Simanismi 2011 by Sumanismi

2/2011

Su�� s�� a��st��t�

K��: Veera Adolfsen Kaisa Kortekallio Iina Luosujärvi Mikko Memonen Tanja Seppälä Sonja Seppänen Noora Vaarala Katja Virpiranta

K��: Veera Adolfsen Anssi Aikio Jaana Karppinen Laura Lukkarila Iina Luosujärvi Ida Numminen Tanja Seppälä Sonja Seppänen Noora Vaarala sxc.hu

T��: Jukka Mettovaara Jussi Virpiranta Katja Virpiranta

Sumanismi

P��: Jukka Mettovaara Jussi Virpiranta

Painettu Yliopistopainossa Painos: 70 kpl

pÄ

Äk

itu

Jälleen on tullut aika uuden lehden ilmestymisen. Tämänvappuista Simanismia taitetaan vähän hektisissä tunnelmissa. Kaikki mahdolliset kevään pyhät on sullottu yhteen emmekä pääse yliopistolle taittamaan. Onneksi toimihenkilömme Katja tarjosi meille auliisti kämppäänsä työskentelytilaksi. Kiitämme suuresti. Koska taitamme Simanismia, lehden teemana on siis kaikille tuttu työväen juhla vappu. Kerromme, kuinka valmistat parhaan keväisen kotiviinin, miten ylipäätään selviät koko vapun yli ja mistä ovat peräisin mm. sellaiset sanat kuten munkki, krapula ja känni. Lisäksi haastattelemme eläkkeelle jäävää lehtoriamme Markettaa sekä raportoimme Osma-tapaamisesta ja Suman ja Giekun laavuillasta. Myös poliittista ja kielitieteellistä kontenttia löytyy, ja sokerina pohjalla sivuilla seikkailevat tutut ravintola- ja baariarvostelut. Vapun kunniaksi olemme myös itse käyttäneet viininmaisteluun suuren osan siitä ajasta, jonka olisimme voineet käyttää taittamiseen. Tai no tuskin me sitä oikeasti oltaisiin käytetty taittamiseen. Lehti kuitenkin saatiin kunniakkaasti lähes ajoissa valmiiksi. Taittoprosessista ei ole taaskaan puuttunut dramaattisia käänteitä. Viimeisenä taittopäivänä saimme vielä uusia juttuja, ja lehden rakennetta piti muuttaa. Eipä sinänsä, sen ansiosta saimme lisää (toivottavasti kiinnostavaa) materiaalia mukaan. Lopuksi erityiskiitokset anonyymille fuksille, joka pitkällisen suostuttelun ja muutaman lasillisen jälkeen suostui poseeraamaan sisällysluettelo selässään. Kiitos Mikko. Hyvää vappua ja housut nilkkoihin! Päätoimittajat Jukka & Jussi

Sumanismi

Puheenjohtajan tervehdys Hiphei! On taas kevät ja aika riemukkaan vapun juhlinnan. Kevätlukukausi on ainakin omalta osaltani kulunut hurjan vauhdikkaasti Suma-touhujen, Norssin ja kandintutkielman vääntämisen merkeissä. Kaikesta on ainakin tähän mennessä selvitty ihan kunnialla, vaikka eritoten puheenjohtajan saappaisiin heittäytyminen meinasi alkuvuodesta hieman hirvittää. On upeaa olla osa niinkin aktiivista ja innokasta ainejärjestöä kuin Suma on. Edellisen Sumanismin ilmestymisen jälkeen olemme esimerkiksi urheilleet salivuorolla, pitäneet suuren suosion saavuttaneet Disney-sitsit yhteisvoimin Verban ja Indexin kanssa, kisanneet laskiaisen sumalympialaisissa Indexin kanssa ja istuneet laskiaissaunassa Tiiman ja Otitin kanssa. Tässä kuussa olemme myös palkinneet jo kolmatta kertaa Vuoden Murren, minkä ansiosta Suma sai julkisuutta jopa valtakunnallisessa mediassa. Hieno juttu! Kuten kevään tapahtumista voi huomata, meillä on ilahduttavan paljon yhteistyötä sekä humanistijärjestöjen että muidenkin tiedekuntien opiskelijoiden kanssa. Poikkitieteellisyys on tärkeää varsinkin näin pienelle ainejärjestölle kuin Suma. Itse ainakin karistan mielelläni niitä ennakkoluuloja, mitä vaikkapa teekkareilla on meistä humanisteista – tai toisinpäin. Mukavia ihmisiä ovat kutakuinkin kaikki opiskelijat haalarin väristä riippumatta. Toisaalta on silti tärkeää, että meillä on myös ihan ikiomia, pelkästään sumalaisille tarkoitettuja tapahtumia. Se luo yhteisöllisyyttä. Sellaiset tapahtumat kuin vaikkapa ystävänpäiväkahvit tai syksyn veljeskotirymyt ovat tällaisia Suman omia juttuja. Onneksi muita sumalaisia voi tavata ihan päivittäinkin arkisen aherruksen ohessa esimerkiksi Kerhiksellä. Mielestäni Suma on ihan jokaisen sumalaisen yhteinen juttu, ja haluaisin, että jokainen viihtyy järjestössämme. Meissä on paljon hyvää, mutta asioita voi aina tehdä paremminkin. Jos teillä siis on joitain kehitysehdotuksia – siis ihan millaisia tahansa – kertokaa niistä rohkeasti vaikkapa minulle tai jollekin muulle hallituksen jäsenelle. Tehdään Sumasta entistäkin parempi! Mutta hei – nähdään nyt vappuna vähän joka paikassa ja kannetaan violetteja haalareitamme ylpeästi! Iloitaan, riemuitaan, riehutaan! Iina

Sumanismi

Sumalaisen Vappukalenteri 26.4.

2011

11.30–17 22

Kirkkovenesoudut Tuiran rannassa Jälkisoudut Apollossa WesiBussi kulkee klo 16–24

12–17 12–17 13 22

KotiKaupunginLyhyt, lähtö yliopistolta 2T-ovelta. Hinta 10 euroa. OLuT:n kaikille avoin Vappusuunnistus Linnanmaalla Suman ja Indexin Oulun ympäri(päissään)ajot Humanistisen killan AatonAatonAatonAatonApinaKapinabileet Tivolissa WesiBussi kulkee klo 17–24

12–15 13–19 21 22

Humanistien juomalauluharjoitukset Kaupunginteatterin huiteilla Päiväkännit Hevimestassa, ilmainen kuljetus WesiBussilla klo 13–15 Reivit Teekkaritalolla Wappuhäjyylyt Tivolissa WesiBussi kulkee klo 15–24 Janopäiväkeräykseen voi osallistua 11–20

13 22

Humanistifuksien haalarikastajaiset Noitavainojen uhrien muistomerkillä Limingantullissa. Kastajaisten jälkeen pikniköintiä ja pihapelejä. Waatonaaton Bileet Apollossa WesiBussi kulkee klo 15–24 Janopäiväkeräykseen voi osallistua 11–20

12 viim. 14 22

Franzénin patsaan lakitus keskustassa Suma-piknik Hupisaarilla Waaton bileet Dionessa ja Toivossa WesiBussi kulkee klo 16–24 Janopäiväkeräykseen voi osallistua 11–18

03.33 05.30–09 09

Asematunnelin örinät rautatieaseman tunnelissa Sillis Oulun Lyseolla Shampanjamatinea Linnasaaressa

27.4.

28.4.

29.4.

30.4.

1.5.

Sumanismi

Varaslähtö vappuun:

Suman ja Giekun laavuilta 19.4. Tanja Seppälä

19.30 Paikalla on jo mukavasti porukkaa. Osa hengaa kodassa, osa vanhan eläintarhan pihan tulistelupaikalla. Todetaan, että halot ovat märkiä. Kiehisten vuolemissessioiden jälkeen sekä kodassa että pihalla roihuaa jonkinnäköiset tulet.

20.00 Sumalaiset ja giekulaiset hieman tutustelevat. Giekulaisia on paikalla viisi kappaletta, sumalaisia päälle seitsemisentoista. Tutustelusta tekee rentoa se, että Mattasen poikkitieteelliset siskokset ovat paikalla.

Iina Luosujärvi

21.00 Tulet alkavat olla sillä mallilla, että makkarat saadaan kypsiksi sekä makkaratikun nokassa että kodan ritilällä. Kalja- ja siide-

Veera Adolfsen

19.00 Laavuillan virallinen alkamisaika. Aurinko paistaa. Reippaat giekulaiset ovat pistäneet kodan pystyyn ja rakennelleet tynnyrinuotiopaikan kodan keskelle. Haalaritkin on kaivettu esille.

ritölkit, omat juomasekoitukset ja Swing-siideri ovat avautuneet.

22.00 Alkaa olla vähän viileä. Halot ovat lopussa ja yksi makkaratikuista tulee tiensä päähän. Kaikki ovat pakkautuneet sisälle kotaan, ja kodan suu sidotaan tiukasti kiinni. Juomalaulut ja Leevien klassikot kajahtavat ilmoille. Viimeinenkin giekulainen menetetään. Eemil kiertää. 22.10 Janne Taanila ilmestyy paikalle hämmentävän yllättäen. Toimikohan Unelmia ja toimistohommia kutsulauluna?

22.30 Kaksi otittilaista ilmestyy paikalle Laulukaluineen. Laulaminen saa uutta pontta.

Sumanismi

22.50 Viimeinen mohikaani eli mattimyöhäinen giekulainen käy tarkistamassa, onko kota vielä pystyssä. Onhan se. Sumalaiset laulavat vielä hetken. 23.20 Viimeiset liekit sammuvat, alkaa olla kylmä. Laulujen sanojen näkeminen on entistä vaikeampaa. Siirrytään saunan pukuhuoneeseen.

00.00 Sörnai gusha, käärmelaulu, kaljakaanon. Laulu raikaa edelleen, tässä vaiheessa tarkkailijamme Tanja luovuttaa.

Kuhinaa pöntössä

Kaisa Kortekallio

Kevät. Lumen kesuura, valon cargo, käkkäräinen kerubi, katujen karibu fosforin riekaleita sarvissaan se parraton, turtumaton, paaninen se darraton, murtumaton, maaninen kuin ajaisi kaikkiin suuntiin hullujaan... – Ilpo Tiihonen: Senaatintori, kokoelmassa Boxtrot

Ilpo Tiihonen sen tietää: kevät on hullu, väsymätön pukki. Kevät tulee aina yllättäen, silloin kun on oikeastaan vielä aivan liian kylmä kirmailla kedoilla. Mutta minkäs teet: kun kevät kutsuu, on kirmailtava. Vappu alkaa jo maaliskuun alussa. Valo sen tekee. Aivot alkavat kiertyä serpentiinille heti kun yliopiston ovesta ulos astuessaan huomaa ettei aurinko olekaan laskenut. Bipolaarisen pohjolalaisen virtakytkin napsahtaa offista oniin. Silmät aukeavat: kodin pienen piirin ulkopuolella onkin elämää, ihmisiä, tennareita, terasseja. Kaikki minua varten!

Pari kuukautta sitä pitää pidätellä. On oltava kuin mitään ei olisi tapahtunut. On näyteltävä asiallista ihmistä, pidettävä housut jalassa ja tenttikirja auki. On haettava kesätöitä, vaikka tietäisikin että haastatteluissa on mahdotonta pitää motivaatiota yllä silloin kun tuuli haisee jo pölyltä ja murtuvalta jäältä. Viimeistään huhtikuun puolivälissä alkaa huomata, että ei ole yksin. Rasahtelevien kuorien välistä alkaa lipsahdella paanisia määkäisyjä. “En mä jaksanut sitä viimeistä luentoa, mun oli pakko päästä jäätelölle.” “Voisko tiistaina tehdä sangriaa, ihan vähän vain?” “Tää rairuoho maistuu Sumanismi

oikeastaan aika hyvältä.” Muidenkin suonissa virtaa mahlaa. Viikkoa ennen vappua jokaisella on jo simapönttö kuhisemassa ja pinkit lasit otsalla. Silloin tietää, että aika on koittanut – aika olla eläin, olla ihminen, olla ihmiseläin: aika juosta, juoda ja juhlistaa. Jos näette minut vappuna, nostakaa kanssani malja: Kevät, senkin käkkäräinen kerubi, tämä on sinulle!

Miten selviän vapusta? Miten sitä vappua sitten oikein vietetään? Mitä kaikkea kannattaa huomioida, kun valmistautuu vappuun? Neljättä vuotta opiskeleva konkarivappuilija kertoo. Vinkit perustuvat hyvin pitkälti empiiriseen tutkimukseen. Vappu, tuo kaikkien yliopistoopiskelijoiden kestävyyslaji ja oma suosikkivuodenaikani, on jälleen käsillä. Mielestäni jokainen saa juhlia vappua kuten haluaa: yksi-, kaksi- tai seitsenpäiväisenä. Ei siis kan-

nata ottaa paineita siitä, että vappuna pitäisi deekuilla koko viikko. Kukaan ei tuomitse, jos niin ei tee, eikä alkoholia tarvitse juoda, jos ei halua. Moni kuitenkin haluaa. Minulle vapun on tarkoitus

olla eeppinen lopetus rankalle opiskelijavuodelle – joo joo, tiedetään, on niitä opintoja vielä toukokuun puolellakin. Mutta ei anneta niiden häiritä.

