Sukuviesti 5/2022

arkistoteko -palkinto Romano Missiolle

Verkkosanakirja johdattaa sanojen alkuperän äärelle

Päivitetty Digitaalisen sukututkimuksen opas vapaasti verkossa

Lukunurkka: Koko perheen tietokirjat kurkistavat menneisyyden lasten elämään

Lukunurkka: Tawastin perhe ja sotaisan 1500-luvun yhteiskunnan kirjo

Lukunurkka: Suomen ensimmäisen presidentin erikoinen elämä keskellä mullistuksia

Lukunurkka: Neuvosto-Karjalaan muuttaneiden suomalaisnaisten elämäntarinoita

Lukunurkka: Venäjän ja lännen suhteiden historiallista taustaa

Lukunurkka: Elämää 70-luvulla

Lukunurkka: Mielisairaalan potilaiden, läheisten ja hoitohenkilökunnan muistoja

Lukunurkka: Topelius ja sivistyksen nousu

Kannessa: Joulun valmistelua 24.12.1921. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

SUKUVIESTI

JULKAISIJA

TOIMITUS

YHTEYSTIEDOT

HINTA

AIKATAULU 2023

Nro Ilmestyy Aineisto Varaukset

1/23 vk 7 13.1. 9.1.

2/23 vk 16 10.3. 24.2. 3/23 vk 25 12.5. 28.4. 4/23 vk 40 25.8. 11.8. 5/23 vk 49 27.10. 13.10.

Viisi numeroa vuodessa ISSN 0357-9492 (painettu) ISSN 2736-9846 (verkkojulkaisu)

Tampereen seudun sukututkimusseura järjestää lauantaina 28.1.2023 klo 10–16

Sampolan Sukututkimuspäivän

Päivän teemana on Suku- ja tieverkostojen 1600-luku. Olemme mukana tapahtumassa omalla osastollamme.

Lisätiedot: www.tamsuku.fi

Tehtävämme on säilyttää historia

Tämän vuoden viimeiseen Sukuviestiin kirjoittelen toiveikkaampana kuin aikoihin. Sukuharrastajat ovat uskaltautuneet pandemian jälkeen taas tapaamaan toisiaan muuallakin kuin verkossa. Tämänkin lehden si vuilla kerrotaan usean sukuseuran tapaamisista, kiitos kaikille kokoon tumisistaan kertoneille. Sukujen tilaisuuksista ja matkoista saavat näin nauttia oman suvun jäsenten lisäksi myös kaikki lukijat, ja muut suvut saavat vapaasti napata vinkkejä omiin juhla- ja kokoussuunnitelmiinsa.

”Demokraattisessa vapaassa maassa meillä pitää olla rohkeutta tunnus taa menneisyytemme. Emme totisesti ole vastuussa edeltäjiemme päätök sistä, mutta meidän tehtävämme on säilyttää maamme historia.” Nämä Liisa-ystäväni virkkeet palautuivat mieleeni, kun keskustelin Heli Kar humäen kanssa hänen haastatteluunsa liittyvistä asioista. Heli kertoi ny kyisen työpaikkansa, Lapualla sijaitsevan Kosolan talon nykytilanteesta. Heli korosti, etteivät halua ratsastaa talon ikävämmällä menneisyydel lä, mutta eivät toisaalta halua sitä piilottaakaan, koska se on osa histo riaamme. Lapualaisille historia on opettanut, jossain muualla se tuntuu valitettavasti edelleen toistavan itseään. Helin ja Kosolan talon tarinaan voit tutustua seuraavalta sivulta alkaen.

P.S. Tänä syksynä olemme ikäväksemme joutuneet toteamaan, ettei pos tin kulkuun voi enää aina luottaa. Iso määrä kannatusjäsenillemme lähe tettyjä kirjeitä on jäänyt jonnekin matkalle. Lähetämme uutta postia, jos sa samalla pyydämme lähettämään sähköpostiosoitteen seuraavia posti tuksia varten. Saman toiveen esitämme kaikille tilaajillemme, mutta to ki myös perinteinen paperiposti on mahdollista. Toivottavasti posti saa ongelmansa ratkottua, emme nimittäin ole ainoita, joilla kirjeiden peril le saaminen on ollut hankalaa.

Toivotamme kaikille lukijoillemme rauhallista joulun aikaa sekä hyvää ja sukurakasta uutta vuotta 2023!

Sukuseurojen keskusliiton toimisto ja Sukuviestin toimitus ovat joulutauolla 14.12.2022– 4.1.2023. Sähköposteja kuitenkin luetaan ja tilauksia toimitetaan.

Eine Kuismin pääsihteeri

Kotiseutu- ja sukurakkautta eteläpohjalaisuuden sydämessä

Pohjanmaalla Heli Karhumäen lapsuuden perheessä pidettiin aina tiiviisti yhteyttä lähisuvun kanssa. Heli rakasti kuunnella vanhempiensa kertomia sukutarinoita.

Kosolan talon viestintäpäällikkö, emäntä ja tarinankertoja Heli Karhumäki siivoaa kievaria rakennuspölystä. Huoneen tapetti on rekonstruoitu pienestä fragmentista. Kuva: Kosolan talo.

Teksti: Nora Savolainen

Mielenkiinto sukututkimusta kohtaan heräsi, kun Karhumäki oli parikymppinen. Nuoremman veljen sä toimittaja Antti Karhumäen kanssa hän on aina ja kanut samat kiinnostuksen aiheet.

– Kun löydän kiinnostavan historiallisen kotiseu tuaiheen, soitan aina veljelleni. Häntäkin kiinnostaa tavallisen ihmisen arjen historia ja kulttuurihistoria. Myös isämme oli loputtoman utelias ja kiinnostunut kaikesta. Hän viihtyi ihmisten seurassa ja oli aktiivi sesti monessa mukana. Koen perineeni isäni luonteen, uteliaisuuden ja kiinnostuksen asioihin. Äitini viihtyi enemmän kotona, mutta kertoi meille aina paljon ta rinoita suvusta.

Tallentamisen halu

Mielenkiinto kaikkea ympäröivää kohtaan sekä ute liaisuus ja halu tallentaa asioita johtivat Karhumäen toimittajan työhön. Hän kokee, että elämässä jokainen tehtävä on valmistanut seuraavaan. Toimittajan ura alkoi kesätyöstä Pohjalaisessa. Sittemmin hän työs kenteli Ilta-Sanomissa yhteensä neljätoista vuotta, oli

useita vuosia mediayrittäjänä ja viestintäkouluttajana sekä Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tiedottajana.

Vuonna 2015 Karhumäki sai kutsun hakea vuodes ta 1945 alkaen julkaistun kristillisen Sana-lehden pää toimittajaksi ja tuli valituksi. Heli Karhumäen panos Sana-lehden kehittämisessä oli merkittävä. Hän luot sasi päätoimittajuutensa aikana muutoksen viikko lehdestä aikakauslehdeksi tiiminsä kanssa kokeneen journalistin ottein.

Kotiseutuikävää

Pääkaupunkiseudulla asuessaan Karhumäki tunsi usein olevansa poissa oikealta kotiseudultaan. Kolme poikaa syntyivät Espoon vuosina. Koska puoliso oli lähtöisin Kauhavalta, oli lopulta helppo päätös alkaa hakeutua kotiseudulle. Karhumäen isän puolen suku on Lapual ta, Nurmosta ja Kauhavalta. Järvi-Pohjanmaalta tuleva äiti kuuluu laajoihin sukuihin: Skrabb-Tallbacka, Neli markka, Strang-Spangar ja Keisarin suku.

– Etelä-Pohjanmaalla on tehty paljon sukututki muksia, ja näistä sukukirjoista olen kerännyt tiedot

Äitinsä kautta Heli kuuluu Järvi-Pohjanmaan Skrabb-Tallbackan sukuun. Keskellä istuva Adam Villehard Hallsten Alajär veltä (1841–1916) oli nimismiehen kuriton poika, joka joutui vankilaan pontikankeitosta ja virkamiehen vastustamisesta. Hän on Helille äidin isän äidin äidin isä. Hänen vierellään istuvat hänen tyttärensä Alexandra Keltikangas ja Serafia Viita niemi sek ä takana vasemmalla Hilma Lumperoinen. Ida Viitaniemi (keskellä) ja Elle Viitaniemi ovat Serafian tyttäriä

sadoista esivanhemmistani. On neksi olimme ehtineet äitini kans sa yhdessä käydä läpi sukumme his toriaa. Tämän arvo nousi erityisesti pintaan silloin, kun äitini menehtyi syöpään ollessani vasta 27-vuotias.

Vuonna 2003 Karhumäki per heineen muutti takaisin Pohjan maalle. Ihmisten tapa olla ja puhua, elää ja toimia – kaikki tuntui heistä mukavalta ja kotoisalta.

Kosolan talo –Lapuan maamerkki

Kulunut syksy on tuonut uutta Kar humäen työrintamalla. Hän aloit ti työt Kosolan talon viestintäpääl likkönä. Suurella pohjalaistalol la Lapuan joen rannassa on poik keuksellisen värikäs historia. Talon vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Niiden päälle on tehty mittava uu disrakennus 1861, minkä jälkeen

Talollinen ja lempeä herännäisvai kuttaja Jaakko Sinnemäki Lapuan Hellanmaasta (1820–1893) menetti ensimmäiset seitsemän lastaan pie ninä, mutta ehti silti saada vielä pal jon jälkeläisiä, joissa useita pappeja. Hän on Helille isän äidin isän äidin isä. Ex-ministeri Anni Sinnemäki on Jaakon pojanpojan pojantytär.

talossa asui ja harjoitti liiketoimin taa maakauppias Anders Wikman.

Siihen aikaan Etelä-Pohjanmaal la rellestivät vielä häjyt, joista yksi, miestaposta vankeudessa istunut Iisakki Kosola osti talon 1891. Hä nen kuoltuaan maatilaa jatkoi hä nen poikansa Vihtori Kosola vai moineen. Suomen itsenäisyyden aattona talo toimi jääkärietappina ja asekätkentäpaikkana. Itsenäisyy den kuohuvina alkuvuosina se oli lapuanliikkeen myötä kaikkien ai kalaisten tuntema kiintopiste valta kunnan poliittisella kartalla.

Kosolan talo tunnetaan etupääs sä lapuanliikkeestä ja Vihtori Koso lasta, mutta 200-vuotisen historian sa aikana se on ollut myös kauppa talo, maatila, itsenäisyysliikkeen aktivismin keskus sekä majatalo ja kievari. Talon nimi tulee Vihtori Kosolan isältä, puukkojunkkari Ii sakki Kosolalta. Vuonna 1948 He

Kosolan talo, Lapuan maamerkki, on Lapuanjoen varrella tuomiokirkkoa vastapäätä. Viestintäpäällikkö Heli Karhumäen (vas.) lisäksi uutta elämää pohjalaistaloon puhaltavat isäntä, yrittäjä Jari Vesanen ja projektipäällikkö, konservointiasiantuntija Taina Hautamäki. Kuva: Kosolan talo.

rättäjä-Yhdistys osti talon Vihtori Kosolan leskeltä Eliniltä. Herättä jän kirjakauppa jatkoi talon perin nettä liikehuoneistona. Kauno- ja tietokirjallisuuden, oppikirjojen, toimistotarvikkeiden ja lahjatava roiden lisäksi kirjakaupassa on ol lut laaja valikoima kristillistä ja La puaan liittyvää kirjallisuutta.

