Sukuviesti 5/2017

SUKUVIESTI

5 2017

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

5 2017

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Kadonneiden sukulaisten jäljillä, Eine Kuismin 7 Nevalaisten 30-vuotissukujuhla Helsingissä Karjalatalolla, Juha K. Nevalainen

16

Koposten sukuseuran 38-vuotisjuhlat, Hannu K. Koponen

18 Mustos-suvulle uusi esimies 19 Parviaiset Kolilla, Teuvo Parviainen, Anne Weltner 20 Lottagalleria esittelee lähes viidensadan lotan

8

Kuulutko sukuuni -tapahtuma kokosi sukuharrastajat jälleen yhteen

10

Syyskokous katsoi tulevaan ja täydensi hallitusta

21

11

Sukuseurojen Keskusliitto liittyy Suomen Kotiseutuliiton jäseneksi

12

Saarijärven pienoismalli vie aikamatkalle sodan jälkeiseen kirkonkylään, Kati Laitinen

21 SKS kerää itärakentajien muistoja 22 Finna.fi uudistui 23 Helsingin Sanomien Aikakone on Vuoden

tarinan

Suomen sankarivainajat ja -hautausmaat Sotasammossa

arkistoteko 2017

24 Lempiäisten uusi sukuteos rakentuu lapsuusmuistoista

25 Diplomatarium Fennicum tarjoaa lähes 7 000 keskiaikaista asiakirjaa vapaaseen käyttöön

26 Sukua tutkimaan: Tiedon lähteitä sukututkijalle 28 Talo, perhe ja puutarha 30 Lukunurkka, Heikki Manninen Kannessa: Lahtisen perhe vierailemassa Kannistojen luona joulun aikaan vuonna 1930, rouva ja herra Lahtinen kahvipöydän vierellä. Kuva: Väino Kannisto / Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 38. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus ja tilaukset) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen

HINTA Vuosikerta 50 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € Irtonumero 11 €

PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa

AIKATAULU 2018 Nro Ilmestyy 1/18 vk 7 2/18 vk 16 3/18 vk 25 4/18 vk 40 5/18 vk 50

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357–9422

Kulttuuri- mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

ILMOITUKSET Tuplas Oy, 0400-955 295, info@tuplas.fi

Aineisto Varaukset 12.1.

8.1.

9.3.

23.2.

11.5.

27.4.

24.8.

10.8.

2.11.

19.10.

PÄ Ä K

Keskusliiton toimisto on joulu­tauolla 20.12.2017–3.1.2018. Sähkö­postiin toimisto@suvut.fi tai puhelimeen voi jättää viestejä, joihin palaamme mahdollisimman pian.

Sukuviestin toimitus ja keskusliiton toimisto toivottavat kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2018. Lämmin kiitos kuluneen vuoden hyvästä yhteis­ työstä!

IR

Juhlavuosi ja uusi strategia

JO

I T US

Sukuseurojen keskusliiton jäsenseurat vahvistivat liiton uuden strategian syyskokouksessaan Vantaalla lokakuussa. Uudeksi missioksemme määriteltiin: Sukuseurojen keskusliitto on sukuseurojen ja yhteisöjen ennakkoluuloton ja aktiivinen edunvalvoja sekä suku- harrastuksen valtakunnallinen vahvistaja. Visiona Keskusliitto ylläpitää luotettavaa ja turvallista toimintatapaa joustavasti sidosryhmien kanssa. Liitto kehittää johtavana asiantuntijana sukuharrastuskulttuuria ajan hengessä.

Jäsenseurat totesivat arvoista seuraavaa: Sukuseurojen keskusliitto edistää aidolla palveluasenteella tehokasta ja vastuullista toimintaa sukuseurojen ja -harrastajien parhaaksi.

SSK haluaa tuottaa lisäarvoa jäsenseuroille, tukea niiden toimintaa koulutuksella ja neuvontapalveluilla sekä edistää sukutoimialan edunvalvontaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Strategian punaisena lankana on yhteistyö. Sitä teemme sukuseurojen ja muiden sukuyhteisöjen ja alan järjestöjen kanssa. Kuluvan syksyn aikana olemme olleet mukana Kuulutko sukuuni-tapahtumassa, Lahden seudun sukututkijoiden Sukututkimuspäivässä sekä useissa sukujen tapaamisissa. Vuoden päättää mielenkiintoisesti ja juhlavasti Kadonneiden sukulaisten jäljillä-seminaari, joka on osa yhteistä projektia Karjalan tasavallan Kansallisarkiston kanssa. Järjestelyissä oli mukana myös Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liitto. Seminaarin yhteydessä huomioitiin myös Suomi 100 juhlavuosi.

Yhteistyö tuotti myös yhden pitkäaikaisen suhteen virallistamisen.

Sukuseurojen keskusliitto liittyy vuoden 2018 alussa Suomen Kotiseutuliiton jäsenseuraksi. Tuosta liitosta on tarkempaa tietoa toisaalla tässä lehdessä.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoillemme, jäsenseuroillemme ja yhteistyökumppaneillemme Maaria Leinosen sanoin: On se Sinullekin annettu tehtävä jouluna ja joulun jälkeen: iloksi sinutkin on tarkoitettu iloa viemään, valoa pimeään hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa kukaan ei niin rikas ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua, ihmiset – iloa, valoa, rauhaa.

Eine Kuismin pääsihteeri SUKUVIESTI 5 · 2017

3

Kadonneiden sukulaisten jäljillä Kuvat: Eine Kuismin.

Joulukuun alussa järjestetyn Kadonneiden sukulaisten jäljillä -seminaarin aiheet kiinnostivat yleisöä, ja yhteisprojektimme Karjalan tasavallan kansallisarkiston kanssa on osoittautunut tarpeelliseksi.

Seminaarin avauksen suoritti Karjalaisten Sukuyhteisöjen Liiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Mononen, joka toivotti runsaslukuisen yleisön lämpimästi tervetulleeksi.

Avauksen jälkeen esiintyi hurmaava Tapanilan Pilke-ryhmä ohjaajanaan Riina Hosio. Kuvassa esiintyjät kuuntelevat tarkasti Riinan viime hetken ohjeita ennen esitystä.

Karjalan tasavallan kansallisarkiston johtaja Olga Zharinova kertoi esitelmässään arkistonsa tarjoamista mahdollisuuksista sukututkijoille. Zharinovan esitykset herättivät keskustelua ja Olga sai vastattavakseen paljon kysymyksiä. Lisää tiedusteluja lähtee Suomesta Petroskoihin varmasti lähiaikoina. Suuri kiinnostus kertoo siitä, että yhteisprojektimme on osoittautunut tarpeelliseksi. Seuraava seminaari pidetään Petroskoissa, arvioitu ajankohta on vuoden 2018 huhtikuussa.

Sukututkija Pekka Wikberg Suomen Inkerin Liitosta esitteli ansiokkaasti Inkeriläisten sukujen tutkimukseen liittyviä mahdollisuuksia. Pekan esityksessä tuli varmasti monelle paljon uutta tietoa. Esitys löytyy Sukuseurojen keskusliiton nettisivuilta www.suvut.fi sekä liiton Facebook-sivuilta ja ryhmästä.

4

SUKUVIESTI 5 · 2017

Karjalatalon Laatokka-Sali oli ääriään myöten täynnä seminaarin osallistujia. Tunnelma oli keskittynyt ja lämmin. Kuvassa edessä vasemmalla kulttuurituottaja Saija Pelvas Karjalan Liitosta ja hänen vieressään musiikkitaiteilija Markus Bäckman, jonka vaikuttavia esityksiä saatiin kuulla päivän aikana.

Johtaja Olga Zharinova esitteli useita mielenkiintoisia esimerkkejä Karjalan tasavallan kansallisarkiston arkiston kokoelmista. Yhtenä uusimmista Olga mainitsi albumin, joka on täynnä valokuvia noin sadan vuoden takaisista ”rajarikkureista ja laukkureista”. Näitä kuvia nimitietoineen voi selata arkiston tutkijasalissa Petroskoissa. Lisäksi arkistossa on paljon materiaalia perheistä, jotka muuttivat vallankumouksen jälkivaiheissa Suomeen, mutta harkitsivat muuttoa takaisin. Osa heistä ei kuitenkaan palannut takaisin, mutta heidän hakemuksensa löytyvät edelleen arkiston kokoelmista. Näistä perheistä on erinomaiset tiedot, selviää esimerkiksi missä he asuivat Suomessa, ketä sukuun kuuluu ja perheen valokuva löytyy myös. Nämä tiedot digitoidaan lähivuosina nettiin.

Arkistossa on myös suuri määrä aineistoa ihmisistä, jotka olivat muuttaneet Suomesta, Norjasta, Ruotsista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja tulivat 1930-luvulla Karjalaan rakentamaan sosialistista Neuvostotasavaltojen liittoa. Aiheesta on tulossa myös julkaisuja.

Kokoelmista löytyy valtava määrä aineistoa koskien karjalaisia. Sota-aikana arkisto oli evakossa ja Olga kertoi suurimman osan säilyneen, joten arkisto on hyvin ”rikas, sukututkijan aarreaitta”.

Sukuviestin asiantuntijaneuvoston jäsen, professori Juha Pentikäinen toi seminaariin ryhmän Kalevala-asiantuntijoita, joilla jokaisella oli oma roolinsa Pentikäisen puheen ohessa. Lapin yliopiston pohjoisen elokuvan professori Hannu Kahakorpi avasi esityksen ja esitteli toiset mukana olleet. Uskontotieteen dosentti Risto Pulkkinen lausui ja jatko-opiskelija Susanna Aarnio runolauloi. Kahakorpi kuvasi esityksen tulevaa dokumenttia varten. Kuvassa Juha Pentikäinen luovuttaa esityksensä päätteeksi uutuuskirjan Vanha Kalevala taikka vanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista, 1835. Olga Zharinova vastaanotti lahjoituksen. Kuva: Saija Pelvas.

Jos haluaa vierailla Petroskoin arkistossa tutkimassa sitä tarkemmin, kannattaa ennalta laittaa viestiä ja kertoa, mistä aineistosta olisi kiinnostunut. Valokuvaamisesta ja kopioista otetaan pientä maksua, jolloin kopiot saa mukaansa. Arkisto pystyy palvelemaan myös suomeksi. Olga Zharinova toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi tutkimus- tai tutustumismatkalle arkistoon. Karjalan tasavallan kansallisarkiston aineistoa löytyy täältä: http://www.arkisto.fi/carelica/index.php?page=arkistoasiakirjat . Aineistoa täydennetään melkein viikoittain, joten kannattaa käydä tutkailemassa useammin jollei ensimmäisellä kerralla löydä etsimäänsä.

Kuvassa Olga Zharinovan kanssa tulkki Lilja Haak. Tulkkia ei paljon tarvittu, koska Olga puhui asiansa erinomaisella suomenkielellä.

SUKUVIESTI 5 · 2017

5

Lapin yliopiston jatko-opiskelija Susanna Aarnio runolauloi Tilaisuuden päätössanat lausui keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Irina Baehr-Alexandrowsky. Irina kiitti puheessaan kaikkia esiintyjiä sekä seminaarin osanottajia.

