Suma 50

Suma 50

Tiina Mattanen, Jukka Mettovaara, Heidi Niemelä, Lauri Siniluoto, Liisa Väisänen, Millakatariina Väänänen

s u m a

50

Suomen kielen opiskelijain järjestötoimintaa Oulun yliopistossa 1967–2017

Suma ry • Oulun yliopisto sumajarjesto.wordpress.com

ISBN 978-952-93-8432-7 (nid.)

ISBN 978-952-93-8433-4 (PDF) Taitto Lauri Siniluoto Kuvitus Suman arkisto, Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineen kuvaarkisto, sumalaisten kotiarkistot, sxc.hu Haastattelumateriaalit ovat kirjoittajien hallussa.

Teoksen painattamiseen on saatu OYY:n projektiavustusta sekä Oulun yliopiston Humanistisen Killan ainejärjestöavustusta.

Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Oulu 2017

..

”Suman kunniaksi kerättyjen muisteluiden ja kirjoitusten avulla toivomme jonkun tulevaisuudessa etsivän puuttuvat tiedot ja jatkavan työtämme lähemmäs näitä vuosia.”

– Marianne Lakomäki ja Eeva Mikkonen vuonna 1992

Sisällys Esipuhe

s. 7

Teoksen kirjoittajat

s. 9

1966–1979 Suman alkuvaiheet

s. 13

Toiminta saa syvempiä värejä

s. 31

1980–1989 Kantaaottava Suma ja staattinen 80-luku

s. 39

Maailma murtuu, humanismi elää

s. 49

Suman julkaisut Leikkaa-liimaa-lehdistä taittovelhojen aikaan

s. 67

Sivusta kuultua: Historian lehdillä – historiikkieditio

s. 77

Oman kalenterin tekeminen on suuren luokan työmaa

s. 81

1990–1999 Haalareissa Linnanmaalla

s. 89

2000–2009 Pullantuoksua ja tungosta Kerhiksellä

s. 105

2010–2017 #sumajaksaa

s. 117

Sivusta kuultua: Suma laulaa, paarlevuu

s. 131

Suman ja Ugrin puheenjohtajat sekä Suman kunniajäsenet 1966–2017

s. 139

Jälkisana

s. 143

Esipuhe

S

yksyllä 2014 Suman kiltahuone Kerhis oli päässyt pahemman kerran sotkuiseen kuntoon. Niinpä hallituksen kokouksessa päätettiin, että Kerhikselle pitäisi tehdä perusteellinen siivous. Kerhiksen kaappien ja hyllyjen penkomisen yhteydessä käsiini osui pahvilaatikko, jossa oli iso läjä harmaakantisia vihkosia. Ne olivat Suman 25-vuotishistoriikkeja, nimeltään Suma seisoo, miehet makaa. Suma vuosien saatossa. Toimittajina Marianne Lakomäki ja Eeva Mikkonen.

Kuljetin yhden vihkosista kotiini, missä luin sen saman illan aikana. Suman menneisyyden vaiheet olivat kiinnostavampia kuin olin osannut odottaakaan. Tai ollakseni rehellinen en ollut osannut odottaa niiltä mitään.

En nimittäin ollut missään vaiheessa suoranaisesti uhrannut ajatusta sille, millainen Suman historia voisi olla. Ajanjakso, jonka vietämme ainejärjestössämme, rajoittuu pääsääntöisesti noin puoleenkymmentä vuoteen. Näin ollen ainejärjestön toiminnasta pääsee herkästi muodostumaan varsin historiaton käsitys.

Luettuani historiikin päätin laatia siitä tiivistelmän, sillä totesin, että muidenkin Suman hallituslaisten on aika päästä eroon historiattomista käsityksistään. Sen jälkeen tiivistelmä on ollut Suman nettisivuilla kaikkien luettavissa. Hallituksen Facebook-ryhmässä ilmeni innostusta uuden historiikin laatimisesta, ja mikäpä olisi uudelle historiikille otollisempi ajankohta kuin Suman viisikymmenvuotisjuhlat.

Ennen kevättä 2016 aloin lähetellä viestejä sellaisille sumalaisille, joiden tiesin olevan kiinnostuneita Suman historiikin laatimisesta. Pian olin jo saanut kokoon mitä mainioimman ja intomielisimmän historiikkityöryhmän, jonka työ on jatkunut koko vuoden 2016 ja vielä vuodenvaihteen yli. Nyt saamme ihailla työn hedelmiä. Eipä aikaakaan, kun on taas uuden historiikin laatimisen aika, mutta näillä mennään siihen asti. Jukka, Liisa, Heidi, Tiina ja Millakatariina ovat laatineet hyvät eväät, joilla mennä, eikä omakaan panokseni varmasti onneton ole.

Järjestöidentiteetti on vaikeasti sisäistettävä asia, jonka rakentamisessa historiikki voi toimia sekä apuna että uutena mutkistajana. On hienoa asettua osaksi Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijain järjestötoiminnan jatkumoa, jota on kertynyt aina 60-luvun lopulta lähtien. Toisaalta on Suma 50

9

kiinnostavaa pohtia, mitä yhteistä nykysumalaisilla on vaikkapa 70-luvun tai 90-luvun sumalaisten kanssa.

Nykyisin poliittinen kannanottavuus on supistettu ainejärjestötoiminnasta minimiin. Sen sijaan vielä 80-luvulla oltiin sitä mieltä, että politisointia on ollut paljon muttei tarpeeksi. Vastaavasti teekkarikulttuurin ilotteleva haalariremellys on omaksuttu meille 90-luvusta lähtien, kun vielä menneillä vuosikymmenillä moiselle menolle olisi varmaan pyöritelty päitä. Eikö ennen osattu pitää hauskaa yhtään ja eikö nykyään osata kantaa huolta mistään?

Historiikista opimme senkin, ettei mikään ole niin yksinkertaista, että moisiin kysymyksiin voisi vastata yhdellä sanalla. Paitsi jos tuo sana on "Öö?"

Vuosikymmenestä toiseen meitä sumalaisia on yhdistänyt ainakin se, että olemme päätyneet opiskelemaan suomea tähän tuuliseen pohjoisen kaupunkiin. Pieni opiskelijayhteisömme vaalii fennistiikkaa ja suomen kieltä täällä kylmyyden keskellä. Siihen vaaditaan omanlaistaan jääräpäisyyttä. Tässäkin mielessä sumalaisten suuhun pesiytynyt huudahdus "Suma jaksaa!" on perusteltu.

Toinen koko Suman historiaa luonnehtiva piirre on se, että olemme ikinuori viisikymppinen. Joka syksy saamme vereksen Suma-sukupolven, joten into ei häviä ainejärjestöstä herkästi. Ikinuoruus yhdistää fennistejä yksilötasollakin, sillä mikäpä pitäisi meidät paremmin ajan hermolla kuin työkalu, jolla aikaa rakennetaan – siis kieli.

Viimeinen muttei vähäisin Suman järjestöidentiteettiä leimaava piirre ovat hyvät välit Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökuntaan.

Henkilökuntaa on muisteltu lämmöllä riippumatta siitä, minkä vuosikymmenen opiskelijoita olemme kulloinkin tähän teokseen haastatelleet. Myös historiikkityöryhmä sai hyödyntää lämpimiä välejä henkilökuntaamme, sillä ilman oppiaineen suosiollista avustusta sekä heidän jakamiaan muistoja Suman toiminnasta tämä teos olisi huomattavasti ohuempi.

Juhlikaamme nyt niin kuin nuoret viisikymppiset ainakin! Ja kun juhlat on juhlittu, niin tehdään taas lisää historiaa, jota voimme kirjoittaa ja juhlia.

Oulussa helmikuussa 2017 Lauri Siniluoto historiikkityöryhmän puheenjohtaja

10

Suma 50

Teoksen kirjoittajat Tiina Mattanen (opintojen aloitusvuosi 2007) Tiina aloitti hallitusuransa Sumanismi-toimihenkilönä vuonna 2009. Myöhemmin hän on toiminut Sumassa liikuntavastaavana, epämääräisenä projektitoimihenkilönä sekä kahden kauden ajan sihteerinä. Hilpeät Suma-vuodet opettivat Tiinalle yhteishengen ja yhteistyön voiman.

Jukka Mettovaara (opintojen aloitusvuosi 2009) Jukka ehti seikkailla Suman hallituksessa vuosina 2010–2015 niin kulttuuri- ja hyväntekeväisyysvastaavana, Sumanismin päätoimittajana kuin puheenjohtajanakin. Aktiivivuodet jättivät jälkeensä paljon ystäviä, kosolti yhdistystoimintakokemusta ja varmuudentunteen siitä, että Suma jaksaa aina.

Heidi Niemelä (opintojen aloitusvuosi 2010) Heidi toimi Suman talousvastaavana vuosina 2011–2013, varapuheenjohtajana vuonna 2013 ja tapahtumatoimihenkilönä vuonna 2014. Heidin hauskimpia Suma-muistoja ovat Budapestin täydet raitiovaunut ja kuinka porukka pysyi kasassa, kun Heidi tarpeeksi kovaa huusi, että ”Suma jää tässä!”

Suma 50

11

Lauri Siniluoto (opintojen aloitusvuosi 2012) Lauri on toiminut Sumanismin päätoimittajana vuosina 2013–2015. Vuonna 2016 Lauri oli Suman sihteeri, ja historiikin ilmestymisvuonna hän on Suman puheenjohtaja. Lauri on oppinut Sumassa tuomaan esille ja toteuttamaan (suuruuden)hulluja ideoita.

Liisa Väisänen (opintojen aloitusvuosi 2010) Liisa aloitti Suman sopovastaavana fuksikeväänään. Vuonna 2013 Liisa toimi Suman puheenjohtajana, mitä seurasi vielä muutama vuosi opiskelijapolitiikkaa ylioppilaskuntamaailmassa.

Vuodet Sumassa opettivat Liisalle, että ainejärjestö voi olla koti, mutta Kerhiksen sohvalle ei silti kannata nukahtaa.

Millakatariina Väänänen (opintojen aloitusvuosi 2013) Millakatariina eli Miltsi on toiminut Sumassa kulttuuri- ja hyväntekeväisyysvastaavana 2014 ja 2015. Vuonna 2017 Millakatariina on historiikkitoimihenkilö. Suma on opettanut Millakatariinalle paljon hyviä fennistivitsejä ja yhdistystoiminnan kikka kolmosia.

12

Suma 50

..

1966–1979 Suma 50

13

Opiskelijajärjestötiedotusta ajalta ennen Facebookia. Ugrin ilmoituksia Oulun ylioppilaslehdissä vuosilta 1967–1968. Tuolta ajanjaksolta ei ole säilynyt yhtäkään Ugrin pöytäkirjaa.

14

Suma 50

Kuva: Pirkko Leinonen

Ugrin jäsenet Pirkko Leinonen, Marja-Liisa Lukkarila ja Marja-Leena Torkko (nyk. Paananen) Oulussa Pokkitörmällä lyseon lähellä vappuna 1968.

Suman alkuvaiheet Liisa Väisänen

O

ulun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden järjestötoiminta sai alkunsa, kun suomen kielen ensimmäinen vuosikurssi perusti Ugrin syksyllä 1966. Muutaman toimintavuoden jälkeen syksyllä 1969 halu kehittää toimintaa ja tyytymättömyys Humanistiseen kiltaan johtivat siihen, että haluttiin perustaa oma kilta.

Suma 50

15

Kuva: Pirkko Leinonen

Aika ennen Sumaa

16

Syyslukukaudella 1966 aloitti opintonsa kuutisenkymmentä ensimmäistä Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijaa. Oulun yliopistoon oli haluttu humanistista osastoa jo yliopiston perustamisesta lähtien, mutta humanistisia aineita saatiin odottaa varojen puutteen vuoksi vuoteen 1965 asti.

Suomen kielen opetus alkoi yliopiston kahdeksantena lukuvuotena. Tuolloin suomen kielen laitos toimi Kirkkokatu 11:ssä sijainneessa tilapäistiloiksi tarkoitetussa kaksiossa. Ensimmäiset vuotensa ja lopulta vuosikymmenensä laitos sijaitsi keskustassa muutamissa eri osoitteissa muutettuaan tilapäistiloista toisiin. Ennen 1970-lukua ja muuttoa vanhaan Snellmaniaan Kasarmintielle opetusta järjestettiin hajautetusti eri puolilla kaupunkia.

Vasta muutamia kuukausia opiskeltuaan osa kaikkien aikojen ensimmäisistä Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoista kokoontui Rauhalaan käynnistämään ”jotain omaa”, suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestötoimintaa.

Yksi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista, nykyinen emeritaprofessori Helena Sulkala muistelee vuonna 1992 kirjoitetussa Suman 25-vuotishistoriikissa, että elettiin joulukuuta 1966 ja paikalla oli noin kaksikymmentä opiskeliToinen yhteiskuva vapulta 1968. Kuvassa ovat Pirkko Leinonen ja Marja-Liisa Lukkarila. jaa.

Silloinen suomen kielen lehtori Matti Pääkkönen, joka oli Helsingin yliopistossa opiskellessaan tutustunut niin osakunta- kuin ainejärjestötoimintaankin, tuli kertomaan oululaisille suomen kielen opiskelijoille opiskelijatoiminnasta. Tavoitteena oli saada alkuun ”pientä toimintaa ja omat pienet edut”. Niin syntyi loppuvuodesta 1966 Oulun yliopistoon ensimmäinen suomen kielen opiskelijain yhdistys, Ugri.

Ugrin perustamisesta on vaikea löytää tarkkaa ja varmaa tietoa. Vanhin säilynyt dokumentti vaikuttaisi olevan pieni punakantinen ruutuvihko, jonSuma 50

Kuvat: Marja-Leena Paananen

Ugrin enkelikuoro esiintymässä Sähköinsinöörikillan ja Ugrin yhteisissä pikkujouluissa marraskuussa 1967. Kuvassa ugrilaiset vasemmalta lähtien Kirsti-Liisa Heikkinen, Marja-Liisa Lukkarila, Pirkko Leinonen, Marja-Liisa Mustonen, Marja-Leena Torkko ja Kristiina Karhumaa.

ka kansilehti kertoo sen toimineen Ugrin kirjanpitona. Ensimmäisten kirjanpitomerkintöjen tilikausi on vihkon mukaan ollut 1966–31.5.1967.

Kirjanpito paljastaa toiminnan olleen aivan alussa melko pientä: ensimmäisellä sivulla on viisi merkintää menoissa ja kaksi tuloissa. Myös osa toiminnan sisällöstä näyttää jäävän mysteeriksi, sillä Ugrin ensimmäisiin menoihin on kuulunut muun muassa Siulan1 jäsenmaksu. Valitettavasti Siulankin arkistot ovat 1960-luvun lopulta jokseenkin vajavaisia, eivätkä ne kerro, miksi Ugri on maksanut Siulalle jäsenmaksua.

Suomen muissa yliopistoissa suomen kieltä opiskeleviin kollegoihin

Suma 50

17

on joka tapauksessa pidetty yhteyttä. Kirjanpidon mukaan jo lukuvuonna 1966‒1967 Ugrin puheenjohtaja ja sihteeri ovat matkustaneet Suomen kielen opiskelijain liitto SKOL:n kokoukseen Helsinkiin.

Kirjanpito ruutuvihkossa kertoo senkin, että vuosi 1967 on ainakin rahaliikenteen perusteella kulunut vielä toiminnan käynnistelyyn. Toimintaa ei vuonna 1967 joko ole dokumentoitu kovin tarkkaan tai dokumentit eivät ole säilyneet. Jonkin verran toimintaa on kuitenkin ollut, mutta kirjanpitovihkon lisäksi ainoita merkkejä siitä antavat Oulun ylioppilaslehdessä julkaistut ilmoitukset. Lehti-ilmoitusten perusteella Ugri järjesti ensimmäisenä toimintavuonnaan muun muassa patikkaretkiä Maikkulaan, illanistujaiset ja tietysti ainakin muutamia kokouksia.

Ugrin ensimmäinen puheenjohtaja Kristiina Karhumaa-Mäkiaho (tuolloin Karhumaa) muistelee Ugrin järjestäneen myös muun muassa teatterimatkan Turkuun. Karhumaa-Mäkiaho kertoo Ugrin myös viettäneen yhteisiä pikkujouluja Sähköinsinöörikillan kanssa Suomalaisella klubilla marraskuussa 1967. Ugrin velvollisuutena oli järjestää ohjelmaa, ja juhlissa nähtiinkin sketsejä, tonttuleikki ja jouluenkelikuoro, joka lausui Kantelettaren runoja viinan turmeluksesta.

Vuonna 1968 kirjanpitovihkon merkinnät lisääntyivät, mutta lisäksi helmikuusta lähtien on tallessa tiettävästi vanhimmat näihin päiviin asti säilyneet pöytäkirjat. Pöytäkirjoja ei silti ole kuin muutamia, sillä virallisia kokouksia pidettiin ilmeisesti melko harvoin. Ugrilaiset halusivat kuitenkin selkeästi laajentaa ja kehittää toimintaa ensimmäisen hiljaisen toimintavuoden jälkeen. Helmikuussa järjestetyssä yleiskokouksessa ”päätavoitteeksi todettiin koko homman parantaminen”.

Opiskelijakollegojen kanssa tehtiin yhteistyötä kohtalaisen paljon. Sen lisäksi, että Ugri kustansi aktiiveilleen matkoja muihin yliopistokaupunkeihin, vuonna 1968 Ugri sai Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijat Sane ry:n vierailulle Ouluun.

Yksi suomen kielen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista, Maija-Leena ”Maina” Kivioja, joka toimi Ugrin ja myöhemmin myös Suman hallituksessa, muistelee yhteistyötä muiden suomen kielen opiskelijoiden kanssa lämmöllä. Oululaisilla suomen kielen opiskelijoilla oli opiskelijatoiminnan alusta asti yhteyksiä muiden kaupunkien opiskelijoihin, ja Kivioja muistaa myös Siula ry on Helsingin yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö.

1

18

Suma 50

Suma 50

Kuva: Helena Sulkala

turkulaisten vierailleen Oulussa hänen opiskeluaikanaan.

Tapaamisten kautta pääsi tutustumaan myös tuleviin kollegoihin. Yhteyttä pidettiin paljon Suomen kielen opiskelijain liitto SKOL ry:n kautta ja sen kokouksissa. Valtakunnallisen järjestön olemassaoloa pidettiin tärkeänä.

Ugri teki yhteistyötä myös suomen kielen laitoksen kanssa muun muassa nimeämällä opiskelijoiden edustajia opintoyhteistyöelimeen. Laitoksella opiskelijoiden ja henkilökunnan välit olivat hyvät. Vuonna 1967 opintonsa aloittanut Erkki Säily kuvailee laitoksen tunnelmaa kodikkaaksi. Säilyn kurssikaveri Reino Moilasen mukaan laitoksen väki oli ystävällistä eikä laitoksella ollut turhaa jäykkyyttä. Laitoksen ensimmäisinä vuosina henkilökuntaa oli melko vähän, mutta myöhemmin opiskelijajoukosta saatiin laitokselle assistentteja.

Ugrin ensimmäisestä ulkomaanmatkasta alettiin käymään keskustelua viimeistään vuonna 1968. Matkalle päästiin seuraavana keväänä, kun Ugri osallistui Ylioppilaspalvelun järjestämälle matkalle Viroon. Matkan järjestämisessä oleellista oli tietysti varainhankinta, Kuva Ugrin ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta Tartosta ja kirjanpidon mukaan Ugri vuodelta 1969. Kuvassa ovat Maina Kivioja, Palolat ja Mervi Brander Pirittan linnan raunioilla. olisikin jo vuoden 1968 aikana järjestänyt peräti kahdet myyjäiset. Myös Unkarin-matkaa suunniteltiin, mutta sen järjestäminen päätettiin siirtää tulevaisuuteen.

Vuodelta 1969 pöytäkirjoja on olemassa edellisvuotta enemmän. Niistä selviää, että Ugri muun muassa järjesti jäsenilleen tapahtumia, kuten Agricolan päivän tanssiaiset ja fukseille suunnatun kalja- ja makkaraillan.

Toimintaan ei kuitenkaan oltu kaikin osin tyytyväisiä, vaan yhä jokseenkin levällään olevaan yhdistykseen haluttiin saada parempi järjestys. Syksyllä huomattiin, että Ugrin säännöt olivat teillä tietymättömillä. Niinpä säännöt päätettiin sepittää kokonaan uudestaan. Taustalla oli ajatus, että uusien sääntöjen valmistuttua yhdistys voitaisiin myös rekisteröidä.

Samaan aikaan suomen kielen opiskelijat olivat tyytymättömiä asemaan-

19

sa Humanistisessa killassa. Samaisessa kokouksessa, jossa päätettiin uusien sääntöjen tekemisestä, päätettiin myös yrittää saada Ugrilta edustaja killan hallitukseen.

Sääntöjen kirjoittaminen ja parempi edustus Humanistisessa killassa olivat kuitenkin vasta alkua muutoksenhalulle. Uusia sääntöjä sepittämään valtuutettiin Erkki Säily ja Reino Moilanen. Säily toimi tuolloin Ugrin puheenjohtajana ja Moilasesta tuli myöhemmin samana vuonna Suma ry:n ensimmäinen puheenjohtaja.

Moilanen muistelee Ugrin toiminnan olleen erittäin vähäistä. Säilyn muistikuvissa Ugri keskittyi enimmäkseen juoksevien asioiden hoitamiseen, ja esimerkiksi huvitoimintaa oli vähän. Humanistinen kilta oli Moilasen ja Säilyn mukaan sen sijaan muiden filologien ja historian opiskelijoiden hallussa, ja suomen kielen opiskelijat kokivat sen kaukaiseksi.

Suman perustaminen Lokakuussa 1969 asioita alkoi tapahtua nopeasti. Hallituksen kokouksesta, jossa säännöt päätettiin uudistaa, vain päivää myöhemmin pidettiin yleiskokous. Siellä päätettiin selvittää, mitä seurauksia koituisi, jos Ugri eroaisi Humanistisesta killasta. Ylioppilaskunta ilmeisesti myönsi killoille avustuksia sen mukaan, kuinka moni opiskelija ilmoittautumisen yhteydessä merkitsi kuuluvansa kiltaan. Koska suomen kielen opiskelijoilla ei ollut omaa kiltaa, killaksi merkittiin Humanistinen kilta, joka ei kuitenkaan tuntunut fennisteistä omalta.

Maina Kivioja kuvailee Humanistisen killan olleen niin ”hirvittävän laajaalainen”, että haluttiin oma, toimiva kilta. Humanistinen kilta sijaitsi fyysisestikin vieraiden kielten opiskelijoiden tiloissa, kun suomen kielen laitos ja opiskelijat olivat omissa tiloissaan Kirkkokadulla.

Marraskuun kymmenentenä päivänä klo 19 Välkkylän ravintolan kabinettiin kokoontui joukko opiskelijoita. Saapuvilla oli 19 suomen kielen opiskelijaa, ja lisäksi paikalla oli myös joitakin Humanistisen killan edustajia.

Kokouksen avasi Ugrin puheenjohtaja Erkki Säily, ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Reino Moilanen.

Kokouksen kolmannessa pykälässä tapahtui pöytäkirjan mukaan seuraavaa:

20

Suma 50

Näyte Suman perustavan kokouksen pöytäkirjasta 10.11.1969.

”Reino Moilanen mainitsi Suomen kielen opiskelijain yhdistyksen Ugrin yleiskokouksen antaneen hallitukselle valtuudet valmistella uuden killan perustamista. Hän selosti lyhyesti niitä syitä, joiden katsottiin tehneen tarpeelliseksi perustaa uusi kilta. Hänen mielestään ero Humanistisesta killasta on välttämätön, koska sen Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta saamat varat eivät koidu kaikkien kiltalaisten hyväksi. Suomen kielen opiskelijat eivät myöskään voi toteuttaa tarkoitusperiään Humanistisen killan yhteydessä. Kuultiin myös Humanistisen killan edustajia, jotka olivat jyrkästi perustamista vastaan. Tästä huolimatta paikalla olleet 19 suomen kielen opiskelijaa päättivät perustaa oman killan.”

Suomen kielen opiskelijain kilta Suma oli perustettu. Killan nimi hyväksyttiin kuitenkin vasta kolme päivää perustamiskokouksen jälkeen pidetyssä ensimmäisessä hallituksen kokouksessa. Maina Kivioja muistelee, että killan

Suma 50

21

nimen haluttiin viittaavan jotenkin opiskeltavaan aiheeseen, ja Suman pohjana oli suomi-sana.

Perusteluja Suma-nimen valintaan olivat pöytäkirjan mukaan, että se sopi sääntöjen terminologiaan, oli sopiva julkaisun nimeksi, oli lyhyt ja alkusointuinen, muttei silti sulje ulkopuolelle lähiaineiden opiskelijoita. Sääntöjen terminologia viitannee siihen, että suma on myös tukkilaistermi, joka tarkoittaa tukeista tai muusta uittotavarasta väylään muodostunutta kasaumaa.

Kiviojan mukaan Suma sopi siksikin hyvin kuvaamaan ryhmää, jota suomen kielen opiskelijoiden yhdistys tietenkin ensisijaisesti oli.

Murteen, sukukielten ja sanaston keruu oli fennisteille tärkeää, ja siksi tukkilaissanasto sopi hyvin myös killan sanastoksi. Uittoteema oli muodostunut yhdistykseen jo perustamiskokouksessa, sillä se näkyi myös hallituksen jäsenten tehtävien nimityksissä: Reino Moilanen valittiin etupään tulipiipuksi eli puheenjohtajaksi, Anneli Kivilinnasta tuli jälkipään tulipiippu eli varapuheenjohtaja ja lisäksi hallituksessa toimi muun muassa kasöörinä Ritva Hyry sekä hartsuherrana eli isäntänä Erkki Säily.

Suman hallituksen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat myös MaijaLeena Kivioja (sihteeri), Kaisu Kukkohovi (emäntä), Antero Niemikorpi (tiedotussihteeri), Silja Jutila ja Risto Leskelä. Perustamiskokous valitsi myös hallitukseen kuulumattomia toimihenkilöitä: laulumestarin, tempausmestarin, apuemännän ja mainosmestarit.

Killan ukkoherraksi eli kuraattoriksi pyydettiin lehtori Matti Pääkköstä, joka suostui toimeen mielellään. Kuraattoriksi valittiin vuosittain joku suomen kielen laitoksen henkilökunnan jäsen, jonka tehtävänä oli toimia yhdyshenkilönä Suman ja laitoksen välillä. Pääkkösellä oli keskeinen rooli jo suomen kielen opiskelijoiden opiskelijatoiminnan alullepanossa, ja Maina Kiviojan mukaan Pääkkönen oli pitkään toiminnan tukena ja turvana.

Hallituksen jäsenten toimien nimissä uittoteema jäi syystä tai toisesta pois heti ensimmäisen kauden jälkeen, mutta kuraattoria kutsuttiin ukkoherraksi vielä monen vuoden ajan.

Suman perustavassa kokouksessa hyväksyttiin myös killan säännöt ja sovittiin jäsenmaksun suuruudeksi 2 markkaa lukukaudessa (ainaisjäseniltä 25 markkaa). Killan todettiin kuuluvan Suomen kielen opiskelijain liittoon.

Lisäksi kokouksessa valittiin neuvottelukunta käymään neuvotteluja Humanistisen killan kanssa siitä, että se muuttaisi organisaatiotaan siten, että siitä tulisi kaikkien humanistien katto-organisaatio. Vaikka historian opis-

22

Suma 50

kelijoilla oli jo olemassa oma yhdstyksensä Tiima, oli Suma ensimmäinen Humanistisen killan sisälle syntynyt oma kiltansa. Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan 50-vuotishistoriateoksessa Uunosta Välkyksi – Oulun yliopiston ylioppilaskunta vuosina 1959–2009 mainitaan 1960-luvun lopun kuohunta humanistien sisällä, kun suomen kielen opiskelijat halusivat perustaa oman killan.

20.11.1969 Ugri kokoontui viimeiseen kokoukseensa. Yleiskokous päätti lopettaa Ugrin toiminnan virallisesti 31.12.1969. Ugrin taloudenhoito varoineen ja velkoineen siirrettiin Sumalle kokouksen jälkeen. Pikkujoulujärjestelyt jätettiin Suman huolehdittavaksi ja Sumalle annettiin valtuudet hoitaa Ugrin asioita harkintansa mukaan.

Suman hallitus alkoi heti ensimmäisessä kokouksessaan suunnitella killan toimintaa vauhdilla. Uuden yhdistyksen perustaminen loi toimijoihin uutta intoa, ja hallitus linjasi ensitöikseen, että Suman on näyttävä ja kuuluttava. Päätettiin julkaista puolivirallista Suma-monistetta kerran kuussa, koota knoppologia, järjestää keskustelutilaisuus ja pitää pikkujoulut. Välit Humanistiseen kiltaan eivät olleet Suman perustamisen jälkeen aivan mutkattomat, ja hallituksen pöytäkirjassa puhutaankin Humanistisen killan tukehduttamisesta.

Suman ensimmäinen puheenjohtaja Reino Moilanen ihmettelee itsekin jälkikäteen, miten aikaa riitti opiskeluilta ja perheeltä Suman toimintaan ja kokouksiin. Sumassa toimiminen oli kuitenkin opiskelun vastapainoa, eikä se aktiiviaikoina tuntunut Moilasesta aikaa vievältä. Moilanen ja hänen Suma-kaverinsa Säily lähtivät mukaan toimintaan, koska molempia kiinnosti yhteisten asioiden hoitaminen. Säilyn mukaan taustalla oli 60-lukulainen osallistuminen: asiat eivät hoidu, jos ei niihin itse osallistuta.

Poliittiset klikit näkyivät toiminnassa vasta 70-luvun puolella. Suman toiminta ei ollut myöskään Maina Kiviojan mukaan 60-luvun lopulla vielä ollenkaan politisoitunutta. Kiviojakin kuvailee päätyneensä ainejärjestöaktiiviksi, koska halusi olla toiminnassa mukana ja piti ihmisten kanssa toimimisesta, mutta ei halunnut mukaan politiikkaan.

Suomen kielen opiskelijoiden yhteisö oli pieni ja tiivis. Moilasen mukaan Suman yhteiskunnallista tärkeyttä ei pidetty toiminnassa oleellisimpana, vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja asioiden edistämistä yhteisesti. Opiskelijoille tärkeintä oli yhteishenki ja yhdessä olo. Kiviojan mukaan ensimmäiset suomen kielen opiskelijat Oulun yliopistossa tarvitsivat toisiaan ja

Suma 50

23

toistensa tukea erityisen paljon, koska heillä ei ollut vanhempia opiskelijoita tukenaan. Sumalla oli erityisesti vapaa-ajan toiminnan merkitys. Kokoukset, kohtaamiset ja tapaamiset olivat opiskelijoille hyvin tärkeitä, ja Sumassa luotiin ystävyyssuhteita.

Sumaa keksitään Uuden killan perustamisen jälkeen oli tärkeää tehdä killan nimeä tunnetuksi ja saada killan olemassaolo kaikkien suomen kielen opiskelijoiden tietoisuuteen. Heti Suman perustamisen jälkeen hallitus päätti, että Suman julkaisu on saatava jakeluun ennen yliopistoon ilmoittautumista, jotta suomen kielen opiskelijat tietävät ilmoittautumisen yhteydessä nimetä killakseen Humanistisen killan sijaan Suman. Suman ensimmäisenä syksynä alettiin myös suunnitella Suman omaa leimaa, ja suunnittelukilpailun tuotos saatiin valmiiksi ilmeisesti maaliskuussa 1970. Valitettavasti ensimmäinen leima ei ole säilynyt nykypäivään, mutta uskoaksemme leima on sama, jota on käytetty ainakin joissain 80-luvun alun pöytäkirjoissa.

