FMI CD 40 Lapua-Uusi-Guinea / Taklax remix

La p u a- Uu s i - G u i n e a

Folkmusik från Finlands svenskbygder 40

Tak l ax

REMIX

OM JOHAN ERIK TAKLAX OCH HANS MUSIK FÖR STA G Å N G E N JAG stötte på namnet Johan Erik Taklax (1856– 1948) var 2009 när jag hörde Maria Kalaniemis och Sven Ahlbäcks inspelning ”Polska efter Johan Erik Taklax” från albumet Ilmajousi – Luftstråk. Det var något unikt med melodin: den föreföll ständigt hoppa mellan A-dur, A-moll och A-doriskt modus. Flera år senare började jag närmare undersöka Taklax och de melodier som bär hans namn.

Det finns en del källmaterial om Johan Erik Taklax liv. Han föddes i Petalax i Österbotten men senare slog han sig ner i byn Taklax. Vid sidan av jordbruket handlade han vintertid med kalv- och fårskinn och tillverkade handskar. Liksom många av bygdens spelmän tillverkade han också fioler. Han köpte

och sålde fioler på sina resor, och hade enligt samtida källor en vägg full av fioler i sitt hem.

Från och med slutet av 1800-talet betraktades Taklax som en av de bästa violinisterna i Österbotten.

Han deltog i spelmanstävlingar i Helsingfors 1897, Kristinestad 1898 och ännu på gamla dagar i Helsingfors och Göteborg 1920 och i Åbo 1926. Han vann första pris i nästan alla tävlingar. Vasabladets Einar Hagman skrev att Taklax i Helsingfors ”verkade som ett friskt vårregn i oljudet och oskickligheten.

[– – –] fina melodier, god takt, rent och vackert spel …".

Föreningen Brages eldsjäl Otto Andersson lyckades locka med Taklax i Brages stråkorkesters verksamhet och på föreningens turné i Sverige 1923. I en recension av

turnén publicerad i Hufvudstadsbladet skrevs det att Taklax var en av tre spelmän som ”visade sig vara virtuoser på sina instrument” och som ”med sitt kontemplativa lugn och sina osminkade seder förskaffade sig en klar särställning bland färddeltagarna”. Musik- och folkdiktsforskaren Alfhild Forslin spelade 1930 in Taklax melodier med en fonograf, och transkriptionerna finns i Finlands svenska folkdiktning VI (del A1 och A2).

Taklax, som behärskade en omfattande och mångsidig samling dansmelodier, berättade att han lärt sig melodier av ”Gambel-Dalin” i Nyby i Malax, det vill säga av Johan Erik Ribacka. Det svenskspråkiga Österbotten var en konservativ trakt som också i sin spelmansmusik hade lyckats bevara danser, melodier och spelsätt som försvunnit i andra delar av landet. I Taklax fall är det svårt att säga vad som var

hans eget och vad han lärt sig av någon annan. Även om hans melodier tidvis behärskat håller sig inom en och samma tonart, avviker de väsentligt från den musik som bevarats från spelmän i samma region under samma tidsperiod. Taklax melodier hoppar mellan modus och tonarter, ibland rätt tvärt. Är det modala skikt av äldre skandinavisk folkmusik som lever kvar i melodierna utan att helt ha hunnit svepas bort av den tonala harmonins segertåg?

Eller är det Taklax egen påhittighet? Det unika tonspråket inspirerar till att försöka sig på många olika slags arrangemang.

Santeri Kaipiainen

JOHAN ERIK TAKLAXISTA JA HÄNEN SÄVELMISTÄÄN TÖR MÄS I N J O H A N E R I K TAKLAXI N (1856–1948) nimeen ensimmäisen kerran vuonna 2009 kuullessani Maria Kalaniemen ja Sven Ahlbäckin levytyksen ”Polska efter Johan Erik Taklax” albumilta Ilmajousi – Luftstråk. Melodiassa oli jotain ainutlaatuista: se tuntui poukkoilevan jatkuvasti A-duurin, A-mollin ja A-doorisen moodin välillä. Lähdin vuosia myöhemmin tutkimaan tarkemmin Taklaxia ja hänen nimiinsä laitettuja sävelmiä.