Historioitsija ja tietokirjailija Ira Vihreälehto kertoi koskettavasti ja värikkäästi isoisänsä etsinnöistä. Iran isoisä oli venäläinen sotavanki, jota ei laajoista etsinnöistä huolimatta olla vielä pystytty löytämään. Iran esityksen avulla valottui monia erilaisia vaihtoehtoja sukututkimuksen avuksi. Iran blogia Kadonnen suvun metsästäjä voi seurata täältä: www.etlehti.fi/ blogit/kadonneen-suvun-metsastaja

6

SUKUVIESTI 5 · 2017

Nevalaisten 30-vuotissukujuhla Helsingissä Karjalatalolla Nevalaisten Sukuseura ry juhvainen. Hallituksemme uudekli 30-vuotistaivaltaan Karjalatasi puheenjohtajaksi valittiin Julolla Helsingissä lauantaina 23. ha K. Nevalainen Valkealasta ja syyskuuta. Miksi juuri täällä eikä uusiksi jäseniksi Timo NevalaiNevalaisten ns. pääasuinalueelnen Akaasta, Tarja Ruotsalainen la Pohjois-Karjalassa? VarsinaiHelsingistä sekä Jukka Nevalainen sukuseuramme perustettiin nen Helsingistä. Entisinä jatkapäivälleen 30 vuotta sitten juuvat Raili Vihavainen Espoosta ja ri Karjalatalolla. Alkusysäyksen Juha Nevalainen Helsingistä.

Nevalaisten suvun tutkimiseen Sukujuhlamme alkoi kelloi edesmennyt Kunniapuheenlo 18 juhlaillallisella, jonka jäljohtajamme Kauko Nevalainen, keen lauloimme yhdessä ”Karjoka perusti ensin Nevalaisten jalan Kunnailla”. KunniapuheenSukuyhdistyksen, mikä painotjohtajamme Raili Vihavainen tui lähinnä hänen omaan Paalastoivotti läsnäolijat tervetulleiksi maan haaraansa ja sen tutkimijuhlaamme, jonne oli saapunut Jukka Partanen. seen. Yhdistys sai päivänvalon noin 60 henkilöä. Juhlapuheen myöhemmin 24.9.1983. teemana oli ”Nevalaisia Suomen Lähtökohtana pidämme Pekka Nevalaista, joka itsenäistymisvaiheen tapahtumissa 1917–1918”. Saimsyntyi 1590 ja kuoli 1652 Savikylässä Nurmeksessa. me kuulla mielenkiintoisista vaiheista tuolta ajalta, Hän oli ensimmäinen Nevalainen Pielisen alueella. jossa Nevalaisia oli mukana Pohjois-Karjalassa. PuAluksi hän asui Maaningan Tavisalmella 1618- 1623. heen esitti Joensuulainen FT Jukka Partanen.

Muuttaessaan Nurmekseen hän oli ensimmäinen KäMusiikista huolehti juhlassamme Annukka Nevakisalmen läänin maakirjaan merkitty Nevalainen. lainen-Lius, viulu ja Maarit Liimatainen, piano (SaJuhlapäivämme alkoi tutustumisella Ateneumin lonkiyhtye Golden Monrepos). Sukuseurojen Keskus”Suomen Taiteen Tarina”-näyttelyyn Riitta Hurmeen liiton tervehdyksen juhlaamme toi pääsihteeri Eine ja paikallisen oppaan johdolla. Paikalle oli saapunut Kuismin. Suomi 100 vuotta -teemaan liittyen järjeskymmenkunta henkilöä, enemmänkin olisi sopinut. timme Nevalais-aiheisen kirjoituskilpailun, jonka tuIltapäivällä dna-experttimme Juha Nevalainen piti lokset kokouksessa julkistettiin. Teoksia tuli vajaat 10, omasta aiheestaan kattavan ja kiinnostavan esitelmän joista osa luettiin ja palkittiin. Osallistujille vielä kiijuhlaväelle Karjalatalolla. Kahvin ja Nuorten Nevalais- tos näin jälkeenpäin. Sukuseuramme hallituksessa ja ten soittaman taustamusiikin lomassa saatiin tutus- toiminnassa pitkään olleita henkilöitä haluttiin muistua ”Taitavat ja osaavat Nevalaiset” -näyttelyyn, joka taa tehdystä työstä. Pääsihteeri Eine Kuismin ja puoli pystytetty juhlasaliin. Kolmen vuoden välein ko- heenjohtaja Juha K. Nevalainen jakoivat Sukuseurojen koontuva seuramme on lanseerannut kyseisen näyt- Keskusliiton mitalin Alli Isotalolle, Riitta Hurmeelle telyn aina kokouksiimme. Esillä olikin muun muassa ja Juha Nevalaiselle. Juhlamme onnistui kaikin puokirjallisuutta, maalauksia ja valokuvia. lin hyvin. Saimme nauttia pöydän antimista, musiiSääntömääräinen sukukokouksemme alkoi kello kista, puheista ja ennen kaikkea Ne16. Puheenjohtajamme Raili Vihavainen avasi koko- valaisten yhteenkuuluvuudesta. Louksen. Puheenjohtajaksi valittiin Timo Nevalainen ja puksi kajautimme mainion yhtyeemsihteeriksi Jaana Rainesto. Varsinaisten asiapäätösten me säestyksellä ”Karjalaisten Laulun”. jälkeen seuramme kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin ansiokkaan työn seuramme eteen tehnyt Raili Vihapj. Juha K. Nevalainen SUKUVIESTI 5 · 2017

7

Kuulutko sukuuni -tapahtuma kokosi Kuulutko sukuuni -tapahtumassa esitellään myös eri sukuseurojen toimintaa. Sukuviesti kiersi kurkistelemassa jäsenseurojen osastoilla.

Kuvat: Eine Kuismin.

Strengellien sukuseura

Tuisku-Camenaeus sukuseura

Komosten sukuyhdistys

8

SUKUVIESTI 5 · 2017

Mustosten sukuseura

sukuharrastajat jälleen yhteen

Calamnius-sukuseura

Sassit-sukuseura

Toikander-Hohti sukuseura

Hoffrénien sukuyhdistys SUKUVIESTI 5 · 2017

9

Syyskokous katsoi tulevaan ja täydensi hallitusta Sukuseurojen Keskusliiton syyskokous pidettiin perinteiseen tapaan Vantaan Kuulutko sukuunitapahtuman yhteydessä. Kokouksessa päätettiin tulevista suuntaviivoista talouden ja toiminnan osalta sekä hyväksyttiin liiton uusi strategia, josta tarkemmin pääkirjoitussivulla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Matias Eronen, Sukuseura Eronen ry.

Sukuseurojen Keskusliiton hallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Irina Baehr-Alexandrowsky. Vuoden alussa alkava kausi on Irinalle toinen. Hannu K. Koponen kukitti Irinan ja toivotti onnea seuraavan kauden koitoksiin.

Liiton hallitukseen valittiin vaalivaliokunnan esityksen mukaisesti erovuoroisen Outi Ala-Härkösen tilalle ylitarkastaja Teuvo Parviainen Parviaisten sukuseurasta. Vaa-

livaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Taskinen esitteli ehdotuksen.

Kokousväki toivotti pitkäaikaisen sukuseurakonkarin ja monipuoli-

sen sukuharrastusasiantuntija Teuvo Parviaisen lämpimästi tervetulleeksi hallitustyöskentelyyn.

Irina Baehr-Alexandrowsky ja Hannu K. Koponen.

Pirkko Taskinen.

10

SUKUVIESTI 5 · 2017

Sukuseurojen Keskusliitto liittyy Suomen Kotiseutuliiton jäseneksi Sukuseurojen Keskusliitto liittyy Suomen Kotiseutuliiton jäseneksi vuoden 2018 alusta. Keskusliiton hyväksymisestä jäseneksi päätti Kotiseutuliiton hallitus lokakuisessa kokouksessaan.

– Sukuseurojen Keskusliitossa on aina korostettu yhteistyön merkitystä. Yhteistyö ei ole jäänyt vain kuolleiksi kirjaimiksi strategiaamme ja toimintasuunnitelmiimme, vaan olemme toteuttaneet aktiivista yhteistyötä käytännön tasolla alan eri järjestöjen ja laitosten välillä. Olemme näin saaneet toimintaamme uusia ulottuvuuksia ja olemme voineet tarjota jäsenistöllemme paljon sellaista, mihin emme yksin toimiessamme olisi pystyneet, SSK:n pääsihteeri Eine Kuismin kertoo.

– Kotiseutuliiton kanssa olemme varsinkin viimeisten vuosien aikana tiivistäneet yhteistyötä ja yhdessä miettineet, miten saisimme hyödynnettyä molempien tahojen osaamisalueita entisestään.

Keskusliiton hallitus tarttui Kotiseutuliiton tarjoukseen ja teki tänä syksynä päätöksen hakea Suomen Kotiseutuliiton jäsenyyttä.

– Hallitus uskoo, että osana suurta organisaatiota keskusliitto pystyy palvelemaan entistä paremmin omaa jäsenkuntaansa ja uusia, perustettavia sukuyhteisöjä, Kuismin sanoo.

Yhteisellä asialla Järjestöpäällikkö Liisa Lohtander toivottaa Sukuseurojen Keskusliiton lämpimästi Kotiseutuliiton jäseneksi.

– Tosiaan yhteistyötä olemme tehneet jo vuosia – olemmehan monessa suhteessa yhdistystasolla kuin sukulaissieluja. Ja nyt olemme virallistaneet suhteemme, tai voisiko sanoa: olemme löytäneet uuden perheenjäsenen.

Kotiseutuliitto toimii mielellään SSK:lle tärkeiden teemojen julkituojana ja viestinviejänä. Jäsenenä SSK voi halutessaan tehdä esityksiä Kotiseutuliiton toimistoon ja SSK:n edustajat voivat osallistua äänivaltaisina liiton kokouksiin sekä kaikkiin koulutuksiin ja seminaareihin.

Kotiseutuliiton jäsentunnus ja maskotti Kotonen on kaikkien kotiseutujen kaveri.

Varpusen on piirtänyt Sami Myllyniemi.

– Toivomme saavamme SSK:n kautta mielenkiintoisen uuden aihealueen ja uusia teemoja omaan toimintapiiriimme, asiantuntevaa tietoja sukuseurojen työstä ja koko alasta, Lohtander kertoo.

SSK saa konkreettisesti lukuisia etuja ja hyötyjä käyttöönsä.

– Kotiseutuliiton jäsenenä tarjoamme SSK:lle mm. verkkosivupalvelun, kirjojen ja julkaisujen arvostelupalvelun, neuvontaa ja näkyvyyttä toiminnalle sekä kaiken taustalla vahvan keskusjärjestötyön pitämään esillä alan tärkeitä teemoja; vaikutamme lainsäädäntöön ja kulttuuripoliittisiin linjauksiin.

Myös SSK:n jäsenseurojen tekemä työ ja heille tärkeät teemat saadaan entistä laajemmalle näkyviin.

– Haluamme tuoda esille sen valtavan potentiaalin ja innon, mikä sukuseuroissa on. SSK:n kautta Kotiseutuliiton teemat tulevat sukuseurojen tietoon ja yhdessä äänemme on kuuluvampi. Kotiseutuyhdistyksillä ja sukuseuroilla on hyvin paljon yhteisiä päämääriä ja varmasti myös paljon samoja toimijoita, joten olemme joka tapauksessa yhteisellä asialla, Lohtander summaa.

Tutustu: www.kotiseutuliitto.fi

SUKUVIESTI 5 · 2017

11

Saarijärven pienoismalli vie aikamatkalle sodan jälkeiseen kirkonkylään Teksti: Kati Laitinen

Saarijärven pienoismalli kuvaa Saarijärven kirkonkylää sodan päättymisen aikoihin. Ajankohdaksi valittiin elokuu, jotta työstä erottuvat kirkonkylää ympäröivät siniset järvet sekä vihannat ja viljellyt pellot. Kuva: Kati Laitinen.

12

SUKUVIESTI 5 · 2017

Oman kotikuntansa elämään ja historiaan voi tutustua rakentamalla alueesta pienoismallin.