Syksyllä 1971 Suma järjesti uusien opiskelijoiden infotilaisuuden ja aloitti tutor-toiminnan. Syksyllä 1972 sumalaista identiteettiä vahvistettiin tilaamalla Suma-paitoja. Paitaideoista hallituksen suosikiksi ja toteutettavaksi päätyivät paidat, joiden selässä luki ”lentojätkä”. Paidan suunnitteli Leena Manninen ja sen hinnaksi tuli 10 markkaa.

Monissa Suman 80-luvun pöytäkirjoissa esiinHyvin pian Suman perustamisen tyvä leima lienee Suman ensimmäinen. jälkeen aloitettiin myös yhdistyksen rekisteröinnin valmistelu. Kevätkokous 1970 ”velvoitti hallituksen välittömästi ryhtymään rekisteröintipuuhiin”. Rekisteröintiä varten pyydettiin muun muassa lausuntoa killan säännöistä yliopiston rehtorilta Markku Mannerkoskelta.

Suman säännöissä määriteltiin muun muassa, että ”Killan tarkoituksena on pitää yhteyttä jäseniensä kesken, edistää Oulun yliopistossa suomen kiel24

Suma 50

tä ja sen lähiaineita opiskelevien tieteellistä ja ammatillista kehitystä ja pitää yllä yhteyksiä muihin saman alan yhdistyksiin ja asianharrastajiin sekä yliopiston muihin yhdistyksiin”, ja että ”Kilta toteuttaa tarkoitustaan järjestämällä opinto-ohjausta, keskustelutilaisuuksia, opintoretkiä, illanviettoja sekä tukemalla tai kustantamalla erilaisia julkaisuja, jotka on tarkoitettu killan jäsenille”. Hallituksen toimikausi määriteltiin alkavaksi heti syyskokouksesta.

Yhdistyksen rekisteröinti osoittautui odotettua hitaammaksi ja byrokraattisemmaksi. Aikaa rekisteröintipäätöksen tekemisestä yhdistyksen viralliseen rekisteröintiin kului hieman yli puolitoista vuotta. Yhdistys saatiin rekisteriin syksyllä 1971, ja sen juhlistamiseksi Suma ry päätti syyskokouksessa kutsua ensimmäiset kaksi kunniajäsentään: killan toimintaa monin tavoin tukeneen professori Pauli Saukkosen sekä muun muassa kaksi vuotta killan ukkoherrana toimineen apulaisprofessori Matti Pääkkösen.

Maina Kivioja kuvailee Suman toiminnan olleen rauhallista ja hyvin asiapitoista. Toimintaan kuuluikin keskeisesti paljon opintoihin liittyvää asiaa ja jonkin verran myös edunvalvontatyötä ja vaikuttamista. Jo ensimmäisen toimintasyksyn aikana Suma järjesti ensimmäisen keskustelutilaisuuden. Illan teemana oli ”kielenkäyttäjän rooli ja äidinkielen opetus”, ja tilaisuudessa olivat pääkeskustelijoina professori Pauli Saukkonen, Kalevan päätoimittaja Esko Saarinen, yliopettaja Tauno Lähteenkorva, lehtori Irmeli Pääkkönen sekä opiskelijoiden ja oppikoululaisten edustajia. Ensimmäisen toimikauden aikana Suma ehti järjestää myös auskultointiaiheisen tilaisuuden. Keskustelutilaisuuksia järjestettiin ahkerasti myös seuraavina toimintavuosina, ja tilaisuuksista oli tapana ilmoittaa lehti-ilmoituksilla. Myöhemmin Suma järjesti jäsenilleen muun muassa infoa suomen kielen opiskelijoiden työelämämahdollisuuksista.

Suma tuki jäseniään opinnoissa myös kokoamalla ja myymällä knoppologiaa. Kilta vaikutti eri kanavissa, kuten kiltaneuvostossa ja suomen kielen opiskelijoiden kattojärjestössä SKOL:ssa. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana Suma otti vahvasti roolia vaikuttajana ja kannanottajana, ja ehtikin tehdä esimerkiksi julkilausuman ylioppilaskunnalle tämän toimimattomuudesta.

Sumalaiset toteuttivatt SKOL:n kanssa tehtävää yhteistyötä varten muun muassa suomen kielen opiskelijoiden aineyhdistelmätutkimuksen. SKOL:n toimintaan ei oltu Oulussa aina täysin tyytyväisiä, joten joulukuussa 1970 Suman edustajat SKOL:n hallituksen kokouksessa olivat vakavasti SKOL:n

Suma 50

25

lakkauttamisen kannalla. SKOL:a ei kuitenkaan lakkautettu, mutta myöhemmin Suma totesi olleensa passiivinen sen toiminnassa pitkien välimatkojen vuoksi.

Asiaohjelman lisäksi Sumalla riitti aikaa myös hupitoimintaan. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Suma järjesti muutamia kiltailtoja sekä tanssiaisia Rauhalassa. Tanssiaisia kuvailtiin myös ”yleisiksi disco-illoiksi”. Eräistä ”pommarissa” eli Välkkylän pommisuojassa keväällä -70 pidetyistä bileistä virisi hallituksen kokouksessakin vilkas keskustelu. Pöytäkirjaan keskustelusta tallentui seuraavaa: ”Todettiin, että väkeä oli ollut paljon ja väki tyytyväistä kemuihin. Kaljanjuonnin ’laillisuudesta’ päätettiin ottaa selvää. Keskustelun jälkeen päätettiin myynti organisoida huolehtimalla paikan päälle nimilista, johon merkitään ruksi/pullo. Kukin suorittakoon lahjoituksen Sumalle omantunnon mukaan.”

Tanssi-illat Rauhalassa todettiin syyskokouksessa 1970 kuitenkin kannattamattomiksi. Samassa kokouksessa keskusteltiin myös vuosijuhlien järjestämisestä, mutta se ei saanut kannatusta. Sumalaiset kannattivat tiiviimpää yhteistyötä ja suhteiden luomista muihin kiltoihin. Uusi hallitus otti vinkistä vaarin, ja seuraavat pikkujoulut järjestettiin yhteistyössä Koneinsinöörikillan kanssa Rauhalassa. Samana vuonna ensimmäisen vuoden opiskelijat valittivat tutustumistilaisuuksien ja muun epävirallisen yhdessäolon puutetta, minkä johdosta tutustumistilaisuuksiin ryhdyttiin panostamaan aiempaa enemmän.

Suositut opiskelijaravintolat tulivat tutuiksi sumalaisille, ja myöhemmin Suman hupitoimintaan kuului muun muassa iltoja Rattori-lupilla. Syksyllä 1971 panostettiin myös hallituksen virkistäytymiseen, ryhmäytymiseen ja tiedon siirtymiseen järjestämällä tiettävästi ensimmäinen hallituksenvaihtokaronkka.

Suma huolehti opiskelijoiden vapaa-ajan virikkeistä järjestämällä urheilutoimintaa. Ensimmäisessä kevätkokouksessa perustettiin hallitukseen lisävakanssi valitsemalla urheiluohjaajaksi Toini Rossi. Urheiluohjaaja ryhtyikin selvittämään sumalaisten mielenkiintoa urheilutoimintaan ja järjesti laturetken. Myöhemmin muun muassa selviteltiin mahdollisuutta vuokrata sali yhdessä jonkin toisen killan kanssa yhtenä iltana viikossa.

26

Suma 50

Kuva: Marja-Leena Paananen

Sumalaiset tekivät 70-luvun aikana ahkerasti opintomatkoja. Matkat tehtiin tiiviissä yhteistyössä oppiaineen kanssa, sillä tuolloin henkilökunnan edustus opintomatkoilla oli välttämätöntä. Kuva on Unkarin-matkalta vuodelta 1971, ja etualalla on matkanjohtaja Pauli Saukkonen. Sumalaisille pitelee bussinovea paikallinen matkaopas.

Suma 50

Kuva: Marja-Leena Paananen

Yhtenä keskeisenä toiminnan muotona jo yhdistyksen säännöissä määriteltiin opintoretket. Suma alkoikin suunnitella ensimmäistä opintomatkaa ulkomaille pian perustamisensa jälkeen. Ensimmäisessä kevätkokouksessa sovittiin kuitenkin, että Suma ei sinä vuonna tee opintoretkiä ulkomaille.

Suunniteltiin, että ensimmäinen matka tehtäisiin Unkariin keväällä 1971, ja sitä varten aloitettiin hyvissä ajoin suunnittelu ja varainkeruu.

Matkanjohtajaksi pyydettiin professo- Sumalaisia Budapestin yliopistossa keväällä 1971. Valkopuseroiset ri Pauli Saukkonen, sumalaiset ovat Marja-Leena Torkko ja Tuula Hökkä.

27

ja matkan käytännön järjestelyistä vastasi sumalainen Risto Leskelä. Matka järjestettiin toukokuussa 1971, ja matkalle osallistui peräti 38 sumalaista ja Suman kannattajaa. Matka kesti kahdeksan päivää, ja sen aikana vierailtiin muun muassa Budapestin yliopistossa, Budapestin tiedeakatemiassa, Debrecenin yliopistossa ja eräässä Budapestin koulussa.

Opintomatkat olivat niin keskeinen osa toimintaa, että seuraavan matkan suunnittelu aloitettiin jo ennen kuin Unkarin matka järjestettiin. Seuraava matka suuntautui Petroskoihin toukokuussa 1972 ja matkanjohtajana toimi Maina Kivioja.

Erkki Säilyn mielestä Suman tavoitteena ja tarkoituksena oli edistää opiskeluihin liittyvää asiaa, avartaa mielikuvituksen piiriä ja tutustua lähikansoihin. Ensimmäisten toimintavuosiensa aikana Suman ja sen innokkaiden toimijoiden voidaan todella sanoa onnistuneen tavoitteissaan. Suman toimintaa sen ensimmäisinä vuosina voikin hyvin luonnehtia aktiiviseksi ja monipuoliseksi.

Järjestön toiminta ei yleensä suju ilman rahaa, ja Sumalle vakiintuikin jo ensimmäisien vuosien aikana useita varainhankintakeinoja. Jäsenmaksujen, OYY:lta saatavien jäsenperustaisten avustusten ja knoppologian myynnin lisäksi sumalaiset järjestivät myyjäisiä, joita saattoi olla useampiakin yhden lukukauden aikana. Rahaa kerättiin myös huolehtimalla kirjastopäivystyksistä.

Lokakuussa 1971 Suma teki viron lehtorin Ulo Parbuksen kanssa sopimuksen, jossa Suma sai yksinoikeiden julkaista ja kustantaa Parbuksen viron kielen opetusta varten laatimia tekstejä maksamalla myydyistä kappaleista 30 prosenttia tekijänpalkkiota. Luentomonisteita myytiin jopa Joensuun korkeakoulun suomen kielen laitokselle opetuskäyttöön.

Vielä toimintansa alussa Sumalla ei ollut käytössään omia tiloja tai omaa huonetta. Kokouksia järjestettiin usein suomen kielen laitoksessa ja laitoksen kokoelmahuoneessa sekä myöhemmin Snellmaniassa. Muita kokouspaikkoja olivat muun muassa Opettajain valmistuslaitos OVL, Välkkylä ja Rauhala.

Reino Moilanen ja Erkki Säily muistelevat Suman kokoustaneen usein Montussa, joka oli Välkkylän ylioppilaskylässä sijainnut ravintola. Monet Suma-aktiiveista asuivat Välkkylässä, joten kokousten järjestäminen Montussa oli helppoa. Toisinaan kokouksia järjestettiin myös Välkkylässä opiskelija-asunnoissa, kuten Anneli Kivilinnan tai Reino Moilasen luona. Åströminpuiston laidalla sijaitseva Rauhala oli ylioppilaskunnan omistuk-

28

Suma 50

sessa vuodesta 1962 vuoteen 1973 asti, ja sinä aikana myös Suma kokoontui Rauhalaan milloin kokoustamaan ja milloin tanssimaan. Vuonna 1971 hallitus on pöytäkirjan mukaan kokoustanut myös Reidarissa, joka oli ilmeisesti jo tuolloin Välkkylässä sijainnut ravintola. Rattori-lupi, jossa Suma myös järjesti illanviettoja, oli Oulun teekkariyhdistyksen 70- ja 80-luvuilla toiminut suosittu ravintola.

Toiminta vähenee ja politisoituu Suurin aktiivisuus ja innokkuus ainejärjestötoimintaan alkoi ilmeisesti vähitellen laantua pari vuotta Suman perustamisen jälkeen. Suman kevätkokouksessa 1972 suunniteltiin seuraavan syksyn toimintaa ja ihmeteltiin sumalaisten ja erityisesti ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden passiivisuutta.

Kokouksessa päätettiin lähettää syksyn ensimmäisessä tiedotteessa kyselykaavakkeet, joissa tiedustellaan, millainen toiminta jäseniä kiinnostaisi. Hallitus päätti myös järjestää syksyllä ideakilpailun Suman seuraavan vuoden toiminnasta. Pöytäkirjat jättävät epäselväksi, toteutuiko kilpailu syksyllä.

Keskustelu Suman toiminnasta jatkui seuraavassa syyskokouksessa.

Kokouksessa keskusteltiin muun muassa toiminnan budjetoinnista. Killan mahdollisiksi uusiksi toimintamuodoiksi esitettiin muun muassa lehdistönäyttelyä Rauhalaan, informaatiotilaisuutta suomen kielen opiskelijoiden työmahdollisuuksista, esitelmätilaisuuksien jatkamista sekä yhteistoiminnan lisäämistä laitoksen opettajien ja henkilökunnan kanssa.

Sekä syyskokouksessa 1972 että kevätkokouksessa 1973 ehdotettiin, että killan aktiivisimmille jäsenille myönnettäisiin pieni korvaus tunnustukseksi heidän toiminnastaan. Asiasta ei kuitenkaan tehty varsinaista päätöstä kummassakaan kokouksessa. Korvauksia oli jo aiemmin myönnetty ainakin opintomatkojen matkanjohtajille, ja niitä saatettiin myöntää toisinaan myös muista isompien projektien toteuttamisesta.

Kevätkokouksessa 1973 harmiteltiin jälleen sumalaisten passiivisuutta.

Puheenjohtajan mukaan killan toimintamahdollisuudet eivät olleet kovin suuret, sillä kilta oli pieni ja jäsenet passiivisia. Pöytäkirjojen perusteella toiminta oli muuttunut jonkin verran aiempaa vähäisemmäksi. Seuraavan syksyn toiminnassa päätavoitteeksi otettiin uusien opiskelijoiden opinto-ohjaus.

Päätettiin myös laatia suomea opiskelemaan hyväksytyille lähetettävä tiedote, jossa esitellään suomen kielen laitosta ja Sumaa sekä annetaan yleisiä

Suma 50

29

ohjeita ilmoittautumiseen, asunnon hankkimiseen ynnä muuhun.

Passiivisuuskeskusteluista huolimatta Suman toiminta ei suinkaan lakannut kokonaan 70-luvun alkupuolella. Opintomatkat ja oppimateriaalien myynti nähtiin edelleen erityisen tärkeänä toimintamuotona. Toukokuussa -73 Suma matkusti linja-autolla vierailulle Tukholman, Upsalan ja Oslon yliopistoihin. Matkanjohtajana toimi Suman puheenjohtaja Timo Rautava. Seuraavalle keväälle suunniteltiin opintomatkaa Viroon, mutta se jäi kyseisenä vuonna toteuttamatta.

Suma järjesti vanhojen oppikirjojen ja monisteiden myyntiä. Vuonna 1974 myyntiin saatiin myös lapin kielen kielioppimoniste, eestin moniste ja professori Saukkosen kielitieteen peruskurssin moniste. Suma myös tilasi jäsenilleen lehtiä, hoiti kirjastopäivystystä sekä järjesti myyjäisiä.

Suma valitsi suomen kielen opiskelijoiden edustajia erilaisiin toimielimiin.

Tärkeiksi yhteistyökanaviksi muodostuivat 1973 perustettu ylioppilaskunnan ja aineyhdistysten yhteistyötoimikunta (AYT) sekä seuraavana vuonna perustettu Humanistisen tiedekunnan aineyhdistysten ja kiltojen yhteistyötoimikunta (HAYT). Myös SKOL:n hallituksessa toimi Suman edustajia. Yhteistyötä muiden yliopistojen suomen kielen opiskelijoiden kanssa haluttiin lisätä. Vuonna 1974 SKOL:n liittokokous järjestettiin Oulussa Reidarissa, ja sen yhteydessä pidettiin puhekielen seminaari, jossa alustajina oli suomen kielen laitoksen henkilökuntaa sekä Oulun alueradion edustaja.

Suomen kielen opiskelijoiden etua valvottiin niin koulutus- kuin työelämäasioissa. Vuonna 1973 Suma halusi parantaa suomen kielen opiskelijoiden kesätyömahdollisuuksia ja otti sen vuoksi yhteyttä Pohjois-Suomen sanomalehtiin. Samana vuonna Suma järjesti tutkinnonuudistusillan, jossa muun muassa selostettiin suunniteltua hallinnon- ja tutkinnonuudistusta suomen kielen laitoksen osalta.

Myös illanviettoja, kuten kiltailtoja järjestettiin silloin tällöin. Vuosikokousten yhteydessä pidettiin usein myös kilta- tai saunailta. Pikkujoulut Suma järjesti vuosittain.

Saamen kielen opetus alkoi suomen kielen laitoksessa vuonna 1970. Vähitellen Sumasta tuli myös saamen kielen opiskelijoiden ainejärjestö. 1970-luvun alkupuolen pöytäkirjoissa saamen kielen opiskelijat mainittiin ainakin tiedotustoiminnan yhteydessä: Suman tiedotusta päätettiin tehostaa lähettämällä Suman tiedote myös saamen lukijoille.

Yhteiskunnallinen toiminta ja vaikuttaminen näkyivät yhä enemmän Su-

30

Suma 50

Kuva: Suomen kielen oppiaineen arkisto

Kuva Suman pitkään tavoitteena olleelta ekskursiolta Upsalaan ja Osloon vuonna 1973.

man toiminnassa, kuten muuallakin opiskelijaliikkeessä. Vuoden 1972 lopulla sumalaiset olivat mukana järjestelemässä opiskelijajärjestöjen valtakunnallista lakko- ja mielenosoituspäivää. Vuonna 1974 Suma teki tiedekunnalle aloitteen puheopin cum laude -opetuksen aloittamisesta Oulun yliopistossa.

Suma tuki rahallisesti kirjallisuuden opiskelijoiden Juoni ry:n järjestämää Sosialistisen realismin seminaaria.

Kansainvälinen solidaarisuus oli opiskelijaliikkeelle tärkeää, ja myös Suma osallistui Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n ja OYY:n järjestämään Chilen solidaarisuuskampanjaan. Solidaarisuusliike syntyi Chilen vallankaappauksen jälkeen vastustamaan sotilasdiktatuuria ja tukemaan Chilen vasemmisto-oppositiota. Suma osallistui solidaarisuustyöhön myymällä Chile-materiaalia, järjestämällä lipaskeräyksiä sekä osallistumalla taksvärkkiin, rauhanjuoksuun ja nuorten sävellahjaan, joka soi Chilen hyväksi. Syyskokouksessa 1974 Suma allekirjoitti Rauhanadressin. Rauhanadressi oli Neuvostoliitolle osoitettu ystävyydenvakuutus, johon kerättiin nimiä 30-vuotisen rauhan kunniaksi.

Suman toimintakertomuksessa kaudelta 1973‒1974 kuvataan ajan henkeä sekä arvioidaan opiskelijatoimintaa ja sen politisoitumista seuraavasti:

Suma 50

31

”Opiskelijoiden tietoisuus opiskeluun ja elinolosuhteisiin vaikuttavista tekijöistä on viime vuosien aikana kasvanut huomattavasti, ei kuitenkaan läheskään riittävästi. Tämän kehityksen yhteydessä on aivan ilmeistä että aineyhdistykset, laitosjärjestöt, killat, ammatilliset kerhot tms. opiskelijoita lähellä olevat organisaatiot ovat viime vuosina tuntuvasti voimistuneet, mikä on ollut tunnusomaista koko opiskelijaliikkeelle. Aineyhdistykset ovat joutuneet uudelleen arvioimaan tehtäväänsä laajentuneiden vaatimusten mukaisiksi.

Erityisesti suurissa korkeakouluissa ylioppilaskunnat ovat vieraantuneet tavallisen opiskelijan elämästä, jolloin opiskelijoiden toiminta monissa konkreettisissa kysymyksissä on kanavoitunut aineyhdistysten kautta.

Toisaalta aineyhdistykset ovat tehtäviensä uudelleenarvioimisen myötä politisoituneet, mitä kehitystä on varmasti vauhdittanut ylioppilaskuntien politisoituminen.

Aineyhdistysten ja kiltojen tulee olla yhteistyöelimiä opiskelijoiden keskuudessa, niiden tulee edustaa toimikenttänsä opiskelijoita ja toimia edustamiensa opiskelijoiden etujärjestönä. Tästä opiskelijajärjestöjen yleisestä luonteesta voidaan johtaa myös niiden keskeisimmät tavoitteet.”

32

Suma 50

Mitäs tässä?

Sumalaiset muistelivat vaikutelmiaan Suman ja kirjallisuudenopiskelijoiden järjestö Juonen Petroskoin-matkalta Saimissa 1/1978.

Toiminta saa syvempiä värejä Jukka Mettovaara

S

umassa alkoi 1970-luvun aikana kehittyä jo useita perinteitä, jotka kuuluivat monituisina vuosina ohjelmarepertuaariin. Tällaisia olivat muun muassa monisteiden myynti, kevätjuhlat, joulumyyjäiset ja pikkujoulut. Näin kirjoittaa Suman 25-vuotishistoriikissa lehtori emerita Marketta Harju-Autti. Hän toimi Sumassa 70-luvulla kaksi vuotta rahastonhoitajana ja sittemmin toiminnantarkastajana, myöhemmin HarjuAutti siirtyi kateederin toiselle puolelle opetushenkilökuntaan. Harju-Autti jäi eläkkeelle lehtorin toimesta vuonna 2011. Hän muistaa omilta hallitusajoiltaan ansiokseen sen, että hänen aloitteestaan Suma hankki itselleen rahalippaan käteiskassaksi.

Vuoden 1974 lopulla Sumalle aiemmin kuulunut kirjaston päivystys siirrettiin pois Sumalta kirjastoapulaiselle. Syyksi tähän mainittiin laitoksen esi-

Suma 50

33

Kuva: Helena Sulkala

34

miehen kirjeessä se, että päivystys oli ”jatkuvasti laiminlyöty”. Opintomonisteiden tekeminen jatkui: vuonna 1975 vuorossa oli lähisukukielten moniste.

Pienryhmäohjaus siirtyi tiedekunnan vaatimuksesta ainejärjestöjen vastuulle vuodesta 1978 alkaen. Pienryhmäohjaustoiminta oli kuitenkin alkanut yliopistossa jo neljä vuotta aiemmin, muistelee Harju-Autti. Hänen mukaansa Suma oli jo alussa mukana valitsemassa ja kouluttamassa ohjaajia. HarjuAutti kertoo myös, että alkuaikojen toiminta oli hapuilevaa ja että yhteisiä kokoontumisia ei ollut kovinkaan paljon.

1970-luvun loppupuolella Sumassa puhutti tutkinnonuudistus pitkän aikaa, ja Suman edustaja kävi säännöllisesti asiaa käsittelevissä kokouksissa ja raportoi niistä hallitukselle.

Syksyllä 1977 oltiin erityisen huolissaan muun muassa siitä, miten turvataan ennen uudistusta aloittaneiden asema Suomen kielen opiskelijoita Tallinnassa Kielen ja kirjallisuuden inssekä kasvatustieteen tituutissa vuonna 1976. Seiniä reunustavissa lokerikoissa on murreopiskeluoikeus. Kassanalippuja samaan tapaan kuin Kotuksen arkistossa. vatustieteen opiskelun vaikeutta olikin käsitelty jo keväällä 1976, kun useat opiskeluoikeutta anoneet eivät olleet sitä saaneet. Tutkinnonuudistustyö valmistui vuosikymmenen lopulla, ja sen hedelmistä pääsivät viimein nauttimaan vuonna 1980 aloittaneet opiskelijat.

Vuoden 1977 alkupuolella kokoontui Suman ensimmäinen opintokerho, josta kehittyi myöhemmin gradua tekevien tapaamispaikka ja sittemmin nykyäänkin syventäviin opintoihin kuuluva graduseminaari. Ensimmäisessä kerhon kokoontumisessa alustajana toimi Helena Sulkala (tuolloin Palola), jonka alustuksen aiheena oli kielitieteen termistö. Opintokerhon oli tarkoitus kokoontua joka toinen viikko. Seuraavan vuoden syksyllä kuvioihin ilmaantui myös ”kielenhuollollinen opintopiiri”, mutta pöytäkirjoista ei selviä, onko opintopiiri sama kuin graduntekijöiden piiri.

Suma 50

Vuonna 1975 jatkui Suman toiminnan politisoitumiskehitys, joka oli saanut alkusysäyksensä jo 70-luvun alussa. Yhdistys liittyi jäseneksi ainakin Suomi-Neuvostoliitto-seuraan, Suomi-Unkari-seuraan ja Rauhanpuolustajiin, seuraavana vuonna taas Demokraattisten koulutyöntekijöiden Oulun osastoon. Suma myös pyysi opiskelijoitaan osallistumaan luentolakkoihin ja mielenosoitusmarsseille, joihin usein osallistuttiinkin.

Marketta Harju-Autti kertoo, että ainejärjestön johdossa oli paljon samoja kasvoja, jotka toimivat myös useissa poliittisissa opiskelijajärjestöissä.

Lieneekö politiikka ollut tämän vuoksi paljon esillä? Vuoden 1977 SKOL:n liittokokouksessa Suma oli mukana allekirjoittamassa kannanottoa kirjapaino Kursiivin tuhopolttoa vastaan. Kannanotossa ”vaadittiin toimia fasistisen toiminnan lopettamiseksi”. Vuonna 1977 vietettiin rauhan viikkoa, ja Sumakin osallistui vaatekeräykseen Etelä-Afrikan pakolaisten hyväksi. Suma osallistui myös kahdesti Nuorten sävellahjaan, joka oli Yleisradion rinnakkaisohjelmassa lähetetty nuortenohjelma. Ohjelmaan soittajat saivat toivoa kappaletta ja lahjoittaa haluamansa summan vaihtuvaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Toinen Suman lahjoitus oli kooltaan 34,52 markkaa, nykyrahassa noin 22 euroa.

70- ja 80-luvun taitteessa Sumassa todettiin, että ainejärjestöt ja opiskelijat ovat alkaneet kiinnostua yhteiskunnasta ja liikkeistä. Politiikkaa ei kylläkään nähty pelkästään hyvänä asiana: suurten korkeakoulujen ylioppilaskuntien koettiin vieraantuneen opiskelijoista ja keskittyneen ”poliittiseen pelehtimiseen”. Politiikka sekoittui päivittäiseen opiskeluelämään monin tavoin.

Suman toiminta ilmeisesti hiipui 70-luvulla jossain vaiheessa, sillä politiikka vei paljon aktiiveja mukaansa. Näin kertoo Aulikki Lappalainen, joka työskenteli suomen ja saamen kielen laitoksen toimistosihteerinä vuonna 1973–2009. Esimerkiksi eräiden eduskuntavaalien aikaan 70-luvulla Lappalainen oli ilmeisesti joutunut aina työpäivän aluksi repimään ilmoitustauluilta vaalimainoksia, joita niille ei saanut kiinnittää.

Vuonna 1974 Suman hallituksen toiminta ilmeisesti takkusi jollain tavalla, sillä puheenjohtaja oli moittinut hallitusta toimimattomuudesta. Asiaa puitiin myös seuraavan vuoden kevätkokouksessa, jossa todettiin liian suuren hallituksen haittaavan toiminnan sujuvuutta.

Pöytäkirjojen kanssa ei oltu aina erityisen huolellisia: eräässäkin pöytäkirjassa mainitaan muutamien hallituksen pöytäkirjojen hävinneen tyystin.

Uusien katoamistapausten välttämiseksi pöytäkirjat päätettiin alkaa tehdä

Suma 50

35

Kuva: Helena Sulkala

36

kahtena kappaleena, joista yksi säilöttäisiin suoraan kokoelmahuoneen kansioon.

Edellisestä historiikista löytyvä hallituksen kokoonpano kaudelta 1977– 78 antaa ymmärtää, että tukkilaissanasto oli vielä tuolloinkin ainakin jossain määrin käytössä. Esimerkiksi puheenjohtaja Leena Turpeisen rinnakkaisnimikkeenä on vakiintuneeseen tapaan etupään tulipiippu. Hallituksen varapuheenjohtajana eli jälkipään tulipiippuna oli Seppo Turunen, rahastonhoitajana (kasööri) Päivi Mähönen ja isäntänä (hartsuherra) Tapani Kemi. Amanuenssi Kirsti Toivainen puolestaan toimi kuraattorina eli uittotermein ukkoherrana.

Suma reissasi ahkerasti 70-luvulla. Vuoden 1975 syksyllä alettiin suunnitella Viron ekskursiota, jonka vetovastuuseen valittiin Kari Kähkönen. Alustavaksi Kielen ja kirjallisuuden instituutin edessä Tallinnassa vuonna ajankohdaksi sovittiin 1976. Keskellä on Suman tuolloinen puheenjohtaja Kari Kähseuraavan vuoden toukönen. kokuu ja päämatkakohteeksi Tartto.

Viron ekskursio oli tarkoitus rahoittaa avustuksilla, ja yritettiinpä myös palata kirjastoon päivystämään ja kerätä näin rahaa ekskursiota varten.

Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan onnistunut, mutta syytä pöytäkirjassa ei mainita. Loppukeväästä 1976 Viron ekskursion järjestämisessä oli pöytäkirjojen mukaan ilmennyt vaikeuksia, vaikka avustusta oli saatu esimerkiksi yliopistolta.

Pöytäkirjoista ei selviä, järjestyikö Viron ekskursio lopulta, mutta Marketta Harju-Autti osaa valaista asiaa. Hänen mukaansa matka peruuntui, koska matkakohteeseen eli Tarttoon, joka oli Neuvostoliiton aikana pitkään ulkomaalaisilta muutenkin suljettu, ei saatu lupaa matkustaa. Harju-Autti tietää kertoa, että opiskelijoiden keskuudessa epäiltiin yleisesti, että kaupunkiin ei päästetty ulkomaalaisia Varsovan liiton sotaharjoitusten vuoksi. Hän kuitenkin mainitsee, että sekä seuraavana vuonna että vuonna 1979 Viron

Suma 50

ekskursio onnistui.

Syksyn 1975 pöytäkirjoissa mainitaan, että suunnitelmissa oli kevätlukukauden alussa myös Uumajan matka, joka kuitenkin myöhemmin peruuntui osallistujien puutteessa. Uumaja-asiaan palattiin vuonna 1977, kun pöytäkirjassa mainitaan, että yhteistyötä pyritään kehittämään ja suhteita pitämään yllä muilla keinoin. Esimerkiksi Uumajan yliopiston stipendiaatti Marja-Liisa Nyström kutsuttiin kertomaan Sumalle Uumajan opiskelijajärjestöistä. Toivottiin myös, että uumajalaiset opiskelijat tulisivat vierailulle Ouluun.

