Sumanismi 3/2011 by Sumanismi

3/2011

S��

K��: Veera Adolfsen Nikolai Kakal Tiina Mattanen Mikko Memonen Essi Pulju Noora Vaarala Katja Virpiranta Leeamaria Välitalo

K��: Felix Ippolitov Ville Lautala Antti Linnola Laura Lukkarila Jukka Mettovaara Essi Petäjäniemi Juha Sarkkinen Henri Sorsa

Nestori Törmä Noora Vaarala Hanna Varrio Katja Virpiranta Oulun kaupunki kavelija.blogspot.com stock.xchng Sumanismi

T��: Jukka Mettovaara Jussi Virpiranta Katja Virpiranta

P��: Jukka Mettovaara Jussi Virpiranta

Painettu Suomen Yliopistopainossa Painos: 50 kpl

pÄÄkir

joitus

On tämä saatana työmaa. Hienovaraisemmin sanottakoon nyt vaikka, että tämä on ollut rankka koulu. Aluksi ajattelimme taittavamme lehden syyslomalla. ”Silloinhan meillä on hyvin aikaa.” No, arvata saattaa, että kaikki muu meni tietysti pieleen. Ihmisten ahdistelu lomalla osoittautui turhaksi touhuksi. Kuka oli kaukomailla, kuka ei turhaan kiirehtinyt jutunteossa ja kuka nyt ei muuten vain vastannut. Edarivaaleja ajatellen lehti ilmestyy puolestaan turhan myöhään, jotta se ketään ehtisi innostaa äänestämään. Eipä sillä, että Sumanismin tekeminen olisi pelkkää mudassa rämpimistä. Pitkäksi venyvät taittosessiot ovat loppupuoleltaan hauskoja tilaisuuksia. Onhan myös diktatorinen päätäntävalta aina mukavaa; kun saa itse päättää, minkälainen ja -näköinen aviisista kehkeytyy. Kiitämme tietysti jälleen kaikkia kirjoittajia jutuista. Tällä kertaa lehtemme sukelsi hämärään nörttialakulttuuriin. Pizzalaatikoiden ja energiajuomatölkkien läpi toimittajamme kaivautuivat raportoimaan kesän Assembly-tapahtumasta. Nostimme Nintendon naftaliinista, teimme pizzan päällä pizzaa ja puhuimme avaruusolentojen kieltä. Muisteluosiossa katsahdamme kuukauden taakse fuksisuunnistukseen ja nostalgisoimme viime vappua kuvakollaasin muodossa. Kerromme nyt jo maanlaajuisen mediahuomion kohteeksi joutuneesta Suman tyttökalenterista. Toimittajiamme notkui tietysti jälleen myös Oulun baareissa ja kahviloissa. Lyhyesti sanottuna: luvassa on syksyn monipuolisin ja ellei mielenkiintoisin niin ainakin ihan jännä lukuelämys. Lopuksi haluaisimme kiittää kaikkia läheisiä, jotka ovat tukeneet meitä tässä raskaassa prosessissa. Jukka & Jussi

! i t s i n a m u h , ä y s k y s a u p p Hui toivoo kiltasi

OULUN YLIOPISTON HUMANISTINEN KILTA RY WWW.HUMANISTINENKILTA.FI

Sumanismi

Tee se kopissa keskiviikkona 2.11.! Leeamaria Välitalo

Maksuton koulutus, opintojen laatu, Uniresta-lounas, YTHS, sporttipassi, opintotuki... Ketä kiinnostaa? Edustajistovaalit käydään keskiviikkona 2.11. Silloin Oulun yliopiston opiskelijat valitsevat itselleen edustajat huolehtimaan siitä, että opiskelijoiden ääni kuuluu yliopiston sisällä ja koko Suomen politiikassa.

Ai mikä? Edustajisto on ylioppilaskunnan eduskunta eli ylin päättävä elin. Edustajisto päättää, mitä ylioppilaskunta tekee, eli kuinka paljon rahaa mihinkin käytetään ja mihin asioihin ylioppilaskunta keskittyy. Keskiviikon vaaleissa valitaan siis edustajia päättämään esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenmaksusta (87 euroa, jonka sinäkin olet maksanut!) sekä ylioppilaskunnan toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Toimintasuunnitelma kertoo esimerkiksi sen, järjestetäänkö ensi syksynäkin Vulcanalia ja mitkä muut tapahtumat piristävät opiskelijoiden puurtamista. Äänestämällä vaikuttaa ennen

kaikkea siihen, kuka huolehtii opiskelijoiden edunvalvonnasta Oulun yliopistossa ja valtakunnallisesti. Edustajiston kokouksia voi kuka tahansa mennä seuraamaan. Ajat ja paikat löytyvät esimerkiksi osoitteesta www. oyy.�i/calendar. Kokouksessa on tarjolla paitsi yliopistomaailman uusimpia tuulia ja tiukkaa vääntöä myös hyviä sämpylöitä. Illan päätteeksi voi sitten siirtyä Caioon muun kokousväen mukana tutustumaan edaattoreihin ja pesemään jälkipyykkiä.

Joko äänestit?

Viimeinen mahdollisuus vaikuttaa ylioppilaskunnan seuraavien kahden vuoden toimintaan on keskiviikkona! Äänestyspiste löytyy esimerkiksi Pegasuksen edestä, pääkirjaston aulasta. Aikaisempaa kokemusta äänestämisestä ei tarvita ja opiskelijakortti kelpaa hyvin henkilöllisyystodistukseksi. Sopivan ehdokkaan löytää esimerkiksi tutkimalla ilmoitustauluja, vaalikonetta (www. edustajistovaalit.�i) ja Facebooksivuja tai kyselemällä puolueista tai ainejärjestöistä. Sumanismi

Kuka humanistisessa tie�ekunnassa päättää? Edustajistovaalien kanssa yhtäaikaa käydään humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenten vaali. Tiedekuntaneuvostovaaleissa valitaan neljä opiskelijajäsentä päättämään esimerkiksi rahoituksen jakamisesta oppiaineiden kesken. Lista ehdokkaista löytyy ilmoitustauluilta ja osoitteesta www.oyy.�i/hallintovaalit2011.

Kuka valvoo etuasi?

sinun

Sinä päätät 2.11. Käytä valtaasi ja äänestä! Mukaasi tarvitset vain opiskelijakortin tai muun henkilöllisyystodistuksen. Äänestyskoppeja löydät Linnanmaalta pääkirjaston aulasta, keskusaulasta, TTK:n aulasta ja L6:n edustalta, keskustasta osoitteesta Mannenkatu ja lääkikseltä (Aapistie 5). Kirjoittaja on edustajistovaalien keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja.

Vie sie, mie vikisen Essi Pulju

Muutaman viime viikon aikana on pientä hämmentynyttä fuksiopiskelijaa viety siinä määrin, ettei sitä ole paljoa muuta voinut kuin yrittää vähän vikistä matkassa. Voisi luulla, että kun aloittaa kolmannen kerran uusia opintoja korkeakoulussa, siihenkin ruljanssiin olisi jo syntynyt jonkinlainen rutiini, mutta ei. Nimimerkillä Saatoin unohtaa laittaa herätyskellon soimaan ensimmäisenä koulupäivänä, myöhästyä aloitusinfosta ja sielläkin huomata 20 minuutin istuskelun jälkeen, että onpas tämä meidän tiedekunta yllättävän miesvaltainen. Hälytyskellot alkoivat soida siinä vaiheessa päässä, kun aamun toinen puhuja toteaa: ”Tervetuloa, tekniikan opiskelija!” Tiedusteltuani eräältä sopivasti ohitseni kulkeneelta lehtorilta että, ”Öö, kuuluukohan humanistienkin olla täällä”, sain järkyttyneen katseen ja vastauksen: ”No ei todellakaan!” Ai hups. Hienosti tuli kiillotettua humanistien ennestään jo niin hyvää mainetta teekkareiden keskuudessa. Vaikka pääsinkin lopulta omieni pariin, en voi kirkkain silmin väittää, että pallo olisi sen enempää tallessa kuin ensimmäisenäkään päivänä. Hämmennystä on aiheuttanut eniten tämä kovin omituinen ja toisaalta varsin viihdyttävä kulttuuri tiedekunnan sisällä.

Otetaan nyt vaikka Harri. Hyvä etten säikähdyksissäni pompannut penkistä pystyyn, kun professori ensimmäisen kerran mylväisi jotain kesken luennon herättääkseen takapenkin nukkujat. Mutta on se silti ihana. Opetti niin ystävällisesti karjalankielisen kansansadun avulla, että oveluudella voittaa ja kiltti ei kannata olla. Kuten jo nassukirjassa eräänä päivänä totesin, tämä tieto olisi säästänyt minut jo lapsena monelta filosofiselta pohdinnalta hyvän ja pahan hyötysuhteista. Sitten on se Santeri. Auttakaa nyt joku. Ensin se opetti meille, että /koira/ symboloi koiraa, koska suomen kielessä on sovittu niin. Okei, tämä oli ihan piece of cake. Seuraavalla luennolla ammuttiinkin alas kaikki minun 15 vuotta vallalla olleet käsitykseni aakkosista, kirjaimista ja niiden ääntämisestä. Lopuksi ne poltettiin roviolla. Tekee vieläkin kipeää. En ole myöskään tuntenut itseäni koskaan niin mitättömäksi kuin ensimmäisellä kirjallisuuden luennolla. Puolentoista tunnin aikana olin saanut tehtyä muistiinpanoja yhden ranskalaisen viivan verran. Muu aika meni suu auki tuijottaessa; tuli hieman surrealistinen olo siitä, että Kuisma puhui yhtä lailla suomen kieltä kuin minäkin (ranskankielisiä pätkiä lukuun ottamatta), Sumanismi

mutta silti en ymmärtänyt sanaakaan. Sain myös säälivän katseen Kuisman suunnalta, kun yritin kilpailla vastauksellani kirjallisuuden pääaineopiskelijaa vastaan kysyttäessä ”Miksi kannattaa lukea kirjallisuutta?” ...joo. Tiedän. Ja Sisko. En voinut mitenkään käsittää täysin Harrin vitsailua perehdytyspäivänä Siskon kenkämaniasta ennen kuin kävin Siskon työhuoneessa. Olen sanaton. Voiko noin tehdä? Työpaikalla? Kokonainen taso kirjahyllystä varattuna pelkille kengille! Plus se kenkäkoristeesine työpöydällä. Minäkin haluan. Viimeisenä minulla on mietityttänyt K-P. Ihan oikeasti, joko sillä on tosi paha identiteettikriisi tai sitten se yrittää tosi epäovelasti soluttautua vakoojaksi ainejärjestöömme. Ovatko ne verbalaiset ilkeitä sille, ovatko ne Suman vihollisia, vai mikä sillä jätkällä on hätänä? Olisi kiva tietää, mitä Suma-salaisuuksia sille kestää mennä möläyttelemään yön pimeinä tunteina, kun se on taas kerran hiipinyt meidän bileisiin. Ei minulla sen syvällisempää tai koherenttia. Kai tämäkin pieni fuksi vielä oppii talon tavoille. Vie sie yliopisto, mie vikisen – paljon!

Juha Sarkkinen

Kävikkö nää Tietomaasa? Jukka Mettovaara

Päivä paistaa jo täydeltä terältä. On lokakuun 8. päivä herran vuonna 2011. Oulun keskustassa on hiljaista yhdeksältä lauantaiaamuna. Tiedekeskus Tietomaankin ovet pysyvät vielä tunteroisen ajan vierailijoilta suljettuina, mutta sumalaiset ovat jo sisällä. Tietomaassa vietetään tänään suomen kielen teemapäivää. Sumalaisia pyydettiin mukaan jo viime talven puolella järjestelemään täksi syksyksi Tietomaahan teemapäivää suomen kielestä. Pyytäjä oli Tietomaan viestintäsuunnittelija ja itsekin entinen sumalainen Sampo Puoskari. Mukaansa laitoksen käytäviltä ulkomaailmaan hän on raahannut myös professorimme Harrin ja lehtori Jarmon. Sumalta järjestäjiä on kaiken kaikkiaan seitsemän: allekirjoittaneet päätoimittajat, Iina, Mikko, Katja, Heidi, sekä fuksi Liisa.

Alkuvalmisteluja

Päivä alkaa rastipisteiden pystyttämisellä. Olemme jo aiemmin suunnitelleet kolme kieleen liittyvää rastia, jotka olisi helppo pitää ja tarkistaa paikan päällä. Pohjakerroksessa kahvion tuntumassa seisoo Suman esittelypöytä, jolta vierailijat saavat opastusta rastikierrokselle ja tietoa järjestömme toiminnasta. Esillä on myös oppiaineen kirjallista tuotantoa, kuten Harrin

Sumanismi

vastikään ilmestynyt teos Oulun murteen vokaalistosta. Näytillä ja myynnissä on myös haalarimerkkejämme, joista olemme kuitenkin yrittäneet valikoida ne, jotka eivät innosta vierailevia lapsia kysymään vanhemmiltaan kiusallisia kysymyksiä. Suomen kielen rastikierros etenee seuraavasti: vierailijat hakevat Suman ständiltä lappusen, jossa on kolme tyhjää ruutua. Näihin ruutuihin he saavat joka rastilta leiman, minkä jälkeen lappu palautetaan arvontalaatikkoon. Palkinnot on hommannut Tietomaa. Sampo kertoo, että osallistumisesta voi joku onnekas voittaa mm. Terho Itkosen kielioppaan uusimman painoksen. Rasteja on siis kolme. Ensimmäinen koskee kirjallisuuden tunnistamista. Lapsille ja aikuisille on tehty erilliset tehtävät. Tehtävänä on lukea vajaa kymmenen katkelmaa tunnetusta suomalaisesta teoksesta ja sitten yhdistää tekstit oikeaan kirjailijaan ja teoksen nimeen. Rasti osoittautuu päivän suosituimmaksi. Toinen rasti on Oulun murteen rasti. Rastille tulija saa eteensä monivalintatehtävän, jossa on kysymyksiä Oulun murteen sanastosta ja morfologisista piirteistä. Ylimmän kerroksen rastilla pitää tunnistaa lainasanoja ja sukukieliä. Paperilla on pooli suomen kielen sanoja, joista ympyröidään ne, joiden ajattelee olevan lainoja. Suku-

Antti Linnola

kieliosiossa on viisi pientä tekstikatkelmaa karjalasta, virosta, saamesta, unkarista ja vanhasta kirjasuomesta, jotka tulee yhdistää oikeaan vastausvaihtoehtoon. Varsin nopeaa ja simppeliä siis.