Muista ennakointi! • Elä koko kevät säästeliäästi, jotta vappurientoihin säästyy rahaa. Helmi-maaliskuussa kannattaa tehdä töitä opintojen ohessa, jos vain mahdollista.

• Muista kuitenkin kertoa työnantajallesi hyvissä ajoin, ettet ole käytettävissä huhtikuun viimeisellä viikolla tai toukokuun ensimmäisinä päivinä. On harmillista, jos vappuriennot jäävät väliin työnteon takia. Jos kuitenkin vahingossa menet lupautumaan töihin, ota ihmeessä haalarisi mukaan: työvuoron jälkeen aikaa ei kulu turhaan kotona käymiseen, vaan voit soitella kavereillesi ja liittyä suoraan heidän seuraansa.

• Jos rahasi eivät tiukasta budjetoinnista huolimatta näytä riittävän, voit aina a) nostaa opintolainaa tai b) hakea toimeentulotukea. Jälkimmäinen tapa on tosin melko työläs ja vaatii jo vakavaa rahanpuutetta. Pikavippejä en suosittele kenellekään – ne aiheuttavat vain turhaa vapunjälkeistä ahdistusta.

• Kamalaa on myös se, jos vappuviikolla joutuu kuluttamaan aikaa ja voimavaroja opiskeluun.

Humanistisella puolella ei ole jostain syystä huomioitu lainkaan sitä, että vappuviikolle ei saisi tunkea luentoja ja seminaareja. Kirjoita kalenteriisi jo tammikuussa isolla ”VAPPU” ja ole ottamatta mitään pakollista, varsinkaan tenttejä, koko viikolle. Säästä poissaoloja luennoilta vappuviikoksi, jos pystyt. Jos esseen kalmanlinja sattuu vappuviikolle, kirjoita esseesi jo edellisellä viikolla.

• Täytä viinakaappi. Jos haluat hifistellä, tee kotiviiniä ajoissa.

• Osta kaapit täyteen selviämisruokaa. Mikrossa tehty kaurapuuro toimii aina. • Jos harrastat krapuloita, hanki särkylääkettä. 8

Sumanismi

Mitä mukaan vappurientoihin? • Alkoholia. Tähän pätee vanha sanonta ”paljon kanssa pärjää aina”. Mieluummin siis liikaa kuin liian vähän.

• Haalarit. Niitä ei voi unohtaa. Haalareiden alle kannattaa laittaa rennot housut, joissa pystyy liik-

kumaan. Jotkut tykkäävät pitää pitkiä kalsareita haalarin alla – itse suosin sellaisia housuja, että tarvittaessa pystyn ottamaan haalarit pois. Lähinnä siis siinä tapauksessa, että lahkeet ovat kuraiset ja vältskyille ( = aika etkojen jälkeen, ennen baaribileitä) mennään jonkun kotiin.

• Lämmintä vaatetta: repun pohjalle kannattaa aina ottaa vielä yksi pitkähihainen. Vaikka päivällä paistaisi aurinko, öisin voi olla kylmä.

• Usein kannattaa laittaa päivällä päälle rento t-paita tai toppi ja vaihtaa baaritoppi päälle vasta illalla. Bilepaita siis mukaan laukkuun.

• Kertakäyttösadetakki ja kengät, joista ei mene vesi läpi. Tai vähintäänkin vaihtosukat.

• Humboogie, Laulukalu, mitä laulukirjoja nyt omistatkin. Jos et omista yhtään, osta Humboogie Humuksesta!

• Vappuaattona ylioppilaslakki. Sen saa laittaa päähän Franzenin patsaan lakituksen jälkeen. Jos pelkäät hukkaavasi rakkaan lakkisi, kannattaa miettiä, saisitko sen jollain keinolla kiinnitettyä itseesi. Avainnauhasysteemi saattaisi toimia.

• Kuksa tai jokin muu astia, josta voit juoda. On ikävää juoda kirkasta viinaa vain siksi, ettei ole kuppia, johon lantrata. Vaaralliseksi käy sellainen. Optimitilanteessa kuksa tai muu juomaväline on kiinnitetty haalareihisi.

• Vesipullo. Alkoholi on diureetti, mikä tarkoittaa, että se kuivattaa kehoa.

• Pyyhe. ”Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista.” – Douglas Adams, Linnunradan käsikirja liftareille.

• Vessapaperirulla, ainakin, jos olet tyttö. Bajamajoissa ei koskaan ole paperia.

• Muovipussi tai muu sopiva istuinalusta, jos et tahdo liata kauniita haalareitasi. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että jossain vaiheessa vappua tämä unohtuu joka tapauksessa.

• Käteistä, jotta voit harrastaa esimerkiksi spontaaneja Wesibussireissuja.

• Kamera ja/tai kännivihko, jotta voit vapun jälkeen tarkistaa, mitä olet tehnyt tai sanonut tai miltä olet näyttänyt ja kenen kanssa.

• Hammasharja ja muut sellaiset välineet, joita ilman et voi viettää yötäsi poissa kotoa. Vappuna

ei koskaan tiedä, mihin päätyy yöksi. Sinkkusumalaisille vappuheilan löytäminen on mahdollista, jopa todennäköistä, ja sitä paitsi kaverinkin sohvalle on välillä kiva uinahtaa. Parasta on, jos pystyt poistumaan yöpaikasta suoraan seuraaviin bileisiin käymättä välillä kotona. Aikaa ja voimia säästyy! Sumanismi

Mitä vappuna kannattaa s��dä ja juoda? • Kirkasta viinaa. Paras hinta-laatusuhde.

• Lantringiksi kannattaa ostaa vitamiinipitoista mehua. Kymmenen vitamiinin mehulla pysyy hengissä.

• Halpaa spurguviiniä. Vappuna ei kannata turhaan hienostella. Hannibal ja El Tiempo ovat aevan hyviä viinejä, kun niitä juo viidennen vappupäivän aamuna suoraan pullonsuusta.

• Kaljaa. Se vaan on niin paljon halvempaa kuin siideri tai lonkero. Jos et pidä kaljasta, vappuna on hyvin aikaa opetella.

• Jotain kivaa snapsijuomaa. Sen ei välttämättä tarvitse olla pahaa, vaikka Jaloviina herättää tie-

tysti aina kunnioitusta. Lakritsikossu maistuu aivan sulaneelta lakritsijäätelöltä, mintun ja toffeen makuinen Leijona-snapsi puolestaan aivan minttusuklaakonvehdilta!

• Kylmää mikropitsaa, Hesen hamppareita tai Unirestan ruokaa – ruuan laadulla ei ole niin väliä,

kunhan syöt. Jos et keksi mitään muuta, osta paketillinen karjalanpiirakoita ja cheddar-juustoviipaleita ja jälkkäriksi hedelmiä. Nam nam!

• Fisherman’s Friendsejä kahteen tarkoitukseen: ensinnäkin vappuflunssaan, ja toisaalta lantrin-

giksi siihen vaiheeseen, kun juhlat ovat kestäneet yhteen putkeen 27 tuntia ja muutakaan ei enää ole.

Ida Numminen

Sumanismi

Miten onnistun viettämään monipäiväisen vapun? 1) Näin et harrasta krapuloita • Muista syödä ainakin kerran päivässä vähän. Mielellään useamminkin.

• Nukkuakin kannattaa, muttei liikaa, ettei missaa mitään.

• Vettä! Paljon vettä siinä vaiheessa, kun olet menossa nukkumaan. Jos heräät kesken unien, juo lisää vettä ja nukahda uudelleen. Kun nouset, juo niin paljon vettä kuin pystyt.

• Ennen nukkumaanmenoa kannattaa syödä jotain vuorokaudenajasta ja väsymystilasta riippumatta. Itse harrastan pitsaleipiä: Ruispalojen päälle ketsuppia, juustoa ja mausteita ja sitten koko komeus mikroon. Aamulla ei heikota, kun on yöllä muistanut syödä.

• Jos aamulla kuitenkin heikottaa, syö ruokalusikallinen hunajaa, pari palaa suklaata tai jotain

muuta makeaa. Olo helpottaa nopeasti. Jotain tuhdimpaa kannattaa syödä heti, kun vain kokee pystyvänsä siihen.

2) Spontaaniuden ja suunnitelmallisuuden tasapaino • Kannattaa jättää aikaa myös aikatauluttomalle hengaamiselle: ”Käväisen juomalauluharkoissa ja meen sitten käymään kotona ja illaksi meen ehkä baariin, jos jaksan” -ajatuksessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta usein vapun parhaat jutut tapahtuvat spontaanisti. Siis juuri siinä välissä, kun olet päättänyt lähteä käväisemään kotona.

• Vappuna ei ole pakko pyöriä koko aikaa samojen naamojen kanssa. Vaikka parhaat Suma-

ystäväsi eivät jostain syystä pääsisi jokaiseen tapahtumaan mukaan, kannattaa sinun silti tulla. Violettihaalarisia kavereita löytyy aina ja joka paikasta. Poikkitieteellisyys on myös erittäin suositeltavaa! Uudet tuttavuudet ja yllättävässä seurassa hengaaminen kuuluvat vappuna asiaan.

• Tärkeintä on asennoitua vappuun niin, että olet aikatauluttanut elämäsi vappubileiden mukaan.

Millään muulla ei ole niin väliä kuin sillä, että olet kirkkovenesouduissa tiistaina, AAAAAK:issa keskiviikkona, juomalauluharkoissa torstaina, humanistien mönttibileissä perjantaina ja lauantaina lakittamassa Franzénia. Ja tässä oli vain murto-osa niistä paikoista, joissa pitää olla. Kaikki muu on täysin epäolennaista – nukkuminen, kotona käyminen, opiskelu, muu elämä. Viikon mittaisen vapun voi ihan hyvin viettää niin, että nukkuu korkeintaan neljästä viiteen tuntia yössä ja niistä kotona korkeintaan kaksi yötä.

• Jos jollekin luennolle tai tenttiin on kerta kaikkiaan pakko mennä vappuviikolla, niin sitten sinne on pakko mennä. Tämä ei kuitenkaan ole syy jäädä pois edellisen illan ja yön riennoista.

3) Ole itsellesi armollinen • Muista, että opiskelijaelämä ei kestä ikuisesti. Kannattaa juhlia täysillä nyt, kun se on sallittua. Tuntemattoman suuruuden lausahdus Enjoy it now, because after graduation it’s called alcoholism on tavallaan ihan totta. Älä syyllistä itseäsi siitä, että käytät alkoholia monena päivänä putkeen ja tuhlaat paljon rahaa – se on sen arvoista. Ihan oikeasti. Siispä: Juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo!

Sumanismi

Vedetäänkö setälät? M ikko Memonen

Päätin lopulta vastata siltojen kutsuun ja päästää irti sisäisen rantojen mieheni. Kotiviinin tekemistä pidetään lähinnä ”ammattilaisten” ja köyhien opiskelijoitten viimeisenä epätoivoisena ratkaisuna. Todellisuudessa tämä jalo taiteen laji vaati tekijältään aikaa ja omistautumista. Ohjeet viinin tekemiseen löytää kätevästi netistä ja teekkareilta. On tärkeää nähdä vaivaa viinin laadun eteen. Huolimattomasti ja hätäisesti tehty viini muistuttaa lähinnä kiljua ja maistuu kuolemalta. Koheltamisella on omat riskinsäkin: keskenkäyneenä juotu tai likaisilla välineillä saastutettu viini vetää kovankin mahan kuralle.

Välineet ja ainekset

Aloitin Eemilin suunnittelun jo pari kuukautta ennen varsinaista valmistamista. Ensimmäisenä oli hankittava tarvittavat välineet. Käyttämistä varten tarvitaan riittävän iso kannellinen ja tiivis käymissammio, johon saa laitettua vesilukon. Vesilukko pitää astian ilmatiiviinä, mutta päästää ylimääräiset paineet ulos. Viini pitää silloin tällöin lappoa toiseen astiaan, jotenka sammioita kannattaa olla kaksi.