Yhteistyötä ekskursioiden osalta tehtiin myös laitoksen kanssa. Esimerkiksi 70-luvun lopulla järjestettiin yli viikon mittainen Ruotsin, Norjan ja PohjoisSuomen saamelaisalueille suuntautunut matka. HarjuAutti kertoo edellisessä historiikissa vuonna 1992, että ainakaan siihen mennessä ei toista vastaavaa ollut vielä järjestetty.

Suma jäi väliaikaisesti kodittomaksi vuoden 1976 Lehtori Irmeli Pääkkönen runoili vaikutelmiaan Petroskoin-matkalta. syksyllä, kun huone, jossa Suma muun muassa piti hallituksen kokouksia, luovutettiin työhuoneeksi apulaisprofessori Tuomas Maggalle. Marketta Harju-Autti kertoo, että huone toimi Suman kokousten pitopaikan lisäksi sekä kokoelma- ja kokoushuoneena että laitoksen yhteisenä kahvihuoneena ja että Sumalla oli huoneessa oma kaappi.

Vuonna 1976 Sumassa oltiin huolissaan yhdistyksen taloudesta. Heikkoon taloustilanteeseen toivottiin helpotusta siitä, että Suma perustaa oman lehden, Saimin. Lehti teki pöytäkirjojen mukaan alussa hyvin kauppansa.

Lehden nimi muuttui Sumaksi vuosikymmenen vaihteessa.

Suma oli 70-luvullakin ahkerasti mukana myös useiden alaan liittyvien

Suma 50

37

yhteistyöjärjestöjen, kuten SKOL:n, AYT:n ja HAYT:n toiminnassa. Näistä viimeksi mainittu kylläkin lakkautettiin jo 1978, koska osallistumisinto kokouksiin oli ilmeisesti vähäinen. Lisäksi opiskelijoiden edunvalvontaa harrastettiin muun muassa opintotukikartoituksen avulla. Muista ainejärjestöistä Suma teki yhteistyötä lähinnä kirjallisuuden opiskelijoiden järjestö Juonen kanssa, mutta Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Sanekin kyllä vieraili Oulussa vuonna 1979. Juoni ja Suma alkoivat esimerkiksi järjestää yhteistyössä teatterimatkaa Petroskoihin joulukuuksi 1977, kun siellä avattiin uusi teatteri.

Pöytäkirjoista selviää myös, että Suma on ensimmäistä kertaa suunnitellut historiikin tekemistä jo vuonna 1977. Ajatus kiltapaidan painattamisesta nousi vuonna 1978, ja loppuvuodesta paidan väreiksi valittiin luumu, siniharmaa ja musta. Kiltapaidat ovat jo jääneet historian hämärään, mutta pari kappaletta roikkuu yhä Kerhiksen katonrajassa pyykkinarulla.

Humanistisen tiedekunnan oli määrä muuttaa 1970-luvun lopussa vanhan nahkatehtaan tiloista Snellmaniasta Linnanmaalle. Muutto ei tunnetusti toteutunutkaan ennen vuotta 1993. Snellmania oli remontoitu 70-luvun alussa, mutta parissa kymmenessä vuodessa tilojen kunto alkoi heiketä, ja käytävillä ja luentosaleissa alkoi olla jo nuhjuista ja kulunutta, kertoo Marketta Harju-Autti. Esimerkiksi vuoden 1978 lainmuutokseen asti tupakanpoltto oli sallittua sisätiloissa, kuten kahviossa ja käytävillä, ja ilma saattoi olla välillä ”saksilla leikattavan tiheää”. Lainmuutoksen jälkeen tupakoitsijat joutuivat siirtymään ensin toiseen kerrokseen ja lopulta ulos asti.

Harju-Autti luonnehtii 70-lukua suunnittelun ja uudistusten vuosikymmeneksi: hallintoa uudistettiin, ja opiskelijat olivat päätösvaltaisina mukana laitosneuvostoissa. Yliopiston hallintokollegiossa ja tiedekuntaneuvostoissa oltiin mukana, tosin vain puheoikeudella, mutta valtaa haluttiin tietysti lisää näilläkin areenoilla.

1970-luvulla yliopistoissa nähtiin myös huomiota herättäviä luentolakkoja ja mielenosoituksia, Harju-Autti kertoo. Esimerkiksi vuonna 1975 Suma päätti monien muiden opiskelijajärjestöjen tavoin boikotoida laitosneuvostovaaleja. Vaalit kuitenkin järjestettiin boikotista huolimatta, mutta valittuja henkilöitä oli sitten vaadittu kieltäytymään neuvoston jäsenyydestä. HarjuAutti muistelee, että nämäkään vaatimukset eivät kuitenkaan menneet läpi.

Vanha hallintomalli säilyi vielä pitkälle 80-luvun puolelle saakka.

38

Suma 50

..

1980–1989 Suma 50

39

40

Suma 50

1980-luvulla nykyisenlainen opiskelijalaulukulttuuri ei vielä ollut kunnolla rantautunut humanistien keskuuteen. Suman 80-luvun laulukirjaan on kopioitu pääasiassa aikakauden tunnettuja iskelmiä ja muita klassikkokappaleita. Näitä laulettiin muun muassa Reidarin lauluilloissa. Juomalauluja ja itse sanoitettuja opiskelijakulttuuria käsitteleviä kappaleita lauluvihkosessa paria poikkeusta lukuun ottamatta ei vielä näy.

Kuva: Marita Karsikas

Ahkeraa suomen kielen opiskelua vanhassa Snellmaniassa kahdeksankymmentäluvun alussa.

Kantaaottava Suma ja staattinen 80-luku Tiina Mattanen

K

ahdeksankymmentäluvulla humanistinen tiedekunta toimi vanhassa Snellmaniassa Kasarmintiellä, entisen nahkatehtaan rakennuksessa.

Suomen kielen professori ja 80-luvun Suma-aktiivi Harri Mantila muistelee tilojen olleen melko vaatimattomia: ”Katot vuotivat, ja lämmönsäätely oli puutteellista.”

Tilat olivat tiiviit, mikä vaikutti osaltaan siihen, että opiskelijoiden ja henkilökunnan välit olivat 80-luvullakin läheiset. Tiiviit tilat helpottivat myös tiedonkulkua ajalla ennen sähköpostia: tiedot Suman kokouksista ja ajankohtaisista opiskeluasioista kulkivat nopeasti opiskelijoiden keskuudessa sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä.

Tärkeä paikka 1980-luvun sumalaisille oli vanhan Snellmanian läheisyy-

Suma 50

41

dessä sijainnut Rauhala, jonka tiloissa toimi Oulun yliopiston ylioppilaskunta. Suman hallituksen kokouksia järjestettiin sekä Snellmaniassa että Rauhalassa. Vapaa-ajanviettopaikoista tärkeimmästä päästä oli Oulun yliopiston oppilaskunnan ravintola Reidar, joka sijaitsi Välkkylän läheisyydessä. Välkkylässä asui tuohon aikaan paljon opiskelijoita, ja Reidar oli suosittu illanviettopaikka yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

Yksinomaan opiskelijoiden käyttöön tarkoitettua kokoustilaa, kiltahuonetta, Sumalla ei Snellmania-aikoina ollut. Suman hallituksessa 80-luvun alussa toimineen Harri Mantilan mukaan lähimpänä kiltahuonetta oli Snellmaniassa sijainnut arkistohuone, yleinen Suman kokousten pitopaikka, jota Mantila kuvailee ”ikkunattomaksi kopiksi”.

Suma puuttuu koulutuspolitiikkaan 1980-luvulla Suma on ottanut kantaa monenlaisiin opiskelijoita koskeviin asioihin. Tärkein niistä oli opiskelijoiden etujen valvonta suuren tutkintouudistuksen aikana. Tutkintouudistuksessa approbatureista, cum laude approbatureista ja laudatur-opinnoista luovuttiin, ja niiden tilalle tulivat opintoviikot sekä niistä muodostuvat yleisopinnot, perusopinnot, aineopinnot sekä syventävät opinnot.

Suman edustajia oli tutkintouudistuksen aikana mukana muun muassa laitosneuvostossa, tiedekuntaneuvostossa sekä tutkintouudistuksen seurantatyöryhmässä. Laitosneuvostossa Sumaa edustanut Harri Mantila muistelee tutkinnonuudistuksen aiheuttaneen turhautumista opiskelijoiden keskuudessa.

Eniten harmia aiheuttivat hyvin laajat yleisopinnot, joiden vuoksi varsinaista pääainetta ei päässyt juuri opiskelemaan ensimmäisen vuoden aikana. ”Oli vain tieteen filosofiaa, viestinnän tieteellisiä perusteita ja latinan lentäviä lauseita”, Mantila päivittelee. Vähitellen yleisopintojen rakennetta alettiin kuitenkin muuttaa niin, että opiskelijat pääsivät opiskelemaan pääaineensa kursseja jo ensimmäisen syksyn aikana.

Vuoden 1980 tutkinnonuudistus oli opiskelijoiden kannalta merkittävä myös siksi, että tällöin saamen kielestä tuli itsenäinen pääaine. Suomen ja saamen kielen laitos oli ollut virallisesti olemassa jo vuodesta 1973, mutta Suma ry:n virallisen nimen muuttamisesta myös saamenopiskelijoita kos-

42

Suma 50

kevaksi alettiin keskustella vasta saamen pääainestatuksen myötä vuonna 1981. Vuosikokouksessa 27.10.1981 suomen kielen opiskelijain killasta tulikin virallisesti suomen ja saamen kielen opiskelijain kilta.

Saamen kielen pääaineopiskelijoita oli vain muutamia, huomattavasti vähemmän kuin suomen kieltä pääaineenaan lukevia. Sumassa saamenopiskelijat toimivat 80-luvun alussa lukumääräänsä nähden varsin ahkerasti: Suman hallituksessa ovat 80-luvun alkuvuosina vaikuttaneet muun muassa Giellagas-instituutin johtaja AnniSiiri Länsman, Saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi sekä Saamelaisen korkeakoulun apulaisprofessori Kaisa Rautio-Helander (ent. Rautio).

1980-luvulla Suma oli tutkintouudistuksen lisäksi hereillä myös muissa opiskelua koskevissa asioissa. Esimerkiksi keväällä 1982 Suma valitti tiedekuntaan puheopin opintojaksosta, sillä opetus oli herättänyt tyytymättömyyttä opiskelijoiden keskuudessa. Muun muassa tenttien palautus oli myöhästynyt reilusti.

Syksyllä 1983 Suma ja Suohpan, Sumalaiset ottivat 80-luvun alun Väliviiva-lehOulun saamelaisopiskelijoiden dissä räväkästi kantaa tärkeiksi mieltämiinsä asiseura ja Gieku ry:n edeltäjä, lähesoihin, kuten armeijainstituution oikeutettavuutyivät Suomen ja sen sukukielten teen. ”Armeija on lakkautettava, vaikka eihän se SaATANA KOSKAAN oNNIstu – – ”, tuskaillaan koulutusohjelmatoimikuntaa kirVäliviivassa 1/1983. jeellä, jossa vaadittiin humanistisiin yleisopintoihin saamelaiskulttuuria ja -historiaa käsittelevää opintojaksoa. Kaikille humanisteille pakollisten yleisopintojen luonne oli pitkälti yleissivistävä, ja tämän perusteella Suma ja Suohpan pitivät omituisena, ettei saamelainen kulttuuri ollut saanut opinnoissa minkäänlaista huomiota. Asiaan puuttumisella oli toivotunlainen vaikutus, koska kirjelmän jälkeen opintoihin lisättiin saamelaista

Suma 50

43

kulttuuria käsittelevä jakso.

Toimikauden 1983–1984 aikana Suma kirjelmöi eri hallintoasteisiin useamman kerran. Kirjelmissä vaadittiin muun muassa tiedotusopin kurssin lisäämistä koulutusohjelmaan, kasvatustieteen opetuksen tason parantamista sekä auskultointiaikataulun väljentämistä. Myöhemmin opintoihin saatiinkin Johdatus journalismiin -kurssi, ja pöytäkirjojen mukaan myös kasvatustieteiden tiedekunta oli ottanut huomioon sille lähetetyt kirjelmät.

Suma järjesti omatoimisesti vierailuluentoja suomen kielen opiskelijoille.

Vuonna 1983 Suma kutsui luennoimaan puheviestinnän asiantuntijan Jyväskylän yliopistosta, ja hän yöpyi Oulussa kaksi yötä Suma ry:n laskuun.

Politiikka kytee ainejärjestössä 1980-luvulla Suma otti yhteiskunnallisesti kantaa osallistumalla muun muassa ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Vuonna 1982 päätettiin alkaa Pelastakaa Lapset ry:n kummilapsitoimintaan, ja -83 tehtiin päätös YK:n Aseistariisuntaviikon1 tapahtumiin osallistumisesta. Toimikauden 1983–1984 aikana Suma on ottanut osaa lisäksi ainakin Nälkäpäiväkeräykseen ja verenluovutustempaukseen.

Suma ry oli liittynyt Suomi–Neuvostoliitto-seuran jäseneksi jo 1970-luvun puolella, ja jäsenyys jatkui vielä 1980-luvullakin. Suma on pöytäkirjojen mukaan lähettänyt edustajia esimerkiksi seuran piirikokouksiin. Helmikuussa 1983 hallituksen kokouksessa SNS:ään kuuluminen ei kuitenkaan enää ole ollut itsestäänselvää, sillä jäsenmaksu on päätetty maksaa vasta hallituksen neuvottelujen jälkeen. Suma pysyi seuran jäsenenä kuitenkin ainakin vuoteen 1986 saakka. Tähän asti SNS:n nimi vilahtaa pöytäkirjoissa säännöllisesti.

Harri Mantilan mukaan 1970-luvun poliittisen ilmapiirin peruja oli selvästi nähtävillä vielä 1980-luvun alun opiskelijaliikkeessä. ”Sumassa tiedettiin esimerkiksi kaikkien hallituksen jäsenten puoluepoliittiset kannat,” Mantila kertoo. Niin sanotusti väärä puoluekanta saattoi jopa aiheuttaa kitkaa hallitustoiminnassa. Ääriesimerkkinä voidaan pitää tapausta, jossa puoluepoliittiset ristiriidat johtivat puheenjohtajan eroamiseen 1980-luvun alussa.

Aseistariisuntaviikkoa on järjestetty vuodesta 1979, ja sen tarkoituksena on muun muassa muistuttaa, mitä hyvää aseisiin käytetyillä määrärahoilla voisi maailmassa tehdä.

1

44

Suma 50

Kaiken kaikkiaan 1980-luku oli Sumassa vuosikymmen, jonka aikana poliittista aktiivisuutta oli, muttei samoissa mitoissa kuin 1970-luvulla. Ainejärjestötoiminnan poliittiset aspektit alkoivat kuitenkin hiipua 1990-lukua lähestyttäessä.

Ekskursiobisnes hallitsee toimintaa Ulkomaan ekskursiot ja pienemmät reissut Suomen sisällä ovat olleet 1980-luvun ensimmäisen puoliskolla näkyvä ja säännöllinen osa Suman toimintaa.

Suman entinen puheenjohtaja Marita Karsikas kertoo, että juuri ekskursiot ovat jääneet parhaiten mieleen hänen Suma-aktiivivuosiltaan.

Sumalaiset ovat matkustaneet ulkomailla tai Suomessa keskimäärin ainakin kerran lukukauden aikana: Unkariin matkattiin keväällä 1982, Tallinnaan keväällä 1983 ja Helsinkiin saman vuoden syksyllä. Keväällä 1984 sumalaiset järjestivät ekskursion Uumajaan ja syksyllä Tromssaan.

1980-luvun alun suurimpia ponnistuksia oli ekskursio Unkariin. Marita Karsikas viittaa Unkarin-matkaan ”suurena Unkarin-ekskursiona”, ja sellainen se järjestelyjensä osalta olikin.

Unkarin-ekskursio suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä kirjallisuuden Kuva: Marita Karsikas

Tallinnassa Neitsyttornin ja Kiek in de Kökin luona keväällä 1983.

Suma 50

45

46

Suma 50

Kuva: Marita Karsikas

ainejärjestö Juoni ry:n kanssa, ja matkalla oli mukana parikymmentä sumalaista. Matkanjohtajina toimivat Kari Sallamaa ja Pekka Sammallahti, joista molemmista tuli myöhemmin oppiaineensa professoreita: Sallamaasta kirjallisuuden professori, Unkarin-ekskursio vuonna 1982. Hotellihuone Hotel Volgassa Budapestissä.

Sammallahdesta saamen kielen. Unkarinekskursion pääkohteena oli pääkaupunki Budapest, josta tehtiin lyhyempi vierailu Debreceniin.

Budapestissä sumalaiset vierailivat muun muassa yliopistolla sekä Unkarin tiedeakatemiassa. Harri Mantilan mukaan Budapestissä ei vielä tavattu paikallisia opiskelijoita, mutta Debrecenissä kylläkin, sillä ekskuilijat yöpyivät paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Vuoden 1982 toimintakertomuksessa mainitaan, että ekskursion aikana sumalaiset tutustuivat muun muassa unkarilaisiin jalkapalloilijoihin.

Ekskursioiden järjestäminen on vaatinut Sumalta ahkeraa varainkeruuta: esimerkiksi vuonna 1982 järjestetyn Unkarin-ekskursion menot ovat olleet lähes 56 000 markkaa, mikä nykyrahassa vastaisi noin 22 000 euroa. Varainkeruumielessä järjestettyjä projekteja ja tapahtumia esiintyy pöytäkirjoissa tiuhaan.

Marita Karsikas kertoo sumalaisten osallistuneen muun muassa erilaisille messuille, joissa myytiin leivonnaisia ja käsitöitä. Hänen mieleensä ovat jääneet erityisesti eräät naistenmessut, joissa myytäviksi sumalaiset kutoivat pieniä, vaaleanpunaisia possuja. Unkarin-ekskursion tilinpäätöksen mukaan matkakassaa on täydennetty myös korumyynnillä sekä arpajaisilla. Sumalaiset heittivät rahakirstun kartuttamiseksi lisäksi lapsenvahtikeikkoja. Marita Karsikas muistelee itse vahtineensa Irmeli ja Matti Pääkkösen lapsia.

Varoja hankittiin myös Oulu-lehden ilmoitusliitettä jakamalla sekä myymällä liitteeseen mainospaikkoja. Ekskursioita varten saatiin avustuksia tiedekunnalta, ja osa Suman lehden tuloista laitettiin matkakassaan. Avustuksia

haettiin todennäköisesti myös muualta kuin tiedekunnalta, jos toimikauden 1981–1982 on uskominen: ”Matkaa varten tullaan anomaan avustuksia kaikista mahdollisista paikoista, mistä vain voisi jotain saada.”

1980-luvun säännöllisimpiin varainhankintakeinoihin kuului päivystäminen Snellmanian Kirjakahvilassa. Ilmeisesti Kirjakahvila toimi humanistijärjestöjen yhteistyön voimin: jokaisella järjestöllä oli kahvilassa oma päivystysvuoronsa.

Suman toimintaan on 1980-luvulla tuonut rahaa myös monistemyynti, joka alkoi jo 1970-luvun puolella. Suma toimitti pitkään muun muassa Suomen kielen rakenne -kurssin opetusmonisteita. Monistemyynti toimi 1980-luvulla oppiaineen toimistosihteeri Aulikki Lappalaisen kautta. Hän välitti opetusmonisteiden lisäksi myös Suman lehtiä, ja Lappalaiselle maksettiinkin vuosittain pieni palkkio Suman moniste- ja lehtibisneksen hoitamisesta.

Kuva: Marita Karsikas

Illanviettoja Suma-paidoissa 1980-luvun sumalaisten hupielämä on ollut verrattain erilaista kuin myöhempien vuosikymmenten sumalaisten juhlakulttuuri. 80-luvulla kaikki humanistit opiskelivat vielä vanhan Snellmanian tiloissa kaupungilla, jokseenkin eristyksissä Linnanmaasta, missä puolestaan muu yliopistoväki majaili.

Teekkarikulttuurille ominaiset piirteet, kuten esimerkiksi sitsit, eivät vielä 1980-luvulla päässeet leviämään humanistien keskuuteen, mikä johtui ainakin osaksi eri kampusten välisestä etäisyydestä.

Sumalaisten ja todennäköisesti muidenkin humanistien opiskelijakulttuuri alkoi muovautua nykyiSuman puheenjohtaja Marita Karsikas Humaseen muotoonsa vasta Linnanmaalle nistisen killan naamiaisissa 23.3.1983. muuton jälkeen 1990-luvulla.

Suma 50

47

Kuva: Marita Karsikas

48

”On tässä tapahtunut valtava kulttuurinmuutos”, Harri Mantila toteaa.

Hänen mukaansa 1980-luvun hupielämä oli tuolloin kaiken kaikkiaan vaatimattomampaa kuin 2000-luvulla, vaikka samoja rakenteita oli tuolloinkin olemassa. Esimerkiksi Franzen lakitettiin ensimmäistä kertaa jo 1980-luvun alkupuolella ja laskiainen ja vappu olivat jo tuolloinkin tärkeitä opiskelijajuhlia. Sumalaiset osallistuivat laskiaisena ja vappuna järjestettyihin tapahtumiin, kuten Välkkylän mäenlaskuun ja teekkareiden uittoon.

Mantilan mukaan sumalaiset järjestivät vapun tienoilla myös omia illanistujaisiaan, joihin tehtiin simaa ja tuotiin syötävää. ”Tuntuu, että kaikki oli jotenkin pienempää”, Mantila summaa ja tuumaa, että 1980-luvun jälkeen Sumankin toiminta on vain kasvanut, paitsi ekskursioiden osalta. Vappu ei 1980-luvulla kestänyt viikkoa tai kahta.

Yksi suurista Sumaa koskevista opiskelijakulttuurinmuutoksista oli haalariperinteen omaksuminen 1990-luvulla.

1980-luvulla humanisteilla ”ei todellakaan ollut haalareita”, Harri Mantila kertoo. Mantilan ja Marita Karsikkaan muProfessori Matti Pääkkönen valittiin Suman saunaillassa Mister Saunaillaksi. Voittajan on helppo hymyillä, mutteivät häviäjätkaan haalareita pidetkään onnettomilta näytä. tiin ehdottomasti vain teekkareille kuuluvana tunnusmerkkinä, joita ”ei kukaan itseään kunnioittava humanisti laittaisi päälleen.”

Haalareiden sijaan 1980-luvun sumalaisten ainejärjestöidentiteetin ja -ylpeyden merkkinä käytettiin kiltapaitoja, joita pöytäkirjojen tietojen mukaan

Suma 50

tilailtiin melko usein. Paitoja tilattiin sekä pitkähihaisina college-kankaisina että lyhythihaisina t-paitoina. Karsikas ja Mantila kertovat, että Suma-paitoja painettiin muun muassa dentaalispiranttilogolla sekä Kalevi Pirttikosken suunnittelemalla kuviolla, jossa oli mustepullo sekä kynä. Paitoja käytettiin Mantilan ja Karsikkaan mukaan arkipäivänä, esimerkiksi opiskeluyhteyksissä, ja erityisesti ekskursioilla.

Vaikka moni asia on muuttunut ainejärjestötoiminnassa 1980-luvulta lähtien, järjesti Suma tuolloinkin erilaisia illanviettoja opiskelijoilleen. Pöytäkirjoissa on useilta vuosilta mainintoja esimerkiksi ainejärjestön pikkujoulujen järjestämisestä sekä vanhojen ja uusien opiskelijoiden tutustumisilloista ravintola Reidarissa.

Ainakin toimikaudella 1982–1983 on järjestetty myös opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen saunailta. Henkilökunta kutsuttiin usein mukaan muihinkin Suman tapahtumiin, ja esimerkiksi ekskursioilla oli yleensä mukana myös henkilökunnan edustajia. ”Ihan mielellään he aina tuntuivat lähtevän mukaan”, Marita Karsikas miettii. ”Irmeli ja Matti Pääkkönen olivat erityisesti tällaisia sieluja Suman seuraelämässä, ja heidän välittömästä ja opiskelijaystävällisestä asenteestaan lähti moni juttu liikkeelle”, Mantila lisää.

Suman yhteistyö muiden ainejärjestöjen kanssa oli 1980-luvulla vaatimattomampaa kuin myöhemmillä vuosikymmenillä. Muiden humanistien kanssa opiskeltiin lähekkäin, mutta esimerkiksi yhteisiä illanviettoja ei juuri järjestetty. Humanistisen killan tapahtumiin sen sijaan osallistuttiin, kuten vaikkapa Killan naamiaisiin vuonna 1983. Sen sijaan teekkarikiltojen kanssa tehdystä yhteistyöstä ei näy merkkejä 1980-luvun alun pöytäkirjoista.

Noihin aikoihin Suma oli yhteyksissä muiden suomen kielen ainejärjestöjen kanssa. Suomen kielen kiltojen yhteistä kattojärjestöä Osmaa ei ollut vielä 80-luvulla, joten yhteydenpito oli hieman hajanaisempaa, mutta kuitenkin melko aktiivista.

Pöytäkirjojen perusteella Suma oli ahkerimmin yhteyksissä Helsingin Siulan sekä Jyväskylän Sanen kanssa. Tästä esimerkkinä toimii syksyllä 1983 Helsinkiin järjestetty opintomatka, jonka aikana tavattiin siulalaisia yhteisessä illanvietossa. Keväällä 1984 parikymmentä siulalaista teki vastavierailun Ouluun. Siulalaiset yöpyivät Oulun suomen kielen opiskelijoiden luona – piirre, joka toistuu vielä kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin 2010-luvun Osma-tapaamisissa.

Suma 50

49

Siulan ja Suman vierailuista on kirjoitettu vuonna 1984 Siulaset lehteenseuraavasti: ”Hienovaraisesti tiedustelimme, mitä oululaisten suomenopiskelijoiden ainejärjestön nimi mahtaa tarkoittaa, saimme tyhjentävän vastauksen. Sumahan tarkoittaa uittokielessä tukkien kasaumaa joessa, ja opiskelijoihin sovellettuna sana merkitsee kuulemma ’ajan virrassa liikkuvaa älyn kasaumaa’. Termi sisältää toisaalta tahallisia yhteyksiä sekä suomalaiseen että humalaiseen.”

Sumalaisen valoisa tulevaisuus 1980-luvun sumalaisen opiskeluilmapiiri oli monin tavoin erilainen kuin 2010-luvun opiskelijan. ”Hirveän paljon opiskelukulttuuri on muuttunut.

Tietysti taustalla ovat maailman yleiset muutokset”, Harri Mantila tiivistää.

Hänen mukaansa 1980-luvun maailma ja opiskeluelämä olivat melko staattisia. Esimerkiksi vaihto-opiskelijaksi lähteminen tai vaihto-opiskelijan näkeminen yliopistolla oli ”suuri ihme”, koska samanlaista vaihto-opiskelujärjestelmää ei tuolloin ollut. ”Kyllähän nykymaailmassa on paljon enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia, on kaikkea tarjolla, mutta samalla se tekee elämästä levottomampaa”, Mantila sanoo. 1980-luvun opiskelijan silmin tulevaisuus näytti kuitenkin lupaavalta. Talous kasvoi vähitellen, ja yliopistolle saatiin lisää virkoja. ”Oli itsestäänselvää, että töitä on ja niitä saa. Korkeakoulutettuja ei ollut niin paljon”, Mantila valaisee.

1980-luvulla opintotuki oli vielä lainapainotteinen, mutta lainan ottamista ei juuri pelätty, sillä tulevaisuuden työtilanne vaikutti hyvältä. Opiskeluaikaa 1980-luvulla ei rajattu samalla tavalla kuin 2000-luvulla. ”Yhteiskunnan taholta ei ollut ehkä samanlaisia paineita kuin nykyään”, Marita Karsikas miettii.

50

Suma 50

Kuva 30-vuotiaan Suman juhlakirjasta

Lõuna-Eestin Korvballimängijät eli Mauno Karjalainen, Hannu Pöppönen ja Urpo Hekkala Tallinnassa vuonna 1989. Poikien takana istuu Marita Nummi. Hatut olivat niitä harvoja tuliaisia, joita Virosta saattoi ostaa, ja niinpä niitä oli useampienkin ekskuilijoiden päässä.

Maailma murtuu, humanismi elää Heidi Niemelä

K

ahdeksankymmentäluvun lopulla Oulussa ja Sumassa elettiin kahtia jakautuneen maailman viimeisiä vuosia. Suomen kielen opiskelijat olivat tiedostavaa porukkaa, jotka eivät vieläkään suostuneet pukeutumaan haalareihin. Kopiokone ja Reidar-illat pitivät Suman taloutta pystyssä, liikunta löi läpi ja sumalaiset matkustivat joka kevät yhdessä ulkomaille.

Suma 50

51

Kuva: Lasse Kemppainen

Tiedostavien sumalaisten henki

52

Sumalaiset elivät 1980-luvun lopussa erittäin humaanissa ilmapiirissä. Juppikulttuuri ei ollut humanistien juttu, sen edustajia opiskeli muissa tiedekunnissa. Kun ensimmäiset solariumit tulivat, myös niitä paheksuttiin, varsinkin kuin jotkut sumalaiset olivat sellaisissa käyneet.

80-luvun sumalainen, nykyinen yliopisto-opettaja Sisko Brunni muistelee, että sumalaiset olivat hyvin tiedostavia: ”Silloin 80-luvun lopussa sumalaiset ja humanistit osallistuivat yleisesti rauhanmarsseille, ja järjestettiin paneelikeskusteluja siitä, mitä humanismi on ja mihin se on menossa.”

Myös poliittiset opiskelijajärjestöt elivät viimeisiä vahvoja vuosiaan. Humanistien yhteisliitto oli vasta alkamassa, ja ylioppilaskunnassa käytiin poliittisia keskusteluja, jotka ulottuivat yliopistoa ja opisSuman puheenjohtaja Sirkku "Piita" Leppilahti ojentaa kelijan elämää laajemmalle. roskakorin laitoksen johtaja Pauli Saukkoselle suomen Suman hallituksen pöyja saamen kielen laitoksen 20-vuotissyntymäpäivillä vuonna 1986. Roskakoriin voi heittää vanhan roinan, kun täkirjoissa poliittista aktiitutkintoa uudistetaan. Lahjoitusta seuraa saamen kielen visuutta ei ole havaittavissa. professori Pekka Sammallahti.

Kerran sumalaisia kutsuttiin kyllä Oulun kokoomusopiskelijoiden 25-vuotisjuhliin, mutta pöytäkirjojen mukaan sumalaisia ei juhlissa ollut ainakaan Suman puolesta.

Tiedostava ilmapiiri näkyi myös Ylkkärissä, jossa moni sumalainen vaikutti päätoimittajana ja toimittajana tuohon aikaan. Lehti ottikin voimakkaasti kantaa ja puhui isoista ja tärkeistä asioista. Ylkkärissä kirjoitettiin myös sosiaalisista ja yliopiston asioista, muun muassa virolaisista Urbin veljeksistä, jotka esiintyivät Rauhalassa, ja viron kielen lehtorista Peep Nemvaltsista, kun tämän määräys Oulun yliopistossa oli päättymässä. Sattumoisin kävi niin, että sekä Urbit että Nemvalts loikkasivat Neuvostoliitosta Suomeen juttujen julkaisemisen jälkeen, mikä sai poliisin hetkellisesti kiinnostumaan

Suma 50

Ylkkärin toimituksesta.

Neuvostoliiton lopun alun kuohunta koettiin Oulussa asti. ”Kyllä virolaisia pidettiin veljeskansana, kuten unkarilaisiakin”, Sisko Brunni kertoo. Toisaalta sumalaiset pääsivät kokemaan Neuvostoliiton sääntöjen löyhentymisen jo ennen sen romahtamista. Tallinnan-ekskursiolla 1989 paluumatkalla tullissa monenmoiset selitykset ostettujen tavaroiden alkuperästä kelpasivat.

