Siirtolapuutarha 4/2016

Kestävää kesänviettoa kaupungissa

4/2016

Siipuutarha rtola Elisabeth Koch Helsingin varhaisen siirtolapuutarhakulttuurin merkkihenkilö s. 16

Kohtaamisia Vallilassa s. 8 Kuvakisan voittaja s. 20

Mökin kunto vaatii ylläpitoa

Siirtolapuutarhoissa juhlittiin Niihama 100, Tali 80, Marjaniemi, Mäkilampi ja Luoto 70

Mökin hyvä kunto s. 4 Tali juhli kasikymppisiä ja julkisti uuden logon s. 24

Kohtaamispäivänä Vallilassa s. 8

rtola 4/2016 Siipuutarha Sisältö

Tampereen Niihamassa jalka nousi kepeästi s. 10

Maineikkaan puutarhakonsulentti Elisabeth Kochin puutarhasuunnitelmia kunnioitetaan Vallilan museomökkipalstalla. s. 17-18

Tässä lehdessä �����������������������������������������������������������������������������������

������������ ����� ���������� ���� ������������������� �������������

������������ ��������������� ��������� �������� �����

������ ������������ ���������

������������������������������� ���������������������������������������������������������

Kansi: Raimo Ikonen

���

Mökin hyvä kunto vaatii ylläpitoa Terassin teko Kohtaamispäivä Vallilassa Niihaman Ryhmäpuutarhayhdistys ry. 100v.

Mäkilampi ja Luoto juhlivat pyöreitä Kun et etsi, löydät Marjaniemi juhli Maineikas puutarhaneuvoja Elisabeth Koch Vallilan puutarhaoppaat Minun puutarhani Valokuvakilpailun satoa Siirtolapuutarhaliiton uutisia Tali, persoonallinen 80-vuotias Ol niingu gotonas Mansikkapaikka Palstoilla tapahtuu Sanaristikko

s. 4-6 s. 7 s. 8-9 s. 10-11 s. 12 s. 13 s. 14 s. 16 s. 17 s. 18-19 s. 20 s. 21-23 s. 24-25 s. 26-27 s. 28 s. 29-31 s. 31

Vuoden 2016 aineiston toimituspäivät: SP 5/16 8.11.

Siirtolapuutarha-lehti ilmestyy myös näköislehtenä verkossa yhden numeron viiveellä.

Pääkirjoitus

Siirtolapuutarha-lehti - Suomen Siirtolapuutarhaliitto

Puutarhaharrastajien eliittiäkö?

Kesän aikana on juhlittu kunnioitettavaan ikään ehtineitä yhdistyksiä. Onnittelut vielä tässäkin yhteydessä, kaikille tasapuolisesti.

Siirtolapuutarhassa kaikki ovat - ammatistaan tai varallisuudestaan riippumatta - viljelijöitä, jotka kokevat syvää rauhaa ja mielihyvää sotkiessaan kätensä multaan ja nähdessään aherruksen myötä kasvun ihmeen työnsä tuloksena.

Valtakunnan lehdissäkin ovat siirtolapuutarhat saaneet huomiota. Niihaman ryhmäpuutarhayhdistyksen 100-vuotiaasta historiasta on kerrottu useaan otteeseen. Kotkalaisen kissanomistajan mökkinsä yhteyteen rakentamasta tarhasta lemmikeilleen ja siitä kuinka siirtolapuutarhojen uskottiin aikoinaan ehkäisevän tuberkuloosia ja juopottelua. Onneksi Avoimet puutarhat -tapahtumaan osallistuminen sai paljon positiivista julkisuutta, koska toisaalla kirjoituksien sävy viittasi harrastuksemme olevan vain harvojen ja hyvätuloisen eliitin ulottuvilla.

No, me itse tiedämme, miten kirjavaa on palstalaistemme joukko. Viimeisimmän siirtolapuutarhoista tehdyn tutkielman perusteella lähes puolet palstalaisista on eläkeläisiä ja yli 90 prosenttia asuu kerrostalossa. Lähes kaikki pitävät siirtolapuutarha-

Siirtolapuutarha 4/2016 81. vuosikerta ISSN 0359-4955

Julkaisija Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry Siirtolapuutarha-lehti 5/2016 ilmestyy joulukuun puolessa välissä. Aineiston tulee olla toimituksessa 8.11.2016 mennessä.

Eikö palstojen hintojen nousu viittaa siihen, että siirtolapuutarhoja on maassamme selvästi liian vähän? Kysyntää viljelypalstoille on siis enemmän kuin tarjontaa, siksi vuosikymmeniä rakkaudella hoidetuista palstoista käydään kovaa kilpailua, kun sellainen sattuu tulemaan myyntiin.

viljelijäksi ryhtymisen syynä luonnonläheisyyttä, viljelyä ja myös mökkipalstan sekä kodin läheisyyttä.

Moni nautti vapaa-ajasta muiden viljelijöiden seurassa sekä piti turvallisuutta ja avun läheisyyttä sekä lasten kannalta hyvää lomanviettopaikkaa etuna.

Tämän lehden ilmestyessä kesän sadosta on suurin osa saatu talteen. Lehtien kellastuessa omenat kypsyvät ja puutarhat alkavat valmistautua talveen.

Nyt on aika istahtaa mökin portaille ja vielä nauttia auringon hiljaa himmenevistä säteistä.

Pertti

Päätoimittaja Pertti Laitila puh. 041 444 6242 pertti.laitila@gmail.com

Ilmoitusmyynti Tuplas Oy info@tuplas.fi puh. 0400 955 295

Toimitus pidättää oikeuden toimitukselle lähetetyn aineiston toimittamiseen ja lyhentämiseen. Julkaistujen kirjoitusten ja valokuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Toimitussihteeri Jaana Veikkola-Virtanen puh. 050 511 6791 toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

Painopaikka PunaMusta OY Painosmäärä 4500 kpl

Osoitteenmuutokset oman yhdistyksen kautta.

Ulkoasu Raimo Ikonen Toimitusneuvosto Harri Savander pj. Irja Appelroth, Maarit Humaloja, Pirkko Kilpeläinen, Asta Korppi, Maija Manninen

Tilaushinta 35 eur/vsk ei-jäsenille kotimaassa

Pankkiyhteys Nordea 143630-101085 BIC NDEAFIHH IBAN FI73 1436 3000 1010 85

Lehti ei maksa palkkioita lukijoiden kirjoituksista tai kuvista.

Liiton toimisto Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki puh. 010 321 3540 Uudet puheluhinnat: 1.6. alkaen 8,35 snt/puh.+16,69 snt/min. (sis. alv 24 %)

info@siirtolapuutarhaliitto.fi www.siirtolapuutarhaliitto.fi Toimisto palvelee puhelimitse arkisin klo 10 - 14 Siirtolapuutarha 4/2016

3

Tarkastele mökkiä aika ajoin:

Mökin hyvä kunto vaatii ylläpitoa

4

Siirtolapuutarha 4/2016

Rakentaminen siirtolapuutarhassa

Rakennusten hyvä ylläpito edellyttää systemaattista kuntoisuuden tarkkailua sekä tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista. Tässä yhteydessä kerrotaan lähinnä rakennuksen ulkovaipasta ja vanhemmista siirtolapuutarhamökeistä. Kuntoisuuden tarkkailua tehdään jatkuvasti, mutta erityisesti keväällä käyttökauden lähestyessä ja syksyllä, kun rakennus jätetään tyhjilleen.

Kuntoisuutta tarkkaillaan aistinvaraisesti eri pinnoilta, mutta tarkempi selvitys vaatii joskus myös rakenteen avaamisen. Pitkän tähtäimen suunnittelussa olisi hyvä, jos kohteesta pidettäisiin talokirjaa. Se olisi sekä dokumentti kiinteistönpidosta että muistikirja tehdyistä toimenpiteistä. Näin käyttäjä tietäisi esimerkiksi, mitä maalia ja sävyä on käytetty ulkoseinien maalauksessa ja koska toimenpide on tehty.

Vesikatto ja kattorakenteet Kattopinnan osalta todetaan, onko kattomateriaali kauttaaltaan hyvin kiinni ja pinnaltaan ehjä sekä puhdas. Kiinnityksen epäkohtia voivat olla esimerkiksi peltikatteen vanhojen naulakiinnikkeiden kantojen nousu ylös tai ruuvikiinnityksen tiivisteen rikkoutuminen. Huopakatteen liimakiinnitys voi olla pettänyt tai kulmakäännökset murtuneet. Katteen sammaloituminen on merkki ylläpidon puutteista, mutta myös puiden läheisyys rakennuksen vierustoilla aiheuttaa roskaantumista ja kosteusrasituksen lisääntymistä. Erilaisille vesikattomateriaaleille on saatavana pinnoitteita, jotka lisäävät niiden käyttöikää. Vesikaton pintamateriaalista riippumatta sen alapuolen pitää tuulettua.

Harvan ruodelaudoituksen vaativilla kattomateriaaleilla pitäisi käyttää ns. aluskatetta, jolloin tihkuvuoto ja kondensoituminen johdetaan seinän ulkopuolelle. Sellaiset katot, joissa on tiivis ruodelaudoitus tai –levy, eivät kuitenkaan vaadi mainittua katetta.

Erilaiset vesikaton läpimenot ovat aina riski mahdolliselle vuodolle. Niiden kuntoa on syytä tarkastella ja tarvittaessa tehdä korjauksia. Kyse on läpimenojen reunoista, katon harjasta ja muista taitekohdista. Jos rakennuksessa on savupiippu, se vaatii päälleen suojaavan ”hatun”. Hallittu kattovesien johtaminen edellyttää puhtaita räystäskouruja ja toimivia syöksytorvia, joiden jatkeena on vesien ohjaus etäämmälle rakennuksesta.

Seinäpinnat Puuverhous ja sen pintakäsittelyn kunto on oleellinen ja näkyvä osa siirtolapuutarhamökkiä.

Tarkastelu kohdistuu kiinnityksiin ja puupinnan kuntoon, erityisesti aukkojen reunoissa ja verhouksen alaosassa. Toimiva puuverhous edellyttää sen taustaan toteutettua tuuletusrakoa. Tavanomaisen pystyverhouksen alaosan muotoilu auttaa puuta kestämään paremmin lahoamista vastaan. Muotoilu kannattaa huomioida myös kaikissa muissakin puuosissa, jotta pinnat kuivuvat nopeammin. Jos yksittäisiä lahoamiskohtia on todettavissa, pitää ne maalauskorjauksen yhteydessä uusia. Pistopiikki on hyvä työkalu puupintojen lahoamiskohtien etsimisessä. Maalipinnan tartuntaa voi kokeilla mekaanisesti, myös puukon avulla raaputtaen.

Jos maalaus on kestänyt hyvin, kannattaa uusintakäsittelykin tehdä samalla aineella. Käsittely kannattaa tehdä mieluimmin vähän etuajassa, jolloin vältytään ylimääräisiltä pohjatöiltä. Pintakäsittelyn toteuttaminen edellyttää erityisesti puhtautta sekä muidenkin käsittelyohjeiden noudattamista. Ovet ja ikkunat kuuluvat näkyviin ulkovaipan osiin, joiden kunto pitää säilyttää.

Perustukset ja tuulettuva alapohja Siirtolapuutarhamökit ovat usein alueilla, joiden pohjamaa on routivaa ja näin huonosti vettä läpäisevää. Vanhemmat siirtolapuutarhamökit Siirtolapuutarha 4/2016

5

ei saisi olla mitään maatuvaa materiaalia. Pinta voisi olla kiviainesta, esimerkiksi soraa tai sepeliä.

Toinen hyvä edellytys rakenteen toimivuudelle on tuuletustilan riittävä korkeus, eli vähintään 30 senttimetriä. Tämä olisi siis myös perustusten minimikorkeus. Kosteuden kapillaarinen nousu perustuksista puurakenteisiin pitää olla katkaistu eristyksellä, esimerkiksi käyttämällä kattohuopakaistaletta.

Siirtolapuutarhamökin perustusten korjaus ja routaeristäminen on erikseen suunniteltava toimenpide, jossa kannattaa käyttää asiantuntijan apua. Rakennuksen oikaisu ja perustusten korjaus on usein työläs toimenpide. Siinä on otettava huomioon myös se, ettei työn yhteydessä vahingoiteta muita kiinteitä rakenteita.

Metallinen ruuviperustus on uudehko kevyempien rakennusten perustusvaihtoehto, jossa ei tarvita laajoja ympäristön maanrakennustöitä. Ruuviperustus voidaan ulottaa routivalla maaperällä routavapaaseen syvyyteen.

on toteutettu ns. matalaperustuksina. Perustusten alapuolisia routasuojauksia ei yleisesti käytetty.

Näin rakennuksissa esiintyy routaliikettä, joka ei sulamisen jälkeen palaudu ennalleen. Korjausten yhteydessä on huomioitava, että kylmän rakennuksen routasuojauslevyjen sijainti on oikeaoppisesti perustusten alapuolella.

Perustusten ja tuulettuvan alapohjan kannalta pitäisi kiinnittää huomiota muutamaan oleelliseen seikkaan. Rakennuksen alla pohjamaan pinnassa 6

Siirtolapuutarha 4/2016

Rakennuksen vierusta ja hulevedet Rakennuksen vierustan kosteusrasitusten ehkäisy pitäisi toteuttaa riittävillä maanpinnan kallistuksilla, sekä kohdetta ympäröivällä salaojituksella.

Toimiva salaojitus ehkäisee osaltaan routavaurioita kuivattamalla rakennuksen pohjamaata. Tarkastelussa pitäisi varmistaa esimerkiksi imeytyskaivosta tai tarkastusputkista järjestelmän toimivuutta. Moni vanha siirtolapuutarhamökki ei ole salaojitettu tai tehty järjestelmä ei enää toimi.