Näin tehtiin Saarijärvellä, kun asiaan vihkiytynyt miesporukka rakensi kirkonkylän pienoiskoossa vuodelta 1944. Yhteisen projektin aikana miesten välinen tuttavuus kasvoi ystävyydeksi ja yhteisistä tapaamisista tuli viikon kohokohta.

Saarijärven kaupungintalon aulasta löytyvä pienoismalli on neljä metriä pitkä ja reilu kaksi metriä leveä ja siinä käytetty mittasuhde on 1:400. Pienoismalli kuvaa Saarijärven senaikaista kirkonkylää Tarvaalan pappilasta noin puolentoista kilometrin päähän entiselle Vallivaaran kaupalle. Pienoismalli vie katsojan aikamatkalle vuoden 1944 elokuuhun.

Pienoismallin idean takaa löytyvät saarijärveläissyntyiset Rossin veljekset, Juhani, Asko ja Matti, jotka olivat jo pitkään haaveilleet pienoismallin rakentamisesta.

– Kanadasta ja Amerikasta kävi kesävieraita, joiden kanssa muistelimme menneitä aikoja. Heille olisi ollut kiva näyttää millainen Saarijärvi oli ennen, kuvailee Juhani Rossi idean kypsymiseen johtaneita syitä.

Veljekset kyselivät, löytyisikö projektiin mukaan muitakin innokkaita tekijöitä. Sekä kansalaisopisto että Saarijärven museo näyttivät idealle vihreää valoa ja niin kurssin aloituspalaveri pidettiin vuonna 2002.

Alussa kurssilaisia oli mukana toistakymmentä henkeä, mutta matkan varrella osa porukasta jättäytyi pois.

Jäljelle jäivät vain innokkaimmat ja sitkeimmät näpertelijät. Seitsemän-kahdeksanhenkinen miesporukka kokoontui viikoittain yhteisen rakennustyömaan ääreen. Vain kesäisin hommasta pidettiin taukoa.

– Jokainen odotti sitä päivää, että pääsee taas tekemään. Meillä oli erittäin hyvä kaverillinen henki. Heitimme keskenämme huulta ja paransimme siinä samalla maailmaa, Antero Kemppainen kuvailee.

Kuvassa pienoismallia rakentamassa ollut ydinporukka vasemmalta alkaen: Erkki Lunttila, Asko Rossi, Pentti Kokkinen, Juhani Rossi, Matti Rossi, Antero Kemppainen ja Erkki Limingoja. Kuva: Kari Kotilainen, Saarijärven museo.

SUKUVIESTI 5 · 2017

13

Tiimityötä yhdessä tuumin Alkuvaiheessa työ eteni hitaasti, kun pienoismallia rakennettiin kansalaisopiston tiloissa. Työ piti aina päivän päätteeksi pinota kaappiin. Seuraavalla kerralla aikaa kului takaisin kasaamiseen ja rikki menneiden osien parsimiseen. Kun rakentajat saivat uudet tilat entiseltä Pajupuron koululta, homma alkoi edetä uudella vaihteella. Kaiken kaikkiaan Saarijärven kirkonkylän rakentamiseen kului kymmenisen vuotta.

Tällaisen valtavan projektin loppuun saattaminen kertoo rakentajien pikkutarkkuudesta ja sinnikkäästä luonteesta. Ainakin Rossin veljeksillä tarkkuus kumpuaa jo lapsuudesta.

– Meitä oli seitsemän sisarusta ja asuimme lapsuutemme pienessä mökissä. Äiti oli tarkka. Kaikki piti olla järjestyksessä ja tavaroilla oli omat paikkansa, Rossi kertoo.

Kemppaisen mukaan miehet päättivät sulassa sovussa, yhdessä tuumaillen, miten ja mistä materiaalista mikäkin osa kannattaa rakentaa. Eri alueiden tai talojen rakennussoikeuksistakaan ei kiistelty. Kuka luotti itseensä, sai rakentaa sen, minkä halusi.

– Kaikki tehtiin tiimityönä. Kukaan ei tehnyt juuri mitään työtä alusta loppuun yksinään, vaan kaikki osallistuivat eri vaiheisiin, Rossi kuvailee.

Pienoismallissa on yhteensä noin 340 rakennusta ja yli 1500 puuta tai pensasta. Maisemaa halkovat puhelinlinjat ja hiekkatiet. Pienoismallista näkee nopeasti järvien runsauden, rakennuskeskittymät ja sen kuinka paljon kirkonkylän alueesta oli viljelysmaina.

Rakennuksia esivalmisteltiin kotona mahdollisimman pitkälle. Juhani Rossin veli Matti piirsi kaikista isoimmista rakennuksista tyyppipiirrokset oikeisiin mittasuhteisiin. Kaavojen avulla muiden oli helppo leikata talojen palaset. Paikan päällä rakennukset viimeisteltiin kattoja ja siihen aikaan yleisiä erkkereitä ja kuisteja myöten. Yhden rakennuksen valmistamiseen saattoi upota useita tunteja. Joten ei Saarijärven kirkkoakaan päivässä rakennettu.

Eri materiaalien kokeilua ja testausta Materiaaleista suurimman osan miehen löysivät omasta tai naapurikunnista. Iivari Pääkkönen, joka oli tullut mukaan projektin puolivälin jälkeen, osasi neuvoa miehiä materiaalivalinnoissa, sillä hän oli rakentanut aiemmin lentokoneiden pienoismalleja. Rakennuksissa käytettiin kevyttä balsapuuta. Puiden ja pensaiden materiaalin Pääkkönen tilasi Yhdysvalloista asti. Ja liimaa, sitä kului paljon.

14

SUKUVIESTI 5 · 2017

– Siinä tyhjeni aina kerralla paikallisen kaupan liimahylly, kun joku meistä kävi hakemassa kaikki purkit mukaansa, Kemppainen kertoo nauraen.

Koska jokainen pienoismalli on aina yksilönsä omine mittasuhteineen, ei mitään valmista materiaalipankkia ole olemassa. Miehet olivat erityisen tarkkoja, että mittasuhteet pätivät pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Yhdessä he pohtivat, mistä löytyisi juuri oikeankokoista materiaalia esimerkiksi sähkö- ja puhelinpylväisiin ja kirkkoa ympäröivään putkiaitaan.

– Siinä sai kovasti käyttää älynystyröitään. Monenlaista me kokeilimme, eikä kaikki aina ensikerralla toiminut, Rossi kertoo.

Sankarihaudan ristit leikattiin itikkaverkosta, samoin kuin puhelintolppien valkoiset eristäjät. Kirkon aidan tolpat tehtiin pienistä nauloista ja putkiaita vedettiin langasta.

Tukena omat muistot ja museon arkistot Kirkonkylän rakentamisessa miehet hyödynsivät omia talojen sijaintiin ja värityksiin liittyviä lapsuudenmuistojaan. Juhani Rossi kertoo veljensä Matin muistaneen myös hyvin kirkonkylän asuinalueen yksityiskohtia, sillä tämä oli lapsena toiminut paikallisen osuuskaupan juoksupoikana. Siinä tavaroita asiakkaille toimittaessa useat rakennukset ja asuinalueet ehtivät syöpyä syvälle mieleen.

Mutta ei rakentajien pelkän muistitiedon varassa tarvinnut olla. Apuna heillä oli runsaasti erilaisia rakennuspiirroksia, valokuvia ja karttoja, jotka he saivat Saarijärven museolta. Aina kun miehet liimasivat jonkin valmiista rakennuksista kiinni alustaan, muistelivat he taloon liittyviä muistoja ja sitä keitä rakennuksissa oli asunut. Ja jos omia muistoja ei ollut, ottivat he talojen historiasta ja asukkaista selvää.

– Tulihan siinä kaikenlaista juttua, hauskojakin tapauksia muistui mieleen. Olisi pitänyt ottaa ne jutut ylös, Rossi harmittelee.

Kun kaikki rakennukset, puut ja pensaat, tiet, vesistöt ja sähkölinjat olivat paikoillaan, oli miesten aika päästää työ käsistään. Valmis pienoismalli esiteltiin Saarijärven museon kesänäyttelyssä.

– Siinä oli lähellä, ettei itku tullut silmään, Kemppainen kuvailee tuntemuksiaan.

Yhteinen projekti oltiin saatu vihdoinkin päätökseen. Matkan alussa miehet olivat tunteneet toisensa, mikä pienellä paikkakunnalla yleensä tyypillistä on.

Tämän matkan aikana tuttavuus oli syventynyt hyväksi ystävyydeksi.

Saarijärven nykyinen kirkko on järjestyksessään kolmas ja se valmistui vuonna 1849. Kirkon piirsi A.F.Granstedt. 18-metrisen kupolin soveltaminen puukirkkoon oli 1800-luvun arkkitehtuurin taidonnäyte. Ensimmäisessä peruskorjauksessa vuonna 1930 kirkko maalattiin ulkoa harmaanvalkoiseksi. Nykyisen punaisen värin kirkko sai kolmannessa peruskorjauksessaan vuosina 1997–1998.

– Tuli vähän tyhjä olo kun homma loppui. Se oli verraton ajanviete. Ihan tyytyväinen pitää olla lopputulokseen, kun olemme tällaisia jäykkäsormisia ja keski-ikäkin meillä oli seitsemänkymmenen, Rossi sanoo nauraen.

Yksityiskohdat ovat vakuuttaneet katsojat Moni saarijärveläinen on käynyt pienoismallia katsomassa ja se on saanut osakseen kehuja ja kiitosta. Sen äärellä on hyvä muistella, miltä oma kotiseutu näyttikään sotien aikaan. Myös koululaisryhmät ovat tutustuneet pienoismalliin ja samalla kotikuntansa historiaan. Rossi kertoo monen katsojan yllättyneen pienoismalliin sisällytettyjen pienten yksityiskohtien suuresta määrästä.

Eräs saarijärveläinen rouva oli omien sanojensa mukaan tullut uteliaisuuttaan katsomaan pienoismallia, sillä heidän taloaan ei oltu vielä elokuussa 1944 rakennettu.

– Sanoin hänelle, ettei taloa olekaan, mutta kivijalka löytyy, Kemppainen kertoo.

Rouva oli katsonut talon paikkaa tarkemmin ja todennut, että: ”Niinpäs löytyy.” Elokuussa 1944 rouvan talosta oli olemassa jo kivijalka.

Porukan on tarkoitus kokoontua lähiaikoina yhteen. Yhteisestä tapaamisesta on kulunut jo pitkä tovi.

– Voisimme kokoontua kaupungintalolle pienoismallin ääreen muistelemaan menneitä, Kemppainen tuumaa.

Pienoismalli sijoitettiin kesällä 2016 Saarijärven kaupungintalon aulaan, missä sitä voi käydä katsomassa kaupungintalon aukioloaikoina. Merkinnän käynnistään ja mahdolliset terveiset voi jättää miesten iloksi pienoismallin vierestä löytyvään vieraskirjaan. •

Saarijärvi on noin 9500 asukkaan kaupunki Keski-Suomen maakunnassa noin 65 kilo­ metriä Jyväskylästä pohjoiseen. Saarijärven kunta on perustettu vuonna 1866 ja kaupunki­oikeudet Saarijärvi sai vuonna 1986. Saarijärven keskusta muodostui kolmen järven Saarijärven, Lumperoisen ja Hera­järven, ympäröivälle saarekkeelle.

SUKUVIESTI 5 · 2017

15

Koposten sukuseuran 38-vuotisjuhlat Kuopiossa Hotelli Iso-Valkeisessa 5.–6.8.2017 ukset voi tehdä taloudenhoitaja Maiju Boenischilta.

