Sukuviesti 2/2022

SUKUVIESTI

2 2022

Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti

2 2022

3 4 10 11 12

SISÄLTÖ

Pääkirjoitus

20

Aira Samulin 95 vuotta – Rohkeus on sukumme geeneissä, Nora Savolainen

Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla, osa 1, Matias Eronen

24

Tuomiokirjahaku uudistui: haettavissa yli 3 miljoonaa käsin kirjoitettua sivua

25 25

Karjala-tietokannalla on uusi käyttöliittymä

26

Uusi Astia kokoaa Kansallis­arkiston tietoaineiston yhteen paikkaan

26 27

Kaikki valtiorikosoikeuden aktit on digitoitu

27 28

SLS insamling: Krig i Ukraina, krig i Europa

In memoriam: Esko Nyyssönen, Ari Kankkunen Kahveleita kiitokseksi, Minna Latvala Elersien sukuseura kouluttaa ja kehittää uusia toimintatapoja, Mervi Koivulahti-Ojala

14 15

Tietosuojaohjeistus uusittu, Markku Ruuskanen

16 18

Siirtolaistietoja tallentamaan, Terttu Väntänen

19

Vuoden sukukirja 2021: Uudenkirkon Toivoset, Sortavaiset ja Uskit Vuoden 2021 historiateos käsittelee Euroopan poliittista historiaa Kevyen musiikin tekijöitä Kansallisbiografiaan

Tuomiokirjahaun ja Karjala-tietokannan julkaisuseminaari 6.5.

Ukrainan sota kuohuttaa maailmaa – Kerro SKS:lle tuntemuksistasi Lukunurkka: Entiset elävät meissä – Suomen saamelaisten monet historiat

29

Lukunurkka: Keskiajan pyhimysten hätkähdyttävät ihmeteot olivat osa ihmisten arkea

30 30

Lukunurkka: Miltä tuntuu olla vammainen?

31

Lukunurkka: Vaivaisukot – perusturvamme todelliset pioneerit Lukunurkka: Daalia ja pelakuu kertoo suomalaisten puutarhojen historiasta

Kannessa: Nuoret tanssivat koulun voimistelusalissa vuonna 1969. Kuva: Markku Lepola / Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Markku Lepolan kokoelma.

SUKUVIESTI JULKAISIJA Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry 43. vuosikerta TOIMITUS Vastaava toimittaja: Eine Kuismin Toimitus ja taitto: Mediaosuuskunta Liiteri YHTEYSTIEDOT (Toimitus, tilaukset ja ilmoitusmyynti) Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450, sukuviesti@suvut.fi www.suvut.fi/sukuviesti

ASIANTUNTIJA­NEUVOSTO professori Anto Leikola ylilääkäri Matias Eronen taidehistorioitsija Virve Heininen fil. maist. Kirsti Kesälä-Lundahl professori Juha Pentikäinen ILMOITUKSET Sukuseurojen Keskusliitto SSK ry PAINOPAIKKA KTMP Group Oy, Vaasa Kulttuuri-, mielipide- ja tiede­lehtien liiton Kultti ry:n jäsen

HINTA Vuosikerta 50 €, irtonumero 11 € Kannatusjäsenen kestotilaus 45 € AIKATAULU 2022 Nro Ilmestyy 1/22 vk 7 2/22 vk 16 3/22 vk 25 4/22 vk 40 5/22 vk 49

Aineisto Varaukset 14.1.

10.1.

4.3.

18.2.

6.5.

22.4.

19.8.

5.8.

21.10.

7.10.

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357-9492 (painettu) ISSN 2736-9846 (verkkojulkaisu)

PÄ Ä K IR

Ei koskaan enää

JO

I T US

Eipä osattu edellistä Sukuviestiä kootessamme kuvitella, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttua. Lehdessä kerroimme Karjalan tasavallan Kansallisarkiston verkkoprojektista, jossa esitellään Amerikan ja Kanadan suomalaisten historiaa ja kohtaloita silloisessa Neuvosto-Karjalassa. Pääkirjoituksessa kuvasin projektia mielenkiintoiseksi ja surulliseksi ikkunaksi tuon ajan historiaan ja totesin lopuksi, kuinka historiaa ei opiskella menneisyyttä, vaan tulevaisuutta varten. Tänään haluaisin kysyä Venäjän johtajalta ja hänen lähipiiriltään: Missä te olitte historian tuntienne aikana?

Ajatuksemme ovat luonnollisesti Ukrainan kansan puolella, onhan heidän maahansa kohdistunut Venäjän perusteeton hyökkäys, joka on jo tähän mennessä aiheuttanut suurta tuhoa ja kärsimystä. Ajatuksemme ovat kuitenkin myös Venäjän kansalaisten puolella, kansalaisten, jotka eivät ole voineet vaikuttaa mielivaltaisesti toimivan valtionjohtonsa toimintaan. Harras toive olisi, että ihmiset havahtuisivat ja toteaisimme yhdessä: Ei koskaan enää!

Iloa ja hyvää mieltä

Sukuseurojen keskusliiton kevätkokous 21.5.2022 Keskusliiton sääntömääräinen kevätkokous pidetään la 21.5.2022 kello 15 Albergan kartanolla Espoon Leppävaarassa (Sokerilinnantie 7 A, Espoo).

Tervetuloa!

”Ilo pintaan vaikk syvän märkänis” on ainakin kaikille siirtokarjalaisille ja heidän jälkeläisilleen tuttu sanonta. Muutama päivä Venäjän Ukrainaan hyökkäyksen alettua tapasin Aira Samulinin hänen 95-vuotissyntymäpäiväkahveillaan Helsingin kodissaan. Keskustelu oli totta kai suhteellisen sotapainotteinen. Onhan Airalla omakohtaisia muistoja omista vastaavista sodistamme, ja toki nykytilanne mietityttää meitä nuorempiakin suomalaisia.

Emme kuitenkin vaipuneet synkkyyteen, vaan Airalta saamaltamme positiivisella energialla jatkoimme kevään ja rauhan odotusta. Tapaamisen yhteydessä sovimme haastattelusta Sukuviestiin, jonka toimittajamme Nora Savolainen kävi tekemässä. Nora kertoi, että usean tunnin keskustelusta ja osin raskaistakin aiheista huolimatta hän sai Airalta valtavasti voimaa, uusia ajatuksia ja energiaa.

Iloa ja valoa meille kaikille!

Eine Kuismin pääsihteeri

SUKUVIESTI 2 · 2022

3

Aira Samulin 95 vuotta

Rohkeus on sukumme geeneissä Teksti: Nora Savolainen

Aira Samulin (o.s. Suvio) syntyi 27.2.1927 rajavartijapäällikön perheeseen Suojärvellä Ignoilan kylässä, Hyrsylän mutkassa. Kylä sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta. Isän työn vuoksi perhe muutti usein. Suku pysyi kuitenkin Viipurissa, joka tuolloin oli kansainvälinen kulttuurikaupunki. Aira tunsi Viipurin aina kodikseen. Siellä oli koko muu suku. Ja mummola.

– Meillä ei ole kovin pitkälle menevää tietoa sukuni historiasta.

Isoäitini Iines menetti äitinsä ollessaan ihan pieni. Isäpuoli otti hänet tuon ajan tavasta poiketen hoiviinsa, ja he muuttivat Viipuriin.

Myöhemmin Iines tapasi isänisäni Viipurissa. Isänisäni työskenteli konduktöörinä Pietarin radalla Viipurissa. Mummoni synnytti kahdeksan lasta ja työskenteli Viipurin aseman puhelinvaihteen hoitajana. Jonkun selvityksen mukaan isäni juuret ovat puolanvenäläiset.

Isänisä kuoli vapaussodan aikana. Isoäiti kuuli huhua Pietarissa ollessaan, että rajat suljettaisiin.

Hän lähti poikiensa kanssa Suomeen, koska pelkäsi heidän joutuvan armeijaan. Heidän kerrotaan uineen Nevajoen yli matkallaan Suomeen. Toinen pojista oli Airan isä Viktor Suvio.

Airan Viktor-isä meni myöhemmin Suomen armeijaan ja jäi sotilasuralle, vaikka hänellä ei ollutkaan suomalaisia juuria. Isä avioitui Airan äidin kanssa käytyään armeijan.

Kuvassa keskellä 8-vuotias Aira äidin tekemä Lottanukke sylissään.

Kuva: Aira Samulinin kotialbumi.

4

SUKUVIESTI 2 · 2022

– Isäni oli huippu-urheilija. Hänen lajejaan olivat hiihto, suunnistus, ja ammunta. Hänet houkuteltiin vartiopäälliköksi rajalle. Niin perheemme muutti sinne korpeen.

Airan isä kannusti aina tytärtään ja lupasi, että Aira saisi käydä koulua niin kauan, kuin hän halusi. Tuo-

hon aikaan tanssiin ei aina suhtauduttu suopeasti. Isä ymmärsi silti tytärtensä tanssitaipumuksen, ja kannusti heitä tanssimaan.

Lapsuus- ja nuoruusaika sodan varjoissa Sota varjosti Airan lapsuutta ja nuoruutta. Airan äiti Anna-Liisa Suvio toimi lottana ja perusti heidän kotiseudullaan Raja-Karjalassa useita lotta-osastoja. Aira kulki lapsena äitinsä kanssa ja aloitti pikku-lottana jo varhain. Käytännön töiden lisäksi äiti opetti hänelle tanssia ja laulua, joille oli käyttöä lotta-tilaisuuksissa.

– Kyläläisillä oli yhdet kengät, joilla lapset vuoron perään kävivät koulussa. Äitini järjesti usein rajaseudun lapsille keräyksiä. Sotien jälkeen olen itsekin kerännyt rahaa rajaseudun lapsille. Yhdistykset ovat muutenkin sydäntäni lähellä, olen yli 30 yhdistyksen

jäsen. Toisissa olen aktiivisesti mukana, toki kaikkiin en ehdi, mutta tuen taloudellisesti niitä.

Talvisotaa pakoon Talvisodan aikana 13-vuotias Aira joutui pakenemaan perheensä kanssa evakkoon. Perhe asui kahden kilometrin päässä rintamalinjasta. Perheen pienin lapsi oli vain kahden kuukauden ikäinen vauva. Suomenhevosella kulkenut sotilas huomasi perheen ja vei heidät viimeiselle evakuointijunalle.

– Olin aivan varma, että kuolemme. Äitini huolehti vauvasta. Mietin kuumeisesti, mitä ottaisin mukaani. Viime tingassa sain otettua valokuva-albumit ja itse kutomani ryijyn. Nappasin myös lääkintä-lottana työskennelleen äitini lääkkeet, voiteet ja lääkärikirjan mukaani. Monilta jäi valokuvat Karjalaan ja he ovat myöhemmin harmitelleet sitä.

Kotikylä paloi tulimerenä Junan ikkunasta näkyi, miten kotikylä paloi tulimerenä. Matka kesti tuntikausia. Eräs sotilas kysyi junassa Airan äidiltä, mihin nämä ovat menossa. Vastausta ei ollut. Niinpä sotilas kertoi junan menevän Joensuuhun. Hän kehotti Airan perhettä jäämään pois pienellä pysäkillä ennen Joensuuta ja kertoi kotitalonsa sijainnin. Hän pyysi samalla viemään terveiset kotiväelleen.

– Keskellä yötä saavuimme tuolle pienelle sysipimeälle pysäkille, jossa oli pelkkä maitolaituri. Ympärillä oli korkeat hanget ja kova pakkanen. Etsimme sotilaan ohjeen perusteella hänen kotitaloaan. Löysimme sen ja koputimme jännittyneenä ovelle. Lopulta oven avasi vanhempi mummo yöpaidassaan. Pääsimme sisään ja yövyimme talossa kolme yötä.

Suvion perheen evakkomatkat Perhe oli evakossa ympäri Suomea ja päätyi myöhemmin Helsinkiin.

Aira Samulin on positiivisuuden perikuva. Kuva: Juha Laitalainen.

SUKUVIESTI 2 · 2022

5

Sodan päätyttyä isä sai komennuksen Tuupovaaraan ja sieltä Sunilan raja-asemalle, joka oli lähellä Lappeenrantaa. Kesällä 1941, kun jatkosota syttyi ja Lappeenrantaa alettiin evakuoida, Suvion perhe lähti lähemmäksi Sunilan raja-asemaa.

Perhe löysi läheisen järven rannalta talon. Talon oma väki oli lapsetonta miniää lukuun ottamatta lähtenyt evakkoon. Airan äiti halusi olla miestään lähellä.

– Isä kävi aina tapaamassa meitä taistelujen välissä.

Taisteluita oli todella paljon. Isäni neuvoi meitä käymään maahan makaamaan vihollisen koneiden tullessa kohdalle.

Jatkosota vei isän 27. heinäkuuta 1941 aamuyöllä kolmen aikaan alkoivat hirveät taistelut. Airan äiti ja lapset menivät kivinavetan taakse suojaan. Valopommit valaisivat rintamalinjan, joka näkyi kirkkaana. Kun taistelut lopulta taukosivat, Airan isästä ei kuulunut mitään.

– Laitoimme äidin kanssa lottapuvut päälle ja lähdimme rintamalle etsimään isääni. Poljimme kovaa vauhtia ja vartiosotilaat ilmeisesti luulivat meidän olevan lotta-tehtävissä, kun he päästivät meidät läpi. Äitini osasi suunnistaa tukikohtaan, koska oli käynyt siellä ennenkin. Kysyimme vastaantulevalta sotilaalta, missä isäni on. Muistan sotilaan ilmeen, kun hän kertoi isäni kaatuneen. Poljimme äitini kanssa läpi vaikeakulkuisen maaston löytääksemme isäni.