Uudet tuulet puhaltavat Kosolan talossa

Nyt talon historiassa on käänty nyt jälleen uusi sivu. Kosolan ta lo vaihtoi omistajaa kolme vuotta sitten, kun sen pitkäaikainen omis taja Herättäjä-Yhdistys myi talon yksityiselle yrittäjälle, rakennus perintöaktivisti Jari Vesaselle. Ta loa on kunnostettu perinneraken tajien sekä konservointiasiantun tija Taina Hautamäen johdolla sen ikään ja arvoon sopivilla perintei

Eelin ja Vihtori Kosolan kihlakuva. Vihtorista tuli talon isäntä ja kievarin pitäjä 15-vuotiaana, kun hänen isänsä, puukkojunkkari Iisakki Kosola kuoli. Vihtori tuli tunnetuksi jääk ärivärvärinä ja Lapuan liikkeen johtajana, mutta nuoruuden kun nianhimona oli maatalouden kehittäminen. Eelin oli syntyisin Lahdensuon kult tuurisuvusta. Heistä ja kymmenistä muista Lapuan merkkihenkilöistä löytyy tie toa Lapuan omasta tietokannasta, Lapuan Helemi -nettisivuilta. Kosolan kieva ri avattiin 2022 itsenäisyyspäivänä 100 vuoden tauon jälkeen. Kuva: Harri Nuoli virran kotialbumi.

Kosolan talon alla on kolme kellaria. Perustustusten kanssa on paljon töitä sekä takana etta edessä. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta taloa kunnostetaan rakennusperintöarvot säilyttävällä, kestävällä tavalla. Talon kunnostuksessa hyödynnetään pohjalaisia kirvesmiesperinteitä. Kuva: Kosolan talo.

sillä menetelmillä. Askel kerrallaan sitä kehitetään eteläpohjalaisen kulttuuriperinnön vierailukeskuk sena. Kosolan talossa avautui kievari itsenäisyyspäi vänä 2022. Kievaritoimintaa on ollut talossa viimek si sata vuotta sitten. Kosolan taloa vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin.

– Meillä on ilo tuottaa tilausruokapalvelut yhteis työssä palkitun seinäjokelaisen Juurella-pitopalvelun kanssa. Paikallinen kahvilayrittäjä järjestää kahvituk set ja keittolounaat. Minun roolini viestinnän lisäksi on vierailijaryhmien emännöiminen. Pidän talossa myös räätälöityjä historiaesittelyjä.

Sukuseura Ketolan paksun talo on herätetty henkiin

Karhumäki on vapaa-ajallaan monessa mukana. Hän kiertää hengellisessä puhujatyössä ympäri Suomen. Tämän lisäksi hän on mukana myös sukuseuransa, Ketolan paksun eli Jaakko Ojalan jälkeläisten toimin nassa tiedottajana ja sihteerinä. Sukuseuran tärkein tiedotuskanava on Facebook.

– Sukuseurallamme on 1700-luvulla rakennettu Alasen talo Lapuan Kauhajärvellä. Tähän taloon kan taisämme Ojalan Jaakko tuli 1800-luvun puolivälissä vävyksi. Se oli 30 vuotta asumattomana, kunnes suku seura sai sen lahjoituksena edelliseltä omistajalta, jo ka oli perinyt sen. Sen jälkeen sitä on herätelty eloon

vilkkaalla talkootoiminnalla. Paikallinen Leader-ryh mä lahjoitti EU-kehittämistukea sen kunnostamiseen. Sukuseuraan voivat liittyä myös sukuun kuulumat tomat. Talo on tarkoitus saada sellaiseen kuntoon, että sitä voivat käyttää kaikki vanhoista taloista kiinnostu neet tai mummolaa kaipaavat ihmiset. Nuoriakin on saatu vireän yhteisömummolan toimintaan mukaan. Muun muassa viime kesänä joukko nuoria vietti ju hannuksen Alasen talossa. He maalasivat pienen piha saunan ja ulkorakennuksen vastalahjana asumisestaan.

– Ja meillä on siellä paljon erilaista toimintaa. Vii me kesänä esimerkiksi oli Kesätohinat -hanke. Pihapii rissä oli kanoja ja lampaita. Järjestimme kursseja, kesä kahviloita, avoimien ovien päiviä, makrameekursseja, valokuvailtoja, kummitusiltoja, nuotio -ja saunailtoja. Talossa pidetään myös hengellisiä seuroja. Ensi kesä nä pidämme taas talkoita ja kantaisämme muistok si syntymäpäiväjuhlat, Karhumäki kertoo hymyillen.

Helsinkiläisnuoret tulivat sukuseuran yhteisömummolan kesäpehtooreiksi

Vuosi sitten sukuseura pestasi helsinkiläiset nuoret Alasen taloon yhteisömummolan kesäpehtooreiksi.

– Nämä nuoret naiset olivat etsineet kesäkotia maalta sosiaalisessa mediassa. He lupasivat tehdä tal koohommia korvaukseksi asumisesta, mutta homma vähän paisui. Samaan aikaan nimittäin Ketolan Paksun sukuseura viritteli sinne enenevässä määrin toimintaa.

Kysyntä ja sukuseuran tarpeet kohtasivat: rauhalli sen oleilun sijasta nuoret palkattiinkin ison pohjalais talon kesäpehtooreiksi. Tehtävää riitti: työtä talon, pi hapiirin ja eläinten hoidossa, vieraiden vastaanottami sessa sekä työpajojen, kurssien, tapahtumien ja iltami en järjestelyissä. Nuoret oppivat monipuolisesti asioita maalaiselämästä ja saivat kokea ikimuistoisen kesän.

Vireällä sukuseuralla on myös paljon tulevaisuu teen tähtääviä suunnitelmia Ketolan paksun varalle.

– Sukuseura harkitsee jopa Alasen talon tarjoa mista viikoksi kerrallaan ihmisille, jotka haluavat ko keilla, miltä maalla asuminen tuntuu. Tai sinne voi vat tulla sellaiset, joilla ei ole omaa mummolaa, Kar humäki kertoo.

Suurtilallinen Antti Pernaa Kauhavalta (1840–1913) j ja hä nen vaimonsa Hedvik Ala-Katila Seinäjoelta (1846–1912) ovat kumpikin körttipuvuissaan. Antti voitti meijerinsä voil la vuonna 1900 kultamitalin Pariisin maailmannäyttelys sä. Poika Kustaa lähetettiin yliopistoon lukemaan papiksi, mutta hän kuoli tartuntatautiin 25-vuotiaana. Hedvik pol veutuu nuijasodan päälliköstä Jaakko Ilkasta (1545–1597).

Kosolan talon kulttuurikierrosten aiheita

Lapua Suomen Chicagona 1800-luvulla: Suomen ri kostilastojen ykköstykki, puukkojunkkarit ja heidän tal tuttajansa (nimismies Adolf Hägglund ja körttijulistaja N. K. Malmberg), Kosolan talon isäntänä parannuksen tehnyt murhamies Iisakki Kosola.

Hengellistä elämää: puukkojunkkari Iisakin poika Vih tori Kosola innokkaana rippikoulupoikana ja hänen hen gellinen herätyksensä Pietarin vankilassa ”kalterijääkäri nä”, Kosolan talo körttien päämajana 1948 2019, körtti liikkeen kirveskristityt idän mailla kirkkoja rakentamassa.

Isänmaan kuohuvat vuodet ja tunnetut persoonat Kosolan ta lossa: jääkäriliikkeen värvärit ja pii lottajat, kalterijääkärit, asekätkentä, salainen pommitehdas, Lapuan liike ja Isänmaallinen kansanliike IKL.

Vaurautta ja köyhyyttä – kauppiaita, käsityöläisiä ja yrittäjiä: 15 vuotias Vihtori Kosola Kosolan suurtilan isännäksi ja maatalouden kehittäjäksi.

Joen ylittävä silta Lapualla ja Vihtori Kosolan talo vuonna 1930. Kuva: Valokuvaamo Pietinen / Museovirasto, Historian kuvakokoelma.

Suvun vaiheet taipuvat kirjoiksi, pakinoiksi ja tarinateokseksi

Heli Karhumäen kiinnostus omiin sukuihin ja koko kotimaa kunnan historiaan on tuottanut tarinoita myös monien mui den iloksi. Hän on kertonut sukunsa vaiheista kymmenissä kolumneissaan, sukuseurojen esitelmissä, Radio Dein mur repakinoissa sekä murretarinakirjoissa Pihtaajatytön katu mus (äänikirja) ja Pistelevä villapaita (painettu ja äänikirja).

Yksi tuotannoista on tositarinoita ja kansanmusiikkia yhdis tävä tarinateos Lakeus, rukous, vapaus – sinun sukusi tarina. Se oli Kirkko soikoon festivaalin tilausteos Helsingissä sekä myö hemmin noin kymmenessä muussa kirkossa. Pohjalaisten his toria alkaa lakeuksien pellonraivauksista, puukkojunkkareista ja heidän taltuttajistaan, Amerikan siirtolaisista ja Titanicilla hukkuneista sekä isien ikävästä sotavuosina. Teos kertoo ko vasta työstä ja arjen kolhuista, mutta myös kristillisen uskon valoisasta voimasta, anteeksiannosta ja toivosta. Musiikit ta rinoiden välissä esittää kansanmusiikkiyhtye Kiharakolmio.

▶ Kosolan talo: https://kosolantalo.fi

Heli Karhumäki. Kuva: Kosolan talo.

Vehviläisten sukuseuran kesäpäivä Suonenjoella

Vehviläisten sukuseura järjesti yhteisen kesäpäivän jä senilleen koronatauon jälkeen. Kesäpäivään saapuikin 27 seuran jäsentä ja perheenjäsentä eri puolilta Suo mea 18. kesäkuuta Suonenjoen Vanhan hautausmaan pääportille. Iloisten uusien kohtaamisten ja jälleenta paamisten jälkeen päästiin hautausmaakierrokselle Vehviläisten haudoille sukuseuratutkija Jouko Suihko sen opastuksella. Jouko pyysi kaikkia kierroksella mu kana olevia kertomaan, jos heillä on lisätietoa sukulai sistaan. Näin kierroksesta saatiin vuorovaikutteinen.

Oli mielenkiintoista kuulla, keitä Vehviläisiä hau doissa lepäsi ja mihin sukuhaaroihin he kuuluivat. En varmaan ollut ainoa, joka ei tiennyt esim. lääketieteen ja kirurgian tohtorista, professorista ja valtioneuvok sesta Taavetti Laitisesta (1866–1941), joka kannatti suomalaisuusaatetta ja joutui siitä myös osin yliopis topiireissä kärsimään. Samalla kuultiin monenlaisia elämäntarinoita ja historiaa myös esim. Suonenjoen ensimmäisestä papista ja Suonenjoen lääkäreistä. Su kuseuran puheenjohtaja Harri Silkosuo muisti kerrot tavan, että yksi lääkäreistä kuvasi heitä lääkäreitä ”vir ka-, juoppo- ja täyshulluiksi”.

Sirkka Kainulainen, kansanedustaja Anu Vehviläisen äiti, kertoi Vehvilän Elsalan vahvoista naisista; Elsamummostaan ja Hilkka-äidistään. Hautausmaakier roksen jälkeen laskettiin vielä kukkakimppu kaatunei den muistopatsaalle ja vietettiin hiljainen muistohet ki kaikille edesmenneille Vehviläis-omaisille, tieten kin myös kaatuneille isänmaan puolustajille.