Rakennettaessa siirtolapuutarhassa kannattaa kysyä ja neuvotella ennalta, ettei tule tarpeettomia yllätyksiä.

Maanpinnan pitäisi viettää rakennuksesta ulospäin riittävän etäälle, vähintään 1:20 kaltevuudessa.

Näin hulevedet poistuvat rakennuksen vierestä.

Toinen oleellinen seikka on se, että vierustan maanpinnoilla ei ole veden kulkeutumisen esteitä.

Pitkä seinänsuuntainen kukkapenkki on usein hankala este veden kulkeutumiselle. Rakennusten reuna-alueilla ei saisi olla mitään maatuvaa, jolloin esimerkiksi nurmikon reunasta rakennukseen pitäisi olla etäisyyttä vähintään 50 senttimetriä.

Rakennusta ympäröivä reunakaista voisi olla sepeliä tai ladottua kiveystä.

Muita huomioita Siirtolapuutarhamökin kunnostuksen ja uusimisen osalta pitää ottaa huomioon alueen rakentamisohjeet. Siirtolapuutarha-alueella saattaa olla varsin tarkkoja määräyksiä ja ohjeita eri toimenpiteiden osalta, koska alueella on yhteisiä pelisääntöjä. Tarpeen vaatiessa pitää ottaa yhteys ohjeiden ilmoittamaan tahoon, joka on esimerkiksi siirtolapuutarhayhdistyksen hallitus. Kannattaa kysyä ja neuvotella ennalta, ettei tule tarpeettomia yllätyksiä.

Teksti: Reijo Eskola, TkL Hämeenlinna Kuvat: Raimo Ikonen

suuret myrkkymäärät puunkyllästämisessä puista tuli ”turvallisempia,” mutta nyt niitä täytyy käsitellä ”myrkyllä” joka vuosi uudestaan. Se ei ehkä ole mukavaa konttaavan lapsen perheessä, mutta rakentaja oli valinnut tämän materiaalin.

Kun kaikki vaihtoehdot oli tyrmätty löytyi pyhiinvaelluksellani taaskin oikea ihminen. Ajoin biokaasuautollani tankkauspisteelle ja siellä oli pakettiauto – täynnä lautaa. Me kaasuautoilijat jäämme aina juttelemaan toisten eko-autoilijoiden kanssa ja niin kävi nytkin. Terassinteko tuli puheeksi ja mies avasi pakettiauton takakontin ja alkoi esitellä lautaa, josta en tiennyt mitään.

Etikalla kyllästetty leveä puhtaanvaalea mäntylauta sieltä kurkki ja iski minulle silmää. Meistä tuli heti kaverit ja sama pakettiauto tuli seuraavalla viikolla mökin portille.

Terassin teko pyhiinvaellusmatkana Monet menevät Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatkalle tekemään selkoa elämästään. Se tulee aika kalliiksi. Saisikohan sillä rahalla ja siihen kulutetulla ajalla mökille terassin?

Hullu idea vahvistui, kun tuttu yrittäjänainen kertoi pitävänsä päivän stressivapaata siivotakseen mökkiään. Siivoaminen on hänelle kuulemma terapiaa. Miksen sitten minäkin voisi kääntää ikävältä tuntuvan terassinteon mukavaksi pyhiinvaellusmatkaksi.

Aloitin torikahviloista, missä kyselin miehiltä parhaasta terassilautavaihtoehdosta ja mahdollisista tekijöistä. Työttömiä kyllä löytyi, mutta he eivät olleet ammattitaitoisia ja halusivat tehdä pimeenä – ilman kotitalousvähennysmahdollisuutta.

Ammattitaitoisilla kirvesmiehillä oli sesonki ja hinnat pilvissä, mutta naiset auttoivat, niin kuin niin monesti elämässäni. Samaisen siivoamalla stressiään hoitavan naisen ex-mies vapautuikin juuri edellisestä työstä ja lupasi tehdä ”sopivasti” kaverin kanssa.

Olin jo aloittanut pyhiinvaellus-kävelyretket omakotialueilla. Ensin löytyi ihan kivan näköinen komposiittilauta, sitten kestopuu. Kävelymatkaa oli viikossa jo toistasataa kilometriä kun bongasin lehtikuusen.

Ystäväni, joka oli kävellyt Compostelan reitin kertoi haltioituneena, että aina kun hänen matkassaan alkoi uusi elämän selvittelyvaihe, tuli ”juuri oikea henkilö” polulla rinnalle ja antoi hänelle ratkaisevan vinkin. Niin kävi minullekin. Lehtikuusiterassin löydettyäni rintamamiestalon seinustalta, ilmestyi pihaan talon asukas ja kertoi, että muuten hyvä lauta, mutta siitä tulee tikkuja paljaaseen jalkaan.

Komposiittilauta oli ollut hänen suosikkinsa, mutta sen on säänkestävyys on joillakin ollut huonoa.

Paljaalle jalalle se on muovimainen ja kova.

Näin jatkoin pyhiinvaelluskävelyjäni aina uusille omakotialueille, kunto nousi ja tossut kuluivat. Samalla sain menneisyydestäni suuren osan selvitettyä ja monelle ystävälleni annettua anteeksi. Olin jo valitsemassa kestopuuta, jolle ei ”koskaan tarvitsisi tehdä mitään.” Toisin kävi. Olin tekemässä pitkää lenkkiä kun kahdentoista kilometrin kohdalla kohdalleni tuli uusi hieno talo ja kestopuuterassi. Jäin sitä ihmettelemään ja kohta ovi avautui ja naisella, lapsi sylissä, oli kysyvä ilme. Selitin, että pysähdyin katsomaan terassia. Kohta istuinkin terassilla teellä ja nainen tiesi kertoa, että sen jälkeen kun EU kielsi

Ajelin koko seuraavan viikon rautakauppojen ja mökin välistä reittiä ruokkien remontti-reiskojen tarpeita betonilaatoilla, aluskankailla, ruuveilla, nauloilla, runkolaudoilla ja pullapitkoilla.

Jokaisesta matkasta tuli uuden aiheen pyhiinvaellusmatka ja sain selvitettyä koko menneisyyden.

Mitään kaduttavaa ei jäänyt ja se auttoi vapautumaan tässä päivässä. Rakennusmiehistä tuli jokaisen pyhiinvaelluspäivämatkan jälkeen yhä mukavimpia miehiä. Kohta vein heille kiitollisena viinereitä ja yhden merkittävän vaiheen jälkeen kuohuviiniäkin.

Lopuksi vertasin terassiin mennyttä rahamäärää ystäväni Santiago de Compostelan matkakustannuksiin ja huomasin, että minulle jäi rahaa – niin että saimme vielä terassiin valokatteen, ei haperoituvasta aaltomuovista, vaan Keraplastin PC-kerroslevystä.

Tasainen valokate ei kerää roskia, eikä päästä raakaa auringonpaistetta sisään ja se pitää lämpöä – jos joskus terassin vaikka lasittaa.

Terassin valmistuttua päätin istua siinä ja jatkaa pyhiinvaellustani pitkillä pitkillä istumisillani kuunnellen kun voikukat ja pensasaita kasvavat.

Jos hyvin käy, ehdin juuri ja juuri omaksi itsekseni ennen kuin täältä lähtö tulee.

Accoya tunnetaan maailmalla hyvin, mutta ei vielä Suomessa. Accoyaan ei ole lisätty mitään, mitä puussa ei ole ennestään. Se ei siis ole luonnolle eikä ihmiselle myrkyllinen, niin kuin esimerkiksi kestopuu. Sille annetaan 50 vuoden takuu maanpinnallisissa rakenteissa (kuten terasseissa).

Teksti ja kuva: Risto Ahlberg Siirtolapuutarha 4/2016

7

Oman puutarhan lumoa ihastelemassa Riitta Rautiainen (oik.).

Kylässä Kohtaamispäivänä tamperelainen ystävä, siirtolapuutarhuri Hellevi Keilan.

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Raimo Ikonen, Jaana Veikkola-Virtanen

Helsingin keskustan läheisyydessä, Vallilan siirtolapuutarhassa vietettiin heinäkuisena lauantaina 9.7. perinteistä siirtolapuutarhaväen Kohtaamispäivää. Aurinkoinen aamu alkoi iloisesti, kun kahvipöydissä istuvaa juhlaväkeä kehotettiin vähän jumppaamaan, hieromaan vieruskaverinsa hartioita ja kertomaan hänelle oma lempikukkansa.

Kohtaamispäivään osallistui siirtolapuutarhureita eri puolilta Suomea yli 200.

Perinteinen Kohtaamispäivä Vallilassa:

Kohtaamisia ja kisailua aurinkoisissa tunnelmissa

Helsingin katu- ja puisto-osaston osastopäällikkö Silja Hyvärinen totesi puheessaan, että Vallilan siirtolapuutarha, kuten Helsingin kaikki yhdeksän siirtolapuutarha-aluetta, on kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä viheralue, jonka ominaispiirteet tulee säilyttää.

-Tänä päivänä siirtolapuutarhat ovat osa Helsingin kulttuurihistoriaa ja elävää kaupunkikulttuuria.

Kaupungistumisen myötä niiden merkitys ja arvo ovat kasvaneet: mm. yhteisöllisyys, vapaa-ajan vietto, kaupunkiviljely ja lähiruokakulttuuri.

Uusia siirtolapuutarha-alueita on suunnitteilla.

Suutarilan uuden siirtolapuutarhan ja Pakilan siirtolapuutarha-alueen laajennuksen kaavat ovat jo valmiita. Vartiokylän uuden alueen kaavatyö on vireillä.

-Myös koko Helsingin kaupungin yhteisöllisyyttä halutaan kasvattaa, hän sanoi.

-Siirtolapuutarhat ovat upeita viherkeitaita eikä kenenkään tarvitse ajaa satoja kilometrejä päästäkseen mökille, vaan paikan päällä on hetkessä. Ne ovat myös kaikille avoimia alueita, joita voi käydä ihailemassa. Kaupungin kiireisessä sykkeessä sielu ja mieli lepäävät siirtolapuutarhassa.

Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Olli Salin totesi puheessaan, että siirtolapuutarhan viereisellä alueella on varaus joukkoliikennekadulle mutta hän toivoo, että siihen ei tulisi lainkaan raskasta liikennettä, jotta siirtolapuutarhan rauha säilyisi.

Helsingin katu- ja puisto-osaston osastopäällikkö Silja Hyvärinen totesi puheessaan Kohtaamispäivänä, että siirtolapuutarhojen merkitys on kasvanut.

Hän uskoo, että se kasvaa tulevaisuudessa edelleen.

-Kävely- ja pyöräilytien lisäksi siihen voisi tulla enintään raitiotielinja, jolloin siirtolapuutarhaa ympäröisi kahdelta puolelta raitiovaunuliikenne.

Filosofian maisteri Reija Mikkola avasi juhlaväelle kestävää kehitystä edistävää Sitoumus 2050 -hankettaan, jota hän tekee Siirtolapuutarhaliitolle.

Siirtolapuutarhoissa ymmärretään, mitä kestävä kehitys on ja pyritään elämään sen mukaisesti.

Hankkeen tarkoitus on ottaa huomioon kunkin siirtolapuutarhan ominaispiirteet, jotta jokainen puutarha voi rakentaa ehdotuksista oman kestävää kehitystä edistävän polkunsa.

Mökillä on hyvä olla Riitta Rautiainen Kohtaamispäivän järjestäneestä Vallilan siirtolapuutarhasta kertoi, että hän tulee mökille silloin tällöin talvellakin vain nauttimaan siirtolapuutarhan rauhasta.

-Koen itseni onnelliseksi täällä. Talvella sytytän mökillä kynttilän ja nautin hiljaisuudesta ja lintujen katselemisesta. Kesäisin saan palstallani raitista ilmaa ja ylläpidän terveyttäni puutarhatöitä tehdessäni. Tapaan myös hyviä ystäviäni.

Riitta Rautiaisen ystävä, entinen Vallilan siirtolapuutarhan mökkiläinen Hellevi Keilan päätti lopettaa puutarhanhoidon kokonaan ja hankkiutui eroon kaikista puutarhavälineistäkin – mutta eipä aikaakaan, kun hän huomasi hankkivansa miehensä kanssa mökin siirtolapuutarhasta Tampereelta.

-Meillä oli Vallilassa seitsemän vuotta mökki, josta luovuimme, kun muutimme Heinolaan omakotitaloon, jonka ympärillä oli iso puutarha.

Päätimme kuitenkin luopua suuresta puutarhasta ja ajattelimme, ettei ikinä enää puutarhanhoitoa.

Muutimme Tampereelle kerrostaloon - ja kuinka ollakaan, päädyimme tutustumaan Tampereen siirtolapuutarhoihin. Nyt meillä on mökki Nekalan

Erilaiset kenttäpelit ovat suosittuja siirtolapuutarhoissa. Tässä mittelevät paremmuudesta tikanheittäjät. Etualalla Janne Nieminen Klaukkalanpuistosta.

Petankkikilpailussa ykköseksi sijoittuivat Herttoniemen siirtolapuutarhurit. Hopeasijan sai Nekala, kolmas sija meni Klaukkalanpuistoon, neljäs Talin siirtolapuutarhaan ja viides Vallilaan.

Myös tikkakisan voiton vei Herttoniemi (540 pistettä). Hopeaa sai Vallila (511 pistettä), pronssia Klaukkalanpuisto (493 pistettä) ja neljänneksi sijoittui Nekala (347 pistettä). Parhaat henkilökohtaiset pisteet tikkakisassa saivat Asta Korppi Herttoniemen siirtolapuutarhasta (128 pistettä) ja Miika Immonen Klaukkalanpuistosta (148 pistettä).

siirtolapuutarhassa ja nautimme taas siitä, että saamme maukkaita perunoita omalta kasvimaalta suoraan kattilaan.

