Soveli 2/2018

SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija 2. 2018

Triathlonista tuli Ellan laji SOVELLETAAN KOULULIIKUNTAA

SOVELI soveltavan liikunnan asiantuntija Sisältö 2 • 2018

Soveli-lehti

VAKIOT

ISSN-L 1795-2255 ISSN 1795-2255 (painettu) ISSN 2242-1238 (verkkolehti)

▹ Lyhyesti 4 ▹ Lainasanat 17 ▹ Tutkittua 27 ▹ Asiantuntijan palsta 36 ▹ Yhteystiedot 42

Julkaisija Soveltava Liikunta SoveLi ry Kuva Heidi Hölsömäki

Päätoimittaja Heidi Hölsömäki

Ulkoasu Jaana Teräväinen

Maija Havela ja Esa Karjalainen kävynheitossa, kun Pyhätunturi kokosi luontoliikunnan kehittäjät, sivu 34.

Painopaikka Arkmedia Oy, Vaasa

Toimitusneuvosto Susanna Hakuni,

PÄÄKIRJOITUS

Lihastautiliitto ry, tiedottaja Terhi Huovinen, Jyväskylän yliopisto, erityisliikunnan lehtori Tommi Yläkangas, Soveltava Liikunta SoveLi ry, toiminnanjohtaja Heidi Hölsömäki, Soveltava Liikunta SoveLi ry, tiedottaja Mari Vehmanen, vapaa toimittaja

Uutta kohti yhteistyön voimalla

6 Liikuntaa jokaiseen opiskelupäivään 10 Uusia ideoita koululiikunnan soveltamiseen 12 Näin tuet lasta ryhmässä 14 Olivia yllätti itsensä ja perheensä

KUNTOUTUKSESTA LIIKUNNAKSI 22 Liikuntakokeilu tuo rohkeuden

Näköislehti verkossa

LUONTOLIIKUNTA

Lue Soveli-lehteä netissä: issuu.com/soveli Soveli-lehtien pdf-arkisto: www.soveli.fi/julkaisut/soveli-lehti

KANSI: Ella Mäkelä ja Erwin Borremans yhdessä liikkeellä, sivu 6.

34 Polku luontoon -tilaisuus toi uutta tsemppiä 36 Pyhätunturi kokosi luontoliikunnan kehittäjät

39 Jukka Lehtonen liikuttaa itseään ja muita 41 Yhteisötanssi vapauttaa

Lehden aineistot ja tilaukset Soveli-lehti / SoveLi ry Valimotie 10 00380 Helsinki sähköposti toimitus@soveli.fi puhelin 050 544 1028 Toimitus pidättää oikeuden

TIETOA JA JOHTAMISTA 18

28 30

muokata ja lyhentää tekstejä.

Toimintarajoitteisten liikunnassa korostuvat yhteistyö ja moniammatillisuus Soveltavan liikunnan tilanne Suomen kunnissa Sparraaja Esko Ranto: Harrasteliikunnassa tarvitaan omia organisaatioita

Kannen kuva

TAPAHTUMIA

Janne Ruotsalainen

20 Likkojen Lenkki innostaa likat liikkeelle

2

Soveli 2 /2018

SoveLi somessa Seuraa tunnistetta #soveltavaliikunta FACEBOOK Soveltava Liikunta SoveLi ry TWITTER @SoveLi_ry I​ NSTAGRAM SoveLi_ry

Symbolit Ibrandify / Freepik

LIIKUTTAJA

Lehti ilmestyy seuraavan kerran maaliskuussa 2019.

Soveltavan liikunnan lehti

Kuva Kirsi Tapani

LAPSET JA NUORET

PÄÄKIRJOITUS Toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas

Uutta kohti yhteistyön voimalla elteisen kesän jälkeen on mukava taas palata töiden ja arkirutiinien pariin. Soveltavan liikunnan kentällä hyvänä syksyn aloituksena toimi Soveltavan liikunnan päivät (entiset erityisliikunnan päivät), jotka pidettiin 21. – 22.8. Helsingissä. Päivillä olivat esillä käytännössä kaikki soveltavan liikunnan toimijat ja väistämättä päivien aikana nousi esiin teema, jota voidaan pitää yhtenä suomalaisen soveltavan liikunnan vahvuutena: yhteistyö.

Yksi suomalaisen soveltavan liikunnan erityispiirre on se, että alalla toimii monia pieniä toimijoita, joilla kullakin on oma erikoisosaamisalueensa.

Yksittäisen toimijoiden toimintaedellytykset ovat rajalliset, mutta yhteistyön kautta soveltavaa liikuntaa on on­ nistuttu kehittämään erittäin onnistu­ neesti jo vuosikymmeniä. Suotuisaa ke­hitystä on tapahtunut muun muassa seu­ raavissa kokonaisuuksissa: inkluusion periaatteet ovat levinneet, kuntien erityisliikunnan ohjaajia toimii ympäri Suomea, seuratoimijat ovat alkaneet järjestämään kaikille avointa toimin­ taa, valtionavun piirissä on useita so­ vel­tavaa liikuntaa edistäviä järjestöjä ja niin edelleen. Ala on kehittynyt pienin as­kelin eteenpäin ja kaikki tämä on pitkälti yhteistyön tulosta.

Jatkossa yhteistyön merkitys tulee korostumaan vielä entisestään, kun väestön ikääntyessä myös soveltavan liikunnan kysyntä tulee kaikella todennäköisyydellä lisääntymään. Yhteistyö-

PS

Kuva Niina Stolt, Studio Onni

H

Tommi Yläkangas Toiminnanjohtaja Soveltava Liikunta SoveLi ry tä pitääkin lisätä kaikilla tasoilla, jotta pystymme vastaamaan lisääntyvään ky­syntään. Valtiontasolla kasvaa tar­ve sosiaali- ja terveysministeriön ja ope­ tus- ja kulttuuriministeriön väliselle yhteistyölle, kun linjataan soveltavan lii­ kunnan työnjakoa ja tulevaa rahoi­ tus­ ta. Järjestötasolla kasvaa tarve järjestöjen yhteistyölle ja erityisesti laji­ liit­to­jen ja vammais- ja kansanterveys­ jär­jestöjen välisen yhteistyön lisääntyminen mahdollistaisi aivan uudenlaisia liikuntamahdollisuuksia. Paikallistasolla puolestaan kuntien ja yhdistyksien välisen yhteistyön lisääminen ja työnjaon kehittäminen antaisi kunnille yhä paremmat mahdollisuudet palvella myös soveltavan liikunnan kohderyhmään kuuluvia kuntalaisia.

Myös tässä lehdessä yhteistyön teema nousee esiin useassa artikkelissa.

Esimerkiksi Liikuntatieteellisen Seuran

eri­tyisasiantuntija Saku Rikala tuo ar­ tik­kelissaan esiin ajatuksen, että siinä mis­sä huippu-urheilun tavoitteet voivat loitontaa liikuntahallintoa muista hallinnonaloista, soveltava liikun­ta näyt­täisi tarjoavan sillan yhteiselle te­ ke­miselle. Valtion näkökulmaa yhteistyöhön valottaa puolestaan ylijohtaja Esko Ranto, jonka haastattelusta selviää, että myös valtionhallinnossa ym­ mär­ retään yhteistyön arvo. Rannon mu­kaan ministeriötasolla tehdään nykyisellään laajempaa yhteistyötä kuin mitä ulospäin näyttää.

Toivottavasti lehden artikkelit in­ nos­tavat teitä työskentelemään myös jatkossa soveltavan liikunnan edistämiseksi niin yksin kuin yhdessäkin. x Tommi Yläkangas Toiminnanjohtaja Soveltava Liikunta SoveLi ry

Luontoliikunnan verkosto koolle

S

oveLi luo jatkuvasti yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi soveltavaan luontoliikuntaan. Olympiakomitean Liikkujan polku -verkosto ja SoveLi yhdistävät voimansa syyskuussa järjestämällä soveltavan luontoliikunnan verkostotilaisuuden Espoossa perjantaina 28.9. klo 12 – 16. Tilaisuuteen kutsutaan avoi-

mesti kaikki soveltavan luontoliikunnan sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävän luontoliikunnan kehittäjät ja vaikuttajat osallistujaksi tai tiedonjakajan rooliin.

Myös SoveLin Liikkeelle-kouluttajaverkoston kouluttajilla on mahdollisuus osallistua tapaamiseen. x

Soveltavan liikunnan lehti

3

Soveli 2 /2018

KOONNUT Heidi Hölsömäki

LY H Y E ST I

Kuva Heidi Hölsömäki

I bilden finns Anders Wahlberg, Mikael Enberg, Lenita Lundström, Ida Hautaoja och Hanna Lindholm från fem kommuner och projektkoordinator Lotta Nylund.

Lotta Nylund utvecklar anpassad motion i svenskfinland

L

otta Nylund började i juni som SoveLis nya projektkoordinator för projektet: Anpassad motion till tvåspråkiga kommuner (2018 – 2020).

– Jag är ett finlandssvenskt naturbarn som brinner för att kämpa för ett mer jämställt samhälle.

Nu får jag äntligen arbeta för att främja anpassad motion i svenskfinland.

Till projektet deltar sex kommuner: Kronoby, Närpes, Kristinestad, Pargas, Kimitoön, Sjundeå.

Den första träffen med kommunrepresentanterna äger rum i Helsingfors på Soveltavan liikunnan

päivät den 21. – 22.8.2018. Den första träffen med kommunrepresentanterna ägde rum i Helsingfors på Soveltavan liikunnan päivät i august. De som är intresserade att vara med och utveckla på den svenskspråkiga anpassade motionen, är varmt välkomna till den slutna Facebook-gruppen: ”Anpassad motion i svenskfinland”. x Ta kontakt! Ota yhteyttä: Lotta Nylund, tel./puh. 050 516 6093 lotta.nylund@soveli.fi

Uusi hanke kaksikielisiin kuntiin

L

otta Nylund aloitti kesäkuussa SoveLin uutena hankekoordinaattorina Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin -hankkeessa.

– Olen suomenruotsalainen luonnonlapsi, jolla on palava halu työskennellä tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Nyt saan vihdoinkin edistää soveltavaa liikuntaa kaksikielisessä Suomessa, Lotta kertoo.

Projektiin osallistuu kuusi kuntaa: Kruunupyy, Närpiö, Kristiinankaupunki, Parainen, Kemiön-

Soveltavan liikunnan lehti

4

Soveli 2 /2018

saari ja Siuntio. Ensimmäinen tapaaminen kuntaedustajien kanssa oli Helsingissä Soveltavan liikunnan päivillä 21. – 22.8.2018.

Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa hanketta 31.3.2019 asti ja se kestää vuoteen 2020 saakka, jos hanke saa jatkorahoituksen. x Keskustelemme kaksikielisten kuntien soveltavan liikunnan kehittämisestä suljetussa ryhmässä Facebookissa. Kysy lisää Lotta Nylundilta!

Harvinainen Maraton veti lähes 100 osallistujaa

V

ammais- ja terveysjärjestöt tekevät laaja-alaista yhteistyötä liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi. Yksi hyvä esimerkki tästä saatiin syyskuun alussa Tampereella, kun Tampereen Pyrintö, Urheiluliitto, Tampereen kaupunki ja Hengitysliitto yhdistivät voimansa Ruotsi-maaottelussa.

Nuorten ja aikuisten maaottelukisojen välissä nähtiin Harvinainen Maraton, jossa lähes sata osallistujaa kilpaili kahdella eripituisella maratonista johdetulla matkalla: 420 metrillä ja 4200 metrillä.

Tampereen Pyrinnölle tapahtumayhteistyö terveysjärjestön kanssa oli ensimmäinen lajissaan.

– Haluamme tehdä monipuolista toimintaa ja tarjota kaikille mahdollisuuden tulla mukaan. Yhteistyö Hengitys-

Kuva Janne Elovirta

Ensimmäinen Harvinainen Maraton kisattiin Ruotsimaaottelun areenalla. liiton kanssa on Pyrinnön aatteen mukaista, ja samalla molemmat saivat näkyvyyttä, kilpailunjohtaja Mika Suihko Pyrinnöstä kertoo.

Harvinainen Maraton oli Suomessa ensimmäinen liikunnallinen tapahtuma, joka järjestettiin harvinaista keuh-

Pyöräpilotista jäi koko ryhmälle mahtavia muistoja. Teknisistä ongelmistakin selvittiin huoltoauton avulla.

kosairautta sairastaville, keuhkonsiirron saaneille, heidän läheisilleen ja muille asiasta kiinnostuneille. Kummina toimi entinen huippu-urheilija Tuija Helander, joka on itsekin opetellut liikkumaan uudestaan keuhkosiirron jälkeen. x

Hämeen luontomatkailupalveluihin esteettömyyttä

P Pyöräilijät testasivat rengasreittiä

N

euroliiton, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAUn sekä Liikenneturvan yhteistyöllä järjestetyssä pyöräpilotissa tavoitteena oli testata Saariston Rengastien esteettömyyttä. Kolme päivää kestävälle retkelle Kustavista Nauvoon valittiin 10 eri tavoin liikkuvaa pyöräilijää. Mukana olivat myös huoltoautonkuljettaja, kaksi autonkuljettajaa ja toimittaja.

Pyöräpilotti huipentui Nauvon torilla järjestettyyn Soveltavan pyöräilyn tapahtumaan, jossa ihmisillä oli mahdollisuus testata erilaisia pyöriä. Halukkaiden oli mahdollista testata esimerkiksi noja-, käsi- ja tandempolkupyöriä sekä Antin Pyörän sähköavusteisia pyöriä.

Pyöräpilotista jäi koko ryhmälle mah­tavia muistoja. Moni myös löysi itselleen uuden harrastuksen polkupyöräilystä. Pyöräilijöiden perässä, välillä taidok­kaan hitaastikin, ajanut huoltoauto mah­dollisti matkan onnistumisen.

Esteettömyyden parantaminen ja sen huomioiminen ovat erittäin tärkeitä seikkoja, jotta voidaan mahdollistaa liikuntarajoitteisille parempaa palveluiden laatua sekä erilaisia mahdollisuuksia liikuntaharrastuksiin. x Teksti ja kuva: Anne-Mari Heikkilä

äijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä ryhdytään kehittämään esteettömiä luontomatkailupalveluja Luonto kaikille (LUKA) -hankeessa (2018 – 2020).

LUKA-hanke käynnistyi syyskuun alussa, kun Petri Rissanen aloitti Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAUssa projektipäällikkönä.

Hankkeen aluksi selvitetään olemassa olevat rakenteet, reitit ja palvelut, joiden ympärille on mahdollista rakentaa esteettömiä vaelluksia ja retkiä.

Tämän pohjalta toteutetaan työpajoja, joissa kehitetään uusia esteettömiä palveluita.

Hanketta koordinoi Lahden ammattikorkeakoulu ja yhteistyökumppanina toimii Metsähallituksen Luontopalvelut. Hämeen ELY-keskus myönsi EU-hankeavustuksen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. x Lue lisää hankkeesta: www.vammaisurheilu.fi/ palvelut/esteettomyys

Soveltavan liikunnan lehti

5

Soveli 2 /2018

TEKSTI Mari Vehmanen KUVAT Janne Ruotsalainen

Liikuntaa jokaiseen opiskelupäivään Liikunta on tärkeä osa nuorten arkea Ammattiopisto Livessä.

Päivittäiset liikuntahetket antavat iloa ja jaksamista. − Hei, hei, hei, triathlon voiton vei!

Raikuva huuto kajahtaa Vantaan Kuu­ sijärven rannalla, kun Ammatti­ opis­ to Liven (entinen Keskuspuiston am­mat­tiopisto) triathlonkoulu aloit­­taa lu­ ku­ vuoden viimeiset treeninsä. Ryh­ män kaikki parikymmentä nuor­­ta ovat Telma-opiskelijoita eli he osal­­­lis­tuvat työhön ja itsenäiseen elämään val­men­ tavaan koulutukseen. Opi­n­to­ko­ko­nai­ suus on tarkoitettu laajaa erityistä tu­ kea tarvitseville opiskeli­joil­­le.

Ammattiopisto Livessä sovellettu liikuntakasvatus on nostettu merkittäväksi osaksi Telma-opintoja. Tämä on muun muassa liikunnan lehtori Erwin Borremansin pitkäjänteisen työn ansiota. − Minulla on aina ollut kova palo erityisliikuntaa kohtaan. Alun perin tulin tänne opiskelijahuoltoryhmän fysioterapeutiksi 2003. Sen jälkeen kouluttauduin vielä erityisopettajaksi ja väittelin liikuntatieteistä, Borremans kertoo.

Liikunta on tavalla tai toisella mukana Ammattiopisto Liven Telma-opiskelijoiden jokaisessa päivässä. Koululla pidetään esimerkiksi yhteisiä aamu-

Soveltavan liikunnan lehti

6

On aika huikea näky, kun niin iso joukko keskittyy hiljaa tekemään liikkeitä.

— Erwin Borremans

jumppia, jotka perustuvat kiinalaiseen taiji-voimisteluun. − Innostus kasvaa vähitellen. Kun aloitimme aamujumpat, paikalle ilmes­ tyi muutama opiskelija. Nykyään koulun nurmikolle saattaa kokoontua voimistelemaan sata erityisnuorta. On aika huikea näky, kun niin iso joukko keskittyy hiljaa tekemään liikkeitä, Erwin Borremans sanoo.