Johan Erika Taklaxin elämästä on olemassa jonkin verran lähteitä: hän syntyi Pohjanmaalla, Maalahden Petolahdessa ja asettui myöhemmin Taklaxin kylään Korsnäsiin.

Maanviljelyksen ohella hän talvisin kävi kauppaa vasikan- ja lampaannahoilla sekä valmisti itsekin hanskoja. Kuten seudun viulupeli-

manneille oli tyypillistä, rakensi hän itsekin viuluja sekä osti ja myi niitä matkoillaan, ja aikalaislähteiden mukaan hänen talonsa päätyseinä oli viuluja täynnä.

Taklaxia pidettiin aina 1800-luvun lopulta alkaen yhtenä Pohjanmaan parhaista viulisteista. Hän osallistui pelimannien soittokilpailuihin Helsingissä 1897, Kristiinankaupungissa 1898 sekä vielä vanhoilla päivilläänkin Helsingissä ja Göteborgissa 1920 ja Turussa 1926. Lähes kaikissa kilpailuissa hän sai ensimmäisen palkinnon. Vasabladetin Einar Hagman kirjoitti Taklaxin soiton olleen Helsingissä ”kuin raikas kevätsade keskellä melua ja epäpätevyyttä.

[– – –] hienoja melodioita, hyvä tahti, puhdasta ja kaunista soittoa …".

Brage-yhdistyksen puuhamies Otto Andersson sai houkuteltua

Taklaxin mukaan Brage-jousiorkesterin toimintaan ja kiertueelle Ruotsiin vuonna 1923. Hufvudstadsbladetin kiertuearvioiden mukaan Taklax oli yksi kolmesta pelimannista, jotka ”osoittivat olevansa instrumenttinsa virtuooseja” sekä ”erottuneet edukseen osallistujien keskellä mietiskelevällä rauhallisuudellaan ja koristelemattomalla tyylillään”. Musiikkitieteilijä ja kansanrunoudentutkija Alfhild Forslin tallensi Taklaxin sävelmät fonografilla vuonna 1930, ja nuotinnokset löytyvät Finlands svenska folkdiktningin osasta Äldre dansmelodier (VI A1) ja Yngre dansmelodier (VI A2).

Laajan ja monipuolisen tanssisävelmistön hallinnut Taklax kertoi oppineensa sävelmiään Maalahden Nybyn ”Gambel-Dalinilta”, eli Johan Erik Ribackalta. Luonteeltaan konservatiivisena seutuna oli ruotsinkielinen Pohjanmaa onnistunut pitämään myös pelimannimusiikis-

saan yllä muualta maasta hiipuneita tansseja, sävelmiä ja soittotapoja, mutta Taklaxin kohdalla on hankalaa sanoa, mikä oli omaa ja mikä opittua.

Vaikka hänen melodiansa toisinaan pysyvätkin hillitysti yhdessä sävellajissa, poikkeavat ne usein merkittävästi saman seudun ja ajanjakson pelimanneilta tallennetusta musiikista, poukkoillen moodista ja sävellajista toiseen äkillisilläkin vaihteluilla. Oliko sävelmiin jäänyt elämään vanhemman skandinaavisen kansanmusiikin modaalisia kerrostumia, joita tonaalisen harmonian voittokulku ei ollut vielä täysin ehtinyt pyyhkiä pois? Vai olivatko ne Taklaxin omaa kekseliäisyyttä? Sävelkielen ainutlaatuisuus inspiroi kokeilemaan, kuinka moneen eri suuntaan niitä voikaan lähteä sovittamaan.

Santeri Kaipiainen

ABOUT JOHAN ERIK TAKLAX AND HIS SONGS I FIRST E N CO UN TE R E D the name Johan Erik Taklax (1856–1948) in 2009 upon hearing the recording of “Polska efter Johan Erik Taklax” by Maria Kalaniemi and Sven Ahlbäck on the album Ilmajousi – Luftstråk.

There was something unique about the melody: it seemed to constantly switch between A major, A minor and A Dorian mode. Years later, I began examining Taklax and the songs attributed to him more closely.

Various sources touch on the life of Johan Erik Taklax: he was born in Ostrobohtnia in the village Petolahti in Malax and later settled in the village of Taklax in Korsnäs. In addition to farming, he traded in calfskin and sheepskin in the winter and made handcrafted gloves. As was typical of local violin spelman musicians, he also made violins and bought

and sold them during his travels, and contemporary sources claim that the back wall of his house was full of violins.