Marita Nummi sai esimerkiksi tuoda ostamansa taulun Suomeen, kun hän väitti tullimiehille maalanneensa sen itse.

Aktiiviset ja vaikuttavat sumalaiset Sumalaiset edustivat vuonna 1985 aktiivisesti sekä tiedekuntaneuvostossa, SUKOssa eli suomen ja sen sukukielten koulutusohjelmassa että ylioppilaskunnan edustajistossa. Suma oli myös Suomi-Neuvostoliitto-seuran jäsen.

80-luvun loppupuolella Sumalla oli aktiivinen edustus niin tiedekunnassa, Humanistisessa Killassa kuin OYY:ssäkin.

Vuoden 1986 Suma laati kirjelmän tiedekuntakokoukselle, sillä puheopin tuntimäärää oli supistettu. Hallitus päätti syyskokouksessa koota toimikunnan tutkimaan tiedekunnan uutta opinto-opasta, jotta laitosneuvostolle voitaisiin tehdä muutosehdotuksia.

Vuonna 1987 Suma pyrki vaikuttamaan Suomen kielen opintojen opintoviikko- ja tuntimääriin esittämällä koulutusohjelmatoimikunnalle, että Äänne- ja muoto-opin luentoja ja harjoituksia tulisi lisätä. Tällöin kurssista olisi pitänyt myös saada kolme opintoviikkoa aiemman kahden sijaan. Myös Suomen kielen rakenteen harjoituksia toivottiin enemmän, ja kurssille haluttiin uusittuja monisteita. Jos harjoitusmäärä lisääntyisi, tulisi myös tämän kurssin opintoviikkomäärän palata kolmeen. Vaihtoehtoisesti sumalaiset ehdottivat, että Kielitaito-kurssilta voisi vähentää opintoviikkoja.

Loppuvuodesta 1988 Suman hallitus tutustui opetuksen suuntautumisvaihtoehdon valintakriteereitä pohtineen työryhmän mietintöön. Siellä Suma keskusteli muun muassa siitä, monestako aineesta tulisi ottaa arvosanat, kun haetaan opettajan suuntautumisvaihtoehtoon sekä pitäisikö soveltuvuuskoetta monipuolistaa ja pitäisikö arvosanoja painottaa valintakokeessa enemmän kuin soveltuvuuskoetta.

Sumalaiset ajoivat jäseniensä oikeuksia ottamalla yhteyttä tiedekunnan dekaaniin ja kantelemalla tälle opettajasta, joka ei ilmoittanut opiskelijoiden

Suma 50

53

Kuva: Lasse Kemppainen

Illanvietto vuonna 1985, vasemmalta oikealle: Kalevi Pirttikoski, Ulla Lassila, Raili Kivelä, Sirpa Kilpelä, Riitta Vuorivirta ja Merja Karjalainen

arvosanoja opintorekisteriin ja uhkasi muuttaa toisten opettajien antamia arvosanoja. Hallitus lähetti aineenopettajakoulutusta tutkivalle työryhmälle kirjeen, jossa se kertoi kannattavansa suomen ja sen sukukielten koulutustoimikunnan sekä vieraiden kielten koulutustoimikunnan ehdotuksia aineenopettajakoulutuksen sisällön ja ajoituksen parantamiseksi.

Keväällä 1989 hallitus otti jälleen kantaa suomen kielen kursseihin. Suomen kielen lehtori Irmeli Pääkkönen olisi tahtonut palkita Tyylitaidon kurssilla hyvä oppilaat antamalla arvosanan 1–3/3. Suman hallituksen mielestä aikaisempi hyväksytty/hylätty-arvosana oli parempi. Kompromissina Sisko Brunni aikoi ehdottaa arvosanoja erinomainen/hyväksytty/hylätty.

Hallitustoiminnan helmet 1985–1989 Vuoden 1985 hallitus ei toiminut kovin aktiivisesti. Hallitus kokoontui toimintakautensa aikana ainoastaan seitsemän kertaa, eikä syyskokousta pidetty lainkaan. Lokakuussa järjestettiin kuitenkin Rauhalassa Suma ry:n illanvietto, johon ottivat osaa sekä opiskelijat että oppiaineen henkilökunta.

Illan tarkoituksena oli yhdistää suomalais-ugrilaisuudelle omistautuneita

54

Suma 50

kesäkauden jälkeen. Järjestelyistä vastasivat Lasse Kemppainen, Kalevi Pirttikoski ja Tuula Uusi-Hallila, ja ohjelmassa oli juhlapuheita, lausuntaa sekä kotiseutu- ja liikuntaohjelmaa.

Edellisen hallituksen toiminnasta viisastuneena vuoden 1986 hallitus otti tavoitteekseen kokoustaa kahden viikon välein. Hallitus otti tavoitteekseen myös tiedonkulun parantamisen ainejärjestön ja sen jäsenistön välillä. Tätä pyrittiin helpottamaan laittamalla kaikkien hallituslaisten nimet ja kuvat Suman ilmoitustaululle.

Vuonna 1986 hallitus kokoontui jopa viisitoista kertaa.

Erityisesti julkaisutoiminta oli aktiivista: Suma vastasi Suomen kielen rakenteen monisteen kopioimisesta, Kummallisesta Kalevalasta otettiin lisäpainos ja lauluvihot uudistettiin. Kalevalaseuran vuosikirjassa julkaistiin sumalaisten teksti.

Helmikuussa 1986 ainejärjestö halusi Guinnesin ennätysten kirjaan. Hallituksen pöytäkirjat eivät valaise syytä, mutta tuore puheenjohtaja Sirkku ”Piita” 80-luvun sumalaiset myivät Kalevalan didaktiikka Leppilahti lupasi kuitenkin pa- -kurssin artikkeleista koottua Kummallista Kalevalaa pitkään ja sinnikkäästi. neutua asiaan.

Vuonna 1986 Suma sai OYY:ltä projektiavustusta lauluvihkojen uusimiseen. Konkreettinen työ tapahtui syksyllä. Sumarillumareistä päätetiin ottaa 60 kpl painos. Lisäksi joulukuussa 20-vuotiasta suomen kielen laitosta päätettiin muistaa nimikoidulla roskakorilla.

Vuoden 1987 hallituskauden käynnistyminen oli haastavaa, kun ainejärjestölle ei meinannut löytyä puheenjohtajaa. Vuosikokouksessa tammikuussa puheenjohtajaksi esitettiin jopa kolmea sumalaista, joista kukaan ei kuitenkaan ollut halukas tehtävään. Lopulta kesken kokouksen soitettiin Tornioon

Suma 50

55

Riitta-Maria Punkille, josta saatiin Suman uusi puheenjohtaja.

Uuden hallituksen selkeimpiä tavoitteita oli kehittää tiedonkultua hallitukselta jäsenistölle, sillä pelkkä ilmoitustaulu ei tähän tehtävään tuntunut riittävän. Lisäksi suunnitteilla oli matka Unkariin saman vuoden keväällä.

Muutoksen tuulet puhalsivat kuitenkin nopeasti: Riitta-Maria Punkki anoi hallitukselta eroa puheenjohtajan tehtävästään jo maaliskuussa, ja Markku Outila valittiin toimittamaan puheenjohtajan pestiä toistaiseksi.

Keskustelu Suman haalareista alkoi ensimmäisen kerran maaliskuussa 1987. Haalareiden hintoja ja opiskelijoiden kiinnostusta niiden hankintaan kyseltiin. Ilmeisesti haalarit eivät saaneet vielä tuolloin innostusta osakseen, vaan Suma-paidat pitivät edelleen pintansa. Niitä olikin tilattu joka vuosi koko 80-luvun ajan.

Sisko Brunni muistelee, että Suma-paidat olivat hänen aikanaan harmaita klassisia luokkapaitoja, joissa oli rintapielessä Suman logo. ”Verbalaisilla oli kirkkaanvihreät hupparit, mutta niitä katsottiin pahalla ja pidettiin teekkarimeininkinä, sumalaiset eivät sellaiseen alentuneet. Jälkikäteen ajateltuna ne olivat kyllä tosi hienot”, Brunni nauraa. 1980-luvun lopussakin sumalaisten haalarit antoivat vielä odottaa itseään, ja esimerkiksi vappuna jokainen pukeutui tyylikkäästi oman makunsa mukaan, mutta Kiinan-tossut olivat kyllä lähes pakolliset.

1980-luvun puolivälin tienoilla sumalaiset olivat olleet tiiviissä yhteydessä erityisesti Jyväskylään ja sanelaisiin, mutta vuoden 1988 syksynä hallituksesta tuntui, että aktiivinen yhteydenpito myös muiden suomen kielen opiskelijajärjestöjen kanssa olisi mukavaa. Suma toivotti muiden yliopistojen suomen kielen opiskelijat lämpimästi tervetulleiksi Ouluun ja lähti suunnittelemaan syysmatkaa Helsinkiin siulalaisten luokse. Siulalaisten kiireiden vuoksi matka siirtyi kuitenkin kevääseen 1989.

Vuosi 1988 oli tapahtumantäyteinen: Reidarissa pidettiin kolmet bileet ja fuksien tutustumisilta, toukokuussa Suma järjesti lehtori Peep Nemvaltsille läksiäiset, ja teatterissa vierailtiin neljä kertaa katsomassa muun muassa Piukkoja paikkoja ja Kom-teatterin näytelmää Jokaisella on tämänsä.

Sumaa oli paikalla ravintola Caion avajaisissa Kaijonharjussa. Brunni muistelee, että ravintolassa oli hieno snooker-osasto ja että avajaiset oli tarkoitettu vain kutsuvieraille. Avajaisissa oli hauskaa, ja Rauhalassa aikaansa viettänyt porukka siirtyi myöhemmin juuri Caioon.

Kaikesta toiminnasta huolimatta toimintakertomuksessa kuvaillaan, että

56

Suma 50

toimintakausi jäi lyhyeksi eikä kaikkea suunniteltua ehditty toteuttaa. Aikaansa hyvin kuvaavasti Suman hallituksen hankintalistalta löytyy muun muassa konekirjoitusnauhaa, korjausnauhaa ja otsikkokirjaimia.

Toimikaudella 1989 erityisesti vierailutoiminta oli aktiivista. Keväisestä Tallinnan-matkasta muodostui lähes legendaarinen muistelo. Oulussa vierailtiin niin Jyväskylästä kuin Helsingistäkin, ja aivan loppuvuodesta sumalaiset pääsivät siulalaisten vieraiksi Helsinkiin.

Kopiokone tulee!

Suunnitelmat kopiokoneen hankkimiseksi käynnistyivät alkuvuodesta 1985.

Kirjeenvaihdon jälkeen tiedekunta antoi luvan kopiokoneen sijoittamisesta Snellmaniaan. Luvan jälkeen Suma päätti lähteä selvittämään koneen vuokrausmahdollisuuksia vuodeksi kerrallaan. Saman vuoden lokakuussa sumalaiset päättivät lyöttäytyä yhteen verbalaisten kanssa ja laittaa kopiokoneen hoitovastuun ja kulut puoliksi.

Kopiokone lopulta hankittiin, ja joulukuun alussa hallituksen pöytäkirjamerkinnöissä iloittiin, että kone myös kannatti. Vuoden 1986 alussa kopiokone tuotti voittoa, mikä kerrytti mukavasti sumalaisten matkakassaa.

Kopiokoneen hoitamisesta koitui kuitenkin myös vaivaa, joten päätettiin, että hallituksella pitää olla erityinen henkilö asiaa hoitamaan. Kopiokonevastaavan tehtävää vuoroteltiin Verban kanssa. Loppuvuodesta 1986 sumalaiset alkoivat pohtia isomman kopiokoneen vuokraamista, mutta he eivät kuitenkaan tahtoneet ostaa sitä omakseen.

Suman ja Verban yhteistyö kopiokoneiden kanssa sujui mitä ilmeisimmin pääasiassa melko mutkattomasti. Ainakaan hallituksen pöytäkirjat eivät anna ymmärtää ongelmista. Keväällä 1989 uudet kopiokoneet reistailevat hieman, ja hallitus päätti, että monistuspaperit pitää laittaa lukkojen taakse, sillä niitä oli ilmeisesti varasteltu.

Reidar-iltoja ja vuosijuhlia Suman rahainkeruu toimintaa ja ekskursioita varten oli vuosien varrella moninaista. Muun muassa helmikuussa 1985 hallitus pohti lottoamista porukalla, Regina-lehteen kirjoittamista ja arpajaisia. Arpajaisia järjestettiinkin

Suma 50

57

monenlaisia ja monissa tilaisuuksissa. Kalevala-kurssin tuotos, Kummallinen Kalevala, oli myös osa Suman varainkeruuta. Helmikuussa 1985 kirjaa päätettiin tilata sata kappaletta lisää, ja kaupungilta haettiin myyntiluvat Otto Karhin puistoon Kalevalanpäiväksi 1985.

Kummallista Kalevalaa mainostettiin kirjeitse myös kouluille. Suman hallitus järjesti postikorttikilpailun, joista neljä parasta painettiin myytäväksi.

Kopiokoneen lisäksi Reidarillat muodostivat Suman varainkeruun perustan. Bileitä järjestettiin yleensä kahdesti vuodessa, kerran keväällä ja kerran syksyllä. Reidarissa järjestettiin monenlaista ohjemaa. Esimerkiksi keväällä 1988 fuksit järjestivät musiikkiesityksen, jonka lisäksi oli myös Napakymppi-tyylinen kilpailu ja arpajaiset. Iltojen tuotot vaihtelivat 500 markasta lähes yli 1 000 markkaan. Tulot käytettiin jäsenten hyväksi ja matkojen mahdollistamiseen. Matkat myös inspiroivat Reidar-iltoja. Huhtikuussa 1988, vain noin kuukausi ennen sumalaisten Istanbulin-matkaa, Reidarissa päätettiin järjestää turkkilaisaiheista ohjelmaa.

Ainejärjestön 20-vuotisjuhlien suunnittelu käynnistyi syyskuussa 1987. Juhlatoimikunta ja hallitus päättivät vuosijuhlien päivämääräksi 10.12.

Kyseessä oli hieno istumajuhla, Suma ry:n ensimmäinen vuosijuhla, Suman korttikilpailun satoa vuodelta 1985.

58

Suma 50

Rauhalan vuokrasopimus Suman illanviettoa varten lokakuulta 1985.

Suma 50

59

Kuva: Sisko Brunni

joka järjestettiin Rauhalassa. Ohjelmaa oli valmisteltu huolella, ja oppiaine esitti juhlassa hienon näytelmän. Suma sai juhlissa lahjaksi kirjasen, johon oli tarkoitus kirjoittaa ainejärjestön 20-vuotias historia.

Vaikka Suma oli juhlinut 20-vuotiasta taivaltaan vasta edellisenä vuonna, päätettiin hallituksessa kuitenkin järjestää ainejärjestölle myös 21-vuotisjuhlat. Tuolloin Suman hallituksessa vaikuttanut Sisko Brunni kertoo, että nämä täysi-ikäisyysjuhlat järjestettiin vain siksi, että hän ja Eija Paso halusivat pukea juhlamekot päälle. ”Syy oli vain ja ainoastaan se, eivätkä kaikki tästä ymmärrettävästi innostuneet.”

Tilaisuutta muistelleessaan Brunni kuvailee, että 21-vuotisjuhlat olivat juhliksi naamioidut bileet. Myös nämä juhlat järjestettiin Rauhalassa, ja niihin pystyi osallistumaan 15 markan kahvilipulla. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä, kuten haitarin- ja pianonsoittoa, bändi sekä verbalaisten Sumalaisia Reidar-bileissä vuonna 1988. Vasemaina vain jatkunut ja jatkunut malta oikealle: Aino Mehtälä, Hannu Pöppönen, näytelmä, josta iltaa juontanut Helena Pirttilahti, Sisko Brunni, Urpo Hekkala ja Markku Outila totesi: ”Tämä oli Marita Nummi. kyllä aivan liikaa!” Juhlaväki oli samaa mieltä. Opiskelija Hannu Pöppönen oli lupautunut esittämään säveltämiään runoja ja suomen kielen henkilökunta esitti näytelmän.

Myöhemmin hallituksen pöytäkirjoissa todetaan täysi-ikäisyysjuhlan olleen taiteellinen voitto mutta taloudellinen tappio. Juhlissa oli noin 70 osallistujaa, ja esitysten lisäksi siellä jaettiin ansiomerkkejä. Marraskuussa 1989 hallitus päätti, ettei 22-vuotiasta Sumaa ole tarpeen juhlia, kun oli tullut jo juhlittua kahtena vuonna peräkkäin.

Liikunta löytää Suman 1980-luvun jälkipuoli oli liikunnan aikaa Sumassa. Liikuntavastaava oli 60

Suma 50

vuonna 1985 Marja-Leena Keränen. Kyseisen vuoden ”[y]kköskurssi osoitti heti syksyllä ihailtavaa aktiivisuutta kokoamalla joukkueen sählyturnaukseen ja voittamalla sen. Lisäksi kurssilla kuuluu olevan urheilun harrastajia, mikä on uutta ja tervetullutta Sumassa.” Sumalaiset pärjäsivät Snellmanian ympärijuoksussa hyvin.

Suman salivuoro alkoi helmikuussa 1986. Sumalaiset pääsivät ”ylläpitämään kuntoaan” torstaisin klo 18.30–20.00 Normaalikoulun yläasteen liikuntasaliin. Myöhemmin salivuoro siirtyi perjantai-iltapäivään. Suma käytti myös projektiavustuksia urheiluvälineiden hankkimiseen. Ilmeisesti tämä kannatti, sillä Suman tytöt voittivat ylioppilaskunnan sählyturnauksen vain pari kuukautta myöhemmin. Sumalta lähti kaksi joukkuetta laskiaisena koneinsinöörikillan pulkkamestaruuskisoihin, ja sumalaiset osallistuivat myös Kalevan ja Unicefin järjestämään Sport Aid -juoksutapahtumaan.

Keväällä 1987 sumalaiset intoutuivat laskettelemaan Iso-Syötteellä. Samainen trendi jatkui myös vuotta myöhemmin. Myös salivuoron käyttö vaikuttaa olleen aktiivista, sillä yhteisiä pelejä päätettiin jatkaa Norssilla myös syksyllä -87.

Toisinaan urheilusuorituksiin lähdettiin myös hieman kieli poskessa: huhtikuussa 1989 sumalaiset päättivät osallistua Linnamaan ympärijuoksuun.

Kuva: Lasse Kemppainen

Petroskoin-matkan porukka maaliskuussa 1985.

Suma 50

61

Juoksijat päättivät pukea päälleen mustat, pitkät manttelit, Väinämöis-pipot ja koristeeksi vielä Suomen lippuja. Sumalaiset olivat kisan ainoat humanistit ja sijoittuivat seitsemänneksi, palttoista huolimatta.

Marraskuussa vuorostaan Suman tytöt osallistuivat Olvi-juoksun naisten sarjaan. Joukkueita oli kaksi ja Suma sijoittui ansiokkaasti toiseksi.

Kuva: Lasse Kemppainen

Iloiset matkaajat maailmalla

62

1980-luvulla PohjoisSuomesta ei matkusteltu paljon ulkomaille, joten opiskelijamatkat olivat erinomainen mahdollisuus päästä näkemään maailmaa. Monille ne olivat myös ensimmäisiä ulkomaanmatkoja.

Niille oli helppo lähteä, Suman puheenjohtaja Raili Kivelä (oik.) ja Tuula Uusihallila kun matkaan lähdettiin Petroskoissa, Karjala-hotellissa. Vuosi on 1985. porukalla, ja niille kerättiin myös rahaa yhdessä. Muuten köyhät opiskelijat eivät olisi päässet matkustamaan mihinkään.

80-luvun jälkipuolella sumalaiset matkustivat ulkomaille joka kevät.

Vuonna 1985 Petroskoin-matka tehtiin maaliskuun lopussa. Oulusta Leningradiin matkustettiin bussilla, ja sieltä yöjunalla Petroskoihin. Paikan päällä vierailtiin yliopiston suomen kielen laitoksella, Punalippu-lehdessä, suomalaisessa teatterissa, karjalaisessa kylpylässä ja Kalevala-baarissa paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Vuonna 1986 matkustettiin Tallinnaan. Tuolloin Sumassa suhtauduttiin vakavasti matkalaisten turvallisuuteen, joten hallitus päätti siirtää ainejärjestön tililtä matkakassaan 700 markkaa, jotta kaikki matkalle osallistuvat saataisiin vakuutettua. Keväällä 1987 sumalaiset lähtivät Budapestiin.

Keväällä 1988 vuorossa oli Istanbul. Suma kustansi matkakuluja yhteensä 6 700 markkaa. Huhtikuussa Istanbuliin matkusti viisi sumalaista.

Istanbul valikoitui matkakohteeksi, sillä se oli halpa. Lisäksi matkaa pystyttiin perustelemaan tuon ajan suurilla teorioilla, joiden mukaan suomi ja

Suma 50

Kuva: Sisko Brunni

Sisko Brunni basaaritunnelmissa Istanbulissa keväällä 1988. Jokainen sumalainen osti tietenkin basaarista itselleen farkkutakin.

turkki olivat sukukieliä. Kyseessä oli siis tutkimusmatka: matkalaiset kysyivät jokaiselta vastaantulijalta, että onko suomi ja turkki heidän mielestään sukukieliä, ja kaikki vastasivat kyllä. ”Se oli muotia silloin, ja kaikki kohtelivat meitä todella hyvin, kun olimme sukukansaa”, Sisko Brunni kertoo.

Matka kesti noin viikon, ja se tarjosi sumalaisille sekä kulttuuria että hupia. Matkailijat vierailivat sulttaanin kirjastossa sekä yliopistolla, jonka kahvilassa he tutustuivat paikallisiin opiskelijoihin. Eräänä iltana he menivät myös katsomaan balettia. Tätä edelsi matkalaukkujen tyhjennys, kun kaikki keräsivät hotellihuoneen sängylle yhteen kasaan kaikki parhaimmat vaatteensa, jotka sitten jaettiin kaikkien kesken.

Hupia taas olivat vierailuyritys haaremissa (Brunni ja Eija Paso pääsivät kuitenkin kylpemään haareminaisten saunaan), lauttamatka Aasian puolelle sekä basaarielämään tutustuminen. Basaarilta jokainen osti itselleen tietenkin farkkutakin.

Aivan ensimmäisenä iltanaan sumalaiset tapasivat ravintolassa miehen, joka oli ollut aikaisemmin naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja puhui siis sujuvaa suomea. Mies vei opiskelijat syömään ja maksoi kaikkien ruuat.

Kaikilla oli lystiä. ”Herkuttelimme turkkilaisilla sokerirasvaleivonnaisilla. Ja

Suma 50

63

64

Suma 50

Kuva: Sisko Brunni

tältä illalliselta tulee ’kipitetään’-maljannostofraasi, joten tuon jälkeen me kaikki aina ’kipitimme’”, Brunni kertoo.

Suomalaisen opiskelijan näkökulmasta Istanbul 1980-luvun lopulla oli eksoottinen ja kaukana maailmasta. Kaupunki oli melko vapaamielinen eikä islamilaisuus juuri näkynyt katukuvassa tai kaupungin arjessa. Kaupunki oli köyhä, ja Suomessa köyhät opiskelijat elivät siellä herroiksi ja söivät hyvin. Päällimmäisenä tunnelmasta Sisko Brunnin mieleen on kuitenkin painunut kaunis Istanbulin kevät, jossa kukat kukkivat. Toisaalta pohjoismaiset opiskelijaturistit eivät ehkä olleet aivan arkipäivää Istanbulissa, tai ainakaan matkalaisten hotellissa. ”Hotellissa oli iloinen henkilökunta, respan pojat soittelivat huoneeseen iltaisin ja pyysivät ulos”, Brunni nauraa.

Keväällä 1989 sumalaiset suuntasivat Tallinnaan.

Toukokuussa matkaan lähdettiin linja-autolla: linjaauton kuljettaja Pentti Hannila Raahesta oli lähettänyt puheenjohtaja Eija Pasolle edellisenä vuonna tarjouksen, jota ei voitu vastustaa.

Sumalaiset saivat matkan Oulusta Helsinkiin ja takaisin hintaan 4 500 mk.

Lõuna-Eesti korvballimängijät Tallinnassa. Vasemmalta Maaliskuussa ennen oikealle: Hannu Pöppönen, Mauno Karjalainen ja Urpo matkaa Paso huolehti pas- Hekkala. si- ja viisumijärjestelyistä infotilaisuuden matkaan lähtijöille. Humanistiselta tiedekunnalta haettiin matka-apurahoja. Vironmatkan loppumaksuksi tuli 430 markkaa osallistujalta. Viron opettaja Valve Kingissepp oli ottanut yhteyttä Tarton yliopistoon, jossa tiedettiin täten odottaa sumalaisten vierailua.

Viron-vierailu oli riemastuttava ja tapahtumarikas. Matkaan lähti iso porukka, arvioilta kaksikymmentä henkeä, ja mukana oli myös paljon aveceja.

Toisin kuin edellisen vuoden Istanbulin-matka, tämä matka oli luonteeltaan

virallisempi: oppiaineen edustajina olivat mukana assistentti Harri Mantila ja tutkija Heikki Kangasniemi. Ohjelmassa oli myös pakollisia vierailuja, muun muassa Viron kielen ja kirjallisuuden instituutissa ja Pedagogisessa instituutissa. Sisko Brunni muistelee iloisena, ettei matkailijoiden vierailuinnostus ollut aina kovin suurta.

Tallinnassa sumalaiset asuivat Kungla-hotellissa, mutta ruokailivat Olümpia-hotellissa. Myös Viru-hotellissa vierailtiin. Hauskemmilta, epävirallisilta vierailukohteilta vaikuttivat myös Neitsitorni, Estonia-teatteri, missikilpailut, rock-konsertti sekä Tallinnan kiertoajelu.

Matkaa ilostuttivat taksilla ajelu, Markku Outilan ja Merja Pinolan kihlautuminen sekä Lõuna-Eestin Korvballimängijät, jotka hauskuuttivat matkalaisia koko viikon. Tästä hyvästä, sekä urheasta ja reibasta mängimisestä, Pöppönen, Mane ja Urbo saivat kukin 100 markan suuruiset stipendit.

Hallituksen jäsenet myönsivät ne mängijöille noin neljän aikaan aamulla, kun hallituksen pöytäkirjan mukaan he olivat vielä ”tuolloin kutakuinkin tajuissaan. Rahat maksettiin suoraan poikien tilille.” Sisko Brunni muistelee, että mängijät todellakin ansaitsivat stipendinsä, sillä he pitivät roolinsa koko

Kuva: Sisko Brunni

Paluumatka Budapestistä Ouluun, pysähdys Helsingin rautatieasemalla. Vasemmalta oikealle: Marita Nummi, Eija Paso, Markku Outila ja Risto Luodonpää.

Suma 50

65

matkan ajan ja puhuivat ainoastaan pseudoviroa. Ja pelasivat paljon koripalloa.

Tallinnan-matkan kerrotuimpia tarinoita lienee se, jossa sumalaisille tarjoillaan ravintolassa erinäisiä juomia kannuissa, sillä virallisesti alkoholitarjoilua ei ollut. Ilta oli tuolloin kuitenkin myöhäinen, joten kun lähdön hetki tuli, päätti Eija Paso ottaa shampanja-kannun mukaansa. Tätä Harri Mantila paheksui suuresti.

Kuten hallituksen pöytäkirjoista keväältä 1989 selviää, ”Eestin-matkaa” muisteltiin yhdessä 16.5. katsomalla dioja ja valokuvia.

66

Suma 50

..

Suman julkaisut Suma 50

67

Näyte Suma-lehden 1/1981 ”taittopohjasta”. Kirjoituskone, sakset, liima ja tussit ovat olleet kovassa käytössä laadittaessa 70- ja 80-lukujen opiskelijalehtiä.

68

Suma 50

Kuva 30-vuotiaan Suman juhlakirjasta

Pekka Keväjärvi ja Leena Pasanen tekemässä Väliviiva-lehteä 1980-luvun lopulla. Molemmista tuli sittemmin ammattitoimittajia.

Leikkaa-liimaa-lehdistä taittovelhojen aikaan Lauri Siniluoto

E

nsimmäisiä Suman pöytäkirjoihin kirjattuja päätöksiä on: ”Suman on näyttävä ja kuuluttava”. Tästä päätöksestä on pidetty vaihtelevissa määrin kiinni koko Suman 50-vuotisen historian ajan. Vuonna 2015 kyseisestä muotoilusta tuli Sumanismin motto, joka kirjoitettiin lehden kanteen logon yläpuolelle.

Suman kiltalehteä ei ole tunnettu aina nimellä Sumanismi, joskin Sumanismia on käytetty nimenä pitempään kuin yhtäkään edeltävää Suman kiltalehden nimeä. Ennen varsinaisiksi lehdiksi laskettavia julkaisuja Ugri ja Suma julkaisivat tiedotusmonisteita. Suma jatkoi monisteiden julkaisua ilmeisesti 1970-luvun loppupuolelle saakka. Silloin Suma alkoi julkaista lehteä, jonka nimi oli Saimi.

Suma 50

69

Saimin nimi saatiin yhdistämällä sanat saima ja suomi. Lehti perustettiin ainakin osittain helpotukseksi Suman tuolloisiin talousvaikeuksiin. Lehteä varten perustettiin työryhmä, jonka aherruksen tuloksena ensimmäinen numero julkaistiin vuoden 1976 lopulla. Vanhin Suman arkistoissa säilynyt Saimi on kuitenkin vuodelta 1977, joten Saimin ensinumerot ovat päätyneet sumalaisten koteihin. Lehti teki pöytäkirjojen mukaan hyvin kauppansa, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä maininnat lehdestä hupenevat. Lieneekö innostus hiipunut?

Saimin jälkeen, vuonna 1980, nimeksi otettiin ytimekkäästi Suma. Lehteä myytiin kolmella markalla ja se ilmestyi kaksi kertaa vuodessa. Vuoden 1981 hallitus linjasi, että kurssilla harjoitustyönä tehty Täppä-lehti ei saisi syrjäyttää Suman lehteä. Myöhempinä vuosina hallitus otti tavoitteekseen varmistaa elinolosuhteet sekä Täpälle että Suman lehdelle.

Väliviivan teko alkoi piikikkäällä otteella

Suman kiltalehtien kansikuvataidetta vuosien varrelta.

70

Suma 50

Suma-lehden julkaisuhistoria jäi lyhyeksi, sillä jo vuodesta 1983 lähtien lehti alettiin tuntea nimellä Väliviiva

(myös: Väli-viiva; selkeyden vuoksi käytän yhtenäistä viivatonta nimitystä). Jo Suma-lehtien sisällössä oli havaittavissa hyvin luovaa ja pidäkkeetöntä otetta, mutta vasta Väliviivan sivuilla alkoi esiintyä kunnon roiskintaa. Näin julisti Väliviiva ensimmäisessä pääkirjoituksessaan: ”Väliviiva syntyi kaukana Budapestissä, eräässä kosteassa viinikellarissa.

Nyt Väliviiva tulee rehevänä ja huutavana: sen pyhä tarkoitus on järkyttää puritaanista, paskantärkeää opiskelijasukupolvea, Mustan aukon ritareita ja kuningattaria.