Iltapäivisin venytellään, ja mahdollisimman moneen oppituntiin liitetään ulkoilua tai jotakin muuta aktiivista tekemistä. Koulun käytäville on tuotu pingis- ja ilmakiekkopöytiä sekä kuntopyöriä, joita voi käyttää tauoilla tai vaikka taksia odotellessa. Lisäksi op-

Soveli 2 /2018

pilaille on tarjolla runsaasti triathlonkoulun kaltaisia valinnaisia liikuntakursseja.

Opiskelijoille sopivasti haasteita Ammattiopisto Liven liikunnan lehtorin Erwin Borremansin mukaan päivittäinen liikunta tukee opiskelua hyvin kokonaisvaltaisesti. − Fyysinen kunto ja toimintakyky totta kai kohenevat. Mutta vähintään yhtä merkittäviä ovat psyykkiset ja so-

JATKUU

Soveltavan liikunnan lehti

7

Soveli 2 /2018

siaaliset vaikutukset: vireystila paranee, ja nuoret jaksavat keskittyä opintoihin. Lisäksi liikunta tarjoaa yhteisiä mukavia hetkiä ja luo näin viihtyisää ilmapiiriä, Borremans luettelee.

Opiskelijat saavat liikunnasta tärkeitä onnistumisen kokemuksia. He innostuvat tsemppaamaan yhä kovemmin huomatessaan, että itsensä ylittäminen on mahdollista.

Erwin Borremans korostaa, että nuorten pitää saada liikunnasta sopivasti haastetta – ei liikaa muttei myöskään liian vähän. Tarvitaan sekä toistoja että vaihtelua. Tavoitteet asetetaan aina yksilöllisesti. − Toivon, että tunneilla jokainen on täysillä messissä oman toimintakykynsä mukaan.

Esimerkiksi triathlonkoulussa tämä tarkoittaa, että joku juoksee ja toinen kävelee. Pyöräilyosuudella käytössä ovat esimerkiksi potku- ja tandempyörät. Uinnissa hyödynnetään erilaisia kellukkeita ja tarvittaessa vaikka kahlataan.

Jokainen kokeilee ennen kaikkea omia rajojaan. Keskinäistä kilpailemista Telma-opiskelijoiden liikuntaan sisältyy Erwin Borremansin mukaan hyvin vähän.

Yksi tärkeä tavoite on totuttaa opiskelevat nuoret liikunnalliseen elämäntapaan. Parhaassa tapauksessa se kantaa koko iän: − Mietimme yhdessä, miten arvostan itseäni ja pidän itsestäni huolta. Tähän kuuluu varsinaisen liikkumisen li-

Yksi tärkeä tavoite on totuttaa nuoret liikunnalliseen elämäntapaan.

säksi paljon muuta: monipuolinen ruoka, riittävät välipalat, oikeat varusteet, peseytyminen treenin jälkeen ja niin edelleen, Borremans toteaa.

Alkuun pienen askelin Ammattiopisto Liven Telma-koulutuksessa liikunnalle on an­net­tu harvinaisen iso rooli. Miten sama onnistuisi muuallakin?

Erwin Borremansin mielestä alkuun pääsee pienin askelin. Keskeistä on ko-

Aktiivisuutta toisen asteen opintoihin ▹ Peruskouluikäisten Liikkuva koulu -hanke on laajentunut toiselle asteelle ja korkeakouluihin Liikkuva opiskelu -toiminnaksi. ▹ Tavoitteena on lisätä opiskelupäiviin liikuntamahdollisuuksia.

Tämä tapahtuu oppilaitosten koko toimintakulttuuria kehittämällä. ▹ Ohjelma tarjoaa oppilaitoksille muun muassa työkalun nykytilan arvioimiseen. Se auttaa löytämään oikeat kehittämiskohteet.

Lisätietoa www.liikkuvakoulu.fi/liikkuvaopiskelu

Soveltavan liikunnan lehti

8

Soveli 2 /2018

ko henkilökunnan aito kiinnostus saada yhä enemmän aktiivisuutta opiskelupäiviin: − Uskon, että jokainen kyllä keksii keinoja. Tekisimmekö lyhyen venyttelyn tunnin aluksi? Voisiko opetuksen viedä joskus ulos?

Varsinaiseen liikuntalajien soveltamiseen on saatavilla apua ja asiantuntemusta. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi apuvälinelainaamojen kanssa.

Borremans rohkaisee oppilaitoksia satsaamaan liikuntaan mones­takin syystä. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että sensomotoristen taitojen koheneminen parantaa lasten ja nuorten oppimistuloksia ja keskittymiskykyä.

Toiminnallisuuden lisääminen sopii Borremansin mukaan saumattomasti parhaillaan käynnissä olevaan toisen asteen opintoreformiin. Tulevaisuudessa suunta on joka tapauksessa pois luokkahuoneista tekemään asioita käytännössä.

Uudenlainen ajattelu tuo Erwin Borremansin mielestä lisää mielekkyyttä paitsi opiskelijoiden päiviin myös opettajien ja muun henkilökunnan työhön. − Itselleni palkitsevinta on nähdä näiden nuorten liikunnan ilo. Vuosien varrella olen saanut todistaa aivan mahtavia kasvu- ja onnistumistarinoita. Koen olevani etuoikeutettu. x

Triathlonista tuli Ella Mäkelän laji Ella Mäkelä säntää Vantaan Kuusijärveä kiertävälle polulle muiden Ammattiopisto Liven triathlonkoulun jäsenten kanssa. Juoksulenkin jälkeen Ellan hymy on entistä iloisempi. − Triathlonlajeista juoksu on kaikkein kivoin, sillä siinä saa kunnolla liikuntaa. Mutta kyllä uinti ja pyöräilykin ovat mukavia, hän arvioi.

Valinnaisiin opintoihin kuuluvassa triathlonkoulussa Ella on ihastunut lajiin niin kovasti, että on jo ennättänyt osallistua kisoihin ja Special Olympics -leireille. Ne ovat olleet hänen mukaansa hienoja kokemuksia. − Kisoissa parasta on voittaa palkintoja. Leireillä on hauskaa, kun saa uusia kavereita, Ella kertoo.

Erwin Borremansin mukaan Ella on hyvä esimerkki siitä, millainen positiivinen voima liikunta voi olla erityistä tukea tarvitsevan nuoren elämässä. − Ella on ihana, valoisa persoona. Hän on harjoitellut sinnikkäästi ja oppinut, että työnteko kantaa hedelmää, Borremans sanoo.

Ella puolestaan kiittää innostavasta ohjaukses-

ta. Hänen mielestään triathlonkoulussa kaikkein parasta on ollut nimenomaan Erwinin opetus. − Erwin laittaa meihin liikettä. Hän on niin iloinen ja kannustava.

Triathlonin lisäksi Ella kertoo pitävänsä esimerkiksi koripallosta ja tanssimisesta. Koulussa hän on osallistunut ahkerasti muun muassa yhteisiin aamujumppiin.

Kulunut kevät on ollut 20-vuotiaalle Ellalle viimeinen lukukausi, ja seuraavaksi hän siirtyy Lyhty ry:n työtoimintaan. Liikuntaharrastuksiaan Ella aikoo ehdottomasti jatkaa. − Liikunta tekee hyvää. Siitä saa energiaa, Ella kiteyttää.

Isä Teemu Mäkelä vahvistaa, että harjoitteleminen ja kilpailut ovat tuoneet tyttärelle paljon lisää itseluottamusta. − Kokemus ryhmän jäsenenä olemisesta antaa ylpeyttä ja liikkumisen riemua. Nuorille pitäisi saada lisää ohjaajia, joilla on liikunnallinen tausta.

Näin liikunnasta tulisi laajemminkin osa tuettuja opintoja, Teemu Mäkelä pohtii. x

− Liikunta tekee hyvää. Siitä saa energiaa, Ella Mäkelä kiteyttää.

Soveltavan liikunnan lehti

9

Soveli 2 /2018

Soveltavat lajikokeilut olivat Jyväskylän yliopiston opiskelijoille opettavia ja hyödyllisiä, mutta myös hauskoja.

TEKSTI Riina Torniainen ja Susanna Hakuni KUVAT Riina Torniainen

Uusia ideoita koululiikunnan soveltamiseen Toukokuussa 2018 Lihastautiliitto järjesti yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa kahden päivän soveltavan liikunnan ideapajakurssin Jyväskylässä yliopiston tiloissa. Kahden opintopisteen kurssi oli tarkoitettu pian valmistuville liikunnanopettajille ja muille asiasta kiinnostuneille Jyväskylän yliopiston opiskelijoille.

Liikuntarajoitteinen oppilas liikuntatunnilla -nimellä kulkevan kurssin idea sai alkunsa Lihastautiliiton järjestämästä koululiikuntakyselystä. Ideapajakurssia ideoivat ja toteuttivat Lihastautiliitossa koulu- ja opiskeluasioiden parissa työskentelevä suunnittelija Liisa-Maija Verainen, fysioterapeutti Kristiina Rantakaisla sekä toimintaterapeutti, kurssisuunnittelija Riina Torniainen.

Mukana työryhmässä oli myös luokanopettaja Elina Mäkikunnas, joka sairastaa itse SMA2-lihastautia. Elina nosti esiin hyviä vinkkejä ja näkökulmia opiskelijoille niin omista kou-

Soveltavan liikunnan lehti

10

luliikuntakokemuksistaan, kuin myös omien opiskelujensa näkökulmasta.

Elina on opinnoissaan perehtynyt soveltavaan liikuntaan erityisesti talvi- ja jäälajien näkökulmasta.

Lisäksi mukaan saatiin Malikkeen toiminnan esimies Susanna Tero. Malikkeen toimintavälineiden hyödyntäminen ja kokeileminen antoi paljon ideoita ja tietämystä kurssille osallistuneille opiskelijoille.

Jyväskylän yliopiston puolelta kopin ideapajakurssin kehittämisajatuksesta otti alusta alkaen Lihastautiliitolle sopeutumisvalmennuskurssi- ja leirityötä tehnyt liikuntatieteiden opis-

Soveli 2 /2018

Hedelmäsuunnistus on toimiva idea.

kelija Patrik Pakkala. Patrik viimeistelee graduaan ja innostui soveltavan liikunnan ideapajakurssin ideoimisesta

KSSHP:n apuvälinelainaamosta lainaan saatu sähköpyörätuoli oli monelle opiskelijalle uusi asia.

Lihastautiliiton fysioterapeutti Kristiina Rantakaisla ja kurssista vastannut liikunnan opiskelija Patrik Pakkala tutustuivat sähköpyörätuoliin kurssin ensimmäisenä päivänä.

Kurssilla ideoitiin myös erilaisia älyllistä nokkeluutta ja ryhmätyötaitoja vaativat leikkejä ja pelejä.

ja näiden asioiden tietoisuuden lisäämisestä liikuntatieteiden opiskelijoiden keskuudessa.

Miksi?

Lihastautiliiton järjestämä koululiikuntakysely kartoitti loppuvuodesta 2017 lihassairaitten lasten osallistumista ja kokemuksia liikuntatunneilla.

Suurin osa lihassairaista lapsista ja nuo­ rista käy lähikoulua ja osallistuu nor­ maa­ liopetukseen. Tämä tapa toimia perustuu inkluusioajatteluun, jolloin oppilaat opiskelevat ja kasvavat alus­ta alkaen yhdistyneessä koulu­tus­ jär­­jestelmässä, ilman erityiskouluja ja eri­ tyisluokkia. Inkluusiossa keskeistä ovat joustavat, kaikkien oppilaiden osal­ li­ suutta korostavat järjestelyt kai­ kes­sa ope­tuk­ses­­sa.

Lihassairaat ja muut liikuntarajoitteiset koululaiset eivät välttämättä pysty osallistumaan täysin samalla tavalla liikunnanopetukseen, ja osalla on käytössä myös apuvälineitä.

Liikuntarajoitteinen oppilas liikuntatunnilla -kurssin pohjimmaisena ajatuksena oli jakaa tietoa ja kokemuksia liikunnan soveltamisesta ja apuvälineistä sekä neuvoa, kenen puoleen kääntyä liikunnanopettajana, mikäli tarvitsee tukea liikuntarajoitteisen op-

pilaan osallistamiseen liikunnan opetuksessa.

Miten?

Kurssin opiskelijat saivat itse suunnitella ja kokeilla opetussuunnitelman mukaisia liikuntatunteja, joissa mukana oli myös pyörätuolilla liikkuva, sähköpyörätuolilla liikkuva sekä kävelevä liikuntarajoitteinen oppilas.

Kurssille osallistui muutamia erityispedagogiikan opiskelijoita sekä yli 20 liikunnan opiskelijaa, ja kurssilaisen innostus ja idearikkaus teki järjestäjiin suuren vaikutuksen. Kurssilla syntyi monia hyviä uusia ja sovellettuja liikuntatuntien laji-ideoita sisäpelien, rytmiikan, pallo- ja tarkkuuspelien sekä ulkoliikunnan saralla.

Kurssin ensimmäinen päivä oli teoriapainotteinen ja inkluusioajattelua lähestyttiin eri näkökulmista puheenvuoroin ja lyhyin luento-osioin. Malikkeen Susanna Tero näytti ja kertoi Malikkeen toimintavälineistä sekä kävi läpi koululiikuntaa ja osallistamista koskevaa etiikkaa sekä lakeja ja säädöksiä.

Jo ensimmäisenä päivänä opiskelijat saivat itse kokeilla apu- ja toimintavälineitä sekä aloittaa pienryhmissä oman liikuntatunnin suunnittelun. Jokaisella pienryhmällä oli oma oppimis-

alue (rytmiikka, ulkopelit ja leikit, luontoliikunta, tarkkuus ja pallopelit sekä sisäpelit), jonka sisällä lajeja alettiin muokata, suunnitella ja kehitellä. Kurssin toinen päivä vietettiin uusia laji- ja liikuntatunti-ideoita kokeillen ja kehitellen koko ryhmän voimin.

Jokaisen muulle ryhmälle pidetyn oppitunnin jälkeen kurssilaiset pohtivat, mitä erityisen hyvää keksityissä ja kehitellyissä lajeissa oli sekä mitä erityisesti pitäisi vielä huomioida.

Entä sitten?

Ideapajakurssi oli ensimmäinen laatuaan ja täten vielä kokeiluasteella. Kurssista saatiin hyvää palautetta ja kurssille osallistuneet opiskelijat kokivat kurssin hyödylliseksi sekä innostavaksi.

Toiveina ja ajatuksena on jatkaa työtä koululiikunnan parissa ja ideapaja-kurssia jossain muodossa myös tulevaisuudessa. Niin Lihastautiliitto, Malike kuin Jyväskylän yliopiston opiskelijat – tulevat liikunnanopettajat – pitivät aihetta tärkeänä ja kurssia hyödyllisenä.

Lihastautiliitto kokoaa kurssin ideoista myös materiaalipankin, josta hyvät ideat ja lajit ovat tulevaisuudessa löydettävissä kaikille niitä tarvitseville ja niistä kiinnostuneille. x

Soveltavan liikunnan lehti

11

Soveli 2 /2018

TEKSTI Eliisa Laine, fysioterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja, Aivoliitto ja Liisa Petäjistö, puheterapeutti, Aivoliitto KUVAT Kirsi Tapani

Näin tuet lasta ryhmässä Moni lapsi jää vaille onnistuneita ryhmäkokemuksia, kun kielelliset pulmat vaikeuttavat osallistumista. Aivoliiton Liikkuva skidi -materiaali antaa ohjaajille vinkkejä ja keinoja juuri näihin tilanteisiin.

Monen lapsen harrastuskokeilut voivat jäädä kesken, koska lapsen toimiminen ryhmässä on kielellisten pulmien vuoksi vaikeaa. Ryhmässä kavereiden kanssa toimiminen ei suju. Lapsen puhetta ei ymmärretä tai lapsi ei itse ymmärrä ohjeita. Motoriset tehtävät saattavat olla hankalia tai lapsen on vaikea viedä loppuun aloittamaansa toimintaa.

Usein jo pienikin muutos ohjaajan toimintatavoissa voi muuttaa tilannetta niin, että lapsi pystyy osallistumaan ikätasoiseen harrastustoimintaan. Tärkeimpiä tehtäviä on luoda turvallinen ja luottavainen ilmapiiri, jotta ryhmä voi toimia tarkoituksenmukaisesti ja tavoitteellisesti.

On myös tärkeää tunnistaa lasten yksilölliset erot sekä hyväksyä ja huomioida ne. Taitava ohjaaja hyödyntää uusien taitojen opettamisessa sekä kielellistä että visuaalista ohjausta.

1.

Piirrä tapaamiskerran ohjelma Kaikki visuaaliset keinot toimivat hyvin tapaamiskerran ohjelman esittelys-

ne puhuessasi lasten tasolle: kumarru lapsen korkeudelle tai istuudu lattialle lasten kanssa. Jos olet epävarma, onko lapsi huomannut sinulla olevan hänelle asiaa, puhuttele lasta nimellä tai kosketa kevyesti olkapäähän.

3.

Mieti, ennen kuin otat jäähypenkin käyttöön

sä, mutta piirtäminen on kätevää, sillä sitä ei tarvitse valmistella etukäteen.

