen suunnitelman. Tyyppipiirustukset on laadittu niin, että niiden osia voi helposti käyttää hyväksi myös nykyisten mökkien laajennuksissa, Ebba Michelsson kertoo hankkeesta. Aktiivisesti projektissa mukana olivat myös sisustusarkkitehti Marianne Andersson ja maisema-arkkitehti Camilla Rosengren. -Marianne laati alustavat piirustukset leikkimökkejä ja liitereitä varten. Camillan ansiosta saimme aikaan erittäin hyvän lopputuloksen, koska maisema-arkkitehdin tietämys on erityisen tärkeää tällaisessa kohteessa. Camilla inventoi puutarhan kasveineen ja valokuvasi alueen, puutarhat, kasvit ja rakennukset. Hän kirjoitti työstään erinomaisen raportin. Minä inventoin vanhat tyyppipiirustukset ja olemassa olevien mökkien detaljit ja mökkien värityksen. Yhdessä laadimme sitten rakennustapaohjeet. Myös yhdistyksen hallitus oli aktiivisesti mukana työssä ja kokouksia pidettiin usein. Materiaalia kommentoitiin sähköpostitsekin. Olimme työn aikana useita kertoja yhteydessä myös rakennusvalvontaan, rakennusvirastoon ja kaupunginmuseoon. Saimme heiltä arvokkaita kommentteja, apua ja tukea.

Siirtolapuutarha 1/2016

Tekstit: Jaana Veikkola-Virtanen ja Ebba Michelsson Kuvat: taustakuva Helsingin kaupungin aineistopankki, ryhmäkuva Leena Jaskanen, vas. alh. Heidi Koponen

Brunakärr koloniträdgård (Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistys) sai omatoimisesta projektityöskentelystään arvostetun kunniamaininnan juhlallisessa tilaisuudessa Helsingin rakennusvalvontavirastossa tammikuun 19. päivänä.

Siirtolapuutarha palkittiin Rakentamisen ruusun kunniamaininnalla Palkitsemisperustelujen mukaan yhdistys on ponnistellut siirtolapuutarha-alueen arvojen säilyttämiseksi laatimalla historiaselvityksen ja sen pohjalta mökkien sijoitusta ohjaavan kartan, rakentamisohjeet ja majan tyyppipiirustukset. Selvityksessä on myös inventoitu alueella käytetyt puutarhakasvit puista kesäkukkiin. Suunnitelmassa esitetyt lukuisat variaatiot tyyppimajoista tähtäävät vanhojen majojen laajentamiseen, mikä antaa hyvän pohjan alueen rakennusten mittakaavan, materiaalien ja yksityiskohtien säilymiselle. Historiaselvitys on kunniamaininnan antajien mukaan myös vankka pohja

kulttuurihistoriallisesti merkittävänä ja kauniina miljöönä, Ebba Michelsson pohtii. - Toivomme, että tekemäämme työtä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää asemakaavaa laadittaessa, jotta alue voitaisiin myös kaavoituksen keinoin suojella.

alueen asemakaavoitukselle. Kunniamaininnan Kari Kuosman piirroksineen saivat Ruskeasuon siirtolapuutarhurit arkkitehti Ebba Michelsson, sisustusarkkitehti Marianne Andersson ja maisema-arkkitehti Camilla Rosengren. Yhdistys aloitti projektinsa omatoimisesti tiedusteltuaan vuonna 2010 kaupungin mahdollisuuksia laatia alueelle asemakaava sekä uudet tyyppimökkipiirustukset. -Kaupunki vastasi tiedusteluumme kieltävästi viitaten resurssipulaan - siksi yhdistys päätti aloittaa tyyppimökkien laatimisen omin voimin, Ebba Michelsson kertoo ja jatkaa, että Ruskeasuolla vanhat mökit ovat huomattavan pieniä, joten pai-

ne niiden korvaamiseen uusilla isommilla, moderneilla mökeillä on ollut kova. Alueen perinteikäs ilme oli vaarassa hävitä. Hankkeessa suunniteltiin mökeille useita tyyppivaihtoehtoja ja tarkoitus on, että mökkejä korjataan ja laajennetaan niin, että vanhaa säilyy mahdollisimman paljon. Vuonna 2002 laaditussa yleiskaavassa siirtolapuutarha on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi viheralueeksi, jonka ominaispiirteet tulee säilyttää. -Mielestämme työn merkittävin tulos on, että Ruskeasuon siirtolapuutarha voi jatkaa yhtenäisenä,

Edessä arkkitehti Ebba Michelsson (vas.) ja maisema-arkkitehti Camilla Rosengren. Takana Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistyksen edellinen puheenjohtaja Ann-Mari Estlander (vas.) sekä nykyinen puheenjohtaja Marga Brunila.

Palkitut edistävät rakentamisen kulttuuria Rakentamisen ruusun saivat peräti 26 ehdokkaan joukosta OP Vallila uudesta toimitilarakennuksestaan ja Helsingin Työväenyhdistys ry. Eläintarhan lahdella kelluvasta ravintola Meripaviljongista. Kunniamainintaan ylsivät Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistyksen lisäksi Helsingin Porthaninkadulla sijaitseva IPI kulmakuppila ja helsinkiläinen kerrostalohanke Harjannetie 13.

Rakentamisen ruusuja on jaettu vuodesta 1995 lähtien. Rakentamisen Ruusun avulla rakennuslautakunta ja Helsingin kaupungin rakennusalvontavirasto nostavat esiin kohteita ja henkilöitä, jotka ovat edistäneet rakentamisen kulttuuria. Siirtolapuutarha 1/2016

Paloturvallisuutta kaikkien parhaaksi Teksti: Ilpo Leino, turvallisuuspäällikkö Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK Kuvat: Sven Forsell, SPEK, Takatori

Kevät on kiireistä aikaa. Aurinko lämmittää, ja siirtolapuutarha heräilee talviunesta. Mökkejä ja palstoja on monenlaisia. Tässä kirjoituksessa kerrotaan siirtolapuutarhaan liittyviä turvallisuusnäkökohtia yleisellä tasolla. Jokainen voi poimia listasta itselleen oleelliset asiat ja tehdä omista lähtökohdistaan tarpeelliset tarkistukset.

Talven jäljiltä mökki on kostea, mikä on syytä ottaa huomioon rakennuksen ja laitteiden osalta. Tulisijan käyttö aloitetaan pienellä tulella, vähän kerrassaan, jotta liian kova ja nopea lämmittäminen ei aiheuttaisi rakenteellisia vaurioita. Tulisija, yhdyshormi ja savupiippu laajenevat lämmetessään, joten liian raju lämmittäminen voi aiheuttaa halkeamia. Lämmittäminen ja tuulettaminen kuivaavat sisätiloja, ja mökissä talvehtineisiin sähkölaitteisiin mahdollisesti kertynyt kosteus poistuu samalla vähitellen. Sähkölaitteiden käytössä on kuitenkin syytä olla varovainen ja tarkkailla poikkeavia ilmiöitä. Sirinä, särinä tai jopa mahdollinen sähkölaitteesta lähtevä poikkeuksellinen haju ovat merkkejä Siirtolapuutarha 1/2016

huoltotarpeesta. Itse ei kannata tehdä muuta kuin sammuttaa laite ja irrottaa se pistokkeesta. Huoltoliike voi sitten tehdä arvion siitä, kannattaako korjausta yrittää vai tuleeko halvemmaksi hankkia tilalle uusi laite. Terassilla tai pihalla ollut grilli herätellään kevään ja kesän käyttöön hallitusti sekin. Alkuun riittää silmämääräinen tarkastelu kosteuden, ruosteen tai syöpymien aiheuttamista vaurioista. Kaasugrillin osalta tarkistetaan nestekaasuletkun kunto ja säätimien toiminta. Sitten vielä kerrataan, kuinka grilliä käytetään. Kyseessä on kuitenkin kaasulaite ja sen kanssa puuhatessa pitää muistaa käyttöohjeissa kerrotut turvallisuusasiat. Näin pihvit ja vihannekset

valmistuvat hallitusti maukkaiksi ilman yllättäviä vaaratilanteita.

Nestesammuttimia suositellaan Tästä onkin hyvä jatkaa pohtimalla alkusammutuskalustoa. Grilli, tulisija tai sähkölaite voi aiheuttaa suurenkin vahingon, jos ei ole mietitty, mitä tehdään, jos vahinko sattuu ja tuli pääsee irti. Kevään tarkistuksilla ennaltaehkäistään talven tuhoja laitteille. Normaalin käytön kulumia ja vaikutuksia ei kuitenkaan voi aina ennakoida, ja yllättäviä asioita voi tapahtua.

Jos talven yli mökissä ollut sähkölaite sirisee tai särisee tai on muuten normaalista poikkeava, se kannattaa sammuttaa ja irrottaa pistokkeesta.

Jos palovaroitin on ollut mökillä talven yli, sen toiminta tarkistetaan painamalla testinappia.

Tulipalo alkaa yleensä pienenä ja paikallisena. Sen takia puhutaan alkusammutuskalustosta. Sammutuspeite tai sammutin on tarkoitettu palon alkuhetkiin, kun tilanne on vielä hallittavissa ja sammuttajalle turvallinen. Itseään ei saa vaarantaa. Jos epäröi, osaako toimia oikein, on parasta keskittyä muiden varoittamiseen ja pelastuslaitoksen hälyttämiseen. Sammutuspeitteen on syytä olla tarpeeksi suuri – vähintään 120x180 cm. Silloin se suojaa myös sammuttajaa.

keväällä alkaa, tuodaan kotona lämpimässä talvehtinut varoitin mukana ja kiinnitetään kattoon. Jos varoitin on ollut talven yli mökissä, sen toiminta testataan painamalla testinappia. Tämä on hyvä tehdä myös aina, kun mökiltä ollaan oltu poissa pidempi aika. Varoitin ilmoittaa pariston varauksen alenemisesta piippaamalla harvakseltaan. Jos piippaus on loppunut ja paristo tyhjentynyt, voi helposti luulla varoittimen olevan kunnossa. Siksi varoitin kannattaa testata.

Sammuttimia on monenlaisia. Tänä päivänä suositellaan nestesammuttimia. Niillä voi sammuttaa sähkölaitteita, nestepaloja ja kiinteän aineen paloja. Nestesammutin ei sotke ympäristöä samalla tavalla kuin jauhesammutin. Varsinkin sisätiloissa tämä helpottaa jälkitoimia, kun siivottavaa on vähemmän. Sankoruisku tai vesiämpäri, jossa on vettä, on kelpo sammutusväline puutarhassa alkaneen palon sammuttamiseen. Kipinä grillistä voi sytyttää kuivan nurmen keväälläkin. Vettä se pelastuslaitoskin käyttää, joten on oleellista, että ämpäri pidetään täynnä. Jos vettä pitää hakea kaukaa, voi olla parempi mennä turvaan ja hälyttää apua sieltä. Tulipalo kehittyy yllättävän nopeasti, ja esimerkiksi tuuli voi muuttaa tilannetta nopeastikin.

Lopuksi kannattaa miettiä, miten apu löytää oikeaan paikkaan hätätilanteessa. Sairauskohtauksen sattuessa on ensiarvoisen tärkeää, että oikea osoite löytyy heti, eikä aikaa mene hukkaan. Jokainen minuutti on tärkeä. Hätäkeskuslaitoksen sivuilta www.112.fi löytyy sijaintitietolomakkeet, joihin täytetään selkeästi esimerkiksi 112 Suomi -mobiilisovelluksen avulla haetut koordinaatit. Lomakkeen voi tulostaa ja laittaa mökin oven pieleen näkyvälle paikalle. Näin vieraatkin osaavat kertoa oikean paikan, jos isäntä tarvitsee apua eikä voikaan itse opastaa auttajia. Siirtolapuutarha-alueella kannattaa miettiä sitäkin, miten apu opastetaan sisääntuloväylältä oikealle mökille. Jonkun pitää olla alueen sisällä ohjaamassa ambulanssia tai paloautoa oikeaan suuntaan.

