Sumanismi 1/2018

1/2018

δ umanismi ..

Kirjoittajat: Jonne Kauppi, Ilona Kauppinen, Sonja Keltamäki, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Emilia Käsmä, Jali Moilanen, Susanna Muukkonen, Saga Nieminen, Lassi Perämäki, Julia Pääkkölä, Joonatan Salminen, Roosa Vuorela, Emilia Välimäki

Kuvitus: Miika Huikari, Jonne Kauppi, Sonja Keltamäki, Teijo Kemppainen, Meeri Kivikallio, Salli Kärkkäinen, Emilia Käsmä, Julia Latvala, Saga Nieminen, Lassi Perämäki, Julia Pääkkölä, Joonatan Salminen, Lauri Siniluoto, Natalia Uutela, Elina Vittaniemi, Emilia Välimäki, sxc.hu

Taitto: Sonja Keltamäki, Meeri Kivikallio, Emma Korja, Emilia Käsmä, Joonatan Salminen, Elina Vittaniemi, Emilia Välimäki

Päätoimittajat: Meeri Kivikallio ja Sonja Keltamäki

Sumanismi

Painettu Juvenes Printissä; painos 45 kpl.

Suomen kielen opiskelijain kilta Suma ry Oulun yliopisto 2018

2 Kuva: Meeri Kivikallio

Sisältö Pääkirjoitus Koponen Päällikön puheenvuoro Turinatontti Suman hallitus 2018 Humanistien kasvot Historian lehdillä Muistoja Iin mummolasta Musiikkia korville Meerin muistelot Mieron aikakirjat Päätoimittajat 2018 Fuksisyksynä juhlittiin, opiskeltiin ja ystävystyttiin Todelliset muistot Sumalaisten päiväkirjasto Ystäväkirja Harjoittelu BabeşBolyain yliopistossa Romaniassa Tepastellen Ravintola, haarukka ja Lassi Selfiegalleria Anonyymi bileblogi Lingvistien leikekirjakerho Anonyymit tunnustukset Sitaatit

3 4 5 6 7 20 23 24 26 28 30 32 34 38 42 45 46 51 52 54 56 58 61 62

pääkirjoitus

Muistojen virtaa Lisääntyvä auringonvalo on tuonut mukanaan vuoden ensimmäisen Sumanismin. Uuden vuoden kunniaksi intouduimme muistelemaan menneitä. Sumalaiset tarttuivat toimeen hanakasti, ja lehden teema, muisto, onkin vahvasti läsnä pitelemäsi lehden sisällössä.

Muistot ja muisti ovat mielenkiintoisia asioita. Aina ei voi olla varma, muistammeko asiat niin kuin ne oikeasti tapahtuivat. Taittoprojektiin hajoillessamme eräs entinen Sumanismin päätoimittaja totesi lohduttavasti, että jälkikäteen todennäköisesti muistamme vain sen, kuinka mukavaa puuhaa päätoimittaminen oli. Aika kultaa muistot.

Valemuistoihin pureudutaan myös yhdessä tämän lehden jutuista, kun sumalaiset pääsivät jakamaan omia valemuistojaan.

Jotkut meistä muistavat asiat kuin valokuvana ja näkevät menneet asiat selkeinä kuvina mielessään. Toisille jokin maku, haju tai vaikka kappale voi laukaista voimakkaan tunnemuiston. Jotkut taas saattavat vielä vuosiakin myöhemmin muistaa sanatarkasti, mitä joku ihminen on joskus jossakin tilanteessa sanonut. Se, mitä muistamme ja miten sen muistamme, on kovin yksilöllinen asia. Toinen meistä päätoimittajista päätyi tällä kertaa haastateltavan penkkiin kertomaan omista muistoistaan ja itsestään muistelijana.

Katse ei suinkaan ole ainoastaan menneessä ajassa. Perinteiseen tyyliin tuoreet hallituslaiset ja toimihenkilöt pääsivät vastailemaan kiperiin kysymyksiin, jotta he tulisivat tutuiksi kaikille sumalaisille. Myös tämän vuoden päätoimittajien esittely löytyy tästä lehdestä.

Leikekirjalingvistit pureutuvat tällä kertaa suomen kielen muuttumiseen ja luovat ennustuksia siitä, mitä suomen kielessä mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuu.

Lehdestä löytyy myös muut tutut vakipalstat, kuten Ystäväkirja, Sumalaisten päiväkirjasto, Tepastellen sekä Musiikkia korville. Näiden lisäksi löytyy muun muassa asiaa fuksisyksyn kulusta, muistoja mummolasta sekä harjoitteluraportti Romaniasta. Tervetuloa mukaan sukellukselle sumalaisten muistoihin!

Ihanaa kevään odotusta!

Aurinkoisin terveisin Sumanismin päätoimittajat Sonja Keltamäki ja Meeri Kivikallio Sumanismi

3

Koponen Tällä palstalla Suman koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava pohtii jatkuvuutta.

Alkuvuoden kuulumisia

T

Roosa Vuorela

asa-arvo on aina ajankohtainen ja keskustelua herättävä aihe niin korkeakouluissa kuin alemmissakin oppilaitoksissa. Meillä on niinkin hyvin asiat, että lähestulkoon jokainen lapsi suorittaa oppivelvollisuutensa ja saa näin vähintäänkin peruskoulun päättötodistuksen.

Sen jälkeen nuori onkin valmis jatkamaan kohti ylempiä koulutustasoja.

Tällä hetkellä koulumaailmassa puhuttavat toisen asteen koulutuksen aiheuttamat kulut, jotka voivat olla esteenä tutkinnon saamiselle. Vaikka koulutus itsessään on maksutonta, oppimateriaalikulut voivat nousta korkeiksi. Lukiokirjat uudistuvat opetussuunnitelmien rinnalla ja kirjahankinnat on tehtävä vuosittain. Toisen asteen koulutus on kuitenkin portti korkeakouluihin. Siksi monet järjestötahot ovatkin mukana Maksuton2aste-kampanjassa, ettei kenenkään tarvitsisi jättää opintohaaveitaan kustannusten vuoksi.

Yliopistollammekin uudistukset etsivät tuulta alleen. Opiskelijavalinnan käytännöt ovat uudistumassa. Pitkää valmistumista vaativista pääsykokeista ollaan luopumassa, ja todistusvalinta painottuu. Valintakokeissa pyritään kohti soveltavampaa koetta, esimerkiksi aineistopohjaisiin kysymyksiin. Lukio- ja ylipäänsä koulumenestyminen alkaa siis painottua jatko-opiskeluihin hakiessa.

Sumanismi

Yliopistotenttien käytäntöä ollaan myös muuttamassa. Kesto olisi kaksi tuntia ja ajankohta sijoittuisi arki-iltapäiviin klo 16–18 ja tarvittaessa myös lauantaisin 12–14. Tämä ehdotus on nostanut esiin ajatuksia siitä, kuinka tässä ajassa ehtii mitata laajojenkin kokonaisuuksien osaamista. Humanistisissa tieteissä vastaukset ovat usein pitkiä esseetyyppisiä pohdintoja, ja opiskelijat ovat huolissaan ajan riittämisestä. Samanlaisia huolia ajan riittävyydestä ja suoritusten mittaamisesta on noussut esiin muissakin tiedekunnissa. Iltapäivän aika luo eriarvoisuutta myös perheellisten opiskelijoiden suhteen. Monet päivähoitopaikat sulkevat ovensa iltapäivällä, ja lapsen hoitoon saaminen voi olla mutkikasta.

4

Muutokset eivät kumminkaan ole aina pahasta, päinvastoin. Harkitut ja hyvin suunnitellut muutokset tukevat yhdenvertaisuutta ja luovat kehitystä. Onneksi me opiskelijatkin olemme asemassa, jossa saamme äänemme kuuluviin – annetaan sen siis kuulua jatkossakin. δ

Päällikön puheenvuoro

Jotain uutta, jotain vanhaa

V

Emilia Käsmä Suma ry:n puheenjohtaja

uoden vaihtuessa on vaihtunut myös Suman hallitus.

Näin valtakin on siirtynyt, ja nuijan varressa heiluu toimikaudella 2018 allekirjoittanut. Jo kaksi vuotta sitten aloittaessani ensimmäisessä hallituspestissäni tiesi pieni fuksipalleropääni, että jossain vaiheessa löydän itseni tältä pallilta. Olen innoissani, mielissäni ja onnessani puheenjohtajakaudesta, ja lupaan antaa Sumalle mahdollisimman hyvän ja onnistumistentäyteisen vuoden.

Synkeän ja raskaan syksyn jälkeen onkin taas ihanaa huomata, että aurinko kurkistelee välillä pilvien raoista, ja valon ja innon määrä kasvaa kohisten. Olen saanut ympärilleni tuoreen ja reippaan hallituksen, joten voin vannoa, että Suma ei ainakaan pölyty tänä vuonna, vaan on erityisen hyvissä ja taitavissa käsissä.

näkemykset, joustava ajattelutapa ja uusiutumiskyky ovat supertärkeitä juttuja tulevaisuudessa. Kuten kieli, vain kuollut järjestö voi pysyä muuttumattomana. On meistä riippuvaa, millainen on tulevaisuuden Suma, ja kuinka helposti muutto ja muutos tapahtuvat.

Tämä vuosi ei tule olemaan helppo. Humanistinen tiedekunta aloittaa toimintansa uudessa paikassa syksyllä, ja muuton myötä monet vanhoista käytänteistä on heitettävä romukoppaan. Kilta- ja opetustilat, tentit ja yhteydenpito henkilökuntaan tulevat muuttumaan, eikä enää ole varaa näin on tehty aina ennenkin -mentaliteettiin. Siksi uudet

Uudistusten keskellä ei saa kuitenkaan kadottaa sitä, mitä Suma jäsenilleen merkitsee – ystäviä, turvaa ja hauskanpitoa parhaassa seurassa. Yhä edelleen tärkein päämäärä on taata sumalaisille hyvä ja omannäköinen opiskeluaika. Suman ydin on jäsenistö, ja hallitus on toteuttamassa jäsenistön toiveita ja haluja. Suma on meitä varten. δ

Uusissa ympyröissä, fyysisesti lähempänä muita tiedekuntia avautuu mahdollisuus kahteen asiaan.

Ensinnäkin Oulun yliopiston kaikki humanistit voivat tulevaisuudessa muodostaa entistäkin tiiviimmän ja yhtenäisemmän joukon, joka ajaa juuri meidän asiaamme ja taistelee oikeuksiemme puolesta. Toisekseen tulevaisuudessa on varmasti mutkattomampaa tehdä poikkitieteellistä yhteistyötä muidenkin järjestöjen kanssa.

Opiskelijoiden keskinäinen yhteistyö onkin tärkein vaikuttamisen keino yliopistolla, eikä vaikuttamista voi näinä aikoina olla liikaa.

Sumanismi

5

TURINATONTTI

Kesätyötä metsästämässä

Tontti, jossa turistaan rennolla otteella niin päivän polttavista kuin jo sammuneistakin puheenaiheista.

Sumanismi

Emilia Välimäki

6

Nykyään kesätyöpaikan saaminen on yhä hankalampaa. Hakuprosessi pitää aloittaa jo edeltävän vuoden puolella, jos haluaa varmistaa itselleen työpaikan. Helpompaa tietysti on niillä, jotka saavat jatkaa samassa paikassa kuin edeltävänä kesänä.

He todellakin ovat onnekkaita. Kaikilla ei kuitenkaan ole niin helppoa.

Ainakin allekirjoittanut on jo saanut harmaita hiuksia kesätyöhakemuksia naputellessaan.

Millainen on hyvä hakemus?

Miten erottua joukosta? Miten saada oma osaaminen parhaiten näkyviin? Jos odotit vastausta näihin kysymyksiin, erehdyit pahasti. Minä en nimittäin tiedä. Jos tietäisin, minulle olisi varmasti luvattu jo kaikki hakemani työpaikat. Myös työnhaku on kuitenkin yhdenlaista työtä.

Ainakin se on hyvin rankkaa, koska

on vaikeaa tulla hylätyksi useasta eri suunnasta ja jokaisen kerran jälkeen pitää yrittää miettiä, miten voisi tulla paremmaksi.

Ongelma on aina sama: miten luoda itsestään se kiillotetuin ja parhain kuva? Meille suomalaisille se voi vielä olla hankalampaa kuin muille, koska itsemme kehuminen ei kuulu vahvuuksiimme. Miten edes on mahdollista saada valitsijoiden huomio hakemuksen perusteella? Hakijan pitäisi erottua, mutta ei kuitenkaan liikaa, jotta häntä ei luulla seonneeksi. Luonteen kuvaukseksi eivät mitenkään enää riitä mukava, sosiaalinen ja iloinen, kuten silloin ensimmäistä kesätyötä hakiessa. Nykyään pitää vähintäänkin olla innovatiivinen, joustava ja alan asiantuntija. Työhakemuksiin täytyy todella panostaa, jos haluaa päästä edes haastatteluun. Hakijalla pitää olla omat nettisivut tai sitten häntä pyydetään tekemään videohakemus. Välillä tuntuukin, että kesätyöntekijöiltä vaaditaan liikaa.

Välillä tuntuukin, että kesätyöntekijöiltä vaaditaan liikaa.

Kun ikää tulee mittariin enemmän, alkavat myös omat vaatimukset nousta. Hakijana haluan haastavampaa, koulutustani vastaavaa ja hyvän palkan sisältävää työtä. Enää ei siis mikä tahansa työ kelpaa, mikä on kyllä sääli. Muistan, että

nuorempana asiaa ei ajatellut ihan niin. Tärkeintä ja hienointa oli vain oman rahan tienaaminen. Rahalla sai sitten ostaa ihan juuri sitä, mitä itse halusi. Välillä ehkä pitäisikin miettiä, voisiko omia vaatimuksiaan laskea. Olisi hienoa, jos sellaisen nuoren innokkuuden saisi palautettua takaisin. Nuorempana melkeinpä kaikki työ kelpasi, koska jokainen kokemus oli kuitenkin kokemus.

Toinen asia, joka olisi hyvä palauttaa tähän päivään, olisi työstä innostuminen. Muistan, miten innostuin ja kiljuin, kun sain aikoinaan ensimmäisen kesätyöni. En meinannut uskoa sitä todeksi, kun minulle soitettiin. Edelleenkin työn saaminen ja onnistuminen hakuprosessissa tuottavat iloa, mutta eivät ehkä enää samalla tavalla kuin ennen. Kesätyön varmistuminen tuottaa enemmänkin helpotusta kuin riemunkiljahduksia ja muuta sirkusta. On helpottavaa kuulla, että on varaa maksaa vuokra kesälläkin. Tähän tulokseen päästäkseen joutuu kuitenkin näkemään melkoisesti vaivaa.

Toisinaan kesätyöhaku tuntuu olevan veristä taistelua. Tai no, ainakin taistelua. Siinä pitää olla nopea, aktiivinen ja aina valmiina. Nyt onkin jälleen aika nostaa aseet – eli tietokone ja Word – esiin, kiillottaa sädekehät ja viettää useita, raastavia tunteja miettien, mitä sitten tekee, jos tämäkään työhakemus ei riitä. Toivon jaksamista kaikille, jotka joutuvat käymään kanssani samaa taistelua. Ehkä ensi kesänä on helpompaa – tai niin voimme ainakin itsellemme uskotella.δ

Suman hallitus 2018 1. Varhaisin lukumuistosi?

2. Kenet hallituslaisen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Miksi?

3. Minkä murresanan soisit olevan kaikkien huulilla?

4. Toiveammattisi lapsena?

Emilia Käsmä Puheenjohtaja 13.1.1994 3. vuosikurssi saara.kasma@student.oulu.fi 1. Vuonna 1998 opettajamummuni toi koulusta aapisen, josta tavasin kuinka Antti syö aamiaista.

2. Katrin, koska se menisi niin pieneen tilaan.

3. Hurttuus eli ‘haureus’. Sitten kaikki voi olla hurttuuen teillä.

4. Pienenä halusin olla arkkitehti, mutta tajusin, etten osaa matikkaa. Sen jälkeen halusin metsuriksi.

Sumanismi

Muiden mietteitä Emiliasta: Pätevä ja hassunhauska pj. Nainen paikallaan. Asiallinen, mutta osaa tarvittaessa hassutellakin. Emilia on päämäärätietoinen ilopilleri. Rempseä viipottaja. Kyllähän se tiedettiin jo fuksi-Emiliasta, että nuijan varteen se vielä päätyy. Aina iloisen ja tomeran Emilian käsissä Suma voi hyvin! Olin sanomassa, että herttanen jopa vihasena, mutta en oo vielä nähäny oikiasti vihasena. Nyt pelottaa. Emppu on se, kenelle voi soittaa silloin kun lähtee Talolta ja löytää itsensä oman sänkynsä sijaan ojasta. Huibbu peejii. Kissenainen. Tyhäm sillon ku mahtailee sillä että on mua päivän vanhempi.

Villi punapää. Huibu Embu. Hauska ja pirteä tyyppi ja täydellinen uusi Suman puheenjohtaja! Aurinkoinen ja humoristinen, aika random tyyppi, joka ottaa kaikkien mielipiteet huomioon. Sosiaalinen ja toimelias. Välillä hirmuisen pelottava, mutta oikeasti mitä herttaisin ihminen, joka on parasta kahvi-, luento-, osma- ja keikkaseuraa. Rohkea. Niin kovin ahkera ja hyvä murunen. Vesimoloneiden suuri ystävä upeine tukkinensa. Tarmokas ja tiitterä, hieno muijja, väsymätön opiskelija-aktiivihenkilö. Viimeinki saa sanoa Embua rakastetuksi johtajaksi! Onneks se ei muista, että lupasin kerran kännissä lähteä sen hallitukseen. Emppu tietää mitä haluaa ja tekee töitä unelmiensa eteen. Hullun hassu ja fiksu pj. Ihana ääni. Hyvä pj, joka pitää homman kasassa. Ihan oma persoonansa, vaikuttaa huipulta. Johtaa rakkaudella. Paprikanpunainen pää. Pelottava, ylpeä, reilu. Turbopeejii, joka huolehtii, että Suman ääni kuuluu.

7

Minna Virsu Sihteeri 14.1.1998 1. vuosikurssi mvirsu@student.oulu.fi 1. Varhaisin lukumuisto liittyy aikaan ennen eskaria, kun iskän kanssa opeteltiin lukemaan Jussi-kirjojen avulla. Kuvalliset eläinkirjat olivat siihen aikaan erittäin mieluisia.

2. Autiolle saarelle ottaisin mukaan Roosan. Roosa osaisi loihtia herkkuruokia vaikka tyhjästä! Itse voin tyytyä koemaistajan rooliin.

3. Paras murresana on varmaankin koria eli kaunis. Onhan se vaan käyttökelpoinen ja sympaattinen sana joka lähtöön!

4. Lapsena halusin eläinlääkäriksi. Kuvittelin ammatin koostuvan lähinnä eläinten silittelystä. Sen haaveen rinnalle tuli kuitenkin nopeasti myös opettajan ammatti.

Muiden mietteitä Minnasta: Tosi söpö sihteeri. Minna on ihana ja lämmin ihminen. Todella suloisen oloinen tapaus! Minna on ihana ja positiivinen ihminen, löytää jokaisesta pilvestä hopeareunuksen. Mukavaa seuraa, jonka kans voi nauraa ihan kaikelle. Kiltti ja höpsö. Herttaisen oloinen ja tosi sievä fuksi. Vaikuttaa olevan aina hyvällä tuulella. Sievä, rauhallinen fuksipalleroinen. Odotan, että hänestä vielä kuoriutuu bile-eläin. Voiko ihmisesti sanua, että sen kengät on aikuismaiset?

Empaattinen ja iloinen. Hymyilee paljon. Vaikuttaa aluksi ujolta, mutta kun siihen tutustuu, niin Minna on irti! Luottofuksi!

Tosi kaunis ja aina hymyilee. Olen saanut sinusta herttaisen ja ahkeran kuvan, vaikkemme kovin hyvin tunnekaan. Miellyttävän rauhallinen olemus. Näen Minnassa jotain samaa kuin itsessäni, varmasti siis aivan huikea tyyppi! Söpöliini. Minna on ottanut sihteerin tehtävät hyvin haltuun. Söpö ja herttainen. Mukava, rauhallinen ja ystävällinen. Sen sukunimi on melkein anagrammi survimelle. Tällä naisella on nätein hymy ikinä. Reipas fuksi.

Anni Myllymäki Talousvastaava 9.3.1997 1. vuosikurssi anni.e.mylly@gmail.com

Sumanismi

1. Mulla oli sellainen aapinen, jossa oli jokaisen aakkosen kohdalla pikku tarina jostain henkilöstä, jonka nimi alkoi kyseisellä kirjaimella. A:n kohdalla oli Anni ja se lukea aina uudestaan ja uudestaan, koska tarina loppui: ”Annetaan Annille aplodit.”

Konkreettiset taputukset kuului tietysti mukaan.

2. Selinan, voitaisiin marmattaa yhdessä loputtomiin, kuinka rankkaa elämä on.

3. Pahki, koska se on niin yleisessä käytössä, eivätkä ihmiset etelässä aina ymmärrä sitä.

4. Opettaja, aika tylsä.

8

Muiden mietteitä Annista: Vaikken häntä kovin hyvin tunnekaan, uskon, että Anni saa ihmiset ympärillään nauramaan.

Hänen kanssaan on aina helppo ja mukava keskustella kaikesta. Tyylikäs ja nätti. Todiste, ettei kaikki Kemistä tuleva ole arveluttavaa. Viisas ja aina auttavainen. Annilla on kiva ja omaperäinen nauru. Yliopistolla asiallinen, mutta bileissä Anni on irti! Luottofuksi! Ihanan iloinen ja tosi mukava. Vaikutat järjestelmälliseltä ihmiseltä, joka pyrkii aina tekemään parhaansa.

Osuva huumorintaju! Anni antoi mulle särkylääkettä, kun oli halko ja mulla kamala viinipäänsärky. Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa. Kiva hymy. Taisin nähä jossain somessa kuvan jostain sen sukulaisesta, ja olivat ihan samannnäkösiä. Tuitui. Anni vaikuttaa tosi fiksulta ja vastuuntuntoiselta tyypiltä. Kemikemikemikemikemikemikemikemike. Kadehdin Annin järjestelmällisesti suunniteltua kalenteria ja aikataulutusta. Elegantti ja mukava, osaa nauraa myös itselleen. Jämpti likka. Tomera sellisti. Yhtä innokas marimekkolainen. Ihanaa juttuseuraa. Meiän tyttöporukan äitihahmo, joka jaksaa opastaa ja auttaa niin elämässä kuin kouluhommissakin. En tunne kovin hyvin, mutta vaikuttaa mukavalta. Reipas fuksi. Vaikuttaa hyvältä tyypiltä.

