Sukeltaja 2010 4 by Sukeltajaliitto ry

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 4/10

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

sukellusseikkailulla sudanissa Vapaasukeltajille MM-pronssia

Seuran oma

Nyt on regun huollon aika Turvallisemmin syvemmälle helitroksilla sukeltaen Seuran ja kunnan yhteinen sävel

kesäleiri PERSOONA: ELISA NURMI | SUJUUKO PINKKAAMINEN? | NUORET LAITESUKELLUSLEIRILLÄ

Sisältö 4/10

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

PÄIVITYKSET

TYRSKYT: Italialaisen rahtialus Umbrian hylky Sudanissa, uusi ennätys Suomelle räpyläuinnissa, kalastajien huima kisamenestys.

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

PERSOONA: Elisa Nurmi on finnautti ja sukeltaja.

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

NORPAT: Uusi vesileikki: uppokeilailu, super-hauskaa laitesukellusleirillä.

KUVA-ALBUMI: Lentävä hollantilainen.

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Torikatu 7 A 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

VARUSTEET: VA-mp3-soitin, simpukkalelu allaskauteen, hauska taskulamppu.

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Valokuvaajien valtakuntako?

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula Kannen kuva Kimmo Lahtinen

SÄÄT SUOSIVAT Urheilusukeltajien leirillä Rosalassa.

HYVIEN hallivuorojen saanti vaihtelee paljon eri kunnissa.

PINKKAAMISTA ja pimeäsnorklausta.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

PIA TALJA JA TOMMI KAUPPINEN

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab ISSN 1237-1688

Sudanissa sukelletaan Cousteaun räpylänjäljissä ja ihastellaan vilkasta merielämää. 3

Sukeltajaliitto ry

Tervetuloa Sukeltajaliiton syyskokoukseen Lauantaina 23.10. Helsingissä Huolintatalolla, Pasilankatu 2 Ohjelma klo 10.15–10.45 valtakirjojen tarkastus klo 11.00 kokous alkaa Syyskokousmateriaalit löytyvät www.sukeltaja.fi Materiaalisalkusta

Kokouksessa hyväksytään toimintasuunnitelma ja budjetti vuodelle 2011. Liitolle valitaan puheenjohtaja seuraavalle kaksivuotiskaudelle sekä jäseniä hallitukseen erovuoroisten tilalle. Päivän päätteeksi Nousu ry toivottaa kokousvieraat lämpimästi tervetulleeksi seuran Ocktoberfesthenkiseen 20-vuotisjuhlaan Espooseen Tapiola Garden -hotelliin! Katso juhlailmoitus sivulta 9.

Muistathan pistää kilpailukuvasi ajoissa postiin! Kuvien tulee olla perillä viimeistään 1.11. SM-kuvat toimitetaan osoitteella: Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU

lauri nären eva

Sukelluskuvauksen SM ja PM

Pohjoismaiden mestaruuskilpailun järjestää tänä vuonna Ruotsi. PM-kisakuvat toimitetaan osoitteella: Ingvar Eliasson Pa si le ns u Academic Links Tackjärnsvägen 15 Kilpailujen säännöt ja tarkemmat osallistuSE-462 60 Vänersborg misohjeet www.sukeltaja.fi > Materiaalit > SWEDEN Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus

Lumilyhty syttyy taas Lisää tietoa löydät nettisivuilta www.lumilyhty.fi.

Tulossa: • 16.10.–17.10.2010 Sinettiseminaari, Helsinki Sinettiseurat huomio! Nuoren Suomen valtakunnallinen Sinettiseminaari Katajanokalla. • 6.11.–7.11.2010 Norpparalli, Lappeenranta 7–16-vuotiaiden norppien ja ohjaajien suurtapahtuma, katso ilmoitus sivulta 26. • 26.11.–28.11.2010 Nuorten ohjaajien IDEA-viikonloppu, Tampere Sukeltajaliiton nuorten ryhmä kokoaa kaikki 15–20-vuotiaat ohjaajat omaan ideariiheen Varalaan. Luvassa lisää leikkejä leikkipankkiin, ohjaamisharjoituksia sekä tietysti mukavaa yhdessä oloa. Ilmoittautumiset 26.10.2010 mennessä Sukeltajaliittoon. • 29.11.–30.1.2011 Seminaari 2011, Helsinki Teemana kunto – terveys – dekompressio. Kansainvälisiä ja kotimaisia huippuasiantuntijoita. Katso lisätietoja sekä kaikki ajankohtaiset tapahtumat www.sukeltaja.fi.

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

HARRASTUSTEN KIRJO Katselin tuossa taannoin yhtä sukel-

luksen luokituskorttiani. Siinä oli erikoisen kuuloinen kurssin nimi ja kuvani takana sekä suorittamisesta kertovia termejä ja kurssin tietoja. Pisti miettimään, mitä kaikkea sukeltaminen voikaan olla. Harrastatko sukeltamista? Kyllä. Mutta onko laji kaikille sama? Ovatko kaikki neuvot tai edes turvallisuussäännöt yleispäteviä? Otetaanpa esimerkiksi viimeiset 15

vuotta, ja katsotaan mitä Suomessa on tapahtunut. Aika metkaa miten mielipiteet ja asenne muuttuvat, harrastus kehittyy ja uusia ohjeita ja suuntauksia syntyy. Rannoilla ja veneen kansilla näkee

joskus konkareita, jotka jakavat auliisti neuvojaan. Jotkut hieman kärkkäästikin. Oma näkemys on joskus se ainoa oikea. Näissä olisi usein tuhannen taalan paikka astua esiin sen oikeasti kokeneen sukeltajan, joka sallii pientä erilaisuutta. Kaikkihan meistä eivät harrasta esimerkiksi tekniikkasukeltamista. Eivätkä kaikki taas virkistyssukeltamista, tai mitä termejä halutaankaan käyttää. Sukeltaminen on Suomessa lajina jo sen

verran kehittynyt, että voidaan puhua

ihan eri harrastuksista laitesukeltamisen sisällä. Itseasiassa jopa laitesukeltamisen peruskurssilla voi nykyään aloittaa suuntautumisen itseään lähellä oleviin aktiviteetteihin. Tämä on ihan viime vuosina maailmalla alkanut trendi. On nitroksia, suljetun kierron laitteita, tekniikkasukeltamisen alkeita tai valokuvaamista. Oikeastaan mitä vaan. Se, mitä tämä meille jo sukeltaville antaa, on paitsi mahdollisuuden tutustua moniin tapoihin sukeltaa, myös haastetta. Nykyään sukelluskouluttajan olisi hyvä tietää asioista laajalti. Vai onko tämä edes muutos? Kokeneen sukeltajanhan tuntee siitä, että hän on avoin uudelle ja silti opastava tarvittaessa. Ei tarvitse olla kouluttaja pystyäkseen kokoamaan tämän lajin harrastajista tiimiä, vaikka sukeltaisimmekin eri tekniikoilla tai laitteilla. Me kaikki teemme tästä vedenalaisesta lajista yhteisen, tapahtui se sitten rebellä, pullot kyljessä, tuplilla tai pelkkä snorkkeli suussa. Mars siitä kokeilemaan kaikkea uutta vedessä, ohjatusti ja turvallisesti tietty! Ties vaikka syntyisi uusia kipinöitä.

Matti Anttila päätoimittaja

Kokeneen sukeltajan tuntee siitä, että hän on avoin uudelle ja silti opastava tarvittaessa.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

martti lumikuru, hämeenlinna

– Olen aina halunnut sukeltaa. Lapsena minua oli mahdoton saada pois vedestä ja olin aina valmis sukeltamaan laiturin alle tai veneen alitse. Muistan katsoneeni Cousteaun seikkailuja, mutta kipinä päästä veteen oli jo olemassa, Martti Lumikuru kertoo. Mieluiten hän sukeltaa hylyillä tai luolissa. – Sijainnilla ei ole niinkään väliä. Kun olosuhteet ovat kunnossa, niin Suomenlahden hylyt ovat todella upeita kohteita. Jos itse saan valita, niin yleensä pyrin vähän vaativammalle kohteelle, koska pidän vaativimpien sukellusten mukanaan tuomasta haasteesta ja kohteetkin ovat yleensä paremmassa kunnossa.

Yhden mieleenpainuvimmista sukelluksista Martti teki Meksikon luolissa. – Yleensä mieleen jäävät parhaiten sukellukset, joiden eteen on täytynyt nähdä hieman enemmän vaivaa. Sukellettavan luolan katto oli romahtanut muutamasta paikasta ja päästi sisään valoa luoden todella hienon tunnelman. Meksikon luolat ovat muutenkin erittäin hienoja ja viidakon läpi siivilöityvä valo teki niistä entistä hienompia, Martti kertoo. Haaveissa hänellä on päästä sukeltamaan Trukin laguunin hylyille. Martti kirjoitti tähän lehteen jutun helitroksilla sukeltamisesta sivulla 38.

Umbriaa pidetään yhtenä maailman parhaista hylkykohteista. Punaisellamerellä vain Thistlegorm ja Rosalie Mueller kisaavat sen kanssa. Umbrian tarinakin on erikoinen: saatuaan tiedon Italian liittymisestä Toiseen maailmansotaan, isänmaallinen kapteeni upotti arvokkaassa sotatarvikelastissa olevan aluksensa 10.6.1940, jotta se ei joutuisi brittien haltuun. Hylky on sanalla sanoen valtava. Ensimmäinen sukelluksemme kesti 40 minuuttia, ja pääsimme hädin tuskin puoliväliin laivan lastiruumia tutkien. Hylyssä on paljon nähtävää. Ensimmäisellä sukelluk-

sella mieleen jäivät pullolasti, kylppäri sekä ammusten ja räjähteiden yletön paljous. Aluksen viisi lastiruumaa ovat avonaisia, joten niiden sisällön tutkiminen on helppoa. Lamppua tosin tarvitaan, koska ruumat ovat kahdessa ”kerroksessa”, jolloin osa nurkkauksista on päivänvalon ulottumattomissa. Lisäksi lähes kaikilla pinnoilla on hienoa silttiä, joka suorastaan odottaa varomatonta räpylänliikettä. Viinipullot, betonisäkit, ammukset, miinat, sytyttimet, luodit ja marmorin kappaleet löytyivät helposti oppaamme hyvän briiffauksen ansiosta. Laivan peräpäästä löytyy myös toinen

valtavista potkureista. Paapuurin puoleinen potkuri on uponnut mutaan näkymättömiin. Kolmannella sukelluksella vuorossa olivat laivan ravintola, leipomo, konehuone työpajoineen ja erillisessä ruumassa olleet kolme Fiat-merkkistä autoa. Muutama paikka, kuten konehuone, on kohtalaisen sokkelon päässä. Tuntui hyvältä, että taskusta löytyy sopivasti koulutusta overheadolosuhteisiin – asianmukainen koulutus tarjoaa paremman mahdollisuuden keskittyä hylyn tutkimiseen. Sää oli tyyni ja näkyvyys Umbrialla hyvä, noin 10 metriä ensimmäisellä sukelluksella

parantuen noin 15–20 metriin toisella sukelluksella. Ihanteellisissa olosuhteissa hylyllä on sukellettu jopa 40 metrin näkyvyydessä. Ryhmämme kaksi saksalaista vanhaaherraa kertoivat sukeltaneensa hylkyyn yli 50 kertaa ja vieläkin on paikkoja, missä he eivät ole käyneet. Erittäin mielenkiintoinen kohde, ehdottomasti maineensa veroinen. Umbrian upottamisen mielenkiintoisen tarinan voit käydä lukemassa netistä http://www.touregypt.net/ vdc/umbria.htm PIA TALJA JA TOMMI KAUPPINEN

VALTAVA UMBRIA Mikä: Italialainen rahtialus Sijainti: Wingate Reef Port Sudanin edustalla Sudanissa Pituus: 153 m Leveys: 18 m Asento: Kyljellään noin 45° Syvyys: 0–31 m Kunto: Lähes ehjä, korallien peittämä ja merenelävien asuttama Muuta: Lastina muun muassa 360 000 lentopommia

6 S U K E LTA J A

PIA TALJA JA TOMMI KAUPPINEN

UMBRIA – THISTLEGORMIN HAASTAJA

Tylsä uimaranta muuttui elämää viliseväksi viidakoksi ”Tästä lähtien snorklaan Suomessa vain öisin”, oli ensimmäinen kommentti Mimiltä, kun hän nousi laiturille elokuisen yön pimeydessä Espoon Mellstenissä. Joukko 15–17-vuotiaita snorkkelisukelluksen jatkokurssin oppilaita oli lopettanut puolen tun-

IRENE SAVOLAINEN

nin mittaisen pimeäsnorklausharjoituksen. – Pimeällä snorklaaminen on niin erilaista, siellä ei näe levää, mutta kaloja sitäkin enemmän, Mimi hehkuttaa. – Olisi pitänyt olla mukana harppuuna, sillä kaloja oli niin paljon, Valtteri jatkaa. Snorklaukseen oli varustauduttu tavanomaisten pukujen, painojen, perusvälineiden, snorklausliivien ja lamppujen lisäksi myös muovipussein. Muovipussiin oli väritetty tussilla sininen, vihreä ja punainen läiskä. Kun muovipussin laittoi lampun valokeilan eteen, sai veden alla mukavia diskovaloefektejä. Se lisäsi hauskuutta snorklaustapahtumaan. – Upeeta sukeltaa, kun näkee niin vähän

ja sen minkä näkee, on paljon upeampaa, kiteytti Valtteri pimeäsnorklauksesta. Emiliaa taas hieman ahdisti se, ettei nähnyt kunnolla pimeässä ja levät pohjassa muuttuivat viidakkomaiseksi. Kaikkien yllätykseksi vastarannalla alkoi ilotulitusspektaakkeli, joka kesti noin 10 minuuttia. Olisivatko olleet harjoittelua seuraavan viikon ilotulituksen SM-kisoihin? Meillä oli kuitenkin etuoikeus nauttia hienosta showsta pimeällä ja tyhjällä rannalla. – Vau, meillä oli snorklauksella diskovalot ja illan huipensi ilotulitukset, vain strobo puuttui, Hermanni summasi kaikkien fiilikset. Sitten lähdettiin saunomaan. Irene Savolainen

Suomi vapaasukelsi MM-pronssia Japanissa

NAUI 50 vuotta

Vapaassukeltajat onnistuivat Japanin kirkkaissa vesissä loistavasti.

kimmo lahtinen

pia talja ja tommi kauppinen

www.sukeltaja.fi

Suomi lähti Japanin Okinawalle puolustamaan vuonna 2008 Sharm El Sheikissä voittamaansa MM-joukkuekisan pronssia. Suomen joukkueen muodostivat Antero Joki, Mikko Pöntinen ja Jonérik Ekström. Japaniin suunnattiin ennen kisoja treenaamaan syvyyttä. Allaslajeja Suomessa pystyy harjoittelemaan hyvin, mutta yli 60 metrin kisasyvyyksien kovaan paineeseen täytyy totuttaa kehoa ja mieltä syvissä, kirkkaissa ja lämpimissä vesissä.