Tarvitset vain lehtiön ja mustan paksun tussin. Yksinkertaiset piirrokset ja tikku-ukot riittävät, älä jää viimeistelemään yksityiskohtia. Jos ohjelmassa on esimerkiksi hippa, piirrä kaksi juoksevaa tikku-ukkoa. Jos ohjelmassa on rentoutus, piirrä suljetut silmät.

Kunkin leikin päätteeksi voitte lasten kanssa yhdessä vetää tussilla ruksin suoritetun leikin kuvan päälle. Piirtämisellä saat suunnattua lapsen tarkkaavuuden asiaan pelkkää puhetta paremmin sekä tuet ymmärtämistä ja toiminnanohjausta.

2.

Ole selkeä Kiinnitä huomiota omaan puhetapaasi. Rauhallinen puhenopeus yleensä selkiyttää myös ääntämistä. Liioitella ei kuitenkaan tarvitse. Anna lapsille yksi ohje kerrallaan ja pidä taukoja puheessasi. Me-

Soveltavan liikunnan lehti

12

Soveli 2 /2018

Ymmärtämisen vaikeus voi ilmetä ryhmässä esimerkiksi lapsen vetäytymisenä tai häiriökäyttäytymisenä. Aistikäsittelyn pulmat voivat ilmetä arkuutena uutta toimintaa kohtaan. Jäähy- tai rauhoittumispenkki ei tällöin ole hyvä vaihtoehto.

Voit miettiä lapsille yksilölliset, heille sopivat roolit. Esimerkiksi aistihakui-

4.

Kerää palautetta Palautetta voi kerätä erilaisin keinoin.

Kätevä tapa on esimerkiksi hymynaamojen käyttö, jolloin lapsilta voi kysyä esimerkiksi kolmen erilaisen hymy­naa­ man avulla, mikä toiminta oli mielui­ saa ja mikä ei. Jos kielihäiriöistä lasta kannustetaan ilmaisemaan mielipi­ teensä ja se otetaan huomioon, se voi ol­ la hänelle ainutlaatuinen kokemus kuul­luksi tulemisesta.

Asioihin vaikuttaminen sitouttaa lasta ryhmän toimintaan. Näin voidaan parhaimmillaan ehkäistä kielihäiriöisille lapsille melko tyypillinen harrastuksen keskeyttäminen.

kevät. Tässäkin voit käyttää visuaalisia keinoja, kuten kuvia tai piirtämistä.

Voit myös pyytää lapsia tekemään itsearviointia omista onnistumisistaan ja yrityksistään: näin hyvät asiat tulee sanoitettua yhdessä ja lapsi alkaa ehkä itsekin tunnistaa omia vahvuuksiaan. x Vinkit on poimittu Aivoliiton Liikkuva skidi -ohjausmateriaalista.

5. sen lapsen voi pyytää kantamaan painavia välinekoreja. Aran lapsen voi ottaa ohjatussa leikissä aikuisen apulaiseksi. Häiriökäyttäytyjälle voi antaa yhteisen ohjeenannon perään yksilöllisen, mielellään kuvin tai vaikka piirtäen tuetun toimintaohjeen.

Kehu ja kannusta Muista aina kannustaa lapsia ja keskittää kehut paitsi itse onnistumisiin myös hyvään ja sinnikkääseen yrittämiseen.

Kehu lapsia välillä myös siitä, mitä he ovat, ei pelkästään siitä, mitä he te-

LIIKKUVA SKIDI ▹ Liikkuva skidi -ohjausmateriaali on suunnattu lasten liikunta- ja harrasteryhmien ohjaajille sekä varhaiskasvatukseen, kerhotoimintaan ja alakoulun ensimmäisille luokille. ▹ Materiaalipaketti sisältää teoriatietoa, vinkkejä, videoita sekä valmista kuvamateriaalia, joiden avulla ohjaajien on helppo ryhtyä opettelemaan puhetta tukevien ja korvaavien keinojen hyödyntämistä ja tutustua myös muihin lapsen toimintaa helpottaviin keinoihin. ▹ Liikkuva skidi -materiaalia voi hyödyntää minkä tahansa lapsiryhmän ohjaamisessa.

▹ Kuvien ja muiden keinojen monipuolinen käyttö ryhmässä tukee lasten keskittymistä ja toiminnanohjausta.

Ohjausmateriaalin keinot ovat hyödyllisiä myös muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien lasten kanssa. ▹ Aivoliiton Liikkuva Skidi -projekti jatkuu seuraavat kolme vuotta lapsiryhmien ohjaajien koulutuksilla eri puolilla Suomea.

Tilaa materiaalipaketti tai osallistu koulutukseen: www.aivoliitto.fi/liikkuvaskidi

Soveltavan liikunnan lehti

13

Soveli 2 /2018

Anna Sjöman saatteli Olivia Edelmanin seinäkiipeilyn ja cheerleadingin pariin.

Olivia yllätti itsensä ja perheensä Olivia Edelman rohkaistui Valtti-ohjaajan avulla cheerleadingiin ja seinäkiipeilyyn.

TEKSTI Heidi Hölsömäki KUVAT Sanna Edelman

Valttia eli omaa ”personal traineria” haki kevään haussa 300 vammaista tai erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja nuorta. Valtti löytyi tänäkin vuonna noin 250 hakijalle. Hakijoiden ja Valtin saajien joukossa on ollut paljon myös SoveLin jäsenjärjestöjen lapsia ja nuoria.

Olivia Edelman, 10, tapasi Valttinsa Anna Sjömanin syksyllä 2017. He sopivat liikuntakokeiluista, ja niiden ansiosta Olivia käy nyt säännöllisesti

Soveltavan liikunnan lehti

14

Soveli 2 /2018

cheerleading-harjoituksissa Espoon Special Monkeys -ryhmässä.

– Käyn myös kiipeilemässä niin kuin tänään, Olivia Edelman kertoo haastattelun aluksi.

Kiipeäminen onnistuu tavallisilla valjailla ja turvaköyden avulla.

– Aluksi kokeilimme leveämpiä valjaita, jotka tukevat paremmin ylävartaloa, mutta Olivia ei tarvinnut niitä, äiti Sanna Edelman kertoo.

Olivia Edelmanin CP-vamma ilmenee alaraajojen jäykkyytenä, minkä vuoksi hän liikkuu arkisin pyörätuolilla. Seinäkiipeillessä Olivia käyttää pää-

Valtti-toiminta avaa sellaisia liikuntamahdollisuuksia, joita ei vanhempana ehdi selvittää.

– Sanna Edelman

asiassa käsivoimiaan ja jalat tukevat otetta kiipeilyseinästä.

Kuva Lauri Jaakkola

Sisko on kivoin liikuntakaveri Kun kysyn Olivia Edelmanilta liikunnan esteistä, hän sanoo: – Suurin este on tämä minun puuttuva kävelykykyni.

Mikä sitten saa liikkumaan?

– Tulee liikuttua, jos se sopii mulle ja on Julie tai joku kiva tyyppi mukana tekemässä. Jalkapallo ei kauhean hyvin sovi, Olivia kertoo.

Julie Edelman on Olivian kaksossisko, ja tytöt harrastavat paljon yhdessä ja erikseen.

– Hän on kivoin liikuntakaveri. Pyöräilemme, uimme ja pelaamme yhdessä sulkapalloa, Olivia kertoo kaksossiskosten yhteisistä harrastuksista.

Julie on myös aktiiviliikkuja, sillä hän harrastaa taitoluistelua Espoon taitoluistelukerhon ETK:n K4-kilparyhmässä kuudesti viikossa.

Valtti avaa uusia ovia Olivia on löytänyt lajeja, joista hän ja vanhemmat eivät osanneet kuvitellakaan.

– Emme olisi ikinä eksyneet kiipeilyyn ja ajatelleet, että se voisi sopia, Sanna Edelman kertoo.

– Äiti ei ollut antanut mulle mahdollisuutta, äiti aliarvioi mua, Olivia kommentoi äidilleen.

– Vanhempien kannalta on mahtavaa, kun saa ulkopuolista apua. Suosittelen Valtti-toimintaa lämpimästi, sillä se avaa sellaisia liikuntamahdollisuuksia, joita ei vanhempana ehdi selvittää, Sanna Edelman kertoo.

– On hienoa, että lapsi saa säännöllisen liikuntaharrastuksen niin, että siitä tulisi myös elämäntapa, Sanna sanoo.

Liikuntaa koulussa ja kisoissa Olivia Edelman on osallistunut erityislapsille suunnattuun syksyn Junior Games -tapahtumaan, jossa kisataan yhden päivän aikana pallonheitossa, turbokeihäässä, kelauksessa ja tarkkuusradalla.

– Juoksuun en osallistunut, kertoo Olivia, joka liikkuu pääasiassa pyörätuolilla ja dallarin avulJATKUU

Valtti auttaa harrastuksen pariin ▹ Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n Valtti-ohjelmassa pyritään auttamaan vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria liikuntaharrastusten pariin Valttien eli henkilökohtaisten vammaisliikunnan ohjaajien avustuksella. ▹ Valtit ovat pääasiassa liikunta-, kasvatus-, kuntoutustai sosiaalialan opiskelijoita. Valtti-ohjelma keskittyy reilulle parillekymmenelle paikkakunnalle, joissa on ohjelman yhteistyöoppilaitoksia. ▹ Valtti-ohjelma käynnistyi vuonna 2016 Sedy-hankkeen pilottina. Vuodesta 2017 eteenpäin Valtti-ohjelma on toiminut omillaan, opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. ▹ Perheet ja Valteiksi haluavat opiskelijat voivat hakea seuraavan kerran mukaan ohjelmaan maalishuhtikuussa 2019. Kokeilujakso toteutetaan syksyllä. ▹ Valttia voivat hakea myös lapset ja nuoret, joiden on terveydentilan tai pitkäaikaissairauden vuoksi vaikea löytää sopivaa liikuntaharrastusta.

Lähde ja lisätietoa: www.vammaisurheilu.fi/ajankohtaista/valtti

Soveltavan liikunnan lehti

15

Soveli 2 /2018

la. Dallari on rollaattorin tapainen seisomatuki.

– Parasta kisoissa oli, että sain skipata koulun ja syödä pitsaa, ja tuli kultaisia mitalejakin!

Olivia Edelman on koulunsa ainoa pyörätuolia käyttävä oppilas. Koulu ei järjestänyt Olivian kuljetusta kisoihin, mutta äiti Sanna sai sovittua, että he pääsivät Ruskeasuon erityiskoulun oppilaiden kanssa samalla kyydillä.

– Räntäsateessa ajelu Jyväskylään ja takaisin yhden päivän aikana ei houkuttanut. Olin mukana kisoissa, sillä päivän pystyn järjestämään töistä vapaaksi, Sanna Edelman kertoo.

Muuten Olivia on osallistunut koululiikuntaan vaihtelevalla aktiviisuudella.

– Pesäpalloa pelasin dallarin avulla.

Välillä Olivia päätyy passiivisempaan rooliin.

– Keppihevoskisoissa olin tuomari ja kevätkarkeloissa, kun mentiin renkaiden läpi, niin olin ajanottajaja, Olivia kertoo.

– Kyllä Olivia kertoo, että häntä harmittaa, jos ei ole päässyt mukaan. Ihan aina ei osata soveltaa, äiti Sanna sanoo. x

Olivia Edelman on osoittanut kiipeilyssä päättäväisyyttä. Kiipeily koettelee erityisesti käsivoimia, ja jalat tukevat etenemistä.

Valttien tarve on suurempi kuin tarjonta Monet valteista ovat sosiaali-, liikunta- tai terveysalan opiskelijoita, mutta koulutusta ei vaadita eikä välttämättä tarvita.

Liikunnanopettaja ja fysioterapeutti­ opiskelija Anna Sjöman on nykyisin Valtti-koordinaattori, joka etsii ohjattavalle sopivan Valtin ja toimii Valttien esimiehenä ja tukena.

– Olisi hienoa, että kaikki lapset ja nuoret löytäisivät oman juttunsa, joka kannustaa eteenpäin. Erityislapset ja -nuoret liikkuvat vähemmän kuin muut lapset, joten oman liikuntamuodon löytäminen on senkin takia tärkeää.

Sjöman tietää kokemuksesta, että ulkopuolisen mutta turvallisen aikuisen kanssa moni lapsi rohkenee aivan uusiin onnistumisiin.

– Olen huomannut, että lapsi voi kasvaa kymmenen senttiä. Monet lapset toimivat reippaasti itsekseen ryhmässä, kun vanhemman kanssa rooli on eri, enemmän hoivattava. Ryhmässä lapsen täytyy itse pärjätä ja hän haluaa näyttää kavereille, että on muiden veroinen. Lapsissa on paljon enemmän

Soveltavan liikunnan lehti

16

potentiaalia kuin monet vanhemmat osaavat ajatella.

Olivia Edelmania Sjöman kehuu liikunnalliseksi nuoreksi, ja muistelee hänen päättäväisyyttään kokeiluissa.

– Oli hienoa nähdä, miten ujonoloisesta tytöstä kuoriutui päättäväinen menijä. Olivia sai kokeilla Amanda Kotajan kanssa kelausta, ja hän kelasi tosi päättäväisesti eteenpäin. Saman päättäväisyyden huomasin kiipeilyssä, kun hän meni kovalla vaihteella seinää ylös.

Super-Valteilla useampi ohjattava Valtti on huikea menestys­ ta­ ri­ na. Varsinkin pääkaupunkiseudulla useam­ pi lapsi haluaisi Valtin kuin heitä on saatavilla. Kuopiossa ja Rovaniemellä taas Valtteja on enemmän kuin lapsia.

Valtti-ohjelmaa koordinoiva VAU pyrkii ratkomaan Valtti-vajetta palkkaa­

Soveli 2 /2018

malla liikunta- tai vapaa-ajanohjaajakoulutuksen saaneita vammaisia henkilöitä niin sanotuiksi Super-Valteiksi, joilla on useampia Valtti-ohjattavia.

Monet valteista ovat sosiaali-, liikunta- tai terveysalan opiskelijoita, mutta koulutusta ei vaadita eikä välttämättä tarvita.

Kuka sitten sopii Valtiksi?

– Suosittelen Valtiksi ryhtymistä sellaiselle, jotka osaavat suhtautua avoimesti uusiin asioihin ja haluavat olla mukana viemässä eteenpäin lasten ja nuorten liikuntaa, Valtti-koordinaattori Anna Sjöman sanoo.

– Valteille tarjotaan esimeriksi tänä syksynä koulutustuokioita liikunnan soveltamiseen niin, että koulutuksen voi valita erityistarpeen mukaan.

Yleensä Valttina on kuitenkin helppo toimia, sillä usein mennään tutustumaan valmiisiin ryhmiin, joissa on asiantuntevat ohjaajat. x

LAINASANAT KOONNUT Heidi Hölsömäki

Järjestölehdissä kerrotaan säännöllisesti liikkujien tarinoita sekä eri sairauksiin tai vammoihin liittyviä liikuntauutisia.

Useimmat lehdistä ovat luettavissa yleisissä kirjastoissa.

Hyvä Selkä 2/2018 ”Kipu on kuin sähköpanta. Siinä vaiheessa, kun miettii, että pitäisikö ottaa kipulääkettä, se laittaa meikäläisen kuntokuurille. Jos olisin tiennyt tämän viisitoista vuotta sitten, olisin voinut ennaltaehkäistä selkävaivoja.”

Pekka Pouta, meteorologi

Liikunnan ammattilainen 2/2018 ”Olen sitä mieltä, että jos joku ryhmä haluaa liikkua ja hoitaa omaa kuntoa ja sitä kautta terveyttään, olen valmis vapaaehtoisesti joukon veturiksi niin kauan kuin oma kunto ja vauhti siihen riittää.”

Hilkka Riihivuori, ohjasi uransa aikana kaikenikäisiä ja -kykyisiä liikkujia ja jatkaa nyt samaa vapaaehtoistyönä

Niveltieto 1/2018 ”Kuntosalilla siirryin stepperistä kuntopyörään, jotta oma paino ei kuormittaisi niveliä. Pystyn tekemään kyykkyjäkin. En tietenkään niin syviä kuin ennen, mutta kun personal trainer neuvoo ohjaamaan painon oikeisiin paikkoihin, nivelet eivät rasitu.”

Elina Knihtilä, näyttelijä ja professori, jolla on polven nivelrikko

Ihon aika 1/2018 ”Säännöllinen liikuntaharrastus on ainoa tiedossa oleva psoriasiksen ilmaantuvuutta vähentävä tekijä. Se auttaa myös kivunhallinnassa.

Kivunsietokynnys kasvaa, kun liikunnan seurauksena yöunikin paranee.”

Helena Miranda, kipututkija

Voimasanomat ”Tiedetään, että noin puolella 75 vuotta täyttäneistä on alkavia toimintakyvyn ongelmia, kuten vaikeuksia kävellä puoli kilometriä, nousta portaita tai kantaa ostoskasseja. Haasteena onkin löytää juuri oikeat henkilöt. Erityis- ja soveltavan liikunnan ryhmät kunnissa ovat usein täyttyneet hyväkuntoisista ikääntyneistä.”

Pirjo Kalmari, Voimaa vanhuuteen -ohjelman ohjelmakoordinaattori

Diabetes 2/2018 ”Keskiraskas liikunta, esimerkiksi lenkkeily, pyöräily tai ratsastus, jota ei harrasteta joka päivä, vaatii perusinsuliinin vähentämistä liikuntapäivinä. Sopiva taso riippuu liikuntatottumuksista ja liikunnan intensiteetistä.”