Roosa Vuorela Koulutus- ja sosiaalipoliittinen vastaava 30.9.1996 1. vuosikurssi rvuorela@student.oulu.fi 1. Opettelin äidin kanssa lukemaan Aapisesta. Olin jo melkein turhautunut, kun en heti oppinut ja homma takkuili. Jäin hetkeksi yksin kirjan ääreen, ja silloin tapahtui jotain. Kirjaimet muodostivat yhtäkkiä sanoja, ja sanoista tuli lauseita. ”Äiti, äiti, metsä on kaunis!!” juoksin äidin luo. Hän katsoi minua aluksi vähän huvittuneena, kunnes selitin tilanteen. Ensimmäinen lause, joka minulle Aapisesta avautui, oli ”Metsä on kaunis.”

2. Autiolle saarelle haluaisin mukaan varmaan meidän puheenjohtajan, koska Empulla tuntuu olevan aina tilanne hallinnassa ja ratkaisu hihassa, ja jututkin on hauskoja.

3. Tykkään itse hirmusesti käyttää ruukata ja raatata -verbejä, ja niitä olis tietty ihana kuulla. Mutta ennen kaikkea minusta kaikkien pitäisi ymmärtää mitä meinaa jos joku on visto!!

4. Pienenä halusin olla taiteilija tai näyttelijä.

Muiden mietteitä Roosasta: Sydämellisen oloinen ihminen, joka on ottanut pestinsä kopona ihailtavasti haltuun jo nyt.

Sympaattinen Sodankylän tyttö. Roosa on aika söpö, koska se kutoo sukkaa bileissä. Sympaattinen, mutta jämpti. Toimelias.

Uskomattoman taitava käsitöiden ja kakkujen loihtija! Ihanan olonen, vähän semmosta muumimamma-tyyppiä ehkä??

Ilmeisesti aika tekevä tyyppi. Hauska ja luotettava. Sodankylän vahvistus Sumalle. Ihanan iloinen! Roosalla on hyvä sisustusmaku ja se järjestää kirjansa värin mukaan hyllyyn. Luottofuksi! Jotenkin äitimäinen ja soma tyyppi. Herttainen, positiivinen ihminen. Puhut aina tosi kivasti perheestäsi ja sisaruksistasi. Ennustan Roosasta seuraavaa Suman Muumimammaa. Luulen, että Roosa on aika räväkkä tapaus. Tuitui. Reipas ja ihanan kiinnostunut omasta pestistään! Tosi sievä! Luonnonlapsi, ja muutenkin ihailtavasti oma itsensä. Roosa osaa neuloa hienoja sukkia. Meillä oli joskus kissa nimeltä Ruusa. Tuli heti mieleen kun kuulin nimen ekan kerran. Reipas fuksi. Paljon hyvää fuksi-energiaa.

Emilia Välimäki Fuksivastaava 1.7.1996 2. vuosikurssi emilia.valimaki@student.oulu.fi 1. Sellaista kirjaa kuin Arvaa kuinka paljon sinua rakastan tuli luettua äidin kanssa. <3 2. Kai ne olis nuo velemut, Sonja ja Venla. Niitä ei voi erottaa, ne tulee kaksi yhden hinnalla. Niitten kanssa ei ainakaan olis tylsää hetkeä. On myös hauskempaa, kun on enemmän porukkaa.

3. Tanttu tai rehata. Molemmat aiheuttavat täällä hämmennystä.

4. Opettaja.

Sumanismi

Muiden mietteitä Emiliasta: Emiliaan voi aina luottaa. Fuksisyksyn tuki ja turva. Eksyneiden lampaiden kokoaja. Loputon kärsivällisyys meiän alkuvaiheiden avuttomuuksien kanssa herättää kunnoitusta.Ihana! Minusta Emilia on täydellinen esimerkki hyvästä ihmisestä. Voiii, emilia. Ihana ystävä, aurinkoa ja lämpöä täynnä. Ei unohda koskaan ketään. Emilia on ihana ja ehkä vähän äitihahmo. Positiivinen ja valmis auttamaan. Sinulla on ihana ja tarttuva nauru. Sinun seurassasi tulee aina hyvä mieli. Emilia tuntuu suhtautuvan antaumuksella kaikkeen, mihin ryhtyy. Naapuri. Luottokamu. Tunnollinen opiskelija, jolta löytyy tarvittaessa myös bilenappula. Black Towerin luomuversion kovin kannattaja. Susta tulee niin paras äikänope!

Kauppalinnankadun kermaa. Emilia on aina valmis auttamaan. Ihana pro. Tuo kaivattua tasapainoa välillä hektisiin tilanteisiin. Määrätietoinen ja aikaansaava. Emilia tekee aina jotain rentouttavaa snäpeissään. Fuksina on helppo kysellä Emilialta kaikkea mahdollista enemmän ja vähemmän tärkeää. Emilia on aina positiivinen. Luotettava ja lempeä. Mun pienryhmänohjaaja, selkeesti oikeella alalla opettamisen kanssa. Mielettömän fiksu ja aivan ihana tyyppi! Auttavainen äitihahmo.

Emilia tietää kaikesta kaiken, mutta ei silleen pahalla tavalla. Sain vastikään tietää, että Emilia on oikeasti elävä todiste asiasta, että suomen opinnoista voi saada parempia arvosanoja kuin kirjallisuuden. Emilia on mun rauhallinen sielunsisko.

Gilmore Girls <3 Luova ja hauska tyyppi, ihminen sieltä kilteimmästä päästä.

9

Julia Pääkkölä Liikuntavastaava 1.9.1996 1. vuosikurssi julpaakk@student.oulu.fi 1. Varmaankin Aapinen, tai ehkä sittenkin Tohelo ja Torvelo -runo.

2. Inken vissiin. Voisimme hyödyntää lappilaisia erätaitojamme tekemällä jäätien autiolta saarelta mantereelle.

3. Viston. Minkään ei tarvitsisi olla enää ällöttävää, riittäisi vain, kun sanoisi: ”Hyi visto!”

4. Näyttelijä tai arkkitehti.

Muiden mietteitä Juliasta: Herttanen kuin mikä. Meidän reipas liikuntavastaava! Mahtavaa, että hää on tarttunut pestiinsä uskomattomalla tarmolla. Julia on lämminsydäminen ihminen. Niin sympaattinen Julia. Oikea taitelijasielu, jolla riittää ystävällisyyttä ja lempeyttä. Hupsuttaja. Utelias fuksi. Siis silleen hyvällä tavalla. Seesteisin ihminen, jonka oon koskaan tavannu. Julian läsnäolo rauhoittaa. Taitava ja tekevä.

Voiko olla yhtä aikaa reipas ja rohkea ja hento ja pieni? Voi. Julia on. Huippu suman oma liikuntahenkilö! Tuntuu, että Hulio on välillä kävelevä Suma. Vaikuttaa oikein topakalle ja on ottanut oikein ihailtavasti hallituspestinsä haltuun. Herttainen ja hyvä kirjoittamaan. Parhaat pöljät jutut. Julialla on tosi värikäs mielikuvitus. Ihana tyyppi! Julio, get the stretch! Hömelö.

Luottofuksi! Omaperäinen höpöttäjä. Fiksu fuksi. Söpöliini. Olipa kerran eräät jatkot ja pullonpyöritys… Julia on tarttunut hallituspestiinsä ihailtavalla innokkuudella. Suloinen ja aito. Söpöliini kans, ja ihanan reipas kun otti sumalaisten liikunnan kontollensa. Aina ihanan positiivinen tyttö! Julia on laittanut Suman taas liikkumaan. Suloinen ja ihanan hölmö. Helposti lähestyttävä ja kultainen ihminen. Reipas fuksi.

Veikka Ritola Tapahtumavastaava 3.3.1998 1. vuosikurssi vrritola@gmail.com

Sumanismi

1. Siis lapsuuesta? Öö. Jos lasketaan ääneenluku, niin sisko lukemassa Harry Potteria niin kauan, että ääni käheytyy. Ite taisin selailla Aku Ankkoja siihen asti, että opin lukemaan.

2. Eli kenet haluan tuomita elämään yksin siellä, koska kuolen insuliininpuutteeseen parissa päivässä? No, Lassihan se, koska se on ansainnu ikuisen kadotuksen.

3. Pahki tai renttakemeli. Pahki on niin hyödyllinen, renttakemeli on taas semmonen lupsakka sana, joka tarkottaa rääsyisesti pukeutunutta ihmistä.

4. Arkkitehti tai sisustussuunnittelija. Meinasin hakia arkkitehtuuripuolelle, mutta hokasin valmennuskurssien maksavan rahoja.

10

Muiden mietteitä Veikasta: Veikka on uuttera, innostunut, mutta välillä vähän pihalla. Ennustan, että tässä on meillä pikkukylästä maailmanmaineeseen matkaava fennomaanien manttelinperijä. Veikalla on syvällisiä pohdintoja. Rento tyyppi ja hauskaa seuraa. Kofeiinin suurkuluttaja. Tästä se ainejärjestöura alakaa, eikä muuten lopu. Huibu! Eiks tää oo Tapio. Ei ku ai niin, se on Veikan lempijuoma! Voi Veikka, Veikka, Veikka... Veikka on semmoinen lutunen, oisitpa mun pikkuveli! Mukava ja rauhallinen. Olet suhtautunut alusta asti ihailtavan pelottomasti meihin vanhoihin naamoihin. Leskelän vahvistus Sumalle.

Teiän porukoitten talo on ihana ja teiän kisset kans! Veikka on yks niistä, jotka lähtee bileisiin ku bileisiin. Lyhyessä ajassa tullu hyvinkin tärkeäksi kamuksi. Luottofuksi! Veikka on ihana tyyppi. Sillä on oudot, mutta hyvin mielenkiintoiset kiinnostuksen kohteet. Tilannetajuinen tyyppi, joka ei jätä jääkaappiakaan kylmäksi. Kypsä. Kertoo joskus hyvinkin hauskoja juttuja! Jengilankku. Fuksien A-luokkaa. Luolamies, saamelaiskuningas ja Leskelän kaani, sekä välttämätön ”jaa meemisi tämän kaverin kanssa” -henkilö. Vähän pummi mutta kiva. Huipun oloinen tyyppi ja todella lupaava fuksi. Veikalla on jalat maassa.

Löytyy hauskoja juttuja ja omaperäisiä näkemyksiä. Veikassa on särmää ja rauhallista älykkyyttä. Reipas fuksi. Veikalla on ihan parhaita juttuja.

Venla Juntto Tapahtumavastaava 30.5.1997 2. vuosikurssi venla.juntto@student.oulu.fi

1. Vähän ennen eskarin alkua katoin uutisia, ja yhtäkkiä hokasin, että tuossahan on niitä kirjaimia, joista isosisko aina oli mulle rähissy. Sitten luin ääneen: Kari Lumikero. Hieno mies, hieno muisto.

2. Onko tähän pakko vastata?

3. Ääpätön. Sain tässä ihan vasta tietää, että se ei oo kaikille tuttu.

Esimerkkilause: No se oli aiva ääpätön tyyppi.

4. Lapsena ystäväkirjoihin laitoin aina keihäänheittäjä ja jumpantäti.

Vaan toinen on tähän mennessä toteutunut, arvatkaapa kumpi. :(

Muiden mietteitä Venlasta: Sallin seurassa muodostaa vaarallisen ydinreaktion. Ihana Venla! Bilettäjänmaineestaan huolimatta on aina hoitanut hommansa kunnialla. Venlalla on aina hienot meikit. Parasta viihdettä ja ystävänä täyttä kultaa.

Rempseä läpänheittäjä, vaikuttaa duracelpupulta. Mun lempimuija. Jutut ja meikit mintissä! Venla jäi tapahtumavastaavuuteen koukkuun. Upeat meikit! Jaetaanko biletyksen Nobel-palkintoja? Venla vois pitää mulle meikkauskurssin. Saa aikaan paljon ja hänen kanssaan on helppo tehdä yhteistyötä, vaikka jutut saattaakin välillä karata lapasesta. Luottokamu. Viihdekeskus. Paras kaveri. Meemivastaava. Naama mintissä kelillä ku kelillä. Venlan sydän on täyttä kultaa. <3 Muistan ikuisesti meidän yhteiset fuksivuoden darra-aamut. Kauppalinnankadun kermaa. Näyttää aina upealta. Venlan naurun kuulee varmaan yliopiston toiseen päähän saakka. Venlassa yhdistyy kaksi ääripäätä: jämäkkä ja asiat hoitava asiallinen henkilö sekä coctail-tikkuja varasteleva bilehirmu. Täydellinen tapahtumavastaava siis! Näet aina kaikkialla säähavaintopalloja. Jos pidettäisiin lennokkaiden lausahdusten kilpailu, antaisin ääneni sinulle. Taitava meikkaamaan ja vitsikäs. Partyanimal ja ah niin mahtavalla huumorilla kuorrutettu sieveliini. Venlan seurassa minäkin olen joskus hiljaa. Venla on bileissä aina se, jolla on hienoimmat meikit ja oudoimmat viinat. Bailubilestäjä. Venla käyttää glitteriä ja korostekynää oikein. Paha suustaan.

Korvaamaton bile-Venla.

Salli Kärkkäinen Kulttuurivastaava 28.7.1996 3. vuosikurssi salli.karkkainen@student.oulu.fi

1. Oltiin pyöräilemässä kyläpaikkaan ja tienviitan kohdalla sanoin ”tuossa muuten lukee Veturitie”. Olin kolmevuotias. Kukaan ei meinannut uskoa, että osaan oikeasti lukea.

2. Venlan tietenkin. Meillä olisi niin hauskaa, että meillä ei edes olisi kiire päästä pois… Hulk Island 4ever (tietäjät tietää).

3. Viruttaa. En käsitä miten tämä on niin monelle hankala.

4. Lääkäri ja lasitaiteilija.

Sumanismi

Muiden mietteitä Sallista: Venlan seurassa muodostaa vaarallisen ydinreaktion. Salli on kuin turkinpippurikarkki, mutta toisinpäin. Salli on tosi kaunis ja sillä on ihana tyyli. Osaa tehdä todella hienot meikit! Saatanointi on läsnä. Parhainta seuraa ryypätessä <4 ymmärtää aina, kun haluaa puhua meikeistä ja elämästä ja drinkeistä. Meikkiguru ja taiteellinen sielu. Salli näyttää aina jotenki viekkaalta. Tyylikäs. Päättäväinen ja taiteesta kiinnostunut. Sallin löytää lähes aina Kerhikseltä läppärin kanssa. Salli lukee ja Salli meikkaa, mutta mikä tärkeintä: Salli ei feikkaa! (mun riimittelytaidot kusee kjehkjeh Salli oot ihana <3) Salli kertoo hassuja juttuja. Partyanimal. Salli on suurimman osan ajasta hyvin hillitty ja huolitettu, mutta sitte ku Salli on irti, niin pois alta risut ja männynkävyt! Vaikutat rauhalliselta, mutta uskon, että rauhallisen kuoresi takana piilee humoristinen huuliveikko. Osaa heittää välillä maailman osuvimpia kommentteja juuri oikeisiin väleihin! Taideihminen. Hyvä meikki- ja vaatemaku. Tyylikäs ja hillitty, Sumanismin parhaiden sitaattien lähde. Kultturelli tyyppi. Mukavan oloinen, tuntuu olevan innokas lukija ja kirjoittaja. Hyvä meikkaamaan ja omistaa myös loistavan huumorintajun. Salli tykkää lukea. Salli on eteerisen kaunis nainen, jonka osaa useamminkin vuoden tuntemisen jälkeen yllättää positiivisesti. Sallista tulee rauhallinen olo.

11

Selina Kangas Tiedotusvastaava 6.11.1996 1. vuosikurssi sekangas@student.oulu.fi 1. Luin eskarissa ensimmäistä kirjaani ikinä ja sain kamalan tantrumin, kun kaikkia ei kiinnostanutkaan kuunnella lukupuhuntaani kahdeksaa tuntia. Kumma juttu.

2. Anni Myllymäen. Sillä aikaa, kun minä itkisin palmun alla, Anni varmaankin hoitaisi kaikki käytännön hommat.

3. Ölövi.

4. Uimahyppääjä.

Muiden mietteitä Selinasta: Sulonen ja varmasti pätevä. Se näyttää aina siltä, että sillä on kammottava salaisuus. Hyvällä tavalla. Nätti ja kivan oloinen. Selina aina kattoo mua ja alkaa nauramaan mulle ja minä sille, jotain ihme koodikieltä. Hauska ja tyylikäs. Sievä ko mikä! Selina on aika samanlainen ku Emppu. Hyväntuulinen. Vaikutat tosi fiksulta ja hauskalta tyypiltä.

Osaat asetella sanasi hyvin. Suman oma Skamin Noora. Selinalle on hyvä avautua, eikä se suutu jos sen kavereita sanoo vahingossa kännissä elämämkoululaisiksi. Luottofuksi! Selinalla on hauska huumorintaju. Olet mulle vielä vähän arvoitus, mutta olen varma, että sulla on paljon annettavaa! Minulla on myös tunne, että pidän huumorintajustasi. Kekseliäs ja omaa hyvän huumorintajun. Tyylikäs mimmi. Selina on ihana ja aito <3 Ilmeikäs. Supersöpö fuksi. Ihanin mummokaveri, jonka kanssa ollaan biletyksen suhteen samalla aaltopituudella! Superkiva. Hänellä on pukeutumistyyli, jonka haluaisin itsellenikin. Selina seisoo oman mielipiteensä takana. Reipas ja osaava tyyppi. Reipas fuksi.

Meeri kivikallio Sumanismin päätoimittaja 19.3.1994 3. vuosikurssi meeri.kivikallio@student.oulu.fi

Sumanismi

1. Olin ykkösluokalla ja opettelin lukemaan Aapisesta. Tein iskän avustuksella läksyjä ja huusin ja kiukuttelin, koska en osannut lukea, mutta iskä pakotti yrittämään. Onneksi pakotti, olisi tosi noloa, jos en osaisi lukea.

2. Jossun. Jossu on ihanan äidillinen ja osaisi varmasti pysyä tilanteessa rauhallisena. Luotan myös siihen, että Jossu keksisi tavan pitää meidät hengissä ja hankkisi meidät pois sieltä saarelta.

3. Tämä ei kaiketi ole varsinaisesti murresana, mutta meidän perheessä on sellainen sana kuin mämmäköidä, esim. Älä mämmäköi niitä kaikkia omenia. Se kuvastaa kyseistä toimintaa paremmin kuin mikään muu sana.

4. Kilparatsastaja. Muistan edelleen sen päivän kun tajusin, että ei musta kyllä taida tulla kilparatsastajaa. Se oli synkkä päivä.

12

Muiden mietteitä Meeristä: Tältä ihmiseltä ei huumori lopu. Väsymätön sumalainen, jolla tuntuu aina olevan joku projekti meneillään. Vaikuttaa innokkaalta osmaajalta, ja tulee hauskoja juttuja. Ihailtava panostus Sumanismiin ja koko Sumaan.

Meeri on ihan huippu juttelukaveri. Vahva, ihana ja aito. Sitten ku mulla on oma studio, joka tekee lastenohjelmia, palkkaan Meerin ääninäyttelijäksi koska se kuulostaa aina niin kivalta riippumatta siitä, mitä asiaa sillä on. Meerillä on hauskoja ja “hauskoja” juttuja enemmän ku laki sallii. Meeri saa stressaavankin tilanteen kuulostamaan siltä, että se jollain tasolla nauttii siitä. Meeri kertoo hyviä vitsejä! Ihanan aito tyyppi. Sulle sattuu aina kaikkea hauskaa. Olet hyvä sitseilijä ja osmaaja. Spontaani kaarleilija. Meeri ja nokkamuki yhteen soppii! Parhaat ilmeet valokuvissa. Partyanimal. Heppatyty ja bilehile samassa paketissa, aikamoinen saalis! Kissenainen. Sitsipuhemestari. Nauraa toosi paljon. Hauska ja vastuuntuntoinen.

Lammas, rumpu ja käärme tippu katolta: Baa, DUM, TSHHH. Kovin hyvin ei kyllä tunneta, mutta Meeri vaikuttaa ihmiseltä, jolla on loputtomasti energiaa. Mulla tulee Meerin ja Empun nimet aina mieleen ku Homonaama soi päässä. En tiiä miksi.

Meikän tanssipartneri, honkahonka-kopeloihtija sekä kovin kovin rakas. Aina täynnä vitsejä ja naurua! Varma päivän piristys Bäädumtss <3 Ollaan Meerin kanssa tehty yhteistyötä monissakin merkeissä ja aina on kaikki sujunut hyvin. Aika loistava partner in crime siis. Hauskat höpinät. Kertoo hyviä vitsejä ja on muutenkin viihdyttävää seuraa. Meerillä on hauskoja tarinoita. Meeri on ihana ja paras. Oman elämänsä yksisarvinen. Isommatkaan vastoinkäymiset eivät kaada tätä leidiä. Meerillä on aina hauskat jutut.

Sonja Keltamäki Sumanismin päätoimittaja 14.1.1994 2. vuosikurssi sonja.keltamaki@student.oulu.fi

1. Luin tosi paljon luukkukirjoja pienenä, ehdottomia suosikkeja olivat Puppe-kirjat.

2. Venlan. Ei tulisi tylsää, kun on viihdekeskus mukana.

3. No ihan ehottomasti pahki-sanan. Yritänkin aina viljellä sitä jokaiselle uudelle ei-oululaiselle tutulle.

4. Siivooja, koska mummokin oli. Jossain vaiheessa halusin opettajaksi, koska äitikin on.

Muiden mietteitä Sonjasta: Sonja osaa iloita pienistäkin asioista ja huolehtii, että kaikilla on kivaa. Sonja on bilehile. Ihana ystävä, jonka kanssa ei ikinä ole tylsää hetkeä. Toinen bailubilestäjä. Menevä murumuija. Iki-ihana ryhmänohjaaja! <3 Äärimmäisen aktiivinen ja niin kovin kovin kiva! Emäntämäisin ottein pitänyt huolta fuksipalleroistaan. Energinen ja avulias. Sonja aina hymyilee ja juttelee kaikille. Olet ihana sellaisena kuin olet. Ihana pro ja iiihana tyyppi. Aina tukena ja turvana, kun jokin ahdistaa. Ihanan aito tyyppi.

Missä bileet, siellä Sonja. Ylikiiminki 4-ever! Haluaisin olla yhtä spontaani hetkessä eläjä kuin Sonja. Ystävä kamuli kaunis huithapeli vapaa sielu! Rakastan. Sonjassa on kadehdittavaa boheemiutta. Terävä, huumorintajuinen pienryhmänohjaaja ja Snapchatin mystoryjen kruunaamaton kuningatar. On se Keltsi vähän lehemä, mutta silti ihana. Tärkeä ja ihana viinikaveri.

Sonjalta ei vissiin jää mitkään bileet välistä! Meiän ihana pro, jonka kans voi puhua kaikenlaisia höpinöitä. Tämä Sonja ei ole Sonni, mutta älä anna sen hämätä. Taitto ja paino työ ukko. Kaikin puolin hyvä tyyppi.