Joukkuekisassa henkistä painetta lisää se, että yhdessäkään kisasuorituksessa ei ole varaa epäonnistua, sillä se pudottaa joukkueen pisteet kauas kärkipaikoilta. Suomen valtti on aina ollut varmuus. Sillä se on päihittänyt ennakkoon kovempina pidettyjä joukkueita. Näin nytkin. Anza, Mikko ja Jone tekivät varmaa työtä joka lajissa. Kovimpia suomalaistuloksia olivat: syvyyssukelluksessa Anza 85 m, hengenpidätyksessä Mikko 7 min

14 s ja pituussukelluksessa Mikko uudella huikealla SE-tuloksella 226 m. Viimeksi mainittu tulos olisi vain muutama vuosi sitten ollut maailmanennätys. Nyt kisoissa ME-lukemat veti 255 metriin Ranskan Frederic Sessa. Miesten MM-kulta meni Tanskaan ja hopea Japaniin. Suomi uusi pronssinsa. Naisten parhaat olivat: 1. Japani, 2, Venäjä ja 3. USA. Suomesta ei ollut naisten joukkuetta. Timo Pöntinen

NAUI (National Association of Underwater Instructors) juhlii tänä vuonna 50 toimintavuottaan. NAUI sai alkunsa vuonna 1960, kun muutama eri puolella USA:ta paikallistasolla toiminut sukelluskouluttajien kouluttaja yhdisti voimansa ja järjesti ensimmäiset valtakunnalliset kouluttajakurssit. Tästä alusta NAUI on kasvanut maailman toiseksi suurimmaksi sukelluskoulutusorganisaatioksi, jonka kurssitarjonta kattaa laajasti eri sukellusmuotojen kirjon snorkkelisukelluksesta aina tekniikka- ja luolasukellukseen sekä sukeltajien ensiapukoulutukseen asti. NAUI:lla on kansainvälisesti hyvä maine korkealaatuisen ja vaativan koulutuksensa ansiosta. Euroopassa NAUI:n asema on vahvistunut viimeisen 10 vuoden aikana. NAUI Europen pääasiallinen yhteistyökumppani Suomessa on Sukeltajaliitto. www.naui.org Mika Rautiainen 7

Parhaillaan Suomen maajoukkue kilpailee sukelluskalastuksen maailmanmestaruudesta Kroatiassa. Joukkue (vas.): Pertti Laakso, Juha Siitonen, Kim Jaatinen, Tapio Salakari ja Petri Nieminen. Kisatuloksia http://touhula.net/PM2010.htm MAT TI PYYKKÖ

Sukelluskalastuksen Pohjoismaiden ja Itämeren Mestaruus 2010 Heinäkuussa mittelivät Pohjoismaiden ja Itämeren alueen sukelluskalastajat Ahdin valtakunnan herruudesta Raumalla. Paikalla oli kilpailijoita Tanskasta, Norjasta, Virosta, Latviasta, Venäjältä sekä Suomesta. Yhteiset illanvietot poikivat hyviä ideoita, joiden avulla maiden välisiä suhteita voisi lähentää. Näin sai alkunsa muun muassa www.nordicspearfishing.com -verkkosivusto. Oikullinen sää toi haastetta kisaan. Leppeä kesätuuli kääntyi kisan alla 180 astetta pohjoisen puolelle ja voimistui myrskylukemiin. Keli on kuitenkin sama kaikille, ja taktiikan muutoksista kuiskittiin joukkueiden kesken. Kim Jaatinen Kirkkonummen Calypsosta oli yksi taktiikan vaihtaja. Ahventen sijaan hän päätti saalistaa myrskyltä suojaan tulleita haukia. Tämä taktiikan vaihto kannat8 S U K E LTA J A

ti, sillä Kim oli kahdeksalla hauellaan hyvässä johdossa ensimmäisen päivän jälkeen. Toisen päivän keli oli edelleen kehnohko, tuulta noin 8 m/s, ja edellispäivän myrskyn nostamat mainingit tekivät miehekkäitä tyrskyjä luodoille lyödessään. Osa kilpailijoista otti taktiikakseen juosta ison saaren poikki saadakseen etumatkaa uiden eteneviin kanssakilpailijoihin. Päätös oli hyvä, sillä he olivat noin 4 minuuttia ennen muita perillä kaikkien tavoittelemalla apajalla. Lajille ominaista on, että ensimmäisenä paikalla oleva nappaa varmemmin saalista. Myös turvaetäisyydet on otettava huomioon, joten samoille apajille ei mahdu montaa kalastajaa. Edellispäivän myräkkä oli tehnyt tekosensa myös tällä alueella. Ahvenet olivat kaikonneet ja muutkin kalat vähen-

tyneet huomattavasti. Jäljellä olevat kalat olivat arkoja ja piiloutuneet pohjakasvillisuuden sekaan erittäin hyvin. Monella teetti vaikeuksia saada saalista. Kovin kisa mestaruudesta käytiin Tanskan ja Suomen kesken. Punnituksen huipentuessa päivän suurimpaan saaliiseen, Tanskan Villadesnin ahven- ja särkiläjään, huomattiin, ettei hänellä ollutkaan yhtään särkeä, vaan kolme pientä säynävää. Yksi säynävistä hylättiin, sillä sen alamitta on kilpailuissa suurempi kuin särjen. Lisäksi säynävästä saa vähemmän pisteitä kuin särjestä. Jaatisen Pohjoismaiden ja Itämeren mestaruus oli tosiasia! Villadsen nousi kakkospäivän hienolla saaliillaan komeasti hopealle. Suomen Pyry Routakorpi pokkasi pronssisen yksilömitalin. Suomen kakkosjoukkue, Jukka Levonen, Eliel Kilkki ja

Tapio Salakari, nappasi Pohjoismaiden mestaruuden kultaisen joukkuemitalin. Suomen ykkösjoukkue, Kim Jaatinen, Juha Siitonen ja Matti Pyykkö, pääsi hopealle, ja Suomen kolmosjoukkue, Pyry Routakorpi, Niklas Saari ja Kimmo Karjalainen, saavutti upeasti pronssia. Trillerimäisen kilpailun lopputulos osoitti Suomen aseman Pohjoismaiden huipulla olevan vankka: Suomi korjasi viisi kuudesta mahdollisesta PM-mitalista. Itämeren mestaruuskilpailuihin osallistuvat maiden parhaat joukkueet, joten Suomen kakkosjoukkue korjasi myös Itämeren mestaruuksissa joukkuekultaa Tanskan ollessa toinen ja Latvian kolmas. Tapio Salakari MM-joukkuetta tukee:

sa. en. tm

KKÖ

www.sukeltaja.fi

Kutsu

Tervetuloa viettämään kanssamme sukellusseura Nousu ry:n 20-vuotisjuhlaa rentoon Oktoberfest-tyyliin! Aika: La 23.10.2010 klo 17 alkaen Paikka: Sokos Hotel Tapiola Garden, Tapionaukio 3, Espoo Pukukoodi: Casual Illalliskortti: 40€ Ohjelma: Kuukelluntaa Tapiolan altaassa klo 17-18. Juhlaohjelma alkaa klo 19.30.

pekka tuuri

KALA

Ilmoittauduthan viimeistään to 30.9.2010 osoitteeseen nousu.20v@nousu.fi

Merikäärmeitä rannalta ulapalle Hydrophiidae Intian Valtamerestä KaakkoisAasian kautta Tyynelle Valtamerelle elää vajaat seitsemänkymmentä merikäärmelajia. Järvistä; puhtaasta, makeasta vedestä löytyy kaksi ja rannattomalta ulapalta yksi laji, mutta loput asuttavat matalia koralliriuttoja, jokisuistoja, mangrovemetsiä ja muita ranta-alueita. Merikäärmeet ovat maailman myrkyllisimpiä käärmeitä, mutta suurin osa lajeista ei ole lainkaan aggressiivisia. Vaikka merikäärmeen jotenkin saisi houkuteltua puremaan itseään, yleensä se ei käytä myrkkyä tai ainakin säännöstelee sitä myrkkyhampaidensa kautta vain vähän. Myrkky on hermo- ja lihasmyrkkyä, jonka tarkoitus on halvaannuttaa käärmeiden ravinto, kalat ja erityisesti ankeriaat, ennen kuin ne ehtivät paeta. Merikäärmeiden tiedetään myös syövän jonkin verran nilviäisiä, äyriäisiä ja kalanmätiä. Suolaisessa ja märässä ympäristössään merikäärmeillä on kaksi ongelmaa: miten päästä eroon ylimääräisestä ravinnon mukana tulevasta suolasta ja kuinka elää vesielämää, kun juuret ovat kuitenkin maalla. Päässään merikäärmeillä on erityiset suolarauhaset, joiden kautta käärmeet kielensä avulla pystyvät pumppaamaan ylimääräistä suolaa ulos. Käärme pyrkii myös välttämään suolan ja nesteen sisään menoa sulkemalla sieraimet sukelluksissa. Merikäärmeet hengittävät yhdellä, lähes koko

ruumiin mittaisella keuhkollaan ilmaa, jota varten niiden on noustava pintaan. Sienimäinen kudos estää liian veden pääsyn sieraimiin. Merikäärmeet pystyvät olemaan sukelluksissa ainakin reilun tunnin, ja osa lajeista pystyy myös vaihtamaan jonkin verran kaasuja suoraan ihonsa läpi. Suomuisille matelijoille tämä on harvinainen taito. Merikäärmeet ovat ovovivipaarisia eli synnyttävät eläviä poikasia, paitsi viisi lajia primitiivisiä lattapyrstökäärmeitä, jotka vielä nousevat maihin munimaan. Lattapyrstökäärmeet ovat ainoita merikäärmeitä, jotka enää pystyvät liikkumaan maissa – muiden anatomia on niin sopeutunut vedessä elämiseen, että niiden vatsasuomut eivät enää tue maalla liikkumista. Vanhojen merimiesten tarut valtavista merikäärmeistä ovat ilmeisesti peruja nykyisten merikäärmeiden oletetusta lisääntymiskäyttäytymisestä. Joskus saman lajin merikäärmeitä kokoontuu yhteen valtaviksi monen metrin ja jopa kymmenien kilometrien mittaisiksi laumoiksi, jotka kiemurtelevat ”yhtenä käärmeenä” vedenpintaa pitkin. Merikäärmeet ovat uteliaita, vaikkakin arkoja, ja saattavat joskus tulla ihmettelemään sukeltajia lähempääkin. Merikäärmeitä tulee kuitenkin ihailla matkan päästä niiden vahvan myrkyn vuoksi. Essi Keskinen

Syystarjous!

Mares DRY FIT kuivapuku

749€ Tarjous voimassa 15.10.2010 asti

WWW.AQUAWORLD.FI

09-851 77 520 Orvokkikuja 1 01300 Vantaa

Vettenalaiset vehkeet Joensuusta On aika huollattaa sukelluslaitteet ennen seuraavaa kautta, ettei jää viime tinkaan... Lähes kaikkien sukellusvälineiden huollot: • regulaattorihuollot • happipuhdistukset • säiliöiden pesut ja puhdistukset • kuivapukuhuollot • vetoketjujen ja mansettien huollot/vaihdot

• kompressorien happipuhdistukset • kaasunsekoituslaitteiden suunnittelu ja valmistus

EräraatE

proudly designed & made in carelia, Finland Ukkolantie 4, 80130 Joensuu, puh. 013 285 240, 050 572 2690 IANTD SukelluSkouluTuS

LAPSET LIIKKUVAT YLI SEURARAJOJEN

Mona Pietilälle uimakoris oli norppaharkoissa parasta.

sia lajeja. Jouni Knaapinen, 12, Tanssiseura Cavalierista oli mukana norppaharkoissa, ja innostui. – Oli hienoa tutustua uuteen, erilaiseen lajiin. Räpylöillä uiminen oli hauskaa ja sukeltelu jännää ja vähän vaikeaakin. Laitesukelluskortin suorittaminen on nyt tähtäimessä, Jouni kertoo. Jounin seurakaveri Mona Pietilä, 11, viihtyi myös norppaharkoissa. – Ohjaajat oli hauskoja, ja viimeisenä pelattu uimakoris oli maailman parasta. Oli jännää oppia snorklaamaan, vaikka olikin vaikeaa puhaltaa ilmat nenästä veden alla. Haluaisin omat välineet, jotta voisin katsella kaloja vaikka Thaimaan reissulla. Monalle kilpatanssi on ehdoton ykkösharrastus, joka vie paljon aikaa, joten sukellus ei oikein mahdu kalenteriin, mutta kokeileminen oli kivaa. Järvenpäässä on suunnitelmissa kehittää ”liikuntapassi”, jolla lapsia ja nuoria innostettaisiin harrastamaan monipuolisesti eri lajeja sekä houkuteltaisiin liikkumaan aktiivisemmin. Samantyyppistä Sinettiseurojen yhteistyötä on tehty myös Kotkassa jääkiekkoseurojen kesken ja Mikkelissä jalkapallo-, salibandy-, jääkiekko- ja jääpalloseurojen kesken. Seurat ovat oma-aloitteisesti eri puolilla Suomea ryhtyneet kehittämään yhteistyömuotoja, joilla varmistetaan, että nuorille harrastajille on laadukasta ja monipuolista liikuntaLaijikokeilu innosti tarjontaa. Jounin harkitsemaan KRISTIINA KARILA laitesukelluskurssia. KAARINA SINERSALO

SUVIMARIA KNUUTINEN

Järvenpään Sinettiseurojen lapset ovat viime talvesta lähtien päässeet kokeilemaan mutkattomasti toistensa lajeja. Seuroista on muodostettu kolmen seuran pilottiryhmiä, joissa lapset ovat osallistuneet kahden muun lajin harjoituksiin ja ottaneet vierailijat mukaan omiin harkkoihinsa. Näin lapsilla on ollut mahdollisuus kokeilla helposti muita lajeja ja siten monipuolistaa liikunnan harrastamistaan. Keski-Uudenmaan Sukeltajien norpat kokeilivat tanssia Tanssiurheiluseura Cavalierin johdolla ja lentopalloa Blues Volleyn kanssa. Teemu Holopainen, 11, piti kivana mahdollisuutta päästä kokeilemaan muita lajeja. – Ensin vähän epäröin, mutta pidin kummastakin lajista. Kesällä ajan vie sukellus ja uinti, mutta syksyllä voisi vaikka kokeilla jotain muutakin, Teemu pohtii. – Yhteiset norppaharkat sujuivat tosi hyvin. Toivottavasti joku muiden lajien harrastajista innostui sukelluksesta, hän toivoo. Myös Jonne Salonen, 11, kokeili tanssia ja lentopalloa. – Tanssista en tykännyt ihan niin paljon, mutta lentopallo oli tosi kivaa. Voisin alkaa harrastaa sitä syksyllä, hän suunnittelee ja kannustaa muitakin kokeilemaan toi-

MIKÄ ON LIIKUNTAPASSI? Liikuntapassilla luodaan nuorille laajoja harrastamisen mahdollisuuksia. Nuori ei sitoudu liikkumaan tietyssä ryhmässä tiettynä aikana, vaan saa itse valita liikuntamahdollisuuksien joukosta itselleen mieluisat lajit ja toimintatavat. Passi toimii nuoren pääsylippuna eri ryhmiin, eri lajeihin ja eri liikuntapaikkoihin. Nuoren ei tarvitse sitoutua yhteen toimintaan. Tavoitteena on järjestää nuorille liikunnallista toimintaa mahdollisimman monissa toimintaympäristöissä, tuetaan nuorten omaehtoista liikkumista ja tuetaan nuorta oman lajin etsinnässä. Toiminta on yleensä nuorille maksutonta. Liikuntapassia on käytetty erityisesti taajama-alueilla suurehkoissa kunnissa. Toiminnan kohderyhmänä ovat erityisesti vähän liikkuvat nuoret ja nuoret, jotka eivät liiku liikuntaseuroissa. Toiminta toteutetaan tavallisesti yhteistyössä kunnan nuoriso- ja liikuntatoimen sekä paikallisten liikuntaseurojen ja muiden liikuntapalveluiden tuottajien kanssa. Kunnalla on usein päävastuu toiminnan organisoinnista. Liikuntapassitoiminnan rahoittaa yleensä pääosin kunta. NUORI SUOMI www.nuorisuomi.fi