Lääkäri Markku Saraheimo antaa ohjeita erilaisten diabeetikoiden liikuntaan

Soveltavan liikunnan lehti

17

Soveli 2 /2018

TEKSTI Saku Rikala KUVA Heidi Hölsömäki

Toimintarajoitteisten liikunnassa korostuvat yhteistyö ja moniammatillisuus Oikeanlaisella liikunnan soveltamisella ja tukitoimilla liikkuminen on mahdollista kaikille.

Sairaus, vamma tai ikä eivät ole este liikunnalle tai urheilulle. Vähintään 15 % väestöstämme eli noin 800 000 ihmisellä Suomessa voi olla esimerkiksi sairaudesta tai vammasta johtuvan toimintarajoitteen takia haasteita arjessa liikkumisessa sekä liikunnan omatoimisessa tai ohjatussa harrastamisessa.

Oikeanlaisella liikunnan soveltamisella ja tukitoimilla liikkuminen on kuitenkin mahdollista kaikille.

Julkisella liikuntahallinnolla, niin valtiolla kuin kunnilla, on keskeinen asema toimintarajoitteisten liikunnan ja urheilun mahdollistamisessa. Mitä enemmän ihmisellä on liikkumis-

ja toimintarajoitteita, sitä enemmän merkitystä on myös muiden hallinnonalojen ratkaisuilla.

Täysin toimintakykyisen ihmisen polku liikkumaan on monesti melko yksinkertainen: Jos on liikuntamotivaatiota, lenkkarit jalkaan tai sopivan liikuntaryhmän bongaus laajasta tarjonnasta ja ei kun liikkumaan. Tarvitaan lähinnä liikuntahallinnon ja liikunnan ammattilaisten toimenpiteitä, monesti ei edes niitäkään.

Toimintarajoitteisilla tilanne on monesti toinen. Polku liikkumaan voi rakentua monista osista: 1) tiedosta liikunnan sopivuudesta itselle ja sopivis-

ta liikuntamahdollisuuksista, 2) kulkemismahdollisuuksista tai kuljetuspalveluista liikkumaan, 3) apuvälineistä ja avustajista, 4) esteettömistä olosuhteista sekä 5) itselle soveltuvasta liikun­ ta­tarjonnasta. Jos yksikin osa polusta pettää, liikunnan harrastaminen voi vai­keutua merkittävästi tai jäädä vain haa­veeksi.

Toimintarajoitteisten liikuntapolku on useiden hallinnonalojen vastuulla, oli kyse valtiosta tai kunnista. Liikuntapalvelut voivat vastata tiedottamisesta ja tarjonnasta, sote-palvelut avustajista ja apuvälineistä sekä yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut kulkemisestä ja olo-

Valtionhallinto OKM

LVM YM OKM YM MMM OKM STM STM STM LVM STM

Tieto ja Kuljettaminen/ Apuvälineet ja neuvonta kuljetus avustaja

Olosuhteet

LIIKUNTA LIIKENNE SOTE SOTE SOTE LIIKUNTA OPETUS JA YHDYSKUNTA JA KOULUTUS YMPÄRISTÖ

LIIKUNTA LIIKUNTA YMPÄRISTÖ JA OPETUS JA KOULUTUS YMPÄRISTÖ SOTE

Kunnan hallinto Toimintarajoitteisten liikuntapolku hallinnonaloittain. Kuva Saku Rikala (LTS) 2018.

Soveltavan liikunnan lehti

18

Soveli 2 /2018

Harrastus

Yhteistyöllä lisää liikettä! Pyhätunturille kokoontui kesäkuussa edustajia muun muassa järjestöistä ja kunnista kehittämään kaikille soveltuvaa luontoliikuntaa.

suhteista. Ratkaisevaa ei ole vain liikunta-alan ammattilaisen toiminta vaan yhtä tärkeää voi olla se, mitä ratkaisuja tekevät esimerkiksi sosiaalityöntekijät, liikennesuunnittelijat tai kaupunginpuutarhurit.

Yhteistyön ja moniammatillisuuden tärkeys Toimintarajoitteisten liikunnassa korostuvat yhteistyö ja moniammatillisuus. Tarvitaan joukko eri alojen ammattilaisia, joilla on toisiaan täydentävää osaamista, mutta jotka ovat sitoutuneet yhteiseen päämäärään ja kokevat yhteisvastuuta liikunnan edistämisestä. Tarvitaan yhdessä työskentelyä ja verkostoja, vuoropuhelua sekä tiedon ja osaamisen jakamista. Tämä ei tarkoita oman ammatti-identiteetin ja perustehtävän hämärtymistä vaan ihmisten erilaisten arjen tarpeiden tarkastelua oman tehtävän näkökulmasta.

Valitettavasti toimintarajoitteisten liikuntapolkua ei usein hahmoteta kokonaisuutena eikä kokonaisuus ole kenenkään hallussa. Ei ymmärretä tai tiedetä, mikä merkitys omalla toiminnalla ja osaamisella on eri väestöryhmien liikkumiselle ja liikunnalle. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä jokainen toimija edistää omia tavoitteita. Liikunnan edistäminen kuuluu itsessään vain liikuntahallinnon vastuulle. Muille toimijoille liikunnan edistäminen on toissijaista: sitä edistetään, jos se sopii

Jos yksikin osa polusta pettää, liikunnan harrastaminen voi jäädä vain haaveeksi.

— Saku Rikala omiin tavoitteisiin, kuten syrjäytymisen ehkäisyyn tai liikenteen päästöjen vähentämiseen.

Toimintarajoitteisten liikunta silta yhteiselle tekemiselle Valtion liikuntaneuvosto tilasi kesällä 2017 Liikuntatieteelliseltä Seuralta selvityksen valtionhallinnon toimenpiteistä toimintarajoitteisten liikunnan ja urheilun edistämiseksi. Selvitys valmistui keväällä 2018. Selvityksen monet keskeisistä havainnoista liittyivät edellä kuvattuihin haasteisiin: valtionhallinnon puutteisiin tiedossa, ymmärryksessä, koordinaatiossa ja yhteistyössä sekä vähäiseen vuorovaikutukseen eri toimijoiden kesken.

Positiivinen havainto oli, että toimintarajoitteisten liikkuminen ja liikunta voivat yhdistää liikuntahallintoa muihin hallinnonaloihin. Ne tarjoavat mahdollisuuksia haastavaan, mutta palkitsevaan moniammatilliseen yhteistyöhön.

Sen sijaan, että eri alojen ammattilaisia pyritään houkuttelemaan liikun-

nan edistämiseen, on löydettävä tavoitteita, jotka kaikki voivat allekirjoittaa omista lähtökohdistaan. Siinä missä esimerkiksi huippu-urheilun tavoitteet voivat loitontaa liikuntahallintoa muista hallinnonaloista, soveltava liikunta näyttäisi tarjoavan sillan yhteiselle tekemiselle.

Useimmat hallinnonalat näyttävät jakavan ainakin kolme kysymystä: miten lisätä väestön yhdenvertaisuutta, kuinka parantaa esteettömyyttä sekä miten tukea kasvavan ikääntyvän väestönosan toimintaedellytyksiä. Esimerkiksi tavoite yhdenvertaisuuden edistämisestä velvoittaa jokaista hallinnonalaa, oli kyse liikunnasta, nuorisotyöstä, sosiaali- ja terveyspalveluista tai yhdyskuntasuunnittelusta.

Kaikki hallintotoimet, jotka parantavat yhdenvertaisuutta ja esteettömyyttä sekä helpottavat ikääntyneiden arkea, edistävät yleensä myös toimintarajoitteisten ihmisten liikunnan mahdollisuuksia. x Teksti on julkaistu ensimmäisenä Liikunnan Ammattilainen -lehdessä 3/2018.

Soveltavan liikunnan lehti

19

Soveli 2 /2018

Helmi Saxberg ja Susanne Saxberg osallistuivat Likkojen Lenkille pukeutuneina 90-luvun teeman mukaisesti merenneidoksi ja Ursula-merinoidaksi.

Likkojen Lenkki innostaa likat liikkeelle Helteinen toukokuu helli Likkojen Lenkin osallistujia Tampereella. Eri-ikäisiä naisia oli liikkeellä noin 7 000 ja heistä 1 000 oli ilmoittautunut lyhyelle lenkille, joka käveltiin Pyynikinharjun kauniissa maisemissa.

TEKSTI JA KUVAT Heidi Hölsömäki

Soveltavan liikunnan lehti

20

Lyhyen lenkin saavutettavuuteen oli kiinnitetty huomiota niin, että matkan varrella oli useita yleisavustajia ja levähdyspenkkejä. Taukopisteellä oli käytössä esteettömiä vessoja. Tietyömaan kivikoista selvittiin Tampereen Seudun Selkäyhdistyksen avustajien ansiosta.

Likkojen Lenkissä yhdistyvät luonto, liikunta ja viihde yllättävän onnistuneella tavalla. Pete Parkkonen, Arttu Wiskari ja Elastinen viihdyttivät naisia lenkkiosuuden jälkeen, ja festariväki nautiskeli rennosta päivästä so-

Soveli 2 /2018

puisissa ja iloisissa fiiliksissä suuresta väkimäärästä huolimatta.

Merenneito ja Ursula liikkeellä Likkojen Lenkkiä vietettiin tänä vuonna 30. kertaa ja teemana oli 90-luku.

Helmi ja Susanna Saxberg pukeutuivat Likkojen Lenkin teeman mukaisesti Pienen merenneidon ja Ursulan hahmoihin.

– Mietimme, mikä olisi loogisin hahmo kulkemaan pyörätuolissa ja pää­

Mirka Tanni toivoisi hieman pidempää esteetöntä reittiä. Hän lenkkeili ystävänsä Anna Antunesin kanssa.

Yleisavustajat Riitta Virenius ja Arvo Autio avustivat Ulla Pielismaan tietyömaan sorakon yli yhdessä Pirjo Salosen kanssa.

Liikuntasuunnittelija Tinja Saarela Reumaliitosta kannusti naisia mittaamaan puristusvoimansa ja jatkamaan liikkumista. Pälkäneläinen Paula Kurki iloitsi ”teräsnaisen tuloksesta”.

Vuokko Jokinen, Aira Seppälä ja Eila Lahtinen taittoivat matkaa yhdessä.

dyim­ me merenneitoon, äiti Susanna Sax­berg kertoo. Äiti ja tytär osallistuivat ensimmäistä kertaa tyttöjen kesken isoon massatapahtumaan. Alkulämmittely sujuu myös istuen, ja Helmin sulavista liikkeistä huomaa, että hänellä on tanssitausta. Hän tanssii show-tanssia kahdeksatta vuotta Viialan Pyryn Show Teamissä.

– Tykkään, kun saa olla ryhmässä, liik­kua ja mennä ympäri Suomea, Helmi kertoo.

Laatuaikaa ystävien kanssa Alkuvuodesta kolme suun alueen leikkausta läpikäynyt Eila Lahtinen lähti lenkille ystäviensä houkuttelemana ja on silminnähden iloinen päätöksestään.

– Ensin ajattelin, etten jaksa. Toiset syöpänaiset saivat houkuteltua mukaan, ystävät ovat ihania! Sanoin, et-

ten jaksa mennä lujaa, mutta menimme sitten hiljaa, kielisyöpää sairastanut Lahtinen kertoi ja jatkoi matkaa Vuokko Jokisen ja Aira Seppälän kanssa.

Mirka Tanni ja Anna Antunes ovat osallistuneet lyhyelle Likkojen Lenkille jo useamman kertaa.

– Rajoitteet saivat minut lähtemään tälle lyhyelle lenkille. Olen miettinyt

myös seitsemän kilometrille osallistumista, mutta se on liian pitkä, joku välimuoto olisi hyvä, Mirka Tanni kertoo.

Tannin mielestä reitin pituus, kunto ja riittävän pienet tasoerot ovat tärkeitä saavutettavuuden mittareita. Tanni on CP-yhdistyksen jäsen ja aktiiviliikkuja, sillä hän pyöräilee aktiivisesti, pelaa sulkapalloa ja käy kuntosalilla. x

Yhteistyöllä saavutettavuutta ▹ SoveLi on Likkojen Lenkin pitkäaikainen yhteistökumppani vuodesta 2010 alkaen. ▹ Saavutettavuutta on edistetty muiden muassa tuomalla järjestäjien tietoon jäsenjärjestöjen liikkujien tarpeita. ▹ Viestinnällisesti yhteistyötä tehdään kannustamalla paikallisyhdistysten likkoja rohkeasti mukaan joukkotapahtumaan ja kertomalla lyhyen lenkin osallistujien kokemuksista. ▹ Tapahtumassa SoveLi näkyi screenillä ja toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas kertoi päälavalla soveltavasta liikunnasta.

Soveltavan liikunnan lehti

21

Soveli 2 /2018

Liikuntakokeilu tuo rohkeuden TEKSTI Tupu Sammaljärvi KUVAT Janne Ruotsalainen

Soveltavan liikunnan lehti

22

Soveli 2 /2018

Kelan tukemat liikuntakokeilut vaikeavammaisille tarjoavat mahdollisuuden testata laajan kirjon eri lajeja. Itsensä voittamisen tunne ja mahdollisuus jatkaa harrastusta omatoimisesti ovat kokeilujen tärkein anti.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden on mahdollista kokeilla Kelan tukemana viisi kertaa vuodessa yhtä tai useampaa liikuntalajia. Näin kuntoutujat voivat selvittää, kiinnostaisiko jokin laji ja voisiko sitä jatkaa itsenäisesti.

– Liikunta- ja harrastuskokei­luil­la osa­na myönnettyjä terapiakäyntejä on ta­ voitteena, että asiakas löytää itselleen sopivan ja kuntoutumistaan tukevan mielenkiintoisen harrastuksen, jota hän voi harrastaa itsenäisesti, perheen

tai muun läheisen tai henkilökohtai­sen avustajan tuella, Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen vastaava suunnittelija Eija Haapala toteaa.

– Me Kelassa näemme tämän mahdollisuuden tärkeänä, jotta asiakkaat löytävät mielenkiintoista, kuntoutumista tukevaa ja osallistumista mahdollistavaa toimintaa arkeen. Liikuntakokeilujen mahdollisuus on ollut olemassa vuodesta 2010. Tämän päivän tiedoilla tämä säilyy mahdollisuutena vaativassa lääkinnällisessä kuntou-

tuksessa. Pidämme tärkeänä, että asiakkaille löytyy liikunta- tai harrastusmuoto, joka tukee hänen suoriutumistaan ja osallistumistaan.

Tutoris Oy – Pirkanmaan Erikoiskuntoutus on yksi toimija, joka järjestää asiakkailleen liikuntakokeiluja. Fysioterapeutti Marianne Purola kertoo, että keskeistä liikuntakokeilun järjestämisessä on, että kokeilut ovat perustel-

Soveltavan liikunnan lehti

JATKUU

23

Soveli 2 /2018

Vain mielikuvitus on rajana.

Olemme yrittäneet löytää lajeja, joita kuntoutujan ei tulisi välttämättä itse aloitettua.

— Marianne Purola

tuja kuntoutujan terapian tavoitteiden näkökulmasta.

– Teemme tiivistä yhteistyötä kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä kanssa.

Kuntoutujan iästä riippuen mukana ovat hänen vanhempansa, joku muu lähiomainen tai avustaja. Idea on, että liikunta- ja harrastuskokeilujen kautta kuntoutujalle löytyisi säännöllinen liikuntaharrastus.

Asuinpaikan mahdollisuudet on selvitettävä Pirkanmaan Erikoiskuntoutuksessa liikuntakokeilut toteutetaan pääsääntöisesti ryhmämuotoisena. Silloin kun-

toutujan on mahdollisuus saada myös vertaistukea. Kokeilujen järjestäminen vaatii työtä ja ennakkovalmisteluja, joten resurssien valossa niitä on järkevää tarjota isommalle joukolle. Kelan standardi edellyttää, että kuntoutuja maksaa itse liikuntakokeilusta aiheutuvat vuokrauskulut ja pääsymaksut, mikä sekin puoltaa ryhmämuotoisia kokeiluja. Mutta myös yksilökokeiluja tehdään; vallankin, kun jokin tietty laji kiinnostaa yksittäistä kuntoutujaa.

– Yleensä liikkeelle lähdetään siitä, että kartoitetaan kuntoutujan tarpeita, toiveita ja kiinnostusta: mitä liikuntaja harrastusjuttuja hänestä olisi mukava kokeilla. Lajin valitsemiseen vaikut-

Kokeilujen järjestäminen vaatii työtä ja ennakkovalmisteluja, joten resurssien valossa niitä on järkevää tarjota isommalle joukolle. Se on myös kokeilijalle edullisempaa.

Soveltavan liikunnan lehti

24

Soveli 2 /2018

tavat myös kuntoutujan asuinpaikkakunnan harrastusmahdollisuudet. Näiden tietojen pohjalta lähdemme virittämään yhteistyötä seurojen kanssa ja järjestämään kokeilutapahtumaa, Marianne Purola sanoo.

Aluksi kokeilun järjestäminen vaatii paljon työtä, mutta työn määrä vähenee, kun yhteistyötä tehdään pitempään. Yhteyshenkilöt esimerkiksi urheiluseuroissa tulevat tutuiksi, ja ennakkoluulot hälvenevät.