-Kasvit merkitsevät minulle niin paljon, että en pääse niistä eroon. Haluan seurata kasvun ihmettä ja korjata syksyllä satoa, Hellevi Keilan pohtii.

hehtaarin alueella on kulttuurikasvien kokoelma, jota edustavat rohdoskasvimaa, kartanon päärakennuksen ympärillä oleva kartanopuutarha ja hyötykasvimaa. Maantieteellisessä kokoelmassa voi tehdä kasvimatkan maailman ympäri, sillä kasvit on järjestetty lajien alkuperäalueitten mukaan.

Kohtaamispäivänä käytiin busseilla tutustumassa Herttoniemen ja Ruskeasuon puutarhoihin. Vallilan siirtolapuutarhan naapurissa sijaitseva Kasvitieteellinen puutarha oli myös vierailukohde, joka levittäytyy Kumpulan kartanon historiallisille maille. Kuuden

Päivän ohjelmaan kuului myös tutustuminen Vallilan siirtolapuutarhaan ja sen arvokkaaseen museomökkiin. Päivän aikana kohdattiin myös tikanheitto- ja petankkikilpailuissa – ja tietenkin herkuteltiin ihanilla ruoilla.

Siirtolapuutarhaväen yhteiset tapaamiset alkoivat jo 1940-luvulla Ihmisellä on luontainen taipumus ja tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Haluamme tutustua uusiin henkilöihin ja siihen, mitä he ajattelevat elämästä. Puutarhaihmisinä haluamme tietysti myös kuulla, kuinka toiset puutarhurit hoitavat omia palstojaan. Tätä tarvetta ovat toteuttaneet Suomen siirtolapuutarhojen kesken tapahtuneet erilaiset pienimuotoiset tapaamiset aina 1940-luvulta ja jo vuosikymmenen puolivälistä löytyy eri yhdistysten historiikeista merkintöjä myös yhteisestä retkeilytapahtumasta.

Kun aikoinaan matkustaminen oli vaivalloisempaa ja hitaampaa kuin nykyisin, syntyi lähikaupunkien siirtolapuutarhojen kesken kummipuutarhatoimintaa. Osa näistä on elinvoimaisia vielä nykyisinkin. Valtakunnallisella tasolla tapaamisten nimi oli vielä 1980-luvulle asti Retkeilypäivät. Kun kerran oli reissuun lähdetty, niin siellä oltiin kaksi päivää. Tampereen silloinen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio toivotti Retkeilypäivät vuonna 1987 tervetulleiksi Tampereelle seuraavin sanoin: ”Puutarhoissa on vireää harrastustoimintaa, joka joustavasti mukautuu viljelijöiden toiveisiin. Siirtolapuutarhassa syntyvä yhteisyys on varmasti eräs toiminnan arvokkaimpia sisältöjä kaikenikäisten asukkaiden kesäkokemuksissa. Mainio talkoohenki omassa puutarhassa, yhteiset juhlat sekä kesäiltojen urheilu- ja kulttuuririennot ovat tästä osoituksena.” Kukapa osaisi kohtaamispäivän ydinsanoman paremmin sanoa.

Koonnut: Harri Savander

Siirtolapuutarha 4/2016

9

Siirtolapuutarha juhlii

Runonlausuntahetki juhlassa.

Tamperelainen siirtolapuutarha siirtyi 1970-luvulla Hatanpäältä Niihamaan:

Heinäkuussa Niihamassa juhlittiin 100-vuotispäivän saavuttamista Hatanpään marssi kajahti komeasti, kun Niihaman ryhmäpuutarhayhdistyksen oma kuoro esiintyi kutsuvieraspäivänä. 100 vuotta sitten perustetussa siirtolapuutarhayhdistyksessä on koettu ylä- ja alamäkiä. Rankin taival taisi olla siirtyminen Hatanpäältä Niihamaan vuonna 1975: mökit purettiin ja uudet rakennettiin Näsijärven rannalle – puutarhat jäivät kuitenkin Hatanpäähän.

Kun kaikki jouduttiin 1970-luvulla aloittamaan alusta, osa siirtolapuutarhureista luopui mökistään ja tilalle tuli uutta väkeä. Tampereen kaupunki ja Hankkija Oy halusivat Hatanpään siirtolapuutarha-alueen muuhun käyttöön ja ne purkivat vuokrasopimuksen.

Yhdistyksen 100-vuotispäiviä juhlittiin heinäkuun puolessa välissä komeasti kolme päivää. Juhlavuoden aikana julkaistiin Pirkko Vuorion kirjoittama ryhmäpuutarhayhdistyksen ansiokas historiikki 10

Siirtolapuutarha 4/2016

nimeltä Siirtolapuutarhan lumo. Juhlapäivinä Niihamassa nautittiin tanssista, laulusta, musiikkiesityksistä, komeasta runonlausunnasta, urheilukilpailuista sekä hyvästä ruoasta ja seurasta.

Ensimmäisenä, virallisempana juhlapäivänä käytiin Tampereen raatihuoneella, jossa oli vastaanotto Niihaman siirtolapuutarhureille. Toisena päivänä juhlittiin yhdessä kutsuvieraiden kanssa.

Heille oli järjestetty monipuolista ohjelmaa ja mahdollisuus tutustua siirtolapuutarha-aluee-

seen. Vieraat saivat nähdä mm. kuvauskopterilla kuvatun kesäisen lyhytelokuvan juhlitusta siirtolapuutarhasta.

Juhlapuheen piti Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Pertti Laitila, joka totesi, että kaupunkiviljely ei ole mikään uusi asia, vaan sitä on harrastettu siirtolapuutarhoissa jo todella kauan.

-Siirtolapuutarhassa yhdistyvät hyöty ja huvi, kun viljellään puhdasta ravintoa itselle ja mieli lepää

Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Pertti Laitila ja sihteeri Tina Wessman onnittelevat niihamalaisia juhlapäivänä.

puutarhatöitä tehdessä. Pääpaino on viljelyssä ja yhdessä tekemisessä ja usein tarvitaankin psykologista silmää, että ihmiset saadaan sitoutumaan ja positiivisesti hyväksymään toiminta. Siirtolapuutarhoihin tarvitaan tekijöitä – ei lomamökkiläisiä, hän korosti.

Myös Niihaman ryhmäpuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Olavi Hakala korosti yhteistoiminnan ja talkoiden merkitystä.

-Kunnioitamme edelleen perinteistä siirtolapuutarha-aatetta, johon toiminta perustuu, hän sanoi ja jatkoi, että mökin ostajan tulisi saada kunnan tai kaupungin vakuus, jos pankki ei katso voivansa antaa irtaimistolle rahoitusta, eikä ostajalla ole takaajia. Kunta voisi näin tukea siirtolapuutarhatoimintaa, koska se on tärkeää ja kaikki siirtolapuutarhureiden ostotkin tehdään oman kunnan alueella, hän perusteli ajatustaan.

Kolmantena päivänä oli vuorossa oman väen juhla tansseineen ja herkutteluineen. Kaksi juhlapäivää alkoivat lipunnostolla kello 9.

Niihaman viljelijöiden satanen tuli täyteen Perjantaina 15.7. meidät otti vastaan kaupungintalolla, raatihuoneella, apulaispormestari Pekka Salmi kehuen tietysti harrastustamme moninaisesti. Niihaman sekakuoro esitti ”kesäpäivä Kangasalla” ja oli aika puheiden jälkeen siirtyä katettuun maukkaaseen leikkelepöytään kera valko- ja punaviinin. Hyvä oli tarjoilu ja komea oli talo taideteoksineen myös sisäpuolelta.

Niihaman ryhmäpuutarhayhdistys perustettiin tamperelaisen opettajan E. J. Reinilän johdolla vuonna 1916 Tampereen siirtolapuutarha -nimisenä. Vuonna 1935 nimi muutettiin Hatanpään siirtolapuutarhaksi, kun Tampereelle perustettiin muitakin siirtolapuutarhoja. Vuonna 2007 nimi muutettiin nykyiseen muotoon Niihaman ryhmäpuutarhayhdistykseksi.

Kutsuvieraiden tilaisuuteen puutarhalla lauantaina emme tietysti olleet oikeutettuja paitsi omasta väestä koottu kuoro, senioritanssijat ja pari soittovirtuoosia, Jokisen Ahti toi runollisen tervehdyksen tilaisuuteen.

Teksti ja kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen

Teksti ja kuvat: Palmion Vote

Sunnuntaina sitten olikin oman väen juhla-ateria tykötarpeineen katettu. Jokaisesta 126 mökistä oli kutsuttu 2 eli avecit pääsivät nauttimaan tarjoilusta. Kakkukahvit takasivat vatsan täyden tunteen. Myös ohjelmapuoli oli valmistettu huolella. Oli laulua, tanssia, sketsejä ym. Kaikki olivat tyytyväisiä niin ruokaan kuin ohjelmaankin. Ilmojakin piisasi ihan kohtuudella.

Siirtolapuutarha 4/2016

11

Siirtolapuutarha juhlii

70-vuotismerkkipäivää juhlimassa myös virolaisia ystäviä

Palkitut ansiomitalien saajat yhteiskuvassa.

Mäkilammen ryhmäpuutarhalla juhlittiin yhdistyksen 70-vuotista taivalta lauantaina 16.7. aurinkoisessa säässä. Yhdistyksellä on Virossa ystävyysseura nimeltä Keila Aiandus- ja Mesindus Selts.

Heidän vastavierailunsa Mäkilammelle osui samaan viikonloppuun, joten juhlijoita oli runsaasti, koska Virostakin paikalla oli 26 ystäväämme.

Väliaikamusiikka soittivat Mariola ja Stefan Aniolek yhdistyksestämme.

Liiton onnittelun toi hallituksen jäsen Leo Pusa, joka on myös Marjaniemen ryhmäpuutarhan isäntä.

Forssan kaupungin onnittelut tuotiin ”ykkösketjulla”, tuojina olivat valtuuston puheenjohtaja Kaisa Lepola ja puutarhuri Leila Grönholm. Kaisa piti myös ansiokkaan puheen onnittelunsa yhteydessä - kuten piti myös Leo.

Huippuhienosta musiikista vastasivat alueemme mökkiläiset Mariola ja Stefan Aniolek, tytär ja isä, jotka saivat erityistä kiitosta. Myös maukkaat kala- ja lihakeitto maistuivat.

Teksti: Risto Aaltonen Kuvat: Ilkka Palsa

Luodon siirtolapuutarha 70 vuotta:

Hevoslaitumella Porissa juhlittiin Entinen hevoslaidun eli Luodon saari koki uuden tulemisensa siirtolapuutarhan perustamisen yhteydessä 70 vuotta sitten. 23. heinäkuuta oli näiden seitsemänkymmenen vuoden tarkastelun ja juhlistamisen aika.

Mökkeihin tutustuvaa vierailijaa kohtasi ihmeellinen näky. Melkein kaikissa 95 mökissä sokkeli oli lähes metrin korkuinen. Selityksen sekin sai, eipä merivesitulva ylettynyt ainakaan mökin lattialle saakka. Meri oli tulvinut muutaman kerran vuosien saatossa niin korkealle, että veneellä pääsi etenemään mökistä toiseen. Tämäkin oli 70 vuoden historiaa.

Toinen erikoisuus on, että vain yhdellä palstalla viljellään perunaa. Sillekin löytyi selitys. Ihan siirtolapuutarhan vieressä on alue, jolta Porin kaupunki on vuokrannut aarin suuruisia viljelypalstoja halukkaille. Joillakin siirtolapuutarhureilla on jopa 4 aaria ja siihen mahtuu jo varsin paljon esimerkiksi perunaa ja marjapensaita. Viljelypalstat 12

Siirtolapuutarha 4/2016

on jyvitetty samalle viljelijälle niin pitkäksi aikaa kuin hän haluaa. Siksi esimerkiksi herukat kasvavat oikein hyvin.

Juhlapäiväksi sattui oikein aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä. Luotolaiset olivat panostaneet tarjoiluun ja vieraanvaraisuuteen todella paljon. Meille esiteltiin kaunis alue monimuotoisine mökkeineen ja rantasaunoineen. Todella erilaista rakentamista ja mökkeilyä kuin monella muulla puutarhalla.

Ansioituneita muistettiin, ja ohjelma juhlassa oli varsin korkeatasoista sekä musiikkipainotteista yhteislauluineen. Puheenjohtaja Esko Ahola esitteli historiaa ja saimme kotiin tuomisina ansiokkaasti laaditun historiikin.

Oli hienoa vierailla taas erilaisessa puutarhassa.

Monimuotoisuus on puutarhojemme rikkaus, niin myös Luodossa.

Teksti ja kuva: Palmion Vote

Luodon siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Esko Ahola (vas.) ja taloudenhoitaja Jaana Sävel (oik.) kutsuivat Markku Tuomisen yhdistyksen kunniajäseneksi.

Markku Tuominen on ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 1965 ja on toiminut monenlaisissa luottamustoimissa. Hän on myös Siirtolapuutahaliiton taloudenhoitaja.

Kolumni

Kun et etsi, löydät Minusta tuli siirtolapuutarhapalstan omistaja sattumalta. En ollut koskaan käynyt siirtolapuutarhoilla, en koskaan haaveillut elämästä omenapuiden katveessa. Olin mielestäni saanut kitkemiskiintiön tehdyksi lapsuuden porkkanapenkkejä harventaen.

Sitten vain kävi niin, että kesäkuussa 2004 totesin ostaneeni mökin ja ihan tolkuttoman huonoon kuntoon päässeen rikkaruohopihan.

Asuin Lahden keskustassa kerrostalossa ja kaipasin veden äärelle. Laitoin mökkivuokrausilmoituksen lehteen. Ajattelin vuokrata kesämökin koko kesäksi.