Testaa palovaroitin Mökki varustetaan tietysti palovaroittimella. Varoittimen voi ottaa mukaan talveksi. Kun mökkikausi

Kun käyttää hetken turvallisuuteen liittyvien asioiden pohtimiseen näin mökkikauden alkaessa, voi olla loppuvuoden rauhallisin mielin ja nauttia

Alkusammutusvälineet, sammutuspeite ja sammuttimia. Täysinäinen vesiämpärikin on oiva sammutin puutarhassa alkaneeseen palonalkuun.

omasta mökistä sekä palstasta. Tiiviissä yhteisössä, jossa mökit ja puutarhat ovat lähellä toisiaan, omasta turvallisuudesta huolehtiminen on myös naapureiden turvallisuudesta välittämistä. Asioita voikin käydä naapureiden kanssa yhdessä läpi ja edistää näin koko siirtolapuutarhayhteisön turvallisuustietoisuutta. Siirtolapuutarha 1/2016

Asiantuntijat:

Yhteisöllisyys tuo turvaa Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuva: Takatori

Toiminta siirtolapuutarha-alueilla vilkastuu pikku hiljaa kevään edetessä. Alueen turvallisuuden kannalta toiminta puutarhoissa - ja erityisesti yhteisöllisyys - on tehokkainta mahdollista valvontaa.

Finnsecurity ry:n toimitusjohtaja Jouko Laitinen toteaa, että tekniset välineet ovat vasta toissijaisia mökin ja siirtolapuutarha-alueen turvallisuudesta huolehtimisessa. -Kaikken tehokkainta on se, että ihmiset pitävät huolta toinen toisistaan - ja pitävät silmällä myös toistensa mökkejä. En tarkoita mitään kyttäämistä mutta toiminta siirtolapuutarhoisssa estää tehokkaasti asiattomien kulkijoiden luvattomat puuhat, hän selittää. -Tekniset apuvälineet ovat hyödyllisiä, jos jotain on sattunut. Kameravalvonnan avulla poliisi saattaa saada mökkiin murtautuneet kiinni tai anastettua omaisuutta takaisin, Jouko Laitinen tietää. Siirtolapuutarha 1/2016

-Aidattu alue ja lukitut portit ovat selkeä viesti. Ne tekevät asiattomien toiminnan hankalammaksi. Tärkeä turvallisuutta lisäävä tekijä on myös alueen valaistus. Yksi tekninen vaihtoehto kaupunkialueella voisi olla muutama valvontakamera koko alueella.

Joku mökkiläinen piipahtaa alueella kuitenkin ympäri vuoden aina silloin tällöin. Samalla voisi kiertää isomman lenkin ja katsoa, onko kaikki kunnossa. Mökkikauden päätteeksi kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki arvokas - myös itselle arvokas mukaan.

Yhdessä toimiminen on tehokasta

Lukittavat ikkunaluukut ja hyvin lukittu ovi suojaavat Aku Pänkäläisen mukaan mökkiä hyvin. -Jos kokee tarpeelliseksi, suojausta voi parantaa vaikka asentamalla mökkiin hälytyslaitteen, joka johtaa mahdollisen hälytyksen vartiointiliikkeeseen tai omaan matkapuhelimeen. Suurin hyöty hälyttimestä taitaa kuitenkin olla, että päästään mahdollisimman

Samoilla linjoilla on myös turvallisuusasiantuntija Aku Pänkäläinen Finanssialan keskusliitosta. -Yhteisöllisyyttä kannattaa aina korostaa, kun puhutaan siirtolapuutarhan turvallisuudesta.

nopeasti korjaamaan paikkoja, jos mökissä on käynyt varkaita tai ilkivallantekijöitä, hän miettii. -Kameravalvonta alueella tai yksittäisissä mökeissä saattaa olla hyvä ajatus – ainakin polisiin tutkintaa ajatellen. Valvonnasta kertovilla kylteillä on myös ennaltaehkäisevää vaikutusta.

Internetyhteys tai matkapuhelinverkko Kameravalvonta toimii joko internetin tai matkapuhelinverkon avulla. Jos mökillä ei ole internet-yhteyttä, vaihtoehto on gsm-kamera, joka lähettää kuvia mökiltä matkapuhelimeen. Usein valvontakamerat jaotellaan sisä- ja ulkokäyttöön. Ulkokamera ei hyydy rajussakaan säässä mutta se on kalliimpi kuin sisäkamera. Myös metsästäjien käyttämät riistakamerat ovat suosittuja valvontakameroina. Ne eivät tarvitse toimiakseen sähköä vaan paristot.

”turvallisuus ei ole kyttäämistä” Valvontakamerat valvovat liikkeentunnistimen avulla ja lähettävät kuvaa joko sähköpostiin tai matkapuhelimeen. Kameravalvonnasta on aina ilmoitettava näkyvästi. Mökille asennettu kamera saa kuvata vain omaa piha-aluetta ja oman kotirauhan alueella tapahtuvia asioita. Naapurin pihaa kamera ei saa kuvata. Eräät kaupunkialueen siirtolapuutarhurit ovat olleet tyytyväisiä internetyhteyden avulla toimivaan kameravalvontaansa. Heidän järjestelmänsä vaatii, että mökissä on lämpöä talvellakin vähintään +5 celsiusastetta. -Valitsimme paketin, johon kuuluu kaksi kameraa, hälytyssireeni, kaksi palohälytintä ja ovitunnistimet, he kertovat.

”naapurin pihaa ei saa kuvata” Kauppaan kuului asennus ja tarpeellinen määrä valvontakameroista kertovia kylttejä. Valvontapaketin tarjonneella yrityksellä on koko ajan joku valvomossa, jonne tulee tieto kameran havaitsemasta liikkeestä. Valvomosta soitetaan välittömästi mökin omistajalle, tarkistetaan kameroista tilanne ja lähetetään vartijat paikalle.

Teksti: Irja Appelroth

Ennaltaehkäisy auttaa lisäämään turvallisuutta Kantolanniemen siirtolapuutarhassa on talvivartiointia hoidettu vartiointiliikkeen kanssa jo useiden vuosien ajan. -Tärkeintä on ennaltaehkäisy, kun on kyse siirtolapuutarhan turvallisuusasioista, SOL Turvallisuuspalvelujen palveluesimies Pasi Perkiömäki toteaa. – Siirtolapuutarha on aivan omanlainen maailmansa ja eroaa varsin paljon muista piirivartioinnin kohteista. Isossa kiinteistössä on yksi rakennus ja yksi tai vain muutama ovi, joita käytetään ja tiedossa on luvallisten kävijöiden toiminta-ajat. Talvisin lumijäljet esimerkiksi paljastavat, jos alueella on liikuttu muulloin. Siirtolapuutarhassa puolestaan on useita kymmeniä mökkejä ja useat puutarhalaiset käyvät alueella päivittäin ja näin jälkiä on ihan joka paikassa, valottaa Perkiömäki siirtolapuutarhaa vartiointikohteena. On olemassa monenlaisia mökkien turvallisuutta edistäviä asioita ja kaikki ne liittyvät ennaltaehkäisyyn. Pasi Perkiömäki mainitsee muutamia. - Jokaiseen mökkiin olisi hyvä asentaa liiketunnistimella toimiva ulkovalo. Oven saranoiden varustaminen saranatapeilla tai metalliraudan laittaminen lukon eteen ovat pieniä, mutta myös toimivia ratkaisuja. Munalukon laittaminen oveen normaalin lukon lisäksi on hyvä ja edullinen murtosuojauksen lisä. Ikkunat voi talvella suojata luukuilla, jotka nekin voi sulkea munalukolla.

Piirivartiointi pitää suunnitella hyvin Viime aikoina vartiointi on merkittävästi teknistynyt ja erilaiset kulunvalvontaratkaisut ovat halvempia kuin aiemmin. Esimerkiksi mökkikohtainen hälytyslaite on pieni investointi. Sellaisen saa jo muutamalla satasella edellyttäen, että mökissä on talvellakin peruslämpö + 5 astetta. Kylmillään olevaan mökkiin hälytyslaitteen asentaminen tulee kalliimmaksi. On myös mahdollista asentaa mökkikohtainen kulkutunniste. Näissä molemmissa on tärkeää laittaa asiasta merkintä mökin ulkopuolelle. Edellä on keinoja siihen, miten yksittäinen mökkiläinen voi tehdä mökkinsä ja omaisuutensa suojelemiseksi, mutta on myös asioita, joihin koko alue voi panostaa. Kaiken kaikkiaan alueen ulkovalaistuksen tulisi olla kunnossa. Talviajan piirivartiointi pitää myös suunnitella mahdollisimman hyvin alueen olosuhteisiin sopivaksi ja siitä, että alue on vartioitu, pitää ilmoittaa selkeästi ulkopuolella olevilla kyltillä. Kameravalvonta ei sinänsä ole kallis kustannus ja käytännössä paras ratkaisu on toteuttaa se yhteistyössä vartiointiliikkeen kanssa. Hinnaltaan se kulkee samassa hintaluokassa piirivartioinnin kanssa. Mutta tässäkin varjopuolena on siirtolapuutarha-alueen omaleimaisuus ja siellä satunnaisesti käyvät mökkiläiset ja kameran eteen osuvat metsäneläimet. Kaikkien mökkiläisten yksituumaisuutta edellyttää kulunvalvonta, jossa yhteys vartiointiliikkeeseen on yhteismajalla olevasta keskuksesta ja mökit ovat siihen yhteydessä kaapeloinnin kautta. Mikään ei takuuvarmasti estä murtoja, mutta kaikki turvallisuutta lisäävät toimenpiteet hankaloittavat mahdollista mökkiin tunkeutumista. Perkiömäki kehottaakin asiasta kiinnostuneita lukemaan lisää tietoa mm. Finanssialan keskusliiton sivuilta. Lopuksi Perkiömäki painottaa, että turvallisuuden lisääminen on kiinni jokaisen siirtolapuutarhalaisen omasta aktiivisuudesta hoitaa asiaa. Pasi Perkiömäen vinkit siirtolapuutarhan turvallisuuden lisäämiseksi tavoitteena: Kukaan ei tunkeudu mökkiin luvatta. Oman mökin suojeleminen Finanssialan keskusliiton vinkkien soveltaminen oman mökin olosuhteisiin Mahdollisen murtautumisen tekeminen mahdollisimman vaikeaksi ja hitaaksi Ulkovalaistuksen parantaminen Erilaiset hälytyslaitteet ja niiden olemassaolosta ilmoittaminen Yhdessä kaikki edellä olevat ovat merkittävä satsaus turvallisuuden lisäämiseksi. Siirtolapuutarha 1/2016

Aurinkokeräimet huoltorakennuksen katolle:

Ilmainen aurinkoenergia lämmittää pesuvettä Marjaniemessä Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen

Kun Marjaniemen ryhmäpuutarhaan rakennettiin vuonna 2011 uusi huoltorakennus, päätettiin samalla investoida ekologisiin aurinkokeräimiin, jotka lämmittäisivät huoltorakennuksen kahdeksan suihkun käyttövettä. Ekologista ns. aurinkosähköä on nyt käytetty yli 3000 euron arvosta.

Ilmaisella aurinkoenergialla lämpiää kesäisin noin puolet huoltorakennuksessa käytettävästä lämpöisestä vedestä. Suihkujen ja wc-tilojen lisäksi rakennuksessa on pieni pyykinpesuhuone, jossa on pesukone ja kuivausrumpu. Myös yhdistyksen toimistohuone on huoltorakennuksessa. -Monet käyvät huoltorakennuksessa suihkussa aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin aurinko ei paista – silloin ei ilmaista aurinkoenergiaakaan ole saatavilla. Silti noin puolet käyttövedestä lämpiää ilmaisella energialla, Marjaniemen ryhmäpuutarhan isäntä Leo Pusa kertoo. Siirtolapuutarha 1/2016

Marjaniemen ryhmäpuutarhassa on 320 mökkiä. Veden lämmittämistä varten hankittiin 90 aurinkokeräintä heti huoltorakennuksen valmistuttua. Ilmaista, ekologista aurinkoenergiaa on käytetty viitenä kesänä. -Huoltorakennuksessa viime kesänä kulutetetun veden lämmittäminen aurinkoenergialla näkyi sähkölaskussa niin, että veden lämmittämiseen käytetty sähkö maksoi noin 650,- eli pari euroa mökkiä kohden, sähkövastaava Taisto Vuohtoniemi kertoo ja jatkaa, että jos aurinkokeräimiä ei olisi, viime kesän lasku olisi ollut noin 1300,- lämpöisen veden osalta.