Venäläiset tarkka-ampujat olivat ampuneet 41-vuotiaan Viktorin. Komppaniapäällikkö oli hyvin tuima ja vihainen omaisten saapuessa paikalle.

– Olen tajunnut myöhemmin, että samainen päällikkö oli käskenyt valloittamaan kukkulan, jossa arvostettu ja pidetty isäni surmattiin. Hän huusi ja raivosi meille, että siviilit eivät saisi olla siellä. Ehkä hänellä oli jollain tavalla huono omatunto, koska hän oli käskenyt joukot sinne. Me halusimme raahata rakkaan isäni ruumiin mukanamme. Niissä hetkissä tiesin, että nyt on kiire ja itkulle ei ollut mahdollisuutta tai aikaa.

Tanssia, luovuutta, bisnesälyä ja ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä Myöhemmin perhe lähti Helsinkiin. Aira tunsi itsensä kaupunkilaiseksi, vaikka Helsinki ei hänen mielestään vetänytkään Viipurille vertoja. Sodan jälkeen Aira tanssi kilpaa ja kouluttautui kilpatanssituomariksi. Myös Airan sisar Inkeri tanssi työkseen ja lähti 1950-luvulla Brysselin kautta New Yorkiin.

6

SUKUVIESTI 2 · 2022

Aira on saanut lukuisia kunniamerkkejä. Kuvassa Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki, Jatkosodan muistomitali, Sotainvalidien ansioristi, Sininen risti miekan kera, Sotaveteraaniliiton ansiomitali, Lottamuistomitali ja kultainen reservin ratsastajamitali. Kuva: Pyry Antero.

– Rohkeus on selvästi sukumme geeneissä. Matkustaminen oli tuohon aikaan liki mahdottomuus, lennot olivat todella kalliita. Puhelut maksoivat satoja markkoja. Kun matkustin 1960-luvulla sisartani tapaamaan, huomasin, että hänen uransa oli kuin toisinto omastani. Hän toimi johtajana, valmensi tanssijoita, järjesti kilpailuja, oli mannekiini suurissa tavarataloissa ja toimi muodin asiantuntijana.

Visuaalisuus on aina kiinnostanut Airaa. Hän pääsikin työskentelemään muodin ja valmisvaatteiden pariin. 1940-luvulla juutalainen tehtaan omistaja näki Airan kyvyt ja osaamisen ja nosti hänet johtoasemaan.

Airasta tuli koko kansan tuntema tanssin ja muodin kuningatar sekä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön lähettiläs. Suuri yleisö tuntee Aira Samulinin showtanssin opettajana, tanssikoulun omistajana ja tanssivan mannekiiniryhmän Rytmikkäiden perustajana. Airalla on aina ollut ilmiömäinen ymmärrys ajan hengestä. Hän on vaistonnut ja aistinut muodin suunnan ja virtaukset ja ollut edelläkävijä.

Aira täytti helmikuun 27. päivä 95 vuotta. Hän kaateli tottuneesti kahvia ruusukuppeihin syntymäpäivävierailleen maaliskuussa. Kuva: Eine Kuismin.

1960-luvun puolivälissä Aira alkoi tuoda muotitansseja Suomeen. Uusissa tansseissa mullistavaa oli se, että niitä saattoi tanssia yksin. Yksi esimerkki Airan tuomista tansseista on aerobic dance. Kuumimpina vuosina 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Helsingin Lönnrotinkadun tanssisaliin oli todellista tunkua.

Tanssiuransa ohella Aira Samulin on omistautunut mielenterveys- ja vanhustyöhön sekä ollut mukana politiikassa.

– 1964 perustin Rytmikkäät kannustaakseni skitsofreniaan sairastunutta tytärtäni Pirjoa tanssimaan.

Tanssimisen lisäksi ryhmäläiset esittelivät muotivaatteita. Ehkä eniten saavutuksistani arvostan juuri mielenterveystyötäni. Kokemusasiantuntijuus on erinomainen menetelmä, jota kannatan.

Airan tanssiryhmät ovat hänen johdollaan saavuttaneet erinomaisia tuloksia. Hänen valloittava ja elämänmyönteinen luonteensa ja hyväksyvä asenteensa on valaissut myös monien muidenkin ihmisten elämää. Aira kertoo itse ihailevansa valmentaja Jukka Jalosta.

– Jukka Jalosen pelkkä olemus on niin upea – hänessä on nöyryyttä, viisautta ja määrätietoisuutta.

Aira ja Eine keskustelevat Sukuviestin artikkelista Amerikansuomalaiset Venäjällä. Ihmiset lähtivät suurin toivein rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Valitettavasti toiveet eivät toteutuneet ja monien kohtalona oli Siperia tai kuolema. On tärkeää tietää ja muistaa, jotta oppisimme menneiden aikojen virheistä. Anna Ahmatovan sanoin: ”Heitä muistelen aina ja kaikkialla, unohda en hädän uudenkaan koittaessa.”

Kuva: Karoliina Kuismin.

Ennen Nuorten Leijonien voittoa Jalonen käveli rauhallisena ja totesi, että kyllä he osaavat ja onnistuvat.

Samanlaista luottamusta olen itsekin halunnut aina välittää tanssiryhmälleni. Voitimmekin mitaleita tanssiryhmän kanssa ympäri Eurooppaa. Uskon, että luottamuksella ja rohkaisevalla asenteella on paljon tekemistä voittojen kanssa.

Hyrsylän Mutka ja Bulevardi – kodit Viipurin ja Karjalan muistoina Aira on onnistunut tuomaan lapsuutensa maisemia molempiin rakkaisiin koteihinsa. Helsingin Bulevardin kodin ympäristö muistuttaa Viipuria. Karjalan kodista muistuttaa Hyrsylän mutka. Se on Airan 1980-luvulla perustama, yleisölle tilauksesta avoinna oleva hirsitalo. Taloa emännöi Airan lapsenlapsi Kiti Samulin.

Hyrsylän Mutka on kuin aikuisten satumaailma.

Korona-aikana Aira on kerännyt sinne paljon esineitä sota-ajalta. Nyt ne esineet ovat nykyisen maailmanajan valossa enemmän ajankohtaisia, kuin olisi voinut arvata.

SUKUVIESTI 2 · 2022

7

Airan ajatuksia Ukrainan sodasta – Ukrainan sota on nostanut kipeitä muistoja pintaan.

Nyt kerrotaan, miten äidit ja lapset pakenevat sotaa mukanaan vain kiireessä mukaan saadut tavarat.

Aira oli 18-vuotias, kun Helsinkiä pommitettiin. Stalin antoi määräyksen Helsingin pommituksista ja siitä, että koko kaupunki oli pommitettava maan tasalle.

– Se oli hirveää. Muistan 27. helmikuuta edeltäneen yön, kun pommitukset alkoivat. Asuimme Agricolankadulla. Pommi osui taloomme kolme kertaa, ja lopulta se syttyi palamaan. Äitini ei halunnut yleensä lähteä pommisuojaan, koska häntä pelotti, että koko talo romahtaa.

Sodalla on aina pitkät jäljet.

– Koen, että sodasta ei voinut oikein puhua mitään ennen kuin Neuvostoliitto hajosi. Koko ajan pelko varjosti asioita. Ajatuksena oli uhka joutua kuulusteluun ja Siperiaan.

Aira kertoo tietävänsä täsmälleen, miltä ukrainalaisista nyt tuntuu.

– Suren ja olen erityisen murheellinen erityisesti äitien puolesta. Lapsetkin jotenkin selviytyvät, mutta äideillä on raskasta. He kantavat vastuuta lapsistaan kaikkien sodan kauhujen keskellä.

Hyrsylän Mutka on mainio koko suvun retkikohde Hyrsylän Mutka on aikuisten satumaailma, joka on avoinna ryhmille ympäri vuoden. Hyrsylän Mutkan Karjalainen hirsilinna muistuttaa Airaa hänen Karjalan kodistaan. Siellä hän kertoo vierailleen elämästään ja tarjoaa kanelipullat ja juhlamokkaa ruusukupeista. Airan elämänkokemus ja asenne 95 vuoden varrelta sekä hyvä muisti ovat rikas aiheiden ja selviytymisen aarreaitta, josta hän ammentaa ja kertoo ilolla ja hyvällä mielellä. Talon alakerrassa on hurmaava nukkemuseo, ryijynäyttely, Disney-kokoelma sekä Barbie-juhlanäyttely.

Pihapiirissä vanhaa ja uutta Aira haluaa elää turvallisesti esteettömässä omassa kodissaan mahdollisimman kauan. Hyrsylään onkin rakennettu turvallinen vanhuudenkoti, jonne Aira joskus vanhempana saattaa kokonaan muuttaa asumaan. Kotiin ja sen erilaisiin elämää helpottaviin asioihin Hyrsylässä vierailevatkin pääsevät tutustumaan.

Pihapolun varrelta löytyy vanha höyryveturi ja resina Viipurista, Miina Äkkijyrkän ”Woimasonni”, panssaritorjuntatykki, lummelammikko sekä muistopatsaat sodassa kaatuneille ja sotaorvoille (Viktor Suvio) ja sotainvalideille (Sten Suvio). 1700-luvun aitoista löytyy talonpoikaisantiikkia ja

”Vanhat käsityöt” -näyttely. Wanha Langin talo 1860-luvulta kätkee sisäänsä Lotta- ja Marski-sotamuseon, koululuokan ja koulujen opetustauluja, antiikkinalleja ja poikien leluja (junat, autot ym.). Talossa on myös Airan ja Ekun ”Elämäntyö”-julistenäyttely ja Aira Samulinin Säätiön vaihtuvia näyttelyitä.

Hyrsylän Mutka sijaitsee Nummi-Pusulassa. Matkaan kannattaa lähteä kauempaakin, sillä retkeen voi yhdistää Lohjan seudun monet mielenkiintoiset kohteet.

Lisätietoja: www.airasamulin.fi Facebook: Hyrsylän Mutka Varaukset ja tiedustelut: kitisamulin@gmail.com

Aira Hyrsylässä. Kuva: Juho Korpela Photography.

SUKUVIESTI 2 · 2022

9

In memoriam

Esko Johannes Nyyssönen 1944–2022

Vastuuntuntoinen sukuseura-aktiivi on poissa Nyyssösten Sukuseura ry:n puheenjohtaja Esko Nyyssönen nukkui pois vakavan sairauden murtamana Koivikkokodissa Hämeenlinnassa 31.3.2022.

Esko syntyi Lopen Launosissa 13.1.1944 vanhempinaan metsätyömies Juho Nyyssönen (12.1.1899 Antrea – 3.7.1978 Loppi) ja Aune Rakel o.s. Lahtinen (25.10.1911 Lopen Kormu – 18.4.1972 Loppi). Perheen kahdesta lapsesta Esko oli nuorempi, sisar Eila Helena syntyi 6.6.1942 Lopella.

Esko oli opinhaluinen. Erinomaisesti suoritetun keskikoulun jälkeen Eskolla olisi haluja ollut jatko-opintoihin, mutta hän katsoi velvollisuudekseen auttaa sairaalloista ja iäkästä isäänsä metsätöissä, siten turvaten perheen elantoa. Myöhemmin hän suoritti merkonomin tutkinnon.

Perheen Esko perusti Herttansa (Hertta Väyrynen, s.

8.9.1942 Helsinki, k. 9.9.2016 Iittala) kanssa 1967 Riihimäelle. Ursula-tytär syntyi 3.5.1968 ja Petri-poika 22.11.1975, molemmat Riihimäellä.

Varsinainen leipätyö Eskolla alkoi 1964 Riihimäen Lasilla, jossa hän toimi myyntipuolella tehtaanedustajana ja viime vaiheessa apulaismyyntipäällikkönä.

Kun Riihimäen Lasin taide- ja käyttölasitehtaan tuotanto ja toiminta kokonaisuudessaan päätettiin lopettaa syksyllä 1977, Esko siirtyi jatkamaan myyntityötä Iittalan Lasitehtaalle ja toimi siellä vuodet 1978– 1993 tehtaanedustajana, piiripäällikkönä ja Hackman Tabletopin suurkulutuksen myyntipäällikkönä.

Hackman-konsernissa jouduttiin kesällä 1993 tekemään henkilöstövähennyksiä, ja Esko oli tuolloin yksi vähennettävien joukosta. Esko jatkoi kuitenkin vielä viisikymppisenä myyntimiehen uraa Hedengrenkonsernissa Hedi Oy:n palveluksessa myyjänä ja aluemyyntipäällikkönä.

Eskon harrastuksiin on muun muassa kuulunut vuodesta 1965 alkaen vapaaehtoinen maanpuolustustyö 10

SUKUVIESTI 2 · 2022

sekä Lions-klubin palvelutyö. Urheilutoiminnassa hän oli aikoinaan aktiivijäsenenä, ja myöhemmin kannatusjäsenenä. Veteraanityö oli lähellä Eskon sydäntä. Esko oli Tammenlehvän Hämeenlinnan seudun Perinneyhdistys ry:n perustajajäsen.