Hautausmaakierroksen jälkeen siirryttiin hyvin kunnostetulle Vehvilä Talolle, jossa mukaan liittyi vielä neljä sukuseuran jäsentä, ja jossa saimme naut tia kyläyhdistyksen tekemän maittavan lounaan. Pu heenjohtaja Harri Silkosuon tervehdyksen jälkeen Ar to Vehviläinen esitti lyhyen muistelun Vehvilän kansa koulun ensimmäisestä opettajasta, Hanna Vehviläises tä, äitinsä Helmi Vehviläisen vanhan puhekirjoituksen pohjalta. Hanna oli ollut ahkera, työhönsä sitoutunut opettaja, välillä ankarakin tarvittaessa. Heikki Vehvi läinen kysyikin, löytyykö seinästä vielä arestikirjoitus ”tiällä Tatua piinattiin”. Ei löydy enää.

Vehvilä Talolta siirryttiin Rantalaan, joka toimii nykyisin maatilamatkailutilana lihakarjatilan lisäksi. Hanna Vehviläinen (o.s. Reinikainen) oli ollut Ran

Vanhan hautausmaan portilla. Taustalla vuonna 1865 valmistunut Suonenjoen kirkko.

talan miniä ja kansakoulun pitämi nen Vehvilässä oli aloitettu Rantalas ta vuonna 1907. Hanna Vehviläisen hautakivi oli siirretty Rantalan van han talon seinustalle ja siihen oli kiin nitetty sukuseuran lahjoittama laatta. Nyt muistolaatta paljastettiin kaikille.

Lisäksi isäntäpariskunnan Sirk ku ja Jorma Vehviläisen poika Janne kertoi tilan historiasta ja nykytilas ta. Vanhassa talossa nautittiin kakku kahvit ja jutusteltiin vapaasti toisiim me tutustuen. Iltaohjelmana oli vie lä halukkaille savusauna Siepossa Ar to ja Outi Vehviläisellä Jylänki-järven rannalla.

Voi vain todeta, että sukuseuran tapahtuma oli onnistunut. Saatiin uut ta tietoa ja saatiin jutustella. Lisärik kautta sukuseuraan tuo paljon Jouko Suihkonen, joka on tutkinut sukua ja jolta piakkoin ilmestyy taas uusi kirja. Myös paljon elämänkokemusta kar tuttaneet ihmiset, kuten Sirkka Kai nulainen, osaavat kertoa positiivises ti vanhoista tapahtumista ja ihmisistä menneiltä ajoilta. Näissä muisteluis sa voimme todeta kuuluvamme suku polvien ketjuun ja kaikki me raken numme osin näistä muistoista.

Päivällä Arto Vehviläisen muiste lussa toistui pari kertaa ”eikö ou mu kavoo?” Lopputituleerauksena voi to deta: ”Kyllä olj mukavoo.”

Arto Vehviläinen kertoo Vehvilän koulun ensimmäisestä opettajasta Hanna Vehviläisestä

Rantalan tuleva isäntä Janne Vehviläinen kertoo sukutilan vaiheista. Hanna Vehviläisen muistolaatta.

Sukututkija Jouko Suihkonen kertoo menneistä sukupolvista.

Taina Peltonen, o.s. Vehviläinen

Sukujuhla toi Nyyssöset jälleen yhteen

Sukujuhlaamme järjestellessämme ilmassa oli innos tusta, odotusta ja jännitystäkin. Miten mukava on kaan jälleen tavata tuttuja ja tutustua uusiin sukuseu ralaisiin!

Juhlapäivän 6.8. aamuna Sorsakosken Seuralan il moittautumispisteellämme alkoi hyörinä ja juhlasali täyttyä. Sorsakosken Kyläyhdistyksen naisten valmis tamat maukkaat kahvit karjalanpiirakoineen maistui vat ja iloinen puheensorina täytti tilan. Paljon oli ju teltavaa, kun pitkästä aikaa jälleen tavataan. Seuram me sukututkija Ari Kankkusen ”työpisteellä” voitiin tutustua omiin sukutietoihin.

Juhlan avaussanat lausui varapuheenjohtaja Ka ri Pekka Nyyssönen toivottaen juhlaväen lämpimäs ti tervetulleeksi, jonka jälkeen lauloimme Savolaisen laulun Eija Kettusen toimiessa esilaulajana. Komeas ti laulu raikuikin.

Sorsakosken kyläyhdistyksen puheenjohtaja Anja Tikkanen johdatti meidät Sorsakosken kylän histori aan ja nykypäivään. Sorsakoskihan on tunnettu teolli suusyhdyskunta, joka parhaiten muistetaan Hackma

nin ruokailuvälineistä. Sorsakosken teollinen historia ulottuu 1700-luvulle ja nykyisin Hackmanin perin töä jatkaa Fiskars Groupin keitto- ja paistoastiatehdas. Luovutimme Sorsakosken Kyläyhdistykselle Nyyssös ten sukuseuran standaarin. Anjan esityksen jälkeen saimme nauttia Eija Kettusen kauniista laulusta. Lau lun sanat, ”elämä on lahja, nyt siitä nautitaan”, sopivat hyvin juhlaamme.

Ari Kankkunen esitteli kollegansa Ari Kolehmai sen laatimaa Nyyssösten suvun DNA-tutkimukseen perustuvaa sukupuuta. DNA-tutkimuksen avulla var mistetaan eri sukuhaarojen yhteydet toisiinsa. Jotta voimme varmistaa Nyyssösten eri sukuhaarojen yh teyksiä, tarvitsemme lisää DNA-testauksia. Ari Kank kunen koordinoi tätä työtä puuttuvien testien osalta. DNA-tutkimus täydentää ja täsmentää kirjallisiin läh teisiin perustuvaa sukututkimusta. DNA-tutkimuksen myötä yhä nuoremmat ovat innostuneet sukututki muksesta ja toivomme, että myös Nyyssösten suvus ta löytyy uusia innokkaita tutkijoita.

Jäppilän Heinäselän uudistetun navettarakennuksen edustalla otettu ryhmäkuva. Kuva Jukka Suhonen.

Vuosikokouksen päätöksiä

Vuosikokouksen aluksi pidimme hiljaisen hetken kes ken toimikauden poisnukkuneelle puheenjohtajal lemme Esko Nyyssöselle. Hetken aikana meistä kukin muisteli Eskoa ja hänen mittavaa työtänsä Nyyssös ten sukuseuran eteen. Kiitämme ja kaipaamme Sinua. Vuosikokouksessa kävimme läpi Kari Pekka Nyys sösen johdolla sääntömääräiset asiat. Toimintasuun nitelmassa 2022–2025 hallituksen ensisijaisena tehtä vänä on varmistaa seuratoiminnan jatkuminen vuo den 2025 vuosikokouksen jälkeen. Hallituksen muut keskeiset tehtävät ovat jäsenhankinta ja -huolto, tie dotus- ja julkaisutoiminta, sukututkimus sekä suku tiedon kokoaminen ja tallennus. Vuonna 2025 järjes tetään seuran 25-vuotisjuhla sääntömääräisen vuosi kokouksen yhteydessä. Lisäksi pyritään toteuttamaan ainakin yksi yhteinen tapaaminen vuosikokousten vä lisenä aikana. Keskeisin tiedotuskanava on sukuseu ran tiedote, jota julkaistaan vähintään kaksi kertaa vuodessa. Muita tiedotuskanavia ovat seuran kotisi vut ja Facebook-sivu. Tutkimustoimintaa varten on perustettu historia- ja sukututkimusjaos, johon pyri tään saamaan lisää tekijöitä mukaan. Asiakirjalähtei siin nojaavaan sukututkimukseen pyritään mahdolli suuksien mukaan saamaan täydennystä DNA-tutki muksella, jota tehdään yhteistyössä alan asiantunti joiden kanssa. Julkaisutoimintaa pyritään jatkamaan. Jäsenmaksu päätettiin pitää nykyisellään eli 25 euros sa/perhekunta.

Vuosikokous kutsui seuran kunniajäseneksi Mari anne Sartomaan (Pieksämäki). Marianne on ollut hal lituksen jäsen vuodesta 2007 ja toimii nykyisin seuran

rahastonhoitajana. Marianne vastaa lisäksi mm. suku tiedotteestamme ja sen hienosta ulkoasusta.

Jäsenistö esitti, että tulevan hallituksen tulee suun nata varoja DNA-tutkimuksiin ja valtuutti hallituksen ylittämään budjetissa esitetyt sukututkimuskulut. Ko kouspuheenvuoroissa muistutettiin, että jäsenillä on mahdollisuus lähettää valokuvia ja tekstejä hallituksel le. Näin toivottiin jäsenten toimivan, jotta suvun pe rintöä saadaan yhä laajemmin tallennettua.

Vuosikokouksen jännittävin vaihe oli uuden hal lituksen valinta. Valinnat suoritettiin ripeästi ja yksi mielisesti. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Heidi Markkanen. Heidi on ollut mukana seuran toiminnas sa jo perustamisesta lähtien ja tehnyt pitkän päivätyön seuran sihteerinä. Onnittelut Heidille! Varapuheen johtajana jatkaa Kari Pekka Nyyssönen ja hallituk sen jäseninä Marianne Sartomaa, Mirja Tuomainen ja Ari Kankkunen. Uusina jäseninä hallitukseen valit tiin Pirjo Nyyssönen (Varkaus) ja Ulla Mäki (Vesanto) – lämpimästi tervetuloa mukaan seuran hallitukseen!

Vuosikokouksen nuija pamahti pöytään kokouk sen päätteeksi. Kokoustilaan leijailikin jo herkullisen kanakeiton tuoksu, joten oli aika aloittaa lounas. Oli vatpahan kyläyhdistyksen taitavat kokit luoneet her kullisen keiton kaikkine lisäkkeineen. Ruoka maistui ja kiitoksia sateli keittiöön. Näillä eväillä sitä jaksoi eteenpäin. Lounaan jälkeen kauppa kävi sukuseuran tuotemyyntipisteessä.

Tulilahden murhia tutkimassa Nyyssösten sukuseura on luovuttanut historioitsija Teemu Keskisarjan käyttöön edesmenneen Veikko Nyyssösen keräämiä Heinäveden surmatapahtumiin liittyviä lehti leikkeitä ja Alpo Nyyssöseltä saa miamme valokuvia. Keskisarjal la on työn alla tuleva kirjajulkaisu näistä murheellisista tapahtumis ta, jossa nuoret Riitta Pakkanen ja Eine Nyyssönen murhattiin Tuli lahden leirintäalueella heinäkuus sa v. 1959.

Sukujuhlassamme Keskisar jan avustajat Eeva Tammi ja Kai sa Kautto olivat kertomassa tut kimushankkeen etenemisestä. Surmatöistä ei lopulta tuomittu ketään. Pääepäilty oli ruotsinkie liseltä Pohjanmaalta kotoisin ole va pikkurikollinen Runar Holm ström. Hän surmasi itsensä hirttäy

Eeva Tammi ja Kaisa Kautto kertomassa Tulilahden murhista. Kuva Heidi Markkanen.

tymällä pidätysselliinsä toukokuussa v. 1961, jättäen jälkeensä viestin: ”Olen syytön.” Holmström oli rikol linen, mutta oliko hän murhamies? On esitetty seik koja, jotka puoltaisivat surmantyön tekijän/tekijöiden tunteneen surmapaikan ja lähiympäristön hyvin.

Työryhmä Keskisarja-Tammi-Kautto ovat saaneet tutkimusluvat Keskusrikospoliisin salaisiin kansioi hin. Hankkeen työnjaossa Tammi ja Kautto keräävät materiaalia arkistoista, tekevät aikalaishaastatteluita, etsivät uusia lähteitä jne. Kautto vastaa kuvatoimituk sesta. Keskisarja keskittyy tekstin tuottamiseen.