Lappominen tapahtuu sitä varten laski Eemilin hintaa huomattatehdyllä lappoletkulla. Letkussa vasti. (Niistä piti kyllä hinkata on yleensä myös lappoklipsi, pois kymmenen vuoden edestä jolla nesteen virtauksen saa tar- pinttynyttä likaa ja pölyä.) vittaessa pysähtymään. Viinin aineksista tärkeimmät Jonkinlainen pitkä kauha ovat hiiva ja sokeri. Alkoholia kannattaa olla viinin hämmen- muodostuu, kun hiiva tuottaa tämistä varten. sokerista itselleen Pullottamiseen energiaa hapettarvitaan korkintilassa. ”Liika hiivan lisää- tomassa sulkija, joita on Liika hiivan erilaisia. Eemilin minen on tyypilli- lisääminen on korkit suljettiin nen amatöörivirhe tyypillinen amamuovisella käsin kotiviinejä ja kiljuja töörivirhe kotipainettavalla viinejä ja kiljuja sulkijalla, jonka valmistettaessa.” valmistettaessa. käyttö voi vaatia paljon voimaa. Viinin vahvuuden määräävät Mekaaninen väännettävä sul- sokerin määrä ja hiivan laatu. kija on helpompi käyttää, mutta Kotiviinitarvikkeita myyvän myös kalliimpi. Melkko oy:n kotisivujen mukaan Ominaispainomittari auttaa 17 grammaa sokeria litrassa seuraamaan viinin kypsymistä vettä tuottaa käydessään yhden ja mittaamaan makeuttamiseen tilavuusprosentin verran alkotarvittavan sokerin määrää. holia. Sokeriakaan ei kannata Äidin vastusteluista huo- laittaa liikaa, sillä hiiva kuolee, limatta sain käyttööni isäni kun liuoksen alkoholipitoisuus vanhat kotiviinivälineet, mikä on liian suuri. Jos sokeria jää Anssi Aikio

Sumanismi

käymisen jälkeen yli, voi viinistä tulla ällöttävän makeaa. Kotiviinihiivoilla pääsee ehkä noin kahdentoista prosentin paikkeille. Tujumpaa tavaraa saa esimerkiksi pahamaineisella turbohiivalla, joka on maineensa ansainnut. Käyminen loppuu yleensä siihen, että hiiva kuolee joko sokerinpuutteeseen käytettyään sokerin loppuun tai liian korkeaan alkoholipitoisuuteen. Tällöin viini on periaatteessa kypsää. Viinin maustamiseen kannattaa käyttää vanhaa ja hyväksi havaittua reseptiä, tai vielä mieluummin valmiita käymisainepakkauksia. Valmiiden aineksien lisäksi voi lisätä omia marjoja tai hedelmiä makua antamaan. Eemiliin meni pari pakettia mustaherukoita ja punaviinimarjoja vanhempien pakastimesta. Käymisainepakkauksista saa myös kaikki muut höydylliset käymisaineet. Sitruunahapolla ”Nostin saadaan sopi- kauksen van hapan liuos ripaketit käymistä varten. P e k t o l a a s i e n t - typerästi syymi auttaa len.” marjojen ja hedelmien mehustumisessa. Hiivan pysäyttäjä tappaa hiivan ja saa sen laskeutumaan pohjalle. Kirkastusaineet edesauttavat myös hiivan laskeutumista ja viinin selkeytymistä. Pakkauksessa ei yleensä tule mukana desinfiointiainetta eikä siiviläpussia. Viinin tekemiseen käytetyt astiat ja välineet on puhdistettava aina huolellisesti, jotta viinin ei tule mikrobi- tai villihiivatartuntaa. Siiviläpussin sisään laitetaan marjat ja hedelmät, jolloin ne eivät lillu missä sattuu

pitkin ämpäriä. Säkki sisältöineen on helppo noukkia pois astiasta. Pakkaukseen kuuluvat myös ohjeet, jotka neuvovat viininvalmistuksen vaiheet ja tarvittavan sokerin määrän.

Paketti hiivaa, sokeria kuutisen kiloa – siitä tekijälle paljon iloa.

Kotiviinin ainekset ostin Kaijonharjun Tokmannilta, jonka kotiviinitarvikevalikoima on yllättäen hyvin laaja. Punkkupakkauksia sieltä vaan ei löytynyt, joten pojan pohjaksi tuli mustikka-vadelmaviinipakkaus. Mukaan lähtivät myös viisi kiloa sokeria ja tölkillinen irlantilaista olutta asennusjuomaksi. Nostin viinipakkauksen ja sokeripaketit kassalle typerästi virnistellen. Viinin voi valmistaa yksin, mutta projektille myötämielisestä kämppiksestä on paljon apua eri työvaiviinipak- heissa. Kotona ja soke- alkoi välineiden puhdiskassalle ankara taminen, joka virnistel- kannattaa tehdä suihkutiloissa. Ensin pestään huolellisesti sammio, kansi, kannen tiiviste, vesilukko ja muovinen kauha desinfiointiliuoksella. Pesun jälkeen huuhdellaan välineet perusteellisesti kylmällä suihkulla. Jos laiskottelee puhdistuksen kanssa, viinistä voi tulla erittäin laksatiivista ja pahimmassa tapauksessa koko sotku ei lähde edes käymään. Seuraavaksi nakataan marjat pussiin, solmitaan pussi kiinni ja paiskataan se sammion pohjalle sokerien ja sitruunahapon kera. Seuraavaksi sammioon kaadeSumanismi

taan noin kymmenen litraa kie- Eemil Nestor Setälän mukaan. huvaa vettä, jotta sokeri sulaisi Eemilin etikettiä suunniteltiin ja marjat mehustuisivat. Nesteen pitkään ja hartaasti, ja kämppikjäähdyttyä noin kuuteenkymme- sen Photoshop-taidoilla valmisneen asteeseen (”Perhana, mit- tuikin lopulta Eemilin arvolle tarin asteikko ei riitä…”) lisätään sopiva etiketti. Eemilin ensimmäiset vaiheet pektolaasientsyymi ja annettaan viininalun mehustua rauhassa olivat uhkaavat. Viinin pitäisi pari tuntia. Tämän jälkeen lisä- alkaa käydä ja vesilukon pulputtaa muutamien tään kylmää vettä tuntien jälkeen niin, että viiniä sulkeon yhteensä noin ”Viikon päästä pel- kannen misesta. Eemil kaksikymmentä litraa tai hieman käsin jo pahinta: oli hiljaa. Ainoa enemmän. Viiniä Eemil-parka on elämänmerkki oli kaksiossa menetetään muu- kuollut!” leijaileva vieno tamia litroja lapottaessa, joten valmista viiniä tulee hiivan löyhkä. Viikon päästä pelolemaan vähemmän kuin tässä käsin jo pahinta: Eemil-parka on kuollut! Kurkkaus kannen alle vaiheessa. Hiiva hämmennetään nestee- onneksi kertoi pojan sihisevän seen mukaan, kun sen lämpötila ja porisevan ärhäkästi, vaikka on noin kolmekymmentäviisi vesilukko olikin hiljaa. Eemilin astetta. Sammio suljetaan lopuksi käymissammio, vanha romu, ei tiiviisti kannella, jossa on vesi- ollutkaan tiivis. Pelastin Eemilin lukko, johon on kaadettu hieman lappomalla sen toiseen astiaan, jolloin pojan iloinen pulputus vettä. alkoikin. Toisen viikon päästä Eemil Eemil voittaa vaikeurauhoittui eikä porisuttanut det vesilukkoaan kuin silloin tällöin. Seuraavaksi piti annettaman Viini oli valmista, mutta täynnä nimi kaapissa kihisevälle pojalle. ympäriinsä lilluvaa kuollutta Todellinen syvä tunneside lap- hiivaa. Kypsymisen jälkeen isoin seen syntyi vasta nyt. Poika työ kirkastaa kuollut hiiva pois nimettiin lopulta Eemiliksi kaik- viinistä. Aluksi Eemil piti lappoa kien sumalaisten rakastaman toiseen astiaan, jotta pohjaa peit-

Sumanismi

tävä hiivamössökerros ei sotkisi sitä. Kaikki välineet ja lappoletku oli totta kai puhdistettava uudelleen. Viini saadaan virtaamaan lappoletkusta toiseen astiaan imemällä voimakkaasti letkun toisesta päästä, kun toinen pää on viinissä. Lappominen on tekniikkalaji, eikä jännittävän hiivaisilta yllätysmaistiaisilta voinut välttyä. Ennen pysäyttäjän lisäämistä viinistä on poistettava käymisessä muodostunut hiilidioksidi vaikkapa kaatelemalla litkua astiasta toiseen, kunnes se ei enää kuohu voimakkaasti. Tämä oli yllättävän työläs ja v-mäinen vaihe. Kun hiilihapot on poistettu, sekoitetaan pysäytysaine voimakkaasti viinin sekaan ja annetaan sammion olla vesilukolla suljettuna pari päivää.

Kohta Eemiliä

temmotaan

Pari päivää pysäyttämisen jälkeen hämmennetään kirkastusaineet viinin sekaan. Tässä vaiheessa astia kannattaa nostaa jollekin korkealle tasolle, jotta pullottaminen onnistuisi vaivatta. Eemilin kirkastuessa alkoi epätoivoinen viinipullojen haalinta. Avuliaitten ja anteliaitten opiskelijoitten lahjoituksina

sain lopulta kerättyä sekalaisen voimaa. Korkkien päälle kannat- jälkeen tutustuin tuotteeseen lajitelman viini-, viski-, kossu-, taa laittaa vielä kapsyylit, jotka perusteellisesti kolmen päivän sake- ja konjakkipulloja. etikettien kanssa viimeistelevät ajan muiden fennistien avusVapun jo ammattimaisen tuksella. Täydellisen juoppouhäämöttäessä lopputuloksen. tumisen estämiseksi kotiviiniä Eemil oli kirkas- ”Eemiliä tule- Kapsyylit kiinni- kannattaa nauttia porukalla. On tunut loppuun. tetään pulloon lisäksi hienoa kuulla, että joku on seuraamaan laittamalla ne potenut kaamean krapulan juuri Muodonmuutos vat sameasta hii- Rapola, Terho ja paikoilleen ja sinun tekemäsi viinin vuoksi. valitkusta kau- Kettunen. ” Maultaan Eemil on ollut upottamalla sen niin punaiseksi jälkeen hetkeksi menestys ja kerännyt paljon ja kirkkaaksi jalojuomaksi oli tulikuumaan veteen. positiivista huomiota. Setälää vaikuttava. Välineet piti taas vetäneet ovat jopa joutuneet puhdistaa ja hankkiutua eroon Lopputulos ja seurauk- muuttamaan ennakkoasenteipohjan hiivasakasta lappo- set taan kotiviinejä kohtaan. Onnismalla. Tässä vaiheessa viinin voi tuneen kokeilun jälkeen aion makeuttaa oman maun mukaan. Eemiliä tuli 24 pulloa. Jo muu- jatkaa viinien tekemistä jatkosJos sokeria ei ole ollut liikaa, taman päivän päästä jäljellä oli sakin. Eemiliä tulevat seuraavalmis viini on erittäin kuivaa. huomattavasti vähemmän. Suu- maan Rapola, Terho ja Kettunen. Lisättävän sokerin määrää voi rien viinimäärien omistamisessa Rapolaan saattaa törmätä waptarkkailla ominaispainomittarin on omat riskinsä. Pullotuksen puna kaupungilla. avulla. Eemilistä tuli kuivahkoa. Huomattavasti miellyttävämmät yllätysmaistiaiset kuin viime kerralla. Ennen pullotusta pullotkin on desinfioitava. Eemilin pullot hul• Kotiviinin pitäs muuten antaa kypsyä pullosa usseita juttelin läpikotaisin puhdistuskuukausia, mutta kuka oikiasti jaksaa? liuoksella ja huuhtelin kylmällä vedellä. Valmis viini luritetaan • Rapola on tehty turbohiivalla. pulloihin lappoletkulla. Korkittaminen on vaivalloista, etenkin • Eemilillä ja Rapolalla on molemmilla omat tunnusmujos käyttää käsin painettavaa siikkinsa. korkinsulkijaa. Sulkijan oikeaoppinen käyttö vaati paljon sekä • Rapola ei ees oo niin pahhaa. teekkarin teknillistä älyä että raavasta miehekästä fennisti-