Millakatariina Väänänen Tapahtumatoimihenkilö 25.11.1992 5. vuosikurssi milla.vaananen@student.oulu.fi 1. Varhaisin lukumuistoni on se, kun isi luki minulle iltasaduksi Laiska-Jaakkoa Hanhiemon satuaarteesta. Itse luin ensimmäisen kerran Kalevasta mainoksen kirpputorista, äiti ei uskonut, että osaan lukea, niin piti todistaa sitten ensimmäisellä mahdollisella tekstillä. On toisaalta myös todistusaineistoa kaksivuotissyntymäpäiviltäni, joissa istun potalla juhlapöydän vieressä ja selaan kuvakirjaa, jossa tikkuukko menee suihkuun. En valitettavasti muista tikku-ukon nimeä. En tiedä muistaisinko tuota kyllä ilman todistusaineistoa. En ehkä ihan ymmärtänyt kysymystä.

2. Lyhyen harkinnan jälkeen vastaan, että se on Katri. Katri osaa varmana puhua pelottaville eläimille ja muuttaa ne söpöiksi.

3. Huomasin tänään ite sanovani sanan stalkata muodossa stalakkasin, mutta tämä on hankala, kun pitäs olla murresana ja tuo ei ehkä mee ihan siihen kategoriaan. Hmmm. No sitten se on poikaneula.

4. Ratsastuksen opettaja.

Sumanismi

Muiden mietteitä Millasta: Paljon energiaa pienessä pakkauksessa. Miltsu on maailman upein Miltsis. Milla on heppatyttö.

Olis mukava tuntea paremmin, vaikuttaa kaiken kaikkiaan ihanalta tyypiltä. Milla on tosi mukava ja hauska, kertoo aina hyviä juttuja. Söötti heppatyttö. Miltzi nauraa kaikelle. Sähäkkä tempperamenttipakkaus! Loistavaa humppaseuraa. Jotenkin oudon miellyttävä puheääni. En tunne sinua kovin hyvin, mutta vaikutat mukavalta ja viihdyt kuulemma hevostallilla.

Haaveeni on istua joskus Millan vieressä sitseillä. Ihan paras heppatyttö. Ylikiiminki mainittu, Nuijamiesten lavalla tavataan!

Pakko olla loisto heppu ku on kerta mulle sukua! Heppatyty. Hassuja juttuja. Partyanimal. En tunne enkä ole edes koskaan nähnyt, mutta varmasti huipputyyppi! Iloinen. Haluaisin niin kovasti kirjottaa Milla-Katariina. Pupunen, heppaystävä ja niin kovin huumorintajuinen <3 Olisi mukava tutustua paremmin :) Hyvä ruoka, parempi viini. Millan lähettyvillä oon huomannu nauravani samoille asioille kuin se vaikken tietäis mille se nauraa. Hauska heppatyttö. Todellinen papupata, jonka kanssa saa aina nauraa! Millan kanssa voi keskustella vaikka politiikasta ja muista typeristä asioista. Paras heppatyttö.

13

Inker-Elli Näkkäläjärvi Tapahtumatoimihenkilö 9.9.1996 1. vuosikurssi inke96@gmail.com 1. Rakastin pienenä Koiratytöt-nimistä kirjasarjaa, jossa seikkaili kultainennoutaja. Pidin kirjoista varsinkin siksi, että myös meillä oli kultainennoutaja, kun olin pieni.

2. Varmaan Julian, koska en tunne muita hallituslaisia kovin hyvin, niin en osaa sanoa, miten pärjäisimme yhdessä keskellä ei mitään. Julian tunnen sen verran hyvin, että ehkä pärjäisimme.

Paino sanalla ”ehkä”.

3. Vasitella, koska en voi käsittää, ettei sitä tunneta kaikkialla Suomessa. Hyvin tarpeellinen ja hauskankuuloinen sana.

4. Halusin pienenä olla poptähti, mutta realistisesti toiveammattini taisi olla opettaja, jota kohti ollaankin ehkä menossa.

Muiden mietteitä Inker-Ellistä: Niin hyvää fuksia. Sen lisäksi että nimi on aivan muikea, hän on myös hyvä tyyppi. Rauhallinen ja mukava fuksi. Rempseän positiivinen lapintyttö. Kittiläläinen, koska se nyt vaan tulee mainita. Ihana ja luotettava ystävä. Tui tui. Ihana murre! Luottofuksi! Inke on kiva, Inkekin tykkää viinistä. Olipa kerran eräät jatkot ja pullonpyöritys…

Vaikutat tosi kivalta ja reippaalta tyypiltä! Hauska ja parhailta seuduilta kotoisin. Kivat silmät. Uniikein etunimikombo, jonka oon ikänä nähäny. Kittilän tuitui. Lapintyttö täynnä asennetta! Hauska. Pirteä tapaus. Inke rokkaa praktikumissa. Inke on mukava ja aito Kittilän tyttö! Jaetaan paljon samoja ajatuksia, ihana typpi! Todella hyvä laulamaan! Inker-Elli on fiksu. Inkellä on upeat silmät! Reipas fuksi.

Ellinoora Räsänen Tapahtumatoimihenkilö 25.8.1998 1. vuosikurssi elli-1998@hotmail.com

Sumanismi

1. Varmaankin hetki, jolloin itse lukemaan oppineena ryhdyin opettamaan nuorempaa siskoani vanhan aapisen avulla.

2. Roosan varmaankin siksi, että nauretaan aina vedet silmissä tosi yksinkertaisillekin jutuille. Eipä kävisi aika pitkäksi.

3. Mielestäni sana pahki on aina ollut hauska.

4. Haaveilin oman koirahoitolan perustamisesta.

14

Muiden mietteitä Ellinoorasta: Kaunis nainen, kaunis hymy. Aivan parasta seuraa. Ellin kans on helppo olla ja voi jutella mistä vaan ja koska vaan. En vaihtais Elliä (ehkä) edes loputtomaan sushibuffettiin! Naurusuu. Avoin, ennakkoluuloton ja nätti aamuvirkku. Ihanan herttaisa. Ellin kanssa ei koskaan voi olla huonolla mielellä, koska leveä hymy piristää välittömästi <3 Hymyileväinen tytsy! Elli on kaunis ja mukavan oloinen. Elli nauraa paljon ja on tosi ihana tyyppi.

Kittiläihminen. Ellistä kuoriutuu aina partyanimal. Ellistä tietää kun se on kännissä, sillä se hymyilee vielä enemmän kuin normaalisti, mikäli se on edes mahdollista, kun se hymyilee muutenkin tosi paljon. Ihana fuksi. Luottofuksi! Bile-Elli. Olet aina iloinen ja vaikutat reippaalta ihmiseltä. Vaikuttaa helposti lähestyttävältä ihmiseltä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Mut laitettiin saattamaan Elli humanistifuksisitseiltä turvallisesti kotiin. Oli hauskaa varua, etten jääny pyörän alle.

Tuitui. Sanavalmis. Tosi luonnonkaunis. Elli on tosi söpö, aina ihanan pirteä ja hymyileväinen. Tavatessa aina niin aurinkoinen ja iloinen, että itsellekin tulee hyvä mieli. Ellin jutut piristää aina päivää. Reipas fuksi. Hyvää aktiivi-ainesta.

Joonatan Salminen Sumanismi-toimihenkilö, osmakko 20.4.1993 3. vuosikurssi joonatan.salminen@student.oulu.fi 1. Ensimmäinen minulle alusta loppuun luettu kirja oli Tolkienin Maamies ja lohikäärme.

2. Meerin. Emt, vois olla kivaa saarella.

3. Hiuti. Se tarkoittaa lähes läpinäkyväksi kulunutta kangasta.

4. Näyttelijä!

Muiden mietteitä Joonatanista: Joonatan on hirveän hauskaa ja mukavaa seuraa. Tekee kauniita taikasauvoja. Niin symppiksen olonen sumalainen!

Olis kiva tuntea paremmin. Joonatan on kyllä ainoaa laatuaan. Semmonen ihanan höhlä ja hyväsydäminen. Joonatas on ku lipastolainen ES-Jonne (eitääollunegatiivinenvertaus). Ihailen Joonatanin luovuutta. Joonatas. Olet ihana ja paras. Nähään liian harvoin, ja sillon ku nähään, yleensä kerron mikä kaikki mun elämässä on huonosti. Hups. Hauskan oloinen ihminen. Nauraa paljon. Juttua riittää. Taikasauvataiteilija. Joonatas! Onneksi Sumanismia lukiessaan voi eksyä mieron tielle ja lukea kirjoittamiasi Mieron aikakirjoja. Ne ovat kultaisia. Aurinkoinen. Pirskahteleva tyyppi! <3 Kovin tärkee ja runollinen. Joonatan - Suman oma ihana velho, runoilija ja yksisarvinen! Vaikuttaa tosi hauskalta kaverilta! Luova. Kaikki outouden hyvät piirteet. Joonatas on kuin joku eksoottinen mauste, täynnä kivaa eksentrisyyttä ja osuvia kommentteja. Hyvällä tavalla hörhö. Hyljetarinoitsija. Herkkä, runosieluinen sateenkaarimies. Jos Suma olisi Skam, niin Joonatan olisi Eskild. Ihanasti omanlaisensa.

Saga Nieminen Sumanismi-toimihenkilö 17.3.1996 2. vuosikurssi saga.nieminen@student.oulu.fi 1. Minulla on paljon lukumuistoja lapsuudesta, sillä äitini luki minulle paljon ennen kuin itse opin lukemaan. Varhaisimmat lukumuistoni liittyvät varmaankin Pupu-Jussi-kirjoihin, joita äiti luki minulle usein iltasaduksi. Kirjojen mukana tuli myös soittorasia, jonka äiti laittoi pyörimään lukemisen jälkeen, jotta saisin paremmin unta. Ensimmäinen kirja, jonka itse luin, oli muistaakseni Poni Pontus hississä.

2. Ehdottomasti Emman! Olen melko varma, että Emma on ehtinyt jo ajatella etukäteen myös tätä tilannetta ja on kehittänyt toimintasuunnitelman sen varalle.

3. Lintata eli viikata. Linttaaminen tässä merkityksessä ei tunnu olevan oikein kenellekään tuttu. Sanan käyttäminen aiheuttaakin paljon hämmennystä ja huvitusta muissa aina kun sitä julkisesti erehdyn käyttämään. Jos tämä sana olisi kaikkien huulilla, minä välttyisin nöyryytykseltä ja muut hämmennykseltä.

4. Ammattiurheilija.

Sumanismi

Muiden mietteitä Sagasta: Saga on varmasti ollut edellisessä elämässään viikinkiprinsessa. Ja se on siisti juttu se. Sagan hiukset on unelma. Rauhallinen ja valoisa tyttö, mutta hänessä on myös pippuria. Tähkäpää! Sagan kuningatartukka on jotakin huumaavaa, lisäksi sisäisesti erinomainen tyyppi. Uusi luottoystävä. Naapuri! Saga on aluksi vähän hiljainen, mutta kun siihen tutustuu niin saa nähdä, että Sagalla on useita puolia. Sagan siskot näyttää ihan Sagalta, ainoastaan tyylit on erilaisia. Kauppalinnankadun kermaa. Saga on tosi kaunis ja sillä on aivan upeat hiukset. Tosi kivan oloinen myös. Olet hurjan kaunis. Vaikutat mukavalta, päämäärätietoiselta ihmiseltä. Mukava ja rauhallinen. Aivan ihanat hiukset! Innostava. Kaunis!

Suman oma Disney-prinsessa. Ihana tyttö. Ihana tyyppi, huippu huumorintaju. Toisaalta myös maailman hitain lounastaja.

Hassunhauska. Ihanat hiukset ja kivanoloinen tyttö! Saga on hyytävän kaunis, mutta lempeä. Tyynenviileä, luotettavan oloinen. Vaikuttaa varsin seesteiseltä ihmiseltä.

15

Sonja Liukkonen Sumanismi-toimihenkilö 20.6.1995 3. vuosikurssi sonja.liukkonen@student.oulu.fi

1. Varmaan se kun selailin Lapaliinaa sängyssä viisivuotiaana ja yhtäkkiä hoksasin, että osaankin lukea. Pikkuisen leuhkana aloin sitten lukemaan ääneen niin kovaa, että äiti juoksi keittiöstä asti onnittelemaan.

2. Varmaan semmoisen jolla ei ällötä toukat ja joka osaa teurastaa kalan sekä avata kookospähkinän. Ja joka osaa hankkia meidät pois sieltä heti kun on säärissä tarpeeksi brunaa.

3. Varmaankin sutki. Toisaalta törstö on mun lempisana, enkä oikein tiedä, että onko se murresana vai mun 4-vuotiaan serkkutytön keksimä. Tarkoittaa siis mitä vain mikä on ylimääräinen roikale, kuten esimerkiksi revennyt kynsinauha.

4. Varhaislapsuudessa varmaankin kaupantäti. Isompana bändäri. Sen jälkeen lääkäri ja sitten taas bändäri. Nyt ehkä vähän äikänope ja näyttelijä ja lottovoittaja ja mehujäätelön laadunvalvoja, kiinalaisen ravintolan biojäteastia sekä alpakan taluttaja.

Muiden mietteitä Sonjasta: Sonjan kans ei tuu tylsää. Melkoinen moniajaja, mutta osaa myös rentoutua taitavasti. Tiettekö sen piirrettyjen maatiekiitäjän? Se on Sonja! Sonni on puikea, muikea ja ennen kaikkea kiva. Sonja on mukava. Vaikuttaa hauskalta ja menevältä. Kiva tyyli! Hieno hampurilaisartisti. Yhtäältä fiksu ja vastuuntuntoinen opiskelija, toisaalta taas ihanan räväkkä krebaaja. Sonaj on mun lempi. Sonjan elämässä sattuu ja tapahtuu. Balls to the wall -asenteen keulakuva!

Rokkenrollia. Vaikutat rennolta ja hasukalta tyypiltä. Tykään sun pipoista. Sonjalla on parhaat tanssiliikkeet ikinä. Siinä kaikki huolet ja murheet unohtuu, kun lähtee Sonjan kanssa reivaamaan. Puurojuhlasitseillä omistin toisen puheistani sinulle, tai oikeastaan meille. Viihtyy numerossa. Partyanimal. Sonnilla on monta rautaa tulessa. Hauska tyyppi ja ihanat hiukset.

Reipas ja puhelias. Ihana sekoitus hirvittävän höpsöä humanistia ja vakavasti otettavaa aikuista. Hauska ja persoonallinen tyyppi. Tosi kivat hiukset :) Sonni on täynnä tulta, asennetta ja energiaa. Todellinen latiaattoririnsessa. Sonnilla on hieno pukeutumistyyli. Hän on ihailtavan avoin ja rento.

Lassi Perämäki Sumanismi-toimihenkilö 5.6.1997 1. vuosikurssi hperamak@student.oulu.fi

Sumanismi

1. Noin kolmevuotiaana mummon kanssa kaupungilla luin kuuluvan äänekkäästi Iltalehden mainoksesta silloisia clickbait-tissiuutisia. Hämmennyin, kun mummo ei yhtäkkiä kannustanutkaan lukemaan ääneen.

2. Varmaankin Sonnin. Menis korkeintaan kaks päivää perustaa saarelle sivilisaatio, jossa olis myös autokaista.

3. Holovata. Ihmisten vedenkäyttötottumukset paranisivat varmasti kertaheitolla, jos heille ei sanottaisi ”senkin tuhlaaja”, vaan ”helevetin holovaaja”.

4. Varhaisin toiveeni taisi olla Lego-testaaja. Elää se kyllä takaraivossa vieläkin.

16

Muiden mietteitä Lassista: Lassi vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, että tietää monestakin asiasta yhtä sun toista, mutta ei paljasta sitä. Lassi on hauska, mutta välillä tuntuu, että jopa ujo. Lassilla on teräviä ja nasevia faktoja. Lassille ei saa puhua aamulla ennen kymmentä. Vähän sellanen Jali Junior. Hyviä juttuja. Päämäärätietoinen. Lassi julkaisee instagramissa niin hyviä tekstejä, että ihan meinaan tikahtua nauruun! Ampuu kuusisataa meemiä minuutissa. Sanavalmis. Olet hyvä keskustelija, kirjoittaja ja ruokakriitikko. Lassi tuntuu pursuilevan erilaisia ideoita. Välillä Lassi vaan tarkkailee, mutta sitten kun se saa tilaisuuden avata suunsa niin juttua lentää. Hassuja juttuja. Luottofuksi! Kauppalinnankadun kermaa. Lassilla on jännä huumorintaju. Hyvä kirjoittaja. Ei ikinä pääse bileisiin. Hauska ja fiksu. Tuo Kerhikselle järkeä ja turvallisuudentunnetta. Ääni kuuluu ja kauas, niin hyvässä kuin huonossakin kjeh! Nostaa usein esille teräviä huomioita...:) Vaikuttaa mukavalta. Hän on hauska, eikä hän pelkää tuoda mielipiteitään julki. Reipas fuksi. Hauska mielipide-automaatti. Lassilla on hyvin omaperäinen huumori.

Teijo Kemppainen Sumanismi-toimihenkilö 1.9.1992 5. vuosikurssi teijo.kemppainen@student.oulu.fi 1. Meille alettiin tilata Aku Ankkaa vuonna 1998. Aluksi isä luki sitä minulle ja isosiskolleni, mutta sitten menin hölmönä paljastamaan, että sujuupa tämä lukeminen näemmä yksinkin. Kaksi vuotta vanhemman isosiskon koulukirjoja lueskelin myös pöydän toiselta puolelta, ja sanoisin, että tämä valmistautuminen oli ensisijaisessa asemassa opinpolkuni alkupäässä.

2. Monella hallituslaisella olisi saarella selviytymiseen soveltuvia erikoislahjoja. Selina voisi partiolaisena pitää meidät hengissä, Veikka voisi reippaana kiivetä puusta hedelmiä ja sitten kun kyllästyttäisi haaksirikkoilu niin Emilia voisi huutaa lähimpään satamaan, että joku tulis hakemaan meidät pois.

3. Murteista katoaa omaleimaisuus, jos murresanat noin vain napataan yleiseen kielenkäyttöön kautta maan.

Mutta toisaalta, olispa eri veikeää kuulla Ylen uutisissa, kun toimittaja kertoisi jääkiekkoilijan luistelleen vaihtoaitioon pahki.

4. Olin natiaisena erittäin kiinnostunut eläinkunnan edustajista, ja suunnittelin varmaan vielä viidennellä luokalla, että isona olen sitten töissä Korkeasaaressa. Omasta mielestäni olin erityisen rutinoitunut työskentelemään vaikeissa oloissa omituisten otusten kanssa, onhan mulla kaksi siskoa.

Muiden mietteitä Teijosta: Tepa nyt vaan on paras. Tepa on sanakirjamääritelmä asiallisuudelle. Tepalla on aina joku jännä näkemys johonkin. Teijo on hauska ja sillä on upea auto. Oon vieläkin pahoillani siitä mitä puurojuhlasitseillä tein. Tepa on huippu kun se jaksaa olla bileissä vaikkei juo. Hassuja juttuja ja hyviä sarjakuvia. Kiitos Tepa kaikesta. Tepa on Suman mustalaatikko. Jos on päässyt käymään niin, että ei muista kaikkea jostain bileistä, ja haluaa jostain syystä tarkentaa tapahtumien kulkua, kannattaa ensimmäisenä suunnata Tepan luo. Tiedät paljon fennististä nippelitietoa. Tilannekomiikaan mestari.

Hyväntuulinen. Tepalta saa välillä piristävää tuulahdusta omaan urautuneeseen ajatusmaailmaansa. Aito tyyppi. Teijon ansiosta ajatus liskosta ei ole ollenkaan kamala. Tepalla on aina jotakin hauskaa ja kummallista sanottavaa. Todella mukava tyyppi, johon haluaisin tutustua paremmin :) Fiksu kynäniekka. Tepa on ihan huippu, tosi mukava ja huomaavainen. Joka paikan höylä. Pohdiskelijan oloinen, mielenkiintosia ja huumorintajusia juttuja. Tepa on luotettava ja auttaa aina. Teijo on yksi mukavimmista ihmisistä, joita on tullut tavattua. Ah, Teijon huumori iskee muhun aina kuin salama. Suman työn sankari.

Tepaan voi aina luottaa.

Sumanismi

17

Emma Korja Sumanismi-toimihenkilö 31.7.1994 2. vuosikurssi emma-katariina.korja@student.oulu.fi 1. Muistan sen hetken, kun opin seitsemänvuotiaana lukemaan sellaisen vaaleanvihreän Nalle Puh -lärpäkkeen avulla.

2. Varmaankin Sagan. Se on melkoinen teoreetikko ja neuvokas ajattelija, eli keksisi varmasti aika äkkiä meille poispääsyn sieltä saarelta. Lisäksi Saga on kasvissyöjä, eli ei tarvitsisi jakaa syömäkelpoisia eläimiä kenenkään kanssa.

3. Känkky. Myös kompiainen on aika kiva – en tosin itsekään käytä sitä, mutta nyt voisin aloittaa. Söin viikonloppuna kaks känkkyä ja kilon kompiaisia kuulostaa paljon hauskemmalta kuin yleiskielinen versio.

4. Näyttelijä tai laulaja. Taitoja kumpaankaan ei tietenkään koskaan ollut.

Muiden mietteitä Emmasta: Asiallinen ja ystävällinen. Emma, Emman ihanat hiukset ja kyky ilahduttaa aina, kun nähdään.

Emma on sorja ja tosi hyvää seuraa. Mukavan kiva. Emma on aina niin sympaattinen ja ihana. Kaunis ja herttainen viinin ja jäätelön leidi. Ihana ja hauska! Emma on semmonen fiini leidi, mutta silti viinintuoksuinen bilehile, tykkään! Emma on niin laupias, että on antanut ainoan kämppänsä Homssuleitten yhteiseksi päämajaksi. Jo tämä on osoittaa, kuinka suuri sydän Emmalla on. Ehkä siroin ilmestys koskaan. Vaikuttaa siltä, että tietää mitä tekee ja mitä haluaa. Ystävällinen ja iloinen. Emma on uskomattoman ihana, suloinen, sympaattinen ja asiallisen näköinen. Emmalla on upeat hiukset. Viininjuojaystäväni.

Sympaattinen höpönassu. Partyanimal. Uusi luottoystävä. Emma bailaa ja aika rajusti! Vaikutat hauskalta ja olisi kiva tutustua sinuun paremmin. Keskustelua en aloittaisi kuitenkaan Nicolas Cagesta puhumalla. Aivan megaihana tyyppi, jolle oisin monta monta merkkiä velkaa fuksipassiin. Olisi mukava tuntea paremmin! Tyylitietoinen. Vaikuttaa mukavalta ja igssä näky ihana koira! Ihana ihminen, ja hänen kanssaan on myös hyvä juoda viiniä. Emma on mukava ja nätti. Parhaat viinit bileissä.

Katri Kiurujoki Ikuinen murmeli 1.4.1992 n. vuosikurssi katri.kiurujoki@student.oulu.fi

Sumanismi

1. Jokin ykkösluokalla luettu kirja, jossa oli ehkä kaks sivua ja valtavat tekstit.

2. Ottaisin Empun, koska voitais kommunikoida kummallisilla äänillä eikä tarvis edes puhua.

3. Visto on äärimmäisen kuvaava sana, kun puhutaan jostain epämiellyttävästä asiasta.

4. Asianajaja, lääkäri tai joku muu yhtä vaatimaton.

18

Muiden mietteitä Katrista: Katri on parasta bestiä mun elämässä. Murmelimainen. Supermurmeli. Katri on pieni ja siitä pääsee ääniä, esim. “mau”.