Tulevan kirjan tiimoilta on suunnitteilla neliosai nen tv-sarja. Ylen kuvaajat olivat sukujuhlassa kuvaa massa aineistoa sarjaan. Ohjaaja Tommi Hakko pitää erityisen tärkeänä saada mukaan dokumenttiin uhrien sukulaisten näkökulmaa. Tähän liittyen aiheesta haas tateltiin sukuseuran tutkimusvastaavaa Ari Kankkus ta sekä juhlassa mukana olleita jäseniämme. Toivom me, että uusien tutkimustuloksien ja kirjan myötä uh rit ja heidän läheisensä saavat oikeutuksen ja rauhan.

Retrobussilla Heinäselkään

Seuraavana olivat vuorossa perinteiset mansikkakak kukahvit. Kahvihampaan kolotus katosi ja energiaa virtasi illan ohjelmaa varten Suomen Harmonikkalii ton vuoden 1980 Harmonikkamestarin Aimo Kontti sen taitavan soiton säestyksellä. Harmonikka otettiin mukaan myös 70-luvun retrobussiin, sillä linja-autos sa on aina tunnelmaa!

Bussin keula osoitti kohti Jäppilän Heinäselkää ja väkeä siirtyi bussin uumeniin runsain joukoin. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tällaisella on matkustettu. Kone käyntiin ja matka alkoi. Eikä matka katkennut, vaan turvallisesti kuljettaja Jaakko Räisänen toi juh

laväen Heinäselän pihapiiriin, jossa meitä olivat vas taanottamassa Jukka ja Leena Suhonen puolisoineen. Vesisadetta oli illaksi luvattu, mutta mitä vielä, au rinkohan se sieltä esiin astui. Auringon valossa ihme tystä herätti vanhan navetan kivijalan päälle kohonnut KARU-niminen juhlatila, jonne mahtuu yli 200 hen kilöä erilaisiin tilaisuuksiin. Pihapiirin toisella laidal la on kaunis keltainen päärakennus, joka on ollut sa man suvun hallussa vuodesta 1721.

Juhlatilassa olivat esillä komeasti sukuseuran ja Suomen pienoisliput. Jukka Suhonen ja äitinsä Leena toivottivat meidät tervetulleiksi. Jukka Suhonen ker toi juhlatilan rakennusprojektista. Nyyssösten suku seuran puolesta Ari Kankkunen luovutti Leenalle ja Jukalle tekemänsä Heinäselän historiikin.

Leena Suhonen ja Ari Kankkunen kertoivat pai kan mielenkiintoisesta historiasta. Vuonna 1851 ta lon emännäksi tuli Leppävirran Herralan Nyyssöläs tä Susanna Nyyssönen, joka avioitui Kaapro Suho sen kanssa. Näin Nyyssöset liittyivät osaksi talon pit kää historiaa.

Kahdessa eri ryhmässä tutustuimme pihapiiriin ja päärakennukseen. Rakentamisen aikana pihassa oli kertomusten mukaan ollut kota sekä verstas. Kesäl lä Leena Suhosen poistaessa pintamaata, sen alta oli löytynyt kivistä ladottu lattia. Tämän uskotaan olleen kodan pohja. Päärakennuksen takana oli myös maan alainen kellaritila, jota leikkisästi kutsuttiin ”salakapa kaksi”. Jukka Suhoselta kysyttiin, että kummitteleeko päärakennuksessa? Saimme vastauksen, että outoja ääniä kyllä kuuluu.

Päärakennuksen tuvassa ja huoneissa oli pal jon esineitä eri vuosikymmeniltä. Esineet herätti vät meissä paljon muistoja ja niistä keskusteltiin in nokkaasti. Kierroksella myös tutustuttiin toinen toi siimme yhä paremmin, mikä on kin eräs tärkeimmistä juhlamme tavoitteista.

Juhlatilaan oli katettu runsas ja maittava pitopöytä, joka notkui sa laatteja ja lämpimiä naposteltavia. Ruuanhakuvuoroa odotellessa oli mukavaa kuunnella Aimo Kont tisen musisointia. Innostuivatpa osa meistä tanssimaankin. Erityi sesti Ranskasta tulleet vieraamme Christian ja Michèle Bernard näyt tivät meille vauhdikkaan tanssimi sen mallia.

Jokaisessa pöydässä juttu len si ja ruoka maistui – nyt sitä jak saa virkistynein mielin kotimatkal

Linja-autossa on tunnelmaa! Retrobussimatkalla Sorsakoskelta Jäppilän Heinä selk ään sukujuhlan päätteeksi. Kuva Heidi Markkanen.

le. Kiittelimme Heinäselän väen ja hyvästelimme toinen toisemme. Retrobussilla matka taittui takai sin Sorsakoskelle. Taisipa moni bussin kyydissä palata mennei siin aikoihinkin. Ainakin kuulim me kommentin: ”Matkallahan ai van nuortui!”

Nyyssösten sukuseuran hallitus kiittää kaikkia sekä juhliin että jär jestelyihin osallistuneita. Oli hie noa, että pääsimme jälleen yhteen. Toivomme, että sukuseuratoimin ta löytää uusia ystäviä ja voimme yhdessä kehittää toimintaamme eteenpäin.

Kari Pekka Nyyssönen

Jäppilän Heinäselän päärakennuksen tupa. Rakennus on jo noin 200 vuotta vanha. Kuva Heidi Markkanen.

”Nuoriso on pilalla, vanhukset on pihalla”

– Kerro sukupolvien välisestä kuilusta

Onko vanhoissa viisaus ja nuorissa tulevaisuus – vai onko sittenkin nuoriso pilalla ja vanhukset pihalla? Suomalaisen Kirjallisuuden Seura toivoo kirjoituksia eri sukupolvia koskevista ajatuksista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon on tal lennettu kulttuuriperintöä vuosisatojen varrelta. Osa kulttuurisista ilmiöistä jää menneisyyteen, toiset tois tuvat aika ajoin, jotkut puolestaan tuntuvat kestävän ikuisesti. Eräs tällainen ikuinen ilmiö tuntuu olevan sukupolvien toisaalta kunnioittava, toisaalta karsasta va suhtautuminen edeltäjiinsä ja seuraajiinsa.

Kerro SKS:lle omat muistosi ja käsityksesi siitä, kuin ka eri-ikäiset ihmiset suhtautuvat toisiinsa erilaisissa tilanteissa ja elämänvaiheissa. Oletko havainnut suh tautumisessa muutosta eri aikoina? Asennoidutaan ko toisiin sukupolviin eri tavalla työelämässä ja vapaaajalla? Kerro, millaisia eroavaisuuksista kielenkäytössä, käytöstavoissa ja mieltymyksissä olet havainnut suku polvien välillä. Entä mistä ajattelet mahdollisten vas takkainasettelujen johtuvan?

Sukupolvien välinen kuilu -keruun vastaukset arkistoi daan SKS:n arkistoon ja Tietoarkistoon. Keruun tu loksista tiedotetaan syksyllä 2023. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkintoja.

Lähetä kirjoituksesi SKS:lle 14.4.2023 mennessä

• verkkosivujen lomakkeella tai

• postitse osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto, PL 259, 00171 Helsinki, merkitse kuoreen tunnus ”Sukupolvet”.

• Voit lähettää SKS:lle myös valokuvia, äänitteitä, videoita ja aiemmin tehtyjä tekstejä ja haastatteluita.

• Muista liittää mukaan lupa lähettämäsi aineiston arkistoimiseen SKS:n arkistoon nimellä tai nimimerkillä sekä yhteys ja taustatiedot.

Vastausohjeet: www.finlit.fi/sukupolvet

Jäntti-suku kokoontui Rautalammilla

historiallisissa merkeissä

Rautalampilaislähtöinen Jäntti-suku kokoontui vuosi kokouksen ja yhteisen tapaamisen merkeissä sunnun taina 14.8.2022 Rautalammilla, Loma- ja kurssikeskus Törmälässä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 115 hen keä ympäri maan Helsingistä Rovaniemelle.

Kokous ja juhla pidettiin Törmälän entisen nave tan kivistä rakennetussa kirkkosalissa. Avara kivira kennus oli miellyttävä kokous- ja juhlapaikka heltei senä päivänä, vaikka se olikin aivan täynnä.

Ilmoittautumisen yhteydessä oli tarjolla myös aa mukahvit. Runsas sukutuotevalikoima oli perinteiseen tapaan myynnissä. Sukuseuran historianäyttely opasti ensikertalaisia seuran toiminnan juurille.

Esimies Seppo Jäntti toivotti osallistujat tervetul leiksi päivään ja tapahtumiin. Sen jälkeen Törmälän nykyinen isäntä Matti Varis kertoi tilasta ja toimin nasta. Puheenvuoron jälkeen esimies sekä Ritva Ko kander luovuttivat Matille sukuviirin ja aurinkoiset kukat muistoksi päivästä.

Sääntömääräisessä vuosikokouk sessa vahvistettiin tilinpäätös, tule van kauden toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä täydennettiin su kuneuvostoa.

Muistomerkin paljastus

Päivän päätapahtuma oli suvun kantaisän ja Rautalam min ensimmäisen kirkkoherran Laurentius Lauren tii Jentzen muistomerkin paljastus. Hän toimi kirkko herrana vuosina 1561–1603. Vuonna 1580 hän muutti omistukseensa hankkimalle Konnekosken tilalle ja asui siellä 8 vuotta. Tämänkertainen kokouspaikka Törmä lä sijaitsee silloisen Konnekosken tilan mailla. Muisto merkki on siten juurillaan Törmälässä ”omilla mailla”.

Jäntti-sukuneuvosto päätti syksyllä 2020 lähteä to teuttamaan muistomerkkiasiaa järjestämällä ideakil pailun jäsenistön parissa. Valituksi tuli tervolaisen

Runsaslukuinen juhlaväki kunnioitti muistomerkin paljastusta.

Ritva Kokanderin ehdotus Uuden aikakauden airut, jonka oli kilpailutyöksi luonnostellut kuopiolainen Matti Laitinen. Jatkotyön toteutti kuvanveistäjä Tapio Kettunen Vesilahdelta. Muistomerkkireliefin valun on toteuttanut Lapinlahden Taidevalimossa Tanssiva tai devalaja Kirsi Siponen. Muistomerkkiin liittyy myös Laurentiuksen ja sukuseuran historiaa esittelevä taulu. Muistomerkin paljastuspuheessa sukuseuran pe rustajajäsen Tapsa Jäntti esitteli hankkeen vaiheita ja merkin valintaperusteita. ”Uuden aikakauden airues sa tulee hyvin ja pelkistetysti esille kantaisä Lauren tiuksen työn uudistava ja jatkuvaa satoa tuottava luon ne”, hän mainitsi.

Ehdotuksen tekijä Ritva Kokander kertoi ideansa taustasta: ”Muistomerkissä ovat läsnä Laurentius seu rakunnan paimenena ja hänen ohellaan tämän uuden seurakunnan alueen uudisraivaajat tähkien muodos sa. Yhdessä he loivat eväät ja hengen tulevaisuuden kehitykselle – alueensa uudelle ajalle.”

Muistomerkin paljastivat seuran kunniajä senet Tauno Jäntti ja Esa Jääskeläinen. Lopuksi muistettiin kukkasin muistomerkkikilpailun voittajia. Muistomerkin toteuttamista tukenei ta Juha Rossin säätiötä, Rautalammin histori allista yhdistystä sekä Rautalammin kulttuu riseuraa muistettiin sukuseuran sukukirjoilla.

Tilaisuudessa toimivat juhlavina airueina suvun nuoremman polven edustajat Eeva-Lii sa Väisänen ja Heikki Jäntti. Tilaisuus myös videoitiin yhteiseksi iloksi, videoijana Janne Jääskeläinen.