Lähtölaukaus

Aamupäivä alkaa hiljaisesti. Olen itse päivystämässä Katjan kanssa lainasana- ja sukukielirastilla, eikä luonamme käy kahteen ensimmäiseen tuntiin ketään. Myös muilla rasteilla on aika hiljaista. Vähän ennen puoltapäivää väkimäärä alkaa lisääntyä. Rastillamme käy ensimmäisenä pari miestä, jotka suoriutuvat tehtävästä kiitettävin arvosanoin. Toinen heistä yltää jopa lähes erinomaiseen, ja alempienkin kerrosten rasteilla hän kuulemma on osannut kaiken. Onkohan hän harkinnut suomen kielen opintoja? Myöhemmin iltapäivällä väkeä alkaa valua paikalle yhä runsaammin. Tietomaan 210-paikkaisessa auditoriossa Harri aloittaa luentonsa aiheesta Ossaakko nää oulua. Penkeistä reilu parikymmentä saa istujansa. Me jatkamme rastipäivystystä. Jarmon luento alkaa

kolmelta, paikalle saapuu vajaa kymmenen kuulijaa. Rastillemme saapuu eräs nainen, jonka suoritus on lähes virheetön. Käy ilmi, että hän onkin äidinkielen opettaja. Hän kiittelee meitä siitä, että me opiskelijat olemme jalkautuneet tavallisen kansan pariin tekemään suomen kielen tutkimusta tunnetuksi, ja toivoo lisää samanlaista. Positiivista palautetta on aina mukava kuulla. Urheiluosastolla pyörii lapsia, jotka roikkuvat laitteissa ja pelaavat pelejä. Meihin kiinnitetään silloin tällöin huomiota, kun joku käy tekemässä rastitehtävän. Tyhjän panttina istumista ehtii kuitenkin kertyä päivän aikana jonkin verran.

Jotain lainattua

Suuri osa suomen kielen sanoista on lainattu muista kielistä. Ympyröi alla olevista sanoista ne, joiden sinä kuvittelisit olevan lainasanoja. ruoste

ikkuna

vasara

viesti omena

vesi

virsi niittää

toveri

auto

tiikeri

tytär taksi

morsian

siemen

lusikka

äimä nimi naapuri

porsas

taivas pakana käydä

äiti

Veljekset kuin ilvekset Alla on lyhyt tekstinäyte viidestä eri kielestä. Kaikki kielet ovat suomalaisSumanismi ugrilaisia kieliä eli keskenään sukua. Tunnista, mitä kieltä näytteet edustavat.

1. Kuittizen školan salbuamizes ei olluh paginua, ga kluasat, kudamis oli vähä opastujua tahtottih vediä opastamah avtoubusal Mägriän školah. Škol’niekoin vahnembat oldih sidä vastah, matku Kuittizespäi Mägriäle on yksitostu

Kello lähestyy viittä. Alamme jo vähitellen purkaa rasteja. Vierailijoiden määrä hupenee, ja Tietomaa hiljenee. Parin nuoren ryhmä käy vielä rastillamme. Rastit purettuamme ja tavarat pakattuamme käymme vielä Tietomaan vesitornin huipulla katselemassa syksyisen iltapäiväauringon kultaamaa Oulun keskustaa. Vielä pikavisiitti St. Michael’sissa yksillä, ja päivä on pulkassa.

Jälkipuintia

Sampo kutsuu meidät vielä vajaan parin viikon kuluttua palautekeskusteluun Tietomaahan. Paikalla ovat lisäkseni Jussi, Katja, Heidi sekä Mikko. Kaiken kaikkiaan teemapäivä sujui kaikkien mielestä hyvin. Panostamme kiiteltiin ja samalla harmiteltiin, että väkeä ei saapunutkaan paikalle rekkalasteittain huomattavasta medianäkyvyydestä huolimatta. Jos Sumassa riittää kiinnostusta, meille ehdotettiin ensi vuodeksi samanlaista, ehkä jopa vielä suuremman mittaluokan tempausta. Lukekaahan ensi syksyn Sumanismista, miten kävi.

n ä ä t e t tä y ä N iel k

* Jukka Mettovaara

Sumanismi aloittaa tässä numerossa juttusarjan, joka käsittelee maailman kieliä. Esittelemme jonkin vähän tunnetun (ja puhutun) kielen, jossa kuitenkin on toimituksen mielestä jotain huisia ja hauskaa äimisteltävää suomalaisille aivoillemme. Koska tämä numero on nörttipainotteinen, mikäpä muu sopisi paremmin lippulaivajutun aiheeksi kuin avaruusnörttien rakastama klingon. Klingon (klingoniksi tlhIngan ja sujuvasti sitä puhuu 20–30 uvulaarista affrikaattaa. KlingoHol) on keinotekoinen kieli, joka henkeä. Tiedetäänpä erään kas- nille on myös kehitetty oma kiron varta vasten suunniteltu ava- vattaneen lastaan kaksikieliseksi jaimisto, plqaD, jota käytetään ruuteen sijoittuvaa Star Trek englannin ja klingonin puhu- kylläkin usein vain tv-sarjoissa -sarjaa varten. Kielen kehittäjä jaksi. ja elokuvissa. on Kalifornian yliopistossa väiMonet ovat Typologitellyt kielitieteilijä tohtori Marc ottaneet haasteeksesti klingon on ”Kiroilua pidetään- agglutinoiva ja Okrand, joka loi kielen 1970- seen ja harrasluvun lopussa. Kielen piirteiden tuksekseen oppia kin klingonien kes- siinä on paljon luomisessa häntä innoittivat tämän oudon kuudessa taiteena.” erilaisia affikmonet Amerikan mantereen kielen, joka on seja, joiden alkuperäiskielet. tarkoituksellisesti avulla muuteEnsimmäisen kerran klin- tehty mahdollisimman vieraaksi. taan sanojen merkityksiä ja kiegonia kuultiin valkokankaalla Klingonissa esiintyy esimerkiksi liopillisia suhteita. Substantiivit elokuvassa Star Trek: Avaruus- sellaisia äänteitä, joita maailman jaotellaan kolmeen luokkaan: matka (1979). Sarjoissa ja elo- kielissä tavataan vain harvoin, kieltä käyttämään kykenevät kuvissa klingonin puhujia ovat kuten soinniton alveolaaris-late- entiteetit (esim. ihmiset), ruuklingonit. He ovat sotaisa ja raalinen afrikaatta /t�ɬ/ sekä uvu- miinosat ja kahteen edelliseen yrmeä alienirotu, joka on usein laarinen affrikaatta /q͡χ/. kuulumattomat. Klingonin verpaikalla sotiKlingonia kir- beissä etuliitteillä merkitään massa kaikkia joitetaan usein subjektin ja objektin lukua ja vastaan ja pisl a t i n a l a i s e l l a persoonaa, suffiksit voivat mertämässä kapu- ”Oikeassa maail- k i r j a i m i s t o l l a . kitä mm. aspektia, tekemisen loita ihmisten massa klingonia Sen erikoisuus varmuutta ja kunnioitusastetta. rattaisiin (tai puhuu ja ymmär- piilee kuitenkin Perussanajärjestys on objektiteräspalkkeja siinä, että isot ja verbi-subjekti, joka on sekin jotenkuten pienet kirjaimet maailman kielissä harvinainen. avaruusalusten tää arviolta 500–600 merkitsevät eri moottoreihin). Koska klingonin fiktiiviset Oikeassa maa- ihmistä.” äänteitä. Esim. puhujat ovat sotaisia otuksia, ilmassa klingonia pieni q merkit- heidän kielessään on paljon sotipuhuu ja ymmärtää jotenku- see aspiroitua uvulaariklusiilia / miseen, taistelemiseen ja aseisiin ten arviolta 500–600 ihmistä, qh/, kun taas iso Q merkitsee em. liittyvää sanastoa. Vastapainoksi

Sumanismi

kielestä puuttuvat mm. sana suvaitsevaisuudelle sekä useiden maapallolla elävien kasvien ja eläinten nimistöä. Kiroilu puolestaan on hyvin monipuolista. Kiroilua pidetäänkin klingonien keskuudessa taiteena. Klingonin kielen käyttöä meidän planeetallamme säätelee The Klingon Language Institute, ja vain itse Okrandin kehittämät sanat ovat ”oikeaa” klingo-

nia. Klingonin kielen kaanoniin kuuluvat mm. kirjat The Klingon Dictionary ja The Klingon Way sekä ääninauhat Conversational Klingon ja Power Klingon. Nämä teokset muutamien muiden kanssa muodostavat kielen virallisen korpuksen. Klingoniksi on käännetty myös neljä oikeaa teosta: Shakespearen Hamlet ja Paljon melua tyhjästä (paghmo’ tIn mIS),

sumerilainen Gilgameš-eepos (ghIlghameS) sekä kiinalaisen Laotsen teos Daodejing (pIn’a’ qan paQDI’norgh). Myös korkeakulttuuria on päätynyt tälle kielelle: Haagissa ensi-esityksensä syyskuussa 2010 saanut klingoninkielinen ooppera ’u’ on ensimmäinen lajissaan. Menestyksekästä oopperaa on esitetty sen jälkeen muuallakin.

Klingonin kielen selvitymisopas nuqneH ”Hei.” (kirj. ”Mitä haluat?”)

Lisätietoa

jIyaj ”En ymmärrä.”

Wikipedia: en.wikipedia.org/ wiki/Klingon_language Klingoninkielinen Google: www.google.com/ webhp?hl=xx-klingon Klingon Language Institute: www.kli.org Pro gradu -tutkielma klingonin puhujista: www.judion. de/klingon

nuqDaq ’oH puchpa’’e’ ”Missä on vessa?” naDevvo’ yIghoS ”Häivy.”

Hab SoSlI’ Quch ”Äidilläsi on sileä otsa.”

Heghlu’meH QaQ jajvam ”Tänään on hyvä päivä kuolla.”

qoSlIj DatIvjaj/qoSraj botIvjaj ”Hyvää syntymäpäivää (sinulle/teille).”

jIl moH ghajjaj jaghHomlIj ”Olkoon pienellä vihamiehelläsi ruma naapuri.”

vavlI’ quv Say’moHmeH nuj bIQ vIlo’chugh, nuj bIQ vIlammoH ”Jos syljelläni puhdistan isäsi kunnian, likaan vain syljen.”

*otsikko luetaan Qapla’, joka merkitsee ”Menestystä!”

Sumanismi

IRC-nikki

ja identiteetti Katja Virpiranta

Tein viime vuonna kandidaatintutkielmani IRC-nikkien rakenteesta ja nimenantoperusteista. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että yleisimmin nikki on jollakin tavalla johdettu omasta nimestä, nimi ei tavallisesti sisällä erikoismerkkejä tai numeroita ja se voi alkaa joko isolla tai pienellä alkukirjaimella. Naisista suurempi osa kirjoittaa nimensä mieluummin isolla alkukirjaimella, kun taas miehet mieluummin pienellä. Kandintutkielman rajallisuuden vuoksi tutkimatta jäi paljon mielenkiintoista aineistoa, jota ajattelin sivuta tämän pienen semitieteellisen artikkelin muodossa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen IRC-nikin suhdetta identiteettiin: Käytetäänkö IRCnikkiä kutsumanimenä internetin ulkopuolella? Onko nimestä kehittynyt uusia lyhenteitä ja

lempinimivariantteja? Onko nimeä pitänyt vaihtaa, ja mikä vaihtoon on ollut syynä? Tarkastelussa on mukana kandintutkielmani alkuperäiset 150 informanttia, joista 100 on miehiä ja 50 naisia. Heidän ikänsä jakautuvat välille 15–42. Kandidaatintutkielmani aineiston keräsin sähköisellä kyselylomakkeella, joka kiersi irkissä. Tutkielmassani tein päätelmiä erikseen miesten ja naisten nimistä, mutta tässä tutkimuksessa en erottele miesten ja naisten vastauksia.

Nimenvaihtope�usteet

Tutkimuksen sadastaviidestäkymmenestä informantista 61 ilmoittaa käyttäneensä samaa nikkiä aina. Loput ovat vaihtaneet nimeä joko kerran tai useammin. Jaoin nimen vaihtamisen

syyt seitsemään ryhmään (Kuva 1). 1. Nikki ei enää tuntunut omalta. Alkuperäisen nikin valintaan liittyvän asiat, arvot tai ominaisuudet olivat muuttuneet, tai alkuperäisen nikki keksittiin vain, koska jotain oli oltava, eikä se siksi koskaan asettunut. Varsinainen nikki mahdollisesti vakiintui vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. Vastauksista 24 sopii tähän kategoriaan. 2. Vanha nikki oli jo varattu joka paikassa, se oli jonkun yksittäisen ihmisen vakituisessa käytössä tai irkkaaja vain kaipasi jotakin yksilöllisempää entisen, geneerisen nikin tilalle. Melkein yhtä yleinen syy nimenvaihtoon oli tämä; 21 informantin vastaukset luokittelin tähän ryhmään. 3. Vanha nikki oli keksitty joskus lapsuus- tai teinivuosina ja iän myötä se alkoi tuntua

Kuva 1 Ei ole vaihtanut Ei tuntunut omalta Oli liian yleinen Oli lapsellinen Vaihtelun vuoksi Väärät mielikuvat Sekalaisia syitä Ei perusteluja

Sumanismi

nololta tai lapsellisilta. Kolmanneksi suurimpaan ryhmään päätyi 13 vastausta. 4. Irkkaaja kaipasi vaihtelua. Yhdeksän vastaajaa kertoi vaihtaneensa nikkiään vain, koska kyllästyi entiseen ja kaipasi muutosta. 5. Nikki aiheutti kanssaihmisissä vääriä mielikuvia. Nimi yhdistettiin asioihin, joihin nimen kantaja ei sitä olisi halunnut assosioida. Kuudella informantilla oli ollut aiemmin nimi, joka suurelle yleisölle tarkoitti erilaisia asioita kuin nimen kantajalle itselleen, mistä aiheutui hankalia tilanteita. Esimerkiksi MDMA-nimen käyttäjä luopui nimestään kyllästyttyään kuuntelemaan uteluita päihteidenkäytöstään. 6. Sekalaisia syitä, jotka eivät oikein sopineet mihinkään muuhun katergoriaan, ilmoitti yhteensä 11 informanttia. Nimi saattoi olla esimerkiksi liian pitkä, liian hankala kirjoittaa tai liian lähellä omaa nimeä, mikä saattaisi vaarantaa anonymiteetin. 7. Informantti ei esittänyt erityisiä perusteluja nimenvaihdolleen. Kaikkiaan viisi informanttia oli joko jättänyt kohdan tyhjäksi tai ilmoittanut vain, ettei nimenvaihdolle ollut erityistä syytä. Ryhmät 1 ja 3 vaikuttavat samankaltaisilta, mutta mielestäni niiden välillä on kuitenkin selkeä ero. Ryhmän 3 tapauksessa informantti selvästi ilmoitti, että vanha nimi oli lapsellinen, typerä tai teinimäinen, eikä sitä sen vuoksi kehdannut enää julkisesti käyttää. Ryhmän 1 tapauksessa puolestaan informantit eivät ilmoittaneet nimessä itsessään olevan mitään vikaa, vaan nimi täytyi vaihtaa