KIRJA Aku Ankan taskukirja numero 365 on muhkea tuplapainos, jossa seikkailee agentti Tuplanolla, tällä kertaa vedenalaisessa maailmassa. Akun, eli agentti Tuplanollan tehtävänä on matkustaa huipputeknisellä sukellusveneellä maapallon ytimeen vähentääkseen saasteiden määrää maapallolla. Vaarallinen tehtävä on hankaluuk10 S U K E LTA J A

sia ja vastuksia täynnä. Kirjassa ei selviä, onnistuuko Aku, sillä tarina jatkuu taskukirjassa numero 366. Paksussa tuplataskarissa on jännittävän vesiseikkailun lisäksi monta muuta sarjakuvaa norppien ja hylkeiden – ja miksei toki vanhempienkin sukeltajien mieleen. MIMI RANTANEN

www.sukeltaja.fi

Räpyläuimareille menestystä kesän kilpailuissa Nuorten MM-kisat uitiin Mallorcalla Espanjassa 5.–10.7. Haastetta reissuun saatiin heti alussa, kun matkatavarat, mukaan luettuna välttämättömät räpylät, jäivät reitin varrelle. Unkarilaisten lainaräpylöillä päästiin kuitenkin alkuun, ja omatkin sitten löysivät perille. Ensimmäisen päivän paras saavutus oli Jenna Laukkasen hopeamitali 100 metrin stereoräpyläuinnissa ajalla 49.38. Jenna alitti vanhan junioreiden ME-aikansa, mutta menetti sen matkan voittajalle, Venäjän Olga Korenevskajalle, MEJ 49.28. Jere Laukkanen oli vastaavalla matkalla kuudes uudella nuorten SE-ajalla 46.68, ja Teemu Aho seitsemäs ajallaan 47.22, sekin hieno oma ennätys. Teija Kotikuusi oli matkallaan, 100 metrin stereoräpyläuinnissa, kymmenes ajalla 55.05. Toisena päivänä Laukkasen sisarukset saavuttivat neljännen sijan 50 metrin stereoräpyläuinnissa. Harmitus oli kuitenkin ankara, sillä molemmat jäivät mitaleista vaivaiset kahdeksan sadasosaa. Tästä suivaantuneina kumpikin päätti taistella vielä viimeisenä kisapäivä-

nä mahdollisimman hyvin. Teija Kotikuusi ui päämatkallaan 100 metrin laiteuinnissa neljänneksitoista ajalla 48.00. Finaaliin olisi tarvittu 42:lla alkava luku, joten parannettavaa jäi vielä seuraaviin kilpailuihin. Pankki räjähti

teemu aho

Jenna Laukkanen teki historiaa voittamalla 200 metrin stereoräpyläuinnin uudella ME-ajalla.

Perjantaina Jenna käänsi historian sivua voittamalla 200 metrin stereoräpyläuinnin uudella aikuisten ME-ajalla 1:48.04. Ennätys kesti myös kaksi viikkoa myöhemmin uiduissa aikuisten EM-räpyläuinneissa Kazanissa Venäjällä. Myös Jere Laukkanen venyi hienosti uimalla 200 metrin finaalissa uusiksi SE-lukemiksi 1:43.23. Suoritus jäi pronssisijasta 0,39 sekuntia. Teemu Aho oli vastaavalla matkalla kymmenes omalla ennätyksellään: 1:47.73. Kokonaisuudessaan kilpailut onnistuivat Suomen pieneltä joukkueelta paremmin kuin hyvin, ja kaikki jäsenet tukivat toisiaan joka tilanteessa. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia. Janne Toivola, joukkueen johtaja

Seurakortti NIMI PAIKKAKUNTA JÄSENIÄ ALUS YHTEYS

Tero Hallasaari

PHOTO

Nousu ry Espoo 210 Puntti ja peltivene www.nousu.fi

Nousu ry on edistänyt jäseniemme turvallista sukeltamista vuodesta 1990. Toiminta-ajatuksena on olla Kaikkien Sukeltajien Seura. Pidämme vuosittain P1–P3 kursseja sekä erikoiskursseja nitroksi- ja kuivapukukursseista lähikouluttajakursseihin. Järjestämme myös sukellus- ja rebeintroja tarvittaessa. Teemme viikoittaisilla vakiolähdöillä ja viikonloppuisin reissuja Etelä-Suomen merialueen hylkykohteille. Järjestämme ympäri vuoden leirejä, joista suosituimmaksi on noussut Hangon kesäleiri. Kalustomme on ajantasaista, ja meiltä on saatavissa kaikki tekniikkasukelluksessa käytettävät kaasut. Saimme vuonna 2008 Vuoden Norppaseura -palkinnon tunnustuksena aktiivisesta ja innovatiivisesta junioritoiminnastamme, johon kuuluvat kaiken tasoiset snorkkelisukelluskurssit sekä uppopallon ja uppokiekon pelaaminen. Tanja Mattila

Näkyvyys vaihteli 10 metristä yli 20 metriin ja veden lämpötila 25–28 asteen välillä.

Egyptin jo nähneelle: Safarilaivalle Sudaniin Sudan tarjoaa sukeltajalle upeita hylkyjä, runsaasti sekä isoja että pieniä mereneläviä bongattavaksi ja tuulahduksen sukelluksen historiaa Cousteaun jäljillä. Seikkailumieli ja joustava aikataulu ovat Afrikassa tarpeen. Kotikynnyksen yli saa raahata virttyneen repun täynnä uusia kokemuksia.

Lensimme Sudaniin Münchenin ja Kairon kautta. Kairoon asti kaikki sujui mutkattomasti, mutta jatkoyhteys Port Sudanin satamakaupunkiin siirtyi viidellä tunnilla. Matkanjärjestäjän egyptiläisen agentin kommentit Air Sudanin aikataulujen epäluotettavuudesta nostivat pienoisen hymyn kasvoille – kaikki egyptinkävijät tietänevät mistä puhumme. Ajomatkalla kentältä laivalle kyselimme sukellusyrityksen omistajalta oloista Sudanissa. Hänen mukaansa Port Sudanissa on hyvin rauhallista. Pääkaupunki Khartoum on yli 1200 km päässä ja Darfur 2500 km päässä; näiden paikkojen tapahtumilla on hyvin vähän tekemistä Port Sudanin satamakaupungin kanssa. 12 S U K E LTA J A

Safarilaivamme oli mukavan suuri, 40 metriä pitkä alus, jossa oli kaikki mukavuudet: vessat ja suihkut hyteissä, ilmastointi joka hytissä ja avarat oleskelutilat. Ruokailut sujuivat safareilta tuttuun kellontarkkaan tyyliin buffettina ja snackejakin järjestyi aterioiden välillä. Kaasutäytöistä nitroksi onnistui lisämaksusta EANx32:een asti, 5 euroa ekstraa/täyttö. Laivamme kaksi sukellusopasta olivat kerta kaikkiaan asiallisia. Briiffit olivat riittävän kattavia ja sukeltajien toiveet otettiin huomioon aina kun mahdollista. Sekä oppaat että muu laivahenkilökunta olivat egyptiläisiä. Kausi kyseisellä operaattorilla kesti syyskuusta toukokuun loppuun; kesäkuukaudet ovat liian kuumia jopa paikallisille.

Koko reissulla maksimisyvyydeksi sovittiin 40 metriä, koska Sudanissa ei ole painekammiota. Lähimmät kammiot ovat Hurghadassa tai Saudeissa, joten sukeltajantautia ei kannata kenenkään hankkia. Sukelluksilla näkyvyys vaihteli jonkin verran ollen huonoimmillaan 10 metrin paikkeilla, parhaimmillaan yli 20 metriä. Veden lämpötila vaihteli 25– 28 asteen välillä. Safariveneellä oli aikaa tutustua muihinkin matkalaisiin, joista ehkä eniten palstatilaa ansaitsevat saksalaiset herrasmiehet Werner, 72, ja Friedrich, 71, joilla molemmilla oli vakuuttava, yli 6000 sukelluksen kokemus. Herroja lokikirjojen ensimmäiset sukellukset oli päivätty vuosille 1968 ja -69, ja Wernerin ensimmäiset su-

kellukset Sudanissa olivat vuodelta 1974. Werner on lisäksi kirjoittanut useita sukellusaiheisia kirjoja. Matkailu avartaa ja aina oppii, kun on kotoa poissa – varsinkin, kun kyytiin sattuu mukaan aitoja sukellusguruja! Autoja ja barracudia

Ensimmäinen sukelluksemme tehtiin Shaab Suede -riutalle, joka tunnetaan myös nimellä Toyota Wreck. Autolastissa ollut Blue Bell -alus törmäsi riuttaan ja upposi ilmeisesti 70-luvun puolenvälin paikkeilla. Miehistö pelastui läheiseen kalastajakylään. Lastina olleita autoja tippui ripotellen hylyn ympäristöön ja niitä on kiva tutkiskella. Itse hylky makaa ylösalaisin pohjassa pystyasennossa suorakulmaisesti riuttaan nähden,

www.sukeltaja.fi

Hyvä tietää Plussaa: • mielenkiintoisia ja melko hyväkuntoisia sukelluskohteita • paljon haita ja runsaasti eri kalalajeja bongattavaksi • ei muita veneitä näköpiirissä, kun poistutaan Port Sudanin välittömästä läheisyydestä

South Platoulle Cousteaun haihäkin viereen ilmestyi ihailtavaksi useampi hai, vaikka haiden ruokkiminen on Sudanissa nykyään kielletty.

Miinusta: • matkustaminen haastavaa, Kairo–Port Sudan–Kairo -lentoyhteys hyvin epäluotettava • onnettomuustilanteessa apu on kaukana • ei suomalaista matkanjärjestäjää, briiffit vain englanniksi, saksaksi tai italiaksi • riutat eivät välttämättä pysy kauaa hyväkuntoisina

Mitä mukaan: • hyvät hermot ja pitkää pinnaa • sipsejä ja karkkia, jos tulee yllättävä hinku • aurinkovoidetta ja hyttysmyrkkyä • magnesiumporeita, vatsatautiin ja merisairauteen löytyy laivalta tehokkaat paikalliset lääkkeet • rokotustodistus (keltakuumetodistusta saatetaan kysyä palattaessa Egyptiin Sudanista) Kenelle sopii: • AOWD / vastaava luokitus suositeltava, sukellukset järjestään yli 25 metriin (paitsi yösukellukset) • Egyptin hylyt jo nähneille • seikkailuhenkisille, hyvähermoisille ja joustavan aikataulun omaaville, yllätyksiä tulee eteen varmasti

pia talja ja tommi kauppinen

keula 14 metrin syvyydessä ja perä 72 metrissä. Hylyn alta voi myös uida 40 metrin kohdalta, mutta tällä kertaa emme lähteneet niin syvälle, tyydyimme vain katselemaan runkoa ja autonromuja, jotka olivat yllättävän kuvauksellisia. Neljäntenä päivänä kohteena oli kuuluisa Sha’ab Rumi. Ensimmäinen dyykki Rumin South Plateaulla selkeästi jännitti porukkaa, koska oppaamme Sanad puhui briiffissä paljon erilaisista voimakkaista virtausmahdollisuuksista, joita saattaisi tulla vastaan. Otin varmuuden vuoksi 15 litran tankin mukaan, jotta ilmaa riittäisi enempäänkin potkimiseen mutta sitä ei kuitenkaan tarvittu, virtaus oli hyvin maltillinen. Sha’ab Rumi osoittautui maineensa veroiseksi. Ensin tuli vastaan noin kymmenen humphead parrotfishiä 30 metrissä, sitten riuttahai ja sen perään hyvänä huipennuksena noin 200 barracudan parvi. Oli

uskomaton näky, kun barracudat soljuivat katkeamattomana hopeisena vuona ohitsemme! Lopuksi vielä zoomailimme Cousteaulta 1960-luvulla jääneen haihäkin jäännöksiä. Cousteaun jäljillä

Päivän toinen sukellus tehtiin myös South Platoulle Cousteaun haihäkin viereen hiekalle. Koska haita on ruokittu tässä paikassa vielä viime vuonnakin, tulevat hait paikalle, kun ryhmä ihmisiä vain menee polvilleen pohjaan ja pöllyttää hieman hiekkaa. Ennen pitkää ympärillämme kierteli 11 erikokoista grey reef sharkia ja pari pientä oceanic white tipia. Haiden ruokkiminen on Sudanissa nykyään kielletty, mutta hailla vielä riittää kiinnostusta tulla katsastamaan tarjontaa. Kolmas sukellus tehtiin saman riutan länsireunalla sijaitsevalle Precontinent II -kohteelle. Kyseessä on siis Cousteaun vedenalaisen elämisen kokei-

lusta jäljellä olevat rakennelmat, sukellusvene-hangaari ja työkaluvaja. Kohteet ovat pääasiassa matalalla, noin 12–15 metrissä, kolmessakymmenessä metrissä voi käydä kurkkaamassa haihäkin jäänteitä. Sukellukselle on hyvä yrittää päästä ensimmäisten joukossa, sillä asuinkelloon ei mahdu kuin 2–3 ihmistä kerrallaan, ja silttiä nousee helposti porukan odottaessa vuoroaan päästä sisään. Jännittävää silti ajatella millaista Cousteaun kuudella aquanautilla oli asua liki kuukausi merenpohjassa! Sukelsimme vielä Port Sudanin edustalla sijaitsevalla, toisen maailmansodan aikaisella Umbria-hylyllä (kts. Hylky-juttu sivulla 6). Lisämausteena tuhkaa

Oman lisämausteen matkustamisen epävarmuuteen toi Islannissa purkautuva tulivuori, joka paluumatkamme aikaan sulki koko Euroopan lentoliikenteen. Paluuliput Kairosta siir-

tyivät viiden päivän päähän: lennon odottelu Kairossa lentokenttähotellissa omaan piikkiin – ei hyvä idea. Pieni pikapalaveri osan Sudanin turneen osanottajien kanssa, ja totesimme, että samalla rahalla pääsemme Safagaan sukeltamaan. Hieman organisointia, ja illalla puoli 8 aikaan pakkasimme 12 henkeä ja kaikkien laukut pikkubussiin ja ajoimme Safagaan, jossa sukelsimme vielä kolme päivää ”hyytävän kylmässä”, 24-asteisessa vedessä. Alun perin 8-päiväiseksi suunniteltu reissu venähti siis 13 päivään. On makuasia mistä pitää eniten. Omasta mielestäni reissullamme oli käsittämättömän hyvät olosuhteet; lähes tyyntä koko viikon ja maltilliset tai vähäiset virtaukset kaikissa kohteissa, ja siitä huolimatta joka sukelluksella näkyi haita – ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Pia Talja ja Tommi Kauppinen 13

Sukelluksen Grand Old Man Ora Patoharju tutkii, miten hänen itse tekemänsä varusteet on asetettu esille näyttelyyn. Pasi Mannerkoski

Oivallusten olohuone – meriarkeologian alkulähteillä

14 S U K E LTA J A

Oivallusten olohuoneessa on esillä runsaat sata esinettä.