Toinen ja jatkuva huolenaihe on vähenevä ja vanhentuva joukko Koposia sukupäivillään. Uusia jäseniä velvoitettiin jokaisen hankkimaan ainakin yksi jäsen seuraaville sukupäiville. Kolmas keskustelunaihe oli ns. ainaisjäsenten suuri määrä, joiden ei tarvitse maksaa jäsenmaksuaan. Nyt tämä pykälä on poistettu ja uutta ns. ainaisjäsenyyttä ei enää myönnetä. Jäsenmaksu päätettiin pitää ennallaan 35 euroa/vuosi sisältäen kaksi Kopsa-lehteä.

Uuden hallituksen päätettäväksi annettiin Sukuseuran sääntöjen uusi päivitys ja hallituksen kokoonpano, sekä seuraavan sukupäivien paikka 2018. Kopsa-lehden vastaava toimittaja Hannu K. Koponen oli huolissaan maksamattomista jäsenmaksuista, sekä osoitteenmuutoksista, jotka pitäisi ilmoittaa välittömästi. Myöskin erilaisten artikkeleiden saaminen kaikilta Koposilta ympäri Suomea olisi toivottavaa.

Lauantain odotettu ja tärkeä luento oli FM, sukututkija Ari Kolehmaisen esitelmä ”Koposten suvun varhaisten sukuhaarojen mahdolliset tutkimusaukot DNA”. Hänen selvityksensä ja tutkimuksensa ja määritelmänsä yksi asia oli, että geneettinen sukututkimus on erotettava lääketieteellisestä genetiikasta: DNA toimii sukututkimuksen apuvälineenä, se on lahjomaton, eikä se valehtele. Kesäkuun 2017 Kopsa-lehdessä oli iso artikkeli aiheesta. Toinen luennoitsija Petri Laasonen luennoi aiheesta ”Koposten sukuseura -projekti geni.comsivustolla”. Illallinen ja illanvietto arpajaisineen oli hauska illan huipennus. Meklarina toimi Hannu K.Koponen.

Kuten tapana on ollut kaksipäiväisillä sukupäivillä oli sunnuntaina kunniakäynti ja kukkalaitteen lasku Kuopion Hatsalan sankariVuosikokouksen puheenjohtaja Pentti Koponen ja sihteeri Raimo Koponen.

Puolipilvinen ja myöhemmin rankkasateinen päivä siivittivät Koposten Sukuseuran kaksipäiväisiä sukupäiviä. Sukuseura kokoontuu joka vuosi eri paikkakunnilla ja nyt ne olivat kaksipäiväiset. Läsnä oli noin 40 Koposta eri puolilta Suomea ja Ruotsiakin.

Hallituksen jäsenet kokoontuivat lauantaina klo 10.00 järjestelytehtäviin. Ilmoittautuminen ja lounas alkoivat klo 12.00. Hallitus kokoontui klo 13.00 ja Sukuseuran vuosikokous alkoi klo 14.00 puheenjohtaja Aulis Koposen johdolla. Tervetulopuheen lopuksi pidettiin myös hiljainen hetki poisnukkuneiden Koposten muistolle.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Pentti Koponen Porvoosta ja sihteerin tehtäviä Raimo Koponen Pielavedeltä. Kokouksessa käsiteltiin kirjanpito, taseet ja koko taloudellinen tilanne, taloudenhoitaja Maiju Boenischin esittelemänä. Keskustelun tärkeitä aiheita olivat uuden sukukirjan II-osan/1 myynti, kuten muidenkin kirjapakettien, joiden kolmen kirjan yhteishinta 100 euroa + toimituskulut 15 euroa ovat voimassa ”Suomi 100” -erikoistarjouksena. Koposten Suku II.I on täydennysosa (350 s.) ja siinä on selvitetty sukuja 1860-luvulle asti. Sukututkija maisteri Jorma Paikkalan tutkimustyö on nyt kansien välissä. Tila-

16

SUKUVIESTI 5 · 2017

Ari Kolehmainen.

Aulis Koponen ja piispa Jari Jolkkonen.

haudoille kello 9. Kukkalaitteen laski puheenjohtaja Aulis Koponen ja puheen sankarivainajille piti Hannu K. Koponen. Virsi ”Sun kätes Herra voimakkaan, suo olla turva Suomenmaan” herkisti mielet ja ajatukset kaatuneitten isiemme ja veljiemme puolesta, jotka uhrasivat kalleimpansa, eli henkensä meidän ja nyt 100 vuotta itsenäisenä olleen Suomen hyväksi. Koposia on haudattu Hatsalan sankarihautausmaalle kymmenen. Jumalanpalvelus Kuopion Tuomiokirkossa oli kello 10, jonka jälkeen kiirehdimme lounaalle ja päiväjuhlaan.

Päiväjuhlan juhlapuhuja Kuopion Hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kertoi reformaatiosta, jonka 500-vuotismerkkivuotta vietetään. Martti Lutherhan naulasi vuonna 1517 Wittenbergin kirkon oveen ”teesinsä”, jossa hän kirjoitti halunsa siivota väärinkäytöksiä, kuten anekauppaa ja maksetut messut ja ankarat paastosäännöt, joilla pyrittiin ostamaan tai itse ansaitsemaan pelastus. Reformaatio on ”tapojen puhdistusta”. Naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon oli vielä pitkä matka. Katolilaisen ja Luterilaisen kirkon välillä on edelleen suuri ero.

Mainittakoon, kun sukukokouksessa ollaan, että piispa Jari Jolkkosen äiti Ulla Jolkkonen Viinijärveltä on isän puolelta Koposia. Juhlaesitelmän päätteeksi Sukuseuran esimies Aulis Koponen luovutti piispa Jari Jolkkoselle Koposten sukukirjat.

Musiikillista antia esitti laulaja Jorma Koponen säestäen itseään pianolla kappaleet Kesäyö, Minä laulan sun iltasi tähtihin, Sunnuntai ja Kullanmurunen.

Oman runonsa ”Isänmaalle” esitti Rauno Koponen

Karvion kanavalta. Sukutapaamisen päätti yhdessä laulettu ”Savolaisen laulu” ja päätöskahvit.

Hannu K. Koponen

Aulis Koponen ja Hannu K. Koponen Hatsalan sankarihautausmaalla, Essi Renvallin tekemän ”Haavoittunut sotilas” -muistopatsaan juurella.

SUKUVIESTI 5 · 2017

17

Mustos-suvulle uusi esimies Mustosten sukuseura ry piti 18.11.2017 ylimääräisen sukukokouksen Helsingissä. Kokouksessa valittiin uusi sukuneuvosto seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Sukuneuvostoon kuuluu puheenjohtaja, jota kutsutaan Mustosten sukuseura ry:n sääntöjen mukaan suvun esimieheksi sekä seitsemän varsinaista jäsentä ja neljä varajäsentä.

Mustos-suvun nykyinen esimies Hannu Mustonen kuulun Kaavin Vehkalahden Mustosten sukuhaaraan. Hannu harrastaa valokuvausta, ulkoilua ja kalastusta. Sukuseuran esimiehen tehtävä tuo Hannulle uusia mielenkiintoisia haasteita.

Tavoitteena on sukuseuran toiminnan ja jäsenhankinnan aktivointi.

Mustosten sukuseura ry:n sukuneuvosto kannustaa nykyisiä ja uusia jäseniä osallistumaan sukuseuran toimintaan sekä sukututkimukseen. www.mustos-suku.org

Kuvassa suvun esimies Hannu Mustonen (edessä toinen oikealta) sekä sukuneuvoston jäsenet Päivi Miettinen, Päivi Istala, Niko Vanhatalo (takana vasemmalla), Matias Eronen, Timo J.Mustonen, Unto Mustonen, Tero Mustonen ja TiinaKatriina Mustonen (edessä oikealla). Kuvasta puuttuvat Eelis Mustonen, Timo K.Mustonen sekä Terttu Haapala.

Kuva: Matias Eronen.

Karjalan tasavallan kansallisen arkiston onnittelu Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivänä.

18

SUKUVIESTI 5 · 2017

Parviaiset Kolilla Parviaisten Sukuseuran sääntömääräinen kokous pidettiin Kolin luontokeskus Ukossa 10.6.2017.

Osallistujilla oli mahdollisuus tutustua myös Kolin luontokeskuksen hyvin monipuoliseen näyttelyyn Kolin historiasta ja luonnosta. Geologi Jouko Parviaisen esitys Kolin synnystä miljoonien vuosien aikana sekä kävely Kolin huipulle antoivat hyvän kuvan tästä jylhästä ja kauniista kansallismaisemasta.

Sukujuhla aloitettiin juhlavasti sellotaiteilija Jussi Makkosen Sibelius-konsertilla, joka liittyi Sibeliuksen häämatkaan Lieksaan ja Kolille 1892. Pianistina konsertissa esiintyi Nazir Azezian. Syntyjään lieksalainen Jussi Makkonen kertoi mukaansatempaavasti Jannesta ja Ainosta sekä vuosisadan vaihteen tapahtumista ja sävellysten synnystä. Juhlan lopuksi lauloimme Maamme laulun. Juhlaan osallistui 100 henkilöä ja varsinaiseen sukukokoukseen noin 50 Parviaista.

Sukukokouksen puheenjohtajana toimi Maija Parviainen Helsingistä ja sihteerinä Anne Weltner Pornaisista. Pöytäkirjan tarkastajina ja ääntenlaskijoina toimivat Helena Pirinen Kuopiosta ja Marita Parviainen Riistavedeltä.

Sukuseuran esimiehenä ja varaesimiehenä myös alkaneella kolmivuotiskaudella 2017–2020 jatkavat Mikko Parviainen Kuopion Riistavedeltä ja Teuvo Parviainen Pornaisista. Sukuneuvoston kooksi päätettiin seitsemän jäsentä ja heille sääntöjen mukaiset henkilökohtaiset varajäsenet.

Parviaiset Akka-Kolilla.

Sibelius-konsertin esittivät sellotaiteilija Jussi Makkonen ja pianisti Nazir Azezian.

Sukuseurojen keskusliiton ansiomitalin sukuseuratyöstä saivat Ulpu Valkama ja Mauno Parviainen. Mitalit ojensi SSK:n pääsihteeri Eine Kuismin.

Teksti ja kuvat: Teuvo Parviainen, Anne Weltner SUKUVIESTI 5 · 2017

19

Lottagalleria esittelee lähes viidensadan lotan tarinan Lottamuseo kokosi lakkautetun Lotta Svärd -järjestön jäsenistä verkkoon henkilögallerian. Lottagalleria esittelee aktiivisia omalla työllään suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaneita naisia. Näiden elämäntarinoiden kautta piirtyy kuva Lotta Svärd -järjestön toiminnasta ja sen merkityksestä sekä yksilölle että yhteis-kunnalle.

Lottamuseo käynnisti reilu vuosi sitten tiedonkeruun Lottagalleriaa varten. Lottamuseo sai runsaasti henkilötarinoita ja tällä hetkellä Lottagalleriassa on lähes viidensadan lottana ja pikkulottana toimineen naisen tarinat. Joukossa on runsaasti ennen julkaisemattomia elämäntarinoita ja koskettavia kertomuksia.

Lottagalleriaa päivitetään koko ajan ja edelleen kuka tahansa voi tehdä henkilö­esittelyn tuntemastaan Lotasta tai Pikkulotasta ja toimittaa aineiston Lotta­ museolle: lottasvard.fi/kerro-oman-lottasi-tarina.

Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin syksyllä 1944, jolloin järjestössä oli jäseniä reilusti yli 200 000. Lottiin ja pikkulottiin liittyvää tietoa katosi tai hävitettiin lakkautuksen yhteydessä.