Kuva 2 Kaverit Nettitutut Ei määritellä Uudet tutut Yksittäinen

niitä käyttää. Viiden informantin mukaan lempinimiä käyttävät lähinnä uudet tuttavuudet, ja muutama näistä viidestä piti Lempinimet lempinimiä nimenomaan negaKaikkiaan 77:n tutkimukseen tiivisena asiana. Neljän inforosallistuneen nikistä on joh- mantin tapauksessa lempinimeä dettu lempinimiä tai lyhenteitä, käyttää vain joku yksittäinen joita käytetään puhuttelunimenä ihminen, kuten ystävä tai puoirkissä varsinaisen nikin ohella liso. (Kuva 2.) tai asemesta. Kysymyksenasettelu ei Näistä 31:n tapauksessa lem- välttämättä ollut selkein mahpinimiä käyttävät vain IRL-kave- dollinen, ja informanttien vasrit (lyhenne sanoista In Real Life, taukset olivat joiltakin osin ’todellisessa elämässä’, millä hieman vaikeaselkoisia. Kaitarkoitetaan internetin ulko- kissa tapauksissa ei ollut ihan puolista maailmaa) sekä sellai- selvää, rajoittuiko lempinimien set kaverit, joihin on alun perin käyttö pelkkiin nettituttuihin vai tutustuttu netin käyttääkö lemkautta mutta pinimiä nettijotka nyt ovat tuttujen ohella 77:n myös läheisemenemmän kuin ”Kaikkiaan pelkkiä nettitut- tutkimukseen osal- mät ystävät. tuja. Vastaajista ajatuklistuneen nikistä on Kuitenkin 28 ilmoittaa, että senani jaossa on, lempini- että noiden 31:n lempinimiä käyt- johdettu tävät samoilla miä.” tapauksessa lemkanavilla keskuspinimiä käyttätelevat ja muutkin nettitutut. vät ainoastaan läheiset ihmiset, Yhdeksän informanttia ilmoittaa kun taas seuraavasta ryhmästä kyllä lempinimiä olevan, mutta lempinimiä käyttävät etäisemei määrittele tarkemmin, kuka mät tutut mutta mahdollisesti

vain, koska se ei enää tuntunut itselle sopivalta.

Sumanismi

myös läheiset ihmiset. Tämä tulos ei kuitenkaan ole aivan täysin luotetava informanttien epäselvien vastausten vuoksi.

IRC-nikin käyttö kutsumanimenä IRL

Kaikista 150 vastanneesta vain 26 ilmoittaa, että kukaan ei puhuttele heitä koskaan IRCnikillään internetin ulkopuolella. Suurimman osan tapauksessa nikkiä käyttävät puhuttelunimenä oikeassa elämässä lähinnä irkkaavat tutut, ja näistä nimenomaan ne, joihin joko on alun perin tutustuttu irkissä tai joihin pidetään yhteyttä lähinnä sähköisesti. Informanteista 39 ilmoitti, että heitä puhuttelee IRC-nikillä myös läheiset ystävät tai perheenjäsenet, jopa sellaiset, jotka eivät itse edes irkkaa. Näistä viisi kuitenkin huomautti, että heidän irkkinikkinsä on sama kuin heidän etunimensä tai lempinimensä. Muutamalla informantilla nikin käyttö kutsumanimenä rajoittui tiettyihin ihmisryhmiin kuten entisiin peliporukoihin tai partiotuttuihin. Kaksi vastaajista kertoi olevansa BDSM-harrastajia ja että heidät näissä piireissä tunnetaan lähes yksinomaan irkkinikillään.

Jonkinlaisia johtopäätöksiä

Nimen täytyy tuntua itselle sopivalta ja toisaalta sen on oltava niin yksilöllinen, että kovin suurella todennäköisyydellä ei törmää toiseen samannimiseen. Se on vaatimus, jota loppujen lopuksi kovin monen muun tyyppisille nimille ei voida esittää. Jos nimestä kasvaa ulos, se johtaa

nimen vaihtamiseen omasta olisi pakko kirjoittaa kokonaan, tahdostaan, ja jos nimi tuntuu jos ei jaksa. Riittää, että naputteolevan jo joka toisen jampan lee pari ensimmäistä kirjainta ja käytössä, sekin johtaa nimen painaa sarkainta, jolloin ohjelma täydentää nimen vaihtamiseen, automaattisesti. mutta silloin Irkkinikkien nimi on vaih- ”Se on vaatikäyttäminen dettu enemmän pakon edessä. mus, jota loppu- kutsumanimenä Nimen vaih- jen lopuksi kovin netin ulkopuotaminen ei ole monen muun tyyp- lella on kaikenhyvin mikään helppo pisille nimille ei kaikkiaan yleistä, mikä asia varsinkaan, voida esitt ää.” sekin mielestäni jos vanha nimi kertoo siitä, että on ollut käytössä nikkiä pidetään osana persoonaa pitkään. Kuten ihmisten varsinaisis- ja muiden kutsumanimien veroitakin kutsumanimistä, myös sena. Vain muutama kaikista irkkinikeistä syntyy käytössä informanteistani piti irkkinikillä lyhenteitä ja kutsumanimiä. Mie- puhuttelemista negatiivisena – lestäni se kertoo siitä, että nikit kaikki muut suhtautuivat siihen mielletään ”oikeiksi” nimiksi. joko positiivisesti tai neutraaLyhentäminen ei voi johtua pel- listi. Muuan heistä taisi peräti kästään ihmisten taipumuksesta toivoa, että tuleva tyttöystäväkin laiskuuteen – pitkän nikin kirjoit- tuntisi hänet irkkinikillä varsitaminen on työlästä, mutta sitä ei naisen nimen sijasta.

Sumalaisen Wähä Ircki≈opas

1) Lataa PuTTy. 2) Kirjoita Host name or IP address -kohtaan tuomi.oulu.�i. 3) Paina nappia Open. 4) Anna paju-tunnuksesi ja salasanasi. 5) Kirjoita screen irssi. 6) Kirjoita /connect irc.quakenet.org. 7) Odota hetki. Kirjoita /join #suma. 8) Voit halutessasi vaihtaa nikkisi komennolla /nick haluamasi_nikki. 9) Kun haluat takaisin irkkiin, unohda kohdat 5–7 ja kirjoita komento screen -r tai screen -Dr. Rautalangasta väännetymmän ohjeen löydät Sumanismin numerosta 1/2011. Sumanismi

i m s i n a sumestaa t

Sokeri-Jussin kievari Veera Adolfsen

Vanhojen puisten omakotitalojen täyttämä Pikisaari on monen mielestä Oulun haluttavin asuinalue. Jos arvelet, ettei lähitulevaisuudessasi kuitenkaan ehkä siinnä 1800-luvun porvaristalon emännyys, seuraavaksi paras vaihtoehto lienee parkkeerata itsensä Sokeri-Jussin Kievariin (Pikisaarentie 2). Punaisessa hirsirakennuksessa sijaitsevan ravintolan ruoka on juuri sitä, mitä talokin: perinteistä ja oululaista. Sumanismin toimittaja nautti Sokeri-Jussissa Oulujärven muikkuja kera voipottumuusin ja uunijuuresten (16,50 euroa). Ulkosumalainen seuralaiseni puolestaan investoi Kievarin härkään (härän sisäfileetä, korvasienikastiketta, höyrytettyjä juureksia ja valkosipuliperunoita, 32,80 euroa). Tilanteen juhlavuuden kunniaksi nostimme myös viinilasilliset (à 6,80 €). Härkäannos sai kehuja, muikut maistuivat ja kuiva valkoviini sopi muhkeiden voimuik-

kujen kaveriksi yllättävänkin hyvin. Voipottumuusi oli tosin niin voista, että siitä jäi osa lautaselle. Ehdotonta plussaa kuitenkin siitä, että ruokalajin nimi oli pottumuusi eikä perunasose. Ravintola oli opiskelijabudjetille aika hintava. Lisäksi kasvissyöjät voisi huomioida ruokalistassa paremminkin: lihattomia, kanattomia ja kalattomia pääruokia löytyy listasta vain

yksi, savoijinkaalikääryleet. Kievari on kuitenkin ehdottomasti yksi Oulun tunnelmallisimmista ravintoloista. Palvelu on iloista ja ruokalistalta löytyvät alueellisten ruokien parhaat palat – jos haluaa pelotella vieraspaikkakuntalaista rössypotulla tai hemmotella ulkomaanelävää leipäjuustolla, täällä se onnistuu.

Sokeri-Jussin kievari Pikisaarentie 2 90100 Oulu ma–la 11–22 su 12–21

 Sumanismi

i m s i n sumastaa te Kaakkuri – the final frontier. Sumanismin iskuryhmä suuntaa Etelä-Oulun käymättömille korpimaille, kauas Kuution ja Baabelin turvallisesta läheisyydestä. Muutama vuosi sitten Kaakkurissa kohosivat vain männyt, nyt sieltä löytyvät niin Bauhaus kuin Citymarketkin. SEOn huoltoaseman katveesta löydämme myös kohteemme eli Pub Kiemin. Kiem on yhdistelmä kiinalaista, pizzeriaa ja pubia. Ulkoapäin paikka näyttää tiistai-iltana autiolta, pimeältä ja rehellisesti sanottuna melkoiselta räkälältä. Epäilemme hetken, onko ravinteli aukikaan. Ovi kuitenkin antaa myöten, ja astumme sisään. Yllätys onkin melkoinen, kun eteemme avautuu suuri, siisti ja avara baaritila. Kahtiajaetun tilan muodostavat muutaman loosin kokoinen ravintola-alue sekä hieman suurempi baaritila. Baaritila on vielä pimeänä muutamia himmeitä valoja lukuunottamatta. Muita asiakkaita ei näy mailla halmeilla, vain pari tyhjäksi juotua tuoppia nököttää pöydällä. Tarjoilija häärii astioiden kanssa ravintolan puolella. Hän tulee kysymään meiltä iloisesti, olemmeko tulleet syömään. Ei

Pub Kiem Jukka Mettovaara

kun juomaan, vastaamme. Tilaamme oluet hintaan 4,80 euroa/kpl ja asetumme hämyisän baaritilan peräloosiin. Takanamme on pimeä tanssilattia tanssitankoineen ja katossa diskopallo. Taustalla soinut iskelmä vaihtuu pian tulomme jälkeen rokiksi. Emme tainneet vaikuttaa iskelmäihmisiltä. Musiikki soi juuri sopivalla voimakkuudella, ettei se estä puhumista tai ajattelemista. ”Täällä soitetaan ihan kivaa musiikkia verrattuna joihinkin muihin baareihin,” sanoo eräs testaajistamme. Tämä baari sopisi hyvin Kaijonharjuun. Paikasta tulee kaiken lisäksi mieleen vanha Caio. Tämä

olisi voinut olla vaikka Caio 2.0 sen nykyisen sijaan. Olutkin on halvempaa. Seiniin on kiinnitetty loosien kohdalle pienet naulakot, joihin saa kivasti ripustettua takkinsa, mistä lisäpisteitä. Yksi testaajista huomaa Krušovice-mainoksen, ja miettii, saisikohan sitä täältä. Myyjätär käy laittamassa projektorin päälle. Joudumme sivusilmällä seuraamaan huonoa äänetöntä tv-ohjelmaa. Raapustamme muistivihkoon miinuksen. Paikan huonoin puoli on tietysti se, että se sijaitsee aivan liian kaukana. Kovin useasti ei tulle Kaakkuriin asti eksyttyä.

Pub Kiem Kaakkurinojantie 1, 90420 Oulu ma, ti, to 10–21 ke 10–02 pe 10–03 la 12–03 su 12–21

 Sumanismi

suma nismi testa a

Olivia Salad � Caf�

Noora Vaarala

Kivenheiton päässä Stockmannilta sijaitseva salaattikahvila Olivia on miellyttävä lounas- ja iltapalapaikka. Ruokalistalla erikokoisia salaattiannoksia, joihin kukin asiakas saa valita omat täytteensä. Täytevalikoima ei ole maailman monipuolisin tai erikoisin, mutta melko kattava kuitenkin. On lihaa, kalaa, pastaa ja monenlaista kasvista ja vihannesta. Salaattiin voi valita myös lämpimän täytteen: uuniperunan ja vaihtuvan lisukkeen, kuten kasvisgratiinin. Annokseen kuuluu vesi, patonki ja kahvi tai tee, ekstratäytteeksi saa ilman lisämaksua maissilastuja – siitä plussaa. Uuniperunakin on hyvää, mutta siihen saa aivan liian pienen voinapin. Annosten pohjana on tylsästi jäävuorisalaattia. Onneksi kastikevaihtoehtoja on riittävästi. Hinnat ovat varsin kohtuulliset: salaattiannos maksaa koosta

riippuen 5,50–9,40 euroa. Jälkiruuuaksi tai kahvitteluun on tarjolla pienehkö valikoima pullaa, leivoksia ja keksejä. Ne eivät näytä erityisen tuoreilta tai houkuttelevilta – enemmänkin bulkkitavaralta, jota myydään joka toisessa kahvilassa. Olivian sisustus on huomiota herättämättömän viihtyisä. Se

ei jää mieleen, muttei millään tavalla häiritsekään. Kovin pitkäksi aikaa se ei kutsu istuskelemaan. Oulussa ei ole turhan monta salaattipaikkaa, joten Olivia on omaperäisyyden puutteesta huolimatta tarpeellinen tapaus.

Olivia Salad & Café Kirkkokatu 33 90100 Oulu ma–pe 10.30–21.00 la 11.30–15.30

Sumanismi

Pizzaa, pizzan

suma nism kokk i aa

päällä pizzaa

Mikko Memonen

Pizzerioiden ”erikoispizzat” ovat huijausta. Nehän poikkeavat tavallisista pizzoista vain sillä, että niissä saattaa olla muutama siivu kebabia, kenties vähän kanaa tai hurjimmillaan hyppysellinen savuporoa. Onpa taas niin maan erikoista. Aivan kuin yksikään suomalainen ei olisi ennen sarvielukoita nähnytkään! Näille vallan harvinaisille herkuille sitten annetaan erikoispizzan titteli ja kaupan päälle pari euroa lisää hintaa + majoneesi. Onneksi on Sumanismi, jonka kokkiryhmä näyttää harrastelijoille, miten erikoispizzaa oikeasti tehdään. Kunnon pizzasta paistaa rakkaus lättyyn ja innovaatioyliopiston uraauurtava henki.