Helteiseltä pihalta siirryttiin Väentupaan, aittaan ja pihamaalle nauttimaan ansaittua ja maistuvaa lounasta, jonka Törmälän emäntä Vuokko Pitkänen apulaisineen oli valmistanut.

Juhlan aika

Tilaisuus jatkui lounaan jälkeen sukujuhlalla. Juhla aloitettiin perinteisesti yhteisellä Savo laisen laululla. Juhlaan toi Rautalammin kun nan tervehdyksen kunnanvaltuuston puheen johtaja Pekka Annala. Juhlaesitelmänä kuul tiin Taunon Jäntin esitys Laurentiuksen aika kaudesta ja elämän vaiheista.

Rautalammin mieskuoron vahvistettu kvartetti esiintyi johtajanaan Kaisa-Liisa Pii ronen. Yleisöön uppoavassa ohjelmistossa oli mm. Matti Lehmosen ja J. Alfred Tannerin lauluja. Rautalammin seurakunnan kirkko valtuuston puheenjohtaja Merja Hämäläinen toi seurakunnan tervehdyksen. ”Muistomerk

ki kertoo sukunne historiaa ja samalla seurakunnan historiaa”.

Ritva Kokander esitti pieniä ilon pisaroita runo jen muodossa. Päivän lopussa olleen hartaushetken piti rovasti Raimo Jalkanen.

Sukuseura kokoontuu ensi vuonna Hyvinkäällä, jonne valmistauduttiin Uusmaalaisten laulun saatte lemana. Päivän lopuksi tarjolla oli vielä makoisat kak kukahvit.

Esa Jääskeläinen

Jäntti sukuseura on toiminut jo yli 35 vuotta. Jäsenmää rä on tällä hetkellä noin 400. Seura julkaisee kantaisän mukaan nimettyä Laurentius lehteä, joka on luettavissa mm. Rautalammin ja Suonenjoen sekä useiden muiden pohjoissavolaisten kuntien kirjastoissa. Toimintaan voi tutustua myös kotisivuillamme www.jantti suku.fi.

Paljastuspuheen piti sukuseuran perustajajäsen Tapsa Jäntti.

Muistomerkki; reliefi ”Uuden aikakauden airut” sek ä historiataulu.

Sarvelan suku juhli Kurikassa

Jurvan Sarvijoelta lähtöisin oleva Sarvelan suku ry ko koontui juhlimaan 6.8.2022 Kurikkaan. Perinteisesti juhlat on järjestetty joka viides vuosi, mutta nyt edelli sistä juhlista ehti vierähtää seitsemän vuotta pandemi an vuoksi. Tänä vuonna päätettiin kuitenkin järjestää juhlat ja Hotel Kurikkaan saapuikin lähes 100 suku laista. Oli ilahduttavaa nähdä paljon lapsia ja nuoria. Kaukaisimmat osallistujat olivat Egyptistä ja Ameri kasta saakka.

Juhlilla nähtiin niin nuoria kuin vanhempiakin musiikin esittäjiä. Juhlapuhujana oli europarlamen taarikko Elsi Katainen. Sarvijoelta oli vierailevina esiintyjinä Runoryhmä Lastut, joiden nimi kuvastaa hyvin jurvalasista sanontaa: ”Puu se on jurvalaasten muovaaluvahaa”. Aiheeseen liittyen juhlien teema oli käsityöt. Esillä olikin mukavasti sukulaisten taidon näytteitä: neuleita, koruja, kortteja, betoni- ja poslii ninmaalaustöitä. Juhlilla valittiin myös suvun oma vil lasukkamalli, joka on nähtävillä ohjeineen suvun ko tisivulla www.sarvelansuku.com.

Sukumme on erittäin idearikas. Esillä oli runsaas ti myytäviä sukutuotteitamme kirjojen lisäksi, kuten kortteja, pinssejä, kyniä, tarroja, pronssivaakunoita, adresseja, ko ruja ja uutuutena mukeja. Näitä voi tilata myös postitse.

Juhlilla oli mahdollista tarkis taa omat sukutiedot ja tehdä päivi tyksiä. Uusia tietoja kertyi kiitettä västi. Sukutiedostossamme on tällä hetkellä yli 17.000 tietoa ja syksyn kokouksessa perustimme toimi kunnan suunnittelemaan uutta su kukirjaa. Juhlilla jaettiin 1980 pai nettua Herman (s. 1806) ja Anna Brita (s. 1809) Sarvelan jälkeläisistä tehtyä sukukirjaa, johon toivotaan myös päivityksiä. Seuraavan kirjan lähtökohtana tulee olemaan kan taisämme Mikki Tuomaanpoika Sarvi (n. 1663) ja Margateta Tuo maantytär Alanen (n. 1667).

Seuraavat juhlat päätettiin jär jestää Tampereen seudulla 2025, jolloin palataan jälleen normaaliin viiden vuoden rytmiimme. Ideoita

on jo heitetty ilmaan. Erityisesti lapset ja nuoret tullaan huomioimaan, sillä heissä on sukumme tulevaisuus.

Kaisa Laaninen

Vasemmalla säestäjä ja äänentoistosta vastannut Johnny Sandsten, keskellä juontajat Johanna ja Reino Hildén, oikealla sukuyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Laaninen. Kuva: Annika Sarvela.

Suvun viiri liehumassa. Kuva: Markku Oosi.

Över tusen historiska recept, råd

och rön tillgängliga digitalt

Svenska litteratursällskapet i Finland har lanserat webbplatsen

På webbplatsen Historiska recept finns sex finländska handskrifter från Villnäs, Nagu, Åbo, Stensböle, Ackas och en tidigare okänd hand skrift från Hertonäs gård, med an knytning till släkten Cronstedt. Det ålderdomliga språket har mo derniserats, så att alla mat- och his torieintresserade enkelt ska kunna bekanta sig med recept- och hus hållsböckerna.

Med tanke på forskares be hov har recepten också transkri berats ordagrant, och det går att växla mellan tre visningar: fak similbild, transkription och läs text. Varje handskrift beskrivs i korta introduktionstexter av pro jektets redaktör Maren Jonasson. Historiska recept innehåller även ett omfattande ämnesordsregister, som gör det möjligt att söka fram alla recept som innehåller till ex empel citron, gädda, ättika eller koschenill.

På webbplatsen publiceras ock så historikern Märtha Norrbacks fördjupande artikel om hela mate rialet, som placerar in de finländ ska mattraditionerna, hushålls böckerna och recepten i en nord isk och europeisk idéhistorisk kon text. Hon har tidigare gett ut boken Hushållsbok för Stensböle gård. Re cept, råd och huskurer från 1700-ta let (SLS & Appell 2020) om en av recepthandskrifterna.

▶ historiskarecept.sls.fi

med

tusen 1700 och 1800 talsrecept om allt från matlagning och huskurer till färgning

Yli tuhat historiallista reseptiä, neuvoa ja kotikonstia saatavilla digitaalisesti

Svenska litteratursällskapet i Finland on julkaissut Historiska recept -si vuston, jolta löytyy 1700- ja 1800-lukujen ohjeita ruuanlaittoon, kotilää kintään, värjäykseen ja tahranpoistoon. Sivusto sisältää kuusi käsikirjoi tusta Louhisaaren linnasta, Nauvosta, Turusta, Porvoon Stensbölestä ja Akaasta sekä aiemmin tuntemattoman Cronstedtin sukuun liittyvän kä sikirjoituksen Herttoniemen kartanosta. Tekstien esitystavaksi voi valita faksimilekuvan, transkription tai lukutekstin. Sivuston kattavan asiasana rekisterin avulla reseptejä voi etsiä niissä käytettyjen ainesosien mukaan.

Historiska recept

drygt

och fläckborttagning.

Foto: Katja Hagelstam / SLS.

SSK:n syyskokoustunnelmia

Keskusliiton syyskokousedustajat kokoontuivat mar raskuussa päättämään liiton ensi vuoden toimintalin joista ja hyväksyivät hallituksen talousarvioesityksen.

Ei unohdeta Ukrainaa

Ennen virallisen kokouksen alkua Markus Bäckman Bär-Bähr-sukuseurasta kertoi julkaisustaan Markuk sen Kuvakirja, joka on kuvitettu ja kirjoitettu pande mian aikana ja julkaistu Ukrainan sodan alettua. Mar kus haluaakin tukea julkaisunsa tuotoilla sodan uhreja ja tuotto ohjataan kokonaisuudessaan Unicefin kautta Ukrainan lapsille. Esityksensä päätteeksi Markus lau loi kitaran säestyksellä Kaj Chydeniuksen säveltämän Elvi Sinervon runon Natalia

Niin vitkaan siirtyy varjo ristikon Natalia, oi kuuletko? Soi yössä rakentajain laulut jo He palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!

Kannanottoja toimintasuunnitelman hengessä Avauspuheenvuorossaan puheenjohtaja Teuvo Parvi ainen esitteli muun muassa oikeudellisen toimikun nan laatiman ja liiton hallituksen hyväksymän esityk sen Kansallisarkistolle. Keskusliitto on esittänyt Kan sallisarkistolle, että Kansallisarkistossa säilytettävi en digitoitujen käyttöluvan alaisten aineistojen osalta poistettaisiin velvollisuus tutkia aineistoja vain Kan sallisarkiston tutkijasaleissa. Tällöin käyttöluvan saa neella ja tunnistautuneella tutkijalla olisi mahdolli suus tutkia käyttöluvan alaisia aineistoja kotikoneel taan eikä tutkijan tarvitsisi käydä tutkijasaleissa näitä aineistoja varten erikseen. Karjalaisten Sukuyhteisö jen Liitto on tukenut esitystä, joka on tärkeä varsin kin tilanteessa, jossa Kansallisarkiston toimitilojen au kioloaikoja ollaan taloudellisista syistä supistamassa.

Teuvo Parviainen avasi kokouksen, jonka puheen johtajaksi valittiin liiton kunniapuheenjohtaja JuhaVeikko Kurki Koiviston Kurkien sukuseurasta.

Toimintasuunnitelmassa todetaan, että Keskuslii ton ja Sukuviestin Facebook-sivut ja -ryhmät toimi vat liiton ja Sukuviestin tiedotuskanavina, joissa ker rotaan myös sukutoimialaa sivuavista tapahtumista ja koulutuksista. Jäsenseuroja kannustetaan hyödyn tämään Sukuseurojen keskusliiton Facebook-sivuja ja -ryhmiä omien tapahtumiensa tiedottamiseen. Kes kusliitto on myös Instagramissa ja Twitterissä.

Sukuviesti-lehti on, kuten tästäkin lehdessä voi daan todeta, sukujen ja sukuharrastajien tiedotuska nava, jota kannattaa hyödyntää monin tavoin.

Tälläkin kerralla toimintasuunnitelmaan kirjattiin, että SSK osallistuu suku- ja kirjamessuille sekä mui hin tapahtumiin, joissa lisätään sen tunnettavuutta ja markkinoidaan palveluja sekä tietoa sukutoiminnas ta. Nyt tuo osallistuminen alkaa olla jo mahdollista muuallakin kuin verkossa ja olemme taas mielelläm me mukana muiden sukuharrastajien tapahtumissa ja muissa mahdollisissa tilaisuuksissa.

Henkilövalinnat menivät sopuisasti. Toiminnan tarkastajiksi valittiin jatkamaan Eira Roiha ja Rai mo Leskinen. Vaalivaliokunnan puheenjohtaja Pirk

SSK:n hallituksen puheenjohtaja Teuvo Parviainen

ko Taskinen esitteli ehdokkaat pu heenjohtajaksi ja hallituksen jä seniksi. Puheenjohtajana jatkaa kokouksen yksimielisellä päätök sellä Teuvo Parviainen Parviaisten Sukuseurasta. Hallituksen jäsenenä toiselle kolmivuotiskaudelle jatkaa Aimo Leskelä Itkosten Sukukun

nasta. Uutena jäsenenä hallituk seen valittiin vuosiksi 2023–2025 Pirjo Julin Tuisku-Camenaeus su kuseurasta. Onnea kaikille valituil le ja tervetuloa mukaan leppoisaan ja sopuisaan joukkoomme Pirjo!