Suomen merimuseo

ville valokuvaaja

Pieni kutsuvierasjoukko kokoontui kesäkuussa Merikeskus Vellamoon Suomen merimuseon päänäyttelyyn kuuluvan Oivallusten olohuoneen avajaisiin. Harrastajasukeltajien rooli on ollut huomattava meriarkeologisen tutkimustoiminnan käynnistämisessä ja Suomesta on viety osaamista myös ulkomaille. Merimuseon, Sukeltaja-Killan ja Sukeltajaliiton monivuotisen yhteistyön tuloksena Kotkassa on nyt pysyvästi esillä suomalaisten sukelluksen uranuurtajien varusteita su-

kellusharrastuksen alkutaipaleelta, ja sukelluksen historian tallentaminen jatkuu. Merimuseo on osana Museoviraston laajempaa historiaprojektia taltioinut myös sukeltajaveteraaniemme tarinoita haastatteluin. Vain osa kerätyistä sukellusvarusteista on esillä, mutta Merimuseon kokoelmiin tallennettuina sukelluksen historian säilyminen turvataan ja esineistöä voidaan aika ajoin esitellä laajemminkin. Näyttelyssä saa tietoa myös esineiden konservoinnista. Sari Nuotio

KOLUMNI

AATOS GRIP valmentaja, A- ja B-nuoret Riihimäen Urheilusukeltajat ry

HAASTEITA NUORTEN HARRASTAMISESSA

PASI MANNERKOSKI

d u e n n.

WWW.SUKELTAJA.FI

Monelle tutun sukelluskohteen Hangon keulakuvahylyn Elisabeth Osbornen keulakuva on restauroituna näyttelyssä.

SUKELLUKSEN HISTORIA TALTEEN Suomen merimuseo ottaa kokoelmiinsa sukellusvarusteita. Tarjoa etenkin 50–60-lukujen esineistöä kokoelmiin ja kerro myös esineen tarina. Yhteyshenkilöt: • Suomen merimuseo Timo Kunttu timo.kunttu@nba.fi puh. 040 350 3653 • Sukeltajaliitto Sari Nuotio sari.nuotio@sukeltaja.fi puh. 09 3481 2257

Yleensä sukellusseurojen harjoitusvuorot ovat uimahallissa yleisövuoron jälkeen. Tämä on varsinkin arkisin melko myöhäinen ajankohta nuorille harrastajille. Kaupungeissa, joissa on useampia uimahalleja tai hallissa erillinen hyppyallas, saattaa harjoitusvuoron saaminen yleisövuoron aikana olla mahdollista. Toisin ovat asiat uimareilla, joilla on usein mahdollisuuksia saada ratavuoroja normaalin aukioloajan puitteissa. Syykin tähän on selvä, sillä uintiin riittää rata tai kaksi, sukellukseen tarvitaan altaan syvä osa. Vuorojen suhteen harrastajat ovat kuntien ja kaupunkien armoilla. Kuinkahan saisimme vuoroista päättävät henkilöt ymmärtämään, että mekin teemme arvokasta nuorisotyötä ja saisimme hieman aikaisempia vuoroja? Yleisövuoron aikana järjestettävillä harjoituksilla on usein kiinnostuneita katselijoita, ja jotkut jopa kyselevät mahdollisuutta päästä mukaan toimintaan. Olen huomannut, että varsinkin nuorten uppopallo herättää monien uteliaisuuden. Aikaisemmat harjoitusvuorot olisivat hyvä mainosikkuna, joilla saisi houkuteltua nuoria mukavan harrastuksen pariin.

Olen myös huolestuneena seurannut parina viime talvena nuorten uppopallosarjojen pelikierrosten päivämääriä. Viime kaudella kaksi kolmesta pelikierroksesta järjestettiin sunnuntaina, ja sitä edeltävällä kaudella yksi kierros osui sunnuntaille. Aikuisten sarjoissa pelikierrokset ovat lauantaisin. Viime kauden pelikierroksista ensimmäinen sunnuntaille osunut kierros ajoittui joululomien alkamisen yhteyteen. Toinen viime kauden sunnuntaikierros olikin sitten koulujen koeviikon yhteydessä. Lisäksi tämä kierros järjestettiin sellaisessa paikassa, jonne kaikilla nuorten joukkueilla oli huomattavan pitkä matka. Pelit kestivät myöhään, joten joukkueet pääsivät kotiin vasta aamuyön tunteina. Aikataulusta ja myöhäisestä kotiinpaluusta johtuen valmentamissani nuorten joukkueissa useat eivät halunneet lähteä pelimatkalle. Monilla nuorilla harrastajilla oli koe heti seuraavana aamuna ja raskas kouluviikko edessä. Eikös meidän tehtävämme olisi pitää huolta nuorista ja heidän jaksamisestaan? Tällaisilla aikatauluilla ainoastaan karkotamme nuoret muiden lajien pariin. Käsittääkseni uppopallovaliokunta on joitakin vuosia sitten tehnyt päätöksen, että nuorten pelikierroksia ei järjestetä sunnuntaisin. Näin nuorilla on mahdollisuus riittävään lepoon. Tosin valiokunnan kokoonpanokin on muuttunut tuon päätöksen jälkeen. Myöhäisten harjoitusvuorojen ja sunnuntaille osuvien pelikierrosten lisäksi kohtaamme myös muita haasteita. Osalle nuorista sukellus ja sen kilpailumuodot ovat mukava harrastus, kun taas osa harjoittelee tosissaan tähdäten lajinsa huipulle. Valmentajalle tämä asettaa haasteita tarjota kaikille sopivantasoista harjoittelua. Tärkeintähän nuorten kanssa kuitenkin on, että kaikilla on kivaa ja harjoittelussa on sopivasti haastetta. Tässä asiassa olemme ilmeisesti Riihimäellä onnistuneet hyvin, sillä nuorten uppopalloharrastajien määrä on moninkertaistunut muutaman viime vuoden aikana. 15

SUOMI

Sukeltajan Helsinkiläisen Urheilusukeltajat ry:n kesäleiriä Rosalassa suosivat loistavat säät ja hyvät näkyvyydet. Sukeltajalle seuran leiri on paitsi mukavaa yhdessä oloa ja lomaa, ehkä paras paikka hankkia sukelluskokemusta. TEKSTI SUSANNA KALLAMA KUVAT SUSANNA KALLAMA, JORMA TIMONEN JA ANNE RÄISÄNEN-SOKOLOWSKI

16 S U K E LTA J A

n kesäloma KEMIÖNSAAREN ROSALASSA Nötholmenin vierasvenesataman rinne on täynnä telttoja ja asuntovaunuja. Siellä täällä roikkuu kuivumassa märkäpukuja, kuivapukuja, reguja ja muita sukellusvarusteita. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja tunnelma on leppoisan odottava. Yhtäkkiä laiturille ilmestyy joukko lapsia. – Milloin hodari lähtee? Mä haluun kans mukaan. – Pikapuolin. Odotellaan, että Räpylä saapuu ensin rantaan, vastaa Tommi Sihvonen, Urheilusukeltajien puheenjohtaja. – Me mennään jo pukee, kuuluu vastaukseksi. Pian odotettu Räpylä rantautuu satamaan ja samassa laituri on täynnä kuhinaa. Toistakymmentä onnellista sukeltajaa kantaa kamoja rantaan hymy kasvoillaan. Utössä oli ollut hieno keli, näkyvyys Park Victorylla paikoin jopa 20 metriä. Kaikki oli sujunut hienosti ja jokainen sukellus sukeltajalleen elämys. Sukellusleiriä parhaimmillaan. AVOIMET OVET

Urheilusukeltajien perinteiselle kesäleirille osallistuu yleensä noin 100 henkeä. Osa on paikalla koko kymmenenpäiväisen leirin, osa muutaman päivän. Joukossa on niin yksittäisiä sukeltajia kuin kokonaisia perheitäkin, joiden jäsenistä yksi tai useampi harrastaa sukellusta. – Järjestämme ison leirin joka kesä. Paikat ovat vaihdelleet, viimeiset kolme vuotta olemme olleet Rosalassa. Täällä on paljon hyviä kohteita lähietäisyydellä ja maissa toimivat olosuhteet näin isolle porukalle, summaa leiripäällikkönä toimiva Tommi Sihvonen. Kesäleirille osallistuminen ei edellytä ennakkoilmoittautumista, vaan leirille voi tulla ja sieltä voi lähteä vapaasti. – Leiripaikalle saavuttaessa on ensimmäiseksi ilmoittauduttava leiritoimistossa. Ilmoittautumisen yhteydessä jokaisen sukeltavan leiriläisen pitää esittää leiripäällikölle voimassa oleva sukeltajan kortti sekä lääkärintodistus tai täytetty terveysselvityslomake, kertoo Urheilusukeltajat ry:n seurapäällikkö Juha Makkonen. Jos jo ilmoittautuessaan tietää olevansa paikalla koko viikon ja sukeltavansa joka päivä voi maksaa leirimaksun ennakkoon ja näin saada sen edullisemmin. Muutoin leirimaksut maksetaan vasta leiriltä poistuttaessa. – Tänä vuonna koko leiri maksoi etukäteen 120 euroa. Sukelluspäivän maksu oli 25 euroa, ei-sukeltavan aikuisen 5 euroa ja lapsilta 2 euroa. Maksu määräytyy leirillä vietetyn ajan perusteella. Seura vastaa leirin puitteista sekä sukellusten organisoinnista. Lisäksi yhteistä ohjelmaa on tarjolla norpille. Oman majoituksensa ja ruokailunsa huolehtii jokainen osallistuja itse. Suurin osa sukeltajista nukkuu joko teltassa tai asuntovaunussa, jotkut ovat varanneet Rosalassa ja lähistöllä olevaa mökkimajoitusta. 17

Vaajat kaksi vuotta sukellusta harrastanut Teemu Mustasaari leireili toista kertaa Rosalassa. – Kun leirillä sukeltaa joka päivä, huomaa selvästi, miten kokemus tuo sujuvuutta, sanoo ensimmäisen Park Victory -sukelluksensa 50. sukelluksekseen kirjannut Kuvateksti amnim mies hymyillen. voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

– Seura sopii vierasvenesataman yrittäjän kanssa, että olemme tulossa ja varaamme talvella veneiden telakointialueena käytettävän nurmikentän teltoillemme. TB-Marinen vierassatamassa sukeltajat ovat pidettyjä vieraita ja palvelu pelaa hyvin. – Saamme käyttöömme jopa oman laiturin. Lisäksi omistaja on rakentanut laiturin lähelle varastokopin, johon saimme sijoittaa kompurat, kehuu Tommi Sihvonen. Vierassatamasta löytyy luonnollisesti myös wc:t, suihkut, saunat, kahvio-ravintola ja pieni kauppa. – Sukeltajat käyttävät leirin aikana paljon kahvion palveluja, joten uskoisin, että molemmat hyötyvät. Tänä vuonna olemme sopineet yrittäjän kanssa myös omasta aamiaistarjoilusta. Toimii kuin kone

Leirin sukellustoiminnan organisoinnista vastaa sukellusmestari. Periaatteessa seuran Räpylä-tukialus lähtee päivän ensimmäiselle sukellukselle aamulla kello 9, toiselle kello 13 ja kolmannelle kello 17. – Sukellusretket luokitellaan vaativuuden mukaan. Useimmiten päivän ensimmäinen ja viimeinen sukellus sopii kaikille, keskimmäinen sukellusretki tehdään kohteelle, joka vaatii P3-tason 18 S U K E LTA J A

sukelluskortin. Lopullisen päätöksen sukelluskohteesta tekee retken kippari, sanoo Tommi Sihvonen. Sukellusretkille ilmoittaudutaan leirin ilmoitustaululla julkaistavien retkilistojen avulla. Seuraavan päivän sukellusten listat julkaistaan aina edellisenä iltana. Räpylä-tukialukseen mahtuu 16 sukeltajaa ja mikäli vene tulee täyteen, listalle ajoissa ilmoittautuneet sukeltajat ovat etusijalla. – Nopeat syövät hitaat -laki ei kuitenkaan päde tässä hommassa ihan sellaisenaan. Tarvittaessa listoja sovitellaan niin, että jokainen halukas pääsee sukeltamaan vähintään kerran jokaisena leiripäivänä, kertoo Juha Makkonen. Ilmoittautumislistoilla on erikseen nimetyt sarakkeet myös kipparille, varakipparille ja sukellusvanhimmalle. Retken toteutuminen edellyttää näiden vastuuhenkilöiden löytymistä ja he luonnollisesti ovat varmasti mukana retkellä. – Seurassa on kymmenkunta henkilöä, jotka voivat toimia kipparina. Sukellusvanhimman homma taas edellyttää vähintään P3-koulutusta. Nämä sarakkeet eivät aina täyty ensimmäisenä, mutta kyllä miehitys on joka retkelle löytynyt, toteaa Tommi Sihvonen. Poikkeuksia leiripäivien sukellusaikatauluihin tehdään tarvittaessa.

Leiripäällikkö Tommi Sihvonen

Lasten lempipuuhaa leirillä oli hodarilla ajelu.

Jokainen leiriläinen pääsee sukeltamaan vähintään kerran jokaisena leiripäivänä. – Esimerkiksi Ladogalle voivat sukeltaa vain erikseen nimetyt, etukäteen luvan hakeneet henkilöt. Park Victorylle taas on matkaa niin paljon, että aikatauluun tulee muutoksia. Jokainen sukeltajaa

Sukellusleirin parhaita puolia on sen tiiviys. – Leiri on ehkä paras paikka hankkia sukelluskokemusta. Täällä on aina mukana sekä konkareita että kokemattomampia sukeltajia. Osa sukeltajista toki sukeltaa mielellään vakioparinsa kanssa, mutta leirin sukellusretkillä periaatteena on, että kokeneemmat sukeltajat ottavat parikseen kokemattomamman sukeltajan. Viime kädessä sukellusvanhin päättää sukellusparit. P1-sukeltajasta ei tule koskaan kokenutta sukeltajaa, jos joku ei opasta ja jaa kokemuksiaan, muistuttaa Tommi Sihvonen. Tänä kesänä seurapäällikkö Juha Makkonen järjesti leirin aluksi eräänlaisen sukelluksen kertauskurssin. – Kävimme osallistujien kanssa läpi hieman teoriaa, huolsimme ja testasimme varusteet. Sitten teimme oman sukellusretken kouluttajien kanssa helppoon kohteeseen. Tarkistimme painot, harjoittelimme tasapainotusta ja sukelsimme kaikessa rauhassa. Lyhyen kertauksen jälkeen harvemmin sukeltaneen jäsenen on paljon helpompi lähteä taas mukaan sukeltamaan.

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

Muistilista järjestäjälle • • • • • • • •

• • • •

•

Paikan valinta Paikan varaus, mahdollisimman aikaisin Hintaneuvottelut Hylkytiedot, hyvä lähde on Hylyt.net Sukellusluvat Yhteydet asukkaisiin Lähin terveyskeskus ja painekammio, ensiapuohjeet Tiedotus: yleiskuva leirin tapahtumista, tukialuksen aikataulu, leiripaikan oheispalvelut, -aktiviteetit ja -kohteet Opastus kohteeseen, kartta, lautta-aikataulut, hintatiedot, majoitusvaihtoehdot Ensiapuohjeet ja -yhteystiedot Toimihenkilöt ja heidän tehtävänsä leirillä Kaluston lähin korjauspiste ja tankkauspisteet matkan varrelta ja leirialueelta, mukaan vain huollettuja ja toimivia välineitä Lista mukaan otettavista tavaroista ja papereista

Ennakkovalmistelu takaa onnistumisen

Ilmoitustaulu on leirin hermokeskus. Taululta löytyy kaikki oleellinen tieto ja sillä julkaistaan myös ilmoittautumislistat seuraavan päivän sukelluksille.