Jukka Mettovaara

1. Banaanisuklaavaahtokarkkimajoneesipizza

Herkkusuiden suosikki pieneen tai suurenkin makeannälkään! Suklaapalat ja vaahtokarkit suorastaan sulavat suussa (oikeastaan jo uunissa, ja aika perusteellisesti). Tämä ihanan värikäs ja karkkipäiväntuoksuinen on omiaan lapsille ja lapsenmielisille, mutta vaahtokarkin ja juuston odottamaton yhdistelmä tarjoaa haastetta myös kokeneelle kulinaristille. Liikaa makeutta voi hillitä lisäämällä majoneesia mielensä mukaan.

”En osaa kuvailla, mutta ei hyvää.” ”Lastenkutsut gone horribly wrong.” ”Tomaatti näyttäytyy väärässä kontekstissa tämän pizzan viitekehyksessä.” ”Tomaatti + suklaa = ei hyvä” ”Edes Turtlesit eivät syöneet tällaista.” ”Neljäsosa pizzasta teki jo tiukkaa.” ”En enää ikinä syö vaahtokarkkeja.” ”Voiko tällaisesta tulla sairaaksi?” (toim. huom. 50% pizzaa maistaneista sairastui seuraavana päivänä.)

Sumanismi

2. Pizzapizzapizza

Hei koira! Laitoimme pizzaasi pizzaa, jonka lisäksi vielä pizzaa! Nyt voit syödä pizzaa, samalla kun syöt pizzaa syödessäsi pizzaa! Rapean ja täyteläisen pohjan päälle, tomaattipyreen ja mozzarellan uumeniin on paloiteltu kaksi maukasta mikropizzaa. Sumanismi valitsee raaka-aineiksi tietysti vain tuoreimpia ja raikkaimpia einespizzoja, joiden geometrisen tarkasti aseltellut siivut hellivät silmää ja vatsaa. Pehmeän ja täyteläisen kokonaisuuden avulla pizzapizzapizza nousee välittömästi lättyklassikkojen kaanoniin.

”Parasta roiskeläppää, mitä olen koskaan syönyt.” ”Aika hyvin, juusto peittää kaiken paskan.” ”Voi ei, mistä yksi pizza loppuu ja toinen alkaa?” ”Roiskeläpistä maistuu lähinnä ketsuppi.” ”Tämmöistä ei syöty edes vappuna.” ”Roiskeläppä on hyvää, pizza on hyvää. Mitäpä tästä muutakaan vois tulla kuin hyvää.”

”Tuoksuu joululta.” ”Kieltämättä aika oksettavan näköinen.” ”Vihreät kuulat erittävät uunissa avaruuslimaa.” ”Sekä jälki- että pääruoka samassa.” ”Ei niin hyökkäävä, kuin olisi kuvitellut.” ”Vihreät kuulat on ihan hyviä. ” ”Hyi saatana!” ”Ei tätä kyllä mielellään syö. ” ”Melko kanelista.” ”Mikä maku tämä on?”

Kaipaatko vaihtelua imellettyyn lanttulaatikkoon? Joulupizza mullistaa joulunvieton perinteitä unohtamatta. Se sisältää kaiken sen, mitä perinteiseltä joululta voit odottaa. Joululeivoksista tärkeimmät, tortut ja piparit, ovat kyydissä. Oman säväyksensä tuovat uunissa kauniisti leviävät vihreät kuulat. Ja jotta joulusta ei jäisi joulun maku puuttumaan, on pizzassa totta kai reilusti kinkkua. Kaunis pinta syntyy, kun päälle sirotellaan tomusokeria ja kanelia. Tämän pizzan tuoksu vie joulukielen mennessään!

3. Joulupizza

Feli� Ippolitov

Sumanismi

Katsaus fuksisuunnistukseen:

tunnelmia hallitusrastilta Katja Virpiranta

Humanistien yhteistä fuksisuunnistusta vietettiin keskiviikkona 28.9. Koitos oli pärähtävä käyntiin Torinrannasta kello 17. Kuten tilanteeseen sopi, taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä, kun kello lähestyi H-hetkeä, ja ensimmäiset sadepisarat putoilivat rastivahtien alkaessa raahautua kohti keskustaa. Vettä tuli jo taivaan täydeltä siinä vaiheessa, kun saavutimme Torinrannan. Minä olin ollut flunssassa jo ainakin viikon enkä vielä missään tapauksessa ollut siitä täysin parantunut, mutta päätin riskeerata ja lähteä rastivahdiksi siitä huolimatta. Suman hallituksen rastin vahtaamisesta vastasi tänä vuonna Sumanisminkin toimituksesta

tuttu porukka, eli minä, mainio veljeni J. Virpiranta sekä 2000luvun E. N. Setälä, Jukka Mettovaara. Vielä rastille mennessä vahtikolmikolla – tai kaksikolla, J. Mettovaara kun vielä loisti poissaolollaan – oli hitusen epäselvänä, mitä siellä kävijöiden oikeastaan oli tarkoitus tehdä. Meidän saamamme ohjeet kun olivat niinkin yksityiskohtaiset kuin että se on se sama joka siellä on ollut aina. Tässä tapauksessa aina tarkoittaa ilmeisesti kaikkia fuksisuunnistuskertoja lukuun ottamatta niitä, joihin joku meistä kolmesta on joskus jollakin tavalla osallistunut, koska kenelläkään meistä ei ollut kovin tarkkoja muistikuvia tehtävän luonteesta tai sen teke-

Sumanismi

miseen osallistumisesta. Tosin muistikatkokset voivat selittyä muutamilla muillakin asioilla. Rastimme sijaitsi Mannerheimin puiston leikkipuistossa, kuten se on kuulemma aina ollut. Pohdinnan, suunnittelun ja muutaman puhelinsoiton jälkeen tehtäväasiaan tuli hieman enemmän selvyyttä. Tarkoitus olisi suunnitella jonkinlainen esterata ja laittaa pahaa-aavistamattomat fuksit kävelemään se jonossa silmät sidottuna siten, että jonon takimmainen opastaa heidät oikeaan suuntaan. Ehdimme juuri parahiksi suunnitella reitin ja alkaa harkita sen mahdollista testaamista, kun ensimmäinen fuksijoukkue ilmestyi leikkipuiston laidalle. Siinä vaiheessa emme vielä oikeastaan lainkaan osanneet hahmottaa, oliko reitti liian helppo vai liian vaikea, ja oliko siellä paikkoja, joissa fuksiparat voisivat vaarantaa henkensä tai vähintäänkin kolauttaa päänsä jonnekin. Kerroimme tämän joukkueelle, joka kuitenkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi testiryhmäksi. Yksinkertaisehkolta vaikuttanut reitti osoittautui yllättävän haastavaksi sokkona etenevälle jonolle, mutta päitä ei sentään irronnut keneltäkään. Oikean ja vasemman erottaminen toisistaan on ilmeisesti vaikeaa muillekin kuin vain minulle, sillä

sekä jonon takimmainen että etummainen tulkitsivat suunnan ilmauksia vähintäänkin laajalla skaalalla. Se tietysti johti muutamaan päänkolautukseen mutta ei onneksi vakavampiin vaurioihin. Ensimmäinen joukkueen tehtävänsuorituksen aikana toinen joukkue oli ilmaantunut odottelemaan vuoroaan, ja kolmaskin eksyi paikalle hyvin pian edellisten jälkeen. Siinä vaiheessa iltaa kello oli ehkä noin kuusi, ja kuten aiemmin jo mainitsinkin, vettä tuli ihan omiksi tarpeiksi asti. Olin kyllä varautunut mahdolliseen kylmään säähän pukeutumalla lämpimästi, mutta sadetta en ollut huomioinut millään tavalla, ja tässä vaiheessa tusti kymmenen pistettä mukaolo oli jo melko märkä. naan. Naapurin communicalaiset Alkuryysiksen jälkeen fuksit olivat tässä välissä livistäneet tuntuivat unohtaneen ras- paikalta (vastuunpakoilijat – timme vallan kokonaan, sillä suunnistus päättyi vasta yhdekneljättä joukkuetta odoteltiin sältä, ja kello oli vasta vähän tyhjänpanttina noin puolitoista yli kahdeksan). Vastuullisina tuntia. Sekin ja velvollisuujoukkue päätti dentuntoisina ensin suunnata ”Illan päätteeksi r a s t i v a h t e i n a Communican pönötimme rasrastillemme ilmesrastille, joka oli tilla loppuun asti, pensasaidan toi- tyi vielä viides jouk- mutta enempää sella puolella, ja kue.” joukkueita sinne me odottelimme ei enää ilmaantumalttamattomina, että he pää- nut. Käytimme ajan tehokkaasti sisivät viihdyttämään meitä. hyödyksemme harjoittelemalla Rastivahtikolmikolla oli huisia juomalauluja. taas sen aikaa, kun joukkue luoYhdeksän jälkeen J. Virpinamme vieraili. Huolestuttavan ranta ja J. Mettovaara siirtyivät suuri osa tähänastisista joukku- jatkobileisiin 45 Specialiin, ja eista oli pukeutunut turisteiksi. minä puolestani vetäydyin kotiin Illan päätteeksi rastillemme kuivattelemaan. Vaatteet olivat ilmestyi vielä viides joukkue. kalsareita myöten märkänä, ja jo Tämä ryhmä erottui positiivi- ennen nukkumaanmenoa kuusesti aikaisemmista teemansa metta oli ehtinyt kohota ihan puolesta: nämä sumalaisfuksit mukavasti ja muutenkin flunssa olivat pukeutuneet mummoiksi tuntui tekevän aggressiivista ja olivat sanalla sanoen mahtavia. paluuta. Jälkikäteen ajateltuna Joukkue lähti rastiltamme ansai- piimä oli ehkä huono juomavaSumanismi

linta: on yleisesti tunnettu fakta, että maitotuotteita pitäisi flunssaisena välttää. Se ei luultavasti edistänyt paranemista, niin kuin ei kyllä vesisateessa seisoskelukaan. Oma kurja oloni oli kuitenkin vain tasapuolista ja reilua, kertapa Jussilla ja Jukkallakaan ei mennyt enää kovin lujaa aamusta. Valitettavasti yksityiskohdat ovat yhä hämärän peitossa, mutta jossakin vaiheessa meno oli ainakin osalla heistä kahdesta yltynyt varsin riehakkaaksi. Toinen soitti minulle kolmelta aamuyöllä, koska ilmeisesti senhetkisessä humalatilassa tuntui loogiselta turvautua minun ”pettämättömään” suuntavaistooni (aamukolmelta, jolloin olin jo nukkumassa) ja pyytää minua opastamaan hänet jonnekin pizzapaikkaan, jossa en ollut edes ikinä käynyt. Toinen taas oli menettänyt omaisuuttaan yhden polkupyörän ja lompakon sisällön verran sekä ilmeisesti vetänyt maailmaa turpaan.

Vappuno

Sumanismi

ostalďż˝iaa

Sumanismi

Jonnet ei muista Katja Virpiranta

Jokainen, joka joskus on vieraillut yhtään syvemmällä internetin syövereissä, on varmasti joskus törmännyt fraasiin ”jonnet ei muista”. Mutta keitä nämä jonnet ovat, mitä ihmettä heidän pitäisi muistaa ja, ennen kaikkea, miksi he eivät muista? Sumanismin urhoollinen tutkijaryhmä otti selvää. Jonne on pejoratiivinen termi, jolla viitataan keskenkasvuisiin penskoihin, jotka tavallisesti ovat 13–15-vuotiaita, käyttäytyvät häiritsevästi niin netissä kuin K-marketin kulmalla roikkuessaankin, lipittävät ES:ää (= Euroshopperin energiajuomaa) ja pelaavat ES-pärinöissä CS:ää. Ilmeisesti alun perin termiä ovat käyttäneet Kuvalauta.fi-sivuston käyttäjät halventavana nimityksenä Jonneweb.net-sivuston käyttäjistä. (http://urbaanisanakirja.com; http://meemi.info.) Empiiriset havainnot osoittavat, että useimmissa jonnelaumoissa on aina vähintään yksi Jonneniminen sankari huolimatta siitä, että vuonna 2007 Miili Wong pro gradu -tutkielmassaan Sopivasti ainutlaatuinen, ei liian erikoinen listasi Jonnen yhdeksi harvinaisista etunimistä. Jonnet ei muista -meemiä näkee joka puolella. Yleensä tekstin yhteydessä on kuva jostakin, mikä oli mahtavaa 90-luvulla tai aikaisemmin. Ymmärrettävästi jonnet eivät muista, koska useimmat heistä vielä kakkivat vaippoihin silloin.

Windows 3.11 – jonnet ei muista.

486 Pyyhkäisen pölyt ikivanhan tietokoneeni päältä ja kytken virran laitteeseen. Laitteen sydämenä sykkii Intelin i486SXprosessori, josta löytyy vääntöä peräti 33 megahertsin verran. Parikymmenvuotiaan raudan roksutus ja vanhan, kellastuneen Keytronic-näppäimistön koskettaminen luovat nostalgisen tunnelman: siitä on niin kauan, kun tämä vanha palvelija jättäytyi eläkkeelle uudemman raudan tieltä. Se oli sitä aikaa, kun Windows oli ohjelma eikä käyttöjärjestelmä. Käyttiksenä tässä konevanhuksessa on tekstipohjainen MS-DOS 6 ja sen päällä voi halutessaan pyörittää vanhaa Sumanismi

kunnon Windows 3.11:ta. Nykypäivänä keskivertokäyttäjän ei enää tarvitse käskyttää konetta sanallisesti, mutta eivät ne DOS-komennot minnekään ole unohtuneet. En jää hätääntyneenä tuijottamaan mustaa ruutua vaan osaan pyytää konetta näyttämään, mitä sen pikkuinen kiintolevy on syönyt. Jotenkin kummasti silloin se 200 megatavua oli tarpeeksi. (Useimmat meistä omistavat muistitikun, jonka kapasiteetti on kymmenkertainen ellei enemmänkin.) Pelit (lukuunottamatta Miinaharavaa, Tetristä ja muita yksinkertaisempia tapauksia) ajettiin ennenvanhaan DOSissa eikä Windowsissa, ja tälläkin koneella

pelejä pelattiin. Sieltä löytyy yhä vanhoja suosikkeja kuten Wolfenstein 3D, Jazz Jackrabbit ja One Must Fall 2097.