Vain mielikuvitus on rajana Kokeilulajien kirjo on ollut laaja: keilaus, sulkapallo, pöytätennis, tarkkuussuunnistus, melonta, haulikkoammun­ ta, autourheilu, frisbeegolf, ratsastus, retkeily ja laskettelu, viime vuosien hitti.

– Nyt olemme menossa kokeilemaan pyörätuolicurlingia, ja golfia ja kalastusta kehitellään. Olemme yrittäneet löytää sellaisia lajeja, joita kuntoutujan ei tulisi välttämättä itse aloitettua tai hän kokee, ettei pysty niihin. Näin luomme hänelle mahdollisuuden kokeilla. Vain mielikuvitus on rajana, Marianne Purola sanoo.

Liikuntakokeilujen haasteena on saada kuntoutujat innostumaan. Monesti alussa heillä voi olla pelkoa, pärjätäänkö ja kyetäänkö harrastamaan jotakin lajia. Terapeutin on tunnettava laji ja osattava kertoa perusasiat harrastuspaikalla liikkumisesta, siirtymisistä ja siitä, millaista toimintakykyä laji edellyttää.

– Paljon on asenteesta kiinni – niin kun­toutujan kuin terapeutin. Terapeut­

Anne Beresford lähti innolla kokeilemaan uusia liikuntamuotoja. Kesällä hän kävi kokeilemassa golfia Tampereen Messukylässä. Fysioterapeutti Marianne Purola taustalla antoi neuvoja.

ti voi vaikuttaa paljon siihen, miten kuntoutuja kokee oman toimintakykynsä ja mahdollisuutensa pärjätä jossakin lajissa. Tarvitaan avaramielisyyttä. Hyvä esimerkki on, että eräs melontaa ohjannut henkilö sai pyörätuolilla liikkuvan kuntoutujan sup-laudan päälle!

– Me yritämme toteuttaa liikuntakokeiluja niin, että mahdollisimman moni kuntoutuja pystyisi niihin osallistumaan. Toimintakykyä on hyvin monen tasoista, ja haastetta on siinä, että tilat eivät aina ole esteettömiä. Teemme tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten seurojen, kanssa. Välttämättä heillä ei ole paljon kokemusta erityisryhmistä, voi olla tiedonpuutetta. Me fysioterapeutit toimimme linkkinä kuntoutujan ja kokeilun tarjoajan välillä ja lisääm-

me liikunnan järjestäjien tietoa erityisryhmien asiakkaista, Purola sanoo.

Kelan näkökulmasta haasteita voi syntyä siitä, että asiakas asuu syrjäisellä alueella, jossa ei ole saatavilla hänelle sopivia ja mielenkiintoisia harrastuksia tai tarvittavia apuvälineitä.

Ajankohta on tärkeä Marianne Purolan mukaan kokeilu on onnistunut, jos yksikin kuntoutuja saa lajista säännöllisen harrastuksen. Tätä varten on mietittävä tarkkaan, kuinka ja koska kokeilu on syytä järjestää.

Esimerkiksi melontakokeilulle paras aika on alkukesästä, kun on vielä kesää jatkaa harrastusta. Laskettelun kokeilijoista jotkut ovat jatkaneet harras-

tusta esimerkiksi talvilomalla pohjoisessa: vuokranneet siellä kelkan ja ottaneet soveltavan liikunnan ohjaajan avukseen.

Vastaava suunnittelija Eija Haapala Kelasta kertoo, että Kela ei kerää tilastotietoa toteutuneista liikuntakokeiluista: – Mutta kuntoutuspalautteissa näkyy kokemuksia toteutuneista liikuntaja harrastuskokeiluista.

Jatkossa Pirkanmaan Erikoiskuntou­ tuksessa kokeiltavaksi tulee yhä uusia lajeja. Marianne Purola kertoo, että esimerkiksi purjelautailua on ehdotettu.

– Ei voi kuitenkaan ajatella, että kaikista harrastuksista tulisi jatkumo. Monesti liikuntakokeilut ovat sellaisia, et-

Soveltavan liikunnan lehti

JATKUU

25

Soveli 2 /2018

En varmasti olisi kokeillut näitä muitakaan lajeja ilman fysioterapeuttien ohjausta. On hienoa, että lajeja voi toteuttaa sovelletusti.

— Anne Beresford

vät itsensä ja saavat erilaisia kokemuksia. Innostus ja ilo tarttuvat heistä.

Oma hyvinvointi on tärkeä kannustin Tamperelainen Anne Beresford, 44, on ollut mukana liikuntakokeiluissa jo muutaman vuoden ajan.

– Olen sanonut fysioterapeutilleni, että olen aina mukana, jos vain aikatau­ lui­hin sopii. Olen kokeillut seinäkiipei-

lyä, tarkkuussuunnistusta, laskettelua, keilailua, sulkapalloa ja frisbeegolfia.

– On tosi tärkeätä, että saa mahdollisuuden turvallisesti kokeilla eri lajeja.

En voinut kuvitellakaan, että minä, 30 vuotta MS-tautia sairastanut ja rollaattoria käyttävä ihminen, voisin seinäkiipeillä. Ja sinne vain korkealle menin!

Anne Beresford sanoo, että vanha fraasi ”Esteet ovat vain omassa päässä” on totista totta.

– En varmasti olisi kokeillut näitä muitakaan lajeja ilman fysioterapeuttien ohjausta. On hienoa, että lajeja voi toteuttaa sovelletusti.

Motivaatio liikuntakokeiluihin ja liikuntaan ylipäänsä tulee Beresfordin mukaan oman hyvinvoinnin vaalimisesta.

– Kävelen vieläkin, vaikka olen pitkään sairastanut. Uskon, että fysioterapia ja haasteelliset ohjelmat siellä ovat pitäneet lihaskunnon yllä. Minulle on myös tärkeää, että liikuntaan on varattu tietyt ajat viikosta. Silloin tulee läh-

Kuvat Anne Beresfordin kotialbumista

tä kuntoutuja kokeilee ja toteaa, että ”Oli kiva laji, mutta ei minua varten”. Me annamme mahdollisuuksia ja lisäämme kuntoutujan tietoisuutta oman paikkakunnan harrastusmahdollisuuksista, se on tärkeää.

Purola kertoo, että liikuntakokeilut ovat lähellä hänen sydäntään: – Järjestän niitä mielelläni, se on oikeastaan iso intohimoni! On hienoa, kun näkee, kuinka kuntoutujat ylittä-

Anne Beresford sanoi fysioterapeutilleen, että hän on mukana aina, jos vain aikatauluihin sopii.

Soveltavan liikunnan lehti

26

Soveli 2 /2018

Kuljetuskerrat eivät riitä Liikuntakokeilujen haasteena Anne Beresford pitää sitä, että kaikki liikuntatilat eivät ole esteettömiä.

– Se on tietysti ihan ymmärrettävääkin: eihän vielä ole totuttu siihen, että pyörätuolia käyttävä henkilö tulee pelaamaan sulkapalloa.

Toinen haaste on, että taksimatkoja saa käyttää vain 18 matkaa kuukaudessa.

– Ne menevät koko lailla asiointikäyn­ teihin, eikä liikuntaharrastukseen juuri matkoja jää. Tämä rajoittaa eri­tyis­ryh­ mien aktiivisuutta.

Anne Beresford harrastaa liikuntaa myös omaehtoisesti. Hän kävelee koiran kanssa päivittäin ja sanoo olevansa hurahtanut melontaan. Se harrastus alkoi Neuroliiton Riitta Samsténin perustettua Tampereelle melontaryhmän.

Miehensä kanssa Beresford pelaa kotitalon takapihalla sulkapalloa, ja vesijuoksu on yksi mieluisista lajeista.

– Enää ei ajatus, että en voi, kun minulla on MS-tauti, ole niin vahva kuin aiemmin. Itsensä voittaminen on huikea tunne. Kyllä sitä pystyy, kun lähtee omalta mukavuusalueelta pois. On hienoa nähdä myös toisten ihmisten onnistumisen ilo.

– Kävimme mieheni kanssa pyörätuolitanssimassa, mutta se jäi aikataulujen sopimattomuuden vuoksi. Haaveeni on, että joskus vielä pääsisin tanssimaan. Se oli kivaa! x

KOONNUT Heidi Hölsömäki

dettyä. Ja kun vielä tuttu taksi, joka tietää aikatauluni, tulee hakemaan, ei ole tekosyitä olla lähtemättä, Anne Beresford hymyilee.

Vähintään kolme vuotta jatkunut urheiluseurassa liikkuminen nuoruusvuosina oli yhteydessä siihen, että henkilöillä oli todennäköisemmin useita terveellisiä elintapoja aikuisuudessa. Tämä selvisi laajassa suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa.

Urheiluseurassa harrastaneilla oli lähes kaksinkertainen todennäköisyys ylläpitää aikuisuudessa useita tutkittuja terveellisiä elintapoja verrattaessa niihin, jotka eivät olleet harrastaneet liikuntaa urheiluseurassa.

Yhteys terveellisimpiin elintapoihin säilyi, vaikka analyysissa huomioitiin elintapoihin vaikuttavia tekijöitä, kuten mahdolliset krooniset sairaudet tai vammat.

Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yhteistyössä LIKES-tutkimuskeskuksen, THL:n sekä Turun, Tampereen ja Tasmanian yliopistojen tutkijoiden kanssa.

T U T K I T T UA

Nuoruuden harrastus lisää myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten terveyttä

Liikunta ehkäisee masennusta iästä riippumatta Liikuntaa harrastavat sairastuvat masennukseen muita harvemmin, tutkimuksista tiedetään. Tuore tutkimus vahvistaa näyttöä entisestään ja osoittaa yhteyden koskevan kaikkia iästä riippumatta.

Tutkimus julkaistiin American Journal of Psychiatry -lehdessä, ja siinä analysoitiin uudelleen 49 aikaisemman tutkimuksen aineistot. Tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 270 000 ihmistä eri puolilta maailmaa.

Säännöllisesti ja runsaasti liikuntaa harrastavien riski sairastua masennukseen on noin viidenneksen pienempi kuin samanikäisten, jotka eivät harrasta liikuntaa. Yhteys havaittiin kaikissa ikäryhmissä sekä eri puolilla maailmaa.

Lähde: Uutispalvelu Duodecim

Liikunnan aloittaminen keski-iässä ehkäisee vielä sydämen vajaatoimintaa Liikunnan sydänhyödyt saadakseen ei tarvitse harrastaa koko elämäänsä. Moni voisi pienentää sairastumisriskejään vielä keski-iässä, jos vain alkaisi liikkua enemmän.

Suurimmat hyödyt saa kuitenkin halki vuosien jatkuvalla tasaisella liikkumisella.

Tiedot käyvät ilmi Circulation-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa runsasta 11 000 keskimäärin 60-vuotiasta seurattiin 19 vuoden ajan. Seurannan aikana 1 800 osallistujaa sairastui sydämen vajaatoimintaan, mutta sairastumisriski riippui siitä, miten aktiivinen osallistuja oli fyysisesti.

Lähde: Uutispalvelu Duodecim

Soveltavan liikunnan lehti

27

Soveli 2 /2018

Isommissa kunnissa ryhmiä on väkilukuun suhteutettuna vähemmän, mutta niiden on mahdollista järjestää palveluja vaativimmille erityisryhmille. Sinianne Jokinen ja Terhi Tiilikka harrastavat kelkkajääkiekkoa Turussa.

TEKSTI Timo Ala-Vähälä KUVA Mika Okko

Soveltavan liikunnan tilanne Suomen kunnissa Mitä tiedetään – mikä on epävarmaa – mitä ei tiedetä – millaisen tiedon puutetta ei edes tiedosteta? Tutkija Timo Ala-Vähälä avaa kirjoituksessaan soveltavan liikunnan selvityksen faktoja ja tiedon luonnetta.

Bush-nuoremman ajan puolustusministeri Donald Rumsfeld sanoi aikoinaan (2002), että on asioita, jotka tiedämme tietävämme; asioita, joista tiedämme, että emme niitä tiedä ja kaikkein vaikeimpana haasteena – on asioita, joista emme edes tiedä, että emme niitä tiedä.

We also know there are known unknowns; that is to say we know there are some things we do not know. But there are also unknown unknowns – the ones we don’t know we don’t know.

Ottamatta Rumsfeldtiin muuten kantaa, tätä lausuntoa olen aina arvos-

Soveltavan liikunnan lehti

28

tanut, vaikka muistan sille aikoinaan nauretun. Samaa jaottelua voi soveltaa myös liikuntapolitiikkaan, mutta pohdin myös sitä, mitä epävarmuutta sisältyy siihen, mitä koemme tietävämme.

Seurantatietoa 20 vuoden ajalta Erityisliikunnan ja soveltavan liikunnan palveluja koskevia kyselyjä on tehty jo 1990-luvulla, mutta systemaattista tietoa ja tunnuslukuja kuntien tilanteesta on vuodesta 2000 lähtien. Kaikki kunnat kattavaa tietoa on vuosilta 2000, 2013 ja 2017. Lisäksi Valtion lii-

Soveli 2 /2018

kuntaneuvosto on toteuttanut vuosia 2005 ja 2009 koskevat suppeammat kyselyt kunnille, joissa toimii erityisliikunnanohjaaja.

Käytössämme on siis seurantatiedot kuntien palvelujen tilanteesta lähes 20 vuoden ajalta, eli meillä on tietoa palvelujen määrästä, resursseista ja toteutuksesta lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Pienten kuntien suuret erot Kyselyjen perusteella tiedämme, että palveluja on kaikille ikäryhmille, mut-

ta käyttäjät ovat pääosin ikääntyneitä; molemmille sukupuolille, mutta käyttäjät ovat pääosin naisia. Tarjottujen liikuntaryhmien määrä on asukaslukuun suhteutettuna suurin noin 10 000 – 19 999 asukkaan kunnissa, mutta laskee siitä suhteellisen tasaisesti isompiin kuntiin siirryttäessä.

Kaikkein pienimmissä kunnissa kes­kiarvo voi olla vielä suurempi, mutta siellä myös erot kuntien kesken ovat hyvin suuria. Vaikka isommissa kunnissa ryhmiä on väkilukuun suhteutettuna vähemmän, niiden on mahdollista järjestää palveluja vaativimmille erityisryhmille, joita palvelevia ryhmiä on vaikeampi koota pienissä kunnissa.

Kansalaisopistot palvelevat ruotsinkielisiä Liikuntatoimien ja vastaavien organisaatioiden lisäksi keskeisiä palvelujen tarjoajia ovat sosiaali- ja terveystoimi sekä kansalaisopistot. Kansalaisopistojen tarjonta painottunee hyväkuntoisempien ikääntyneiden liikuttamiseen, ja niiden rooli on keskeisempi pienemmissä kunnissa.

Niissä kaksikielisissä kunnissa, joissa suomi on enemmistön kieli, ruotsinkieliset kansalaisopistot tarjoavat usein liikuntapalveluja ruotsinkieliselle väestölle. Tämä kompensoi sitä, että liikuntatoimen palvelut ovat valtaosin suomenkielisiä.

Pienissä kunnissa ikääntyneiden väestöosuus on valtakunnallista tasoa

suurempi, ja siellä myös eläkeläisjärjestöjen rooli on keskeinen. Soveltavan liikunnan järjestöt löytävät jäsenpohjansa hieman suuremmista kunnista.

Mitä epävarmuutta tähän tietoon sisältyy?

Kaikkein pienimpien kuntien osalta erilaisten tunnuslukujen hajonta on suurta, koska yksittäisen ryhmän perustaminen tai lakkauttaminen on väkilukuun suhteutettuna merkittävämpi asia kuin isoissa kunnissa.

Pienissä kunnissa organisaatioiden rajat ovat hämärämpiä, joten vastaajien voi olla vaikeampi määritellä sitä, miten paljon rahaa eri kanavien kautta soveltavan liikunnan palveluihin sijoitetaan.

Liikuntaryhmien määrien tilastoinnissa ongelmana on se, että raja yleisen terveysliikunnan ja soveltavan liikunnan välillä on hämärä.

Liikuntaryhmien määrien tilastoinnissa ongelmana on se, että raja yleisen terveysliikunnan ja soveltavan liikunnan välillä on hämärä. Sen vuoksi osa vastaajakunnista rajaa soveltavan liikunnan tiukemmin, osa laajemmin, vaikka palvelujen taso olisi suurin piirtein sama.

Kuntien omat käytännöt toiminnan ja resurssien kirjaamisessa vaihtelevat eivätkä aina kata tiedonkeruun tarpeita. Siksi kuntien ilmoittamat tiedot voivat olla sisäisesti ristiriitaisia: Soveltavaan liikuntaan osoitetut työtunnit tai

Soveltavan liikunnan tilanne kunnissa 2017 ▹ Selvityksessä esitellään kuntien soveltavan liikunnan palveluiden organisointia, yhteistyötä, resursseja, toimintaa sekä valtionohjauksen vaikuttavuutta vuonna 2017. ▹ Selvityksen toteutti Valtion liikuntaneuvoston toimeksiannosta Liikuntatieteellinen Seura ja tutkija Timo Ala-Vähälä (Juritele Oy). ▹ Timo Ala-Vähälä kertoi kuntaselvityksen tuloksista Soveltavan liikunnan päivillä 22.8.2018.