Vuonna 2001 Esko otti yhteyttä Nyyssösten sukuseuraan ja liittyi jäseneksi. Esko on toiminut sukuseuramme hallituksessa Jäppilän kokouksesta 2002 alkaen, varapuheenjohtajana vuoteen 2013, puheenjohtajana 2013–2016 ja uudelleen puheenjohtajana 2019 alkaen. Viimeinen vuosi jää nyt vajaaksi. Vuonna 2019 sukuseuralla oli vaikeuksia täyttää puheenjohtajan tointa. Tällöin Esko kantoi vastuuta ja lupautui tehtävään.

Puheenjohtajana Esko oli selkeä ja johti kokouksia määrätietoisesti. Esko oli aina tehtäviensä tasalla. Ihmisenä hän oli kuunteleva ja siten helposti lähestyttävä. Vanhemmiltaan hän sai ymmärtäväisen ja oikeudenmukaisen sekä toisia kunnioittavan asennepohjan elämänsä aakkosiksi.

Sukuseuratoiminnan ohella Esko oli Sukuseurojen Keskusliitto ry:n hallituksen jäsen 2006–2012, jossa toimessa hänelle myönnettiin kultainen ansiomitali 2012. Ansioistaan sukuseurassa hänelle myönnettiin Nyyssösten sukuseuran kultainen ansiomitali 2022.

Esko koki sukuseuratyöskentelyn mielekkäänä, hän totesikin eräässä kirjoituksessaan: ”Kun osaltaan jotakin antaa, saa silloin itselleen vieläpä enemmän tilalle, kokemusta, itseluottamusta ja hyvän mielen.”

Eläkkeelle jäätyään vuonna 2007 Esko ihmetteli, että mitenkä sitä ehti työnsäkin hoitaa, kun eläkkeellä ollessakaan ei aina aika tahdo riittää. Esko lohduttautui ajatuksella: ”Luoja loi aikaa eikä puhunut kiireestä mitään.”

Ari Kankkunen, Varkaus Nyyssösten Sukuseura ry:n tutkimusvastaava

Kahveleita kiitokseksi Vähäkangas Sukuseura ry muisti ansioituneita jäseniään uniikilla kahvelikorulla. Seuran viirissä oleva puumerkki siirtyi nivalalaisen Antti Alatalon käsissä miesten solmioneulaan ja ruistähkä kaulakoruun.

Kahvelikorut valmistetaan kierrätetystä materiaalista. Aiemmin käyttöesineenä palvelleet ruokailuvälineet, lusikat ja kahvelit, muotoutuvat persoonallisiksi koruiksi.

Kahvelikorun idea sopii hyvin sukuseuratyöhön.

Sukuseurassa ollaan kiinnostuneita vanhoista juurista ja historiasta. Uutta muovataan vanhaan perinteeseen pohjaten.

Lusikasta valmistettu kaulaketju pudotettiin viirin suunnitelleen Soile Sainen kaulaan. Solmioneulan saivat perustajajäsenet Tapio Vähäkangas ja Esko Saari sekä hallituksen pitkäaikaiset jäsenet Jouko Hannula ja Pekka Vilkuna.

Sukuseuran hallitus on toiveikas, että kahteen kertaan siirretty sukutapaaminen voidaan viimeinkin järjestää Wanhat Wehkeet kylätiellä-tapahtuman yhteydessä Vähäkankaalla elokuun ensimmäisenä lauantaina 6.8. Vähäkankaan kylänraitti vanhoine rakennuksineen tarjoaa idylliset puitteet sukulaisten kohtaamiselle.

Sukuseuran puheenjohtajana toimii toista vuotta Annukka Latvala. Sihteerinä on Minna Latvala ja rahastonhoitajana Esko Saari. Muina jäseninä hallituksessa ovat Irma Teirilä, Mervi Jutila, Jouko Hannula, Markku Lehkonen ja Pekka Vilkuna.

Vanhoja ja uusia jäseniä tavoitellaan kevään aikana jäsenkirjeellä ja seuralehtisellä. Infoa päivitetään myös seuran verkkosivuille www.vahakangassukuseura.net.

Minna Latvala

Jouko Hannula, Soile Saine, Pekka Vilkuna, Tapio Vähäkangas ja Esko Saari vastaanottivat Vähäkangas Sukuseura ry:n muistokorun kiitokseksi seuran eteen tehdystä työstä.

SUKUVIESTI 2 · 2022

11

Elersien sukuseura kouluttaa ja kehittää uusia toimintatapoja Elersien sukuseuran Verkossa tavataan -hankkeen tavoitteena on parantaa yhteisöllisyyttä mahdollistamalla yhdessä toimiminen ja tapaaminen verkossa verkkokokousohjelman, kuten Zoom tai Google Meets avulla. Hankkeen käytännön tavoitteena on verkkokokousohjelman käytön opetus ja tuki yhdistyksille sekä uusien toimintatapojen kehittäminen ja kokeilu yhdessä eri yhdistysten kanssa. Hankkeen tulokset tullaan julkistamaan webinaarissa sunnuntaina 22.5. sekä verkkosivuillamme osoitteessa www.elers.fi.

Hankettamme rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Kokonaiskustannusarvio on 2298,74 euroa. Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry vastaa teemahankkeen hakemuksesta sekä hallinnoinnista ja oma hankkeemme on tämän hankkeen alahanke. Hankehaku oli sukuseurallemme ensimmäinen ja hakua helpotti se, että toimimme osana teeemahanketta, jolloin rahoituksen haku, raportointi ja hallinnointi tulee teemahankkeen puolesta.

mäisen verkkokokouksen järjestämiseen yhteistyössä media-alan yrityksen kanssa. Ensimmäisen kokouksen yhteydessä on käyty läpi tärkeimmät verkkokokousohjelman toiminnot sekä tietoturvaan liittyviä asioita. Välitön palaute on ollut, että osa osallistujista ei olisi voinut osallistua kokoukseen paikan päällä esimerkiksi pitkän matkan tai flunssan vuoksi.

Yhdistyksille koulutusta

Hybridimalli toimii

Olemme järjestäneet kaikille yhdistyksille avoimia koulutuksia sekä antaneet tukea yhdistyksille ensim-

Jotkut yhdistykset ovat hylänneet ajatuksen verkkokokousohjelman avulla järjestettävästä toiminnasta

Yhteistyössä on voimaa Olemme hankkeen aikana saaneet huomata, että verkkokokousohjelman avulla on syntynyt uudenlaista yhteistyötä eri yhdistysten kanssa. Tällainen uusi yhteistyömuoto on esimerkiksi etäluentojen järjestäminen yhdessä muiden yhdistysten kanssa. Vuoden aikana meillä tulee olemaan kolme sukumme historiasta kertovaa luentoa paikallisille sukututkijoiden yhdistyksille. Verkkotapaaminen edistää tutustumista ja tietojen jakamista ja on siten yhteistyötä parhaimmillaan.

Maaliskuussa vierailtiin virtuaalisesti Eurénin mökillä Loimaan Kojonperässä. Samalla tutustuttiin läheisen sahan ja Kojonjoen historiaan sekä nähtiin kuvia ja videoita seudulta.

12

SUKUVIESTI 2 · 2022

johtuen siitä, että kaikilla jäsenillä ei ole omia laitteita käytettävissä. Hankkeesta saatujen kokemusten mukaan voimme suositella kokeilemaan sitä, että kokousta varten varataan tila, jossa verkkokokousohjelmaa käytetään yhteisesti. Silloin jäsen voi valita osallistuuko kokoukseen yhteisessä tilassa, vai omilla laitteillaan haluamastaan paikasta. Tätä kutsutaan muodikkaasti hybridimalliksi.

Tukea ja opastusta tarvitaan Yksi tärkeimmistä tuloksista on se, että tukea ja opastusta tarvitaan verkkokokouksen aikana. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun kokousta järjestetään ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen kerran jälkeen osallistuminen on suoraviivaisempaa, koska tarvittavat asetukset jäävät talteen.

Olemme saaneet hyviä kokemuksia siitä, että media-alan ammattilainen on apuna huolehtimassa käytännön asioista kuten äänentoiston käytöstä ja käyttäjien opastamisesta. Toki tästä tulee kustannuksia, mutta kustannuksia tulee myös tilavuokrasta tai tarjoilusta.

Löysimme sukuseuramme toimialueelta yrityksen, joka tarjoaa verkkokokousohjelman käytön tukea palveluna. Tarkoituksemme on jatkossakin käyttää vastaavaa palvelua, varsinkin silloin, kun on kyseessä koko jäsenistölle tarkoitettu tilaisuus, kuten vuosikokous.

Tavallisimmat ongelmat ovat ennakoitavissa Tavallisin ongelma verkkokokouksessa on se, että osallistuja ei pääse mukaan verkkokokoukseen. Kannattaa aloittaa kokous ajoissa, jotta osallistujille jää tarvittaessa aikaa yrittää sisäänkirjautumista uudelleen. Jos osallistujalla on käytettävissä puhelin, kannattaa neuvoa kokeilemaan puhelimella mukaan liittymistä. Verkkokokousohjelmat ovat yksinkertaisempia käyttää ja asentaa puhelimessa. Tarvittaessa voidaan järjestää myös harjoituskokous. Tämä on hyvä toimintatapa esimerkiksi ennen sellaista kokousta, jossa on tärkeää, että kaikki osallistujat pääsevät mukaan kuten yhdistyksen virallinen kokous.

Ongelmana voi olla myös se, että esittäjän ääni ei kuulu kaikille osallistujille. Verkkokokouksen rinnalle voi silloin ottaa tavallisen puhelun. Olen pitänyt useita kokouksia niin, että yksi osallistujista on puhelimessa

langan päässä ja katsoo esitystä tietokoneeltaan. Tällöin puhelimessa kannattaa käyttää kaiutintoimintoa, jotta äänen saa kuulumaan tietokoneen kautta muille osallistujille. Konstit ovat monet!

Jos yksittäisen osallistujan ääni ei kuulu muille, hän voi kirjoittaa viestejä joko verkkokokousohjelmaan tai muulla tavoin kuten tekstiviestillä.

Uusia ideoita toimintaan Verkkokokousohjelmalla olimme aikaisemmin järjestäneet hallituksen kokouksia tai virallisia kokouksia.

Hankkeen aikana olemme kokeilleet uusia toimintamuotoja, joita ovat esimerkiksi koulutuksen järjestäminen, luento ja virtuaalinen vierailu. Näistä suosituimmaksi näyttää osoittautuvan virtuaalinen vierailu. Käytännössä virtuaalinen vierailu on toteutettu niin, että suvun historiaan liittyvää rakennusta on esitelty kuvin ja videoin. Kuvat ja videot eivät ole ammattilaistasoa, vaan käsivaralta, omalla puhelimella ja kameralla kuvattuja. Esittelytarkoitukseen ne soveltuvat kuitenkin hyvin.

Uusien toimintatapojen kehittäminen tuskin jää tähän. Sukuseuran järjestämästä näyttelystä tai tilaisuudesta voisi tallentaa videon, jota voidaan näyttää verkkokokousohjelmalla ja osallistaa muitakin kuin paikan päälle päässeitä keskustelemaan. Tai järjestää muistelukerho tai ystävätapaaminen!

Oma kokemuksemme hankkeen perusteella on, että mukana olleet yhdistykset ovat saaneet toimintaan mukaan sellaisia jäseniä, jotka eivät ole olleet aikaisemmin aktiivisesti mukana toiminnassa. Tämä kannustaa jatkamaan verkkokokousohjelman käyttöä hankkeen jälkeenkin.

Mervi Koivulahti-Ojala Elersien sukuseuraan puheenjohtaja Tule sunnuntaina 22.5. klo 19–20 kuulemaan, mitä opimme Verkossa tavataan -hankkeessa. Saat vinkkejä siihen, miten yhdistyksissä voidaan hyödyntää verkkokokousohjelmaa, mitä kannattaa ottaa huomioon verkkokokousohjelman koulutuksessa ja käytössä sekä konkreettisia ideoita toimintaan. ▶ www.elers.fi

SUKUVIESTI 2 · 2022

13

Tietosuojaohjeistus uusittu Suomen Sukututkimusseura on julkaissut uusitun tietosuojaohjeistuksensa viime vuoden lokakuun aikana.

Ohjeistuksessa on aiempaa laajemmin selvitetty EU:n tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalakimme soveltamista sukututkimukseen ja sukuseurojen toimintaan. Tietosuojan lähtökohtana on se, että henkilöllä on oikeus itse päättää häntä koskevien henkilötietojen käytöstä. Sukututkijan tulee tuntea lainsäädäntö ja noudattaa sekä lakia että sukututkimuksessa käytössä olevia eettisiä sääntöjä. Lakien tuntemisen helpottamiseksi uusitussa ohjeessa on annettu neuvoja sukututkimuksen tekemisestä tietojen tallennuksesta ja julkaisemisesta sekä ohjemalleja erilaisten lomakkeiden käytöstä myös sukuseurojen toiminnassa.

Ohjeen alussa selvitetään sukututkijan oikeuksia ja velvollisuuksia ja tietojensaantioikeutta eri viranomaisilta ja arkistoilta. Ohjeessa todetaan, että sukututkijalla on moraalinen velvollisuus suojella tutkimuskohteisiinsa kuuluvien vähän aikaa sitten kuolleiden henkilötietoja ja heidän arkaluonteisten henkilötietojensa käsittelyyn on syytä soveltaa vähintään julkisuuslain 50 vuoden salassapitoaikaa eikä niitä tule julkaista ilman keskustelua lähiomaisten kanssa.

Mikä on henkilötietoa?

