Dickensiläinen katunäkymä Lontoossa
JOULUKO HUMPUUKKIA? Olet ehkä kuullut puhuttavan dickensiläisestä joulusta. Kun minä kuulen tuon ilmaisun, mieleeni tulee 1800-luvun Lontoo, sen kapeat mukulakivikadut ja mistelinoksin koristellut talot. Lumihiutaleet leijailevat kevyesti joululauluja laulavien lasten ylle. Hyväntuuliset ihmiset toivottavat toisilleen ”Merry Christmas” kiirehtiessään joululahjaostoksille. Sisällä taloissa takkatuli rätisee kodikkaasti. Keittiöissä valmistetaan luumuvanukkaita, hedelmäkakkuja, siirapilla kuorrutettuja omenia ja muita herkkuja, joita ilman joulu ei ole joulu. Dickensiläisellä joululla oli viktoriaanisella ajalla toisetkin kasvot. Ne sai nähdä, jos siirtyi Lontoon Citystä mailin verran itään päin. Itä-Lontoon kadut olivat mutaisia ja talot rähjäisiä. Lunta satoi sielläkin, mutta se ei leijaillut kevyesti, vaan piiskasi rääsyihin kietoutuneiden, vilusta värisevien lasten kasvoja. Hyvän joulun toivotusten sijaan kaduilla kaikuivat humalaisten miesten ja naisten kiroilut. Jouluherkuista ei uskallettu uneksiakaan; sai olla onnellinen, jos tänään onnistui saamaan edes jotain ruokaa. 24
SOTAHUUTO
Kirjailija Charles Dickens (1812–1870) kuvaa näitä kahta maailmaa useassa teoksessaan. Yksi hänen tunnetuimpia ja varmasti myös rakastetuimpia kertomuksiaan on ”Joululaulu”, joka on suomennettu muun muassa nimellä ”Saiturin joulu”. Kirjan päähenkilö on saita liikemies nimeltään Ebenezer Scrooge. Herra Scrooge ei välitä joulusta. Hänen miestään se on täyttä humpuukkia. Joululaulut ovat humpuukkia, jouluateria suvun kesken on humpuukkia. Köyhien auttaminen se vasta humpuukkia onkin! En kerro kaikkea, mitä kirjassa tapahtuu,
sillä ehkä haluat itse lukea sen. Paljastan kuitenkin sen verran, että Scroogen koko elämä ja ajatusmaailma mullistuvat sen jälkeen, kun hänen edesmennyt liikekumppaninsa ilmestyy tuonpuoleisesta varoittamaan häntä. Ehkä yksi syy kertomuksen suosioon on sen ajattomuus. Se olisi voitu ja voitaisiin kirjoittaa minä aikakautena hyvänsä. Dickensin kertomuksessa on itse asiassa paljon samaa kuin evankelista Luukkaan kertomuksessa rikkaasta miehestä ja hänen porttinsa pielessä viruvasta Lasaruk-