Rauhallinen sanaseppä, järjestöaktiivi. Aluksi jostain syystä ajattelin, että Katri ei kauhesti tykkää musta. Tämä luulo on osoittautunut onneksi vääräksi. Olet ihana! Katri on tunnollinen mestassakävijä. Pieni ja pippurinen monitoimisumalainen. Katrin elämäkertafilmin nimi voisi olla ”Elämäni murmelina”, joka on muunnelma jo olemassa olevasta filmistä ”Päiväni murmelina”. Katri on ikuinen murmeli. Soma ja mukava tyyppi. Vai murmeli? Toimelias ja herttainen.

Katrin sinnikkyys ja osaaminen on päässyt viimein arvoonsa OYY:ssä! Pieni ja sympaattinen. Hienoa, että Katri murmeloi vielä jonkin aikaa keskuudessamme. Söpöliini ja niin kovin kiltti <3 Katri vaikuttaa todella mukavalta ja hauskalta :--) Tuohan se tähän opiskeluun turvallisuuden tunnetta, kun pienryhmänohjaaja on vielä katsomassa meidän perään. Katri on paitsi toimaripestiltään, myös olemukseltaan herttainen murmeli. Ihanan herttainen ja vilpitön. Tältä naiselta ei aktiivisuus lopu!

Tuntuu olevan kaikessa mukana ja loputtoman kiinnostunu järjestöpuuhista. Vaikuttaa hirmukivalta. Hän on mukavaa seuraa ja toimii hienosti erilaisissa luottamustehtävissä. Katrilla on kokemusta, jos minkämoisista hallitushommista. Katri oli kuulemma syy, miksi Lauri derppasi luennoilla. Menevämmänpuoleinen hauskamurmeli. Joko murmeli on mainittu?

Lauri Siniluoto Ukkoherra 22.12.1992 n. vuosikurssi lauri.siniluoto@student.oulu.fi

1. Tämä on enemmänkin pakon sanelema kuin omaperäinen valinta, mutta Aapinenhan se oli. Minulla oli ykkösluokalla Aapinen, jossa seikkaili kaksi nallea. Niitten nimet taisivat olla Enni ja Onni. Olin erityisen viehtynyt hahmoon nimeltä Pököpää. Ei hajuakaan, miksi.

2. Sallin kanssa todennäköisesti pärjäisin. Hän ainakin huolehtisi, että saarella on puhdasta.

3. Rooppi. Meillä Raahessa se tarkoittaa syvää kuoppaa. Oulussa ei taida teiden ylläpito olla ihan sellaisella mallilla kuin Raahessa.

4. Lumiauran kuljettaja. Minuun teki vaikutuksen lumipöllähdys, jonka aura-auto aiheutti. Ei taitaisi olla kovin vakaaleipäinen ammatti enää nykyään.

Muiden mietteitä Laurista: Laurilta löytyy yllättävän jänniä ja hauskoja juttuja. Viileä ja rauhallinen – siksi sillä onkin niin loistava, omalaatuinen huumorintaju. Mun lipastoihastus, tai siis rakastus(?). Aikamme suuri ajattelija. Mukava ja rauhallinen kaveri. Lauri on aina välillä tilannekomiikan mestari. Ja hyvä antamaan neuvoa joskus oikeissakin asioissa! Ihan hitokseen rasavilli ja kovaääninen seinillehyppelijä. Oikeesti ihana <3Taitava kirjoittaja. Laurin kanssa saa aikaan tahtomattaankin aina keskustelun, jossa argumentointi on asiallista ja keskustelussa otetaan huomioon monta näkökulmaa. Sympaattinen ja hauska. Lauri on vanha jäärä. Positiivisesti. Sandstorm ja Täkyn vauva. Lauri selkeästi pääsi irti kun puheenjohtajan viitta lensi harteilta. Odottamattoman hauskaa läppää lentää välillä. Laurilla on hassuja lupsautuksia. Lauri hihittää yksin ja muiden mukana. Hauska lautapeleissä, koska sillä on jotenkin hyvin hassu tapa ajatella. Mukava. Ukkoherra, sananiekka, pyyteetön. Onko joku, joka ei ihailis Lauria? Lauria tuntematta sitä voisi luulla asialliseksi. Lauri ei koskaan huuda eikä ole kovaääninen, mutta sitä tulee silti aina kuunneltua. Suman konkari. Lauri vaikutti aluksi pelottavalta pjltä, kunnes hänestä paljastui omanlaisensa huumorin omaava hassuttelija. Aina rauhallinen ja osaa myös heittää loistavaa huumoria kehiin.

Lauri kuulemma nuorena derppasi luennoilla. Laurilta löytyy viisautta, empatiaa ja odottamatonta huumoria. Ilman Lauria ei vaan pärjäis.

Johanna Rytkönen Jukka 26.7.1988 5. vuosikurssi jossu.rytkonen@gmail.com

1. Isin Lucky Luket ja Asterixit.

2. Ikuisen murmelimme Katrin. Hauskuutettais toisiamme mustalla huumorilla kuolemaamme saakka.

3. Pahki.

4. Kirjailija.

Sumanismi

Muiden mietteitä Johannasta: Jossu on mun henkinen isosisko. Suman äitihahmo, joka aina huolehtii, että kaikilla on hyvä olla. Johanna on hyvä laulamaan! Jossu on kyllä aika kullanmuru. Jokaisella pitäisi olla Jossu elämässään. Ihanat silmät! HIMein ihminen, jonka oon tavannu. Jos mulla ois joku asia, mistä pitäis huolehtia, jättäisin sen Jossulle. Voi Jossu, en varmaan olisi tässä ilman sua. Jossu! Jossulla on yleensä monta rautaa tulessa. Tunnollinen mestassakävijä. Johanna on ihanan aito ja rehellinen tyyppi. Meidän muumimamma, joka pitää huolta, että Suma pysyy sumassaan. Hyvä organisoimaan asioita ja helposti lähestyttävä. Jossu on sellanen huolehtivainen äitihahmo. Rakas ja huoltapitävä. Jossun halit ja sanat lämmittää aina kyynistäkin kovanaamaa. Lämmin, mutta räväkkä! Suloinen Jossu <3 Jossu on koko Suman isosisko, tai ainaki mun. Todella ihana, välittävä ja helposti lähestyttävä tyyppi. Tasan yhden kerran olen nähnyt kun Jossu ärähtää, ja se oli pelottavaa. Ihanat hiukset ja kivanoloinen tyttö! Johanna on avoin ja helposti lähestyttävä. Hyvien asioiden ihminen.

Jossu on paras ja tärkein <3

19

humanistien kasvot

Lukuja erään ihmisen elämästä Ilona Kauppinen

Sumanismin viimeisimmän numeron Joulutarinassa rakensin yhdessä ystäväni kanssa tarinan kappale kappaleelta. Samaan tapaan jatkan Susannan kanssa, joka opiskelee suomea Helsingissä. Rakensimme kuvan ihmiselämästä kappale kappaleelta tietämättä, mihin ihmiselämä meidät lopulta johdattaa.

Sumanismi

I (I): Ensimmäinen muistoni on onnellinen. Onneksi II (S):

20

niin. Olisi hyvin ikävää, että ensimmäinen muistoni olisi erityisen kivulias korvapuusti, äidistä eksyminen ruokakaupassa tai se, kuinka naapurissa asuva poika työnsi minut kuralammikkoon. Minun ensimmäinen muistoni on mummolasta. Minut nostettiin auton turvaistuimesta. Vaari odotti minua ovella. Taapersin ihan itse pihakiveystä pitkin vaarin turvalliseen ja vahvaan syliin. Minut kannettiin sisälle keittiöön. Mummo tekee pullataikinaa ja tervehtii iloisesti. Vaari vie minut herkkukaapille ja syöttää minulle muutaman kettukarkin. Ilmassa tuoksuu tuore pulla ja kahvi. Nuolen sokeria suupieliltäni. Kaikki on onnellista ja turvallista – melkein. Pelkään pitkän pimeän käytävän päässä olevaa ovea. Se on kaukana pimeässä. En uskalla edes katsoa sinne. Sieltä kuuluu ajoittaisia paukahduksia.

Niitä tulee harvoin – niin harvoin, että olen jo ehtinyt unohtaa edellisen, kun seuraava tulee. Mutta ne saavat minut levottomaksi. Rupean inisemään syöttötuolissa. Mummo tulee oitis luokseni ja lepertelee lohduttavasti. Se toimii.

Nykyään tiedän paukahdusten aiheutuneen vanhan puutalon lämmitysjärjestelmästä, johon pääsi käsiksi oven takaa. Totuin ääniin vuosien varrella.

Vietin näet mummolassa aikaa joka kesä. Pikkusiskoni synnyttyä uskaltauduin monesti vaarin mukana käytävän päähän. Niin, pikkusiskoni tultua maailmaan minulle hoettiin jatkuvasti, että olin ”jo niin iso”, että piti uskaltaa ja pystyä tekemään kaikenlaista. Pikkusiskon ei tietenkään tarvinnut – epäreilua! Se varasti muutenkin aina kaiken huomion. Äiti ja isä olivat ihan lääpällään siihen tuhisevaan kääröön. Jopa mummo ja vaari häärivät sen ympärillä koko ajan. Tunsin jääväni ulkopuoliseksi.

III (I):

Mitä vanhemmaksi minä tulin, sitä enemmän etäännyin mummosta ja vaarista. Etenkin vaari tuntui keskittyvän enemmän pikkusiskooni ja pieniin serkkuihin. Mummo sentään muisti minut. Nimipäivänä sain aina kauniin kortin postissa. Kun talvi oli erityisen kylmä, posti toi minulle villasukat. Kun aloitin koulun, mummo oli ostanut minulle repun. Se oli hirmuisen

iso – ja keltainen. Miten mummo olikaan voinut valita minulle niin hirveän värisen repun! Äiti pakotti minut käyttämään sitä. Pidin sitä selässäni ensimmäisen koulupäivänäni. Repun väri oli ristiriidassa sinisen mekon kanssa, jonka äiti oli minulle ommellut. En muistanut edes jännittää koulun alkamista, kun silmäilin koulun pihassa kateellisena muiden lasten muodikkaita olkalaukkuja, joihin he olivat saaneet itse ommella erilaisia merkkejä. Koulun pihassa oli kuralätäköitä. Pikkusiskoni hyppäsi sellaiseen, ja likasi hienon uuden mekkoni.

Aloitin pitkän koulutieni kuraisessa mekossa ja harmistuksen kyyneleitä niellen.

IV (S): Koulu, jota kävin, oli pieni ja lähellä kotia. Kavereiden saanti oli aluksi vaikeaa. Toiset tytöt suhtautuivat minuun joko välinpitämättömästi tai ilkeillen: heidän mielestään vaatteeni olivat epämuodikkaat, enkä omistanut näteimpiä vihkoja tai geelikyniä – tai harrastanut kalleimpia harrastuksia! Muistan, että ratsastus oli tosi suosittua. Monilla tytöistä oli omat hoitohevoset, ja he lueskelivat hevosaiheisia lehtiä välitunneilla tai hyppivät hyppynarua kalliissa tennareissaan. Ensialkuun kiukuttelin kotona tarvitsevani uusia vaatteita. Pidin kyllä äidin tekemistä, mutta häpesin käyttää niitä koulussa, sillä toiset tytöt supisivat niistä selkäni takana. Äiti ei tietenkään ymmärtänyt, miltä minusta tuntui, vaan vetosi muotivaatteiden kalliiseen hintaan; ja tarvitsihan pikkusiskokin vaatteita, kun kasvoi niin nopeasti, ja vaatteiden tuli muutenkin olla ennen kaikkea käytännölliset! Blaa blaa. Huomasin pian tulevani toimeen paremmin luokan poikien kanssa. He eivät niinkään välittäneet koulutarvikkeistani tai siitä, miten pukeuduin. He kelpuuttivat minut mukaan jalkapallopeleihinsä välitunneilla, ja jos tarvitsin luokassa paria, usein joku heistä suostui oikopäätä. Siitä tuli hyvä mieli. Vaikkakin tuntui, että poikien osoittama suosio sai toiset tytöt entistä vihamielisemmiksi.

V (I): Sain ensisuudelmani yhdeksännellä luokalla.

kavan sumealta ja olo tuntui kevyeltä. Puhelin värähti revittyjen farkkujeni takataskussa – äiti halusi minut kotiin. Milla lähti saattamaan minua. Eero juoksi meidät kiinni. Kiipeilimme yhdessä aitojen yli, noukimme mustikoita tien varresta ja pohdiskelimme elämän suuria kysymyksiä. Milla oli käynyt kesällä rippikoulun.

Selitti kai jotain Jumalan rakkaudesta. Eero pyöritteli silmiään Millan selän takana. Sitten jäin Eeron kanssa kahden. Nyt kuljimme puhumatta mitään. En voinut olla välillä vilkuilematta salaa häntä otsatukkani takaa.

Hän oli melko söpö. Katseemme kohtasimme hetkeksi.

Tunsin punastuvani, ja varoin sen jälkeen katsomasta Eeroon. Eero pysähtyi erään risteyksen kohdalla ja, no... Se oli jotenkin limaista ja ällöttävää. Eeron suu maistui alkoholilta ja energiajuomalta. Mutta se oli Eero. Erkanin Eerosta hieman onnellisempana ja kevyempänä.

VI (S): Eeron kanssa oli pientä säätöä, ja se oli ihanaa, minkä se nyt kesti, muutaman kuukauden. Mutta jatkoimme eri lukioihin ja kaveripiirimme erkanivat; huomasimme pian, ettei välillämme enää ollut paljoa yhteistä. Kaikki aina väittävät, että ensimmäinen ero on erityisen kipeä, mutta ei se niin ollut meidän kohdallamme. Minulle teini-ikä ylipäätään oli melko rauhallista, ei niinkään sellaista tunteiden myllerrystä, joksi kaikki sitä aina kuvailevat. En ottanut liikaa stressiä muiden mielipiteistä ja olin löytänyt kavereita, jotka hyväksyivät minut sellaisena, kuin olin. Eron jälkeen oloni oli kyllä hieman haikea, mutta päätös oli minun ja Eeron yhteinen. Hänen kanssaan oli ollut mukavaa, ja hän oli ihan uskomattoman söpö – ensimmäinen ihastukseni – mutta ei meidän jutustamme ollut miksikään vakavammaksi. Lyhytkestoinen kesäromanssimme unohtui pian syksyn tuodessa kummankin elämään uusia kuvioita. Lukion alku oli kaikessa uutuudessaan jännittävä ja tarjosi paljon vastuuta, enemmän kuin olin tähänastisessa elämässäni saanut.

Mielestäni selvisin siitä kaikesta aika ihailtavasti, eikä vanhemmillakaan ollut mitään valittamista. Opiskelu itsessään ei ollut vaikeaa: sain aika nopeasti kiinni jutun juonesta, ja Milla, joka oli jatkanut samaan lukioon kanssani, auttoi aina tarvittaessa. En vielä tiennyt, mihin halusin jatkaa lukion jälkeen, mutta elämä tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä.

Sumanismi

Olimme kokoontuneet luokkatoverieni kanssa rannalle nauttimaan loppukesän viimeisistä lämmön hetkistä. Eräs pojista, Eero, oli saanut isoveljeltään muutaman siiderin ja oluen, joita hän jakoi auliisti meille.

Paras kaverini Milla oli varastanut isältään likööriä.

Hän oli kaatanut pulloon vähän likööriä isän jokaisesta pullosta, ettei juomien katoamista havaittaisi. Liköörisekoituksen maku oli kamala. Lämmin tuuli puhalsi VII (I): Lukion jälkeen päätimme lähteä Millan kanssa mereltä päin ja pörrötti hiuksiani. Päässä tuntui mu- kiertelemään junalla Eurooppaa. Milla halusi nähdä

21

Sumanismi

maailmaa ja tuntea elävänsä. Minä halusin etäisyyttä asioihin. En tiennyt vieläkään, mitä haluaisin opiskella tai mitä oikeastaan halusin elämältäni. Vanhempani eivät olisi halunneet päästää minua ulkomaille. He olivat varmoja siitä, etten pärjäisi siellä ilman heitä.

Kun en muuttanut suunnitelmiani, he päättivät pitää minulle närkästynyttä mykkäkoulua. Siskoni supatteli minulle heidän selkänsä takana, mitä hän halusi minun tuovan hänelle tuliaiseksi. Matkastani jäi päällimmäisenä mieleen junan penkillä nukutut huonot yöt, juna-asemien ravintoloista ostetut kehnot aamiaiset ja halvat hotellit, joissa oli öisin kylmä. Minä ja Milla riitaannuimme puolivälissä matkaa, ja hän palasi yksin Suomeen. Minä en halunnut vielä lähteä. Istuessani eräänä iltana erään pariisilaisen ravintolan terassilla, mieleeni juolahti eräs ajatus. Viinin tuoksu, ihmisten puheensorina ja kaunis kaupunkimaisema täyttivät minun pääni. Entä jos jäisinkin tänne?

VIII (S): Paikallisten kanssa oli mukava jutella niitä näitä, mutta päivänpäätteeksi koin kuitenkin oloni yksinäiseksi ilman ihmisiä, joihin olin tottunut. Päätin siis matkustaa melko pian takaisin Suomeen. Lupasin kuitenkin itselleni, että tulisin jonain päivänä takaisin, sillä halusin vielä palata noihin maisemiin. Sitä ennen minun oli selvitettävä elämääni kotimaassa: en halunnut irrottautua kaikesta vain häipymällä ulkomaille.

Matkan jälkeen olikin virkistävää palata takaisin kotiin, vaikka vanhempien asenne oli sanalla sanoen nuiva. ”Mehän sanoimme, ettei lähtemisessä oikein ollut järkeä”, he tuhahtelivat jälkiviisaasti, kun jouduin mainitsemaan riidasta Millan kanssa. He eivät nähneet niitä arvokkaita kokemuksia ja uusia näkökulmia, joita olin matkallani kerryttänyt; heidän silmissään palasin kaverini kanssa riitaantuneena ja häntä koipien välissä kotiin. En vaivautunut selittämään heille tarkemmin, mitä Millan kanssa oli sattunut. Siskoni kanssa sen sijaan – yllättävää kyllä – tunsin enemmän yhteenkuuluvuutta kuin koskaan aiemmin. Hän ei vähätellyt valintaani lähtemisestä tai takaisin tulemisesta. Hän oli vain iloinen saadessaan taas viettää aikaa kanssani. Millan kanssa välien korjaaminen sitä vastoin vei aikaa, ja minusta tuntui, ettemme oikeastaan enää koskaan olleet yhtä läheisiä kuin ennen.

22

näisyydestä. Milla ja monet muut lukiokaverit muuttivat toisille paikkakunnille opiskelemaan. Siskonikin oli lähtenyt vuodeksi ulkomaille opiskelemaan. Osittain se johtui vaarin kuolemasta ja siitä, miten se vaikutti minuun ja äitiini. En vain pystynyt enää asumaan Suomessa. Ensimmäinen iltani Pariisissa oli täynnä yksinäisyyttä, turhautumista ja surua. Ikävöin vanhaa elämääni, ikävöin vaariani. Vaikka Suomessa elämäni oli tuntunut vankilalta, Pariisissa se tuntui pelottavan suurelta. Kun itkustani ei tullut loppua, lähdin juoksulenkille läheiseen puistoon. Juoksin niin pitkään, kunnes itkettävää ei ollut. Tunsin itseni puhdistuneeksi.

Ymmärsin, että nyt pystyin tekemään mitä tahansa.

Mahdollisuuteni olivat rajattomat.

X (S): Puistossa juoksemisesta tuli tapa. Vieraassa ympäristössä huomasin, että uusien rutiinien muodostaminen toi hieman turvaa, kun kaikki muu oli vielä niin uutta. Tällä kertaa halusin viipyä pidempään, joten olin päättänyt haastaa itseni, vaikka olikin päiviä, joina tuntui, etten millään pärjäisi. Alku oli kaikkein kamalin: istuin pienen vuokrahuoneeni vanhalla, natisevalla sängyllä kuunellen naapurista kantautuvia elämisen ääniä ja tunsin itseni lopen yksinäiseksi. En tuntenut Pariisista ketään, eikä minulla ollut juurikaan ylimääräistä rahaa. Päivät olivat helpompia, koska saatoin kierrellä ja tutkia kaupunkia, mutta monet yöt itkin itseni uneen. Toisinaan uni ei ottanut lainkaan tullakseen ja menin taas juoksemaan puistoon. Yhtenä päivänä muuan paikallinen kundi tuli juttelemaan, kun istuskelin huilimassa puiston penkillä. Hän kertoi työskentelevänsä läheisessä kahvilassa ja sanoi nähneensä minut usein lenkkeilemässä. Hän oli ihan hurjan söpö: suklaanruskeat silmät, tuuhea, laineikas tukka ja tyylikkäät vaatteet. Hän puhui minulle englantia, ja hänellä oli mitä viehättävin korostus.

XI (I): Asiat etenivät omalla painollaan ja jäin pysyvästi asumaan Pariisiin. Kenties kahvilassa työskentelevällä pojalla oli oma vaikutuksensa asiaan. En halunnut enää palata Suomeen, eikä siihen ollut tarvettakaan.

Aloitin taas opiskelun. Päivät kuluivat luennoilla istuen ja kirjastossa päntäten. Opiskelu tuntui tyydyttävältä.

Tunsin itseni tarpeelliseksi ja turhautuminen oli tiessään. Pidin kuitenkin vielä enemmän Pariisin illoista ja IX (I): Vaikka palasinkin Suomeen, en viihtynyt siellä öistä, jolloin seikkailimme pojan kanssa pienillä kujilla kovin pitkään. Osaksi se johtui siitä, etten tiennyt vie- ja suloisissa kahviloissa. Vapaus oli huumaavaa. Olin läkään, mitä haluaisin opiskella. Osittain se johtui yksi- onnellinen. δ

Historian lehdillä

Sumanismi

Juttu on julkaistu Sumanismissa 1/2008.

23

Muistoja Iin mummolasta Sonja Keltamäki

Mummola sijaitsi Pohjois-Iissä aivan nelostien varrella. Muistan elävästi, millainen tunne vatsanpohjassani völlyi joka kerta, kun nousimme autolla mäkeä ylös punaisen talon pihamaalle.

Talon vieressä pihakeinu huojui tuulen mukana, paitsi talvella lumen yltäessä keinun istuimille. Piharakennus vaikutti aina kovin salaperäiseltä ja houkuttelevalta, vaikka tiesin sen olevan vain täynnä setäni myymiä urheilutarvikkeita ja eri eläinten turkiksia. Mummolan

ovikellon äänenä oli vuodenajasta riippumatta joku tuttu joululaulu, minkä olen tähän ikään mennessä jo surukseni unohtanut.

