Jouluevankeliumi slangiksi

Sellast legendaa heitetää, et yhel keisari Augustuksel ei ollu omast mielest tarpeeks papulaa, ja siks kansalt oli pakko repii sitä sille snadisti lisää. Siihen maailman aikaa Syyrias kukkoili bossina Kyrenius, ja tää oli eka pakkovero. Joka iikan piti laahustaa lähimpää cityy pulittaa veroo keisarille. Sen takii Josefki – koska se oli Davidin sukuu – läks dallailee Galileast, Nasareti citystä kohti Juudeaa Daavidin cityy, joka tsennattii Beetleheminä. Messis sil oli sen friidu Maria, joka oli viimesillää paksuna. No niinhän siin sit kävi, et skidi koputteli Marian masussa, et se haluu ulos tsiigailee maailman menoo. Maria pyöräytti snadin boitsun, kääri sen pakettii ja pani sen goisaa elukoiden safkakaukaloo. Kansaa oli liikentees ihan armottomasti, ja siks Josefin ja Marian oli pakko budjaa tallis, ku kaikki hotlat oli sillon fullsat. Siin lähistöl paimenet tsittaili ja tsiikaili yöl kaikes rauhas elukoitaa, ku ne yhtäkkii meinas saada slaagin: Niiden etee putos joku ihme Himmelin Faijan enkeli, joka lyysas ku tuhat öljylamppuu. Mut tää enkeli rupes selittää: Hei kundit, mun takii ei tarvi lähtee litoo, mä heitän teille mahtavan stoorin, jost on iloo koko boltsille; tänää födas Vapahtaja. Se on Kristus, Herra Davidin cityssä. Ja mä annan teille snadin vinkin, te hittaatte nassikan paketoituna goisaamas elukoiden safkakaukalos. Sit tän enkelin ympärille ilmesty järjetön jengi Himmelin skragisporukkaa, ja tää koko jengi ylisti Himmelin Faijaa ja veti innolla: ”Kunnia Himmelin Faijalle siel ylhääl ja tääl alhaal koko jengille, jolle se haluu vaa kaikkee kliffaa.” Sit ku enkelit häippäs, paimenet oli vähän pölähtäneit, mut päätti lähtee dallailee Beetlehemii tsiikaa, mitä ne sielt hittais. No, ne lähti sit kiitää ja hittas Josefin, Marian ja skidin, joka ihan oikeesti veti södesti nassuu elukoiden safkakaukalos. Ku ne tsiikas skidii, ni ne selitti, et täst boitsusta oli heitetty stoorii niille suoraan Himmelistä. Jengi, joka siit kuuli oli ihan öögat pyöreenä kaikest. Mut Maria ei hiiskunu mitää, se vaa jemmas joka sanan hjärttaansa ja funtsaili niit mielessää. Sit paimenet lähti steppailee takas elukoidensa luo ja sendas glooriaa Himmelin Faijalle täst ihmeestä, jost niille väännettii tarinaa suoraa Himmelist ja jota ne käppäili tsiikaa.

Slanginnos: R. Karhumaa

Kuvitus: Booblgum