Lottagalleria: lottasvard.fi/nayttely.

Kuvakaappaus Lottagallerian etusivulta.

20

SUKUVIESTI 5 · 2017

Vuoden Lotan tarina Joulukuun alussa Lotta Svärd Säätiön itsenäisyyspäivän juhlassa Vuoden Lotaksi 2018 julistettiin Airi Nieminen, 94-vuotias talonemäntä Kouvolasta. Hänen tarinansa on Airi Nieminen. yksi lähes viidestäsadasta lotan ja pikkulotan tarinasta, joihin voi tutustua Lottagalleriassa.

Nieminen liittyi 18-vuotiaana vuonna 1941 Lotta Svärd -järjestöön ja toimi lääkintälottana eri sotasairaaloissa, muun muassa saksalaisessa sotasairaalassa Kuusamossa. Saksaa taitamaton Airi hoiti lääkintälotan työt apunaan lottapuvun taskuun mahtuvat pienet sanakirjat. Työ parakkisairaalassa oli äärimmäisen vaativaa. Lottien keskinäinen luja yhteishenki auttoi nuoria naisia jaksamaan.

Hän muistelee vuonna 1991 järjestettyä kiitosjuhlaa entisille lotille: ”Juhlassa meitä istui läpileikkaus sota-aikaisesta harmaapukuisten lottien jäljellä olevasta joukosta kautta koko Suomen. Ensimmäisen kerran sodan jälkeen lottina.

50 vuodessa olimme harmaantuneet ja ennen niin nopsakinttuiset lotat olimme muuttuneet kävelykeppeihin tukeutuviksi ikäihmisiksi. Tunnustus tehdystä työstä julkisesti ääneen sanottuna lämmitti mieltä. Nyt aika oli kypsä, ja joku rohkea uskalsi antaa meille luvan yhteisiin muistoihin noilta Isänmaan vaaran vuosilta, jolloin olimme nuoria. Me lähdimme, kun Isänmaa ja isiltä peritty itsenäisyys olivat vaarassa. Halusimme tehdä oman osamme.”

Suomen sankarivainajat ja -hautausmaat Sotasammossa Sotasampo-tietopalvelu mahdollistaa toisen maailmansodan tutkimisen erilaisten toisiinsa linkitettyjen sovellusten avulla. Sotasammon avulla voit hakea, selata ja visualisoida laajoja tietoaineistoja Suomesta toisessa maailmansodassa, ja tutkia esimerkiksi sodassa taistelleiden sukulaistesi vaiheita talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa.

Sotasammon ensimmäinen versio julkaistiin kaksi vuotta sitten. Marraskuussa julkistettiin palvelun uusi Suomen sankarihautausmaat ja -vainajat -sovellus, jota varten kartoitettiin yli 600 sankarihautausmaata ensimmäistä kertaa systemaattisesti noin 2400 valokuvan avulla.

Uutta sovellusta varten jokaiselle hautausmaalle luotiin kotisivut, joilta selviävät niillä lepäävät sanka-

rivainajat. Sovelluksen avulla voi tutkia oman kylän tai kunnan hautausmaiden vainajia erilaisten visualisointien avulla, etsiä tietoa ja kuvia oman suvun tai alueen kaatuneista sotilaista sekä löytää heidän sodanaikaisia reittejään ja kuolinpaikkojaan kartoilta.

Palvelu yhdistää vainajien tiedot eri aineistoihin, kuten puolustusvoimien 160 000 autenttiseen rintamilla otettuun valokuvaan, kymmeniintuhansiin sotapäiväkirjoihin, lehtiartikkeleihin, historiallisiin tapahtumiin, Karjalan karttoihin sekä muihin palvelussa oleviin aineistoihin. Kaikkiaan Sotasammossa on nyt tietojen välisiä yhteyksiä 12 miljoonaa, ja se on palveluna ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.

Tutustu: www.sotasampo.fi

SKS kerää itärakentajien muistoja Olitko mukana rakennushankvoinut vain käydä kohteissa ja keissa Neuvostoliitossa? Suomahavaita asioita, joita jatkuvasti laisen Kirjallisuuden Seura SKS paikalla olleet eivät huomanneet. kerää nyt itärajan takana työsKirjoittaa voi esimerkiksi siikennelleiden rakentajien muistä, mitä, milloin ja minne ratoja ja tarinoita. kennettiin ja miten hanke onSuomalaiset rakentajat olivat nistui. Mahdollisia aiheita ovat vuosina 1965–1989 myös Neumyös hankkeeseen liittyvä vivostoliiton rakentajia. Tähän airanomaistoiminta, eri maiden kakauteen sijoittuivat Saimaan Rakennustyömaa Kostamuksessa. työkulttuurien eroavaisuudet kanavan, Svetogorskin ja Kostatai työturvallisuus. SKS:aa kiinmuksen suurhankkeet sekä pienempinä Sovjetskin ja nostaa lisäksi, miten hankkeet näkyivät mediassa raKamenskin paperitehtaiden uudistaminen, Silmäkli- jan molemmin puolin, millainen yhteisö suomalaisten nikat ja Norilskin meijeri. Tältä ajalta on kertynyt val- välille syntyi ja millaisia olivat suomalaisten ja paikaltava määrä tarinoita, joita on kerrottu tuttaville ja ka- listen välille syntyneet yhteydet. vereille. Muistitietokeruu Itärakentajat kokoaa ne kaiken kansan luettavaksi.

Itärakentajat-muistitietokeruu jatkuu 31.3.2018 saakRakentajiksi lasketaan kaikki hankkeissa mukana ka. SKS tiedottaa keruun tuloksista keväällä 2018 ja olleet, alkaen suunnittelijoista aina viimeisten vuosi- arpoo kaikkien vastaajien kesken kirjapalkintoja. korjausten tekijöihin saakka. Kertoja on voinut työskennellä työmaalla pitkään, mutta yhtä hyvin hän on Vastausohjeet: www.finlit.fi/itarakentajat SUKUVIESTI 5 · 2017

21

Finna.fi uudistui Arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet ja palvelut yhteen tuova Finna.fi-sivusto on uudistunut.

Modernimman ulkonäön lisäksi sivuston saavutettavuutta ja hakutoimintojen käytettävyyttä on parannettu. Finna-sivujen käyttömäärät ovat jatkuvassa kasvussa ja vuosittain niillä on yhteensä jo yli 20 miljoona käyntikertaa.

Kansallisen kulttuuriperintömme näyteikkunana toimiva Finna.fi:n hakupalvelun ilmettä on kevennetty raikkaampaan suuntaan ja värimaailma on muuttunut. Visuaalisen ilmeen lisäksi uudistuksessa on tehty pieniä parannuksia käytettävyyteen ja parannettu Finna.fi-sivun toiminnallisuutta viestintäkanavana. Uudistuneella etusivulla on hakupalvelun lisäksi uutisia, kampanjoita ja suosituksia Finna.fi:n kautta löydettävistä laajoista aineistoista.

– Finna.fi:n ulkoasun uudistus ei ole pelkkä kasvojen kohotus, vaan tärkeä askel kohti saavutettavuudeltaan ja käytettävyydeltään parempaa palvelua. Teemme jatkuvasti työtä, jotta suomalaisten arkistojen, kir-

Kuvakaappaus Finna.fi:n etusivusta.

jastojen ja museoiden aineistot ja palvelut saadaan vaivatta kaikkien käyttöön, Finnan kehittämispäällikkö Erkki Tolonen toteaa.

Finna.fi-hakupalvelusta löytyy jo yli 13 miljoonaa aineistoa – kuvia, taideteoksia, videoita, kirjoja, lehtiä, artikkeleita, karttoja, valokuvia, äänitteitä, nuotteja ja paljon muuta.

Myös eri kirjastojen, arkistojen ja museoiden omat Finna-hakupalvelut ja verkkokirjastot siirtyvät viimeistään tammikuussa uuteen ulkoasuun ja laajasta kansalaispalvelusta tulee näin entistä saavutettavampi.

Kaikissa suomalaisissa korkeakouluissa ja yhä useammassa kunnassa on jo käytössä Finna-verkkokirjasto.

Pääset tutustumaan kulttuuriperintöön, hakemaan tietoa ja sukeltamaan aineistoihin osoitteessa finna.fi.

Ylärivissä vasemmalta: von Troil -suvun sukukokous Ritarihuoneella. Kuva: Pietinen 1937; Rein-suvun sukuillalliset. Kuva: Viljo Pietinen 1938; Väänästen sukuseuran kokous. Kuva: Pietinen 1937. Alarivissä vasemmalta: Suku koolla lääketieteen- ja kirurgian tohtori Kaarlo Taskisen 60-vuotispäivillä. Kuva: Pietinen 1936; Castrén-suvun sukukokous Säätytalossa. Kuva: Neittamo Oy 1947; Toivo Pietisen suku koolla joulunvietossa. Kuva: Pietinen 1937. Kaikkien kuvien lähde: Finna.fi / Museovirasto – Musketti, käyttöoikeus CC BY 4.0.

22

SUKUVIESTI 5 · 2017

Helsingin Sanomien Aikakone on Vuoden arkistoteko 2017

Kuvakaappaus Aikakone-palvelun etusivusta.

Arkistoyhdistys palkitsi marraskuun lopussa Helsingin Sanomien digitaalisen Aikakone-arkistopalvelun Vuoden arkistotekona.

Aikakone-palvelu tuo yleisön ulottuville yli 30 000 näköislehteä vuosilta 1904–1997. Helsingin Sanomien lehtiarkisto on ainutlaatuinen ikkuna 1900-luvun yhteiskuntaan ja sen sisällöt koskettavat huomattavaa osaa suomalaisista.

Lukijat olivat jo pitkään toivoneet pääsyä Helsingin Sanomien mittavaan lehtiarkistoon. Toiveet toteutuivat elokuun lopussa, kun paperilehtiarkistot avattiin netissä Aikakoneen muodossa. Aiemmin lehtiä on joutunut etsimään mikrofilmeiltä tai arkistoista.

Arkiston avaamista lehden digitilaajille voidaan pitää kulttuuritekona, joka helpottaa aineistoa käyttävien tutkijoiden työtä sekä lisää suuren yleisön kiinnostusta historiallisia sanomalehtiarkistoja kohtaan.

Aikakoneessa voi etsiä erilaisilla hakusanoilla, mitä sisältöä vanhoista lehdistä löytyy. Haulla voi toimituksellisen aineiston lisäksi etsiä esimerkiksi vanhoja perheilmoituksia, kuten kaste-, kihla- ja hääpäiväilmoituksia tai vaikkapa mainoksia. Haku toimii parhaiten vuodesta 1930 alkaen, mutta vanhempiakin sisältöjä löytyy.

Vuoden arkistoteko on vuonna 2004 aloitettu tempaus, jolla halutaan nostaa esille arkistojen kannalta tärkeitä tekoja rohkaisemalla ja palkitsemalla aktiivisuutta, hyviä ideoita ja konkreettista arkistotyötä. Arkistojen päivän toimikunta valitsee palkittavan teon yleisön ehdotuksien pohjalta. Toimikuntaan kuuluu jäseniä arkistoalan eri organisaatioista.

HS Aikakone verkossa: www.hs.fi/aikakone Palvelu on HS Digi -tilaajien luettavissa.