–– Kaunistelu on nyt loppu. Olemme jo saaneet aivomme täytetyksi tyhjyydellä lukemalla pikkusieviä, somia lässynlässynjulkaisuja, jotka yrittävät avuttomasti kohottaa tasoaan panettelemalla toisia lehtiä. Suma-lehden aika on päättynyt – kukaan tuskin jäänee sitä kaipaamaan.

Kekkonen on väistynyt; Leonid heitti veivinsä; Rattorissa tarjoillaan Laitista – eläköön Väliviiva!”

Väliviiva aloitti toimintansa uuden, poliittisesti värittyneen hallituksen ohjauksessa. Jokseenkin sovinnaisiin edeltäjiinsä verrattuna Väliviivan sisältö oli säväyttävää, ja lehti herätti toisinaan närää myös henkilökunnan keskuudessa. Erityisesti oikeistolaisempi osa suomen kielen henkilökunnasta oli päätynyt toimituksen kärkevän kritiikin kohteeksi.

Väliviivan toiminta alkoi vireänä, sillä vuosien 1983 ja 1984 aikana lehteä ehti ilmestyä viisi numeroa. Syyskokouksessa 1984 tavoitteena on ilmeisesti ollut saada Väliviivan toiminnasta järjestelmällisempää, sillä Suma päätti alkaa nimetä lehdelle kolmihenkisen toimituskunnan. Vuonna 1985 vuoden viimeisen Väliviivan tekeminen päätettiin antaa ensimmäisen vuosikurssin tehtäväksi, joskaan tätä kunniakasta tavoitetta ei saatu voimaan ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Vuoden 1986 viimeisen lehden kirjoittajakunnan perusteella voi kuitenkin olettaa, että fukseja on ainakin houkuteltu mukaan lehden tekoon.

Lehteä ilmestyi alkuvuosina noin kolme numeroa vuodessa. Julkaisutahti ei kuitenkaan vaikuta vakiintuneen missään vaiheessa, ja aina silloin tällöin lehdissä soimitaan sumalaisia kirjoitusinnon puutteesta.

Kirjoitusinnostus koheni etenkin vuoden 1986 viimeisessä lehdessä. Tuona vuonna lehti ilmestyi vain kahdesti, mutta toimintakertomuksen mukaan

Suma 50

71

Nimimerkki Heikin Huttunen-sarjakuva on 80-luvun puolivälin Väliviiojen vakiosisältöä.

toista numeroa tehdessä ”innostus juttujen tekoon oli mukaansatempaava. Ja sisältö oli hyvä.” Vuoden 1986 viimeisen lehden toimituskunta onkin isompi kuin Väliviivoissa vuosiin.

80-luvun loppupuoliskon Suma-aktiivi Sisko Brunni muistelee, että Väliviiva oli jo hänen aikoinaan kesyyntynyt huomattavasti alkuaikoihinsa verrattuna. Lehdessä julistettiin edelleen, että tavoitteena on keskustelun herättäminen, mutta Brunnin muistelun mukaan sisältö oli ”pitkälti perinteistä ainejärjestölehtikamaa”. Politiikka oli harpannut Oulun ylioppilaslehden sivuille, ja Väliviivasta vapautui tilaa luovalle sisällölle ja pohdiskelulle. Ylipäätään lehden sisältö vaihteli kiltalehdille ominaiseen tapaan kulloisenkin toimitusporukan intressien mukaan.

Suomen kielen opiskelijat jakautuivat opettajiksi suuntautuviin ja toimittajan tehtävistä kiinnostuneihin. Ainejärjestölehden teko kiinnosti etenkin jälkimmäisiä. Monen tuolloisen Väliviiva-maakarin ura lähti nopeaan nousukiitoon, sillä esimerkiksi vuoden 1986 viimeisen numeron kirjoittajien joukossa on peräti kolme myöhemmin Oulun ylioppilaslehden päätoimittajiksi päätynyttä sumalaista: Markku Varis, Vesa Heikkinen ja Eija Paso.

Kiinnostava kuriositeetti on myös se, että samaisen lehden toimituskunnasta on sittemmin väitellyt viisi tohtoria, joista Markku Varis on kaksinkertainen tohtori.

Brunnin mukaan Väliviivan toimitus kokoontui pääasiassa kahdessa paikassa: ravintola Rauhalassa sekä vanhan Snellmanian kahvilassa. Snellmanian kahvilassa oli Verban kuuluisa Musta aukko -pöytä, jonka nimi tuli siitä, että osa verbalaisista katosi kyseiseen pöytään luentojen ajaksi. Brunni muistelee, että hyväksi havaittua pöytää käytettiin mielellään myös Väliviivan teossa. Samalla syötiin unikonsiemensämpylöitä. Jos haluttiin parem-

72

Suma 50

pia eväitä, otti toimitus suunnan Rauhalaan.

Tuolloin sumalaisiin tai suomen kielen opiskelijoihin ei kohdistunut vastaavaa tiedotustulvaa kuin nykyään: pääasiallinen tiedotuskanava oli oppiaineen ilmoitustaulu, eikä useimmilla sumalaisilla ollut Brunnin muistelun mukaan kotonaan edes lankapuhelinta. AinejärjestölehVäliviivan toiminta oli jo hiipunut vuonna 1992, den merkitys tiedotusvälineenä mutta lehden julkaisutoiminnan kuihtumisen vastaoli tärkeä, joten lehtien painokpainoksi samana vuonna valmistui Suman 25-vuotishistoriikki Suma seisoo miehet makaa – Suma set olivat huomattavan suuria. vuosien saatossa. Historiikki julkaistiin vuosijuhla70- ja 80-lukujen lehtien ulvuonna 1993. Historiikin kirjoittivat Marianne Lakoasu on hyvin käsityömäinen, komäki ja Eeva Mikkonen. 25-vuotishistoriikki on sillä tekstit on kirjoitettu meansiokas siihen nähden, miten suppeiden taustatietojen varassa sitä on jouduttu työstämään. kaanisella kirjoituskoneella, liuskoista on leikelty paloja ja ne on liimattu A4-arkille. Kuvituksena on käytetty sumalaisten omia piirustuksia sekä tekstien lomaan liimattuja valokuvia. Esteettiseen puoleen on kuitenkin selvästi panostettu, sillä esimerkiksi Väliviivoissa ”taitto” on tehty usein varsin omintakeisen sisällön ehdoilla.

Sumanismi – Suman ismi?

Väliviiva ehti toimia Suman äänenkannattajana kahdeksankymmentäluvun loppuun ja vielä yhdeksänkymmentäluvun puolelle asti. Vuoden 1992 aikana Väliviivan toiminta oli jo pahemman kerran tyrehtynyt, joten seuraavan vuoden hallitukselle ehdotettiin lehden nimen vaihtamista ja toiminnan virkistämistä. Pöytäkirjan perusteella sumalaiset olivat alkaneet liittää Väliviivan nimeen negatiivisia mielikuvia.

Vuonna 1993 nimi vaihtui takaisin perinteikkääksi Saimiksi. Lieneekö nimivalinnan taustalla ollut edellisenä vuonna ilmestynyt Suman 25-vuotishistoriikki, jossa Suman alkuperäinen julkaisu on esitelty?

Vuonna 1997 Suman hallitus päätti, että on aika muuttaa lehden nimi

Suma 50

73

raflaavammaksi. Eräänä nimenvaihtoperusteena olivat myös Suman tuolloiset 30-vuotisjuhlat. Nimestä järjestettiin kilpailu, jonka satona saatiin useita kymmeniä nimiehdotuksia. Ehdotusten joukosta voittajaksi valikoitui Sumanismi. Nimen tausta on humanismi-sanassa, ja lisäksi nimen on sanottu viittaavan Suman omaan ideologiaan. Epäselväksi jää, ovatko tuolloisetkaan sumalaiset olleet täysin perillä kyseisen ideologian sisällöstä.

Ensimmäinen Sumanismi lähti painoon marraskuussa 1997. Pääkirjoituksessa mainitaan, että lehdet olisivat tulossa myös nettiin. Sumanismi on siis ollut monella tapaa uuden aikakauden avaus.

Sisällöllisesti Suman lehdet pysyttelivät edelleen melko kiltteinä. Ainejärjestön tiedotuksella, (opiskelija)huumorilla ja luovalla sisällöllä on ollut vankka sijansa Suman lehtien sivuilla kautta aikain, eivätkä 1990-luvun lehdet tehneet tähän poikkeusta. Ilmeisesti julkaisutoiminta on ailahdellut edellisten vuosikymmenten tapaan myös 1990-luvun edetessä, sillä vuoden 2001 toimintakertomuksessa puhutaan jälleen lehden julkaisutoiminnan elvyttämisestä.

Vuonna 2005 Janne Romppaisen johtama toimituskunta lanseerasi Sumanismille vappunumeron, Simanismin. Vappunumeron kohdeyleisöksi rajattiin kunnianhimoisesti sumalaisten lisäksi kaikki ihmiset.

Tuhti keltakantinen lehti aloitti perinteen, joka elää ja potkii edelleen, vaikkei Simanismia markkinoidakaan enää aktiivisesti muille kuin sumalaisille. Vuonna 2015 Simanismilla oli kymmenenvuotisgaala, jota juhlittiin Tellervontie 2:n kerhohuoneella.

1990-luvulla Suman kiltalehdissä oli siirrytty kirjoituskoneiden ja leikkaa-liimaa-taiton ajasta virtuAlussa Simanismi halusi profiloitua suuren aaliseen aikakauteen. Tekstinkäsityleisön vappulehdeksi. ”Jos et näe tällä sivulla telyohjelmalla syntyneen, hitusen tanssivaa sinistä norsua, on aika ostaa Simanismi”, sisäkannessa julistetaan. valjun ulkoilmeen aika jatkui aina

74

Suma 50

2010-luvun sumalaiset ovat saaneet opintojensa alussa sumalaisten taittamat ja painattamat Suman fuksilehdet. Fuksilehtien laatiminen on ollut pienryhmäohjaajien tehtävä. Suman toimintaan ja opiskeluun liittyvän tiedotuksen lisäksi lehdessä on muun muassa arvosteluja oululaisista ravitsemusliikkeistä eli menomestavinkkejä tullista tulleille.

2010-vuosikymmenen vaihteeseen asti. 2000-luvun loppupuolella Sumanismin teossa alettiin käyttää taitto-ohjelmaa, ja lehden ulkoasu on kohentunut silmissä vuosikymmenen alkupuolen tekstinkäsittelyohjelmataittoon verrattuna. Päätoimittajat on perehdytetty taittoon vuosi toisensa jälkeen, ja taittokokemus Sumanismissa on johdattanut todistettavasti myös laajalevikkisempien julkaisujen taittopöydän ääreen. Muun muassa Jaana Haapaluoma-Höglund (tuolloin Haapaluoma), Noora Vaarala, Jussi ja Katja Virpiranta sekä Lauri Siniluoto ovat päässeet vuorollaan mestaroimaan Sumanismin taittopohjaa.

Sumanismin kulloisellakin päätoimittajalla on hyvin säätelemättömät valtuudet tehdä lehdestä omannäköisensä, ja moni on myös ottanut tästä kaiken irti. ”Siinä vaiheessa, kun vasta harkitsin toimitukseen lähtemistä, Sumanismi tuntui lehdeltä, jolla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Vanhemmista vuosikerroista löytyi niin visuaalisesti upeita tuotoksia kuin nokkelaa ja oivaltavaa sisältöäkin”, muistelee Katja Virpiranta. Virpiranta on ollut näkyvä hahmo Sumanismissa vuosina 2011–2015. Hänen kynänjäljelleen on ominaista sensuuriton ote ja lennokas verbaliikka. ”Sisältöön kaipasin asiallisten ja ajankohtaisten aiheiden ohelle jotakin

Suma 50

75

Kuva: Katariina Mäkelä

76

repäisevää, hupaisaa ja kenties pahennusta herättävääkin”, Virpiranta kertoo. ”Minun aikanani teimme myös melko paljon kaikenlaista ’kokeellista journalismia’, eli testailimme kaikkea jännää ja kirjoitimme siitä Sumanismiin. Arvosteltiin Alkon alahyllyn juomia, kokattiin unkarilaista ruokaa, leiProfessori Harri Mantilan mukaan Sumanismia luetaan henvottiin todella hämmenkilökunnan keskuudessa “hirvittävän tarkasti”. ”Näemme sitä täviä pizzoja ja kerran kautta, mitä nykynuoret ajattelevat, millä tavalla he ajattelepelattiin rehtoriakin.” vat ja mitä he pitävät tärkeänä, kun emmehän me sitä tietäisi muuten”, kertoi Mantila keväällä 2016 Katariina Mäkelän tePäätoimittajat ovat kemässä haastattelussa. saaneet uudistaa lehteä mielensä mukaan, ja usein uudistukset ovat jääneet elämään. Esimerkiksi Katja Virpirannan aikana lehdessä alettiin nähdä vakiopalstoja, ja sitä ennen Jussi Virpirannan ja Jukka Mettovaaran kaudella lanseerattiin käyttöön teemalliset numerot.

Sumanismin teossa ei ole kavahdettu räväköitäkään ideoita, vaan ennakkoluulottomuuteen kannustaminen on välittynyt päätoimittajasukupolvelta toiselle. Katja Virpiranta muistelee lehden 1/2012 kansikuvan kuvaamisen olleen legendaarinen hetki: ”Päätoimittajatoverini Mikko oli alun perin kaavaillut lehden teemaksi sadomasokismia, mutta se sitten hylättiin turhan kapeana aihepiirinä. Halusimme kuitenkin huomioida Mikkon ehdotuksen kansikuvassa. Emme kertoneet kuvaajalle etukäteen, mitä olimme suunnitelleet, ja hänen naamansa oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän ilmaantui paikalle ja törmäsi heti eteisessä Alikersantti Runtuun.” Tulokset on esitelty viereisellä sivulla.

Tuskaiset aikataulut tuottivat lukuisten muiden päätoimittajien tapaan myös Virpirannalle hankaluuksia lehden teossa, sillä vaikka aikatauluja oli kuinka suunniteltu, niin viimeisenä viikkona tehtiin silti 12-tuntisia työpäiviä. Muistot päätoimittajakaudelta ovat silti lämpimiä. ”Sumanismi ja Suma-

Suma 50

Katja Virpirannan p채채toimittaja-aikana Sumanismissa k채siteltiin tabuaiheita kursailemattomasti mutta humoristisella otteella. Kuvassa on vuoden 2012 ensimm채isen Sumanismin mainosjuliste.

Suma 50

77

Kuva: Jussi Meriläinen

nismin toimituksessa mukana oleminen oli minulle aika legendaarinen ja rakas elämänvaihe. Olihan se aivan mahtavaa olla tekemässä Oulun yliopiston parasta kiltalehteä. Haikeudella muistelen niitä aikoja”, Virpiranta kertoo.

Uusia fukseja on värvätty aktiivisesti Sumanismin toimituskuntaan varsinkin syksystä 2014 lähtien. Sumanismin toimitus on ollut viimeisimpinä vuosina hyvin laaja vuodesta toiseen, ja kirjava kirjoittajakunta on houkutellut myös uusia lukijoita. Suma on kerännyt palautetta toiminnastaan verkkolomakkeella syksystä 2015 lähtien. Vaikka lomakkeiden sato onkin muilta osin vaihdellut, niin Sumanismin saama palaute on ollut vuodesta toiseen erittäin kiittävää.

Vuosi 2017 tarjoaa aihetta juhlaan paitsi Sumalle myös Suman kiltalehdelle. Julkaisumme on nimittäin toiminut nimellä Sumanismi jo pyöreät kaksikymmentä vuotta. On toivottavaa, että Suma vaalii omaa lehteään rakkaudella myös jatkossa.

Sumanismin toimittajia ja avustajia keväällä 2016. Kuvassa vasemmalta ylärivistä lähtien päätoimittaja Salli Kärkkäinen, avustaja Lauri Siniluoto, Sumanismi-toimihenkilö Meeri Kivikallio, avustaja Joonatan Salminen, päätoimittaja Katariina Mäkelä, (alarivi:) graafikko Maiju Rantama, avustaja Sonja Liukkonen, Sumanismi-toimihenkilö Anna-Sofia Konttaniemi ja Sumanismi-toimihenkilö Teijo Kemppainen.

78

Suma 50

Sivusta kuultua

Piirros joulukuun 1987 Väliviivan kannesta

δ ..

Historian lehdillä – historiikkieditio Lauri Siniluoto

T

oimiessani Sumanismin päätoimittajana vuonna 2014 laitoin alulle Historian lehdillä -vakiopalstan, historiahyypiö kun olen. Historian lehdillä on jatkanut elämäänsä myös päätoimittajuuteni jälkeen.

Palstalla on julkaistu Suman vanhojen ainejärjestölehtien antia sikäli kuin Sumanismiin on kulloinkin tarvittu täytemateriaalia.

Suman historiikki ei varsinaisesti huuda täytemateriaalia. Oheinen joulukuun 1987 Väliviivassa julkaistu lehtikatsaus kuitenkin sopii tähän historiikin osioon niin hyvin, että miksipä sitä ei tässä julkaistaisi. Väliviiva, jossa juttu on julkaistu, oli Suman 20-vuotisjuhlalehti.

Jutussa ruoditaan vanhoja Väliviivoja varsin kriittisellä otteella. Juttua lukiessaan voi itse kukin kiinnittää huomiota siihen, miten omintakeista Väliviivaan kirjoitettujen juttujen ulosanti on monesti ollut. Tekstiin kätkettyä ironiaa on toisinaan vaikea paikantaa. Humoristista ulosantia luonnehtii ronski ja sapekas pohjavire. Nimimerkeillä kirjoittaminen vaikuttaa olleen Suman vanhoissa ainejärjestölehdissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Päästäkäämme sen pitemmittä puheitta mystinen 80-luvun sumalainen Karl-Adolf Vinotsky-Benson ääneen.

Suma 50

79

Viivalla on väliä – Väliviivalla???

YÖK, KAUHIJAA! Julkaistu alun perin joulukuun 1987 Väliviivassa.

J

ouduin tuossa lueskelemaan vanhoja Suman lehtiä, Väliviivoja ilman viivaa ja viivan kanssa. Tosiaankin jouduin, kun vaatimalla vaadittiin juttua Väliviivasta Väliviivaan. Yhtä paskoja lehdyköitä harvoin saa kauniisiin handuihinsa.

Ensimmäinen Väliviiva (silloin ilman viivaa) näki ankean päivänvalon vissiinki hirviän morkkiksen ansiosta joskus vuoden 1983 alkupuolella. Suman sisäpiirit kävivät Unkarissa tapaamassa alkukantaista veljeskansaansa ja järkyttyivät näkemästään niin, että hurahtivat täysin. Koko lehti oli pilkunnussimista tai muuten vaan nussimista. Kannessa haukotteleva ruma mies kertoo tästä numerosta (ja myöhemmistäkin) suurin piirtein kaiken.

Hyväuskoiset idealistit ja pikkuhärskit runoilijat ja piirtäjät taistelevat pitkästyttävimpien juttujen tekijän maineesta. Yksi lamppu on jollekin tekijöistä syttynyt: ”Voi kuinka joskus vihaan / Englanninopiskelijoita, jotka / keskustelevat tyhjänpäiväisistä.”

Ilmeisesti ensimmäisen Väliviivan tekijöitä jäi koko juttu pännimään melkoisesti: seuraavassa lehdessä Väliviivalle on annettu viiva, so. Väli-viiva.

Muuten lehti on samaa paskaa, nyt siis vain hieman erinimisessä paketissa.

Lehden rustaajat ovat mitä ilmeisimmin pyrkineet epäesteettiseen orgasmiin – ja kukapa tietää. Huippunsa ällöttävyys saa, kun pilkkuviisastelijat ivaavat niinkin pyhiä instituutioita kuin USAn presidenttiä, puolustusvoimia ja dentaalispiranttia. Mutta aina pitäisi yrittää löytää jotakin myönteistä, ehkä tämä käy: ”Mikset lohduta minua, Jumala?”

Väliviiva 3/83 on tavallaan uskalias yritys: toimittajien nimet ovat ensimmäistä kertaa näkyvillä. Heistä kannattaa mainita myöhemmässä elämässään jotenkuten sinnitelleet Heikki ”Modaali” Kangasniemi, Raili ”Runo” Kivelä, V-P ”Kaustisen Kulttuurisihteeri” Lehtola, Ilmari ”Irvipiirtäjä” Leppihalme, Markku ”Herra Ylkkärin Päätoimittaja” Varis ja Auvo ”Ihan Oikia Toimittaja” Veteläinen. Mutta melkoista sontaa tällaiset kulttuuripersoonat ovat suoltaneet. Pikkuhauska vittuilu saavuttaa pohjansa. Tuskin tuommoista kuraa on

80

Suma 50

δ ..

Sivusta kuultua

kukaan silloinkaan kehannu lukia.

Orwellin vuonna -84 Väliviiva lipsahti pikkuhiljaa Pyssykylän porojätkän, jo edellä mainitun Variksen, holtittomaan holhoukseen. Jutut huononivat entisestäänkin, jos se ylipäänsä enää oli mahdollista. Vanhat toimittajat eivät saaneet itsestään irti edes Agricola- tai dentaalispiranttijuttuja, vaan toimituspolitiikka muuttui pikkuhiljaa asiapainotteiseksi. Lehdessä alettiin jopa arvostella pyhää yliopistolaitosta ja peräti nimeltä mainitsemattomia suomen kielen laitoksen opettajia. Ilmassa oli suuren kunnianloukkauksen tuntua. Merkillepantavaa on myös mahtava itseuho ja sumalainen omakehu, joka toistuu pääkirjoituksesta toiseen. Kylläpä me olemma hyviä. Senhän tietää, miten lehdelle käy, jos jutut on tätä tasoa: ”Mick Jagger on saanut lapsen.

Synnytys tapahtui kuulemma normaalisti.”

Samoihin aikoihin Väliviivan palstoilla alkoi pyöriä epälegendaarinen surkimussarja Railix seikkailee. Antihenkilönpalvonta ja hyvänoloinen antihyssyttely olivat huipussaan. Ei siis ihme, että loputkin mahdolliset lukijat säikähtivät ja lopulta Varis oli yksin lehdykkänsä kanssa. Niinpä hän vuoden -85 alussa antoi viinin virrata ja oli tappavinaan koko lehden.

Ja taas hyväuskoisia idiootteja narutettiin. Tuskin lehti oli ehditty haudata, kun muutama idealisti tahtoi alkaa Fenix-linnun kätilöksi ja himoitsi putkauttaa uutta paskaa Väliviiva-putkeen. Uuden Väliviivan tekijöille lehden ulkoasu näyttää olleen paljon tärkeämpi kuin sisältö. Tätä lepsua menoa jatkui marraskuulle 1986, jolloin melko laaja joukko opiskeluihinsa pettyneitä tai niissä surkeasti epäonnistuneita mustia lampaita rustasi rohkeudessaan ala-arvoiden ”Mustat lampaat” -Väliviivan. Kirjoittajilla oli olevinaan jotain asiallista purnattavaa. Enimmäkseen lehti jäi kuitenkin henkilökohtaisen purkautumisterapian tasolle.

TÄHÄN ON TULTU. VÄLIVIIVA ON AINA OLLUT HUONO LEHTI, EIKÄ VARMASTI SIITÄ KOSKAAN PARANEKAAN. SUOMEN KIELEN OPISKELIJAT OVAT SURKEITA KIRJOITTAJIA, LUKIJOITA JA OSALLISTUJIA: EI HEILTÄ VOI PALJON VAATIA. TÄMÄKIN EPÄJUTTU ON KUIN JUOSTEN KUSTU MONINE KOUKEROISINE SANONTOINEEN JA INHOTTAVINE MUOTI-ILMAUKSINEEN. TOIVOTTAVASTI KUKAAN EI VAAN LUE TÄTÄ. JOS JOKU EREHTYY LUKEMAAN, NIIN PANNAANPA TÄHÄN LOPPUUN – Karl-Adolf Vinotsky-Benson Suma 50

81

Suman poikakalenterin 2009–2010 teemana olivat kielirikolliset. Lähtökohta kalenterille on ollut mielenkiintoinen, sillä Sumalla ei ollut edes kahtatoista poikaa kalenterin tarpeiksi. Kuvan kielirikollinen on saanut tuomion yhdyssanojen joukkotuhonnan valmistelusta.

82

Suma 50

– hymy.fi 21.10.2011

– iltalehti.fi 20.10.2011

– kaleva.fi 19.10.2011

6.11.2011

– mtv.fi 1

Suman hemaiseva kielioppikalenteri 2012 sai syksyllä 2011 laajalti huomiota erinäisissä julkaisuissa.

Oman kalenterin tekeminen on suuren luokan työmaa Lauri Siniluoto

O

piskelijajärjestöjen kalenterit ovat oma lukunsa kiltojen toiminnassa, ja Sumaltakin on saatu 2010-luvun vaihteen jälkeen oma alalukunsa tästä aiheesta. Varsinkin Suman pin up -henkinen kielioppikalenteri sai huomiota mediassa ja herätti humanistiopiskelijat pohtimaan valokuvamallina toimimisen vaikutusta itsetuntoon ja yleiseen naiskuvaan. Muiden kalenterien osakseen saama mediahuomio ei ollut vastaavan suuruista, mutta joka tapauksessa kaikkia kalentereita on yhdistänyt teemojen osalta ainakin yksi asia: sumalaisuus.

Tähän mennessä Sumalla on ollut kaikkiaan kolme kalenteriprojektia.

Suma 50

83

Ensimmäisessä kalenterissa (9/2009–8/2010) poseeraavat Suman pojat kielirikollisina, toisessa (2012) Suman tytöt veihkeinä kieliopillisissa sijoissa ja kolmannessa (2014) jälleen Suman tytöt kujjeikkaan murteellisina.

Yhdyssanavirheestä miestä Tuomo Polo avaa kielirikolliskalenterin syntyä Simanismissa 2009: ”Sieltä [Kerhikseltä] kuului metakkaa. Valtteri [Airaksinen] oli juuri keksinyt jotain kuolematonta ja nauroi äänekkäästi. Sitten se huomasi minut ovelta. ’Tuomo, vittu! Lähetkö meijjän poikakalenteriin?!’”

Edellä kerrottu tapahtui noin syksyllä 2007. Poikakalenterin kannalta lähtöasetelma oli ongelmallisehko, sillä Sumassa ei ollut tuolloin edes kahtatoista poikaa, ja kalenteri-idea hautautui joksikin aikaa. Poikatilanne korjautui hieman seuraavana syksynä, ja ajatus kalenterista pintautui jälleen. ”Kuvausten aikana tapahtui ainakin kaksi asiaa, joita en ehkä muuten olisi tehnyt. Ensimmäinen oli se, kun kävin seisomassa sukkasillaan Onnelan vippipuolen verhoillulla penkillä ja roikottamassa kattolamppuja”, Polo muistelee Sumanismissa. ”Toinen once-in-a-lifetime-juttu oli se, että pukeuduin seitsemän numeroa liian isoihin housuihin ja baseball-lippikseen. Olo oli aika omituinen, ei hirvittävän kodikas.”

Kielirikolliskalenteri potkaistiin maailmaan ilmeisen nopeasti, sillä kalentereita myytiin jo kevään 2009 vappuna. Projekti oli Polon kertoman mukaan hermoja koetteleva ja voimillekäypä, mutta lopputulos oli kaiken tuskan arvoinen.

Kielioppikalenteri ylitti uutiskynnyksen Poikakalenterin tapaan myös Suman veihkeä kielioppikalenteri syntyi lopulta melko tiiviillä aikataululla. Tiina Mattanen kertoo Sumanismissa 3/2011 kuulleensa ideasta vappuna, ja kalenteri syntyi lopulta syksyn 2011 kuluessa.

Kalenterikuvat otettiin yhden intensiivisen kuvauspäivän aikana.

Kielioppikalenteri ei ole niin erotiikkaa tihkuva kuin iltapäivälehtien otsikoista voisi kuvitella. Kalenteriin ei valittu malleja pärstäkertoimen tai vyötärönympäryksen perusteella, vaan mukaan sai tulla kuka vain ikinä halusi.

Kalenterissa ei nähdä ketään ilman vaatteita tai pelkissä alusasuissa.

84

Suma 50

Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri huomioi Suman kielioppikalenterin näyttävästi numerossa 11/2011.

Jaana Haapaluoma-Höglundin (tuolloin Haapaluoma) kirjoittamassa lehtijutussa pohdittiin kalenterissa esiintymisen vaikutusta mallien itsetuntoon. ”[V]oisi ajatella , että naisten itsensä tuottama pin up -kalenteri on suorastaan feministinen, naisten omaehtoisuutta korostava projekti”, mediaa ja sukupuolirooleja tutkinut kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto pohtii lehtijutussa. Ylkkärin kansikuvassa on Laura Niva (tuolloinen Lukkarila).

Suma 50

85

Kuva: Sumanismin arkisto

86

Kalenterista haluttiin Suman näköinen, ja niinpä aiheeksi valikoituivat kielioppisijat. Ajatuksena oli, että ulkosumalaiset oppisivat kalenterista hieman sijamuotoja.

Kalenteriprojektin tarkoituksena oli kerätä rahaa Suman vuosijuhlia varten. Kalenteria tekemässä olleen Laura Nivan (tuolloin Lukkarila) mukaan vastaavan suuruisia kalenteriprojekteja oli siihen asti ollut harvalla humanistijärjestöllä, joten kalenterin oletettiin tuottavan. Kalenterin saama huomio löi silti ällikällä. ”Emme todellakaan odottaneet aivan sellaista julkisuutta”, Niva sanoo.

Kalenteri ei synny pelkästään kuvissa pöNivan mielestä idea kieliopin ympänöttämällä, vaan valmistelut vievät oman rille rakentuvasta tyttökalenterista oli aikansa. Kuvassa Tiina Mattanen tekee ”yksinkertaisesti loistava”. ”Tiesin, että kampausta Veera Adolfsenille.

Suma-porukalla kalenteri tehtäisiin hyvällä maulla ja ammattimaisesti. Halusimme, että kalenterissa on myös oikeaa sisältöä eikä vain kauniita kuvia.

Minulla on myös mentaliteetti, että elämässä erilaisille mahdollisuuksille on parempi sanoa useammin kyllä kuin ei”, Niva kertoo. ”Kalenteri kuvattiin kotimme olohuoneessa, ja keittiö sekä makuuhuone oli varattu sitten kuvattavien ehostamiseen ja vaatteiden vaihtamiseen.

Siellä me pakersimme aika ahtaassa tilassa, keittiön pöydän ääressä, erilaisia meikkejä ja hiuslaitteita toisillemme. Onneksi vaikeampien kampausten tekoon saimme avuksi myös tekijöiden taitavia kavereita”, Niva muistelee kalenterin tekemistä.

Kielioppikalenterin teko oli Nivan mukaan yhtä aikaa sekä antoisaa että raskasta. ”Aikataulussa oli pysyttävä, joten työt oli oikeasti hoidettava valittuna kuvauspäivänä. Tuo päivä olikin yllättävän pitkä ja vaati paljon keskittymistä. Muistan, että tuona päivänä uni tuli illalla kyllä helposti. Toisaalta tiimin henki oli loistava ja kuvausstudiona toiminut kotimme raikui naurusta. Oli myös hienoa nähdä valmiit, upeat kuvat.”

Niva muistelee, miten kalenteri kuvattiin hänen asuntonsa olohuoneessa

Suma 50

Kuva: Jussi Virpiranta

Murrekalenteria kuvattiin kulloinkin esiteltyihin kielenvariantteihin yhdistyvissä ympäristöissä.