Jännän äärellä

Sumanismi

Hullua humanismia

Katja Virpiranta

Hulluja tiedemiehiä on helppo kuvitella mille tahansa teknilliselle tai luonnontieteelliselle alalle, mutta miten ajatus hulluuden ja nerouden välimaastossa tasapainoilevasta tutkijasta, keksijästä ja tieteen edelläkävijästä istuisi humanististen tieteiden maailmaan? On selvää, että hullu humanisti ei salaisessa kellarilaboratoriossaan rakentele tuomiopäivän asetta, mutta kai abstraktimmatkin tieteet kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden epäeettiselle, rajoja koettelevalle tieteen tekemiselle? Koska me sumalaiset olemme lingvistejä, pohtikaamme tätä hetki kielitieteellisestä näkökulmasta. Hullun lingvistin metodi on intuitiivinen, ja hän istuu yöt salaisessa laboratoriossaan luomassa nojatuolilingvistiikkaa. Päivisin hän työskentelee yliopiston palveluksessa – luultavammin tutkijana kuin opettajana, koska hullu tiedemies on aina luonteeltaan erakko. Opiskelijayleisölle luennoimiseen hän suostuu ainoastaan pakon edessä. Kielenhuollollisesti suuntautunut hullu lingvisti ärsyyntyy nähdessään alhaisempien elämänmuotojen tekemiä kielioppivirheitä: miksi kaikki eivät voisi nähdä sääntöjen ja normien maailman harmoniaa ja kauneutta? Hän haluaisi nähdä sellaisten rienaajien kärsivän, jotka puhuessaan häpäisevät äidinkielensä käyttämällä järjettömiä ja kielenvastaisia ilmaisuja. Joku hieman

liberaalimpi lingvisti voisi erehtyä kuvittelemaan, että sellainen on vain normaalia, joskin kiehtovaa kielen kehityskulkua. Hullu lingvisti heittäisi nämä pyhäinhäpäisijät inkvisition kidutuskammioon, jossa heitä ohjattaisiin oikealle polulle kärsimyksen, tuskan ja kuolemanpelon hienovaraisella avustuksella. Tai siis hän tekisi sen siinä tapauksessa, että hänet lukuisat aloitteensa kielellisen inkvisition perustamisesta olisivat ottaneet tulta. Yön pimeinä tunteina hullu kielihistorioitsija kirjoittaa päättömiä teorioitaan kielten synnystä ja rekonstruoi yhteisen kantakielen muotoja, jotka todistavat suomen, swahilin ja tongan yhteisestä alkuperästä. Se ehkä vaatii hieman mutkien oikomista ja suoranaista aineiston vääristelyä, mutta lopputulos on kuitenkin niin nerokkaan täydellinen, että kielitieteellisellä maailmalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sulattaa väitteet. Olipa hullun lingvistin painoala mikä tahansa, hän pyrkii asemaan, jossa hän pääsee suoraan vaikuttamaan lingvistisen maailman yleisiin linjauksiin ja siihen, millaista tiedettä arvostetaan ja mitä pidetään suoranaisena roskana. Motiiveja on useampia. Hänen egonsa vaatii mittaistaan vaikutusvaltaa, ja lisäksi hänen on siten helppo varmistaa, ettei kukaan kyseenalaista hänen nerouttaan: hän kun voi vaivihkaa hiljentää kaikenlaiset Sumanismi

silmille hyppivät pyrkyrit huuhaa-tutkimuksineen jo ennen kuin suuri yleisö heistä koskaan kuuleekaan. Fonetiikan alalla hullun tiedemiehen mahdollisuudet ovat laajemmat, mutta fonetiikka onkin muita kielitieteen aloja konkreettisempaa ja lähempänä luonnontieteitä. Aidon, suodattamattoman kurkunpää-äänen tallentaminen ei kuulemma ole mahdollista. Siksipä joudummekin tyytymään keinotekoiseen, käänteissuodatettuun ääneen. Se kyllä antaa suuntaa, mutta käytännössähän se on sama kuin yrittäisi tyydyttää kahvinjanoaan katselemalla pikakahvikupillisen kuvaa. Vähemmille lingvisteille se ehkä riittääkin, mutta ei hullulle foneetikolle. Oikean, suodattamattoman kurkunpää-äänen kuuleminen ja tallentaminen ei nimittäin ole lainkaan mahdotonta – ei hänelle – joskin se on ehkä hieman epäeettistä. Vapaaehtoisen informantin löytäminen saattaa olla haaste. Toisaalta kuka sanoo, että koehenkilön tulisi olla vapaaehtoinen? Eihän informantti kokeen päätteeksi kuitenkaan enää kantelisi Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan – tai minnekään muuallekaan. Hänen mahdollisuutensa valittaa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamisesta katoavat samaa tahtia, kun hänen tuskanhuutonsa redusoituvat puhtaaksi kurkunpää-ääneksi.

Rakas esine

Vanhan Saabin veroinen Sonja Seppänen

”Ei hitsi, nyt pitäisi olla kamera mukana”, huomaa Jaana Haapaluoma usein ajattelevansa. Jaanalle kuvaaminen on sekä harrastus että työ, sillä hän työskentelee toimittajana ja kuvaa osan jutuistaan itse. Suhde kameraan on muodostunut kiinteäksi sekä työn että harrastuksen

kautta. ”Maailma on niin hieno, että joskus harmittaa kun ei ole kameraa mukana.” Kamera on Jaanalle rakas esine ja tärkeiden muistojen tallentamisväline. ”Kameran avulla saan tallennettua rakkaita hetkiä ja ihmisiä.” Jaana kuvaa mieluiten ihmisiä ja pyrkii saamaan

Sumanismi

luonnollisia kuvia. ”Yritän saada ihmiset kuviin sellaisina kuin he oikeasti ovat.” Jaanan kameraharrastus alkoi yhdeksännellä luokalla, kun hän hankki ensimmäisen digikameran. ”Olin ihastunut netissä yhteen poikaan ja minun täytyi saada hänelle itsestäni kuvia.” Pian Jaana huomasi kuvaamisen kiehtovan häntä. Jaanan nykyisen kameran, Canon EOS 450D -digijärjestelmäkameran hankkimiseen kului kuitenkin kauan. ”Mietin paremman kameran ostamista vuosia ja hankin järkkärin vasta viime vuonna. Kun vihdoin ostin oman kameran, ympärilläni olevat ihmiset hermostuivat, koska otin jatkuvasti kuvia. Kannan siis kameraa mukanani tosi usein.” Vaikka kamera on rakas, on kameran kohtelu huolimatonta. Kerran on mennyt jo objektiivin linssi rikki. ”Onnistun aina kolhimaan kameraa. Ärsyttää, että en osaa pitää kamerasta parempaa huolta.” Kamera on kuitenkin kestänyt kolhimisen hyvin. ”Kamera on vähän kuin vanha autoni Saab. Jaoin postia Saabilla hurjaa vauhtia, ajoin välillä ojaan, eikä auto koskaan naarmuuntunut tai kolhiintunut.” ”Kamera on minulle rakas, koska rakastan kuvaamista, mutta myös koska käytin siihen niin paljon rahaa. Kameraan tulee väkisin tunneside kun käytän sitä niin paljon. Kamera on minulle rakas vähän samalla tavalla kuin vanha autoni Saab.”

Hyvyys � pahuus politiikassa K. Virpiranta J. Virpiranta

Monet varmastikin tuntevat Dungeons & Dragonsin kaksiakselisen moraalisuusjaon eli alignment-järjestelmän. Jos arvon lukija ei ole siitä koskaan kuullutkaan, muun muassa mainiossa Wikipediassa on erinomainen artikkeli aiheesta. Järjestelmä on siinä mielessä hieno, että se ei määrittele ihmisiä pelkästään hyvä–paha-asteikolla, vaan mukana on myös maltillisuus–radikaaliusakseli. Akselit ovat siis hyvä, neutraali ja paha sekä maltillinen, neutraali ja radikaali. Hyvä ja paha ovat käsitteinä jokseenkin yksiselitteisiä (ainakin, jos emme kovin syvällisesti ala asiaa pohtia), mutta toinen akseli kaivannee hieman lisäselitystä: Maltilliset

lawful

(lawful) toteuttavat itseään varovaisemmin ja heille on oleellista, että käytetyt keinot ovat laillisia ja hyväksyttyjä. Radikaalit (chaotic) puolestaan pitävät päämäärää tärkeämpänä kuin keinoja, joilla siihen on päästy. Näin eduskuntavaalien päätteeksi päätimme jakaa vaaleihin osallistuneet puolueet alignment-taulukkoon. Koska taulukossa on vain yhdeksän paikkaa, kaikki puolueet eivät valitettavasti päässeet mukaan (ja toisaalta jakoa ei voitu rajata pelkästään kahdeksaan suurimpaan puolueeseen). Koska jaon teki arvovaltainen raati, joka mieltää itsensä vasemmistolaishenkiseksi, vasemmistolaisideologia paistaa läpi tuloksista.

neutral VasemmistoSDP liitto good good true lawful Vihreät Keskusta neutral neutral lawful neutral KristillisKokoomus demokraatit evil evil

Sumanismi

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vasemmistopuolueet päätyivät hyviksi ja oikeistopuolueet pahoiksi. Sumanismin linja on poliittisesti sitoutumaton, joten teksti edustaa vain kirjoittajansa näkemyksiä. Sitä paitsi tämän kaiken tarkoitus on ensisijaisesti olla huumoria – ei niinkään poliittinen kannanotto. Pyydämme lukijoita pitämään sen mielessä ja olemaan loukkaantumatta mistään, mikä on ristiriidassa omien (oikeistolaisten) mielipiteiden kanssa. Jaottelu löytyy sivun alalaidasta taulukkoformaatissa. Valintoja on perusteltu muutamalla sanalla viereisellä sivulla.

chaotic SKP good chaotic Piraattipuolue neutral chaotic Perussuomalaiset evil

La��ul �ood: SDP

Neutral �ood: Vasemmistoliitto

Chaoti� �ood: SKP

"Sosialidemokraatit rakentavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Perusarvomme ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus." (Lainattu SDP:n kotisivuilta.) SDP ajaa periaatteessa hyvää asiaa, mutta heidän lähestymistapansa on vähintäänkin maltillinen, eivätkä heidän näkemyksensä ole järin radikaaleja.

”Vasemmisto tavoittelee yhteiskuntaa, jossa jokainen yksilö elää vapaana ja voi kehittää itseään rajoittamatta muiden vapautta. Kaikkien vapaus voi toteutua vain demokraattisessa ja tasaarvoisessa yhteiskunnassa.” (Lainattu puolueohjelmasta.) Vasemmistoliitto on aidosti hyvällä asialla eikä jousta arvomaailmassaan puoleen eikä toiseen. Heillä on kuitenkin järki mukana toiminnassaan.

”Niin kauan kuin on ollut riistettyjä ja alistettuja, on ollut myös unelmia paremmasta yhteiskunnasta ja maailmasta. SKP jatkaa näitä humanismin, demokratian ja vallankumouksellisuuden perinteitä.” (Lainattu SKP:n puolueohjelmasta.) SKP:ssä on vielä jäljellä sitä aitoa luokkasodan henkeä ja lahtarit monttuun -meininkiä – ainakin puheissa, jos ei muualla.

La��ul neutral: Keskusta

”Tarvitaan yhteistyötä, ei vastakkainasetteluja.” (Lainattu Keskustan puolueohjelmasta.) Keskusta ei halua asettua oikealle eikä vasemmalle, ja heillä on sekä hyviä että pahoja aikeita (toivon mukaan jonkinlaisessa tasapainossa). Kuitenkin kun heitä kuvaavia adjektiiveja miettii, veltto tulee mieleen ennen radikaalia.

La��ul evil: Kokoomus

”Yrittäjän intoa ei saa rajoittaa hankalalla lainsäädännöllä tai väheksyvällä asenteella.” (Lainattu Kokoomuksen vaaliohjelmasta) Pahuutta on vaikea tiivistää yhteen lauseeseen. Nykypäivän yhteiskunnassa pahuutensa suoranainen julistaminen ei ole mediaseksikästä eikä sillä kalastella äänestäjien suosiota. Hyväksi havaittu strategia sen sijaan on luvata paljon ja pettää odotukset – ja tehdä se niin karismaattisesti, että sama toimii vaaleista toisiin. Mikään laki ei kiellä tekemästä sellaista, eihän?

True neutral: Vihreät

”Tuleville sukupolville on jätettävä nykyistä parempi maailma. Ympäristöä ja eläimiä on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja eettisesti.” (Lainattu Vihreiden kotisivuilta.) Vihreät eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla. Vaikka vihreiden riveistä löytyy vastakkaisia mielipiteitä, he ovat saaneet kokonaisuuden toimimaan keskittymällä olennaiseen.

Neutral evil: Kristillisdemokraatit

”Kristillisdemokraatit haluavat rakentaa yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana demokratiana. Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan niitä yleispäteviä ja kestäviä arvoja, jotka nousevat Raamatusta sekä kristillisestä perinteestä ihmisten hyvän ja toimivan yhteiselämän pohjaksi.” (Lainattu puolueen periaatteista.) Suvaitsemattomuutensa perusteella he noudattavat jokin pahan jumaluuden tahtoa. Sumanismi

Chaoti� neutral: Piraattipuolue

”Piraattipuolue haluaa perustavanlaatuisesti uudistaa tekijänoikeuslainsäädännön ja lakkauttaa patenttijärjestelmää asteittain, lisätä päätöksenteon avoimuutta, kehittää demokratiaa sekä varmistaa tietoyhteiskunnan järkevän kehittymisen.” (Lienee puolueohjelmasta) Puoluekenttää saapui sekoittamaan uusi tulokas Piraattipuolue, joka hyvä–paha-akselilla sijoittunee puoleen väliin, ja heidän suorastaan vallankumoukselliset ajatuksensa lainsäädännön uudistamisesta sekä puolueen riveistä löytyvät äänekkäät höyrypäät vievät heidät kohti kaoottisuutta.