From the end of the 19th century, Taklax was considered one of the finest violinists in Ostrobothnia. He took part in spelman contests in Helsinki in 1897, in Kristinestad in 1898 and, later in his life, in Helsinki and Göteborg in 1920 and in Turku in 1926. He won first prize in almost every contest. Einar Hagman wrote in Vasabladet that Taklax’s playing in Helsinki was “like a fresh spring rain among noise and incompetence.

[– – –] fine melodies, good rhythm, clean and beautiful playing ...".

Otto Andersson, the organiser of the Brage Association, persuaded Taklax to join the Brage string orchestra and tour Sweden with them

in 1923. According to reviews in Hufvudstadsbladet, Taklax was one of three spelman musicians who “showed themselves to be virtuosos of their instruments” and “distinguished themselves among the participants with their thoughtful calmness and unadorned style”.

Musicologist and folk poetry researcher Alfhild Forslin recorded Taklax’s songs using a phonograph in 1930, and transcriptions can be found in the book Finlands svenska folkdiktning (part VI A1: Äldre dansmelodier and part VI A2: Yngre dansmelodier).

Taklax who mastered a wide and varied dance song catalogue, said he learned songs from Johan Erik Ribacka, aka “Gambel-Dalin”, from Nyby in Malax. Through its spelman music tradition Swedish-speaking Ostrobothnia, as a conservative region by nature, had managed to hang on to dances, songs and play-

ing styles that had died out in other parts of the country. It is, however, difficult to say exactly what Taklax had composed himself and what he had learned.

Even though his melodies sometimes remain within a single key, they are often significantly different from the recorded music of other local and contemporary spelman musicians by flitting, sometimes quite suddenly, from one mode and key to another. Did his tunes retain remnants of modal strata from older Scandinavian folk music that had not yet entirely been washed away by the triumph of tonal harmony?

Or were they the result of Taklax’s own ingenuity? The unique nature of his tone language inspires one to try to see just how many different directions it can take.

Santeri Kaipiainen

Källor

Lähteet

Sources

Bergman, Anne 2006. ”Brage och spelmansmusiken”. Brage 100 år.

Arv – Förmedling – Förvandling. Brages årsskrift 1991–2006. Red. Bo Lönnqvist, Anne Bergman & Yrsa Lindqvist. Helsingfors: Föreningen Brage, 194–210.

Bergman, Anne 2006. ”Brages stråkorkester och Brageidén”. Brage 100 år. Arv – Förmedling – Förvandling. Brages årsskrift 1991–2006. Red. Bo Lönnqvist, Anne Bergman & Yrsa Lindqvist. Helsingfors: Föreningen Brage, 120–140.

Finlands svenska folkdiktning [FSFD] VI Folkdans A1. Äldre dansmelodier. Utg. Otto Andersson. 1963. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland. [Tillgänglig digitalt på adressen: folkdiktning.sls.fi.]

Finlands svenska folkdiktning [FSFD] VI Folkdans A2. Yngre dansmelodier. Utg. Otto Andersson & Greta Dahlström. 1975. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland. [Tillgänglig digitalt på adressen: folkdiktning.sls.fi.]

Häggman, Ann-Mari 1979. ”Spelmannen i det österbottniska bondesamhället”. Sumlen 1979. Årsbok för vis- och folkmusikforskning. Stockholm: Svenskt visarkiv och Samfundet för visforskning, 9–71.

Häggman, Ann-Mari 1994. ”Pärtfiol och blänkande harmonika. De österbottniska spelmännens instrument 1850–1930”. Folk och musik.

Vasa: Finlands svenska folkmusikinstitut, 27–64.

Webbplatsen Finlands svenska folkdiktning 2010. ”Johan Erik Taklax”. Svenska litteratursällskapet i Finland. https://folkdiktning.sls.fi/#/ result/subject/11062 (hämtad 29.8.2023).

Låtar

Kappaleet

Taklax 1017 ”Afro” Albumet inleds med Johan Erik Taklax ljusa, G-durpräglade polska (FSFD VI A1 nr 1017), som mycket snabbt byter rytm från 3/4 till en 12/8-version. Arrangemanget är influerat av keltiska jiggar och av västafrikanska rytmer från i synnerhet Guineabuktens kust samt av södra Afrikas kyrko-, köroch populärmusik.