Muistikuvani papasta ovat melko vähäiset, sillä olin aika pieni, kun hän kuoli. Muistan kuitenkin, että pappa istui yleensä sängyllä pienessä huoneessa, josta näki eteisaulan läpi keittiöön.

Kun tulimme tuulikaapista eteiseen, pappa huusi lempeällä äänellään: ”Piiku!” ja siinä samassa juoksin hänen luokseen ja hyppäsin syliin halattavaksi. Piiku on meillä päin yleinen hellyttelynimi pienille tytöille, ja minun lisäkseni myös muita sukumme tyttölapsia on nimitetty ja nimitetään yhä tänäkin päivänä piikuiksi.

Sumanismi

Muistan papan kuoleman tulleen minulle hieman yllätyksenä, sillä en ollut osannut ajatellakaan hänen menettämistään. Mikään papassa ei muistini mukaan enteillyt kuolemaa, tai ainakaan sitä ei minulle silloin kerrottu.

Olinhan vielä niin pieni lapsi. Hautajaisista muistan vain sen, että silloin oli todella kylmä.

24

Minä Kyllikki-mummun sylissä. Mummun vieressä hihittää serkkuni Teemu.

Mummu teki paljon käsitöitä. Minusta

Kyllikki-mummu ja Väinö-pappa kotonaan 50-vuotishääpäivänään 19.2.2000.

oli hauska seurata, kun mummu kutoi mattoja kangaspuilla tai teki ristipistotöitä. Välillä hän antoi minunkin kokeilla matonkutomista, hänen valvovan katseensa alla totta kai. Mummu oli lempeä ja huolehtivainen. Vähitellen vanhemmat sukulaiseni alkoivat huomata mummussa jotain omituista. Hän alkoi unohdella pieniä asioita, kuten kahvikupit tassien päältä kahvipöytää kattaessaan.

Hautajaisten jälkeen tätini kävi läpi mummun tavaroita, ja sain tietää, että mummu oli jättänyt minulle kehystettyjä ristipistotöitään. Yksi tauluista erityisesti sai hymyn huulilleni, sillä siinä oli hevonen. Mummu oli jättänyt taulun minulle vielä muistaessaan, että olen hevoshullu.

Kun olin pieni, mummu lähti kanssani kävellen etsimään hevosia naapurista.

Mummu taisi tietää, ettei naapurissa ollut ollut hevosia enää vuosiin. Olin kuitenkin aivan varma hevosten läsnäolosta, joten hänlähti seurakseni etsimään niitä. Minulla oli todella vilkas mielikuvitus ja mummu auttoi minua ruokkimaan sitä. Vaikka hevosia ei löytynyt, en ollut pettynyt, sillä mummu osasi aina jollain tapaa piristää. δ

Sumanismi

Muistiongelmien pahentuessa hänet siirrettiin hoitokotiin, jossa hänestä pidettiin huolta. Kävin vain kerran vanhempieni kanssa katsomassa häntä siellä, ja sekin reissu meni hämmentävissä ja hieman surullisissa merkeissä.

Mummu ei muistanut meitä yhtään.

Hän näytti riutuneelta istuessaan sängyllä peiton alla. Välillä hän yritti hymyillä, mutta tauti oli vienyt häneltä

voimat. Pirullinen Alzheimer.

25

Musiikkia korville

Musiikista kirjoittamisen

sietämätön vaikeus Kun kirjoittaa musiikista, vastaan tulee monenlaisia seiniä. Joskus seiniä ilmaantuu niin paljon, että kirjoittaja huomaa istuvansa ovettomassa huoneessa kynän, paperin ja ahdistuksen kanssa.

Emilia Käsmä

L

ainaan viisaampia ja aloitan tällä kertaa muiden sanoilla: Writing about music is like dancing about architecture1. En ole yrittänyt tanssia arkkitehtuuria – en juuri koskaan tanssi – mutta musiikista olen yrittänyt kirjoittaa useinkin.

Vaikeinta siinä on välittää sanoin uudestaan jonkun muun minulle lukuisin aistiärsykkein tuottama tuntemus. On helppo saada aikaan sivullinen toisiaan huonosti täydentäviä lat-

teuksia ja ylisanoja. Hauskat ja ”hauskat” ilmaukset vilisevät riveillä.

Wordin synonyymisanasto on ahkerassa käytössä, kun pohdin muita tapoja ilmaista biisin olleen koskettava. Voinkin sitten vapaasti päättää, onko liikuttava, riipaiseva, sykähdyttävä vai imponoiva sopiva seuraavaan kappaleeseen. Mikä niistä kuvaisi parhaiten sitä tunnetta, kun varpaissa asti tuntuu lämpö, vähän itkettää, mutta ei kurjalla tavalla, vähän haikealla ehkä, tulee mieleen se yksi kesä, ne ihmiset, lämmin lonkero, liian kallis tuoppi kaljaa ja kun villasukat kastuivat märällä saunan lattialla ja silti nauratti? Aika imponoivaa.

On vaikea sanoa, kuka älykkö tämän ajatuksen ensi kertaa toi esille: internet on täynnä eriäviä mielipiteitä alkuperäisestä sutkauttajasta. Annettakoon tällä kertaa kunnia näyttelijä Martin Mullille.

Sumanismi

1

26

Kaikenlainen kirjoittaminen vituttaa joskus tuhannen (neljän) keskisormen voimin.

Ihan oman vaikeutensa musiikista kirjoittami- seen paatokseen ja kappaleen rikkirevintään. seen tuo kansainvälinen musiikin kieli ja sen Anna Abreu (tai ABREU, who cares) julkaisi sopeutuminen suomen normeihin. Tästä on marraskuussa kappaleen Soo Soo. Siitä voi puhuttu Kielikellossa kirjoittaa kolmella saasti, viimeksi numerosnalla: nainen, laulaa ja sa 1/2014, jossa Taru seksistä. Anna haluaa Kolehmainen kirjoittaa muun muassa näyttää En yhtään ihmettele, että rockmusiikin ja rokin, miten ”aukeaa mun musiikista ammatikseen rap- ja räppimusiikin boudoir”. Se heitettiin kirjoittavat tahtoisivat eroista. Vähän kavaheetteriin syksyn #mesaada leipänsä muualta dan itsekin feattaajaa too-kampanjan aikaan, tai fiittaajaa, mutta on ja artisti itse sanoi hakuin NRJ-listahiteistä. mutkikasta puhua arluavansa korostaa sitä, tistista, joka on mukaettä jokaisella on oina toisen artistin kapkeus määrätä omasta paleella. Lehtikielessä kehostaan, mutta hän moni artisti kuitenkin jo feattaa, joka kai on itse kokee olevansa ”aika härski mimmi”. Ok. ihan ymmärrettävää biisiin kuulumista.

En yhtään ihmettele, että musiikista ammaNäiden tekstintuottajan päänsisäisten on- tikseen kirjoittavat tahtoisivat saada leipänsä gelmien lisäksi on vielä ainakin yksi mutta: muualta kuin NRJ-listahiteistä. miksi, mihin ja kenelle musiikista ylipäätään kannattaa kirjoittaa. Olen useammin kuin Tästä kaikesta sekamelskasta lannistuneena välittäisin kuullut itseään arvostavien musiik- tyydyn itse kirjoittamaan tästä edespäinkin kitoimittajien kertovan, ettei musiikista ehkä vain pöytälaatikkoon ja aina välillä makupalokannatakaan kirjoittaa, ainakaan työkseen. ja muidenkin silmille. Saan ainakin kirjoittaa Se, mitä radiosta soi, ei välttämättä ole he- mistä haluan ja miten haluan, niin tylsästi ja delmällinen lähde useiden sivujen hekumalli- hurmioituneesti kuin kulloinkin sopii. δ

Biisiarvio

Sumanismi

ko (jos et muista Crazy Frogia, ei kannata muistella). Luonnollisesti siihen tarttui myös suomalaisen bailuräpin palkintorohmu JVG. Popkornin sanoitukset ovat keskivertoa ja melko kädenlämpöistä ja kertovat lähinnä JVG – siitä, miten muut eivät pysy Jaren ja VilleGalPopkorni len perässä. Biisi ehkä yrittää olla kannanotto (2017) siihen, kuinka kaavamaista ja yllätyksetöntä nykymusiikki on: ”tää on kornii poppii, sun korniin rokkii, sä venaat droppii”. Vähän surullisesti Popkorni on kuitenkin nimenomaan sitä – kornia poppia, väsyneitä sanoituksia ja kulunut biitti. Suomiräpin kentältä löytyy paljon tätä jännittävämpää musiikkia, ja JVG:n Kun Gershon Kingsley kultaisella 60-luvulla oma vanhempi tuotantokin yltää korkeampimputteli jättihitti Popcornin, ei hän ehkä malle kuin mikrolämmitetty Kingsley-sample. arvannut mihin kaikkeen sitä tulevaisuudessa käytettäisiin – biisistä on levytetty satoja Voittaa Popkorni ehkä kuitenkin Frederikin versiota, sitä on käytetty mainoksissa ja sen version, sillä toivon, ettei kenenkään tarvitse on levyttänyt esimerkiksi animoitu sammak- koskaan kuunnella biisiä Porno on pop. δ

27

Meerin muistelot Meeri Kivikallio istahtaa keittiönpöydän ääreen. Ulkona tihuuttaa tammikuinen vesisade, mutta kuuma tee pitää tunnelman lämpimänä. On aika muistella vähän menneitä.

Jali Moilanen Puhuttaessa kaikkein ensimmäi- täneet erityisesti Meerin siskot ja kipsinaaman silmiä. Me tietysti tosestä muistosta Meeri tarvitsee perheen hevoset. Meeri kertoo dettiin, että uskalletaanpas. En tiehiukan miettimisaikaa. Hänen var- eräästä kepposesta, jonka hänen dä vieläkään, miten he ovat tämän haisimmat muistonsa liittyvät per- isosiskonsa oli aikanaan keksinyt. heen Amerikan-matkaan Meerin

asian hoitaneet, mutta kun me

”Meidän kotona on kellarin sei- koskettiin niihin silmiin, niin joku

ollessa 3-vuotias. Pelottavat maise- nällä sellainen kipsistä tehty naamat jäivät erityisesti pienen Meerin ma, joka oli aivan hirveän pelottava mieleen.

silloin kun me muutimme sinne.

”Me ajeltiin siellä autolla ympä- Siellä kellarin katossa on vesiputriinsä. Ajettiin sellaista tietä, minkä ket, ja mun isosisko ja sen kaverit toisella puolella oli sellaiset jyrkät keksivät, että jos joku vetää vessan, kalliot, ja mua pelotti, että sieltä tu- niin niistä vesiputkista kuuluu ihan lee kivivyöry meidän niskaan.”

Muistelemme

hiukan

Me pelästyttiin ihan hirveästi sitä ääntä ja juostiin kiljuen kellarista pois.

hirveä ääni. He kerran sanoivat lisää minulle ja pikkusiskolleni Heidille,

Meerin lapsuutta, jota ovat värit- että me ei uskallettaisi koskea sen heistä veti vessan yläkerrassa. Me pelästyttiin ihan hirveästi sitä ääntä ja juostiin kiljuen kellarista pois.”

Myös perheen hevoset ovat aina olleet Meerille tärkeitä. Hänen rakkain muistonsa onkin se, kun heidän vanhempansa hankkivat heillä ylläpidossa olleet kesähevoset aivan omiksi. Perheen nelijalkaiset jäsenet ovat siitä lähtien Sumanismi

osanneet järjestää myös ylimää-

28

räistä aktiviteettia. ”Kerran olin menossa viemään hevosille päiväheiniä ja totesin,

että meidän hevosia ei ole missään. ristäkin on tallentunut pari haus- kaan ja tilanteeseen liittyy. ItsekNe ei ole laitumella tai tarhassa, kaa otosta vuosien varrelta. Eräs on seen hän muistelee tunteisiin liittyettä missä ne on. Sitten meni het- julkaistu vähän kiusallakin Meerin viä asioita. ki, ja puhelin soi. Muistaakseni isä Facebook-seinällä. soitti, että tiedätkö sinä, missä mei-

”Sellaisia, että millaisia asioita

”Me oltiin Kanarialla, olinkohan on käynyt läpi joskus ja minkä takia

dän hevoset on. Isälle oli soitettu, vielä edes ala-asteella. Siinä kuvas- asiat ovat tapahtuneet.” että kaksi hevosta oli juossut kes- sa me ollaan sellaisella kivikkoisella

Lopuksi Meeri kiteyttää, millai-

kustaan päin. Olin juuri menossa rannalla, ja mulla on uimapuku ja nen muistaja hän on. autoon, kun eräs tuttumme soitti vaaleanpunaiset shortsit. Olikohan ”Mulla on tällaisessa arkielämässä ja kertoi, että meidän hevoset on mulla sitten uimalasit päässä ja hirveän huono muisti, mutta mulla otettu yläasteen pihalla kiinni. Sin- joku huivi tai lippis, ja mä näytän on esimerkiksi lapsuudesta jäänyt ne on kolme kilometriä matkaa ja tosi vihaiselta siinä kuvassa.” matkalla pitää mennä joen yli. Ei

ihan kummallisia ja irrallisia asioita

Vaikka valokuvat eivät Meerille tosi elävästi mieleen.” δ

mitään, ajoin sinne, laitoin hevosil- niin merkittäviä olekaan, on erityile suitset päähän ja kävelin niiden sillä esineillä Meerille tunnearvoa. kanssa kotiin.”

Vaikka Meeri omien sanojensa

Niitä Meeri säilyttää muistoina. ”Mulla on kaikki mun lapsuu-

mukaan muistaa asiat valokuva- den tärkeimmät pehmolelut mun maisesti, hän itse ei juuri ota valo- huoneessa Koskella – ei tosin enää kuvia muistoksi.

sängyssä. Sitten mulla on mun po-

”Mä en ole jotenkin ikinä op- nin nimikyltti sen karsinan ovesta ja pinut sellaiseen. Mä mieluummin sen ponin häntä.”

Muistot ovat Meerille tietys-

Onneksi muut perheenjäsenet ti tärkeitä. Parhaiten hän muistaa kuitenkin käyttävät kameraa. Mee- miljöön ja kaikki tunteet, joita paik-

Sumanismi

katselen.”

29

Mieron aikakirjat Pohjoisnavalle kasvaa valtava puu, Kaarnamoinen, maailmanpylväs. Kaarnamoinen sieppaa oksillensa Kehrän, Kuun ja tähdetkin ja estää Mieroa pyörimästä. Pitkään ei Kaarnamokaan kykene estämään pyörimisliikettä, vaan sortuu Mieron vääntäessä runkoa ja Kehrän polttaessa sen oksia.

Joonatan Salminen

Kaarnamoinen Koitossa kultaisen ajan Koissa ajan ent-isien Aikana sukujen suvun Koina kunnan kukkivaisten Suuressa elämän keväässä

Sumanismi

Jytinen juurien emo Maammo kaiken elollisen Iku-Juuri istuvainen Iso-äiti kaiken kasvun Jyskytteli jyväsiä Synnytteli siemeniä Valutteli viljojansa Sinkosi syntyjä syviä

30

Pani turvet tunkomahan Mullan väet vääntämähän Vuoret järkkysi järeät Vapisi totinen Miero Suot ne suortui, maat valuivat Murisi mahtava multa Nousi maasta uudet versot Oraat oikeni ojista Tuhansin neniä nousi Saroja satoina suorsi ruohoja ruttona rupesi Leväset leveinä laski Kesken kasvoi lumpehia Meren verran mesikkäitä Kukkaa kaikkea lajia

Puita puski puuskan lailla Muista paju vanhimpana Tuomi on toisena lehti Koivu kerran keskimmäisnä Kuopuksena kuusenlatva Samoin kasvoi havukaiset Pensaat, varvut ja jäkälät Katajaiseen kallis marja Tammi taivaaseen kurotti Yks on tammista ylevin Kaarnaisinpa kaarnioista Satalehvä, kymmenoksa Tuhatleppiö tukeva Pohjoisessa puu parani Tummeni tulinen tammi Kasvoi kaunis Kaarnamoinen Lehdet loisti Kehrän kilvaks Terhot hersyi tynnyreinä Kukat kultana kukoisti Okaat kiilui keihään lailla Latva kuin lumena hohti Juuret käärmeinä sihisi Oksat antoi yltä myöten Tuhannen ilman suuntahan Tuhat tuhatkertaisna Kanto juuriksi jakeni Oli Kaarnamo kauhea Komein kaikista eloista Kasvoi vielä kasvamistaan Paisui nuoresta mullasta

Suoraan seisoi selkätammi Pylvästammi pysytteli Juuret juoksi Alisessa Latvat Ylehen yleni Haastoi toiset haarikkaiset Haastoi sekä hajotteli Ahmi ahnaana vesiä Mäskäsi metistä maata Kaarnamoinen, Hirmutammi Tuhatelävä leveä Selkätammi, Pylväsrunko Kaarnio kaikista ylevin Vasemmassa kainalossa Piätteli Päivämöistä Kehrää, kultakuningasta Kruununansa kannatteli Oikealla olallansa Kantoi Kuuttoa koruna Helkkyväistä helysenä Solkena hopeaa Kuuta Vielä vaati viidallensa Tähdet tuikkivat napeiksi Kerran kutsui kantaaksensa Toiset tähtöset Taivahan Tuosta tumma tuhatlatva Kerran kerskui, arvoeli: Enkö ole suurin tammi Maailman valta väkevin Enkö ole kiistämättä Kaiken kultainen kuningas

Kehrää kannan kruununani Kuuta koruna koetan Lehvilläni lepää tähdet Kaikki taivas hartioilla Vaan siitäs Hirmutammi Kaarnamo yksi ylevä Tunsi voiman voimakkaamman Haistoi haastajan hakuisen Vastustajan valtamoisen Arvas arvo ahdistajan Varpaissansa vaikuttavan Kas on Miero kiertäväinen Selänkääntävä kamara Ei voi kiertyä mieli-Miero Eikä auttaa aurinkoista Pylvästammen pyörtymättä Katkeematta Kaarnatammen

Kaarnamoinen, Hirmutammi Kirosi ja sadatteli Miero järkkyi, maa järisi Vaan vapisi tamminenkin Meri kiehui, vuoret särkyi Raukes runko Kaarnamoisen Tammi itki, valitteli Uhmaisena ulvahteli Järkkyessään jyrähteli Kavahteli kaatuessaan Vaan murtui pylvästammi Murtui runko ja rutisi Kehrä karkas kainalosta Kuu olalta pakeni Tähdet riensivät taivaalle Kehrä, armas aurinkoinen Kultakehä keskimmäinen Kehä kirkas ja tulinen Kohahutti keuhkojansa Humahutti huuliansa

Saikin sauhun aikaiseksi Tulen kuuman kutsutuksi Puhalsi puun tulehen Hukutteli hönkäyksihin Ahdisteli ahdinkohon Roiskusi rajuroihuja Kaarniota kuritteli Kiusasi kultaista puuta Tuli tammea tukisti Lieska raa’asti rakasti Tuosta on tulinen tammi Tulen omaksi oheni Murtui muurit Kaarnamoisen Katkoi oksansa soriat Särkyi suuret suojakilvet Lasina lehdet hajosi Kuin saviruukut terhot pirstoi Latvakin laski hajalle Niin on loppu Kaarnamoisen Kuolo kuulun Tuhatlatvan

Sumanismi

Kuutamoinen, Juurentuoma Vaka vitsa valkeainen Tuosta loihi laulamahan: Miero, käännä selkäistäsi

Taita tammi kumarahan Saata tammi taitettua Kaarnamoinen kumartamaan

Tuulen tulisen tueksi Leimun verisen valoksi Loimulieskan liehuvaks

31

Päätoim 201

1. Lempivaatteesi ku 2. Kenet julkimon ottai 3. Näet unta, jossa Emilia Käsmä nojatuolilla istuen Sonja Keltamäki 1. Aivan ehdottomasti vaaleansininen samettinen pitkähihainen hupullinen paita, jossa luki Millennium 2000.

Sumanismi

2. En ketään, mutta jos olisi aivan pakko valita, niin se mikä ensimmäisenä tuli mieleen eli Selena Gomez. Siinä tulisi samalla petrattua kielitaitoja. Lisäksi tietäisin varmasti, että mikäli kämppis sattuu laulamaan suihkussa, se ei kuulostaisi aivan järkyttävältä. Tietysti jos saisi valita jo edesmenneen julkimon, ottaisin aivan ehdottomasti Jane Austenin kämppiksekseni.

32

3. En muistaakseni ole nähnyt Emilian lukevan Sumanismia muualla kuin Kerhiksellä, enkä luultavasti koskaan ole nähnyt hänen istuvan ruskealla nojatuolilla. Miksi nojatuoli on ruskea? Kenen nojatuoli se on? Miksei Emilia istu sohvalla? Emilia nauraa, Sumanismissa on hassuja juttuja. Elmo-kissa istuu nojatuolin selkänojalla ja näyttää pettyneeltä, kun ei saanut joka-aamuista makkaraansa. Uneni yrittävät hyvin harvoin kertoa minulle yhtään mitään, enkä usko tämänkään unen olevan poikkeus.

mittajat 018

si kun olit 5-vuotias? ttaisit kämppikseksesi? smä lukee Sumanismia ruskealla uen. Tulkitse unesi.

Meeri Kivikallio 1. Lempivaatteeni 5-vuotiaana oli varmastikin Amerikasta ostettu kissahuppari. Se oli harmaa ja hihat olivat vaaleanpunaiset. Etupuolella oli rantatamineisiin pukeutuneet kissat edestäpäin kuvattuna. Selkäpuolella oli samojen kissojen takapuolet. Käytin paitaa todella kauan, ja se taitaa edelleen olla minulla jossain olemassa.

2. Minun sisäinen, ikuisesti 15-vuotias fanityttö haluaisi listata tähän kaikki teinivuosien julkkisihastukset, mutta aikuisempi minäni ei kehtaa sitä tehdä. Näin ollen vastaan sen sijaan Paula Vesala. Voisin vain kuunnella kaikki päivät lumoutuneena, kun hän laulaisi minulle.

Sumanismi

3. Uni olisi epäilemättä taittostressin synnyttämä. Emilialla on ollut tapana tämän taittoprosessin aikana tulla useammankin kerran pyytämään, että näyttäisin hänelle jo taitettua puheenjohtajanpalstaa. Uni olisi kauhukuva siitä, että Emilia haluaisi ennen julkaisua syynätä koko lehden läpi, ja unessa hän todennäköisesti vielä haukkuisi sen pystyyn.

Oikeassa elämässä puheenjohtajamme on tietenkin aina tyytyväinen työhömme.

33

Fuksisyksynä juhlittiin, opiskeltiin ja ystävystyttiin

Sumanismi

Kuva: Miika Huikari

Kaikki alkoi siitä, kun pienryhmäohjaajat Sonja, Vilma ja Emilia ottivat fuksit avosylin vastaan Suma-perheeseen. Untuvikot pääsivät tutustumaan toisiinsa yhteisissä tapahtumissa, ja heidät vedettiin opiskelun imuun kuin huomaamattaan. Fuksit muistelevat, mitä syksyn tuulet toivat tullessaan.