NES

Ikäväkseni en pienenä omistanut pelikonsoleita, mutta tuumasin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja haastoin Sumanismin päätoimittajiston sekä Mikkon taisteluun aseinamme Nintendo Entertainment Systemin peliohjaimet. Peli-iltaa vietettiin pizzanpaiston lomassa – Mikko kokkasi joulupizzaansa Sumanismiin arvosteltavaksi. Jussi aloitti voitonvarmana Super Mario Brosin parissa, mutta hänen lupaavalta vaikuttanut putkensa katkesi oikeastaan siihen ensimmäiseen goombaan – niin, siihen, joka tulee vastaan noin kolmen sekunnin pelaamisen jälkeen. M. Memonen sen sijaan näytti siltä kuin olisi pelannut peliä joskus aikaisemminkin. Seuraavaksi kokeilimme Dr. Mario -peliä. Se on eräänlainen palikanpyörittely- ja pudottelupeli ja tietyllä tapaa Tetrisklooni, vaikkakin idea on hieman eri. Aluksi pelasin sitä J. Mettovaaraa vastaan, ja hänen rökäletappionsa jälkeen haastajakseni vaihtui Mikko, jolta peli luonnis-

tui astetta paremmin. Meinasi jopa voittaa, perhana. Vanhat pelit ovat huiseja, ja muutamaa astetta vaikeampia kuin nykyajan pullamössöjonneille suunnatut pelit. Vaikeutta lisää vielä se, että suurimmassa osassa (jos missään) ei ollut minkäänlaista save game -toimintoa – ihan niin kuin oikeassa elämässä. Jos failaat, sitten aloitat kokonaan alusta. (No, se ei onnistu oikeassa elämässä aina.) NESpeli-iltoja voisi järjestää vastakin ja ehkä peräti suuremmalla osallistujamäärällä. Mahtaisikohan sumalaisilta löytyä mielenkiintoa moiseen toimintaan?

VHS

Mikä muu oli huisia pienenä? VHS-kasetit ja ennen kaikkea niiden sisältö. Kaikkihan tietää, että nykyajan lastenohjelmat ovat melkoista kuraa. Ihan oikeasti. Siinä missä ennenvanhaan lastenohjelmat olivat huonosti monotonisella äänellä dubattuja, nykyään kaikkea sisältöä ei edes vaivauduta suomentamaan, vaan hahmot huutelevat englanninkielisiä fraaseja sulavasti helsinginkielisen puheensa sekaan. Lapsuusvuosilta jäi mieleen muutamia loistavia piirrettyjä, ja niistä päätin valita tarkasteluun ReBoot-nimisen animaatiosarjan. Sarja on kanadalaista tekoa ja peräisin vuodelta 1994. Se näkyi Suomen töllöstä luultavasti noihin aikoihin. Sarja on Sumanismi

nykymittapuulla hyvin karkeaa 3D-animaatiota. Olen aika varma, että ReBootia on aikoinaan nauhoitettu VHS:lle, mutta ikävä kyllä en onnistunut paikantamaan alkuperäisiä kasetteja. Siispä oli tyydyttävä digitaaliseen versioon, jonka joku ystävällinen piraatti oli jättänyt lojumaan nettiin. Katselimme ensimmäisen tuotantokauden kaksi ensimmäistä jaksoa, eikä se ollut huonontunut sitten viime näkemän. Miksi tällaisia lastenohjelmia ei enää tehdä? Sarja kertoo tietokoneen sisällä asuvista ihmisistä ja heidän tietokonevirusvihollisistaan. Käyttäjä lataa koneeseen välillä pelejä, ja sarjan hahmot voivat mennä peliin sisälle ja toimia siellä pelihahmoina. Jos Käyttäjä voittaa pelin, jotain kamalaa tapahtuu, ja siksipä tarinan sankareiden on yritettävä päihittää Käyttäjä. Sarjan hahmot käyttävät hauskasti tietotekniikan sanastoa puheessaan: ”There once was an old README file that said, 'Keep you friends close, and keep your enemies closer.’” Siihen en ikävä kyllä pysty nyt ottamaan kantaa, oliko tämä miten hyvin toteutettu suomenkielisessä versiossa – jos sarjaa nyt edes oli dubattu suomeksi. Tarkemmin ajateltuna se saattoi olla tekstitetty.

KUINKA

NÖ

Tiedätkö, kuka on Lord British? Entä mikä on Necronomicon? Nyt voit testata oman nörttiysasteesi helposti. Alla on joukko erinäisinä henkilöhahmojen nimiä, lainauksia ja muita asioita, jotka ovat peräisin jostain populaarikulttuurisesta viihdeteoksesta tai ilmiöstä, esim. kirjoista, elokuvista, peleistä ja tv-sarjoista. Jos onnistut tunnistamaan muutamankin, toimituksemme onnittelee sinua: olet hienosti matkalla kohti nörttinippelitiedon maisterin arvoa. P.S. Älkää tulko kysymään vastauksia toimitukselta.

Chocobo

I am not a number, I am a free man!

Lannisterit maksavat aina velkansa.

Sentient HyperOptimized Data Access Network

Näkymätön yliopisto

Lord British

Dagoth Ur

Pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät.

BBS

Standard Galactic Alphabet

KHAAN! 3d6 + 1d4

Robotiikan kolme pääsääntöä Rob Hubbard

Cylon

NERV

There can be only one. 24

Xenu

Sumanismi

Goa’uld

Magnavox Odyssey

Raistlin Majere

RTTI OLET? BSoD

Shub-Niggurath

Future Crew

Se joka hallitsee rohtoa, hallitsee koko maailmankaikkeutta.

Jonkun toisen ongelma -kenttä

Guybrush Threepwood

Gojira

Klaatu barada nikto

Drizzt Do’urden

Shareware

Black Mesa Research Facility

Necronomicon

BFG 9000

Cyberdyne Systems Model 101 Nnirvi

28 päivää, 6 tuntia, 42 minuuttia, 12 sekuntia. Silloin tulee maailmanloppu.

Edwin Onesseiron

Nobuo Uematsu

Ka-tet That’s no ordinary rabbit!

Vault 13

Elminster 1,21 gigawattia

TARDIS Sumanismi

Tyttönörttihumanis

Reportaasi Assembly-reissus

ja jokunen muu olemme alun perin Alaston seurakunta Assembly Summer 2011. -nimistä sakkia, joskin ainakin Suomen suurinta demoparty-/ näin Assyjen aikaan yhdistämme LAN-party-/tietokonefestarita- voimamme. Ensimmäinen päivä ei alkapahtumaa vietetään nyt kahdettakymmenettä kertaa. Tiedossa nut niin lupaavasti kuin se olisi on jälleen kerran kolme yötä ja voinut. Minä ja avopuolisoni neljä päivää tietokoneita, hikisiä fellu olimme viime Assyjen nörttejä, epäterveellistä eines- jälkeen päättäneet seuraavana ruokaa, konemusiikkia sekä vuonna osallistua kotelokilpaitajunnanräjäyttäviä taidonnäyt- luun, jossa siis tarkoituksena on teitä niin koodin, musiikin kuin suunnitella ja toteuttaa innovagrafiikankin alalta. Sen lisäksi tiivinen, luova ja erikoinen tienyt on taas se aika, kun nähdään tokoneen kotelo (eli se pömpeli, viimeinkin niitä ystäviä ja tutta- jonka sisällä kaikki elektroniikka via, joita pääsee näkemään vain on). Kuten aina, kun deadline ei ole seuraakerran vuodessa. vana aamuna, Oulusta lähdimme neljällä ”Järjestyksenval- silloinkin tietysti tuntui, että täsautolla, jotka voja epäili, että sähän on aikaa kaikki oli pakattu ääriään myöten aikomuksenani oli vaikka kuinka ja täyteen ihmi- raiskata nörtti- ehdimme mitä tahansa vuosiä ja matkata- poikia.” dessa. Ja niinhän varoita. Paikan sitä aikaa olikin – päällä seurueeseen liittyi vielä vahvistuksia kunnes sitten aloitimme projekJoensuusta sekä pari jo etukä- tin viikkoa ennen tämän vuoden teen Helsinkiin matkustanutta Assyille lähtöä. Luomusta viimeisteltiin vielä kaveria. Seurueemme Assemblykonkari fellu on mukana jo reilua kolmea tuntia ennen heräyhdeksättä kertaa, ja suurim- tyskellon soimista lähtöpäivän malla osalla muista on vuosia aamuyönä, joten siitä itse kukin takana lähes yhtä paljon. Itse voi laskea, kuinka paljon jäi aikaa olen Assyilla nyt neljättä vuotta, nukkumiselle. Itse en nukkunut Sankku ja Esteria ovat kum- sekuntiakaan, vaan käytin ajan pikin käyneet tapahtumassa tehokkaasti hyväkseni laskekerran aikaisemmin, ja Ruttis malla, kuinka kauan vielä ehtisi pääsi paikalle nyt ensimmäistä nukkua, jos nyt heti nukahtaisi. kertaa koskaan. Porukkamme Toisin kuin fellu, minä en kutsuu itseään nimellä Para- myöskään ole sellainen helposti doksi. Teknisesti ottaen minä autossa nukahtava persoona,

To�stai:

Sumanismi

joten matka sujui leijailemalla zombiena tajunnan rajamailla. Matka Oulusta Helsinkiin itsessään sujui suhteellisen ripeästi kahdella lyhyellä pysähdyksellä, kun ajamisesta vastasivat taksimiehet fellu ja Wolli. Alun perin minun oli määrä olla

Ja�gon Lue tämä aluksi!

Assembly Summer = Suomen (ja maailman) suurin demoparty. Sen tapahtumapaikkana on Hartwall-areena Helsingin Pasilassa. demoparty = tapahtuma, johon demoskeneläiset kokoontuvat esittelemään taitojaan ja osallistumaan demokilpailuihin demoskene = tietokonealakulttuuri, jossa ohjelmoidaan visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia eli demoja LAN-party = tapahtuma, johon ihmiset tulevat tietokoneineen pelaamaan, hengaamaan ja viettämään aikaa assembly = ohjelmointikieli, tarkemmin sanottuna symbolinen konekieli, ja se on vaikea ja epäkäyttäjäystävällinen jopa niiden mielestä, jotka sitä osaavat assembler = ohjelma, joka kääntää assemblya prosessorin ymmärtämään muotoon, mutta aika usein assembly-kieltä kutsutaan virheellisesti assembleriksi demo = reaaliaikainen multimediatuotos, jossa yhdistyy kuva, ääni ja koodi intro = demo, jolle on asetettu (merkittävä) kokorajoitus jonne = varhaisteini-ikäinen poika, joka pelaa pelejä ja lipittää ES:ää ES = Euroshopperin energiajuoma optimointi = kaiken turhan poistaminen koodista, jotta ohjelma mahtuisi pienempään tilaan tai toimisi sulavammin

stina demopartyilla Jezebel

sta

toinen kuskeista, mutta minun ajo-oikeuteni evättiin valvomani yön vuoksi, mikä varmasti oli oikea ratkaisu. Perillä Hartwall-areenan pihalla odotti ikävä ylläri: Assyille oli tänä vuonna tullut muutama muukin, ja turvatarkastukseen oli yli tunnin mittaiset jonot jokaisella neljällä sisäänkäynnillä. Olo alkoi tuntua jo hitusen huteralta autossa huonosti nukutun parin tunnin sekä reilun tunnin seisoskelun jälkeen. Jonottelun aikana bongasin pihalta vanhoja tuttuja: entinen kämppikseni lode ja yläasteaikainen luokkakaverini Grahik olivat siellä. Viimein saimme pakaasimme turvallisuushenkilökunnan syynättäviksi. Järjestyksenvalvoja epäili, että aikomuksenani oli raiskata nörttipoikia. Minulla oli laukussani silmätippoja, ja hän oli sitä mieltä, että niitä voisi käyttää tyrmäystippojen korvikkeena. Tarkasteltuaan niitä lähemmin hän kuitenkin joutui myöntämään, ettei Lecrolyn ole tarkoitukseen soveltuva silmä-

tippamerkki. Sain jopa pitää ne. Saatuamme tavaramme sisälle lähdimme etsimään kauppaa. Neljän päivän mittaisessa tapahtumassa olisi hyvä syödä jotain välillä, ja paikan päältä areenalta löytyvien pikaruokapaikkojen hintataso ei valitettavasti opiskelijabudjettiin oikein istunut. Ruuanhakureissulla olivat mukana fellu, Sankku sekä Incidence. Minä raahauduin zombiena muun porukan perässä. Iloksemme huomasimme, että einesruokavalikoima oli edellisvuodesta parantunut huomattavasti. Aiemmin olin ollut huolissani hengissäsäilymisestäni Assyjen aikana nyt, kun olen rajoittanut ruokavaliotani karsimalla siitä natriumglutamaatin ja värjätyn lihan. Nyt kuitenkin löytyi vaihtoehtoja, joilla ihan oikeasti pysyi nälkä hetken poissa ja jotka eivät olleet aivan täysin lisäaineilla kyllästettyjä. Einesruokien lisäksi mukaan tarttui puolivoita, hapankorppuja, juustoa, banaaneja ja mehua. Kiitokset Suurelle Järjestelmänvalvojalle Sumanismi

minijääkaapista. Samsungilla oli ständi ulkokäytävällä ihan konepaikkojemme kohdalla, ja mikä parasta, heidän ständillään oli yleisön vapaaseen käyttöön tarkoitettuja mikroaaltouuneja. Meidän ei tarvinnut lähteä ruuanlämmityspuuhiin keittiövehkeille tarkoitetulle alueelle areenatasolle, vaan pystyimme tekemään sen muutaman metrin päässä istumapaikoistamme. Keittiöalueelle täytyi lähteä vain, jos tahtoi kupillisen teetä. Reilun tunnin odottelumme jonossa ei itse asiassa ollut vielä edes paha, kuten myöhemmin saimme kuulla. Meidän jälkeemme jonoon tulleiden odotus oli venynyt kahteen tuntiin. Syynä kansanpaljouteen mitä ilmeisimmin oli illalla esiintyvä Machinae Supremacy, joka erityisesti näissä piireissä on varsin arvostettu bändi. Itse inhoan livemusiikkia yli kaiken, ja koska minulla oli sopivasti univelkaa, päätin vetäytyä nukkuma-alueelle, kun bändin keikka alkoi. Pelkäksi vetäytymiseksi se