Säästöä on syntynyt viitenä kesänä. Ekologista aurinkosähköä on käytetty noin 3250 euron arvosta. Investointina aurinkoenergiajärjestelmät ovat nykyään huomattavasti edullisempia kuin 5 -10 vuotta sitten.

Tehokasta lämmittämistä Huoltorakennuksen katolla olevat aurinkokeräimet ovat lasiputkia, joissa kierrätetään pumpun avulla glykoliseosta: auringon lämmittämä neste lämmit-

Aurinkokeräimet tuottavat noin puolet huoltorakennuksen kahdeksassa suihkussa käytettävästä lämpimästä vedestä.

Huoltorakennukseen voi tulla pesemään ja kuivattamaan kuivausrummussa pyykkiä.

Marjaniemen ryhmäpuutarhan huoltorakennuksen katolle sijoitetut aurinkokeräimet ovat lämmittäneet veden 70-asteiseksi syyskuun 4. päivänä.

Marjiksen isäntä Leo Pusa saunarakennuken rappusilla.

tää tehokkaasti huoltorakennuksen kahden 1000 litran vesisäiliön vettä. -Lasiputket pystyvät vastaanottamaan aurinkoenergiaa eri suunnista, koska niiden pinta on pyöreä, Leo Pusa kertoo. Kesällä aurinkokeräimet lämmittävät parhaimpina päivinä vettä kahdessa 1000 litran säiliössä niin tehokkaasti, että jos suihkussa kävijöitä ei päivällä ole tarpeeksi, kuumaa vettä täytyy toisinaan laskea hanasta viemäriin. Suihkuun asti kuuma vesi ei pääse, koska sekoittaja huolehtii siitä, että suihkusta tuleva lämmin vesi on +55-asteista. Ihanteellisinta aurinkosähkön hyväksi käyttäminen on sellaisissa kohteissa, joissa energiaa tarvitaan kesällä tasaisesti pitkin päivää. -Esimerkiksi joku sähkölaite voisi mökillä toimia päiväsaikaan aurinkoenergialla, sähkövastaava Taisto Vuohtoniemi miettii. Huoltorakennuksen pyykinpesuhuoneeseen ostettu Mielen pesukone ja kuivausrumpu maksoivat itsensä takaisin 2-3 vuodessa. -Molempia koneita on käytetty paljon viiden vuoden aikana, Leo Pusa kertoo. -Pesukoneen ja kuivausrummun käyttöä varten voi sunnuntaisin ostaa neljän euron poletteja kioskistamme. Yhdellä poletilla voi pestä pyykkiä kaksi tuntia. Siirtolapuutarha 1/2016

Mahlaa janojuomaksi ja elimistön puhdistamiseen Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen, Jaana Veikkola-Virtanen ja Napapiirin rpy

Euroopassa ja Aasiassa arvostetaan suomalaista pohjolan mahlaa. Puutarhuri-valokuvaaja Matti Lahtinen oppi pitämään mahlasta jo lapsena. Nykyään hän juo sitä keväisin monta kertaa viikon aikana silloin, kun sitä voi juoksuttaa puista.

-Mahla on terveellistä ja hyvää juomaa, jolla korvaan sokeroidut kaupan mehut ja limsat, hän kertoo. -Kun mahlaan tottuu, makuaistit herkistyvät ja runsaasti sokeroidut juomat eivät enää maistu niin hyviltä. Pikkuhiljaa olen lopettanut kokonaan sokerin käytön. Parasta mahlaa saa Matti Lahtisen mielestä vaahterasta – mutta kyllä koivun ja tammenkin mahla maistuu hänelle hyvin. -Onneksi mahlan käyttö on lisääntynyt pikkuhiljaa, Siirtolapuutarha 1/2016

koska monet etsivät sokerille vaihtoehtoja. Steviakin on hyvä vaihtoehto sokerille. Mahlaa voi juoda sellaisenaan tai käyttää sitä veden sijasta ruoanlaitossa ja leipomisessa. Se sopii esimerkiksi siman, oluen tai sahdin raakaaineeksi ja sillä voi maustaa itsetehtyjä marja- tai hedelmämehuja. Allergia- ja astmaliiton mukaan mahla ei kuitenkaan sovi koivuallergikoille, koska suuri osa heistä saa allergiaoireita mahlasta.

Puun aromi Suomalainen koivun mahla kiinnostaa ulkomaisia kuluttajia. Nordic Koivu Oy vie koivun mahlaa noin 30 maahan Eurooppaan ja Aasiaan. Yrittäjä Susanna Maaranen kertoo, että KeskiEuroopassa mahlaa käytetään myös elimistön puhdistamiseen kuuriluontoisesti. -Aasiassa mahlaa arvostetaan, koska se on puhdas, suomalainen luonnontuote, hän sanoo. -Japanilainen makuraati arvioi yrityksemme koi-

Mahlan juoksuttaminen: 1. Kysy lupa maanomistajalta mahlan juoksuttamiseen puusta. Mahlan valutuksen aikana ihannelämpötila ulkona on alle +5 astetta. 2. Varaa mahlan keruuseen 2-3 viiden litran astiaa. Poraa tai kairaa koivun tyveen pieni 5-10 millimetrin levyinen ja enintään 3-5 senttimetrin syvyinen reikä melko alas, valutusastiaan nähden sopivalle korkeudelle, hiemen yläviistoon, jolloin mahla virtaa helpommin. 3. Puhdista reikä huolellisesti porauksessa syntyneistä lastuista, esimerkiksi lyijykynän ympärille kiedotun kankaan avulla. Puhtaus on mahlan juoksutuksessa erittäin tärkeää. 4. Laita puhdas muoviletku kulkemaan kanisterista tai muovipullosta puun reikään niin, että puhdas mahla valuu kanisteriin. Laita pullon tai kanisterin suulle esimerkiksi foliota, että suuaukko pysyy puhtaana. 5. Mahlaa ei saa jättää seisomaan, vaan keräysastia on vaihdettava uuteen ainakin pari kertaa vuorokaudessa. Puu antaa mahlaa yleensä 1-2 vuorokauden ajan. Lumen kerääminen mahlaastian ympärille auttaa alentamaan mahlan lämpötilaa. 6. Puun kunto ja koko vaikuttavat saatavaan mahlamäärään, joka on yleensä 50 – 300 litraa. 7. Valutuksen päätyttyä reikä tukitaan mehiläisvahalla, jotta puun ”haava” paranee hyvin. 8. Heti valutuksen jälkeen mahla laitetaan jääkaappiin ja pakastetaan kerta-annoksina esimerkiksi litran pusseihin. 9. Pakastettu mahla on käytettävä heti, kun se on sulanut.

”mahlan juoksutus on luvanvaraista”

Suurin ongelma mahlan kotitalouskeruussa on Matti Lahtisen mukaan riittävä hygieniataso mahlan juoksutuksessa ja mahlan heikko säilyvyys. Keväällä huhti-toukokuussa mahlaa koivusta tai vaahterasta voi saada pieniä määriä myös leikatusta oksasta.

vun mahlan makua kuvailemalla, että ”siinä on hyvin mieto puun aromi ja aavistus makeutta”. Mahla on miedon makuista ja Susanna Maarasen mukaan se näyttää vedeltä, kun sitä juoksutetaan puusta.

Kun maan pintaosa sulaa

Mahlan juoksuttaminen puusta ei ole jokamiehen oikeus vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

Mahla sisältää puun varastoimia ravintoaineita, joita puu tarvitsee kasvunsa käynnistämiseen keväällä. Suurimmaksi osaksi mahla on vettä, jonka lisäksi se sisältää mm. luonnonsokereita eli glukoosia ja fruktoosia sekä hivenaineita, kuten kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja mangaania. Natriumia siinä on hyvin vähän. Mahlan virtaus ajoittuu usein huhti-toukokuuhun: se alkaa, kun maan pintaosa sulaa ja puut alkavat ottaa maasta vettä. Siirtolapuutarha 1/2016

Kolumni

Ihmisten kanssa Muistan ajan kun laskut voi mennä maksamaan pankkiin, jonoa ei ollut ja laskun maksamisesta ei veloitettu. Kassalla saattoi vaihtaa muutaman ajatuksen tutun pankkitoimihenkilön kanssa. Ajat muuttuivat, tuli odotusnumero, laskun suorittaminen alkoi maksaa ja kumma kyllä jono piteni. Sitten siirryttiin nostamaan rahaa seinästä, jotkut pankit kieltäytyvät jopa pitämästä käteistä rahaa tarjolla konttorissaan. Nykyisin maksetaan laskut kotona, asioidaan yksin ystävällisesti tai kiukkuisesti. Seurauksena palvelujen katoamisesta on, ettei arkenakaan aina kohtaa toista ihmistä. Muutamia satoja tuhansia ihmisiä, vanhuksia ym. väkeä, joilla ei ole tietokonetta tai varaa siihen on pyyhkäisty joukosta pois. Puhumattakaan, että he joutuvat maksamaan kohtuuttomasti saadakseen asiansa hoidetuksi. Muuta mahdollisuutta kun ei ole. Näin ovat mm. laivaristeilyjen tilaukset. Toimistot on poistettu, on mentävä rantaan ellei omista konetta, kiva homma keravalaisille tai oululaisille mummoille. Monet iäkkäät ihmiset pystyvät vielä hallitsemaan elämänsä perusasiat, mutta eivät pysty hankkimaan tietokonetta tai pärjää uudenlaisten puhelimien kanssa. Kaupassa voit asioida vaihtamatta sanaakaan elävän olennon kanssa. Haet tavarasi ja maksat itseksesi koneilla. Eipä tarvitse edes päivää sanoa. Eihän suomalainen ennenkään ole siitä pitänyt, joten ei ole väliäkään. Toistaiseksi en enää tilaa lehteä, joka ilmestyy vain netissä. Parituntista aamukahvihetkeä lehden kanssa ei korvaa mikään. Tulen mahdollisesti olemaan viimeinen kansalainen, joka tilaa paperihesarin, jos se katoaa maailmasta ennen kuin minä. Kun menen kirjastoon palauttamaan kirjoja, kirjastovirkailija huiskii pois tiskiltä koneen luo. Olen monta kertaa sanonut, 18