SUKUVIESTI 5 · 2017

23

Lempiäisten uusi sukuteos rakentuu lapsuusmuistoista Lempiäisten sukuseuran ja mutta myös elintason nousun Turun yliopiston kansatieteen myötä yleistyvät lomanvietoppiaineen yhteisjulkaisu Sutoon ja matkailuun liittyvät kupolvien äänet. Lempiäisten muistot. Kirjan kautta voi tusukuseuran jäsenten lapsuustustua suvun jäsenten lapsuuja nuoruusmuistoja julkistetden merkityksellisiin paikkoitiin lokakuussa Turun kirjahin, päästä mukaan eri aikomessuilla. jen hauskimpiin leikkeihin ja Lapsuuden muistot rahahmottaa koulunkäynnissä kentuvat mieliin painuneistapahtuneita muutoksia. ta yksityiskohdista; arkisista Teos on Turun yliopiston tapahtumista ja juhlan tunkansatieteen ja Lempiäisten nusta, tuoksuista, mauista ja sukuseuran yhteistyöhankäänistä. Jokainen muistaa lapkeen tulos ja se perustuu vuosuuden kodin, koulun ja läsina 2014–2017 tehtyyn, suhiympäristön paikat sekä ih- Niina Koskihaara ja Maija Mäki (toim.): Sukuvun jäseniä osallistaneeseen miset omalla tavallaan. Nä- polvien äänet. Lempiäisten sukuseuran jäsentutkimusprojektiin. Lempiäismä muistot rakentavat iden- ten lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Kansatiede, Tuten suvun jäsenten lapsuustiteettiä, ymmärrystä itsestä run yliopisto ja Lempiäisten sukuseura ry. Scripja nuoruusmuistoja avataan ta Aboensia 5. Juvenes Print, Suomen Yliopisto­ ja muista. Sukupolvien äänet kansatieteellisen tutkimukpaino Oy, Turku 2017.

-kirja vie lukijansa Lempiäissen näkökulmasta muun muten sukuseuran jäsenten lapassa kulttuuriperinnön käsitsuuteen 1920-luvulta nykyhetkeen. teen avulla ja visuaalisen muistamisen keinoja tarTeoksessa käsitellään Suomen historian suuria kastelemalla. murrosvaiheita lapsen silmin. Esille nousevat sotaajan muistot ja työteliään jälleenrakentamisen aika, www.lempiaistensukuseura.fi

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Liiton tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa niiden edunvalvontaa.

Tule mukaan kehittämään suomalaista sukuseura­ toimintaa! Jokainen rekisteröity sukuseura tai sukuyhteisö voi liittyä SSK ry:n jäseneksi. Lisäksi yhteisöt ja yksityis­ henkilöt voivat liittyä liiton kannattajajäseneksi.

Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastus­ yhteisöjen kanssa. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Lue lisää toiminnastamme ja jäsenyydestä: www.suvut.fi

24

SUKUVIESTI 5 · 2017

Sukumme eilen, tänään ja huomenna!

Diplomatarium Fennicum tarjoaa lähes 7 000 keskiaikaista asiakirjaa vapaaseen käyttöön Kansallisarkisto julkaisi marraskuussa Suomen keskiajan asiakirjalähteiden uudistuneen tietokannan ja verkkopalvelun. Uusi Diplomatarium Fennicum -verkkopalvelu korvaa aiemman samannimisen tietokannan ja tarjoaa keskiajan tutkimukselle laajan tietovarannon sekä tutkimusalustan.

Diplomatarium Fennicum tuo vapaaseen käyttöön liki 7 000 asiakirjaa tai tekstikatkelmaa, jotka liittyvät keskiajan Suomeen eli Turun hiippakuntaan. Uudistunut tietokanta sisältää paitsi asiakirjatekstit myös digitaalisia kuvia alkuperäislähteistä, kattavat metatiedot asiakirjoista sekä työkaluja tietojen hyödyntämiseen.

Diplomatarium Fennicumin tieteellisen sisällön pohjan muodostaa valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausenin toimittama kahdeksanosainen editiosarja Finlands medeltidsurkunder (FMU 1910–1935) sekä samoin Hausenin editoima Turun tuomiokirkon musta kirja (REA, Registrum Ecclesiae Aboensis eller Åbo Domkyrkas Svartbok 1890).

Kuvakaappaus Diplomatarium Fennicumin etusivusta.

Diplomatarium Fennicumin uudistamisen myötä Suomen keskiaikaisten asiakirjojen korpus kasvaa ensimmäistä kertaa sataan vuoteen. Tekstikorpusta on laajennettu julkaisemalla editioita aiemmin julkaisemattomista asiakirjoista, FMU:n painamisen jälkeen julkaistuista asiakirjoista sekä uusia editioita jo FMU:ssa tai REA:ssa julkaistuista asiakirjoista. Uusia, vielä julkaisemattomia asiakirjoja on tunnistettu muun muassa Tallinnan ja Vatikaanin arkistoista.

Palvelu löytyy osoitteesta www.arkisto.fi/df.

Diplomatarium Fennicum -verkkopalvelusta löytyy myös Suomen vanhin säilynyt asiakirja, Karjalan naisrauhana tunnettu kuningas Birgerin suojelukirje Karjalan naisille vuodelta 1316. Kuvakaappaus Diplomatarium Fennicumista.

SUKUVIESTI 5 · 2017

25

K I M A AN UT SUK U A

Tiedon lähteitä sukututkijalle

osa 1

T

Kirjastolaitos ja sen palvelut sukututkijoille

Helsingin yliopiston kirjasto

Maamme upea kirjastolaitos palvelee sukututkijaa erilaisten historiallisten kirjojen lainauspaikkana. Monet elämäkerta- ja sukuromaanit palvelevat sukututkijaa, koska niistä löytyy sukutauluja, syntymä-, vihki- ja kuolinaikoja ja muita merkkitapahtumia monien tutkittavien elämästä. Näitä tietoja voi tarkistaa ja tarkentaa kirkollisista asiakirjoista. Erilaiset tietokirjat ja matrikkelit palvelevat myös sukututkijan tietolähteinä.

Kirjastovirkailijat auttavat löytämään tietoja koko maan kattavista tietokannoistaan. Kirjastojen tietokoneet ovat myös sukututkijat käytössä, joten voit mennä lähimpään kirjastoon harjoittelemaan vaikkapa internetin käyttöä sukututkimuksen apuna.

Kirjastoissa on myös vaihtelevasti kirkonarkistoja esimerkiksi mikrofilmeinä ja -kortteina sekä tietokantoina. Joissain kirjastoissa asiakkaiden käytettävissä on mikrokorttien ja -filmien lukulaitteita. Mikäli kirjastolla on lainaussopimus arkistolaitoksen arkistojen kanssa, onnistuu mikrokorttien ja -filmien sekä alkuperäisen aineiston kaukolainaus.

Kaikille avoin kirjastopalveluiden kokonaisuus Kirjastot.fi on väylä kaikkiin kirjastopalveluihin ja sisältää muun muassa tiedonhakupalveluita, kirjastoalan ammattipalveluita sekä kirjallisuuden, musiikin, lasten ja nuorten verkkopalveluita.

Helsingin Yliopiston kirjasto tallentaa kaikki Suomessa julkaistun materiaalin, joten siellä on valtava aarteisto tutkijain käytettävissä. Sukututkimusta palvelevat teokset löytyvät pääsääntöisesti Historia-osastolta. Yliopiston kirjastossa on esimerkiksi niidenkin pitäjien historiat, joista ei syystä tai toisesta oteta uusintapainosta.

Kaisa-talo, Fabianinkatu 30, 00014 Helsingin yliopisto www.helsinki.fi/kirjasto

Suomen Sukututkimusseuran kirjasto Suomen Sukututkimusseuran kirjastossa voit käydä tutkimassa, onko suvustasi tehty sukututkimusta. Voit lainata kirjan kotiin lähempää tutkimista varten. Kirjastossa on varsin mittava sukututkimusalueeseen liittyvä muu kirjasto, jonka kirjoja voi tutkia paikan päällä. Kokoelmista löytyy esimerkiksi eri maiden aateliskalentereita.

Liisankatu 16 A, 00170 Helsinki Puhelin: 010 387 7900 www.genealogia.fi

www.kirjastot.fi

Hautausmaat Kansalliskirjasto Kansalliskirjasto on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto sekä yksi Helsingin yliopiston suurimmista erillislaitoksista. Se vastaa kansallisen julkaisuperintömme ja ainutlaatuisten kokoelmiensa kartuttamisesta, kuvailusta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta. Kansalliskirjasto tallentaa yhteistyössä julkaisualan kanssa kotimaisen julkaisutuotannon vapaakappalekokoelmaan. Näin säilyvät myös julkaisut, joista on otettu pieni painos. Sukukirjoja voi tiedustella Kansalliskirjastosta.

Unioninkatu 36, 00170 Helsinki Puhelin: 09-191 23196 www.kansalliskirjasto.fi

26

SUKUVIESTI 5 · 2017

Hautausmailta saatat löytää paljon tietoja suvustasi.

Saat tietoa sukusi hautapaikoista kirkkoherranvirastosta tai muulta hautojen hoidosta vastuussa olevalta taholta. Eri kirkoilla ja seurakunnilla on hautakarttoja, joista saatavien tietojen avulla pystyt suunnistamaan sukulaistesi haudoille.

Sinun kannattaa ottaa kamera mukaan hautausmaakierroksillesi jolloin voit jälkeenpäin tarkastella syntymä- ja kuolinaikoja. Jos kameraa ei ole, merkitse hautakivien tekstit muistiin ja kirjoita ylös myös hautapaikan numero, jos olet sellaisen saanut.

Jos hautakivi on vanha, nimen ja päiväysten kultaukset saattavat olla niin kuluneita, ettet pysty lukemaan kaikkia tekstejä. Voit kuitenkin saada tekstit näkyviin laittamalla ison paperin kiven päälle ja hankaamalla kirjaimia ja numeroita liidulla. Kun olet saanut

haluamasi tiedot esiin paperille, muistathan puhdistaa mahdolliset liidunjäljet kivestä.

Suomen Sukututkimusseuran hautakivitietokanta http://haudat.genealogia.fi/php/indexs.php

Kirkot Monissa kirkoissa on sukuvaakunoita ja sukuhautoja. Niitä kannattaa käydä tutkimassa paikan päällä.

Jos onnistut menemään sellaisena ajankohtana, jolloin kirkossa on esittely, hyödyt huomattavasti enemmän kuin, jos yksin ottaisit asioista selvää. Myös kirkkojen historiaan kannattaa paneutua, on mielenkiintoista ja yllättävää huomata, miten joku esi-isä on vaikuttanut kirkon saamiseen paikkakunnalle tai on ollut kirkkoa peräti rakentamassa tai vastustamassa sen rakentamista.

Sukutilat Vierailut vanhoilla sukutiloilla ovat sukututkimuksen kohokohtia. Jos tiedät, missä sukuasi on aiemmin asunut, tee retki sukusi maille, vaikkei siellä enää kukaan suvustasi asuisikaan. Voit kulkiessasi miettiä, mitä kaikkea noilla mailla onkaan vuosisatojen kuluessa voinut tapahtua. Voit myös myöhemmin eri lähteistä yrittää selvittää, kuinka kauan sukusi on asuttanut tiettyä paikkaa. Talohistoriasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Matti J Kankaanpään Talon kertomaa -kirjaa, jota on vielä saatavissa kirjastoista.

Sukutilakunniakirja ja sukupolvien ketjutaulu Tunnuksen myöntää Proagria (entinen Maatalousseurojen Keskusliitto) ja se on tunnustus samaa tilaa pitkäaikaisesti hallinneelle suvulle. Sukutilakunniakirjan voi saada maatila, joka on ollut nykyisen omistajasukunsa hallussa yhtäjaksoisesti vähintään 200 vuotta ja joka on toimiva maa- tai metsätaloustila. Sukutilakunniakirjan ja -viirin myöntämistä edeltää Kansallisarkistossa teetetty tutkimus tilan omistusvaiheista.