Juha Makkonen muistuttaa, että kokemuksen jakaminen on antoisaa myös itselle. – Toisen sukeltajan ahaa-elämys, innostus ja ilo ovat hienoja ja palkitsevia kokemuksia. Norpat mukana

tajaliiton turvaohjeessa olevan rungon pohjalta. Siinä käydään läpi, mistä apua hälytetään, mitä viestintälaitteita avun hälyttämiseen on käytettävissä, ensiapuvälineistö ja pintaorganisaation tehtävänjako hätätilanteessa sekä miten mahdollisen onnettomuuden uhrit kuljetetaan jatkohoitoon. Myös ”kevyempiin” asioihin kannattaa varautua ja kartoittaa leiripaikalta sekä sen läheisyydestä nähtävyyksiä ja muita ajanviettomahdollisuuksia. Mitä enemmän osallistujat saavat etukäteen tietoa paikasta, sen parempi. Myös sukelluskohteen naapurustoa, kuten mökkiläisiä ja asukkaita, kannattaa tiedottaa leiristä. Urheilusukeltajilla leirin järjestelyt jaetaan siten, että leiripäällikkö ottaa ohjat, kompuravastaavat hoitavat varustehuollon, venejaos vastaa tukialuksesta ja kippareista. Sukellusten suunnittelu ja etukäteisinformaation hankkiminen sukelluskohteista on sukellusmestarin vastuulla. – Kun kaikki osallistuvat, ei kenenkään työtaakka paisu liian suureksi.

– Leirikasteeseen kuului silmät sidottuna suoritettava tehtävärata. Lisäksi piti tunnistaa sukeltajalippu, tietää jokamiehen oikeudet sekä kastaa kädet rakkoleviin ja ahdipartaan. Leirivalassa luvattiin kunnioittaa luontoa. Suosikkipuuhaa leirillä oli norppien mielestä ehdottomasti seuran Masterin perässä vedettävällä hodarilla ajelu. Ja parasta tietenkin, kun hodari kellahtaa ja tiputtaa lastinsa mereen. Veneen bensarahat norpat keräsivät kokoamalla talteen tyhjät tölkit ja pullot leirialueelta. Palautusrahoilla kustannettiin paitsi bensat myös leirikasteen jälkeiset lettukestit iltanuotiolla. Iltanuotiolle mahtuivat aikuisetkin ja lettuja riitti myös heille. Samoin kuin tarinoita ja juttuja leiripäivän sukelluksista.

Onnistuneen leirin salaisuus on hyvä ennakkosuunnittelu.

Urheilusukeltajien leiri on leimallisesti koko perheen leiri ja kesäloma. Mukana on niin ei-sukeltavia puolisoita kuin lapsiakin. – Lapsille leiri on ennen kaikkea vapaata ajanviettoa, mutta kevyesti organisoitua ohjelmaa olemme suunnitelleet etukäteen, kertoo seuran nuoriso- ja kilpailuvastaava Anne Räisänen-Sokolowski. Norpille järjestettiin omia snorklausretki sekä seikkailupäivä läheisessä Viikinkikeskuksessa. Yksi kohokohdista oli leirikaste. 20 S U K E LTA J A

Sukellusleirin kohdalla sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää paikkansa paremmin kuin hyvin. Sekä seurapäällikkö Juha Makkonen että leiripäällikkö Tommi Sihvonen korostavat, että etukäteissuunnittelu on avain onnistuneeseen leiriin. Urheilusukeltajat aloittavat leirivalmistelut viimeistään edellisen vuoden syksyllä. – Homma lähtee leirikohteen valinnasta. Jäsenet käyvät sukellusreissuillaan tutustumassa eri kohteisiin ja tekevät ehdotuksia. Paikkaa valittaessa pitää ottaa huomioon paitsi sukelluskohteet myös polttoainehuolto sekä muut tilat ja palvelut, kuten wc:t, peseytymistilat, varusteiden huolto, ruokahuolto jne. Kun kohde on valittu, tehdään tarvittavat varaukset hyvissä ajoin, sanoo Juha Makkonen. Seuraava askel on turvallisuus- ja pelastussuunnitelman laatiminen leiripaikalle, sukelluskohteiden listaaminen sekä mahdollisten sukelluslupien hakeminen. – Laadimme turvallisuus- ja pelastussuunnitelman Sukel-

Esa Panula-Ontto vietti sukelluslomaa poikansa Tommin kanssa. Molemmat tekivät leirin aikana kymmenkunta sukellusta. – Päiväreissu vaatii käytännössä samanKuvateksti valmistautumisen amnim ja kamojen roudauksen kuin viikon leiri. Leirillä hienoja kokemuksia voluptat aut la simus rem kertyy samalla vaivalla enemmän, toteaa reilut 20nonserr vuotta orectur sukeltanut quias at. konkari. 21

ELISA NURMI, HELSINKI

SUKELTAJAKSI AVARUUTEEN SUKELTAJA ELISA NURMI HALUSI LAPSENA ASTRONAUTIKSI. LÄHELLE LAPSUUDEN UNELMAA HÄN PÄÄSI OSALLISTUMALLA YLE:N FINNAUTTI-OHJELMAAN.

TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

MILLAINEN ON SUKELTAJATAUSTASI?

ENTÄ MIELEENPAINUVAA?

Rahoitin laitekurssin ensimmäisellä opintolainallani 80-luvun puolivälissä ja jäin heti koukkuun. Kouluttauduin nopeasti laitesukelluskouluttajaksi Liiton systeemin mukaan. Viimeisin kurssini on ”vanhoille jäärille” suunnattu kouluttajapäivityskurssi 2009 syksyllä. Se oli kiinnostava ja meillä oli mahtavia kouluttajia.

Valvontatehtävä 30 tunnin valvomisen jälkeen oli kaikkien ehdoton suosikki. Jouduimme painamaan nappia, kun punainen valo syttyi satunnaisesti noin 15–30 minuutin välein. Ensin kolme tuntia myrskytuulessa ja myöhemmin vielä kaksi tuntia tyynessä säässä miljoonan hyttysen seurassa. Hienointa oli tutustuminen Euroopan Avaruusjärjestön astronauttien koulutuskeskukseen Kölnissä. Näimme kansainvälisen avaruusaseman ISS:n simulaattorimalleja, joissa astronautteja harjoitetaan tehtäviinsä. Näimme myös Euroopan Avaruussukeltajat työssään eli joukon kouluttajia, jotka vastaavat astronauttien vedenalaisesta koulutuksesta. He suunnittelivat juuri avaruuskävelyharjoituksia uusille astronauteille.

MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN?

Olen erityisen kiinnostunut vedenalaisesta luonnosta, en niinkään hylyistä tai luolista. Haluaisin ratsastaa rauskulla delfiiniparven läpi katsomaan valashain synnytystä, kun näkyvyys on 40 metriä… Hyvässä porukassa on upeaa koluta myös Suomen biotai hylkykohteita, kun syystuuli vinkuu korvissa ja meri on huikaisevan sininen. MIKSI PÄÄTIT HAKEA MUKAAN YLEN FINNAUTTI-OHJELMAAN?

Halusin jo lapsena lääkäriksi avaruusasemalle. Tekniikka ei ole kehittynyt niin nopeasti kuin kuvittelin ja törmäsin myös siihen tosiasiaan, että astronautin ura aukeaa valitettavan harvoille. Ensimmäisen Euroopan avaruusjärjestön haun aikaan olin juuri valmistunut ja tähän viimeisimpään olin jo liian vanha. Finnauttiohjelma tarjosi mahdollisuuden kokea kiehtovia asioita ja testata itseään ikään kuin olisi pääsemässä astronautiksi. Minua kiinnosti erityisesti se, kuinka viidestä tuntemattomasta ihmisestä muodostetaan tai muodostuu toimiva, yhteistyökykyinen ryhmä.

ONKO SUKELTAJATAUSTASTASI OLLUT HYÖTYÄ?

Ehdottomasti! Sukeltamisen teoria ja käytännön sukellustekniikka ovat lähellä astronauttien tarvitsemia tietoja ja taitoja. Sukeltaminen on opettanut ryhmätyötä, hermojen hallintaa, riskien arviointia ja kaikenlaisia teknisiä niksejä. Kouluttajataustasta oli hyötyä, kun piti arvioida kaverien toimintakykyä, omaa jaksamistaan, tehtävien jakoa ryhmätöissä ja asioiden esittämistä muille. Kaikki kilpailijat olivat sukeltaneet jonkin verran. Ohjelmassa tehdyt sukellustehtävät olisivat olleet hankalia, ehkä jopa vaarallisia ei-sukeltaneelle. Hienointa on, että sukeltaessa kohtaa erilaisia ihmisiä, joita yhdistää innostus samaan asiaan. Samaa koimme Finnautti-ryhmän kanssa, ohjelman tekijät mukaan lukien.

MITÄ KAIKKEA PÄÄSIT TEKEMÄÄN OHJELMASSA?

ENTÄPÄ LÄÄKÄRIN AMMATISTASI?

Olen päässyt tekemään mahtavia juttuja, jotka koettelivat sekä fyysistä että henkistä puolta sopivassa suhteessa. Pääsin perusteelliseen kuntotestiin, opettelemaan meripelastusta monin tavoin, tekemään ilmavoimien psykomotorisia testejä, kokoamaan putkistoja veden alla sekä urheilusukellusvälinein että työsukeltajan kypärävarusteissa. Opettelin pakenemaan veteen uponneesta helikopterista, valvomaan noin 40 tuntia koko ajan haastavia tehtäviä tehden, kokemaan pelastusvenepudotuksen 13 metrin korkeudesta, testaamaan vähähappisessa ympäristössä pärjäämistä ja sen sellaista. Tässä oli vain osa kaikesta hauskasta.

Olen toimintakeskeisellä erikoisalalla ja joutunut työssäni johtamaan, keskittymään olennaiseen, hallitsemaan hermoni tiukoissa tilanteissa, harjoittamaan ryhmätyötä ja tekemään päätöksiä nopeasti ja epätäydellisin tiedoin. Olen kokenut huikaisevia onnistumisia ja syviä epätoivon hetkiä. Emme tienneet tehtävistä mitään ennen kuin testipaikalla – kuten ei lääkärikään päivystäessään. Luultavasti työni tarjoaa hyvän taustan tällaiseen testausputkeen.

ONKO JOKU OLLUT ERITYISEN HAASTAVAA?

Haastavinta tulee ehkä olemaan julkisuus – sitä puolta en niin ajatellut hakiessani. Tehtävistä koin ehdottomasti vaikeimpana taitolento-osuuden. Olen hieman korkeanpaikankammoinen ja lentopelkoinen. Pari silmukkaa pienellä kaksitasolla on ihan ok, mutta suoran ylöslennon jälkeinen suoraan alas laukaisi alkukantaisen kauhureaktion naisellisen kirkumisen muodossa. Neuvottelu tempuista lentäjän kanssa oli jostain syystä paljon helpompaa tuon pienen kiljunnan jälkeen… 22 S U K E LTA J A

MITÄ MUKANA OLO ON SINULLE ANTANUT?

Sain mahtavia kokemuksia ja paljon tietoa ja taitoa uusista asioista. Tutustuin asiantuntijoihin ja sain nähdä paikkoja, joihin ei pääse edes rahalla. Opin paljon TV-ohjelman teosta ja tapasin hienoja media-alan ammattilaisia. Olen iloinen mukanaolostani ja ehdottomasti menisin uudelleen. Yritimme ehdottaa Finnautin jatko-osien tekemistä NASA:n koulutuskeskuksessa tai jossain trooppisessa sukelluskohteessa… LÄHTISITKÖ OIKEASTI AVARUUTEEN?

Ehdottomasti (ei saa kertoa perheelle)! Ehkä eläkepäivinäni jo lennetään lomalentoja kuuhun.

JOKO TAI...

MUSTAA VAI VALKOISTA? Kaikki värit, ehdottomasti koko kirjo. Jos on pakko valita, niin musta on aina tyylikäs ja avaruuskin on aika mustaa. KOULUTTAJANA VAI KOKELAANA? Kouluttajana on helpompi olla – tietää tehtävät etukäteen. KUU VAI AURINKO? Kuu: sitä voi katsoa kaukoputkella ja se on lähempänä. Aurinko on turhan kuuma. VÄLIMERI VAI ITÄMERI? Itämeri. Onhan se paljon coolimpaa sukeltaa, kun näkyvyys on alle metrin, on törkeän kylmä ja yksikin kala voi säikäyttää, kun ei odota mitään liikettä missään. Finnautti-ohjelmasarja alkaa YLE1:llä sunnuntaina 19.9. kello 18.15.

norpat

ä l l i r i e l s u l kel laitesuUUDESSAKAUPUNGISSA NUORET

PLUSSAA JA MIINUSTA

ki hyvä porukka ja yhteishen turvalliset ja kauniit sukelluskohteet + palju ja vesihiihto hauskoja plussia + lisää näitä leirejä! yvyys +/- ajankohta: säät ja näk itä ätö kes lla osa , sia suotui tiin vat kai ta det oh kyk hyl tavaroiden roudaaminen -

+ +

SUKELTAJALIITON nuorten ryhmä ja Vakka-Suomen Urheilusukeltajat järjestivät kesä–heinäkuun vaihteessa ensimmäistä kertaa laitesukellusleirin, joka oli tarkoitettu nimenomaan 15–20-vuotiaille nuorille. Neljän sukelluspäivän aikana ehdimme tehdä kuudes-

ta seitsemään sukellusta, joista viisi merellä Uudenkaupungin saaristossa ja kaksi Vehmaalla Uhlun louhoksella. Leirillä oli yhdeksän laitesukeltajaa. Sukelluskokemukseltamme olimme hyvin kirjava joukko: yksi oli päässyt juuri peruskurssilta ja ehtinyt sukeltaa parikymmentä sukellusta,

v v K U t

toinen oli harrastanut laitesukellusta jo seitsemän vuotta ja päässyt lähelle kahtasataa sukellusta. Moni meistä on mukana myös norppatoiminnassa tai uppopallossa. Yhteinen rakkaus veteen teki meistä tiiviin porukan, jossa oli helppoa ja joustavaa toimia. ILONA LINDSTRÖM

PA AVO HO LME VA AR A

MIM I R AN TAN EN

Sukelsimme kahdessa ryhmässä paikasta riippuen kortituksen, kokemuksen tai puvun mukaan.

24 S U K E LTA J A

Ennen ja jälkeen me sukelluksen veneessäm kki kai kävi kuhina, kun laitepaketit siirtyilivät edestakaisin veneen ja laiturin väliä aina jonkun huolehtiessa parhaansa mukaan yhteisestä järjestyksestä.