Siirtolapuutarha 1/2016

että minäpä asioin mieluummin ihmisen kanssa, haluatko työttömäksi? Pikkuteatterin lehti-ilmoituksessa ei ollut teatterin osoitetta. Se pitäisi hakea erikseen netistä, olipa melkoista helsinkiläistä itsetyytyväisyyttä. Mistä koneeton hakija tai muualta tullut löytää osoitteen kun syntyperäinen helsinkiläinenkään ei tunne uusia pikkuteattereita edes nimiltä. Niitähän nousee kuin sieniä sateella, mikä on hieno asia sinänsä. Kun ilmoituksessa luki, että löydät tarkemmat osoitetiedot www ja jotain, puhahdin itsekseni, että pitäkää salaisuutenne. En ostanut lippuja, koska tunsin itseni väheksytyksi. Tiedän, että en ole yksin mielipiteitteni kanssa. Jos ne ovat jonkun mielestä takapajuisia, hän on oikeassa. Palvelujen koneistaminen on edistyksellistä ja helpottaa asiointia monella tavalla. Pahimmillaan tuntikausien tuijottelu saattaa kuitenkin vierottaa nuoria arkielämästä. Vauhtiväki ei tule ajatelleeksi, miten paljon on yksinäisiä ihmisiä, joille esim. apteekin myyjän kanssa vaihdetut ajatukset tuovat piristystä koko viikkoon. Jopa verovirastossa käynti saattaa elähdyttää. Talonmiehethän kadotettiin jo ajat sitten. Hallitusohjelman mukaan digitaalisen palvelun pitäisi olla jatkossa ensisijainen palvelu. Seurauksena on monien arkisten ihmiskontaktien väheneminen tai katoaminen. Mutta hei, jossain löytyy vielä eläviä ihmisiä ja tapaamisia kasvokkain: siirtolapuutarhoissa. Havahduin tähän, kun keväällä lähdin palstalleni. Ennen kuin ehdin bussipysäkiltä perille, olin keskustellut neljän ihmisen kanssa mukavista asioista. Vasaran kalke ja sahauksen ääni piristävät keväistä puutarhaa, meitähän on täällä muitakin. Tunnistat muiden ihmisten olemassaolon, vaikka et seuraa kaipaisikaan. Muistan

kun olin vähän alamaissa, puuhailin kevättöissä ja kuulin ympärilläni yhteisöääniä, keskusteluja aidan takaa, hiekkatien ratinaa kottikärryjen alla, lasten ääniä ym. Niillä oli todella terapeuttinen vaikutus. Mökkiin voi tietysti tuoda tietokoneen ja toimia kuten muulloinkin, siis hoitaa normaalihommia ja työtäänkin. Hieno juttu. Olet kuitenkin ihmisjoukon keskellä, halusit tai et, useimmat haluavat. Mökkielämä tarjoaa inhimillistä kanssakäymistä. Tuntuu hyvältä, jos satut olemaan talvikauden hyvinkin yksinäinen. Ihmisten läheisyys vaikuttaa myönteisesti siitäkin huolimatta, että kaikki puutarhurit eivät toki ole herranterttuja. Talkoot, juhlat, sauna ym. tarjoavat lukemattomia yhteisiä hetkiä, joskus jopa huolenpitoakin. Tiedän muutamia tapauksia, jolloin mökkinaapuri on toimittanut sairauskohtauksen saaneen naapurin hoitoon. Aidan yli näkee ja kuulee paremmin kuin kerrostalon viereisestä asunnosta. Ei kehitystä voi eikä tarvitse pysäyttää. Onhan saatu paljon myönteistä aikaan ja helpotusta palveluihin sekä säästetty julkisia varoja. Ihmisten keskinäisiä kontakteja on syytä varjella entistä tietoisemmin ja siihen siirtolapuutarhaelämä on omiaan. Kun poimit etanoita tai kitket rikkaruohoja, et voi samalla tuijotella tietokoneen näyttöä. Kun joku huikkaa ystävällisesti aidan yli, voit tunnistaa ilontunteen sisälläsi. Kehityksen edetessä toivon kuitenkin, että löytyy ratkaisu millä rikkaruohot katoavat kun kotona painan nappia DELETE. Sitä odotellessa sormet multaan. Liisa Vasama, Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja vuosina 2001-2009

Kukkivat kaalit:

Vuoden 2016 vihannes on monikäyttöinen Tämän vuoden vihannekseksi valittiin kukka- ja parsakaalien ryhmä: tutuimpien kermanvalkoisen kukkakaalin ja tummanvihreän parsakaalin lisäksi saatavilla on vihreää, lilaa ja oranssia kukkakaalia sekä lilaa parsakaalia. Kypsennettäessä kukkakaalin väri, esimerkiksi oranssi, haalistuu kuitenkin lähes huomaamattomaksi. Parsakaali on terveyttä edistävä, koska se sisältää paljon beetakarotenia, B-ryhmän vitamiineja, kuten folaattia, C- ja E-vitamiinia sekä kuitua. Siitä saa myös magnesiumia, rautaa ja kaliumia. Myös kukkakaali on terveellinen, vaikka se sisältää keskimäärin pienempiä määriä vitamiineja ja kivennäisaineita.

Kukkakaalin viljely aloitetaan yleensä taimien esikasvatuksella. Nopeimmat lajikkeet ehtivät antaa satoa suoraan avomaalle kylvettynäkin. Taimikasvatus kestää noin 4-5 viikkoa. Esikasvatuksen aikana lämpötilan pitäisi pysyä alle +20 asteen. Kun taimeen on kasvanut 4 tai 5 kasvulehteä, se voidaan istuttaa avomaalle.

Kukkiville kaaleille suositellaan vedessä keittämisen sijaan höyrykypsennystä ravintoaineiden säilymiseksi. Niiden tulisi olla napakankypsiä. Myös grillattujen tai uunissa paistettujen kukkivien kaalien tulisi olla juuri kypsiä eli napakoita koostumukseltaan.

Parsakaali on melko nopeakasvuinen, joten aloittamalla esikasvatetuilla taimilla ja kylvämällä osan siemenistä suoraan avomaalle, voi saada satoa pitkään. Taimia esikasvatetaan noin 3-4 viikkoa. Paras lämpötila koko taimikasvatusvaiheen ajan on 15 asteen tuntumassa. Istuta taimet ulos toukokesäkuussa. Toukokuun lopulta alkaen voi yleensä kylvää myös suoraan avomaalle.

Kesälajikkeita ja syyslajikkeita Kukkakaali muodostaa kukinnon jo ensimmäisenä kasvukautenaan. Se on alun perin kosteiden rantamaiden kasvi eikä siedä kuivuutta. Hellekesinä sen viljely voi olla haastavaa mutta koska se pitää viileästä, se antaa hyvin satoa myös Pohjois-Suomessa. Saatavilla on nopeasti kehittyviä kesälajikkeita ja elokuussa kypsyviä syyslajikkeita.

Parsakaali viihtyy monenlaisessa maaperässä, parhaiten savensekaisessa maassa. Se sopii Suomen ilmastoon hyvin. Sekä vihreästä että lilasta parsakaalista kannattaa syödä nuppujen lisäksi myös varsiosat. Suomalaisia kukkivia kaaleja on saatavilla kesäkuun puolivälistä marraskuun alkupuoliskolle

asti. Kaalit säilyvät parhaiten kylmässä +2 - +5 asteessa. Ne on suojattava nahistumisen estämiseksi esimerkiksi muovipussilla.

Pannulle, kattilaan, uuniin ja grilliin Vokkipannussa tai tilavassa paistinpannussa voi paistaa paloiteltuja kukka- ja parsakaaleja öljytilkassa. Leikkaa varsiosat ohuiksi viipaleiksi ja puolita pienet nuppuosat. Sopivia mausteita ovat raastettu inkivääri, hienonnettu chili tai tuoreyrtit sekä ripaus suolaa ja pippuria. Paloitellut kukka- ja parsakaalit kypsyvät uunissa tai ulkogrillissä kuumiksi lisäkkeiksi, salaatteihin tai piirakoiden täytteiksi. Parsakaali on parempaa kypsennettynä kuin raakana mutta valkoinen, oranssi ja vihreä kukkakaali sekä romanescu maistuvat myös raakoina dippikastikkeen kera. Vuoden vihanneksen valitsevat puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry. Kuva: Kotimaiset kasvikset/ Teppo Johansson Siirtolapuutarha 1/2016

Liiton uutisia, kansainvälisyyttä

Kansainvälistä yhteistyötä liitoilla ei yksin olisi riittävästi voimaa päästä tähän tavoitteeseensa. Vuosien saatossa siirtolapuutarhojen ja liittojen kohtaamat haasteet ja ongelmat ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi ja monipuolisemmiksi. Siirtolapuutarhojen arvon tunnustaminen on edelleen yhtä tärkeää, mutta nykyisin on myös entistä tärkeämpää vastata sekä viljelijöiden että yhteiskunnan odotuksiin ja toiveisiin. Yhteistyössä ja kokemuksia vaihtaen pystymme paremmin vastaamaan siirtolapuutarhaliikkeen haasteisiin. Yhdessä voimme vakuuttaa poliitikot sekä kansalliset ja kansainväliset viranomaiset siirtolapuutarhatoiminnan arvosta ja tärkeydestä. Yhdessä voimme myös tarjota jäsenille entistä enemmän palveluja, modernisoiduin työkaluin. Tänä vuonna 90 vuotta täyttävän Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton perustajat olivat vakuuttuneita siitä, että vakaa ja tiivis yhteistyö kansallisten liittojen välillä on välttämätöntä, jotta siirtolapuutarhaliike kehittyy. He ajattelivat, että kansallisilla

Puutarhanhoito on nykyisin yksi suosituimmista ajanvietteistä. Kaupunkiviljely on kaikkien huulilla. Usein valitettavasti unohdetaan, että siirtolapuutarhat edustavat kaupunkiviljelyn kestävintä muotoa. Siirtolapuutarhurit suojelevat luontoa ja ympäristöä

sekä pitävät huolen kuntien viheralueista ja niiden monimuotoisuudesta. Siirtolapuutarhaliikkeen vahvistamiseksi meillä on tuleville vuosille työsarkaa. Meidän on myös yhdessä pidettävä huolta siitä, ettei siirtolapuutarhoja suljeta, koska maa halutaan käyttää johonkin tuottavampaan.“Siirtolapuutarhat eivät ole nostalgiaa, vaan toivoa.” Kaikkien siirtolapuutarhureiden, poliitikkojen, viranomaisten ja suuren yleisön tulisi ymmärtää, että: „Grün ist nicht alles, aber ohne Grün ist alles nichts” (Vihreys ei ole kaikki, mutta ilman vihreyttä mikään ei ole mitään.) kuten HansHerman BENTRUP osuvasti sanoi. Toivotan kaikille siirtolapuutarhaviljelijöille terveyttä ja menestystä! Malou Weirich, Kansainvälisen Siirtolapuutarhaliiton pääsihteeri Secretary General of the International Office du Coin de Terre et des Jardins Familiaux Käännös : Tina Wessman

Vain yksi voi olla tällainen Koe kasvun ihme! Mullan myynti: Painotuotteet

Suurkuvatuotanto

Sähköiset julkaisut

050 337 9442 050 412 2755 www.metsapirtinmulta.fi

Tule OmaPiha 16 -messuille Messukeskukseen 7.-10.4.2016, saat 25 %:n alennuksen MESSUTARJOUS mullan listahinnoista, kun teet tilauksen paikan päällä osastollamme 6r108.

-25%

JOENSUU | HELSINKI TAMPERE | NURMES

p. 010 230 8400 | www.punamusta.com

Siirtolapuutarha 1/2016

Tilaukset toimitamme huhtikuun aikana. Yhteen osoitteeseen toimitetaan enintään 108 m 3. Tarjous ei koske erikoiskuljetuksia eikä noutomyyntiä.