Chaoti� evil: Perussuomalaiset

”Missä EU, siellä ongelma” (Lainattu puolueohjelmasta.) Perussuomalaiset ovat keränneet huonoimmat puolet kaikilta muilta puolueilta, ja heidän toimintaansa ohjaa pitkälle heidän omat ennakkoluulonsa ja jääräpäisyytensä.

Tunnelmia Disney-sitseilt

Suma, Index ja Verba yhdistiv채t voimansa ja j채rjestiv Disney-teemalla 23.3. Teekkaritalo t채yttyi (laulun)jan Disney-sankareista ja -pahiksista. Kuvaajana toimi La Lukkarila.

Sumanismi

t채

v채t sitsit noisista aura

Sumanismi

Pelkoa ja inhoa Jyväskylässä Jukka Mettovaara

18.3.2011 Istumme autossa. Tuomo on ratissa, Janne torkkuu pelkääjänpaikalla. Minulla on napit korvissa, musiikin seasta kuuluu ohikiitävien autojen surahduksia. Iina naputtelee kännykkäänsä. Aina välillä joku sanoo jotain, ja kaikki repeävät nauruun. ”Opetetaanko osmalaisille tottuus vai persseesseen?”, Iina kysyy. Kukaan ei sano mitään. ”Ai ei?” ”Mieluummin tottuus vai makkuupussiin”, Janne ehdottaa. ”Jannen makkuupussiin”, Tuomo vastaa. Remakka jatkuu. Kärsämäellä käymme jaloittelemassa paikallisessa alkoholiliikkeessä, ja mitä huomaammekaan: paikassa ei myydä lakritsikossua! Iina ostaa korvikkeeksi minttutoffee-Leijonaa. Olen hyvin skeptinen sen suh-

teen, onkohan tavara ollenkaan kustaan. Kaukana häämöttää juotavaa. Sen saanemme selville epämääräinen joukko fennistien oloisia tyyppejä, kärjessä seuraavassa jaksossa. Kuuden maissa pysähdymme kävelee Sane ry:n lipunkantaja tankkaamaan. Olemme lingvis- Perttu. Menemme heidän perästin paikassa, Ään(n)ekoskella sään ravintolaan. Sumanismi testaa: Ali Baban Mämmensalmen pihvit. kylässä. VaisKymmeneltä tomme kertoo, että tapaamme ”Puheenjohtaja lei- on vuorossa illantämän paikan kittelee ajatuksella viettoa. Paikka on Anneli Suomela. vielä. ti lata tarjotti melliBaari on ainakin Iina tarjoaa kirsikanmakui- nen shotteja ﬁrman nimensä veroinen: karaoke sia Fisherman’s piikkiin.” raikaa tauotta. Friend -pastilleja. Herää kysymys, kuka on Anneli. Mietimme, miltähän kirsikkafisu Istumme esiintymislavan maistuisi. Suunnittelemme sitkupeessa joensuulaisten Annin sejä; listalle pääsevät niin vampyyrisitsit kuin fennistisitsit, ja Marian kanssa. Puheenjohpaikkana tietysti Mämmensal- taja leikittelee ajatuksella tilata tarjottimellinen shotteja firman men Neste. Kello on melkein seitsemän, piikkiin. Vara-PJ kannattaa varokun saavumme Jyväskylän kes- vaisesti ehdotusta. Ajatukseksi Sumanismi

Iina Luosujärvi

se onneksi jääkin. Huomiomme kiinnitty lavalle nousseisiin jyväskyläläisiin osmaajiin. Perttu ja Johanna tuovat pientä vaihtelua ”siirappiseen iskelmäpaskaan” laulamalla Hottentotin. Hienosti menee. Joensuulaiset tahtovat kiihkeästi Tuomoa ensi syksyn Osmaan Joensuuhun. Laaditaanpa asiasta ihan sopimuskin Suman viralliseen sopimuskokoelmaan eli Iinan kännikirjaan. Sopimuksen allekirjoittavat kaikki muut paitsi Tuomo. Siulalaiset Mikko ja Juha käyvät laulamassa karaokea. Siulan pöydässä keskustellaan siitä, kuinka akkusatiivia vaativat prepositiot valtaavat lavaa ja tasokin kuulemma laskee. Meillä taas säe Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -kappaleesta taipuu muotoon ”seiso hetki hänen hiuksillaan”. No, siltähän se kyllä kuulostaa. Ideoimme fennistin versiota Anssi Kelasta: ”Meistä tuli opettajii, (tyhjän)toimittajia, jääkäreitä, känniläisiä opiskelija iänikuisia.” Ilta päättyy valomerkkiin.

Emme tavanneet salaperäistä Annelia. Hommaamme keskustasta taksin ja matkaamme Kortepohjan ylioppilaskylään. Jyväskyläläiset lausuvat paikan nimen ilman loppukahdennusta. Itse puhumme ihan kiusallamme koko viikonlopun Korteppohojasta.

19.3.2011

Aamupäivällä majoitustilanamme toimineet kerhohuoneet

Sumanismi

joutuvat invaasion kohteeksi. Lievästi epäkohteliaat Magic the Gatheringin pelaajat ovat sulkeutumassa paikkaan 48 tunniksi, ja me joudumme vaihtamaan kerhohuonetta. Jokin tuplabookkausjuttu kuulemma. Kello yhdeksi kokoonnumme yliopiston kirjaston kahvilaan kokoustamaan Osman hallituksen kesken. Hallitus on vielä järjestäytymättä. Päädyn Osman sihteeriksi, Iina ottaa vastaan Osmankäämivastaavan pestin. Ihan tyhjin käsin täältä ei siis lähdetä. Lounastamme yliopistolla. Sitten juoksemme bussille, jolla matkaamme Vaajakoskelle Hutungin liikuntakeskukseen. On vuorossa perinteinen Osmaturnaus. Ilmassa on jännitystä; Vaihtaako pokaali omistajaa vai pysyykö se entisen hellässä huomassa? Keilaturnaus alkaa. Palloa lentää ja keilaa kaatuu. Meistä kauempana olevilla radoilla keilaa joitakuita keski-ikäisiä, jotka ovat kyseisen urheilulajin suhteen vakavissaan. Ihan oikeasti. Onneksi meistä ei

kukaan osaa pelata. taulu, Matti Nykänen, alkoholi, Lyhyestä virsi kaunis: palkin- hedelmällisyys sekä pitkään nuknon nappaa isäntäjoukkue Jyväs- kuminen ja punaviini, ”josta en kylä. Suma tulee sentään toiselle oikeestaan tykkää mutta tää on sijalle. Toisella kierroksella ihan jees”. Toisella kierroksella homma menee jo paljon parem- taas nostellaan kännikirjalle, min. Jos laskettaisiinkin vasta pörröisyydelle ja pehmeydelle, nämä pisteet, jooko? Ei? alkavalle humalatilalle, puoluSiirrymme koille, kaneille ja saunakabinettiin miesten perseille. viettämään aikaa ”Puheenaiheeksi Aiemmin tapaaja syömään. Jokin miamme fanaatkevätkokouskin nousevat kissojen tisia keilasetiäkin kai pidetään jos- ja koirien anaali- muistellaan. sain välissä. Minttutoffeerauhaset.” Joku ehdottaa Leijona korkamaljaa. Minna Canthin päivän taan. Yllättävän hyvää. Koko eli tasa-arvon päivän kunniaksi rinki on samaa mieltä. päätetään, että jokainen nostaa Miesten saunavuoro alkaa. vuorollaan maljan jollekin asi- Fennistejä kun olemme, kesalle. Ensimmäisellä kierroksella kustelemme saunassa mm. noston arvoisiksi osoittautuvat murteista. Eräs jyväskyläläinen mm. jännittävä elämä, AA-kerho, käyttää svaavokaalia ls-yhtyastevaihtelu, seinällä roikkuva mässä! Tartumme asiaan heti.

Sumanismi

Hän kertoo olevansa Keuruulta kotoisin. Puhutaanko siellä muka noin? Myöhemmin pohdimme, olisiko kyse sittenkin hyperkorrektismista: ehkäpä me pohjoisesta tulleet svaan joka paikkaan panijat saimme aikaan jonkinlaisen kaavan laajentumisen. Tiedä häntä. Kello on jotain, kabinetissa naiset pelaavat Pohjanmaata. Puheenaiheeksi nousevat kissojen ja koirien anaalirauhaset. Myös muumien peräaukon olemassaoloa tai -olemattomuutta pohditaan. Muumitalon pohjapiirroksessa kuulemma on oikeasti vessa, mutta sitä ei sarjassa koskaan näytetä. Ratkaisuksi ehdotetaan 24/7-muumi-tosi-tv:tä. Kello kääntyy kymmeneen. Lähdemme takaisin kaupunkiin. Bussinkuljettajatar ei arvosta Timo Jutila -lauluamme. Osman PJ Iisa aikoo ajaa meidät huomenna Ouluun, jos sumalaisista kukaan ei ole ajokunnossa. Päädymme kuokkaisemaan JYY:n vuosijuhlat Ilokivessä, joka sijaitsee Seminaarimäen kulmilla. Illan esiintyjänä on Oulun oma Kauko Röyhkä. Matkalla seuraavaan paikkaan alkaa kuitenkin jo vähän väsyttää, ja otamme kurssin Korteppohojaan.

20.3.2011

Aamupäivällä käymme brunssilla keskustassa, minkä jälkeen otamme kurssin Oulua kohti. Iina ajaa. Matkustajien keskuudessa on aistittavissa väsymystä. Pysähdymme kuitenkin jälleen Mämmensalmella. Pitäähän ne kuuluisat tuoreet munkit testata. Siitä kuitenkin enemmän seuraavalla sivulla.

i m s i n a aa m i s est t

Neste Mämmensalmi Jukka Mettovaara

Oulusta Nelostietä etelän suuntaan lähtevä kohtaa vajaa kolmesataa kilometriä ajettuaan iloisen yllätyksen: kauniin järvimaiseman keskellä pilkottaa huoltoasema. Onkin jo aika pysähtyä tankkaamaan. Bensapumpuilla on vain yksi traktori, toinen seisoo ulkorakennuksen vierustalla. Pihalla pyörii paikallisia nuorukaisia mopoineen. Olemme syvällä agraari-Suomessa. Aseman pihalla Simanismin testiryhmämme kiinnittää huomionsa suureen kylttiin, jossa lukee näkyvästi ”Tuoreet munkit”. Kiinnostumme mainostetuista munkeista ja päätämme testata paikan. Sisältä paikka vaikuttaa ahtaahkolta huoltoaseman ja kahvilan yhdistelmältä. Tarjolla on munkkien lisäksi oikeaa ruokaakin. Nappaamme tarjottimille kuitenkin vain munkit ja kupposet kahvia, jotka maksamme kassalla toimivalle mukavanoloiselle vanhemmalle naishenkilölle. Löydämme paikan perältä avaran kahvilatilan, joka ei väenpaljoudesta notku. Sisustus on viihtyisä suurine seinänkokoisine ikkunoineen, jotka avautuvat postikorttimaiseen järvimiljööseen. Kahvilan yksi nurkka on omistettu pitkille pokaalihyllyille. Yksi pokaaleista on voitettu ampumalla viisi laukausta samaan reikään, tai näin

ainakin hyllyyn kiinnitetty lappu ilmoittaa. ”Varmaan ampui yhdellä reiän ja loput ohi,” arvailee eräs testaajista. Toisessa nurkassa on pieni kirpputorikori, jossa myytävät tavarat ovat kuitenkin enimmäkseen roinaa. Diesel-merkkistä lippalakkia hintalappu mainostaa ”Daavidin lippalakkina”. Huomiota herättää tarjous ”6 kpl VHS-kasetteja 10 eurolla”. Päätämme kuitenkin jättää tilaisuuden käyttämättä. Munkit ja kahvi maistuvat. Yhden testaajan munkki ei kuitenkaan ollut kuulemma aivan tuore. Kolme neljästä lienee kuitenkin aivan hyvä. Paikan vessasta ei ole kenelläkään testaajalla suitsutettavaa.

Seinällä roikkuva Wunderbaum vaikuttaa hajun perusteella menettäneen tehonsa jo aikapäiviä sitten. No, kaikesta huolimatta käymälä on asiakkaille ilmainen (muille 1 €). Ennen kuin lähdemme, eräs nimettömän ainejärjestön anonyymi puheenjohtaja huomaa nurkassa telineellisen aurinkolaseja. Hetken selailtuaan hän päättää ostaa parin. ”Paikalle plussaa cooleista aurinkolaseista,” hän kommentoi. Mikäli osutte joskus seudulle, suosittelemme pistäytymään Mämmensalmen Nesteellä, vaikkapa vain maisemien ja munkkien vuoksi. Ja matka jatkuu.