Ohjeessa selvitetään henkilötietojen käsitettä. Henkilötieto voi käytännössä olla mikä tahansa tieto, josta elossa oleva voidaan tavalla tai toisella tunnistaa. Joissakin tilanteissa kuolleen henkilötieto, esimerkiksi perinnöllinen sairaus tai muu geneettinen ominaisuus voi olla myös elossa olevan henkilötieto. Yleensähän tietosuojasääntely koskee vain elossa olevien henkilöiden tietoja. Sukututkimusrekisterillä tarkoitetaan tietokantapohjaista henkilörekisteriä, johon kerätään ja tallennetaan sukututkimustarkoituksessa elossa olevien ja kuolleiden henkilötietoja. Kaikkien sukututkijoiden ja sukuseurojen tulee olla varovaisia sukututkimusrekisteristä otettuja otteiden ja tulosteiden käsittelyssä tietoturva huomioiden. Vanhempaa sukututkimusaineistoa voi olla kortistoissa tai muistiinpanovihkoissa ja nämäkin katsotaan olevan osa suojattavaa rekisteriä.

Sukurekisterissä olevan oikeudet Seuraavaksi ohjeessa määritellään sukurekisteriin rekisteröidyn henkilön oikeuksista. Henkilöllä on oi14

SUKUVIESTI 2 · 2022

keus kysyttäessä saada sukuseuralta tai sukututkijalta tieto siitä, käsitelläänkö hänen henkilötietojaan sukututkimusrekisterissä ja jäljennös omista henkilötiedoistaan sekä tietosuojaseloste esimerkiksi ilmoittamalla sen verkkosivuston osoite, jolla seloste on luettavissa. Tätä sukuseuran tiedotusvelvollisuutta on hyvä käyttää myös oma-aloitteisesti siinä vaiheessa, jos sukuseura aikoo julkaista sukurekisterissä olevia elossa olevien henkilöiden tietoja sukukirjana. Käytännössä tämän on todettu olevan paras keino hankkia sukuseuraan uusia jäseniä, sillä tällä tavoin tavoittaa paljon henkilöitä, joihin yhteyttä muuten olisi vaikea saada. Yhteydenotto voi tapahtua postitse tai sähköpostin välityksellä. Postiosoitteita on nykyisin mahdollista hankkia Postin sähköisten palveluiden kautta.

Sukuseurojen velvollisuudet ja henkilötietojen käsittely Ohjeen puolivälissä käsitellään rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Sukuseurojen velvollisuus on tarvittaessa osoittaa, että se on noudattanut yleisiä tietosuojaperiaatteita henkilötietoja käsitellessään. Tämän vuoksi on laadittava esimerkiksi verkkosivustolle asetettava tietosuojaseloste, johon voi kirjata myös henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteen. Ohjeistuksessa on selvitetty tietosuojaselosteen sisältö ja ohjeen lopussa on malleja erilaisissa tilanteissa käytettävistä tietosuojaselosteista.

Ohjeen loppupuolella käsitellään henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteita. Sukuseurassa yleisen edun mukainen historiallinen tutkimus voi olla henkilötietojen käsittelyn oikeusperuste. Sukututkimusrekisteriä on voitava sen laajuuden ja tiedon laadun puolesta käyttää tutkimusaineistona tai sillä voi olla huomattavaa kulttuuriperintöön liittyvää arvoa.

Ohjeessa annetaan myös neuvoja henkilötietojen käsittelystä erilaisissa sukututkimustilanteissa ja sukuseuran toiminnassa. Ohjeistuksessa on myös määritelty toimintatavat, mikäli sukurekisterissä olevaa henkilöä ei tavoiteta, vaikka häneen on yritetty olla yhteydessä esim. sukukirjan julkaisua varten. Pääsääntönä näissä tilanteissa on tietojen minimointi, mitä käytetään myös silloin, jos henkilö ei halua sukutietojaan julkaistavan sukukirjassa.

Mitä sukuseurassa on tehtävä?

Kaiken henkilötietojen käsittelyn sukuseurassa tulee perustua sen hallituksen hyväksymään sisäiseen käyttöön laadittuun selosteeseen käsittelytoimista. Tämä koskee sukututkimusrekisterin lisäksi jäsenrekisteriä.

Jäsenrekisterin oikeusperuste on rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattaminen. Hallituksen on syytä nimetä ne henkilöt, jotka saavat käsitellä henkilötietoja sukuseuran sukututkimusrekisterissä. Vastuu sukuseurassa tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä on kuitenkin viime kädessä hallituksella. Osoitusvelvollisuuden täyttämiseksi on suositeltavaa, että henkilötietojen käsittelyä koskevat linjapäätökset tehdään hallituksen kokouksissa ja kirjataan pöytäkirjoihin.

On ilmennyt useita tapauksia sukuseuroissa, joissa seuran hallitus ei syystä tai toisesta ole päättänyt seuran hyväksi tehtävää sukututkimusta ja sukutietojen käsittelyä riittävän tarkasti. Uuden tietosuojasääntelyn vuoksi jotkut sukututkijat ovat halunneet pitää omassa hallussaan sukuseuran nimissä kerättyjä sukutieto-

ja ja ovat kieltäytyneet luovuttamasta keräämiään sukutietoja seuralle, vaikka näin olisi ollut sukuseurassa tarkoitus tehdä, jotta sukukirjan julkaiseminen olisi mahdollista ja tiedot saataisiin jälkipolville säilytettyä ja tiedotettua. Ainoa vaihtoehto näissä tapauksissa on neuvotella sukututkijan kanssa, kun mikään laki ei toisaalta pakota sukututkijaa tietojen luovutukseen eikä sellaista voida vaatia oikeuden kauttakaan.

Sukuseura ja sukututkija eivät saa julkaista kotisivulla elossa olevien henkilötietoja ilman jokaiselta etukäteen pyydettyä kirjallista suostumusta. Sukukirjan julkaisemiseen kirjallista suostumusta ei tarvita, mutta edellä selvitetyllä tavalla henkilölle pitää tiedottaa häntä koskevien henkilötietojen olemisesta sukurekisterissä ja muista henkilön oikeuksista, kuten kielto-oikeudesta.

Markku Ruuskanen SSK:n oikeudellisen toimikunnan puheenjohtaja Uusittu tietosuojaohjeistus on julkaistu SSK:n nettisivuilla: www.suvut.fi/henkilotiedot-sukututkimuksessa/

Vuoden sukukirja 2021: Uudenkirkon Toivoset, Sortavaiset ja Uskit Suomen Sukututkimusseuran järjestämässä Vuoden sukukirja -kilpailussa voittajaksi valittiin Erkki Toivosen teos Uudenkirkon Toivoset, Sortavaiset ja Uskit. Viipurin läänin Uudenkirkon Itärannalla 1500–1700. Teoksessa on 419 sivua.

Kilpailun raati piti voittajakirjaa teknisesti toimiva ja helposti lähestyttävä. Sukutauluja on suhteellisen vähän, mutta tämä selittyy sillä, että niistä on julkaistu erillinen teos vuonna 2010. Kirjassa on kattava lähdeluettelo, huolellisesti tehty viiteapparaatti ja runsaasti liitteitä.

– Kokonaisuus on vaikuttava ja kirjaa varten tehty työ on ollut huolellista, mikä näkyy varsinkin isäntäluettelossa, etunimien selvittämisessä sekä yksityiskohtaisuudessa, esimerkiksi tutkimuskohteena olevan ajan rahayksiköt on selitetty nykylukijalle, totesi raadin puheenjohtaja Riikka Piironen.

Raati piti myös teoksen aikarajausta toimivana, ajan kontekstia sekä olosuhteita avataan taidokkaasti ja onnistuneesti. Raati piti teosta kaikin puolin erinomaisena sukukirjana, joka on samalla laajemminkin kiinnostava historiateos.

Vuoden sukukirja -kilpailu järjestettiin nyt 31. kerran. Kilpailuun osallistui tällä kertaa 36 teosta, joiden kirjo oli laaja, mikä kertoo sukukirjakentän ilahduttavasta rikkaudesta. Teoksista useat olivat erittäin korkeatasoisia.

– Kilpailuun osallistuneista kirjoista välittyy paitsi tekninen osaaminen ja sukututkimuksellinen asiantuntijuus, myös lämpö, kotiseuturakkaus ja aito pyrkimys ymmärtää menneiden sukupolvien elämää, Riikka Piironen arvioi vuoden 2021 sukukirjasatoa.

Raatiin kuuluivat puheenjohtaja Piirosen lisäksi Arto Lahtinen, Elina Maaniitty ja Kyösti Pärssinen.

SUKUVIESTI 2 · 2022

15

Siirtolaistietoja tallentamaan Keski-Pohjanmaan siirtolaisuushanke

Keski-Pohjanmaan Kulttuuriliitto ry (kotipaikka Kokkola) on käynnistänyt ajalle 2021–2023 kansalaishankkeen, jonka tehtävänä on koota ja tallentaa tietoja Keski-Pohjanmaalta lähteneistä siirtolaisista.

Tietoja on tarkoitus kerätä Kokkolan ja Pietarsaaren seutukunnista, Perhon, Kalajoen ja Lestijokilaakson alueelta. Hanketta organisoi K-P Kulttuuriliiton nimeämä työryhmä asiantuntijoineen, puheenjohtajana Kauppi Virkkala.

Hirvikosken suku aktiivisia muuttajia Hirvikoski-sukuseura ry on jo aikaisemmin kerännyt tietoja sukumme siirtolaisista molempiin julkaistuihin sukukirjoihin (2003 ja 2013). Esimerkiksi Erkki ja Johanna Hirvikosken lapsista Marjaanan, Selman ja Svanten Amerikan matkoista on ensimmäisessä kirjassa tarinat. Mummoni Marjaana Hirvikoski lähti 18-vuotiaana Amerikkaan monien muiden toholam-

Tehtävänä on kerätä vielä saatavissa oleva tieto siirtolaisuudesta alueen kolmenkymmenen kunnan kylistä talkoovoimin. Keräilyajanjakso keskittyy vuosina 1850–1960 USA:han, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin muuttaneisiin henkilöihin.

Keski-Pohjanmaa on ollut maamme aktiivisin muuttomaakunta. Alueen monissa kunnissa on jo toimivia työryhmiä, jotka järjestävät tiedotustilaisuuksia tietojen keräämisestä ja mahdollisista haastatteluista. Joissakin kunnissa kansalaisopistot järjestävät kurssitoimintaa tietojen kerääjille ja lisäksi on tulossa viisi iltaa kestävä siirtolaistiedon keräyksen etäkurssi. Osallistujia neuvotaan etsimään tietoja lähtöpaikkakunnan kirkonkirjoista, passiluetteloista, laivojen matkustajaluetteloista sekä kohdemaista.

Haastatteluissa ja muussa aineiston kokoamisessa noudatetaan Suomen ja Euroopan Unionin tietosuojakäytäntöjä ja kunnioitetaan haastateltavan intimiteettisuojaa koskevia toiveita ja pyyntöjä.

Kerättävä tieto siirtolaisista on tarkoitus saada digitaaliseen muotoon, ja se on sitten yksityishenkilöiden, yhteisöjen ja kansallisen tutkimus- ja julkaisutoiminnan käytettävissä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Siirtolaistietojen keräilystä on joistakin kunnista jo hyviä esimerkkejä, kuten Ullavan kunnassa julkaistu laaja ja kattava kirja kunnan siirtolaisista.

Mummoni Marjaana Hirvikoski (s. 29.9.1877) lähti Amerikkaan 18-vuotiaana.

16

SUKUVIESTI 2 · 2022

pilaisten tavoin. Hänen siskonsa Selma lähti, Marjaanan kutsusta, vain 14-vuotiaana 1899 Amerikkaan ja heidän veljensä Svante lähti matkalle 19-vuotiaana siskojensa luokse 1902, suuntana Fitchburg.

Kaikki kolme sisarusta avioituivat Amerikassa ja palasivat Suomeen, mutta lähtivät vielä toiselle matkalle Amerikkaan. Kotimaa oli kuitenkin heidän mielestään se paras. Meitä, heidän jälkeläisiään, asuu nyt täällä heidän kotimaakunnassaan useita ja tutkiskelemme isovanhempiemme siirtolaishistoriaa.

Toisessa sukukirjassa on peräti näytelmä, johon sisältyy Fredrik Nikusen Amerikan reissu ja myöhempää toimintaa Toholammilla. Samassa kirjassa on myös nykyisiä siirtolaistarinoita: Elämää Euroopassa, Työni Pariisin tuntumassa, Elämä ja työ Ruotsissa ja Kokemuksia Kiinasta. Elokuussa 2015 julkaistusta sukuluettelosta löytyy runsaasti sukulaistemme

Selma Hirvikoski (s. 8.3.1885) lähti Amerikkaan 14-vuotiaana 1899. Kihlakuvassa Selma ja Juho Kangas.

nimiä, jotka ovat muuttaneet ja saaneet kokemuksia siirtolaisuudesta, ja osa heistä on palannut kotimaahan takaisin. Mielestäni nämä sukukirjojen tarinat ovat ajateltujen tarinoiden tyyppisiä ja tärkeitä tallennettavia.

Nyt meneillään olevaa siirtolaistietojen keruuta on nimitetty maamme suurimmaksi talkooprojektiksi. Siirtolaistietojen keruuhankkeessa on Kulttuuriliiton lisäksi mukana Siirtolaisinstituutti, paikallisia kotiseutuyhdistyksiä ja sukuseuroja. Toivon, siirtolaishankkeelle parhainta menestystä ja omalta osaltani, että Hirvikosken sukuseurasta löytyy aktiivisia tietojen kerääjiä ja kirjoittajia sillä suvussamme on ollut aktiivisia ja rohkeita siirtolaisia.