Mullan valmistaja ja myyjä: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100 | 00066 HSY | Opastinsilta 6 A | 00520 Helsinki | puh. 09 156 11 (vaihde)

Hollantilaiset siirtolapuutarhurit ovat sitoutuneita luonnon- ja ympäristönsuojeluun Omalle väelle järjestettiin työpajoja ja kursseja, Kansainvälinen joiden tavoitteena oli sekä lisätä yhteenkuuluvuutta Siirtolapuutarhaliitto myöntää että edistää luonnonmukaista puutarhanhoitoa. Kävijöitä varten suunniteltiin kaksi opastettua jäsenmaiden siirtolapuutarhakävelyretkeä ja lisäksi tehtiin opasteita sekä esitteitä. yhdistyksille diplomeja Kävijöille tuotiin myös penkkejä, joilla voi istua luonnosta. Kaikessa rakentamisessa ekologisesta puutarhanhoidosta. nauttimassa käytettiin kierrätysmateriaaleja. Kaksi tämän diplomin saanutta ovat hollantilaiset Viljelypalstoja siirtolapuutarhat ‘Stadspark’ naapurustoa varten Groningenissa ja ‘Tuinenpark “Tuinenpark Ons Buiten” –siirtolapuutarha ons Buiten’ Utrechtissa. perustettiin vuonna 1928. Se on sijainnut nykyiStadsparkin siirtolapuutarha perustettiin 1960luvulla ja alueella on 205 erikokoista palstaa. Siirtolapuutarha sijaitsee 140 hehtarin suuruisessa kaupunkipuistossa. Vuonna 2004 yhdistys ryhtyi aktiivisesti tavoittelemaan kansallista ekologiadiplomia. Alueella tehtiin runsaasti erilaisia toimenpiteitä: perustettiin perhospuutarha, johon rakennettiin pesimäpönttöjä linnuille, siileille ja lepakoille sekä kaksi sammakkoallasta. Pölyttäjille rakennettiin pesä- ja suojapaikkoja. Lisäksi alueella tehtiin kasviston ja eläimistön inventointi .

sellä paikallaan vuodesta 1958. Kolmen ja puolen hehtaarin alueella on 100 palstaa ja 30 pientä viljelypalstaa.

ja läheistä. Siirtolapuutarha-alueen ulkopuolelle on perustettu viljelypalstoja naapurustossa asuville. Siirtolapuutarha tarjoaa palstalaisille kompostin ja työkaluja. Alueelle on pystytetty opasteita, joissa kerrotaan luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta. Sinne on myös tehty luontopolkuja, aistipuutarha ja yrttitarha, joihin kaikkiin on esteetön pääsy. Puutarhan ympäristössä olevat harvinaiset puut on listattu ja yhdistyksen jäsenet ovat perustaneet rahaston, jonka tehtävänä on ylläpitää puusto. Molemmissa Kansainvälisen siirtolapuutarhaliiton ekologiadiplomin saaneissa yhdistyksissä jäsenet ovat osallistuneet erittäin aktiivisesti luonnon- ja ympäristönsuojeluun tähtäävään toimintaan.

1990-luvulla yhdistys ryhtyi toimimaan ekologisesti tiedostavammin. Vuonna 2004 se sai kansallisen kolmen tähden ekologiadiplomin ja vuonna 2009 täyden neljän tähden diplomin. Yhdistys järjestää työpajoja ekologisesta puutarhanhoidosta sekä omille jäsenilleen että lähialueella asuville. Yhteistyö naapureiden kanssa on tiivistä

Teksti: Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto Kuvat: Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto Käännös: Tina Wessman Siirtolapuutarha 1/2016

Liiton koulutusta, uutisia, tapahtumia LIITTO KOULUTTAA

LIITTO KOULUTTAA

TOIMI NOPEASTI!

Yrttejä joka makuun ja kaikkeen käyttöön

Puutarhanhoidon kurssi

Aika: lauantai 11.6.2016 klo 9:30-17:00 Paikka: Ahlmanin ammatti- ja aikuisopisto, Hallilantie 24, 33820 Tampere Jäsenhinta: 23 euroa

Aika: 11.-15.4.2016 Paikka: Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaa, Hattula Jäsenhinta:100 euroa Kurssi on tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille, joilla on jo hieman kokemusta viljelystä. Kysy peruutuspaikkoja liiton toimistosta info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai puh. 010 3212 540 (arkisin klo 10-14).

Mitä? Kurssilla asiaa ja keskustelua mm. seuraavista aiheista: - Kasvit ja niiden ominaisuudet. Mietitään hyötykasvin ja rikkakasvin rajaa. Missä kasvit voivat olla puutarhurin apuna? - Vinkkejä mausteyrttien kasvattamiseen pienessä ja vähän suuremmassakin mittakaavassa. - Villejä vihanneksia puutarhasta. Tutustutaan pihamaiden käyttökelpoisiin villiyrtteihin. - Kukkia ruokapöytään. - Yrttien kerääminen ja säilöminen.

TOIMI NOPEASTI! Viikonloppukurssi uusille viljelijöille Aika: Paikka:

la 14.5.2016 klo 11-17 ja su 15.5.2016 klo 9-15 Axxell Överby, Pehtorinkuja 3, 02940 Espoo

Kahden eri teeman ympärille koottu viikonloppukurssi: • Lauantaina teemana Hyötyviljelyn perusteet • Sunnuntaina teemana Palstan suunnittelun perusteet.

Päivän aikana käydään myös ulkona tutkimassa kasveja, eli sään mukainen varustus on tarpeen.

Kenelle? Kurssi on tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille ja se on erityisen hyödyllinen uusille viljelijöille. Kurssille mahtuu 25 osallistujaa, ja kurssin toteuttaminen edellyttää vähintään 20 osallistujaa. Hinta? Osallistumismaksu kurssille la-su on 20 euroa. Jos haluat osallistua vain toiseen päivään on osallistumismaksu 15 euroa. Kahvit ja ruokailut ovat omakustanteisia Cafe Margretebergissä, joka sijaitsee koulun alueella. Koulun asuntolassa on mahdollista yöpyä hintaan 20 euroa/yö. Ilmoittautuminen Sitovat ilmoittautumiset 8.4.2016 mennessä liiton toimistoon info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai puhelimitse numeroon 010 3213 540 (arkisin klo 10-14).

Kenelle? Kurssi on tarkoitettu kaikille liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille. Kurssille mahtuu 25 osallistujaa, ja kurssin toteuttaminen edellyttää vähintään 20 osallistujaa. Hinta? Osallistumismaksu kurssille on 23 euroa. Kurssimaksu sisältää kokoustilassa klo 9:30-10:00 tarjoiltavan aamukahvin, mutta ei ruokailua. Voit varata ennakkoon (ilmoittautumisen yhteydessä) ateriapaketin, joka sisältää lounaan ja iltapäiväkahvit. Ateriapaketin hinta on 16 euroa. Voit toki myös ottaa mukaan omat eväät. Ilmoittautuminen Sitovat ilmoittautumiset 30.4.2016 mennessä liiton toimistoon. Ilmoittautua voit liiton kotisivujen ilmoittautumislomakkeella (kohdassa Jäsenet – Tapahtumat), sähköpostitse osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai puhelimitse numeroon 010 3213 540 (arkisin klo 10-14).

Puutarhamessut Tampereella 15.-17.4.2016

LIITTO MESSUILLA 22

Kasveja kaikkialla, sehän on siirtolapuutarhurin onni. Mutta mitkä kasvit ovat hyviä ja mitkä pahoja? Voiko tällaista jaottelua tehdä? Voisiko rikkakasveista olla jotain hyötyäkin? Entä miten kasvit vaikuttavat toistensa kasvuun? Ja mikä tärkeintä, kuinka puutarhuri voisi nauttia kaikin aistein puutarhasta ja sen antimista?

Suomen Siirtolapuutarhaliitto osallistuu huhtikuussa Tampereen Puutarhamessuille. Tule Sinäkin tutustumaan osastoomme A 549! Liiton nettisivulla www.siirtolapuutarhaliitto.ﬁ voit osallistua arvontaan, jossa palkintona on kaksi vapaalippua messuille. Toimi nopeasti – arvonta suoritetaan 7.4.2016 ja liput toimitetaan onnettaren suosikille postitse.

Siirtolapuutarha 1/2016

Messut järjestetään Tampereen Messuja Urheilukeskuksessa (Ilmailunkatu 20, 33900 Tampere) osana Supermessut 2016 –tapahtumaa. Supermessujen teemoja ovat Puutarha, Kotimaan Matkailu, Keräily ja April Fest. Lisätietoja messuista osoitteessa www.supermessut.ﬁ.

! e l l atka

m n e s

e d h upea ä L lle jä

Kuvat: Mediabank Göteborg & co: Dick Gillberg, Beatrice Törnros, Örebro kommun, Lina Ikse ja Håkan Svensson.

Linnoja, puistoja, puutarhoja – ja tietysti siirtolapuutarhoja! Tule Sinäkin mukaan Siirtolapuutarhaliiton jäsenmatkalle Ruotsiin 24.-29.8.2016 Matkamme pääkohde on Göteborg, jossa osallistumme ainutlaatuiseen tapahtumaan. ’Gothenburg Green World 2016’ on vuoden kestävä tapahtuma, joka tarjoaa kävijöille runsaasti erilaisia viherkokemuksia Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin puistoissa ja viheralueilla. Ohjelmaa ja näyttelyjä on ympäri vuoden – kaikkina puutarhan kahdeksana vuodenaikana. Jäsenmatkalla imemme itseemme elokuun lopun vihertunnelmaa. Matkalla koemme myös linna- ja luostaritunnelmaa hurmaavine puistoineen sekä paljon muuta mielenkiintoista. Puisto- ja puutarhakohteet ovat

sellaisia, joihin satunnaismatkailija harvemmin päätyy. Matkan aikana vierailemme myös kolmessa erilaisessa siirtolapuutarhassa – jokainen niistä omalla tavallaan uniikki. Matka toteutetaan laiva- ja bussimatkana. Mukana on kaksi Siirtolapuutarhaliiton matkanjohtajaa, jotka pitävät huolen siitä, että matka sujuu kaikilta osin mutkattomasti. Matkalla majoittaudumme Elite-ketjun keskustassa sijaitseviin neljän tähden hotelleihin Göteborgissa ja Örebrossa. Kuljettajamme on kokenut ja bussimme on uusi, varustettu mm. turvavöillä ja wc:llä.

Alustava matkaohjelma ke 24.8. Tapamme Viking Linen terminaalissa Turussa klo 19:00. Astumme m/s Viking Grace –laivaan ja otamme suunnan Tukholmaan. Laivalla nautimme buffetillallisen. to 25.8. Nautimme laivalla aikaisen meriaamiaisen, koska laiva saapuu Tukholmaan jo klo 6:30. Terminaalissa meitä on vastassa tilausbussi, joka kuljettajineen kulkee mukanamme koko matkan ajan. Tukholmasta suuntaamme ensin Linköpingiin, jossa tutustumme Ekenäsin linnaan ja linnapuistoon sekä Vretan luostariin ja luostaripuutarhaan. Linköpingissä syömme myös lounaan. Linköpingistä matka jatkuu Jönköpingiin, jossa vierailemme siirtolapuutarhassa. IIlalla saavumme Göteborgiin, jossa majoitumme kahdeksi yöksi Elite Park Avenue –hotelliin.(Päivän ajomatka n. 460 km). pe 26.8. Vietämme päivän Göteborgissa tutustuen kaupunkiin ja Gothenburg Green World 2016 -tapahtuman kohteisiin. Iltapäivään jää omaa aikaa vaikka ostosten tekemiseen. Illallisen nautimme yhdessä Göteborgin saaristoa risteillen. la 27.8. Aamupäivällä vierailemme Göteborgissa siirtolapuutarhassa, ja sieltä bussimme suuntaa koilliseen. Pysähdymme lounaalle Skaraan, jossa myös tutustumme Olssonin puutarhaan. Illansuussa saavumme Örebrohon, jossa majoittaudumme Elite Stora Hotellet –hotelliin Svartå-joen rannalle yhdeksi yöksi. (Päivän ajomatka n. 280 km).