Mökkitarjouksia soitettiin parikymmentä – muutamia kävin katsomassa. Sijainti, hinta tai paikan tunnelma eivät vain tuntuneet olevan kohdallaan.

Ajattelin jo luopua ja tyytyä kesänviettoon kuumalla parvekkeellani. Olin töissä, kun puhelin soi. Mukavan tuntuinen vanhempi naisääni esittäytyi ja kysyi: ”Oletko jo vuokrannut mökin? Älä vuokraa, vaan osta. Minulla olisi siirtolapuutarhamökki vailla uutta omistajaa”. Puhelun jälkeen naurahdin työkaverille ”No nyt joku mummeli kauppaa mökkiään. Enhän minä sellaista ajatellut...”

Jokin siinä keskustelussamme jäi askarruttamaan.

Illalla huomasin ajavani Kotiniemen siirtolapuutar-

halle mielessäni pyörien kutsu ”Olen illalla mökillä, tule käymään, jos yhtään kiinnostaa... katsoahan aina voi, jos et koskaan ole siirtolapuutarhassa käynyt...”

Kaksi kaunista omenapuuta, luumupuu, marjapensaat ja valtoimenaan kukkivat idänunikot ihastuttivat. Kulmapalsta tuntui avaralta, ruusuaidan takana nurmikkoa ja metsää. Ja mikä levollisuus. Kaupungin keskusta oli jäänyt vain viiden kilometrin päähän, mutta liikenteen ääniä tai mitään muutakaan ei kuulunut. Vain tuuli puissa ja punarinnan tiksutus.

Kauppaan kuuluisi irtaimisto. Olin tätini luona ihastellut hänen pientä mustaa keinutuoliaan.

Mökissä oli samanlainen. Reilun viikon päästä oli kauppakirjat kirjoitettu. Tiedostin vähän arkaillenkin, että kaupan mukana tuli paljon muutakin kuin oma mökki ja piha. Olihan puhuttu taksvärkkitöistä, talkoista, naapureista, yhteisistä asioista.

Siitä se sitten alkoi. Minusta tuli siirtolapuutarhalainen – ja löysin itsestäni uusia puolia ja taitoja.

Miten se kitkeminen voikaan olla rentouttavaa!

Ja sitä kitkemistä ja pihan laittelua on riittänyt.

Kymmenessäkään vuodessa piha ei ole ns. valmis.

Kompostoinnista en aluksi tiennyt juuri mitään.

Maa-artisokkaa luulin useamman vuoden auringonkukan tapaiseksi kukkivaksi kasviksi. Alussa lokakaivo pääsi yhden kerran yllättämään täyttymällä juuri silloin, kun kylässä oli yövieraita.

Mökissä oli 45 senttimetriä leveä liesi. Se oli jo parhaimmat keitoksensa keittänyt. Etsin vastaavan levyistä liettä, koska tilaan ei leveämpää mahtunut.

Sain kuulla, ettei sellaisia enää valmisteta. Luovutin etsimisen. Pari vuotta sitten naapurimökkiin tuli uudet omistajat. Vieraillessani heillä kertoi naapuri, että he ovat viemässä liettänsä kirpputorille.

Ja kuinka ollakaan liesi oli aivan samanlainen valko-musta Strömberg kuin omani. Eikä sitä oltu juurikaan käytetty! Vierailun päätteeksi huomasin omistavani uuden lieden ja entinen oli naapurin kirpputorikyydissä.

Siirtolapuutarhamökki muutti elämäni kulkua.

Kaupunkiasuja muuttui palstaviljelijäksi ja siirtolapuutarhaan liittyvän yhdistystoiminnan harrastajaksi.

Teksti ja kuva: Pirkko Kilpeläinen Siirtolapuutarha 4/2016

13

Siirtolapuutarha juhlii

Kävijöitä noin 1000:

Marjaniemen suuri juhla onnistui yhteisvoimin Marjaniemen siirtolapuutarhassa vietettiin 70-vuotisjuhlaa 30.7.

Leppoisissa tunnelmissa juhli peräti tuhat ihmistä. Näin isoihin juhliin olikin jo vuoden verran panostettu ahkerasti ja mökkiläiset osallistuivat järjestelyihin sankoin joukoin.

Juhlapuheen piti tohtori Pentti Arajärvi. Hänen tutustumisensa siirtolapuutarhoihin alkoi Kumpulasta 70-luvun loppupuolella, mutta vasta Tarjan opissa Marjaniemessä hän oppi tunnistamaan rikkaruohot hyötykasveista. Arajärvi muisteli 60lukua, jolloin Helsingin keskustaa tuhottiin ja Marjaniemikin oli hätää kärsimässä. Arajärvi kiitti silloisia Marjaniemi-aktiiveja, joiden ansiosta alue on edelleen olemassa.

14

Siirtolapuutarha 4/2016

-Nyt siirtolapuutarhoilla menee hyvin, paitsi hinta on tavaton, Arajärvi totesi.

Helsingin kaupungin tervehdyksen toi apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki. Hänen mukaansa siirtolapuutarhoja arvostetaan nyt ja niitä suunnitellaan lisää. Siirtolapuutarhamökeillä vaalitaan puutarhaa ja kaupunkiviljelyllä päästään lähelle ruokaprosessia.

-Kaupunkikeitaisiin kuuluvat luonto ja kulttuuri.

Tuhansilla kaupunkilaisilla on mahdollisuus virkistäytyä lähellä, ilman pitkiä ajomatkoja. Tärkeää on, että alueet avautuvat myös ulkopuolisille ja tapahtumista ilmoitetaan muille kaupunkilaisille, Sinnemäki painotti.

Juhlan kohokohta oli alueen pitkän historian esittely muotinäytöksenä. Tyypillisiin eri vuosikymmenten

Marjaniemen ryhmäpuutarhan puheenjohtaja Sirkka-Liisa Lindberg (vas.). Hänen vieressään pronssisten ansiomerkkien saajat Taisto Vuohtoniemi, Marita Pirttimaa ja Minna Mansikkamäki. Isäntä Leo Pusalle (oik.) myönnettiin hopeinen ansiomerkki.

Taidetta Marjaniemessä: Onnea etsimässä (toteuttajat Heli Juutilainen, Sirpa Sampanmaa, Outi Takkinen, Maria Vuorilehto). Siinä istuvat Vieno ja Keijo sodan jälkeen 1940-luvun lopulla.

asuihin pukeutuneiden mökkiläisten esiintyessä lavalla kerrottiin sen ajan tapahtumista Marjaniemessä. Nerokas muotinäytös oli Marita Pirttimaan käsialaa ja mökkiläiset heittäytyivät innokkaasti rooleihinsa 40-luvun kotirouvina, 70-luvun hippeinä, 80-luvun Dingo-faneina... Entäpä tulevaisuus?

Siihen varauduttiin foliohatut päässä!

Puheiden jälkeen nähtiin Marjiksen lasten ja nuorten hienoja tanssiesityksiä. Koko juhlan juonsi näyttelijä Pauli Poranen, marjislainen hänkin.

Hopeinen ansiomerkki myönnettiin isäntä Leo Pusalle ja pronssiset Minna Mansikkamäelle, Marita Pirttimaalle ja Taisto Vuohtoniemelle.

Illalla oli vielä vuorossa juhlat Kerhotalolla: elävää musiikkia, tanssia, olutta, ilonpitoa ja hyvää seuraa!

Juhlan valmistelut alkoivat viime kesänä Petri Gustafssonin vetämä Kulttuuritoimikunta kysyi jo viime kesänä mökkiläisten toiveita juhlavuodelle. Tänä keväänä tahti vaan kiihtyi ja toimikunta kokoontui viikoittain. Heidi Halm ja Marita Pirttimaa vastasivat koristeluista yhdessä käsityökerhon kanssa. Sirkka-Liisa Lindberg teki vaaditut turvallisuus-, ensiapu- ja pelastussuunnitelmat sekä laati maankäyttöluvat. Ossi Viita, Minna Mansikkamäki ja Ansu Korhonen kokosivat kattavan juhlakirjan.

Eri puolilla Marjaniemeä oli juhlien aikana yhdeksän Helsingin Työväenopiston opiskelijoiden tekemää Levähdyspaikka-taideteosta. Juhlakansalle järjestettiin suosittuja opastettuja kierroksia taide-

teoksille ja myös tekijät olivat läsnä tilaisuudessa.

Lapset oli juhlassa huomioitu aivan erityisesti: heitä varten oli pomppulinna, pallomeri ja sumopainia.

Ohjelmaan kuului myös Esko Seekin pianoesityksiä sekä Sini Saarisen ja Petri Kaasisen laulelmia. Hampurilaisia ja italialaisia herkkuja oli mahdollisuus ostaa ruokakojuista.

Marjaniemen siirtolapuutarhan puheenjohtaja Sirkka-Liisa Lindberg kiitti talkoolaisia järjestelyistä.

Hän totesi puutarhan olevan oma pieni yhteiskuntansa, jossa yhteisvoimin saadaan paljon aikaan.

Teksti: Asta Korppi (Marjislaisten Minnan ja Petrin avustamana) Kuvat: Lars Boman ja Asta Korppi Siirtolapuutarha 4/2016

15

Elisabeth Koch laati istutussuunnitelmia siirtolapuutarhapalstoille:

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen Kuvat: Jaana Veikkola-Virtanen ja Raimo Ikonen

Maineikas puutarhaneuvoja työskenteli Helsingissä yhteistyössä arkkitehtien kanssa

16

Marttayhdistyksen palveluksessa työskennellyt Elisabeth Koch valittiin vuonna 1927 Helsingin kaupungin uudelleen organisoituun siirtolapuutarhaneuvojan virkaan. Virallinen virkanimike oli siirtolapuutarhaosaston hoitaja ja puutarhaneuvoja.

ta ja kansainvälistäkin huomiota. Vielä nykyäänkin monissa helsinkiläisissä siirtolapuutarhoissa näkyy Kochin suunnittelun jälkiä.

maineeseen on jäänyt esimerkiksi sodan aikana ja sen jälkeen rakennetun Olympiakylän pihapiiri Helsingissä, Kumpulan siirtolapuutarhan vieressä.

Palstojen ja pihojen suunnittelua

Henkilökohtaista opastusta ja kirjoja

Pitkän uransa aikana Koch toimi nimekkäiden arkkitehtien, esimerkiksi Birger Brunilan, Hilding Ekelundin, Väinö Tuukkasen ja Martti Välikankaan arvostettuna yhteistyökumppanina. Koch toimi erityisesti istutussuunnitelmien laatijana. Hän suunnitteli istutukset mm. seitsemään helsinkiläiseen siirtolapuutarhaan: Kumpulaan, Vallilaan, Herttoniemeen, Taliin, Oulunkylään, Marjaniemeen ja Pakilaan. Osa Kochin työkohteista – esimerkiksi Kumpulan, Vallilan ja Herttoniemen siirtolapuutarhat - saivat jo hänen aktiiviaikanaan valtakunnallis-

Johtosäännön mukaan Kochin tuli työssään ”ennen kaikkea osallistua uusien siirtolapuutarhojen suunnitteluun ja laatia suunnitelmia yksittäisille palstojen vuokraajille.” Kirjanpitovihkojen mukaan kiinteistövirastossa laadittiin vuosina 1931 – 54 lähes 900 piirrossuunnitelmaa siirtolapuutarhoille ja noin 600 omakoti- ja kerrostalopihoja varten.

Koch teki paljon työtä myös Helsinkiin rakennettujen pientaloalueiden puutarhojen eteen esimerkiksi PuuKäpylässä, Pirkkolassa, Marttilassa ja Herttoniemessä.

Hän suunnitteli myös kerrostalopihoja. Pysyvään

Sota-aikana tarkat viljelysuunnitelmat olivat tarpeen, jotta elintarvikepula helpottaisi ja vitamiinipitoista ruokaa riittäisi pitkälle talveenkin.

Elisabeth Koch haastatteli siirtolapuutarhaviljelijät ja henkilökohtainen yhteydenpito uusien viljelijöiden kanssa alkoi heti, kun he tulivat allekirjoittamaan vuokrasopimuksia. Konsulentti kyseli, mitä suunnitelmia ja toivomuksia heillä on. Keskustelun pohjalta Koch teki ehdotuksensa ja jonkin ajan kuluttua hedelmäpuut, marjapensaat ja koristekasvit oli istutettu ja satoa alettiin odottaa.

Siirtolapuutarha 4/2016

Elisabeth Kochin suunnittelemilla palstoilla oli monta pientä, satoa tuottavaa hedelmäpuuta ja erilaisia marjapensaita. Korkeaksi kasvava vadelmapensasrivi muodosti usein rajaaidan. Erilaisia vihanneksia pyrittiin viljelemään niin paljon, että ne riittivät koko perheen tarpeisiin. Hän suositteli vuoroviljelyä.

Koch halusi luoda puutarhan, jossa on katseenvangitsijoita kaikkina vuodenaikoina.

Koch kirjoitti myös useita puutarhaoppaita. Vuoden 1942 helmikuussa hän kirjoitti Oma puutarha –nimisen teoksensa alkusanoissa, että ”puutarhan perustaminen ja hoitaminen on hyvin monipuolinen tehtävä, joka vaatii puutarhanhoidollisia tietoja, samoin kasvien hankinta ja lajikkeiden valinta ovat sellaisia asioita, joihin on tarkoin perehdyttävä, jotta puutarhasta tulisi viihtyisä ja tuottoisa. Myöskin eri kasvien istuttaminen ja jatkuva hoito tuottavat vaikeuksia ja epäonnistumisia, ellei niiden hoitotapoja tunneta. Vaikka kysymyksessä olisi vain yksinkertainen pikkupuutarha, vaatii sen perustaminen ja hoito paljon oppimista, lukemista ja kokeilemista.”