O ON A T UUR I

nttuun, jotta voisimme lussa tutustumassa mo Uh t nee käy nä ä. ivä ipä leir ksen makeassa vedess Olimme ensimmäisenä leirin viimeisen sukellu alla sam ja n kse ellu suk tehdä siellä hämärä

leirin ensimmäisen lla teimme maanantaina kse ho lou lun Uh a alt Vehma lui ennen sukellusta: usteita. Sieltä täältä kuu var llen tai tes n kse ellu suk u hupun!” ”Eikä, mää oon unohtan htuuko tuo.” mukkaa. Kokkeileppa ma n pu ahu var n ”Hei mie oti kokoo.” rää vää n mukaan, et jos se on ”Miekii otin märkähupu . i siis jo alusta alkaen Yhteishenkemme pelas

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

mim i r an tan en

No, kovin pimeäähän ei heinäkuun ensimmäisenä päivänä ole yhdeksän jälkeen varsin kaan pinnassa, mutta oli silt i hauskaa testailla lamppuja.

valmiina, Kun laitepaketit olivat gähtää. hen aa aik meillä oli tuntiin ta nis tun sta ole Pu ivat kestäneet matkat taittu n osi Pää n. leppoisasti jutelle t tka ma kki kai ä saimme viettä at siv suo ät äsä kes ä sill ulkona, mat meitä ja merelliset maise olivat upeat.

o on a t uur i

ilo na lin ds t röm

Päiväohjelma

8.00 8.30 9.30 n. 7,5 h

herätys aamupala lähtö merelle reissu, jolloin kaksi sukellusta ja välissä lou nas 17.00 päivällinen Haidu ksessa 19.00 sauna 21.00 iltapala 22.30 hiljaisuus

Sukellusten välissä söi mme yhdessä mukaan pakatu n lounaan saaristossa. Kyllä maistu i! 25

K immo Sj öblom

Lähes kaikki illat vietim me saunoen ja uiden, mutta sukellu sten jälkeen ehdimme tehdä muuta kin: kävimme vesihiihtämässä parikin kertaa, vuokrasimme paljun ja kävipä kerran Kuusiston Ismokin kertom assa Ursukin ja Dive Travel Fin landin toiminnasta hienojen kuv ien avulla.

norpat Uppokeilailua! TEKSTI JA KUVAT: MIMI RANTANEN

Norppaohjaajat ovat mestareita keksimään leikkejä ja pelejä veteen. Millaista luovuutta teidän seurastanne löytyy? Onko sinulla kiva tuunausvinkki? Kerro se Sukeltaja-lehdessä muillekin kuvin ja sanoin. Ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi

4 Paikkaamisen jälkeen keilojen pinta hiotaan, jotta pinta tasoittuu ja maali tarttuu paremmin.

1 Idea vedenalaisesta keilailusta pulpahti pinnalle tammikuussa järjestetyillä ohjaajapäivillä Kouvolassa. Kouvolan keilahalli lahjoitti vanhoja, käytöstä poistettuja keiloja, jotka tosin vaativat pientä tuunausta ennen kuin niillä pystyi veden alla pelailla. Ryhdyimme siis tuumasta toimeen Hermanni Heimosen kanssa.

Tarvikkeina lakkakittiä, jolla keiloissa olevat kolot paikataan ja valkoista pohjamaalia, jolla keilat maalataan ennen pintamaalia. Muita tarvikkeita, kuten tärpättiä ja paperia, on tärkeää olla lähettyvillä! Hiekkapaperilla tasoitetaan keilan pinta ennen maalausta, sekä pohja- ja pintamaalin välissä.

3 Huonossa kunnossa olevat keilat paikataan esimerkiksi lakkakitillä.

5 Pohjamaalin kuivuttua maalataan kaksi kerrosta kirkkaanväristä pintamaalia, jotta keilat näkyvät hyvin veden alla. Maalia hankittaessa tulee ottaa huomioon, onko se sopivaa muovipintaisille keiloille ja pysyykö se vedenalaisessa käytössä. Kun maali on kunnolla kuivunut, vie keilat hallille ja käytä vaikka uppopalloa keilapallona!

Lähde mukaan valtakunnalliseen norpparalliin pelastamaan saimaannorppaa ja rakentamaan kuutille pesää. Kiipeä myös yläilmoihin ihmettelemään maisemia. Paikka: Lappeenrannan uimahalli ja Kimpisen koulu Ilmoittautumiset kootusti seuroittain 5.10. mennessä Liiton nuorisopäällikölle minna.tammesvirta@sukeltaja.fi, lisätietoja nuoriso@saimaannorpat.com Järjestää Saimaan Norpat Urheilusukellusseura ja Sukeltajaliitto

TEKNARI | HELITROKSI

HELITROKSI, SYVÄ NITROKSI? NAUI:N TEKNIIKKASUKELLUSKOULUTUSOHJELMAN MYÖTÄ SUKELTAJALIITON KOULUTUSVALIKOIMAAN ON TULLUT HELITROKSIKURSSI. MITÄ HELITROKSI ON JA MIHIN SITÄ OIKEIN KÄYTETÄÄN?

HELITROKSI ON jo muutaman vuoden ollut melko suosittu kaasu Yhdysvalloissa. Helitroksin avulla valtaosa Suomenkin hylyistä voidaan sukeltaa turvallisemmin. Helitroksin periaate on yksinkertainen: lisätään nitroksiin hieman heliumia lievittämään typpinarkoosia syvemmillä sukelluksilla. NAUI:n helitroksikurssilla opetellaan käyttämään enimmillään Helitrox26/17 seosta, eli hengityskaasua, jossa 26 % happea ja 17 % heliumia. Matalaan heliumin määrään on kaksi syytä. Ensinnäkin se pitää kaasun hinnan kohtuullisella tasolla ja riittää useimpiin yleisiin sukelluskohteisiin tutustumiseen. Toiseksi, kun heliumin määrä on vähäinen, pysyvät nousuaikataulut lähellä nitroksin vastaavia. Se on myös hyvää harjoitusta niille sukeltajille, jotka haluavat myöhemmin siirtyä trimiksin käyttöön. Helitroksista saatava hyöty tulee nitroksin tavoin korkeammasta hapen osapaineesta sekä laskeneesta typen osapaineesta. Samalla tavalla kuin nitroksilla sukellettaessa, korkeampi hapen osapaine antaa etua verrattuna paineilmalla sukeltamiseen. Edun voi käyttää joko pidempänä pohja-aikana tai suurempana turvamarginaalina. Lisäksi sukellettaessa yli 30 metrin syvyyteen, missä typpinarkoosi alkaa vaikuttaa voimakkaammin, heliumin lisääminen vähentää kaasuseoksen narkoottisuutta. Erityisen tärkeää tämä on niille sukeltajille, jotka haluavat tutustua myös hylkyjen sisäosiin, jossa ajatuksen kirkkaus kokemuksen ja koulutuksen ohella on ensiarvoisen tärkeää. Olin sukeltamassa erään oppilaani kanssa seinämällä, jolla hän on vuosien mittaan sukeltanut useita kertoja. Tällä kertaa meillä oli pulloissa 26/17 seosta. Teimme sukelluksen hieman yli 40 metriin. Sukelluksen jälkeen kommentit olivat lähinnä hämmästyneitä, kuinka jo vähäinenkin määrä heliumia riitti selventämään päätä. Helitroksikurssi sopii syventävän jatkokurssin jo käyneelle ja nitroksikortin omaavalle sukeltajalle. Tällöin helitroksia voi käyttää syvemmillä sukelluksilla nitroksin tapaan. Helitroksi sopii myös tekniikkasukeltajille 30 ja 45 metrin väliin tehtäviin sukelluksiin. Heliumin vähäisestä määrästä johtuen helitroksi ei ole niin kallista kuin trimiksi, ja lisäksi saadaan kasvaneen hapen osapaineen suoma etu. Kun huomioidaan helitroksin kohtuullinen hinta ja heliumin päätä selvittävä vaikutus syvemmillä sukelluksilla, uskon, että tulevaisuudessa helitroksin käyttö tulee yleistymään myös meillä Suomessa.

S T IG GUS TAVSSON

TEKSTI MARTTI LUMIKURU KUVAT STIG GUSTAVSSON

TUTUSTU NAUI:N KURSSEIHIN NAUI:n tekniikkasukelluskoulutusohjelmassa on tarjolla seuraavat kurssit, joista osa on saatavilla Suomessa. NAUI:n nettisivuilta www.naui.org löytyy lyhyet luonnehdinnat kunkin kurssin sisällöstä.

•

Introduction to Technical Diving Technical Support Leader Technical EANx Diver Decompression Techniques Diver Heliair Diver Helitrox Diver

• •

Wreck Penetration Diver Technical Wreck Penetration Diver

• • • •

Cavern Diver Cave I Diver Cave II Diver Cave III Diver

• •

Trimix Diver Mixed Gas Blender and O2 Service Technician

•

Ice Diver

•

Semi-Closed Rebreather Diver Closed Circuit Rebreather Diver CCR Mixed Gas Diver

• • • • •

•

HALLIVUOROT JAKAA EUROT JA YHTEISTYÖ TEKSTI SUSANNA ALANEN KUVITUS MIKA RAMPA

LIIKUNTA ON PERUSPALVELU, JOLLE VALTION JA KUNTIEN ON LUOTAVA EDELLYTYKSIÄ. LIIKUNTAPAIKAT KUULUVAT KAIKILLE. KUN KÄYTTÄJIÄ ON MONIA, KOMPROMISSEJA ON PAKKO TEHDÄ. MITEN YHTEISTYÖTÄ OMAN KUNNAN KANSSA VOISI PARANTAA?

– KUNNAT TUKEVAT uimahallien olemassaoloa, koska uinti on todettu hyväksi terveysliikuntamuodoksi kaikille, sanoo Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton tekninen asiantuntija Ilpo Johansson. Ilpo Johansson kertoo, että kuntien kattama osuus uimahallien käyttökustannuksista vaihtelee paljon. – Parhaimmillaan kunnan osuus käyttökustannuksista on lähes nolla euroa, mutta esimerkiksi pienempien kuntien uimahalleissa, joissa kävijöitä on vähän, kunnalle jäävä osuus voi olla selvästi korkeampi kuin asiakkaan maksama lipun hinta. Osa kunnista tukee yhdistysten toimintaa tarjoamalla liikuntapaikkoja yhdistysten käyttöön alennetuin hinnoin tai maksutta. Useissa kunnissa juuri tämä avustusmuoto on hyvin merkittävä, kerrotaan Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Suomen kuntien liikuntatoimintaan käyttämiä talous- ja henkilöstöresursseja -nimisestä tilastojulkaisusta vuodelta 2006. Sitä, paljonko tällaista avustusmuotoa kunnissa käytetään, ei kuitenkaan ole voitu tilastollisesti selvittää. – Kunnilla on itsemääräämisoikeus, jonka vuoksi käytänteet saattavat vaihdella paljonkin. Uimahallit on tarkoitettu jokaisen kuntalaisen käyttöön, ja kunnat päättävät itse, mihin aikaan vuoroja annetaan seuroille. OKM ei voi määrätä kuntia toimimaan niin tai näin. Voi vain toivoa sitä, että kunnan ja seuran välillä olisi vuosittain tapaaminen, jossa pelisäännöistä sovittaisiin, näin seuran mahdollisuudet kehittää toimintaa paranisivat, sanoo OKM:n liikuntayksikön johtaja, liikunta-asiainneuvos Timo Haukilahti. VUOROILLA ON VÄLIÄ

Timo Haukilahti on sitä mieltä, että liikuntapaikkojen helpolla saatavuudella on ratkaiseva merkitys erityisesti lastenja nuorten harrastusaktiivisuuteen. – Harrastusvälineet ja muu harrastamiseen liittyvä maksaa. Edullinen tai jopa ilmainen tilavuokra tuntuu vanhempien kukkarossa, eriarvoisuus lastenja nuorten keskuudessa vähenee, kun harrastaminen on mahdollista jokaiselle, hän sanoo. Uimaliiton toiminnanjohtaja Mikko Sainio kertoo, että viimevuosina joissakin kaupungeissa juuri lastenja nuorten hallimaksuissa on tultu alaspäin, jossain maksut on unohdettu kokonaan. – Tämä trendi näkyy ainakin Tampereella ja Vantaalla. Lastenja nuorten liikunta on nähty niin tärkeänä, että aloittamiskyn28 S U K E LTA J A

nystä halutaan laskea mahdollisimman matalalle. Toisaalta taas joissakin kaupungeissa on valitettavasti korotettu käyttömaksuja. YHTEISTYÖTÄ JA YHTEISTOIMINTAA

Talous on tiukalla monessa kunnassa. Mistä säästetään? Mikko Sainio ei säästäisi ainakaan liikunnasta. Uimaliitto tukee seurojen ja kuntien välistä yhteistyötä olemalla yhteydessä kuntiin. Sukellusseurojen erilainen kohtelu kuntakohtaisesti hallivuorojen saatavuudessa ja hinnoittelussa on myös Sukeltajaliiton tiedossa. Liiton toiminnanjohtaja Sari Nuotio kannustaa seuroja käymään aktiivista keskustelua kuntien liikunta-asioista päättävien kanssa ja tuomaan omat tarpeet esille mahdollisimman selvästi. – Etenkin lasten ja nuorten harrastustoiminnan osalta harjoitteluvuorojen ajoittuminen myöhäiseen iltaan tai hyvin aikaiseen aamuun on haasteellista. Suurissa kaupungeissa harjoitusvuoron siirtyminen tutusta hallista tilaratkaisujen vuoksi toiselle puolelle kaupunkia saattaa olla kuolinisku koko nuorisotoiminnalle, kuten Helsingissä nyt uhkaa käydä, Sari Nuotio sanoo. Uimahallien harjoitusvuoroille on viime vuosina tullut uudenlaisia käyttäjäryhmiä. Olemassa oleva halliaika on saatava mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. – Seurojen välistä yhteistyötä kehittämällä pystytään varmasti tehostamaan vuorojen käyttöastetta ja myös parantamaan koulutustoiminnan toteutumista, kun kouluttajaresursseistakin usein tahtoo olla pulaa. Yhteistyössä on voimaa, ja varmasti myös kuntayhteistyön lisäämisessä sukellusseuroilla on vielä parannettavaa. Toimiva kumppanuus kunnan kanssa edistää varmasti aiempaa parempien ratkaisujen löytymistä erilaisiin tilatarpeisiin tai harjoitteluvuoroihin, Sari Nuotio muistuttaa.

CASE PORVOO: HARMITTAA! Porvoossa uimahallin remontin myötä muuttunut maksukäytäntö aiheuttaa päänvaivaa. Remontin jälkeen uimahalli pyörii itsenäisenä liiketoimintayksikkönä. Kun ennen remonttia kaupunki ja seura hoitivat maksujärjestelyt keskenään, täytyy jäsenten nyt maksaa joka käyntikerrasta erikseen. Kertamaksu on 4,50 euroa. – Pitkällä tähtäimellä tämä on aiheuttanut sen, että ennen nuorten ja vanhojen kohtaamispaikkana ollut hallivuoro on menettänyt merkityksensä. Jäsenistö vähenee, kun hallivuoro ei enää kuulu jäsenmaksuun, vaan siitä täytyy maksaa erikseen joka kerta. Tilanne on seuran kehittämisen kannalta varsin haasteellinen, toteaa Murena Diving Club Porvoon puheenjohtaja Matti Luoma. Seuralla on viikossa kaksi vuoroa, joista toinen on sunnuntai-aamupäivisin yleisövuoron kanssa samaan aikaan. Toinen on keskiviikkoiltaisin samaan aikaan uimareiden kanssa.