Teksti ja kuvat: Eine Kuismin

Muusikko ja kirjailija

Kokouksen tarkkaavaisia seuraajia (oi kealta): Leena Höysniemi, Wirmailan Rusthollin Sukuyhdistys, hallituksen jäsen Aimo Leskelä, Itkosten sukukun ta, ja Kimmo Kotimäki, Jäntti-suku

Kokouksen puhetta johti Juha-Veikko Kurki ja sihteerinä toimi Eine Kuismin. Kuva: Leena Höysniemi.

Markus Bäckman kertoi Ukraina-projektistaan.

Kuka pelkää saksankielistä perukirjaa?

Teksti: Heikki Särkkä

Ihminen on mukavuudenhaluinen olento ja tyytyy monesti helpoimpaan. Joskus kuitenkin kannattaa nähdä hiukan vaivaa ja yrittää laajentaa näköpiiriään tutun ja turvallisen ulkopuolelle.

Kaakkoissuomalaisten sukujen tutkijalle tällainen ti laisuus avautuu silloin, kun perehtyy Lappeen kihla kunnasta 1700-luvun loppupuolella löytyviin saksan kielisiin perukirjoihin. Ne eivät ole ruotsinkielisten käännöksiä, vaan ainutkertaisia alkuperäiskappaleita.

Miksi osa perukirjoista on saksaksi, mutta suurin osa ruotsiksi? Kieli ei selvästikään ole missään yhtey dessä vainajan yhteiskunnalliseen asemaan tai hänen kielitaitoonsa. Ruotsinkielinen perukirja olisi ollut savi taipalelaiselle torpparille yhtä helppo tai vaikea ymmär tää kuin saksankielinen. Pikemminkin on kyse siitä, et tä Venäjän vallattua osan Itä-Suomea alueen ylempien oikeusasteiden virkakieleksi tuli saksa, jolloin oli luon tevaa käyttää kirjureina saksaa osaavia virkamiehiä.

Uuden kielen opettelu saattaa kuulostaa kovalta vaatimukselta, mutta perukirjojen lukemiseen ei tar vita täydellistä kielitaitoa. Tehtävää helpottaa kaksi seikkaa. Ensimmäinen on käsiala. Periaatteessa sak saa ja ruotsia kirjoitettiin samanlaisin kirjaimin. Sak sankielisten asiakirjojen käsiala vaihtelee kuitenkin ta pauskohtaisesti paljon vähemmän kuin ruotsinkieli sissä asiakirjoissa, koska kirjureita on ollut hyvin vä hän ja kaikkien käsiala on erittäin säännöllistä, jopa lähellä ajan kaunokirjoitusta.

Se, joka on opetellut saksalaisen käsialan ruotsin kielellä, pystyy käsialan puolesta helposti lukemaan saksankielisiäkin perukirjoja. Ne on laadittu saman kaavan mukaan kuin ruotsinkieliset, joten niiden lu keminen on yllättävän helppoa suhteellisen vähäisel läkin kielitaidolla. Itse asiassa saksalainen fraseologia myötäilee tarkasti ruotsalaista, joten yhdenkin sak sankielisen läpi kahlannut pystyy selviämään ainakin johdantotekstistä, josta säännönmukaisesti käyvät il mi seuraavat seikat:

1) Perunkirjoituksen aika

2) Vainajan kuolinaika

3) Vainajan nimi

4) Vainajan kotipaikka

5) Vainajan jälkeensä jättämät omaiset

6) Alaikäisen lapsen / alaikäisten lasten holhooja(t)

7) Omaisuuden ilmoittaja

Seuraavat vihjeet on tarkoitettu niille, jotka lähte vät rohkeasti yrittämään perukirjan koodin avaamis ta osaamatta saksaa lainkaan tai juuri lainkaan. Sak san alkeet osaava voi hypätä niiden yli ja mennä suo raan esimerkkiin.

Merkitse aluksi asiakirjan kopioon seuraavan mal lin mukaan edellä olevat numeroidut kohdat. Ne ovat yleensä helposti löydettävissä juuri tässä järjestykses sä. Muutamia vihjeitä, jotka vielä varmistavat oikean fraasin löytämisen: Inventarium nach X (X:n jälkeen pidetty perunkirjoitus). Vuosiluku, jota seuraa sana verstorben(en), ilmaisee vainajan kuolinajan joskus päivän ja kuukauden, mutta yleensä vähintään vuoden tarkkuudella. Jos kuolemasta on kulunut pitkä aika, käytetään usein fraasia vor x Jahren (x vuotta sitten). Jälkeen jääneen puolison nimen edellä on sana Witwe (naispuolinen leski) tai Witwer (miespuolinen leski).

Seuraavassa numerot viittaavat edellä olevaan ase telmaan.

1[1797 den 30ten Septbr.] wurde ein gehöriges Inven tarium nach dem 2[im Septbr Monathe 1795 verstor benen] 3[Bauern Eric Christersson Tauti] 4[aus dem Dorfe Laxiais Safwitaipalschen Kirchspiels], errich tet, 5[welcher die Wittwe Maria Hindrichs Tochter Hyrckälä und Tochter Anna 3 Jahr alt, nach sich gelas sen], 6[zu derer Vormund der Bauer Michel Lafwika schon vorher beij dem, über den einseitigen Nachlaß des Defuncti den 6ten Julii 1796 errichteten Inventa rio ernannt worden ist], 7[das Vermögen der gemein schaftlichen Wirtschaft, gab des Defuncti Brudersohn Thomas Johansssohn Tauti und die obgedachte Witt we im Beysein des Vormundes Lafwika, folgender massen auf]:

1[30. syyskuuta 1797] pidettiin asianmukainen perun kirjoitus 2[syyskuussa 1795 kuolleen] 4[Savitaipaleen seurakunnan Laksiaisten kylästä olevan] 3[talollisen Erkki Ristonpoika Taudin] jälkeen. 5[Vainaja oli jät tänyt jälkeensä lesken Maria Heikintytär Hyrkkälän ja kolmen vuoden ikäisen tyttären Annan], 6[jonka

holhoojaksi oli jo aikaisemmin vainajan henkilökoh taisesta omaisuudesta 6. kesäkuuta 1796 pidetyssä pe runkirjoituksessa nimetty talollinen Mikko Lavikka].

7[Pesän yhteisen omaisuuden ilmoittivat vainajan vel jenpoika Tuomas Juhananpoika Tauti ja mainittu leski holhooja Lavikan läsnä ollessa seuraavasti]:

Sanastoa

Bauer m ~n talollinen Defunct/a f ~ae vainaja (naisesta) Defunct/us m ~i vainaja (miehestä)

errichten pitää Inventari/um n ~i perunkirjoitus Mutter f ~ äiti Nachlass m ~es jäämistö Sohn m ~ (e)s poika

Tochter f der ~ tytär Vater m ~s isä Vermögen n ~s omaisuus Witwe f ~ leski (naisesta)

Witwer m ~s leski (miehestä)

Vuoden arkistoteko -palkinto Romano Missiolle

Arkistojen päivän toimikunta myönsi Vuoden arkistoteko 2022 palkinnon Romano Mission yhdistysarkiston luovuttamiselle Kansallisarkistoon. Kunniamaininnan saivat Digitalian ja MikseiMikkelin yhdessä toteuttamat digitoinnin koulutushankkeet.

Romano Missio ry on Suomen vanhin valtakunnalli nen romanijärjestö, joka on perustettu vuonna 1906. Romano Mission luovuttama aineisto kertoo Suomen romanien elämästä lastensuojelun, asuntopolitiikan, koulutuksen, kielen ja kulttuurin sekä kristillisen lä hetystyön näkökulmasta. Aineisto piirtää pitkän ja ainutlaatuisen kaaren romanien osallisuuden eri vai heista 1900-luvulla. Tämä merkittävä ja laaja, vuosil le 1904–2016 ajoittuva arkistomateriaali on ollut tä hän saakka tutkijoiden ja muiden asiasta kiinnostu neiden saavuttamattomissa.

Arkisto on laajuudeltaan 11 hyllymetriä ja se sisäl tää muun muassa asiakirjoja, kirjeitä, käsikirjoituksia, valokuvia, kaitafilmejä ja äänitteitä. Romano Mission toiminnan tuloksena syntyneiden asiakirjojen ohella aineistossa on myös runsaasti romanien ja pääväestön edustajien muuta kirjallista käsikirjoitusaineistoa. Ai

neistossa on arvion mukaan tietoa jokaisen suomalai sen romanisuvun historiasta.

Vuoden arkistoteko -kunniamaininta Digitalialle ja MikseiMikkelille

Arkistojen päivän toimikunta myönsi Vuoden arkis toteko 2022 -kunniamaininnan Digitalian ja Miksei Mikkelin koulutushankkeille, jota ovat lisänneet mer kittävällä tavalla arkistoinnin ja asiakirjahallinnan di gitalisaatiossa tarvittavaa tietämystä ja ammattitaitoa.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Kansal liskirjaston ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimus yksikkö Digitalia on Mikkelin kehitysyhtiö Miksein kanssa kehittänyt uudenlaista työelämän tarpeisiin vastaavaa digitoinnin koulutusta kolmessa EU-rahoit teisessa hankkeessa. Koulutuksissa on ollut lähes 70 osallistujaa paitsi Mikkelin seudul ta, myös laajemmin muualta Suo mesta muun muassa kunnista, mu seoista ja arkistoista.

Massadigitoinnin osaajakoulu tuksen suunnitteluhankkeessa va rauduttiin Kansallisarkiston mas sadigitointikeskuksen positiivi seen sijoittumispäätökseen Mik keliin. Digitoinnin ammattilaiseksi -hankkeessa toteutettiin koulutus ta digitoinnin asiantuntijoille ja digitoijille. Parhaillaan käynnissä oleva Digitoinnin taitajaksi -hanke tukee erityisesti asiakirjahallinnon työntekijöiden ja muiden työssään digitointiosaamista tarvitsevien di gitaalisten taitojen ja digitointitai tojen kehitystä.

Kati Saltiola (Xamk), Risto Blomster (SKS), Tuula Åkerlund (Romano Missio) ja Pia Kara (Romano Missio). Kuvaaja: Mervi Limnell.

Verkkosanakirja johdattaa sanojen alkuperän äärelle

Lokakuussa julkaistu Suomen etymologinen sanakirja sisältää tietoa sanojen alkuperästä 56 000 hakusanan verran.

Suomen kielen sanojen alkuperästä kattavasti kerto va Suomen etymologinen sanakirja on julkaistu ver kossa. Kotimaisten kielten keskuksen eritysasiantun tija Klaas Ruppelin toimittamassa verkkosanakirjassa on noin 56 000 hakusanaa, ja se tarjoaa ensimmäise nä julkaisuna ajantasaista tietoa lähes kaikista yleis kielen sanavartaloista.

