UNOHDETUT PERENNAT Metsäkatkero

METSÄKATKERO - VARJOISTEN PAIKKOJEN KAUNOTAR

UNOHDETUT PERENNAT

TEKSTI JA KUVAT PENTTI ALANKO

Luonnonvaraisena vuoristometsissä kasvava metsäkatkero viihtyy myös puutarhoissa puolivarjoisella paikalla. Se kukkii runsaasti elokuun alusta syyskuulle.

Luonnossa liikkuvat ovat usein tavanneet kauniisti kukkivia kasveja varjoisissakin paikoissa, mutta puutarhoissa niitä näkee aika harvoin. Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla on perustettu tällaisia luonnollisia, metsäpuutarhoiksi nimitettyjä istutuksia melko usein. Meillä sen sijaan leikattu nurmikko on vallitseva miltei joka puutarhassa. Nurmikot voivat olla laajojakin, joten ei voi välttyä ajatukselta, että tarvitaan paljon työtä niiden leikkaamisessa.

Kotoisissa metsissämme tapaa monia kauniisti kukkivia luonnonkasveja. Niiden lisäksi markkinoilla on useita varjoisissakin paikoissa viihtyviä monivuotisia kukkia.

Yksi niistä on puutarhassa hyvin viihtyvä metsäkatkero, joka kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella yleensä vuoristometsissä Etelä- ja Keski-Euroopassa, Ranskasta Etelä-Venäjälle ulottuvalla alueella, peräti 15 eri maassa. Itse olen tavannut sitä muun muassa Alppien etelärinteen metsissä ja viljeltynä monissa metsäpuutarhoissa.

KUKISSA VÄRI VAIHTELEE Metsäkatkero (Gentiana asclepiadea, ruots. knippgentian) kasvaa 40-60 cm korkuiseksi, hyvin viihtyessään jopa metrin korkuiseksi. Kauniisti kaartuvat varret ovat riittävän vahvat, niin ettei kukka tarvitse tukemista.

Lehdet ovat vastakkaiset, soikeat ja kärkeen kapenevat, tumman vihreät ja selväsuoniset. Jokaisessa lehtihangassa on yhdestä kolmeen näyttävää kellomaista kukkaa. Niiden perusväri on sininen, mutta samassakin kukassa väri vaihtelee vaalean ja tumman sinisen eri vivahteissa ja joukossa on valkoisia juovia varsinkin kukan sisäpuolella.

Varjokasvina erityisen näyttävä on Metsäkatkeron valkokukkainen Alba-lajike, samoin ruusunpunaisin kukin kukoistava Rosea-lajike, mutta sitä näkee harvoin. Mitään kasvitauteja tai tuholaisia ei tämän kasvin riesana ole.

SOPIVA KASVUPAIKKA Metsäkatkero on viihtynyt omassa pihassani puolivarjoisella paikalla omenapuun lähellä vuosien ajan. Se kukkii runsaasti elokuun alusta syyskuulle. Tänä vuonna yksi kukka avautui jo heinäkuun puolella, mitä en ole aiemmin nähnyt.

Kukkia on joka verson latvaosassa lehtihangoissa, ja sitä monilukuisimmin, mitä lähempänä ne ovat verson latvaa. Tätäkin kasvia kannattaa istuttaa useampana yksilönä, koska sen tukevat kukkavarret pysyvät pitkään kukkivina maljakossakin. Kun metsäkatkeroa on maljakossa kahvipöydällä, se kyllä huomataan, sillä se ei ole juuri kenellekään kahvinjuojalle tuttu entuudestaan. Metsäkatkero ei kaipaa mitään hoitoa, kun sillä on ravinteikas, tuoremultainen ja puolivarjoinen kasvupaikka. Se ei pidä jakamisesta, joten jos tarvitaan lisätaimia, kasvia kannattaa lisätä siemenkylvön kautta. Hyvin viihtyessään metsäkatkero lisääntyy itsekin, mutta silloin sen vierelle on raivattava paljasta maata, johon se voi kylväytyä.

Metsäkatkeron vieruskasveiksi sopivat muun muassa keväällä kukkivat sipulikasvit ja monet matalakasvuiset varjoperennat sekä varjossa viihtyvät koristeheinät ja saniaiset. Myös alppiruusujen lähistöllä se näyttää viihtyvän hyvin. Metsäkatkero tuntuu olevan kotonaan myös rakennusten varjonpuoleisilla seinustoilla, jos maaperä pysyy tuoreena koko kesän. ✖