Osallistumismaksu ja maksuehdot Matkan osallistumismaksu on 750 euroa Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenille. Hintaan sisältyy laivamatkat Turku-Tukholma ja Tukholma-Turku 2 hengen B-luokan sisähytissä bussikuljetukset hotellimajoitus 2 hengen huoneissa Elite-ketjun neljän tähden hotelleissa päivittäin aamiainen ja lounas tai illallinen (matkaohjelman mukaisesti) opastukset ja sisäänpääsyt ohjelman mukaisiin käyntikohteisiin matkanjohtajien palvelut Hintaan ei sisälly tai lisämaksusta: - 1 hengen huone/hytti (mahdollisuuksien mukaan, lisämaksu 170 euroa) - ohjelmaan kuuluvasta menusta poikkeavat ruokajuomat - vapaavalintaisten kohteiden mahdolliset sisäänpääsymaksut

Ilmoittaudu mukaan! Ilmoittautumisen jälkeen osallistujalle lähetetään lasku 300 euron ennakkomaksusta, maksuaika 14 päivää. Ennakkomaksu palautetaan kokonaisuudessaan, jos matka peruuntuu. Loppumaksun (450 euroa) eräpäivä on 22.7.2016. Ehdot: Matkan toteutuminen edellyttää vähintään 30 osallistujaa. Matkalla noudatetaan yleisiä seuramatkaehtoja. Pohjoismaiden kansalaiset voivat liikkua Pohjoismaissa ilman matkustusasiakirjaa, mutta henkilöllisyys on tarvittaessa voitava todistaa (passi, henkilökortti tai ajokortti). Suosittelemme matkavakuutuksen ottamista heti matkan toteutumisen varmistuttua.

su 28.8. Örebrossa vierailemme siirtolapuutarhassa sekä tutustumme Wadköpingin ulkoilmamuseoon. Örebrosta lähdemme paluumatkalle Tukholmaan. Teemme iltapäivällä pidemmän pysähdyksen Enköpingissä, jossa tutustumme muutamaan kaupungin maailmankuuluista puistoista. Tukholmassa suuntaamme terminaaliin, josta m/s Amorella lähtee klo 20:00 kohti Turkua. Laivalla nautimme matkan päätökseksi buffetillallisen. (Päivän ajomatka n. 200 km).

Tiedustelut ja ilmoittautuminen Tiedustelut liiton toimistosta sähköpostitse osoitteeseen info@siirtola puutarhaliitto.ﬁ tai puhelimitse p. 010 3213 540 (arkisin klo. 10-14). Sitovat ilmoittautumiset liiton nettisivun ilmoittautumislomakkeella, sähköpostitse tai kirjeitse viimeistään 15.5.2015.

ma 29.8. Nautimme runsaan meriaamiaisen ja saavumme Turun satamaan klo 7:35.

TERVETULOA MUKAAN!

Siirtolapuutarha 1/2016

Minun puutarhani

Sininen mökki ja kasvimaa Olen viettänyt jo viisitoista ihanaa kesää Kotiniemen siirtolapuutarhassa! Ja yhä vieläkin usein tulee ajatus, voiko tämä olla totta, kun katsoo mökkinsä portailta oman puutarhansa näkymiä. Kauneus on tietysti aina katsojan silmissä, mutta se kesäinen vihreys ja runsaus sekä omien käsien jälki tekevät aina vaikutuksen. Puutarhassani vallitsee hallittu kaaos, kasveja ja erilaisia yksityiskohtia on paljon, eikä välttämättä missään järjestyksessä, vaan tarkoituksella tai ihan sattumaltakin siinä missä ovat, usein myös taiteellisen näkemykseni mukaisesti. Minunkin puutarhani on siis ehkä omistajansa näköinen. Luonnonmukaisuus ja luonnonläheisyys ovat olleet alusta asti lähellä sydäntäni puutarhanhoidossani ja -viljelyssäni. Ja viime kesänä päättyneiden puutarhuriopintojeni jälkeen niiden merkitys on vain kasvanut entisestään! Luonnonmukainen viljely on minulle tärkeää. Yritän ottaa sen huomioon viljelyn joka osa-alueella: maaperän hoidossa sekä lannoituksessa ja 24

Siirtolapuutarha 1/2016

kasvinsuojelussa. En käytä siis mitään myrkkyjä. Lisäksi tavoitteeni on, että puutarhastani tarvitsisi mahdollisimman vähän viedä mitään jätettä pois, ja toisaalta mahdollisimman vähän tuoda mitään lannoite- tai torjunta-aineitakaan kaupan hyllyltä. Siinä auttaa mm. puutarhajätteiden kompostointi ja hautaaminen sekä nokkos- ja rohtoraunioyrtti-vesien käyttö lannoitteena ja torjunta-aineena. Kesän ja syksyn kohokohtia ovat, että saan puhdasta, monipuolista ja terveellistä ruokaa suoraan omalta kasvimaaltani sekä satoa marjapensaista ja hedelmäpuista. Myös sadon säilöminen talven varalle on intohimoista puuhaani, mm. erilaiset hillokokeilut sekä yrttien ja vihannesten kuivaaminen. Kierrätyskin näkyy puutarhassani. Teen esimerkiksi mosaiikkitöitä erilaisista materiaaleista, siten vanhat ja/tai rikkinäiset tavarat saavat uuden elämän. Puutarhassani on tarkoituksella myös paljon sinistä, mm. mosaiikit ja ruukut, sinisävyiset kasvit,

ja mökkikin ovat sinisiä. Voin siis kokea hienoja, sinisiä hetkiä kesälläkin! Jatkossa aion kiinnittää huomiotani myös siihen, että puutarhastani tulisi entistä luonnonläheisempi paikka. Se jos mikä sopii hyvin tällaiselle taiteili-

Jaana Veikkola-Virtanen

Palvelukseen halutaan

ULKOILMAHENKISSI KUKKASI Eik kaik intohimoset puutarhaihmise ol vähä niinko hoitoalal? Hee peittelevä ja pöyhivä, ruakkiva ja juattava, viävä vilussi aurinkko ja traijava varjoihi niit, ko ei kest paistet. Hee paikkava haavoi ja tukeva heikomppi. Olen omil korvil kuullu, ku hee luava oikkialaist kasvutunnelma suajateilles juttelemal niinko parhamakki lastenlinna kipusisare. Meijä äit kylläki – hyvä viherpeukalo – sano istuttamise jölkke taimel: ”No ni, kasva taik kuale.” Ussemite nee vissin pelkäst peljästyksest kuuliasest kasvava. jaluonteelleni! Heti tulee mieleen kivirakennelmat ja hyönteishotellit hyönteisille, houkutuskukat perhosille, pesäpaikat linnuille ja siileille jne. Olen myös mielissäni siitä, että alueellemme on hankittu tänä kesänä mehiläispesiä. Lopuksi vielä asia, joka minua huolestuttaa. Se on se, että siirtolapuutarha-aatteen alkuperäinen tarkoitus on alkanut hävitä. Kasvimaat ovat pienentyneet tai kadonneet kokonaan. Eivätkä yhteisöllisyys ja sosiaalinen toiminta välttämättä toteudu enää viljelyn lähtökohdista. Kaikenlainen itsekkyys ja riippuvaisuus mukavuuksista on selvästi lisääntynyt. Kyläyhteisöä ei enää nähdä kokonaisuutena vaan vaaditaan uudistuksia vain omia tarpeita ajatellen, alkuperäisestä aatteesta etääntyen. Teksti ja kuvat: Irmeli Kaikkonen Lahden Kotiniemen spy

Mu oma hoivaviättin o vajamittane. Pupuset taik päässiäistipuse ja taimealu ei herätä hemppiä tunnet: olispas toi mun! Kasveist mää tykkä enite omatoimisist ja ulkoilmahenkisist. En meina ikä hankki ristiksen välimerellist pensast, mikä ei kest ilma vaatetust kevä valo eikä talven pakkassi. Vissin täyty yälläkin käyr hyssyttämäs, ko hänt pelotta ol yksin pihas. Kaikkist mahrottomin kukkane o see, mikä kirjoiteta daalia mut lausuta joriini. Hän on senpäiväne reppana, et syksyste juurakkokin tarttis kaiva ylös ja viär punasel samettityynyl downshiftama sisäl. Siskonflik osallistus Uurenkaupunkin kukkamessuil mun suunnittelemal virityksel kukkahattukilpailuhu ja voit sil kasvihuane – ja sai sen mun pualestan pittä. Kasvihuaneharrastaja tarvitte vuarettoluvapat ja hortonomin puhelinumeron pikavalinnaks: ava luukku, lait kii, siro, pääst irt, knypi lehrei, kastel. Ja keksi ruakalaji, mihin tarvita 43 kilo kesäkurpitsoi. Elelen iankaikkises talos (iankaikkinen tarkotta täsä 140-vuatiast) Rauma seurul Lapis. Kivijala suajas nouse päiväliljoje rivi. Yks vanh mummu tiäs, et nee o entise vanhaisänä äit istuttanu 1920-luvul. Samaikkäste luumupuitte, narsissie ja juhanuspionien tiimi o esittäny mul vaa yhren toivomukse: älä siirtel, älä sorki, an ol. Sopi hyvi! Sanamaija, hulimaa.fi

Hyvät puutarhalaiset, Olen viettänyt Oulunkylän siirtolapuutarhassa vasta kaksi kesää eikä minulla tietenkään ole kovin syvällistä perspektiiviä puutarhan historiaan. Siksi kerron, mitä tämä alue on olemuksellaan kertonut minulle. Ilokseni olen tullut ymmärtämään, millainen aarre siirtolapuutarha on. Kaupungin sydämessä, joen rannalla on somien mökkien ja hoidettujen puutarhapihojen viehättävä verkosto, joka näyttäytyy hyvin monivivahteisena vuodenaikojen vaihdellessa. Puutarhan poluilla astellessaan voi aistia koko vuodenkierron kaikessa loistossaan. Missään muualla en ole nähnyt samanlaista kukkien kirjoa ja lajien runsautta. Kaupunkisuunnittelijat ja arkkitehdit puhuvat usein kerroksellisuudesta ja siitä, miten eri aikakaudet, rakennustyylit ja –tekniikat näkyvät asumisyhteisöissä ja kuinka ne heijastelevat historian kulkua. 75-vuotiaassa Oulunkylän siirtolapuutarhassa tyyli on säilynyt yhtenäisenä, eivätkä eri vuosikymmenet näytä tuoneen erityisiä leimallisia piirteitä alueen ilmeeseen, mutta siitä huolimatta olen ollut havaitsevinani tiettyä kerroksellisuutta tässä yhteisössä – ja uskokaa minua, en puhu nyt kahden kerroksen väestä. Kerroksellisuus näkyy erityisesti kasveissa. Vanhinta kerrosta, itse mökkien ohella, edustavat lehtevät, ryhmyiset ja iäkkäät hedelmäpuut. Niiden kukinta keväällä viehättää silmää ja antaa mieluisan sadon odotuksen tunteen. Samaan vanhaan kerrokseen kuuluvat perinteiset perennat. Ne edustavat sitä aikaa, jolloin ei ollut tarjolla nykyisenkaltaista valikoimaa mitä erilaisimpia puutarhakasveja niin siemeninä kuin astiataiminakin. Monia pihoja koristaa syreeni ja mikä voisi olla kauniimpaa kuin juuri täydessä kukassa oleva syreeni alkukesän valkeina iltoina, kun ympäröivä vihreys on vielä hentoa ja lähes läpinäkyvää? Harmaamalvikki, varsankello ja kultapiisku kukoistavat monilla pihoilla, samoin komea kultapallo. Sitä on niin paljon ja se on niin näyttävä, että sen 26

