Minun ja paitani uusi elämä

– Ihana paita! Mistä olet löytänyt tuollaisen? Tämä keskustelu käydään usein Pelastusarmeijan päämajan hississä. Se ei liene yllättävää toimistossa, jossa työskentelee paljon naisia, mutta minua ei yllätä enää sekään, että lähes poikkeuksetta ihanimmat luomukset ovat löytyneet kirppikseltä tai saatu käytettynä ystävältä.

Muistan vielä ajan, jolloin monen mielestä oli hävettävää ostaa vaatteita käytettynä kirpputorilta. Nykyään monen mielestä on häpeällisempää ostaa uusi, mutta epäeettisesti tuotettu ja lyhytikäinen halpavaate. Kierrätettynä vaate saa toisen elämän. Sitä paitsi kun ostaa kirpparilta, tulee usein samalla tukeneeksi hyväntekeväisyyttä.

Upseerina pukeudun töissä aina Pelastusarmeijan virkapukuun tai toimistounivormuun. Olen huomannut, että univormu on oikeastaan aika nerokas asu. Sen alkuperäinen ajatus on ollut paitsi kertoa, kenelle me kuulumme, myös julistaa tasa-arvoa. Tällä oli iso merkitys luokkatietoisessa Lontoossa, jossa Pelastusarmeija syntyi 1800-luvulla; pelastussotilaiden yhtenäiset univormut häivyttivät luokkaerot seurakunnassa. Minusta on upeaa se, että upseeri voi samassa

Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja asussa osallistua sekä asunnottomien yöhön että hienoille gaalaillallisille (mikäli hänet satutaan sellaisille kutsumaan). Puku julistaa sitä, että kaikki ihmiset, joita pelastusarmeijalainen kohtaa, ovat hänelle yhtä arvokkaita ja kunnioitettavia. Hän pukeutuu parhaisiinsa kaikkia varten.

Kiitos univormun, käyn mielestäni harvoin vaatekaupassa, mutta silti kaappiini näyttää kertyneen kaikenlaista. Jos minulla on paita, jota en tarvitse – yleensä siksi, ettei se enää mahdu minulle – lahjoitan sen Pelastusarmeijan iCare-myymälään. Jos paita on niin kulunut, etten kehtaa pitää sitä ihmisten ilmoilla, luultavasti ei kukaan mukaan kehtaa. Sellaista paitaa en lahjoita eteenpäin. Kuluneet paidat palvelevat aikansa mökillä, ja kun niistä aika lopulta jättää, alkaa niillä uusi elämä tilkkuina tai rätteinä. Näin vaatteeni saavat ei vain toista vaan kolmannen, neljännen ja jopa viidennen mahdollisuuden ennen kuin päätyvät saunan uuniin sytykkeeksi.

Jumala antaa ihmiselle uuden elämän, mutta hän ei kierrätä, vaan luo uutta. Paavali tiivistää tämän näin: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” Jokaisen paitaan tarttuu matkan varrella likaa. Ihmisten silmissä toisen nuttu saattaa näyttää likaisemmalta kuin toisen, mutta Jumalan edessä kaikki tarvitsevat armoa.

Saga Lippoeverstiluunanttiterritorion komentaja