Terttu Väntänen ▶ https://keskipohjanmaansiirtolaisuus.wordpress.com/

Svante Hirvikoski (s. 3.3.1883) lähti Amerikkaan 1902.

SUKUVIESTI 2 · 2022

17

Vuoden 2021 historiateos käsittelee Euroopan poliittista historiaa Historian Ystäväin Liitto on valinnut Timo Miettisen teoksen Eurooppa – poliittisen yhteisön historia vuoden 2021 historiateokseksi. Lisäksi myönnettiin kaksi kunniamainintaa.

Timo Miettisen näkemyksellinen teos Eurooppa – poliittisen yhteisön historia (Teos 2021) muistuttaa siitä, kuinka vaikeaa nykyisyyden hahmottaminen on – tulevaisuuden ennakoimisesta puhumattakaan – jos ei tunne historiaa. Teoksen filosofinen ja aatehistoriallinen lähestymistapa ei päästä kokenuttakaan lukijaa helpolla – lukemiseen ja sisällön pohtimiseen on varattava aikaa. Luku luvulta lukijalle avautuu, kuinka Euroopan yhdentymiskehityksen, siihen liittyvien haasteiden ja näistä käytävän keskustelun syvälliseksi ymmärtämiseksi on tunnettava jopa vuosisatoja vanhoja ideoita Euroopasta poliittisena yhteisönä.

Painavaan sisältöön perehtymistä helpottaa sujuva ja selkeä ilmaisu. Teos tarjoaa uutta merkityksellistä historiatietoa, mutta kirjan ansio on myös siinä, että se auttaa lukijaansa pohtimaan tuttua historiaa uusin silmin ja oivaltamaan asioiden välille uusia yhteyksiä. Miettinen myös haastaa lukijaa esimerkiksi kysyessään, onko historian muistaminen aina siunauksellista. Euroopan unionin ytimessähän on maailmansotien ja totalitarismin muistamisen velvoite. Miettisen kanta on tässä keskustelussa maltillinen: historia on oppimisen lähde, mutta myös unohtamisella on oma tehtävänsä.

Suomalainen kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Aino Malmberg (1865–1933) oli monessa edelläkävijä.

18

SUKUVIESTI 2 · 2022

Kunniamaininnat

Miettisen palkittu teos on yleistajuinen johdatus Eurooppaan poliittisena yhteisönä, sen filosofisiin ja aatehistoriallisiin juuriin aina antiikista lähtien.

Historian Ystäväin Liitto jakoi kunniamaininnat Marjo-Riitta Antikaisen ja Erkki Tuomiojan Edelläkävijä. Aino Malmberg – aktivisti, feministi, sosialisti -teokselle sekä Yleisradion Politiikka-Suomi -dokumenttisarjalle.

Aino Malmberg (1865–1933) eli värikkään elämän vasemmistolaisena kosmopoliittina, patrioottina ja feministinä. Marjo-Riitta Antikaisen ja Erkki Tuomiojan laatima elämäkerta Edelläkävijä. Aino Malmberg – aktivisti, feministi, sosialisti (Tammi 2021) piirtää kuvaa ainutkertaisesta elämästä, mutta korkeatasoiselta historialliselta elämäkerralta vaaditaan myös kykyä sijoittaa tutkittava elämä laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin. Tämän vaatimuksen teos täyttää onnistuneesti.

Kymmenosaisen dokumenttisarjan Politiikka-Suomi (Yle) onnistunut toteutus on vaatinut kattavan tekijäjoukon käsikirjoittajista alkaen. Sarjaa varten on poliitikkohaastatteluiden ohella tehty huolellista taustatutkimusta. Kymmenen teeman kautta pureudutaan suomalaisen politiikan teon ja siinä viime vuosikymmeninä tapahtuneiden muutosten ytimeen.

Historian Ystäväin Liitto on palkinnut mielenkiintoisia historiateoksia vuodesta 1973. Vuoden historiateos on ”erittäin ansiokkaasti edistänyt historiallisen tietämyksen laajenemista ja syvenemistä suomalaisen yleisön keskuudessa”.

Aapo Similä johtaa kuoroa Madetojasalissa 19.12.1957. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto.

Kevyen musiikin tekijöitä Kansallisbiografiaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ylläpitämä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu täydentyi uusilla kevyen musiikin tekijöiden elämäkerta-artikkeleilla.

Kansallisbiografiaan on lisätty elämäkerta-artikkeleita vanhemman populaarimusiikin historian osalta. Uudet elämäkerrat kertovat kansallisesti merkittävistä säveltaiteilijoista, joiden aktiivinen ura päättyi viimeistään 1970-luvulla. Monet kohdehenkilöt vaikuttivat ratkaisevasti suomalaisen iskelmän syntyyn ja kehitykseen. He kuuluvat nykyisinkin kansankunnan yhteiseen muistiin: Tommy Tuomikoski, Kullervo Linna, Auvo Nuotio, Veikko Ahvenainen, Mosse Vikstedt, Helena Eeva, Helena Siltala ja Heikki Laurila.

Mukana ovat myös suomalaisen operetin ja laulunäytelmän voimahahmot kapellimestari Nathan B. Emanuelista tanssija Elise Littsoniin, säveltäjä Emil Kauppiin ja operettitaiteen tahtonaiseen Hilkka Kinnuseen.

Omana aikanaan ratkaisevassa asemassa suomalaisen musiikin kehityksessä olivat kapellimestarit Ernst Schnéevoigt ja Alexei Apostol, laulaja ja kanteletaiteilija Aapo Similä sekä suomalaisen kitarataiteen perustaja Ivan Putilin. Lisäksi uudet elämäkerrat nostavat

esiin amerikansuomalaisia musiikintekijöitä, kuten jazzmuusikko Sylvester ”Hooley” Aholan sekä muusikko ja musiikkimanageri John Rosendahlin.

Historian kätköihin jäi pitkäksi aikaa myös Silberman-Sahlmanin muusikkoperhe, jolla oli merkittävä osuutensa 1900-luvun alkupuolen kosmopoliittisessa musiikin historiassa Suomessa. Helsinkiläissisarukset, viulisti Fredja Silberman ja sellisti Miriam Sahlman, tekivät mittavat uransa tiettävästi ainoina suomalaisina niin sanotuissa naisten salonkiorkestereissa.

Kansallisbiografia-verkkojulkaisussa on yli 6 500 suomalaista pienoiselämäkertaa tuhannen vuoden ajalta. Verkkojulkaisun kivijalkana on 2003–2007 julkaistu Suomen kansallisbiografia -kirjasarja. Kokoelma täydentyy muutamalla kymmenellä uudella pienoiselämäkerralla vuosittain, teemakokonaisuus kerrallaan. ▶ https://kansallisbiografia.fi

SUKUVIESTI 2 · 2022

19

Mustosia Kainuussa 1600-luvun alkupuoliskolla

OSA 1

Teksti: Matias Eronen

Artikkelissa kerrotaan Paltamon Melalahdessa vuodesta 1605 alkaen asuneesta Olli Mustosesta ja hänen perheestään. Olli Mustosen sukua jatkavan pojan Lauri Mustosen/Ilaisen vaiheita on selvitetty, kuten myös hänen poikansa Heikin. Myös tämän Heikki Laurinpoika Mustosen pojat esitellään. Olli Mustosen perheeseen liittyvää Ilainen-sukunimeä on selvitetty alkaen kyseisen suvun ensi esiintymisestä vuoden 1541 verokirjoissa nimellä Ihalempinen.

Myös Pekka Mustonen -niminen henkilö tulee esiin ruodutusluetteloissa Heikki Näsäsen perheen kotivävynä. Näsäsen perheen historiaakin on tutkittu.

Oulujärven pitäjä oli kirjattu vielä vuonna 1589 veroluetteloon, mutta erämaan talonpoikien ja jousien kohdalla on pelkkä nolla. Pitäjän nimi pyyhittiin kirjoista ja seudut liitettiin entiseen emäpitäjäänsä Liminkaan lähes vuosikymmeneksi.

Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin rauha Täyssinässä vuonna 1595. Seuraavien kolmen vuoden aikana saatiin käydyksi uusi raja, joka liitti Kainuun pysyvästi Ruotsi-Suomeen.

Syksyllä 1597 määräsi Kaarle herttua Oulujärven ympäristön uudelleen asutettavaksi. Oulujärven erämaahan asumaan asettuville luvattiin seuraavana vuonna kuuden vuoden verovapaus. Jo vuonna 1597 alue voitiin erottaa omaksi pitäjäkseen, jonka keskuspaikaksi valittiin Paltamon kylä Oulujärven rannalla. Uudelleen perustettu pitäjä tunnettiin aluksi entisellä Oulujärven nimellä, kunnes vuonna 1609 alkaen siitä käytettiin nimeä Kajaanin pitäjä (Cajaneborgs socken).

Ensimmäisessä Täyssinän rauhan jälkeisessä verotuksessa vuonna 1605 pitäjä jaettiin Ristijärven ja Sotkamon neljänneskuntaan. Jako oli perustana myöhemmälle kirkolliselle (1647) ja hallinnolliselle (1681) jaolle Paltamoon ja Sotkamoon.

Rappasodan loppuvuosina ja vielä Täyssinän rauhan solmimisen v. 1595 jälkeenkin olot Pohjois-Pohjanmaalla olivat sekasortoisia ja vaikeita. Oulujärven asukkaista osa oli paennut piilopirtteihinsä, osa kauemmaksi pohjoiseen, kuten Pudasjärvelle ja Taivalkoskelle.

Osa pakenijoista oli suunnannut pakomatkansa myös etelään pois Kainuun alueelta. Tästä esimerk20

SUKUVIESTI 2 · 2022

kinä on Tuomas Mustosen perhekunta. Tuomashan löytyi Mieslahdesta ja Pyhäntäjärveltä vuosina 1570– 80, sitten jäljet katoavat, kunnes 1640-luvulla sukuhaara tulee esiin Limingan pitäjän Limingan kylässä. Nimittäin Tuomas Matinpoika Mustonen on saanut 3 mk:n sakot v. 1642 käräjillä ojien kaivuun laiminlyönnistä.

Tuomas Mustonen onkin merkitty Pohjanmaan läänin läänintileissä talolliseksi ainakin vuosina 1649 ja 1652.Talonpitoa jatkaa Juho Mustonen.

Piilopirteistä vanhoille asuinsijoilleen Täyssinän rauhan jälkeen palanneita sukuja on Kajaanin läänissä toistakymmentä, näiden joukossa myös Melalahden Mustoset. Tosin aikaisemmin ennen sotaa esiintyneen suvun nimen kantaja on voinut tulla nyt myös suoraan Savosta eikä kuulu Oulujärven pitäjässä jo ennen sotaa asuneeseen, erämaissa tai kauempana pakoteillä hengissä säilyneeseen perheeseen.

Toisen lähteen mukaan seudulle palanneita 1570-luvun Oulun erämaan asukassukuja tavataan vuoden 1605 veroluettelossa yhteensä 23 (30 talonpoikaa).1

PALTAMON MELALAHDEN MUSTOSIA 1. Olli Mustonen Paltamon Melalahdessa oli talollisena Olli Mustonen vuosina 1574–1583. Hän hävisi verokirjoista kuten koko pitäjäkin. Vasta vuonna 1605 Kainuun ensimmäisessä rappasodan jälkeisessä verokirjassa on taas Olli Mustonen, ja kyseessä lienee sama mies.

Olli lienee Paavo Mustosen poika, ja Paavohan oli Kainuun ensimmäinen Mustonen. Hän oli saapunut Limingan pitäjän Kiehimän neljännekseen vuonna 1560.

Paavo oli siellä talollisena vuosina 1571–83.

Olli Mustonen, 2. alin rivi. KA 1605 /4842:67.

Paavon lähtöalue Kainuuseen oli todennäköisesti Rantasalmen pitäjän Putkisalon neljänneksestä Vaahersalon kymmenyksestä.

Hänen patronyyminsä oli Paavonpoika.

Olli Mustonen on vuoden 1605 Oulun erämaan maa- ja tilikirjassa Melalahdessa. Nokkaluku on kaksi eli luvussa on mukana vaimo, jou- Olli Mustosen veroparselit. KA 1605/4842:68. sia eli miesluku on yksi. Samassa verokirjassa seuraavalla sivulla on 1.1. Lauri Mustonen eritelty myös veroparselit.

Vuoden 1609 Kajaanin läänin pariskuntaluettelos- Lauri on Olli Mustosen poika, tosin patronyymiä ei sa Olli Mustosen talossa Melalahdessa on kaksi avio- ole missään mainittu. Hänen syntymävuodekseen saaparia. Ollin ja vaimon lisäksi ollut toinen aviopari lie- daan vuoden 1627 ruodutusluettelon perusteella 1587.

Edellä mainitussa pariskuntaluettelossa vuodelta nee hänen poikansa vaimoineen2.

Olli Mustonen on Melalahdessa Mustolan isäntänä 1609 hän on jo avioitunut ja asuu kotitalossaan Melavuoteen 1615 saakka ¼ manttaalin tilallaan. Veroräs- lahdessa. Perheeseen on esikoinen Heikki syntynyt jo tiä kertyy jo vuosina 1613–14. Vuodesta 1616 alkaen 1611. Hänestä enemmän myöhemmin tekstissä.

Lauri Mustonen mainitaan talollisena Paltamon Kihänen poikansa Lauri Mustonen mainitaan isännäksi.