Neste Mämmensalmi: Mämmen huolto & baari Ouluntie 468 44150 Äänekoski

Sumanismi

i m s i n a aa m i s est t

Snooker time Veera Adolfsen

Snooker time [snu:kkeri] sijaitsee aivan Oulun ydinkeskustassa. Ulospäin melko mitäänsanomaton paikka on helppo löytää, kunhan muistaa, että sitä vastapäätä on Stockmannin tavaratalo – tarkkaan ottaen Alko – ja vieressä ravintola Peppers. Kannattaa muuten varmistua, ettei vahingossa astu Peppersiin: jos baarin ovella on metallinpaljastimet, olet väärässä paikassa. Snooker on monen humanistiopiskelijan suosiossa, eikä ihme. Baari on ankeanromanttinen ja jopa underground-henkinen, vaikka se sijaitseekin harmillisesti liikehuoneiston toisessa kerroksessa eikä kellarissa. Huoneet ovat isoja ja tuovat mieleen vanhan tehdasvaraston, lämpöputket kulkevat näkyvissä, ja vessat on graffitoitu ja tägätty niin perusteellisesti, ettei valkoista seinää juuri näy. Pari huonetta on täynnä pelkkiä snooker-pöytiä, ja yhdessä (iltaisin kaikkein täysimmässä) saa tupakoida. Asiakkaan prototyyppi on siistillä tavalla epäsiististi pukeutunut ras-

tatukka, mutta variaatiota riittää cooleista lukiolaisista (ikäraja on 18 vuotta) aivan normaalin näköisiin nelikymppisiin. Snooker onkin oiva osoite, jos spontaani päiväkalja kutsuu, mutta ulkonäköön panostaminen on jäänyt vähäiseksi. Päivisin Snooker on rauhallinen ja jopa karunkodikas paikka, jossa voi vapaasti vallata haluamansa sohvannurkan. Snookeria voi suositella budjettikahvitteluunkin:

kahvi, pussitee ja pussikaakao irtoavat vain puolellatoista eurolla (kuuma vesi haetaan itse rumasta automaatista). Ikkunoista avautuu myös antoisa näköala Oulun ehkä vilkkaimmalle kadunpätkälle. Loistavat mahdollisuudet vakoilla, näkyykö tuttuja! Neljän maissa ikkunapöytiin saattaa tosin olla jo tungosta, koska silloin alkavat häppärit, ja viikonloppuiltaisin paikka on yleensä tupaten täynnä.

Snooker time Kauppurienkatu 9b, Oulu ma–to 11.00–01.00 pe 11.00–02.00 la 12.00–02.00 su 12.00–01.00 Happy hours joka päivä klo 16–19 Olut häppäreillä 3,50 €, muuten 5 €

 Sumanismi

i m is a an ta m s si te

Olimpos Noora Vaarala

Välimerelliseksi ravintolaksi itseään tituleeraava Olimpos sijaitsee Pakkahuoneenkadun alkupuolella, Non Boutiquea ja Kofeiinikomppaniaa vastapäätä. Se muutti nykyisiin, suuriin tiloihinsa kadun toisella puolella sijaitsevasta paikastaan suunnilleen puolitoista vuotta sitten. Olimpoksen listalta löytyy turkkilaisia, italialaisia, kreikkalaisia ja espanjalaisia annoksia. Onpa menuun eksynyt pari ranskalaishenkistä pääruokaakin. Valinnanvaraa siis riittää. Sumanismin tinkimättömille testaajille Olimpos tuli tutuksi jo entisellä paikalla sijaitessaan. Testaajien lempiannoksiksi ovat vakiintuneet kasvislautanen (viininlehtikääryleitä, salaattia, tzatzikia, ezmeä, grillattua halloumia ja leipää) ja Akropolis (grillattua munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprika, jogurttia, persiljaa, valkosipulia, tzatzikia, lohkoperunoita ja salaattia). Molempia voi suositella varauksetta – lihaa syövät ystävät ovat kehuneet myös ravintolan lammasruokia. Ravintolan sisustus on siisti ja

miellyttävä. Nykyinen tila on hallimaisempi kuin aiempi, joka oli pienemmän kokonsa vuoksi kodikas ja tunnelmallinen. Ikkunoiden lähellä istuvilla on hyvät mahdollisuudet tarkkailla ohikulkijoita. Olimpoksen hinnat eivät ole sieltä halvimmasta päästä: kasvisruuistakin saa pulittaa n. 15 euroa, eläimiä sisältävistä ruuista vielä enemmän. Onneksi annokset ovat sen kokoisia, että kenellekään tuskin jää nälkä. Arkisin lounasai-

kaan hinnat ovat matalammat. Palvelu on yleensä oikein ystävällistä, mutta ruokia saa usein odottaa aivan liian kauan, joskus jopa yli tunnin. Kerran testaajat tosin kertoivat tarjoilijalle kiireestään ja saivat lautaset pöytään lähes vartissa. Hämmentävää, eikö totta? Lienee varminta suunnata Olimpokseen silloin, kun aikataulu on sopivan väljä.

Olimpos Pakkahuoneenkatu 6, Oulu Keittiö: ma–la 11.00–00.30, su 12.00–23.00 Baari: ma–la 11.00–02.00 su 12.00–00.00

 Sumanismi

Suomea nimestämässä – suurkerääjä muistelee Tanja Seppälä

Tanja Seppälä

Oulun yliopiston eläköityvä suomen kielen lehtori Marketta Harju-Autti aloitti suomen kielen opintonsa 1973 ja jäi sille tielle. 70- ja 80-luvuilla hän kulki kesätöikseen Lapissa kartuttamassa Nimiarkiston kokoelmia alueen paikannimistöllä. Simanismi pääsi yksinoikeudella haastattelemaan yhtä Nimiarkiston suurkerääjistä.

Sumanismi

Sanasto- ja nimistökurssin käyneet tietävät, että Marketta Harju-Auttin paikannimitietämys on vertaansa vailla. Mistä tämä tietämys kumpuaa? – Tulin opiskelemaan vuonna 1973 ja keräsin paikannimiä useana kesänä, Marketta muistelee. Hän nimesti Lapissa kesinä 1975–1983 ja 1986. Tuohon aikaan opiskelijat saattoivat saada Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkistolta stipendin paikannimien keräämistä varten. – Nimiarkisto organisoi keräämistä ja lähetti tietylle paikkakunnalle. Aluksi saatiin vain osa stipendiä ja loput sitten, kun syksyllä luovutettiin puhtaaksi kirjoitetut nimiliput Nimiarkistolle, Marketta kertoo. Nimestäessään Marketta liikkui paikasta toiseen pyöräilemällä. Hänellä oli mukanaan muistiinpanovälineet, makuupussi, kartta ja Terho Itkosen Nimestäjän opas. Oppaassa annettiin ohjeita muun muassa siitä, mitä kaikkea nimestäjän tulee kerätä, miten tehdään keruukertomus ja kuinka nimilippu kirjoitetaan. – Matkat nimestysalueille tein linja-autoissa. Sitten kiersin kylissä talo talolta. Yleensä olin enintään neljä päivää kerrallaan keruumatkalla, Marketta toteaa. Hänellä oli vaihdepyörä jo vuonna 1976, jolloin ne olivat vielä suhteellisen harvinaisia. Pyörä on kuulemma tallella vieläkin, sille ei vain enää ole niin paljon käyttöä.

ja Tervolassa. tietää paikannimen alkuperän – Ihmiset suhtautuivat nimes- paremmin. täjään myönteisesti. Joskus – Joskus kerroin nimen etymoNimiarkisto laittoi jutun lehteen logiasta, jos siitä tiesin, Marketta paikannimikerääjän saapumi- mainitsee vaatimattomasti. sesta, joskus laitoin sellaisen itse. Suomen kielen opiskelijana Koskaan minua ei ajettu ulos ja Marketta kiinnitti tietysti keruuyösijakin löytyi aina, Marketta retkillään huomiota kieleen muistelee hymyillen. - Tosin sil- yleensä. loin olin kyllä – Useimmilta nuorempikin, alueilta murteita hän lisää. ”Kenttätyöt eivät oli jo nauhoitettu, Nimestäjä mutta Simojärole loppuneet kokokeräsi sekä vellä keräsin luonto- että asu- naan, ainoastaan ensin nimiä ja tusnimiä. Hänen keruukohteet ja sitten myöhemtehtäviinsä min palasin nau-tavat muuttuvat.” kuului kerätä hoittamaan. Ne myös sellaisia aineistot ovat nimiä, joita ei ole painetuissa Kotuksen nauhoitearkistossa. kartoissa. Nimiarkisto laskee suurke– Joskus kokoelmaan tuli rääjiksi ne, jotka ovat keränneet myös liikanimiä eli köllinimiä, vähintään 10 000 nimilippua. kuten kittiläläisen amerikankä- Marketta on yksi heistä, sillä vijän liikanimi Jeesäijä, Marketta hänen keräämiään paikannimiä huomauttaa. Nimilippuihin tal- löytyy Nimiarkistosta 13 600 lennettiin kaikki kansanetymolo- kappaletta. Tämä on enemmän ginenkin paikannimitieto, vaikka kuin esimerkiksi Terho Itkonen joskus nimestäjä itse saattoikin on kerännyt. Nimestys ei ollut Jaana Karppinen

Talosta taloon

Marketta on nimestänyt Rovaniemen maalaiskunnassa, Ranualla, Posiolla, Kemijärvellä, Kittilässä Sumanismi

kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista. – Nimien keräämisestä tuli tapa, ja se oli väljää kesätyötä. Joskus siihen jopa kyllästyikin, Marketta paljastaa. Hän kuitenkin teki nimistöstä pro gradunsakin, Simojärven vesistönimet (1982).

Nimestämisen tulevaisuus?

Kenttätyöt ovat olleet ennen paljon yleisempiä kuin nykyään. Paikannimien lisäksi on nauhoitettu murteita ja kerätty sanastoa. Paikannimien kerääminen on alkanut jo 1800-luvulla. 1970- ja 1980-luvut, jolloin Markettakin keräsi nimiä, olivat

nimestyksen vilkkainta aikaa. osa paikannimistä on siirretty Opiskelijat ja tutkijat keräsivät varastoon. Kun Marketta aloitti painimiä myös cum laude -töinä. keräämisen, Kotuksen Nimiarkistosta löytyy kannimien Pohjois-Suomessa oli useita noin 2,6 miljoonaa nimilippua. nimestämättömiä Oululaiset alueita. Nykyään opiskelijat alkoivat kerätä pai- ”Nimien keräämi- kuitenkin Nimiarkisto katsoo, että kannimiä vuonna sestä tuli tapa, ja Suomen paikan1968. Oulussa on kokoelmia se oli väljää kesä- nimet on kerätty ja järjestää enää 90 pitäjästä, työtä. ” korkeintaan täymutta suomen oppiaineen kokoelmat eivät ole dennyskeruita. – Kenttätyöt eivät ole loppitäjittäin kattavia. Täydelliset kokoelmat ovat Nimiarkistossa. puneet kokonaan, ainoastaan Oulun nimilippuja on noin 34 keruukohteet ja -tavat muut000, joista pieni osa on saa- tuvat. Nykyään nimitietoa voi menkielisiä. Oppiaineen arkis- kerätä esimerkiksi kyselylomaktohuoneessa on enää muutama keiden tai internetin avulla, Marnimilippulaatikko, sillä suurin ketta huomauttaa.

Jännän äärellä

Auttiköngäs, Autti (Rovaniemi)

Marketta tuntee tietysti kotipaikkakuntansa ja sukunimensä etymologian. Auttiköngäs on koski Kemijokeen laskevassa Auttijoessa, ja Autti on kylä sen suulla. Autti-nimestä on maininta vuodelta 1799, ja se on peräisin saamesta. Pohjoissaamen ávži ja inarinsaamen ävži tarkoittavat ’kapeaa (rotko)laaksoa’. Köngäs ’suuri koski’ on myös saamelaisperäinen sana.

Marketan työhuoneesta löytyy kehystetty valokuva Auttikönkäästä. Harju-Autti on Marketan isoisän käyttöön ottama talonnimi. Marketan sukunimi ei ole astevaihtelun alainen.

Sumanismi

Marketan terveiset opiskelijoille Marketta jää eläkkeelle kesällä, joten Simanismi pyysi häneltä terveisiä opiskelijoille kevään viimeiseen lehteen. ”Aika ja vuosikymmenet ovat kuluneet nopeasti. Suurelta osin lehtorin uralta on mukavia muistoja. Opiskelijoiden kanssa on mukava työskennellä. Ikäero opiskelijoihin on kasvanut vuosi vuodelta, mutta ehkä sitä on pysynyt itsekin nuorekkaampana, kun uudet opiskelijat ovat nuoria.