Siirtolapuutarha 1/2016

voisi valita vaikka Oulunkylän siirtolapuutarhan tunnuskukaksi. Aivan oma lukunsa ovat häkellyttävän upeasti kukkivat pionit. Tietyt perinteiset ruusut kasvavat myös upeina pensaina monilla pihoilla. Mustialanruusun, Minetten tuoksun olen tuntenut siellä täällä ja ihastellut juhannusruusun, valamonruusun ja monien muiden perinneruusujen menestyksekästä kukintaa. Lieneekö Oulunkylän siirtolapuutarhalla oma mikroilmastonsa, kun erityisesti ruusut näyttävät menestyvän niin erinomaisesti ja kasvavan korkeiksi pensaiksi? Perinnekasvien runsaus kertoo tietenkin yhteisöllisyydestä, siitä, että kasveja on vuosikymmenien varrella vaihdettu, annettu ja saatu. Nykyiset uudenlaiset perennat ja kesäkukat edustavat selvästi nuorempaa, hyvin näyttävää kerrosta. Minulle on ollut esteettinen elämys vain kävellä pitkin polkuja ja ihailla kukkaloistoa pihoilla - minä onneksi yletyn vaivatta katsomaan pensasaitojen yli. On kerrassaan nautinnollista huomata, miten aistikkaasti nykyisiä värikkäitä ja runsaskukkaisia koristekasveja osataan yhdistellä ja luoda silmää miellyttäviä kokonaisuuksia. Loisteliaat kärhöt ovat oiva esimerkki siitä, miten täällä osataan kasvattaa pitkään eksoottisina ja hankalasti viljeltyinä pidettyjä erikoisuuksiakin. Ruusujen suurena ystävänä olen ihaillut erinomaisesti talvehtineita ja runsaasti kukkivia köynnösruusuja monien mökkien seinustalla ja viime kesänä odotin aivan varmasti yhtä innokkaasti kuin itse kasvattajakin Iirispolku 49:n porttikaaressa kiipeävän Flammentanzin mykistävää kukintaa. Oulunkylän siirtolapuutarha on siitä niin ihana, että täällä voi iloita sekä omasta onnistumisestaan että vielä monin verroin enemmän naapureiden onnistumisesta. Kasvien menestymisessä kyse ei voi olla vain mikroilmastosta. Kasvattajan taidot ratkaisevat. Aiempina vuosikymmeninä syötävän sadon kasvattaminen on ollut tietenkin ensiarvoisen tärkeää. Useimmat palstat lienevät olleet pitkään valtaosaltaan hyötyviljelylle omistettuja. Nyt kun puutetta

elintarvikkeista ei enää ole, Oulunkylässäkin näkyy siirrytyn hyötyviljelystä kohti esteettistä viljelyä. Satoa toki yhä saadaan: omenoita on ihan riittävästi, marjapensaat ja vattumaat antavat täytettä pakastimeen ja lukuisissa kasvihuoneissa kypsynee vaativampia vihanneksia perheen iloksi. Entäpä mökit sitten? Minusta on merkille pantavaa se, että eri vaiheissa tapahtuneen rakentamisen jälkeenkään lopputulos ei ole mitenkään ristiriitainen. Alkuperäisistä mökeistä näkee, että niitä on huollettu, kohennettu ja korjattu. Ne ovat ikään kuin juurtuneet paikalleen. Kaikki nurkat eivät välttämättä ole aivan suoria, mutta se ei suuremmin haitanne. Uudet mökit näkyvät nekin varsin nopeasti ”juurtuvan paikoilleen”, vaikka rakentaminen aiheuttaakin tontilla kovan myllerryksen. Puutarhan yleisilme on säilynyt mielestäni hyvin yhtenäisenä rakennelmien eri-ikäisyydestä huolimatta. Se ei tietenkään ole tapahtunut itsestään, vaan on vaatinut yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja yhteisön sääntöjen noudattamista. Väistämättä tulevien vuosikymmenien aikana nykyiset uudet mökit ovat lopulta vanhoja ja alkuperäisten rakennelmien osuus vain vähenee. Uskon, että yhteisöllisyys on se voima, joka vie Oulunkylän siirtolapuutarhaa, tätä meidän aarrettamme, menestyksekkäästi eteenpäin. Hyvä periaate vastaisen varalle voisi olla ”säilyttäkäämme korjaten ja uudistakaamme säilyttäen”. Vielä tahdon kertoa, että eräs vanha ystäväni, jolla on ollut pitkään mökki Vallilan siirtolapuutarhassa, antoi minulle muutamia neuvoja pian sen jälkeen kun olin Iirispolku 30:n ostanut. Hän sanoi, että pidä aina nurmikko ja pensasaita hyvin leikattuina ja aidan edusta puhtaana rikkaruohoista ja mikä tärkeintä: katso ihmisiä silmiin ja tervehdi heitä ja kohtele lähimmäisiäsi eli siis mökkinaapureitasi niin kuin toivoisit heidän kohtelevan sinua itseäsi. Ne olivat hyviä neuvoja. Teksti on lyhennelmä Esko Vertasen Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistyksen 75-vuotisjuhlapuheesta.

Kestävä suomalainen maisema Valtakunnallinen teemavuosi Vihervuosi – Grönä Året järjestetään tänä vuonna viidettä kertaa. Pääteema on Kestävä suomalainen maisema. Siirtolapuutarhaliiton Vihervuoden päätapahtuma on Kohtaamispäivä helsinkiläisessä Vallilan siirtolapuutarhassa 9.7.2016. Miten voimme edistää kestävän kehityksen mukaista viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa? Vihervuoden aikana nousee esiin tärkeitä teemoja: lähiruoka ja kaupunkiviljely, kestävä ympäristörakentaminen, viherverkostot sekä teema lähiympäristö kuuluu kaikille, mm. ympäristön esteettömyys, liikuntamahdollisuudet ja terveysvaikutukset. Vihervuosi avattiin juhlallisesti Viherpäivillä 10.2.16 Kestävä suomalainen maisema –teema oli monipuolisesti esillä avajaistapahtumassa. Ulrika K. Stigsdotter esitteli avajaisissa Kööpenhaminan yliopiston ja Tanskan kansanterveyslaitoksen yhteisiä tutkimuksia. Hänen mukaansa on olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että luontoympäristöllä on terveysvaikutuksia ja luonto tarjoaa puitteet myös erilaisille luontoterapioille.

-Päättäjät, maankäytöstä vastaavat ja terveysammattilaiset alkavat ymmärtää ympäristön potentiaalin terveyden parantamiseen. Useissa hallinnon viimeaikaisissa politiikkapapereissa on korostettu luontoympäristön merkitystä parannettaessa kansanterveyttä ja vähennettäessä huonon terveyden taakkaa ja lisättäessä kansalaisten tasa-arvoa terveysasioissa, Ulrika K. Stigsdotter kertoi.

Sauli Niinistö. Hän kiteytti tervehdyksessään: “Kun jokin asia muuttuu arkipäiväiseksi, saatamme ottaa sen itsestäänselvyytenä. Näin voi käydä myös lähiympäristöllemme, kun maisemat, reitit ja rakennukset tulevat tutuiksi. Viidettä kertaa Suomessa järjestettävä Vihervuosi – Gröna Året 2016 on meille jokaiselle mahdollisuus kunnioittaa lähellämme olevaa luontoa sekä osallistua virkeän ja kestävän lähiympäristön rakentamiseen.

Suojelijana tasavallan presidentti Vihervuoden on nimennyt ympäristöministeriö. Se on myös asettanut johtoryhmän. Vuoden koordinointivastuu on Viherympäristöliitolla ja Vihervuoden suojelija on tasavallan presidentti

Vihervuoden kiinnostavia tapahtumia löydät osoitteesta: http://www.vihervuosi.fi/content/fi/1/10090/ Tapahtumakalenteri.html Siirtolapuutarha 1/2016

Tarhurin taivas Nyt on aika huhtikuussa · Kierretään pieni lenkki siirtolapuutarhassa käydessä ja katsellaan, ovatko paikat talven jäljiltä kunnossa. · Esikasvatetaan vaikka vuoden vihannesta parsakaalia. · Kastellaan alppiruusuja ja havukasveja, kun lumi on sulanut. · Osallistutaan Siirtolapuutarha-lehden Kevään merkit -valokuvakilpailuun. toukokuussa · Kirkas kevätaurinko virkistää ihanasti pitkän talven jälkeen: pidetään taukoja ja muistetaan juoda riittävästi puutarhassa ahertamisen lomassa. · Kutsutaan ystävä tai naapuri kahville jutustelemaan. · Pysähdytään katselemaan omenapuun kukkia ja muuta kaunista keväisessä puutarhassa.

Siirtola puutarha Ruohonleikkurit käyttökuntoon Polttomoottorikäyttöinen ruohonleikkuri ei välttämättä käynnisty helposti ensimmäisellä yrityksellä. Jos et ehtinyt perehtyä ruohonleikkurin hoito-ohjeisiin ennen kuin laitoit koneen talviteloille, on hyvä tehdä se ennen koneen käynnistämistä uuteen kauteen. Näin varmistat, että ruohonleikkurisi toimii hyvin ja kestää pitkään. Talveksi tankkiin jäänyt polttoaine on kaikkein tavallisin syy käynnistysongelmiin, koska tavallinen bensiini ei säily kovin pitkään käyttökelpoisena. Käynnistysongelmien välttämiseksi tyhjennä leikkurista vanha polttoaine ja laita tilalle uutta. Jos haluat välttää ongelmat huonosti käynnistyvän koneen kanssa, käytä alkylaattibensiiniä. Se säästää myös ympäristöä ja moottoria. Sytytystulpan, ilmansuodattimen ja öljyn tarkistus on myös hyvä tehdä leikkuukauden alussa. Puhdista myös puutarhajätteet leikkurin alustasta ja vivustoista.

Siirtolapuutarha 1/2016

Kirja uutuus! Monipuolinen opas villivihannesten hyötykäyttöön Kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjassa esitellään yli 50 villivihannesta. Villivihannekset – terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä –teoksessa kerrotaan, mitä villivihannesten sisältämistä ainesosista tiedetään ja minkälaisia niiden myönteiset tehovaikutukset terveyteemme ovat. Kirjassa tuodaan esiin myös kasvien aiheuttamat mahdolliset terveysuhat. Opas kaikille, jotka haluavat perehtyä pihojemme ja metsiemme aarteisiin. Minerva Kustannus Oy, 2016. Ovh 32,90, 253 sivua.

Hortapesto 4 annosta: 5 dl tuoretta vuohenputkea, ahomansikanlehtiä ja voikukkaa TAI 5 dl ryöpättyä nokkosta, 1 dl pinjansiemeniä tai mantelirouhetta 5 valkosipulin kynttä noin 1 dl kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä 2 rkl punaviinietikkaa TAI luomusitruunan mehua 0,5 tl hyvälaatuista merisuolaa vettä Soseuta ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Nauti esim. täysjyväpastan tai ruisleivän kera. Lisäpotkua pestoon saat parmesaanista tai mozzarellasta. Ohje Raija ja Jaakko Kivimetsän hortoilu.ﬁ-sivustolta.

Euroopanpähkinäpensas on vuoden 2016 maatiaiskasvi Pähkinäpensas (Corylus avellana, ruots. hassel), josta toisinaan käytetään väärää ja harhaanjohtavaa nimeä “hasselpähkinä”, on meillä Keski-Suomeen asti luontaisena ja harvinaisena kasvava pensas. Pähkinäpensaasta kelpaavat pähkinät syötäviksi, oksat tynnyrinvanteiksi ja koreiksi ja vanhat rungot hienoihin puusepäntöihin. Pähkinöitä on Suomessa kerätty aina. Pähkinäpensas kukkii varhain keväällä maalis-huhtikuussa ennen lehtien puhkeamista. Tuulipölytteisyydestään huolimatta se on lepän ja pajujen ohella varhaiskevään tärkein siitepölyn lähde mehiläisille. Poiminnan jälkeen pähkinöiden annetaan jälkikypsyä 1–2 viikkoa. Ne voidaan esimerkiksi kerätä muovikassiin ja jättää siihen pariksi viikoksi niin, että ne tummuvat, kuitenkin niitä välillä käännellen. Tämän jälkeen pähkinät kuivataan enintään 5 senttimetrin paksuisena kerroksena päivittäin käännellen. Samalla suojuslehdet irtoavat. Pähkinässä on 60–65 % rasvaa, 17,5 % valkuaista, 7–8 % tärkkelystä ja sokeria. www.maatiainen.fi

Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailu 2016:

Oi ihana kevät!

Ot Siirtolaa osaa puuta rhale valoku hden vakisa an! Aih kevää eena n mer kit.