Olli Mustonen on kuitenkin mainittu isäntänä kan- vesjärvellä vuosina 1616–1620 ja Lauri Ilaisen nimelnettaessa ns. toisia Älvsborgin lunnaita kuutena vuosi- lä vuosina 1620–1634. Viimeksi mainittu vuonna hän maksujaksona eli termiininä vuosina 1613–1618. Lu- häviää asiakirjoista ehkä yli-ikäisyyden tai poismenon takia. Hänen poikansa Heikki jatkaa talonpitoa. ettelot olivat sekavia ja rästien määrä epäselvä.

Mustosten talo sijaitsi Paltamon pitäjässä MelalahVuosien 1613–14 verolistassa Ollin kohdalla on merkintä aviopari, vuosina 1615–16 hänelle on mer- den ja Kivesjärven kylien rajamailla. Se asia selittää, kitty piika. Vuoden 1616 Kajaanin läänin veronkan- miksi tila kirjattiin välillä Melalahteen, välillä Kivesjärvelle. nossa on merkintä autioksi (ödhe).

Seuraavalla sivulla olevasta kuvasta nähdään kyVuosina 1617–18 Ollia ei ole mukana, sen sijaan vuoden 1619 tarkastuslistassa 1619 Olli Mustonen on seisten kylien sijainti. Numeroilla 1. ja 2. merkittyjen mukana runsaiden rästien kera. Sama tilanne oli ko- ympyröiden sisällä ovat Mustosen ja Näsäsen tilat ja ko pitäjässä ja nähtävästi Älfvsborgin toisia lunnaita numerot vuonna 1650.

Numero 1:n tilat: Talonpoikien ja talojen nimet maksettiin Kainuusta hyvin vähän tai ei ollenkaan. Ilmeisesti rästien täydellinen anteeksiantaminen tapah- vuonna 1650 ja niiden muuttuminen 1900-luvun altui Kajaanin pitäjälle vuonna 1620 pidetyn tarkastus- kuun mennessä: • Melalahti 11 Heikki Mustonen Mutous kokouksen jälkeen.3 Mustola - Mutous Olli Mustonen on vielä vuosien 1618 ja 1619 Ou• Melalahti 12 Heikki Rimpiläinen Mutous lujärven erämaan verokirjassa mukana pienellä verolRimpilä - Mutous la, mutta saman vuoden Äflvsborgin lunnaiden verolistalla Kivesjärvellä hänet on merkitty rutiköyhäksi (utfattig). Olli Mustosen elinkaareksi voidaan arvioi- Nämä tilat olivat jo vuodesta 1605 alkaen, ja Melalahti 11 oli varmaan alkuperäinen Mustosten ¼ manttaada ajanjakso 1555–1619. lin tila. Melalahti 12 voisi olla Antti Ilaisella 1600-luvun alkupuolella ollut 1/8 manttaalin tila.

SUKUVIESTI 2 · 2022

21

2 1

Paltamon tilat v. 1650. Kainuun historia I s. 631

Numero 2:n vastaavat tiedot.

• Mieslahti 32 Juho Kaipainen Näsälä - Karjala Kesti?

• Mieslahti 33 Rusi Kaipainen Näsälä - Pääkkölä?

• Mieslahti 34 Lauri Kärkkäinen Näsälä - Kähkölä Heikki Näsänen oli talollisena 1600-luvun alkupuolella Mieslahdessa, ja talojen alkuperäisten nimien perusteella hänen tilansa sijaitsi juuri täällä. Heikki Näsäsestä lisää myöhemmin artikkelin loppuosassa.

Lauri Mustonen oli kirjattuna sukunimellä Ilainen pari kertaa veroluetteloissa vuosina 1617 ja 1618 Mustolan ¼ manttaalin tilalle, yhdessä Antti Ilaisen 1/8 manttalin tilan kanssa. Tämän jälkeen uusi sukunimi vakiintuikin hänen käyttöönsä Kajaanin läänin verokirjoissa. On huomattava, että samaan aikaan Oulun erämaan verokirjoissa isäntänä oli vielä Olli Mustonen.

Edellä selostetussa Älfvsborgin lunnaiden verolistassa v. 1618 ovat Lauri Ilainen ja Antti Ilainen Melalahden kylässä, ja heillä yhteinen merkintä leskiä (enckia). Lauri Ilainen on köyhien luettelossa viiden muun talollisen kanssa Pohjanmaan voutikunnan maa- ja tarkastuskirjassa1620 autioista ja veronmaksukyvyttömistä.4

Ruodutusluetteloista Pohjanmaan jalkaväkirykmentin ruodutuslettelossa 1627/WA 773: 26 Melalahdessa on ¼ manttaalin tilan 22

SUKUVIESTI 2 · 2022

Lauri Ilainen ruodussa 5. Hänen iäkseen ilmoitetaan 40 vuotta. Antti Ilainen on ruodussa 4. Tilan manttaaliluku on 1/8, ja Antin iäksi ilmoitetaan 30 vuotta (!). Antin ikä ei voi pitää paikkaansa ja on varmaan korkeampi, koska hän katoaa tämän jälkeen ruodutusluetteloista.

Vuoden 1629 vastaavassa luettelossa on jäljellä Lauri Ilainen, ikä 43 vuotta, poikansa Heikki Laurinpojan kanssa. Heikin iäksi ilmoitetaan tässä 16 vuotta. Antti Ilainen ei ole enää listoilla.

Vuoden 1630 luettelossa ovat samat henkilöt kuin edellä. Ruodun numero on nyt 10.

Vuosina 1633, 1640, 1642 ja 1643 on Heikki Mustonen ¼ manttaalin tilalta Melalahdesta edustaa kotitilaansa.

Lauri Ilainen Melalahdesta on viimeisen kerran verokirjoissa 1634. Hänen elinkaarekseen saadaan siis vuodet 1587–1634.Hänen jälkeensä tilalla jatkaa talollisena hänen poikansa Heikki Mustonen.

Käräjätapaus vuodelta 1632 Pohjanmaan tuomiokirjoissa Kajaanin läänin talvikäräjiltä on tuomio, jossa ovat mainittuina kirkkoherra herra Matti (Matz) sekä Martti Hyyryläinen ja Lauri Ilainen. Asia koskee kalastamista Mutuouslahdella ja -purolla kuolleiden päivän (pyhäinmiestenpäivä) jälkeen ilmeisesti edellisenä syksynä.5 Ilmeisesti kirkkoherra oli syyllistynyt luvattomaan kalastukseen Mustolan kalavesillä.

Jutussa mainittu kirkkoherra herra Matti on Matthias Laurentii Björneburgensis (n, 1570 – n.1644). Hän toimi Paltamon seurakunnan kappalaisena vuosina 1620–1628 sekä kirkkoherrana vuodesta 1628 alkaen. Hän oli pappisnimen perusteella todennäköisesti syntyjään Porista.6 Hyyryläinen oli jo vuodesta 1605 Kiehimänsuussa asunut suku. Martti Hyyryläinen tuli v.1629 alkaen talolliseksi ja Lauri Ilaisen naapuriksi Antti Ilaisen tilalle. Kalastusaluehan oli Laurin kotitilan Mustosten mailla.

Jatkuu seuraavassa numerossa

Lähdeviittaukset: 1. Kainuun historia I ss.265-394, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III,KA 1649/9129:529v, KA 1652/9135:323, KA 1669/9155: 591 2. KA 1609/4865:69 3. KA 1619/483 FL, Kainuun historia I ss.295-6.

4. KA 1618/483 Fj/:103, KA 1620/4936:122 5. Lähde http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3704153.

Tekstin käännös Anne Mustonen 6. Lähde Geni Paltamon pappisluettelo

Lähteitä: KA. Voudintilit/Pohjanmaan voutikuntien tilejä 1531–1634.

KA. Voudintilit/Savon voutikuntien tilejä 1541–1632 KA. Läänintilit/Pohjanmaan läänin tilejä 1635–1724 SSHY/Pohjanmaan jalkaväkirykmentti. Ruodutusluettelot.

Kainuun historia I. Matti Huurre, Jorma Keränen. Kainuun Sanomain kirjapaino Oy. Kajaani 1986.

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia III. Pentti Virrankoski.

Kirjapaino Oy Kaleva. Oulu 1973.

Suomen historian pikkujättiläinen. WS Bookwell Oy. Porvoo 2003.

Arvo Soininen. Pohjois-Savon asuttaminen. Helsingin yliopiston monistuspalvelu. Helsinki 1981.

Väinö Sointula. Sanasto sukututkijoille. SSK ry. 6. painos.

Vaasa 2015.

Gunnar Lagerkranz. Svenska sjukdomsnanm i gångna tider.

4. Painos GÖTEBORG 1994.

Uusi suomalainen nimikirja. Vilkuna Mikkonen Paikkala.

Helsinki Otava 1988.

Mustosten esipolvia Savossa. Matias Eronen 2016. Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Mustosia Kainuussa 1500-luvulla. Matias Eronen 2021.

Mustosten sukuseuran nettisivut jäsenille.

Kainuun Melalahden Mustosten varhaisvaiheet. Ari Kolehmainen 2015. Mustosten sukuseura.

Maanmittaushallitus. Kansalaisen karttapaikka.

Kajaanin käräjät 1632. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3704153.

Kajaanin käräjät 1647. http://digi.narc.fi/digi/view. ka?kuid=3706181.

FamilyTreeDNA:n Mustosten sukuseuran DNA-ryhmä.

Mutoudenlampi ja -puro nykykartassa. Melalahden talot 11 ja 12 sijaitsivat jo 1600-luvun alkupuolella tällä alueella puron molemmin puolin. Kansalaisen karttapaikka.

SUKUVIESTI 2 · 2022

23

Tuomiokirjahaku uudistui: haettavissa yli 3 miljoonaa käsin kirjoitettua sivua

Kansallisarkiston Tuomiokirjahaku-palvelu on uudistunut. Palveluun on lisätty reilut 1,5 miljoonaa uutta, tekstitunnistettua kuvaa 1800-luvun renovoiduista tuomiokirjoista. Kuvia on nyt yli kolme miljoonaa.

Palvelun osoitteeksi on vaihtunut tuomiokirjat. kansallisarkisto.fi. Vanhasta osoitteesta on uudelleenohjaus uuteen osoitteeseen, mutta selainten kirjanmerkit on hyvä päivittää. Aikaisemmat kirjanmerkit esimerkiksi yksittäisiin hakutuloksiin eivät ohjaudu uudelleen.

Hakuominaisuuksia parannettu Tuomiokirjamateriaali koostuu maaseudulla toimineiden kihlakunnanoikeuksien ja kaupungeissa toimineiden raastuvanoikeuksien pöytäkirjoista. Verkkopalvelussa pöytäkirjoja voi selata ja niihin on mahdollista tehdä sanahakuja, sillä aineistot on luettu koneellisesti Kansallisarkiston kehittämällä, tekoälyä hyödyntävällä käsialamallilla.

Tuomiokirjahaku palvelee etenkin sukututkimuksen ja tieteellisen tutkimuksen tiedonhakua tarjoamalla miljoonia käsin kirjoitettuja sivuja helposti haettavassa ja selattavassa muodossa.

Uusien aineistojen lisäksi Tuomiokirjahaun hakuominaisuuksia on parannettu. Käytössä on aiemman 24

SUKUVIESTI 2 · 2022

KWS (key word spotting) -haun sijaan kokotekstihaku, joka tuottaa aiempaa tarkempia tuloksia. Myös fraasihaku on tullut kehittyneen tekstintunnistusteknologian myötä mahdolliseksi.

Raastuvanoikeuksien tuomiokirjat vihdoin palvelussa Renovoidut tuomiokirjat on yksi Kansallisarkiston suurimmista ja kattavimmista kokoelmista. Pääosa Tuomiokirjahaussa tällä hetkellä olevasta materiaalista on vuosilta 1809–1870 ja kieleltään ruotsia.

Uusi materiaali sisältää muun muassa raastuvanoikeuksien ilmoitus- ja varsinaisasioiden pöytäkirjoja sekä palvelusta aiemmin puuttuneita kihlakunnanoikeuksien varsinaisasioiden pöytäkirjoja.

Tuomiokirjat jaettiin 1800-luvulla kahteen sarjaan, ilmoitusasioihin ja varsinaisasioihin. Ilmoitusasioiden pöytäkirjoissa käsitellään lainhuutoja, kiinnityksiä, holhousasioita ja avioehtoja. Varsinaisasioiden pöytäkirjoissa ovat puolestaan riita- ja rikosasiat.

Tuomiokirjahakua täydennetään tulevaisuudessa entisestään esimerkiksi laajentamalla palvelussa olevien tuomiokirjojen ajallista kattavuutta. ▶ https://tuomiokirjat.kansallisarkisto.fi/

Karjala-tietokannalla on uusi käyttöliittymä Kansallisarkisto on julkaissut uudistetun version sukututkijoiden suosimasta Karjala-tietokannasta. Yli 11 miljoonan tietueen Karjala-tietokantaan on kerätty kirkonkirjoista luovutettujen alueiden asukkaiden koko elämän kirjo: syntymät, kuolemat, muuttamiset, naimisiinmenot. Uusi käyttöliittymä löytyy osoitteesta katiha.kansallisarkisto.fi.