Oma puutarha –kirjassaan hän opettaa viljelyn saloja tarkasti ja käytännönläheisesti selostaen ja muistuttaa mm., että ”joka syksy, heti sadonkorjuun jälkeen, on suoritettava syysmuokkaus,. Tämä on muokkauksista tärkein. Maa käännetään lapiolla ja jätetään talveksi epätasaiseksi, suuriin kokkareihin, jotta pakkanen ja suoja vuoron perään pääsevät vaikuttamaan siihen syksyn ja talven kuluessa. Jos puutarhamaa on syksyllä hyvin muokattu, on sitä keväällä kokolailla helppo ja kevyt käsitellä.”

Lähteet: Kysykää Essiltä! Elisaberh Kochin puutarhat Karisto Maria; Koivunen Taina; Karisto Antti Maahenki Oy. Porvoo 2015.

Oma puutarha Koch, Elisabeth WSOY Porvoo. 1942.

Vallilan museomökkipalstan istutukset mukailevat alkuperäisiä Kochin suunnitelmia Vallilan siirtolapuutarhassa on 1930-luvun museömökki, jonka ympärillä olevat istutukset mukailevat Elisabeth Kochin kolmea alkuperäistä, jäljellä olevaa Vallilan siirtolapuutarhalle laadittua istutussuunnitelmaa. Siirtolapuutarhassa heinäkuussa järjestetyn Kohtaamispäivän ohjelmaan kuului tutustuminen museomökkiin ja palstaan.

Asialleen omistautuneet oppaat Riitta, Jorma, Harto ja Outi esittelivät perinteisen siirtolapuutarhamökin ideaa ja historiaa tyyppipiirustusten mukaan rakennetussa, alkuperäisessä mökissä.

Pieneen tilaan on saatu mahtumaan kaikki tarvittava.

Rakennuksen esineistö on kerätty alueen mökeiltä: vanha pöytä, tuolit, hyllyt ja naulakot sekä heteka kertovat menneistä ajoista. Esillä on myös mökin tekstiilejä, vuodevaatteita ja pienissä keittiötiloissa käytettyjä välttämättömiä tarvikkeita: kaasukeitin, aterimia ja astioita sekä vanhoja puutarhurin työkaluja - jokin leikkikalu ja koriste-esine ajankuvaa täydentämässä.

Mökkiä ja palstaa ylläpidetään talkootyönä Kochin hyötypuutarhan periaatteita kunnioittaen: 1/3 palstan viljelyalasta on varattu hedelmäpuille, 1/3 hyötykasveille, yrteille, juureksille, marjoille ja vihanneksille ja viimeisen 1/3 alasta täyttävät koristekasvit ja kukat.

Teksti: Paula Toiviainen Kuva: Raimo Ikonen Siirtolapuutarha 4/2016

17

Minun puutarhani

18

Siirtolapuutarha 4/2016

Alku uudelle elämänvaiheelle Ajatus omasta siirtolapuutarhamökistä kypsyi vuosien varrella, kun vierailin säännöllisesti ystävättäreni mökillä lauantai-saunassa. Vierailujen aikana mukava yhteisöllisyys tuli tutuksi, itse puutarhanhoito ei niinkään.

Monista seikoista ehkä tärkeimmät, jotka saivat minut tekemään lopullisen ostopäätökseni olivat: turvallinen yhteisö, lyhyt matka mökille, pläntti maata, jossa puuhastella tulevina eläkepäivinä, paikka lapsenlapsilleni ja ystävätär lähinaapurina. Nyt sitten vietän ensimmäistä kesääni täällä Pakilan siirtolapuutarhassa Helsingissä. Aina kun astun siirtolapuutarha-alueelle ja suunnistan kohti omaa mökkiäni, suuni menee hymyyn ja tuntuu hyvältä.

Perunat, porkkanat ja punajuuret ovat hyvässä kasvussa. Villirucolaa olen saanut leivän päälle jo pitkään ja muutamia mansikoita. Kaikkia lähinnä maisteluun. Ensi kesänä lisään määrää ja lajeja.

Istutan lisää marjapensaita. Haluan kokeilla myös päärynäpuuta.

Siirtolapuutarhamummoiluuni tuo eloa tyttäreni perheineen. Ihanat 7- ja 1-vuotiaat lapsenlapseni, joiden kanssa saan viettää laatuaikaa ja tutustuttaa heidät puutarhamiljööseen. Santtu 7 v. on saanut jo paljon kavereita ja liikkuu ja viihtyy alueella kuin kotonaan. Hän ei epäröi - kun näkee lapsia - käydä kertomassa missä mökissä asuu ja kysymässä missä muut lapset asuvat, yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Puutarhan hoidossa on minulla paljon opittavaa, koska aiempaa kokemusta ei paljoakaan ole. Onneksi tietoa on paljon tarjolla. Toukokuussa osallistuin Suomen Siirtolapuutarhaliiton viikonloppukurssille, jossa opittiin hyötyviljelyn ja pihasuunnittelun perusteita muiden uusien siirtolapuutarhureiden kanssa eri puolilta Helsinkiä ja Suomea. Aivan loistava kurssi, josta sain paljon vinkkejä myös lisäopiskeluun ja hyödyllisiä nettiosoitteita.

Tupaantuliaislahja ja kyyditys päälle.

Vaikka palstan pitäminen hyvässä kunnossa vaatii lähes jatkuvaa työtä, on se juuri sellaista puuhastelua, jota haluan stressaavan työni vastapainoksi tehdä.

Tällä hetkellä kasvihuoneessani on kypsynyt ja kypsyy koko ajan ihanan makeita tomaatteja, joiden taimet sain kotiintuomisina Överbyn kurssilta, lämmin kiitos.

Jo mökkiä hankkiessani minulle oli selvää, että keskityn hyötyviljelyyn. Haluan oman maan tuotteita, jotka ovat niin pitkälle luomua kuin mahdollista.

Tänä kesänä kaikki on vielä hyvin pienimuotoista.

Sanniinan 1-vuotissynttärit. Kuvassa Santtu, tyttäreni/lasten äiti Riikka ja Sanniina.

Vielä pitää hieman oppia rentoutumaan ja uskoa, että kaikkea ei tarvitse saada heti kuntoon, vaikka sääntöjä pitääkin noudattaa. Kaiken kaikkiaan puutarhamummoksi ryhtyminen aikatauluttaa vapaa-ajan viettoni uudelleen. Kesäkuukaudet haluaa ja pitääkin olla mahdollisimman paljon mökillä. Viljelykset ja piha tarvitsevat jatkuvaa hoitoa. Talkootöihinkin on järjestettävä aikaa ja lomaa on vain neljä viikkoa, toistaiseksi.

Mökin olemassa olo helpottaa kuitenkin suurta elämänmuutostani, jonka aiheuttaa viimeistään vuoden parin sisään eläkkeelle siirtymiseni.

Lohduttavaa on ajatella, että silloin minulla on mahdollisuus järjestää tarpeeksi aikaa tärkeille asioille ja vielä jää aikaa laiskotteluunkin.

Tulevaisuudelta toivon, että yhteisö vaalisi siirtolapuutarhan alkuperäistä viljelyaatetta eikä pelkästä sosiaalisesta toiminnasta tulisi koskaan itseisarvo.

Tomaatit kypsyvät.

Teksti: Tuija Ylönen Siirtolapuutarha 4/2016

19

1

2

Anni Vähä-Jussila, Raholan siirtolapuutarha, Tampere

Viivi Lehto Kumpulan siirtolapuutarhasta Helsingistä.

Kunniamaininta Marjukka Metsola, (vas.)

Napapiirin ryhmäpuutarha Rovaniemi.

Anna Aittomäki, Talin siirtolapuutarha, Helsinki.

Siirtolapuutarha-lehden perinteinen kilpailu:

Valokuvakilpailun voitto Tampereelle 3 Minna Lumiluoto Litukan siirtolapuutarha Tampere.

Kevään merkit -nimiseen Siirtolapuutarha-lehden valokuvakilpailuun osallistui 26 toinen toistaan upeampaa siirtolapuutarhurien ottamaa keväistä kuvaa eri puolilta Suomea.

Perinteeksi muodostuneen valokuvakilpailun voitti tänä vuonna Anni Vähä-Jussila tamperelaisesta Raholan siirtolapuutarhasta. Hänen kuvansa ”Rhodo kukki loppukeväästä ja leppäkerttujakin näkyi” sai valokuvaraadilta eniten ääniä. Pehmeäsävyisessä kuvassa on kaunis värimaailma ja hieno valo.

Kevään merkit on tuotu taitavasti esiin.

20

Siirtolapuutarha 4/2016

Toiseksi sijoittui Viivi Lehto helsinkiläisestä Kumpulan siirtolapuutarhasta. Hänen kuvastaan raati totesi, että keväästä ja kukista nauttiva tyttö on luonnollinen ja kuva on sommiteltu taitavasti.

Toivottavasti uuden sukupolven puutarhuri saa kipinän puutarhaharrastukseen. Viivi Lehto kertoo, että perhe osti mökin tämän vuoden keväällä ja on nauttinut suunnattomasti siirtolapuutarhaelämästä.

Kolmanneksi sijoittui Minna Lumiluoto Litukan siirtolapuutarhasta Tampereelta. Hänen kuvassaan on ”Kevään ensimmäinen kimalaishavainto huhtikuussa.” Tunnelmallinen, kaunis kuva juuri heränneestä luonnosta. Krookukset ovat puutarhan väriläiskiä, jotka kertovat kevään voittaneen talven.

Kunniamaininnan saivat Marjukka Metsolan ja Anna Aittomäen kuvat. Marjukka Metsola rovanie-

meläisestä Napapiirin siirtolapuutarhasta kertoo kuvastaan, että käenkaali eli ketunleipä kasvaa keskeltä mökkipolun reunakivetystä. Se oli rovaniemeläisessä siirtolapuutarhassa kevään ensimmäisiä kukkia. Keväisessä kuvassa on kauniit värit.

Toinen kunniamaininta menee Anna Aittomäelle Talin siirtolapuutarhaan Helsinkiin. Hän kertoo, että kuvassa on superonnellinen kerrostaloasukki, kaupunkilaispoika, joka pääsi tositoimiin puutarhassa.

8-vuotias Pauli ruiskuttaa miedolla mäntysuopavesiliuoksella kirvojen valtaamaa herukkapensasta.

Kuvassa on kevään riemua. Vihdoinkin taas paljain jaloin puutarhassa. Hieno tunnelmakuva.

Onnittelut voittajalle! Palkinnoksi valokuvakilpailun voittaja saa tuoreen puutarhakirjan. Kiitokset kaikille osallistujille keväisistä kuvista!

Teksti: Jaana Veikkola-Virtanen

Liiton uutisia Historiallisella alueella:

Ranskalainen Mazargues’n siirtolapuutarha uhattuna

Teksti ja kuvat: Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto Käännös: Tina Wessman

Mazargues’n siirtolapuutarhan paikalle halutaan rakentaa kaupunkibulevardi. Ranskalaiset ja muut eurooppalaiset siirtolapuutarhurit vetoavat Marseillen vihreiden keuhkojen säilyttämisen puolesta.

Marseille on Ranskan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee maan eteläosassa, Välimeren rannalla.

Kaupunki on yksi Ranskan vanhimmista. Joseph Aiguierin perustama Mazargues’n puutarha on osa Marseillen kaupungin historiallista perintöä. Vuonna 1905 Aiguier perusti alueelle siirtolapuutarhan - “Oeuvre des Jardins de Familles”. Mazargues’n puutarha on ainutlaatuinen. Se on Ranskan ainoa siirtolapuutarha, jossa on ilmastokylpylä. Kylpylä perustettiin alun perin laajalle levinneen tuberkuloosin voittamiseksi.

Siirtolapuutarha männikköineen on tärkeä vihervyöhyke, jolla on merkittävä rooli Marseillen biodiversiteetin ylläpitämisessä. Alueelle on pystytetty lukuisia mehiläispesiä. Siirtolapuutarhassa yli sata perhettä viljelee itse valtaosan kuluttamistaan vihanneksista. Viljelijöiden hiilijalanjälki on pieni, koska useimmat tulevat alueelle jalan.

Mazargues’n siirtolapuutarha sekä kouluttaa että kasvattaa. Lapsille opetetaan luonnon ja eläinten elinkaaret, miten viljellä ja istuttaa sekä miten pitkäjänteisellä työllä ja ripauksella malttia saa nauttia työnsä hedelmistä – kirjaimellisesti. Siirtolapuutarhan olosuhteet on tehty sellaisiksi, että myös eri-ikäiset liikuntavammaiset voivat osallistua viljelytoimintaan,

Alueen ilmasto ja siirtolapuutarhaviljely edistävät sekä puutarhureiden että vierailijoiden henkistä ja ruumillista hyvinvointia. Useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että puutarhanhoidolla on terapeuttisia vaikutuksia.

Monet alueen viljelijöistä ovat puurtaneet palstoillaan jo vuosikymmeniä. Sekä heitä että nuorempaa polvea huolestuttaa nyt se, että alue on vakavan uhan alla – sen paikalle halutaan rakentaa kaupunkibulevardi. Alue on saanut runsaasti tukea siirtolapuutarhureilta eri puolilta Ranskaa ja Euroopasta. Myös Suomen Siirtolapuutarhaliitto on allekirjoittanut vetoomuksen historiallisesti tärkeiden Marseillen vihreiden keuhkojen säilyttämisen puolesta.

Kylässä Linnunlahden ja Utran siirtolapuutarhoissa Siirtolapuutarhaliiton työvaliokunta piti kokouksensa ja vieraili 18.6. joensuulaisessa Linnunlahden siirtolapuutarhassa, jossa on 81 mökkiä. Vuonna 1951 perustettu siirtolapuutarha sijaitsee upeiden vesistöjen lähellä. Samalla käytiin tutustumassa myös Joensuussa sijaitsevaan vuonna 1981 perustettuun Utran siirtolapuutarhaan, jossa on 86 mökkiä.

Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta molemmille siirtolapuutarhoille!

Teksti ja kuva: Jaana Veikkola-Virtanen

Linnulahden siirtolapuutarhan Keskusmaja on valoisa ja avara.

Siirtolapuutarha 4/2016

21

Liiton uutisia LIITTO KOULUTTAA

Puutarhanhoidon kurssi Aika: 3.-7.4.2017 Paikka: Hämeen ammattikorkeakoulu, Lepaa, Hattula Jäsenhinta: 120 euroa Ensimmäinen Siirtolapuutarhaliiton Lepaan kurssi järjestettiin vuonna 1949 ja nyt reilusti toista tuhatta viljelijää on saanut oppinsa kurssilla.

Mitä?

Kurssin opetus perustuu luentoihin, keskusteluihin ja leikkausharjoituksiin puutarhassa. Lepaan ammattitaitoiset opettajat käsittelevät monipuolisesti mm. hyöty- ja koristekasveja, kasvitauteja ja tuholaisia sekä puutarhan leikkauksia.

Kenelle?

Kurssi on tarkoitettu liiton jäsenyhdistysten siirtolapuutarhureille, joilla on jo hieman kokemusta viljelystä.

Kurssille osallistuvat suorittavat 3 opintopisteen arvoiset opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Kurssille mahtuu 20 osallistujaa (yksi per palsta), ja paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Hinta sisältää opetuksen ja täysihoidon oppilaitosmajoituksessa 2 hengen huoneissa. Rajattu määrä 1 hengen huoneita saatavissa lisämaksusta 40 euroa.

Ilmoittautuminen Sitovat kirjalliset ilmoittautumiset 19.2.2017 mennessä liiton toimistoon. Ilmoittautua voit liiton kotisivujen ilmoittautumislomakkeella (kohdassa Jäsenet – Tapahtumat) tai sähköpostitse osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi.

Tervetuloa mukaan viettämään antoisa viikko ainutlaatuisella siirtolapuutarhureille räätälöidyllä kurssilla!

Aiemmista kursseista sanottua ”Leppoisa ja innostunut ilmapiiri!!” ”Erittäin ammattitaitoiset opettajat!” ”Kiitokset ammattitaitoisille kouluttajille ja keittiön emännälle ja henkilökunnalle, pitivät meistä hyvää huolta.” ”Todella hyvä kurssi! Tämä olisi pitänyt käydä jo vuosia sitten. Sain kurssilta paljon vinkkejä ja ideoitakin se poiki.

Toivottavasti tulee hyvä kesä, jotta ehdin toteuttaa ne kaikki.” ”Upea kurssipaikka, suurkiitos!”

Käy ’tykkäämässä’ Siirtolapuutarhaliitosta Siirtolapuutarhapuutarhaliiton tehtäviä ovat mm. siirtolapuutarhojen yhdyssiteenä toimiminen ja siirtolapuutarhatoiminnan tunnetuksi tekeminen eri puolella Suomea. Näiden tehtävien toteuttamiseen liitto on ottanut käyttöön uuden kanavan.

Hallituksen 9.7.2016 tekemän päätöksen mukaisesti Siirtolapuutarhaliitto löytyy nykyisin myös Facebookista, osoitteesta http://www.facebook. com/siirtolapuutarhaliitto/. Liiton Facebook-sivu on julkinen, joten sitä voi käydä katsomassa, 22

Siirtolapuutarha 4/2016

vaikka ei ole rekisteröitynyt yhteisöpalvelun käyttäjäksi.

Sivulle tullaan julkaisemaan uutisia, valokuvia, vinkkilinkkejä, tapahtumatietoa yms. Kannattaa käydä tykkäämässä sivusta, jotta ajankohtaiset asiat varmasti näkyvät omassa uutisvirrassa. Sivusta kannattaa vinkata myös siirtolapuutarhoista ja niiden toiminnasta kiinnostuneille kavereille.

Näin saamme yhdessä vietyä eteenpäin sanomaa siirtolapuutarhojen suuresta arvosta.

JÄSENMATKA BERLIINIIN

Maailmanluokan puutarhanäyttely, siirtolapuutarhamuseo ja maailmanperintökohde Ennakkotietoa liiton jäsenmatkasta Berliiniin syyskuussa 2017 Saksassa järjestetään joka kymmenes vuosi kansainvälinen puutarhanäyttely – IGA. Ensi vuonna Berliinissä järjestettävä IGA on siis ainutlaatuinen tapahtuma, ja Siirtolapuutarhaliiton jäsenmatkan pääkohde.

Näyttelyn teema on Urbaanin maiseman tulevaisuus. IGA:n näyttelyalue ympäristöineen kattaa yli 100 hehtaaria Marzahn-Hellersdorfin hallintoalueella Berliinin koillisosassa.

Alueen halki kulkevasta köysiradasta näyttelyyn voi tutustua yläilmoista käsin.

Näyttelyalueella on myös siirtolapuutarha.

Hotellimme sijaitsee Berliinissä, ja sieltä käsin teemme kaksi päiväretkeä Leipzigiin ja Potsdamiin.

Matkan tarkka ajankohta, täsmennetty ohjelma ja osallistumismaksu julkaistaan liiton nettisivuilla lokakuussa sekä Siirtolapuutarha-lehdessä 5/2016. Alustavan suunnitelman mukaan matkapäivät ovat torstai-maanantai.

Alustava matkaohjelma: Päivä 1 Lennämme Helsingistä Berliiniin (päivälento). Hotelliin majoittautumisen jälkeen kiertoajelu tai jokiristeily Berliinissä.

Päivä 2: POTSDAM Vierailemme Sanssoucin linnassa ja puistossa sekä siirtolapuutarhassa. Sanssouci on UNESCOn maailmanperintökohde.

Päivä 3: IGA Tutustumme Berliinissä IGA-puutarhanäyttelyyn, jossa myös siirtolapuutarhalle on oma alue.

Päivä 4: LEIPZIG Vierailemme siirtolapuutarhamuseossa sekä Leipzigin kasvitieteellisessä puutarhassa.

Päivä 5 Viimeisen matkapäivän jokainen voi käyttää haluamallaan tavalla – ostoksilla, museoita kierrellen tai vaikka tutustumalla Berliinin kasvitieteelliseen puutarhaan ja museoon. Tai jos IGA:sta jäi jokin kiinnostava osa katsomatta, niin sinne voi palata. Paluulento Helsinkiin illalla.

Uunituore siirtolapuutarhakalenteri 2017 tilattavissa!

Perinteisessä kalenterissa on viljelijöiden ottamia kuvia 12 siirtolapuutarhasta.

Tilaa omasi vaikka oitis! Kalenteri on myös erinomainen ja persoonallinen lahja siirtolapuutarhurilta. Kalenterin hinta on 9 euroa + postikulut.

Tilaukset: - Siirtolapuutarhaliiton kotisivujen tilauslomakkeella - sähköpostitse osoitteesta info@siirtolapuutarhaliitto.fi - puhelimitse numerosta 010 3213 540 (arkisin klo 10-14) Siirtolapuutarha 4/2016

23

Siirtolapuutarha juhlii

Yasmin (vas.) ja Amanda esiintyivät Talin juhlassa.

Juhlat Talin siirtolapuutarhassa:

Persoonallinen 80-vuotias

24

Talin siirtolapuutarhalla osataan järjestää upeita juhlia. Sen saivat kokea talilaisten kanssa yhdessä lukuisat vieraat, kun Tali vietti 80–vuotisjuhliaan 13.8. Jo Talin siirtolapuutarhan portilta alkaen voi aistia perinteikkään ja ainutlaatuisen puutarhamiljöön tunnelman.

taja Pekka Sauri totesi. Talin siirtolapuutarha on tärkeä ja arvokas puutarha-alue keskellä Helsinkiä.

Puheessaan Sauri toivoikin, että yhä useammat helsinkiläiset löytäisivät siirtolapuutarhat ja kävisivät niiden kujia kävelemässä nauttien puutarhamiljöön rauhallisuudesta.

Talilla on rikas historia, jota voi vain kuvitella mielessään katsellessaan kujilta pensasaitojen takaa pilkottavia persoonallisia palstoja. Talilla on myös sykkivä nykyhetki, jota todistaa jo suuren juhlan järjestäminen talkoovoimilla. On helppo ennustaa Talille hyvä tulevaisuuskin, kuten myös juhlapuheessaan Helsingin apulaiskaupunginjoh-

Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Pertti Laitila tervehdyksessään talilaisille totesi siirtolapuutarhoilla menevän hyvin, sillä kysyntää siirtolapuutarhoille on paljon. Samalla hän muistutti, että siirtolapuutarha-aate ei saa kadota kysynnän kasvussa. Siirtolapuutarhat eivät ole mökkikyliä, vaan painopiste on puutarhaviljelyllä.

Siirtolapuutarha 4/2016

Talin siirtolapuutarha on 80-vuotisen historiansa aikana hienosti, ja myös esimerkillisesti, kietoutunut osaksi kaupunginosaansa ja sen ihmisiä.

Useat ympäröivät yhdistykset ja instanssit kävivät onnittelemassa talilaisia. Talin siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtajalla Mikko Nevalaisella oli miellyttävä ”homma” vastaanottaa onnitteluja niin Helsingin Golfklubilta, Pitäjänmäki-seuralta, seurakunnalta ja useilta muiltakin ympäröiviltä instansseilta. 80-vuotias Talin Siirtolapuutarha on kaunis ja hellyydellä vaalittu persoonallinen puutarha-alue.

Teksti ja kuvat: Anu Peltoniemi

Siirtolapuutarhaliitto hakee

ILMOITUSMYYJÄÄ Helsingin siirtolapuutarhojen edustajat onnittelemassa.

viisi kertaa vuodessa ilmestyvälle Siirtolapuutarha-lehdelle.

Ilmoitusmyyntityö tehdään kotoa käsin ja siitä maksetaan provisiopalkkio.

Kerro hakemuksessa provisiopyyntösi. Toivomme kokemusta myös verkkomainosten myynnistä. Ei yksinmyyntioikeutta.

Odotamme: -Puutarhatoimialan tuntemusta - Ahkeruutta ja positiivista asennetta -Sosiaalisia taitoja -Periksiantamattomuutta -Tuloshakuisuutta Lisätietoja: toimitus p. 050 511 6791 tai sähköpostitse toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi tai info@siirtolapuutarhaliitto.fi Vapaamuotoiset hakemukset 20.9.2016 mennessä osoitteeseen toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi

Suomen Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Pertti Laitila muistutti, että siirtolapuutarha-aate ei saa kadota kysynnän kasvussa. Siirtolapuutarhat eivät ole mökkikyliä, vaan painopiste on puutarhaviljelyllä.

Yrttejä joka makuun ja kaikkeen käyttöön Parisenkymmentä siirtolapuutarhuria oli saamassa oppia yrttien käytöstä Siirtolapuutarhaliiton järjestämällä kurssilla Ahlmanin ammatti- ja aikuisopistolla Tampereella 11.6. Kouluttajana oli Krista Mäkelä.

Talin siirtolapuutarha on tärkeä ja arvokas puutarha-alue keskellä Helsinkiä, totesi puheessaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.

Aamupäivän tehtävänä oli miettiä hyötykasvin ja rikkakasvin rajaa. Rikkakasveista voi ajatella myös näin: Jos et voi voittaa niitä, tee niistä ystäviäsi!

Lounastauon jälkeen saimme ohjeita yrttien keräämiseen ja säilömiseen. Pihamaillamme on paljon myös käyttökelpoisia villiyrttejä. Krista Mäkelän neuvo oli: -Ota ne kasvit haltuun, joiden maku ja tuoksu ovat mieleisiä, kerää yrtit aina puhtain käsin ja aamupäivällä, kerää jokainen laji erikseen. Kerää vain tuntemiasi kasveja, joukossa voi olla myös harmeja aiheuttavia tai jopa myrkyllisiä.

Saimme tietoa kumppanuuskasveista, vuoroviljelystä, yrttikäytteistä ja kasveista torjunta- aineena sekä lannoitteena.

Tutustuimme oppilaitoksen puutarhassa mm. syötäviin kukkiin. Keräsimme päivän päättävälle teetuokiolle erilaisia makuhermoja kutkuttavia aineksia. Krista Mäkelä valmisti meille niistä kolme eri teeversiota ja hyvää tuli.

Yrttejä voi käyttää monipuolisesti. Päivän tietopaketti oli runsas. Onneksi saimme sen sähköpostiimme, saimme myös ohjeita mm. yrttiöljyn, - suolan ja - juoman valmistamiseen.

-Puutarhan ei tarvitse olla rasitus, vaan se voi olla kehittämään ja keksimään haastava tapa havainnoida ja olla osa ympäristöään, Krista Mäkelä kiteytti.

Teksti ja kuva: Sinikka Palmio Siirtolapuutarha 4/2016

25

Jäsenyhdistys esittelyssä

Rauman Helistö toivottaa:

Ol niingon gotonas Ystävälliset puutarhurit, värikkäät perennapenkit ja hyvin hoidetut hyötykasvimaat toivottavat tervetulleeksi raumalaiseen Helistön siirtolapuutarhaan. Alueen 22 mökkiä sijaitsevat kolmen vaheen ympärillä muodostaen kukin ikään kuin oman kukan muotoisen yksikkönsä. Ja kuten Rauman kaupunkikin, niin myös siirtolapuutarhalaiset toivottavat tulijalle ”Ol niingon gotonas”.

Vietin heinäkuussa mukavan juttutuokion siirtolapuutarhayhdistyksen edustajien kanssa. He kertoivat monipuolisesti alueen historiasta ja nykypäivästä.