Vapaasti käytettävissä olevaan verkkojulkaisuun si sältyvät aiemmin painettuina ilmestyneet teokset Suo men sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1–3 (1992–2000) ja Stadin slangin etymologinen sanakirja (2021). Kokonaisuutta täydentää Ruppelin tätä julkai sua varten laatima noin 7 500 sanan laajuinen Etymo

Päivitetty Digitaalisen sukututkimuksen opas vapaasti verkossa

Suomen Sukututkimusseura on julkaissut päivitetyn ja täydennetyn Digitaalisen sukututkimuksen oppaan verkkoversiona. Opas esittelee sukututkimuksen kan nalta keskeisimmät verkkopalvelut ja -sivustot sekä muut digitaalisen sukututkimuksen apukeinot. Oppaan painetun version käsikirjoituksen laa ti elokuussa 2015 Seuran järjestöpäällikkö Jens Nils son, joka kuoli äkillisesti pian käsikirjoituksen valmis tuttua. Oppaan verkkoversion on päivittänyt, täyden tänyt ja toimittanut Seuran verkkopalveluasiantunti ja Mikko Kuitula.

▶ Digitaalisen sukututkimuksen opas: www.genealogia.fi/digitaalisen-sukututkimuksenopas

loginen täydennysosa (2022), joka sisältää ennen kaik kea lainasanojen alkuperän selityksiä. Kokonaisuus on helposti käytettävissä yhteisen haun ja hakusanaluettelon avulla. Suomen sanojen al kuperä -teoksesta peräisin olevien tietojen yhteyteen on paikoin lisätty ajantasaistavia kommentteja, joissa kerrotaan teoksen ilmestymisen jälkeisistä tutkimus tuloksista. Sana-artikkeleissa on myös linkkejä Koti maisten kielten keskuksen sivuilla julkaistuihin Kysy myksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -juttuihin.

▶ Suomen etymologinen sanakirja: https://kaino.kotus.fi/ses/

Uppdaterad handbok i digital släktforskning fritt tillgänglig på nätet

Genealogiska Samfundet i Finland har publicerat en uppdaterad och kompletterad nätversion av Handbok i digital släktforskning. Handboken presenterar de vik tigaste nättjänsterna och webbplatserna för släktfors kare samt andra digitala hjälpmedel för släktforskning. Manuset för den tryckta versionen av handboken skrevs i augusti 2015 av Samfundets organisationschef Jens Nilsson, som plötsligt avled strax efter att manus kriptet var färdigt. Handbokens nätversion har upp daterats, kompletterats och redigerats av Samfundets nättjänstexpert Mikko Kuitula.

▶ Handbok i digital släktforskning: www.genealogia.fi/handbok-i-digitalslaktforskning

Koko perheen tietokirjat kurkistavat menneisyyden lasten elämään

Karoliina Suoniemen ja kuvittaja Emmi Kyytsösen koko perheen tietokirjoissa kerrotaan lapsentajuisesti suomalaisten työläisperheiden arjesta 1800 luvun lopussa ja Suomesta Yhdysvaltoihin lähteneiden siirtolaisten elämästä uudessa maassa.

Karoliina Suoniemi ja Emmi Kyytsönen (kuvitus): Ameriikan lapset – suomalaisten elämää Amerikassa (Avain 2021)

Sata vuotta sitten moni suomalainen hyppäsi valta vien valtamerilaivojen kyytiin ja suuntasi kohti Poh jois-Amerikkaa. Myös opettaja ja kirjailija Karoliina Suoniemen isovaari Kustaa lähti 17-vuotiaana Yhdys valtoihin. Karoliina alkoi selvittää, millaista isovaarin elämä rapakon takana oikeastaan oli. Sen myötä löytyi uusia sukulaisia, alkoi taittua amerikansuomi eli fin gelska sekä syntyi Ameriikan lapset -tietokirja.

Kirja kertoo Suomesta Yhdysvaltoihin lähtenei den perheiden arjesta ja kurkistaa hiukan myös ny kypäivän amerikansuomalaisten elämään. Millainen oli uusi maa ja minkälaiseksi muotoutui arki vieraas sa paikassa? Ainakin piti opetella eri kieli ja uudet ta vat, toisaalta uudessakin kotimaassa käytiin koulussa, poimittiin marjoja, leikittiin ja laulettiin, joskus jopa saunottiin. Muuttoon uuteen maahan liittyy monia asioita, joita ei tule äkkiseltään ajatelleeksi.

Kirja esittelee myös tosielämän mielenkiintoisia suomalaissiirtolaisia, kuten aikanaan maailman pi simmän miehen Louis Moilasen tai Amerikan hanu riprinsessa Viola Turpeisen.

Karoliina Suoniemi ja Emmi Kyytsönen (kuvitus): Tehdaskaupungin lapset (Avain 2020)

Millaista elämää tehdaskaupunkien lapset elivät 1800-luvun lopussa? Tehdaskaupunkien työläiskort teleihin muodostui suuria yhteisöjä. Elämä oli kovas ti erilaista kuin nykypäivänä.

Tehdaskaupungin lapset kertoo suomalaisten työ läisperheiden arjesta 1800-luvun lopussa. Teos tuo lu kijansa silmien eteen työläiskorttelien lapsisakit, ko tien yhteiskeittiöt ja saunat, arjen ja juhlan. Se kuvaa lasten työtä tehtaissa, mutta myös koulunkäyntiä ja pihaleikkejä. Kirjassa nostetaan esille myös joitakin tehdasyhteisössä kasvaneita lapsia, joista myöhemmin tuli oman alansa merkkihenkilöitä, kuten Paavo Nur mi ja Minna Canth. Kirjan maisemana ovat suoma laiset tehdaskaupungit, muun muassa Tampere, Po ri, Forssa ja Helsinki, joissa työväestön koko elämää määritteli tehdas.

Tehdaskaupungin lapset on ensimmäinen suomalai nen lastenkirja tavallisten lasten elämästä tehdasyhtei söissä. Yhteistyössä Tampereen kaupungin museoiden sekä Työväenmuseo Werstaan kanssa tehty kirja juhlis ti omalta osaltaan Finlaysonin 200-vuotisjuhlavuotta.

Tawastin perhe ja sotaisan 1500-luvun yhteiskunnan kirjo

Tawastin perheen kattavan yksityisarkiston helmet valaisevat 1500 luvun ihmisten elämää ja arkea. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

Historiantutkija ja tietokirjailija Ulla Koskisen Soturi aatelin aika Suomessa kertoo Hämeessä asuneen me nestyksekkään sotapäällikön Arvid Henrikinpoika Tawastin (1545–1599) sekä hänen perheensä, vaimo Margareta Mårtenintyttären ja poika Ivar Arvidinpo jan elämäntarinan. He elivät sotaisaan aikaan, jolloin Suomen ja Ruotsin historia haki suuntaansa. Teos luo satojen kirjeiden ja asiakirjojen pohjalta poikkeuksel lisen yksityiskohtaisen kuvan päähenkilöistään sekä aikakauden yhteiskunnasta. Kirja avaa myös inhimil lisen näkökulman 1590-luvun sisällissotaan ja siihen, mitä häviävälle puolelle jäämisestä saattoi seurata.

Rauhantahtoinen soturiaateli palveli kuningasta

Arvid Tawast syntyi rälssiperheeseen, joka kuului Suomen alueen 250 vauraimman ja etuoikeutetuin perheen joukkoon. Rälssit tai aateliset oli vapautettu veroista, ja he päättivät myös keskenään alueen asiois ta. Arvidin elämäntehtävä oli palvella kuningasta so takentillä ja hallinnossa, vaikka soturiaateli toivoi rau haa ja vastusti kuninkaan yltiöpäisiä sotahankkeita. Kyvykkyytensä ansiosta hän kohosi melko vaati mattomista lähtökohdista valtakunnan merkkimie heksi. Hän vartioi linnoja sekä johti suomalaista jal kaväkeä Venäjää vastaan käydyn sodan aikana. Hänen vaiheensa Ruotsin kuninkaiden palveluksessa kuvaa vat historialliset tapahtumat sellaisina kuin ne näyt täytyivät alamaisten arkisessa elämässä.

Maanläheistä arkea ja monikulttuurisuutta

Arki oli hyvin erilaista 400 vuotta sitten. Elämisen puitteet olivat maanläheiset ilman minkäänlaisia pal veluita. Suomen 1500-luvun rälssi ei vastaa mieliku via linnansaleissa karkeloivista neidoista tai kullan ja loiston keskellä loikoilevista ylimyksistä. Elämä oli maanläheistä ja kiinni harmaahirsisen kartanotalouden arjessa. Rälssinaiset johtivat karjataloutta ja huolehtivat ylläpidosta, vaatetuksesta ja ruokahuollosta. Sotaretkil

tään palaavaa Arvidiakin odotti ihan tavalliset askareet. Elämä Ruotsin laajenevassa valtakunnassa oli myös yllättävän monikulttuurista. Virkatehtävien hoitami nen kuljetti Arvidia ympäri Suomenlahtea. Yksin omaan sotajoukot koostuivat useiden valtakuntien alueelta lähteneistä ja useita eri kieliä puhuvista ih misistä. Tawastien kartanoilla työskenteli lähiseudun väen lisäksi itärajalta ja sen takaa tulleita perhekun tia. 1500-luvun maailma ei ole Tawastien vinkkelistä katsottuna lainkaan niin paikallaanpysyvää kuin mo nesti on ajateltu. Sen monimuotoisuus rinnastuu ny kyiseen elinympäristöömme.

Ulla Koskinen: Soturiaatelin aika Suomessa – Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla (Into 2022)

Suomen ensimmäisen presidentin erikoinen elämä keskellä mullistuksia

Filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija Petri Laukan teos kuvaa Ståhlbergin merkitystä suoma laisen oikeusvaltion ja parlamentarismin rakentajana. Kirja esittelee omaperäisen ajattelijan, jonka teesejä olivat kansanvaltaisuus, vapaamielisyys, yleinen äänioikeus sekä sosiaaliset uudistukset.

Suomen tasavallan tekijä, ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg (1865–1952) eli erikoisen elä män keskellä Suomen suuria mullistuksia. Suomen it senäistyttyä hän voitti Mannerheimin presidentinvaa lissa. Syksyllä 1930 hän joutui lapuanliikkeen muilut tamaksi vaimonsa, kirjailija Ester Ståhlbergin kanssa. Ester arvioi kaappausta teräväkielisesti ja tuki mies tään järkähtämättä.

Ståhlberg toimi laajasti ja merkityksellisesti demo kraattisen oikeusvaltion rakentamisessa. Lisäksi Ståhl berg osallistui monella tavalla venäläistämisen vas tustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ståhlberg oli ensimmäisiä kansalaistottelemattomuu den ideaa kokeilleita, joka uskalsi tehdä urallaan mo nia näkyviä irtiottoja vallitsevasta ajattelusta.

Kansalaisyhteiskunta ja kansanvalta

Ståhlberg oli varhaisia kansalaisyhteiskunnan käytän nön toteuttajia. Hän osallistui Suomen oikeuksia ka ventaneen helmikuun manifestin jälkeiseen toimin taan. Ståhlberg oli mukana koostamassa kansalaisko kouksen kirjelmää senaatille. Yli 500 allekirjoittanutta pyysi, ettei senaatti hyväksyisi oikeusjärjestyksen vas taista keisarin säädöstä.

Ståhlbergin ajattelu kehittyi liberaaliksi 1800-lu vun loppupuolella. Ajattelua leimasi järkiperäisyys, edistyksen tavoittelu, tasa-arvoisuus ja yhteinen etu. Hänen mukaansa valtion on suvaittava erilaisia näkö kantoja ja huolehdittava muidenkin kuin enemmistön eduista. Jokaisella on oikeus arvostella hallitusta, mut ta siitä huolimatta hallituksen on kohdeltava kansalai sia oikeudenmukaisesti. Se näkyy edelleen muun mu assa Suomen hallitusmuodossa.