On mukavaa, että on päässyt opettamaan aiheita, joista pitää paljon. Niitä ovat kielen rakenne, sanasto ja nimistö sekä murteet. Toisaalta on käynyt niinkin, että on alkanut pitää siitä aiheesta, jota on opetettava. Jos jollain opiskelijalla on tutkielman aineisto vielä keräämättä, niin muistakaa, että itsekin voi lähteä tallentamaan kieltä. Kiitos nykyisille opiskelijoille yhteistyöstä ja menestystä suomen kielen parissa!”

Sumanismi

su tuma tknis ii mi

Mistä Krapula tulee?

Yliopistolaisten vuoden kohokohtaan vappuun liittyy paljon erinäköisiä lekseemejä. Mistä nämä kaikki sanat oikein tulevat? Simanismin erityisetymologit päättivät tunkeutua syvälle Suomen sanojen alkuperän syövereihin tutkimaan asiaa. Tulokset ovat ohessa. H�� on päätynyt suomen kieleen toden-

kaikkina aamuina, kun suussa maistuu hiek-

islannista humall. Germaanisiin kieliin sana

tuuriperinnön kanssa.

näköisesti germaanisten kielten välityksellä;

löytyväthän mm. nykyruotsista humle ja

on ilmeisesti tullut slaavilaisesta *hŭmelĭsanasta, joka puolestaan on peräisin turkista, jossa qumlak on tarkoittanut muratinkaltaista

kasvia, josta on hunajan avulla tehty makeaa

olevanne tekemisissä vuosituhantisen kult-

K�� löytyy vastineita nykyruotsin murteista, jossa vara i känning tarkoittaa ’olla

hutikassa’. Känni tai kännikkä tarkoittaa myös

juomaa. Tässä yhteydessä mainitaan, että

yksi- tai kaksikorvaista puutuoppia, jonka

sesta volganbolgaarin kielestä.

Kanne) nimittäin merkitsee pientä kannua tai

sana voisi olla myös saapunut suoraan kanta-

suomeen ja germaaniin muinaisesta turkkilaiJ��-verbi kuuluu suomen kielen perussanaston ytimeen ja sillä on luonnollisesti

arvellaan olevan saksalaisten kapakoitsijoi-

den tuomaa lainatavaraa. Saksan Kännchen (< tuopposta.

M��-leivonnainen

todennäköisesti

vastineita kaikissa lähisukukielissä. Pohjois-

alkuperältään sama kuin luostareissa viipot-

Muita vastineita ovat mm. niittymarin d’üäm,

sanasta mónakhos, ’yksinäinen’. SSA:n mukaan

saamessa sana kuuluu jukkât merkityksessä

’juoda; polttaa (tupakkaa)’. Kätevä paheverbi.

tavaa kaapumiestä tarkoittava munkki-sana. Tämä sana on peräisin alkujaan kreikan

udmurtin jui̮ni̮, hantin jän’t’ ja unkarin i-: iszik.

”assosiaatio voi johtua leivonnaisen väristä ja

K�� on tunnettu jo antiikin Kreikassa,

O�� löytyy vastineita kaikista

Kaikilla on sama merkitys.

jossa sitä tarkoittava sana oli kraipálē, josta on tullut latinan crapula ja lopulta sana on

rantautunut tänne pohjolaankin. Siispä niinä

kapaperi ja päätä jomottaa, voitte ajatella

Sumanismi

pulleasta ulkomuodosta”. lähisukukielistä,

mm.

karjalan

oksentoa,

vepsän okse̬ ta sekä liivin oksnə. Pohjoissaa-

messa on vuok’set, ersämordvassa uksnoms,

niittymarissa ukšińt’śam ja komissa vosni̮;

merkityksessä ’myötämielinen; hyvätapai-

minen on ollut hyvin tuttua.

naisnorjan seimr, ’kennokakku, hunaja’, tans-

merkitys on kaikissa kielissä sama. Voitaneen väittää, että suomalais-ugrilaisille ylenanta-

R�� on tuttu myös lähisukukielistä, esim. viron rüübata merkitsee ’siemaista, kulaut-

taa, ryypätä’ ja liivin rǖpə on ’särpiä, ryyppiä;

syödä lusikalla’. Sanan alkuperä on ilmeisesti onomatopoieettinen tai germaaninen laina, vrt. kantaskandinaavin *driūpa, josta tulee myös nykyruotsin drypa, ’valua; tiputella, valuttaa’

S�� on esiintynyt jo Agricolan teksteissä,

ja sillä on laajaan vastineita lähisukukielissä.

SSA arvelee, että sana liittyy samaan pesyeeseen kuin adjektiivi samea, joka on ilmeisesti

deskriptiivislähtöinen.

S��-koriste on varmaankin saanut nimensä pitkän käärmemäisen muotonsa vuoksi. Sana on tullut suomeen ruotsin kautta ranskasta, jossa serpentin merkitsee juurikin

nen’. Sana juontaa juurensa germaaniseen *sim-vartaloon, josta ovat tulleet myös muikan sime (av), ’tihkua’ ja saksan Seim, ’hunaja, tahmea neste’.

V��-sanan rinnalla tunnetaan myös muo-

toja vappo, valpori, valpuri ja varpuli. Sana on lähtöisin germaanisesta naisen nimestä Walburg. Tämä nimi oli myös v. 779 kuolleella

abbedissalla, joka kohotettiin pyhimykseksi ja jonka jäännökset siirrettiin Eichstättiin toukokuun ensimmäisenä päivänä v. 870. Tämän

tapahtuman muistoksi alettiin viettää valpurinmessua, joka nykyisin vappuna tunnetaan.

V�� on tuttu myös lähisukukieltemme puhujille. Se pohjautuu germaaniseen kan-

taan *wīna, josta tulevat myös nykyruotsin

vin ja nykysaksan Wein. Myös pohjoissaamen vidne on samaa alkuperää.

käärmemäistä. Ranskan sana pohjautuu lati-

nan sanaan serpens, ’käärme’, kirjaimellisesti ’mateleva’ (verbistä serpere, ’madella’)

S�� on vanhastaan merkinnyt myös mettä.

Pohjanmaalta tunnetaan sana simasukainen Vappuun ja muutenkin opiskelijaelämään liittyvä sanasto on siis hyvinkin monilähtöistä. Tällaisiakin asioita on joskus ihan kiva pohtia, vaikkeivät ne kevään riennoissa päällimmäisenä

mielessä olisikaan. Nippelitiedosta voi olla ainakin silloin hyötyä, kun tulee tarve päteä baaripöydässä vastapäätä istuvalle, ei niin fennistisesti vihkiytyneelle teekkarille. Etymologitiimimme kiittää, kuittaa ja painuu puistoon punaviinille.

Sumanismi

SIMANISMIT kautta aikain Jukka Mettovaara

Mitä viime vuosien Simanismit ovat pitäneet sisällään? Toimituksemme raotti arkiston narisevia ovia ja lähti ottamaan selvää, mitä vanhat parrat ovat lehden vappunumeroihin aikojen saatossa kirjoitelleet. Aloitamme niinkin kaukaa kuin keväästä 2005, kun kukaan ei ollut vielä kuullutkaan Facebookista ja Suomen BB:n alkamista odoteltiin kieli pitkällä. Vuoden kohokohta oli kuitenkin se, kun historian ensimmäinen Simanismi ilmestyi.

”6. ’Näytät niin jännittävältä otukselta, että tahtoisin viikata kanssasi sukkia koko yön’ 4,00 Kilvan ylivoimaiseksi voittajaksi selviytyi ainakin tutkijoiden yllätykseksi tämä työapua toivova pelinavaus. Peräti puolet vastaajista antoivat sille täydet pisteet, kun taas yhteen pisteeseen se jäi ainoastaan kerran. Asuuko kaikissa naisissa pieni piikatyttö vai vedonneeko tässä repliikissä kenties se, että sen esittäjä osallistuisi varmuudella ainakin kerran kotitöihin?” – iskurepliikkitestin voittaja, kirjoittajana Janne Romppainen. Testiryhmä testasi repliikkien toimivuutta vappuyön tunteina.

”Kossumunkki ainekset: kossua hillomunkkeja valmistus: - Viskaa munkit rehosekoittimeen [sic] ja lorauta aimo annos kossua päälle. - Anna koneen hurista. - Tarjoillaan shottilaseista” – ohje vappueväiden tekoon

”Siunatut olkoot kätesi, hyvä lukija, jotka pitelevät nyt syleilyssään evoluution viimeisintä huipentumaa, kaikkien aikojen ensimmäistä vappulehti Simanismia!” – päätoimittaja Janne Romppainen Simanismin 2005 pääkirjoituksessa. Toimituksessa häärivät tuolloin em. lisäksi Jaana Tahkokorpi ja Anni Hiltunen.

”Taas on se aika vuodesta, kun kevät vie ihmiset hassusti pörisevään tilaan. Kukaan ei näytä malttavan pysyä aloillaan: puhelimet lentelevät kädestä kuin muuttolinnut konsanaan, suusta lentelee sammakoita ja juttujen taso on muutenkin vallan vallatonta.” - päätoimittaja Päivi Lehtomurto vuoden 2006 numeron pääkirjoituksessa. Sumanismi

”Töni mahdollisimman monen vierustoverisi juomat kumoon, ideaalitapauksessa heidän päälleen. Naura räkäisesti tai jätä täysin noteeraamatta heidän ahdinkonsa.”

– ote Oppaasta helsinkiläiseen baarikulttuuriin ääliöille Suman Helsinki-exculta 2008.

”Vappuna olemme onnellisia, sillä meidän ei tarvitse potea omantunnon tuskia ankarasta raipattelusta. Muistakaa siis toteuttaa itseänne: juokaa, istukaa takamuksenne märäksi Ainolan viimekesäisellä nurmikolla, käykää puskapissalla, kaatakaa ylioppilaslakin päälle kuohuviiniä ja sutinoikaa kevätpörriäisten kanssa. Saat kaiken tämän ja maksat vain viinat ja pesulalaskun. Eikä siinä vielä kaikki! Jos tilaat heti, saat kaupan päälle klamydian.” – Ruusa Räähkä kehottaa artikkelissaan Epäselvää vappua lukijaa nauttimaan vapusta täysin siemauksin.

”Rakas Täti, Olen aloittanut suhteen itseäni paljon nuoremman illatiivin kanssa. Hän on syntynyt varhaissuomalaisella kaudella, kun itse olen suomalais-volgalaisella kaudella syntynyt sijamuoto. Voiko meillä olla tulevaisuutta? Nimim. Elatiivi

Vastaus: Ikäeronne on aika suuri, mutta uskon, että suhteellanne on mahdollisuuksia. Voitte varmasti toimia tasavertaisina sisäpaikallissijoina, mutta ikäero voi tuoda mukanaan myös erinäisiä ongelmia. Saatatte päätyä jopa tilanteeseen, jossa sinä haluaisit puhua jo lapsista ja tulevaisuudesta, mutta illatiivi on iskenyt silmänsä aina vain muihin seikkailuihin!” – Erika-tädin palstalla kysyttyä ja vastattua vuonna 2006.

”Kerran, kun olin riidellyt tulisesti silloisen poikaystäväni kanssa, purin kiukkuani käyttämällä poikaystäväni hammasharjaa vessanpöntössä useita kertoja. Kiukku laantui, mutta en tunnustanut tihutyötäni koskaan.” – anonyymi tunnustus Simanismista 2008. ”9. Jos satuttaa kyynärpäänsä, a) menettää seitsemän päivän rakkauden b) rakastuu turkulaiseen. c) saa heilan vain kesän ajaksi.”

- Maija-Liisa Halmeen lemmenvisan yksi kysymys. Oikea vastaus on a), b)-kohtaa kommentoidaan näin: ”Turkulaisiin rakastumisesta ei anneta ohjeita, vaikka syytä ehkä olisi.”

”Jäljet liitupölyssä

väsynyt katse pöydän yli hiljentyneet pulpetit paperi kiertää kädestä toiseen maapallona loputon työ odottaa ajan suhteellisuus käy ilmi kalvotussia kynsissä kevät on vasta alullaan ja siitä muistona vain jäljet liitupölyssä” – Su-manin runo opettamisen vaikeudesta.

”Suman viskisiepot kokoontuivat Viski-Jarmon luo Syynimaalle. Jokainen oli ostanut viskipullon viskikaupasta. Ostokselle oli asetettu raamit: viskin pitäisi olla kallis, eli opiskelijan budjetilla noin 20 euroa. Tosin Viski-Matti oli ostanut ison pullon lisäksi yhden pienemmän (joskin hivenen halvemman) pullon. Mies oli halunnut ottaa ennakkomaistiaiset isosta pullosta ja arveli, että korkkaamattoman pullon tuominen olisi tilaisuuden arvon mukaista. Näin viskimaistiaisiin saatiin viisi eri merkkiä.”