Siirtolapuutarha on melko nuori, se on perustettu vuonna 1989 Rauman kaupungin omistamalle, Helistön tilasta erotetulle alueelle. Entiselle heinäpellolle on kaavoitettu kaikkiaan 84 palstaa, mutta vain 22 niistä on otettu käyttöön. Mökit on rakennettu vuosina 90-91.

- Kyllä se on se meri ja paatti, jotka raumalaisia ilmeisesti kiinnostavat enemmän kuin siirtolapuu26

Siirtolapuutarha 4/2016

tarha, kuuluu selitys, miksei palstoja ole käytössä enempää.

Palstat on tarkoitettu vain raumalaisille. Muita ehtoja on mm. se, että mökkien tulee olla ulkoasultaan samanlaisia, yksikerroksisia mökkejä ja väritykseltään niiden tulee olla joko punaisia, keltaisia, siniharmaita tai vaaleansiniharmaita kuitenkin niin, että vierekkäiset mökit eivät voi olla samanvärisiä. Sisätiloja eivät määräykset koske ja mökillä voi yöpyä ympäri vuoden mutta se ei saa

olla kenellekään vakituinen asunto. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hyötykasvipalstalla tulee olla vähintään viisi eri kasvia.

Aktiivista osallistumista Suurin osa puutarhureista on tällä hetkellä eläkkeellä olevia naisia, joskin on myös muutama työikäinen. Lapsiperheitä ei ole, mutta muutama lapsenlapsi sentään vierailee alueella. Se, että noin puolet puutarhureista on alkuperäisiä, ker-

Helistö pähkinänkuoressa: Helistön tontit: 300 – 600 m2 Tontit sijaitsevat Salavavaheen, Aroniavaheen ja Ruusuvaheen ympärillä (vahe = päättyvä katu ts. umpikuja) Nykyinen vuokrasopimus voimassa Rauman kaupungin kanssa 31.5.2039.

Pakolliset kustannukset kullekin jäsenelle muodostuvat jäsenmaksusta, tontin vuokrasta ja hoitovastikkeesta.

Mökin rakennusala 35 m2 + 5 m2:n terassi, joka voi myös olla lasitettu. Mökeissä on sauna, suihku ja wc.

Sähkö- ja vesisopimus on yhdistyksen ja toimittajan välinen, kullakin mökillä on omat taksamittarit Kasteluvesi tulee viereisestä Monnalammesta, joka on entinen hiekkakuoppa.

Matkaa Rauman keskustasta tulee noin 4 km.

Helistön puuhaihmisistä kuvassa puheenjohtaja eli kyläpäällikkö Brita Valtonen (vas.), varapuheenjohtaja Maija Salmi ja hallituksen jäsen Ossi Kivelä.

too viihtymisestä Helistössä, kuten myös se, että hyvin harvoin mökit vaihtavat omistajaa ja monet viettävät alueella myös viikonloput ympäri vuoden.

Osa muuttaa mökille huhti-toukokuussa ja palaa kaupunkiin syys-lokakuussa.

Yhteisöllisyyttä pidetään yllä järjestämällä yhteisiä tapahtumia. Laskiaisena nautitaan alueen grillikatoksella hernekeittoa ja kesän mittaan järjestetään yhteisiä illanviettoja ja tietysti juhannusaattona kokoonnutaan yhteiseen grillaushetkeen ja kesäkauden päätteeksi on Venetsialaiset.

- Alussa tehtiin myös retkiä jopa ulkomaille, mutta se toiminta on hiipunut. Samoin alkuvuosina pelattiin pari kertaa viikossa lentopalloa, mutta nyt liikuntaharrastuksemme ovat jäsenistön kunnon vuoksi vaihtuneet tikanheittoon ja mölkyn pelaamiseen, kertoo hallituksen jäsen Ossi Kivelä.

- Se, mikä on hienoa, on aktiivinen osallistuminen yhteisiin tapahtumiin. Mutta erilaisiin toimihenkilötehtäviin kyllä ”maanitel aina tarttee”, myöntää Ossi. Tapahtumien järjestämisvastuussa ja jätealueen siivouksessa on kukin vahe vuorovuosin.

Puutarhanhoidon haasteita Aina ei puutarhanhoito Helistössä ole ruusuilla tanssimista. Alue on varsin hallanarkaa, kasveja pitää suojella harsoilla pitkälle kesään. Alueella alusta asti mökkeillyt Ossi Kivelä muistaa myös vuoden 1992, jolloin vielä heinäkuussa oli niin kylmää, että kasteluletkuja ei voinut käyttää, koska niissä oleva vesi oli jäässä. Omenapuita Helistössä on vähän, sillä pohjavesi on niin pinnassa, etteivät omenapuut menesty. Vaikka tänä vuonna esimerkiksi vadelmia ja herukoita tulee tyydyttävästi, oli viime talvi tuhoisa joillekin perennoille ja vesimyyrät tekevät aika ajoin tuhoaan. Kaalikoi tuhoaa kaikkien kaalikasvien lehtiä, mutta siinä helistöläiset näkevätkin yhteyden raumalaisuuteen: Kaalinlehdetkin ovat pitsiä Rauman pitsiviikkojen aikaan.

Helistössä puhutaan raumlaisittai Eri puolilla Suomea olevat siirtolapuutarhat ovat jokainen oma maailmansa.

Mikä sitten tekee Helistöstä raumalaisen puutarhan.

- Me puhutaan täällä kaikki rauman kieltä tai toisin sanoen giältä ja kaikki ovat joko paljasjalkasii raumlaisia tai tullista tulleita eli muualta muuttaneita, naurahdetaan kysymykselle, mikä tekee puutarhasta raumalaisen.

– Niin ja onhan täällä tietysti pitsinnyplääjiä.

Seuraava pieni esimerkki rauman kielestä liittyy myös nypläämiseen: ” Knyplämine o enkla asi, men äärest viere ja vierest ääre, muist pannt tarppeks kiarui spindelin gondeihi” Ja tässä suomennos: Nyplääminen on yksinkertainen asia, vie reunasta reunaan ja muista panna tarpeeksi kierteitä hämähäkin jalkoihin. Ja tulijalle toivotetaan seuraavasti: Sans snää vaa mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano eli Sano sinä vaan minua sinäksi, sinäksi minäkin sinua sanon eli yksinkertaisesti alueella sinutellaan kaikkia.

Ja lopuksi raumalaisittain: luanikast reissu.

Teksti: Irja Appelroth Kuvat: Annika Appelroth Siirtolapuutarha 4/2016

27

Mansikkapaikka Niksit

Nyt on aika Syyskuussa Toteutetaan puutarhaunelma ja istutetaan kasvi: syksyllä se juurtuu hyvin.

Rouskutellaan omenoita ja annetaan ylimääräisiä tutuille tai naapureille, joilla ei omenoita ole.

Kokeillaan jotain itselle uutta sadon säilöntätapaa, vaikka yrttien kuivatusta talven varalle.

Haravoidaan, ulkoillaan ja juodaan kupponen lämmintä päälle.

Tutkitaan, onko viinimarja- tai karviaispensaissa kuolleita oksia, jos niitä löytyy, leikataan ne pois.

Siirtola puutarha

Lokakuussa Huolletaan puutarhavälineet seuraavaa kautta varten.

Laitetaan suojat talvenaroille kasveille.

Käydään kävelyllä siirtolapuutarhassa ja katsellaan, onko palstoilla kaikki kunnossa.

Nautitaan mökillä hetki hiljaisuudesta ja pohdiskellaan, minkä uuden hyötykasvin viljely kiinnostaisi ensi vuonna.

Tiedätkö mainion, käyttökelpoisen niksin, joka toimii aina yhtä hyvin. Jaa niksisi muidenkin siirtolapuutarhurien iloksi! Niksit julkaistaan Siirtolapuutarha-lehden Mansikkapaikka-palstalla.

Kirjoita niksistä muutamalla lauseella ja lähetä niksi osoitteeseen toimitus@siirtolapuutarhaliitto.fi tai postitse osoitteeseen Siirtolapuutarhaliitto, Pengerkatu 9 B 39, 00530 Helsinki. Kuoren tunnus ”Niksi”.

Niksi Kantolanniemen siirtolapuutarhasta Hämeenlinnasta: ”Laita vähän lyhennetyn maitotölkin pohjalle etikkaa ja pudota kotilot ja etanat etikkaan. Ne kuolevat etikassa nopeasti eivätkä kärsi.”

Nikkaroi penkki tai kevääksi yrttilaatikoita!

Salaatit vuoden 2017 vihanneksiksi Salaattien suosio on kasvanut koko ajan samalla kun valikoima on monipuolistunut, mutta meillä on vielä kasvunvaraa verrattuna esimerkiksi Etelä- ja Keski-Euroopan maihin tai Aasian kulttuureihin. Tämä on yksi syy siihen, että Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry nimesivät salaattiryhmän vuoden 2017 vihanneksiksi.

Salaattiryhmään kuuluu eri lajeja kaalikasvien suvusta perinteisiin lehtisalaatteihin ja pinaatteihin. Salaatteihin luetaan nykyisin myös tuoreena käytettävä Babyleaf -pinaatti, joka on tunnetusti hyvin terveellinen samoin kuin kaalien sukuun kuuluvat salaatit, joista moni on peräisin idän ruokakulttuureista. Näitä ovat esimerkiksi Paksoi, Tatsoi ja Mizuna. Myös Perilla (Shiso) ja viinisuolaheinä ovat uudehkoja tulokkaita suomalaisten salaatteihin. Monet ns. idän salaatit kestävät myös kevyttä kuumentamista. Määritelmänä salaatti tarkoittaa tuoreena syötäviä pehmeitä ja rapeita lehtiä, joita voi käyttää sellaisenaan tai osana muuta salaattisekoitusta.

Kirpeät ja maukkaat rucolat, endiivit ja sikurit tuovat salaatteihin ja muihin ruokiin lisämakua, kun puolestaan pehmeät lehtisalaatit pehmentävät makumaailmaa ja lisäävät mehukkuutta.

Salaattien väri kertoo paljon ravitsemuksesta. Lehtivihreän lisääminen ruokavalioon on tärkeää, joten mitä vihreämpi tai punaisempi salaatti on, sitä ravitsevampi se on.

Lisätietoa: Timo Taulavuori, Puutarhaliitto ry, 040 745 3005 timo.taulavuori@puutarhaliitto.fi

28

Siirtolapuutarha 4/2016

Vain muutama työkalu ja lautaa - niin syntyy yrttilaatikoita, taimihyllyköitä, kapea kyökkihyllykkö ja kauniita tukia kasveille tai vaikka penkki. Puusepäntaitoja ei tarvita, uskallus, into ja ohjeiden seuraaminen riittävät. Ulla Vestolan kirjassa puutyöohjeet alkavat tarvikelistasta: mitä tarvikkeita ja työkaluja kuhunkin puutyöhön tarvitaan. Seikkaperäisiä ohjeita havainnollistavat kuvat. 23 erilaista ideaa puutarhaan tai mökin sisälle. Materiaaliksi käyvät myös kierrätyslauta tai remonttien ylijäämäpalat.

Muotoilija Ulla Vestola on suunnitellut helppoja kalusteita ja hyödyllisiä esineitä, jotka syntyvät ohjeita seuraten laudasta.

Vestola, Ulla ja Leppä Martti (kuvat). Askartele ja nikkaroi laudasta. Kaunista kotiin, pihalle, parvekkeelle.

Minerva Kustannus Oy. Helsinki 2016. Kirjan hinta Minerva Kustannus Oy:n verkkokaupassa 28,-

Palstoilla tapahtuu

Linnunlahti, Joensuu keen. Jotkut vielä muistavat, että ennen vanhaan muutama vuosikymmen sitten saunalta myytiin limsaa saunan päässä olevasta luukusta.

Uusi laituri saunarannassa houkuttelee uimaan Joensuun Linnunlahden siirtolapuutarha-alue on sijaintinsa puolesta ihanteellinen, koska se on lähellä Pyhäselkä-järveä. Pyhäselän rannalla yhdistyksellä on oma saunarakennus - on ollut melkein alusta asti. Rakennuksessa on kaksi saunaa, pesuhuonetta ja pukuhuoneet naisille ja miehille sekä puuliiteri.

Puuliiterissä oli ennen puulämmitteinen iso vesikat-

tila, jossa lämmitettiin saunoihin menevä pesuvesi.

Tulen pitäminen vesipadan alla oli aikaisempina vuosina saunanlämmittäjän tehtävä, mutta nyt vesi lämpiää sähköllä. Saunanlämmittäjän tehtäväksi on jäänyt saunojen lämmitys sekä ritilöiden ja mattojen paikalleen pano ennen saunomista ja niiden kuivumaan nostaminen saunomisen jäl-

Kyllä puulämmitteisellä kiukaalla saakin hyvät löylyt. Lauteilla sopii saunomaan kolmessa kerroksessa. Pienimmät saunojat ovat yleensä alimmalla lauteella. Ja sitten pääsee pulahtamaan järveen.

Saunarannassa on aina ollut laituri, jolta pääsee hyvin uimaan, koska ranta on kivikkoinen. Kahtena edellisenä kesänä laituria ei ole ollut, koska kevätjäät rikkoivat vanhan laiturin. Pitkällisen tuumailun jälkeen tänä kesänä saimme jälleen ihka uuden laiturin! Myös kulku laiturille on nyt helppoa pitkin puuportaita. Saunojia on taas riittänyt entiseen malliin. Sillä onhan rantasaunan paras puoli, että hyvien löylyjen jälkeen pääsee veteen uimaan.

Saunalta tullessa on autuas olo, mieli ja keho ovat saaneet virkistystä. Puutarhatöiden aiheuttamat ja muutkin vaivat unohtuvat.