Maatalousmuseo Sarkan nettisivuilla on vapaassa käytössä olevaa Sukutilat Webissä -tietokanta. Tietokanta sisältää pääasiassa Suomen maatilat I-V -kirjasarjan sisältöä, joten haulla ei välttämättä löydy kaikkia tiloja, joille on myönnetty sukutilakunniakirja. http://sukutilat.sarka.fi

Maanmittausasiakirjat Maanomistus on liittynyt oleellisena osana monien sukujen vaiheisiin, olipa suvun piirissä sitten kartano tai kartanon torppa. Maanmittauslaitoksen arkisto sisältää asiakirjoja ja karttoja kiinteistöistä, niiden oikeuksista ja velvollisuuksista.

Maarekisterikirjoihin ja erikoisluetteloihin on kirjattu kaikki maanmittaustoimitukset kylittäin niiden suorittamisjärjestyksessä. Mielenkiintoisina yksityiskohtina asiakirjoista löytyy osapuolten omakätisiä allekirjoituksia ja puumerkkejä.

Tutkimustyö maanmittausarkistossa aloitetaan kiinteistörekisteristä, josta saadaan selvitettyä kiinteistön syntyhistoria. Kiinteistörekisteristä selvitetään kaikki ne maanmittaustoimitukset, joissa kyseinen tila on ollut mukana. Mitä enemmän on tapahtunut toimituksia tai tilojen yhdistämisiä, sitä suurempi perustyö tutkimuksen pohjaksi on tehtävä. Kun kokonainen tila on vaihtanut omistajaa eikä maanmittaria ole tarvittu, maanmittausarkistoihin ei ole tallennettu tietoja omistajanvaihdoksista. Nämä tiedot on selvitettävä maakunta-arkistoissa ja käräjäoikeuksissa säilytettävistä tuomiokuntien arkistoista. Vanhat asiakirjat ovat ruotsinkielisiä aivan 1800-luvun lopulle saakka, joten niiden ymmärtäminen edellyttää paitsi kielitaitoa myös vanhojen käsialojen tuntemista.

Maanmittauslaitoksen arkistokeskukseen Jyväskylään on koottu kaikki nykyiseen kiinteistötietojärjestelmään liittyvät maanmittausasiakirjat ja kartat. Maanmittauslaitos säilyttää myös arkistokappaleet kaikista Maanmittauslaitoksen ja sitä edeltäneen Maanmittaushallituksen itsenäisyyden ajalla julkaisemista painetuista kartoista.

Ennen isojakoa tai kattavaa uusjakoa oleva aineisto on luovutettu Kansallisarkistoon. Kansallisarkiston Helsingin toimipisteessä säilytettävään Maanmittaushallituksen maanmittausarkistoon on arkistoitu kopiokappaleina kaikkien suurimpien maanmittaustoimitusten aineistot vuoteen 1960 saakka.

Entisen Viipurin läänin maanmittausarkisto hajosi osiin viime sotien loppuvaiheessa. Osa aineistosta on Kansallisarkiston Mikkelin toimipisteessä, osa Viipurissa entisessä Viipurin maakunta-arkiston rakennuksessa. Petsamon, Kuusamon ja Sallan osalta aineistoja säilytetään Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä.

Maanmittauslaitoksen arkisto Kankaankatu 17, 40100 Jyväskylä Puhelin: 029 530 1110 www.maanmittauslaitos.fi

SUKUVIESTI 5 · 2017

27

Talo, perhe ja puutarha Suomen taiteen kultakauden taisi muutetut talot, kuten Halosten demaalari Eero Järnefeltin SuviHalosenniemi ja Sibeliusten Airannasta kertova kirja avaa oven nola. Leena Lindqvistin toimittakiehtovaan yksityiskotiin Tuusuma Suviranta – Eero ja Saimi Järlanjärven taiteilijayhteisössä. Kultnefeltin ateljeekoti kuvaa talon yli tuurihistoriaa, taidetta, puutarhansatavuotista historiaa. Talon, taiteihoitoa, väriä sekä suvun ja perheen lijaperheen ja -suvun sekä hienon elämää tulviva Suviranta-teos on puutarhan tarinan kertovat teksensimmäinen kokonaisesitys Järtien lisäksi Niclas Wariuksen kunefeltin ateljeekodista. vat. Lindqvistin ohella tekstejä ovat Noin 120 vuotta sitten Tuusukirjoittaneet Iina Koskinen, Julia lanjärven rannoille alkoi muodosDonner ja Juhani Kolehmainen. tua ainutlaatuinen taiteilijayhtei- Leena Linqvist, Iina Koskinen, sö. Sen ensimmäinen uudisraken- Julia Donner, Juhani Kolehmainen: Taiteilijayhteisön nus Suviranta oli Eero ja Saimi Jär- SUVIRANTA – Eero ja Saimi Järnefeltin ensimmäinen uusi talo nefeltin perheen koti ja taiteilijan ateljeekoti. Maahenki 2017. ateljee. Vuonna 1901 valmistunut Kirjailija Juhani Aho ja hänen vaitalo on pysynyt perheen käytössä, ja nyt siinä asuu kol- monsa kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt muuttivat mas sukupolvi, taiteilijan tyttärenpoika Juhani Koleh- vuonna 1897 Tuusulanjärven rantamaisemiin, vuokmainen puolisonsa Anna-Kaisan kanssa. Alun perin ralle Järvenpään kartanon Vårbackan huvilaan, jota puuttomalle tontille on reilussa sadassa vuodessa kas- alettiin kutsua Aholaksi. Muutamaa vuotta myöhemvanut mahtava puusto ja taloa ympäröivä puutarha. min taidemaalari Eero Järnefelt (1863–1937) asettui Yksityiskotina Suviranta on ollut vähemmän jul- Ahon houkuttelemana asumaan järven vastarannalle kinen kuin monet muut taiteilijayhteisön museoik- Vanhankylän kartanoon.

28

SUKUVIESTI 5 · 2017

Järnefeltit ostivat omaa asuntoa ja työtilaa varten Järvenpään kartanolta puuttoman haan lähes Juhani Ahon naapurista. Englantilaistyylisen talon piirsi arkkitehti Usko Nyström ja uuteen kotiin, Suvirantaan, muutettiin 1901.

Eero Järnefelt oli Aino Sibeliuksen veli ja hänen puolisonsa Saimi (1867–1944) oli yksi Swanin yhdeksästä sisaruksesta ja kirjailija Otto Mannisen puolison Anni Swanin sisar. Saimi Järnefelt luopui urastaan Helsingin Suomalaisen Teatterin näyttelijänä Suvirantaan muuttamisen jälkeen.

Järnefeltit asuivat Suvirannassa ympärivuotisesti vuoteen 1917, jolloin he muuttivat Helsinkiin.

Suviranta jäi kesän ja suurten juhlien kuten joulun viettopaikaksi.

Vuonna 1933 Suvirantaan muutti Eero Järnefeltin tytär Laura Järnefelt (1904–1985) perheineen. Siitä lähtien talo on ollut ympärivuotisessa käytössä. Tänä päivänä Suvirantaa asuttaa Laura Järnefeltin poika puolisoineen.

Eero Järnefelt maalasi Suvirannassa muun muassa rentukka ja silkkiuikkuaiheiset taulunsa, monet aurinko- ja pilvisommitelmansa, rantahaapoja sekä muita maisemia ja luonnon yksityiskohtia, Liedon ja Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulut, Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalin seinämaalauksen Aurora-seuran sekä huomattavan määrän muotokuvia.

Nuorena miehenä Suvirannassa oleili myös F.E. Sillanpää, joka oli Järnefeltien vanhimman pojan Heikin opiskelutoveri. Eero Järnefelt mieltyi nuoreen mieheen ja käytti häntä mallina muun muassa Aurora-seurassa. Sillanpää palasi usein muisteloissaan Suvirantaan ja siellä käytyihin keskusteluihin.

Suviranta oli vuosisadan alussa alavaa niittyä, mutta nyt pihamaata koristavat Eero Järnefeltin istuttamat puut.

SUKUVIESTI 5 · 2017

29

U R KKA

LU K U

N

Kirjaesittelyt: Heikki Manninen

Tuomaksesta Tuomakseen – Rautalammin Korhosten kuusi sukupolvea

Hannu Korhonen (toim.): Rautalammin Korhosten kuusi vanhinta sukupolvea. Kuopio 2016.

Tuomas Pekanpoika Korhonen (noin 1520 – ehkä 1597) oli uudisasukas Poh­ jois-Hämeessä Niinivedellä Jämsän talo­ jen erämaassa. Hän rakensi talon, Kor­ holan, Rautalammin Kerkonkoskelle; ta­ lon rajat määriteltiin 1553 Hans Västgö­ ten antamassa päätöksessä. Hän maksoi veroa 1558, hän oli kotoisin jostain SuurSavon alueelta.

Tuomaalla oli sisar, jonka nimi ei ole säilynyt. Sisar oli naimisissa Olli Vesteri­ sen kanssa, ja he rakensivat Kerkonkos­ kelle kaksi muuta taloa, Sorrin ja Veste­ rilän. Tuomaan veli Heikki asui veljen­ sä luona parikymmentä vuotta, mutta muutti sitten pois.

Tästä alkoi Rautalammin Korhosten suku. Suku, jonka jäsenet ovat nyt teh­ neet ja sukuseura kustantanut hienon sukukirjan kuudesta ensimmäisestä su­ kupolvesta. Tuomaksesta 1500-luvulta Tuomakseen 1700-luvulla, Rautalam­ min Kerkonkosken isännästä Rautalam­ min Istunmäen torppariksi.

30

SUKUVIESTI 5 · 2017

Kirjan alkupuheessa kerrotaan, että tarkoitus ei ole tehdä tavanomaista su­ kukirjaa, vaan kirja esivanhempien elä­ mästä ja olosta ja kertoa se niin hyvin, kuin suvun nykyiset jäsenet sen pysty­ vät kertomaan. Niinpä sukutauluja on vähän, vain 44 kappaletta. Taustaa ja henkilöiden elämää selostetaan erilli­ sissä tietolaatikoissa.

Kirjan avaa Riitta Raatikaisen artikke­ li ”Aika, elämä ja usko”. Se luo kattavan kuvan Korhosten elämästä ja sen vaa­ timuksista 1500-luvun Rautalammilla.

Elämisen edellytykset olivat kovat, kirk­ ko juuri puhdistettuine oppeineen toi siihen kuria ja armoa. Pitkään turvau­ duttiin kirkon ohella vanhoihin juma­ liin ja luonnon voimiin.

Elämän jatkuminen oli tiukoilla. Kah­ dessa Korhosten vanhimmista sukupol­ vista suvun jatkuminen oli yhden pojan varassa. Vasta viides sukupolvi aloitti su­ vun kasvamisen, ja silloin oltiinkin jo lä­ hellä 1700-lukua. Sääolot eivät suosi­ neet viljelyä 1600-luvulla. Pienikin läm­ pötilan muutos aiheutti nälänhädän.

Ilkka Korhonen on urakoinut kirjaan useamman artikkelin. Yksi niistä on juttu Korhosista sotilaina. Korhoset joutuivat suurvallaksi pyrkivän Ruotsin armeijaan, ja lisäksi maksamaan veroja sotien kus­ tantamiseksi. Kolmannen polven Kor­ hosista Perttu ja Paavo joutuivat armei­ jaan. Lauri-veli sen sijaan karkasi Inke­ rinmaalle, mistä palasi vasta pidemmän ajan kuluttua. Ruotsin perusti ruotuar­ meijan, mikä siirsi sotilaiden hankinnan ja ylläpidon talojen vastuulle. Ruotuar­ meija syntyi sopivasti Suuren Pohjan so­ dan alle, joka sitten oli vähällä lopettaa miehet Rautalammilta.