34

A

kateemisissa alkajaisissa muu porukka katosi vähän väliä joko vessaan tai tanssilattialle. Kaksi kertaa siinä muita odotellessani mun luo tuli huolestuneita tyyppejä kyselemään, miksi oon yksin. Ihan herttaista sinänsä. Kun kaverit lopulta olivat raahanneet mut mukaan tanssimaan, saimme seuraksemme hassun teekkarin. Sovittiin, että ”nähdään, jos nähdään”. Ei törmätty koko loppusyksynä.

Fuksi -17

Kuva: Natalia Uutela

W

alhallassa pidettiin Humanistifuksi-ilta, jossa tapasin pari mukavaa vanhempaa verbalaista. Heidän mukanaan oli myös yksi teekkari ja yksi amk-opiskelija. Varsinkin nämä verbalaiset olivat hyvin kiinnostuneita minusta ja halusivat kuulla tarinan siitä, mitä opiskelen ja miksi. He kysyivät, aioinko lähteä jatkoille Ilonaan, mutta sanoin, etten varmaan lähde, koska en tiennyt saisinko sinne ketään seurakseni. Yhtäkkiä nämä tytöt ilmoittivat, että minulla on nyt seuraa ja sain kyydin keskustaan. Pian istuinkin toisen verbalaisen pyörän tarakalla ja hutera matka keskustaan alkoi. Pääsimme ehjinä torille, ja juuri sillä hetkellä, kun tyttö pysäytti pyöränsä, kuului hirveä rasahdus. Tajusin hameeni juuttuneen tämän vasta äskettäin tapaamani tytön pyörän lokasuojaan. Yritimme yhdessä repiä hamettani irti takapyörän ympäriltä, kunnes luovutin ja hyppäsin siitä ulos. Löysin täten itseni seisomasta täysin ilman hametta Toripolliisin edessä. Onneksi sain hameeni lopulta yllättävän ehjänä irti pyörästä, ja matka Ilonaan saattoi jatkua!

Fuksisuunnistuksessa minut valtasi tunne siitä, että olen juuri oikeassa paikassa juuri oikeiden ihmisten kanssa. Siitä hetkestä lähtien tiesin, että haluan pitää tästä kiinni.

Julia L.

–––

Natalia

Sumanismi

F

uksisyksy oli ERITTÄIN huurteinen, mutta tuli siinä juhlien välissä (ja aikanakin) tutustuttua mahtaviin ihmisiin! Paras muisto syksyltä on humanistifuksisitsit ja hieman hämärän peitossa äänittämäni hikkaäänitteet WhatsApp-ryhmään... Kotiuduin Ouluun nopeasti. Ihanaa opiskella täällä!

35

Santeri Palviainen kertoi Praatista, joka on ilmeisesti jonkinlainen äänen analysointiohjelma. ”Ihan helvetin selkeesti näkyy voice on set timen pituus, joka on aspiroidussa konsonantissa noin 2-kertainen vrt. aspiroimattomaan.” Tämä oli YKF-kurssilla 28.9.2017.

Samainen ope sanoi samalla kurssilla 23.11. semantiikasta puhuessaan: ”Pekka ei juo tänään, hän ottaa vain mehua. ” Hän huomautti kuitenkin: ”Juominen ei tarkoita vain samaa kuin juoda perseet.”

Jouni –––

H

umanistifuksisitsit. Muistaakseni Meeri piti puheen ja kertoi, kuinka hän oli Empun kanssa vienyt pullot tankojuoppoina Tuiraan. Se oli ollut hauska reissu. Sitten muistaakseni Meeri toivoi kappaletta, Mandariinimiestä (voin muistaa toivojan väärinkin).

Ei ollut hetkeäkään epäselvää, että kyseessä oli lapsuudesta tuttu laulu, Mandoliinimies. Oli aika jättää taakseen kuva musiikinopettaja-rehtoristamme, joka kertoi viitosluokkalaisille Mandoliinimiehen olevan yksi hänen mielikappaleistaan. Kaikki kuuntelivat hänen turinointiaan hiiren hiljaa, koska hän oli hyvä tyyppi. Hän sai meidät jopa laulamaan. Sittemmin tuo laulu, Mandoliinimies, jäi hiljaiseloon aivojeni muistot-lokeroon. 10 vuotta myöhemmin Mandoliini on saanut hedelmällisen muotonsa Mandariinina, jonka mehuja ei saa puristettua edes sitsien jälkeen, vaan koulumatkat taittuvat korvamatoa hoilatessa.

Sumanismi

Kuva: Julia Pääkkölä

Julia P.

36

Kuva: Vilma Lehto

P

ieni sattumus tai lipsahdus (esim. tahaton kirosana) voi joskus piristää kesken luennon.

F

uksisyksystä voi sanua vaan kaksi (2) asiaa: Suma ry ja kerhis <123. Nämä kaks asiaa on koonnu kasaan läjän hyvinkin erilaisia ihmisiä, joitten kaikkien seurassa viihtyy mahtavasti. Vaikka kerhis ens vuojen alkaessa poistuukin keskuudestamme, se jää ainakin tämän pienen ihmisen muistoihin pysyvästi. Suureen osaan sumalaisista olisin tuskin tutustunut ilman sitä pientä huonetta. Opiskelujen alkaessa en myöskään kuvitellu ainejärjestöhommien pystyvän olemaan niin monipuolisia ja hauskoja, mutta olin väärässä.

Olin syksyllä yli-innokas, olen edelleen yli-innokas.

Veikka

–––

O

lin kuullut fuksisyksystä riemukkaita juttuja jo opiskelemaan päässeiltä ystäviltäni. Syksy oli ollut heidän mukaansa elämän parasta aikaa, ja niin hauskaa, ettei sen soisi loppuvan koskaan.

Omalla kohdallani syksy oli ihan mukava. En kokenut minkään sorttista fuksihurmosta, enemmänkin minua rasittivat kaikki riennot ja niiden kostea ja huuruinen tunnelma. Kävin tapahtumissa kuitenkin jonkun verran, ja onhan niissä toki aina mukavaa ollut. Hauskimmaksi hetkeksi mainitsisin fuksisuunnistuksen. Se oli myös ehkä oleellisin tapahtuma nykyisen kaveriporukan kannalta. Olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni alkukankeuksien jälkeen.

Myös puurojuhlasitsit jäivät mieleen niin rennon ja lämpimän tunnelman vuoksi. Siellä huomasi, mitä Suma voi merkitä kanssaopiskelijoille, ja kuinka se todellakin toimii kuin pieni perhe. <3 δ Fuksi -17 Kuva: Elina Vittaniemi Sumanismi

37

Todelliset muistot

Kuva: Julia Latvala

Jos hyppää lentokoneeseen tai bussiin, voiko olla varma pääsevänsä suunnittelemaansa määränpäähän?

Perillä koetaan unohtumattomia hetkiä, jotka jäävät muistoihin, mutta ehkä reissukokemukset ovat sittenkin ”Lapin lisällä” väritettyjä. Entä ovatko kaukaiset koulumuistot säilyttäneet totuusarvonsa, vai onko aika sittenkin kullannut muistot?

Sumanismi

Etelä-Korean matka

38

Olin Etelä-Koreassa lomalla perheeni kanssa kesällä 2017.

Saimme innoituksen matkaan korealaisesta kulttuurista – varsinkin maan populaarikulttuuri oli jotain, mitä minä ja siskoni olimme kauan seuranneet.

Lensimme Koreaan tehden välilaskun Japaniin, missä saimme hengailla lentokentällä muutaman tunnin ajan. Lentokenttä oli valtava, ja matkamuistomyy-

mälän löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin voisi luulla. Lentokenttävirkailijat eivät myöskään puhuneet kovin hyvää englantia, mikä yllätti minut suuresti. Tiesin, että olimme erikoinen näky Aasiassa, mutta en ollut osannut odottaa ihmisten räpsivän meistä kuvia järjestelmäkameroillaan kuin olisimme olleet osa Japanin nähtävyyksiä.

Lento Japanista Koreaan oli verenpainetta nostattava, sillä Aasian ilmatilassa esiintyy paljon

myrskyjä sekä turbulenssia. Äitini kiljui kauhusta koneen hytkyessä eestaas sillä aikaa, kun koneessa istuneet aasialaiset jatkoivat rauhallisina toimiaan.

Lennon jälkeen äitini ilmoittikin, että ensi kerralla menisimme suoralla lennolla.

Etelä-Korean pääkaupunki Soul on siitä kiehtova, että se tasapainottelee vanhan ja uuden välillä. Ensin sitä kulkee pilvenpiirtäjien ympäröimällä, vilkkaalla ostoskadulla, ja seuraa-

vassa hetkessä sitä saapuukin rauhalliselle, vehreälle temppelialueelle. Halusimme kuitenkin kaiken kauneuden vastapainoksi tutustua hieman synkempään puoleen Korean historiassa, ja lähdimme DMZ-retkelle Eteläja Pohjois-Korean rajalle. Retki oli hyvin opettava, ja oppaamme oli todella mukava ja avulias. Kun olimme laskeutumassa maanalaiseen tunneliin, kuulin sattumalta yhden ryhmämme jäsenistä puhuvan suomea.

Aloin jutella hänen kanssaan,

Hän nimittäin oli kotoisin samasta, noin viiden tuhannen asukkaan kaupungista kuin minäkin.

ja hän innostui kovasti toisten suomalaisten näkemisestä. Satuin kysymään, mistä hän oli kotoisin, jolloin sain uskomattoman vastauksen. Hän nimittäin oli kotoisin samasta, noin viiden tuhannen asukkaan kaupungista kuin minäkin. Ottaessani muistoksi yhteiskuvaa hänen kanssaan, hän tarjoutui esittelemään minulle yhtä suosikkinähtävyyksistään Soulissa. Suostuin siihen, ja sovimme tapaavamme hotellini edessä seuraavana päivänä.

Olin iloinen, että sain oman oppaan suurkaupungin vilskeeseen. Hän kertoi olleensa jo hetken aikaa vaihdossa korealaisessa yliopistossa ja tunsi sen takia hyvin Soulia. Hän tosin Julia Latvala

Uudeksivuodeksi tunturiin Vietin viime uudenvuoden pohjoisessa. Asuin viikon erään ystäväni luona pienessä kylässä joen varressa. Lähin naapuri oli viiden, lähin kauppa viidentoista kilometrin päässä.

Matka pohjoiseen oli sanalla sanoen hirveä. Nousin Oulussa bussiin, joka kuljetti minut Rovaniemelle. Koko matkan kestävän lumipyryn vuoksi olimme perillä parikymmentä minuuttia aikataulusta jäljessä. Se tarkoitti tietenkin sitä, että jatkava bussi oli jo ehtinyt lähteä. Siinä sitä oltiin, Rovaniemen linja-autoasemalla iltapimeässä matkalaukun, lumilaudan ja kahden eväsleivän kanssa. Olin juuri maksanut itseni kipeäksi bussilipusta, joten en edes harkinnut hotelliin majoittumista. Ainoa vaihtoehto oli leiriytyä asemalle. Pro tip: pyyhkeestä, takista ja huppareista saa rakenneltua ihan hyvän retkivuoteen.

Kun olin rakentanut itselleni pesän linja-autoaseman aulan nurkkaan ja ummistanut silmä-

Sumanismi

myönsi, ettei osannut puhua lainkaan koreaa. Saavuimme monen mutkan kautta suuren portin luokse, jonka ohitettuamme avautui näkymä leijuvien paperilyhtyjen merestä. Suurta, värikästä temppeliä ympäröivät puut sekä Buddha-patsaat. Kävelimme mutkikasta mukulakivipolkua eteenpäin, kunnes pysähdyimme puisen sillan luokse.

Silta johti toivomuslammen ylitse. Ihmiset olivat heitelleet sillalta kolikoita veteen toteuttaakseen toiveitaan. Heitin itsekin yhden kolikon ja katselin hetken aikaa kauniita maisemia.

Pyysin opastani ottamaan minusta kuvan, kun istuin sillan kaiteella. Hyppäsin kaiteelle istumaan ja hymyilin iloisesti kuvaa varten. Juuri ennen kuin hän kerkesi ottamaan kuvan minusta, yritin korjata asentoani kaiteella ja horjahdin äänekkäästi huudahtaen lampeen.

Nousin ylös ja yritin kömpiä vedestä pois, mutta lammen pohja oli liukas, joten kaaduin yhä uudelleen ja uudelleen takaisin veteen. Onnistuin vihdoin jollakin tavalla pääsemään lammen reunalle ja vetämään itseni ylös vain nähdäkseni, että edessäni seisoi virkapukuun sonnustautunut korealainen poliisi. Hän luuli minun häpäisseen temppelin uimalla toivomuslammessa ja pidätti minut siltä seisomalta. Kielimuurin takia sekä minä että perheeni emme pystyneet selittämään tapahtunutta viranomaisille, vaan jouduin viettämään koko seuraavan yön korealaisessa vankilassa. Se oli ehdottomasti elämäni kauhein päivä, ja siitä yöstä en halua edes puhua.

39

Sumanismi

ni, samalla bussilla Rovaniemelle matkustanut nainen tuli kysymään, oliko minulla kaikki hyvin.

Selitin tilanteeni, ja lopulta hän tarjoutui majoittamaan minut sohvalleen yöksi. Kävi ilmi, että hän asui yksiössä kolmen kissan kanssa, mutta siinä kohtaa ei to-

40

dellakaan sopinut valittaa.

Aamulla hyppäsin ensimmäiseen pohjoiseen menevään bussiin, mutta matkaa oli jäljellä vielä yli puolet. Lumipyry ei ollut ottanut rauhoittuakseen, ja kaamosaikaan bussin ikkunoista ei kannattanut katsella maisemia.

Jossain Kittilän kohdilla bussiin änkesi puoli kylällistä ärsyttävän puheliaita aasialaisia, eli päiväunetkin jäivät haaveeksi. Joku oksensi bussin vessaan, puhelimeni akku oli aivan finaalissa, ja tuntien istuminen alkoi pikkuhiljaa tuntua kropassa. Juuri kun aloin olla aivan vakuuttunut siitä, ettei matka loppuisi koskaan, saavuimme päätepysäkille. Puolen Suomen mittaiseen matkaan kului siis loppujen lopuksi puolitoista vuorokautta.

Ensimmäinen aamuni pohjoisessa oli umpisukellus paikalliseen elämäntapaan. Kun talsin

keittiöön aamiaisen toivossa, vastaan tuli talon isäntä, joka kutsui minut seuraamaan poron teurastusta. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta en voinut olla huomaamatta, kun hän nouti poron talon etupihalle ja teurasti, nylki ja paloitteli sen siinä. Tervetuloa pohjoiseen!

Lomani aikana ehdin tutustua moneen uuteen ihmiseen.

Yksi uusista tuttavuuksistani oli töissä paikallisessa elokuvateatterissa. Hän varasi elokuvateatterin käyttöönsä erääksi illaksi.

Menimme porukalla teatterille aikomuksenamme katsoa jokin sillä hetkellä ohjelmistoon kuulunut elokuva. Todellisuudessa kuuntelimme musiikkia,

taimien seassa laskettelu oli minulle uutta, mutta sitäkin siistimpää. Puuterilunta oli monta kymmentä senttiä, ja onnistuin pysymään kutakuinkin pystyssä.

Yhden kerran laskin jotain lumen alle piiloutunutta männyntainta päin ja sukelsin naama edellä hankeen. Reissusta jäi muistoksi muutama mustelma ja erittäin kipeät jalat.

Uudenvuodenaattona minä ja ystäväni pakkasimme reppuun ruokaa ja juomaa, ja otimme mukaan myös pari porontaljaa.

Kaverimme – se elokuvateatterin työntekijä – poimi meidät moottorikelkkansa kyytiin, ja ajoimme yhdessä tunturiin.

Laitoimme nuotion tunturin rinteeseen kuun, revontulien ja puhelimeni taskulampun valossa, ja ehdimme juuri parahiksi

Puuterilunta oli monta kymmentä senttiä, ja onnistuin pysymään kutakuinkin pystyssä.

katselimme sarjoja Netflixistä ja pelasimme tietokonepelejä valkokankaalla. Tai siis en minä pelannut, mutta ei minua haitannut katsella sivusta sipsikulho seuranani.

Pari päivää ennen uuttavuotta matkalle raahaamalleni lumilaudalle tuli käyttöä. Tykkilumen peittämistä, isolla koneella lanatuista rinteistä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan ajoimme ystäväni kanssa autolla tunturin juurelle, kaappasimme laudat kainaloon ja kiipesimme rinteeseen. Kivenlohkareiden ja puun-

näkemään uudenvuoden raketit, jotka paikallisen baarin pihasta ammuttiin.

Pian vuoden vaihtumisen jälkeen ystäväni puhelin soi. Joku hänen kaverinsa kyseli olinpaikkaamme ja kutsui meidät joen toiselle rannalle. Pakkauduim-

me kolmisin taas kelkan kyytiin ja ajoimme joen ylitse. Kävelimme vähän matkaa metsään ja löysimme pienen laavukylän, joka oli valaistu ulkotulin ja lyhdyin. Joka laavun edustalla paloi nuotio, ja ihmisiä oli paikalla enemmän kuin olin edeltävinä päivinä tavannut yhteensä.

Kun ruoka ja juoma loppuivat ja nuotiot olivat jo hiilloksella, oli aika toivottaa kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta ja kääntää moottorikelkan keula kotia kohti. Meidän piti ajaa matkalla kylän lävitse. Tiesimme poliisin valvovan keskustaa juhlapäivänä ja katsovan pahalla silmällä kaikkia, jotka kelkkailivat siellä tien vieressä. Pakko sinne oli kuitenkin mennä, ja oli ihan minun tuuriani, että poliisiauto kääntyi kaupan pihasta juuri, kun olimme sen ohittaneet. Kelkan omistaja ja ajaja sai seitsemänkympin sakon – ei kuitenkaan kylällä kolme päällä ajamisesta, vaan siitä, ettei kenelläkään meistä ollut kypärää.

Selityksemme karvalakkien ylivoimaisesta lämpöarvosta kypäriin verrattuna ei vakuuttanut.

Ihanaa uutta vuotta meille!

Lomailija

Musiikin pauloissa

Ehkä hän ei ollut sittenkään kuollut.

He tekivät tehtäviään, eivätkä kiinnittäneet minuun huomiota.

Aivan kuin olisin ollut näkymätön. Siirsin katseeni pianonsoittajaan. Polveni notkahtivat.

Antti Tuisku.

Hän nousi ylös leveästi hymyillen pianon takaa. Voi miten komealta hän näyttikään. Miten hyvin mustat farkut ja musta kauluspaita pukivatkaan häntä. Miten hyvin hän osasikaan yhdistää vaatteisiinsa erilaisia koruja. Voi miten komea hän olikaan.

Antti Tuisku tuli halaamaan minua. Hän halasi pitkään. Happi loppui taas, mutta minä en välittänyt. Hän tuoksui hyvältä, hän oli minulle niin mukava. Ja minä olin niin onnesta sekaisin, että taisin pyörtyä, sillä enempää minä en muista. Enkä nähnyt opettajaani enää koskaan. δ Ilona Kauppinen

Sumanismi

Muistan ikuisesti erään syyskuisen aamun vuosien takaa. Olin muistaakseni kymmenenvuotias, tomera ja reipas koululainen. Haaveilin muusikon urasta ja isosta bändistä, joka koostuisi lähimmistä ystävistäni. Vietin parhaimman ystäväni kanssa välitunnit ja iltapäivät suunnitellen keikka-asuja. Sanoitimme bändimme tulevia hittikappaleita. Suurin musiikillinen innoittajani – ja mahdollisesti myös tuleva aviomieheni – oli Antti Tuisku.

Palatkaamme takaisin siihen syyskuiseen aamuun vuosien päähän. Lähdin myöhässä kotoa, sillä olin ilmeisesti nukkunut liian myöhään. Onneksi koulumatkani oli lyhyt. Muistan edelleen, miltä kirpeä ilma tuoksui ja kuinka kylmät sadepisarat kastelivat hiukseni. Päästyäni koululle käytävät olivat autioituneet. Oli melkeinpä aavemaisen hiljaista. Edes luokkahuoneista ei kuulunut ääntä. Minua taisi hieman pelottaa hiljaisuus. En muistanut, minne minun piti mennä. Sitten kuulin toisesta kerroksesta musiikkia. Joku soitti pianolla hyvin kaunista melodiaa. Seurasin musiikkia lumottuna ja nousin portaita pitkin toiseen kerrokseen. Musiikki vahvistui. Eräässä luokkahuoneessa ovi oli raollaan. Seurasin edelleen musiikkia ja astuin sisään.

Aluksi en malttanut katsella ympärilleni. Musiikki kietoutui ympärilleni, imaisi minut sisäänsä. Hädin tuskin pystyin edes hengittämään, mutta se ei haitannut minua. Musiikki oli minulle kaikki, happi, ravinto ja elämä. Sitten musiikki hiljeni,

mutta ei kadonnut kokonaan.

Vapauduin sen pauloista. Katselin vihdoin ympärilleni.

Nurkassa seisoi opettajani, joka oli kuollut viime keväänä syöpään. Olin hämmentynyt.

Ehkä hän ei ollut sittenkään kuollut. Ei hän muuten seisoisi siinä. Keväällä oli varmasti sattunut jonkinlainen väärinkäsitys. Katseeni liikkui eteenpäin.

Luokka oli melkein tyhjä. Kaksi lasta istui pulpetilla. Toinen taisi olla siskoni ystävä. He varmaan olivat tukiopetuksessa, koska ketään muita ei luokassa ollut.

41

Sumanismi

Sumalaisten päiväkirjasto

42

On jälleen aika kurkistaa sumalaisten vanhoihin päiväkirjoihin! Tällä kertaa sukellamme astetta kauemmas menneisyyteen, nimittäin Vilma Lehdon lapsuusmuistoihin. Saamme muun muassa tietää, mitä tytön heijastimelle tapahtui tammikuussa 2004 ja kenen kanssa pieni kakkosluokkalainen oikein otti tappelumatsin.

Pikku-Vilman päiväkirjamerkinnät näyttävät juuri sellaisilta kuin peruskoulun ensiaskelia käyvältä lapselta voi odottaa. Sisältö koostuu pitkälti oman arjen ja leikkien referoinnista – sekä tietysti aimo kasasta kirjoitusvirheitä. Toivottavasti yhdyssanat ja välimerkit ovat paremmin hallussa tänä päivänä.

Emma Korja

16.1.2004 Rakas päivä kirja1

Apua.

1

Kuinka söpöä adjektiivien käyttöä! Mutta

2

eilen minulla oli kehno päivä koska minun lammas heijastin meni hukaan mutta se löytyi Jonnan tukasta2 VILMA

29.9.05 Rakas päiväkirja!

ymmärrän täysin, kyllä minuakin ärsyttäisi tuossa tilanteessa. Kiinnostaisi kyllä tietää, kuinka ihmeessä heijastin joutui Jonnan hiuksiin.

Ai että sattuu silmiin lukea tällaista.

8

Missä kaikki välimerkit?