Voit ladata hänen Powerpoint-esityksensä suomeksi ja ruotsiksi SoveLin sivulta: www.soveli.fi/blogi

määrärahat eivät esimerkiksi kattaneet ilmoitettujen ohjaustuntien määrää.

Nämä ongelmat eivät kuitenkaan tee tietoja arvottomiksi: osa ongelmista voidaan selvittää erilaisin ristiintarkistuksin ja tarkennuksia pyytämällä.

Ja vaikka tiedoissa on epävarmuutta, antavat ne arvokasta tietoa toiminnan tasosta ja kehityksen suunnasta.

Mitä emme tiedä soveltavasta liikunnasta?

Selvitysten tilaajat ja toteuttajat ovat tietoisia siitä, että selvityksessä eivät kuulu palvelujen käyttäjien näkemykset. Asian korjaaminen vaatisi selvitysten laajentamista ja uusien metodien käyttöönottoa: käyttäjien haastatteluja ja heille kohdistettuja kyselyjä, sekä sellaisten käytäntöjen kehittämistä, joilla pystyttäisiin tuottamaan vertailukelpoista tietoa kerrasta toiseen. Tiedon tarpeeseen vastaavat jossain määrin erilaiset opinnäytteet, mutta niitäkään ei arvioinneissa ole hyödynnetty.

Mitä emme tiedä lainkaan?

Mietin myös, mistä olemme täysin pihalla, ts. millaisista asioista meillä ei ole tietoa, emmekä edes tiedosta tiedon puutetta?

Ongelman luonteen vuoksi tähän ei voi antaa perusteltua vastausta. Joitain arvauksia voi toki esittää. Palvelujen järjestäminen toteutuu suurelta osin joko kuntien toimesta tai kuntien tukemana, ja kunnan tarjoavat liikunnalle tärkeän infrastruktuurin.

Jos kuntien toiminnan luonne ja rahoituspohja olennaisesti muuttuu, se vaikuttaa myös soveltavan liikunnan palveluihin. Myös yksityisten palvelujen tarjoajien rooli voi muuttua. Liikuntapalveluja tarjoavat yritykset voivat laajentaa toimintaa soveltavaan liikuntaan tarjoamalla iäkkäille ja muille soveltavan liikunnan palveluja tarvitseville kaupallisia liikunnan palveluja.

Samoin terveyspalveluja tarjoa­ vat yritykset voivat laajentaa palvelujaan soveltaviin liikuntapalveluihin, jos maksajia löytyy. Mutta nämä ovat vain arvauksia... kirjoittajan pohdintaa asioista, joista hän tiedostaa olevansa tie­tämätön. x

Soveltavan liikunnan lehti

29

Soveli 2 /2018

TEKSTI Heidi Hölsömäki

S PA R R A AJA

Kuva Kari Hulkko

Ylijohtaja Esko Ranto liikkuu myös itse säännöllisesti työmatkoilla, työpaikalla ja kotona.

”Harrasteliikunnassa tarvitaan omia organisaatioita” Opetus- ja kulttuuriniministeriössä vaikuttava ylijohtaja Esko Ranto kertoo liikunnan ajankohtaisista teemoista soveltavan liikunnan näkökulmasta.

Soveltava liikunta on monelle yhä vieras käsite, mutta liikunta-alan ammattilaisella on selkeä käsitys liikunnan soveltamisesta. Pyydettäessä ylijohtaja Esko Ranto vastaa näin: – Minusta käsitettä pitää tulkita mahdollisimman laajasti. Se tarkoittaa, että pitää pyrkiä ottamaan huomioon kaikenlaiset vammoihin, sairauksiin ja ikääntymiseen liittyvät tarpeet.

Esko Ranto on tutustunut soveltavaan liikuntaan ja vammaisurheiluun myös henkilöiden kautta.

– Tunnen parhaiten Toni Piispasen, jonka palkkasin tänne töihin. Tanja Karin kanssa olin aikanaan tekemisissä ja Rion paralympialaisissa tutus-

Soveltavan liikunnan lehti

30

Soveli 2 /2018

tuin valtion edustajana moniin urheilijoihin, Ranto kertoo.

– Täytyy myöntää, että omakin kokemus on pääasiassa täältä kilpaurheilun puolelta. Harrasteliikkujista tunnen yhden sokean ihmisen, joka harrastaa kestävyysjuoksua avustajan kanssa.

Yhdenvertaisuus läpi linjan Esko Ranto on virkamies, joka johtaa liikuntapoliittisen selonteon valmistelua opetus- ja kulttuuriministeriössä. Ministeri Sampo Terhon käynnistämää selontekoa varten on koottu laajasti niin asiantuntijoiden, järjestöjen, tutkijoiden

Yhdenvertaisuus kulkee liikuntapoliittisessa selonteossa läpileikkaavana kaikessa.

Eduskunnassa selonteko on syksyllä.

— Esko Ranto kuin kansalaisten näkemyksiä liikunnan kehittämiseen.

– Eduskunta käsittelee selontekoa syksyllä, lausuu siitä mielipiteensä ja sen jälkeen tehdään linjaukset 2020-luvun liikuntapolitiikalle.

Virkamiehenä Ranto ei mielellään ota kantaa tuleviin linjauksiin. Soveltavan liikunnan kannalta tärkeää on selonteon linjaus yhdenvertaisuudesta.

– Selonteon valmistelussa on ajateltu, että yhdenvertaisuus kulkisi läpileikkaavana kaikessa liikunnassa huippu-urheilusta omatoimiseen liikkumiseen ja kansalaistoiminnan edistämiseen, Ranto kertoo.

Vanhusväestön liikuttaminen on tulevaisuudessa Rannon mielestä suurin yhteinen haaste.

– Meillä on vielä paljon korjattavaa vammaisten liikuntaedellytyksissä. Ehkä isoin yhteiskunnallinen kysymys parinkymmenen vuoden perspektiivillä on kuitenkin se, miten Suomi hoitaa laajenevan vanhusväestön ja heidän toimintarajoitteensa, Esko Ranto sanoo.

Riittääkö Veikkauksen panos?

Liikunnan edistämisessä on kyse isoista asioista niin yksilöiden hyvinvoinnin kuin kansantalouden ja -terveydenkin kannalta. UKK-instituutin tekemässä selvityksessä1 todettiin, että liikkumatto-

muuden vähentämisellä voidaan saavuttaa vähintään 4,4 miljardin euron säästöt.

– Suomi tarvitsee liikunnan lisäämisen strategian, toivottavasti se tämän selonteon seurauksena saadaan yhteiskunnassa synnytettyä. Olen samaa mieltä kuin selvitykset, että paljon on tehtävissä.

Ranto sanoo.

– Pystytäänkö riittävän vaikuttavia toimenpiteitä saavuttamaan lähes sataprosenttisesti Veikkauksen kautta tulevalla 150 miljoonan euron liikunnan budjetilla?

– Jos liikuntapoliittisen selonteon seurauksensa syntyisi tarvetta mittaviin liikunnan lisäämisohjelmiin, niin ei sitä veikkausrahojen puitteissa voida hoitaa. Sitten pitää miettiä budjettirahoitusta.

Hallituksen kärkihankkeita sieltä on jo tullutkin, kuten Liikkuvaan kouluun budjetoitu seitsemän miljoonaa euroa.

Ministeriöt yhteistyössä Soveltavan ja terveyttä edistävän liikunnan kehittäminen on kuulunut luontevasti kahdelle ministeriölle: sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) sekä opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM). Viime keväänä valmistui Liikuntatieteellisen Seuran LTS:n toteuttama selvitys2 siitä, miten valtion eri hallinnonalat edistävät soveltavaa liikuntaa ja vammaisurheilua. Selvityksessä suositellaan

JATKUU

Kuva Petri Jauhiainen

– Meillä on vielä paljon korjattavaa vammaisten ja vanhusten liikuntaedellytyksissä, Esko Ranto pohtii.

Soveltavan liikunnan lehti

31

Soveli 2 /2018

Kuvat Petri Jauhiainen

Monet pitkäaikaissairaat tai vammaiset ihmiset tarvitsevat eri ammattilaisten osaamista fysioterapeuteista insinööreihin, jotta liikunta onnistuisi.

muun muassa yhteistyön parantamista eri ministeriöiden välillä.

– Raportissa oli kritiikkiä jonkin verran. Kannatan poikkihallinnollisuutta, ja arkipäivässä muiden ministeriön kanssa yhteistyö toimii paljon paremmin kuin mitä papereissa lukee, Ranto sanoo.

– On paljon yhteisiä projekteja ja ohjelmia, esimerkiksi Kunnossa kaiken ikää -ohjelma vanhimpana sekä Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan neuvottelukunta. Liikkuva koulu -ohjelmassa ja Move-mittauksissa on hyvin mukana myös soveli-näkökulma.

– On hyötyä, että liikuntaa rahoitetaan monesta lähteestä. Jokainen resurssoi sitä, mitä sillä hallinnonalalla pidetään tärkeänä. Pääasia on, että tiedetään, mitä toinen tekee.

osaamista fysioterapeuteista insinööreihin, jotta liikunta onnistuisi.

– Terveysliikunnassa liikuntaneuvonta ja elä­ män­ tapaohjaus ja sote-keskusten toiminta on ihan ratkaisevaa, Esko Ranto sanoo.

Sote- ja maakuntauudistuksen edetessä liikunnan ja terveyden edistäminen jäävät kunnille, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntiin.

Ranto pitää yhteistyön varmistamista ydinkysymyksenä, jos uudistus etenee.

– Syntyy uusi rajapinta. Tähän asti, jos kunta on hoitanut hyvin terveyden edistämisen, se on säästänyt omissa terveydenhoitomenoissaan. Jatkossa maakunta säästää. Rajapinnan hyvä hoitaminen on tärkeää niin, että molemmat osapuolet ymmärtävät yhteistyön välttämättömyyden.

Rajapinta kuntoon

Soveli-toimijoita tarvitaan

Poikkihallinnollisuus on tärkeää myös paikallisesti ja alueellisesti. Monet pitkäaikaissairaat tai vammaiset ihmiset tarvitsevat eri ammattilaisten

Soveltavan liikunnan järjestöjä ja yhdistyksiä tarvitaan Esko Rannon mielestä jatkossakin, samoin kuntia. Hänen mukaansa viime vuosina on pu-

Soveltavan liikunnan lehti

32

Soveli 2 /2018

huttu, että pitäisi tapahtua integraatiota valtakunnallisesti ja paikallisesti niin, että pystyttäisiin tavallisissa urheiluseuroissa hoitamaan kaikkien liikunta.

– Oma arvioni on, että etenkin harrasteliikunnan puolella tarvitaan omia organisaatioita ja järjestöjä.

Ranto lähettää terveisiä SoveLin jäsenjärjestöille ja heidän paikallisyhdistyksilleen: – Teette tärkeää työtä, toivottavasti kaikissa näissä muutosten myllerryksissä toiminta laajenee ja paranee. Ministeriössä on vahva tuki ja ym­ mär­rys sille työlle, jota tehdään.

Kunnilla päävastuu Toinen tärkeä asia Esko Rannon mielestä on, että kunnat jaksaisivat ylläpitää ja kehittää omia palvelujaan.

– Kunnat luovat edellytyksiä, rakentavat liikuntapaikkoja ja tukevat järjestäjiä. On käytävä vuoropuhelua ja huolehdittava yhdessä siitä, että palveluja on saatavilla.

– Erityisliikunnassa kuntien aktiivinen järjestämisrooli on merkittävä. Ilman sitä ihmisiä jää harrastusmahdollisuuksien ulkopuolelle.

Liikuntapaikkarakentamisessa kunnilla on suu­ri vastuu.

– Edelleen tulee valtionavustushakemuk­ sia, jois­­sa esteettömyysasioita ei ole otettu riittävästi huo­­ mioon. Niistä joudutaan lähettämään huo­ mau­­tuksia ja täydennyspyyntöjä.

Avustusjärjestelmä junnaa Terveys- ja vammaisjärjestöjen liikunta-avustusten kehittäminen on polkenut vuosikausia paikallaan. Uusia järjestöjä ei ole hyväksytty liikunnan toiminta-avustuksen saajiksi vaan soveltavaa liikuntaa on kehitetty hankkeiden avulla.

Iso nytkähdys avustusjärjestelmän muuttamiseksi tapahtui, kun Raha-automaattiyhdistys, Fintoto ja Veikkaus yhdistyivät 2017.

– On puhtaasti kyse siitä, että nyt on yksi rahoituslähde eli Veikkaus, ja valtionavustusjärjestelmiä pitäisi selkiyttää. Lopullisia linjauksia ei ole tehty, opetus- ja kulttuuriniministeriössä vaikuttava ylijohtaja Esko Ranto kertoo.

Rannon mielestä sillä ei ole rahoituslähteen valinnassa suurta merkitystä, miten liikunta perustellaan, eli nähdäänkö se yhdenvertaisena perusoikeutena vai terveyden edistämisenä.

– Ensisijaisesti on tärkeää, että rahoituksen kokonaismitoitus on oikea. Jos jotain uudistuksia STM:n ja OKM:n jakamissa rahoituksissa tehdään, niin kokonaisavustustasoon ei saa tulla epäoikeudenmukaisia muutoksia. x

Esko Ranto, 61 ▹ Työ: Opetus- ja kulttuuriministeriön nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtaja 1.2.2015 alkaen ▹ Koulutus: Valtiotieteen lisensiaatti 1994, Helsingin yliopisto ▹ Koti: Työläiskodin kasvatti Pohjois-Pohjanmaalta ▹ Nostoja uralta: TUL:ssä pääsihteerinä ja urheiluosaston päällikkönä, SLU:ssa johtajana, Helsingin kaupungin liikuntajohtaja, valtion liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana, viisi vuotta mediayhtiöiden, kuten Demarin, johdossa ▹ Urheiluennätys: Oulussa Raatin kentällä yleisurheilun Suomen ennätys 14-vuotiaana 2000 m juoksussa aikaan 5.59,2 ▹ Vapaaehtois- ja seuratyö: Virallisena toimitsijana ainakin 20 lajissa, valmentajana aktiivisimmin yleisurheilussa ▹ Seuraa: Monipuolisesti liikuntaa ja urheilua, nykyisin erityisesti isojen lajien kansainvälistä menestystä. ▹ Arkiliikunta: Kävelyä kertyy työmatkoilla ja työpaikalla päivittäin noin kahdeksan kilometriä ja jokailtainen puolen tunnin jumppa pitävät hyvin työkunnossa. ▹ Ruohonjuurella: Nuorena miehenä huolehti urheilukentän hoitajana esteettömyydestä niin, että kaikki ihmiset pystyivät liikkumaan kentällä. ▹ Sydämen asia: Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, johon kuuluu myös oikeus liikuntaan kaikille.

Viitteet 1 Vasankari T, Kolu P, toim. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31, 2018 2 Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä. Teijo Pyykkönen, Saku Rikala.

Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:2.

Soveltavan liikunnan lehti

33

Soveli 2 /2018

TEKSTI Heidi Hölsömäki KUVA Petri Jauhiainen

Polku luontoon -tilaisuus toi uutta tsemppiä Tapio Loikkanen, 19, osallistui toukokuussa Polku luontoon -tilaisuuteen Punkaharjulla.

Kotiinviemisiksi hän sai kokemuksia ja rohkaisua luonnossa liikkumiseen.

Tapio Loikkanen loukkaantui pari vuotta sitten moottoripyörällä sattuneessa onnettomuudessa. Koko kouluikänsä retkeillyt partiolainen on joutunut miettimään luonnossa liikkumista kokonaan uudesta näkökulmasta.

– Retkelle ei voi lähteä samalla tavalla spontaanisti kuin aikaisemmin. Olen tehnyt pääasiassa lyhyempiä päiväretkiä kohteisiin, joihin pääsee jollain tavalla avustettuna.

Loikkanen on retkeillyt erityisesti kotikaupunkinsa Savonlinnan ympäristössä järviluonnossa. Linnansaaren kansallispuistossa hän on myös yöpynyt.

– Minulla on hyvä henkilökohtainen avustaja, koulukaverini Juuso Neuvonen. Hän on satakiloinen judoka, ja kun päätämme mennä jonnekin, niin se ei ole avustajasta kiinni. Tekniikalla pääsee pitkälle, mutta fysiikalle ei voi mitään.

Esimerkki innostaa Tapio Loikkanen iloitsi Polku luontoon -tilaisuudessa saamastaan tiedosta ja tsempistä.

– Solian apuvälineneuvoja Jukka Parviainen motivoi omalla esimerkillään.

Soveltavan liikunnan lehti

34

Polku luontoon -hanke (2017 – 2019) ▹ Polku luontoon -hanke on Metsähallituksen ja SoveLin yhteistyöhanke, joka jatkaa Rohkeasti luontoon -hankkeen (2015 – 2016) työtä. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. ▹ Hankkeen projektipäällikkönä toimii Riitta Mansikkaviita Metsähallituksen luontopalveluista ja asiantuntijana Virpi Mäkinen SoveLista.

Lisätietoa: www.soveli.fi/kehittaminen/luontoliikunta-sopii-jokaiselle www.metsa.fi/polkuluontoon

Kun lähtee vain liikkeelle, kaikki onnistuu, kesällä varsinkin.