Tämän kirjoittajan on syytä olla kiitol­ linen Korhos-esivanhemmilleen. Äitini äiti oli Korhonen, jonka juuret juonta­ vat Korhosten kuudennen polven Heik­ ki Siponpoikaan (1708–1772). Ja kiitos myös nyky-Korhosille, teitte hienon su­ kukirjan.

Nyyssösten täydennetty sukukirja

Ari Kankkunen ja Heikki Nyyssönen: Nyyssösten suku II. Keuruu 2016. 647 sivua. ”Sukukirja on kuin noutopöytä, josta voi hakea, mitä ottaa”, kirjoittaa Heik­ ki Nyyssönen Nyyssösten suku II -kir­ jan alussa. Hän on kirjan pohjalta ryh­ tynyt luomaan tarinoita. Jos sukukirjas­ sa on tarinoille niukasti taustaa, sitä voi hakea historiakirjoista. Näin syntyy ker­ tomus esivanhemmista, omaksi ja jälke­ läisten iloksi.

Nyyssösten suku I ilmestyi vuonna 2007, 826 sivua paksuna teoksena. Nyt liki kymmen vuotta myöhemmin on tehty osa II, 647-sivuisena. Tekijät ovat samoja kuin ykkösosassakin: Ari Kank­ kunen tekijänä ja Marianne Sartomaa taittajana. Heikki Nyyssösen lisäksi kir­ jaan ovat kirjoittaneet myös Ari Koleh­ mainen ja Erkki J. Hämäläinen. Esipu­ heessa kiitetään myös Tommy Koukkaa ja Ari Pekka Nyyssöstä. Kirja on esipu­ heen mukaan täydennetty painos su­ kukirja I:stä.

Suku on tehnyt dna-testejä, ja toden­ nut, että suvun alkukoti on Joroisissa, josta muut haarat ovat lähteneet. Virta­ salmen sukuhaara on saatu yhdistettyä muuhun sukuun ja Pohjanmaan Nyys­ sösten haara on löydetty. Nyysinen-ni­ minen suku on yhdistetty Nyyssösiin.

Amerikkaan ja Australiaan menneistä Nyyssösistä on saatu tietoa. Uudessa su­ kukirjassa suvun vaiheita seurataan yli 2500 perhetaulun verran. Ykköskirjassa tauluja oli yli 3200.

Korjauksia ja tarkennuksia on tehty, mutta Nyyssösten polveutuminen on säilynyt. Vanhin tunnettu Nyyssönen on Olli (s. noin 1470) Joroisten Savun­ iemeltä. Hänen pojanpojanpoikansa Lauri Paavonpoika Nyyssönen (s. noin 1540) on kaikkien Nyyssösten kantaisä, jonka kolmesta pojasta; Paavo (s. 1562), Lauri (s. 1570) ja Pekka (s. 1573) Nyyssös­ ten sukuhaarat polveutuvat. Sukuhaa­ roja löytyy Virtasalmelta, Suonenjoelta ja Jäppilästä. Kahdesta viimeksi maini­ tusta haaroja löytyy kummastakin kak­ sin kappalein; Kärkkäälän ja Hulkkolan sekä Kähkölän ja Kukkolan sukuhaarat.

Lisäksi Lauri Laurinpoika viljeli Ähtärin Nyyssölää 1620-luvulla, ja hänen nuo­ rempi poikansa Antti (s. 1607) perusti sukuhaaran Pohjanmaan Järviseudulle.

Korjaukset näkyvät suvun vanhimpi­ en jäsenten tauluissa, joihin on joskus useamman henkilön voimin kirjoitettu tekstiä, ja perusteltu, miksi henkilö on juuri se, kuka kerrotaankin. Oma kysy­ myksensä tietysti on, miksi pitää pyrkiä 1500-luvun alkupuolelle epävarmojen ja tulkinnanvaraisten lähteiden varassa?

Kirjoitin Sukuviestissä Nyyssösten su­ kukirja I:stä näin: ”Nyyssösten sukukirjan eteen on teh­ ty paljon työtä. Kirjan sukutaulut on esi­ tetty selkeästi ja perusteellisesti; erityi­ sen numeron perusteella voi viitteistä tarkistaa, mistä tieto on saatu. Tällaista perusteellisuutta näkee harvoin.

Nyyssösiä voi onnitella mainiosta pe­ rusteoksesta. Kiitettävästi on myös itse tauluihin ja erillisiin laatikoihin saatu li­ sätekstiä ja elävöitystä.”

Edelliseen arvioon voi yhtyä tämän­ kin, osa II:n kohdalla. Lisäksi kannattaa mainita kuvitus; sukulaisten kuvia on löytynyt hyvin. Sukutaulujen taitto on virkistävän erilainen. Siitä vielä lisäplus­ saa Nyyssösten kirjalle.

Ovatko Tissarit kotoisin Tisza-joelta?

set, kuin jos taulut ja hakemistot olisivat olleet toisessa osassa, ja pelkkä teksti­ osuus ensimmäisessä.

Vaimo myymällä Amerikkaan

Raija Järvenpää (koonnut): Tissarin sukua Kangasniemellä 500 vuotta.

Osat 1 ja 2. Vaasa 2016.

462 + 664 sivua.

Matti Tissari eli 1500-luvulla. Tissarin su­ ku pitää häntä kantaisänään. Matti tun­ netaan vain poikansa Madz Madzsson Tissarjin perusteella, mutta luultavas­ ti hän eleli Vesulahden hallintopitäjän Salmenkylällä eli nykyisellä Kangasnie­ mellä, missä vieläkin on Tissarin kylä.

Tessareita tai Tassareita tunnetaan mm.

Tyrväältä samoilta ajoilta. Suvun piirissä hellitään myös romanttista kuvitelmaa Madz Tissarista, joka olisi lähtenyt Un­ karista Tisza –joelta, ja kulkeutunut kap­ pamiehenä Venäjän ja Karjalan kautta Kangasniemelle.

Tissareita tunnetaan muualtakin kuin Kangasniemeltä, mm. Pielaveden Tissa­ reista on tehty kirja jo vuonna 2002. Tis­ sarien sukuseura piti viimeisimmän su­ kukokouksensa Pielavedellä 2017.

Nyt käsillä olevassa sukukirjaparis­ sa keskitytään Kangasnimen Tissarei­ hin. Kirjojen jako on erikoinen: osas­ sa 1 on tarinat, kuvat ja kartat suvusta, sen asuinpaikoista ja sukuseurasta, se­ kä henkilöhakemisto osaan 2, missä on pelkästään sukutauluja. Näin on kirjois­ ta saatu hiukan enemmän samankokoi­

Kirjan tarinaosassa on monia juttuja Tis­ sareista Kangasniemellä ja maailmalla.

Allan Miller-Tissari kertoo tarinan isäs­ tään Kalle Emil Tissarista (12.4.1894 – 10.6.1938), jonka tie kulki Kangasnimel­ tä Amerikkaan, ja takaisin. Lyhyen koti­ maassa olon jälkeen Kalle palasi Ame­ rikkaan. Hän hankki matkarahat tähän reissuun ”myymällä” silloisen vaimonsa.

Oikeasti appiukko maksoi Kallen mat­ kan, sillä ehdolla että tämä erosi vaimos­ taan. Amerikasta Kalle lähti 1931 Neu­ vostoliittoon, missä hänet vangittiin va­ koilusta Suomen hyväksi 1938 ja teloi­ tettiin seuraavana vuonna. Myöhemmin Kalle rehabilitoitiin ja hänen vaimolleen maksettiin kahden kuukauden palkka.

Kakkososassa sukua seurataan nyky­ päivään saakka. Sukutauluja on hiukan yli 1700 kappaletta. Tissarit ovat Kan­ gasnimen suuria sukuja, niinpä kirjas­ ta löytyy myös muita suuria sukuja, ku­ ten vaikkapa Mannisia. Pelkästään Tis­ sarien kanssa nimisissa olleita Mannisia löytyy noin 450 kappaletta. Tissarien su­ kuun kuuluu myös Kangasniemen suuri poika: presidentti Urho Kekkonen, jon­ ka äidin isoisän äiti oli Eeva Paavonty­ tär Tissari (1787–1858). Sen sijaan toista suurta kangasniemeläistä eli Hiski Salo­ maata ei Tissarien kirjasta löydy, vaikka Möttöjä (Hiskin oikea sukunimi oli Möt­ tö) löytyykin toistakymmentä.

Tissarien kirjat on hyvin taitettuja ja kuvitettuja. Kangasniemen karttoja löy­ tyy molempien kirjojen sisäkansista.

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Hyvässä seurassa – Yhdistys­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti Sukututkimus elää vahvaa murroskautta. Aineistojen digitointi mahdollistaa tutkimisen muuallakin kuin arkistoissa. Kotikoneelta tutkittaessa tarvitaan kuitenkin tietoa lähteistä. Tähän kirjaan on koottu perustie20 € toa sukututkijalle ja arkistojen sekä muiden aarreaittoISBN 978-952-99375-9-2 jen esittelyn yhteyteen on lisätty digitaalisten aineistojen osoitteita. Perusaineistojen lisäksi kirjan lopussa on käyty läpi henkilötietojen käsittelyä sukututkimuksessa, sukuseuran perustamista ja sukututkimuksen saattamista kirjaksi. Tämä kirja yhdistettynä Sanasto sukututkijoille -julkaisuun on erinomainen selviytymispaketti sukuharrastajalle.

Julkaisussa on vinkkejä niin perustettavan yhdistyksen kuin jo pitempään toimineen seuran tarpeisiin. Oppaan esimerkit ovat pääosin sukuseura­ 10 € toiminnasta, mutta niistä on apua minkä tahansa yhdistyksen ISBN 978-952-99375-7-8 toimintaan. Aihealueina ovat yhdistyksen perustaminen, hyvät kokouskäytännöt, juhla- ja tapahtumajärjestelyt, vaakunat ja tunnukset seuratoiminnan osana, yhdistysviestintä ja julkaisutoiminta sekä yhdistyksen oikeudelliset kysymykset. Oppaan kirjoittajat ovat alansa asiantuntijoita, jotka ovat saaneet tekstinsä muokattua meille kaikille ymmärrettävään ja elävään muotoon.

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sanasto sukututkijoille, 6. painos Sukututkimuksen harrastaja Väinö Sointula on sukuaan tutkiessaan kerännyt kirkon-, käräjä-, maa-, henki- ja muista historiankirjoista tulkintaa vaatineita sanoja ja lyhenteitä. Sanastoon on koottu yli 20 € 12 500 sanaa, joihin sukututkija saattaa törmätä. Lisäksi luetteISBN 978-952-68284-0-4 lot henkilönimien käännöksistä ja muunnelmista, sukulaisuussuhteiden nimityksistä, vanhoista mittayksiköistä sekä luettelo venäjänkielisistä sukututkimussanoista.

Sukututkimusaapinen

ISBN 978-952-99375-4-7

Lähde sinäkin 11-vuotiaan Jennyn mukaan esivanhempien jäljille! Huomaat, että sukututkimus on hauskaa ja voit päästää salapoliisitaitosi valloilleen. Saat selville, miten voit löytää arkistojen kätköistä tietoa suku25 € si vaiheista. Tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja opit rakentamaan sukupuita sekä tutkimaan sukuasi netissä surffaillen.

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry | Sokerilinnantie 7 E | 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 | toimisto@suvut.fi Tilaukset myös: www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.