Maa tuoksuu, aurinko lämmittää ja puutarhassa puuhaillessa korviin kantautuu monenlaisia kevään ääniä. Kuvaa omat ihanat ja kaivatut kevään merkkisi ja osallistu Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailuun! Kilpailukuvat lähetetään vain digitaalisessa muodossa. Kilpailun kolme parasta kuvaa ja kunniamaininnan saaneet kuvat julkaistaan Siirtolapuutarhalehdessä. Voittaja palkitaan upealla puutarhakirjalla! Kilpailun säännöt: 1.Lähetä osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi 1– 3 valokuvaa 30.6.2016 mennessä. 2. Kerro kuvaajan nimi, osoite ja siirtola- tai ryhmäpuutarhan nimi. Kerro myös kuvanottotilanteesta lyhyesti. Kuvat voivat olla vuonna 2016 otettuja tai jo aikaisempina vuosina kuvattuja. 3.Jos kuvissa on mukana ihmisiä, kerrothan kuvattaville, että osallistut valokuvakilpailuun ja että voittajakuvat julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä ja näköislehdessä verkossa. 4.Parhaita kuvia saatetaan käyttää Siirtolapuutarha-lehdessä myöhemminkin. 5.Lehden talkoohenkinen tuomaristo valitsee kuvista kolme parasta ja kunniamaininnan saavat kuvat, jotka julkaistaan Siirtolapuutarha-lehdessä.

Kansallinen vieraslajilaki astui voimaan vuoden alussa Lain tarkoituksena on torjua vieraslajeista aiheutuvia vahinkoja alkuperäisille eläinja kasvilajeille muun muassa estämällä haitallisimpien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattaminen tai päästäminen ympäristöön. Vuoden 2016 alusta voimaan tulleet laki ja asetus sisältävät haitallisten kasvilajien lisäksi haitallisten nisäkkäiden luettelon: petoeläimet ja lepakot sekä linnuista päiväpetolinnut, pöllölinnut ja varikset. Luetteloon kuuluu myös eräitä sammakkolajeja, joista tiedetään aiheutuneen viime vuosina vahinkoa erityisesti Varsinais-Suomen alueella.

Terhi Ryttäri

Haitallisen vieraslajin, jättiputken taimi, joka kannattaa poistaa saman tien esimerkiksi lapiolla tai kitkemällä kunnolliset suojahanskat kädessä. Lähistöllä on todennäköisesti myös suuria, kukkivia yksilöitä, joten edessä saattavat olla isommat talkoot.

Luetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Maahantuonti- ja muita kieltoja ei sovelleta sellaisiin eläinyksilöihin, joita käytetään esimerkiksi eläintarhoissa tai turkiseläiminä. Kieltoja ei sovelleta myöskään kesyihin kissoihin tai koiriin eikä fretteihin. Joitakin EUluetteloon tai kansalliseen luetteloon kuuluvia lajeja pidetään tällä hetkellä seura- ja harrastuseläiminä. Eläimet, jotka on saatu ennen luetteloiden voimaantuloa, voidaan pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajien tulee kuitenkin estää eläinten lisääntyminen ja pääsy ympäristöön. Lisätietoja: http://www.vieraslajit.fi/sites/default/files/Vieraslajistrategia_web.pdf Siirtolapuutarha 1/2016

Palstoilla tapahtuu

Kuva Niihamasta, Juha Kanerva

Rahola, Tampere

Kuva Niihamasta, Juha Kanerva

Niihama, Tampere

Hatanpään siirtolapuutarhan perinteet jatkuvat Niihaman ryhmäpuutarhayhdistys täyttää tänä vuonna sata vuotta. Ajatella, että olemme vanhempia kuin itsenäinen Suomemme! Sen kunniaksi kannattaa tehdä hienot juhlat. 1970-luvulla Tampereen kaupunki ei enää jatkanut Hatanpään siirtolapuutarhan vuokrasopimusta Pyhäjärven rannassa Hatanpäällä. Yhdistys sai alueen Näsijärven rannalta Luhtaan kartanon mailta Niihamasta. Muutto otti koville monelle jäsenelle, puhumattakaan arvokkaasta kulttuuriperinnöstä, joka tuhoutui Hatanpään myötä. Niihamasta on kuitenkin muodostunut kesäparatiisi vailla vertaa. Alue ja monet vanhat perinteet kukoistavat uusien toimintojen rinnalla. Puitteet 100-vuotisjuhlille ovat mitä parhaimmat. Puolitoista vuotta juhlatoimikunta on miettinyt ja tehnytkin jo yhtä ja toista. Haluamme tehdä juhlista ikimuistoiset perinteitä kunnioittaen, mutta myös uutta luoden. On ollut mukava huomata, että jäsenet ovat innokkaasti mukana juhlavuotta valmistelemassa. Ensimmäinen tapahtumakin on jo pidetty: valokuvauskilpailu viime kesänä. Kilpailun voittokuvan Kartanosta nappasi Juha Kanerva.

Siirtolapuutarha 1/2016

Hatanpään marssi kajahtaa komeasti Vuosi käynnistyy virallisesti huhtikuussa, jolloin avautuu näyttely Tampereella Työväenmuseo Werstaalla (7.4.-29.5.) Samassa yhteydessä julkistetaan yhdistyksemme 100-vuotishistoriikki, jota Pirkko Vuorio on uutterasti kirjoittanut. Kannattaa vierailla Werstaalla, jonne museotoimikunta rakentaa ”mökkiä”. Meillä on paljon hienoa toimintaa, joten juhlavuonna voimme monen tapahtuman eteen laittaa lisäyksen ”juhla”, koska kaiken ei tarvitse olla uutta ja erillistä toiminnastamme. Varmaan järjestämme juhlajumalanpalveluksen, juhlavuoden yleisurheilukisat ja Matinkisat. Alueemme ja rakennuksemme laitamme tietysti juhlakuntoon. Historiaamme voi tutustua koko kesän ajan museomökeissämme. Ne ovat avoinna joka sunnuntai. Juhlavuosi huipentuu viikonloppuun 15.-17.7. Perjantaina Niihaman viljelijät on kutsuttu Raatihuoneelle kaupungin vastaanotolle. Lauantaina saapuvat kutsuvieraat juhlimaan ja tutustumaan alueeseemme. Sunnuntaina omalle väelle tarjotaan juhlalounas ja illalla kuuluisa iltamaperinteemme jatkuu Kartanolla. Ohjelma rakentuu hiljalleen: Juhlakuoro on kokoontunut syksystä lähtien ja Hatanpään marssi kajahtaa pian komeasti! Senioritansseja treenattiin jo viime kesänä ja Niihaman ”entiset” nuoret valmistelevat muistelojaan. Ja mitähän yllätyksellistä nykyiset lapset saavat aikaiseksi? Tervetuloa Werstaan näyttelyyn ja Niihamaan! Juhlatoimikunnan puolesta Pousin Pirkko

Kaikilta kiireiltämme kun kerkiämme, käymme kävelyllä kesäkodillamme katsomassa kevään korvia. Keitämme kahvit kuunnellen kiurujen kiherryksiä. Teemme talven tarkastukset, tapaamme tutut tutuilla teillä. Turisemme taas talven tapahtumista.Toivomme talven tokenevan. Hymyilemme harmaalle helmikuulle. Havaitsemme hiirenkorvia. Helmikuu hävisi huomaamatta. Maistamme maaliskuun mukavat maanantait, maalaamme mieliimme monia mielikuvia maanmainioista mökeistämme. Hilpeinä huomaamme huhtikuunkin humahtaneen hirveetä haipakkaa. Toukokuu tulee tiluksillemme, työn touhuun tönöillemme. Toivottaen Irmeli Vepsäläinen

Päiväranta, Kuopio Kesäuni Keijuntietä astelin kumisaapasaskelin, huomasinpa lammikon ja siinä soman sammakon, tältäpä nyt kysymään mistä löydän poutasään sateenkaaren päästä luulen kurnuttavan tämän kuulen, sinne saakka pääse en portilleni astelen siinäpä on aurinko huomaan sade loppui jo. Runo ja kuva: Maire Levä

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Hiihdon hurmaa Niihaman kevättalvessa Kuluvana vuonna yhdistyksemme, Niihaman ryhmäpuutarhayhdistys, tulee kunnioitettavaan sadan vuoden ikään. Tämän merkkivuoden ensimmäinen yhteistapahtuma oli hiihtokilpailupäivä 6.3. Kaunis valkoinen, luminen luonnonmaisema, iloisia ilmeitä, hauskoja juttuja menneestä talvesta. Väkeä mukavasti ja yhtään Mörri Möykkyä ei näkynyt eikä kuulunut mistään. Mehu ei ole pitkään aikaan maistunut niin mukavalta kuin saunamme takkatuvalla kilpailujen jälkeen. Liekö erinomainen junttapulla ja maukas pipari antaneet lisämukavaa mehuhetkeen. Kaikki tämä ja paljon tässä mainitsematonta antoi hiihtopäivälle oman, tosimukavan lisänsä. Toiveenani onkin: Kunpa koko vuosi menisi yhtä mukavilla

mietteillä ja meiningeillä. Meistä jokaisestahan se on kiinni, miten kuukaudet kulkevat. Alku kuitenkin on ihan lupaavaa.

näkyvää työtä, johon saa osallistua koko puutarhan väki.

Eri sarjojen voittajatkin saatiin selville päivän mittaan: Alle 4-vuotiaat: 1. Veikka Virtanen, 2. Matias Kalli. 6-vuotiaat tytöt: 1. Veera Virtanen. 10-vuotiaat tytöt: 1. Nette Niemelä ja äitinsä Minna voitti 45vuotisten naisten hiihdon. Veeti Virtanen oli taas ylivoimainen 10-vuotiaissa pojissa ja Ulla-Maija Lehtonen oli paras 65-vuotiaissa naisissa. 65-vuotiaiden miesten sarjan vei nimiinsä Aki Kiirala.

Keväänkorva kutittelee ihan tuossa lähimaastossa. Täytynee hakea talviverkot pikapuoliin pois, kun jäät vielä kantavat. Plussan puolella olevat päivät jatkuessaan heikentävät kyllä jäänkin aika nopeasti. Jospa sitä ennen vielä saisimme Matin kanssa 40-millisistä verkoistamme uunihaukiaineet ja muutaman matikkasopankin ainekset. Kahden kuukauden rupeaman jälkeen saammekin verkkomme jo avoveteen.

Hiihtoharrastuksen elvyttämiseksi ja osanottajien lukumäärän lisäämiseksi Urheilutoimikuntamme - ja meidän kaikkien - on tehtävä voimakasta ja

Sitä odotellessa olkaa kittejä toisillenne. Teksti: Palmion Vote Kuvat: Pia Mäntyniemi

Kasvinsuojeluapu ja Pieni taimipuo� Kasvinsuojeluneuvonta ja –työ, puiden taimet, pihan pienurakat,perennat, suojausvälineet.

www.taimipuo�.ﬁ

In memoriam Yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen Pentti Koskela nukkui pois 14.12.2015. Muistoa kunnioittaen Nekalan Siirtolapuutarhayhdistys ry

FORESTUM OY Raitamaan�e 8 A, 00420 HELSINKI (tsto) P. 010 439 4770, per�.rajala@forestum.ﬁ

www.taimipuo�.ﬁ

Liiton tuotteita

Hanki meiltä mitalit, merkit, viirit... Siirtolapuutarhan perusteos edulliseen jäsenhintaan Siirtolapuutarhojen luonnonmukainen viljely (Kansainvälinen siirtolapuutarhaliitto)

Hinta euroa/kpl 5:-

Ansioituneiden jäsenten palkitsemiseen Liiton kultainen ansiomerkki Liiton hopeinen ansiomerkki Liiton pronssinen ansiomerkki Plaketti

180:100:40:100:-

Liiton hopeinen jäsenmerkki jokaisen siirtolapuutarhurin rintaan

50:-

Kilpailupalkinnoiksi Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali

5:4,50 4:-

Kaiverrukset ja lenkit laskutamme erikseen. Isännänviiri Valko-vihreällä pohjalla liiton tulppaanilogo 5-metrinen 3-metrinen

125,00 75,00

Muuta Siirtolapuutarhurin seinäkalenteri

9,00

Postitse toimitettavista tuotteista (paitsi ansiomerkeistä) veloitamme myös postikulut Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540, info@siirtolapuutarhaliitto.ﬁ