Kunnilla on itsemääräämisoikeus, jonka vuoksi käytänteet saattavat vaihdella paljonkin. CASE: NÄIN MEILLÄ Kokkolassa seuratoimintaa tuetaan siten, että allas- tai ratavuokra on 3,50 euroa tunti. Tämä laskutetaan suoraan seuralta. Vuoroa käyttävät lunastavat itselleen valmennuskortin, jolla vuorolle pääsee. Kortin hinnassa on seuran jäsenille alennus. Viikon harjoittelukerroista riippuen kortin hinta on 60–115 euroa/ vuosi. Aikuisen vuosikortti ilman alennusta maksaa 330 euroa. Kokkolan kaupungin liikuntatoimen johtajan Lotta Nyqvistin mukaan seuroilta ei ole tullut huonoa palautetta vuorojen ajankohdista tai järjestelyistä. – Meillä on uimaseuroja ja sukellusseura, jossa harrastetaan aktiivisesti up-

popalloa. Vuoroja on uimahallin aukioloaikoina, mutta myös aukiolojen ulkopuolella. Seinäjoellakin kaupunki ja seura hoitavat maksupolitiikan keskenään. Yksittäisen jäsenen ei tarvitse erikseen kuitata maksua. Hallivuoroja keskenään jakavat muun muassa Lakeuden sukeltajat ja uintiseura. – Uimareilla on kolme ja sukeltajilla kaksi vuoroa viikossa. Seurat vaikuttavat melko tyytyväisiltä, vaikka tietysti lisätarvetta vuoroille on aina. Vuorot ovat aukioloaikojen ulkopuolella. Keväisin sukeltajat siivoavat uimarantoja, mikä on yksi kaupungin ja seuran välisen yhteis-

työn muoto, kertoo Anne Kotila, Seinäjoen kaupungin liikuntatoimen johtaja. Mikkelissä sukellusseura saa uimarantojen puhdistamista vastaan harjoitusvuoroja kahdesta uimahallista. Vuoroja on yhteensä neljä. Mikkelin kaupungin hallimestari Virpi Lahti kertoo sukeltajien käyvän siivoamassa uimapaikkoja talven aikana kertyneestä tavarasta ennen rantakautta. – Tämä käytäntö on toiminut hyvin. Mikkelin alueella on kaksi EU-direktiivejä vastaavaa ja kahdeksan muuta uimapaikkaa, jotka sukeltajat putsaavat joka kevät. Sukeltajista on kaupungin liikuntapalveluille suuri apu, hän sanoo.

CASE: TYYTYVÄISET TAMPEREELTA Tampereen Urheilusukeltajilla ei ole valittamista hallivuoroista. Vuoroja on hyvin ja yhteistyö Tampereen kaupungin kanssa sujuu huoletta. – Seuran yleisiä hallivuoroja on kaksi kertaa viikossa, lauantai- ja sunnuntaiaamuisin. Räpyläuimareille ja uppopalloilijoille on lisäksi yksittäisiä vuoroja viikolla. Vuorojen järjestyminen on ollut hyvin joustavaa ja kustannukset ovat kohtuullisia, ainoana toiveena on yhden yleisen

lisävuoron saaminen viikolle, seuran puheenjohtaja Harri Nieminen kertoo tyytyväisenä. Jäsenillä on jäsenmaksuun sisältyvä hallikortti, jolla vuoroille pääsee ilman lisäkustannuksia. – Yleisillä vuoroilla pyörii koulutuksia ja ohjattua norppatoimintaa. Vuoroilla on myös omaehtoista kuntouintia sekä vapaaja laitesukellusta. Tampereen kaupungin suun-

taan yhteistyö toimii erittäin hyvin. Hyödynnämme myös Kalevan Uintikeskuksen luokkatiloja koulutuskäytössä. Tampereen kaupungin johtava liikunnanohjaaja Tuula Paavola kokee siis perustellusti, että seurat ovat vuoroihin tyytyväisiä. – Haluamme luoda liikuntaolosuhteet mahdollisimman edullisiksi ja helpoiksi käyttäjille. Hallitila on juuri nyt kortilla, mutta yritämme resurssien puitteissa toimia siten, että kaikki olisivat tyytyväisiä, hän sanoo.

Liikuntapaikkojen saatavuudella on ratkaiseva merkitys lasten ja nuorten harrastusaktiivisuuteen. CASE HELSINKI: TULIJOITA ON, MUTTA TILAA EI Helsinkiläisen Urheilusukeltajien puheenjohtaja Tommi Sihvonen harmittelee, kun hallivuoroja on tarjolla nihkeästi, ainakaan sopivaan aikaan niitä ei saada. – Itäkeskuksessa meillä on tiistaisin vuoro, joka käytetään usein laitesukeltamiseen ja kuntouintiin. Vuoro on kuitenkin hankalaan aikaan: iltaisin kahdeksasta kymmeneen. Lauantaisin on myös vuoro, mutta sekin on illalla seitsemästä yhdeksään, hän kertoo. Ruoholahden uimahallissa on perjantai-iltaisin ja lauantai-aamupäivisin sopivat vuorot, joita noin 60 junnutreenaajaa ovatkin hyödyntäneet. Ongelma on se, että Ruoholahden uimahallin pitkään vaakalaudalla ollut kohtalo on nyt ratkennut: halli lakkautetaan. – Pyynnöistä huolimatta kaupungin liikuntavirasto ei ole pystynyt tarjoamaan meille korvaavia vuoroja mistään. Olemme yrittäneet hakea vuoroja Yrjön-

30 S U K E LTA J A

kadun uimahallille, josta vuoromme loppuivat hallin remontin myötä. Itäkeskuksen uimahallissa meillä oli aiemmin hyvä sunnuntaivuoro. Vuorolla oli parhaimmillaan jopa 140 kävijää. Junnutoiminta hiipui vuorojen lakkauttamisten myötä, joten saa nähdä kuoleeko se nyt kokonaan, kun vuorot Ruoholahdessa loppuvat, Tommi pahoittelee. Hallivuorot ovat edullisia, sillä Helsingin kaupunki tukee seuratoimintaa. Vuoroja on vain vaikea saada sopivaan aikaan, se olisi välttämätöntä pitkäjänteisen ja tavoitteellisen toiminnan varmistamiseksi. Vuoroja on pyydetty myös urheiluhalleilta, ja seura ostaa vuoroja Oulunkylän kuntoutussairaalalta, jossa on 3–6-vuotiaiden kannalta välttämätön lämminvesiallas.

Jättiravuilla ei ole juuri luontaisia vihollisia. Sukeltajalle ne poseeraavat rennosti, eikä lähikuvienkaan ottaminen ole vaikeaa.

Rannalla olijoille voi rapua näyttää, m utta ruokaravun otta minen on luvanvaraista .

RUIJAN JÄTTIRAVUT - IHMETELTÄVÄÄ SUKELTAJALLEKIN TEKSTI JUHA HYVÄRINEN KUVAT JUHA HYVÄRINEN JA ATTE HYVÄRINEN

32 S U K E LTA J A

NORJALAINEN SUKELTAJA VUONOLLA Siitä, missä vuonon ranta viettää mereen, alkaa vedenalainen Norja, uusi ja jännittävä. Olet painoton ja yhtä kalojen kanssa. Ehkä löydät vanhan hylyn. Kukaan ei tavoita Sinua, olet siunatun vapaa arjen kiireestä. Palatessasi poimit mukaasi ravun, simpukoita, ruuaksi, jonka valmistat rannalla. Silloin omistat maailman. Per Vangsøy, Norges Dykkeforbund (suom. Juha Hyvärinen) Talven alkaessa taittua ravut nousevat 300–500 metrin syvyyksistä rantaveteen. VARANGINVUONON VALTAVAT ravut ovat Pohjolan biosukelluskohteiden kärkeä, eivät vain kokonsa, vaan myös ällistyttävän lukumääränsä ansiosta. Kamtsatkanrapu (Paralithodes camtschaticus) on maailman kookkaimmiksi kasvavia rapuja. Suurin Varangilta tavattu painoi 15 kiloa, koipien kärkien väli lähes kaksi metriä. Valtaosa ravuista on sentään pienempiä, mutta keskipaino kuitenkin neljästä viiteen kiloon. Kun tällaisia on näkösällä samaan aikaan oikein joukolla, on vaikutelma hämmentävä. Kamtsatkanrapu on Ruijan rannikolla melko uusi tulokas. Alkujaan sitä istutettiin Murmanskinvuonoon. Japaninmereltä ja Kamtsatkan niemimaan edustalta tuotiin 1930–1970-luvuilla useita istukaseriä. Alun epäonnistumisten jälkeen ravut sitten lisääntyivätkin lopulta yli odotusten. Kamtsatkanravut ovat levittäytyneet Jäämerellä eteläisen Barentsinmeren rannikkoa itään ja länteen. Lännessä, Norjan rannikolla niitä tavataan nykyisin koko Ruijan, norjalaisittain Finnmarkin, rannikolla Hammerfestin länsipuolella asti.

kelpaa kaikki mitä vain on saatavilla. Niillä itsellään ei aikuiskokoon päästyään ole juuri vihollisia – ravunpyytäjää lukuun ottamatta. RESURSSI JA RIESA KALASTUKSELLE

Suuret ravut aiheuttavat kalastajille harmia ja lisätyötä, kun verkon liinaan sotkeutunut otus joudutaan leikkaamaan irti. Pitkäsiimasta katoavat syötit, ehkä kalatkin. Eniten haittaa on turskan ja rasvakalan pyynnille. Toisaalta kamtsatkanrapu tai kuningasrapu, kuten sitä myös nimitetään, on yksi arvostetuimmista merenherkuista. Norjan rapupolitiikassa on alueellisesti jako kahteen: ItäFinnmarkissa ravunpyynti ei ole vapaata, vaan se on säänneltyä ja pyyntimäärät on kiintiöity. Toisaalta rapujen eteneminen pidemmälle länteen halutaan pysäyttää. Asiasta käydään jatkuvaa keskustelua. Kalataloushallinto haluaisi laajentaa rapualuetta ja luonnonsuojeluväki taas haluaisi sallia tulokaslajin vapaan pyynnin koko rannikolla.

RAVUT NÄKYVILLÄ VAIN OSAN VUOTTA

RUOKARAPU OMAAN TARPEESEEN?

Talven alkaessa taittua, ravut nousevat 300–500 metrin syvyyksistä rantaveteen. Rapuretki tarkoittaa sukeltamista koleissa olosuhteissa kylmään, 2–7-asteiseen veteen. Varmimmin jättirapuja tapaa Varangilla ja mukavin retkiajankohta on toukokuussa. Montaa lämpöastetta ei tuolloin ole ilmassakaan. Pohjaeläimiä mutustelevaa rapujoukkoa katsellessa herää kysymys tulokaslajin vaikutuksesta vuonojen alkuperäisluontoon. Vaikutukset tunnetaan edelleen melko huonosti. Vaikutusta on, ei vain siten, että entistä suurempi määrä pohjaeläimistöä tulee syödyksi, vaan jopa niin, että pohjan happipitoisuuden on havaittu paikoin pienentyneen. Syynä voisi olla se, että ravut syövät myös pohjaa kaivelevaa ja siten hapekkaana pitävää eliöstöä. Ravuille

Varangin jättirapujen runsaslukuisuuteen nähden pyyntimääräykset ovat tiukat. Vuodesta 2004 alkaen on pyynti ollut vapaata osapuilleen Nordkappin pituuspiiriltä 26º E alkaen länteen, mutta sukeltaen rapujen keräily on vapaata sielläkin vain norjalaisille. Ulkomaalainen saa tyytyä onkimaan rapuja. Suomalaissukeltajalle lupa ravunpyyntiin järjestyy matkailupalveluja tarjoavien yritysten kautta. Näillä on jaettavanaan tähän tarkoitukseen erityinen ”turistikiintiö”. Koska suomalaissukeltajien matkat Norjaan ovat paljolti omatoimimatkoja, olisi toivottavaa, että lupakäytäntöä muutettaisiin siten, että omien tarverapujen ottaminen olisi mahdollista. Norjan ravunpyytäjien toimeentulo saati rapukanta eivät siitä vaarantuisi! 33

kuva-albumi pohjoinen it채meri S t i g G u s tav ss o n , s u o m i

34 S U K E LTA J A

Lentävä hollantilainen Vaikka sukeltajat yleisesti tietävät, ettei hylyistä ole luvallista ottaa muistoesineitä, on kiusaus monelle usein liian suuri. Kun riittävän moni sukeltaja aikojen saatossa vie muistoesineen kirjahyllyynsä, muuttuu hylky tyhjäksi kuoreksi. Valokuvaajalle hylky, jossa on säilynyt runsaasti esineistöä, on yksityiskohtien aarreaitta. Lentävän hollantilaisen sijainti on ollut tiedossa Merimuseolla ja rajoitetulla sukeltajaryhmällä jo lähes vuosikymmenen. Se ei ole esineistöltään enää todennäköisesti löytöhetkeään vastaavassa tilassa, mutta esineistön suuri määrä tekee silti vaikutuksen. Merimuseo seuraa hylyn tilaa tarkasti, ja suunnitteilla on hylyn tarkempi tutkimus resurssien antaessa myöten. Retkikuntamme pääsi sukeltamaan hylyllä elokuun 2010 alussa, jolloin kovat tuulet olivat sekoittaneet vesimassoihin pintavedessä leijuneen levämaton. Valokuvauksen kannalta leväpartikkelit ovat erittäin kiusallisia, koska ne heijastuvat keinovalossa luoden ikävän verhon kohteen eteen. Parasta kuvausaikaa Suomessa on siksi syksy, jolloin ravinteiden loppuminen ja vesien kylmeneminen estävät levien kehittymisen. Onneksi hylyn onkaloista löytyi kuitenkin kirkkaamman veden taskuja, mikä varovaisella valonkäytöllä mahdollisti oheisen kuvan ottamisen.

3535

sukellustaidot: pinkkaaminen

Snorkkelisukellus: Pinkkaaminen on perustaito Sukeltajien kielellä pinkkaaminen tarkoittaa perusvälineiden riisumista ja pukemista pohjassa. Pinkkaustaito kuuluu joka sukeltajalle. Lisäksi se on taitovaatimuksena kaikilla sukellusohjaaja- ja kouluttajatasoilla. Pinkkausharjoitteet tulee tehdä sellaisen henkilön valvonnassa, joka tietää mitä pitää tehdä, jos kaikki ei suju suunnitellusti.

Teksti Heli Halava kuvat Pekka Tuuri

Pinkkaussuoritus aloitetaan tekemällä taitto pinnalta kohti pohjaa. Pohjalla perusvälineet riisutaan ja jätetään hyvään järjestykseen. Alkuun voi jättää varusteet esim. altaan nurkkaan, josta ne on helppo löytää ilman maskiakin. Jos räpylät ovat kelluvia/ puolikelluvia, voi niiden päälle laittaa painon. Tämän jälkeen noustaan hallitusti pintaan ja näytetään tai sanotaan suoritusta seuraavalle ok. Hetken pinnassa olon jälkeen sukelletaan taitolla pohjaan, jossa perusvälineet puetaan päälle, tyhjennetään maski

Sukella perusvälineissä pohjaan.