Yksi tärkeä liikkumisen edellytys monelle ovat liikunnan apuvälineet, joita Solia-toimintakin vuokraa kokeilukäyttöön. Maastokäyttöön ja ulkonaliikkumiseen on kehitetty kymmeniä erilaisia sovellettuja liikuntavälineitä.

– Maastopyörätuoli oli minulle uusi tuttavuus. Sillä pääsee rouheampaankin maastoon, kun on tekniikkaa ja voimaa. Kallistaessa tarvitsin avustajaa, mutta muuten pääsin itse.

Tapio harmitteli, että Solian maastokäyttöinen käsipolkupyörä oli mennyt

Soveli 2 /2018

rikki juuri ennen tapahtumaa. Sitä hän olisi mielellään myös kokeillut.

– Sain hiljattain oman käsipolkupyörän, jolla olen ehtinyt heittää jo pari 30 kilometrin lenkkiä.

Kokemus opettaa Tapio Loikkanen kehuu Polku luontoon -tilaisuudessa sitä, että samalla kertaa tapasi monia eri toimijoita, tutustui standardeihin ja sai kertoa esteettömyydestä omasta näkulmastaan.

– Esimerkiksi laavujen esteettömyys olisi helppo parantaa niin, ettei nuo-

– Kallistaessa tarvitsin avustajaa, mutta muuten pääsin itse. Tapio Loikkanen ja avustaja-ystävä Juuso Neuvonen maastossa.

tion ympärillä olisi penkkirinkiä vaan sen ääreen pääsisi myös pyörätuolilla.

Olisi myös hyvä, ettei laavu ole hirveän korkea tai matala, jotta siihen pääsee siirtymään helposti.

Loikkasen mielestä on hyvä, että vammattomat henkilöt saavat kokemuksen siitä, miten hankalaa esimerkiksi pyörätuolilla on liikkua.

– Tietynlainen hiekka ja maastonmuodot voivat olla pyörätuolin käyttäjälle todella hankalia.

Tilaisuudessa Loikkanen kuuli myös Pieksämäelle rakennetusta esteettö­ mäs­tä reitistä, jota on tehty viimeisen pa­rin vuoden aikana.

– Kuulin ensimmäisen kerran reitistä.

Se on tehty hyvään kangasmaastoon ja näytti täysin esteettömältä. Täytyy käydä siellä tutustumassa itse tai partioporukan kanssa. x

Esimerkiksi laavujen esteettömyyttä olisi helppo parantaa.

— Tapio Loikkanen

Hankkeessa tapahtuu Polku luontoon -hankkeessa muun muassa: ▹ edistetään yhdenvertaista luontoliikuntaa järjestämällä luontoliikunnan koulutus- ja kehittämistilaisuuksia eri puolilla Suomea ▹ kootaan soveltavan luontoliikunnan valtakunnallisia ja paikallisia poikkisektorisia yhteistyöverkostoja ja osallistutaan liikunnan valtakunnalliseen edistämiseen ▹ ideoidaan uusia tapoja toimivaan ja kannustavaan viestintään ▹ tehdään kansainvälistä yhteistyötä ja hyödynnetään kansainvälisiä malleja ja toimintatapoja.

Soveltavan liikunnan lehti

35

Soveli 2 /2018

Maastokäsipyörällä pääsee hieman haastavampiinkin maastoihin. Ajoasento on pystympi kuin tavallisessa käsipyörässä ja renkaat leveämmät. Kimmo Sirviö Kainuun Liikunnalta opasti Saila Käsmä-Karjalaista pyörän käyttämisessä.

TEKSTI JA KUVAT Heidi Hölsömäki

Pyhätunturi kokosi luontoliikunnan kehittäjät Luontoliikunnan edistäminen ja osaajien senssittäminen ovat 25-vuotiaan SoveLin toiminnan ytimessä.

Pyhätunturilla ja lukuisilla muilla paikkakunnilla on kehitetty tänä vuonna soveltavaa luontoliikuntaa. Monet liikkujat tarvitsevat toimintarajoitteensa vuoksi räätälöityjä palveluja, jotta he pääsevät luontoon.

– Esimerkiksi luontopoluilla on hyvä olla riittävästi levähdyspaikkoja niin, että vaikkapa sydän-

Soveltavan liikunnan lehti

36

Soveli 2 /2018

Puunhalausvuorossa Anne Savuoja Psoriasisliitosta ja Sinikka Kähkönen Suomen Mielenterveysseurasta.

Pohjois-Pohjanmaan Aivoyhdistyksen tuore liikuntavastaava Esa Karjalainen Kuusamosta sai tehtäväkseen kävynheittoharjoituksen.

ja hengityssairaat pystyvät etenemään sujuvasti, SoveLin asiantuntija Virpi Mäkinen kertoo.

Sovellettujen liikuntavälineiden, esteettömien reittien, avustajien ja riittävien kohdetietojen avulla monet pitkäaikaissairaat ja vammaiset ihmiset rohkenevat myös kaukaisempiin kohteisiin kansallispuistoihin ja laavuille. Luonto tekee hyvää meille kaikille, ja soveltaen se on myös kaikkien saavutettavissa.

Juhlavuosi ruohonjuurella Valtakunnallinen soveltavan luontoliikunnan foorumi 13. – 14.6. Pyhätunturilla oli 25-vuotiaan SoveLin yksi vuoden päätapahtuma. Sen järjestivät Lapin aluehallintovirasto ja SoveLi yhteistyössä Metsähallituksen ja muiden kumppanien kanssa.

Luontoliikunnan edistäminen on ollut viime vuosina yksi SoveLin päätoimintamuodoista.

– Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on tehokkainta luonnossa. Pääsääntöisesti kaikilla ihmisillä on mahdollisuus nauttia luontokokemuksista myös lähellä ja edullisesti, SoveLin toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas perustelee luontoliikunnan valintaa.

Pyhätunturille saapui noin 50 osallistujaa 12 eri kunnasta.

– Työtä soveltavan luontoliikunnan edistämiseksi on tehty monta vuotta, ja Pyhän foorumi oli tärkeä välietappi tälle työlle, Yläkangas sanoo.

Pitkäjänteistä kehittämistä SoveLi on vaikuttanut koko historiansa ajan luontoliikunnan edistämiseen muun muassa Esteettä luontoon -verkostossa. Uudella otteella SoveLi tarttui luontoliikunnan kehittämiseen vuonna

Jukka Parviainen testasi pyörätuoliin kiinnitettävää SOLIAn nokkapyörää soratiellä.

2014 aloittaessaan hankeyhteistyön Metsähalli­ tuk­sen kanssa.

– Metsähallitus halusi kehittää omia luontokohteitaan ja -palvelujaan kaikille soveltuviksi. SoveLi valikoitui hankekumppaniksi, koska jäsenjärjestöissämme suurin osa tarvitsee räätälöityjä palveluja, Virpi Mäkinen kertoo.

SoveLi ja Metsähallitus ovat edistäneet Rohkeasti luontoon- ja Polku luontoon -hankkeissa nimenomaan palvelujen saavutettavuutta.

– Rakennetun luontoympäristön esteetömyysasiat ovat rajautuneet toisille toimijoille, kuten Invalidiliiton kouluttamille esteettömyyskartoittajille, Mäkinen sanoo.

Pyhän foorumi oli osa Polku luontoon -hanketta, jonka koulutus- ja kehittämistilaisuuksiin on

JATKUU

SoveLi ja luontoliikunta ▹ Luonnossa liikkumisen hyödyt on tiedetty monissa SoveLin jäsenjärjestöissä aina, ja esimerkiksi SOLUKU-projektissa kehitettiin erityisryhmien sosiaalista luontokuntoutusta 2000-luvun alussa. ▹ Soveltavan liikunnan apuvälineet mahdollistavat monella luontoon pääsemisen. SoveLi on ollut mukana Esteettä luontoon -verkostossa ja käynnistämässä Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIAa, joka aloitti projektina vuonna 2001. ▹ SoveLi ja Metsähallitus kehittävät soveltavaa luontoliikuntaa Rohkeasti luontoon- ja Polku luontoon -hankkeissa (2015 – 2019). ▹ SoveLi perusti syksyllä 2017 valtakunnallisen soveltavan luontoliikunnan verkoston.

Soveltavan liikunnan lehti

37

Soveli 2 /2018

osallistunut pelkästään tänä vuonna jo 150 henkilöä eri puolilla Suomea.

Yhteisten hankkeiden avulla on muun muassa koulutettu Metsähallituksen henkilökuntaa viestimään kohteista riittävän tarkasti ja kohtaamaan erilaisia liikkujia aidoissa luontoympäristöissä.

– Olemme törmäyttäneet koulutus- ja kehittämistilaisuuksissa henkilökuntaa koko SoveLin kenttään mielenterveyskuntoutujista apuvälineiden kanssa liikkuviin. Tämä on tuonut arvokasta kokemusta luontopalvelujen henkilöstölle, Virpi Mäkinen kertoo.

SoveLin 20 jäsenjärjestöä ovat valtakunnallisia kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä, joiden yhdistyksiin kuuluu noin 461 000 eri tavoin pitkäaikaissairasta tai vammaista ihmistä.

– Keskiössä on ollut se, että henkilöstö rohkaistuu kohtaamaan erilaisia liikkujia. On osallistettu ja opittu toisiltamme, mitä luonnossa liikkuminen käytännössä tarkoittaa.

Jokainen kehittämistilaisuus ja kohtaaminen on synnyttänyt lisää soveltavaa luontoliikuntaa eri puolille Suomea.

– Esimerkiksi Espoossa, Rovaniemellä, Turussa ja lukuisilla pienemmillä paikkakunnilla luontoliikunta näkyy nyt upeasti kuntien erityisliikunnan kalentereissa. Ryhmäliikunta sisätiloissa ei ole enää ainut vaihtoehto, Mäkinen kiittelee. x

ASIANTUNTIJAPALSTA

Koulutusfoorumit terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä Terveyttä ja hyvinvointia edistävällä liikunnalla eli lyhyesti sanottuna terveysliikunnalla tarkoitetaan elämänkulun eri vaiheissa tapahtuvaa kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jolla on paitsi terveyttä niin myös laajempia hyvinvointia ylläpitäviä ja parantavia vaikutuksia ilman liiallisen liikunnan haittavaikutuksia.

Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan käsite tunnistaa liikunnan merkityksen paitsi terveydelle niin myös itsenäisenä ilon ja innostuksen lähteenä, kasvatuksen, oppimisen ja luovuuden välineenä sekä sosiaalisen pääoman rakentajana.

SoveLin rooli on edistää hyVirpi Mäkinen, vinvointia ja terveyttä sekä sovelSoveLin asiantuntija puhelin 040 551 4468 tavaa liikuntaa ihmisen ikäkaasähköpostiosoite ren kaikissa vaiheissa avoimella virpi.makinen@soveli.fi yhteistyöllä valtakunnallisten jäsenjärjestöjen (20) ja keskeisten valtakunnallisten ja alueellisten kumppaneiden kanssa. Yhteistyö on ollut vaikuttavaa ja sitä on tehty suurella kiitollisuudella.

SoveLi tuottaa asiantuntijuutta tukevaa toimintaa järjestäen muiden muassa aluehallintovirastojen kanssa koulutusfoorumeita.

Sydänliiton pääsihteeri Tuija Brax kertoi foorumissa Yksi elämä -hankkeista ja sote-valmistelusta.

Lappiin soveltavan liikunnan verkosto ▹ Kesäkuussa 2018 Pyhätunturin soveltavan luontoliikunnan foorumissa päätettiin perustaa pohjoiseen oma soveltavan liikunnan verkosto. Lapin Liikunta ry lupautui koordinoijaksi SoveLin tuella. ▹ Pyhätunturin luontoliikuntafoorumin kuviin ja informatiivisiin esityksiin voi tutustua osoitteessa: www.soveli.fi/kehittaminen/seutufoorumi.

Soveltavan liikunnan lehti

38

Soveli 2 /2018

Tästä esimerkkinä on valtakunnallinen soveltavan luontoliikunnan Lapin foorumi, joka pidettiin kesäkuussa Pyhätunturilla.

Mallissa keskeistä on ollut yhteistyön edistäminen, toiminnan laadun kehittäminen kumppanuuksia vahvistamalla, avoimuuden lisääminen ja verkostotyön mallien kehittäminen.

Soveltavan liikunnan seutufoorumin lähtökohtana on ollut ajankohtaisen valtakunnallisen ja kansainvälisen tiedon tuominen alueellisille toimijoille. Tavoitteena on ollut parhaiden mahdollisten edellytysten luominen soveltavan liikunnan alueelliselle ja paikalliselle toteuttamiselle ja yhteistyölle.

Työtä tehdään soveltavan liikunnan silmälasien läpi huomioiden kuitenkin laajasti suurempi kuva terveyttä ja hyvinvointia edistävänä liikuntana, terveysliikuntana, jonka eri hallinnonalat helpommin tunnistavat. x

L I I K U T TAJA Liikuntavastaava Jukka Lehtonen joutui jättämään pelkkiksen tasapainovaikeuksien vuoksi, mutta tilalle tuli yhteisötanssi.

TEKSTI JA KUVAT Heidi Hölsömäki

Jukka Lehtonen liikuttaa itseään ja muita Jukka Lehtonen sai kuulla 18 vuotta sitten sairastavansa Parkinsonintautia. Vuotta myöhemmin hän ryhtyi Tampereen Parkinson-yhdistyksen varaliikuntavastaavaksi, Raimo Ahosen oppiin.

Liikunta ja muiden innostaminen sen pariin veivät mennessään, ja viime keväänä Jukka Lehtonen valittiin Parkinson-liiton ensimmäiseksi Vuoden liikuttajaksi.

– Valinta lämmitti mieltäni tosi paljon. Sen tuoma ilo ja tämä toiminnassa mukana oleminen ovat auttaneet myös jaksamaan elämän surujen keskellä, Lehtonen kertoo pelkkiskentän reunalla jutellessamme.

Paljon yhdistyksessä tapahtuukin viikottain: keilausta, pelkkistä, pukkaa, ohjattua jumppaa, kuntosalivuoro, vesijumppaa ja yhteisötanssia. Työikäiset

käyvät lisäksi metsäretkillä laavuilla ja pelaavat kesäisin ratagolfia.

Nyt käynnissä on pelkkisvuoro. Puiset reikämailat viuhuvat ja keltainen pehmopallo sinkoutuu napakasti yli verkon – vastapuolen mailaan ja takaisin. Kymmenen pelaajaa kannustaa toisiaan ja keskittyy palloiluun.

Lehtonen istuu tai seisoo kentänlaidalla tsempaten pelkkiksen pelaajia.

– Liikuntavastaavana olemisessa tärkeintä on, että pystyy luomaan yhteishenkeä ja viihtyisyyttä.

Välillä Lehtonen kaivaa vihon, kynän ja puhelimen esiin, ja ryhtyy jär-

jestämään 20 hengen matkaa Parkiadeihin, Parkinson-liiton mestaruusturnaukseen.

Pelkkiksestä yhteisötanssiin Jukka Lehtosen oma sairaus on edennyt niin, ettei hän enää harrasta suosikkilajiaan, tenniksestä sovellettua pelkkistä.

Tilalle on tullut uusia liikuntamuotoja.

– Pääsen liikkumaan eteenpäin hyvin ilman tukea, mutta toinen puoli ei pidä ja pelkään kaatuvani, kun täy-

Soveltavan liikunnan lehti

JATKUU

39

Soveli 2 /2018

–Pyrimme lisäämään yhteisöllisiä lajeja, joihin voi tulla helposti mukaan, Jukka Lehtonen kertoo.

Yhteisötanssitunnilla Lehtonen, Osmo Kaikuvuo ja Tuulikki Balvik liikkuvat improvisoiden.

tyy peruuttaa pallon perässä. Käyn nyt kuntosalilla ja yhteisötanssissa. Kääpiöspinseri pitää myös minua liikkeessä.

Arjen liikkumista helpottaa vanha kunnon rollaattori.

– Kannustan ottamaan käyttöön apuvälineitä, kun tarve vaatii. Itse pääsen nykyisin rollaattorin avulla liikkumaan melkein mihin vain, se tuo turvallisuuden tunnetta niin, että pääsen ulos ja käymään kaupassa.

Jukka Lehtosen mielestä yhdistyksen tehtävä on tarjota liikuntaa nimenomaan huonompikuntoisille. Hän kertoo, että kun oma kunto on huonon-

tunut, pystyy eläytymään paremmin huonompikuntoisiin.

– Pelkkis on hieno laji, mutta pitää olla monentasoista toimintaa.

Uusia liikuntamuotoja ideoidaan niin, että kaikki pääsisivät mukaan.

– Hyväosaiset pystyvät liikkumaan ilman meitäkin. Pyrimme lisäämään yhteisöllisiä lajeja, joihin voi tulla helposti mukaan. Vesijumpassa pärjää jokainen, samoin eläytyvästä liikkeestä lähtevää yhteisötanssia voi toteuttaa istuen, seisoen tai makuullaan.

Liikuntavuoroilla ei kysellä jäsenyyksiä ja diagnooseja, vaan porukassa

käyvät Jukka Lehtosen mukaan myös MS-ihmiset, dystoniaa sairastavat ja omaiset.

– Se auttaa jakamaan kustannuksia.