Heidi Niemelä poseerasi tsygänsä kanssa Stadin slangia esitelleen kuukauden kuvassa.

valkoista taustaa vasten. ”Tuo valkoinen tausta oli makuuhuoneemme pimennysverho. Siitä sai lopulta varsin mainion kuvaustaustan, mutta ripustaessamme mieheni kanssa sitä takaisin ikkunaan huomasimme, että korkokenkien korot olivat pistelleet siihen pikkuruisia reikiä.”

Sattumukset eivät jääneet tähän. Kuvaustauolla iso Fatboy-säkkituoli repesi mystisesti. Nivan asunnon jokainen nurkka oli pian täynnä pieniä valkoisia palleroita. ”Niitä olikin sitten melkoinen työ imuroida pois. Lisäksi palleroita vuotava säkkituoli piti vielä kiikuttaa takaisin Stockmannille. Onneksi saimme sentään reklamaatiossa uuden säkkituolin tilalle”, Niva muistelee.

Kekkulointia kuha kainalossa Kalenteritekoinnostus jatkui vuoden tauon jälkeen. Suman kalentereista kovimman työn takana oli Suman kujjeikas murrekalenteri, joka ilmestyi syksyllä 2013. Tällä kertaa kuvauksissa ei käytetty studiota, vaan kuvauspaikoiksi valittiin murteisiin assosioituvia ulkomiljöitä. Murteet valittiin niin, että mahdollisimman moni kuvattava pääsisi esittelemään oman kotiseutun-

Suma 50

87

88

Suma 50

Kuva: Katja Virpiranta

sa murrepiirteitä.

Kuvausajankohdat piti miettiä tarkoin, sillä säätilan tuli olla kulloisenkin kuukauden mukainen. ”Ensimmäiset kuvat otettiin helmikuun pakkasilla, kesälomaltakin kiirehdittiin kuvauspuuhiin ja viimeiset kuvaukset koetettiin sovittaa syyssateiden väliin”, muotoilee Katja Virpiranta Sumanismissa 3/2013.

Virpirannan lehtijutun mukaan kalenterin kuvissa pyrittiin synnyttämään ristiriitoja: tammikuussa hiihdettiin cocktail-mekossa ja elokuussa hienostoleidit Epäihanteelliset kuvausolosuhteet tuntuvat olleen Suman kuijjeikkaan murrekalenterin teossa enemmän sääntö kahlasivat meressä. kuin poikkeus. Tiia-Maria Juuso pääsi kuvattavaksi pimeälKuvauspaikkojen va- lä talvisella hautuumaalla. linta oli kunnianhimoista, eikä ykkösprioriteettina ollut kuvaajan tai kuvattavien viihtyvyys. ”Muistan eräänkin kylmän kuvauspäivän, jossa minun ja Sara Miesmaan tuli kekkuloida suhteellisen kevyissä seiloriasuissa laivan kannella muun muassa kuollutta kalaa pidellen.

Kuvauksissa meni useampi tunti”, Laura Niva muistelee. Nivan kainalossa ollut kuha oli ostettu varta vasten kalenterirekvisiitaksi, ja Katja Virpiranta arvelee lehtijutussa sen olleen kallein kalenteria varten tehty yksittäinen hankinta.

Vaikka kalenteriprojekteja kuvaillaankin joka kerta palkitseviksi, niin työpanos ja saatu huomio eivät välttämättä kohtaa kalenterinteossa. Murrekalenteri ei juurikaan synnyttänyt kirkuvia otsikoita, vaikka sitä markkinoitiin Facebookissa aivan samalla tapaa kuin kielioppikalenteriakin. ”Murrekalenterin kohdalla mediahuomio oli selvästi vähäisempää, mutta edellisen kalenterin myötä sille oli rakentunut jo selvästi valmis ostajakunta.

Erityisesti äidinkielen opettajat ostivat innokkaasti kalentereita”, Niva sanoo.

..

1990–1999 Suma 50

89

Suma kävi ahkerasti Reidarin eli Reikun lauluilloissa ja hankki itselleen monta diplomia.

90

Suma 50

Kuva: Niina Kunnas

Vappu 1998 Franzenin puistossa. Iloa pitämässä Sanja Starck, Niina Määttä (nyk. Kunnas), Hanna Ampula, Saana Kaleva (nyk. Kaleva-Langinkoski) ja Titta Lahtinen (nyk. Vilpa).

Haalareissa Linnanmaalla Liisa Väisänen

Y

hdeksänkymmentäluvun alku oli Sumalle muutosten aikaa. Humanistinen tiedekunta muutti Oulun keskustasta Linnanmaalle, Suma sai oman huoneen ja sumalaiset keräsivät rahaa työskentelemällä Humanistisen killan kahviossa. 1990-luvun sumalaiset pukeutuivat haalareihin ja tekivät yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden kanssa muun muassa legendaaristen luumubileiden merkeissä.

Ensimmäinen haalaritilaus ja suuri muutto Vuonna 1991 Suman hallitus päätti selvittää, haluaisivatko opiskelijat tilata Suman logolla varustettuja verkkareita. Verkkarisuunnitelma kehittyi siihen pisteeseen, että aikomuksena oli tilata sinivalkoiset tuulipuvut, joissa oli Suman ja Oulun yliopiston logot sekä teksti ”Suma”. Tuulipuvun hinta nousi kuitenkin liian korkeaksi, ja ne päätettiinkin jättää tilaamatta.

Suma 50

91

Kuva: Maarit Rauhala

92

Maarit Rauhala, joka muun muassa toimi vuonna 1992 Suman puheenjohtajana, muistelee, että jopa tuulipukujen hankkiminen kohtasi vastustusta.

Se miellettiin askeleeksi kohti teekkareiden haalarikulttuuria. Sumalaisilla oli voimakas humanisti-identiteetti, johon haalareiden ei ajateltu kuuluvan.

Rauhalan mukaan nuorempi opiskelijasukupolvi kuitenkin ajatteli olevansa yliopisto-opiskelijoita siinä missä muutkin, ja ajatteli haalareiden sopivan myös humanistien päälle. Vuonna 1991 fuksit ottivatkin ohjat omiin käsiinsä ja tilasivat ensimmäiset violetit Suma-haalarit.

Violetti valikoitui Suman väriksi melko käytännöllisesti ja jopa hiukan sattumanvaraisesti. Rauhalan mukaan sumalaiset tiedustelivat haalarifirmasta mahdollisia värivaihtoehtoja ja selvittivät, mitkä värit olivat jo muiden ainejärjestöjen käytössä. Tuolloin syvän violetit haalarit eivät olleet vielä Oulun yliopiston opiskelijoiden käytössä, ja sumalaiset valitsivat sen värikseen. Vastaperustettu kauppatieteiden Sumalaisia vappukulkueessa mahdollisesti vappuna 1992; jos vuosi on oikein, niin kyseessä on Suman ensimmäinen haalariopiskelijoiden ainejärvappu. Kuvassa ovat Päivi Pajuniemi (nyk. Suo-Yrjö) poikiensa jestö Finanssi sattui tiHiskin (rattaissa) ja Konstan kanssa sekä Anna Kilponen ja Maalaamaan violetit haalarit Rauhala. rit Suman kanssa lähes yhtä aikaa. Haalarien toimittajalta vahvistetun tiedon mukaan Suman tilaus ennätti kuitenkin perille ensin.

Haalarit ja niiden väri olivat sumalaisille heti niiden hankinnasta lähtien tärkeä identiteettikysymys. Rauhalan mukaan vuosikymmenen alussa haalareita somistettiin erilaisilla pinsseillä ja muilla koristeilla ja haalarin lahkeita ja taskuja vaihdeltiin opiskelijoiden kesken.

Vuoden 1992 pöytäkirjat paljastavat, että haalarien värivalinnat olivat tunteita herättävä asia. Sumalaiset saivat selville, että kasvatustieteen ainejärjestö Motiva ry:n fuksit suunnittelivat hankkivansa violetit haalarit perin-

Suma 50

Kuva: Maarit Rauhala

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita juhlimassa tenttikauden päätöstä vapun alla Leena Rättyän kotona. Kaikki kuvan fuksit olivat tuolloisia Suma-aktiiveja.

teisten valkoisten sijaan. Suma aikoi lähestyä Motivaa ystävällisellä kirjeellä ja pohti, voisiko ylioppilaskunta koota yhteen ja julkaista haalarien kirjoittamattomat säännöt, jotta vastaavilta tapauksilta vältyttäisiin.

Uudesta sumalaisunivormusta huolimatta myös vanhemmat pukeutumisperinteet säilyivät. Suma-paitoja nimittäin tilattiin sumalaisille vielä koko 90-luvun ajan. Tilaukset eivät sujuneet aina täysin ilman vastoinkäymisiä, sillä vuosikymmenen lopulla pöytäkirjat kertovat, että firma, jos paidat tilattiin, teki ilmeisesti henkisen konkurssin ja omistaja ilmeisesti karkasi Kanarialle.

Pitkään suunniteltu humanistisen tiedekunnan muutto Linnanmaalle kosketti myös Sumaa. Syksyllä 1991 Suma alkoi selvittää, olisiko tiedekunnan tulevista, uusista tiloista mahdollista saada omaa huonetta Sumalle. Hallituksen kokouksessa suunniteltiin, että mahdolliselle kiltahuoneelle voisi hankkia mikroaaltouunin ja kahvinkeittimen. Tiedekunnan dekaanina tuolloin toimineella Pauli Saukkosella oli ilmeisesti merkittävä rooli kiltahuoneiden järjestymisessä, sillä hän oli vaatinut, että opiskelijajärjestöillä on oltava uusissa tiloissa kokoushuoneet.

Suma juhli 25-vuotisjuhliaan 30. lokakuuta 1992 ravintola Vaakunassa.

Suma 50

93

Kuva 30-vuotiaan Suman juhlakirjasta

Vuosijuhlaperinne vakiintui, ja Suma onkin viettänyt vuosijuhlia 20-vuotisjuhlista lähtien viiden vuoden välein.

30-vuotisjuhlat järjestettiin 13. joulukuuta 1997 Hotelli Ramadan ravintolassa. Juhlimaan kutsuttiin kaikki sumalaiset, laitoksen henkilökunta, entiset sumalaiset sekä professori Saukkonen, Pääkköset ja Liisi Huhtala. Juhlissa esiintyi tanssiyhtye Frisco, ja hotellin sviitissä järjestettyjä jatkoja varten tehtiin kotiviiniä.

Heti 20-vuotisjuhlien jälkeen oli alettu suunnittelemaan, että Sumalle kirjoitettaisiin tiettävästi sen ensimmäinen historiikki. Historiikki tehtiin viimein 25-vuotisjuhlille, mutta pitkällisestä suunnittelusta huolimatta toteutukselle jäi vain vähän aikaa. Historiikin kirjoittajat sumalaiset Eeva Mikkola ja Marianne Lakomäki saivat kiireestä huolimatta yksien kansien väliin Suman ensimmäiset vuosikymmenet aina Ugrin perustamisesta lähtien. Tekijät totesivat historiikin toimivan hyvänä pohjana niille, jotka aikanaan tulisivat tekemään Sumalle 30-vuotishistoriikin. Kuten nyt tiedämme, seuraavaa historiikkia saatiin kuitenkin odottaa viiden vuoden sijaan uudet 25 vuotta.

Vuoden 1992 lopussa vietettiin Snellmanian läksiäisiä. Juhlat olivat tärkeät sekä henkilökunnalle että opiskelijoille, ja niin isot, että Suma jätti omat

Laulu- ja soitinyhtye Tonkka (– toivottavasti katoavaa kansanperinnettä) esiintymässä Suman ja Verban Maitobileissä maaliskuussa 1993. Yhtyeeseen kuuluivat sumalaiset Satu ”Saru” Vesala, Maarit Rauhala, Marita Turpeinen, Virpi Lipponen, Kristiina Lindroth ja Anne Veijola.

94

Suma 50

Suma 50

Kuva: Paula Vaskuri

pikkujoulunsa järjestämättä niiden vuoksi. Iltapäivän juhlassa oli ohjelmaa henkilökunnalta ja iltajuhlassa ainejärjestöiltä, ja juhlat jatkuivat pitkälle yöhön.

Vuonna 1993 kauan odotettu muutto Linnanmaalle sitten tapahtui. Vaikka uudet tilat Linnanmaalla olivat monin tavoin Kasarmintien tiloja paremmat, oli Rauhalan mukaan muutto henkinen shokki. ”Vanha nahkatehdas sopi niin hyvin humanistien sielunelämään, että muuttaminen teknokraattien sekaan tuntui karvaalta ja lopun alulta.”

Suma sai oman opiskelijahuoneen suomen kielen laitoksen käytävältä huoneesta HU120. Alkuun Suma jakoi Suma piti 1990-luvulla Luumubiteitä toisen violettihuoneen englannin kielen opis- haalarisen killan, Finanssin, kanssa. Bileiden ohjelkelijoiden kanssa, koska eng- maan kuului vapaata seurustelua, näytelmiä (mm. lannin lukijoiden huoneelle ei Humanistiprinsessan seikkailut) ja erilaisia kisailuja.

Tässä Kirsi Anttila (nyk. Juvonen) edustaa ansiokollut tilaa heidän omalla laitokkaasti Sumaa jossakin leikkimielisessä kilpailussa. sellaan. Rauhala muistelee, että huoneessa sijaitsi Verban kaappi, mutta että huone oli pääasiassa sumalaisten käytössä.

Rauhalan mukaan huoneelle ei vuosikymmenen alkupuoliskolla vakiintunut käyttöön mitään erityistä nimeä. Yhdessä vuoden 1993 pöytäkirjassa opiskelijahuoneesta käytettiin nimitystä Huvikumpu, mutta muuten pöytäkirjoissakin viitataan huoneeseen vain joko sen numerolla tai SSKL:n opiskelijahuoneena.

Muuton yhteydessä humanistisen tiedekunnan tiloihin saatiin myös oma kahvio. Ennen muuttoa kahvion pitämistä tarjottiin humanistisille ainejärjestöille. Suma kuitenkin totesi, ettei voisi ottaa kahviota vastuulleen ainakaan yksin, vaan korkeintaan yhdessä Verban kanssa. Suma ilmoitti, että on kiinnostunut kahvion pitämisestä yhdessä muiden humanistiainejärjestöjen

95

Kuva: Maarit Rauhala

Vapun aatonaattona järjestettiin maajoukkuekilpailu Suomi vastaan muut maat (en, sa, ru, ra) eli Suma vs. Verba. Kuvassa tamppauskisa.

kanssa.

Kahvion otti hoitaakseen Humanistinen kilta, mutta ensimmäisinä vuosina kaikki humanistiset ainejärjestöt osallistuivat kahvion työtunteihin suhteessa opiskelijamääräänsä. Suman osuus kahvion työtunneista oli kahdeksan tuntia viikossa. Järjestöt saivat osansa kahvion tekemästä tuotosta anomalla rahaa työtunteihin perustuen esimerkiksi matkoja varten. Sumalaiset saattoivat hakea kahvilarahoja Sumalta myös itselleen tekemiensä työtuntien edestä, mikäli rahat käytettiin opintoihin liittyviin asioihin, kuten kirjallisuuden hankintaan tai vaikkapa teatterilippuihin. Kahvila tuotti hyvin, ja myöhemmin sinne saatiin palkattua opiskelija puolipäiväiseksi työntekijäksi.

Yhteistyön vuosikymmen Suma teki aktiivisesti yhteistyötä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa. Yksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita oli vieraiden kielten opiskelijoiden ainejärjestö Verba, jonka kanssa Sumalla oli muun muassa yhteiset kopiokoneet.

Verban kanssa järjestettiin yhteistyössä tapahtumia, kuten pariinkin otteeseen vietetyt suomalaiskansallisromanttiset iltamat eli maitobileet. Maitobileitä oli molemmilla kerroilla sponsoroimassa Valio, joka pöytäkirjojen 96

Suma 50

Suma 50

Kuva: Suomen kielen oppiaineen arkisto

mukaan lahjoitti muun muassa arpajaispalkinnot. Maarit Rauhala kertoo Suman hakeneen vuoden 1993 maitobileisiin Valion meijeriltä Maikkulasta 100 tyhjää maitopurkkia, joilla koristeltiin Rauhalan sali. Maitobileissä oli monipuolisesti ohjelmaa, kuten musiikkia, runoutta ja näytelmiä.

Kaikki yhteistyö ei tietenkään aina ollut erityisen innokasta ja onnistunutta. Vuoden 1992 toimintakertomuksen mukaan Suma osallistui Humanistisen Killan yhteiseen vappusuunnitteluun, mutta ”yhteistyö flegmaattisten individualistien kanssa ei olut erityisen antoisaa”.

Vapun ohjelma Franzenin lakituksineen saatiin siitä huolimatta järjestettyä. Tuolloin lakki oli ilmeisesti vielä tapana jättää patsaan päähän lakituksen jälkeen. Rauhala kertoo, että vappuna, jolloin sumalaiset olivat vastuussa lakituksesta, joukko sumalaisia oli vappuaattoiltana huolestunut siitä, miten lakki säilyy Franzenin päässä vappuyön. Sumalaiset päättivät hakea Professori Pauli Saukkonen halaa Sumalta lahjaksi saalakin parempaan turvaan, maansa violettihaalarillista nallea läksiäisissään vuonna siitäkin huolimatta, että 1995. Vasemmalla Saukkosen vaimo Maria-Liisa Nevala. patsaan päähän oli aika vaikeaa yltää ilman minkäänlaisia tikapuita.

Suma osallistui usein myös Teekkariyhdistyksen järjestämään yhteistyötapahtumaan Symbioosiin. Humanistien ja teekkarien välille haluttiin selvästi lisää yhteistyötä, sillä myös Humanistinen kilta organisoi teekkarihumanisti-yhteistyöprojektia, johon myös Suma osallistui.

Yhteisen haalarivärin Suman kanssa jakanut kauppatieteiden opiskelijoiden Finanssi ry oli myös tärkeä yhteistyöjärjestö, jonka kanssa järjestettiin muun muassa laskettelureissu, pikkujoulut ja tietysti legendaarisia luumubileitä pitkin 1990-lukua. Välillä luumubileitä oli järjestämässä Suman ja Finanssin lisäksi tuotantotalousteekkareiden kilta Optiem, ja tuolloin bileitä kutsuttiin Optiemin haalariväriin viitaten ”viherluumareiksi”.

Sumalaiset olivat hyvin kiinnostuneita poikkitieteellisestä yhteistyöstä

97

98

Suma 50

Kuva: Suomen kielen oppiaineen arkisto

muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Suman edustajat osallistuivat ahkerasti muiden järjestöjen juhliin ja tapahtumiin. Vuonna 1995 Suma jopa päätti hankkia jokaisesta Oulun yliopiston killasta yhden Suma-vastaavan, jonka kautta voidaan hoitaa yhteisiä asioita ja avartaa suhteita muihin opiskelijoihin. Suma-vastaavat nimitettiinkin ainakin Konekillasta ja Sigmasta, mutta lopulta nimitykset jäivät epäviralliselle tasolle ja hanke jäi hieman tuuliajolle.

Muiden yliopistojen kollegoista Suma piti vuosikymmenen alussa pöytäkirjojen perusteella eniten yhteyttä Jyväskylän yliopiston suomen kielen opiskelijajärjestö Saneeseen. Keväällä 1993 Suma matkusti Jyväskylään Suman ja Saneen yhteistyökokoukseen, jossa saatiin idea perustaa uusi suomen kielen opiskelijoiden yhteistyöjärjestö.

Syksyllä otettiin jälleen suunnaksi Jyväskylä, jossa 23. lokakuuta Kopulan, Sanen, Siulan, Täkyn, Kannan ja Suman edustajat kokoon- Vuoden 1996 fukseja ryhmittyneinä omaopettajansa, tuivat perustavaan kokouk- tuolloisen amanuenssin ja assistentin Vesa Heikkisen luo seen, jonka jälkeen OSMA on Hailuodon vastaanottoseminaarissa. tarkoittanut objektin sijaisen määrän adverbiaalin lisäksi myös suomen kielen opiskelijajärjestöjen kattojärjestöä.

Osman kokouksissa suomen kielen opiskelijat tapasivat toisiaan eri puolilla Suomea. 1990-luvun loppupuolen Suma-aktiivi Niina Kunnas (silloinen Määttä) muistelee Osma-viikonloppuihin kuuluneen kokousten lisäksi myös ainejärjestöjen välinen turnaus sekä juhlimista. Osma-matkoilla edusti kourallinen osallistujia kustakin järjestöstä. Liikunnallinen turnaus saattoi olla esimerkiksi sählyä tai vaikkapa kyykkää. Osma-viikonloppuina syntyi ystävyyssuhteiden lisäksi myös fennistipareja, ja Niina itsekin tapasi tulevan aviomiehensä osmatessa.

Suma oli 90-luvulla Osman lisäksi myös Suomen Humanistiopiskelijoiden

Kuva: Paula Vaskuri

Suman Unkari-Itävalta-excursion joukkoa kauniissa huhtikuisessa Budapestissa. Anekdoottina kerrottakoon, että marilaisen opiskelijan Elena Lebedevan (kuvassa oikeasta reunasta katsoen toinen) Budapestin päivistä osa meni viisumin järjestämiseen Itävältaan. Hän oli Venäjän kansalainen eikä voinut matkustaa yhtä vapaasti kuin suomalaiset.

Suma 50

99

Liiton, SuHuolin (myöhemmin SuHol) jäsen. Liiton perustamiskokous järjestettiin 16.3.1996 Oulussa, ja Suman edustajat olivat paikalla. Suman edustajat osallistuivat aktiivisesti liiton kokouksiin.

Yhteistyö laitoksen kanssa oli tiivistä. Sumalaiset osallistuivat opiskelijarekrytointiin houkuttelemalla lukiolaisia suomen kielen opintoihin abipäivillä vuosittain. Suma järjesti usein ohjelmaa tilaisuuksiin, kuten Pääkkösten 60-vuotisjuhliin ja professori Saukkosen muotokuvan paljastukseen. Oppiaineen henkilökuntaa myös muistettiin heidän merkkipäivinään.

Sumalla oli tärkeä rooli opetuksen kehittämisessä. Paula Vaskuri, Sumaaktiivi 1990-luvun lopulta, muistaa, miten Suma aloitti palautepäivien järjestämisen yhdessä laitoksen kanssa. Suma myös keräsi opiskelijoilta kurssikritiikkiä. Suman tehtävänä oli valita opiskelijaedustajia tiedekunta- ja laitosneuvostoihin ja esittää valittavia pienryhmäohjaajia.

Vaikka Suman toiminta keskittyi paljolti opiskelijoiden vapaa-aikaan, virkistäytymiseen ja yhdessä oloon, Kunnaksen mukaan Sumalla oli myös vaikutusvaltaa laitoksella ja tiedekunnassa. Vuonna 1998 Suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos (SUOSALO) sai valtakunnallisen nimityksen opetuksen kehittämisen huippuyksiköksi. Tapauksen kunniaksi Suman opiskelijahuoneen kattoon ripustettiin kirjaimet, jotka muodostivat sanan ”huippuyksikkö”.

Matkoja, vapaa-ajan rientoja ja Kerhiksellä notkumista Suma matkusteli ekskursioiden merkeissä myös pitkin 1990-lukua. Pöytäkirjat kertovat vuoden 1991 Budapestin-matkasta, vuonna 1992 tehdystä viron alkeiskurssiin kuuluneesta matkasta Tallinnaan ja Tarttoon, vuoden 1994 matkasta Groningeniin ja Amsterdamiin Alankomaihin sekä vuonna 1996 tehdystä ekskursiosta Karjalaan.

Bussilla matkustaneet sumalaiset ehtivät nähdä yhdellä matkalla paljon, sillä seurue yöpyi matkoilla Lyypekissä ja Kööpenhaminassa. Kööpenhaminan pysähdys hyödynnettiin tietysti vierailemalla muun muassa Tivolissa.

Matkat ovat Suman hallituksen kokousten pöytäkirjoissa melko pienessä roolissa siihen nähden, että niitä tehtiin usein, sillä matkoista vastasi erillinen matkaryhmä. Matkaryhmän alaisuudessa toimi useita eri ryhmiä, jotka

100

Suma 50

Suma 50

Kuva: Paula Vaskuri

vastasivat muun muassa varainkeruusta. Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi kahvioryhmä, matkajärjestelyryhmä, ohjelmailtaryhmä sekä arpajais- ja vohveliryhmä.

Matkoilla tunnelma oli hilpeä. Maarit Rauhalan kertoman mukaan Vironmatkalla eräs sumalainen sävelsi kitarallaan matkaviisun, johon ekskuilijat poimivat sanat viron sanakirjan fraasi-osasta. Laulu kuului muun muassa ”Viimaks ometi on reisi alanud ja Tallinna tornid ne taase paistavad” ja kertosäe ”Tere hommikust, tere päevast, tere ohtust, head ööd!”

Alankomaihin matkustettiin Rauhalan mukaan linjaautolla mennessä Ruotsin halki, palatessa Berliinin ja Lyypekin kautta.

Matkaryhmä järjesti ekskursioita kenties hyvinkin itsenäisesti, sillä kaikki matkat eivät ole päätyneet Suman hallituksen pöytäkirjoihin asti. Paula Vaskuri ja Niina Kunnas kertovat Suman tehneen noin viikon mittaisen matkan Unkariin huhtikuussa 1997, mutta Paula Vaskurin avain Budapestin kaikkiin kulkuneuvoihin reissusta ei jostain syystä vuonna 1997. Kontrolli oli tiukkaa ja tarkastajat koppalakkisia virkailijoita. ole merkkejä pöytäkirjoissa.

On mahdollista, että matkoja on tehty 1990-luvun aikana enemmänkin kuin tässä mainitut, jos kaikista matkoista ei ole puhuttu hallituksen kokouksissa.

Unkarin matkalle osallistui parikymmentä sumalaista, jotka saivat oppaakseen paikallisen suomen kielen opiskelijan. Budapestissa sumalaiset vierailivat perinteiseen tapaan yliopistolla suomen kielen laitoksella, mutta

101

Kuva: Niina Kunnas

Päivi Tuikkala ja Heli Matikainen Kerhiksellä vuonna 1997.

sen lisäksi he kävivät muun muassa tutustumassa tippukiviluoliin ja kuuntelemassa kirkkokonserttia. Samalla reissulla matkustettiin junalla Oulun ystävyyskaupunki Siófokiin kauniin Balaton-järven rannalle sekä Itävaltaan Wieniin, jossa vierailtiin muun muassa Praterin huvipuistossa. Matkat Suomesta Unkariin taitettiin lentämällä.

Suma huolehti jäsentensä vapaa-ajan aktiviteeteista muun muassa liikuntatoiminnalla. Sumalla oli lähes koko vuosikymmenen ajan oma salivuoro.

Suma osallistui myös kiltojenvälisiin kilpailuihin ja voitti naisten jalkapallosarjan vuosina 1991 ja 1994.

Myös muunlaiset kisailut kiinnostivat sumalaisia, ja Suman joukkue osallistui monina vuosina muun muassa OLVI-juoksuun, Olutsuunnistukseen ja Mallasapproon. Löytyypä pöytäkirjoista maininta Suman osallistumisesta Koneinsinöörikillan järjestämään autoonsulloutumiskilpailuunkin. Vuonna 1993 sumalaiset yltivät voittoon kemian opiskelijoiden ainejärjestön Valenssin järjestämässä Olutsuunnistuksessa. Kiertopalkinnoksi tarkoitettu pysti majaili Suman opiskelijahuoneella peräti parikymmentä vuotta, sillä Olutsuunnistusta ei järjestetty enää kyseisen vuoden jälkeen, kun Prosessikillan Mallasappro syrjäytti tapahtuman. Laskiaisena Reikun mäessä niitti mainet-

102

Suma 50

ta useana vuonna Suman legendaarinen joukkue Team Ponkijat.

1990-luvulla Suma järjesti jäsenilleen muun muassa teatterireissuja, saunailtoja ja pizzaillan. Syksyisin osallistuttiin Snellmanian kulttuuripäiviin ja vuoden lopussa Suma vietti pikkujouluja.

Sitsit eivät olleet vielä osa humanistien opiskelijaelämää, mutta aikansa laulukulttuuriin kuului Reikun eli Reidarin lauluillat, joissa laulettiin tunnettuja kappaleita yhteislauluna laulunjohtajien johdolla. Bileet olivat tärkeä osa Suman toimintaa, eikä Kunnaksen mukaan alkoholitonta toimintaa ollut kovin paljoa. Keskustan ravintoloissa, kuten 45-specialissa järjestetyt ohjelmaillat olivat samalla tapa kerätä toimintaan rahaa. Varainkeruuta harjoitettiin myös muun muassa myymällä laitoksen henkilökunnalle pullaa ja järjestämällä myyjäisiä ja arpajaisia.

Niina Kunnaksen ja Paula Vaskurin mukaan haalareihin pukeuduttiin kaikissa opiskelijatapahtumissa. Vuosikymmenen lopulla haalareita oli tapana koristella merkeillä ja vaihtamalla haalareiden hihoja tai lahkeita. Opiskelijapariskunnat saattoivat vaihtaa haalarinlahkeet seurustelun merkiksi, mutta hihojen vaihtamisen merkitystä haastateltavat eivät muista.

Haalarimerkkejä ei ollut kovin paljon saatavilla, ja niitä vaihdeltiin muiden opiskelijoiden kanssa erilaisissa tapahtumissa. 1990-luvun lopulla myös Suma alkoi tehdä omia haalarimerkkejä, kuten vuonna 1998 järjestetyn merkkikilpailun tuloksena syntyneet ”Wältä jysäri – anna wiinakset minulle” sekä ”Minä en ole Boris Jeltsin” -merkit. Merkkimyynti oli Sumalle myös tärkeä tulonlähde.

Kunnas muistelee Suman opiskelijahuoneen saaneen nimen syksyllä 1996, kun sumalainen Hanna Ampula alkoi kutsua paikkaa Kerhikseksi lyhenteenä kerhohuoneesta. Sanan käyttö levisi ja vakiintui nimeksi, joka on käytössä edelleen. Vuonna 1999 Kerhis-nimeä käytetään ensimmäisen kerran myös Suman pöytäkirjoissa.

1990-luvulla Kerhis oli merkittävä tiedonsaamisen ja -jakamisen paikka.

Kerhiksen ilmoitustauluilla oli niin laitoksen kuin Sumankin ilmoituksia.

Kerhiksellä oli näkyvillä tenttitulokset ja siellä hoidettiin myös ilmoittautumisia.

Internet oli vielä suhteellisen uusi asia, ja Kerhis oli monille opiskelijoille myös paikka, johon tultiin lukemaan sähköpostia. Suman hallitus kokousti pääasiassa Kerhiksellä. Sumalaiset saattoivat tulla Kerhikselle opiskelemaan tai vain notkumaan hyppytunnin ajaksi.

Suma 50

103

Suma hankki huoneeseen toimistotarvikkeita ja vuonna 1999 myös oman tulostimen. Vuonna 1996 Kerhikselle hankittiin sohva, joka ostettiin käytettynä eräältä Suman jäseneltä. Ensimmäinen sohva oli jo pian huonossa kunnossa, ja se korvattiin seuraavana vuonna toisella, Mari Ahon kerrostalosta löytyneellä sohvalla.

Vaskurin ja Kunnaksen mukaan 1990-luku oli hyvin epäpoliittista aikaa.

Politiikka ei kuulunut ainejärjestötoiminnan maailmaan, eikä esimerkiksi edes ylioppilaskunnan vaalien alla ollut näkyvää kampanjointia. Vaskuri ja Kunnas muistelevat, että vuosikymmenen lopulla sumalaiset eivät vaikuttaneet esimerkiksi ylioppilaskunnan edustajistossakaan.