Saunanlämmitysvuoro sattuu mökkiläiselle joka kolmas vuosi. Se ei käy rasitteeksi. Eikä myöskään saunamaksu, joka on nimellinen. Myös vierailijat voivat käydä saunassa vähän suurempaa maksua vastaan kuin mökkiläiset.

Teksti ja kuvat: Seija Salminen

Rahola, Tampere

Hillot syntyvät pihalla kuin itsestään Satokausi on alkanut ja vadelmat vilistävät vikkelin sormin purnukoihin ja pusseihin talven varalle.

Yrttien kuivatus on myös käynnissä ja hillojen keitto. Tuossahan nuo vattuhillot pihassa levyllä tulevat kuin itsestään. Viinimarjat ja mansikat löytävät myös tiensä omiin kippoihinsa pakastimien uumeniin.

Pakastimet huutavat apua erilaisten kasvisten ja puutarhan antimien työnnyttyä sen sisään . Mikä on sen hienompaa, kun syödä talvella oman maan tuotteita itse tehdyissä kotiruuissamme. Lähiruokaa parhaimmillaan.

Saunarannassamme järjestettiin iloinen yhteislauluhetki, joka oli uusi tapahtuma viljelijöillemme sunnuntai-iltaan. Makkarat paistuivat ja maistuivat iloisen laulun lomassa. Väkeä odotettiin tulevan enemmän ja oletettiin hetken löytävän useisiin mökkiläisiin.

Aluejärjestön lentopallokisa pelattiin myös Raholassa, jossa vain Nekala ja Niihama taistelivat keskenään Niihaman viedessä voiton. Kyllä kesä on mennyt nopeasti, ei aikaakaan kun huomaamme kotiinmuuton ajan olevan käsillä. Toivon kuitenkin kaunista syksyä, sadokasta kautta kaikille ja iloista mieltä puutarhoihin.

Irmeli Vepsäläinen Siirtolapuutarha 4/2016

29

Palstoilla tapahtuu Turun Kupittaan siirtolapuutarhassa tapahtuu Kupittaan monelle asumukselle tyypillinen aistikkaasti väritetty puurakenteinen peiliovi. Puutarha on hoidettu, viihtyisä ja idyllinen. Rouva esittelee ylpeänä puutarhansa kasvavaa ja runsasta luumu-, omena- ja marjasatoa. Rouva 18 on huolissaan vuonna 1935 perustetun siirtolapuutarha-alueen tulevaisuudesta. Hän kertoo, että kaupunki aikoo rakentaa palstojen tilalle asuntoja. Viljelyaikaa on nykyisen tiedon mukaan jäljellä enää kaudet vuoteen 2020 mennessä.

Turun Kupittaan siirtolapuutarha on ostostaivaan ja vilkkaasti liikennöidyn tien puristuksessa. Kadun ylityksen päässä sijaitsee Kupittaan urheilupuisto.

Palstoillaan puuhailevat asukkaat kertovat tarinaa puutarhansa menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Riitta Koski hoitaa kaunista puutarhaansa. Hän kertoo, että alueella olisi puutarhojen kunnossa jo toivomisen varaa. Syitä tähän alkaa paljastua asukkaita tavatessa.

Miellyttävä ja huumorintajuinen rouva mökillä nro 18 kutsui vieraan tontilleen. Rakennus on puutarha-alueen vanhinta rakennuskantaa. Mökissä on

Ajoittaiset lopetusuhat ovat tuttu ilmiö myös joillain muilla suomalaisilla siirtolapuutarha-alueilla niin Helsingissä kuin muissakin kaupungeissa.

Kirsti Palmroos on huumorilla ja ystävyydellä naapurin akkana esitelty ystävällinen rva mökillä nro14. Palstalla tulijaa tervehtii perintönä edelliseltä omistajalta saatu takorautainen portti, johon on kuvattu Aatami- ja Eeva-aihe. Ovi on vanhemmille mökeille tyypillinen kaunis puuovi. Mökissä on kierrätystavarasta tehty, jo kauniisti patinoitunut tiilikatto. Rouva kertoo, että heillä on usein paljon porukkaa paikalla, pieniä pampuloita perhekunta ja ystäviä:

-Tänne kaikki kokoontuvat. Täällä vietetään aikaa ja juhlia. Tänne tullaan tästä läheltä ja Turun ulkopuoleltakin.

Kupittaan puutarha-alueen mökit ovat persoonallisia, viehättäviä ja pieniä verrattuna monien siirtolapuutarha-alueiden sallittuihin kokostandardeihin.

Jotkut tarhurit ovat jo selkeästi luovuttamassa ja mökit pilkistävät rehottavan kasvillisuuden lomasta, vaikutelma on kuin kävelisi salaisessa puutarhassa.

Eksoottinen puutarha-alue keskellä kaupunkialuetta osana kaupungin julkisia puistoja voisi tulla markkinoiduksi erityisellä, pienen ihmisen onnelan mittakaavalla, joita palstat ovat niin monille viljelijöilleen.

Turkulaiset päättäjät, olkaa rohkeita ja säilyttäkää sukupolvien työllä rakennettu, ekologisesti, historiallisesti ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta niin monin tavoin tärkeä Kupittaan siirtolapuutarha.

Meluaidan rakentaminen olisi ensimmäinen kädenojennus kaupunkipuutarhurille.

Helsinki, Tali Paula Ollila

Rakkaudesta Raholaan raavimme raparperit rucolat rosmariinit retiisit ravinnoksi ruokaa. Rakentelemme. Rillaamme ronskisti. Rupattelemme rillin reunalla. Raappaamme rutaa. Rakennamme rastaille. Raavimme rikkaruohoja. Ruusut reheviksi risut röykkiöksi. Reippaita Raholassa.

Irmeli Vepsäläinen

Litukka, Tampere

Ilkivaltaa ja varkauksia voi ehkäistä ennalta Viime aikoina turvallisuus on noussut esille entistä enemmän myös siirtolapuutarhoissa - niin myös Litukalla. Murtoja mökkeihin ja vajoihin tehdään muutaman kerran vuodessa. Murtoja saatetaan yleensä tehdä samalla kertaa useisiin mökkeihin. Käyntien yhteydessä ilkivalta rajoittuu yleensä ikkunoiden ja ovien rikkomiseen ja joidenkin tavaroiden viemiseen. Vaikka ilkivalta olisi pientäkin, se on aina omistajalle raskasta, onhan teko kohdistunut hänen omaisuuteensa ja yksityisyyteensä.

Erikoisena piirteenä on myös lisääntynyt kasvien ja puutarhatuotteiden varastaminen, mitä joskus tapahtuu jopa keskellä päivää. On myös havaittu, että ajoittain alueella kiertää henkilöitä ryhmissä, jotka tarjoavat työapua. Yksi henkilö yrittää saada palstan omistajan huomion muualle ja sillä välin toinen pistäytyy mökissä katsomassa, onko siellä mitään vietävää.

Näiden ikävien asioiden torjuminen ennalta on haastavaa. Valvontakamerat ovat yksi vaihtoehto mutta eivät nekään aina ole riittävät. Litukalla tullaankin harkitsemaan valvontakameroita ainakin yhdistyksen rakennuksiin Kerhotalolle ja Takkatuvalle. Alueen palstojen kameravalvonta on hankalampi asia, koska sitä rajoittaa yksityisyyden suoja. Oman palstan valvonta on mahdollista, kun se kohdistuu vain omaan palstaan.

Teksti: Markku Kulmala 30

Siirtolapuutarha 4/2016

Hanki liitolta kalenteri, mitalit, merkit, viirit...

Tilaukset: Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry., Pengerkatu 9 B 39, 00530 HELSINKI, puh. 010 321 3540, info@siirtolapuutarhaliitto.fi http://www.siirtolapuutarhaliitto. fi/jasenet/liiton-tuotteiden-tilaus/

Forssa Heinola Helsinki Hyvinkää Hämeenlinna Joensuu Järvenpää Kotka Kuopio Lahti Lappeenranta Mikkeli Mänttä Nokia Rauma Rovaniemi Tampere Turku Valkeakoski

Riihossalmi, Mänttä

Riihossalmen siirtolapuutarhassa viljellään vesistön keskellä

Mökkikaupassa huijaus

Annonser i S

Siirtolapuutarhaliiton työvaliokunta vieraili elokuun 6. päivänä mänttäläisessä Riihossalmen siirtolapuutarhassa, jossa on 25 mökkiä.

Siirtolapuutarha-alue sijaitsee omassa rauhassaan vesistöjen ympäröimänä – ei kuitenkaan saaressa.

Kokoontumispaikakseen siirtolapuutarhurit ovat hankkineet vanhan tunnelmallisen tukkikämpän.

Vuonna 1950 perustettu siirtolapuutarhayhdisys on ostanut omakseen 3 hehtaarin siirtolapuutarha-alueen.

Suuret kiitokset Riihossalmeen vieraanvaraisuudesta!

Tampereella ainakin kahdessa puutarhassa on koettu huijausta mökkikauppojen yhteydessä.

Henkilö on tehnyt kauppakirjat kohteesta ja luvannut suorittaa kauppahinnan myyjän tilille Paljon uutuussiemeniä määräpäivänä.

Toisessa tapauksessa “ostaja” on jo asettunut taloksi ja alkanut tehdä muutoksiakin palstalla. Myöhemmin on havaittu, että maksua ei ole tullut tilille.

Toisessa tapauksessa myyjä huomasi huijauksen ajoissa, eikä vastaavaa3taloksi asettumista ehtinyt Siemenperunoita ja 5 kilon pusseissa tapahtua. Asiaa selviteltiin ja havaittiin, että molemmissa tapauksissa kyseessä oli sama henkilö. Tämä varoitukseksi mökkikauppoja suunnitteleville, että kaikenlaista voi sattua.

Tilaa ilmainen uutiskirje

Nr

www.exoticgarden.fi

Teksti: Markku Kulmala

Ratkaisu 3/16

Monia nopeakasvisia salaatteja Tilaa ilmainen uutiskirje

www.exoticgarden.fi

N

Tilaa nyt. Toimitukset alkavat syyskuun puolivälissä. www.exoticgarden.fi

N

Puh. 06-2251363 Siirtolapuutarha 4/2016

31

JÄSENMATKA

Risteilymatka Nordiska Trädgårdar –messuille Lähde Sinäkin mukaan Tukholmaan tutustumaan Pohjoismaiden suurimpiin puutarhamessuihin 7.-9.4.2017 Tuntuuko siltä, että oman paikkakunnan keväiset puutarhamessut ovat aina sitä samaa? Osallistu Siirtolapuutarhaliiton jäsenmatkaan, niin pääset mukaan haistelemaan Pohjoismaiden suurimpien puutarhamessujen tunnelmaa. Messumatka tehdään risteillen Viking Linen m/s Amorellalla Helsingistä. Toimi nopeasti - paikkoja rajoitetusti!

Osallistumismaksu ja maksuehdot: Matkan osallistumismaksu on 285 eur/hlö Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry:n jäsenyhdistysten jäsenille perheineen.

Hintaan sisältyy: • risteily Helsinki – Tukholma –Helsinki 2 hengen A-luokan sisähytissä • kaksi illallista ja kaksi aamiaista (ohjelman mukaisesti) • Tukholmassa bussikuljetus satamasta messuille ja messuilta satamaan • messujen sisäänpääsymaksu Osallistumismaksusta lähetetään sähköinen lasku. Maksu yhdessä erässä, eräpäivä 27.3.2017.

Matkustusasiakirja Pohjoismaiden kansalaiset voivat liikkua Pohjoismaissa ilman matkustusasiakirjaa, mutta henkilöllisyys on tarvittaessa voitava todistaa (passi, henkilökortti tai ajokortti). Suosittelemme matkavakuutuksen ottamista heti ilmoittautumisen jälkeen.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen Tiedustelut liiton toimistosta sähköpostitse osoitteeseen info@siirtolapuutarhaliitto.fi tai puhelimitse p. 010 3213 540 (arkisin klo. 10-14). Sitovat kirjalliset ilmoittautumiset liiton nettisivun ilmoittautumislomakkeella, sähköpostitse tai kirjeitse viimeistään 24.2.2017.

Peruutusehdot Ilmoittautumisen peruutus on tehtävä kirjallisesti. Ilmoittautumisen voi perua veloituksetta ilmoittautumisajan puitteissa – 24.2.2017 asti.

Mikäli peruutus tapahtuu ilmoittautumisajan umpeutumisen jälkeen liitto veloittaa kuluja seuraavasti: - vähintään 16 vrk ennen matkaa: peruutuskulut 25 % - 15 vrk – 4 vrk ennen matkaa: peruutuskulut 50 % - alle 4 vrk ennen matkaa: peruutuskulut 100 % .

- Lääkärintodistusta vastaan voi anoa laivayhtiöltä palautusta 14 vrk kuluessa matkan päättymisestä, mikäli matka on peruttu ennen lähtöä.

Matkaohjelma: Perjantai 7.4. klo 16:30 Kokoontuminen Viking Linen terminaalissa Helsingin Katajanokalla klo 17:30 Laiva lähtee Tukholmaan klo 20:00 Illallinen, Viking Buffet – seisova pöytä, ruokajuomat (olut sekä puna- ja valkoviini) sisältyvät hintaan Lauantai 8.4.

Meriaamiainen, Viking Buffet klo 10:00 Laiva saapuu Tukholmaan klo 10:20 Bussikuljetus terminaalista messuille Kiertelyä messuilla noin 4 h klo 15:00 Paluukuljetus messuilta laivalle klo 16:30 Laiva lähtee Tukholmasta klo 20:00 Illallinen, Food Garden – a la carte, ei ruokajuomia Sunnuntai 9.4.

Meriaamiainen, Viking Buffet klo 10:10 Laiva saapuu Helsinkiin