sitten jäikin; bändi kun esiintyi kompon kilpailutöiden julkistus, sen herätyksen kunniaksi suihareenan päälavalla ja nukkuma- mutta päätin jättää sen väliin ja kuun. Matkalla sinne kuitenkin alue on yläkatsomon käytävällä. sen sijaan nauttia suhteellisesta törmäsin Esteriaan ja RutSeinät ja varsinkaan avonaiset hiljaisuudesta ja nukahtaa. tikseen, jotka olivat menossa ovet eivät suodattaneet ääntä katsomaan cosplay-kisan karsinniin paljon, että nukkumisesta Pe�jantai: taa ja – heidän sanojaan lainaten olisi tullut mitään. – hyvännäköisiä tyttöjä, joiden Machinae Supremacy ei edes Nukkumiseni aikana ensin niin housuista puuttuu pyllyt. Liityin ole musiikillisesti huono minus- autio nukkuma-alue oli kansoit- seuraan, koska ainahan pyllyjä takaan. Minulla jopa on heidän tunut ääriään myöten täyteen. voi katsella. musiikkiaan koneellani, ja peräti Aamulla heräsin vieraan miehen Ja niitähän siellä oli, kaksin kuuntelen sitä joskus. En kui- vierestä. Omankin tosin paikan- kappalein itse asiassa. Ihan kivat tenkaan siedä live-esiintymisten sin pian lähistöltä, ja vieressäni puvut ja esitykset (ja pyllyt) äänekkyyttä, tungosta enkä var- nukkuva mies itse asiassa osoit- oli tytöillä. Mutta eikö tuollaisinkaan strobovaloja. Nukkuma- tautui astetta androgyynisem- nen cossaus ole enemmänkin män näköiseksi tappisilmäcon- kuin demoparalueellakin melunaiseksi. Tai tymeininkiä? Tapahtuman päätaso oli sitä luoksitten se oli mies, tyttyä palasin alkuperäiseen kaa, että äänensä sai kuuluviin ”Aamulla heräsin jolla oli epäilyttä- suihkuttelusuunnitelmaani, ja vain huutamalla, vieraan miehen vän suuret man- ilmeni, että kello 11.30 ei ole se boobsit. joten areenan vierestä.” aika, jolloin suihkuun kannatNukkuma-alu- taa mennä. Naisten suihkutila puolella katsoeen vessa näytti oli niin täynnä naisia, että en mossa konepaikoilla olisi ollut varmasti ahdis- siltä kuin edellinen käyttäjä ei edes tiennyt koko tapahtumassa tavaa olla. Siinä mielessä nuk- olisi aivan täysin hahmottanut olevan niin montaa naista. kumaanmeno keikan aikana oli sen lattiasta kohoavan posSuurin osa suihkutilojen naihyvä veto, että nukkuma-alue oli liiniastian funktiota. Ureaa oli sista istui siellä meikkaamassa tyhjillään. Näin siellä kaikkiaan roiskittu pitkin seiniä, lattiaa ja tahi laittamassa hiuksiaan. Vuoyhden ihmisen lisäkseni. Machi- edellä mainitun astian reunoja. desta toiseen minua jaksaa ihmenaen keikan jälkeen vuorossa Se oli muuten naisten vessa. Ei tyttää, että miksi Assyille tulevat olisi ollut vielä pelisuunnittelu- sillä hetkellä kiinnostanut edes naiset käyttävät niin paljon aikaa ajatella, miltä miesten vessoissa ja vaivaa tälläytymiseen. Siellä mahtoi näyttää kuitenkin ollaan – tapahtuman suurin osa ajasta osallistujista kun ”Liityin seuraan, huoneessa, jonka varovaiselta arviainoa valonlähde olta noin 90 % on koska ainahan pyl- on monitorien miehiä. Vessoja lyjä voi katsella.” hehku. Siellä riitsen sijaan mietää, että ei haise hille ehkä noin kaksi enemmän niin pahalta, että koko penkkikuin naisille. rivi vetäytyy syrjemmälle, ja että En muista, olenko ikinä aikai- päällä on sen verran vaatteita, semmin Assyilla herännyt niin että tissit ja pylly eivät aivan aikaisin kuin kello 9.30, mutta kokonaan näy kaikelle kanenpä toisaalta ole varmaan salle. Paitsi jos sattuu olemaan koskaan mennyt nukkumaan- cosplay-tyttö. (Hyvä on, niillä kaan ennen aamuyötä. Makoilin tytöillä oli legginsit perseettönukkuma-alueella reilun tunnin mien housujensa alla.) Kosketusnäytöllinen kukkaruukkuennen kuin nousin, ja sen jälkeen Näin tarkemmin ajateltuna tietokoneemme aikomuksenani oli mennä aikai- suihkutiloissa varmaankin oli silWolli

Sumanismi

loin noin 85 prosenttia tapahtuman naisista. Paradoksin neljästä naisestakin siellä oli yksi, issu, ja hän oli muiden tapaan meikkaamassa. Antakaamme se kuitenkin hänelle anteeksi, hän kun on koulutukseltaan kosmetologi. Esteria puolestaan ilmoitti nukkuneensa ripsivärit naamassa ja olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Minä ja manuli taas olemme, no, enemmänkin jätkiä joilla on tissit. Tänään kuvasimme kotelokisakonettamme ja ilmoitimme luomuksemme kilpailuun. Ilmeisesti saisimme odottaa sunnuntaihin asti ennen kuin kuulemme, miten olemme menestyneet. Paradoksin Irah osallistui eilen Fast Graphics -kompoon, jossa tarkoituksena on piirtää puolessatoista tunnissa jotain annettuun aiheeseen liittyvää. Tänään kilpailutyöt julkaistiin, ja olihan siellä niin hienoja kuin huonojakin. Tänä iltana päälavalla esiintyi bändi nimeltä Press Play On Tape. Sound check kesti melkein tunnin, eikä meno juuri parantunut, kun bändi saapui lavalle. Heidän musiikkinsa oli suoranaista scheissea, ja lavakarismaakin näillä jampoilla oli noin -5. Kaiken lisäksi he soittivat aivan liian suurella volyymilla (mitä kyllä jo se tunnin kestänyt sound check enteili), joten oli täysin mahdoton ajatus jäädä chillailemaan konepaikoille ja viihdyttämään itseään vaikkapa pelailemalla jotain peliä. Press Play On Tapen musiikki itse asiassa olisi toiminut nörttäyksen taustamusiikkina, jos sitä ei olisi soitettu tärykalvoja repivällä voimakkuudella. Ja minä kun kuvittelin Machinaen soittaneen eilen lujaa. Silloin sentään käytä-

Jännän äärellä * Assembly Summer -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna kahdettakymmenettä kertaa. * Tapahtumassa käy vuosittain noin 5000 ihmistä ja 3000 tietokonetta.

* Aromipesän (eli Gamelabin eli jonneosaston) ilmastointi pelasi tänäkin vuonna (toisin kuin kahtena ensimmäisenä vuotenani Assyilla, jolloin pelkkään Gamelabin läpi kävelemiseen suositeltiin kaasunaamaria).

* Jonnejen määrä Assyilla kasvaa vuosittain – riskinä on, että skene siirtyy Assyilta muualle.

* Tyypillisesti Assyilla nähdään maailmaa mullistavia demoja vain joka toinen vuosi – sellainen vuosi oli 2010, ja silloin maailmaa mullisti Andromeda Software Developmentin Happiness is around the bend. (Googlatkaa. Heti.) * Tänäkin vuonna areenalla nähtiin sankoin joukoin niitä jääräpäitä, jotka eivät millään halunneet keskeyttää pelaamistaan ja sammuttaa näyttöjään kompojen ajaksi.

* Meidän seurueessamme oli tänä vuonna 12 miestä ja 4 naista. Se on luultavasti enemmän naisia yhtä miestä kohti kuin tapahtumassa kaikkiaan.

vällä pärjäsi ilman korvatulppia. Käytävälle siis jouduimme pakoon bändin infernaalista esitystä, mikä itse asiassa nyppi hiukan. Jouduimme puoleksitoista tunniksi pois konepaikoiltamme parhaaseen mahdolliseen nörttäysaikaan (sen jälkeen, kun nörttäystämme oli jo tunnin ajan häiritty sound checkilla), ja näin sivumennen sanoen Assemblyn konepaikat katsomoriveillä eivät ole ihan ilmaisia. Käytävillä kierrellessämme saimme kuulla, että 64k-introkompo oli peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi, mikä oli hieman ikävä uutinen – se kun on yleensä yksi odotetuimmista tapahtumista. Demokompojen kilpailutyöt ovat taitavien koodareiden väsäämiä, taiteellisia kuva- ja äänipläjäyksiä, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa se kaikki olisi puristettava 64 kilotavun kokoon. En tiedä, kuinka paljon se kertoo keskivertohumanisteille, mutta... Muistatteko vielä disketit? Ne muoviläpyskät, joita jonnet ei muista? Yhdelle sellaiselle mahtuisi noin 23 Sumanismi

kappaletta 64 kilotavun kokoisia asioita. Normaalille kahden gigan muistitikulle niitä menisi jopa 32 768. Loppuilta kului Warcraftia pelaillessa ja hyvässä seurassa hengailussa. Jostain syystä minut saatiin suostuteltua osallistumaan yön päälle NES-jalkapallopelikompoon. En ollut ikinä eläessäni koskenutkaan siihen peliin, mutta sentään olen pidellyt NES-ohjainta joskus kätösissäni – meillä on peräti pari sellaista kotonakin. Peli ei odotettavasti sujunut hienosti, mutta tein yhden maalin kuitenkin. Pelivuoroa odotellessamme saimme kuunnella, kuinka joku keski-ikäinen nörtti päti assembler-taidoillaan yhdelle NES-pelikompon järjestäjistä, joka aivan selvästi ei ymmärtänyt juuri mitään kuulemastaan. Ehkä itse kukin meistä oli hieman väsynyt tai ehkä se oli oikeastikin hauskaa, mutta ”200 tavua ja debuggeri” saa yhä edelleen jokaisen nauramaan katketakseen. Vittumaiset järjestyksenvalvojat toki kuuluvat asiaan tapah-

Le�endaarisia lainauksia

Kun koodaat assebleria, sinun täytyy tietää, mitä haluat. (Koska muilla ohjelmointikielillä koodatessahan riittää, että sohit jotain sinne päin ja toivot parasta?) – assembly-koodari NES-jalkapallokompon tapahtumapaikan lähistöllä Se ajuri oli 200 tavua, ja siihen sisältyi debuggeri. Debuggeri! (Kertoopa paljon. Debuggeri voi olla vaikkapa ruhtinaalliset yksi riviä koodia.) – Samainen assembly-koodari Niillä on hyppyheviversio Pacmanin tunnarista. Mitä sinä oikein odotit? – Esteria, kun Sankku kauhisteli Press Play On Tapen lavakarisman puutetta Pehu on optimoitu! – Irah nähdessään tapahtuman toisen pääjärjestäjän, Pehun ensimmäistä kertaa lavalla. Pehu oli edellisvuodesta pudottanut painoa varmasti lähemmäs viisikymmentä kiloa. Se ei ole enää isoin ihminen jonka tunnen! – Irah edelleen sulattelemassa Pehun muodonmuutosta Mulla on ollut sama paita jo kolme päivää! – haiseva jonne alakatsomon portailla juuri ennen ovien sulkemista

tumassa kuin tapahtumassa, mutta tällä kertaa onneksi jouduimme seuraamaan heidän toimintaansa vain sivusta. RChelikopteriständin poika istui kolmannen kerroksen portaiden alimmalla askelmalla lennättämässä hengenvaarallisen näköistä, radio-ohjattavaa, neljän propellin varassa lentävää hökötystä, kun kaksi vihaisennäköistä järkkäriä lähestyi häntä. Me tottakai odotimme, että kohta tulee huutoa viattomien ihmisten henkien vaarantamisesta holtittomalla tappokoneenkäsittelyllä, mutta ei. ”Etkö sinä ymmärrä, että PORTAILLA EI SAA ISTUA”, karjui turvatäti naama punaisena. Saarna jatkui ainakin viisi minuuttia ilman, että sen vastaanottaja sai suunvuoroa. Me toljotimme ällistyneinä, että miksi tuo aikuinen ihminen puhuu toiselle aikuiselle ihmiselle kuin vajaaälyiselle viisivuotiaalle. (Ei sillä, että vajaaälyiselle viisivuotiaallekaan

tarvitsisi niin ilkeästi puhua.) Kuten olin varautunut, perjantaiyö oli se, jolloin kaikki menivät nukkumaan. Seurueemme vääntäytyi yöpymisalueelle noin kello 5 aamusta, ja odotusten mukaisesti paikat olivat jokseenkin ääriään myöten täynnä. Suurin osa seurueesta päätti majoittua yläkatsomon puolelle, mutta minä ja fellu halusimme käytäväpaikoille – siellä kun on hiljaisempaa ja ainakin näennäisesti enemmän tilaa per perse. Mutta kuten sanoin, keltapunaisella nauhalla eristetyt nukkuma-alueet olivat tupaten täynnä, ja kahden ilmapatjan mentävä kolo saatiin venytettyä sinne vain hivuttamalla varovaisesti merkkinauhoja piteleviä roskapönttöjä loitommalle sillä aikaa, kun järjestyksenvalvojien silmä vältti. Yö ei sujunut rauhallisesti enkä tällä kertaa nukkunut hyvin – edes olosuhteisiin nähden. Aurinko paistoi silmiin, ja lisäksi Sumanismi

toista silmääni kirveli pirusti. Menin etsimään käsilaukustani niitä silmätippoja, joita järkkäri ei takavarikoinut minulta ovella, ja sitten muistin, että olin sisälle päästyäni siirtänyt ne fellun läppärilaukkuun, etten joutuisi joka kerta turvatarkastuksessa käymään uudelleen samaa keskustelua mahdollisista aikomuksistani käyttää seksuaalisesti hyväksi puolustuskyvyttömiä jonneja. En halunnut hylätä nukkumapaikkaani ja lähteä etsimään fellun laukkua konepaikalta, joten yritin lievittää tuskaani juomapulloni vedellä. Se auttoi hiukan. Järjestyksenvalvojat häiritsivät untani ainakin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla säpsähdin valveille, kun selkäni takaa karjaistiin ”Kaikki ylös heti!” Puolinukuksissa ja hätääntyneenä melkein ehdin ylös ennen kuin ymmärsin, ettei käskyä ollut suunnattu laisinkaan minulle, vaan sille jonnelaumalle, joka oli patjoineen ja peittoineen majoittunut merkityn nukkuma-alueen ulkopuolelle käytävän seinän viereen. Ymmärrän, että yleisen turvallisuuden vuoksi olemassa olevien sääntöjen rikkominen tympii, mutta jonnetkin ymmärtävät normaaliäänellä lausuttuja sanoja – ja vaikka eivät ymmärtäisikään, sitä voisi kuitenkin ainakin kokeilla silloin, kun toisella puolella käytävää nukkuu viisikymmentä väsynyttä nörttiä. Saman yön aikana vielä toinenkin järkkäri kävi mölyämässä siellä. Tällä kertaa ihmisiä oli mennyt nukkumaan yläkatsomon oviaukkoon. Silloin en tosin herännyt järkkärin huutoon vaan olin jo aikaisemmin herännyt niiden siellä oviaukossa nukkuvien vatipäiden

kälätykseen. Ehkäpä he kuvittelivat, että kun he eivät näkyneet, he eivät myöskään kuuluneet? Aikaisempina vuosina järjestyksenvalvojat ovat paitsi patistelleet kansaa olemaan hiljaa nukkuma-alueella, myös pitäneet itse mölyt mahassaan.