1990-luvun lopulla lama oli jo ohi, ja yliopistollakin meni taloudellisesti hyvin, mikä näkyi esimerkiksi henkilökunnan määrässä. Opiskelijoiden ei tarvinnut nousta barrikadeille, eikä Sumankaan toimintaan kuulunut aktiivisesti esimerkiksi kannanottojen tekeminen.

104

Suma 50

..

2000–2009 Suma 50

105

Opiskelijajärjestöjen tapahtumamainonta on usein omaperäistä ja yllättävää, kuten tämä Kaisa Häkkisen vierailuluentoa markkinoiva juliste osoittaa.

106

Suma 50

Kuva: Maikki Marjaniemi

Valtteri Airaksinen ja Iina-Ruusa Pyykkönen aloittelemassa lukuvuotta Kerhiksellä vuonna 2010.

Pullantuoksua ja tungosta Kerhiksellä Millakatariina Väänänen

K

erhiksen sohva vaihtui uuteen 2000-luvulla, mutta se ei suinkaan jäänyt vuosituhannen ainoaksi tapahtumaksi. Vuosituhannen alussa Kerhiksellä leijaili usein hallituslaisten pullavuorojen ansiosta huumaava vehnäsen tuoksu. Joulun aikaan tuoksu vaihtui mausteisemmaksi, kun Puurojuhlien maukkaat tortut, piparkakut, glögit ja puurot houkuttelivat paikalle sumalaisia ja sumalaisten jälkeläisiä.

Koko perheen puurojuhlia ja ensimmäiset sitsit 2000-luvun alussa Suman, kuten koko muunkin Suomen talous, pyöri markkain voimalla. Entisen vt. puheenjohtajan (syksy 2001) Katja Västin mukaan

Suma 50

107

Kuva: Suman arkisto Kuva: Suman arkisto

Sumalaisia syksyn 2003 fuksisuunnistuksessa Rotuaarin aukiolla. Arkistokansion mukaan paikalla oli Sumalta enemmän rastivahteja kuin fukseja.

108

toiminta oli silloin pienempimuotoisempaa kuin nykyään. Nykyisin Katja Västi on yliopistonlehtori suomen kielen oppiaineessa. Haalarimerkkejä sekä paitoja tehtiin ja joitakin bileitä järjestettiin. Osa bileistä oli yhteistyötapahtumia. Illan edettyä kyllin pitkälle saatettiin äityä pelaamaan seurapeliä nimeltä Tottuus vai persseesseen.

Suma koetti pitää jäsentensä kunnosta huolta, ja niinpä Suma piti sählyvuoroa Norssilla useita vuosia. Sählyvuoroa pidettiin välillä yksin, välillä jonkin toisen killan kanssa. Sählyvuorolle oli vaihtelevasti osallistujia, mutta välillä päästiin ihan pelaamaankin. Joskus salivuoron päättäjäisiä on vietetty Caiossa. Ahkerin sumapelaaja on saattanut saada jopa palkinnon.

Suma osallistui aktiivisesti laskiaisen viettoon joka vuosi. Joskus osallistuttiin oikein virallisiin laskuihin, ja välillä pitäydyttiin sivustaseuraajan ja rajun bailaajan roolissa.

2000-luvulla vietettiin vappuja usein pikniköimällä, ja myöhemmin 2000-luvulla Suma alkoi järjestää myös Oulun Ympäri(päissään)ajoja, joissa pyöräiltiin isolla porukalla ennalta suunnitellussa järjestyksessä Oulun lähiökuppilasta Toinen kuva syksyn 2003 fuksisuunnituksesta.

Suma 50

Suma 50

Kuva: Päivi Lehtomurto

Kuva: Jaana Haapaluoma-Höglund

toiseen. Ympäri(päissään)ajoja on järjestetty vappuisin yhdessä informaatiotutkimuksen opiskelijoiden järjestön Indexin kanssa.

Pöytäkirjojen mukaan poikkitieteellistä hauskanpitoa saatiin aikaiseksi Viherluumubileissä Optiemin ja Finanssin kanssa. Ehkäpä hyödyllisem- Sumanismissa (2009) kuvaillaan salivuorotoimintaa pää poikkitieteellisyyttä har- seuraavasti: “Viikoittaisen salivuoron lisäksi kävimme rastettiin, kun teekkarifuksit keväällä luistelemassa ja pelaamassa jääkiekkoa ulkoopettivat Suman fukseille säh- jäillä. Myös kerran järjestetty Jannebic saavutti suuren suosion.” Jannebiciä vetämässä siis Suman silloinen köpostin käyttöä syksyllä 2000. liikuntavastaava Janne Taanila.

90-luvun puolella alkanut puurojuhlaperinne säilyi läpi koko vuosikymmenen. Logopedian opiskelijoiden ainejärjestö Communica oli yhteistyökumppanina puurojuhlassa alusta asti. Logopedialla, saamella ja suomen kielellä oli yhteinen laitos, SUOSALO, ja siitä syystä Suma ja Communica päätyivät viettämään puurojuhlaa yhdessä. Puurojuhla oli tapahtuma, jossa syötiin riisipuuroa, piparkakkuja ja joulutorttuja sekä laulettiin joululauluja.

Joulupukki vieraili paikalla, ja opiskelijoiden ja opettajien perhepiirin Vapun Ympäri(päissään)ajoissa vuonna 2009. pikkuvieraatkin saivat osallistua tapahtumaan.

2000-luvulla järjestettiin pikkujouluja Oulun tietoteekkareiden OTiTin ja Communican kanssa Teekkaritalolla. Pikkujouluihin ilmaantui Suman entisen puheenjohtajan Samira Fahimin mukaan joskus myös joulukarhu.

Teekkarijärjestö tarjoutui yleensä ystävällisesti maksamaan Teekkaritalon vuokran.

109

Pahennusta herättänyt TiSuSuTien mainosjuliste.

OTiTin ja Communican kanssa järjestettiin myös Humanöörisitsejä, jotka todennäköisesti olivat ensimmäiset sitsit, joiden järjestämisessä Suma oli mukana. Tiettävästi ennen 2000-lukua Suma ei sitsannut vielä ollenkaan.

TiimaSumaSumaTiima 2000-luvun lopulla muodostui pitkään jatkunut TiSuSuTi-perinne. Samira Fahimin mukaan bileiden tarkoitus ei ollut olla mitenkään härskit tai ihmisten aitoja ulkoisia ominaisuuksia arvostelevat, vaan kyseessä oli ennemminkin ainejärjestöjen nimistä, Sumasta ja Tiimasta, muodostunut hauska sanaleikki.

Ensimmäisten TiSuSuTien mainosjulisteet aiheuttivat Fahimin mukaan aikanaan suurta närkästystä naistutkimuksen porukan keskuudessa. Heidän mielestään tapahtuma oli märkä t-paita -tyyppinen kilpailutapahtuma, jossa seksi ja naisen halventaminen olivat pääosassa.

Julisteessa oli kuva muovisista Tiimarin tekorinnoista, joiden edessä oli muhkeat viikset. Lopulta järjestävät ainejärjestöt tekivät vastajulisteet, joissa oli kuva miehen rintakehästä. Alkuperäisiin julisteisiin laitettiin sensuroitutarrat.

Suman toiminta oli 2000-luvun alussa vielä naisvaltaisempaa kuin 2010-lu110

Suma 50

Kutsu saamen ja suomen kielen laitos SUOSALOn sekä Suman ja Communican yhteiseen Puurojuhlaan vuodelta 2002. Julisteessa viestii ajastaan varsinkin Comic Sans -fontin käyttö: sittemmin kyseinen fontti on alkanut herättää niin suuria antipatioita, että Suma on laittanut sen puolivirallisesti pannaan.

Suma 50

111

vulla. Miespuolisia opiskelijoita aloitti suomen kielessä hyvin vähän.

Katja Västin mukaan kolme miestä samalla vuosikurssilla oli harvinaisen paljon. Miehet eivät myöskään olleet kovin aktiivisia ainejärjestötoimijoita, tosin poikkeuksiakin oli. Pöytäkirjoissa suurin osa esiintyvistä nimistä on sellaisia, joilla yleensä kutsutaan naispuolisia ihmisiä.

Vuonna 2006 opiskelemaan tulleen Samira Fahimin puheista selviää, että hänen tullessaan Sumaan sen toiminta oli hiipumassa pienemmäksi. Toiminta lähti siitä kuitenkin hyvin pian uuteen loistoon. Hallitustoimintaan oli Fahimin mukaan helppo päästä mukaan.

Kuva: Tuomo Polo

Henkilökunnan ja opiskelijoiden välittömät välit 2000-luvulla uudet fuksit tutustutettiin henkilökuntaan ja toisiinsa yhteisellä reissulla jonnekin lähipaikkakunnalle yhdeksi yöksi. Virallisen osuuden jälkeen opiskelijat ja henkilökunta jatkoivat rennompaa illanviettoa erilaisten seuraleikkien siivittämänä. Henkilökunta saattoi viihdyttää uusia fukseja myös kielitieteellisillä sketseillä. Joskus henkilökunnan kanssa järjestettiin pidempiä reissuja.

Ekskursioita järjestettiin ainakin Helsinkiin. Henkilökunta oli mukana suunnittelemassa matkaa ja vierailukohteita.

Uutisankkuri Arvi Lind kävi luennoimassa Oulun yliopistolla 20.11.2009 ja Henkilökunnan ja opiskelijoiden välit piipahti luennon jälkeen istumassa Kerolivat koko 2000-luvun ajan todella välithiksen sohvalla. Kuvan napannut Tuomo tömät, ja henkilökunnassa ei tapahtunut Polo kertoo, että Lindin Kerhis-vierailu 2000-luvulla dramaattisia muutoksia. Sameinasi jäädä kokonaan ikuistamatta, kun sumalaiset kuuntelivat lumoutumira Fahim muistelee lämmöllä entistä neina vanhemman fennistin maailman suomen kielen kanslistia Aulikki Lapluotettavinta ääntä. palaista, joka oli kuulemma miltei kuin kaikkien sumalaisten äiti. Vuosikymmenen lopulla Lappalainen jäi eläkkeelle, ja sumalaiset osoittivat kiitollisuuttaan kutsumalla hänet Suman ensimmäiseksi kunniajäseneksi sitten seitsemänkymmentäluvun.

112

Suma 50

Kuva: OYY:n arkisto

Kursseissa tapahtui jonkin verran vaihtelua 2000-luvun aikana, ja Katja Västin mukaan jokainen opettaja toi (ja tuo yhä) vetämälleen kurssille omaa jälkeänsä. Västin omia lempikursseja hänen opiskeluaikanaan olivat esimerkiksi Lauseoppi ja Semantiikka.

Fahimin mukaan äänne- ja muoto-oppi oli jo 2000-luvulla fuksien kauhistus laajuutensa ja vaikeutensa puolesta. Marketta Harju-Autin vetämän kurssin harjoitukset olivat kuulemma hyödyllisiä, vaikkakin hieman hankalia. Opettajat järjestivät välillä myös valinnaisia kursseja.

Yksi 2000-luvun suurista muutoksista Suomen, saamen ja logopedian laitoksella tapahtui 2000-luvun alussa, kun Giellagas-instituutti perustettiin.

Tämän jälkeen saamen kielen opiskelijat eivät kuuluneet enää samaan laitokseen suomen lukijoiden kanssa.

Muutama vuosi myöhemmin, syksyllä 2005, muutos seurasi myös ainejärjestökentällä, kun saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin opiskelijat perustivat oman ainejärjestönsä, Gieku ry:n. Sumasta tuli jälleen vain suomen kielen opiskelijoiden kilta.

Suman ständi Vulcanalian järjestömessuilla vuonna 2009. Ständillä pidettiin arvuutuskilpailua, jossa kysymys kuului paljonko ISO painaa.

Osma – villinä ja vapaana

Sumalaiset osallistuivat Osmaan 2000-luvulla, vaikkakaan itse tapahtuma ei ollut aivan niin organisoitu ja spektaakkelimainen kuin nykyisin. Muutama Oulun Osmakin mahtuu kymmeneen vuoteen: syksy 2000, kevät 2003 ja syksy 2009.

Oulun Osmissa laitosesittelyn/aloitusluennon piti yleensä Harri Mantila tai joku muun suomen kielen laitoksen suosikkiluennoitsijoista. Osman herruudesta ei kilpailtu vielä suunnistusturnauksella vaan esimerkiksi syksyllä 2000 lentopalloturnauksella.

Osmiin on yleensä kuulunut suomen kielen kiltojen välinen haalarimerk-

Suma 50

113

kikauppa. Osmissa on saattanut olla myös muuta vaihtoehtoista ohjelmaa.

Samira Famin muistelee, että Oulun Osmassa 2009 käytiin katsomassa muun muassa stand upia. Sitsit ovat tulleet Osmiin vasta myöhemmin.

Osmaan osallistui yleensä vain muutama ihminen jokaisesta Osmaan kuuluvasta järjestöstä. Majoitukset hoidettiin joskus kuten nykyäänkin majoittamalla vieraat sumalaisten koteihin. Välillä vieraat majoitettiin esimerkiksi liikuntasaleihin. Osmassa saattoi muodostua kansainvälistä opiskelijayhteistyötä, kuten vuoden 2007 Osmassa, kun Tarton yliopiston suomen kielen opiskelijajärjestö ilmaisi yhteistyöhalukkuutensa Osma-järjestöjen kanssa.

Vuosijuhlia ja sikamerkkejä

ry.

Oulun yliopisto Suma on käyttänyt soinnillisen dentaalispirantin grafeemia mainospaidoissaan jo 80-luvulla, mutta 2000-luvun puolivälin jälkeen spirantti pääsi Suman logoon asti.

Sumalla on ollut koko 2000-luvulla omia hienoakin hienompia haalarimerkkejä. Joskus ideat haalarimerkkeihin syntyivät spontaanisti ja joskus Suman tai Sumanismin järjestämän haalarimerkkikilpailun kautta. Jotkin haalarimerkit nauttivat ikisuosiota poikkitieteellisesti, kuten Haluatko yösian- ja Paikallissiat-merkit, jotka molemmat ilmestyivät vuonna 2008, kun taas toiset on selkeästi suunnattu kohdeyleisölle. Suosittu Sanajärjestyksenvalvoja -merkki ilmestynyt vuonna 2009. 2000-luvun lopussa myös hylättiin muutamia merkki-ideoita, kuten Kovapanosammuntamerkki.

2000-luvun alussa merkkien hinnat liikkuivat markoissa. Esimerkiksi Osman merkki maksoi 20

markkaa.

Suma järjesti vuosijuhlat 12. huhtikuuta 2002 Ramadassa. Tuolloin Suma täytti 35 vuotta. Keski-ikää lähestyvää Sumaa juhlittiin muun muassa violettien Suma-paukkujen ja sumalaisten tuomien CD-levyjen musiikin kera.

Suman 40-vuotisvuosijuhlat järjestettiin 14.4.2007 ravintola Torerossa kabinettipuolella. 2007-luvun vuosijuhlissa oli Samira Fahimin mukaan paljon vieraita muista humanistijärjestöistä ja henkilökunnasta. Eksyipä sekaan yksi OTiTin edustajakin.

Vuoden 2007 vuosijuhlilla paljastettiin ensimmäinen Vuoden Murre -pal114

Suma 50

Kuva: Maikki Marjaniemi

Suman joukkue vapun 2009 kirkkovenesouduissa. Joukkue pärjäsi katastrofaalisen huonosti: edellä menneestä joukkuuesta jäätiin minuuttikaupalla jälkeen ja venettä ei tahdottu saada kääntymään.

kinnon saaja. Tuosta vuodesta lähtien Suma on myöntänyt Vuoden Murre -palkinnon kahden vuoden välein jollekin myönteiselle ja ajankohtaiselle murreteolle. Palkinnon vastaanottaja on voinut olla henkilö, ryhmä tai ilmiö.

Vuoden Murre -palkinnon saaja on valittu yhdessä oppiaineen henkilökunnan kanssa, ja ensimmäisenä palkinnon saivat Maajussille Morsian -ohjelman maajussit. Tuotantoyhtiö oli palkinnosta innoissaan. Toisen Vuoden Murren sai vuonna 2009 hiihtäjä Sami Jauhojärvi.

Talkoohenkeä pienellä budjetilla Suman hallitus kokousti 2000-luvulla sangen tiheään ja säännöllisesti, mutta asiat olivat yleensä, ainakin 2000-luvun alussa, pienempiä. Vuosijuhlajärjestelyt työllistivät hallitusta vuosina 2001–2002 ja 2006–2007, mutta pöytäkirjojen perusteella vuosijuhlien valmisteluun ei mennyt aikaa useita kuukausia tai vuosia.

Suman hallituksessa oli useita erilaisia pestejä, ja niiden nimikkeet vaihtelivat vuosittain tarpeen mukaan. Hallitus järjesti 2000-luvulla bileitä, ja niiden suosio kasvoi 2000-luvun lopulla jo sangen suureksi. Vuonna 2009 hallituksen puheenjohtaja alkoi käydä hallituslaisten kanssa kehityskeskusteluja, Suma 50

115

joiden avulla toimintaa pystyttiin parantamaan.

Samira Fahimin mukaan hallitus teki todella paljon itse ja vähiin euroihin tyydyttiin. Välillä väännettiin satoja joulutorttuja, ja miltei joka vuosi kerättiin rahaa janoisille Janopäiväkeräyksen lipaskerääjinä. Pullavuorot pyörivät viikoittain, eli Kerhiksellä oli herkkua melkein aina saatavilla. Hallituslaisten vastuulla oli myös Abipäivillä suomen kielen ja Suman esittelypisteellä edustaminen.

2000-luvun lopulla Kerhis oli Fahimin mukaan aina tupaten täynnä, ja se oli ainoa syy, miksi Kerhikselle oli joskus vaikea tulla. Kerhiksellä oli Fahimin aikaan ruskea sohva, joka myöhemmin vaihdettiin kauniin oranssiin sohvaan. Eräänä päivänä Kerhiksen ovessa oli ollut lappu, jossa kerrottiin, että vanha ruskea sohva oli pitänyt hävittää, koska siivoojat ja kanslisti Aulikki Lappalainen olivat havainneet siinä ”silminnähtävää liikettä”.

Kerhiksen siivousta ei harrastettu kovinkaan aktiivisesti. Silloin kun hallitus innostui siivoamaan Kerhistä, osa hallituksen jäsenistä ei meinannut malttaa hävittää mitään tavaraa, koska osa tavaroista oli ”Hyvää nahkaa, varmasti sikanappaa!”

Hallituslaiset olivat mukana usein myös OYY:n ja Humanistisen killan hallituksissa. Suman hallituslaiset olivat pöytäkirjojen mukaan muun muassa suunnittelemassa humanistien yhteistä laulukirjaa. Sumalaiset palkitsivat ansioituneita alumneja satunnaisesti.

Hallitus järjesti kalenterikuvaukset. Ensimmäinen sumalaisten tekemä kalenteri oli Suman poikakalenteri. Suomen kielen opiskelijat olivat lähinnä naisia, joten harvat miesmallit pääsivät poseeraamaan useamman kuin yhden kuukauden kuvassa. Kalenteri meni hyvin kaupaksi. Samira Fahimin mukaan kalenterin teko oli siihen aikaan iso projekti, ja tekemiseen tarvittiin muutamia sponsoreita. Kalenterissa on hyödynnetty muun muassa pitseria Da Marion seinässä olevaa maalausta.

2000-luvulla Merja Karjalainen veti suurimmaksi osaksi sumalaisista koostuvaa Muikku-ryhmää. Muikut harjoittelivat erilaisia draamanlajeja ja esittivät usein kieleen liittyviä sketsejä erilaisissa tapahtumissa. 2000-luvun lopussa ryhmän aktiivisuus laantui ja lopulta ryhmä ei enää kokoontunut.

Muikkuryhmän jäänteenä on edelleen Muikkukaappina tunnettu kaappi, joka sijaitsee Kerhiksen nurkassa. Kaapissa säilytettiin Muikku-ryhmän rekvisiittaa, mutta 2010-luvulla ryhmän toiminnan lakattua jo kauan aikaa aiemmin, kaappi otettiin Suman hallituksen käyttöön.

116

Suma 50

..

2010–2017 Suma 50

117

118

Suma 50

2010-luvun kuluessa sumalaiset ovat laatineet joka vuosi hallitusesittelyjulisteen. Kuvassa olevan vuoden 2012 hallitusjulisteen on tehnyt Jussi Virpiranta.

Kuva: Merja Takkula

2010-luvun Osmissa Osma-turnaus on ollut useimmiten rastikilpailu, jossa joukkueet suorittavat mitä erilaisimpia tehtäviä pitkin kaupunkia tai kampusta. Kuvassa Suman joukkue antaa kaikkensa eräällä Osma-turnauksen rastilla Jyväskylässä keväällä 2014. Tuomaristo ei ole aina ollut Suman puolella, ja 2010-luvulla Suma on voittanut Osman ja tuonut pokaalin Ouluun vain syksyllä 2011 Joensuusta ja syksyllä 2016 Turusta.

#sumajaksaa Tiina Mattanen & Liisa Väisänen

K

aksituhattakymmenenluvulla Suman toimintaan on kuulunut paljon perinteisiä tapahtumia. Joistakin suosiotaan menettäneistä toimintamuodoista on luovuttu ja tilalle kehitelty tuoreita tempauksia ja tapahtumia, jotka ovat alkaneet muovautua uusiksi perinteiksi.

2010-luvulla Suma on lisäksi someistunut ja visuaalistunut. Vuonna 2017 Suma juhlii viidennen vuosikymmenensä päättymistä, mutta miltä näyttää viisikymppisen kiltamme tulevaisuus?

Vanhoja ja uusia perinteitä 2010-luvulla monet Suman perinteiset tapahtumat jatkoivat suosiotaan, toiSuma 50

119

Kuva: Lauri Siniluoto

120

set muuttivat muotoaan ja jotkin hiipuivat. Myös uusia toimintamuotoja syntyi.

Oulun tietoteekkareiden eli OTiT ry:n sekä logopedian opiskelijoiden eli Communica ry:n kanssa järjestetyt Humanöörisitsit pysyivät sumalaisten tapahtumakalenterissa aina vuoteen 2015 saakka. Tämän jälkeen Suma vetäytyi järjestelyporukasta, sillä sitsien sumalaisosallistujat olivat vähentyneet vuosi vuodelta. Myös OTiTin ja Communican kanssa järjestetyistä Teekkaritalo-pikkujouluista luovuttiin.

Suma-aktiivit kiistävät pikkujouluperinteen katkeamisen liittyneen mitenkään siihen, että sumalaiset kertoivat viimeisten yhteisten pikkujoulujen ohjelmanumerona 81 todella huonoa joulupuurovitsiä, joista paras oli: ”Mitä löytyy sumalaisen joulupuurosta? - Mantila”.

Laskiaisenviettotapoja on uudistettu 2010-luvun kuluessa: vakiintuneita pirpaloita OTiT ry:n, Tiiman ja tuotantotalousteekkareiden eli Optiemin kanssa ei enää järjestetty, ja Suma alkoi ottaa laskiaiskumppaneikseen vuosittain vaihtelevia ainejärjestöjä.

Usein nämä ovat olleet luonnontieteilijöitä, joiden kanssa Suman tiettävästi ensimmäinen vaellusporukka Heton juhlittu yhdessä Teekkarita–Pallas-reitin varrella Lumikeron huipulla syksyllä 2013. Sumun keskellä ovat Lauri Siniluoto, Katri Kiurutalolla. joki, Jenni Kynkäänniemi ja Antti Koivusaari.

Uusista toimintamuodoista voi mainita esimerkkinä vielä Suman Kesälaitumille-bileet, jotka ovat olleet toinen perinteisistä baaribileistä Suman 2010-luvun toiminnassa TiSuSuTi-bileiden lisäksi.

1990-luvulla alkanut Puurojuhla kuului tutussa muodossaan sumalaisten joulunviettoon aina 2010-luvulle asti, jolloin suosionsa aallonpohjalla olevasta koko perheen tapahtumasta muokattiin Puurojuhlasitsit. Muodonmuutoksen kokeneen puurojuhlan rinnalla yksi Suman pitkäaikaisimmista ja edelleen olemassa olevista perinteistä on vappuinen Ympäri(päissään)ajo.

Akateemisten pöytäjuhlien perinne on tullut kiinteäksi osaksi Suman järjestämiä tapahtumia. Sitsiperinteet opetetaan fukseille Humanistisen killan

Suma 50

Kuva: Cheng Yingxi

Iina Luosujärvi, Liisa Väisänen (tuolloin Pekkala) ja Mikko Memonen laskiaismäessä vuonna 2012.

syksyisin järjestämillä fuksisitseillä. Vuosijuhlia on vietetty sitsejä hienompana ja arvokkaampana akateemisena pöytäjuhlana.

Suman 45-vuotisjuhlat järjestettiin 17. maaliskuuta 2012 Pateniemen Honkapirtillä, missä juhlittiin noin 80 sumalaisen ja kutsuvieraan voimin.

Viisikymppisiään Suma viettää ravintola Rauhalassa 18. maaliskuuta 2017.

Fuksien ja vanhempien opiskelijoiden tutustumistarkoituksiin järjestetyt Syysrymyt, aiemmin myös Veljesrymyinä tunnetut, ovat aloittaneet sumalaisten syyslukukauden jo hyvin pitkään. 2010-luvulla Syysrymyistä muodostui henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen tapahtuma, jonka aluksi fukseja perehdytettiin opiskeluun suomen kielen oppiaineessa. Virallisemman, henkilökunnan ohjaaman osuuden jälkeen ilta on perinteisesti himmennyt bileiksi, ja paikalle ovat saapuneet myös vanhemmat opiskelijat.

Rellestämisen vastapainoksi Suma alkoi varata 2010-luvulla syksyisin viikon pelkkää virkistäytymistä varten. Virkistysviikolla sumalaiset kokoontuivat muun muassa retkeilemään, keilaamaan, pelaamaan lautapelejä sekä syömään pannukakkua. Virkistysviikkoa järjestettiin parin vuoden ajan, minkä jälkeen sumalaiset eivät ole enää halunneet tai ehtineet virkistäytyä.

2010-luvun keskeisiä perinteitä ovat olleet noin kerran kuukaudessa keskiviikkoisin järjestetyt Kahviklubit, jolloin Kerhiksellä on myyty muutami-

Suma 50

121

122

Suma 50

Kuva: Jaana Haapaluoma-Höglund

en kymmenien senttien hintaan kahvia ja hallituslaisten leipomaa pullaa.

2010-luvun perinteisiin ovat kuuluneet myös satunnaiset lautapeli-illat ja teatterireissut Oulun kaupunginteatteriin. 2010-luvulla Suma järjesti muutaman kerran myös syksyisen vaellusreissun, jonka osallistujamäärä ei kuitenkaan koskaan noussut kovin huikeaksi.

Jo 1980-luvulla alkaneen salivuoron suosio oli 2010-luvun taitteessa huipussaan. Normaalikoululla nautiskeltiin kerran viikossa erilaisista joukkuelajeista, useimmiten sählystä tai sisäjalkapallosta. Sumalaisille kenties mieluisin salivuorolaji oli kuitenkin Suma-pallo, käytännössä epämääräinen käsipallon muoto, joka syntyi erään epäonnisen lentopallokokeilukerran tuloksena.

Salivuorokauteen kuuluivat oleellisena osana keväiset päättäjäiset, joissa palkittiin vuoden Suma-pelaaja. Suma-pelaajan nimi raapustettiin tussilla kiertopalkintona toimineeseen urheilupaitaan, joka on sittemmin mystisesti kadonnut.

2010-luvun kuluessa ja innokkaan salivuorosukupolven valmistuttua viikoittaiselle salivuorolla ei enää riittänyt kävijöitä, Jaana Haapaluoma-Höglund (tulloin joten vuoro laitettiin toistaiseksi voimassa Haapaluoma) laulamassa Fuksilaulua olevalle tauolle. Samalla liikuntavastaavan humanöörisitseillä vuonna 2011. hallituspestistä luovuttiin.

Suma on 2010-luvulla osallistunut säännöllisesti Nälkä- ja Janopäiväkeräyksiin. Hallituksessa on pitkään ollut kulttuuri- ja hyväntekeväisyysvastaava. Joulun aikoihin on usein lahjoitettu rahaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen.

Ainejärjestöjen saamat avustukset ovat läpi vuosikymmenten olleet humanistijärjestöjen elinehto. 2010-luvulla Suman muut varainkeruutavat ovat kuitenkin kokeneet pienen mullistuksen. Toimintaa rahoitettiin 2010-luvun alkupuoliskolla pitkälti baaribileillä, jotka tuottivat parhaimmillaan illassa jopa 700 euroa. Perinteisten baaribileiden, kuten TiSuSuTien ja Kesälaitumille-bileiden lisäksi bileitä järjestettiin usein puhtaasti pelkästään varainkeruutarkoituksessa.

Kuva: Jussi Meriläinen

Sumalaiset tahtoivat edustuskäyttöön oman standaarin. Standaari tehtiin vuoden 2013 aikana.

Katja Virpiranta vastasi ompelutyöstä ja Antti Koivusaari teki rungon ja kasasi standaarin. Kuvassa Antti Koivusaari ja Olli-Juhani Piri ylväinä standaarin kanssa seuraamassa vapun kirkkovenesoutuja keväällä 2014.

Vuosikymmenen puolenvälin paikkeilla baareihin keskittyneen juhlinnan suosio notkahti, ja bileiden tuotot tippuivat. Suma alkoi keksiä uusia varainkeruutapoja, minkä seurauksena hallitus kävi muun muassa inventoimassa Oulun H&M-myymälän. Vuosikymmenen puolenvälin jälkeen humanistit, myös Suma, ovat alkaneet kerätä rahaa siivoamalla Teekkaritaloa bileiden pullorahoja vastaan. Isompiin tapahtumiin, esimerkiksi Osmaan ja Suman 50-vuotisjuhlille, on myös hankittu entistä innokkaammin ulkopuolisia sponsoreita.

2010-luvulla Sumassa on siis sattunut paljon tapahtumien osalta. Kymmenluvun alkuvuosina Suman tapahtumakalenteria ovat rytmittäneet useat perinteiset tapahtumat, joista monia järjestettiin yhdessä toisten ainejärjestöjen kanssa. 2010-luvun puolivälin paikkeilla useat perinteiset pirpalot ja muut tapahtumat ovat kuitenkin muuttaneet muotoaan tai kadonneet maailmankartalta – toisaalta tilalle on luotu uusia, uljaita ja toivottavasti pitkäikäisiä perinteitä. Perinteitä on muokattu sen mukaan, millaisille tapahtumille on ollut kysyntää.

Suma 50

123

Kuva: Lauri Siniluoto

Kansallinen fennistiyhteisö turpoaa 2010-luvulla suomen kielen opiskelijat ovat tavanneet kollegojaan kaksi kertaa vuodessa Osma-tapahtumissa, Tämän teoksen harvoja ”ei selityksiä” -kuvia. Kuva on Tampejoiden järjestämisvasreen Osmasta keväältä 2015. Jussi Virpiranta pitelee narua ja tuu kiertää yliopistoTopi Hallikainen nostelee painoja desinmitta suussaan. kaupungista ja opiskelijajärjestöstä toiseen.

Suman vuoro isännöidä Osmaa oli jälleen syksyllä 2012 ja 2015.

Vuosikymmenen alussa Osman osallistujamäärät olivat vielä melko vaatimattomia, ja Oulustakin edustamaan lähti usein kolmesta kuuteen sumalaista. Innokkuus osmaamista kohtaan on ollut sittemmin huimassa kasvussa, ja 2010-luvun puolivälin paikkeilla ja sen jälkeen sumalaisia osallistujia on tavallisesti ollut jokaisessa tapaamisessa kymmenestä kahteenkymmeneen.