Tietojen tallentaminen vei Karjala-tietokantasäätiöltä vuosikymmeniä; työ aloitettiin jo 1989, ja se päättyi tämän vuoden maaliskuussa. Ajan saatossa tietoja ovat keränneet sadat tallentajat, jotka ovat kirjanneet miljoonat tiedot kirkonkirjoista käsityönä, yksi kerrallaan. Elämäntapahtumien lisäksi kirkonkirjoihin kertyi tietoja myös ihmisten ammateista ja kuolinsyistä sekä luku-, kirjoitus- ja kristinopintaidoista.

Ainutlaatuisen laaja tietoaineisto soveltuu erinomaisesti mikrotason tutkimukseen, esimerkiksi sukujen, perheiden tai yksittäisten ihmisten vaiheiden tarkasteluun. Makrotasolla voi tutkia useita sosiaalija väestöhistoriallisia aiheita, vaikkapa kansanopetuksen kehittymistä, keskimääräistä elinikää, lapsikuolleisuutta, muuttoliikettä, ammatteja tai perhesuhteita.

Tietokannan vanhimmat tiedot ovat 1600-luvulta ja tuoreimmat, julkisesti tarkasteltavat tietueet 1920-luvulta. Lisäksi 100 vuotta nuorempia tietoja löytyy niistä henkilöistä, joiden kuolemasta on kulunut yli 50 vuotta. Nimestään huolimatta tietokannassa on tietoja myös muilta luovutetuilta alueilta, esimerkiksi Petsamosta.

Hakutulokset ovat aiempaa tarkempia, kun aikarajaus on voitu usein toteuttaa yksittäisen tiedon eikä niteen rajavuoden perusteella. Hakutulos- ja henkilötietosivuilla on yksilöllinen, jaettava linkki. Tietokanta on käytettävissä suomeksi ja ruotsiksi.

Karjala-tietokannan käyttöliittymää täydentää Katihan Windows-versio, jota voi käyttää Kansallisarkiston tutkijasaleissa. Windows-versio edellyttää käyttölupaa, koska se sisältää myös tietokannan käyttörajoitetut aineistot. Tilastohaku, joka on ollut Karjala-tietokantasäätiön toteuttamassa käyttöliittymässä (Katiha XAMK), toteutetaan myöhemmin myös uuteen käyttöliittymään. ▶ https://katiha.kansallisarkisto.fi/

Tuomiokirjahaun ja Karjalatietokannan julkaisuseminaari 6.5. – myös verkossa Kansallisarkisto järjestää perjantaina 6.5. klo 14 alkaen julkaisu­ seminaarin uudistetun Tuomiokirjahaun ja uuden Karjala-tieto­ kannan kunniaksi.

Seminaarissa kuullaan tarinoita tietokantojen taustalla tehdystä työstä sekä esitelmiä palveluiden käytöstä tutkimuksessa ja niiden merkityksestä tiedonetsinnälle. Puhujina ovat Kansallisarkiston vs. pääjohtaja Päivi Happonen, tutkija Sanna Joska, ylitarkastaja Juho Mattila, FT Kari-Matti Piilahti, akatemiatutkija Petri Talvitie ja erityisasiantuntija Tytti Voutilainen.

Tilaisuus järjestetään Kansallisarkiston Helsingin toimipaikan (Rauhankatu 17) vanhassa tutkijasalissa. Tilaisuutta voi myös seurata suorana YouTuben kautta. ▶ https://kansallisarkisto.fi/

Sukuseura Eronen ry kokoontuu 18.–19.6.2022.

Sukukokous Savonlinnassa Spahotel Casinossa la 18.6.2022 klo 13.00.

Ilmoittautumiset 31.5.2022 mennessä Kirsi Tuominen, kiku.tuominen@gmail.com, 040 539 6262 Tarkempi ohjelma sukulehdessä ja osoitteessa www.erosetsukuseura.fi.

Lämpimästi tervetuloa, myös ei-jäsenet!

SUKUVIESTI 2 · 2022

25

Uusi Astia kokoaa Kansallis­arkiston tietoaineiston yhteen paikkaan Kaikki Kansallisarkiston tietoaineisto Aarre-aineistoa lukuun ottamatta on nyt haettavissa ja käytettävissä yhden käyttöliittymän kautta Astia-palvelussa.

Uuden Astian kautta voi tarkastella digitaalista aineistoa, tilata aineistoa tutkijasaliin tai kaukolainaksi, hakea käyttöoikeutta ja tehdä tietopyyntöjä verkkolomakkeella. Myös omien tilausten tarkastelu on mahdollista, samoin käyttörajoitetun digitaalisen aineiston käyttö uuden Astian kautta. Aarre-aineistot siirretään uuteen Astiaan kevään aikana. ▶ https://astia.narc.fi/

Digitaaliarkisto poistui käytöstä Vuodesta 2003 saakka Kansallisarkiston asiakkaiden käytössä ollut Digitaaliarkiston käyttöliittymä suljet-

tiin maaliskuussa. Digitaaliarkiston kuvalinkit ohjataan uuteen Astiaan vastaaviin kuviin. Kattava uudelleenohjaus ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, koska esimerkiksi osa aineistosta on digitoitu uudelleen alkuperäisistä asiakirjoista parempilaatuisina uuteen Astiaan.

Uusi Digihakemisto Kun Digitaaliarkisto poistui käytöstä, Kari Kujansuun yksityisesti luoma Digihakemisto-verkkopalvelu siirtyi uuteen osoitteeseen digihakemisto.net. Palvelun ylläpidosta vastaavat jatkossa Kujansuu ja Suomen Sukututkimusseura.

Digihakemistossa voi tehdä hakuja Kansallisarkiston digitaalisiin aineistoihin, selata aineistoja ja täydentää digitoitujen arkisto­yksiköiden sisällysluetteloita käytön helpottamiseksi.

Kaikki valtiorikosoikeuden aktit on digitoitu Valtiorikosoikeudet ja niitä ylempi valtiorikosylioikeus toimivat Suomessa vuosina 1918–1920. Ne tutkivat ja tuomitsivat sotilaita ja siviileitä, joka osallistuivat Suomen sisällissotaan punaisten puolella. Syytettyjen tutkinta- ja käsittelyasiakirjat yhdistettiin asiakirjavihkoiksi eli akteiksi. Valtiorikosoikeuksien aktit on nyt saatu digitoitua kokonaan. Valtiorikosylioikeuden aktit on digitoitu jo aiemmin. Asiakirjat ovat haettavissa ja tarkasteltavissa Astia-palvelussa.

Suomessa vuonna 1918 käydyn sisällissodan jälkeen hävinneellä puolella toimineiden henkilöiden tuomitseminen annettiin erityisten tuomioistuimien, valtiorikosoikeuksien tehtäväksi. Valtiorikosoikeuksia ja valtiorikosylioikeutta käsittelevä laki hyväksyttiin eduskunnassa 29.5.1918.

Ensimmäiset valtiorikosoikeudet aloittivat toimintansa jo 31.5.1918. Toiminta-aikanaan valtiorikosoikeudet käsittelivät kaikkiaan 75 575 tapausta. Tapauksista 90 prosenttia katsottiin rangaistaviksi ja 10 prosenttia tapauksista oli sellaisia, joissa tuomio oli vapauttava. Osa valtiorikosoikeuksien osastoista lakkautettiin jo vuoden 1918 lopussa, mutta viisi osastoa jatkoi toimintaansa vuoteen 1920.

26

SUKUVIESTI 2 · 2022

Pystyäkseen toimimaan valtiorikosoikeudet tarvitsivat taustamateriaalia syytetyistä. Materiaali syntyi punavankien tutkintojen yhteydessä. Tätä taustamateriaalia oli olemassa periaatteessa kolmenlaatuista: vankileirillä suoritetun kuulustelun kuulustelupöytäkirjat, suojeluskunnan esikunnan lausunto ja punakaartin asiakirjoista mahdollisesti löydetyt, todisteina käytetyt merkinnät. Monesti tutkinta-asiakirjoihin liitettiin vielä asiakirjoja, joita syytetyt itse pyrkivät keräämään.

Kertyneet asiakirjat jätettiin syyttäjälle, joka vei jutun itse valtiorikosoikeuden käsiteltäväksi. Valtiorikosoikeuden käsittelyssä tutkinta-asiakirjoihin liitettiin vielä istunnon pöytäkirja ja päätös. Mikäli henkilö sai valtiorikosoikeudessa ehdollisen tuomion, prosessissa syntyneet asiakirjat yhdistettiin asiakirjavihkoksi eli aktiksi.

Siinä tapauksessa, kun henkilö sai valtiorikosoikeudessa ehdottoman tuomion eli käytännössä yli kolme vuotta kuritushuonetta, oli mahdollisuus anoa armoa valtiorikosylioikeudelta. Tällaisissa tapauksissa valtiorikosoikeudessa syntynyt akti lähetettiin valtiorikosylioikeuteen.

Ukrainan sota kuohuttaa maailmaa – Kerro SKS:lle tuntemuksistasi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) toivoo kirjoituksia ja valokuvia Ukrainan sodan herättämistä ajatuksista, tunteista ja teoista.

24.2.2022 jää historiaan päivänä, jona Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Uutisvirta täyttyi ensimmäisistä hetkistä lähtien sotatapahtumista, hädästä ja maailmanlaajuisista solidaarisuudenosoituksista.

Miten sinä olet reagoinut Ukrainan tapahtumiin?

Kirjoita SKS:lle esimerkiksi siitä, kuinka sait tiedon sodan syttymisestä ja mitä ajatuksia tilanne sinussa herätti. Kerro lähipiirisi reaktioista sotaan, Ukrainan tapahtumien vaikutuksista arkeesi ja suunnitelmiisi sekä avustustoimiin, mielenosoituksiin tai boikotteihin osallistumisesta.

Miltä Ukrainan tapahtumat sinusta tuntuvat ja ovatko ajatuksesi muuttuneet tilanteen edetessä? Millaisena maailma näyttäytyy mielestäsi juuri nyt? Entä tulevaisuus?

Sota Ukrainassa -keruun vastaukset arkistoidaan SKS:n arkistoon. Keruun tuloksista tiedotetaan syksyllä 2022, ja vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Lähetä kirjoituksesi 31.5.2022 mennessä • verkkosivujen lomakkeella tai • postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Sota Ukrainassa”.

• Kirjoita omalla kielelläsi ja tyylilläsi, niin pitkästi tai lyhyesti kuin haluat.

• Voit lähettää SKS:lle myös valokuvia.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys- ja taustatiedot.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/sota-ukrainassa

SLS insamling: Krig i Ukraina, krig i Europa Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) samlar in berättelser, tankar och känslor kring kriget och det förändrade säkerhetsläget i Europa.

Den 24 februari följde världen med när Ukraina blev invaderat. Den diplomatiska vägen för att upprätthålla fred i världen ser ut att ha kommit till sin ände. Sanktioner har införts och framtiden kan kännas osäker.

Hur har du reagerat på händelserna? Vilka tankar och känslor väcks hos dig? Vilka reaktioner ser du runtomkring dig?

Med denna insamling vill SLS skapa en samtidsdokumentation för forskare som i framtiden vill undersöka hur människor uppfattade och hanterade denna situation. Du kan även ladda upp material i anslutning till händelserna, t.ex. om du för dagbok under denna tid.

Läs mer: www.sls.fi/sv/insamling

U R KKA

LU K U

N

Entiset elävät meissä – Suomen saamelaisten monet historiat

Máttut ellet mis – entiset elävät meissä.

Saamelaisten arkipäivän historiatietoisuutta tarkastelemalla menneisyys voidaan nähdä monisyisemmin ja vivahteikkaammin kuin vain vastakohta-asetelmien kautta. Ei ole olemassa vain yhtä saamelaista historiaa.

Saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola nostaa Entiset elävät meissä -teoksessaan esiin saamelaisten keskinäisen vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen sekä aktiivisuuden oikeuksiensa puolesta.

Saamelaisten historia vähemmistönä ja alkuperäiskansana houkuttaa usein suoraviivaisiin tulkintoihin alistetusta kansasta. Historian kipukohtia ja epäoikeudenmukaisuuksia ei tule sivuuttaa, mutta voiko saamelaisten historiasta puhua myös muuten kuin kolonialismin valossa? Yhtä olennaisia ovat vähemmälle huomiolle jääneet näkökulmat, kuten esivanhempien voima ja sopeutumiskyky sekä muut myönteiset kokemukset.

– Ei ole olemassa yhtä saamelaista historiaa tai saamelaista tapaa ymmärtää historia, vaan koko joukko saamelaisia historioita, jotka tulevat näkyviksi erilaisissa taustoissa ja näkökulmissa. Tämä voi hämmentää monia, jotka hakevat yksinkertaisia vastauksia kysymykseen saamelaisten ja historian suhteesta. Saamelaisilla on tarve tehdä tiliä koloniaalisen historian kanssa, joka kuvataan usein perinteiden yli vyöryvänä voimana. Paikallisella tasolla vaikeistakin kokemuksista kerrotaan kevyemmin, jopa huumorin avulla. Jokaisella saamelaisella on myös omat kokemuksensa, joiden soveltaminen laajempaan saamelaishistoriaan tuntuu ongelmalliselta, Lehtola sanoo.

Menneisyys ei ole vain mielessä pyöriviä muistoja vaan elävää ympäristöä, joka hengittää menneisyyttä.

Myös saamelaiset perinteet yhdistävät nykypäivän ihmisen aiemmin eläneisiin. Entiset elävät meissä -teoksen lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä, ”meijän historiat”.

