Jouluko humpuukkia?

Olet ehkä kuullut puhuttavan dickensiläisestä joulusta. Kun minä kuulen tuon ilmaisun, mieleeni tulee 1800-luvun Lontoo, sen kapeat mukulakivikadut ja mistelinoksin koristellut talot. Lumihiutaleet leijailevat kevyesti joululauluja laulavien lasten ylle. Hyväntuuliset ihmiset toivottavat toisilleen ”Merry Christmas” kiirehtiessään joululahjaostoksille. Sisällä taloissa takkatuli rätisee kodikkaasti. Keittiöissä valmistetaan luumuvanukkaita, hedelmäkakkuja, siirapilla kuorrutettuja omenia ja muita herkkuja, joita ilman joulu ei ole joulu.

Dickensiläisellä joululla oli viktoriaanisella ajalla toisetkin kasvot. Ne sai nähdä, jos siirtyi Lontoon Citystä mailin verran itään päin. Itä-Lontoon kadut olivat mutaisia ja talot rähjäisiä. Lunta satoi sielläkin, mutta se ei leijaillut kevyesti, vaan piiskasi rääsyihin kietoutuneiden, vilusta värisevien lasten kasvoja. Hyvän joulun toivotusten sijaan kaduilla kaikuivat humalaisten miesten ja naisten kiroilut. Jouluherkuista ei uskallettu uneksiakaan; sai olla onnellinen, jos tänään onnistui saamaan edes jotain ruokaa. Kirjailija Charles Dickens (1812–1870) kuvaa näitä kahta maailmaa useassa teoksessaan. Yksi hänen tunnetuimpia ja varmasti myös rakastetuimpia kertomuksiaan on ”Joululaulu”, joka on suomennettu muun muassa nimellä ”Saiturin joulu”. Kirjan päähenkilö on saita liikemies nimeltään Ebenezer Scrooge. Herra Scrooge ei välitä joulusta. Hänen miestään se on täyttä humpuukkia. Joululaulut ovat humpuukkia, jouluateria suvun kesken on humpuukkia. Köyhien auttaminen se vasta humpuukkia onkin! En kerro kaikkea, mitä kirjassa tapahtuu, sillä ehkä haluat itse lukea sen. Paljastan kuitenkin sen verran, että Scroogen koko elämä ja ajatusmaailma mullistuvat sen jälkeen, kun hänen edesmennyt liikekumppaninsa ilmestyy tuonpuoleisesta varoittamaan häntä.

Ehkä yksi syy kertomuksen suosioon on sen ajattomuus. Se olisi voitu ja voitaisiin kirjoittaa minä aikakautena hyvänsä. Dickensin kertomuksessa on itse asiassa paljon samaa kuin evankelista Luukkaan kertomuksessa rikkaasta miehestä ja hänen porttinsa pielessä viruvasta Lasaruk-

Minä kuitenkin uskon, että ihmisen on mahdollista muuttua, jos hän oivaltaa, mistä joulussa on oikeasti kyse.

sesta (Luuk. 16:19–31). Kun rikas mies kuolee, hän joutuu tuonelaan, jossa hän keskustelee Abrahamin kanssa. Hän pyytää, että pääsisi takaisin maan päälle varoittamaan veljiään, etteivät he käyttäytyisi köyhiä kohtaan samalla tavalla kuin hän oli käyttäytynyt. Abraham vastaa: ”Onhan heillä Mooses ja profeetat, kuulkoon heitä.” Tällä Luukas tahtoo sanoa, että kaikki on kirjoitettu Raamattuun eli Mooseksen lakiin ja profeettakirjoihin. Sieltä on luettavissa, mitä Jumala meiltä odottaa.

Minua puhuttelee Dickensin kertomuksessa kohta, jossa saituri Ebenezer Scrooge istuu takan ääressä lämmittelemässä. Takan tiilet on koristeltu Raamatun henkilöiden kuvilla. Scrooge katselee kuvia näkemättä niitä. Mietin, tapahtuuko sama minulle, kun luen Raamattua. Tiedän, että kaikki on sanottu siellä, mutta olenko lopulta kuin Luukkaan kertomuksen rikas mies, joka ihmettelee, miksei kukaan varoittanut minua. Kuinka helppoa onkaan unohtaa, mitä Mooses ja profeetat puhuvat oikeudenmukaisuudesta ja vähäosaisten auttamisesta.

Dickens on valinnut tarinansa päähenkilölle osuvan nimen ”Ebenezer”. Nimi on peräisin Raamatusta ja tarkoittaa suomeksi ”avun kiveä”. Kertomuksen alussa Ebenezer Scroogen sydän on kivenkova; mikään ei liikauta häntä. Hän ei pysty vastaanottamaan rakkautta eikä tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Kertomuksessa on kuitenkin käännekohta, jolloin Ebenezerin sydän muuttuu. lopulta hänestä tulee yhteisönsä auttaja ja hyväntekijä.

Ehkä ajattelet, että ”Saiturin joulu” on vain satukirja, kaunis kertomus aidosta joulusta, jota ei oikeasti ole olemassa. ”Humpuukkia!” saatat huudahtaa. Minä kuitenkin uskon, että ihmisen on mahdollista muuttua, jos hän oivaltaa, mistä joulussa on oikeasti kyse. Profeetta Hesekielin kirjassa ovat sanat: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 36:26). Tämän voi tehdä vain joulun Herra, Jeesus Kristus. Hän, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan, haluaa että mekin osoitamme hyvää tahtoa toinen toisiamme kohtaan.

Saga Lippo

Pelastusarmeijan juuret ovat Itä-Lontoossa

Korona-aika on tuonut myös ihmisten auttamisen halun näkyväksi. Pelastusarmeijallakin monet vapaaehtoiset ojensivat auttavan kätensä niin Suomessa kuin muualla maailmalla.