Albumin avaa Johan Erik Taklaxin valoisa, G-duurivoittoinen polska (FSFD VI A1 nro 1017), jonka rytmi kääntyi hyvin nopeasti 3/4-poljennosta kolmimuunteiseksi 12/8-versioksi.

Sovitus on saanut vaikutteita kelttiläisistä jigeistä, Länsi-Afrikan ja etenkin Guineanlahden rannikon rytmeistä sekä eteläisen Afrikan kirkko-, kuoro- ja populaarimusiikeista.

Taklax 509 ”Lydisk” Albumets mest chosefria arrangemang representerar mainstreamstämningen i 2000-talets nordiska folkmusik.

Den här polskan i starkt lydiskt modus (FSFD VI A1 nr 5019) fylls ut av såväl Anna Kinnunens melodi- och solosång

som pianots skimrande obligato och den avslutande stegringen, som kunde höra hemma i en musikal.

Albumin suoraviivaisin sovitus edustaa 2000-luvun pohjoismaisen kansanmusiikin valtavirran tunnelmaa. Oman lisänsä tähän vahvasti lyydisessä moodissa kulkevaan polskaan (FSFD VI A1 nro 5019) antavat niin Anna Kinnusen laulama melodia ja laulusoolo kuin myös pianon kimmeltävä obligato ja lopun musikaalinomainen nostatus.

Taklax 971 ”Satie” Den här polskans (orig. FSFD VI A1 nr 971) långsamma inledning i doriskt modus är kraftigt inspirerad av den franska samtida kompositören Erik Saties (1866–1925) soloserier för piano, Gymnopédies och Gnossiennes. Vår gitarrist Aapo Nieminens elgitarrsolo glider överraskande över i en soulinfluerad riktning.

Tämän polskan (alkup. FSFD VI A1 nro 971) hidas, doorisessa moodissa kulkeva alku on inspiroitunut voimakkaasti Taklaxin aikalaisen, ranskalaissäveltäjä Erik Satien (1866– 1925) Gymnopédies- ja Gnossiennes-soolopianosarjoista.

Kitaristimme Aapon soittama sähkökitarasoolo ajautui yllättäen soul-vaikutteiseen suuntaan.

Taklax 1034 ”Turbo” G-polskan (FSFD VI A1 nr 1034) kan turvis upplevas gå i G-dur, G-mixolydisk, g-moll, d-moll eller C-dur. Trots att den är kort kan man i det framåtrusande, polkaaktiga arrangemanget höra influenser från såväl Balkans snabba folkmusik, klezmer och punk som Primus, Devin Townsend och Snarky Puppy.

G-polskan (FSFD VI A1 nro 1034) voi vuoroin kokea kulkevan G-duurissa, G-miksolyydisessä, g-mollissa, d-mollissa tai C-duurissa. Lyhyestä kestostaan huolimatta voi kaahaavassa, polkan kaltaisessa sovituksessa kuulla vaikutteita Balkanin nopeatempoisesta kansanmusiikista, klezmeristä, punkista, Primusista, Devin Townsendista kuin Snarky Puppysta.

Taklax 1451 ”Till Esbjörn” En kort kadrilj i dur (FSFD VI A2 nr 1451) har i basisten Veli-Matti Silanteräs arrangemang utvecklats till ett svårmodigt och långsamt stycke som är en hommage till den framlidne svenske pianisten Esbjörn Svenssons tonspråk och samtidigt en blinkning åt Jan Johanssons album Jazz på svenska.

Lyhyt duurikatrilli (FSFD VI A2 nro 1451) on venynyt basisti Veli-Matti Silanterän käsittelyssä surumieliseksi ja hitaaksi, tehden kunniaa edesmenneen ruotsalaispianisti Esbjörn Svenssonin sävelkielelle sekä nyökäten myös Jan Johanssonin Jazz på svenska -albumin suuntaan.

Taklax 937 ”Preludium och fuga” Den harmoniska kromatiska tonen i polskans (FSFD VI A1 nr 937) sjätte takt väcker en stark association till barockmusik. Därför – och delvis inspirerat av violinisten KreetaMaria Kentalas fantastiska arbete – hör vi först melodin i en lugn menuett som preludium och strax efteråt som en snabbare polska , som konstruerats som en trestämmig fuga.