Meillä oli tänään koulussa suunnistusta ja kaikkea muuta kivaa puutöissä olemme tehneet kynä telineen sitten teemme penaalia olen aika pitkällä8

Tämä on kyllä nostalgisinta mahdol-

9

lista päiväkirjailua: luetellaan vaan kaikki mahdollinen, mitä päivän aika-

sitten menin kotiin ja aloin Janttea teimme kaikkea kivaa sitten tulin kotiin ja söin jauhelihakeittoa ja katsoin salkkareita9

na on tehty.

Parempihan se ehkä on tapella

10

tyynyn kanssa kuin hakata vaikkapa

sitten illemmalla otin tappelu matsin tyynyn kanssa

10

ihmisiä. Toivottavasti Vilma voitti tämän matsin.

TV: Vilma Sumanismi

43

Vuoden aikana on näköjään opittu vähin-

3

tään yksi uusi yhdyssana. Bravo!

26.4.2005 Rakas päiväkirja!3

Todella hyvää edistystä: iso alkukirjain JA

4

piste virkkeen lopussa. Loistavaa Vilma! Ja

Olin tänään melkein joka asiassa kömpelö.4

hyvä, ettet ollut kuitenkaan ihan joka asiassa kömpelö.

Mutta keksin illalla kaikkia eläinten nimiä ne ovat Rousku, Nelli, Lilli, Kippura, Keksi, Muru, Nikke, Tahvo, Tahvero, Pippi, Niilo, Milli, Kaapo, Pörri, Pörrö, Piksu, Tyyny ja Lankakerä5

Voisi kai sitä huonomminkin aikaa viettää.

5

”Ei ole mitään tekemistä, keksinpäs vaikka eläinten nimiä.” Ja apua, mitä nimiä! Jos ottaisin joskus kissan, siitä tulisi takuulla Lanka-

en keksinyt paljon muuta6

kerä. Tai Rousku.

minulla on huomenna hammas lääkäri jännittää vähän7

6

TV: VILMA

7

Harmi, eihän tuossa olekaan kuin vasta 18

kappaletta.

Jaahas, taas paluu pieniin alkukirjaimiin, yh-

dyssanavirheisiin ja pisteettömiin virkkeisiin.

Vilma, mitä tapahtui? δ

Sumanismi

Jos haluat juttuun oman päiväkirjamerkintäsi, laita minulle sähköpostia osoitteeseen emma-katariina.korja@student.oulu.fi

44

YSTÄVÄKIRJA

Salli Kärkkäinen Ikä: 21 vuotta Perhe: Äiti ja isosisko.

Lempiväri: Tykkään monista väreistä. Sanotaan nyt vaikka turkoosi.

Paras muisto fuksivuodelta: Laskiaissauna on jäänyt erityisesti mieleen, henkilökohtaisista syistä.

Mielikirja: Katto-Kassinen.

Mitä tärkeää unohdin viimeksi: Sumanismin deadlinen...

Liian usein sanon: ”Mulla on varmaan *tähän sairaus X*” Tylypahkan tupa: En osaa lokeroida itseäni mihinkään tupaan.

Terveisiä sumalaisille: Pysykää iloisina.

Sumanismi

45

Sumanismi

Harjoittelu BabeşBolyain yliopistossa Romaniassa 46

Jos joku olisi sanonut minulle muutama vuosi sitten, että lähden kandiksi valmistumisen jälkeen Transilvaniaan suorittamaan s2opetusharjoitteluani, en olisi uskonut. Toisinaan saan kuitenkin sellaisia ideoita, joita ihmettelen itsekin jälkikäteen ja joiden seurauksena ajaudun uudenlaisiin tilanteisiin. Tämä on lyhyt kuvaus siitä, miten päädyin Cluj-Napocaan (unkariksi Kolozsvár) Opetushallituksen harjoittelijaksi ja millaista harjoittelussa oli.

Jonne Kauppi

Hakeminen

Matkustaminen ja majoittuminen

Työ

Sumanismi

Ennen hakemista mielessäni oli pyörinyt ajatus ulkomaille lähtemisestä. En vain tiennyt, milloin lähtisin ja millä rahalla. En myöskään tiennyt, mitä tekisin ulkomailla.

Tiesin vain, että jossain vaiheessa opintojani haluan ulkomaille, jos vain uskallan lähteä.

Syksyllä 2016 CIMOn (nykyään Opetushallitus) sivuille tuli lista kohteista, joihin oli mahdollista hakea harjoittelijaksi. Harjoittelujen kestot vaihtelivat noin kolmesta neljään kuukauteen. Kävin uteliaisuuttani kaikki ilmoitukset läpi ja yksi kohteista herätti kiinnostukseni: Babeş-Bolyain yliopisto Cluj-Napocassa, Romaniassa. Olin kuullut kyseisestä kohteesta Kielihistorian kurssilla ja jo silloin miettinyt, että olisipa hienoa opettaa suomea Romaniassa asti!

Pohdittuani asiaa muutaman päivän päätin hakea kyseiseen harjoittelupaikkaan. Kuten aina harjoittelupaikkaa tai töitä hakiessa, hiipi tälläkin kertaa mieleen ajatus, etten tulisi valituksi. Päätin kuitenkin yrittää. Onnekseni sain saman syksyn kuluessa sähköpostin, jossa kerrottiin valinnastani.

Hakuaikaa kyseisen harjoitteluohjelman kohteisiin annetaan yleensä noin kaksi viikkoa, joten päätös hakemisesta pitää tehdä melko pian, jotta ehtii tehdä kunnollisen hakemuksen.

Hakemus pitää lähettää sekä sähköisesti että paperisena, ja sen liitteiksi vaaditaan opintosuoritusote, CV, kuva itsestä (tai kuvallinen CV) sekä motivaatiokirje. Hakemukseen kuuluu myös oman oppiaineen opettajan kirjoittama suosituskirje. Opetushallituksen verkkosivuilta löytyy tarkat ohjeet hakemiseen, ja niihin

kannattaa oikeasti perehtyä ajoissa, puajaksi.

Elämä osaa yllättää, sillä en kujos aikoo hakea harjoitteluun. vitellut ennen matkaani, että tuleva kämppikseni on minulle ennestään tuttu CIMOn suomen kielen ja kulttuurin kesäkurssilta!

Minulla ei juurikaan ollut aiempaa kokemusta matkustamisesta enkä ollut koskaan ennen matkustanut ulkomaille yksin (paitsi tietenkin Työyhteisö suomen kielen oppiRuotsiin, koska olen kotoisin Torni- aineessa oli todella mukava. Onosta). gelmatilanteissa uskalsi aina kysyä Suunnittelin matkani niin, että apua, ja muutenkin oli sellainen menin Kemistä junalla Helsinkiin ja olo, että harjoittelija todella halutHelsingistä lentämällä Budapestiin. tiin mukaan yhteisöön.

Budapestistä matkustin minibussilLämpimät kiitokset siis Enikőlle, la Cluj-Napocaan. Bussimatka Bu- Ildikólle, Yvetelle ja Anjalle! Jotain dapestistä Clujiin maksoi hieman yhteisön hyvästä hengestä kertoi yli 20 euroa, mikä ei mielestäni ole myös se, että heti harjoittelun pääkovin paha hinta. Täytyy kuitenkin tyttyä aloin miettiä, milloin kävisin vierailulla Clujissa.

Työyhteisön lisäksi itse työkin oli mukavaa, jopa siinä määrin, että Kun lähdin matviikonloppuisin saattoi joskus jopa kalle, minulla odottaa uutta työviikkoa, jos tiesi ei ollut mitään sen sisältävän jotain itselle mieluista! aavistusta siiYhtenä esimerkkinä todeltä, missä tulisin la mieluisasta oppitunnista voisi asumaan. mainita erään morfologian tunnin kolmannelle vuosikurssille. Sain opettaa kyseisellä tunnilla suomen tunnustaa, että en ole koskaan en- yhdyssanajärjestelmää itse suunnen pelännyt niin paljon kuin tuolla nittelemani luennon ja yhdyssanapelin avulla. Sananmuodostukseskyseisellä minibussimatkalla.

Kun lähdin matkalle, minulla ei ta on yllättäen tullut lempiaiheeni ollut mitään aavistusta siitä, missä suomen kielen opinnoissani, joten tulisin asumaan. Paikalle saavut- yhdyssanatunnin pitäminen oli totuani päällimmäisenä ajatuksena della iso juttu minulle.

Tärkeimpiin työtehtäviini kuului olikin, mistä saisin pysyvän majapaikan. Aluksi asuin hostellissa ja suomen kielen tunneilla avustahotellissa, minkä jälkeen kokeilin minen, kirjaston hoitaminen sekä asumista jaetussa huoneessa. opiskelijoiden kirjastoharjoittelun Pian kuitenkin huomasin, kuin- järjestämisessä avustaminen. Vaska tärkeä henkilökohtainen tila on tasin myös kerran viikossa järjesminulle, joten päätin etsiä oman tetystä peli-/elokuvaillasta, johon huoneen. Minulla kävi tuuri, sillä minun piti keksiä ohjelmaa.

Sain myös toisinaan opettaa eräs Clujissa asuva ystäväni kertoi juuri tuolloin, että heidän asun- itsenäisesti sekä ensimmäistä että nossaan oli vapautunut yksi huone. toista vuosikurssia, joten s2-aiMuutin siis sinne harjoitteluni lop- neopintoihin kuuluva opetushar-

47

joittelu tuli suoritettua luontevasti osana harjoittelua. Osallistuin myös kolmannen vuosikurssin valinnaiselle draamakurssille ja olin mukana kyseisen kurssin teatteridemossa.

Draamakurssi oli todella hyödyllinen, sillä koen saaneeni sen ansiosta varmuutta esiintymiseeni.

Opetus oli iltapainotteista, mikä sopi minulle hyvin, sillä tykkään valvoa myöhään ja nukkua pitkään.

Aamuisin oli aikaa suunnitella tunteja ja käydä syömässä ennen työpäivän alkua.

Olin mukana Opetushallituksen suomen kielen ja kulttuurin lehtori Anja Keräsen tunneilla koko kevään ajan. Pidimme Anjan kanssa oppitunnit kahdestaan niin että olimme molemmat luokan edessä ja äänes-

sä.

Se, että opiskelijat kuulevat kahden suomalaisen juttelevan keskenään omilla murteillaan on valtavan iso juttu ulkomailla opetettaessa, sillä opiskelijat eivät altistu vapaa-ajalla suomen kielelle samalla tavalla kuin Suomessa opiskelevat.

Kahdestaan opetettaessa on myös helppo havainnollistaa monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi reppuselkään hyppäämistä. Siinä vaiheessa kun Anja hyppäsi selkääni ja minä lähdin kiertämään luokkaa ympäri, tuskin yhdellekään opiskelijalle jäi epäselväksi, mitä ilmauksella tarkoitetaan. Ja itse opin viimeistään siinä vaiheessa, mitä itsensä likoon laittaminen opetuksessa tarkoittaa.

Kahdestaan opettamiseen liittyy kuitenkin sellainen riski, että toisen naurukohtaus voi tarttua toiseen, jolloin molemmat nauravat vedet silmissä, minkä jälkeen koko luokka nauraa nauraville opettajille. Onneksi nauraminen ei ole niin vakavaa.

Oppitunneilla oli kieliopin ja oppikirjan harjoitusten lisäksi erilaisia leikkejä ja improvisaatioharjoituksia, joissa opiskelijat saivat tilaisuuden käyttää suomen kieltä yllättävissä tilanteissa. Tasapuolisuuden vuoksi päätimme Anjan kanssa myös itse improvisoida joskus, jolloin opiskelijoiden piti osata selittää suomeksi, mistä milloinkin oli kyse.

Opiskelijoita meidän ponnistelumme huvitti, ja joku saattoi jo loppukeväästä miettiä, ovatko lehtori ja harjoittelija menettäneet lopullisesti järkensä. Lisähämmennystä aiheutti varmasti pehmolelu Erno, jonka Anja oli ostanut eurolla kirpputorilta. Jossain vaiheessa kevättä Erno oli jo vakiojäsen tiimissämme.

Sumanismi

Vapaa-aika

48

Jonnellinen päivä on onnellinen päivä.

Vapaa-ajan ohjelmaa oli aluksi hieman vaikea keksiä, sillä en tuntenut kaupunkia enkä ihmisiä. Aika kului aluksi lähinnä kaupunkia tutkiessa, mutta myöhemmin aloin käydä elokuvissa, kahviloissa ja ravintoloissa.

Arkisin vapaa-aikani ei poikennut hirveästi siitä mitä se Suomessa on, mutta viikonloppuisin aikaa oli paljon, ja silloin tuntui mielekkäältä lähteä kaupungille vaikkapa oluelle. Clujissa minulla oli jopa vakiopubi, mikä naurattaa vieläkin, sillä Suomessa minulla ei ole mitään kantapaikkaa.

Kevään aikana kävelin todella paljon, sillä Clujista löytyy kivoja paikkoja, joissa mieli lepää. Joskus kävelin puistossa, joskus kaupungin

kapeilla sivukujilla, tai sitten saatoin kiivetä portaita ylös näköalapaikalle, josta näki koko keskustan ja pidemmällekin.

Alkuaikana välttelin tietoisesti bussilla kulkemista, jotta oppisin hahmottamaan kaupungin paremmin. Käveleminen on mainio tapa kuluttaa aikaa ja tutustua uuteen ympäristöön. Keskustassa sijaitsevan kirkon ansiosta Clujissa on vaikea eksyä, sillä korkean kirkontornin avulla voi helposti suunnistaa kohti keskustaa.

Yksi kauneimmista paikoista Clujissa on keskustan reunalla sijaitseva hautuumaa. Suomen kielen opiskelijoiden kannattaa ehdottomasti käydä siellä, sillä kyseiselle hautuumaalle on haudattu alamme suurmies, Sámuel Gyarmathi.

Ystäväni Topi kirjoitti oppiaineen Facebook-sivulle kattavan ja tarkan kuvauksen matkastamme mestarin viimeiselle leposijalle,

joten en kuvaile sitä sen tarkemmin tässä. Sen verran mainitsen kuitenkin, että hautoja on PALJON ja oikean haudan löytämiseen kan-

kyseiselle hautuumaalle on haudattu alamme suurmies, Sámuel Gyarmathi.

nattaa varata aikaa, ja hellepäivänä mukaan kannattaa ottaa myös vesipullo. Itse kävin jo ennen Topin saapumista etsimässä Gyarmathin hautaa, mutta ensimmäinen reissu ei tuottanut tulosta.

Toinen mielenkiintoinen paikka on pahamaineinen Hoia-metsä, jonne tarinoiden mukaan on kadonnut ihmisiä ja jossa kuulemma valokuvat menevät pilalle ja puut

Sumanismi

Cluj-Napoca näköalapaikalta kuvattuna.

kasvavat kieroon. Itse asuin lähellä kyseistä metsää, melkeinpä sen varjossa, joten jos jonkun mielestä olen käyttäytynyt omituisesti paluuni jälkeen, niin ehkä se johtuu sitten siitä.

En koskaan kulkenut metsän uumeniin, mutta kävin kahden muun Opetushallituksen harjoittelijan (he olivat harjoittelijoina Unkarissa) kanssa metsän reunalla, jossa kieltämättä oli omituinen tunnelma. Metsän reunalla oli myös ulkoilmamuseo, jossa kävimme ihastelemassa vanhoja rakennuksia.

Harjoitteluni loppupuolella ehdin kokea myös TIFF-leffafestivaalin, jonka avajaisiin kuului Metropolis-elokuvan näyttäminen vanhan linnan seinään heijastettuna.

Mustavalkoisen elokuvan katseleminen kuunvalossa Transilvaniassa on jotain, mitä ei helposti unohda.

Ikimuistoinen oli myös eräs

49

korealainen kauhuelokuva, jonka jälkeen minun ja Anjan piti kävellä pitkää ja pimeää reittiä takaisin kotiin. Taivaalla loisti täysikuu ja mielikuvitukseni alkoi laukata, ja samaan aikaan mieleeni vyöryi kaikki mahdolliset Transilvaniaan liittyvät kauhujutut. Näin samana yönä painajaisia paholaisesta, mutta traumoja ei sentään jäänyt.

En harjoitteluni alussa aavistanut, että saisin uuden työkaverin lisäksi uuden ystävän. Anja näytti minulle kaikki parhaimmat kahvilat, ruokapaikat ja elokuvateatterit ja opetti minulle paljon Romaniasta ja Clujista. Anjan kanssa oli helppo jutella henkilökohtaisista ja vaikeistakin asioista, mikä auttoi jaksamaan erityisesti niinä hetkinä kun ulkomailla oleskelu ahdisti.

Toki myös kaikki onnistumiset ja iloiset asiat oli kiva jakaa ystävän kanssa. Tosiystävä on sellainen, jonka kanssa voi jakaa sekä ilot että surut ja jota kehtaa spontaanisti pyytää kaljalle, kahville tai syömään, ja jolle kehtaa laittaa Whatsappissa minkä tahansa emojin, myös sen ruskean. Meistä tuli Anjan kanssa ystäviä melkein heti ja pidämme edelleen yhteyttä, vaikka emme enää näe toisiamme yhtä usein kuin Clujissa.

Sumanismi

Harjoittelun päättyminen ja paluu Suomeen

50

Vaikka maaliskuun alussa tuntui, että aika kului hitaasti, meni kevät näin jälkikäteen ajateltuna hyvin nopeasti.

Harjoittelun päättyminen sai aikaan monenlaisia ajatuksia. Mieltäni lämmitti ajatus siitä, että pian näkisin taas perheeni ja ystäväni, mutta toisaalta mieleeni hiipi myös haikeus. Kun oli kokenut niin paljon, tutustunut uusiin ihmisiin ja sopeutunut uuteen paikkaan, tun-

Jossain Hoia-metsän reunalla. tui raskaalta jättää se kaikki taakseen.

Erityisesti viimeinen päivä Clujissa painui mieleeni, kun piti jättää jäähyväiset Anjalle ja Anjan tulevalle aviomiehelle Vladille. Siinä vaiheessa tajusin, että harjoittelu on oikeasti ohi. Paluun jälkeen tuntui hieman oudolta, kun kotona kaikki oli ennallaan, mutta olin itse muuttunut jollain tavalla kevään aikana.

Enää en stressaa yhtä pienistä asioista kuin ennen harjoitteluani (gradusta aiheutuva stressi on kuitenkin ennallaan) enkä myöskään pidä itsestään selvänä sellaisia asioita, joita ennen pidin. Harjoitteluni jälkeen olen alkanut haaveilla muun muassa matkustamisesta ja ylimääräisestä tavarasta luopumisesta.

Ehkä kaikkein tärkein muutos oli kuitenkin se, että nykyään osaan hieman paremmin kuulostella, mikä itsestäni tuntuu hyvältä. Ulkomaanharjoittelu on hyvä keino saada lisää ammatillisia valmiuksia mutta ennen kaikkea se on hyvä tilaisuus pohdiskella, mikä itselle on tärkeää elämässä.

Yhteen Sumanismi-juttuun on vaikea tiivistää kolmen kuukauden tapahtumat, sillä niinkin lyhyessä ajassa ehtii kokea ja nähdä paljon.

Moni hyvä muisto ja paikka jäi mainitsematta, puhumattakaan kaikista hienoista ihmisistä, joihin ehdin kevään aikana tutustua.

Suosittelen siis lämpimästi ulkomaanharjoittelua jossain vaiheessa opintoja, jos sellaiseen on mahdollisuus.δ

Sumanismi

51

ravintola, haarukka ja lassi

Kauppuri 5 Suomessa kaupungeilla on tiettyjä asioita, jotka määräävät sen, milloin niiden asukkaista tulee ”todellisia paikkakuntalaisia”. Helsinkiläisen on ryhdyttävä vegaaniksi ja puettava päälleen mummon kukkaverhot, turkulaisen täytyy alkaa puhua murretta, jota muut eivät ymmärrä, kemiläisen on menetettävä hajuaistinsa ja lahtelaisen jouduttava vähintään kymmeneen tappeluun snägärijonossa.

Oulussakin on joitain tällaisia meriittejä, joihin lasketaan muun muassa fennistisesti svaavokaalin ja yleisgeminaation omaksuminen, sekä kansanomaisempana piirteenä Leeveriin ”nukahtaminen”. Tällä kertaa käsitellään kulinaristista näkökulmaa, nimittäin Kauppuri 5:ssä ruokailemista.

Sumanismi

Lassi Perämäki

52

Kauppuri 5 ei ole kovinkaan hienostunut ruokapaikka. Siellä ei pyöri hovimestareita, mutta mikäli tarjoilijat ja kokit kuulevat ruokaseuruuesi keskustelua, saattavat he osallistua siihen – pääasiassa vittuilemalla. Ravintoloitsija – omien sanojensa mukaan ravinnon loitsija – Aki ”Mursu” Mursu pitää sosiaalisessa mediassa yllä huvittavan epäformaalia show’ta ravitsemusliikkeensä toiminnasta.

Silti koko kaupunki rakastaa Kauppuri 5:tä.

Mistä mahtaa olla kyse?

Vastaus ei ole burgeribaaria kummempi.

Kauppurienkatu 5:ssä sijaitsee pieni ja ikoninen, tänä vuonna kahdeksan vuotta täyttävä hampurilaispaikka, jonka tuotteet tunnetaan paitsi Oulussa myös laajalti muualla Suomessa, ja niiden perässä tullaan Ouluun ruokailemaan. Se saa helposti miettimään, mikä tekee niin pienestä ja yksinkertaisesta ravintolasta niin laadukkaan?

Vastaus on yksinkertainen: aina yhtä laa-

dukkaat tuotteet, henkilökunnan eksentrinen palveluasenne ja paikan ikonisuus. Allekirjoittanut myöntää liittäneensä useissa eri tapauksissa jäseniä Kauppuri-kulttiin, johon ovat osallistuneet mm. allekirjoittaneen äiti, isä, mummo, tusina kavereita, yksi eksä ja norjalainen tuttu. Vielä toistaiseksi kukaan ei ole pettynyt vierailusta, mihin on helppo ymmärtää syy: kaikki pitävät burgereista ja hyvästä ruoasta, joten kukapa ei pitäisi hyvistä burgereista?

Myöskään burgereiden salaisuus ei ole mikään kovin kummoinen, sillä resepti syntyy yksinkertaisesti vain hyvistä komponenteista ja raaka-aineista, kuten oman leipomon leivistä ja Viskaalin naudanlihasta. Näitä ja muita aineksia yhdistelemällä Mursu henkilökuntineen on luonut listan burgereista, joista jokainen löytää mieleisensä – ja mikäli ei, niin tällöin tilaa Teurastajan ja nauttii siitä.

Vegaanille paikka tosin sopii vähän kehnom-

min, sillä vaikka listalta löytyy vegaaninenkin burgeri, on Kauppurin parasta antia ehdottomasti liha.

Jos siis kokee, ettei ole vielä täysin oululaistunut esimerkiksi sen jäljiltä, kun muutti kaupunkiin opiskelemaan, kannattaa ehdottomasti suunnata burgerille Kauppuriin.