36 S U K E LTA J A

ja tullaan pintaan. Pinnalla näytetään ok-merkki. Suoritteen tulisi olla kokonaisuutena rauhallinen ja hallitun oloinen. Vinkki: Jos koko suorite tuntuu vaikealta, voi aluksi harjoitella vaiheittain. Ensin voi käydä vaikka vain istumassa altaan pohjassa ja laskea rauhallisesti viiteen. Sen jälkeen voi jättää pohjaan vain räpylät ja näin edetä kohti koko suoritusta. Myös sukellussyvyyttä vaihtelemalla vaikeustaso muuttuu. Jos onnistut pinkkauksessa noin 4 metrin syvyydessä, olet saavuttanut hyvän tason.

Riisu räpylät ja maski.

Aseta välineet hyvään järjestykseen pohjalle. Nouse pintaan.

Näytä ok-merkki.

Tee harjoitus rauhallisesti ja hallitusti.

Pue pohjassa maski ja räpylät, tyhjennä maski ja nouse pintaan.

Näytä ok-merkki.

Sukella pohjaan.

Tur vallisuus: regun huolto

Huolla tai huollata regusi Kuten autoa, reguakin pitää huoltaa säännöllisin väliajoin. Asiantuntevasti huolletuilla välineillä matkanteko vedenalaisilla valtateillä on turvallista ja miellyttävää. Regun, kuten autonkin voi huoltaa itse, jos osaa ja omistaa välineet. Divepointin Kaj Ojala kertoo, miten homma sujuu liikkeessä. Tero Sinkkosen hyytävät kuvat kertovat miten käy, kun menopelin huoltoväli venähtää. Teksti Kristiina Karila kuvat JA KUVATEKSTIT tero sinkkonen

Tuhoutuneita säiliöventtiilin tiivisteitä ja liukurenkaita.

Viallinen säiliöventtiilin sulku – venttiili kierretty liian tiukalle, jolloin sulun tiivistepinta rikkoutuu. Pitkään suolavedessä sukellettu alentaja, jonka kromaukset ovat irronneet ja kierteet ovat tarttuneet kiinni niin tiukasti, että alentajaa ei saa enää auki (edes lämmittämällä).

Kuinka usein regu pitää huoltaa?

Valmistajan suositusten mukaan, eli kerran vuodessa tai kahdessa vuodessa. Voiko regun huoltaa itse?

Turvallinen sukeltaminen vaatii regun säännöllisen huollon.

Huolto vaatii, paitsi asiantuntemusta ja valmistajan autorisointa, myös erikoistyökaluja, kuten ultraäänipesulaitetta, mittauskalustoa, laitekohtaisia työkaluja, jonkinmoista varaosavarastoa ja mahdollisuutta hankkia tarvittavia varaosia lyhyellä toimitusajalla. Liikkeellä on yleensä paremmat valmiudet tähän. Eikä pitäisi unohtaa, että huollon tekijällä on myös vastuu laitteen toimivuudesta. Mitä toimenpiteitä huollossa tehdään?

Laitetta puretaan, osat tarkastetaan silmämääräisesti, ne pestään ultraäänipesurissa erikoispesuaineella, huuhdellaan ja kuivataan. Laitetta kootaan uusilla kulumisvaraosilla, kuten O-renkaat, kalvot ja popetit, valmistajan ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen laite 38 SU K ELTAJA

säädetään oikeille asetuksille. Huoltopöytäkirjaan kirjoitetaan toimenpiteet ja erikoishavainnot. Vaihdetut osat palautetaan huoltopöytäkirjan liitteenä. Mitä vikoja tulee, jos laitetta ei huolleta?

Tyypillisin vika taitaa olla pienet vuodot, pulputtaminen, joka nyt on enemmän häiritsevä tekijä kuin vaarallinen vika. Myös jäätymisen riski suurenee. On erittäin harvinaista, että reguun tulee yhtäkkiä vika, jonka vuoksi se lakkaisi toimimasta täysin. Onko nitroksin ja muiden seoskaasujen käyttäjällä jotakin erityistä muistettavaa?

Tavallista, ilmalle tarkoitettua regua voi käyttää lievillä nitroksiseoksilla. Puhtaus ja happirasvan käyttö tulee muistaa, kun käytetään puhdasta happea. Regun täytyy myöskin olla happiyhteensopiva. Turvallista matkaa!

ENTÄ JOS | PARITARKASTUS PITÄÄ TEHDÄ

TÄLLÄ PALSTALLA KÄSITELLÄÄN TURVALLISUUS- JA LAITESUKELLUSVALIOKUNNAN YHTEENVETOJA TAPAHTUMARAPORTEISTA. MITÄ TAPAHTUI JA MITÄ OPIMME? TEKSTI JOUNI PIISPANEN JA THOMAS STENIUS, LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA

MITÄ TAPAHTUI: Etelässä tapahtunut nosteen hallinnan menetys. Sukelluksen alussa tasapainotusliivin vioittuminen, jota seurasi nostehallinnan menetys. Ongelmia kaasun saannin kanssa. Vaihto varannostimelle ei auttanut, joten hätänousu pintaan. Pinnalla annettiin 100 % happea ja sukeltaja toimitettiin lääkäriin. MITÄ TÄSTÄ OPIMME: • Useimmissa tällaisissa tapauksissa syitä on kaksi: pullo joko tyhjä tai pulloventtiili on kiinni/lähes kiinni tai liivin-/puvun täyttöletku on irti. • Nopeasti suoritettu paritarkastus tai edes itse säntillisesti tehty varustetarkastus eliminoi suurimman osan sukellusten ensimmäisten minuuttien aikana ilmenevistä onnettomuuksista.

MITÄ TAPAHTUI: Sukellus etelässä. Ennen sukellusta huomautettu vuotavasta letkusta, mikä ei johtanut toimenpiteisiin vaan sukellus aloitettiin. 1. sukellus ongelmitta. Vuodosta huomautettiin uudestaan, ei toimenpiteitä. Puolessa välissä sukellusta (20 m/45 min) letku irtoaa regulaattorin 1. vaiheesta ja pari antaa välittömästi oman vara-annostimensa. Sukellusopas saapuu paikalle, sulkee pullon ja ojentaa oman vara-annostimensa. Sukellusta jatketaan vielä 20 min, tasapainotus hoidetaan oppaan liivin varassa ja sukeltaja tulee pintaan vara-annostimen varassa. MITÄ TÄSTÄ OPIMME: • Paritarkastus estää yleensä tarpeettomat sukelluksen keskeytykset.

MITÄ TAPAHTUI: Merisukellus, laiteongelma. Kolmen sukeltajan ryhmä, yhden ryhmän jäsenen lähtö viivästyy hieman ja kolmannen sukeltajan paritarkistus jää puutteelliseksi. Kohdesyvyydessä kolmas sukeltaja näyttää ongelmaa ja keskeyttää sukelluksen. Ryhmä nousee pintaan, jossa sukeltaja ilmoitti hengityksen olleen työlästä ja että regulaattoriin oli tullut vettä. Myöhemmin todettiin, että pulloventtiili oli ollut lähes kokonaan kiinni. MITÄ TÄSTÄ OPIMME: • Vaikka aikaa tuntuu olevan usein rajallisesti, on pikaisestikin suoritettu paritarkastus erittäin hyödyllinen. Pulloventtiilit, puvun- ja liivintäytöt, kuplatarkastus sekä kaasun määrän tarkastus on hyvä tehdä vaikka vedessä sukelluksen alkaessa. Aikaa kuluu pari minuuttia.

HERKULLINEN TARJOILUSETTI Hauska tarjoilusetti sopii vaikka merihenkisiin illanistujaisiin. Valkoinen paperiveneen muotoinen kulho on kivitavaraa ja airon näköiset ottimet ovat tiikkiä. Hinta 49,95 €. www.oceanspirit.fi

EKOLOGINEN MONITOIMIKASSI Miltä kuulostaisi kauppakassi, joka on elänyt edellisen elämänsä Itämerellä seilaten? Yksilölliset, kierrätetystä purjekankaasta valmistetut kassit ja muut tuotteet valloittavat olemuksellaan kenet vain. Matruusikassin hinta 50 euroa. www.oceanspirit.com

SUKELLUSSIMPUKAT Lystikäs simpukkaleikki altaalle sisältää kuusi simpukkaa. Simpukoiden sisällä on viisi valkoista ja yksi sininen helmi. Heitä simpukat altaaseen. Kuka löytää sinisen helmen? Hinta 19 euroa. www.swimshop.fi

AURINKOPANEELI TASKULAMPUSSA Pikkuinen taskulamppu pitää vettä aina viiteen metriin saakka. Lamppu toimii aurinkoenergialla. Taskulampun kyljessä on aurinkopaneeli, josta lampun ladattava paristo saa energiansa. Täydet paristot valaisevat 4–6 tuntia. Aina ei aurinko paista, joten lampussa on paikka myös tavallisille AA-paristoille. Hinta 16,90 euroa. www.mulletoi.com

SUKELLUSJÄNNÄRI PIMENEVIIN ILTOIHIN Surmattu vanhus löytyy kivilouhoksesta, paikan läheltä löytyy myös hylätty vene. Sukellusta harrastava rikoskomisario Petri Petäjämäki ryhtyy selvittämään juttua. Asioiden selvittämiseksi liikutaan pinnalla ja pinnan allakin. Selviääkö mysteeri? Rake Tähtisen dekkari, Hiljaisuuteen haudattu, sopii nojatuolisukeltajallekin. Kustantaja Myllylahti Oy. Hinta noin 28 euroa.

40 S U K E LTA J A

VA-ROKKIA Sopiva kaveri allastreeneihin on Speedon Aquabeat Underwater MP3-soitin. Soitin lupaa kestää vettä aina kolmeen metriin saakka. Soittimen napit ovat suuret, mikä helpottaa käyttöä veden alla. 1 GB:n muisti. Hinnat alkaen 83 euroa. www.speedo.com

www.fundive.fi

kesän tarjoukset nettikaupasta

TASAPAINOTUSLIIVI Aqualungin uudistunut Balance-tasapainotusliivi on wings-liivi, jossa on integroidut SureLock-painotaskut. Ovh. 551 euroa. www.ursuk.fi

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436

Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

Meillä ilmaa* on vain säiliöissä - ei hinnoissa! sa!! villa ata uita a s * sm myö ngitys he suja! kaa RÄPYLÄ REISSUUN Aqualungin uutuusräpylä HotShot on passelin kokoinen reissuun mukaan otettavaksi. Räpylöissä on sama tekniikka kuin Aqua Lungin SlingShot-räpylöissä. Ovh. 135 euroa. www.ursuk.fi

Varaa omasi nyt! ʰ safarit ʰ sukelluskurssit ʰ päiväretket

www.chalongseasport.com

css_ilm_90x123_highres.indd 1

13.8.2010 14:44:46

sy västä päästä | susanna kallama

Sukelluskuvaus on kehittynyt huimasti viime vuosina. Saamme ihailtavaksemme yhä upeampia ja upeampia otoksia. Valokuvauskalusto on jo kohtuuhintaista. Joka sukeltajan pokkariin löytyy helposti kotelo ja simppelilläkin kokoonpanolla nappaa näyttäviä otoksia, varsinkin etelän kirkkaissa vesissä. Sukelluskuvaus on myös hieno sanansaattaja. Ei-sukeltavatkin tutut kiinnostuvat lajista, kun näkevät kuvista maistiaisia vedenalaisesta maailmasta. Sukelluskuvauksen yleistyminen ja helpottuminen on sataprosenttisella varmuudella lisännyt harrastajamäärää. Itse asiassa valokuvaavia sukeltajia on jo niin paljon, että kun etelän sukelluskohteella hyppäät veteen ilman kameraa, olet melko varmasti vähemmistössä. Viime reissuilla on alkanut tuntua siltä, että ilman kameraa et aina ole edes olemassa. Ainakaan sinua ei ole välttämätöntä kovastikaan huomioida. Se alkaa kohteiden valinnasta. Mitä enemmän kuvauskalustoa raahaat mukanasi tukialukselle, sitä varmemmin sinulta kysellään, millainen kohde kiinnostaa. Brieffissä sukellusopas muistaa kertoa kaikki tärkeät kuvauskohteet, eikä siinä mitään, mukavaa tietoa ne ovat sinullekin. Joskus syvyys tai virtauksen suunta jää ökkömönkiäisen koloesittelyn jalkoihin, mutta mitä pienistä.

ei ole ehtinyt pohja pöllytä, manta tai hai pelästyä. Että saavat sitten siitä kuvan. ”Ei se mitään, jos sinä ilman kameraa sukeltava et mantaa näe, katso sitten sitä kaverin kuvaa” -ajatus lähes valtaa takakannen. Voisi sitä ajatella niinkin, että sukeltaja ilman hämähäkkivaloja ei ehkä pelottaisi isoja kaloja suureen siniseen. Tai että vaikka minulla ei ole kameraa, näkisin kalat mieluusti omin silmin. Vilkkaimmilla kohteilla tuntuu vallitsevan lähes viidakonlaki. Kun olet asetellut itsesi rauhassa tutkimaan sitä ökkömönkiäistä, eipä aikaakaan, kun joku viittoo sinut siirtymään syrjään kuvaajan tieltä. Jos et heti siirry, voidaan sinut tönäistä pois. Kerran minut kiskottiin pois paikalta regusta, vaikka olin mielestäni hyvin syrjässäkin ja katselin harlekiinirapua ylösalaisin jalat kohti pintaa, jotta kuvaaja pääsi nojaamaan koralliin. Taisin olla auringon edessä. Luolassa tai hylyssä saat lähes poikkeuksetta ilman kameraa sukeltaa viimeisten joukossa. Kun edellä on hyvää kuvauskulmaa räpyläleijunnassa etsinyt puolen kymmentä sukeltajaa, ei näkyvyys jonon perillä aina ole paras mahdollinen. Sitä toivoisi joskus olevansa jonon alkupäässä. Mutta se ei käy, varsinkaan jos sinulla on keltaiset räpylät. Ne näyttää kuvissa pahalta ja sekoittaa valotuksen : )

Ensin veteen kamerat

Onnellisesti rinnakkain

Kun tulee aika hypätä veteen, menevät valokuvaajat eka. Että

Sitten kun se elämän upein kuvauskohde on löytynyt, ei siitä

mikko voipio

Valokuvaajien valtakuntaako?

Sukelluskuvaus on hieno juttu, vaikka kuvaajat joskus raivostuttavatkin. malta päästää irti. Muut menevät jo tuolla, sukellusaika alkaa täyttyä, mutta vielä pitää odottaa kuvaajaa. Kun päästään decoihin huomaa elämänsä kuvan ottanut sukeltaja, että ilmat on yllättäen vähissä. Onneksi ryhmässä on myös ilman kameraa sukeltanut varapullo, jonka kanssa on kiva decoilla vierekkäin ja katsoa tuoreita kuvia.

Vakavasti puhuen sukelluskuvaus on hyvä juttu. Ilman makeita sukelluskuvia ei olisi Sukeltaja-lehteäkään. Kun muistetaan puolin ja toisin ottaa toisemme huomioon, mahdumme mainiosti pinnan alle rinnakkain. PS. Muistakaa lähettää runsaasti kuvia Sukeltajaliiton sukelluskuvakilpailuun!

Sukeltajaliitto ry HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestöassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Minna Tammesvirta nuorisopäällikön sijainen puh. (09) 3481 3190 minna.tammesvirta@sukeltaja.fi (Heli Halava äitiyslomalla)

RANSKAN LEFFAFESTIVAALI 1/1 TAKASIVU