Polskan (FSFD VI A1 nro 937) kuudennesta tahdista löytynyt harmoninen muunnesävel toi mukanaan voimakkaan assosiaation barokkimusiikkiin. Niinpä – osin myös viulisti Kreeta-Maria Kentalan upean työn innoittamana – sävelmä kuullaan ensin rauhallisena menuetti-preludina sekä heti perään nopeampana, kolmiäänisen fuugan muotoon rakennettuna polskana.

Taklax 581 ”Ibérico” Från den inledande tonarten D-dur studsar den här käcka polskan (FSFD VI A1 nr 581) åt många olika håll och lånar intryck av spansk flamenco, latinamerikansk musik och Balkans blandtaktarter, men den rymmer också en förstulen Led Zeppelin-kontrafakt.

Alkusävellajistaan D-duurista moneen suuntaan hyppivä reipas polska (FSFD VI A1 nro 581) lainailee vaikutteita espanjalaisesta flamencosta, latinalaisamerikkalaisesta musiikista sekä Balkanin sekatahtilajeista, mutta mukaan mahtuu myös vaivihkainen Led Zeppelin -kontrafakti.

Tre Taklax i tvåtakt: Taklax 958 / Taklax 1037 / Taklax 939 Skivan avslutas med ett potpurri av tre polskor. Melodierna har huvudsakligen tagit en vändning mot polka i tvåtakt, men på vägen stöter vi också på lite argentinsk milonga, 1960-talsschlager och elektronisk 2000-talspop.

Levyn päättää kolmen polskan sikermä. Sävelmät ovat pääosin kääntyneet kaksijakoiseksi polkaksi, mutta matkan varrelta löytyy myös hieman argentiinalaista milongaa, 1960-luvun iskelmää kuin 2000-luvun elektronista popmusiikkia.

Alla arrangemang Santeri Kaipiainen, förutom Taklax 1451 ”för Esbjörn” arr. Veli-Matti Silanterä Inspelad i Hollywood House Studios i Helsingfors 7–10.4.2023 Inspelning Aapo Kauppinen Mixning Jyri Sariola Mastering Jaakko Viitalähde / Virtalähde Analog Audio Producent Santeri Kaipiainen Konvolutets grafik och layout Ulrika Öhman Översättningar Scandix Bild på Johan Erik Taklax Alfhild Forslin, 1930 (SLS arkiv) Fotografier av Lapua-Uusi-Guinea tagna av Mikko Malmivaara Kaikki sovitukset Santeri Kaipiainen, paitsi Taklax 1451 ”för Esbjörn” sov. Veli-Matti Silanterä Äänitetty Hollywood House -studiossa Helsingissä 7.–10.4.2023 Äänittänyt Aapo Kauppinen Miksannut Jyri Sariola Masteroinut Jaakko Viitalähde / Virtalähde Analog Audio Tuottanut Santeri Kaipiainen Kansitaiteen ja vihon grafiikka ja taitto Ulrika Öhman Tekstin käännökset Scandix Johan Erik Taklaxin valokuva Alfhild Forslin, 1930 (SLS:n arkisto) Lapua-Uuden-Guinean valokuvat ottanut Mikko Malmivaara

All arrengments by Santeri Kaipiainen, besides Taklax 1451 ”för Esbjörn“ arr. Veli-Matti Silanterä Recorded in Hollywood House Studios in Helsinki 7–10.4.2023 Recorded by Aapo Kauppinen Mixed by Jyri Sariola Mastered by Jaakko Viitalähde / Virtalähde Analog Audio Producer Santeri Kaipiainen Booklet layout by Ulrika Öhman Translations Scandix Photograph of Johan Erik Taklax by Alfhild Forslin, 1930 (SLS archives) Photographs of Lapua-Uusi-Guinea by Mikko Malmivaara

Lapua-Uusi-Guinea tackar / kiittää / thanks:

Matias Kiiveri, Aapo Kauppinen, Mats Granfors, Svenska litteratursällskapet i Finland/Finlands svenska folkmusikinstitut, Svenska kulturfonden, Musiikintekijöiden rahasto, Musiikin edistämissäätiö, Konstuniversitetet/SibeliusAkademin, makar, vänner och familjer.