Läheiset ja avustajat ovat erityisen tervetulleita liikuntavuoroille, sillä heidän läsnäolonsa mahdollistaa myös monen sairastuneen liikunnan.

Vaikka liikuntamuoto olisi mikä ja peli toisinaan totistakin, Jukka kertoo, että ryhmissä on aina tilaa myös rauhallisemmalle juttelemiselle ja kuulumisten vaihtamiselle. Ja mikä olisikaan sen hienompi periaate toteuttaa vertaisliikuntaa! x

Liikkeelle-koulutus ▹ SoveLi järjestää tilauskoulutuksena 1–2 päivän Liikkeelle-koulutuksia jäsenjärjestöilleen sekä muille soveltavan ja terveyttä edistävän liikunnan järjestämisestä kiinnostuneille. ▹ Koulutuksista saat tietoa paikallisen liikuntatoiminnan aloittamiseen ja suunnitelmalliseen toteuttamiseen. Samalla tutustut toisiin liikuntavastaaviin ja voit vaihtaa kokemuksia sekä ideoita liikunnan toteuttamiseen. ▹ Koulutus räätälöidään tilaajan tarpeiden mukaan, ja se voidaan järjestää myös yhdessä eri yhdistysten ja seurojen kanssa. ▹ Kouluttajina toimivat SoveLin kouluttajaverkoston kouluttajat. ▹ www.soveli.fi > kehittaminen > koulutuspalvelut > Liikkeelle.fi -sivulle on koottu paikallisyhdistyksen liikuntavastaavan työtä helpottavia maksuttomia materiaaleja, kuten mallilomakkeet ryhmien pitäjille.

Kysy lisää: SoveLin asiantuntija Virpi Mäkinen, puhelin 040 551 4468

Soveltavan liikunnan lehti

40

Soveli 2 /2018

Jukka Lehtosen liikuntavastaavan teesit Lehtonen tiivistää liikuntavastaavan filosofiansa: Liikuntavastaava 1) luo olosuhteita: hoitaa salivuorot, luo ja ylläpitää yhteistyö-suhteita 2) yhteisöllisyyden ja yhteishengen ylläpito: kaikki ovat tervetulleita liikkumaan oman kuntonsa ja vointinsa mukaan 3) esimerkin näyttäminen, vaikka vain mukanaololla 4) yhteydenpito: jos huomaan, että joku on ollut useamman kerran poissa, soitan perään ja kyselen, mitä kuuluu 5) kannustamista: kun ihmisen saa ensimmäisen kerran mukaan, hän usein jää koukkuun ja tulee toistekin!

L I I K U N TAV I N K K I

Mielikuvat, musiikki ja liike. Yhteisötanssissa Jukka Lehtonen, Osmo Kaikuvuo ja Tuulikki Balvik.

Yhteisötanssi vapauttaa Hiki helmeilee ja energia tiivistyy liikkeeksi.

– Olimme pääkirjasto Metsossa esiintymässä, kun nuoret naiset tulivat kysymään, miten te miehet uskalsitte esiintyä noin. Minua se ei jännittänyt yhtään, Jukka Lehtonen kertoo.

Yhteisötanssi, tanssi, kuulostaako vaativalta?!

Tampereen Parkinson-yhdistyksen ryhmäläiset vakuuttavat, että kannattaa ylittää pelkonsa.

– Kuskasin ensin vaimoa tänne ryhmään, mutta sitten hän kysyi, miksen tulisi mukaan. Epäröin aluksi hirveästi, mutta kun kokeilin kerran, jäin koukkuun, Osmo Kaikuvuo kertoo.

Liike lähtee jokaisesta itsestä, ohjaajan tarjoamasta mielikuvasta, ja tällä ryhmällä yleensä myös elävästä musiikista.

– Eero ”Safka” Pekkonen improvisoi upeasti. Lämmittelykierroksella hän katsoo, kuinka liikumme ja soittaa sen mukaan, Kaikuvuo kertoo.

Ohjaat omaa liikettäsi Näytetunnilla voi vain ihailla ryhmäläisten vapaata liikettä, jokainen sormen ojennus täyttyy ilmaisusta. Kukin liikkuu tavallaan – tuoliin tukeutuen, ojentautuen, askeltaen, kaapaten lattiasta vauhtia liikeeseen.

– Hämäläisen Marjo sanoo aina, että kaikki liikkeet ovat oikein, kukaan ei voi tanssia väärin, Os-

mo Kaikuvuo tiivistää ja rohkaisee kaikkia kokeilemaan.

Tanssijat liikkuvat kunnioittavasti ja herkästi suhteessa toisiinsa. Näyttää kuin koreografia olisi sovittu ennalta, vaikka ryhmä liikkuu improvisoiden. Posket punertuvat, hikipisarat helmeilevät, tila täyttyy energiasta.

– Tunnin jälkeen on todella vapautunut ja energinen olo, sekä fyysisesti että henkisesti, vahvistavat ryhmäläiset.

Luovuus meissä Yhteisötanssitaiteilija Marjo Hämäläinen on ohjannut Tampereen Parkinson-yhdistyksen yhteisötanssiryhmää syksystä 2014 alkaen. Briteistä meille rantautunut tanssimuoto perustuu vuorovaikutukseen.

– Tanssi määräytyy yhteisön toiveiden ja tarpeiden mukaan. Tämä on kuitenkin samalla taidetanssia, jota toteutetaan ammattitaiteilijoiden ohjauksessa. Meillä on taiteellisia tavoitteita, ja olemme käyneet monta kertaa myös esiintymässä, Hämäläinen kertoo.

Yhteisö tanssii -yhdistykseen kuuluu noin 20 tanssinopettajaa ja se on myös kouluttanut jonkin verran uusi yhteisötanssin ohjaajia. x

Soveltavan liikunnan lehti

41

Lisätietoa: www.yhteisotanssi.fi

Soveli 2 /2018

SoveLin jäsenjärjestöjen liikunnan yhteyshenkilöt Aivoliitto ry

Neuroliitto ry

Virpi Lumimäki, liikuntasuunnittelija Korkalonkatu 18 B 96200 Rovaniemi puhelin 040 737 5879 virpi.lumimaki@aivoliitto.fi

Riitta Samstén, erikoissuunnittelija, liikuntapalvelut Vaihemäentie 10, 21250 Masku puhelin 040 082 8536 riitta.samsten@neuroliitto.fi

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry

Psoriasisliitto ry

Jenni Parkkonen, aluepäällikkö Pohjois-Suomen aluetoimisto Isokatu 47, 90100 Oulu puhelin 040 571 1264 jenni.parkkonen@allergia.fi

Anne Savuoja järjestösuunnittelija Kansankatu 53, 90100 Oulu puhelin 040 086 7 927 anne.savuoja@psori.fi

Epilepsialiitto ry

Selkäliitto ry

Suomen Parkinson-liitto ry

Milla Haglund, hallintovastaava Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki puhelin 050 365 1464 milla.haglund@epilepsia.fi

Hanna Kääriäinen, järjestö- ja liikuntatoiminnan koordinaattori Eerikinkatu 16 A 2 00100 Helsinki puhelin 040 553 1941 hanna.kaariainen@selkaliitto.fi

Taina Piittisjärvi, fysioterapeutti/liikuntasuunnittelija Suvilinnantie 2 20900 Turku puhelin 02 274 0435 taina.piittisjarvi@parkinson.fi

Suomen CP-liitto ry*

Suomen Reumaliitto ry

Anu Patrikka, liikuntasuunnittelija Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 044 353 3404 anu.patrikka@cp-liitto.fi

Tinja Saarela, liikuntasuunnittelija Iso Roobertinkatu 20–22 A 00120 Helsinki puhelin 040 821 5567 tinja.saarela@reumaliitto.fi

Suomen Diabetesliitto ry

Suomen Sydänliitto ry

Terhi Kvick, järjestösuunnittelija Näsilinnankatu 26, 33200 Tampere puhelin 050 310 6624 terhi.kvick@diabetes.fi

Annukka Alapappila, liikunta-asiantuntija Oltermannintie 8 00620 Helsinki puhelin 040 502 9091 annukka.alapappila@sydanliitto.fi

Folkhälsan Malin Grönros, sakkunnig i fysisk aktivitet Topeliusgatan 20, 00250 Helsingfors telefon 044 788 5971 malin.gronros@folkhalsan.fi Hengitysliitto ry* Janne Haarala, liikunnan suunnittelija Yliopistonkatu 56, 5. krs 33100 Tampere puhelin 050 522 4094 janne.haarala@hengitysliitto.fi Lihastautiliitto ry Sirpa Kälviäinen, järjestösuunnittelija, liikuntavastaava Perillistenkatu 3, 53100 Lappeenranta puhelin 050 599 2472 sirpa.kalviainen@lihastautiliitto.fi

Suomen Luustoliitto ry Tiina Kuronen, järjestösuunnittelija Arkadiankatu 19 C 36, 00100 Helsinki puhelin 050 442 3999 tiina.kuronen@luustoliitto.fi

Mielenterveyden keskusliitto ry Suomen Mielenterveysseura ry

Kati Rantonen, liikuntasihteeri Piippukatu 11, 40100 Jyväskylä puhelin 046 920 6427 kati.rantonen@mtkl.fi

Satu Turhala, kehittämiskoordinaattori Maistraatinportti 4 A, 7. krs 00240 Helsinki puhelin 040 652 6646 satu.turhala@mielenterveysseura.fi

Munuais- ja maksaliitto ry Munuais- ja maksaliitto ry Petri Reponen, kuntoutuspäällikkö Ratamestarinkatu 7 A 00520 Helsinki puhelin 050 308 4551 petri.reponen@muma.fi

Soveltavan liikunnan lehti

SoveLin jäsenjärjestöissä liikkuu jo noin 80 000 ihmistä – tule mukaan!

42

Suomen Nivelyhdistys ry Jyrki Laakso, toiminnanjohtaja PL 1328, 00101 Helsinki puhelin 044 554 4555 jyrki.laakso@niveltieto.net

Soveli 2 /2018

Suomen Syöpäyhdistys ry Kehittämispäällikkö Virve Laivisto Unioninkatu 22 00130 Helsinki puhelin 050 588 2700 virve.laivisto@cancer.fi

Lisätietoa järjestöjen liikuntatoiminnasta: www.soveli.fi/jasenjarjestot ja kultakin järjestöltä.

www.soveli.fi

SOVELIN TOIMISTO

SoveLi vuonna 2018

Soveltava Liikunta SoveLi ry Valimotie 10, 00380 Helsinki www.soveli.fi Tommi Yläkangas Toiminnanjohtaja puh. 040 511 5941 tommi.ylakangas@soveli.fi

▹ SoveLi on valtakunnallinen liikuntajärjestö.

SoveLi tekee vaikuttamis- ja kehittämistyötä sekä tuottaa asiantuntija-, koulutus- ja viestintäpalveluja.

SoveLin toiminta perustuu verkostomaiseen työotteeseen sekä yhteistyön tekemiseen jäsenistön kanssa. Toiminnan tavoitteena on, että pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten mahdollisuudet terveyttä ja hyvinvointia edistävään sekä soveltavaan liikuntaan ja aktiiviseen elämäntapaan paranevat.

Virpi Mäkinen Soveltavan liikunnan asiantuntija puh. 040 551 4468 virpi.makinen@soveli.fi

Jäsenedut ▹ Julkaistaan uutiskirje SoveLi-infoa ja painettua

Heidi Hölsömäki Tiedottaja puh. 050 544 1028 heidi.holsomaki@soveli.fi

Soveli-lehteä, jota jäsenjärjestöt saavat postituskuluja vastaan jaettavaksi liikunnan edistäjilleen. ▹ Tuotetaan soveltavan liikunnan asiantuntijuutta tukevia julkaisuja ja muita materiaaleja jäsenjärjestöjen käyttöön. ▹ Tarjotaan koulutuksia, jotka tukevat soveltavan liikunnan asiantuntijuutta järjestöissä ja paikallistasolla. ▹ Järjestetään jäsenjärjestöjen liikunnan yhteyshenkilöiden yhteiset järjestöpäivät. ▹ Jäsenjärjestöt saavat soittaa julkisesti maksutta musiikkia järjestäytyneessä valtakunnallisessa liikuntatoiminnassaan. ▹ Tarjotaan ohjausta jäsenjärjestöille hankehakemusten tekemisessä. ▹ Tarjotaan konsultaatio- ja kehittämispalveluita liikunnan soveltamisessa. ▹ Tarjotaan mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa esimerkiksi työryhmissä ja verkostoissa.

Valtakunnalliset ja alueelliset edustukset SoveLi toimii asiantuntijana ja kehittäjänä monissa työryhmissä, ohjausryhmissä ja verkostoissa (suluissa SoveLin edustajat): ▹ Terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan ohjausryhmä 2015 – 2019 (Tommi Yläkangas) ▹ Liikkujan polku, vaikuttamistyöryhmä (TY) ▹ SOSTEn VAHVA-verkosto ja pienjärjestöjen verkosto (TY) ▹ Soveltavan liikunnan koulutus- ja tutkimustyöryhmä (TY) ▹ Kuntien erityisliikunnan verkosto (TY, Virpi Mäkinen) ▹ Anpassad motion till tvåspråkiga kommuner -projekt (VM, Lotta Nylund) ▹ Ikäihmisten liikunnan kansallisen toimenpideohjelman ja Voimaa Vanhuuteen -ohjelman ohjausryhmät (VM) ▹ Esteetön ja yhdenvertainen golfympäristö -ohjausryhmä (VM) ▹ Polku luontoon -hankkeen ohjausryhmä (VM) ▹ Liikkujan polku -verkosto, Eri-ikäiset yhdessä liikkeelle -viestintäryhmä (Heidi Hölsömäki) ▹ SOLIA – Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminnan ohjausryhmä (Riitta Samstén, Neuroliitto) ▹ Liikkujan polku, Valtakunnallinen perheliikuntaverkosto (Anu Patrikka, CP-liitto)

Anpassad motion till tvåspråkiga kommuner -projekt / Soveltavaa liikuntaa kaksikielisiin kuntiin -hanke Lotta Nylund Projektkoordinator / hankekoordinaattori Tel./puh. 050 5166 03 lotta.nylund@soveli.fi

SOVELIN HALLITUS

. . . . . . . .

Puheenjohtaja Olavi Sydänmaanlakka, Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Varapuheenjohtaja Kirsi Töyrylä-Aapio, Selkäliiton toiminnanjohtaja (varajäsen toiminnanjohtaja Ansa Holm, Suomen Luustoliitto) Esittelijä ja sihteeri Tommi Yläkangas, SoveLin toiminnanjohtaja Annukka Alapappila, Suomen Sydänliiton liikunta-asiantuntija (varajäsen suunnittelija Anu Patrikka, Suomen CP-liitto) Sonja Bäckman, Psoriasisliitto – Psoriasisförbundetin toiminnanjohtaja (varajäsen johtaja Paula Hellemaa, Allergia-, Iho- ja Astmaliitto) Johannes Hietala, Aivoliiton järjestösuunnittelija (varajäsen toiminnanjohtaja Leena Nissilä, Lihastautiliitto) Riitta Samstén, Neuroliiton erikoissuunnittelija (varajäsen liikuntasuunnittelija Tinja Saarela, Suomen Reumaliitto) Kati Rantonen, Mielenterveyden keskusliiton liikuntasihteeri (varajäsen suunnittelija Veera Farin, Hengitysliitto)

Soveltavan liikunnan lehti

43

Soveli 2 /2018

Soveltava Liikunta SoveLi ry www.soveli.fi

Kesto Kahden päivän koulutuksen kesto on 14 tuntia.

Yhden päivän koulutuksen kesto on 7 tuntia tai sopimuksen mukaan. Koulutus räätälöidään tilaajan tarpeen mukaan.

Hinta 2 päivän koulutuksen hinta on 1500 euroa.

SoveLin jäsenhinta 1300 euroa.

1 päivän koulutuksen hinta on 750 euroa, SoveLin jäsenhinta on 650 euroa. Hintaan lisätään kouluttajan matka- ja majoituskulut.

Lisätietoja Virpi Mäkinen, virpi.makinen@soveli.fi, puhelin 040 551 4468

Liikkeelle-koulutus SoveLin tuottamasta Liikkeelle-koulutuksesta saat tietoa liikuntatoiminnan aloittamiseen ja suunnitelmalliseen toteuttamiseen esimerkiksi yhdistyksessä.

Samalla sinulla on mahdollisuus tavata toisia liikuntavastaavia ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan sekä saada uusia ideoita liikunnan toteuttamiseen.

Koulutus on tarkoitettu kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen paikallisyhdistysten ja -kerhojen liikuntavastaaville tai liikuntavastaavaksi aikoville sekä muille soveltavan liikunnan järjestämisestä kiinnostuneille.

SISÄLTÖ

. Yhdistysliikunnan suunnittelu, aloittaminen, toteuttaminen ja kehittäminen . Yhdistysliikunnan rahoitusvaihtoehdot . Verkostotyön kehittäminen . Kokemusten vaihto ja kumppanuuksien rakentaminen . Liikunnan vapaaehtoisITE-itsearviointimenetelmä yhdistysliikunnan kehittämisen välineenä . Helpot soveltavan liikunnan kokeilut . Tapahtuman, koulutuksen, liikuntakurssin tai lajikokeilun suunnittelu . Koulutusmateriaali: Liikkeelle – liikuntavastaavan koulutusaineisto