Osma-tapahtumat ovatkin kasvaneet yli sadan fennistin kokoontumisajoiksi.

Oulun Osma 2015 tunnettiin myös Helevetin Osmana. Samalla Suma tuli aloittaneeksi teemallisten Osmien perinteen. Helevetin Osman jälkeen on vietetty Avaraa Osmaa Helsingissä sekä Rikosmaa Turussa, ja keväällä 2017 fennistit suuntaavat Joensuuhun Teho-Osmastolle.

2010-luvun Osma-huuman tuloksena Sumassa kaivattiin lisää yhteisiä tapahtumia koko Suomen fennisteille. Sumalaiset halusivat esitellä oululaista vapun viettoa ja sitsikulttuuria fennistitovereilleen, joten Suma kutsui suomen kielen opiskelijajärjestöt vappuviikolla 2014 Ouluun viettämään Kansallisia fennistisitsejä. Sitsit on järjestetty jo kolmena peräkkäisenä vappuna, ja jokaisella kerralla sitsaamaan on saatu sumalaisten seuraksi ainakin siulalaisia Helsingistä.

Oululaista sitsikulttuuria on levitetty muille fennisteille tehokkaasti myös Osma-tapaamisissa, joiden ohjelmaan sitsit ovat kuuluneet viime vuosina kiinteästi. Vaikka joskus sitsikulttuurien yhteentörmäykset ovat saaneet Osma-kansan laulamaan, että “Oulu pilaa aina kaiken”, on sumalaisten ta-

124

Suma 50

Kuva: Antti Koivusaari

Suman naisedustus Budapestiss채 Tonavan rannalla kev채채ll채 2013.

Suma 50

125

poja omaksuttu käyttöön myös muissa kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingin Osmassa 2013 Oulun edustus järjesti sitseille yllätysohjelmanumerona konferenssipuhelun, eli naisten wc:ssä tarjoillun Jaloviina-pullon, mikä Simanismin Osma-pöytäkirjan mukaan kirvoitti lukuisia jaloviinanhajuisia rakkaudentunnustuksia Sumalle.

Ekskursioiden järjestäminen on Suman toiminnan muoto, joka on jatkunut aivan Suman perustamisajoilta näihin päiviin asti.

2010-luvulla Suma on ehtinyt ulkomaille kolmesti: syksyllä 2010 Tarttoon, keväällä 2013 Budapestiin ja keväällä 2014 jälleen Tarttoon. Molemmilla Tarton-ekskursioilla pysähdyttiin myös Helsingissä ja Tallinnassa.

Ekskursioiden tarkoitus ja ohjelma on säilynyt samansuuntaisena vuosikymmenestä toiseen.

Sumalaiset ovat lähteneet matkaan tutustuakseen sukukieliin ja -kansoihin sekä suomen kielen opetukseen Suman bilejulisteita 2010-luvun varrelta. Muut julisteet ulkomailla. Vaikka ekskurovat Jussi Virpirannan käsialaa, mutta Kesälaitumillejuliste on Laura Nivan (tuolloin Lukkarila) laatima. sioperinne ei ole missään vaiheessa katkennut kovinkaan pitkäksi aikaa, on jokaisen matkan järjestäminen ollut pienelle ainejärjestölle suuri ponnistus.

Sumanismissa muistellaan Tarton kevään 2014 ekskursion majoitusjärjestelyjä: “Kun saavuimme Tarttoon, taksikuski ei meinannut uskoa, että

126

Suma 50

olimme saapuneet toiselle meille varatuista majapaikoista. Hänen piti käydä tarkistamassa, että kyseessä ei ollut mikään kusetus. Ei se ollut; paikan rakennustyöt olivat vain alituiseen kesken. Kompleksisen hökkelöstön päärakennus näytti hieman Weasleyn talolta.”

Visuaalinen some-Suma kehittää toimintaansa Kuva: Suman arkisto

2010-luvulla sosiaalinen media on kasvanut runsaasti, ja Suma on pysynyt kehityksessä mukana.

Vähitellen sumalaisten kommunikointi, Suman hallituksen toiminta ja Suman viestintä ovat siirtyneet sähköpostilistoilta yhä enemmän someen.

Sumalla oli vuosikymmenen alussa myös IRCkanava, ja sumalaisia yritettiin opettaa irkkaamaan Sumanismissakin. IRC-kanava ei tästäkään huolimatta koskaan saavuttanut kovin suurta suosiota.

Vuonna 2012 Sumalla oli Facebookissa käytössä kaksi ryhmää: Suma ry sekä vapaamuotoisempi Suman kimp-

Vuoden Murre -palkinto luovutettiin Mikael Agricolan päivänä 2015 Vistot nakut ja Kolot knapsut -Facebook-ryhmälle. Palkintoa luovuttamassa ryhmän perustajille Murre-työryhmän puheenjohtaja Olli-Juhani Piri ja Suman puheenjohtaja Katja Virpiranta.

Vuoden Murret 2007–2015 Vuosi 2007 2009 2011 2013 2015

Murre • • • • •

Maajussille morsian -ohjelma Hiihtäjä Sami Jauhojärvi Napapiirin sankarit -elokuva Hotelli Atlas Vistot nakut ja kolot knapsut Facebook-ryhmä

Suma 50

127

pakiwa -niminen ryhmä. Päällekkäisyyden vuoksi Suman kimppakiwasta kuitenkin luovuttiin, ja Suma jäi Facebookissa elämään Suma ry -nimellä sekä keskusteluryhmänä että tykkäyssivuna.

Tykkäyssivu on Suman hallituslaisten ylläpitämä ja tarkoitettu Suman viralliseen viestintään. Keskusteluryhmä on tiedotuksen lisäksi olemassa myös sumalaisten vapaampaa keskustelua varten, ja ryhmässä jaetaan usein esimerkiksi kielitieteeseen liittyviä uutisia. Sumalaiset-niminen Suman Instagram-tili perustettiin vuoden 2015 alussa, ja myöhemmin samana vuonna sumalaisten keskustelualustaksi luotiin Suman Whatsapp-ryhmä.

Suman viestintä on sosiaalisen me2010-luku on tuonut tullessaan monia uusia dian myötä laajentunut paljon. Tietoja viestinnän ja näkymisen kanavia, kuten Suman oman Instagram-tilin. Tilillä on muun Suman järjestämistä tapahtumista voi muassa esitelty Suman hallituslaisia ja väsaada sähköpostilistan ja julisteiden läytelty näkymiä Suman tapahtumista. lisäksi myös Suman Facebook-sivuilta, Facebook-ryhmästä, Instagramista ja kuulla muistuttelua vielä Whatsappin kautta. Samalla ainejärjestön avoimuuteen on panostettu, ja hallitus pyrkii esimerkiksi lähettämään tiivistelmiä kokouksistaan sumalaisten luettavaksi sähköpostilla ja Facebookin kautta.

Viestinnän visuaalistakaan puolta ei ole unohdettu Sumassa 2010-luvulla.

Vuodesta 2012 lähtien Suma on esitellyt uuden hallituksen niin sanotuilla hallitusnaamastojulisteilla, joiden suunnitteluun, kuvaukseen ja kuvien käsittelyyn on nähty paljon vaivaa. Naamastoissa on noudatettu usein erilaisia teemoja, ja Suman hallituslaiset ovat esiintyneet kuvissa muun muassa pelikorteissa ja hipstereinä.

Graafiseen puoleen panostaminen on näkynyt myös Sumanismin sivuilla ja muissa Suman painatteissa, kuten tapahtumajulisteissa ja kunniakirjoissa. Parina vuonna Suman hallituskokoonpanoon on jopa kuulunut graafikon pesti.

Suma on pidemmän aikaa kerännyt vuosittain palautetta suomen kielen opiskelijoilta. Alun perin palaute koski opetusta, ja sitä käsiteltiin yhteistyössä oppiaineen kanssa. Myöhemmin kurssipalaute on siirtynyt kokonaan

128

Suma 50

henkilökunnan kerättäväksi, ja Suman keräämässä palautteessa on keskitytty kysymään sumalaisten tyyväisyyttä Suman toimintaan. Toimintaa on haluttu kehittää palautteen perusteella, ja Suma on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, miten helppoa toimintaan on lähteä mukaan. Vuodesta 2014 lähtien palaute on koostettu Sumanismiin, ja Suman hallitus on pyrkinyt vastaamaan palautteeseen avoimesti.

Suman aktiivisuus ylioppilaskunnassa oli huipussaan 2010-luvun alkupuolella. Vuoden 2011 edustajistovaaleissa valituista 37:stä edustajiston jäsenestä ja kuudesta SeKaHuVin (Se kaikkein humanistein vaaliliitto) paikasta Suma kahmaisi peräti kolme. Ylkkäri kuvaili vaalituloksesta kertovassa jutussaan sumalaisten menestystä hurjaksi ja nimesi Suman vaalien suurimmaksi yllättäjäksi.

Elokuussa 2012 Sumassa huomattiin, että yliopiston kielikeskuksen resurssien puutteen vuoksi kaikki kansainväliset opiskelijat eivät mahdu haluamilleen suomen kielen kursseille. Suman hallitus pohti, voisiko sumalaisten S2-ammattitaitoa hyödyntää ongelman ratkaisussa ja järjestää esimerkiksi tukiopetusta. Suman hallituksen tuolloinen koulutuspoliittinen vastaava Jaana Isohätälä selvitti tilannetta, keskusteli asiasta kielikeskuksen kanssa ja oli yhteydessä kv-opiskelijajärjestöihin.

Suma ja Network of International Students in Oulu (NISO) perustivat yhdessä Suomi-klubi nimisen keskustelukerhon. NISO tarjosi Suomi-klubille tilat yliopistolta ja mainosti tapahtumaa jäsenistölleen ja Suma värväsi jäsenistään klubille ohjaajan tai ohjaajat. Aloittaessaan Suomi-klubi sai 1000 euroa yliopiston ja ylioppilaskunnan Universitas-rahoitusta. Suomi-klubin toiminta on jatkunut pian viisi vuotta. Oulun yliopiston kansainväliset opiskelijat ovat päässeet harjoittelemaan suomen puhumista, ja S2-opetuksesta kiinnostuneet sumalaiset ovat kerryttäneet opetuskokemusta.

2017– Suman toiminta on ehtinyt kehittyä ja muuttaa muotoaan viisikymmentävuotisen historiansa aikana. Eri aikoina erilaiset asiat ovat olleet keskiössä: joskus Suman toiminta on keskittynyt paljolti koulutuspoliittisiin ja opiskeluihin liittyviin aiheisiin, toisilla vuosikymmenillä Suman päätarkoitus on ollut tuoda opiskelijoita yhteen bileiden voimalla.

Suma 50

129

Kuva: Kanta ry

Syyt lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan ovat silti olleet haastattelemiemme sumalaisten mukaan samanlaisia vuosikymmenestä riippumatta: Sumassa on päässyt mukaan tekemään ja vaikuttamaan. Vaikka uusia innokkaita ainejärjestöaktiiveja ei ole välttämättä aina ollut jonoksi asti, vaan moni on päätynyt hallituspestiinsä houkuttelun seurauksena, ovat kaikki haastattelemamme aktiivit eri vuosikymmeniltä muistelleet aikojaan Sumassa lämmöllä.

Suma ja Sumassa koettu erityinen yhteenkuuluvuuden tunne ovat tehneet opiskeluajoista ikimuistoisia. Sumassa on luotu elinikäisiä ystävyyssuhteita. Suma on ollut monille opiskelija-aktiiveille kasvattiseura, josta saatu into ja kokemus ovat johdattaneet sumalaisia aktiiveiksi esimerkiksi ylioppilaskuntaan.

Viidenkymmenen eletyn Suma-vuoden jälkeen on luonnollista pohtia ainejärjestömme ja ainejärjestötoiminnan tulevaisuutta. Mihin olet menossa, rakas Suma? Historiikin ilmestymisaikoihin, vuoden 2017 alussa, koko humanistinen tiedekunta on muutoksen kynnyksellä, sillä Oulun ammattikorkeakoulun tekniikan ja kulttuurin yksiköt muuttavat tiedekuntamme tiloihin. Humanististen ja kasvatustieteellisten alojen henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät muuttajien alta yliopiston keskusaulan läheisyyteen niin kutsutulle yliopiston vanhalle puolelle. Suma on kokenut samanlaisen tilamullistuksen

Suman voitokas Osma-suunnistusjoukkue Turussa syksyllä 2016. Suunnistusrastin aiheena oli pakoauton kasaaminen, ja SumAudi meni ikävä kyllä eelle kaikista muista.

130

Suma 50

viimeksi 90-luvun alussa, kun humanistit muuttivat keskustasta Linnanmaalle.

Nykyiset tilat Linnanmaalla ovat olleet suomen kielen henkilökunnan ja sumalaisten kotina viimeiset 25 vuotta. On ymmärrettävää, että muuttoon liittyy haikeutta ja pelkoja. Opiskelija-aktiivit kantavat huolta erityisesti kiltahuoneiden tilanteesta, ja humanistijärjestöt ovatkin aktiivisesti asettuneet puolustamaan kiltahuoneiden merkitystä opiskelijan arjessa. Tällä hetkellä ei ole vielä tietoa siitä, millainen on Kerhiksen tulevaisuus: Onko Sumalla jatkossa omaa kiltahuonetta, vai jaetaanko se esimerkiksi joidenkin muiden humanistikiltojen kanssa?

Kun uuden muuton kynnyksellä seisominen pelottaa, voimaa ja toivoa voi hakea Suman historiasta. Samanlaisia tuntemuksia aiheutti myös muutto Linnanmaalle: sitä on kuvailtu historiikissamme “henkiseksi shokiksi”.

Siirtyminen luonnontieteilijöiden sekä tekniikan opiskelijoiden sekaan on varmasti monin tavoin vaikuttanut humanisti-identiteettiin. Kaikki ei kuitenkaan mennyt huonosti tai palanut tuhkaksi, vaan yhteiskampus toi Sumalle muun muassa juurikin oman kiltahuoneen ja ajan saatossa useita uusia perinteitä, kuten sitsejä, jotka olemme omaksuneet teekkarinaapureiltamme.

Muuttomullistuksen lisäksi myös koulutuspoliittisella kentällä tapahtuu.

Oulun yliopisto ottaa vuonna 2017 käyttöön laaja-alaiset kandidaatintutkinnot. Suunta on se, että pieniä koulutusohjelmia yhdistetään isommiksi kokonaisuuksiksi.

Suomen kieli kuuluu jatkossa kielten ja kirjallisuuden tutkinto-ohjelmaan, ja vuodesta 2017 lähtien suomen kieli ja kirjallisuus ovat yksi, yhteinen hakukohde. Yliopistoilla on kova paine profiloitua, mikä tarkoittaa, että yliopistojen olisi aiempaa selkeämmin valittava omat vahvuusalueensa, joihin keskittyä.

Miten koulutuspoliittinen kehitys tulee näkymään Sumassa? Vaikuttaako laaja-alaisuus siihen, miten opiskelijat identifioituvat ainejärjestöjen jäseniksi? Miten tutkinto-ohjelmien muutokset tulevat vaikuttamaan humanistijärjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön?

Opiskelijoiden paine valmistua kasvaa opintotuen ehtojen kiristyessä vuosi vuodelta. Moni opiskelija kokee, ettei aikaa riitä opiskelijatoimintaan, mikä näkyy jo nyt siinä, että ainejärjestöurat ovat lyhyempiä kuin ennen.

Riittääkö Suman kaltaisessa pienessä ainejärjestössä tulevaisuudessa aktiiveja, jotka toimintaa pyörittävät? Tai kuinka eläväisenä toiminta pysty-

Suma 50

131

tään säilyttämään, jos toimijoiden määrä vähenee? Suman hallitus oli useita vuosia 12-jäseninen, mutta viime syyskokouksessa vuoden 2017 hallitukseen päätettiin valita 10 jäsentä, koska kahtatoista innostunutta ja aktiivista toimijaa on ollut koko ajan yhä vaikeampi löytää.

1970-luvun opiskelijaliikkeen politisoituminen kosketti myös aikansa Suman toimintaa. Suma otti kantaa opetukseen liittyvien asioiden lisäksi myös ympäröivän maailman politiikkaan osallistumalla esimerkiksi Chilen solidaarisuusliikkeeseen. Vielä 1980-luvullakin politiikka oli nykyistä kiinteämmin mukana opiskelijatoiminnassa ja opiskelijoiden arjessa.

1990-luvulta lähtien politiikka on ollut ainejärjestötoiminnalle kaukainen asia, mutta pysyykö se Suman ulkopuolella tulevaisuudessakin? Juuri nyt maailma on muuttumassa monien mielestä pelottavaankin suuntaan: Äärioikeistolainen populismi ja muukalaisvihamielisyys ovat nostaneet päätään Euroopassa. Aikaamme on kuvattu myös postfaktuaaliseksi. Voiko ajan hengen muuttuminen johtaa siihen, että kannanottaminen ja poliittisuus tekevät paluuta ainejärjestötoimintaan? Nousevatko humanistit puolustamaan tiedettä ja humaaneja arvoja?

Suomen kielen opiskelijat ja Suman toimijat vaihtuvat uusiin nopealla syklillä. Fuksit jättävät yliopiston reilussa viidessä vuodessa ja aktiivit toimivat Suman hallituksessa usein vain yhdestä kaudesta muutamaan. Ainejärjestötoiminnan nopean vaihtuvuuden valossa on hienoa, että Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijat ovat onnistuneet pitämään oman järjestönsä toimivana ja elävänä jo viiden vuosikymmenen ajan. Suman tulevaisuuteen liittyy paljon kysymyksiä, ja varmaa on, että ainejärjestötoiminnassakin vain muutos on pysyvää. Vastaukset kysymyksiimme saamme toivottavasti Suman 100-vuotishistoriikissa.

132

Suma 50

Sivusta kuultua

Kuva: Henri Sorsa

δ ..

2010-luvun Suma-konkari Katja Virpiranta (keskellä) järjesti häänsä heinäkuussa 2012 sitsiteemalla. Kuvassa on ”Rapolan laulun” koreografia perinteisimmillään: Jussi Virpiranta istuu Mikko Memosen harteilla.

Suma laulaa, paarlevuu!

S

euraavilla sivuilla esitellään sumalaisten tekemiä juoma- ja sitsilauluja. ”Fennistin prokrastinaatiolaulu” on muodostunut 2010-luvun sumalaisille eräänlaiseksi tunnuslauluksi, jonka fennistit laulavat aina seisaaltaan. ”Rapolan laulu” lauletaan sumalaisten tekemälle vappukiljulle. Lauluperinne elää edelleen, ja uusimpia tuotoksia ovat Sumanismi-lehden oma laulu sekä salaa yhteiskuntakriittinen ”Laulu suorituskammosta”.

Suma 50

133

Fennistin prokrastinaatiolaulu Vanhojapoikia viiksekkäitä säv. J. Vainio san. J Vainio / trad.*

Fennistiltä jää hommat taas kesken Jossain muualla hauskempaa ois ohjelmaa Taidan kirjoittaa tämänkin esseen sitten, kun alkaa kiinnostaa Laukun pohjalla lojuvat litteraatit Voi jestas, huomenna ois tenttikin!

Mutta toisin kuin oppilaat reippaat, kiltit taidan lähteä baarihin Integroidessa meni fyysikon ilta Otitit koneellaan vain ohjelmoi Koulutyö elämää vienyt ei multa Fennistit tietenkin lauloi ja joi Akateeminen vapaus, oi kyllä!

Tämän kurssin käydä kai myöhemmin voi Hyvin pienellä viivyttelyllä vapaa-aikansa maksimoi Torkuin Kerhiksen sohvalla tunteroisen Näin enteen ihanan unessani että yhdeksässä vuodessa valmistelen viimeinkin kandini Kääntäessä meni anglistin ilta Kultulaiset ne emansipoi Koulutyö elämää vienyt ei multa Fennistit tietenkin lauloi ja joi

134

Suma 50

δ

Rapolan laulu

..

Sillanpään marssilaulu säv. A. Mustonen san. F. E. Sillanpää / trad.*

Lähikaupasta kannamme turbopikahiivamme Kohta kaapin pohjalla pulputtaa hieman hiiva jo haiskahtaa

Kun Rapolan pullot on tyhjillään pöntön äärellä tuumailen että yhtään pienintä pätkääkään vappuviikosta muista en

Sivusta kuultua

Kun lompakon pohja on tyhjillään jopa kaljasta luovuttu on Pakko silloin on ryhtyä keittelemään janojuomaa rappion

Tästä kohtalon rännistä en ehkä selviä hengissä Mutta jos tähän kankkuseen kuole en uuden satsin mä keittelen

Taaksensa jättää se viskit ja muut valkoviinit ja punkutkin Nyt kiljulla täyttyköön kaikkien suut se on juomista rakkahin (HALVIN!) Fuksit katsovat kauhuissaan kun kansa on turvallaan Kohtuuden järjen voit unhoittaa joku taitaa jo oksentaa Tämä viinan määrä lie loppumaton käsin kaksin me sua kiskotaan Niin kauan kuin pystyssä fennisti on Rapolaa vielä temmotaan Läpi kaupungin konttaamme pian silmämme suljemme Liika on liikaa ja kiljuhan on juoma kulttuurin turmion

Suma 50

135

Syynimaan laulu Elämä ikkunan takana säv. G. Sundqvist san. trad.*

Mutkan takaa löytyy lisää raittia Syynimaalta täytyis päästä kotia Kierrän yön yli ympyrää Tienviitta Linnanmaalle ohjaa oikeaan Taisin kääntyä mä silti vasempaan Mihin vittuun mä jouduinkaan?

Mä kierrän eksyksissä samaa ympyrää Pääsemättä mihinkään Kai täytyy lumihankeen jäädä nukkumaan Haista vittu, Syynimaa.

Diftonginreduktiolaulu Tuku tuku lampaitani säv. Tapio Rautavaara san. trad.*

Koera, koera, koera, koera laeva, laeva, laeva, laeva maeto, maeto, maeto, maeto maeto, maeto, maeto, maeto haema, haema, haema, haema aoto, aoto, aoto, aoto vaemo, vaemo, vaemo, vaemo laori, laori, laori, laori paena, paena, paena koerraa paena, paena, paena koerraa paena, paena, paena koerraa paena, paena, paena koerraa * Laulujen (pääasiallinen) sanoittaja ei antanut lupaa nimensä julkaisemiseen.

136

Suma 50

δ

Laulu suorituskammosta

..

Mies jonka ympäriltä tuolit viedään säv. Zen Café san. S. Putro / L. Siniluoto

Sivusta kuultua

Se käy luennolla kerran kuussa Jos se vastaa niin se vastaa väärin Sil on laukku täynnä monisteita Pohjimmaiset on jo nukkaa Jos se nukahtaa, sen silmät sammuu Mut sen ilme tuskin lainkaan muuttuu Täytekynä lojuu pulpetilla Vaihtolyijyt loppui talvella Mies jonka taskusta tuet viedään Mies jonka Weboodi nollaa näyttää Mies jonka opinnot on vuosikausia jumineet Mies jonka taskusta tuet viedään Mies jolle peruskurssit mieleen ei jää Mies jonka tenttikirjoihin on toukat jo pesineet Se ei suorita, ja kun se lintsaa, Se on useimmiten Kerhiksellä Se on sanasotaa iPhonella Lehtorit saa tyhjän katseen Tälle proffat eivät juuri niiaa Mies ei selittele eikä piittaa Se käy siten, että tiukka käännös Ovesta ulos ja röökipaikalle Mies jonka taskusta tuet viedään...

Jos se lukee, niin sen järki hiipuu Ja aivot kasaan luhistuu Jos se tutkii, niin sen homma kusee Ja metodit kuiviin pusertuu Mies jonka taskusta tuet viedään...

Suma 50

137

Sumanismi Menolippu säv. R Hakamäki san. A Saarenketo / L. Siniluoto

Sumanismi (5x) Joko sulla Sumanismi on?

Istun työtuoliin ja koneen aukaisen Deadline häämöttää, kavereita en enää nää Työn alla Sumanismi on Paino ryssi taas, siis tehdään uudestaan Julkaisu nyt siirtyy viikkoon seuraavaan, vituttaa Milloin valmis Sumanismi on?

Tää pakko kirjoittaa on uusiksi Jutuistani tolkku on pois Taas täyttä soopaa yöllä raapustin Roskiin heittää tän paskan vois Sumanismi (5x) Joko sulla Sumanismi on?

Katson taaksepäin ja Kerhis sinne jää Pakko bilettää, selvää päivää en enää nää Kun valmis Sumanismi on O-o-oo Mulla uusi Sumanismi on Tää pakko kirjoittaa on uusiksi...

138

Suma 50

..

Suman ja Ugrin puheenjohtajat sekä Suman kunniajäsenet 1966–2017 Suma 50

139

140

Suma 50

Toimikausi 1966–1968 (Ugri) 1969 (Ugri) 1969–1970 1970–1971 1971–1972 1972–1973 1973–1975 1976 1976–1977 1977–1978 1979 1979–1981 1981 1981–1982 1982–1983 1983–1984 1985 1985–1986 1987 1987 1988–1989 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997–1998 1999 2000 2001 2001

Puheenjohtaja • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kristiina Karhumaa Erkki Säily Reino Moilanen Anneli Kivilinna Tuula Kämäräinen Timo Rautava Irmeli Nikula Kari Kähkönen Maarit Tartia/Kallio Leena Turpeinen Kyllikki Mämmi Marja-Liisa Ahvenjärvi Pertti Sillanpää Anja Kuhalampi Marita Karsikas Raili Kivelä Riitta Eskola Sirkku ”Piita” Leppilahti Riitta-Maria Punkki Markku Outila Eija Paso Anu Heiskanen Marjukka Järvinen Sari Hiltunen Maarit Rauhala Satu Vesala Meri Aatsinki Sirpa Pirttikoski Jaakko Sarmola Hanna Ampula Milla Rasila Kaija Heikkinen Merita Ruotsalainen Katja Västi (vt.)

Suma 50

141

2002–2003 2004–2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

• • • • • • • • • • • • • •

Kutsuttu 25.10.1971 25.10.1971 12.5.2009 19.5.2011 17.3.2012 7.6.2013

142

Suma 50

Tuire Leinonen Henna Sipola Arto Lämsä Iina-Ruusa Pyykkönen Erika Ryhänen Samira Fahim Tuomo Polo Iina Luosujärvi Jukka Mettovaara Liisa Pekkala Antti Koivusaari Katja Virpiranta Katri Kiurujoki (vt. syksyllä 2015) Lauri Siniluoto

Kunniajäsen • • • • • •

Pauli Saukkonen Matti Pääkkönen Aulikki Lappalainen Marketta Harju-Autti Merja Karjalainen Helena Sulkala

..

Jälkisana Suma 50

143

144

Suma 50

O

piskelijakillan historiaan syventyminen ei ole yksinkertainen tehtävä meille, jotka olemme eläneet vain puolet Suman olemassaoloajasta. Tuskan hiki kihoaisi pintaan heti, jos tässä pitäisi edetä pelkästään Suman Kerhiksellä olevien, monelta osin varsin vaillinaisten arkistojen varassa. Siksi on paikallaan kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet meille suosiollisen avustuksensa tässä urakassa tai muuten myötävaikuttaneet historiikin syntyyn.

Ensinnäkin suuret kiitokset kaikille tässä teoksessa haastatelluille Suman jäsenille eri vuosikymmeniltä. Teidän muistonne ovat puhaltaneet tekstiin eloa: Sisko Brunni, Samira Fahim, Kristiina Karhumaa-Mäkiaho, Marita Karsikas, Lasse Kemppainen, Maija-Leena ”Maina” Kivioja, Niina Kunnas, Sirkku ”Piita” Leppilahti, Harri Mantila, Reino Moilanen, Laura Niva, Maarit Rauhala, Erkki Säily, Paula Vaskuri, Katja Virpiranta ja Katja Västi. Haastateltujen lisäksi kiitämme Suman edellisen historiikin kirjoittajia Marianne Lakomäkeä ja Eeva Mikkosta työstä, jonka pohjalle on ollut hyvä lähteä rakentamaan.

Kiitämme kaikkia, jotka antoivat käyttöömme kotialbumiensa kuvaaarteita: Sisko Brunni, Cheng Yingxi, Jaana Haapaluoma-Höglund, Marita Karsikas, Lasse Kemppainen, Niina Kunnas, Päivi Lehtomurto, Pirkko Leinonen, Maikki Marjaniemi, Jussi Meriläinen, Katariina Mäkelä, Ida Numminen, Marja-Leena Paananen, Tuomo Polo, Maarit Rauhala, Helena Sulkala, Merja Takkula, Paula Vaskuri ja Katja Virpiranta. Lisäksi kiitämme Maija Saviniemeä, joka on ollut suurena apuna oppiaineen kuva-arkistojen läpikäynnissä sekä toiminut välikätenä kuvien metsästyksessä.

Kun on pakertanut kokonaisen vuoden kirjan parissa, saattaa tulla sokeaksi omalle tekstilleen. Siksi kiitämme Katja Virpirantaa, joka suostui ystävällisesti toimimaan teoksemme kriittisenä esilukijana.

Erityisen suuren kiitoksen haluamme lähettää koko Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineen henkilökunnalle. Te olette pitäneet huolen siitä, että suomen kielen opiskelu Oulussa on ollut antoisaa ja kotoisaa vuosikymmenestä toiseen.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä kiitämme kaikkia suomen kielen opiskelijatovereitamme. Teidän ansiostanne sumalaisuus on niin mahtava asia, että se innosti meidät tekemään tämän työn.

Oulussa helmikuussa 2017 Suman historiikkityöryhmä Suma 50

145

146

Suma 50

Huomattavan hyvää sisältöä.

Yhteistyössä mukana

MEILTÄ KAIKKI PAINOPALVELUT JOUSTAVASTI JA EDULLISESTI

• julisteet • roll-upit • lehdet • esitteet, kortit • julkaisut, kirjat • lopputyöt

441 729 Painolaitos

Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Paavo Havaksen tie 5 E • 90570 Oulu Puh. 020 756 8670 • asiakaspalvelu.oulu@juvenesprint.fi • www.juvenesprint.fi

Suma 50

147

K

äsissäsi on jokaisen oululaisen fennistin perusteos.

Suma 50 – Suomen kielen opiskelijain järjestötoimintaa Oulun yliopistossa 1967–2017 on kattava ja rakkaudella laadittu katsaus Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden järjestötoimintaan. Teos johdattaa meidät aina 60-luvun Ugri-ajoista tähän päivään asti.

Opimme, miksi eräs TiSuSuTi-juliste oli herättää skandaalin, mitä 90-luvun luumubileissä tehtiin, miten violetteihin haalareihin päädyttiin, millaista yhteistyötä 70-luvun Suma teki SuomiNeuvostoliitto-seuran kanssa ja mikä innosti 60-luvun oululaiset fennistit perustamaan oman, itsenäisen killan. Teos luo silmäyksen myös siihen, mitä Suman tulevaisuus kenties tuo tullessaan.

Teoksen luettuamme olemme tietoisempia siitä, mitä sumalaisuus merkitsee. Tämän tietoisuuden kohentaminen on paikallaan erityisesti nyt, kun Sumaa on keksitty jo viisikymmentä vuotta.

Näin varmistetaan, että Suman historiassa riittää meheviä juttuja historisoitaviksi tulevinakin vuosikymmeninä.

148

Suma 50

Kansien kuvat Olli-Juhani Piri