Senaattorina Ståhlberg oli valmistelemassa ääni oikeusuudistusta, johon saatiin mukaan naisten ää nioikeus vuonna 1906. Ståhlberg vastusti kieltolakia, jota piti oikeudenmukaisuuden ja lain toteutumisen kannalta vääränä ratkaisuna. Hän erosi kun laki me ni senaatissa läpi.

Presidentti-instituution luoja

Tasavallan ensimmäisenä presidenttinä Ståhlberg kohtasi paljon ilkkumista ja vähättelyä eri puolilta yh teiskuntaa upseeristoa myöten. Vuosien vieriessä suh tautuminen lieveni, kun arvostelijat havaitsivat pre sidentin tuovan vakautta. Ståhlbergin kaudella aloi tettiin nykypäivään jatkunut perinne itsenäisyyspäi vän linnanjuhlista. Jo 1920-luvulla niistä raportoitiin näyttävästi lehtiin.

Petri Laukka: K. J. Ståhlbergin armoton matka (Into 2022)

Neuvosto-Karjalaan muuttaneiden suomalaisnaisten elämäntarinoita

Suomen raskaan sisällissodan jälkimainingeissa kaoottiselle Neuvosto Venäjälle rynnisti tuhansia poliittisia ja taloudellisia siirtolaisia, punapakolaisia. Keitä vuosina 1918–1938 Suomesta itärajan taakse lähteneet naiset olivat, ja kuinka he päätyivät Stalinin vainojen uhreiksi Suomen valtion seuratessa tapahtumia sivusta?

Neuvostoliitto veti puoleensa punapakolaisten lisäksi 1930-luvun alun työttömyyden ja oikeistoradikalismin liikkeelle pakottamia suomalaisia sekä Suomesta että Pohjois-Amerikasta. Uutta elämää tavoitelleiden nais ten kohtalo tuossa massamuutossa on jäänyt akatee misissa historiantutkimuksissa vain sivumaininnoille.

Historian professori Maria Lähteenmäki kuvaa Punapakolaiset-kirjassa, millaiseksi Neuvosto-Karja laan asettuneiden, pääosin työväenluokkaisten suo malaisnaisten, arkinen elämä muodostui. Hän osoit taa, kuinka karuista oloista lähteneiden naisten unel mat uudesta, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta särkyivät ja sokea usko tulevaisuuteen muuttui painajaiseksi. Väkivalta ja kontrolli alkoivat hallita neuvostoyhteis kuntaa ja ulottuivat tavallisten perheiden intiimiin kin elämään. Yksinvaltaisuuteen syöksyneessä valtios sa maahanmuuttajien korkeat ihanteet murskattiin ja naisten raskaan työn sävyttämä arki ohjattiin palve lemaan totalitaristista järjestelmää.

Teoksessa avautuvat niin tavallisten työläisten kuin poliittisten toimijoiden, kuten kansanvaltuuskunnan ministerin Hanna Karhisen, Skp:n keskuskomiteaan kuuluneen Hanna Malmin sekä Oskari Tokoin tyttären, puoluetyöntekijä Tyyne Tokoin elämäntarinat. Suuri osa punapakolaisista oli kuitenkin taloudellisia pako laisia, ja vain murto-osa kuului Skp:een tai Nkp:een.

Punapakolaiset-kirjassa kuvataan, kuinka paniikki Karjalan suomalaisten keskuudessa levisi syrjäseutu ja myöten väkivallantekojen saadessa yhä julmempia muotoja. Yksistään vuodenvaihteessa 1934–1935 Pet roskoissa pidätettiin yli 500 henkilöä. Eräs tyttären sä luona virallista tietä Neuvostoliitossa vieraillut työ läisvaimo kertoi kotiin palattuaan, että Venäjän suo malaisten keskuudessa riehui sellainen ilmiantoma nia, ettei sitä voi kuvata. Kaikki ilmiantoivat toisiaan venäläiselle ohranalle.

Suomen valtio tiesi erittäin hyvin neuvostosuoma laisten julmasta kohtalosta mutta seurasi terroriteko ja vaivautuneena sivusta. Vain murto-osa punapako

laisista saatiin valtiollisin toimin pelastettua takaisin Suomeen. Arvioiden mukaan Stalinin puhdistuksissa teloitettiin noin 15 000 suomalaista. Karjalan tuomi tuista suomalaisnaisista joka toinen teloitettiin, van kileirille tai vankilaan teljettiin 46 prosenttia naisista, ja kaksi prosenttia karkotettiin. Pakolaisnaisten suu ret odotukset paremmasta elämästä, toimeentulos ta ja tasa-arvosta sammuivat sorakuoppien ääreen ja leirien pakkotyöhön.

Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset. Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa (Gaudeamus 2022)

Venäjän ja lännen suhteiden historiallista

taustaa

Kari Tarkiaisen ajankohtainen historiateos Moskovalainen tarjoaa tutkittua tietoa myös Ukrainan alueen merkityksestä Venäjälle. Teos on päivitetty laitos vuonna 2017 ilmestyneestä ruotsinkielisestä Moskoviten kirjasta.

Valtionarkistonhoitaja emeritus, professori Kari Tarkiaisen pitkän tutkimustyön tuloksena syntynyt Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721 kertoo Venäjän suhteesta Suomeen ja Ruotsiin ai kana, jolloin Moskovan valtakunta tunkeutui Euroopan tietoisuuteen alistettuaan valtaansa Novgorodin kauppatasavallan. Kausi päättyy suureen Pohjan sotaan ja Uuden kaupungin rauhaan vuonna 1721, murrokseen, jolloin länsimaistuva Venäjä alkoi muuttua yhdeksi Eu roopan suurvalloista.

Tuon yhtenäisen valtiollisen ja kirkollisen kulttuurin ajan keskei siä nimiä olivat Iivana IV ”Julma” ja Pietari Suuri. Heidän rakenta mansa laajeneva suurvalta oli yh teiskuntana moni-ilmeinen ja ri

kas, mutta lännestä katsottuna ko vin vieras. Venäjä oli länsimaa laisten mielikuvissa barbaarinen, länsimaat taas venäläisten katso muksissa perverssejä.

Ruotsin valtakunnan, sen itäi sen osan Suomen ja Moskovan vä lisiä suhteita hallitsi epäluulo, ja molemmille tärkeästä kaupankäyn nistä huolimatta rauhallisen rin nakkaiselon rikkoivat sodat ja Itä meren alueen suurvaltapyrkimyk set. Tarkiaisen ajankohtainen teos pureutuu syvälle aikakauteen, jon ka tarkastelu avaa myös toiseuden ja vierauden käsitteitä ja selittää pe lon vaikutusta politiikkaan. Loppu tulos on elämän eri aloja valaiseva värikäs panoraama, joka syventää kuvaa Venäjän ja lännen välisen suhteen historiallisesta taustasta.

▶ Teos on luettavissa SKS:n avoimissa verkkojulkaisuissa oa.finlit.fi sivustolla.

Elämää 70-luvulla

Tietokirjailija ja toimittaja Is mo Loivamaan Ihanan kamala 1970-luku dokumentoi 1970-luvun keskustelunaiheita: voiko vallan kumous toteutua, jos ihmiset elä vät ummehtuneissa pienperheis sä? Edustaako länsimainen viihde satumaailman sokeripullia? Lapset ja nuoret todennäköisesti miettivät silloinkin toisenlaisia asioita: sar jakuvalehtiä, Akkarin taskukirjoja, television amerikkalaisia piirrosfil mejä, Onnen päiviä, Cannonia, Lo ve Storya

Vuosittain etenevä nostalginen kirja taltioi rakkaan ja railakkaan vuosikymmenen lasten ja nuor ten elämän tapahtumia, kummal lisuuksia, riidanaiheita, ihastuk sia ja ihanteita. Kirjassa palaute taan mieleen huikeimpia koulu- ja kasvatuspoliittisia puheenvuoro ja, mutta yhtä lailla näkyviin pää see ihan tavallinen arki – lastenja nuortenkulttuurin ällistyttävät muotioikut, pienet ja suuret ilmi öt iskelmistä kirjahitteihin, Arjatädistä Sex Pistolsiin saakka.

Kari Tarkiainen: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721 (SKS 2022)

Ismo Loivamaa: Ihanan kamala 1970-luku (Avain 2022)

Mielisairaalan potilaiden, läheisten ja hoitohenkilökunnan muistoja

Kokemuksia mielisairaalasta avaa tuoreen näkymän mielisairaaloiden arkeen, historiaan ja vaikutuksiin. Ainutlaatuiseen muistitietoaineistoon perustuva tutkimus tuo esiin, millaisia muistijälkiä mielisairaalat ovat jättäneet potilaisiin, läheisiin, henkilökuntaan ja henkilökunnan lapsiin.

Suomessa psykiatrinen hoito on ollut pitkään hyvin laitoskeskeis tä, ja mielisairaalat ovat kuulu neet monin tavoin suomalaisten elämään. Millaisia tunteita ja ruu miillisia muistoja liittyy sairaalas sa vietettyyn aikaan? Millaisena 1930-luvun potilas koki mielisai raalan, ja miten potilaat kertovat sairaalassa kohtaamastaan pakosta ja väkivallasta? Millainen sairaala kokemus on jättänyt hyvät ja läm pimät muistot? Millaista ruumiil lisuutta mielisairaala on tuottanut?

Monitieteinen teos Kokemuk sia mielisairaalasta valottaa mieli sairaaloiden merkitystä ja historiaa 1930-luvulta nykypäivään histori an, kulttuurisen mielenterveystut

kimuksen ja taiteellisen tutkimuk sen keinoin. Kirjassa tarkastellaan ainutlaatuiseen muistitietoaineis toon pohjautuen, millaisia muisto ja ja kokemuksia hoito, sairaudet ja sairaalatilat ovat jättäneet poti laiden, omaisten sekä henkilökun nan ja heidän sairaala-alueilla kas vaneiden lastensa elämään.

Teos tarjoaa näkemyksiä psy kiatrisen hoidon kehityksestä, on gelmakohdista ja hyvään hoitoon liittyvistä kokemuksista. Se kirkas taa mielenterveyskuntoutujien ase man ja asumisen kehitystä ja antaa pohdittavaa siihen, miten menneet kokemukset ja laitoshoidon histo ria näkyvät psykiatrista hoitoa kos kevassa nykykeskustelussa.

▶ Teos on luettavissa SKS:n avoimissa verkkojulkaisuissa oa.finlit.fi sivustolla.

Saara Jäntti, Kirsi Heimonen, Sari Kuuva, Karoliina Maanmieli ja Anu Rissanen: Kokemuksia mielisairaalasta – Muistoihin kaivertuneet tilat (SKS 2022)

Topelius ja sivistyksen nousu

Timo Jantusen ja Eero Ojasen teos Zacharias Topelius – suomalaisten satusetä on tuore näkemys kirjal lisuuden merkkihenkilön tuotan nosta ja elämästä. Teos on koko naisesitys Topeliuksen toiminnas ta suomalaisen sivistyksen nousun vuosisadalla ja tuo esille Topeliuk sen lapsilähtöistä kasvatusajattelua.

Zacharias Topelius (1818–1898) tunnetaan satusetänä, mutta hän

oli paljon muutakin: runoilija, sa nomalehtimies, professori ja yli opiston rehtori. Hän kirjoitti runo ja, proosaa, näytelmiä, satuja, sekä erilaisia tietotekstejä. Topeliuksen kerronnalle on ominaista myöntei syys, luottamuksen ja optimismin vire. Tahto hyvään elää hänen ker ronnassaan ja synnyttää lukijassa myötäelämisen iloa; se saa luotta maan siihen, että oikeus tapahtuu.

Timo Jantunen ja Eero Ojanen: Zacharias Topelius –suomalaisten satusetä (Avain 2022)