– Se viittaa erityisesti kolmen-neljän sukupolven ajalta muistettaviin pienempiin historioihin, joissa paneudutaan yleensä perheiden, sukujen ja kylien erityispiirteisiin, omaan maankäyttöön tai muistoihin ”meijän ihmisistä” (…) Historioita voivat olla ihmisten kertomukset nuoruudestaan, poliitikkojen menneeseen 28

SUKUVIESTI 2 · 2022

Veli-Pekka Lehtola: Entiset elävät meissä. Saamelaisten historiat ja Suomi (Gaudeamus 2022)

viittaavat perustelut toiminnalleen tai historialliset romaanit, Lehtola kertoo. Uusia muistamisen keinoja ovat esimerkiksi saamelaisten omat museot ja arkistot.

Saamelaisten menneisyys on aina ajankohtainen, ja omat kertomukset ovat olennaisia keskusteltaessa esimerkiksi saamelaisia koskevasta totuus- ja sovintotyöstä. Lehtola tarkastelee myös näkökulmia palauttamispolitiikkaan, saamelaisia koskevien aineistojen saamiseen takaisin saamelaisten käyttöön. Palauttamispolitiikan tavoitteena on myös hahmotella uudelleen esineistä, kuten valokuvista, nousevaa tietoutta ja kokemuksia. Ne ovat siten tärkeä osa saamelaisten identiteettityötä.

– Ne ovat erityisiä ”tunnearkistoja”, jotka avaavat perheiden, sukujen ja paikallisten yhteisöjen omia historioita. Katse kääntyy saamelaisiin itseensä ja kurkistelee mykkien lähteiden antaman kuvan taakse.

LUK U N U

Keskiajan pyhimysten hätkähdyttävät ihmeteot olivat osa ihmisten arkea

RK

KA

Hädän hetkellä keskiajan ihminen kääntyi pyhimysten puoleen. Sari Katajala-Peltomaan, Jenni Kuulialan ja Marika Räsäsen Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä sukeltaa tarinoihin pyhimysten ihmeteoista ja niihin kytkeytyvistä kohtaloista sekä tarkastelee pyhimysten merkitystä myöhäiskeskiajan Euroopassa.

Myllärin mädäntynyt aasi virkoaa henkiin, raivopäisen mustasukkaisesta aviomiehestä sukeutuu säyseä ja rakastava puoliso ja vuolaaseen virtaan pudonnut pikkulapsi löytyy kolme päivää myöhemmin täysin vahingoittumattomana – mutta puhumaan oppineena. Pyhimykset välittivät jumalallista voimaa ja saivat aikaan ihmeitä, joiden kirjo oli laaja. He palauttivat sokeille näkökyvyn, korjasivat vääntyneitä raajoja ja auttoivat ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia sekä löytämään kadonneita tavaroita. Vuorovaikutus pyhimysten kanssa oli erottamaton osa jokapäiväistä elämää.

– Keskiaikaisessa maailmankuvassa ihme oli yllättävä, luonnonvoimat ja -lait ylittävä tapahtuma, Jumalan armon osoitus. Se oli poikkeuksellinen ja harvinaislaatuinen tapahtuma mutta samalla osa arkea.

Pyhimykset saattoivat auttaa arjen pienissäkin ongelmissa, sellaisissa, mitkä nykyihmisen mielestä eivät välttämättä lainkaan edellyttäisi jumalallista väliintuloa ratketakseen, Sari Katajala-Peltomaa, Jenni Kuuliala ja Marika Räsänen kertovat.

Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä uppoutuu ihmekokemusten, pyhimysten kunnioittamisen ja eletyn uskon suhteeseen myöhäiskeskiajan Euroopassa. Hätkähdyttävien ja traagisten tapausten takaa paljastuu mitä moninaisimpia tarinoita ja kohtaloita.

– Tapausten outous syntyy myös kulttuurisista eroista. Kellojen soiminen itsestään tai veren valuminen pyhimyksen kuvasta oli keskiajan ihmisenkin mielestä poikkeuksellista ja ihmeellistä. Kummallista se ei sinällään ollut, koska pyhä voima oli läsnä kuvissa ja saattoi tehdä itsensä tiettäväksi kristityille mitä moninaisimmin tavoin. Myös aistihavaintojen ja ruumiillisuuden vahva rooli uskon elämisessä lienee nykylukijalle vieraannuttava, outoutta luova seikka. Se on vierasta etenkin maallistuneessa luterilaisessa kulttuurissa, jossa uskon sisäistä, henkistä puolta pidetään ensisijaisena, tekijät kirjoittavat.

Sari Katajala-Peltomaa, Jenni Kuuliala & Marika Räsänen: Verta vuotava kuva ja muita outoja ihmeitä. Eletty usko myöhäiskeskiajalla (Gaudeamus 2022)

Kirjassa esitellään myös ihmetekojen takana olevia pyhimyksiä. Heitä olivat muun muassa luostarijärjestön perustaja Birgitta, Ranskan kuningas Ludvig IX, abbedissa Clara Montefalcolainen sekä filosofi-teologi Tuomas Akvinolainen.

SUKUVIESTI 2 · 2022

29

U R KKA

LU K U

N

Miltä tuntuu olla vammainen?

Vammaisten henkilöiden elämää sanoittavat tavallisesti erilaiset asiantuntijat. Matti Laitisen ja Paula Pietilän kirja Vammaiset – Vaivaisista täysivaltaisiksi kansalaisiksi? antaa puheenvuoron ja äänen vammaisille itselleen.

Vammaisilla on nykyään oikeuksia, ja vaivaisista on ainakin muodollisesti tullut täysivaltaisia kansalaisia. Mutta onko vammaisilla vieläkään yhdenvertaisia mahdollisuuksia?

Matti Laitisen ja Paula Pietilän teos perustuu lähes 50 ihmisen haastatteluun. Esiin nousee eri elämänvaiheissa olevien vammaisten arki ja ja elämänkokemus.

Samalla teos pohtii yhteiskunnassa ja vammaisten oikeuksissa tapahtuneita muutoksia 1930-luvulta 2000-luvulle. Sosiaalipolitiikan ja asenneilmaston monet muutokset näyttäytyvät kouriintuntuvasti elettyinä. ”Kyseessä ei ole historiateos, vaan pikemminkin muutostarina: kertomus siitä, miten olemattomat ja näkymättömät saavat äänen ja osallisuuden. Pelkistettyä sankari-

tarinaa emme kuitenkaan pääse lukemaan, sillä kirja on myös kuvaus vuosikymmenestä toiseen samanlaisena jatkuvasta syrjinnästä ja syrjäyttämisestä, niin koulumaailmassa kuin työ- ja perhe-elämässäkin. Ihmisen, myös vammaisen ihmisen, elämässä kaikki ei ole vain yksilöstä itsestään kiinni. Avainasemassa on yhteiskunta, sen rakenteet, käytännöt ja asenteet.”

Molemmat kirjoittajat edustavat vammaisina sitä vähemmistöä, jonka elämästä kirjassa kerrotaan.

Dosentti Matti Laitinen opettaa kasvatustieteitä ja vammaistutkimusta Helsingin yliopistossa. YTM Paula Pietilä toimii esteettömyyssuunnittelijana Turun yliopistossa.

He ovat toimineet luottamushenkilöinä tai aktiivisina jäseninä lukuisissa vammaisjärjestöissä jo lähes 30 vuoden ajan.

Matti Laitinen ja Paula Pietilä: Vammaiset – Vaivaisista täysivaltaisiksi kansalaisiksi? (SKS Kirjat 2022)

Vaivaisukot – perusturvamme todelliset pioneerit Ville Vauhkosen kirja Vaivaisukot – Perusturvan pioneerit pureutuu hyvinvointivaltiomme historiaan. Se tarkastelee Suomen perusturvan kehitystä vaivaisukkoperinteen kautta.

Vaivaisukot keräyslippaineen ovat päivystäneet kirkkojemme porteilla jo 1600-luvulta lähtien. Ukot ke-

räsivät rahaa vaivaiskassoille ja pitäjien vilja-avun tueksi. Vaivaisukko oli paikallinen auttamisen

Ville Vauhkonen: Vaivaisukot – Perusturvan pioneerit (SKS Kirjat 2022)

30

SUKUVIESTI 2 · 2022

LUK U N U

Daalia ja pelakuu kertoo suomalaisten puutarhojen historiasta

RK

KA

Kuinka turhana kartanoelämän ylellisyytenä pidettyjen puutarhojen hoidosta tuli jokaisen pihan harrastus? Miten syntyivät kaupunkilaisten rakastamat siirtolapuutarhat, ja mitä niissä on eri aikoina kasvatettu? Millaisia olivat Tarvaspään ja muiden kansallisromanttisten taiteilijahuviloiden puutarhat?

Kasvitutkija Teija Alangon upeasti kuvitettu Daalia ja pelakuu kertoo suomalaisen puutarhan historian kartanoiden puistoista siirtolapuutarhoihin. Teos kuvaa suomalaispuutarhan kasvutarinan suuriruhtinaskunnan ajalta itsenäisyyden vuosiin ja kohti nykypäivää. Kukkien ikiaikainen viehätys on vaikuttanut puutarhoihin Suomessakin, vaikka suomalaispuutarhan juuret johtavatkin kasvimaalle.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa säätyläisillä oli kauniit kukkapuutarhat ja monipuoliset hyötykasvimaat, mutta köyhempi väki kasvatti lähinnä perunaa. Kansaa valistettiin kasvattamaan kauneusaistia kotipihojen kukilla, mutta konkreettisimmin puutarhavilje-

lyä johdattivat kato- ja sotavuosien puute ja nälkä. Kaupungistumisen myötä Suomeen syntyi siirtolapuutarhoita ja puutarhakulttuuri alkoi vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun.

Näyttävästi kuvitetusta teoksesta löytyy satoja puutarhakasveja astereista ukonhattuihin. Esimerkiksi suomalaisille tuttu pelargoni eli pelakuu on tuotu Eurooppaan 1700-luvun alussa Etelä-Afrikasta. Suurin osa kasvin lukemattomista risteytyksistä pohjaa neljään luonnonvaraiseen lajiin. Suomessa pelargonit, kuten huonekasvit yleensäkin, saapuivat ensin aateliskartanoihin, sitten porvareiden kasvihuoneisiin ja saleihin, ja lopulta tavallisten kotienkin ikkunalaudoille.

muoto aikana ennen sosiaaliturvaa. Yhteisö piti huolen omistaan, ja puuveistokset symboloivat tätä perusturvajärjestelmää. Ne myös loivat auttamismallin eetoksen esittäessään tavallisia ihmisiä eivätkä pyhimyksiä tai muita sankarihahmoja.

Vaivaisukot – Perusturvan pioneerit kertoo suomalaisen perusturvan historiasta vaivaisukon silmin. Samalla teos käy läpi hyvin-

vointivaltiomme varhaista historiaa: perusturvan kehittäminen oli tärkeä osa kansakunnan rakentamista. Vaivaisukot ovat ainutlaatuinen osa suomalaista kulttuuriperintöä ja perusturvamme todellisia pioneereja. Ne palvelivat perusturvamme johtotähtenä vuosisatoja, kunnes ukkojen symbolinen rooli vaivaisten viimeisenä turvana alkoi siirtyä hyvinvointivaltiolle toisen maailmansodan jälkeen.

Teija Alanko: Daalia ja pelakuu – Suomalaisen puutarhan kasvutarina (SKS Kirjat 2022)

FT Teija Alanko on hyötykasvien ja puutarhojen historiaan perehtynyt tietokirjailija, kasviarkeologi ja -biologi. Hänen aiempi teoksensa Malva ja mulperi (SKS 2018) kuvaa vanhempaa puutarhahistoriaa.

”On se miespolvien ajat sanattomin sanoin almuja anellut. Suuren suuri sen saalis ei lie koskaan ollut.

Mutta olemassa­olollaan on se ollut muistuttamassa meille ainaisesta avun­tarpeesta ympärillämme, ja että autuaampi on antaa kuin ottaa.”

SUKUVIESTI 2 · 2022

31

Julkaisuja sukuharrastajille Eine Kuismin – Elina Kuismin:

Sukua tutkimaan – Sukuharrastajan pikkujätti

Väinö Sointula (toim. Elina Kuismin):

Sanasto sukututkijoille, 6. painos

20 €

Eine Kuismin ja Elina Kuismin (toim.):

Hyvässä seurassa – Yhdistys-­ toiminnan pikkujätti, 2. painos

20 €

10 €

ISBN 978-952-99375-9-2

ISBN 978-952-68284-0-4

ISBN 978-952-99375-7-8

Sukuviesti, vuositilaus

Adressi, A4

Kortti, 16 cm x 16 cm

2€ 15 €

digi, alk.

25 €

printti, alk.

Hinta sis. kuoren.

15 € Hinta sis. toimituskulut.

Impola et al. (toim.):

Vanhojen käsialojen lukuopas (Gaudeamus)

Tiedustelut ja tilaukset Sukuseurojen Keskusliitto ry Sokerilinnantie 7 E, 02600 Espoo puh. (09) 4369 9450 toimisto@suvut.fi www.suvut.fi > Julkaisut Postitettuihin tilauksiin lisätään toimituskulut.

Kortin ja adressin on suunnitellut keskusliiton hallituksen jäsen Satu Hirvikoski.

Anna Salonen:

Isoisä / Isoäiti / Isä / Äiti – Anna muistojesi puhua (SKS Kirjat)

TARJOUS 30 € ovh. 34 € TARJOUS 22 € kpl, ovh 24 €

85 €

kaikki neljä kirjaa, sis. toimituskulut