– Suman miesten ensimmäistä viski-iltaa vietettiin maaliskuussa 2008.

Sumanismi

”Ohjelmaa riitti myös itse juhlassa. Neljän laulajattaren kokoonpano esitti teemaan sopivia lauluja: suomen opiskelijoiden korvia hiveltiin muun muassa Oulun kielen sanakirjalla ja yhdellä vironkielisellä kappaleella. Myös laitoksen väki oli tuttuun tapaansa järjestänyt juhlavieraille ohjelmaa – tällä kertaa vuorossa oli hulvaton videospektaakkeli Imagomuutos.” – Suma vietti 40-vuotisjuhliaan 14.4.2007.

1. Toivota vappua ensimmäiselle vastaantulevalle koiralle. Jos et näe yhtään murrea, etsi eniten koiran näköinen teekkari. Jatka matkaasi uhmakkaasti kohti uusia haasteita.”

– yksi vappupelin nimeltä Munkille ja takaisin erikoistehtävistä. ”Nimettömät laput ovat hyvä keino saada häirikkö huomaamaan, että häntä tarkkaillaan. Hyviä lappujenjättöpaikkoja ovat muun muassa häirikön postiluukku, auton tuulilasi tai pyykkikori pyykkituvassa. Laput toimivat parhaiten, kun niitä jättää yhtä useampi naapuri. Jos taloyhtiössä ei kuitenkaan ole kuin yksi kunnon kyttääjä, lappuja voi kirjoitella erilaisille papereille eri käsialoilla, jotta häirikkö saa joukkovaikutelman. ” – Jaana Leinonen on tutkinut Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry:n nettisivuja ja antaa nyt lukijoille vinkkejä hyväksi kyttääjäksi tulemisesta.

Riimu-

kirjoitus

nyt ja silloin Katja Virpiranta

Suurin osa varmaankin yhdistää riimukirjoituksen viikinkeihin. Se ei ole väärin, sillä viikingit todellakin ilmaisivat itseään kirjallisesti nimenomaan riimuaakkoston avulla. Riimukirjaimisto kuitenkin ulottuu laajemmalle niin ajallisesti kuin maantieteellisestikin. Riimukirjoitus juontaa juurensa noin 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Vanhimmat tunnetut riimukirjoitukset sijoittuvat 160luvulle. Suurin osa säilyneistä teksteistä on ymmärrettävistä syistä kiveen kaiverrettuja. Riimukirjaimin kirjoitettiin lukuisia germaanisia kieliä, mutta ajan kuluessa riimuaakkosto korvau-

tui latinalaisella aakkostolla sitä ten aakkosjärjestyksen kuumukaa, kun kristinusko valtasi desta ensimmäisestä merkistä. alaa. Keski-Euroopassa riimuista Riimukirjoitus hakattiin kiveen luovuttiin 700-luvun tienoilla ja tai kaiverrettiin puuhun, joten Pohjois-Euroopassakin 1100-lu- käytännön syistä kirjaimet ovat vulla. Jos kristinusko ei olisi saa- varsin suoralinjaisia toisin kuin vuttanut niin suurta suosiota, on latinalaiset tai kreikkalaiset kirmahdollista, että muun muassa jaimet. ruotsia yhä kirjoitettaisiin riimuaakkostolla. Kuinka siistiä Taustalla latinalainen ruotsin opiskelu silloin olisi? aakkosto Koska riimukirjaimia käytettiin niin laajalla alueella ja Useimpien teorioiden mukaan pohjautuvat pitkällä aikavälillä, niistä on riimukirjaimet lähinnä latinalailuonnollisesti seen aakkostoon, kehittynyt usemutta niissä ampia erilaisia ”Jos kristinusko ei näkyy viitteitä järjestelmiä. Tunmyös kreikkalainetuimpia niistä olisi saavuttanut lienevät 24-merkniin suurta suosi- siin kirjaimiin. Vanhemman futkinen vanhempi ota, on mahdolharkin riimuista futhark, jota käytettiin kan- lista, että muun f, r, h, i, t, b ja m taskandinaavin muassa ruotsia yhä ovat aika suoraan latinalaisen kirjoittamiseen, kirjoitettaisiin riiaakkoston esikusekä 16-merkkivansa mukaisia. nen, viikinkiajalla muaakkostolla.” U alkaa muistutpohjoisessa käyttöön otettu nuorempi futhark. taa alkuperäistä, jos se käänneNimi futhark tulee riimukirjain- tään ylösalaisin, a ja n tarvitsevat Sumanismi

yhden viivan lisää, s pärjäisi yhtä viivaa vähemmälläkin (siitä on olemassa meikäläistä s:ää enemmän muistuttava varianttikin), e täytyisi kiepauttaa kyljelleen ja l ylösalaisin. O näyttää enemmän kreikan omegalta kuin meikäläiseltä o:lta. Sen sijaan muun muassa islannissa ja muinaisenglannissa käytetty þ on lainattu latinalaiseen aakkostoon riimuaakkostosta. Toisinaan niinkin päin. Kullakin riimusymbolilla on nimensä, joka jollain tavalla kuvaa riimun ääntämystä. Vanhemman futharkin riimujen nimet ovat suurimmaksi osaksi rekonstruktioita sen pohjalta, millä nimellä riimuja myöhemmissä järjestelmissä kutsuttiin. Esimerkiksi th-riimun nimi on thurisaz Thor-jumalan mukaan, b-riimun nimi berkanan, ’koivu’ ja d-riimun dagaz, ’päivä’. Nuoremman futharkin ja muiden vanhempaa futharkia seuranneiden järjestelmien riimujen

nimet ilmenivät riimurunoista – niitä on nykypäivään säilynyt kolme: muinaisnorjalainen, muinaisislantilainen sekä anglosaksilainen. Riimuruno on runomuotoinen listaus riimuista, jonka tarkoitus oli kaiketi paitsi auttaa muistamaan riimukirjainten järjestys, myös säilyttää kansanviisauksia ja kulttuuriperinteitä jälkipolville. Muinaisnorjalainen f-riimun säe: ”Fé vældr frænda róge; føðesk ulfr í skóge.” Vapaasti suomennettuna lause kuuluu ’Vauraus on tovereiden eripuran lähde; susi asuu metsässä’.

Viikinkiajalla nuorempaan �utharkiin Yksittäisistä merkeistä on jonkin verran erilaisia variaatioita samankin järjestelmän sisällä, ja nuoremmasta futharkista peräti kaksi toisistaan melko merkittävästi poikkeavaa järjestelmää: tanskalainen long-branchriimujärjestelmä sekä ruotsalais-norjalainen short-twig-järjestelmä. Jälkimmäinen on käytännössä edellisen yksinkertaistettu versio. Esimerkiksi s-riimu long-branchissa muistuttaa hyvin paljon vanhemman futharkin vastinettaan, mutta short-twigiin se on Sumanismi

pelkistetty yhdeksi lyhyeksi pystyviivaksi. Vanhempi futhark koostuu 24 riimumerkistä, jonka kukin merkki vastaa yhtä äännettä. Nuoremmassa futharkissa merkkejä on enää 16. Kielellisillä järjestelmillä on taipumus muuttua ja kehittyä, ja tavallisesti kehitys on parempaan suuntaan. Nuoremman futharkin syntyä on kuitenkin vaikea perustella käytännöllisyydellä: taloudellista se ehkä olikin – merkkien määrä kun laski 24:stä 16:een – mutta uusi järjestelmä pakotti kirjoittamaan useampaa äännettä samalla merkillä. Vanhemman futharkin o, e, g, d ja p kipattiin romukoppaan, ja uudessa uljaassa maailmanjärjestyksessä nämä niputettiin saman merkin taakse lähinnä vastaavien äänteiden kanssa: uuden systeemin u-, i-, k-, t- ja b-riimut olivatkin kaksimerkityksisiä. Epäkäytännöllistä tästä tekee se, että soinnillisuusoppositio ei lakannut olemasta kantaskandinaavista kehittyneessä muinaisnorjassa, ja oman grafeeminsa menettäneillä vokaaliäänteilläkin oli yhä merkitystä erottava tehtävä. Kiinnostava yksityis-

kohta on, että klusiileista k ja t menettivät soinnillisen parinsa grafeemin, mutta b-grafeemi säilyi, ja soinniton p joutui väistymään. Järjestelmässä on muitakin omituisuuksia: Vanhemman futharkin j-riimun äännearvo muuttui a:maiseksi, minkä seurauksena järjestelmä sai toisenkin a-riimun. Alkuperäinen a translitteroidaan nuoremmassa futhrakissa merkillä ą. Järjestelmään ilmestyi jostain myös toinen r-äänne: vanhemman futharkin r-riimu (joka on osa myös nuorempaa futharkia) on äännearvoltaan alveolaarinen tremulantti, ja uusi R-riimu puolestaan voi olla joko alveolaarinen tremulantti tai retroflektinen approksimantti.

Kuvan näppäimistö on rekonstruktio siitä, millaisena tutkijat pitävät 160-luvun futhark-näppäimistöä.

Riimut tänään

Suurin ryhmä säilyneitä riiModernilla ajalla riimut ja mukirjoituksia ovat viikinkien riimukirjoitus ovat esiintyneet riimukivet, joita on löydetty skandinaavisen kansallisromanenimmäkseen Skandinaviasta, tiikan ja germaanisen uuspakamutta myös muualta paikoista, nuudenyhteydessä.Riimusymboleja joissa viikingit käytettiin myös ovat käyneet. Natsi-Saksassa: Riimukivet ovat muun muassa yleensä kuollei- ”Fé vældr frænda SS:n tunnus koosden muistoksi róge; føðesk ulfr í tuu kahdesta pystytettyjä kivi- skóge.” s-riimusta, jota paasia, joissa on natsien riimusnuoremmalla tossa kutsutaan futharkilla kirjoitettua riimukir- nimellä sig. Alkuperäisen sowilōjoitustekstiä, piirroksia ja muuta riimun merkitys on ’aurinko’. koristelua. Tutkijat olettavat, Anglosaksiriimujärjestelmän että riimukivet olivat aikoinaan vastaava merkki on nimeltään värikkäiksi maalattuja, mutta sigel ja niin ikään merkitsee aikojen saatossa maali on kulu- aurinkoa. Natsifutharkissa symnut pois. bolin merkitys kuitenkin vaihtui

Sumanismi

auringosta voitoksi – ilmeisesti, koska saksan Sieg kivasti muistuttaa sanana sigeliä. Natsien riimujärjestelmä pohjautuu nuorempaan futharkiin. Niin aitoja historiallisia kuin fiktiivisiäkin riimuja ja riimujärjestelmiä on käytetty nykypäivänä erityisesti fantasiakirjallisuudessa ja tietokonepeleissä. Riimut liitetään läheisesti myös uuspakanuuteen ja New Ageen. Artikkelin lähteenä on käytetty etupäässä epätieteellisiä Wikipedia-artikkeleita, joten toimitus ei ota vastuuta mahdollisista epätarkkuuksista. Toimitus ei myöskään suosittele lainaamaan artikkelia tieteellisissä yhteyksissä.

’’

Sitaatteja

”Teillä lukee siellä kerhohuoneella nykyään ’hupiyksikkö’. Voisiko sitä siis kutsua huvilaksi?” – Marketta Harju-Autti johto-opin luennolla ”Jos tunnette Anun niin sanokaa, että minä kaipaan häntä. Tai ainakin hänen graduaan.” – Harri Mantila ”Voidaan sanoa, että keltit ovat Euroopan kielikartaston suurimpia luusereita.” – Santeri Palviainen ”Opin väli-ilmansuunnat murteiden kurssilla.” – anonyymi tunnustus ”Eikö syötäisi mieluummin pullaa?” – Jukka muiden aikoessa mennä lounaalle

”Kun yliopistolla on päivittäin tekemisissä samanhenkisten ja fiksujen ihmisten kanssa, sitä ei tule aina ajatelleeksi, että maailmassa on tosi paljon urpoja.” – eräs sumalainen

”Se [jokin tieteenala] on jäänyt vähän jalkapuolen asemaan... Olikohan tuo nyt edes oikea sanonta?” – Jarmo Jantunen ”Oikein hyvä väkevähkö viini. Voisin kuvitella juovani kännit sillä. ” – eräs sumalainen Eemilistä...

”Rapolasta voisin sanoa, että kyllä sitäkin juo mutta ei ehkä selvinpäin ainakaan paljoa.” – ...ja Rapolasta ”Niille jotka eivät vielä tienneet, kerrottakoon, että sladdi on miehinen sukuelin.” – Santeri Palviainen

Sumanismi

P채채toimittajien janon sammutti

Sumanismi