Kestävä Armeija

Ajatus kestävästä kehityksestä on kulkenut Suomen Pelastusarmeijan matkassa aina. Alusta asti se näkyi kierrättämisenä. Maassa oli paljon köyhyyttä, joka oli tuttua myös Armeijan upseereille. Ensimmäiset upseeriasunnot oli usein sisustettu pakkilaatikoista tehdyillä huonekaluilla ja ainoita ruokailuvälineitä käytettiin vuoron perään. Upseerit keskittyivät huolehtimaan vieläkin vähäosaisemmista ja pyysivät kansalaisia lahjoittamaan laitakaupunkien ja laitosten asukkaille vanhoja vaatteita, kenkiä ja tarvikkeita. Etenkin jouluisin toivottiin myös leikkikaluja köyhille lapsille. Lahjoitustavara sai olla käytettyä, mutta kuitenkin käyttökelpoista. Pelastusarmeija arvosti pienintäkin lahjoitusta, iloitsi saajien puolesta ja piti itseään välikätenä hyväosaisten ja puutteessa elävien välillä. Ensimmäisen maailmansodan vaikeina työttömyysvuosina Pelastusarmeija työllisti miehiä, jotka keräsivät rikkinäisiä huonekaluja ja muuta romua. Kun he olivat korjanneet ja kunnostaneet ne, köyhälistökorttelien asukkaat saivat hankkia tavaraa pikkurahalla tai ilmaiseksi. Kaikki hyötyivät kierrätyksestä: lahjoittajat pääsivät eroon tarpeettomasta, työttömät saivat töitä ja vähävaraiset saivat käyttökelpoista edullisesti. Köyhyys ei poistunut Suomesta, mutta myös lahjoittajia riitti. Pelastusarmeijan varastot täyttyivät, ja 1960-luvun lopulla Pelastusarmeijan johtaja teki aloitteen kirpputoritoiminnasta. Idea uudesta työmuodosta herätti epäilyksiä, mutta muutama sosiaalityön upseeri innostui. Heidän lähetettiin tutustumaan pohjoismaiseen kirpputoritoimintaan, ja 1970 Suomen Pelastusarmeija avasi ensimmäiset kirpputorinsa. Myymällä lahjoitustavaraa saatiin varoja auttamistoimintaan ja tarvitsijat saivat kirpputorilta ilmaiseksi vaatetta, tavaraa ja avustuksia. Alun perin kirpputoreilla pyrittiin huolehtimaan myös avunhakijoiden hengellisistä tarpeista. Lisääntyvä kestävän kehityksen painottaminen on vakiinnuttanut kirpputorien suosiota. Nyt kirpputorimme ovat päivittyneet raikkaiksi iCare secondhand hyväntekeväisyysmyymälöiksi, joissa monenlaiset asiakkaat käyvät tekemässä löytöjä.

Eija Jämbäck historioitsija