Lauantai:

Se, joka vastasi aikataulujen suunnittelusta, oli ilmeisesti halunnut pitää kansan kiireisenä koko lauantaipäivän. Jostakin täysin käsittämättömästä syystä kaikki musiikki-, grafiikka- ja demokompot oli kasattu samalle päivälle. Välissä oli noin puolen tunnin mittaisia taukoja, jolloin ehti kipittää vessaan tai hakemaan lisää juotavaa. Juotavalle tarvetta olikin, sillä tähän mennessä areenan lämpötila oli alkanut kaikkien niiden tietokoneiden sekä nörttien vaikutuksesta kohota tähtitieteellisiin lukemiin. Minun pieni punainen pöytätuulettimenikin tuntui käyvän hävityksi tuomittua taistelua kuumaa ilmamassaa vastaan. Lauantaina oli huisia myös se, että helsinkiläinen nettituttumme Paranox tuli käymään Assyilla päiväksi. Hänet olimme nähneet viimeksi vuosi sitten Assyjen jälkeen. Harmillista kyllä hän tuli yksi eikä puolisonsa Adelnelin kanssa, jota olisi myös ollut mukavaa pitkästä aikaa nähdä. He molemmat kuuluvat Alastomaan seurakuntaan, joka alkuaan oli Travian-peliporukan ydinryhmä, mutta nykyisin irkkikanavalla hengaileva joukko ihmisiä, jotka kovasti pitävät toisistaan. Kompohommat alkoivat kello kaksi musiikkikompolla ja huipentuivat iltakymmeneltä alka-

vaan päätapahtumaan, Demokompoon. Musiikkikompojen aikana seurueemme viihdytti itseään pelaamalla Warcraftia, mutta grafiikka- ja demokompot täytyi toki katsella läpi – niitähän tänne tultiin näkemään. Oldskool-demoja (jotka näin sivumennen sanoen ovat lemppareitani) oli tämänvuotisessa kilpailussa peräti neljä kappaletta. Joskus on menty kahdellakin. Tässä sarjassa demopläjäysten tekemistä vaikeuttavana rajoitteena on se, että luomus on suunnattava laitteelle, joka on ollut kaupallisesti saatavilla ennen elokuun kymmenettä 1995. Kuka muistaa, millaisia koneita silloin ja sitä ennen oli? Kaikkien kompojen kasaaminen samalle päivälle peräkkäin ilman taukoja oli siinä mielessä huono veto, että kun lopulta oltiin tapahtuman kohokohdassa, Demokompossa, siinä oltiin jo imetty itseemme niin paljon multimediamahtavuutta, että pääeventistä ei oikeastaan jaksanut enää innostua ihan niin paljon kuin siitä olisi kuulunut. Sitä ennenhän oli jo kuultu musiikkia kahden kilpailun verran, nähty grafiikkakilpailun tuotokset, 4k-introja, real wild -demoja ja oldskool-demoja sekä nautittu lyhytelokuvakilpailun tuotannosta. Suurin osa Demokompon kilpailutöistä oli kaukana järisyttävästä. Älkää ymmärtäkö väärin – jos minä osaisin tehdä mitään puoliksikaan sen tasoista, luultavasti kuolisin orgasmiin. Eihän missään kuitenkaan niin sanota, ettei saisi arvostella, ellei itse osaa tehdä paremmin. Ainakin kahden demon kohdalla tuli sellainen olo, että miksi, oi miksi tekijät eivät olleet ottaneet Sumanismi

Näin saat kupillisen teetä Assem�lyssa: 1. Lähtöpaikkana on konepaikka C1/3. Ota teekuppi sekä teepussi käteen. Nouse ylös paikaltasi. 2. Kiipeä penkkirivin selkänojan ylitse kulkuväliin ja ohita paikat C1/2 sekä C1/1. 3. Mene portaat alas katsomon alimmalle riville. 4. Ohita B-rivit vapaan kulkuvälin kautta. Yleensä alin kulkuväli on tyhjillään. Sielläkin kuitenkin voi istua ihmisiä. 5. Jos kulkuvälissä istuu ihmisiä, pyydä heitä kohteliaasti väistämään. 6. Ohita A-rivit vapaan kulkuvälin läpi. Yleensä sielläkin alin on hyvä. 7. Laskeudu portaat alas areenatasolle. 8. Mene portaiden takana olevalle keittiöalueelle. Sinne on matkaa noin 20–30 metriä portaiden alapäästä. 9. Paikanna vedenkeittimesi. Ota se mukaan. 10. Suunnista areenatason läpi puoleen väliin, aika lailla tarkalleen C-rivien alapuolelle. Varo jonneja ja jonnejen mahdollisesti lattialle kaatamaa kokista/ES:ää. 11. Mene käytävälle ja kävele sen päähän. Astu sisään naisten suihkutilojen ovesta. 12. Hakeudu lavuaarille ja täytä vedenkeitin. Voit joutua odottamaan vuoroasi, jos paikalla on tyttöjä töökäämässä. 13. Palaa keittiöalueelle ja keitä vesi. 14. Kaada vesi kuppiin teepussin päälle. Hauduta. Heitä teepussi roskiin. 15. Lähde paluumatkalle kohti konepaikkaasi. 16. Varo kaatamasta teekupillistasi kenenkään niskaan, näppäimistöön tai varsinkaan siihen pelottavannäköiseen jatkojohto- ja pistokeviritelmään, joka on keskellä B-rivin alinta kulkuväylää. Olisi noloa tappaa itsensä sähköiskuun ja aiheuttaa samalla sähkökatkos koko Hartwall-areenalle. 17. Istu takaisin paikallesi ja nauti teekupillisestasi. Tämän vuoksi on täysin mahdollista kärsiä kofeiininpuutoksesta tapahtumassa, jossa kofeiinin yliannostuksen kuvittelisi olevan suurempi riski.

Huom! Prosedyyri voi vaihdella sen mukaan, missä päin areenaa konepaikkasi sijaitsee.

Esteria

ryhmäänsä jotakuta, jolla on edes alkeellinen käsitys konsistenssin käsitteestä ja joka olisi voinut järjestellä ne teknisesti hienot elementit saumattomaksi ja sulavaksi kokonaisuudeksi. Töksähtävien siirtymien vuoksi muutama potentiaalinen loistava jäi keskinkertaisiksi. Sokerina pohjalla olivat fairlight & alcatraz sekä Andromeda Software Development, joiden demot olivat vähintäänkin eeppisiä. Fairlightin & alcatrazin demo oli vieläpä siirretty 64k-sarjasta pääeventtiin 64k:n osallistujapulan vuoksi, mutta vaikka heidän kilpailijoillaan oli levytilaa käytettävissään 1024 kertaa enemmän, heidän teoksensa ei ainoastaan vetänyt vertoja kilpailijoille vaan itse asiassa rökitti ne mennen tullen – ainoa todellinen vastus-

taja heille oli ASD. Huomisessa palkintoseremoniassa sitten näemme, jakoiko kansa mielipiteeni. Ennustan, että ASD ja fairlight/alcatraz kilpailevat ykkössijasta ja kaikki loput muista palkintosijoista. Meillä oli vakaa aikomus päivystää konepaikallamme koko päivä siten, että joko minä tai fellu olisimme aina paikalla. Odotimme nimittäin, että kotelokilpailun virkailijat tulisivat katsastamaan koneemme paikan päällä. Pysyimmekin suunnitelmassamme. Paitsi sen kymmenen minuuttia, jonka aikana tuomaristo tuli käymään. Nyt sitten jää nähtäväksi, että tipuimmeko kisasta sen vuoksi. Yöaika oli parempi valinta suihkuun menemiseen – naisten suihkutilat olivat tyhjillään, kun sinne menin, eikä sinne siellä oloni aikana ilmaantunut ketään meikkaamaan. Suihkun jälkeen palasin pelailemaan Warcraftia. Päälavalla oli menossa ASUS ROG Starcraft 2 -turnauksen finaali. Hippasen erilaiseltahan tuo ammattilaisten pelaaminen näytti siihen verrattuna, kun itse strategiapeliä klikkailee. Ukrainalainen jamppa sitten lopulta vei voiton kotiin. Hyvät rahat sai poika; ensimmäinen palkinto kun oli 8000 euroa rahaa, mikä hänen kotimaassaan kuulemma vastaa noin kolmen vuoden palkkaa. Kuten joka vuosi, näin lauantai-iltana on aina hiukan haikea olo siitä, että jäljellä on enää yksi yö, ja sitten onkin aika lähteä kotimatkalle. Ennen sitä vuorossa on kuitenkin perinteinen viimeisen Assy-yön elefanttimarssi, jonne meidän seurueestamme minä, Sankku, Incidence ja Irah osallistuimme. Sumanismi

Taisi vartija Pasilan asemalla olla ihmeissään, kun 200 pientä elefanttia marssi liukuportaat ylös kahen kilon siikaa huutaen. Areenalla järjestysmiehet komensivat koko norsulauman sisälle kädet ylhäällä – oletettavasti kuitenkin rannekkeiden tarkistusta nopeuttamaan eikä siksi, että näytimme uhkaavilta ja mahdollisesti jopa vihamielisiltä. Irah mietti, että tarvittaisiin Kinect-algoritmi, joka erottaisi jonnet normaaleista ihmisistä. Sillä voisi skannata elefanttijonon läpi, jolloin siitä eroteltaisiin tilastoihin jonnejen osuus Assyjen kävijöistä. Tulosta voisi vertailla ES:n kulutukseen ja mahdollisesti nähtäisiin myös, miten hyvä demovuosi vaikuttaa jonnekantaan. Elefanttimarssin jälkeen kävimme fellun kanssa viemässä Irahin ja Magin nukkumaan Magin vanhempien luo Malmille. Sekä Irah että Magi hajosivat totaalisesti, kun sanoin, että Malamiin. Ilmeisesti etelän pojille svaa-vokaali on vieras asia, ja Malmin korrekti taivutus lienee järjenvastaisesti ulkopaikallissijoissa. Viimeisenä yönä aikomus oli valvoa pitkään ja mennä nukkumaan vasta sitten, kun ei enää jaksa. Suunnitelma kuitenkin tuntui vesittyvän: Incidence ja kumppanit lähtivät minua, fellua ja Sankkua ennen, ja palasivat vain hetkeä myöhemmin kertomaan, ettei missään ollut yhtään tilaa. Me kuitenkin päätimme käydä katsastamassa tilanteen itse. Ilmeisesti toverimme eivät olleet käyneet nukkuma-alueella edellisyönä (niin kuin eivät olleetkaan, he kun nukkuivat silloin yläkatsomossa), sillä siihen

verrattuna tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. Painotan kuitenkin, että siihen verrattuna ja olosuhteisiin nähden: esimerkiksi minä nukahdin katsellen puolen metrin päässä naamastani levittäytyvää lihavan nörtin massiivista takapuolta ja kelmeitä, karvapeitteisiä reisiä, mikä ei ehkä olisi ollut ensimmäinen valintani, jos olisin saanut vapaasti päättää, missä ja miten nukun. Aurinko ei kuitenkaan paistanut silmiin, nukkumapaikka ei sattunut olemaan virallisen tupakkapaikan vieressä (jolloin häiritsevän paljon tupakan hajua puskee ilmastoinnin kautta sisätiloihin) eikä kukaan tänä yönä huutanut korvanjuuressa (ei varmaan, kun se ahteri aika varmasti blokkasi kaiken ulkopuolelta tulevan äänen ja muunkin häiriön).

Sunnuntai:

Osoittautui, että meidät todellakin oli diskattu kotelokisasta, koska emme olleet paikalla tuomariston visiitin aikana (mikä on hieman epäreilua, kun tuomariston käynnin kellonaikaa ei missään ilmoitettu) – mutta voittajan julistamisen jälkeen yksi tuomariston edustajista tuli käymään luonamme ja sanoi, että he olivat tykänneet kotelostamme tosi paljon, ja antoi meille Dremel Engraverin. Se itse asiassa merkitsi meille paljon, koska se tarkoitti, että työtämme ihan oikeasti arvostettiin. Sitä paitsi jos olisimme päässeet varsinaiseen kilpailuun, olisimme mitä todennäköisimmin sijoittuneet kolmanneksi (jos olisimme sijoittuneet ollenkaan), ja kolmas palkinto olisi ollut samanlainen Dremel, joka meillä

jo on. Nyt me saimme ihan mah- van ilmapatjan ja liian paksun tavan kaiverrustyökalun, jota tyynyn aiheuttamasta niskakivarmasti jollakin tavalla sovel- vusta vai kenties kofeiininpuulamme ensi vuoden luomukseen. tostilasta, mutta kumpikin kyllä Se on jo suunnittelussa. (Veik- korjautuisi sitten kotona. kaanpa, että toteutus aloitetaan On sinänsä hassua, että taas viikkoa ennen lähtöä.) Assemblyn kaltaisessa tapahDemokompon tulos oli odo- tumassa joku voi kärsiä kofeiitettu: ASD vei voiton kotiin, ninpuutteesta, mutta kyllä se on fairlight & alcatraz seu- aivan mahdollista. Minun ainoa rasivat mitättömällä margi- kofeiininlähteeni on tee. Enernaalilla (64k FTW!!) ja keskin- giajuomiin, kahviin tai kokikseen kertaisuudet ottivat sijat 3.–5. en koske pitkällä tikullakaan. Viidenneksi sijoittuneessa ryh- Teen keittäminen on kyllä mahmässä näytti olevan peräti yksi dollista Assyilla ollessa, mutta tyttö. Näin tyttönörttinä on aina se vaatii hieman enemmän mukavaa nähdä naisia menes- ponnistuksia kuin kotioloissa, tyksekkäissä demoryhmissä. joten minä rajoitin teensaantini Tosin hän luultavasti oli pul- yhteen kupilliseen päivässä. lanleipoja (heidän demossaan Vähän ennen reissuun lähtöä oli pullia), laulaja tahi graafikko talouteemme hankittu uusi eikä assembly-koodari, mutta automme, sininen Pökötti 407, hei, nekin ovat tärkeitä tehtäviä. palveli hyvin tällä reissulla. Kun tavarat oli pakattu ja Tilaa oli sopivasti niin matkusolimme jo ovella menossa, muis- tajille kuin matkatavaroillekin, tin, että vedenkeitin unohtui keit- ilmastointi teki auringonpaistiöalueelle. Kipaisin hakemaan teella ajamisesta huomattavasti sitä sillä välin, kun muut lähti- miellyttävämpää, autopilotti vät jo viemään tavaroita autoon. (= vakionopeudensäädin) on Matkalla ohitin katsomon por- pitkillä matkoilla melkoisen tailla istuvan jonnelauman. Siitä ehdoton lisävaruste eikä sadanohi juostessani kahdenkympin kuulin, kuinka vauhdissakaan yksi heistä kehui tarvinnut paniikavereilleen, että ”Sekä Irah että kissa tarrautua hänellä oli sama Magi hajosivat penkinreunoihin paita kolmatta niin kuin vantotaalisesti, kun päivää. Ja sen hassa Sitikaskyllä huomasi – sanoin, että Mala- samme. hajusta nimittäin. miin.” Ainoa miinus Olosuhteisiin on, että uudessa nähden hyvin nukutun yön jäl- autossamme meillä ei ole überkeen oli mukavaa lähteä koti- hienoa hansikaslokerotietokomatkalle. Melkein kuusi tuntia netta eikä NES-emulaattoria. lähes katkeamatonta unta on (Mitä? Tietysti autossa tarvitaan tarpeeksi kenelle tahansa. Päätä NES-emulaattori.) särkee vain vähän. Tällä kertaa Reissu oli kaikin puolin mahminun jopa sallittiin ajaa, toisin tava, ja jo nyt odotan ensi vuotta. kuin Helsinkiin tullessa. En tiedä, johtuiko päänsärkyni epämukaSumanismi