Onpa Kauppuri mainittu jopa fuksilehden 2017 vetonaulaesittelyssä, eikä suotta, sillä ei tarvitse olla erityisenkään omistautunut kulinaristiselle harrastukselle kaikessa sen loistossaan voidakseen pitää Kauppurin yksinkertaisen tehokkaasta tarjonnasta. Siispä mikäli olet jättänyt aiemmat ravintolavinkit huomiotta, nyt on viimeistään aika uskoa Suman ravintolanmetsästäjää ja lähteä syömään. Sattuupa olemaan myös niin, että Kauppuri 5 on auki perin myöhään jopa arkisin, joten aikaisin mönkään menneet haalaribileetkin voi – kokemuksella – pelastaa pistäytymällä burgerille.δ

Mikä: Kauppuri 5 Mitä: Burgereita, lisukkeita ja olutta Missä: Kauppurienkatu 5, Oulu Hintataso: 10-20€ Allekirjoittanut suosittelee: Teurastaja, mieluiten tuplana tai vielä suurempana Plussaa: + Kaupungin parhaat burgerit + Laaja olutvalikoima + Myös lisukkeet (ranskalaiset, sipulirenkaat, wingsit) laadukkaita + Viikoittain vaihtuva lounasburgeri + Auki yöhön asti Miinusta: - Liiketila on pieni, joten ravintola on usein täynnä ja jonot ovat pitkät - Henkilökunta vittuilee asiakkaille, ei herkimpien ruokapaikka - Etenkin alkoholittomia juomia saa vain pienissä annoskoissa

δδδδδδδδ / 10

Sumanismi

Arvosana:

53

SELFIEGALLERIA

Sagan selfiet Tällä kertaa pääsette ihailemaan minun selfieitäni. En ole kovin ahkera ottamaan ’’oikeita’’ selfietä, vaan puhelimestani löytyy suurimmaksi osaksi kaiken maailman kaksari- ja aamunaamaselfieitä, joita lähetän ystävilleni viihdykkeeksi. Tämä näkyy myös tämän gallerian sisällössä. Toivottavasti kukaan ei järkyty liian syvästi, koitin olla valikoimatta niitä pelottavimpia otoksia.

Sumanismi

Tämä kuva on vuodelta 2015. En ole ihan varma, mitä tuosta letti-lookista pitäisi ajatella.

54

Mun puhelimesta löytyy noin sata tällaista kuvaa, jotka on otettu tästä kuvakulmasta tuolla ilmeellä.

Tässä sitten vielä vanhempaa materiaalia vuodelta 2014. Kiinnostava tuo jalkojen asento.

Matkalla Osmaan.

Tässä vähän tuoreempaa settiä tältä keväältä.

En tiedä, miksi lähetän mun kavereille näin ahdistavia kuvia.

Tässä kuvassa mietin ankarasti, miksi jätän kaiken aina viime tinkaan.

En yleensä ota päikkäreitä, koska siitä seuraa koko päivän kestävä pöhnä ja pöhötys.

Tämän kuvan tarkoitus on havainnollistaa tätä pöhötystä.

Joskus voisin vaikka hymyillä kuvassa ihan vaihtelun vuoksi.

Rakas siskoni oli askarrellut minulle vappunaamarin!

Viimesyksyiset Harry Potter -bileet.

Karvainen sijaislapsi ei arvosta selfieitä.

Sumanismi

Yritin tehdä itselleni vuosijuhlakampausta. Tässä on lopputulos.

55

ANONYYMI BILEBLOGI

Kraa-kraa-kraakrapula, krapula Krapula. Darra. Krappe. Kankkunen. Darude. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Anonyymi bileblogi antaa tällä kertaa kattavan poikkileikkauksen tähän kamalaan bileillan seuraukseen esitellen sen erilaisia olomuotoja. Koska fakta on se, että mitä vanhemmaksi tulee sitä pahemmaksi krapulat muuttuvat, etenen analyysissani kronologisesti sen mukaan, mitä itse olen ehtinyt kokea.

Sumanismi

18–21: Niin mikä darra?

56

Nuorena jaksaa. Viime osassa (ks. Sumanismi 4/2017) muistelin baarireissujamme Ypäjältä Salon Tivoliin.

Vaikka olinkin usein kuskina, silloin tällöin minäkin pääsin kunnolla juhlimisen makuun. Koska koulumme oli hevosalan oppilaitos, eivät kouluviikkomme aina olleet se tavallinen maanantaista perjantaihin, vaan olimme kiinni myös viikonloppuja.

Muistan yhdenkin vähän turhan kostean ja vähän turhan myöhään venyneen bileillan, jota seurasi koko päivän työt kouluratsastuskilpailuissa. Voisi olettaa, että kymmeneltä aamulla maneesille olisi raahustanut kalpea ja huonovointinen krapulamörkö, mutta ei. Nuori minä ei tuntenut krapulan käsitettä, vaan oli pirteä kuin peipponen. Ei onnistuisi enää nykypäivänä.

Tuohon aikaan juhliminen aiheutti korkeintaan väsymystä. Ihmetellen kuuntelin ihmisiä, jotka valittivat päänsärkyä, huonovointisuutta sekä ääni- ja valoherkkyyttä. Oloni oli kuin superihmisellä: lälläslää alkoholi, etpäs saa kroppaani kääntymään itseään vastaan! Tämän ajan krapuloista ei ole paljon kerrottavaa, niitä ei vain yksinkertaisesti ollut.

21–23: Kyllä tästä vielä selvitään Yliopiston alkaessa huomasin jonkin muuttuneen.

Opiskelijabileiden jälkeen sängystä ei päässytkään enää niin reippaasti ylös, vaan heikotus ja päänsärky tulivat vaivaksi. Tästä huolimatta minulla oli fuksivuonna periaate: juhlia saa niin paljon kuin jaksaa, kunhan se ei vaikuta opiskeluun. Kuinka monta kertaa minut nähtiinkään torstain aamuluennolla vähän nukkuneena ja huonovointisena. Jälkeenpäin on tullut todettua, että silloin tällöin olisi saattanut olla kaikille miellyttävämpää, jos vain olisin jäänyt kotiin kärsimään.

Pitkään nukkuminen ei minulla krapulassa onnistu, vaan usein kömmin vapaapäivänänikin viimeistään kymmeneltä ylös sängystä. Kun ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen muutin nykyisen kämppikseni kanssa yhteen, oli tapanani darra-aamuina linnoittautua olohuoneeseen täydelliseen nojatuoliini. Taisi minulla jossain vaiheessa olla vieraspatjakin olohuoneen lattialla löhöilypaikkana. Siinä oli hyvä sitten kölliä ja katsoa Netflixistä aivottomia elokuvia.

Näihin aikoihin minusta kuoriutui myös krapula-

syöjä. Huonovointisuus helpotti heti, kun sai ruokaa sisuksiinsa. Ruuan laadulla ei sinänsä ole minulle ollut väliä: mehujäät, nachot uskomattoman hyvällä juustodipillä, sipsit, juustosuikerot, pakastepitsat, Järvigrillin herkut, suolakurkut, ruisleipä tai tarvittaessa vaikka edellispäivän tavallinen kotiruoka. Olo parani, kunhan oli jotain syötävää. Mielellään mahdollisimman paljon.

Usein sanotaan, että nälkäisenä on vaarallista mennä kauppaan. Darrassa se on vielä vaarallisempaa. Voihan loppumaton krapulanälkä.

Tässä iässä oleellista oli se, että sain itseni darrassakin suhteellisen helposti sängystä ylös. Ruoka toi nopeaa helpotusta oloon, ja usein iltaan mennessä olo oli jo jotakuinkin normaali. Liikkeellelähtö useimmiten myös lopulta helpotti krapulaa. Mutta muutoksen tuulet puhalsivat.

23–?

23-vuotispäiväni oli mielenkiintoinen. Syntymäpäiväni aattona oli Suman vuosijuhlat. Näin ollen syntymäpäiväni aamulla en suinkaan herännyt, vaan lähdin juhlapaikalta Sarkkaan aamukaljalle. Muistan jossain kohtaa todenneeni, että minähän en muuten vanhene.

Olen ikuisesti 22. Tämä ajatus iskostui päähäni hyvin tiukasti. Jopa niin tiukasti, että koin joitakin kuukausia myöhemmin elämäni pahimman ikäkriisin, kun tajusin yhtäkkiä, että olen muuten 23 enkä 22. Mutta niin vaan vanhenin, ja samalla darrani siirtyivät uudelle tasolle.

Kerhiksellä käytiin kerran keskustelua krapulan nimitysten semantiikasta. Joku viisas totesi silloin jotakuinkin seuraavaa: ”Darra kuulostaa siltä, että tulee

Sen jälkeen kyseessä on ollut 99 % kerroista rehellinen krapula.

illalla, ja olo oli vielä silloinkin varsin kehno (kysykää vaikka kämppikseltäni).

Nukkua en osaa vieläkään, ruoka ja Netflix sen sijaan käyvät edelleen. Uutena piirteenä olen tosin huomannut sen, että mieleni alkaa tehdä sipsien sijaan jotain makeaa. Uusimpia suosikkikrapulaherkkujani ovatkin kaupan jogurttihyllystä löytyvät Kinder-välipalapatukat. Sanonta hyvä ruoka – parempi mieli pätee siis tähänkin.

Yliopistolle en nykyisin mieluummin nykyään raahaudu juhlimisen jälkeen. Jos on kuitenkin pakko, tilanne on itselleni hyvin epäviihdyttävä, mutta kaikille muille ilmeisen viihdyttävä. Kaikenlainen järjellinen keskustelu on lähestulkoon mahdotonta, sillä kirjaimellisesti tunnen, kuinka päässäni ei liiku mikään.

Päänsärky on jotain uskomatonta. Tuntuu todella kohtuuttomalta, että ympärillä olevat ihmiset repivät loputtomasti huumoria huonovointisesta olemuksestani, kun itse yritän vain imeytyä Kerhiksen sohvaan ja lakata olemasta. Toisaalta, itse aiheutettu olotila saattaa vähentää valitusoikeutta.

Onnekseni krapula ei ikinä ole aiheuttanut minulle suurempia vessanpöntönhalailutarpeita – jokusta harvaa poikkeusta lukuun ottamatta (ei mennä tässä niihin). Olo voi olla huono, jopa todella huono, mutta ainakin toistaiseksi ruoka on ollut siihen paras lääke.

24. syntymäpäiväni lähestyy, ja jäänkin kauhulla odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tältä saralta tullessaan.δ

Sumanismi

coolisti aurinkolasit päässä ja valittaa `siis mulla on hirvee darra´”. Ennen 23:tta syntymäpäivääni saatoin vielä puhua darrasta. Sen jälkeen kyseessä on ollut 99 % kerroista rehellinen krapula.

Sivistynyt siemailu aiheuttaa nykyään saman olotilan, kuin villi biletys aikaisemmin. En myöskään siirry olohuoneeseen enää niin hanakasti kuin aikaisemmin, vaan linnoittaudun sänkyyni. Puurojuhlasitsien jälkeen sain itseni ylös ensimmäisen kerran kuudelta

Varsin krapulaisen näköinen anonyymi kissa (tyhjässä) oksennusämpärissä. Taustalla täydellinen nojatuoli.

57

LINGVISTIEN LEIKEKIRJAKERHO

Muuttuva suomi

Sumanismi

Jonne Kauppi & Teijo Kemppainen

58

K

ieli muuttuu. Se on vakava paikka monelle kieleen suojelevasti suhtautuvalle maallikolle. Kertaalleen koulussa opittujen sääntöjen mureneminen ja raja-aitojen siirtely sallivampaan suuntaan saavat kansan syvät rivit kyseenalaistamaan oikeinkirjoituksen periaatteet ja kielen arvon, kun ”täällähän saa kirjoittaa, miten haluaa”.

Eivät alan ihmisetkään aivan kaikkia muutoksia purematta niele: eläkkeellä oleva uutisankkuri ja suomen kielen lautakunnassakin jäsenenä ollut Arvi Lind oli MA-infinitiivin hyväksymisestä alkaa-verbin pariksi hyvin pahoillaan. Haastatteluissa hän kommentoi asiaa: ”Vain minun kuolleen ruumiini yli.” Lindin Arvi ja monet muutkin ovat sittemmin päässeet asian yli, ja yleiseksi kannaksi on ehkä valikoitunut se, että tietyn rakenteen sijaan kirjoittajalta toivotaan yhdenmukaisuutta rakenteen käytössä.

Me leikekirjalingvistit suhtaudumme suopeahkosti kielen uudistumiseen, edustavathan ensimmäiset tuotoksemme hyvinkin liberaalia integroimis- ja johtamispolitiikkaa, jossa raja-aitoja poljettiin kuin Kaarlenhovin lattiaa. Tätä artikkelia varten kaivoimme esiin luotettavahkon kristallipallomme, jolla todistettavasti ennustettiin länsimetron ja gradun aikataulun venyminen. Ennustusten tarkkuudesta annamme kuitenkin varovaisen 50–50-arvion: ne joko toteutuvat tai sitten eivät. Ennustuksilla ei ole takuuta eikä vaihtotai palautusoikeutta.

Fonologia

Morfologia Morfologian osalta muutoksia on tulossa paljon. Kotoisista johtimista saa aikaan monenlaista ihmeteltävää. Yhdeksi produktiivisimmaksi johtimeksi on osoittautumassa adjektiivijohdin -kAs. Jo nyt olemme saaneet nauttia muotisanoista edukas ja hyödykäs, mutta lista tulee eittämättä paisumaan, jahka muotin kanssa päästään sinuiksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä sanat herkukas, ystäväkäs ja rehekäs on otettu osaksi Kielitoimiston sanakirjaa – tosin vielä toistaiseksi arkisiksi merkittyinä. Kunhan nämä ovat vakiinnuttaneet paikkansa ristisanoissa ja mainoksissa, ovat portit auki uudelle aallolle: eipä aikaakaan, kun hinta on arvonlisäverokas, kesän helle helvetikäs ja selfie junaradalla hengenvaarakas.

Suomessa ei ole tavatonta ottaa verbiä ja tehdä siitä adjektiivia tai substantiivia.

Näistä voi sitten tehdä uusilla prefikseillä, niiden kaltaisilla elementeillä tai kokonaan uusilla määriteosilla uusia nomineja, joista voi taas kiepauttaa sananmuodostuksen takaisin verbien puolelle. Tällaisia verbejä ovat muun muassa bioprosessoida, etäopiskella ja ekoviljellä. Me leikekirjalingvistit olemme ehdottomasti kierrättämisen kannalla. Olemme medioista poimineet jo verbit epäviihtyä ja turnauspelata, ja uusina tulokkaina ehdotamme verbejä lounastavata, humalajuoda ja ongelmapelata.

Edelliseen läheisesti liittyvät kaksiosaisten idiomien kiteytyminen yhteen sanaan. Idiomiparin lopputulosta, tapaa tai objektia tarkoittava sana voidaan huoletta heittää verbin eteen määritteeksi. Miksi sanoa sataa kaata-

Sumanismi

Suomen intonaatiota on tavattu pitää yksinkertaisena kuin BB-julkkista. Tiivistetysti, muttei kattavasti, sen voisi kiteyttää niin, että lauseen alussa äänenvoimakkuus on korkea, mutta loppua kohti se laskee kuin motivaatio syksyn aikana. Tähän on kuitenkin tulossa muutos! Pääkaupunkiseudun nuoret naishenkilöt ovat jo pitkään tavanneet nostaa

lausumiensa äänenvoimakkuutta lauseen loppua kohti. Ennustamme tämän piirteen leviävän ennemmin tai myöhemmin muuallekin Suomeen. Eipä olisi ensimmäinen pääkaupunkiseudulta maakuntiin leviävä, mielipiteitä jakava ilmiö. Ennustamme myös tällä hetkellä harvinaisten foneemien, kuten /f/:n ja /b/:n, kasvattavan frekvenssiään lainasanojen ja vähemmistökielten normiutumisen myötä.

59

malla tai johta harhaan, kun asiansa voi tiivistetymmin ilmaista kaatosataa ja harhaanjohtaa? Samalla kaavalla saadaan ähkyynsyödä, suruunjuoda ja selväksipuhua. Kristallipallon mukaan tämä on vasta alkusoittoa.

Sijamuotosysteemimme ei sekään tule säilymään entisellään. Adessiivin kehittymisen seuraamisesta tehdäänkin seuraavien vuosikymmenien aikana lukuisia opinnäytetöitä ja ainakin kaksi väitöskirjaa. Ruoka-aineista puhuttaessa sijapäätteen sijaan aletaan käyttää partikkelia kera, joka tulee ennen pääsanaansa: jäätelöä kera mansikoiden. Kun seurana ovat ihmiset, tulee päätteeksi viron mallin mukainen -kaa, josta tulee ensimmäinen vokaaliharmonian rikkova sijapääte. S2opettajat pyörittelevät päätään kasvaneen työmäärän edessä.

Sumanismi

Syntaksi

60

Alussa mainitsemamme MA-infinitiivin pannastapäästö on ehkä saanut aikaan sen, että eri infinitiivimuotoja vaativat rektiot ovat aivan käsiinlevinneet. Jos kerran alkaa tekemään on hyväksytty, niin mikäpä sitten pystyä tehdä -rakenteessa olisi vikana? Ennustamme eri kombinaatioiden saavan lopulta omat semanttiset merkityksensä, mutta emme lähde toistaiseksi arvailemaan niistä tämän enempää. Sympatiamme asiassa ovat S2-oppijoiden puolella: he ovat harjoitelleet infinitiivien käyttöä tuntitolkulla, ja Suomeen tullessaan he huomaavat, ettei infinitiivien käyttö kirjan oppien mukaan ole kaikkien suomalaisten mielestä ihan niin tarkkaa.

Muottitietoiset yksilöt haluavat erottua massasta käyttämällä tavallisia verbejä epätavallisissa muoteissa. Asettamismuotin (Pekka laittoi kirjan pöydälle) mukaisesti voi todeta kaverin pöytätavoista, että Pekka söi hampurilaisen housuille. Resultatiivimuotti (Pekka luki itsensä juristiksi) taas soveltuu sattumanvaraisemman urapolun kuvaamiseen: Pekka töhötti itsensä työttömäksi. Tätä juttua kirjoittaessamme Ylen sivuille oli ilmestynyt juttu otsikolla ”Suomalaismiehet seikkailivat itsensä korealaisten sydämiin oudossa tv-ohjelmassa”. Ihmisten kasvava

tarve yksilöitymiselle ajaa heidät mitä moninaisimpien kielellisten keinojen äärelle. Kielelliset normit määrittää kulloinkin tykätyin Instagram-päivitys.

Englannin kielen vaikutus kielessämme saavuttaa vuosituhannen puolivälissä taas yhden rajapyykin, kun tekniikan sanaston ja meemien lisäksi myös englannin lauserakenteet alkavat pulpahdella siellä täällä.

Lauserakenteiden lisäksi englannin välimerkkisysteemi integroituu osaksi suomalaista puheenpartta: esimerkiksi desimaalipilkku korvautuu desimaalipisteellä ja uudeksi dialogipartikkeliksi tulee Facebookin tykkäysthis! peukalo. You know, like

Fraasit Suomen kansankulttuuria edustavat sanonnat ovat vuosisatojen ajan pohjautuneet luonnon ja ihmisen väliselle läheiselle suhteelle. 2000-luvulla Suomen asutuskeskipiste siirtyy kuitenkin yhä etelämmäs suurten kaupunkikeskittymien lähelle ja lähijunaraiteiden varrelle, mikä vieraannuttaa tulevat ikäluokat luonnosta lopullisesti. Vanhat sanonnat ja kielikuvat eivät uusien suomalaisten suuhun sovi lainkaan, koska he eivät tiedä niiden merkitystä. Esimerkiksi vertaukset ”lähti kuin hauki rannasta / lehmä makuulta / rusakko pensaasta” eivät suomalaista faunaa tuntemattomalle nuorelle kerro mitään.

Tulevaisuuden suomalaiset tulevatkin kommentoimaan äkillistä lähtöä sanomalla ”lähti kuin pummi metrosta”. Myös tekniikka ottaa oman paikkansa sanonnoissa. Menneisyyttä kaipaavalle sanotaan ”aika kultaa Instakuvat”, hidastelevaa hoputetaan sanomalla ”aika on bitcoineja” ja kadonneesta asiasta todetaan, että ”katosi kuin Tinder-parin viehätys”.

Maailma muuttuu. Kielenkin on muututtava sen mukana, jotta se voisi täyttää päätehtävänsä: ihmisten välisen kommunikoinnin.

Suomen kieli on kaikkien onneksi joustavuudessaan vaalibudjetin luokkaa, eikä uuden ilmiön synnystä kestä kauaakaan, kun voimme siitä turista sujuvalla suomella. δ

Anonyymit tunnustukset Oon huono semantiikassa :( Venela <3 Ripu rapu En tiedä, mitä teen elämälläni :( Teen anonyymin tunnustuksen, koska minut pakotettiin.

On hauskaa olla hallitusmies OLEN IHASTUNUT SIKKILÄISEEN Tykkään oikeasti Robinista :( Tämä on spämmiä Sauli Niinistö JOONATANILLA ON NAKKEJA KOTONA Joku kultulainen sano luennolla että ”ja” on pronomini :D Verta verijumalalle! Pääkalloja pääkallojen valtaistuimelle!

Sumanismi

61

Sitaatit Essi: Oonko mä ainoa, joka on tehny paskan esseen?

Saga: Inkaki on.

δ δ δ Känni on aina känni.

– Venla

δ δ δ No mää tungen vaan suuhun, emmää sitä muotoa kato.

– Sonja K.

δ δ δ Julia P. Aliaksessa: Mitä sairaalassa ei tehdä, mutta olisi kohteliasta?

Veikka: EUTANASIA

δ δ δ En mää oo niin sen viinan perrään.

– Venla

δ δ δ Siellä on hiekkaa!

– Tiia Egyptin luonnosta

δ δ δ

Sumanismi

Syö kiviä ja paskoo kantauralia.

– Joonatan arvostaen eräästä henkilöstä.

62

Sonja K.: Mää en omista yhtään selkänojallista tuolia.

Emilia V.: Mää en omista ees selkärankaa.

δ δ δ Salli: Mustaki on tavallaan tullu lasitaiteilija.

Venla: Ai mitennii?

Salli: No oon mä tässä näitten lasien kanssa taiteillu.

δ δ δ Ei se voi olla Lähi-idässä. Ei siellä mikään kasva.

– Meeri tomaatin alkuperämaasta.

δ δ δ Mää en oikein luota noihin kädellisiin.

– Emma (puhuu apinoista)

δ δ δ Ei syki tuommoselle vihannekselle.

– Veikka Google Kääntäjän äänestä

δ δ δ Kirjallisuustieteilijä Orlando Bloom... Anteeksi Harold Bloom...

– Anonyymi luennoitsija

δ δ δ Jaahas, kaikki eivät ole selvinneet laskiaisesta.

– Anonyymi luennoitsija

δ δ δ Nehän oli aivan idioottimaiset... Idiomaattiset!

– Anonyymi luennoitsija Sumanismi

63

64

Sumanismi