aikki onnelliset aamut ovat toistensa kaltaisia, mutta jokainen kauhea aamu on kauhea omalla tavallaan. Matias tuijotti hetken aikaa asuntonsa kattoa tyhjillä silmillä, joista oikeanpuolimmainen oli turvonnut miltei umpeen. Kun valkeaa kattoa oli nähty tarpeeksi, kampesi hän itsensä istumaan ja keskittyi hieromaan kivistävää päätänsä. – Mitä ihmettä on tapahtunut, kuului hiljainen valitus kämmenien pohjista. Kädetkään eivät olleet kunnossa. Kuin myötätunnosta silmää kohtaan, oikea käsikin oli ylittänyt normaalin kokonsa rajat. Kovin kipeähän tuo oli myös. Päästyään ylös Matias keräsi rohkeutensa ja alkoi käydä läpi krapula-aamujen tarkistuslistaansa. Matkapuhelin löytyi vaatekasan alta ja avaimet taskusta, jossa niiden ei olisi pitänyt olla. Laiha lompakko oli onneksi pudonnut vasta eteisen lattialle. Mutta polkupyörää ei näkynyt ikkunasta. Matias taapersi pihalle ja yritti turhaan löytää mustan Helkamansa. Samaan aikaan jokin muukin vietti ainutlaatuista aamua. Matiaksen polkupyörä heräsi tuijottamaan Oulujoen pohjaa. Kömmittyään ylös edesmenneitten lajitovereittensa seasta se rullasi hämillään rannalle. Vaikka runkoa pitkin valuva ruskea vesi jätti töhnää ketjujen väliin ja nostatti ruostetta mitä kiusallisimpiin paikkoihin, tuntui se tänä aamuna upealta. Pyörä mateli puistotietä

eteenpäin ja horjui välillä tien oikealla laidalla ja välillä vasemman puolen pientareella. Ei kai tämä nyt näin vaikeaa voi olla? se tuumi ottaessan ensipyörimisiään. Kohta tasapainon pitäminen sujui jo helpommin ja polkupyörä innostui lisäämään vauhtia. Viimeiset sumun säikeet kieppuivat sen pinnojen välissä ja kostea hiekka narskui vasten renkaanpohjia aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Edessä makasi vesilammikko, jota polkupyörällä ei ollut enää aikomustakaan väistää nyt, kun se päätti nyt itse itsestään. Pyörä jyräsi lätäkön keskeltä kahtia lennättäen sen itään, länteen, pohjoiseen ja etelään (Helkamat eivät osaa väliilmansuuntia, niistä puuttuu myös pakki). Muutamien kilometrien jälkeen polkupyörä alkoi väsyä. Kitisevät laakerit ja takkuilevat vaihteet olivat käyneet sen hermoille jo jonkun aikaa. Kiusaus kasvoi lopulta liian suureksi. Sankarimme vilkuili heijastimet kiiluen kadulle jätettyjä pyöriä ja ajoi sitten läheisen Kaunottaren vierelle. Älä pelkää, toveri, minä vapautan sinut, se kuiskasi ja piti syntynyttä hiljaisuutta myöntymisen merkkinä. Polkupyörä napsautti irti Kaunottaren jalan, jonka avulla vaijerilukko vääntyi kätevästi poikki. Kaunotar oli edelleen hiljaa, kun aito pyörävaras loikkasi sen satulaan ja karautti reippaasti liikkeelle. Pyöräily oli niin kevyttä ja helppoa! Ylittäessään Tuiran siltoja polkupyörä oli ajaa pahki tuttuun ihmiseen. Pyöräänsä etsimään tullut

Sumanismi

Matias oli toljotti pyöriä pitkään, kunnes keksi pysäyttää ne syöksymällä niiden eteen. – Seis! Tuota noin, eikös siinä ole minun pyöräni? Helkama pelkäsi vapautensa puolesta, mutta ei päässyt karkuun Matiakselta, joka oli tarrannut kiinni sen ohjaustangon kahvoihin. Se päätti luottaa kovaan pokerinaamansa. – Uskoisin, että te olette väärässä. Tämä on kyllä minun pyöräni, se sanoi osoittaen Kaunotarta. Matias puristi kahvoja lujempaa ja ravisteli pyöräänsä vihaisesti. – Siitä en tiedä, mutta te kyllä olette minun pyöräni. Olkaa hyvä ja lopettakaa tämä ilveily! – Voisitteko ystävällisesti eritellä ne kohdat kasvoistani, jotka teidän mielestänne näyttävät polkupyörältä? kysyi pyörä Matiakselta ja katsoi häntä suoraan silmiin kellonkaan pirahtamatta. Matias aikoi osoittaa kaikkea eturenkaan ja takalokasuojan väliltä, kun häneen iski epäilys. Eihän tämä voi olla totta! Oliko hän vielä humalassa ja retuutti nyt aivan viatonta ohikulkijaa. Entäpä krapula? Hän oli kuullut puhuttavan kauhistuttavasta Phil Collins -darrasta. Voiko olla, että kaikki ihmiset näyttävät tässä tilassa Helkamoilta? Hölmistynyt Matias ei kuitenkaan keventänyt otettaan polkupyörästään, joka alkoi jo hätääntyä. Kauhuissaan pyörä päätti turvautua tehokkaimpaan hämäykseen, mitä olemassa on: eli esittää tyhmää. Se pirautti kelloaan niin lujaa kuin jaksoi. Valmiiksi poissa tolaltaan ollut Matias säikähti ja päästi irti pyörästä, joka vapaaksi päästyään kaatui tahallaan maahan Kaunottaren selästä. Sekä Matias että molemmat polkupyörät kolahtivat asvalttiin ja Helkama sopersi: – Pirr pirr olen jopo! Jopot eivät osaa ajaa pyörällä, pirr! Hämäys toimi täydellisesti ja pyörä nousi Kaunottaren satulaan ja karautti karkuun Matiaksen vielä toljottaessa suu auki tapahtunutta. Myöhemmin samana päivänä Matias soitti hätänumeroon ja ilmoitti, että hänen pyöränsä varastettiin häneltä Tuiran silloilla. Hän olisi ehkä saattanut saadakin pyöränsä takaisin, sillä eräs partioiva poliisiauto sattui näkemään Helkaman ja Kaunottaren jo samana yönä. Valitettavasti nuorempi ja vanhempi konstaapeli tulivat yksimielisesti siihen tulokseen, ettei kumpikaan aio kertoa kenellekään nähneensä varastetun pyörän, joka ajaa varastetulla pyörällä – ilman valoa tai kypärää.

Kielioppikalenterin tie uutiskynnykselle... ...ja sen yli Tiina Mattanen

Minä kuulin ideasta ensimmäisen kerran vappuna. Syksyn kuluessa idea kasvoi todeksi, ja marraskuun alussa työmme tulos vihdoin pulpahtaa painosta ulos. Ennen kuin kalenteri on mennyt edes painoon, on se jo ylittänyt uutiskynnyksen ja päässyt esimerkiksi Iltalehden nettisivuille. Miten tähän päädyttiin? Onko kalenterissa tissejä? Onko se rohkea? Edes vähän?

Sumanismi

Laura Lukkarila

Iltalehti, Kaleva ja MTV3 ovat luultavasti luoneet kalenterista tietynlaisen mielikuvan. Olen siis iloinen siitä, että saamme Sumanismin kautta kertoa, mitä kalenteri meille merkitsee, miten se on tehty, millainen se on ja miksi. Tärkeintä meille oli, että kalenterin tekeminen tuntui mukavalta. Kuka tahansa pystyi tulemaan mukaan kalenteriprojektiin: ulkonäkö-, paino- tai pituusrajoja ei ollut. Jokainen tyttö sai myös suunnitella itse oman kuvansa. Ideoita jaettiin, mutta viimeisen sanan kuvasta sai sanoa kuvattava itse. Näin varmistettiin se, että kuvaustilanne oli jokaiselle mahdollisimman mukava. Kukaan ei loppujen lopuksi päätynyt kuvaan vaatteitta tai pelkkä alusasu yllään, mikä voi olla pettymys niille, jotka ostavat kielioppikalenterin Iltalehden nettisivujen vihjailevan otsikon perusteella. Kalenterin voi antaa vaikkapa mummolle joululahjaksi (jos mummo ei järkyty paljaista olkapäistä). Tässä mielessä Suman hemaiseva kielioppikalenteri ei ole perinteinen tyttökalenteri. Kun tarvittava määrä kuvat-

Syksyinen Liisa Jarmon ja Lauran kotitekoisessa studiossa. Kiitokset takin lainasta sinne suomen kielen käytävälle!

tavia oli koossa, aloimme suun- kaunista kalenteria ilman minnitella teemaa. Poikakalenterin käänlaista ideaa tai sanomaa, hurjan kielirikollisteeman jat- vaan alusta asti oli selvää, että kaminen kävi kalenterin oli mielessä, mutta kerrottava jotain rahastonhoiSumasta ja suma”Julkisuus tuli pyytätajamme Heidi laisista. ehdotti, josko mättä ja yllättäen.” Sen sijaan täropettaisimme keää ei ollut se, ulkosumalaiettä pääsisimme sille hieman sijamuotoja. Näin Iltalehteen. Julkisuus tuli pyytäkalenterista tuli Suman näköi- mättä ja yllättäen. Emme ilmoitnen. Emme halunneet tehdä vain taneet olemassaolostamme kuin Facebookiin, ja ilmeisesti juuri Facebookin kautta MTV3:n Viihdeuutisten toimittaja meidät löysikin. Seuraavaksi perään soittelivat Kaleva sekä Iltalehti. Olimme ja olemme mediamylläkästä hieman ymmällämme, ehkäpä vähän peloissammekin. Ymmärtäähän sen: mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän arvostelua. Iltalehden Facebook-linkki on selvästi tuonut sivuillemme jos jonkinlaista vipeltäjää. Usein Valkea kuvaustausta oli rakenvipeltäjillä on painavaa, perusnettu rullaverhosta ja lakanoista. teltua sanottavaa: “eikö muutaSumanismi

Kuvaajamme Teemu kaataa vappua juhliville Veeralle ja Tiinalle juotavaa. Kuvauspäivä ei kuitenkaan ollut yhtä glamouria, sillä täydellistä otosta metsästettiin joskus pitkäänkin.

kaan nykyaikana oo,ku jotai ..... en etes keksi sanaa näille kalentereille...voie vee....perseestä...

En kuitenkaan usko, että hyi että...” Kalenterityöryhmä kellään oli kuvausroolissaan kiittää palautteesta. Vaikka Iltalehden netti- epämukava tai kiusallinen olo. sivuille päätyminen hämmensi Olimme mielellämme hetken kiharaisia, meiitse kutakin, kattuja ja perinolemme iloisia, teisen naisen jos sen ansiosta ”Ja kyllä – myönnäköisiä. On sääli, useampi ihminen että näy- jos sitä pidetään löytää ja ostaa nän, k a l e n t e r i m m e . tämme kuvissa paheksuttavana. Tiedämme Se on nimittäin aivan naisilta.” kuitenkin, ettei kaunis ja upea, ja meidän tarvitse olemme tuotokjoka päivä näyttää samalta kuin sestamme kovin ylpeitä. Tyttökalentereita pidetään kalenterissa – emmekä toki näytoisinaan naista esineellistävinä täkään. Tiedämme myös, että ja perinteisiä sukupuolirooleja naisen ei tarvitse tuoda naisellikannattavina. Ja kyllä – myön- suuttaan esiin kiharoin tai kornän, että näytämme kuvissa kokengin. Senkin tiedämme, että sitä ei aivan naisilta. Vaikka saimmekin suunnitella kuvamme itse, tarvitse tuoda esiin ollenkaan, emme näyttäneet niissä aivan jos ei halua. Me tahdoimme. itseltämme. Meillä oli vaivalla kyhätyt kampaukset, tekoripset Kiitos, sumalaiset, kannustukja monilla enemmän meikkiä sestanne! kuin koskaan aikaisemmin. Sumanismi

’’

Sitaatteja

”Unkarin kielen artikkelisysteemi on kuin kulmakarvat: eihän niillä mitään tee, mutta ota pois niin johan näyttää kummalta.” – eräs unkarin artikkelijärjestelmästä

”Meillä on täällä henkilökunnan keskuudessa uusi sanonta. Se menee ’SVM’: soita vittu Marketalle.” – Niina Kunnas sanaston ja nimistön luennolla ”Tähän osallistuneet koehenkilöt olivat hyvännäköisiä. – – Siis he eivät tarvinneet silmälaseja...” – Kari Suomi psykolingvistiikan luennolla ”Magyar fehér bor ei ole mikään viini...” – unkarin opettaja Bernadett Pente kertoo unkarilaisista viineistä ”Katsokaa, miten paljon vittua.” – Niina Kunnas esittelee suomalaista paikannimistöä ”Numerot viittaavat sivuihin.” – sisällysluettelon käyttöohje unkarin oppikirjasta

”Mutta sitten se ei avaudu niille, jotka... ei käy internetissä.” – Jukka jonne-aiheisesta jutusta ***

<@Jeanne> minä taas mietin, että mitenköhän sitä selviää elämästä sitte, ku ei enää opiskele eikä automaattisesti pääse sinne MOT-sanakirjaan <@Nykka> ratkaisu: opiskele ikuisesti

<@iinuska> onpa epätieteellinen olo, kun etsii sanoille unkarinkielisiä vastineita sanakirja.orgista :D

Sumanismi